29.4.2012 Anne-Mari Manninen Tulinen pätsi Nyt ajatellaan sitten näitä koettelemuksia. Mennään tänne Danielin kirjaan ja minä otan täältä tutun esimerkin ja sukelletaan sisään tällaiseen tarinaan, Danielin kirja 3. luku. Tämä on tarina Sadrakista, Meesakista ja Abednegosta tulisessa pätsissä. Kaikki voivat sanoa että meillä on välillä pätsejä, koettelemuksia. Täällä ei ole varmaan ketään joilla ei olisi ollut minkäänlaista, on se sitten uskonkoetus, perhekoetus, sairauskoetus, mikä onkaan koetus, niin koetuksia on erilaisia ihmisillä, kun täällä maailmassa ollaan. Tehdään sellainen kysymys, joka kiinnosta meitä kaikkia, että kuinka saada sinne tuliseen pätsiin se neljäs mies, eli Jeesus Jumalan poika, tuliseen pätsiin meidän keskelle. Ja tämä tarina rupesi tulemaan minulle eläväksi. Ja miten mennä kunnialla ikään kuin sen koetuksen läpi, koska me halutaan mennä läpi näistä jutuista. No niin, ajatellaan. Muuten, Danielin kirjan nimi hepreaksi tarkoittaa, että Herra on minun tuomarini. Se oli minusta aika mielenkiintoista. Ok. Daniel, Sadrak, Meesak ja Abednego vietiin pakkosiirtolaisuuteen väkisin. Heidän nimensä muutettiin, siis identiteetti hajotettiin, että sulle annetaan ihan uusi nimi, he olivat täysin riippuvaisia kuninkaan ruuasta. Ainoa asia mille he saattoivat osoittaa omaa identiteettiään juutalaista identiteettiään, oli ruoka tai sitten Jumalan palvelus. Ne olivat ainoat mistä he saattoivat pitää kiinni, kun kaikki muut vietiin. Ja sitten tulee tämä tilanne, että Nebukadnessar päättää rakentaa kultaisen kuvapatsaan, joka oli hieno. Danielin kaverit olivat siellä maakunnassa, koska tämä oli varmaan sellainen vihkiäistapahtuma Duuran lakeudella, kaupungin ulkopuolella, jossa vihittiin tämä iso patsas. Oli se sitten epäjumala tai Nebukadnessar itse mikä olikaan, mutta patsas se oli jota piti kumartaa. Sitten niiden piti mennä kumartamaan sitä patsasta, mutta nämä kolme, Sadrak, Meesak ja Abednego eivät kumartaneet ja sitten niistä kanneltiin kuninkaalle. Ja kuningas sanoo, Danielin kirjan 3:14 sanoin. Sitten Nebukadnessar lausui ja sanoi heille: Aivanko tahallanne te Sadrak, Meesak ja Abednego ette tahdo palvella minun jumaliani ettekä kumartaen rukoilla kultaista kuvapatsasta, jonka minä olen pystyttänyt? Tähän voidaan sanoa, että totta kai tahallaan. Tahallaan, tahallaan! Tahallaan me nyt tässä seistään että me ei kumarreta tuota, että kyllä me ihan tarkoituksella tehty valinta oli. Kyllä me tiedetään mitä sitten tapahtuu, koska oli kerrottu että siinä menee ne, jotka eivät kumarra.
Joskus välillä sitten ihmiset ajattelee: Tahallaanko sinä noita uskonnollisia ihmisiä ärsytät? Niin minä sanon: No tahallaan, tahallaan! Tahallaan, tahallaan! Siis profeetat kautta aikojen ovat käyttäneet tällaista tapaa tuodakseen läpimurtoa: Jeremia, Jesaja, Hesekiel, Jeesus itse, Paavali käyttivät. Kaikki he ovat käyttäneet sellaista että he ovat tulleet ja iskeneet uskonnollista muuria alas. Tahallaan, tahallaan! Kyllä ei kumarreta sen edessä. Ilmoitetaan että on yksi ainoa asia jonka edessä me kumarretaan ja Hän on Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika. Hän on ainoa Herra ja kaikki muut herra ulos kiitos! Tällainen on se asenne. Liika soluttautuminen ei ole hyväksi, erottautuminen on hyväksi meille uskoville, erottautuminen jostakin. Okei. Nyt sitten Nebukadnessar jatkaa. Kauheita juttuja mitä tässä puhutaan. Daniel 3:15 Nyt, jos te siinä silmänräpäyksessä, kun kuulette torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttareiden eli hirveesti porukkaa oli tämän kumartamisen takana siis, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, olette valmiit lankeamaan maahan ja kumartaen rukoilemaan kuvapatsasta, jonka minä olen teettänyt, se on niin hyvä. Täällä lukee niinkin. Mutta ellette kumarra, niin teidät heti paikalla heitetään tuliseen pätsiin. Ja se kuvapatsas oli vielä tehty niin ihanan hyväksi. Se näytti niin kiiltävältä ja hienolta ja kaikki muut tekivät, kaikki muut menivät maahan, kaikki muut kumarsivat. Mutta sitten kävi sellainen, että vihollinen teki pikku mokan tässä tarinassa, ja sen seurauksena tämä tarina on tullut rohkaisuksi tuhansille ihmisille kautta sukupolvien. Ja sen seurauksena minäkin käytän tätä tarinaa murtamaan vihollisen valheita meidän elämässä tänä päivänä. Ja se on seuraava lause joka sanoo: Daniel 3:15...ja kuka on se jumala, joka pelastaa teidät minun kädestäni? Taistelu Siinä avattiin se hengellinen taistelu, että hetkonen. Eihän tässä ollut kysymys Nebukadnessarista ja Sadrakista, Meesakista ja Abednegosta alkuunkaan, heistä ei ollut kyse, se taistelu oli aivan jossain muussa ulottuvuudessa. Taistelu käytiin Jumalan ja sielunvihollisen väillä ja vihollinen paljasti sitten itsensä tässä heitti haasteen elävälle Jumalalle: Kuka on se jumala?! Jumala on sellainen että Hän monesti vielä vastaa tällaisiin haasteisiin. No sitten kävi niin, että Sadrak, Meesak ja Abednego varmasti saivat jonkinlaisen voitelun Jumalalta päälleen sen seurauksena mitä he vastasivat tähän lauseeseen. Nimittäin he vastasivat tällä tavalla: Daniel 3:16 Sadrak, Meesak ja Abednego vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: Nebukadnessar! Ei ollut enää että suuri, mahtava kuninkaitten kuningas niin kuin aikaisemmin tuolla sitä kutsuttiin, vaan oli: Nebukadnessar! Koska joskus kun voitelu tulee sun päälle ja sinä todella min business, olet todella asiasi ytimessä, niin sinä et enää kaunistele asioita. Se tulee selvästi ja näin
asia on ja piste, nimenomaan hengenmaailmaan. Sitten he sanoivat: Ei ole tarpeellista meidän vastata sinulle tähän sanaakaan, ja piste. Minä olen huomannut sen, että monien uskovien täytyy hirveesti selittää asioita. Selittää, selittää, selittää, selittää, koska niillä ei ole sitä hedelmää takana, sitä seisomista. Sitä, että sinähän näit just mitä me tehtiin. Sinä näet, katso tätä hedelmää mikä meillä on. He tulivat täyteen sitä pyhää vihaa jota täyteen Jumalan ihmiset tulee, kun on Jumalan kunniasta kyse ja Jumalan tuli on heidän sydämessään. Jos ajatellaan sitä, että Jeesus sanoi Raamatussa, Johanneksen evankeliumi 15:15: Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja minä asetin teidät, että te kantaisitte hedelmää ja jotta teidän hedelmänne pysyisi ja jotta Isä antaisi teille kaiken mitä te minun nimessäni pyydätte. Niin meidät on tarkoitettu kantamaan hedelmää. Hedelmä monesti määritellään monella tavalla, mutta yksi hedelmä esimerkiksi, on tämä: Että sinä saat kaiken mitä sinä Isältä pyydät. Ja minä olen huomannut sen, että kun se uskonhenki on lisääntynyt meidänkin keskellä, ja se lisääntyy kaikissa paikoissa missä julistetaan uskossa asioita niin se lisääntyy. Niin joissain tavaroissa toimitusaika on pitempi ja joissain lyhyempi. Esimerkiksi talopakettien toimitus voi kestää kuukausia, mutta sitten taas kirjatilaus Amatsonin kautta, niin siinä voi mennä vaan pari päivää. Niin se on vähän samalla tavalla näissä asioissa mitä Jumalalta rukoillaan. Minä olen huomannut että joissakin kestää pidempi aika ja joissain vähän lyhyempi. Mutta se on se päämäärä, että kun sitä julistetaan uskossa, jos sinä etsit kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, niin kuin Roomalaiskirjeessä sanotaan, ne jotka etsivät niitä, niin ne saavat iankaikkisen elämän. Jos ajatellaan esimerkiksi Aadamia tai Nooaa tai Aabrahamia, niin jos heille olisi vaan sanottu että yrittäkää nyt jotenkin vaan selvitä. Yrittäkää nyt selvitä jotenkin tästä elämässä täällä maapallolla. Mutta niille sanottiin että kantakaa hedelmää, kaltaistanne hedelmää, samanlaista kuin te olette. Aabraham kanna uskonhedelmää! Aadam täytä maa! Nooa kanna hedelmää! Kanna kaltaistasi hedelmää, ei sellaista niin kuin joku toinen, vaan kaltaistasi hedelmää. Se laittaa tietysti vähän sinne sisälle sellaisen asian, että muokkaat omaa itseäsi jotta voit kantaa sitä kaltaistasi hedelmää, että se on hyvä. Ei huonoa hedelmää! Tähän väliin sanottakoon se, että minä ainakin olen ihan tympääntynyt siihen kun uskonnolliset ihmiset kantaa hedelmää, koska se hedelmä ei ole hyvää. Se ei ole maukasta ja se on hapanta ja se tuottaa vaan harmia Kristuksen ruumiille. Ja niille voisin sanoa, että kaikki sellaiset uskonnolliset, itsekkäät ihmiset, jotka etsii vaan omaa kunniaansa, rakastaa ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa, niin niitten pitäisi pitäytyä pois kaikesta maanviljelytoiminnasta ja siementen kylvämisestä. Pitäytyä pois sellaisesta, koska se tekisi paljon enemmän etua Kristuksen ruumiille,
koska sen hedelmän purkamiseen menee sitten todella paljon aikaa. Ihan liian paljon aikaa menee sen katkeran ja kitkerän hedelmän purkamiseen. Joten minun suositus niille on, että he pitävät vaan suunsa kiinni eivätkä kanna mitään hedelmää. Kiitos! Mutta sellaiset joiden sisällä Jumalan Henki vaikuttaa enemmän tai vähemmän, mutta kuitenkin haluavat elää Hengen johdossa, niille on sanottu, että ota se asenne että kannat hedelmää, sun kuuluu kantaa hedelmää. Jeesus sanoo, että minä asetin teidät jotta te kantaisitte hedelmää monenlaista hedelmää. Hedelmätön kristillisyys ei miellytä Jumalaa, ei se ollut mitä Hän suunnitteli, hedelmätön kristillisyys. Mutta jos me otetaan se asenne, että minun elämäni päämäärä on kantaa hedelmää Jumalalle, niin se auttaa meitä menemään eteenpäin tässä hedelmänkatojutussa, koska ei se tule hetkessä aina se hedelmä. Mutta jos sun asenne on, että minä yritän vaan jotenkin selvitä täällä, niin sinä kaadut. Sinä kaadut, joka tilanteessa sinä vaan kompastut ja kaadut jos sinun elämäsi asenne ei ole, että minä haluan kantaa hedelmää. Roomalaiskirje 2:6-7 sanotaan:... niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta, katoamattomuutta ja kunniaa, niille Hän antaa iankaikkisen elämän. Mutta niille jotka ovat itsekkäitä ja jotka eivät taivu totuuden alle, niin tulee viha ja kiivaus. Siellä sanotaan selvästi tällä tavalla, enkä minä ainakaan halua olla itsekäs. Ja tällainen herättäjä Azusa-kadulla, hän taisi olla se lehtimies Bartleman, joka sanoi näin: Tulkoon hitaasti perässä ne joilla ei ole mitään taivaasta sisällä. Kun siellä tuli sellainen mummo hänen perässään, jolla oli kiire kokoukseen, hänellä oli sanoma siellä sisällä ja hän yritti juosta kovaa. Tulkoon hitaasi perässä ne joilla ei ole mitään sanomaa, mutta niille joiden sisällä on jotain taivaasta, niin he kuulevat sen tietyllä tavalla, vaikka ei aina niin selvästi, niin he tajuavat sen äänen, joka taivaasta sanoo ja siellä sanotaan: Juoskaa! Juoskaa, juoskaa, juoskaa! Se pilvitodistaja sanoo: Juoskaa juoksunne loppuun asti. Yliluonnollinen lepo Monien uskovien harmiksi siellä ei sanota, että lillukaa ja killukaa virrassa. Killukaa ja lillukaa, vaan siellä sanotaan: Juoskaa, juoskaa, juoskaa! Se on se ääni mikä taivaasta tulee. Koska hirveän monien uskovien teologian kulmakivi on: Lepo. Se on se minkä varaan ne perustaa koko uskonsa, lepo. Minä en kannata sitä että kukaan lähtee lihassa tekemään tekoja Jumalalle, vaan minä kannatan sitä että sinä hyppäät Hengen tekoihin ja Hengen johtoisessa elämässä teet Hengen tekoja hyppäät, ja vaellat niissä ennalta valmistetuissa Hengen teoissa, jotka meille kaikille on. Minä en kannata lihan tekoja ollenkaan, niistä ei ole mitään hyötyä kenellekään meille. Mutta se lepo ei ole sitä että me lillutaan ja killutaan Hengen virrassa ikään kuin aseet rannalla ja vaatteetkin rannalla ja me killutaan siellä. Sitten me ihmetellään kun meiltä ryöstetään kaikki, kun
me ei ymmärretä että siellä on se kiljuva jalopeura käymässä ympäri, niin totta kai se vie jos aseet on siellä rannalla ja sinä vaan killut ja lillut tuolla. Se vie sinulta vaatteet ja aseet ja sitten kaikki on huonosti. Mutta meille ei koskaan anneta ikään kuin lupaa riisua hengellistä sotapukuamme pois vaikka on mikä tilanne, vaan käsketään aina: Valvokaa! Valvokaa, valvokaa. No niin. Mutta nyt jos sinä sitten valvot ja tulee sellainen että miten minä voin levätä jos minä taistelen ja valvon. Miten minä voin levätä? Mutta jos se lepo ei ole sitä että me lillutaan ja killutaan, vaan minä olen huomannut että se lepo on jotain sellaista ihan eri tasoista lepoa. Se on yliluonnollista lepoa joka tulee siinä keskellä kun sinulla on valtava haaste, paine, muutosprosessi, kaiken maailman juttuja menossa sun sisällä. Niin siinä keskellä, kun sinä pidät uskonkilpeä vapisevin käsin ja yrität Hengen miekalla siinä mennä, ja silloin yhtäkkiä sinun yllesi tulee yliluonnollinen rauha ja lepo. Sinä seisot koko ajan mutta se tulee sinun yllesi yliluonnollinen lepo, niin se vasta on lepoa se! Keskellä taistelua tuntea lepoa ja rauhaa Jumalassa, ja sitä ei kuule voi kukaan ryöstää. Vihollinen voi apua vaikka kuinka paljon nuolia, mutta jos sinulla on lepo, niin sinä vahvistut vaan siinä. Minä lepään Herrassa vaikka minä sodin, koska meidän kuuluu kuitenkin olla vahvoina ja sotia. Ja se on sitä todellista lepoa lepoa Herrassa. Mennään takaisin tähän mitä sanotaan Raamatussa, Daniel 3:17 jatkuu, kun he olivat sanoneet, että meidän ei ole tarpeellista vastata sinulle yhtään mitään, Nebukadnessar. Niin he jatkavat: Jos niin käy, siis että heidät heitetään pätsiin, voi meidän Jumalamme jota me palvelemme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja Hän pelastaa meidät sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt. Rohkeuden henki Se oli tällainen, että by the way kaikki täällä eivät ole pelkureita. Kaikki eivät mene virran mukana, jotkut uskaltaa lähteä. Joillakin on elämää suurempi Jumala, joillakin on kuolemaa suurempi Jumala. Jotkut eivät antaudu pelon vietäväksi, jotkut lähtevät. Että tätä Jumalaa ei palvella luonnollisella tasolla, sellaisessa luonnollisessa niin kuin Nebukadnessaria ja pätsiä pelättiin. Oooo, pätsiin! Nebukadnessar oooooo! Tätä Jumalaa palvellaan sellaisessa pyhässä pelossa pyhässä Herran pelossa. Tämän koko Danielin kirjan nimi on: Herra on minun tuomarini. Niin he sanoivat: Nebukadnessar, sinä et ole meidän tuomari. Olosuhteet eivät ole meidän tuomareita, ne eivät määrittele mitään, vaan Herra on meidän tuomarimme, niin kuin tämän Danielin kirjan nimi on, ja he osoittivat tällä käytöksellään sitä.
Ja kaiken keskellä, vaikka pätsi meni seitsemän kertaa suuremmaksi. Nebukasnessar sanoo täällä jakeessa 19: Ja hän käski ja sanoi, että pätsi on kuumennettava seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallisesti. Eli joskus sinä seisot ja teet näitä valintoja, niin pätsi kuumenee ja se ei ole ihan kauhean hauskaa. Pätsi saattaa kuumentua ja saattaa näyttää: Apua! Apua, pätsi kuumenee! Mutta siinä tilanteessa, koska tässä episodissa ei ollut enää kysymys Sadrakin, Meesakin ja Abednegon lihasta, vaan tässä oli kyse Jumalasta ja Jumalan nimestä ja sitten me tajutaan se, että tässä oli kyse kenen edessä kumarretaan, ketä palvotaan, että ketä sinun elämäsi kumartaa. Monia asioita elämässä, minä en ymmärrä ihan kaikkia elämän asioita enkä kaikkia juttuja ymmärrä, mutta sen minä olen tajunnut, että mistä tässä uskonelämässä on kyse. Että tässä on kyse palvonnasta, tässä on kyse kruunuista, tässä on kyse kumartamisesta. Siitä tässä on kyse. Koska hengenmaailmassahan tiedetään se, että sinä et voi mitään sille mitä siellä pätsin sisällä varsinaisesti tapahtuu. Sinä et voi taikoa sinne sitä neljättä miestä Jeesusta. Sinä et voi Häntä omalla yritykselläsi sinne saada. Hengenmaailmassa tiedetään että kukaan ei voi parantaa ketään, kukaan ei voi vapauttaa ketään. Kukaan ei voi muuttaa kenenkään elämää. Joten voitto ei voi olla siis se mitä varsinaisesti siellä pätsissä tapahtuu, se on täysin Jumalan kädessä. Voitto on se mitä tapahtuu ennen sitä pätsiä, mitä tulee sinun suustasi muutama minuutti ennen sitä, sen jälkeen ja sen aikana, mitä tulee sinun suustasi ulos. Se julistus mitä sinä julistat kaiken sen keskellä, mitä sinä puhut suustasi ulos. Se on se ydin eikä se varsinaisesti mitä siellä pätsissä tapahtuu, koska Jumala on se joka tuo ratkaisut näihin juttuihin, me ei voida vaikuttaa siihen. Mutta se oikea asenne mikä on, niin kuin nämäkin julistivat: Jos niin käy, voi meidän Jumalamme pelastaa meidät, uskonjulistus vapauttaa Jumalan voiman. Hän pelastaa meidät kyllä tulisesta pätsistä ja sinunkin käsistäsi, kuningas, jos me sieltä pelastutaan, niin sen jälkeenkin jos kuningas meitä vainoaisi, niin sittenkin Hän pelastaa meidät. Mutta sitten tulee vielä voimakkaampi usko joka liikuttaa taivaita ja se on tämä: Ja vaikka ei pelastaisi, niin minä en ikinä kumarra ketään muuta. En ikinä kumarra maailman hengen edessä. Minä en ikinä kumarra ketään muuta! Ja se osoittaa sellaista uskon asennetta. Ja Raamatussa sanotaan: Sanoistasi sinut vanhurskautetaan tai sanoistasi sinut tuomitaan. Läpi tulen Ja se on se uskonjulistus joka me otetaan, joka on se avain siihen mitä sitten tapahtuu siellä pätsin keskellä. Se mitä sinä suustasi julistat ennen sitä, ehkä sen aikanakin, mutta se Herran pätsiin tulo ei ole sinun kädessäsi, että tuleeko Jeesus sinne, mutta se julistus, sen sinä voit tehdä.
Ja että vaikka Jumala ei auttaisikaan niin tiedättekö, tässä tilanteessa, kuoli ne sinne pätsiin tai ei, niin valtava kunnia tuli jo Jumalalle, että oli jotkut jotka uskalsivat sanoa: Me ei kumarreta vaikka mitä tapahtuisi! Ja kunnia Jumalalle oli jo taattu hengenmaailmassa ja sinun kirjoihisi kirjoitetaan se sitten kun sinun kirjat avataan. Kunnia tuli Jumalalle, vaikka minä en voi taata sinulle sitä läpimurtoa jota sinä ole odottanut. En voi taata kellekään, mutta minä voin taata sen, että minä tiedän että sellainen vähän ylpeä asenne, että sinä pompotat Jumalaa rukouspyynnöilläsi, vähän tällainen asenne, miten sen nyt sanoisi: Kyllä Jumala varmaan minulle vastaa ja säälii mua, koska mulla on näin surkea olosuhde. Kyllä Hänen täytyy, jos tälleen humanistisestikin ajatellaan, niin sääliä mua. Ei tule mitään vastausta. takuuvarmasti ei vastausta! Melko takuuvarmasti. Mutta jos sinä julistat: Minä luotan Sinun Sanaasi. Minä uskon Sinun sanasi. Täällä sanassa sanotaan näin ja näin ja näin tähän minun tilanteeseeni. Ja Jumala, vaikka Sinä et minua tästä auttaisi ja vapauttaisi, niin minä en ikinä kumarra ketään muuta. Silloin on Jumalan kunnia pelissä. Jumalan kunnia voi tulla sinun kauttasi väkevästi esiin, jos ottaa tämän asenteen asioissa. Tämä on sellainen korkeampi asenne. Ei silleen että me pompotetaan ylpeästi Jumalaa, vaan me ollaan nöyriä, että Jumala valtaistuimellaan päättää meidän kohtalon, Jumala on se joka ohjaa. Me tehdään meidän osuus, Jumala tekee Hänen osuutensa, jos sinä teet se minä nämäkin miehet tekivät täällä, niin sitten tulee sekin mitä hekin saivat siellä. Ja minä huomaan että se oli minulla hyvin oleellinen asia, että Jumala muistutti minua siitä että sinun täytyy julistaa uskossa asioita ympärillesi, ilmapiiriin. Jos et julista niin ei tule mitään tapahtumaan. Koska uskonjulistus on valtavan tärkeätä, se avaa taivaita. Eli kun me ymmärretään tämä, että tässä tämä asenne toi voiton ja ennen pätsiä. Monella meistä on tilanteita että me halutaan todella nähdä se läpimurto ja minä olen sen kannalla että Jumala tuo todellisia läpimurtoja, mutta minä en lähde pompottelemaan Häntä. Minä en lähde määräilemään Häntä, vaan minä haluan ja minä uskon, että tekin haluatte laskea nöyrästi itsenne Hänen käsiinsä: Tapahtukoon minulle Sinun tahtosi mukaan, ei minun tahtoni, niin kuin Jeesus sanoi. Ja tiedättekö että Ilmestyskirjassa sanotaan, että pyhät kautta aikojen ovat voittaneet Karitsan veren ja todistuksensa sanan kautta eivätkä ole rakastaneet edes henkeään, vaan he ovat olleet uskollisia kuolemaan asti. Todistuksen sana, se mitä me julistetaan, me korotetaan Jeesuksen verta ja Jumalan nimeä yli kaiken, niin sitten tulee yliluonnollisia läpimurtoja, koska se seuraa aina uskoa uskoa. Ja näillä Danielin ystävillä oli usko vaikka seitsemään kertaa kovemmin kuumennettuun pätsiin menemään. Joskus on hyvä meille uskoville tehdä selkeitä valintoja. Nämä miehet olivat tehneet selkeän valinnan jos siellä aikaisemmin. Täällä Danielin kirjassa sanotaan, että he olivat lujasti päättäneet olla saastuttamatta itseään Jumalan edessä, eli elää pyhää elämää Jumalan edessä. Joskus se on
parempi kuin sata todella voideltua julistajaa laskee kätensä sun päälle. Joskus sellainen tahdon valinta tekee paljon enemmän kuin että tulisi sata julistajaa laskemaan kätensä sun päälle. Mutta monet uskovat ovat niin tuuditettuja siihen välinpitämättömyyteen ja uskonnollisuuteen, että ne toivoo että pastorit avais niitten suun ja liikuttaisi niiten leukoja eikä ne viitsi tarttua siihen hengenmiekkaan kotona ja julistaa sitä ja puhua sitä ulos. Ja sitten kun niitten kirjat avataan, niin siellä todennäköisesti niitten harmiksi kuuluu vaan kuorsausta ja satunnaisen valituksen seurauksena: Kroohpuuh. Vali-vali-vali-vali, ja taas kuorsausta. Vali-vali-vali, ettei siellä ole minkäänlaista uskonjulistusta ja sen takia ei ole myöskään todellista hedelmää. Valintoja! Nämä valinnat ovat äärimmäisen tärkeitä. Nämä miehet valitsi, ennen kuin mitään tällaista tapahtui, niin he valitsivat etteivät he kumarra. Että meidän ei tarvitse selitellä mitään, me valittiin tälleen. Ja se mihin he yhtyivät tässä julistuksessa, oli se mitä tällä hetkellä on taivaallisissa menossa. He yhtyivät sinne ja se on meidänkin päämäärä tässä ajassa jo yhtyä siihen taivaan julistukseen mitä siellä julistetaan: Jeesus on yksin Kuningas, Hän on yksin Herra. Me palvotaan ainoastaan sitä elävää Jumalaa. Ja vaikka maailmassa olisi kuinka hyviä juttuja, niin kuin siellä sanottiin, että tämä on niin hyvä tämä kuvapatsas kimaltelevia, hienoja juttuja, niin me ei kumarreta niitä. Me olemme jo tehneet päätöksemme ja valintamme, me kumarretaan ainoastaan elävän Jumalan edessä. No kyllä Jeesus ymmärtää mua ja mun heikkouttani! No kyllä Jeesus ymmärtää. Hän kävi kaiken läpi, mutta Hän tietää myös että kaikesta on mahdollisuus selvitä voittajana, koska Hän meni kaiken läpi. Hän sanoo että on olemassa tie jolla pääset voittoon jos tartut siihen, niin on olemassa tie päästä voittoon. Jeesus ei jää vaan sille pelkälle ymmärtämistasolle koska se ei auta ketään, vaan Hän tuo siihen sen voiton, että se on sinulle mahdollista, jos tartut tähän Sanaan ja laitat sen suuhusi ja julistat sitä. Teet tahdon valinnan ja päätöksen, että Jumala on Hän jota minä seuraan. Sitten tulee tällainen tulos niin kuin Daniel 3:27 sanotaan, kun oltiin pätsi käyty läpi ja sieltä löytyi Jeesus neljäs mies pätsistä! Sitten tuli tulos, jae 27: Satraapit, maaherrat, käskynhaltijat ja kuninkaan hallitusmiehet kokoontuivat ja näkivät, ettei tuli ollut voinut mitään näiden miesten ruumille, eivät heidän päänsä hiukset olleet kärventyneet eivätkä heidän vaatteensa vioittuneet; eikä heissä tuntunut tulen käryä. Joten sitten Jumala voi tehdä sitä, että vaikka sinä menisit minkälaisen pätsin läpi, niin Jumala on voimallinen kääntämään, että sinä et edes haise sille pätsille. Ei voi edes jäljittää mitenkään että sinulla oli sellainen koettelemus, kun Jumala niin täydellisesti sinut irrottaa ja vapauttaa sieltä. Niin täydellinen on se voitto joka tulee meille, että Jumala pyyhkii pois kaikki, sen pätsin hajunkin. Ja jos sinulla nyt tuntuu että sinä haiset vähän savulle kun sinä ole mennyt viime aikoina pätsin läpi, niin sitten oikea asenne tässä on ottaa se, että sinä julistat: Jumala, Sinä olet voimallinen
kääntämään tämän pätsin voitoksi! Sinä olet voimallinen kääntämään tämän, minä julistan uskonjulistuksen, koska minä alan nyt olla voittaja jo etukäteen. Tapahtui mitä tapahtui, niin minä olen voittaja jo etukäteen! Ja se kirjoitetaan sun kirjaan sinun hyväksesi, tapahtui sinun elämässä mitä tahansa, se kirjoitetaan sun kirjaan hyväksesi. Sinun palkkio tulee siitä koska me olemme uskovia ja me uskotaan Jumalaan. Ja me ei haluta pelätä ihmistä, me ei haluta pelätä Nebukadnessaria, muita ihmisiä, nämä miehetkään eivät pelänneet, vaan he pelkäsivät Jumalaa enemmän, joka ei tee vaan ruumiille vaan voi koko sielun tuomita kadotukseen. Me halutaan pelätä tätä Jumalaa enemmän oikeanlaisella Jumalan pelolla. Ja me tiedetään se, että jos nimittäin tehdään niin, että Jumalan kunnia laitetaan ykköseksi, niin silloin Jeesuksen Henki takuuvarmasti tulee paikalle ja tekee asioita. Jos Jumalan kunnia laitetaan ykköseksi Jumalan nimi, niin Jeesus tulee takuuvarmasti paikalle omalla tavallaan ja tekee asioita. Ja Jumalan Henki, jos Hänelle annetaan tilaa, niin Hän tulee ja todella tekee työtä. Hänelle pitää antaa tilaa, pitää antaa tilaa Jumalan Hengelle. Me halutaan olla niitä jotka eivät haise savulle pätsin jälkeen, vaan antaa tilaa Jumalalle tulla ja tehdä meidän elämässä asioita, niin että me laitetaan oikeanlainen julistus suuhun ja sanotaan: Me ei kumarreta kenenkään muun edessä tapahtui mitä tapahtui. Se on meidän päätös, me ollaan päätetty se. Ja sitten jos ei ole tahdossa mitään päättänyt, niin nyt on aika päättää, koska se on se mikä tuo monesti läpimurtoja meidän elämään. Ja minulla ainakin toi just se, että minä päätin julistaa sitä Jumalan totuutta.