No.1/2007 ~~~~~~~~~~~~~~~ Saukkolan Sanomat ~~~~~~~~~~~~~~~ Sanomat Torstai 15.3.2007 *** Riippumaton tiedotuslehtinen, joka jaetaan lähes joka talouteen säännöllisen epäsäännöllisesti *** No. 1/2007 Torstai 15.3.2007 Kesää odotellessa. Sulais hanki, kasvais peltoon heinän sänki. Vielä kun ois lämpöisiä kesäöitä se, jos mikä, kasvattaisi heinän kortta, antais töitä. Nokka kevättä jo haistaa, vaikka vahva lumikinos lasit peittää. Toinen silmä raollansa, renkaat jäässä, auto vanhus tiensä päässä, uskoo omaan vahvaan ajokuntoon, pyöriensä pitopintaan. Vaan, - jotta haaveet totta oisi, täytyis saada jostain hintaa, jolla ostais uudet renkaat, korjais hieman peltipintaa.
TOIMI-hanke kaipaa lisää yhteydenottoja kyläläisiltä! TOIMI-hanke tuo apua ja tukea sinne missä sitä eniten tarvitaan, eli arkeen ja selviytymiseen. Tilattavanasi ovat tällä hetkellä siivoojan/kotiapuhenkilön työt hintaan 12 /h. Alkuvuodesta töitä on ollut jonkin verran, mutta toivottavaa on saada enemmän työtilauksia. Kevättä kohden työntekijöitä on tavoite palkata lisää, joten toiveita ja tilauksia on suotavaa esittää. Palveluvalikossa on siivousta, ruuanlaittoa, polttopuiden tekoa, asiointiapua ja pientä kunnostusta. Työn tilaaja ja maksaja voi saada 60 % kotitalousvähennyksen, kun työ perustuu arjessa pärjäämiseen ja on tavanomaista asiakkaan kotona tapahtuvaa, eikä tähän saada omaishoidon tai lastenhoidon tukea. Kotitalousvähennystä ei anneta kunnostustyöstä, kuten piha- tai metsätyöt, aidan korjaus tms. Kotitalousvähennys haetaan verottajalta (lomake nro 14), eikä mukaan liitetä tositteita jotka säilytetään kuitenkin kuuden vuoden ajan. Työtilaukset, laskuttamisen ja työntekijöiden välittämisen hoitaa TOIMI-hankkeen työsuunnittelija Elina Hopponen. Elinan toimipiste sijaitsee Ylä- Muuratjärven kylätalolla. Työsuunnittelija on tavattavissa pääasiassa tiistaisin, keskiviikkoisin ja tors taisin klo 9-12 välillä. Muinakin päivinä Elinaa voi tavoitella aamupäivisin. Postia ja yhteydenottoja voi jättää vanhan kaupan kyljessä sijaitsevaan siniseen postilaatikkoon, soittamalla suoraan numeroon 050-4317162, tai vaihtoehtoisesti lähettämällä sähköpostia osoitteeseen toimi@keskisuomenkylat.fi TOIMI-hanke on nopealla ja lyhyellä aikajänteellä toimiva hanke Korpilahden pohjoisilla kylillä. Toiminta-alueena ovat pääasiassa viisi pohjoista kylää, eli Moksi, Sarvenperä, Saukkola, Tikkala ja Ylä- Muuratjärvi. Toimintaa hallinnoi Keski-Suomen kylät ry. Toiminnassa ovat yhteistyökumppaneina Korpilahden kunta, Pohjoisten kylien yhteistyöyhdistys, Elvi-hanke, kyläyhdistykset, kylien muut yhdistykset ja toimijat sekä työvoimatoimisto ja sosiaalialan oppilaitokset. Korpilahden kunta on sitoutunut hankkeeseen ja maksaa sen kuntarahaosuuden eli 10 % hankkeen budjetista. Valtakunnallisesti tarkastellen kyseessä on ESR-rahoitteinen hanke. Toiveissa on, että TOIMI-hankkeen päätyttyä syntynyt malli jäisi elämään ja jatkaisi toimintaansa, esimerkiksi osuuskunnan muodossa. Osaavia ihmisiä on maaseutu täynnä ja tarvetta palveluille varmasti löytyy. Nyt vain rohkeasti yhteys työsuunnittelijaan niin saadaan toiminta vauhdilla käyntiin! Kyläseuran tulevaisuus vaakalaudalla! Onko kyläseuran toiminta tullut määränpäähänsä? Viime syyskokouksessa ei ollut riittävästi kyläläisiä, jotta olisi voitu valita uudet toimihenkilöt erovuorossa olevien tilalle. Onko kyläläisten kiinnostus koko kyläseuran toimintaan hiipunut olemattomiin? Olen erovuorossa kyläseuran puheenjohtajan toimesta ja jollei tilalle saada valituksi uutta puheenjohtajaa, niin jää jäljelle vähän vaihtoehtoja. - Joko lakkautetaan kyläseura ja varat ja omaisuus lahjoitetaan Iskulle, joka voi tarvittaessa toimia kylää edustavana järjestönä. Kyläseuratoiminnasta kiinnostuneet ihmiset liittyvät naapurikylien toimiviin kyläseuroihin. - Tai sitten kyläseuraan valitaan uudet aktiiviset toimihenkilöt, joilla on uusia ideoita ja innostusta toimia kyläseurassa. Tällä hetkellä kyläseuran talouskin on Kyläkirjan myynnistä saatujen tulojen takia hyvässä jamassa, joten, jos vain saadaan uudet vetäjät kyläseuralle, niin toiminnan esteenä ei olisi heti rahan puute. Kylämme on ollut koko ajan edustettuna myös Pohjoisten kylien Yhteistyöyhdistyksessä ja sinnekin pitää saada tälle vuodelle uudet edustajat vanhojen tilalle. Yhteistyöyhdistyksen aikaansaama liikuntaalue valaistuine hiihtolatuineen ja luistinratoineen palvelee melko hyvin ainakin eteläistä Saukkolan kylää, joten siksikin on syytä olla kylältämme edustaja muitten kylien tavoin Yhteistyöyhdistyksessä. Nyt kevätkokouksen yhteydessä pidetään ensin syyskokouksen jatkokokous, jossa päätetään uusista toimihenkilöistä. Varsinaisessa kokouksessa sitten päätetään miten toimitaan jatkossa. Tule mukaan kokoukseen päättämään kyläseuran kohtalosta. Kokouksesta pois jääneiden on tyytyminen kokouksessa tehtyihin ratkaisuihin. Lehteä voin aina silloin tällöin vielä tehdä, mutta kyläseuran toiminnan jätän nuoremmille. Pekka Välivaara, vielä vähän aikaa kyläseuran puheenjohtaja.
Köntykset Umpihangessa Jo toistamiseen oli Köntyksillä joukkue mukana Umpihankihiihdon maailmanmestaruuskisoissa Pudasjärvellä 10.- 11.2.07. Tällä kertaa joukkue oli viisi henkinen. Varsinaisia Köntyksiä joukkueessa olivat Matti Riuttanen, Esko Parkkonen ja Pekka Välivaara sekä hyvää vauhtia Köntykseksi tuleva Jarmo Lahtinen ja uutena Köntystulokkaana Hannu Manninen. Kaikilla viidellä kunto enempi tai vähempi siinä jamassa, että uskalsi hurtilla huumorilla lähteä ottamaan vastaan tulevat koettelemukset vaikka harjoittelu, etenkin lajinomainen harjoittelu jäikin tänä talvena tosi vähälle lumen vähäisyyden takia. Kun sitten odotettu viikonloppu koitti, lähdettiin perjantaiaamuna yhtä matkaa kannustusjoukkojen kanssa ajelemaan kohti Pudasjärveä. Syötekeskuksessa oli illalla tiedotustilaisuus, jonka yhteydessä kartat ja muu tarvittava aineisto jaettiin kilpailijoille. Hyvin nukutun yön jälkeen joukkueemme lähti aamulla reippain mielin kohti tuntemattomia seikkailuja. Edessä oli linnuntietä mitattuna hiihtomatkaa neljän tehtävärastin kautta yöleiriin vähän yli kolmekymmentä kilometriä. Reitin varrella oli vielä neljä lisärastia, joista päätimme hakea yhden. Säätila oli ihanteellinen, kymmenkunta astetta pakkasta ja auringon paistetta, toisi hieno keli hiihdellä. Kannustusjoukotkin ehtivät seuraamaan Köntysten kisaa kolmelle tehtävärastille, mikä oli omiaan antamaan meille henkisiä lisävoimia, saatiinpa yhdellä rastipaikalla heiltä myös piristäviä aineita, tuoreita munkkirinkilöitä, joita ei varmaankaan löydy Wadan kiellettyjen aineiden listalta. Ensimmäisellä tehtävärastilla oli ensiapua koskevia kysymyksiä, jotka selvitimme virheettömästi. Toisella rastilla oli etäisyyden arviointi, mutta siinä emme onnistuneet aivan nappiin. Kolmannella rastilla oli vuorossa suopungin heittoa. Päätimme luottaa Matin taitoihin, koska hän oli joukostamme ainut, jolla oli edes vähän kokemusta kyseisestä lajista. Hyvinhän Matti heittikin, kolmesta heitosta kaksi osui poron sarviin ja kolmaskin jäi vain muutaman sentin päähän. Kolmosrastin jälkeen alkoi jo iltakin hämärtää. Neljännelle rastilla piti tunnistaa neljä ranteen vahvuisista puukalikkaa, jotka kaikki me onnistuimme tunnistamaan. Tällä rastipaikalla oli myös saatavilla vettä, joka oli hyvään tarpeeseen, sillä omat juomat alkoivat olla jo vähissä. Veden ansiosta matka jatkuikin jo paljon paremmin. Loppumatkasta ilta oli jo aivan pimeää, mutta otsalampun valossa hiihtäminen onnistui yllättävän hyvin vaikka latu kulki joskus melko tiheässä metsässä. Puoli yhdeksän maissa oltiin viho viimein yöleirissä ja taakse oli jäänyt yli 47 uuvuttavaa kilometriä. Yöleirissä söimme nuotion lämmössä eväitämme, kuivattelimme hiestä kastuneita vaatteitamme ja keräsimme uusia voimia seuraavan päivän koitosta varten. Sunnuntaiaamuna oli edessä varsinainen yhdeksän kilometrin mittainen kilpahiihto-osuus. Lähtöpaikalle oli vielä hiihdettävä ensin nelisen kilometriä, vaikka papereissa mainittiin noin kolmen kilometrin matkasta. Koska matka olikin pitempi, niin meille tuli kilpahiihto-osuudelle suorastaan lentävä lähtö. Hädin tuskin ehdimme lähtöviivalle ja valmistautumisaikaa jäi vain kolmisen minuuttia. Tämän vuotuinen kilpahiihtotaival ei ollutkaan pelkkää aavaa suota, välillä oli metsäistäkin osuutta, pusikkoa ja syviä suo-ojia. Kaikesta huolimatta hiihdimme yhdeksän kilometrin matkan nyt nopeammin kuin viime vuonna. Rasittavan hiihdon jälkeen oli jälleen mahtavaa saapua maalin omien kannustusjoukkojen huutaessa maalialueella kannustushuutoja meille Köntyksille. Pekka. Köntyset hiihtourakan jälkeen maalissa.. kuva Tiina Riuttanen vasemmalta Matti Riuttanen, Jarmo Lahtinen, Pekka Välivaara, Hannu Manninen ja Esko Parkkonen
YHTEISVASTUUKERÄYS 4.2. 30.4.2007 Isi on vaan ihan hiljaa Äiti ei ota minua syliin Minua itkettää yksin yöllä Tämänvuotisella yhteisvastuukeräyksellä autetaan lapsia. joiden vanhemmilla on mielenterveysongelmia. Keräyksen suomalainen yhteistyökumppani on Mielenterveyden keskusliitto ja Perussa apu menee perille Diakoniajärjestön kautta. Keräyksen teema on Ehjä lapsen mieli. Sinun apuasi tarvitaan. Listakerääjiä kulkee kylällä kevään aikana. Voit osallistua myöskin puhelimen välityksellä, keräyspuhelin on 0600 1 2007. Yksi puhelu kartuttaa keräystä 10,10 euron verran. Lisäksi tulee paikallisverkkomaksu. Yhteisvastuukeräyksellä on myöskin internet- sivu: www.yhteisvastuu.fi Myös verkon kautta voi osallistua keräykseen. Sieltä löytyy myös tietoa Yhteisvastuukeräyksestä ja sen kohteista. Seurakuntapiirien toimintaa uudistetaan Kinkereistä Kinkeriterveisinä tänä vuonna oli ilo nähdä kinkereillä Kynttilänpäivänä 4.2. väkeä kolmekymmentä seurakuntalaista. Sarvenperän väki liittyi tänä vuonna ensimmäistä kertaa kinkerirenkaaseen. Kirkkoherra ja kanttori olivat keskustelemassa läksyistä Lisäksi kinkereillä valittiin Saukkolan, Tikkalan ja Ylä-Muuratjärven yhteinen seurakuntatoimikunta, johon valittiin: Tikkalasta Jorma Säynätmäki ja Sylvi Tikkala, Ylä-Muuratjärveltä Pirkko Perälä ja Elli Kinnari sekä Saukkolasta Seppo Oravuo ja Anja Pekkanen. Sarvenperän edustajat Tuula Vehkala ja Oiva Lahtinen, yhdessä edellä mainittujen kanssa muodostavat yhteisen kinkeritoimikunnan. Kinkereillä päätettiin kuluvan vuoden yhteisestä toiminnasta. -Kesäretki Luhangan kirkkoon 8.7. -Riihikirkkoilta Marjomäessä 25.7. -Lauluilta Hangasjärven majalla 10.8. -Leiripäivä Mutasella syyskuussa viikolla 37 Jokaiselle kylälle valittiin edelleen kylänvanhin. Tikkalan kylänvanhin on Jorma Säynätmäki, Ylä-Muuratjärellä Pirkko Perälä ja Saukkolan kylänvanhimpana toimii tänä vuonna Seppo Oravuo. Saukkolassa valittiin diakonia vastaavaksi Anja Pekkanen, ja lähetysvastaavaksi Aune Saukkola. Eeva O Saukkolan Isku ry Kevätkokous Saukossa la. 24.3.2007 klo 11.00 esillä sääntömääräiset asiat Tervetuloa Johtokunta Saukkolan kyläseura ry Syyskokouksen jatkokokous Saukossa su.25.3.2006 klo 13.00 Kevätkokous pidetään heti jatkokokouksen perään, esillä sääntömääräiset asiat Tervetuloa Johtokunta Kolmen viikon päästä onkin jo pääsiäinen! Jutut lehteen: Pekka Välivaara Raiviokoskentie 441, 41940 Vesanka p. 040 5115 046 ilt.014-636506, email: pekka.valivaara@kolumbus.fi
Huipputulvia Saukkolassa. Emme tarkemmin muista keväiden kehitystä, mutta lunta satoi talvella paljon ja ne sulivat nopeasti. Maksinkajärvet olivat yhtä suurta järveä. Tyynelässä vesi pyrki jo sisälle ja nykyinen Lemetinaution niitty, Anni ja Oiva Koskisen kodin paikka oli kokonaan veden alla. Siellä uittoa odottavat tukkirantteet lähtivät omatoimisesti vesille. 1935 olimme Pentti Suhosen kanssa 15-16 vuotiaita poikia kun katselimme Aution ja Puustin pelloille laajentunutta Kuusjärveä. Arvelimme kaloja saatavan nyt enemmän, koska järvikin on suurempi. Lahdenpohjan sillan tienoo oli kokonaan veden peitossa. Soutaessamme yli, veneen pohja hipaisi vähän tiehen. Muutoin pääsimme soutelemaan Tapanin ja Hautalan suoviljelyksiä pitkin, aina Karstin peltojen laitaan. Ja vastakkaiseen suuntaan, Maija ja Sulo Jokisen kodin lähelle. Lähes samaa kaavaa noudattaen, kuin Laivatelakaltamme irti päässyt kulokin eteni. Jonkinmoinen tulvakevät on ollut 1965. Se näkyy valokuvassa, jonka Pukimo Tammivuoren perhe on näpännyt Mellanmäeltä Lahdenpohjan suuntaan. Äitienpäivätulva 8.5.1988 katkaisi tien Muuramen Riskoperällä sekä Korpilahden puolella Raili ja Pentti Ahosen kotiin. Tieyhteyden menettivät myös Lahja Kantalan ja Pinimäkien perheet. Vaarassa oli, ettei se vienyt Marjatta Heinon ja Eero Saukkolan kesämökkiä keskisen myllyn saarekkeesta. Kyläkirja on täynnä mukavia juttuja ja kertomuksia kylältämme. Vaikka kirjaa onkin mennyt kovasti kaupan, niin silti on kirjoja vielä jäljellä, joten kannattaa kysellä. Mikko Salminen -oli menevä mies! Toisin sanoen paikallaan pysymätön. Paikallaan pysyvä taas oli Sutolassa asusteleva Jerusalemin suutari. Hän ei ollut suutarin näköinen, liekö osannut piikkilankaa tehdä, mutta Jerusalemilaisen kyllä. Siitäkö nimi? Kukaan ei tainnut tietää hänen kristillistä nimeään. Mutta eroavuuden kaikki ymmärsivät. Suutari pysyi paikallaan niin kauvan kun pysyi. Sitten kun lähden siitä paikasta niin minua ei enää siinä paikassa plo Eikä ollut! Arvoitus jäi kuitenkin selvittämättä. -Molemmilla oli unelmia, sekin hengissä pysymisen Jerusalemin suutarin unelma ei sovi tähän, Mikko Salmisen kyllä. Sillä hän pyrki laivanvarustajien kunniakkaaseen joukkoon, keräämällä rahaa Muuratjärvelle hankittavaa laivaa varten. Ensisijaisesti kirkkomatkojen tekoon, mutta riettauskin väijyi siinä, melkein ovella. Eihän Muuramesta ollut kuin neljäntoista kilometrin kävely Jyväskylän turhuudenmarkkinoille. Suunnitelmakin oli selvä. Ensin rakennettaisiin laivalaiturit joka kotiin. Mitä useamman kymmenpennisen pudottaisi nahkapussiin, se näkyisi heti laiturin koossa. Markalla saisi laiturin jo vaikka kuivalle maalle. Pääsatamasta, Riuttaniemeltä voisi piipahtaa nykäisemässä tukkilautat Muuramenkoskelle, mutta sijainti kylään nähden olisi sivussa. Killiäislahdella taasen suuri laiva ei sopisi kääntymään. Rahaakin kertyi, mutta päänvaiva samalla lisääntyi? Laiva-Mikon, jollaisen nimen paikkakuntalaiset Hänelle antoivat, saapuminen kylään oli pikkupojille ilonpäivä. Tieto levisi nopeasti laajallekin alueelle. Keräyksensä ohella Mikko teroitti myös kotitalouden työvälineitä, aina saksista puukkoihin saakka. Hänellä oli mukanaan käsin veivattava pieni smirkeli, jonka pyörittämisestä me pikkupojat suorastaan tappelimme. Jos osasi mestarin mielen mukaan pyörittää, hankki joskus 5-6 penniä tunnissa. Mikko Salmisen sukulainen, Vihtori Salminen oli kasöörinä, joka rahasti emäntien tumat teroitustyöt ja maksoi pikkupoikien palkat. Eräänä päivänä Laiva-Mikko koki luonnollisen kuoleman josta kaukaiset sukulaiset taisivat olla mielissään. Mikon ryysyistä löydettiin kuusi tuhatta, kovaa markkaa, rahaa Ehkä niitä laivarahoja? Tauno Orilahti
Valkoinen haamu selvitti veljesmurhan. Vuosisatamme alkukymmenillä kulki miehet pohjoisissa metsä- ja uittotöissä tullen taas kesällä etelään oja- ja heinätöihin kulkien tämän matkan jalkaisin, näitä kutsuttiin lentojätkiksi. Eräs näistä pienikokoinen hintelähkö mies kertoi olleensa menossa pohjoisiin ja matkalla kävellessä tavanneensa kaverin, jolla oli sama matka. Tämä kaveri oli iso ronski jätkä, oli tullut jo iltahämärä ja miehet päättivät kysyä läheisestä talosta yösijaa, koska oli isohko talo. Miehet kysyivät yösijaa, johon isäntä vastasi, että meillä ei ole oikein tiloja, johon isompi miehistä vastasi, ompas talossa paljon vkeä, jos näinki iso tupa täyttyy. Johon isäntä, kyllähän tässä iso tupa on, mutta täällä ei voi nukkua. Miksi? Täällä kummittelee vastasi isäntä. Miehet luulivat isännän tällä tavalla pelottelevan ja sanoivat, ettei sellainen meitä häiritse, johon isäntä, no koittakaa sitten. Miehille tehtiin peti tuvan lattialle talon väen nukkuessa sisähuoneissa. Ja hintelämpi mies kertoi kaverinsa nukkeneen melkein heti, mutta itseään jäi vaivaamaan nuo isännän kummittelut ja tässä ison kaverin kupeessa valvoessa hän näki valkean haamun tulevan heitä kohten, silloin hän tuuppasi kaveria ja sanoi nyt se on tuossa. Mikä, sanoi kaveri. No se kummitus, jonka kaverikin sitten näki. Ison miehen kysyessä tältä haamulta, että mitä sinä etsit, johon haamu vastasi hiljaisella äänellä. Olen siunaa- matta umpeen luodussa kaivossa. Tämä isompi mies taas, kuule ei me nyt voida auttaa, odota päivää, jolloin aave katosi ja kaverikin rupesi taas nukkumaan. Mutta minulle, tälle kertojalle, ei tullut unta silmään koko yönä ja sanoi jo yöllä menanneensa lähteä matkaa jatkamaan. Aamun tullessa ja talonväen ollessa aamukahveilla keittiössä, oli yön valvonunna mies mennyt kysymään, josko mekin saatas aamukahvit, jotka emäntä lupas. Miesten juodessa aamukahvia kysyi isäntä, no saitteko nukuttua, johon isompi mies, että hyvin, isäntä uudelleen, ettekö nähny mitään, jolloin isompi mies kertoi tapauksen, mitä oli koettu. Sitten oli isäntä sanonut, että kyllä tuossa pihassa on täytetty kaivo, mutta me ei tiedetä milloin, kun me ollaan oltu tässä talossa vasta muutaman kuukauden. Tämä on meille ostotalo. Miehet maksoivat kahvit ja yösijan ja lähtivät taas matkan tekoon. Mutta tämä hintelämpi mies kertoi muutaman kuukauden kuluttua palanneensa samaa reittiä takaisin ja päättäneensä käydä kysymässä onko talossa vielä valkea haamu. Talossa oli ollut miesten jälkeen kovat tutkimukset, kaivosta oli löytynyt yksi edellisistä omistajaveljeksistä ja kaksi muuta veljestä, jotka olivat veljen murhanneet,oli myyneet tilan vieraille. Näin selvisi veljesmurha ja haamu hävisi. Uki ********************************************** Saukkolan kyläkirja valmistui ja julkaisutilaisuus oli 12.11.2006 Sutolan vanhassa tuvassa. Sutolan nykyiset omistajat, Petteri ja Jaana Oravuo antoivat kunnostamansa tuvan juhlatilaisuuden pitopaikaksi. Tilaisuuteen oli tullut oli tullut väkeä, sekä omalta kylältä, että naapuri kyliltä ja kirjojakin meni heti mukavasti kaupaksi. Pekka Suomäki kertomassa kirjan tekovaiheista Saukkolan kyläkirjan julkaisutilaisuudessa