Viimeinen ehtoollinen Pirkko Valkama Kansanlähetysopisto Pääsiäisateria Mitä kaikkea tapahtui tuolla maailman kuuluisimmalla aterialla, jonka Jeesus nautti opetuslastensa kanssa kuolemaansa edeltävänä iltana? Pääsiäisaterian historiallinen tausta (2 Moos.12:1-13) Toisen Mooseksen kirjan kahdennessatoista luvussa on kuvattu tilanne, jossa Jumala antoi israelilaisille käskyn, että jokaisen perheen tuli valita virheetön karitsa. Heidän piti säilyttää se määrähetkeen saakka. Sitten määrättynä päivänä, illan suussa, tuo karitsa piti teurastaa ja sen verta oli siveltävä talon oven pieliin. Miksi israelilaisten piti toimia näin? Jumala kertoi sen heille näillä sanoilla: 12. Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin. Minä, Herra, annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia. 13. Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne. Veri suojeli israelilaisia Jumalan tuomiolta. Jumala määräsi Israelilaisia viettämään pääsiäistä vuosittain. Pääsiäisateria oli muistuttamassa israelilaisia siitä valtavasta pelastusteosta, jonka Jumala teki, kun hän vapautti Israelin kansan Egyptin orjuudesta. Tuo vapautus oli koko Israelin kansan olemassaolon perustus: Jumala lunasti heidät orjuudesta omaksi kansakseen. Jumalan toiminnan seurauksena heistä tuli Jumalan kansa. Egyptistä vapautuminen merkitsi israelilaisille siirtymistä yhden herran vallasta toisen Herran valtaan Se, että Jeesus kuoli juuri pääsiäisenä, silloin kun pääsiäiskaritsa teurastettiin, ei ollut sattuma. Uudessa testamentissa Jeesusta verrataan usein pääsiäislampaaseen. Pääsiäislammas ja pääsiäiseen liittyvät tapahtumat ovat esikuva, malli Jeesuksesta. Niin kuin karitsan veri varjeli israelilaiset tuomiolta, joka kohtasi egyptiläisiä niin Jumalan uhrikaritsan veri, Jeesuksen Kristuksen veri, varjelee meidät tuomiolta. Samalla tavalla kuin israelilaiset, tuon Jumalan pelastustyön seurauksena, pääsivät vapaiksi Egyptin orjuudesta, elämään Jumalan kansana, pääsivät lähtemään kohti luvattua maata, me pääsemme Jumalan pelastusteon kautta vapaiksi synnin orjuudesta. Vapaudumme elämään Jumalan yhteydessä, Jumalan kansan jäseninä. Pääsemme matkalle kohti luvattua maata: ikuista elämää, uusia taivaita ja uutta maata, jotka Jumala on luvannut luoda. Jeesuksessa, hänen kuolemassaan, toteutui pääsiäisaterian täyttymys Jumalan valtakunnassa, kuten Jeesus itse sanoi. Pääsiäisaterian valmistelu Luuk.22: 7-13: Sitten tuli se happamattoman leivän päivä, jona pääsiäislammas oli teurastettava. 8. Jeesus lähetti Pietarin ja Johanneksen kaupunkiin ja sanoi heille: "Menkää valmistamaan meille pääsiäisateria." 9. He kysyivät: "Minne tahdot meidän valmistavan sen?" 10. Hän sanoi: "Kun tulette kaupunkiin, teitä vastaan tulee vesiruukkua kantava mies. Seuratkaa häntä. Menkää siihen taloon, johon hän menee, 11. ja sanokaa talon isännälle: 'Opettaja kysyy sinulta, missä on huone, jossa hän voi syödä pääsiäisaterian opetuslastensa kanssa.' 12. Isäntä osoittaa teille yläkerrasta suuren huoneen, jossa on kaikki järjestettynä. Valmistakaa sinne ateria." 13. He lähtivät matkaan, ja kaikki kävi niin kuin Jeesus oli heille sanonut. He valmistivat pääsiäisaterian.
Todennäköisesti tuolla aterialla ei ollut pääsiäislammasta. Pääsiäislammas teurastettiin ilmeisesti vasta seuraavana päivänä: samaan aikaan kun Jeesus kuoli ristillä, kuten Johannes evankeliumissaan korostaa. Jeesus ei vastannut suoraan opetuslasten kysymykseen mihin tahdot meidän valmistavan pääsiäisaterian. Hän kehotti heitä menemään kaupunkiin ja seuraamaan miestä, joka kantaa vesiastiaa. Mies kantamassa vesiastiaa oli harvinainen näky, veden kanto oli yleensä naisten tehtävä. On arveltu, että talo olisi kuulunut essealaisille. Miksi Jeesus ei sano selvästi talon sijaintia tai kenen talosta on kyse? Ilmeisesti siksi, että Juudas ei pääsisi kavaltamaan häntä siellä. Jeesus saisi olla rauhassa opetuslasten kanssa tuon viimeisen illan. Emme tiedä kenen talossa opetuslapset tuona iltana kokoontuivat. Talo ei todennäköisesti ole ollut sellainen, jossa Jeesus olisi usein ollut opetuslasten kanssa Jerusalemissa käydessään, sillä silloin Juudas olisi hyvin voinut arvata paikan. Oliko Jeesus etukäteen sopinut jonkun tuttavansa kanssa, että hän viettää tuon illan tämän tuttavan talon jossakin tilassa, emme tiedä! On myös mahdollista, että mitään alustavaa sopimusta ei ollut. Meillä useimmilla lienee mielessä jokin kuva tuosta ateriatilanteesta. Muistamme esimerkiksi Leonardo da Vincin maalauksen viimeisestä ehtoollisesta, tai muita vastaavanlaisia tauluja. Useimmissa tauluissa on kuvattu pitkä korkea ruokapöytä, Jeesus istumassa keskimmäisellä tuolilla ja opetuslapset hänen molemmilla puolillaan. Koska useimmat kuvista ovat länsimaalaisten taiteilijoiden tekemiä, niissä on tilanne kuvattu hyvin länsimaalaiseksi. Jeesuksen aikaan ei Palestiinassa käytetty länsimaalais-tyyppisiä korkeita ruokapöytiä eikä tuoleja. Aterioijat loikoilivat tyynyillä matalan pöydän ääressä. Vasemmalla kädellä ja kyljellä nojauduttiin tyynyihin, niin että oikealla kädellä voitiin tarttua pöydälle asetettuihin ruokiin. Tyynyt oli asetettu ympäri pöytää puolikaaren muotoon. Toinen pöydän päistä oli vapaa, niin, että siitä voitiin asettaa ruokia pöydälle. Aterialla isäntänä toimiva henkilö istui, ei pöydän päässä, vaan perällä toisella lepopaikalla, niin että hänen edessään oikealla puolella lepäsi yksi vieraista ja muut vieraat olivat isännän vasemmalla puolella arvojärjestyksessä. Evankeliumeista voimme päätellä jotakin istumajärjestyksestä tuolla aterialla Joh.13:23-26: Yksi opetuslapsista, se joka oli Jeesukselle rakkain, oli aterialla hänen vieressään. 24. Simon Pietari nyökkäsi hänelle, että hän kysyisi Jeesukselta, ketä tämä tarkoitti. 25. Opetuslapsi nojautui taaksepäin, Jeesuksen rintaa vasten, ja kysyi: Herra, kuka se on? 26. Jeesus vastasi: Se, jolle annan tämän leivänpalan. Sitten hän kastoi palan ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle. Siis Johannes lepäsi Jeesuksen oikealla puolella, koska hän saattoi nojautua Jeesuksen rintaa vasten. Ilmeisesti Juudas Iskariot on istunut Jeesuksen vasemmalla puolella, koska muut opetuslapset eivät näytä kiinnittäneen mitään huomiota siihen, että Jeesus antoi palan Juudakselle. Isännän kuului antaa ensin vasemmalla puolella olevalle. Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, että kun Jeesus oli puhunut kavaltajastaan, Juudas saattoi tehdä Jeesukselle kysymyksen koskien kavaltamistaan, eikä kukaan opetuslapsista kiinnittänyt siihen mitään huomiota (Matt.26:25): Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: Rabbi, en kai se ole minä? Itsepä sen sanoit, vastasi Jeesus. Jos Juudas istui Jeesuksen vasemmalla puolella, hän saattoi hyvin kysyä Jeesukselta ilman että muut kiinnittivät siihen mitään huomiota. Pietari on todennäköisesti istunut Johannesta vastapäätä pöydän toisella puolella, viimeisellä paikalla, koska Pietari nyökkäsi Johannekselle ja pyysi tätä kysymään Jeesukselta kavaltajasta. Ja muut opetuslapset eivät näytä seuranneen tuota keskustelua. Voi olla, että tiedämme jopa syyn tähän istumajärjestykseen:
Luukas kertoo evankeliumissaan, että opetuslapsilla oli tuon viimeisen aterian aikana riitaa: Opetuslasten kesken syntyi myös kiistaa siitä, ketä heistä olisi pidettävä suurimpana. 25. Silloin Jeesus sanoi heille: Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. 26. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija. (Luuk.22:24-26) Opetuslapset kiistelivät siitä, kuka heistä oli arvokkain, suurin. Olisiko kiistan aiheena ollut juuri istumajärjestys tai olisivatko he kiistelleet siitä kenen heistä olisi pitänyt hoitaa jalkojen pesu, kun he tulivat sisään. Yleensä jalkojen pesu oli halvimman palvelijan tehtävä, mutta kun ei palvelijoita ollut paikalla. Voi olla, että kiistan kohteena olivat muun muassa nämä asiat. Se selittäisi hyvin, miksi Jeesus otti ja pesi opetuslasten jalat. Voimme hyvin kuvitella, että juuri Pietari olisi, Jeesuksen nuhtelusta häpeissään, syöksynyt alimmalle paikalle istumaan. Pääsiäisateria Pääsiäisaterialla oli tapana, että ensin isäntä lausui kiitosrukouksen. Luukas kertoo meille, mitä Jeesus sanoi ennen tätä kiitosrukousta: Luuk.22:14-18: Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. 15. Hän sanoi heille: Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. 16. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa. 17. Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. 18. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut." Mitä lähemmäksi kärsimystään ja kuolemaansa Jeesus tuli sitä enemmän hän kaipasi kaiken tämän jo tapahtuneen niin että lunastustyö tulisi loppuun suoritettua. Mitä Jeesus tarkoitti kun hän sanoi, ettei hän syö opetuslastensa kanssa pääsiäisateriaa tämän jälkeen, ennen kuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa? Milloin tuo täyttymys tapahtui? Jeesuksen kuollessa, Jumalan uhrikaritsana, täyttyi kaikki se mitä tuo pääsiäisateria kuvasi. Kun Jeesus oli sanonut tämän, hän otti maljan ja kiitti. Kiitosrukous, joka tuossa yhteydessä yleensä lausuttiin, oli tällainen: Kiitetty olet sinä Herra, Jumalamme, joka olet luonut viinipuun annin. Ole ylistetty sinä, joka olet elämämme varjellut, ylläpitänyt ja saattanut meidät tähän hetkeen. Jeesus lisää tähän: Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. 18. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut. Johanneksen evankeliumissa meille kerrotaan miten Jeesus juuri ennen kuolemaansa nautti hapanviiniä (Joh.19:28-30): Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: Minun on jano. 29. Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo'on päässä Jeesuksen huulille. 30. Jeesus joi viinin ja sanoi: Se on täytetty. Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. Kun Jeesus tiesi, että kaikki oli jo täytetty, Että Jumalan valtakunta oli tullut, hän joi viinipuun antia. Juhlamenojen seuraavaan osaan kuului se, että isäntä nousi ja pesi kätensä. Pesun tarkoitus oli se, että aterian päämies pyhittäytyi, erottautui tehtävää varten. Johannes kertoo meille, mitä Jeesus teki tuossa tilanteessa: Hän nousi, opetuslapset varmaan odottivat, että hän pesee kätensä, mutta hän alkoikin pestä heidän jalkojaan. Sen jälkeen kun isäntä oli pessyt kätensä, kannettiin ruokalajit pöytään. Ensiksi isäntä kastoi kitkeriä yrttejä suolaveteen, lausui siunauksen ja jakoi yrtit läsnä oleville. Suolavesi kuvasi Egyptissä vuodatettuja kyyneleitä ja kitkerät yrtit -orjuudessa vietetyn elämän ankaruutta, kärsimyksiä.
Seuraavaksi isäntä otti leivän ja mursi sen. Tuosta murretusta leivästä sanotaan: Tämä on leipä, jota isämme söivät erämaassa. Kaikki nälkäiset tulkaa syömään, kaikki jotka kaipaatte, tulkaa viettämään pääsiäistä. Tämän jälkeen täytettiin toinen malja ja seuran nuorin tekee kysymyksen: maa nishtanaa? miksi tämä yö on erilainen kuin kaikki muut yöt@. Tuo kysymys perustuu Toisessa Mooseksen kirjassa olevaan kehotukseen (2 Moos.12:25-27): Kun sitten lapsenne kysyvät teiltä: 'Mitä nämä menot merkitsevät?' 27. niin vastatkaa: 'Tämä on pääsiäisuhri Herralle, joka meni israelilaisten talojen ohi Egyptissä, kun hän rankaisi egyptiläisiä, mutta säästi meidän kotimme.'. Kysymystä seurasi keskustelu kaikesta siitä mitä Jumala oli kansalleen tehnyt pelastaessaan sen Egyptistä. Keskustelun jälkeen laulettiin yleensä kaksi ensimmäistä hallel- eli -kiitospsalmeista (Ps.113-114). Nämä psalmit olivat psalmeja, joita laulettiin kaikissa suurissa juhlissa. Psalmien laulamisen jälkeen kohotettiin jälleen malja, lausuttiin rukous ja sitten malja juotiin. Talmudissa sanotaan, että köyhänkin on saatava pääsiäisaterialla neljä maljakerrallista. Pääsiäisaterian viinistä oli säädetty, että sen piti olla 1/3 viiniä ja 2/3 vettä. Tähän päättyi juhla-aterian ensimmäinen osa. Tämän jälkeen kaikki pesivät kätensä ja alkoi varsinainen ruokailu. Tuon aterioinnin aikana, Jeesus puhui kavaltamisestaan: Matt.26:21-25: Heidän syödessään hän sanoi: "Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut." 22. Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä: "Herra, en kai se ole minä?" 23. Jeesus vastasi heille: "Minut kavaltaa mies, joka syö samasta vadista kuin minä. 24. Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään." 25. Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: "Rabbi, en kai se ole minä?" "Itsepä sen sanoit", vastasi Jeesus. Johannes kertoo tästä tilanteesta vielä yhden yksityiskohdan: Joh.13:23-26: Yksi opetuslapsista, se joka oli Jeesukselle rakkain, oli aterialla hänen vieressään. 24. Simon Pietari nyökkäsi hänelle, että hän kysyisi Jeesukselta, ketä tämä tarkoitti. 25. Opetuslapsi nojautui taaksepäin, Jeesuksen rintaa vasten, ja kysyi: "Herra, kuka se on?" 26. Jeesus vastasi: "Se, jolle annan tämän leivänpalan." Sitten hän kastoi palan ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle. Litteän, happamattoman leivän väliin laitetaan erilaisia yrttejä, mausteita ja kastiketta. Ehkä tällainen oli se pala, jonka Jeesus antoi Juudalle. Johannes kertoo myös, että tuon jälkeen Juudas poistui joukosta. Joh.13:26-31: Jeesus vastasi: "Se, jolle annan tämän leivänpalan." Sitten hän kastoi palan ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle. 27. Silloin, heti kun Juudas oli sen saanut, Saatana meni häneen. Jeesus sanoi hänelle: "Mitä aiot, tee se pian!" 28. Kukaan aterialla olevista ei ymmärtänyt, miksi Jeesus sanoi hänelle näin. 29. Koska Juudaksella oli hallussaan yhteinen kukkaro, jotkut luulivat, että Jeesus oli käskenyt hänen ostaa jotakin juhlaa varten tai antaa almuja köyhille. 30. Syötyään leivänpalan Juudas lähti heti ulos. Oli yö. 31. Kun hän oli mennyt ulos, sanoi Jeesus: "Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu hänessä.@ Ilmeisesti tämä tapahtui aterian loppuvaiheessa, koska opetuslapsia ei hämmästyttänyt se, että Juudas lähti hoitamaan asioita.
Jossakin kohdassa aterian loppupuolella, ilmeisesti Juudan lähdettyä, Jeesus asetti ehtoollisen: Matt.26:26-30: Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." 27. Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. 28. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. 29. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa." 30. Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle. Luuk.22:19-20. Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." 20. Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. Luukkaan mukaan tuo malja oli aterian jälkeinen malja. Juutalaiset kutsuvat tätä aterian lopussa nautittavaa maljaa nimellä @siunauksen malja@. Tähän Paavali ilmeisesti viittaa kun hän sanoo: Eikö malja, jonka me siunaamme (siunauksen malja), ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? 17. Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä. (1 Kor. 10:16-17). Ehtoollinen tuli pääsiäisaterian tilalle. Jeesus asetti ehtoollisen uuden liiton ateriaksi. Israelin pääsiäisateria oli osoitus Jumalan kansansa kanssa tekemästä armoliitosta. Se muistutti jatkuvasti israelilaisia, siitä miten Jumala pelasti heidät orjuudesta, miten heidän elämänsä Jumalan kansana perustui siihen mitä Jumala teki. Juutalaisten piti joka vuosi pääsiäisjuhlassa ikään kuin toistaa Egyptin pääsiäisen tapahtumat, niin että Jumalan pelastusteot tulisivat konkreettisesti jokaisen ulottuville. Tapahtumat piti kertoa aina uudestaan, että jokainen tietäisi, millaisen pelastuksen Jumala oli valmistanut. Ehtoollinen muistuttaa meitä uudestaan ja uudestaan siitä miten Jumala pelasti meidät synnin orjuudesta ja otti meidät omaksi kansakseen. Paavali sanoo tästä: Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, 24. kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." 25. Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni." 26. Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.(1kor.11:23.- 26) Joka kerta kun nautimme ehtoollista, me julistamme Jeesuksen kuolemaa. Julistamme sitä, että meidän pelastuksemme on Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Mutta ehtoollisessa emme ainoastaan muistele Jeesusta, emme ainoastaan julista Jeesuksen kuolemaa, vaan ehtoollisessa tulemme osallisiksi Jeesuksen kuolemasta: 1 Kor. 10:16-17: Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Ehtoollinen välittää meille syntien anteeksisaamisen, koska ehtoollisen leivässä ja viinissä meille annetaan syntiemme tähden uhrattu Jeesus. Jeesus sanoi: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini" ja "Juokaa tästä, te kaikki. 28. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi" Jeesus ei sanonut, että tämä on muistutus, kuva, minun ruumiistani, verestäni, vaan tämä on minun ruumiini ja vereni. Kun Paavali kertoo 1 Kor. 10:ssä ehtoollisesta, hän sanoo siitä myös näin: Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. 28. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo
tästä maljasta. 29. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion. 30. Sen vuoksihan teidän joukossanne on paljon heikkoja ja sairaita ja monet ovat jo nukkuneet pois. 31. Jos me itse tutkisimme itseämme, emme joutuisi tuomittaviksi. 32. Rangaistessaan Herra kuitenkin kurittaa meitä, jotta meitä ei yhdessä maailman kanssa lopullisesti tuomittaisi. (10:27-32) Paavali sanoo tässä, että ehtoollinen rakentaa yhteyden Herraan uskosta ja epäuskosta riippumatta. Kun osallistun ehtoolliselle, vastaanotan Jeesuksen ruumiin ja veren elin Jeesuksen yhteydessä tai en. Jos me syömme ehtoollista väärällä tavalla, halveksien, kevytmielisesti, syömme ja juomme tuomioksemme. Tämä on sellainen Raamatun kohta, joka on saanut monet uskovat epäröimään: voinko osallistua ehtoolliselle, nautinko sitä varmasti oikein. Tähän voisi vastata seuraavasti: Aina silloin kun sinä haluat olla osallinen Jeesuksen kuolemasta, Jeesuksesta, syntien anteeksisaamisesta, Jeesuksen pelastustyöstä, sinulla on oikea asenne vastaanottaa ehtoollista: Jeesuksen ruumista ja verta. Ehtoollinen liittää meitä myös toinen toisiimme, niin kuin Paavali sanoo: Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä Näin valtavan lahjan Jeesus antoi omilleen tuona viimeisenä iltana ennen kuolemaansa! Juutalaisten pääsiäisaterian nykyisiä tapoja (Tiedot ovat pääasiallisesti kirjasta: Christ in The Passover. Geil and Moishe Rosen. 1978.) Isäntä nousee ja avaa Haggadansa (pääsiäisen vieton kirja). Ensimmäisen maljan ja rukousten jälkeen isäntä suorittaa seremoniaalisen käsienpesun. Sitten hän ottaa käteensä yrttejä ja kastaa ne suolaveteen ja lausuu siunauksen ja jakaa yrtit läsnä oleville. Seuraavaksi isäntä ottaa leivän. Pääsiäisaterialla on pöydässä päällekkäin toisista kankaalla erotettuna kolme leipää. Isäntä ottaa keskimmäisen leivän ja murtaa sen. Puolet tuosta leivästä laitetaan syrjään illallisen loppupuolta varten. Nykyisin se piilotetaan. Piilotettua leipää kutsutaan nimellä Aphikomen (Afikomen). Sana on hepraismi kreikan sanasta epikomios (se mikä tulee viimeksi). Temppelin aikaan pääsiäislammas syötiin viimeiseksi. Kun Pääsiäislammasta ei enää voitu teurastaa, happamaton leipä kuvasi pääsiäisuhria. Kolmen päällekkäisen leivän sanotaan kuvaavan yhteyttä. Yleensä leipien kuvaamaa yhteyttä ei selitetä, mutta rabbit ovat antaneet erilaisia määritelmiä siitä, millaista yhteyttä leivät kuvaavat: Leivät kuvaavat isien, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin yhteyttä. Leivät kuvaavat yhteyttä Israelin jumalanpalveluksessa: pappien, leeviläisten ja seurakunnan yhteyttä. Leivät kuvaavat kruunujen yhteyttä: oppineisuuden kruunun, pappeuden kruunun ja kuninkuuden kruunun yhteyttä. Kaksi leivistä kuvaa Temppeliin juhlapäivänä asetettuja leipiä ja yksi on pääsiäisen symboli. Messiaaniset juutalaiset sanovat, että nuo kolme leipää kuvaavat Jumalan kolmiyhteisyyttä. Kätketty leipä kuvaa messiasta. Murramme keskimmäisen leivän muistaaksemme Jeesuksen kuolemaa. Leivän kätkeminen muistuttaa Jeesuksen hautaamisesta. Kolmannen maljan (kuva kolmesta päivästä?) jälkeen leipä palautetaan takaisin se kuvaa Jeesuksen ylösnousemusta. [Geil and Moishe Rosen arvelevat, että tuo kolmen päällekkäisen leivän käytäntö on syntynyt siinä vaiheessa kun juutalaiskristityt vielä osallistuivat tiiviisti muiden kanssa pääsiäisaterioihin. Heidän käytännöistään jotkut asiat ja tavat jäivät pysyväksi osaksi pääsiäisrituaalia.] Messiaaniset juutalaiset kysyvät: Jos leivät kuvaavat isien ykseyttä, miksi me murramme ja kätkemme Jaakobin? Jos leivät kuvaavat jumalanpalvelusyhteyttä, miksi me murramme ja kätkemme leeviläiset? Jos leivät kuvaavat kruunujen yhteyttä, miksi me murramme ja kätkemme pappeuden kruunun? Juutalaisessa traditiossa ei ole selkeää vastausta näihin kysymyksiin. Se että murrettu leivän puolikas piilotetaan, kuvaa hyvin sitä, miten Kristuksen salaisuus on kätkettynä monilta juutalaisilta vielä nykyään. Nykyisessä traditiossa, aterian loppupuolella, lapset etsivät piilossa olleen leivän ja löytäjä (löytäjälle annetaan pieni palkinto) vie sen takaisin isännälle, joka jakaa kaikille leivästä palan. Se
syödään hiljaisuuden vallitessa muistaen pääsiäisuhria. Sefardijuutalaiset sanovat ennen leivän syömistä, että se on muisto pääsiäisuhrista. Tämän jälkeen ei enää syödä mitään, mutta juodaan kolmas ja neljäs viinimalja. Leivän syömisen jälkeen luetaan usein psalmi 126. Sen jälkeen isäntä kaataa kolmannen maljan ja sanoo: lausukaamme siunaukset. Läsnäolijat sanovat: Olkoon Jumalan nimi ylistetty nyt ja ikuisesti. Isäntä: Siunatkaamme Häntä, jonka ruokaa olemme syöneet. Sitten seuraa kiitosrukous, jonka lopussa ilmaistaan toive siitä, miten Jumala lopullisesti vapauttaa kansansa Messiaan päivinä. Kolmatta maljaa (malja, malja aterian jälkeen), kutsutaan lunastuksen maljaksi ja siunauksen maljaksi. Juutalaisissa vanhoissa kommentaareissa sanotaan, että se on lunastuksen malja, koska se kuvaa pääsiäislampaan verta. Nykyisin, kolmannen maljan jälkeen, joku lapsista avaa oven, nähdäkseen, tuleeko Elia. Pääsiäisaterialla on yksi tyhjä paikka, joka on varattu Elialle. ja rukouksessa kolmannen maljan jälkeen rukoillaan sitä, että Jumala lähettäisi Elian, jotta messias voisi tulla ja Jumala murskaisi viholliset ja pystyttäisi rauhan valtakunnan. Kun ovi on avattu, sanotaan: siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen Kun ketään ei tule, ovi suljetaan. Tämän jälkeen lauletaan psalmit 115-118, 136. Sitten juodaan neljäs malja, joka muistuttaa 2 Moos.6:7sta: Minä otan teidät omaksi kansakseni. Kun Jeesus oli asettanut ehtoollisen, hän ilmeisesti pian sen jälkeen puhui siitä miten Pietari tulisi kieltämään hänet, varoitti Pietaria. Luuk.22:31-34: "Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. 32. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi." 33. Pietari sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaankin." 34. Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi minut." Myöhemmin Jeesus täsmensi: ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti kiellät minut. Jeesus halusi varoittaa / auttaa Pietaria. Miten tuo auttaminen tapahtui. Jeesus rukoili Pietarin puolesta etukäteen - jo ennen kuin mitään oli tapahtunut Jeesus tiesi mitä tulee tapahtumaan - samoin hän tietää mitä meille kulloinkin tulee tapahtumaan. Hän tiesi mitä Pietari tekee - samoin hän tietää mitä me kulloinkin tulemme tekemään. Pietari ei uskonut Jeesuksen sanoja - hän luuli tuntevansa asiat paremmin kuin Jeesus, hän luuli tuntevansa itsensä paremmin kuin Jeesus. Pietarin elämässä kaikki meni pieleen, koska hän turvautui itseensä jakieltäytyi turvautumasta Jeesukseen. Myöhemminkin tuon illan aikana Jeesus kehotti rukoukseen, koska kuten hän sanoi, vaikka henki on altis niin liha on heikko. Tietäen kaiken etukäteen Jeesus rukoili Pietarin puolesta ja tulos oli se, että Pietari palasi Jeesuksen luo ja saattoi olla vahvistamassa toisia. Evankeliumeiden mukaan Jeesus puhui tästä asiasta vielä uudestaankin heidän ollessaan matkalla Öljymäelle. Silloin hän korosti, että kaikki opetuslapset jättävät hänet. Mark 14 26-31: Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle. 27. Jeesus sanoi heille: "Te kaikki luovutte minusta, sillä on kirjoitettu: 'Minä lyön paimenen maahan, ja lampaat joutuvat hajalle.' 28. Mutta kuolleista noustuani menen teidän edellänne Galileaan." 29. Silloin Pietari sanoi hänelle: "Vaikka kaikki muut luopuisivat sinusta, minä en." 30. Jeesus vastasi: "Totisesti: tänään, tänä yönä, ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti kiellät minut." 31. Mutta Pietari vakuutti entistä lujemmin: "Vaikka minun pitäisi kuolla kanssasi, minä en ikinä sinua kiellä." Samaa vakuuttivat kaikki muutkin.
Ilmeisesti vielä ennen öljymäelle lähtöä Jeesus puhui pitkän eropuheen, joka on kirjoitettu Johanneksen evankeliumin luvuissa 14, 15 ja 16. Tuossa puheessa Jeesus vielä selittää heille kaiken keskeisen: Kuka hän on, millaisen pelastuksen hän heille valmistaa, mikä on heidän osansa pelastettuina eläessään. Ja sitten Jeesus rukoilee heidän puolestaan (Joh.17). Tämän jälkeen he veisasivat kiitosvirren. Yleensä pääsiäisaterian päätyttyä laulettiin psalmit 115-118. Ja sitten Jeesus lähti opetuslapsineen Öljymäelle, tullakseen vangituksi, tullakseen kuolemaantuomituksi, täyttääkseen kaiken sen mistä Vanhan liiton pääsiäinen oli esikuva.