Prosenttijengit
MikaMölsä Prosenttijengit Moottoripyöräkerhot ja järjestäytynyt rikollisuus Suomessa Werner Söderström Osakeyhtiö Helsinki
Mika Mölsä ja WSOY 2008 Ensimmäinen painos ilmestyi 2008 Korjam1 laitos 2011 Johnny Kniga Kustannus PL 222 Bulevardi 12,00121 Helsinki www. johnnykniga.fi ISBN 978-951-0-37824-3 Painem1 EU:ssa
Sisällys Lukijalle 9 Osal Moottoripyöräjengien väkivaltainen historia ONKO POLIISI TULLUT HULLUKSI Hells Angels laskeutuu Suomeen 15 SINKOISKU JA SURMANLAUKAUKSIA Marko Hirsma tuo Bandidosin ja jengisota syttyy 67 " sitä VASARALLA PÄÄHÄN JOKA VANHOJA MUISTELEE " Verilöyly Lahdessa, sytjäytetty Marko Hirsma murhataan 136 Osa II Prosenttijengit tänään BANDIDOS KASVAA SUURIMMAKSI Red & Gold -yhteisö levittäytyy 197 BANDIDO NYSKY Vaikenemisen laki murtuu 227
RIKOLLISJBNGEJÄ VAI KAIDALTA TIELTÄ EKSYNEITÄ VELJIÄ 252 RÄJÄHTEITÄ JA KOVAA KURIA Rogues Gallery valtaa Lahden 290 TORPEDO JOKA TULI USKOON Natural Born Killers, synnynnäiset tappajat 307 MIEHET ILMAN LIIVEJÄ Bats ja M.O.R.E. 340 Liite 1: Bandidos MC Finlandin säännöt 351 Liite 2: Sanelidos MC Europen säännöt 352 Kirjallisuus ja muut lähteet 356
Rami-Pekka katui sanojaan jo samana iltana. Riita entisen avovaimon ja tämän uuden miesystävän kanssa oli edennyt turhan pitkälle. Kiihtyneessä mielentilassa tuli sanottua sellaista, mikä ei ollut totta. Vihjailut turvautumisesta Bandidosiin oli tuntunut sillä hetkellä hyvältä. Pari tuntia myöhemmin Rami-Pekka oli toista mieltä. Hän oli saanut varoitussoiton. Pari miestä oli tulossa tapaamaan, vaikka oli jo melkein keskiyö. Unentokkurassa olleet kaksi viisivuotiasta lasta nostettiin autoon ja koko perhe pakeni turvaan. Omassa asunnossa ei uskallettu yöpyä pitkään aikaan. He pelkäsivät henkensä ja terveytensä puolesta. Kuukautta myöhemmin Rami-Pekalle tarjottiin mahdollisuutta sovittaa sanansa. Bandidosin nimeä ei lausuta turhaan. Kaikki olisi kuitattu,jos hän maksaisi 10 000 euroa. nentä jos en maksa tai ilmoitan poliisille Rami-Pekka kysyi pöytäkumppaniltaan. nporissa on silloin yksi asukas vähemmän perintää hoitanut Käpy ilmoitti ilmeettömästi. Hänelle ei ollut mitään väliä, että Rami-Pekka ei ollut todellisuudessa puhunut Bandidosista mitään.
Lukijalle Prosenttijengi on monelle kadunmiehelle vieras termi. Kun puhe kääntyy Helvetin enkeleihin, katseer kirkastuvat ja useimmat uskovat tietävänsä mistä puhutaan: amerikkalaisilla Harley-Davidsoneilla jyristäviä miehiä, jotka ovat pukeutuneet kuolemaa symboloiviin pääkalloliiveihin, käyttäytyvät väkivaltaisesti, uhkailevat sivullisia ja aiheuttavat häiriöitä missä liikkuvatkin. Heitä pelätään ja kavahdetaan. Kahden moottoripyöräkerhon, Hells Angels MC:n ja Bandidos MC:n rajut väkivaltaiset yhteenotot 1990-luvun puolivälissä vahvistivat tavallisten kansalaisten mielikuvaa moottoripyöräilevistä rikollisista. Siitä saivat kärsiä monet tavalliset bikerit, jotka halusivat vain rakentaa pyöriään, ajaa niillä ja nauttia vapauden illuwiosta. Poliisi ei ollut kiinnostunut tavallisista moottoripyöräilijöistä vaan heistä, jotka julistivat liiveihin kiinnitetyllä salmiakinmuotoisella 1 % -merkillä kuuluvansa muun yhteiskunnan sääntöjen ulkopuolelle asettautuvaan pieneen vähemmistöön. Poliisille se merkitsee rikollisen toiminnan hyväksymistä ja harjoittamista. Hells Angels oli ensimmäinen kansainvälinen moottoripyöräkerho ( wein käytetään lyhennettä me-kerho, motorcycle 9
club), joka levittäytyi Suomeen. Sitä seurasi pian Bandidos, joka sai vielä rinnalleen täysin kotimaiselta pohjalta ponnistavan Cannonball MC:n. Näille ns. ABC-kerhoille syntyi alamaailmassa ja vankiloissa jäljittelijöitä, joilla ei ole mitään tekemistä moottoripyörien kanssa. Natural Born Killers (N.B.K.) ja Rogues Gallery kiinnittivät prosenttimerkit liiveihinsä, ja pian monet muutkin rikollisen elämäntavan kiehtornat nuoret miehet halusivat kantaa jengitunnuksia, tatuointeina tai muina ulospäin näkyvinä merkkeinä. Hells Angels luokiteltiin jo varhain 1980-luvulla kansainvälisessä poliisitoiminnassa rikolliseksi moottoripyöräjengiksi, eikä poliisilla ole mitään syytä uskoa, että sen suomalaiset jäsenet eroaisivat kansainvälisistä esikuvistaan. Käsitys muista prosenttijengeistä ei poikkea tästä piiruakaan. ABC-kerhot ja niiden kannattajajengit ovat kasvaneet viidessätoista vuodessa parinkymmenen miehen pienestä ryhmästä lähes parinsadan hengen joukoksi. Myös useimmat vuosituhannen taitteessa syntyneet muut prosenttijengit ovat edelleen elinvoimaisia, vaikka poliisi on iskenyt niihin rajusti ja lukuisia jäseniä on tuomittu pitkiin vankeusrangaistuksiin. Tämä kirja on kartoitus suomalaisista prosenttijengeistä, niiden synnystä, jäsenistä ja rikoksista. Niiden historia on julman ja ulkopuolisen silmin täysin tarkoituksettoman väkivallan siivittämää. Moni on valmis kutsumaan prosenttijengejä suomalaiseksi mafiaksi. Tämä kirja on myös kertomus suomalaisen bikerkulttuurin voimahahmosta Marko Hirsmasta (1965-2001), joka Ban- 10
didosin tuotuaan käynnisti verisen jengisodan entisiä veljiään Helvetin enkeleitä vastaan. Autoritäärinen ja ristiriitoja herättänyt Hirsma kulki lopulta kohti omaan tuhoaan ja joutui entisten jengitovereidensa murhaamaksi. Kiitän kaikkia haastateltaviani, heitä, jotka olivat valmiita kertomaan tietojaan ja näkemyksiään omalla nimellään, sekä heitä, jotka syystä tai toisesta halusivat pysyä nimettöminä, ilman henkilöllisyyttään paljastavia yksityiskohtia, luonnehdintoja tai viittauksia. Kiitän myös WSOY:n Kirjallisuussäätiötä ja Alfred Kordelinin yleistä edistys- ja sivistysrahastoa, joiden myöntämien apurahojen turvin tämän kirjan kirjoittaminen oli mahdollista. Helsingissä martaskuussa 2008 MIKA MÖLSÄ mika.molsa@gmail.com II
Osal Moottoripyöräjengien väkivaltainen historia
Lukul ONKO POLIISI TULLUT HULLUKSU Hells Angels laskeutuu Suomeen Isku alkoi tasan kello viisi aamuyöllä. Matalalla lentäneen helikopterin jyrinä sai herkkäunisimmat havahtumaan vuoteissaan pellolle rakennetussa helsinkiläislähiössä. Parin kilometrin päästä Malmin lentoasemalta noussut rajavartiolaitoksen keskiraskas helikopteri Super Puma lähesryi Suutarilan Lyhtyrietä täsmälleen aikataulussa. Metsän suojassa odotelleen ryhmän johtaja antoi radiol Iaan lähtökäskyn. Liikkeelle nytkähtäneen saattueen kärjessä oli kaksi armeijan panssaroitua miehistönkuljetusvaunua Pasia. Niiden perässä tuli tavallisen näköisiä pakettiautoja, mustamaijoja, lääkäriambulanssi ja paloauto. Rautaportti pimeää varastorakennusta ympäröivässä panssariverkkoaidassa murskautui kirskuen ensimmäisenä sisään vyöryvän Pasin alla. Yksinäisen valvontakameran silmä tuijotti tapahtumia herpaantumatta, mutta kukaan ei ollut katsomassa sen välittämää kuvaa vartiohuoneessa rakennuksen sisällä. Kaikki nukkuivat. Maaliskuisen pakkasyön kovettarna sora rarisi äkkipysähdyksessä, kun Panssari-Sisujen raskaat kumipyörät jarruttivat kevyistä elementeistä kootun hallin edustalla ja takaluukut I S
rävähtivät auki. Maahan hyppäsi yli 20 mustaan kommandoasuun, kypärään ja luotiliiveihin pukeutunutta miestä. Heillä oli aseet käsissään. Helikopteri oli pysähtynyt pauhaamaan paikalleen rakennuksen yläpuolelle. Alas suunnattu valonheitrimen kiila nauliutui paikalleen, ja miehistön mukana lentänyt kuvaaja suuntasi kameransa tallentamaan jokaisen, joka lähtisi rakennuksesta pakoon. Kopterin lämpökamera oli viritetty jäljittämään heidär pimeästä metsästä. Paseista hypänneet miehet säntäsivät kohti ovia ja ikkunoita. Tunkeutumisreittej ä oli rakennuksen kolmella sivulla. Samaan aikaan kun kärkimies ampui haulikolla raudoitetun pääoven lukon hajalle, yksi ryhmä mursi nurkan takana olleen sähköpääkeskuksen oven ja aiheutti oikosulun. Ikkunat eivät säästyneet tuholta yhtään enempää, sillä miehiä riitti kaikkialle. Kuutosryhmä oli edellisillan käskynjaossa saanut määräyksen mennä sisään toisen kerroksen ikkunasta. Miehet kiipesivät yli kolmen metrin korkeuteen seinää vasten nostettuja rynnäkkörikkaita pitkin. Ensimmäisenä ääniin havahtui rakennuksen sisällä torkkunut bullmastiffi Rontri. Yli 50-kiloinen vartiokoira hyppäsi raivoissaan ikkunaa vasten kuullessaan portin ryskyvän Pasin alla, mutta kavahti samassa rajusti taaksepäin. Ikkuna paiskautui räsähtävällä voimalla sisään, ja lasinsirpaleet sinkoutuivat ympäri huonetta. Osa niistä levisi loikan jälkeen sängyn päälle jähmettyneen eläimen päälle. Vielä pahempaa oli tulossa. Rikotuista ikkunoista ja ovista sisään heitetyt shokkikra- I6
naatit räjähtivät huumaavasti. Poliisin vaatimattomasti valo- ja ääniherätteeksi kutsumat räjähteet vievät hetkeksi kuulon ja näön. Jysähdyksen ja samanaikaisen sokaisevan leimahduksen tarkoituksena on lamaannuttaa kaikki sisällä olevat ratkaiseviksi sekunneiksi.juuri niiksi 10-15 sekunniksi, joiden jälkeen yllätyshyökkäyksen kohteeksi joutunut tajuaa, mitä on tapahtu massa -ja hamuaa asetta tai pakenee. Lamaannuttavien sekuntien aikana kommandomiehet syöksyivät sisään ovista ja ikkunoista. Heckler & Koch MP5 -konepistoolien lasertähtäinten punaiset pisteet seikkailivat villisti musta-asuisten miesten rynnätessä huoneesta toiseen. Bullmastiffin havainnut ryhmä toimi salamannopeasti. Sängylle lamaantunut koira kuoli haulikolla ammurruihin järeisiin susihauleihin. Bullmastiffi tunnetaan älykkäänä koirana, jolla on kyky toimia itsenäisesti, ilman ohjaajansa käskyä. Iso-Britannian armeija ja poliisi käyttävät sitä vartio- ja kiinniottotehtävissä. Sängylle lamaantunut Rontti ei kyennyt tekemään elettäkään torjuakseen hyökkääjän. Poliisin mielestä se esti huoneeseen tunkeutuneen ryhmän etenemisen. Kaikki oli ohi kolmessa minuutissa. Kello 5.03 jokainen kerhotalossa yöpyneestä viidestä miehestä makasi lattialla käsiraudoissa. nemme kohdanneet lainkaan vastarintaa. Menimme sisään sellaisella voimalla, että kenellekään ei jäänyt mitään mahdollisuuksia estää sitä'; iskun yleis- ja kenttäjohtajana toiminut keskusrikospoliisin (KRP) silloinen rikoskomisario Esko Peltola muistelee 15 vuotta myöhemmin. 1 7
"Taktiikkamme oli rulevaisuuttakin ajatellen onnistunut. Vastaavat kiinniottotilanteet olivat ulkomailla olleet usein hyvin väkivaltaisia. Suomessa ei sellaiseen ajauduttu tämän jälkeenkään poliisinvirasta täysin palvelleena eläkkeelle jäänyt Peltola sanoo. Lattialla maanneet miehet katselivat hämmästyneinä, kun huone täyttyi valkotakkisista miehistä. Oltiinko heitä viemässä hullujenhuoneeseen, tahdonvastaiseen hoitoon? Poliisi oli epäillyt. että kymmenien miesten täyttämässä varastohallissa syntyy sekasorto. Joku voisi sen turvin päästä pakoon, elleivät poliisit tietäisi, kuka on kuka. Siviilipukuiset rikospoliisit olivat muista erottuakseen vetäneet päälleen valkoiset kertakäyttötakit. "Se näytti oudolta minunkin silmääni. Tein sen jälkeen aloitteen, että poliiseille hankitaan liivit, joiden selkään on painettu yksikön nimi'; varusteuudistuksen isäksi paljastuva Peltola hymähtää. Poliisin isku moottoripyöräkerho Overkill MC:n tiloihin 3. maaliskuuta 1993 Helsingin Suutarilassa sai suomalaiset haukkomaan henkeään. Oliko poliisi tullut hulluksi? Rauhallisten, moottoripyörien rakentelua ja aj amista harrastavien nuorukaisten tallille tunkeutuu yöllä kymmeniä poliiseja -j a millä tavoin! Panssaroiduilla armeijan vaunuilla ryskytään aidoista läpi. hyökkäystä tuetaan ilmasta käsin ja kaiken kärjessä riehuu Karhu-ryhmänä tunnettu poliisin erikoisyksikkö, jota käytetään vain vaarallisimpien rikollisten kiinniottoon ja panttivankien vapauttamiseen.!8
Rikottujen aitojen ja ovien ohella hävitys oli sisälläkin melkoinen. Lattioilta kerättiin 250 kiloa lasinsiruja, kaadetuilta hyllyiltä levisi tavaroita lattialle ja yksi sisään ammutuista shokkikranaateista sytytti nojatuolin tuleen. HMiksi nämä herrat eivät voineet soittaa asiallisesti ovikelloa ja tulla siististi oven kautta sisälle'; yksi kerhotiloista yllätetyistä ihmetteli Helsingin Sanomissa vain neljä päivää myöhemmin. Paraatipaikalla, lehden sunnuntaisivustolla julkaistulle kirjoitukselle antoi aivan oman merkityksensä se, että se ei ollut tavanomaista, omien toimittajien kirjoittamaa materiaalia. Kirjoittaja oli nuoren älymystön edustaja, kirjailija ja kuvataitelija Rosa Liksom. Hän sai tukea muutamalta muultakin kulttuurielämän vaikuttajalta. Poliisin otteet tuomittiin ylimitoitetuiksi ja tilannetta tyypilliseksi valtakulttuurin ja vastakulttuurin yhteentörmäykseksi, jossa poliisi ei tuntenut kohdettaan. Koska kohdetta ei tunnettu, se torjuttiin reagoimaila reippaasti yli. Poliisikin sai tavanomaiseen tapaan äänensä kuuluviin, laajalti ja näyttävästi. Sen mukaan kyse oli varoituksesta. HTeemme toiminranne hankalaksi, jos jatkatte sitä. Siinä yksi aspekti iskuumme': keskusrikospoliisin silloinen apulaispäällikkö Kari Rantama perusteli Ilta-Sanomissa. Rantama oli ollut seuramassa järeää ratsiaa yöllä Lyhtytiellä, mikä on poikkeuksellista kirjoituspöydän takana viihtyville apulaispäälliköille. Se kuvastaa operaation merkitystä poliiseille. Mitä Rantama tarkoitti poliisin aikeella estää toiminnan jatkaminen 1 9
Yksinkertaisesti sitä, että poliisi uskoi pystyvänsä estämään kansainvälisen moottoripyöräjengin Hells Angelsin, Helvetin enkeleiden levittäytymisen Suomeen. Viranomaiset olivat jo parin vuoden ajan tarkkailleet moottoripyöräkerhoja, joiden keskuudessa oli käynnissä ratkaiseva käänne. Jonkun niistä uskottiin saavan lähiaikoina oikeuden kantaa ylpeänä selässään Hells Angelsin tunnuksia, siivellistä pääkalloa ja punavalkoisin kirjaimin kirjailtua kerhon nimeä. Keskusrikospoliisi joutui perustelemaan rajua iskuaan Lyhrytielle julkisen sanan lisäksi myös poliittiselle johdolle. Sisäministeri Mauri Pekkarinen (kesk) sai KRP:ltä jo viikkoa myöhemmin selviryksen, joka julistettiin salaiseksi. Asiakirja on kadonnut tuntemattomalla tavalla eikä siitä löydy mitään merkintää sen enempää KRP:n kuin sisäministeriönkään arkistoista. Muistion pohjalta julkaistiin kuitenkin heti tuoreeltaan lyhyt tiedote. Sen rajuin väite koski vihjetietoa odotettavissa olevasta vastarinnasta. Rikolliset moottoripyöräjengit eli outlaw motorcycle gangs ja eriryisesti Hells Angels oli ollut kansainvälisen poliisijärjestön Interpolin eriryisaiheena Lyonissa Ranskassa 199 1 pideryssä kokouksessa. Merkkejä laajentumisesta oli nähtävissä kaikissa Pohjoismaissa. Kokemusten mukaan se ei tapahtuisi ilman väkivaltaa. Uhan pelättiin kohdistuvan kilpailevien moottoripyöräjengien ohella eriryisesti yksittäisiin poliisimiehiin. Väitteiden mukaan värien, Hells Angels -tunnusten saamisen edellytyksenä oli poliisiin kohdistuva väkivalta tai jopa surmaaminen. 20
Varoituksen sanat otettiin vakavasti. Kun poliisi sai tiedon Järvenpäässä helmikuussa 1993 tapahtuneesta törkeästä pahoinpitelystä, jonka tekijöiksi epäiltiin Suutarilassa majailevan Overkill MC:n jäseniä, rikostutkijat eivät rynnänneet suin päin kerhon tiloihin. Matoristit ja heidän tallinsa olivat poliisin tarkkailussa pitkään. Iskua valmisteltiin lähes kolme viikkoa. Kerhotilaa tarkkailtiin muun muassa helikopterin avulla, sillä jengiläisille ei haluttu paljastaa poliisin olevan heidän jäljillään. Toinen keino oli ujuttautua lähipiiriin. Soluttautumisesta ei varsinaisesti ollut kyse, pikemminkin tiedottajien ja tietojen hankkimisesta. Se ei ollut kovinkaan vaikeaa, sillä kerhotiloissa vieraili lukemattomien muiden moottoripyöräkerhojen jäseniä. Heidän kauttaan saatiin hätkähdyttäviä tietoja. Enkeliehdokkailla oli väitteiden mukaan käytössään kertakäyttösinko, joka oli ollut esillä kerhon tiloissa. Se on järeä sorilasase, jolla ammutaan muun muassa ontelo- ja sirpalekranaatteja. Molempien tarkoitus on yksinkertaisesti tappaa ja aiheuttaa paljon tuhoa. Poliisi uskoi, että jengillä oli kiinteät suhteet puolustusvoimain henkilökuntaan kuuluvaan mieheen, joka pääsi käsiksi armeijan aseisiin. Se piti paikkansa, mutta näyttöä aseiden kulkeutumisesta jengiläisten käyttöön ei löytynyt. Tiedottajien mukaan kerhotiloja vartioi läpi yön katkaistulla haulikolla aseistettu mies. Vartiointia varten oli rakennettu oma huone, jonne sijoitetuista monitoreista pystyi seuraaman rakennuksen ympäristöä. Ratsian kärkijoukkona edenneellä Karhu-ryhmällä oli käy-
tössään tiloista tehty pohjapiirustus, joka perustui samoihin lähteisiin. Tavallisesti valmiusryhmä hankki pohjapiirustuksen ennen iskua kaupungin rakennuslupa-arkistosta, mutta nyt tiedettiin, ettei se enää pitänyt paikkaansa. Tilat oli rakennettu sisältä käytännöllisesti katsoen kokonaan uusiksi. Nimettömiksi jääneet lähteet väittivät myös, että Lyhtytiellä käytetään ja säilytetään huumeita. Samanlaiseen vihjetietoon oli törmätty jo useita kuukausia aiemmin Porissa tut kitussa huumejutussa, jossa yksi kuulustelluista väitti Sata kuntaan haetun suuren hasislastin olleen peräisin Overkillin tiloista. Tiedon kertonut Ville-Veikko kuoli muutama vuosi myöhemmin huumeiden yliannostukseen. Helsingin Punavuoresta oli reilua vuotta aiemmin löytynyt hylätystä autosta murhattuna kaksi miestä, Veli Juhani Gröhn ja Kari Juhani Tahvanainen. Heidän jälkensä johtivat huumekoplaan, joka oli salakuljettanut Hollannista yli 35 kiloa hasista. Yksi huumejutun päätekijöistä liikkui moottoripyöräpiireissä. Hänellä tiedettiin olevan henkilökohtaiset suhteet Kööpenhaminan ja Amsterdamin Hells Angels -kerhoihin. Poliisilla oli siis runsaasti erilaista vihjetietoa, johon se suhtautui erittäin vakavasti. Tiedottajilta saadut tiedot osoittautuivat kuitenkin hyvin hatariksi. Kerhorakennus oli iskuhetkellä vartioimaton, eikä uudelleen laadittu pohjapiirroskaan pitänyt paikkaansa. Saunaksi luultu nurkkahuone oli yllättäen sähköpääkeskus. Huumeita kaan ei löytynyt, vaikka poliisin huumekoira merkkasi kaksi paikkaa. Singosta ei löytynyt jälkeäkään. Poliisi alkoikin epäillä, että tieto operaatiosta oli vuotanut 22
etukäteen. Asialle ei saatu koskaan vahvistusta. Toinen mahdollisuus on, että tiedustelutiedot yksinkertaisesti olivat epäluotettavia, jopa valheellisia. Kertakäyttösinkokin saattoi olla pelkkää elokuvarekvisiittaa. Epäluuloisimmat epäilivät, että kyse saattoi olla myös huolellisesti suunnitellusta provokaatiosta, jolla pyrittiin etenemään Hells Angels -yhteisössä. Jengi oli joka tapauksessa erittäin järeästi aseistautunut. Oleskelutilojen sohvalta löytyi toimintavalmiina ollut pumppuhaulikko. Winchesterin patruunapesään oli ladattu patruuna, kuusi muuta oli makasiinissa. Osa aseista oli nukkuvien miesten käden ulottuvilla. Niitä löytyi kymmenkunta, pistooleista ja haulikoista äänenvaimentimella ja kiikaritähtäimellä varustettuun pienoiskivääriin asti. Kaikki aseet olivat laillisia yhtä viallista mutta silti ampumakelpoista pienoiskivääriä lukuun ottamatta. Aseenkantoluvat oli saatu, kuten tapana on, ilmoittamalla harrastavansa metsästystä tai ampumaurheilua seuratasolla. Pitivätkö tiedot paikkaansa, sitä kukaan ei kontrolloinut. Overkillin miehet hankkivat jatkossakin aseita. Kun Espoon poliisi reilua vuotta myöhemmin ratsasi kerhotilat uudelleen varastettua tavaraa etsiessään, haaviin tarttui muun muassa tulivoimainen Sten Mk.II -konepistooli ja 7,65-millinen Tähti-pistooli. Pistooli ja kaksi lipasta oli jälleen kätketty käden ulottuville, oleskelutilan nojatuolin selkätyynyn alle. Overkillin kerhotiloihin tehty isku avasi suomalaisten silmät kertarysäyksellä aivan uudenlaiseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Alamaailma kantoi selässään näkyviä tunnuksia, joi- 2 3
den perusteella kuka tahansa pystyi päättelemään kantajansa viiteryhmän. Tähän saakka rikolliset olivat pyrkineet peittämään ja häivyrtämään todellisen luonteensa. Petiaate oli ollut, että mitä harvempi tietää, sitä harvempi jää kiinni. Ja nyr yksi ryhmä oikein kirkumalla kirkui, keitä he ovat. Vai olivatko he sittenkään rikollisryhmä, kuten poliisi väitti? Moni oli toki aiemmin lukenut pahamaineisista Hells Angels -jengeistä, mutta Harley-Davidsoneilla ajavat rääväsuiset, ruokkoamattomat äijäthän olivat amerikkalaisia kummajaisia, sotaveteraaneja ja muita syrjäytyneitä friikkejä, eikö niin? Mistä heitä Suomeen olisi rullut ja miksi? Vastaus on lyhyt: Tanskasta, osana rikollisena pidetyn kansainvälisen moottoripyöräjengin levittäytymispyrkimyksiä. Kyse ei ollut kuitenkaan maasta toiseen lähetetyistä ihmisistä vaan Kööpenhaminasta annetuista ohjeista ja määräyksistä. Sinne suomalaiset myös raportoivat kuuliaisesti. Tanskan ensimmäinen Hells Angels -kerho oli saanut runnukset jo vuoden viimeisenä päivänä 1980.Järjestön kansainvälisen hierarkian mukaisesti "lisenssin" myönsi maantieteellisesti lähin eli saksalainen osasto, ei hollantilainen, jota juurit olivat erheellisesti ensin lähestyneet. Lopullinen hyväksyntä tapahtui Euroopan osastojen kokouksessa, joka sai puolestaan ohjeet USA:ssa majaansa pitäväitä kansainväliseltä johdolta. Hells Angelsin värejä hinkui Suomessa moni kerho. Ne kaikki halusivat olla toinen toistaan kovempia, voimakkaampia ja parempia. Kaikki myös tiesivät, että levittäytymisestä muihin pohjoismaihin vastasivat kööpenhaminalaiset veljet. 24
Kilpajuoksu oli alkanut heti 1990-luvun alussa. Helvetin enkelit olivat kiehtoneet monia harrikkamiehiä jo vuosia, mutta vasta nyt oltiin valmiita liittymään kansainväliseen veljeskuntaan kiinteästi ja pysyvästi. Uutiset Kööpenhaminassa edellisen vuosikymmenen puolella käydystä jengisodasta Hells Angelsin ja Bullshit MC:n välillä olivat levinneet suomalaisiinkin tiedotusvälineisiin. Taistelu käytiin Christianian vapaakaupungista ja sen huumekaupasta, jota Bullshit piti hallussaan. Siellä pari vuotta asuessaan kirjailija Rosa Liksomkin oli prätkäjengiläisiin tutustunut. 1983 puhjenneessa sodassa menetettiin toistakymmentä ihmishenkeä ja satakunta jengien jäsentä tai lähipiiriläistä haavoittui. Poliisi onnistui ratkaisemaan vain osan surmista. Tärkein voitto oli Bullshitin presidentin murhan selviäminen 1984. Jonkinlaiseksi eläväksi legendaksi teollaan noussut Hells Angels -johtaja Jörn "Jönke" Nielsen ampui hänet konepistoolilla autoon. Hells Angels voitti sodan. Bullshit MC lakkautettiin 1986, kun kukaan ei enää suostunut sen presidentiksi. Kukaan legendaarisia punavalkotunnuksia haikailleesta suomalaisnuoresta tuskin halusi joutua surmatuksi, mutta moottoripyöriin ja niiden ympärille syntyneisiin jengeihin liittyi jotain taianomaista veljeyttä ja vapautta, voimaa ja uskallusta. Värit tekivät yksilöistä voimakkaampia. Yhdessä he olivat voittamattomia. Se vaati, että niitä oli valmis myös puolustamaan. Mielikuvaa oli vahvasti ruokkinut amerikkalaisen massaviihteen saama yhä vankempi jalansija. Valkokankaalle 2 5
alkoi jo 1960-luvun lopulta lähtien tulvia massoittain moottoripyöräilyä ja sen ympärille syntynyttä dämäntapaa ihannoivia road-dokuvia. Hdl's Angels on Wheels (1967) ja Easy Rider (1969) -dokuvat tulivat tutuiksi kymmenille tuhansille suomalaisnuorille. Vidä useampi katsoi tv-sarjaa pipopäisestä Bronsonista (Then Came Bronson 1969-1970). Mahdollisuudet samanlaiseen irralliseen, vdvollisuuksista ja vastuista vapaaseen dämään olivat kylmässä Pohjolassa rajalliset, eikä moottoripyöräkantakaan oikein vastannut esikuvia. Suomeen oli sodanjälkeisen säännöstelytalouden ja sosialistisiin maihin suuntautuneen ulkomaankaupan myötä tuotu valtavasti itäeurooppalaisia moottoripyöriä. Kansantalouden kohentuessa ja länsikaupan kasvaessa maahan oli alkanut 1960- ja 1970-luvuilla virrata japanilaisvalmisteisia tehokoneita. Massasta erottumaan pyrkivät käänsivätkin katseensa vanhoihin brittipyöriin. Moni maaseudunkin nuori rakenteli "Pässistään" (BSA) tai Royal Enfieldistään chopperia, pitkäkeulaista, taakse nojaavassa asennossa ajettavaa pyörää, jota usein vielä täydensivät hapsulaukut sivuilla. Amerikkalaisesta pyöräkulttuurista tutuksi tulleet Harley-Davidsonit olivat vielä tavoittamattomissa, sillä 1974 säädetty verolaki iski rajuimmin suuriin, 1200-kuutoisiin ja sitä suurempiin Harrikoihin. Amerikkalaiseen yksilön täydellistä vapautta ihannoivaan yltiöliberalismiin sekoittui halua ja tahtoa yhteisölliseen toimintaan. Se oli perintöä 1970-luvun vasemmistolaiselta nuorisoliikkeeltä, joka kriisiin ajauduttuaan etsi uusia toiminta- ja vaikutuskanavia. 26
Ylhäältä ja ulkoa johdetun toiminnan sijaan nuoret halusivat itse päättää elämänsä sisällöstä. Tahto kanavoitui erityisesti rockmusiikin tekemiseen ja esittämiseen, mikä johti Elävän musiikin yhdistysten perustamiseen ympäri maata. Helsingissä nuoriso valtasi käyttöönsä Ruoholahdessa sijainneen Lepakon, purkamista odottaneen entisen alkoholistien yösuojan, jonka kosteissa ja pimeissä kellariloukoissa majailleet asunnottomat joutuivat väistymään nuorisojoukkojen tieltä. Lepakosta tuli ensisijaisesti musiikkitalo, jonka suojissa moni aloitteleva bändi löysi treenitilat ja pääsi esiintymään säännöllisesti järjestetyissä rockkonserteissa. Erilaisia käden taitoja hartastavia kunnioitettiin paljon ja heillekin löytyi omat tilat. Yhden sopen valtasivat moottoripyörien kunnostajat. Lepakon tiloissa kokoonruneiden motoristien keskuudessa alkoi muovautua yhä syvempi ja pitemmälle eriytyvä kiinnosrus bikerkulttuuriin. Bikerkulttuuri määritellään elämäntavaksi, jossa omin käsin yksilölliseksi rakennetusta (Harley-Davidson-) moottoripyörästä tulee elämän keskiö. Toimintaa ja käyttäytymistä jäsentävät valtakulttuurista eli "normaalistå' poikkeavat arvot, normit ja ihanteet. Sitä kutsutaan usein yksinkertaisesti kapinallisuudeksi. Kirsi Kinnarinen on kuvannut tätä miehisen elämäntavan sisältöä uskontotieteen (sic!) opinnäytteessään Mies, talli ja pyörä.1 On syytä korostaa, että kyse on bikerkulttuuriin yleensä liit- 1 Tutkimuksen kohde nimetään Misfit MC:ksi. Kyse on helsinkiläiskerhosta, joka on ns. väritön talli eli jäsenet eivät kanna kerhon tunnuksia julkisesti. Vantaalta Sörnäisiin muuttanut ryhmä poikkeaa monin tavoin perinteisestä outlawkerhosta mm. lähes olemattomalla hierarkiallaan ja tiukkojen sääntöjen puutteella. Jäsenet eivät halunneet kerhonsa nimen käyvän ilmi opinnäytteestä. 27
tyvistä arvoista ja normeista, joiden mukaan pyöriinsä vihkiytyneet {nuoret) miehet elävät. Rikokset ja rikollisen elämäntavan hyväksyvät ns. ouclaw-jengit ovat vain yksi pieni alaryhmä harrikkayhteisössä. Jo 1990-luvun puolella tietojen keruun aloittanut Kinnarinen kävi läpi havainnoimansa ja haastattelemansa kerhon jäsenten moraalista ja esteettistä tyyliä ja niiden heijastumista erilaisiin symboleihin. Lyhyesti sanoen on kyse siitä, miten tallin jäsenet suhtautuvat muuhun yhteiskuntaan, muihin ihmisiin ja toisiinsa sekä ulkoisiin tunnuksiin. Kinnarinen listaa moraaliseen eetokseen kädentaitojen arvostamisen, miesyhteisöllisyyden, yksilönvapauden korostamisen 'ja jossain määrin boheemin elämänasenteen': Esteettiseen eetokseen kuuluu muun muassa vahvaa itsetuntoa korostava performatiivisuus kuten ulkonäöllä ja moottoripyörällä leikittely. Käytännössä kyse on esimerkiksi vaatetuksesta, parrasta ja tatuoinneista. Lepakon tallilla bikerin eetosta, moottoripyöräkeskeistä elämäntapaa käytännössä harjoitelleiden joukossa oli muuan nuori Marko Hirsma {1965-2001), josta tuli ensin Hells Angelsin jäsenyyttä tavoitelleen Overkill MC:n jäsen, sitten sen kanssa veristä sotaa käyneen Bandidosin omavaltainen johtaja ja suomalaisen bikerkulttuurin legenda. Hän kuoli lopulta omiensa luoteihin {ks. 3. luku). Moottoripyöräilyn harrastajien ensimmäisiä yhteenliittymiä oli jo 1960-luvulla, jolloin Tampereella aloitti Corona-niminen kerho. Nimi oli lainaa paikallisesta Korona-baarista, johon 28
matoristit kerääntyivät tappamaan aikaa. Harrastuksen määrätietoisuudesta kertoo paljon se, että Corona kuuluu edelleen suomalaiseen bikeryhteisöön. Helsingin tunnetuin moottoripyöräporukka oli 1960- luvulla Woodlouse Choppers, jolla oli omat tallitilat Ruskeasuolla. Sitä ennen tunnettiin jo esihistoriallisia choppereita ja custompyöriä rakennellut "Lapinlahden Roskajoukko" sekä Triumpheja harrastanut "Tölikan TT-kundit'; mutta ne olivat hyvin löyhiä yhteenliittymiä. Pyörien rakentelu unohtui miltei kymmeneksi vuodeksi, kun Woodlouse menetti tallitilansa 1972, ja kiinnostus suuntautui jenkkiautoihin. Saman vuosikymmenen lopulla yksi kerho nousi kuitenkin muita näkyvämmäksi. Se oli "Kötin koplå; joka joissain yhteyksissä tunnetaan myös nimellä Götti Chopper MC. Sen kantavia voimia olivat pitkään Borgin veljekset Risto ja Jorma. Kymmenhenkinen ryhmä sai nimensä Aleksis Kiven kadulla vanhassa kaksikerroksisessa talossa sijainneesta kerhotilasta, jossa aiemmin oli toiminut lihakauppa ja sen ikkunassa killui kyltti "Lihaa-Kött': Ennen "köttejä" tiloissa oli ennättänyt toimia jonkin aikaa brittipyöräliike Goet-Motors. Kötin koplakin joutui vaihtamaan majapaikkaa usein. Kesän 1982 se vietti purkutuomion saaneessa puutalossa Länsi Pasilan Suokadulla. Muita tunnettuja talleja olivat Lönnrotinkadulla majaillut Harbour Hogs MC ja Espoossa aloittanut Tonocks MC. Pitkän linjan bikerit arvostavat noita kerhoja. Pyöriä rakenneltiin aidosti alusta loppuun omin käsin eikä kyse ollut jo vai- 2.9
miiksi koristeitujen sarjavalmisteisten kulkupelien fiksaamisesta valmiilla lisälaitteilla. Brittipyöristä rakenneitujen choppereiden leviäminen ei ollut vain helsinkiläinen ilmiö. Eri puolilla maakuntia syntyi samanlaisia kerhoja Lappeenrantaa, Iisalmea ja Kajaania myöten. Oululaisilla ja muilla pohjoissuomalaisilla oli yksi etu: raja oli lähellä, ja Ruotsin puolelta oli vaivatonta hankkia osia. "Bikerkulttuuri oli Ruotsissa jo silloin paljon pitemmällä. Täällä elettiin vielä Ryssäiän meininkiä'; eräs bikerveteraani muistelee. Useimmat kerhot olivat pieniä, tallitilat lyhytaikaisia eivätkä jengit olleet vielä muotoutuneet kiinteiksi. Brittipyörien rassaajat ja Harley-Davidsonin alleen saaneet mahtuivat hyvin samaan talliin, juhliin ja viikonloppujen kokoontumisajoihin, joista tunnetuin oli Brittiralli. Harrikkakuume alkoi puhaltaa aavikkomyrskyn tavoin 1980-luvun puolivälissä, kun maahan tuotujen yli 25 vuotta vanhojen ajoneuvojen tuontiveroa alennettiin radikaalisti. Museoautolakina tunnettu verouudistus koski autojen ohella moottoripyöriä. Moni oli siihen asti rakennellut chopperiaan brittipyörästä. Niistä useimmat olivat olympiavuodelta 1952. Selitys vuosimallille on yksinkertainen. Suomi oli halunnut näyttää sodan jälkeen parhaita puoliaan kansainvälisille vieraille ja helpottanut moottoripyörien tuontirajoituksia historiallisen urheilujuhlan ja talouden vakautumisen vuoksi. Maahan virtasi Nortoneja, Arieleja, Matchlessejä ja AJS:iä. Vasta museoautolaki avasi väylän aidon ja alkuperäisen 30
amerikkalaisen bikerkulttuurin toteuttamiseen, siihen mitä valkokankailta oli ihaillen katseltu jo toistakymmentä vuotta aiemmin. Yksittäiset maahantuojat alkoivat tuoda USA:sta 10-20 kappaleen erissä ikäloppuja pyöriä, joita alan harrastajat kuvaavat "täysiksi romuiksi': Innokkaimmat hakivat kunnostuskelpoiset "raadot" ja niiden varaosat itse suoraan valtameren takaa. Rahamarkkinoiden vapautuminen ja valuutanvientiä rajoittaneiden säännösten kumoaminen tukivat verouudistusta. Bikerit ja heidän elämänasenteensa alkoi kiinnostaa myös ulkopuolista maailmaa, vaikka kiinnostus jälkeenpäin mitattuna olikin varsin marginaalista. Ensimmäinen ja monessa mielessä oikeastaan ainoa aiheen ympärille syntyneistä televisiodokumenteista oli ohjaaja Petri Hakkaraisen taiteilijanimellä Pete Europa 1987 koostama Bikers and Backsliders, joka hautautui ensiesityksensä jälkeen Yleisradion arkistoon kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Vajaan 15 minuutin dokumentissa haastatellaan Götti MC:n miehiä sekä seurataan Marko Hirsmaa jyristelemässä pyörällään Lepakon tallilta ja Brittiralliin kokoontuneiden motoristien juopunutta hauskanpitoa polkuveneessä kesäisessä Suomessa. Suuren yleisön nähtäville osa dokumentista tuli uudelleen vasta keväällä 2008, kun esitysoikeudet omistanut Yleisradio siirsi siitä pätkiä internetissä katsottavan Elävän arkiston sivuille. M nien pitkän linjan bikereiden mielestä ohjelma olisi saanut hautautua arkistoihin. Siinä kuvattu humalaisten helsinkiläisten riidanhaluinen örvellys teki harrastukselle pelkkää hallaa. 3 1
Yksi ensimmäisistä Harrikoiden ympärille syntyneistä riiviimmistä ryhmistä oli Overkill MC, joka muotoutui Malmin tallina tunnetusta motoristiporukasta. Sen kanssa lyöttäytyi kimppaan Ruoholahdessa toiminut Grassbay MC, joka koostui Lepakon tallin miehistä. Kahta tallitilaa hallinnut klubi käytti kuitenkin koko ajan Overkill MC:n nimeä. Jäseniä oli perustamisvaiheessa 1980-luvun puolivälissä toistakymmentä. Kaikki eivät olleet vielä päässeet käsiksi Harrikkaan; tuon aikaisen lehtileikkeen mukaan klubilaisten alla oli kymmenen H-D:tä, kolme brittiläistä Triumphia ja Norton. Marko Hirsma oli kiistatta jengin tunnetuin jäsen, sillä hän oli vuosikymmenen alussa perustanut hardrockia soittaneen Backsliders-yhtyeen. Kauppaopistossa merkonomiksi opiskellut nuori itähelsinkiläispoika oli noussut bändinsä kanssa ensimmäisen kerran Lepakon lavalle jo 1982, nippa nappa 18 täytettyään. Yhtye alettiin tuntea nopeasti "prätkähenkisenä bändinä': kuten sitä kuvailtiin lehdissä. AC/DC:n ja Motörheadin kaltaisen hardrockin soundit, albumien kuvituksena käytetyt moottori pyörät, Fuck the World (FTW) -tatuoinnit, parrat ja pitkät tukat jysähtivät bikereiden kapinahenkiseen sielunmaisemaan. Soittajien ulkoasu ja käytös olivat jotain täysin poikkeavaa silloisessa suomalaisessa nuorisokulttuurissa, jossa tyylilajien kirjo supistui muutamiin vaihtoehtoihin. Hirsman ohella kaksi muuta yhtyeen jäsentä, Antti Haglund ja Dan Eklund, olivat vankkumattomia bikereita, karskin- 32
näköisiä, testosteronia tihkuvia parrakkaita pitkärukkia, jotka pukeutuivat nahkatakkiin tai farkkuliiveihin.z Suomalaiset loivat kontakteja Helvetin enkeleihin Ruotsin kautta. Keväällä 1985 Backsliders oli kutsuttu esiintymään Altaan, jossa tukholmalainen Denver Choppers -kerho vietti kymmenvuorisjuhliaan. Lehtitiedon mukaan niihin osallistui myös Bullshirin kanssa reviirisotaa Kööpenhaminassa käynyt Hells Angels. Bullshitin jäsenet jäivät pois, sillä heille oli julistettu tappotuomio koko Ruotsissa. Juhliin osallistunut entinen Overkillin jäsen kiisdiä väitteet tanskalaisten Helvetin enkeleiden osallistumisesta. "Se on täyttä paskaa. Ei heitä siellä ollut:' Aitan juhlissa oli runsaasti myös Ruotsissa asuvia nuoria suomalaissiirtolaisia, jotka olivat perustaneet oman kerhon Perkele MC:n. Se muodosti myöhemmin ydinjoukon Hells Angels MC Tukholmalle. 1997 täydet värit saaneen osaston 17 jäsenestä peräti yhdeksällä oli selvästi suomalaislähtöiseksi luokiteltava sukunimi. Helvetin enkeleiden elämäntapa viehätti Hirsmaa, mutta aika ei ollut vielä kypsä. Hän oli vielä enemmän muusikko 2 Hirsma (laulu ja basso), Haglund (rummut) ja Eklund (kitara) saivat Backslidersiin neljännen jäsenen 1986, kun moottoripyörällään puuhun ajaneen ja kätensä teloneen Hirsman tilalle basistiksi tuli Olli Hilden. Käden kestettyä jälleen soittamista Hilden siirtyi toiseksi kitaristiksi. 1990 kokoonpanoon liittyi legendaarinen Hurriganes-kitrarisri Albert Järvinen. Yhtye teki kiertueen ja albumin nimellä Flashbacksliders, mutta yhteistyö päättyi jo seuraavana vuonna traagisesri. Ensin kuoli Järvinen, sitten Haglund. Backslidersin viimeinen keikka tehtiin 1994 (ks. 2.luku, Sinkoisku ja surmanlaukauksia). Backsliders äänirri kaikkiaan viisi albumia. 2006 julkaistiin kuudes, kokoelmalevy Full Speed 1985-1994, jonka kokoamiseen Hirsma oli osallistunut ennen kuolemaansa vuosia aiemmin. 33
kuin elämänsä moottoripyörille ja kerholle omistanut biker. Yhtye sai kutsuja useisiin muihin motoristien juhliin ulkomailla, ja se vastasi niihin hanakasti. Suoraviivainen rock oli myös pieni kaupallinen menestys Suomessa. Albumeja alkoi ilmestyä tasaista tahtia parin kolmen vuoden välein, ja yhtyeestä tuli kysytty keikkaesiintyjä. Rosoista soittoa yleisön edessä kuvattiin vieläkin paremmaksi kuin mitä levyille onnistuttiin taltioimaan. Alku tosin oli tahmeaa, sillä Backsliders ja monella tapaa ennalta arvaamaton Hirsma saivat kyseenalaisen maineen kovilla otteillaan. Nuorisojoukoissa kulki huhu, jonka mukaan keikalla häiriköinyt kuulija saatettiin viedä takahuoneeseen piestäväksi. Iskuissa ei aina välttämättä käytetty pelkkiä nyrkkejä. Maine oli pääosin peräisin soittajien ja erityisesti Hirsman ja Haglundin sekoilusta yksityiselämässään. Siihen kuului runsas päihteiden käyttö ja sen mukana tappelut naiekikioskilla ja taksijonoissa. "Yksityisasunnoissa järjestetyt jatkot keikkojen jälkeen saattoivat olla niin hurjia, että isäntäväki huomasi aamulla lääkekaapin tyhjentyneen mutta sen lisäksi siivouskaappikin oli tyhjä'; eräs aikalainen muistelee. Bändin hurja maine arvelutti keikkajärjestäjiä, eikä välttämättä ihan syyttä. Tunnetuin välikohtaus sattui Nivalassa Keski-Pohjanmaalla. Yleisö buuasi esiintymisvuorossa olleelle roisia musiikkia soittaneelle helsinkiläisyhtyeelle, sillä se halusi mieluummin kuunnella poppia soittavaa toista esiintyjää, Juliet Jonesin 34
sydäntä. Soitto keskeytyi, kun Hirsma loikkasi lavalta yleisön sekaan ja kaatoi yhden kuulijoista sen verran rajusti, että tätä käytettiin lääkärissä. Hirsma puolusti menettelyään sillä, että hänen oli suojeltava kalustoa, koska järjestysmiehet eivät sitä tehneet. Muutama häirikkö repi lavalla olleita sähkökaapeleita ja laitteita. Seuraukset olisivat voineet olla kaikille hengenvaaralliset, hän selitti tapahrumia. "We can't he beaten'; yhtye päätti vastineensa Ilta-Sanomien pahoinpitelyuutiseen tammikuussa 1986. Särmikäs maine ei estänyt suosion kasvamista - tai ehkä se osaltaan juuri aiheutti sen. Backslidersia kuultiin Down By The Lairurissa, Mustikkamaan juhannusjuhlilla, Ankkarockissa, italialaisen povipommi Sabrinan kanssa yhteisellä keikalla Tavastialla ja kymmenissä muissa tilaisuuksissa. Yhtye esiintyi myös Sörnäisten vankilassa järjestetyissä rocktapahrumissa ja kiersi kahtena vuonna maata Peer Giintin ja Zero Ninen kanssa. Muut Overkill MC:n jäsenet sen sijaan pitivät matalampaa profiilia. Kesällä 1991 heidät nähtiin helsinkiläisravintola Mestaritallin tiloissa toimineen Sunset-klubin järjestysmiehinä. Rokkiterassin järjestäjä tosin edellytti, että "isojen ja rumien'' miesten piti pukeutua johonkin siistimpään kuin jengin runnuksilla kirjailruihin liiveihin. Motoristit itse valittivat samaan aikaan, että heitä ei päästetty kaikkiin ravintoloihin ulkonäön perusteella. Samainen kesä oli mieleenpainuva varsinaisen harrastuksenkin kannalta. Kerho teki kolmiviikkoisen matkan Puo- 3S
lan ja Saksojen kautta Englantiin, jossa järjestettiin Kent Bike Show. Viidentuhannen kilometrin taipaleelle lähti 13 pyörää ja Backslidersin keikkabussi huoltoautoksi. Ensimmäinen pyörä tosin hajosi jo 300 metriä Lepakolta lähdön jälkeen. Parinkymmenen hengen seurueeseen kuuluivat muun muassa Backslidersin Antti Haglund ja Marko Hirsma sekä innokas harrikkamies Zöfer Safiulla. Pari vuotta myöhemmin kukaan heistä ei ollut enää Overkill MC:ssä. Kymmenen vuotta myöhemmin kaikki olivat kuolleet. Motoristit saivat ensi tuntuman poliisihelikopteriin samaisella Euroopan-matkallaan. Ruotsissa kohti Ö ölannin saarta edenneen saattueen ylle laskeutui kopteri, joka antoi pysähtymiskäskyn. Pian paikalle saapui myös partioauto. Pysäytyksen muodollinen syy oli moottoripyörien eteneminen kaksi rinnakkain, sillä Ruotsissa oli sallittua vain jonossa ajo. Tosiasiallisesti ruotsalaispoliisit olivat jo tuolloin äärimmäisen kiinnostuneita moottoripyöräjengeistä ja halusivat tarkistaa seurueen kokoonpanon. Overkilliin oli hakeutunut 1980-luvun lopulla uusia miehiä niin että sen jäsenmäärä ennätt i nousta useisiin kymmeniin, ennen kuin toden teolla alkanut lähentyminen Helvetin enkeleihin alkoi karsia väkeä pois. Lyhtytien iskun aikaan presidenttinä toiminut Timo Mäkinen oli tullut Götti MC:stä ja toi mukanaan toisenkin pitkän linjan Enkelin ja pari muuta. Yksi jäsen siirtyi Walkka MC:stä, mutta ei saanut houkutteluista huolimatta veljeään mukaan. Värien hankkimista pohjustettiin ympäri Eurooppaa
järjestetyissä Helvetin enkeleiden kokoontumisajoissa ja juhlissa. Hangaround-asemansa mukaisesti suomalaiset saivat hoitaa niissä järjestys- ja vartiointitehtäviä, tavaroiden roudaamista ja kaikkea sitä, mitä juhlien läpiviemiseksi käytännössä tarvittiin. He olivat työmiehiä ja palvelijoita, kun muu väki juhli. 1990-luvun alussa Overkill hankki uudet kerhotilat Suutarilan Lyhtytieltä. Pienteollisuusalueella sijaitsevassa peltielementtihallissa oli tilaa yli 400 neliötä. Vuokraisäntä Helsingin kaupunki peri hallista yli kuuden tuhannen markan (noin tuhat euroa) kuukausivuokraa. Kun väki harveni, jäljelle jääneiden osuus nousi yli 500 markkaan päätä kohti. Maksua voi pitää kovana, kun useimmat elivät parin tuhannen markan työttömyyskorvauksen turvin. Kaupungin nuorisotoimi tosin tuki samaan aikaan virallisena vuokralaisena ollutta Custompyöräklubi ry:tä toiminta-avustuksilla. Käytännössä Overkill ja Custompyöräklubi olivat yksi ja sama. Rekisteröityä yhdistystä käytettiin silloin, kun asioitiin viranomaisten kanssa. Taiteilijoiden mielenkiinto valtakulttuurille pitkät haistaetavaan moottoripyöräjengiin johti myös käytännön yhteistyöhön. Mika Kaurismäki palkkasi osan jengiläisistä Lapissa kuvattuun elokuvaansa Last border - viimeisellä rajalla (1993). Miehet näyttelivät itseään, moottoripyöräjengiläisiä, ekokata sttofin jälkeiseen aikaan sijoittuvassa Mad Max -tyylisessä toimintaleffassa. Niiltä jäljiltä myös elokuvan sivuroolissa ollut näyttelijä, myöhemmin näyttelijätyön professoriksi ja Kemi- 37
järvi-liikkeen keulakuvaksi noussut Kari Väänänen alkoi säilyt tää omaa Harley-Davidsoniaan Overkillin tallilla.3 Hells Angels täytti 60 vuotta 2008. Yhdysvalloissa syntynyt jengi on levittäytynyt viidelle manterelle ja sillä on pari tuhatta jäsentä yli 30 maassa. Kanadalaisten tutkivien toimittajien William Mardsenin jajulian Sherin mukaan Hells Angels on Pohjois-Amerikan panos kansainväliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen aivan kuten triadit ovat kiinalaislähtöisiä rikollisryhmiä tai mafia sisilialaissyntyinen ilmiö. Mardsenin ja Sherin mukaan Hells Angels syndikaatti, McDonald's -hampurilaisketjun kaltainen kaikkialle levittäytynyt ylikansallinen jätti hallitsee merkittävää osaa maailman huumekaupasta. Kanadassa sen keskeinen tuote on kannabis, Yhdysvalloissa kemiallisesti tuotettu metamfetamiini, Euroopassa kokaiini ja kannabis ja niin edelleen. Huumeet ovat kuitenkin vain yksi toimialoista. Rahaa kerätään väkivaltaisella saatavien perinnällä, kiristämällä, varastetulla tavaralla, salakuljetuksella, petoksilla - lähes kaikilla rikoksilla mitä rikoslaki tuntee. Myös kaikkein raskaimmat rikokset, murhat, tapot ja muu väkivalta kuuluvat olennai- 3 Poliisi hämmästeli maaliskuussa 1993 tehdyssä ratsiassa taliilta löytyneitä ihmispääkalloja. Ndjä niistä oli Kaurismäen elokuvan rekvisiittaa. Viides oli lahja ruotsalaisesta Gjuttjärn MC:ltä. Upsalassa toimiva Gjuttjärn on merkittävä kerho ruotsalaisessa bikeryhteisössä. Uudet kerhor saavat toimintaluvan sen järjestämissä kokouksissa. Suomessa uuden kerhon väric ja liivirunnuksec hyväksytään Biker Meeringissä, jonka järjestäjä vaihtuu vuosittain. 2008 kokouksen järjesri helsinkiläinen Walkka MC.
sena osana jengien toimintaan. Hells Angels on Yhdysvalloissa rekisteröity yhteisö, incorporated, ja se on rekisteröinyt useita ulkoisia tunnu.ksiaan kansainvälisiksi tavaramerkeiksi jo 1970-luvun alussa. Oikeuksia valvotaan tarkasti. Pohjoismaisen vaateketjun KappAhlin muutama vuosi sitten myymä t-paita pääkallokuvioineen muistutti ruotsalaisenkelien mielestä heidän tunnustaan. He vaativat paitojen hävittämistä. Vaateketju säikähti ensin ja keskeytti myynnin mutta nosti paidat lopulta takaisin myymälöiden hyllyille. Suomessa etujen valvonta on ollut niin pilkuntarkkaa, että Hellu.ksi kutsutun helsinkiläiskoulun abiturientit pakotettiin hävittämään penkkariajelulle painetut Hellus Angels -paitansa. Hells Angelsin toiminta vastaa monia franchising-periaat teella toimivia liikeyrityksiä. Chapterit, osastot, vastaavat itse toiminnastaan keskitetyn yrityskuvakonseptin puitteissa. Emoyhteisö valvoo ja ohjaa osastojen toimintaa Yhdysvalloista. Järjestelmä takaa kansallisille osastoille erittäin paljon autonomiaa, myös taloudellisesti. Vaikka ne tilittävätkin kuukausittain huomattavia summia kansainväliselle yhteisölle muun muassa vankilassa olevien veljien ja heidän perheidensä tukemiseen, päätökset varojen käytöstä ja "liiketoiminnan" suuntaamisesta tehdään paikallistasolla. Hells Angels syntyi Kaliforniassa toisen maailmansodan jälkeen 1948. Monet sodasta palanneet miehet olivat juurettornia eivätkä löytäneet sijaansa. Sopeutumattomuus, työttömyys, kiertelevä elämäntapa, hauskanpito entisten rintamatovereiden kanssa ja juhliin liittyvä alkoholinkäyttö synnyttivät irrallisia 39
ryhmiä, jotka halusivat näyttää keskisormea yhteiskunnalle ja keskivertoamerikkalaiselle sovinnaiselle elämäntavalle. Ylijäämäkalustoksi jääneitä kotimaisia Harley-Davidsoneja myytiin halvalla, ja yksi suosituimmista huveista oli moottoripyörillä järjestetyt kilpa-ajot. The American Motorcycle Associationin (AMA) Hollisterin kaupungissa Kaliforniassa 1947 järjestämistä ajoista tuli oudaw-jengien lähtölaukaus. Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä 4. kesäkuuta järjestettyyn tapahtumaan osallistui tuhansia motoristeja. Viinanhuuruisissa juhlissa syntyi järjestyshäiriöitä ja lopulta joukkotappelu, joka huipentui siihen, että pidätetyt rettelöitsijät yritettiin vapauttaa väkivalloin. Kaupungin seitsemänhenkinen poliisilaitos oli hätää kärsimässä ja apuun kutsuttiin osavaltion liikkuva poliisi. Yksi kaikkein provosoivimmista ryhmistä oli joukko sotaveteraaneja, jotka kutsuivat itseään The Pissed Off Bastards of Bloomington, lyhennettynä POBOB. Jengi osallistui Hollisterin ajoihin mutta keskittyi kaikkeen muuhun kuin kilpailuun. Ilmavoimien nahkatakkeihin, raskaisiin työkenkiin ja farmareihin pukeutuneet miehet olivat vahvasti juovuksissa, raisuja ja ajoivat kovaa meteliä pitäen kaupunkia ympäriinsä ja ravintoloiden ovista sisään. Tapahtumat saivat runsaasti julkisuutta. Tilanne oli kiusallinen AMA:lle, joka oli vuosikymmeniä korostanut moottoripyöräilyä herrasmieslajina. Järjestön pääsihteeri lausui kuuluisat sanat, joista syntyi kaikkien oudaw-jengien symboli, 1 % -merkki. 40
AMA ilmoitti, että vain yksi prosentti moottoripyöräilijöistä kuuluu häiriköihin ja huligaaneihin, loput 99 prosenttia ovat kunniallisia ja rehtejä kansalaisia. Kilpa-ajojen järjestäjät saivat oikeuden karsia osallistujia, johon vastavetona häiriköiksi leimatut kiinnittivät 1 % -merkin asuihinsa. Prosenttimerkki on vakiintunut ympäri maailman symboliksi kaikille moottoripyöräjengeille, jotka julistautuvat olevansa lain ulkopuolella. Toisin kuin tiettävästi missään muualla, Suomessa symbolin ovat omaksuneet nekin tunnuksia kantavat rikollisryhmät, joilla ei ole mitään tekemistä moottoripyöräilyn kanssa. Suomalaiset Helvetin enkelit poistivat prosenttimerkin asuistaan tämän vuosituhannen alussa sen jälkeen kun keskusrikospoliisin edustaja oli lehtihaastattelussa esittänyt kaikkien prosenttitunnusta käyttävien ryhmien kieltämistä. Ehdotus ei koskaan edennyt edes lainvalmisteluasteelle. Keväällä 2008 prosenttimerkit olivat palanneet moniin liiveihin. Hells Angels olisi saattanut jäädä vain yhdeksi kalifornialaiseksi moottoripyöriin mieltyneistä väkivaltaisista, päihdehouruisista kapinallisjengeistä Satan Slavesien, Gipsy Jokersien ja monin muiden rinnalla, ellei muutama poikkeuksellinen syy olisi nostanut sitä ylitse muiden. Ensinnäkin, sen johtajaksi nousi Ralph "Sonny" Barger, joka oli 1957 vain 19-vuotiaana perustanut Hells Angelsin Oaklandin osaston. Siitä muodostui järjestön päämaja runsaat kymmenen vuotta myöhemmin, kun levittäytyminen ympäri maailmaa alkoi. Hunter S. Thompson kuvaa Bargeria vahvaksi persoonaksi 41
1967 ilmestyneessä kulttikirjassaan Helvetin enkelit: "{Hän on) joukon kylmäpäisin tyyppi, joka säpinän alkaessa on kovanahkainen, nopeasti ajatteleva junailija. Hän on vuorotellen fanaatikko, filosofi, tappelupukari, taitava kompromissien tekijä ja ylin välitystuomari:' {suom. K. Männistö) Kirja julkaistiin suomeksi 40 vuotta ilmestymisensä jälkeen. Bargerin johtama vajaan sadan jäsenen hajanainen ryhmä olisi saattanut jäädä parin suurkaupungin marginaali-ilmiöksi, ellei yksi viikonloppu olisi kääntänyt historian kulkua. Epämääräinen välikohtaus Montereyssä järjestetyssä pyörätapahtumassa ennätettiin julkisuudessa leimata kahden, 14- ja 15-vuotiaan tytön joukkoraiskaukseksi. Syyllisiksi nimettiin Helvetin enkelit. Mikä olisi voinut olla vastenmielisempää ja aiheuttaa enemmän pelkoa ja inhoa! Osavaltion syyttäjä julkisti pian sen jälkeen vuosirapottin, jossa hän liioitteli jengin väkivaltaista käyttäytymistä. Mukana oli tukuittain tavanomaisia keskinäisiä kapakkatappeluja ja muuta yhtä suhteellisen harmitonta, mutta lehdistö tarttui aiheeseen hanakasti. Näyttävien kirjoitusten seuraus oli dramaattinen: sheriffit antoivat pomikieltoja kaupunkeihinsa ja viikonloppuretkillä olleet tavalliset kansalaiset pakkasivat tavaransa, kun Harley Davidsonit lähestyivät. Kun Montereyn joukkoraiskausväitettä lopulta käsiteltiin oikeudessa, syytteiltä karisi pohja. Tyttöjen kertomukset olivat täynnä ristiriitoja, eikä muitakaan todisteita löytynyt. Hells Angels oli jo kuitenkin saanut ympärilleen pelon ja inhon auran, 42
jota se on häikäilemättä pitänyt yllä ja käyttänyt vuosikymmeniä hyväkseen liiketoimiensa edistämiseksi. Vaikka Thompsonin kirja pyrki silottelemaan kuvaa moottoripyöräjengistä, se oli omiaan auttamaan myös kultin synnyssä. Hollywoodin elokuvateollisuus löysi hyvän aiheen, jonka toteuttamisessa Sonny Barger oli innokkaasti mukana mm. avustajan roolissa. Hells Angelsin väkivaltainen maine kasvoi entisestään syksyllä 1969 Altamontissa Kaliforniassa järjestyn suuren rock-konsertin tapahtumien myötä. Jengi oli palkattu olutpalkalla ilmaiskonserttiin pitämään järjestystä, joten se pysäköi pyöränsä muuriksi matalan esiintymislavan ja katsojien väliin. Rolling Stonesin esiintyessä yksi Helvetin enkeleistä puukotti 18-vuotiaan mustan nuorukaisen, Meredith Hunterin kuoliaaksi. Ilmapiiri oli ollut konsettissa jo jonkin aikaa aggressiivinen, mutta Sonny Bargerin mukaan se kärjistyi Rollareiden esiintymisvuorolla, kun väkijoukko alkoi vahingoittaa moottoripyöriä. Huumehöyryissä ollut Hunter kaivoi rähinän aikana aseensa esiin. Asetta tavoitellut järjestysmies puukotti uhria yläselkään. Nuorukainen kuoli viiden teräaseen iskun ja potkimisen seurauksena. Murhasta syytetty Helvetin enkeli vapautettiin, sillä oikeus piti tapausta itsepuolustuksena. Paikallinen poliisi tutki pitkään, osallistuiko veritekoon toinenkin jengiläinen. Tapaus suljettiin virallisesti vasta 2005. Seuraavina vuosikymmeninä Hells Angels laajeni ympäri 43