Jumalan armo kasvattaa meitä pois synnistä Fariseus ja publikaani Jeesuksen kertomusta fariseuksesta ja publikaanista käytetään erittäin paljon synnin puolustuspuheissa. Sen avulla mollataan pyhiä ja valituita, jotka tekevät vanhurskautta sekä puolustetaan jumalattomia, jotka elävät himojensa orjina synneissä. Käännetään kaikki ylösalaisin: hyvästä tulee paha ja pahasta tulee hyvä, vanhurskaus sanotaan synniksi ja synti vanhurskaudeksi. Näin ei pitäisi tehdä, mutta siihen väärä teologia ja nöyristely ovat seurakunnan luopiot johtaneet. Tästä asiasta on nyt tehtävä kertakaikkinen parannus eli lakattava käyttämästä väärin Jeesuksen vertauksia synnin puolustamisen tarkoituksessa. Laadin Jeesuksen kertomuksesta toisenlaisen satiirisen version, mistä näkee sen, mihin pahan sanoman kirjoittaja Lucifer pyrkii eksyttäessään seurakuntaa ja maailman ihmisiä. Luciferin evankeliumi: 18:9 Niin saatana puhui vielä muutamille, jotka luottivat vääriin opettajiinsa, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: 18:10 "Kaksi miestä meni ylös kirkkoon rukoilemaan, toinen pyhä ja valittu, toinen syntinen ja jumalaton. 18:11 Syntinen ja jumalaton seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niin kuin hyvät ihmiset, anteliaat ja auttavaiset, oikeamieliset, siveät, enkä myöskään niin kuin tuo pyhä ja valittu. 18:12 Minä en paastoa koskaan enkä anna lainkaan almuja tai rahaa Jumalan valtakunnan työhön.' 18:13 Mutta pyhä ja valittu seisoi taaempana ja nosti ilman vihaa ja epäilystä pyhät kätensä kohden taivasta, iloitsi ja sanoi: 'Jumala, minä kiitän sinua tästä armosta, jonka olen lahjaksi saanut ja joka nosti minut ylös synnin liejusta, saastaisesta kuopasta.' 18:14 Minä sanon teille: tämä pyhä ja valittu meni kotiinsa saastaisena, mutta se syntinen ja jumalaton puhtaana; sillä jokainen, joka tekee vanhurskautta, tuomitaan kadotukseen, mutta joka paljon syntiä harjoittaa ja sitä enemmän kuin Jeesusta rakastaa, pääsee helvettiin minun luokseni, joka on syntisen paratiisi, missä saa harjoittaa syntiä mielin määrin ilman mitään haittavaikutuksia. Rahaa, viinaa ja naisia riittää kaikille eikä se lopu koskaan!" Jeesuksen kertomuksen tarkoitus ei ollut puolustaa synnin harjoittamista vaan osoittaa kuulijoille, ettei itseensä luottavainen pelastu Jumalan tuomiolta, vaikka tekisi kuinka paljon hyvää tahansa. Fariseuksen teot olivat lain vanhurskauteen nähden moitteettomat, mutta hänen sydämensä asenne oli väärä. Hän laski kyllä tarkoin kymmenykset mintuista ja tilleistä sekä jakeli näyttävin elkein almuja kaduilla, jotta ihmiset häntä ihailisivat, mutta hän jätti sikseen oikeuden, laupeuden, uskollisuuden ja rakkauden, mitkä ovat laissa kaikkein tärkeintä. Hän teki kaiken korottaakseen itseään ja luuli olevansa täysin synnitön, niin että luotti kaikessa omiin voimiinsa ja omaan viisauteensa turvaamatta lainkaan Jumalaan. Sellaisella sydämen asenteelle ei päästä Isän Jumalan luokse. Fariseus siivilöi hyttysiä, mutta oli niellyt kamelin. Jeesus sanoi, ettei hän ole tullut parantamaan terveitä vaan sairaita: Jeesus kutsuu syntisiä mielenmuutokseen. Vanhurskaat eivät mielenmuutosta siinä mielessä tarvitse kuin syntiset ja jumalattomat: Jeesus on jo parantanut heidät ja jatkaa heidän kuntonsa kohentamista. Vanhurskaat ovat saaneet mielenmuutoksen silloin, kun tulivat uskoon ja syntyivät uudesti ylhäältä. He saivat lahjana sen vanhurskauden, joka tulee Kristuksen uskon perusteella ja luopuivat omavanhurskaudesta, mikä saadaan lain tekojen kautta. Uskon kautta vanhurskas valittu ja pyhä on kaikessa riippuvainen Jeesuksesta. Koska hän luottaa Jumalaan eikä itseensä, vaikuttaa Jumala hänessä kaiken sen hyvän armonsa kautta, mitä näemme hänen elämässään.
Mene, äläkä enää syntiä tee! Kun Jeesus kohtasi vaeltaessaan syntisiä, niin hän paransi heitä. Hän antoi synnit anteeksi ja vaikutti mielenmuutoksen, niin etteivät nämä syntiset jatkaneet enää syntielämää. Hän sanoi aviorikoksesta kiinni saadulle naiselle: En minäkään sinua tuomitse; mene äläkä tästedes enää syntiä tee. Joh.8:11 Toiselle hän sanoi: Katso, sinä olet tullut terveeksi: älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi! Joh.5:14 On selvää, ettei Jeesus tarkoittanut sanoillaan sitä, että ihminen saa jatkaa synnissä elämistä entiseen tapaansa, kun tulee uskoon. Hänen kohtaamansa portot ja publikaanit katuivat syntejään. Heistä tuli entisiä porttoja ja varkaita. Eivät he olleet sitä enää, kun Jeesus puhdisti heidän sydämensä uskolla ja varusti heidät Pyhän Hengen voimalla uuteen elämään Kristuksessa. Fariseukset eivät uskoneet Jeesusta senkään jälkeen, kun olivat nähneet tämän muutoksen pois synnistä pyhyyttä kohden, minkä Jeesus sai syntisten elämässä aikaan. Sitä Jeesus nuhteli: ei sitä, että joku tekee vanhurskautta. Matt.21:31-32; 1Kor.6:9-11; Tiit.3:1-3 Jeesus ei myöskään kieltänyt opetuslapsia tekemästä, niin kuin fariseukset sanoivat. Hän käski noudattaa fariseusten hyviä elämänohjeita, mutta nuhteli fariseuksia siitä, etteivät nämä itse noudattaneet Jumalan sanaa. Matt.23:1ss. Se ei siis ole väärin tai tekopyhyyttä, että joku tekee Jumalan tahdon ja opettaa sitä oikein. Se on väärin ja syntiä, että opettaa oikein Jumalan sanaa, mutta ei tee sen mukaan. Tämä on selvä Raamatun opetus. Monet ovat käyneet vesittämään Jumalan sanaa, jotta saisivat oikeuden harjoittaa syntiä ilman katumusta. He käyttävät jopa Jumalaa tukena syntejänsä puolustaessaan. He opettavat väärin Jumalan sanaa, ikään kuin Jumala hyväksyisi synnissä elämisen ja tuomitsisi vanhurskauden tekemisen. Tämä on erittäin paha asia Jumalan silmissä. Seurakunta elää todella syvässä luopumuksessa, kun syntiä puolustetaan ja vanhurskaita vainotaan. Tämä on Jumalan tahto: että jokainen ottaa oman vaimonsa pyhyydessä ja kunniassa eikä himon kiihkossa niin kuin pakanat, ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja. Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen vaan pyhitykseen. Joka hylkään hengen pyhityksen, hylkää samalla Jumalan. 1Tess.4:1-12 Voisiko Paavali enää selvemmin tätä asiaa sanoa? Tästä huolimatta keskuuteemme on pujahtanut valheveljiä, jotka opettavat turmiollisia oppeja, joiden mukaan syntiä ei tarvitse eikä voikaan hyljätä, jotta voisi pelastua. Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. 2Tim.3:1-12 Raamatun kertomuksia ja opetuksia käytetään aivan liikaa synnin ja lihallisen mielen puolustamiseen. Jumala on pitkämielinen ja suuri armossa, mutta hänenkin pitkämielisyydellään on rajansa, joita hän ei ylitä. Toisena hetkenä hän tahtoo tehdä kansalle turmion, koska se elää synneissään, mutta toisena hetkenä hän tahtoo pelastaa sen, mutta miksi? Jer.18:7-11 Siksi, että hän muuttaa mieltään tuomioiden suhteen samalla, kun kansa muuttaa mieltään synnin suhteen! Jna,3:10 Jos kansa valitsee synnin palvelemisen, niin Jumala hylkää kansan, mutta jos kansa valitsee vanhurskauden palvelemisen, niin Jumala tukee ja auttaa kansaa sen toteuttamisessa. Voima pyhään vaellukseen tulee Jumalalta ja mieli muuttuu synnistä poispäin, kun juurrumme syvemmälle kiinni hänen sanaansa, Kristuksen sydämelliseen rakkauteen meitä kohtaan. Vapaus synnin hallintavallasta Jumalan rakkaus meitä kohtaan tulee ilmi siinä, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa alttiiksi kuolemalle meidän edestämme. joh.3:16; 1Joh.4:9-10 Jumala rakastaa meitä myös siten, että tahtoo tehdä meille hyvää ja varjella pahasta. Jeesus vapauttaa meidät syntisiteistä ja kahleista, niin että meistä tulee todellisesti vapaita. Kuinka moni onkaan erehtynyt minun tavallani luulemaan, että todellinen vapaus tulee siitä, kun tunnustaa ja näkee oman syntisyytensä eikä pyri siitä lainkaan pois?! Minä sain armon nähdä, että todellinen vapaus on muuttua mielensä hengeltä ja vaeltaa kaikessa Jumalan tahdon mukaan, sen kyvyn mukaan, minkä Jumala kullekin seurakunnan jäsenelle antaa.
Kun mieli muuttuu pois synnistä ja saastaisuudesta, niin Jumalan käskyjen pitäminen ei ole raskas ja vastenmielinen kuorma, mitä se on silloin, kun tehdään hyvää ja kartetaan pyhää omalla voimalla sekä muuttumattomalla sydämellä. Moni näkee paljon vaivaa ansaitakseen hyvillä töillään pelastuksen, mikä ei vie heitä lähemmäksi Jumalaa vaan saa heidät luottamaan yhä enemmän itseensä. Toiset etääntyvät Kristuksesta tekemättä mitään ja kerskaamalla siitä, miten armo peittää alleen kaiken synnin. He nautiskelevat täysin siemauksin synnistä ja elävät himojensa hekumassa hylkäämättä syntejään. Sen sijaan he kerskaavat niistä ja tuovat ne julki niin kuin Sodoma ja Gomorra vaatien siitä huolimatta itselleen asemaa pyhien keskuudessa. Molemmat ryhmät ovat kahdella tiellä mutkittelijoita, jotka kerralla kaatuvat. Uskovainen ei voi kuljettaa tulta pukunsa helmassa puvun häneltä palamatta. Synti on aina vierasta tulta Jumalan hiilipannulla, mikä johtaa saviastian rikkoontumisen ja pilaantumiseen. Se ei kelpaa lopulta kuin poisheitettäväksi, ellei saviastia suostu savenvalajan uudestaan muovailtavaksi. Ihminen on saviastia, jolla on oma tahto. Sen pitää taipua Jumalan tahtoon niin kuin vesipuron uomaansa. Jos joku niskoittelee, niin miekka syö hänet. Jes.1:17-20 Sydämen kyllyydestä suu puhuu Kristinusko ei ole jokin oppi ja pelkkää totena pitämistä vaan se on Kristuksen elämää niissä, jotka uskovat häneen. Jos elämä puuttuu, niin silloin puuttuu myös yhteys Isän ja Pojan kanssa eikä sielulla ole pääsyä Pyhässä Hengessä Jumalan tykö. Syntejä ei saada anteeksi, jos ei olla valmiita hylkäämään niitä ja muuttumaan mieleltä poispäin synnistä. Mielenmuutos on erottamaton osa Kristuksessa vaeltamista. Jumala on antanut mielenmuutoksen meille elämäksi. Apt.11:18 Jeesus puhdistaa aina astian sisäpuolen ennen sen ulkopuolta. Ihminen tekee omalla voimallaan toisin päin ja joutuu sen vuoksi ahtaalle tullessaan seurakuntaan. Hän alkaa omin voimin jättää pois erinäisiä synnillisiä tapoja, kun kuulee tai luulee, että niistä pitää luopua, koska ne eivät sovi uskovaiselle. Usein nämä tavat ovatkin ihan oikeita syntejä, joista on hyvä luopua, mutta samalla saattaa tulla opittua jokunen perinnäissääntö siinä sivussa, niin että luovutaan myös asioista, mihin sana ei meitä kehota. Jotkut hylkäävät uskosta osattoman avopuolisonsa ja lapsensa, kun luulevat naimisiin menemisen uskosta osattoman kanssa olevan aina Jumalan tahdon vastainen teko. Näin ei kuitenkaan ole. Tulevan ahdistuksen vuoksi kannattaa välttää avioitumasta jumalattoman kanssa, jos elää hänen kanssaan avosuhteessa kutsumuksensa aikana. Tämäkään ohje ei ole silti ehdoton ja yksiselitteinen. Joskus voi olla Jumalan tahto avioitua uskosta osattoman kanssa. Toivottavasti se toinen tulee myöhemmin uskoon. Tärkeintä on se, ettei jumalaton puoliso estä uskovaista harjoittamasta uskoaan käytännössä. Jos hän sen tekee, ei kannata mennä naimisiin. Jeesus opetti, että ihmisen suu puhuu sydämen kyllyydestä. Paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa ja hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää. Matt.12:33-37 Millainen on uskovaisen ihmisen sydän? Onko se paha, niin että uskovainen tuo jatkuvasti esille pahaa, kiroaa ja loukkaa lähimmäisiä tekemällä syntiä heitä vastaan? Vai onko se hyvä sydän, niin että uskovainen tekee hyvää kaikille ihmisille, siunaa ja rukoilee vainoojiensakin puolesta? Jos sydän on täynnä syntiä ja uskovainen on mieleltään saastainen, niin Jumala ei tahdo jättää häntä siihen tilaan. Jeesus puhdistaa sydämen synnistä ja auttaa uskovaisen uudistumaan mieleltään vanhurskasten mielenlaatuun. Jumala ei ole sadisti, niin että jättäisi lapsensa kärsimään synnin tähden. Hän vapauttaa vangitut syntikahleista ja auttaa naulitsemaan syntisen lihamme ristille himoineen sekä haluineen. Gal.5:13-26 Meidän ei tarvitse noudattaa lihan mielitekoja ja ajatuksia niin kuin tämä maailma tekee tottelemattomuudessa vaeltaessaan. Ef.2:1-3; 1Piet.4:1ss. Uusi luomus
Raamatun mukaan jotkut uskovaiset ovat olleet liian hyviä tälle maailmalle. Hebr.11:38 Heitä on vainottu vanhurskauden ja Jumalan nimen tähden. Eivätkö Jeesus ja Pietari opettaneet sitä samaa, että Jumala armo on sitä, kun uskovainen saa kärsiä vainoja ja pilkkaa syyttömänä, Jeesuksen nimen ja vanhurskautensa tähden? Matt.5:10-11; 1Piet.2:19-25; 3:8-17 Mistä on sitten seurakuntaan tullut oppi, jonka mukaan uskovaiset ovat mieleltään syntisiä ja saastaisia, rypien synneissään niin kuin tämä maailma tekee? Sen on vihollinen kylvänyt ihmisten sydämiin, jotta nämä eksyisivät pois suoralta tieltä. Vihollinen kirkastaa syntiä ja sanoo, että uskovaisten synti kirkastaa Kristusta. Paavalin opetus täysin päinvastainen: uskovainen kirkastaa Kristusta luopumalla synnistä! 1Kor.6:9-20 Uskovainen ihminen ei ole enää vanha ihminen, mitä termiä Paavali käyttää ihmisen synnillisestä luonnosta, lihasta. Hän on uusi luomus, joka on luotu totuuden vanhurskauteen Luojansa kuvan mukaan. Me muistutamme sisällisen ihmisemme puolesta Kristusta, joka on synnyttänyt meidät uudesti ylhäältä. Olemme Jumalan kuvia, emme synnillinen liha. Vaikka paha riippuu meissä kiinni, emme anna sille valtaa, vaan kuoletamme Hengellä ruumiin teot ja niin me saamme elää. Jos joku vaeltaa lihan mukaan, pitää hänen kuoleman. Se tarkoittaa kadotukseen joutumista. Ef.4:16-24; 2Tim.3:13-17; 2Kor.5:17; Kol.3:1-11; Room.7:21-8:16 Nosta langenneet Kun joku tulee uskoon, niin on tärkeätä saada hänet juurtumaan syvemmälle Kristukseen ja opettaa häntä tuntemaan Jumalaa. Kannattaa neuvoa häntä luottamaan kaikessa Jumalaan ja jättämään asiat rukouksessa Isän haltuun. Ymmärrys ja hengen pyhitys lisääntyvät kasvaessa eikä vasta uskoon tullut voi ottaa vastaan kaikkea opetusta lyhyessä ajassa. Toinen kasvaa nopeammin kuin toinen. Hengellinen kasvu ei ole iästä ja uskossa olemisen vuosista kiinni vaan ahkeruudesta ja nöyryydestä, miten paljon pystymme ottamaan vastaan Jumalan sanaa paisumatta. Pää voi saada paljon tietoa, vaikka sydän ei muutu lainkaan. Silloin tiedosta ei ole yhtä paljon hyötyä kuin mitä olisi, jos myös sydän saisi avartua rakkaudesta. Jumala kasvattaa meistä laupeuden astioita hyviä töitä varten. Silloin Jumalan sana on meidän suussamme hoitava lääke eikä ruoska, jonka avulla orjuutamme ihmisiä yhä syvemmälle uskonnollisuuden ansoihin. Jumalan sanassa on myös voima, joka nostaa ylös maahan langenneen. Jos sanamme ovat sellaisia, että niiden kuulija tuudittautuu väärään rauhaan ja jää makaamaan synneissään niitä lainkaan katumatta, on se kuin tuuleen puhumista. Sanoilla ei ole mitään tehoa. Syy on tietysti myös sen, joka synteihinsä jää, mutta vastuu väärästä opetuksesta on niiden, jotka sitä jakavat. Oikea opetus johtaa Jumalan tahdon halajamiseen ja toivoon, että Jumala voi sittenkin nostaa maahan langenneen ja vaikuttaa hänessä mielenmuutoksen vanhurskautta kohden. Siinä ei tarvita lainkaan omaa voimaa. Kun oma voima loppuu, alkaa Jumalan voima tehdä työtä ja nostaa maahan alas painetut. Jumalan armon vaikutus ihmisen elämässä Jeesus sanoi: Joka itsensä ylentää, se alennetaan ja joka itsensä alentaa, se ylennetään. Luuk.18:14 Tämä ei tarkoita sitä, että meidän tulisi lähteä tekemään syntiä maailman tavoin, jotta olisimme varmasti nöyrät ja alentaneet itsemme. Meidän todistuksemme menettää voimansa, jos elämme maailman tavoin. Jos vaellamme Jumalan pyhyydessä ja pelossa emmekä lihallisessa viisaudessa, niin todistuksemme tehoaa paremmin. Se herättää synnin orjissa ja synnistä kärsivissä janoa vanhurskautta kohden. Se saa heidät uskomaan, että Jumala voi antaa heillekin voiman vastustaa syntiä ja muuttaa heidän mielensä synnin tekemisen suhteen. On vain oltava rehellinen ja tunnustettava Jumalalle kaikki, myös se, että liha rakastaa syntiä enemmän kuin Jeesusta. Siinä on syy, miksi synti sitoo ihmistä. Kun tämä on tunnustettu ja anteeksi pyydetty sekä uutta mielenlaatua Jumalalta pyydetty, niin on mahdollista päästä todella vapaaksi synnistä. Jumalan armo on voima, joka kantaa meitä ja nostaa meitä ylös maasta vanhurskasten mielenlaatuun ja pyhään vaellukseen.
Tiituksen kirje: 2:11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille 2:12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, 2:13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, 2:14 hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. Jumalan armo ei ole laakereilla lepäämistä ja laiskottelua. Armo tekee työtään meissä ja saa meidät tekemään työtä. 1.Korinttolaiskirje: 15:10 Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani. Armon vaikutus on pyhä elämä. Väärennetty armo 2.Korinttolaiskirje: 1:12 Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa. Armon voi kääntää irstaudeksi, jos lähtee harjoittamaan haureutta ja elää synnissä. Juudaan kirje: 1:4 Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen. Kaikenlainen sukupuolinen irstaus ja riettaus sekä siveetön elämä on vastoin sitä, mihin armo meitä kasvattaa. Ef.4:16ss.; 1Piet.4:1ss. Armoa käytetään silti surutta lupalappuna synnin tekemiselle ja pahuuden verhona. Gal.5:13-26 Sellaiset eivät säästy Jumalan oikeudenmukaiselta tuomiolta ja kostolta. Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää. Gal.6:7-8 Uskovaisella ei ole lupaa harjoittaa syntiä, elää synnissä. Room.6:1-23 Jos joku lankeaa, on synnistä pyrittävä pois, anottava apua Jumalalta, joka sitä soimaamatta antaa, jos se vain kelpaa. Jumalan voima on suurempi kuin synnin voima. Jos joku jää tahallaan elämään synnissä himojensa vankina, on syy yksin hänen, ei Jumalan. Jumala antaa voimaa ja tarjoaa anteeksiantamusta mielenmuutoksen kera, mutta ilman mielenmuutosta hän ei anteeksiantamustaan anna. Jos tahdot saada syntisi anteeksi, tulee sinun haluta myös sen hylkäämistä. Maailman ystävyys ja lihanmielisyys ovat Jumalan vihollisuutta. Jaak.4.4; Room.8:4-13 Hylkää syntisi ja käännyt takaisin Jumalan luokse, jos olet langennut. Jumala ei sinua hylkää vaan tarjoaa sinulle apuaan taistelussa syntiä vastaan. Luota Jumalaan ja odota häntä: hän tahtoo auttaa sinua, mutta sinun tulee kunnioittaa häntä. Jumalan kunnioittaminen on sitä,
ettet vaella vilpillisin mielin ja puolusta syntiä, tahtoen pitää siitä kiinni. Luovu siitä ajatuksesta. Liha tahtoo saada lyhytaikaista nautintoa synnistä ja taivaspaikan kaupan päälle. Jumalan sanan vastaus lihan toiveeseen on tyly tyrmäys: kahdella tiellä mutkittelija kerralla kaatuu. Snl.28:18 Hylkää syntisi, sillä jos et sitä tee, on se sama kuin hylkäisit Jumalan. Näin Raamatussa on kauttaaltaan meitä opetettu. Sielun vihollinen on saanut seurakunnan luulemaan, että syntiä on lupa harjoittaa ja silti saamme taivaan periä. Se ei ole oikein: avionrikkojat ja haureelliset Jumala tuomitsee! Hebr.13:4 Meissä on paljon syntiä, mikä on pois pantavaa. 1Piet.2:1ss; Hebr.12:1ss. Jumala auttaa meitä hylkäämään synnit. Hän vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, kaiken hyvän. Fil.2.12-13; Hebr.13:20-21 Vastuu synnistä luopumisesta on kuitenkin meidän: Jumala ei kuljeta meitä voittosaatossa Kristuksessa vastoin tahtoamme. Tahtomme tulee taipua Jumalan tahtoon: meidän on luovuttava lihan himojen mukaan elämisestä, oman tahdon tiestä. Ef.2:1-11; 1Piet.4:1-11 Jos yhdymme maailman tottelemattomuuden henkeen, niin elämme silloin synnissä, ryvemme lätäkössä. Sen palkka on häpeä ja kuolema. Pyhä, puhdas ja tahraton seurakunta Jumala on tehnyt yhden uhrin kautta iankaikkisesti täydellisiä niistä, jotka pyhitetään. Hebr.10:14 Pyhitys ei ole vain kertakaikkinen pyhitys, joka saadaan lahjana Kristuksen ruumiin uhrin ja veren kautta, kun olemme uskoneet sovituksen sanan. Se on pyhitys, jonka perusteella meistä tulee Jumalalle kelpaavia ja vanhurskaita. Tämän lisäksi meitä pyhitetään lisää, mikä tarkoittaa henkemme puhdistamista kaikesta synnistä ja maailman saastutuksesta. Synti on juurtunut kiinni sydämeemme, mutta emme saa jättää sitä sinne: se on perattava pois. 1Kor.5:7-8 Jos hylkäämme pyhityksen eli emme erottaudu synnistä ja maailman hengestä vaan käännymme takaisin maailmaan, niin joudumme kadotukseen. 1Joh.2:15-17 Näin Raamatussa meitä opetetaan ja selvästi varoitetaan. Älä usko sitä, kun sinulle sanotaan, ettet voi enää luopua pois uskosta, kun olet uskoon tullut. Se on jo ensi askel pois armosta, jos sen valheen uskot. Luuk.8:13 Sinun tulee tehdä kutsumisesi ja valitsemisesi lujaksi, niin ettet lankea. 2Piet.1:1-11 Et tarvitse omaa voimaa ja viisautta sitä varten, mutta sinun tulee olla halukas ottamaan vastaan Jumalalta kaikki se hyvä, mitä hän sinulle armostaan tarjoaa. Jos kieltäydyt ottamasta vastaan Jumalan tarjoamaa voimaa ja mielenmuutosta, jonka avulla voit vastustaa syntiä, niin joudut uudestaan tuomion alaiseksi. Näin Raamatussa opetetaan kautta linjan. Hebr.3:12-15; 6:1-8; 10:25-31; Joh.15:1-6; Room.11:13-23 Kun Jumala pyhittää seurakuntaa, tarkoittaa se sitä, että uskovaisia erotetaan synnistä ja maailman hengestä, niin että meistä tulee syntisistä erotettuja eli pyhiä ihan niin kuin Jeesuskin on. 1Piet.1:11-25; 1Joh.4:17 Meillä on jatkuva kilvoittelu sen uskon puolesta, joka on meille annettu, kuolinvuoteelle asti. Jda,1:3; 1Tim.6:12; 2Tim.4:7 Me emme saavuta täydellisyyttä tässä elämässä, mutta pyrimme silti sitä kohden. Fil.3:12-16 Mitä enemmän luovumme synnistä, sitä vanhurskaampi on vaelluksemme Kristuksessa eli sitä vähemmän me teemme syntiä. Tämä kuulostaa täysin vastakkaiselta kuin se luterilainen teologia, jota meille on syötetty lapsesta alkaen. Olen kuitenkin varma, että Raamatussa opetetaan meitä samalla tavalla kuin mitä tähän kirjoitan. Synti ei kasva meissä vaan vähenee. Tarkoitan tällä synnin valtaa ja lihanmielisyyttä. Me muutumme mieleltämme yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi ja teemme yhä vähemmän syntiä, mitä pitemmälle armo on meitä kasvattanut. Eikö näin sanota myös Raamatussa? Tiit.2:11-14 Kun Jumala erottaa meitä synnistä, niin lopputuloksena on pyhä, tahraton ja puhdas seurakunta. Sellaisen Jumala noutaa kotiin. Ef.5:25-27 Synneissään rypevät vääryyden tekijät
eivät pelastu. Matt.7:21-23 Pysy lujana ja rohkeana: Herra auttaa sinua, jos vain tahdot hänessä pysyä. Hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä"; niin että me turvallisin mielin sanomme: "Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?" Hebr.13:5-6 Petteri Haipola 31.05.2006