PATENTTI- JA REKISTERIHALLITUS PATENTTI

PATENTTI- JA REKISTERIHALLITUS PATENTTI 1 P a t e n t i n h a k i j a l l e

Mahdollisuus keksintöjen suojaamiseen lainsäädännön avulla on havaittu välttämättömäksi lähes kaikissa maissa. Keksintöjen suojamuodoista tärkein on patentti. Suomessa patentin myöntää Patentti- ja rekisterihallitus (PRH). Myös Euroopan patenttivirastolla on oikeus myöntää Suomea koskevia patentteja. Patentti on eräänlainen vaihtokauppa keksijän ja yhteiskunnan välillä. Keksijä antaa yhteiskunnan julkaistavaksi tiedot keksinnöstä ja suorittaa säädetyt maksut. Yhteiskunta puolestaan antaa keksijälle yksinoikeuden keksinnön hyväksikäyttöön tietyin rajoituksin määräajaksi. Eri maiden patenttijulkaisuja koskevia tietoja on kerätty tiedostoiksi, joita voidaan hyödyntää kaikilla teollisen toiminnan aloilla. Tämän oppaan tarkoituksena on auttaa lähinnä yksityistä keksijää ja tiedontarvitsijaa saamaan tietoa patenteista ja niihin liittyvistä asioista. Toivomme lisääntyvän tiedon johtavan patenttijärjestelmän yhä laajempaan hyväksikäyttöön. PATENTTI- JA REKISTERIHALLITUS (PRH) Käyntiosoite: Arkadiankatu 6 A, Helsinki Postiosoite: PL 1160, 00101 Helsinki Puhelinvaihde (09) 6939 500 Faksi (09) 6939 5328 Postisiirtotili 800015-47908 http://www.prh.fi Helsinki 1998 Patentti- ja rekisterihallitus Luettelo oppaassa esiintyvistä patenteista ja niiden rekisteriin merkityistä haltijoista (haltijatiedot oppaan ilmestymisajankohdan mukaiset): FI-patentti 100038, Nokia Mobile Phones Ltd, (kansi), FI-patentti 86756, Oy Abloy Security Ab (sivu 5), FI-patentti 95535, Polar Elektro Oy (sivu 6), FI-patentti 77839, Orion-yhtymä Oy (sivu 7), FI-patentti 93663, Valmet Corporation (sivu 8), FI-patentti 78634, Seppo Tervo (sivu 10), FI-patentti 89236, Juhani Lehikoinen (sivu 10), FI-patentti 91951, Timo Haapalahti (sivu 11), FI-patentti 95740, Oy Abloy Security Ab (sivu 13), FI-patentti 901235, Hackman Arabia Oy Ab (sivu 15), FI-patentti 98429, Nokia Telecommunications Oy (sivu 17), FI-patentti 96007, Labsystems Oy (sivu 19), FIpatentit 50229 ja 83055, Mikko Paretskoi (sivu 22) 2

PATENTTI 1. MIKÄ PATENTTI ON?...4 2. MIKSI HAKEA PATENTTIA?...4 3. MINKÄLAISEEN KEKSINTÖÖN PATENTTI VOIDAAN MYÖNTÄÄ?...4 Teollinen käyttökelpoisuus...5 Uutuus...5 Keksinnöllisyys...6 Mitä ei voi patentoida...6 Hyödyllisyysmalli / mallioikeus...7 4. MITEN PATENTTIA HAETAAN?...7 Kuka voi hakea patenttia?...7 Selitys...8 Piirustus...9 Patenttivaatimukset...9 Tiivistelmä... 11 5. HAKEMUKSEN KÄSITTELY PATENTTI- JA REKISTERI- HALLITUKSESSA... 11 Muodollinen tutkimus... 11 Keksinnön uutuuden ja patentoitavuuden tutkiminen... 11 Jakaminen ja lohkaiseminen... 12 Patentin myöntäminen... 13 Väite... 13 Hakemuksen hylkääminen ja muutoksenhaku... 13 Patenttihakemuksen muuntaminen hyödyllisyysmallihakemukseksi... 13 6. PATENTIN VOIMASSAPITÄMINEN... 14 Vuosimaksut... 14 Patentin mitätöinti... 14 Patentin loukkaus... 14 7. TYÖSUHDEKEKSINTÖLAKI... 14 Työsuhdekeksintölautakunta... 15 8. PATENTTIASIAMIEHET... 15 9. PATENTINHAKU ULKOMAILLA... 16 Etuoikeus... 16 Kansalliset patenttihakemukset... 16 Kansainvälinen patenttihakemus (PCT)... 16 Eurooppapatentti (EPC)... 17 Euro-PCT-hakemus... 18 Kansainvälisen uutuustutkimuksen kaltainen tutkimus (International Type Search, ITS)... 18 Euraasian patenttijärjestelmä (EAPC)... 18 Afrikkalaiset patentinhakujärjestelmät (ARIPO ja OAPI)... 18 10. PATENTTIJULKAISUT TIEDONLÄHTEENÄ... 19 Omatoiminen uutuustutkimus ennen patentinhakua... 19 PRH:n lukusali ja kirjasto... 19 Patenttiluokitus... 20 Patenttitietoa Internetistä... 20 PATE-tietokanta... 20 11. PRH:N NEUVONTA JA PALVELUT... 21 Neuvontainsinöörit... 21 Keksintöasiamiehet... 21 PRH:n yrityspalvelut... 21 12. KEKSINNÖN RAHOITUSLÄHTEITÄ... 22 Keksintösäätiö... 22 Muita rahoituslähteitä... 22 Keksijäyhdistysten keskusjärjestö KEKE ry... 22 13. SÄÄDÖKSET JA JULKAISUT... 23 PRH:n julkaisut... 23 Lainsäädäntö... 23 Alan kirjallisuutta... 23 14. ESIMERKKI PATENTTIHAKEMUKSESTA... 24 3

1. MIKÄ PATENTTI ON? Patentilla tarkoitetaan keksijälle hakemuksesta myönnettyä yksinoikeutta määräajan kieltää muilta keksintönsä ammattimainen hyväksikäyttö. Ammattimaista hyväksikäyttöä on mm. patentoidun tuotteen valmistaminen, tarjoaminen, saattaminen vaihdantaan, maahantuonti, hallussapito ja patentoidun menetelmän käyttäminen. Patentinhaltijan on itse valvottava, ettei kukaan loukkaa hänen yksinoikeuttaan. Patentti on siis kielto-oikeus. Se ei koskaan oikeuta haltijaa ilman muuta käyttämään keksintöään ammattimaisesti. Saatu patentti voi olla riippuvainen jonkun toisen aiemmasta, vielä voimassa olevasta patentista, tai jokin muu viranomainen, esim. Lääkelaitos, FIMKO (ent. Sähkötarkastuskeskus), Turvatekniikan keskus tai vastaava luvan myöntävä viranomainen voi kieltää tuotteen ammattimaisen hyväksikäytön, vaikka siihen olisi patentti myönnettykin. Patentti on voimassa sen myöntäneen valtion tai valtioryhmän alueella. Suomessa patentti voidaan pitää voimassa 20 vuotta maksamalla säädetyt vuosimaksut. Lääkeainetta ja kasvinsuojeluainetta koskevan patentin voimassaoloon voi tietyin edellytyksin saada korkeintaan viiden vuoden pidennyksen. 2. MIKSI HAKEA PATENTTIA? Tuotekehityksen tuloksena syntyvien keksintöjen suojaaminen on vastaavanlainen omaisuuden turvaamiskeino kuin tehdasalueen aitaaminen, rakennusten ovien lukitseminen tai vakuutuksen ottaminen. Patentoinnissa on vain kyse henkisen omaisuuden suojaksi nostettavista raja-aidoista. Patentointi on osa yrityksen businesstrategiaa. Tavoitteena on suojautua jäljittelijöitä vastaan ja puolustaa omaa markkinaosuutta - tai vallata uutta. Syitä patentoida on monia: saadaan yksinoikeus omaan tuotteeseen saadaan etumatkaa kilpailijoihin nähden ja aikaa ja rauha oman tuotteen kehittämiseen valmiiksi kilpailija joutuu uhraamaan varoja korvaavien ratkaisujen kehittämiseen, jos haluaa samoille markkinoille patentti voidaan myydä sen suojaamaan keksintöön voidaan lisenssimaksua vastaan myöntää käyttölupa tuotteet voidaan hinnoitella vapaammin; tarpeen mukaan kalliimmiksi tai halvemmiksi kuin kilpailijalla patentointi luo mielikuvan korkeaa teknologiaa käyttävästä yrityksestä, jne. 3. MINKÄLAISEEN KEKSINTÖÖN PATENTTI VOIDAAN MYÖNTÄÄ? Patenttilaki ei määrittele patentoitavaa keksintöä. Lain 1 :ssä todetaan vain, että patentti voidaan myöntää teollisesti käyttökelpoiseen keksintöön. Lain 2 :ssä todetaan, että keksinnön on oltava uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen hakemuksen tekemispäivää ja sen on erottava siitä olennaisesti. Olennaisella erolla tarkoitetaan keksinnöllisyyttä, ratkaisua, joka ei ole alan ammattimiehelle itsestään selvä sovellus aiemmin tunnetuista ratkaisuista eikä esimerkiksi olemassaolevien komponenttien suora yhdistelmä, jos lopputulos ei ole ainakin jossain määrin yllättävä. Kaikki keksinnöt ja oivallukset eivät siis ilman muuta ole patentoitavia. 4

Jotta keksintö olisi patentoitava, sen on oltava teollisesti käyttökelpoinen oltava uusi erottava olennaisesti ennestään tunnetuista. Teollinen käyttökelpoisuus Patentoitava keksintö on konkreettinen ratkaisu johonkin luonteeltaan tekniseen ongelmaan. Sillä on tekninen teho, ts. keksintö ratkaisee patenttihakemuksessa esitetyn ongelman riittävän luotettavasti ja varmasti. Keksintöä on voitava käyttää toistuvasti hyväksi siten, että tarkoitettu vaikutus saavutetaan. Sana käyttökelpoinen tarkoittaa myös sitä, että keksintö toimii hakemuksessa esitetyllä tavalla, esimerkiksi perunankuorimiskone kuorii perunat eikä tee perunamuusia. Keksintöä on voitava käyttää toistuvasti siten, että lopputulos on aina kutakuinkin sama kun toimitaan hakemuksessa annettujen ohjeiden mukaisesti. Teollinen käyttökelpoisuus on ymmärrettävä laajasti. Myös kaupassa, rakennustoiminnassa, maanviljelyksessä, metsätaloudessa, puutarhanhoidossa, kalastuksessa, käsityöläisammateissa yms. tarvittavat menetelmät ja laitteet kuuluvat sen piiriin. Esimerkkeinä voisi mainita metsätyökoneet, tuhoeläinten torjuntaan tarkoitetut välineet, marjanpoimurit, kalastusvälineet, kastelujärjestelmät, talous- ja ruokailuvälineet, saniteettilaitteet jne. Esimerkkejä on lähes loputtomiin. Uutuus Patenttijärjestelmän tarkoitus on teknisen kehityksen edistäminen ja sitä kautta taloudellisen hyvinvoinnin kasvattaminen. Siksi yksinoikeus myönnetään ainoastaan uuteen keksintöön. Aikaraja on hakemuksen tekemispäivä (ks. kuitenkin kohta etuoikeus). Jos keksintö on tullut tunnetuksi ennen hakemuksen tekemispäivää missä maassa tahansa kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla, siihen ei myönnetä patenttia. Myös Suomessa tehty aikaisempi, vielä salainen hakemus katsotaan uutuudenesteeksi keksinnön patentoitavuutta harkittaessa, mikäli hakemus myöhemmin tulee julkiseksi. Koska patentoinnin perusedellytys on keksinnön uutuus, on syytä varoa julkistamasta keksintöä ennen patenttihakemuksen vireillepanoa. Julkistamista on mm. prototyypin testaus julkisella paikalla, käyttö avoimissa tiloissa, tuotteen myyminen, esitteiden levittäminen, esittely messuilla, julkaisu tieteellisessä lehdessä, diplomityö (kirja), ts. kaikki sellainen, jossa rajoittamattomalla joukolla henkilöitä on mahdollisuus tutustua keksintöön. Ei ole mitään merkitystä sillä, tutustuuko tällainen joukko ihmisiä todella keksintöön. Ratkaisevaa on, että mahdollisuus on ollut olemassa ja tietenkin se, että tutustumisessa on saatu (tai voitaisiin saada) sellaisia tietoja, että alan ammattimies pystyisi niiden nojalla käyttämään esitettyä keksintöä. Hakemus pitäisi siis ensin laittaa vireille ja viedä keksintö vasta sitten näytteille messuille tai julkistaa sitä koskeva tutkimustulos. Keksintö ei ole uusi, jos patenttivaatimuksessa (ks. kohta patenttivaatimukset) määritellyn keksinnön kaikki tunnusmerkit löytyvät yhdestä julkaisusta. 5

Keksinnöllisyys Pelkästään se, että keksintö on uusi, ei vielä tee siitä patentoitavaa. Keksinnön täytyy lisäksi erota olennaisesti ennestään tunnetuista. Vain jos keksintö osoittautuu uudeksi eli tunnetusta tekniikasta jossain suhteessa eroavaksi, tulee keksinnöllisyys harkittavaksi. Silloin joudutaan miettimään, ovatko erot olennaisia. Usein olennaisen eron määrittelyssä otetaan avuksi kuvitteellinen alan ammattimies ja hänen taitonsa. Jos todetaan, että keksintö on uusi, mutta ero johonkin tunnettuun on niin vähäinen, että se voidaan katsoa alan ammattimiehen taitoihin kuuluvaksi osaamiseksi, kyseessä ei ole patentoitava keksintö. Eroja mietittäessä huomio kiinnitetään mm. ratkaistavana olevaan ongelmaan itse ongelmanratkaisuun, ja ratkaisun aiheuttamaan lopputulokseen. Jos ongelma on tunnettu tai ilmeinen, mietitään ratkaisun omintakeisuutta. Jos ratkaisun ei katsota eroavan olennaisesti tunnetuista, mietitään, onko tulos itsestäänselvä vai jossain suhteessa yllättävä. Kaikessa pohdiskelussa yritetään pitää mielessä alan ammattimiehen taidot: tulisiko ongelma hänen mieleensä, ratkaisisiko hän sen vaatimuksissa esitetyllä tavalla ja osaisiko hän ennustaa lopputuloksen. Jos vastaus on kaikkiin myönteinen, ei kyseessä ole patentoitava keksintö. Useimmiten hakijan ja tutkijainsinöörin välillä käydään keskustelu olennaisen eron (keksinnöllisyyden) olemassaolosta ja alan ammattimiehen taidoista. Patentoitavaksi keksinnöksi ei katsota pelkästään 1. löytöä, tieteellistä teoriaa tai matemaattista menetelmää 2. taiteellista luomusta, esimerkiksi ryijyn, maton, koriste-esineen, ulkomuotoa 3. pelisääntöjä, suunnitelmia liiketoimintaa varten, tietokoneohjelmia (esimerkiksi kirjanpitojärjestelmät, mainosmenetelmät, rahajärjestelmät, rationalisointimenetelmät jne.) 4. tietojen esittämistä. Taiteelliset luomukset saattavat saada tekijänoikeussuojaa tai ne voidaan suojata mallisuojalla. Tietokoneohjelmat kuuluvat niinikään tekijänoikeuden piiriin. Perusperiaate on, että jos keksintö on pelkästään tietokoneohjelma, se ei ole patentoitava. Jos sensijaan menetelmäkeksintö sisältää tietokoneen suorittamia vaiheita tai menetelmää ohjataan tietokoneella, tai laitekeksinnössä on tietokoneen avulla toteutettavia osia, keksinnöt voivat olla patentoitavissa, mikäli ne ovat luonteeltaan teknisiä ja niillä saavutetaan jokin tekninen vaikutus. Patentoitavaksi keksinnöksi ei myöskään katsota ihmisiin ja eläimiin kohdistuvia kirurgisia ja terapeuttisia menetelmiä. Patentti voidaan sensijaan myöntää erilaisiin lääketieteellisiin instrumentteihin ja kemiallisiin aineisiin ja seoksiin, joita voidaan käyttää apuna ko. menetelmissä. Patenttia ei myöskään myönnetä kasvilajikkeisiin tai eläinrotuihin eikä olennaisesti biologiseen menetelmään kasvien tai eläinten jalostamiseksi. Sensijaan mikrobiologiset menetelmät ja sellaisilla menetelmillä aikaansaadut tuotteet ovat patentoitavissa. Mitä ei voi patentoida 6

Hyödyllisyysmalli / mallioikeus Keksintö voidaan patentin lisäksi / asemesta suojata hyödyllisyysmallilla menetelmäkeksintöjä lukuunottamatta. Jos haluaa hakea molempia, on hakemukset pantava vireille samana päivänä tai vuoden kuluessa etuoikeutta hyväksikäyttäen (ks. jäljempänä kohta etuoikeus). Vireillä olevan patenttihakemuksen voi muuntaa hyödyllisyysmallihakemukseksi. Hyödyllisyysmallia tai -hakemusta ei sensijaan voi muuntaa patenttihakemukseksi. Hyödyllisyysmallista PRH on julkaissut erillisen oppaan. Jos keksintöön aiotaan hakea patenttia (tai hyödyllisyysmallia), mutta sen ulkomuoto halutaan suojata mallioikeudella, on hyvä miettiä, käykö keksintö ilmi mallioikeushakemuksessa annettavista kuvista. Jos näin on, hakemukset on joko pantava vireille samana päivänä tai mallisuojahakemus on pyydettävä pitämään salaisena (mahdollista korkeintaan 6 kk) ja patenttihakemus on tehtävä ennen mallisuojahakemuksen julkiseksi tuloa, jotta julkinen mallisuojahakemus ei muodostuisi patentoinnin esteeksi. Myös mallioikeudesta PRH on julkaissut erillisen oppaan. 4. MITEN PATENTTIA HAETAAN Patenttia haetaan Patentti- ja rekisterihallitukselta. Hakemukseen tarvitaan hakemuslomake, jonka saa PRH:sta. Varsinaisen hakemustekstin muodostavat kuitenkin lomakkeen liitteenä annettavat asiakirjat: keksinnön selitys mahdollisine piirustuksineen, patenttivaatimukset ja tiivistelmä. Lomake on annettava kahtena kappaleena ja selitys, vaatimukset ja tiivistelmä kolmena kappaleena. Hakija, jolla on kotipaikka Suomessa, voi laatia hakemuksen suomeksi tai ruotsiksi. Hakemuksen voi tuoda PRH:een, lähettää postitse tai faksata. Jälkimmäisessä tapauksessa täytyy silti lähettää myös alkuperäiset hakemusasiakirjat postitse (tai tuoda ne). Hakemus saa tekemispäiväksi sen päivän, jolloin se saapui PRH:een. Jos se pannaan vireille telefaksilla, hakemus saa faksin saapumispäivän, mikäli se saapuu klo 20.00 mennessä. PRH:n pääsisäänkäynnin vieressä (Arkadiankatu 6 A) on arkipäivisin klo 20.00 asti avoinna oleva postilaatikko, johon hakemuksen voi myös toimittaa. Hakemuksen saavuttua virastoon sille annetaan hakemusnumero ja hakija saa vastaanottoilmoitukseen. Mikäli hakemusmaksua ei ole maksettu, sen voi tehdä vastaanottoilmoituksessa olevalla tilillepanokortilla. Jos maksua ei makseta, hakemus jää sillensä (=lakkaa). Patenttilaki, -asetus ja -määräykset määräävät, miten hakemus on laadittava. Ohjeita löytyy myös hakemuslomakkeesta. Hakijan on hyvä ennen hakemuksen tekemistä tutustua saatavilla oleviin oppaisiin (oppaan lopussa on julkaisuluettelo), jotta puutteellinen hakemus ei vaikeuttaisi patentin saamista. Tutustuminen vastaavan tekniikanalan patenttihakemuksiin voi olla avuksi hakemuksen laatimisessa. Hakemuksen laatimisen ja koko prosessin hoidon voi antaa myös patenttiasiamiehen tehtäväksi (ks. kohta Patenttiasiamiehet). Kuka voi hakea patenttia? Patenttia voi hakea keksijä, mutta hän voi siirtää oikeutensa keksintöön jollekulle toiselle. Hyvin usein hakijana on yritys. Mikäli keksijä ei ole samalla hakija, tarvitaan siirtokirja, jolla keksijä siirtää hakijalle oikeutensa keksintöön. Keksijöitä ja hakijoita voi olla useita. Jos hakijoita on useita, eikä heillä ole yhteistä asiamiestä, 7

pitäisi ilmoittaa, kuka hakijoista on oikeutettu ottamaan vastaan PRH:n kirjelmät. Kun keksijä on toisen työssä oleva henkilö ja tekee keksinnön, joka kuuluu hänen työnantajansa toiminta-alaan, työnantaja voi saada oikeuden keksintöön (ks. tarkemmin kohta Työsuhdekeksintölaki). Selitys Selitys on se osa hakemusta, jossa esitetään keksinnön tekniset yksityiskohdat. Selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä. Mikäli selitys on ylimalkainen, patenttia ei myönnetä. Lisäksi on huomattava, että käsittelyn aikana hakemukseen ei käytännössä voi lisätä mitään. Siksi selitys tulee laatia alusta alkaen riittävän yksityiskohtaiseksi. Parempi on siis kertoa keksinnöstä liian paljon kuin liian vähän. Vähäpätöiseltäkin tuntuvan yksityiskohdan unohtaminen voi kostautua myöhemmin, esimerkiksi patenttiriidassa. Selityksen otsikoksi pannaan keksinnön nimitys. Sen tulee olla lyhyt ja asiallinen, kuten Virtausmittari, Laite ajoneuvon käynnistymisen estämiseksi, Radioviestintäjärjestelmä tai Menetelmä kaasupitoisuuden mittaamiseksi ja kaasupitoisuusmittari. Selityksen alussa esitetään keksinnön käyttöala, esimerkiksi Keksinnön kohteena on menetelmä ja laite katkenneen pultin irrottamiseksi reiästä. Hakijan tulee myös esittää tuntemansa tekniikan taso sillä alueella, jota keksintö koskee. Tekniikan tasolla tarkoitetaan tiedossa olevia läheisiä ratkaisuja, joiden pohjalta keksintö on syntynyt. Jos keksintö on parannus johonkin olemassaolevaan laitteeseen, selostetaan ko. laite. Mikäli hakija tietää esimerkiksi patenttijulkaisuja tai muuta kirjallisuutta, joista tekniikan taso käy selville, on nämä julkaisut hyvä mainita selityksessä. Selityksessä esitetään myös, mitä keksinnöllä saavutetaan tekniikan tasoon verrattuna. Tavallisesti tämä tehdään ilmoittamalla, mitä ongelmia tai puutteita tunnettua tekniikkaa käytettäessä on ilmennyt ja miten keksintö poistaa nämä puutteet. Selityksen lopussa keksintö on yksityiskohtaisesti kuvattava sovellutusesimerkkien avulla. Tavallisesti yksi hyvä esimerkki riittää, kun on kyse laitteesta. Kemiallisen keksinnön kyseessä ollen tarvitaan melkein aina useita esimerkkejä. Selitys, vaatimukset ja tiivistelmä on laadittava konekirjoittamalla A4-kokoa olevalle paperille. Teksti on kirjoitettava käyttämällä 1 1/2 riviväliä. Marginaalit: vasen 2,5-4 cm, oikea 2-3 cm, yläreuna 2-4 cm, alareuna 2-3 cm. Tiivistelmä tulisi kirjoittaa 11 cm:n pituisia rivejä käyttäen. Tekstin saa kirjoittaa vain lehden toiselle puolelle. 8

Piirustus Piirustuksessa esitetään keksinnön kaikki yksityiskohdat, jotka ovat välttämättömät selityksen ymmärtämiseksi. Yksityiskohdat merkitään viittausmerkein, yleensä numeroin, joihin viitataan selitysosassa sovellutusesimerkkejä kuvattaessa. Piirustus ei saa sisältää selittävää tekstiä, lukuunottamatta lyhyitä ilmaisuja, kuten vesi, höyry tai leikkaus A-A, eikä myöskään mittoja. Piirustukset pitää tehdä valkoiselle A4-kokoa olevalle paperille. Esim. millimetripaperille tehdyt piirrokset eivät ole hyväksyttävät. Piirustusta ei saa taittaa tai kiertää käärölle. Esimerkiksi isoista rakennuspiirustuksista A4-kokoon taitetut eivät kelpaa. Patenttivaatimukset Patenttivaatimukset ovat se osa hakemusta, jossa täsmällisesti ilmaistaan, mihin yksinoikeus halutaan. Muille ne kertovat patentinhaltijan kielto-oikeuden rajat. Keksinnön uutuutta ja patentoitavuutta tutkittaessa verrataan nimenomaan vaatimuksessa määriteltyä keksintöä tutkimuksessa esille tulevaan tekniikan tasoon. Yhdessä hakemuksessa voidaan hakea patenttia vain yhteen yhtenäiseen keksintöön. Samassa hakemuksessa voidaan kuitenkin hakea patenttia esimerkiksi tuotteeseen ja sen valmistusmenetelmään, tai menetelmään ja sen toteuttamiseksi keksittyyn välikappaleeseen, kunhan niitä yhdistää yksi yhteinen keksinnöllinen ajatus. Patenttihakemuksessa voi olla useita vaatimuksia, itsenäisiä ja epäitsenäisiä. Itsenäisessä vaatimuksessa esitetään kaikki keksinnön piirteet, jotka ovat välttämättömät tarkoitetun vaikutuksen aikaansaamiseksi, mutta ei yhtään enempää. Laitteesta esitetään rakenne, tuotteesta koostumus ja menetelmästä tehtävät toimenpiteet. Epäitsenäiset vaatimukset täsmentävät keksintöä, esittävät sen lisäpiirteitä ja vaihtoehtoisia sovellutusmuotoja. Patenttivaatimus sisältää johdannon ja tunnusmerkkiosan, jotka erotetaan toisistaan sanoilla t u n n e t t u siitä, että tai jolle on t u n n u s- o m a i s t a tai vastaavalla ilmaisulla. Vaatimuksen alkuosassa eli johdannossa luetellaan keksinnön ennestään tunnetut piirteet, jälkimmäisessä osassa eli tunnusmerkkiosassa ne erityispiirteet, joiden perusteella keksintö poikkeaa johdannon ennestään tunnetusta ratkaisusta. Patenttivaatimuksessa pitää esittää keksinnön kaikki erityispiirteet / tunnusmerkit, jotka tarvitaan, jotta päästäisiin siihen ongelmanratkaisuun, joka on selityksessä ilmoitettu tavoitteeksi. Toisaalta pitää välttää määrittelemästä yksityiskohtia tai tunnusmerkkejä, jotka eivät ole välttämättömiä ongelman ratkeamisen kannalta, koska mitä enemmän (itsenäisessä) vaatimuksessa on keksintöä kuvaavia erityispiirteitä, sitä kapeamman suojan se antaa kilpailijoita vastaan. Patenttivaatimuksiksi ei hyväksytä luetteloa keksinnön eduista tai viittausta selitykseen. Myös toiveajattelu on kiellettyä. Keksintöä ei voi määritellä tavoitteen avulla. Turhan rajoituksen välttämiseksi on syytä käyttää yleisiä sanontoja. Esimerkiksi naulan, ruuvin tai koukun asemesta puhutaan kiinnityselimestä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tutkijainsinööri on valmis hyväksymään hakemuksen, tarvitaan myös toiselle kotimaiselle kielelle käännetyt vaatimukset. Hakija on velvollinen toimittamaan käännöksen PRH:een tai pyytämään PRH:ta tekemään käännöksen. Pyynnön yhteydessä on maksettava käännösmaksu PRH:n postisiirtotilille tai kassaan. 9

Esimerkki 1: suomalainen patentti nro 78634 Itsenäinen patenttivaatimus 1. Menetelmä katkenneen pultin (3) irrottamiseksi reiästä, t u n n e t t u siitä, että - asennetaan katkenneen pultin (3) päälle holkkimainen irrotuselin (4), - hitsataan puikkohitsausmenetelmällä holkkimaisen irrotuselimen (4) katkennutta pulttia (3) vasten oleva pää (6) kiinni katkenneen pultin päähän holkkimaisen irrotuselimen pitkittäisen reiän (5) kautta, - tartutaan kiinni holkkimaisen irrotuselimen (4) varresta ja kierretään holkkimaista irrotuselintä auki, jolloin katkennut pultti (3) kiertyy auki pitkin sen omia kierteitä. Esimerkki 3: Suomalainen patentti nro 91951 Esimerkki 2: suomalainen patentti nro 89236 Itsenäinen patenttivaatimus 1. Saunan kiuas, johon kuuluu seinään (1) kiinnitettävä tuki (2), kaksi tai useampia tukeen kiinnitettyä kivielementtiä (3), välimatkan päähän kivielementeistä (3) sijoitettu levy (5) ja kivielementtien (3) ja levyn (5) väliseen tilaan (6) välimatkan päähän kivielementeistä sijoitetut sähkövastukset (4) kivielementtien lämmittämiseksi, t u n n e t t u siitä, että kivielementit on asetettu porrasmaisesti päällekkäin.... Epäitsenäinen patenttivaatimus 4. Jonkin patenttivaatimuksista 1-3 mukainen saunan kiuas, t u n n e t t u siitä, että levyyn (5) on tilan 86) puolelle kiinnitetty heijastava pinta (7) lämpösäteilyn heijastamiseksi tilaan päin. Itsenäinen vaatimus 1. Hälytinlaite kulkuneuvon, kuten auton tai työkoneen verkkovirralla toimivassa sisä- ja/tai moottorilämmittimessä, johon lämmittimeen kuuluu liitäntärasia (9) lämmittimen kytkemiseksi verkkovirtaan esimerkiksi liitäntäkaapelin (7) välityksellä, t u n n e t t u siitä, että hälytinlaitteessa on kulkuneuvon omaan virtapiiriin liitetty kytkinelin (2), jonka kanssa samaan virtapiiriin on edelleen kytketty ainakin yksi hälytinelin (1).... Epäitsenäinen vaatimus 3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen hälytinlaite, t u n n e t t u siitä, että kytkinelin (2) on painokytkin ja että kytkinelin on lämmittimen liitäntärasian (9) sisäpinnassa siten sijoitettuna, että kytkinelin (2) on päällekytkettynä aina kun liitäntäkaapeli (7) on mekaanisesti kytkettynä liitäntärasiaan (9). 10

Tiivistelmä Tiivistelmä on korkeintaan 150-sanainen yhteenveto keksinnöstä. Tiivistelmässä ilmoitetaan sekä se tekninen ongelma, jota keksintö koskee, että keksinnön mukaisen ratkaisun pääperiaate. Jos selitykseen kuuluu piirustus, sopiva piirustuksen kuvio valitaan julkaistavaksi tiivistelmän kanssa. Jokaisen tiivistelmässä esitetyn keksinnön erityispiirteen jälkeen pannaan sulkeisiin viittausmerkki, joka vastaa valitun kuvion viittausmerkkiä. Tiivistelmä on annettava molemmilla kotimaisilla kielillä. Hakemusta tehtäessä riittää kuitenkin suomenkielinen (tai ruotsinkielinen) tiivistelmä. Toisella kotimaisella kielellä oleva tiivistelmä tarvitaan siinä vaiheessa, kun hakemus tulee julkiseksi (yleensä 18 kk hakemuksen tekemispäivästä). PRH pyytää tiivistelmän käännöstä välipäätöksellä, jos hakija ei toimita sitä oma-aloitteisesti. Yksityisen hakijan on mahdollista käännättää tiivistelmä PRH:ssa maksua vastaan. 5. HAKEMUKSEN KÄSITTELY PATENTTI- JA REKISTERIHALLITUKSESSA Suomessa on ns. tutkiva patenttivirasto eli patentti myönnetään vasta, kun on varmistettu, että hakemus ja keksintö täyttävät niille patenttilaissa, -asetuksessa ja -määräyksissä asetetut ehdot. Patentti- ja rekisterihallituksen tutkijainsinööri varmistaa, että hakija on oikeutettu senlaajuiseen yksinoikeussuojaan, jota hän hakemuksessa itselleen vaatii. Hakemuksen tutkimisen edetessä hakijalle ilmoitetaan, mikäli hakemuksessa on puutteita tai keksinnön patentoinnille löytyy esteitä. Hakemusprosessia voisi kuvata kirjeenvaihtona hakijan ja PRH:n välillä. Muodollinen tutkimus Kirjaamisen jälkeen hakemus siirtyy muodolliseen tutkimukseen, jossa tarkastetaan, että hakemusmaksu on maksettu ja hakemuksessa on mukana kaikki tarvittavat paperit. Mikäli hakemuksesta puuttuu jotakin (maksu, tiivistelmä, valtakirja, siirtokirja), hakijaa kehoitetaan välipäätöksellä toimittamaan puuttuvat paperit. Tavallisesti puutteiden korjaamiseen annetaan aikaa 2 kk. Keksinnön uutuuden ja patentoitavuuden tutkiminen Muodollisen tutkimuksen jälkeen hakemus siirtyy varsinaiseen tutkimukseen patentti- ja innovaatiolinjan johonkin tekniseen toimistoon. Keksinnön tekniikan alan mukaan se päätyy tietylle tutkijainsinöörille, jonka vastuulla tutkimus senjälkeen on. Pystyäkseen muodostamaan käsityksen keksinnön uutuudesta ja keksinnöllisyydestä, tutkijainsinöörin on tehtävä ns. tekniikan tason tutkimus eli selvitettävä, mitä on tullut tunnetuksi ennen patentin hakemispäivää. Keksinnön patentoitavuutta selvitettäessä huomio kiinnitetään patenttivaa- 11

timuksiin ja niissäkin ensisijaisesti itsenäisiin vaatimuksiin. Selitystä käytetään apuna keksinnön ymmärtämisessä. Kotimaisen hakijan hakemukselle tutkimus tehdään 6-9 kk:n kuluessa hakemuksen tekemispäivästä. Patenttiasetuksen 26 :n mukaan tutkimus on tehtävä Suomen, Norjan, Ruotsin, Tanskan, Amerikan Yhdysvaltojen, Ison-Britannian, Ranskan, Saksan liittotasavallan, entisen Saksan valtakunnan, Euroopan patenttiviraston (EPC, ks. jäljempänä) ja kansainvälisen patenttihakemusjärjestelmän (PCT, ks. jäljempänä) patenttijulkaisujen perusteella. Lähes aina tekniikan tason selvityksessä käytetään hyväksi muutakin materiaalia kuin patenttijulkaisuja: alan ammattikirjoja, ammattilehtiä, esitteitä yms. Yhä enenevässä määrin tutkimus tehdään tiedonhakuna kansainvälisistä tietopankeista. Vaikka keksinnöltä vaaditaankin absoluuttista uutuutta, ei viranomaisen hakemusta tutkiessaan ole mahdollista selvittää kaikkea julkiseksi tullutta tietoa. Tästä syystä tutkimusprosessia täydentämään on otettu väitemenettely, jolla kolmas osapuoli, esim. kilpailija, voi tuoda viraston tietoon sellaista, mikä ei ole tullut esille hakemusta tutkittaessa. Käytännössä tutkimus perustuu kirjalliseen materiaaliin, julkista käyttöä tutkijainsinöörin on mahdoton tutkia. Sen toteennäyttäminen jää tavallisesti kolmannen osapuolen vastuulle ja tulee ilmi useimmiten väitevaiheessa, kun kilpailija tekee väitteen patenttia vastaan. Tutkimuksen valmistuttua hakija saa välipäätöksen, jossa ilmoitetaan, onko keksinnön patentoinnille esteitä. Välipäätöksessä annetaan määräpäivä, johon mennessä hakijan on vastattava siihen, täsmennettävä vaatimuksia mahdollisiin esteisiin nähden ja korjattava puutteellisuudet, joista välipäätöksessä on huomautettu. Tavallisesti vastausaikaa annetaan 6 kk. Mikäli tutkimuksessa löytyy patenttijulkaisuja, joissa kuvattu ratkaisu osuu hakijan patenttivaatimuksissaan vaatiman patenttisuojan piiriin, muodostavat nämä julkaisut esteen hakemuksen hyväksymiselle. Hakijan on harkittava, onko keksintö kokonaan tunnettu näistä julkaisuista, vai löytyykö joitain eroja, jotka voi perustella oleellisiksi. Jos hakijan mielestä eroja on, hänen tulee esittää ne ja perustella, miksi erot ovat olennaisia. Vaatimukset pitää samalla täsmentää koskemaan eroavia seikkoja. Täsmentäminen tapahtuu esimerkiksi siirtämällä epäitsenäisten vaatimusten määritteitä itsenäisen vaatimuksen tunnusmerkkiosaan tai ottamalla selityksestä täsmentävä määritteitä itsenäiseen vaatimukseen. Koska myös selityksestä voi poimia keksintöä selventäviä seikkoja vaatimuksiin, on tärkeää, että selitys alunalkaen on mahdollisimman seikkaperäinen, jotta vaatimuksia voidaan täsmentää alkuperäisten asiakirjojen tietojen perusteella. Hakemusta ei käsittelyvaiheessa saa muuttaa siten, että patenttia haetaan sellaiseen keksintöön, joka ei käy ilmi alkuperäisistä asiakirjoista. Täsmennetyissä vaatimuksissa esitetty keksintö ei myöskään saa olla riippumaton alkuperäisissä vaatimuksissa määritellystä keksinnöstä Jakaminen ja lohkaiseminen Mikäli tutkijainsinööri on sitä mieltä, että hakemuksessa on useita toisistaan riippumattomia keksintöjä, hän pyytää hakijaa poistamaan hakemuksesta muut keksinnöt. Nämä voidaan jakaa omaksi hakemukseksi. Vaikka jaettu hakemus tehdään myöhemmin kuin kantahakemus, se saa saman tekemispäivän kuin kantahakemus. Jos hakija on hakemuksen käsittelyn aikana lisännyt hakemukseen jotakin, jota ei ollut hakemuksessa sitä tehtäessä, voidaan lisäyksen kohteena olevasta keksinnöstä tehdä uusi, lohkaistu hakemus. Lohkaistu hakemus katsotaan hakijan pyynnöstä tehdyksi silloin, kun kantahakemukseen tehdyt lisäykset saapuivat PRH:een. 12

Patentin myöntäminen Kun hakemus on tutkijainsinöörin mielestä hyväksyttävissä, hän lähettää hakijalle hyväksyvän välipäätöksen. Kun hakija on hyväksynyt patenttihakemustekstin, tutkija lähettää hakijalle ilmoituksen, että hakemus voidaan hyväksyä ja pyytää maksamaan painatusmaksun. Kun hakija on maksanut maksun, hakemuksesta painetaan patenttijulkaisu. Patentti on myönnetty, kun hakemuksen hyväksymisestä on kuulutettu Patenttilehdessä. Patenttilehden ilmestysmisajankohdasta alkaa 9 kk:n väiteaika. Mikäli kukaan ei tee väitettä hakemusta vastaan, patentti pysyy voimassa. Väite Patenttihakemuksen käsittelyn aikana hakemuksen hyväksymistä vastaan voi tehdä muistutuksen. Hakemuksen hylkääminen ja muutoksenhaku Jos tutkijainsinööri katsoo, että täsmennetyissäkään vaatimuksissa määritelty keksintö ei ole uusi eikä olennaisesti eroa aikaisemmin tunnetusta, hakemus hylätään. Hakija voi valittaa hylkäyksestä PRH:n valituslautakuntaan 60 päivän kuluessa päätöksen saamisesta. PRH:n valituslautakunnan kielteisestä päätöksestä on edelleen mahdollista valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen 60 päivän kuluessa päätöksen saamisesta. Myös väitteentekijä voi valittaa hänelle kielteisestä päätöksestä. Patentin myöntämistä seuraavan 9 kk:n aikana kuka tahansa voi tehdä väitteen myönnettyä patenttia vastaan, jos hän tietää jotakin sellaista, jonka perusteella patentti tulisi kumota. Väitteen tultua PRH:een patentin haltijalle annetaan määräaika antaa lausumansa väitteestä. Tässä vaiheessa on vielä mahdollista rajoittaa patenttivaatimuksia, mikäli väite antaa siihen aihetta. Haltijan lausuman jälkeen tutkijainsinööri tutkii väitteen ja patentti joko pysyy voimassa sellaisenaan tai muutetussa muodossa tai se kumotaan. Patenttihakemuksen muuntaminen hyödyllisyysmallihakemukseksi Patenttihakemus voidaan hakemisaikana muuntaa hyödyllisyysmallihakemukseksi, jos patenttihakemuksen kohteena oleva keksintö on hyödyllisyysmallilain tarkoittama keksintö. Jos patenttihakemus sitä vastoin koskee valmistusmenetelmää, ei muuntamista voi tehdä. Hyödyllisyysmallihakemus saa patenttihakemuksen tekemispäivän. Muuntamista ei voi peruuttaa. Patenttihakemus jää voimaan, ellei sitä peruuteta. 13

6. PATENTIN VOIMASSAPITÄMINEN Vuosimaksut Patentin mitätöinti Myönnetty patentti ja vireillä oleva hakemus pidetään voimassa maksamalla vuosimaksut. Ensimmäisen kerran vuosimaksu on maksettava kolmannen maksuvuoden alussa. Sen jälkeen maksu on maksettava vuosittain kunkin maksuvuoden alussa. Maksuvuosi lasketaan alkavaksi hakemuksen tekemispäivästä. Eräpäivä on maksuvuoden alkamiskuukauden viimeinen päivä. Mikäli maksua ei makseta määräpäivänä, se voidaan maksaa vielä kuuden seuraavan kuukauden aikana 20 %:lla korotettuna. PRH lähettää hakijalle / patentinhaltijalle ilmoituksen vuosimaksun erääntymisestä, mutta siitä huolimatta vastuu vuosimaksujen maksamisesta ajallaan on hakijalla / haltijalla itsellään. Senjälkeen kun PRH on myöntänyt patentin, Helsingin käräjäoikeus on ainoa oikeusistuin Suomessa, jossa voidaan nostaa kanne patentin mitätöimiseksi. Hävinnyt osapuoli voi valittaa tuomiosta edelleen Helsingin hovioikeuteen ja korkeimpaan oikeuteen, mikäli se antaa valitusluvan. Patentin loukkaus Patentinhaltijan pitää itse valvoa, ettei hänen patenttiaan loukata. Mikäli loukkaus tapahtuu eikä patentin haltija pääse sopimukseen loukkaajan kanssa, hän voi nostaa kanteen loukkaajaa vastaan Helsingin käräjäoikeudessa. 7. TYÖSUHDEKEKSINTÖLAKI Patenttilain mukaan keksintö kuuluu keksijälle. Työlainsäädännön mukaan työn tulos kuuluu työnantajalle. Työsuhdekeksintölaki tarvitaan näiden keskenään vastakkaisten säädösten välisen eron sääntelyyn. Työsuhdekeksintölaki tulee sovellettavaksi silloin, kun toisen työssä (tai virkasuhteessa) oleva henkilö tekee Suomessa patentilla suojattavissa olevan keksinnön, joka kuuluu hänen työnantajansa toiminta-alaan. Laki ei koske yliopiston, korkeakoulun tai vastaavan tieteellisen opetuslaitoksen opettajaa ja tutkijaa. Työnantajan ja työntekijän oikeudet työsuhdekeksintöön ovat riippuvaisia siitä, missä yhteydessä työtehtäviin keksintö on syntynyt. Mikäli keksintö on syntynyt a) työntekijälle kuuluvien työtehtävien täyttämiseksi tapahtuvan toiminnan tuloksena tai b) olennaisesti käyttämällä hyväksi työnantajan liikkeessä tai laitoksessa saavutettuja kokemuksia, työnantajalle on oikeus saada kokonaan tai osittain oikeus keksintöön. Mikäli keksintö on syntynyt c) työntekijälle työssä annetun tarkemmin määrätyn tehtävän tuloksena, työnantajalla on vastaava oikeus, vaikkei keksinnön hyväksikäyttö kuulu työnantajan toimintaalaan. Keksinnön tehtyään keksijä on velvollinen ilmoittamaan siitä viipymättä työnantajalleen. Ilmoituksessa keksintö on selostettava kokonaan kirjallisesti siten, että työnantaja ymmärtää sen. Ilmoitusajankohta on kirjattava siten, että keksintöilmoituksen sisältö ja ilmoitusajankohta voidaan myös myöhemmin todeta. 14

Työntekijä voi tehdä keksintöilmoituksen myös silloin, kun katsoo, että työsuhdekeksintölakia ei sovelleta hänen keksintöönsä. Tällöin keksijän on selvästi ilmoitettava keksintöilmoituksessaan myös tämä näkemyksensä työnantajalleen. Työntekijällä eli keksijällä on oikeus, tehtyään ilmoituksen työnantajalleen, hakea keksintöönsä patenttia Suomessa, mutta tällöin hänen on viikon kuluessa hakemuksen antamisesta patenttivirastoon kirjallisesti ilmoitettava patenttihakemuksesta työnantajalleen. Ellei toisin ole sovittu, työnantajan on ilmoitettava työntekijälle kirjallisesti neljän kuukauden kuluessa siitä, kun sai ilmoituksen keksinnöstä, minkä oikeuden hän keksintöön ottaa. Mikäli työnantaja ottaa oikeudet keksintöön kokonaan tai osittain, on työntekijällä oikeus saada työnantajalta kohtuullinen korvaus. Korvausta määrättäessä on otettava huomioon keksinnön arvo, työnantajan saaman oikeuden laajuus sekä työsopimuksen ehdot ja muut työsuhteeseen liittyvät seikat. Keksinnön arvolla tarkoitetaan sen taloudellista arvoa. Työsuhdekeksintölautakunta Työsuhdekeksintölautakunta antaa lausuntoja työsuhdekeksintölain soveltamista koskevissa kysymyksissä. Lausuntoa voi pyytää työnantaja, työntekijä tai tuomioistuin. Lautakunnan asettaa valtioneuvosto ja siinä on puheenjohtaja ja kahdeksan jäsentä. Jäsenistä kaksi on puolueetonta, kolme työntekijä- ja kolme työnantajapuolen edustajaa. Lautakunnan käytännön asioita hoidetaan kauppa- ja teollisuusministeriössä. Sieltä saa lausuntopyyntöjä varten laaditun lomakkeen ja tietoja lautakunnan jäsenistä ja sihteereistä. 8. PATENTTIASIAMIEHET Patenttihakemuksen laatimisessa ja hakumenettelyssä hakija tarvitsee teknisen tietämyksen lisäksi patenttiasiain tuntemusta. Hakemuksen laatiminen ei aloittelevalle todennäköisesti ole helppoa. Varsinkin patenttivaatimukset pitäisi osata laatia niin, ettei tarpeettomasti rajoiteta suojapiiriä. Patenttiasiamieheltä saa apua sekä keksinnön patentoitavuuden arvioinnissa ennen hakemuksen tekemistä että hakemuksen laatimisessa, oikean hakustrategian valinnassa ja koko hakemuskäsittelyn ajan. Patenttiasiamies toimii patentinhakijan edustajana patentinhaussa. Asiamies valtuutetaan hakijan antamalla valtakirjalla tai ilmoittamalla asiamies hakijan allekirjoittaman hakemuslomakkeen eli hakemuskirjan kohdassa Asiamies. Kun patenttia haetaan Suomessa ja hakijan kotipaikka on Suomessa, ei asiamiehen käyttö ole pakollista. Ammattimainen toiminta patenttiasiamiehenä edellyttää aina rekisteröitymistä Patentti- ja rekisterihallituksen pitämään patenttiasiamiesrekisteriin. Muutkin henkilöt kuin ammattimaiset patenttiasiamiehet voivat toimia hakijan edustajana. Luettelon rekisteröidyistä asiamiehistä (patenttoitoimistoista) saa PRH:sta. Patenttitoimistojen nimiä löytyy myös puhelinluetteloista. 15

9. PATENTINHAKU ULKOMAILLA Koska Suomessa myönnetty patentti suojaa keksinnön vain Suomessa, on patenttisuoja ulkomailla haettava erikseen. Jos on tarkoitus harjoittaa liiketoimintaa Suomen rajojen ulkopuolella, on tärkeää suojata keksintö kaikissa niissä maissa, joissa keksintöä voi hyödyntää aktiivisesti esim. valmistamalla, markkinoimalla tai lisensioimalla, tai passiivisesti estämällä tai hidastamalla kilpailijoiden pääsyä markkinoille. Ulkomaista patenttia voidaan hakea joko suoraan kunkin maan patenttivirastosta tai kansainvälisen (PCT) tai eurooppalaisen patentinhakujärjestelmän (EPC) kautta. Näitä eri tapoja voi myös yhdistellä. Useimmissa maissa ulkomaisen patentinhakijan on pakko käyttää asiamiestä. Koska ulkomaisen asiamiehen valinta voi olla vaikeaa, on hyvä kääntyä suomalaisen patenttiasiamiehen puoleen, jolla jo on kontaktit ulkomaille. Kansainvälisen patenttihakemuksen kansainvälisessä vaiheessa tai eurooppapatenttia hakiessaan hakija ei tarvitse patenttiasiamiestä. Molemmat järjestelmät ovat kuitenkin melko monimutkaisia, joten oikeuksien menetysvaaran minimoimiseksi kannattaa käyttää ammattimaista patenttiasiamiestä. Etuoikeus Ulkomainen patentinhaku on hyvä aloittaa vuoden kuluessa suomalaisen hakemuksen tekemispäivästä. Näin haettaessa voidaan käyttää hyväksi kansainvälistä sopimusta etuoikeudesta. Etuoikeus tarkoittaa sitä, että hakijalla, jolla on varhaisin ensimmäisen, samaa keksintöä koskevan hakemuksen tekemispäivä (=etuoikeuspäivä), on etuoikeus saada patentti muihin myöhemmin samaan keksintöön patenttia hakeviin nähden. Etuoikeusaika on 12 kk ensimmäisen hakemuksen tekemispäivästä (etuoikeusvuosi). Joskus on mahdollista tehdä hakemus vielä etuoikeusvuotta seuraavan 6 kk:n aikana. Sen jälkeen sitä ei enää kannata tehdä, koska oma suomalainen hakemus tulee julkiseksi ja on senjälkeen este patentoinnille muissa maissa. Päätös hakea ulkomailta kannattaa tehdä lopullisesti vasta sitten, kun PRH on antanut arvion keksinnön uutuudesta ja patentoitavuudesta. Välipäätös annetaan tavallisesti 6-9 kk:n kuluessa hakemispäivästä. Etuoikeutta täytyy yleensä pyytää tietyssä ajassa ulkomaisen hakemuksen tekemisestä. Se täytyy näyttää toteen ns. etuoikeustodistuksella, jonka saa maksua vastaan PRH:sta. Etuoikeutta voi pyytää myös suomalaiselle hakemukselle. Kansalliset patenttihakemukset Jos patentti halutaan ulkomailla vain muutamaan maahan, esim. 2-4:ään, voi olla taloudellisesti kannattavinta hakea patenttia suoraan kussakin maassa etuoikeusvuoden aikana. Tällöin tehdään hakemus kunkin maan patenttivirastoon ko. maan kielellä. Kunkin maan patenttivirasto käsittelee hakemuksen oman lainsäädäntönsä mukaisesti. Kansainvälinen patenttihakemus (PCT) Suomalainen hakija voi aloittaa patentinhaun ulkomailla myös tekemällä PRH:een Patenttiyhteistyösopimukseen (Patent Cooperation Treaty, PCT) perustuvan kansainvälisen patenttihakemuksen. PCT-järjestelmän tarkoituksena on, että uutuustutkimuksen, ja pyydettäessä myös patentoitavuuden esitutkimuksen, tekee kansainvälinen tutkiva viranomainen, joksi suomalainen hakija voi valita Ruotsin tai Euroopan patenttiviraston. 16

PCT-hakemusta tehtäessä on anomuslomakkeessa nimettävä ne maat, joissa patentin haluaa. Järjestelmään on liittynyt lähes 100 valtiota. Hakija voi PCT-järjestelmää käyttämällä saada kansainvälisen viranomaisen suorittaman uutuustutkimuksen (I-vaihe) ja halutessaan myös patentoitavuuden esitutkimuksen (II-vaihe). Kansainvälistä patenttia ei järjestelmän puitteissa kuitenkaan myönnetä. PCT-hakemusta jatketaan kansallisina hakemuksina anomuslomakkeessa nimetyissä kansallisissa virastoissa ko. maan kielellä joko vaiheen I jälkeen (20 kk suomalaisen hakemuksen tekemisestä) tai vaiheen II jälkeen (30 kk suomalaisen hakemuksen tekemisestä). Lopputuloksena on joukko kansallisten patenttivirastojen myöntämiä kansallisia patentteja. Järjestelmän etu on, että patentointiprosessi voidaan aloittaa yhdellä hakemuksella ja suomenkielellä. Ennen hakemuksen julkiseksituloa se on kuitenkin käännettävä englanninkielelle. Kirjeenvaihto tutkivan viraston ja hakijan välillä tapahtuu englanniksi. Etu on myös se, että hakemuksen tekemispäivänä voidaan varata epävarmoja maita vähäisellä lisäkustannuksella. Käännöskustannuksia (englantia lukuunottamatta) voi lykätä myöhempään ajankohtaan (jopa 30 kk:n päähän etuoikeudesta) kuin suorassa kansallisessa patentinhaussa. Päätös patentoinnin laajudesta pystytään saatavan lisäajan jälkeen ehkä tekemään harkitummin kuin heti etuoikeusvuoden päätyttyä. Eurooppapatentti (EPC) Suomalainen hakija voi hakea eurooppapatenttia Euroopan patenttisopimukseen (European Patent Convention, EPC) liittyneitä maita varten. Sopimukseen on vuonna 1997 liittynyt 18 Euroopan maata: Itävalta, Belgia, Sveitsi, Saksa, Espanja, Ranska, Iso-Britannia, Kreikka, Irlanti, Italia, Liechtenstein, Luxembourg, Monaco, Hollanti, Portugali, Tanska, Ruotsi ja Suomi. Eurooppapatentti voidaan ulottaa koskemaan myös Albaniaa, Latviaa, Liettuaa, Romaniaa ja Sloveniaa (ns. extension-valtiot). Eurooppapatenttihakemus tehdään joko Patentti- ja rekisterihallitukseen tai suoraan Euroopan patenttivirastoon, ja hakemuksessa nimetään ne maat, joissa patentti halutaan. Hakemuksen voi tehdä suomenkielellä, mutta se täytyy hyvin nopeasti kääntää joko englannin, ranskan tai saksan kielelle, jotka ovat Euroopan patenttiviraston viralliset kielet. Euroopan patenttivirasto tutkii ensi vaiheessa keksinnön uutuuden ja hakija voi senjälkeen pyytää patentoitavuustutkimusta. Kun Euroopan patenttivirasto on myöntänyt patentin, hakijan on tietyssä ajassa toimitettava patentin käännös kaikkiin niihin maihin, joissa haluaa saattaa patentin voimaan. Voimaansaattamisen jälkeen patentti vastaa kyseisen maan kansallista patenttia. 17

Järjestelmän etuna voi pitää sitä, että hakemus käsitellään yhdessä virastossa. Hakijan ei tarvitse vastata usean patenttiviraston kirjeisiin. Myönnetty patentti on suojapiiriltään sama kaikissa maissa, mikä sekin on etu. Haitta voi olla se, että koko Eurooppa on yhden kortin varassa eli jos Euroopan patenttivirasto hylkää hakemuksen, ei patenttia saada missään hakemuksessa nimetyistä maista. Euro-PCT-hakemus Kansainvälinen patentinhakujärjestelmä (PCT) ja eurooppalainen järjestelmä (EPC) voidaan yhdistää Euro-PCT-hakemukseksi. Hakeminen aloitetaan PCT-hakemuksena, jossa nimetään eurooppapatentti yhtenä maana. PCT-vaiheiden jälkeen, kun siirrytään kansalliseen vaiheeseen, tehdään hakemus kaikkiin nimettyihin maihin ja siis myös Euroopan patenttivirastoon. On myös huomattava, että PCT-reittiä ei voida mennä kansalliseen vaiheeseen Alankomaissa, Belgiassa, Irlannissa, Italiassa, Kreikassa, Monacossa tai Ranskassa. Näihin patentti on haettava joko suoraan kansallista reittiä tai Euro-PCT-reittiä. Kansainvälisen uutuustutkimuksen kaltainen tutkimus (International Type Search, ITS) Patenttilain 9 :n mukaan hakija voi pyytää jo suomalaiselle hakemukselleen kansainvälisen uutuustutkimuksen kaltaista tutkimusta (PCT-artikla 15). Tutkimuspyyntö on tehtävä kirjallisesti PRH:lle 3 kk:n kuluessa hakemuksen tekemispäivästä ja samassa ajassa on maksettava maksu. Tutkimus tehdään hakijan valinnan mukaan joko Ruotsin tai Euroopan patenttivirastossa. Jos tutkimus halutaan suoritettavaksi EPO:ssa, on tutkimusta koskevaan pyyntöön liitettävä hakemuksen englanninkielinen käännös. Tutkimus vastaa PCT-hakemuksen I-vaiheessa tehtävää uutuustutkimusta. Mikäli hakija jatkaa hakemista myöhemmin PCT-reittiä, hän saa alennuksen PCT-tutkimusmaksusta. Euraasian patenttijärjestelmä (EAPC) Euraasian patenttia voidaan hakea sopimukseen liittyneitä maita varten. Sopimukseen on vuonna 1997 liittynyt yhdeksän valtiota: Armenia, Azerbeidzan, Kazakstan, Kirgisia, Moldova, Tadzikistan, Turkmenia, Valko-Venäjä ja Venäjä. Hakemus tehdään venäjän kielellä Euraasian patenttivirastoon Moskovassa, joka käsittelee hakemuksen ja myöntää patentin. Hakemuksessa ei nimetä erikseen haluttuja maita, vaan kaikki sopimusvaltiot sisältyvät hakemukseen. Hakemuksen tutkiminen on kaksivaiheinen, kuten eurooppapatenttiakin haettaessa. Patentin myöntämisen jälkeen se saatetaan voimaan sopimusvaltioissa maksamalla kunkin valtion vuosimaksut. Euraasian patentti (EA) voidaan nimetä PCT-hakemuksessa yhtenä maana eurooppapatenttia vastaavalla tavalla. Afrikkalaiset patentinhakujärjestelmät (ARIPO ja OAPI) ARIPO:on eli African Regional Industrial Property Organizationiin kuuluu vuonna 1997 14 valtiota: Botswana, Ghana, Gambia, Kenia, Lesotho, Malawi, Dierra Leone, Somalia, Sudan, Swazimaa, Tansania, Uganda, Zambia ja Zimbabwe. OAPI:iin eli Organisation Africaine de la Propriété Intellectuelle kuuluu 14 valtiota: Benin, Burkina Faso, Gabon, Guinea, Kamerun, Keski- Afrikan tasavalta, Kongo, Mali, Mauritania, Niger, Norsunluurannikko, Senegal, Togo ja Tsad. Molempien organisaatioiden kautta voidaan hakea alueellista patenttia ja molemmat organisaatiot (AP ja OA) voidaan myös nimetä PCT-hakemuksessa alueellista patenttia varten. 18

10. PATENTTIJULKAISUT TIEDONLÄHTEENÄ Patenttijulkaisut ovat merkittävä tiedonlähde. Patenttijulkaisujen rakenne on sama kaikkialla, joten niistä on helppo etsiä tietoja. Niissä on esitetty hakemuksen tekemishetkellä tunnettu tekniikan taso ja ongelma, joka pyritään ratkaisemaan keksinnöllä, uusi ratkaisu ongelmaan ja vähintään yksi ratkaisua kuvaava suoritusesimerkki. Pohjoismaissa Tanskaa lukuunottamatta (ja joissain muissakin maissa) hakemuslomakkeessa ilmoitettavat tiedot ja hakemuksen käsittelyvaiheet / maksutiedot ovat julkisia heti hakemispäivästä. PRH julkaisee Patenttihakemusten viikkoluetteloa Suomessa kunakin viikkona tehdyistä hakemuksista. Useimmissa maissa varsinainen hakemus tulee julkiseksi kuitenkin vasta kun 18 kk on kulunut hakemuksen tekemisestä. USA on poikkeus. Siellä hakemus tulee julkiseksi vasta, kun patentti on myönnetty. Suomessa julkiseksitulosta ilmoitetaan Patenttilehden A- osassa. Patentin myöntämisestä kuulutetaan Patenttilehden B-osassa. Vastaavanlaiset patenttilehdet ilmestyvät myös muissa patentteja myöntävissä maissa ja organisaatioissa. Patenttijulkaisuista löytyvää tietoa pitää ja kannattaa käyttää tuotekehityksen kaikissa vaiheissa niin ideoiden saamiseksi kuin ratkaisujen etsimiseksi tai kilpailijan toiminnan seuraamiseksi. Jo tuotekehitysprojektia käynnistettäessä on hyvä tarkistaa, mitä on keksitty aiemmin, jottei käytetä aikaa ja rahaa sellaiseen, joka on jo keksitty. Tuotekehitysrosessin edetessä julkaisuista saattaa löytyä ratkaisuja kohdattaviin ongelmiin. Ennen kuin lähdetään markkinoimaan uutta tuotetta, pitää varmistaa, ettei siihen ole jollakulla voimassa olevaa patenttia tai hyödyllisyysmallia. Patentinloukkausriitaan ei kannata ajautua tietämättään. Omatoiminen uutuustutkimus ennen patentinhakua Patentti- ja rekisterihallitus tutkii keksinnön uutuuden, ennenkuin patentti myönnetään. Tarpeettomien kustannusten ja vaivannäön välttämiseksi on patentinhakijan silti hyvä mahdollisuuksien mukaan varmistua etukäteen keksinnön uutuudesta. Omatoimisen ennakkotutkimuksen voi tehdä esimerkiksi tutustumalla PRH:n lukusalissa kyseisen alan patenttijulkaisuihin. Koska patenttijulkaisuissa keksintö usein esitetään piirustuksin havainnollistettuna, pääsee kieltä osaamattakin yleensä riittävästi perille julkaisun esittämän keksinnön sisällöstä. PRH:n lukusali ja kirjasto Lukusaliin saa nähtäväkseen kaikki PRH:ssa olevat patenttijulkaisut noin 40 maasta. Tärkeimpien teollisuusmaiden julkaisut on järjestetty tekniikan aloittain kansainvälisen patenttiluokituksen mukaiseen järjestykseen. Muiden maiden julkaisut ovat numerojärjestyksessä. 19

Yhä suurempi osa patenttijulkaisuista ilmestyy CD-ROMmeina. Lukusalissa on myös päätteitä näiden lukemiseen. Tiedonhaun voi siis halutessaan ainakin osittain tehdä sähköisesti. CD-ROMtietokannoissa oleva tieto on runsas parikymmentä vuotta vanhaa, joten täysin luotettavaa tutkimusta ei niistä pysty tekemään. PRH:n kirjasto on julkinen kirjasto, joka on myös ulkopuolisten käytössä. Kirjaston kokoelmat käsittävät teknisluonnontieteellistä ja oikeustieteellistä kirjallisuutta varsinkin teollisoikeuksien alalta. Kirjaston kokoelmista lähetetään myös kaukolainoja muille kirjastoille. Patenttiluokitus Luokitus on avain patenttijulkaisuista löytyvän tiedon tutkimiseen. Luokitus käsittää kaikki teollisen toiminnan alat. Tutkimuksen suorittamiseksi on etsittävä keksintöä vastaava patenttiluokka. Luokitusmerkintä koostuu kirjaimista ja numeroista. Esimerkiksi suomalaista saunaa koskevat patenttijulkaisut löytyvät luokasta A 61 H 33/06, autojen varkaudenestolaitteita koskevat julkaisut luokista B 60 R 25/00-25/10, moottorien lohkolämmittimet luokista F 02 N 17/00-17/06, lasten turvaistuimet autoon B 60 N 2/26-2/30 jne. Karkealuokitusta varten lukusalissa on suomenkielinen ja hienoluokitusta varten englannin-, saksanja ranskankieliset luokituskirjat. Luokituskirjat löytyvät myös CD-ROMmilta IPC:CLASS, joka löytyy lukusalista. Luokituksen selvittämisessä auttavat lukusalin henkilökunta ja neuvontainsinöörit. Patenttitietoa Internetistä Tätä opasta tehtäessä Internet tekee vasta tuloaan patenttitiedon lähteenä. Eri maiden patenttivirastojen Internet-sivuilta löytyy pääasiassa yleistä tietoa patentoinnista ja virastojen palveluista. Patenttijulkaisuja Internetistä löytyy sekä USA:n patenttiviraston sivuilta että IBM:n sivuilta. Tätä kirjoitettaessa sieltä löytyvät US-patentit vuodesta 1971 alkaen. IBM:n suunnitelmissa on laajentaa patenttitietokantaansa ja ottaa sinne myös tavaramerkkitietoa. Japanin patenttivirasto on ilmoittanut vievänsä omille Internet-sivustoilleen englanninkieliset tiivistelmät japanilaisista patenttijulkaisuista. Hyvin todennäköistä on, että lähiaikoina muutkin maat päätyvät viemään julkaisuja Internetiin, maksuttomasti tai maksullisesti haettaviksi. Patentti- ja rekisterihallitus http://www.prh.fi Ruotsin patenttivirasto http://www.prv.se Tanskan patenttivirasto http://www.dkpto.dk Saksan patenttivirasto http://www.deutsches-patentamt.de Ison-Britannian patenttivirasto http://www.netwales.co.uk/ptoffice/index.htm Ranskan patenttivirasto http://www.inpi.gouv.fr Euroopan patenttivirasto http://www.european-patent-office.org/ USA:n patenttivirasto http://www.uspat.gov IBM:n patenttipalvelin http://patents.womplex.ibm.com Japanin patenttivirasto http://www.jpo-miti.go.jp Kanadan patenttivirasto http://info.ic.gc.ca/opengov/cipo WIPO http://www.wipo.int PATE-tietokanta TT-Tietopalvelut Oy:n isännöimä PATE-tietokanta sisältää tiedot Patentti- ja rekisterihallituksen patentti- ja hyödyllisyysmallirekisteristä. Tietokanta sisältää vuodesta 1970 alkaen tiedot julkiseksi tulleista suomalaisista patenttihakemuksista ja vastaavista patenteista ja vuodesta 1979 alkaen kaikista patenttihakemuksista ja patenteista. Hyödyllisyysmallien osalta tietokannassa on kaikki tiedot vuodesta 1992, jolloin hyödyllisyysmallijärjestelmä tuli voimaan. 20