Itä-Suomi Ympäristölupavastuualue PÄÄTÖS Nro 34/10/2 Dnro ISAVI/62/04.09/2010 Annettu julkipanon jälkeen 5.3.2010 Itä-Suomen ympäristölupaviraston toimintaa jatkaa 1.1.2010 lukien Itä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue. HAKIJA Pertti Laukkanen ASIA Luonnontilaisen uoman muuttaminen Maljasalmen kylässä sijaitsevalla Sipilän tilalla RN:o 5:33, Outokumpu HAKEMUS Pertti Laukkanen on pyytänyt ympäristölupavirastoon 18.11.2009 toimittamassaan ja 11.12.2009 täydentämässään hakemuksessa jälkikäteistä lupaa asiakohdassa mainittuun toimenpiteeseen. Hakija on esittänyt poikkeusluvan myöntämiselle seuraavat perustelut: - tien pohjoispuolella ei ollut norouomaa ennen ojankaivua - tien eteläpuolella noroa oli aikaisemmin kaivettu jonkin matkaa ja sen jälkeisestä norouoman luonnontilaisuudesta en ole varma - noroa kaivoin tien eteläpuolelta eli tierummulta alavirtaan n. 100 metriä, joten siitä vesistöön saakka ei "päästöjä" mene - norouoma ja sen välitön lähiympäristö ei ole ennen ojitusta ollut metsälain 10 :n mukainen erityisen tärkeä elinympäristö - mielestäni metsäkortekorpia on lähiseudulla lukuisia - purouoma ja sitä reunustava metsäkortekorpi ei ennen ojitusta ole muodostanut luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävää elinympäristökokonaisuutta mm, koska kuusikko on istutettu eikä siinä ennen hakkuuta ole ollut kerroksellisuutta - ojitus on suoritettu metsän kasvun parantamiseksi - kesän aikana uoma on kuiva. Vielä hakija on pyytänyt ympäristölupavirastoa suorittamaan tarkastuksen paikan päällä maastossa.
2 POHJOIS-KARJALAN ELY-KESKUKSEN LAUSUNTO Ympäristölupavirasto on 17.12.2009 varannut Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle (1.10.2010 lukien Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) tilaisuuden lausua kantansa poikkeuslupahakemuksesta. Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus lausuu aluehallintovirastoon 1.2.2010 toimittamassaan lausunnossa, että Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on toimittanut Itä-Suomen ympäristölupavirastolle 13.11.2009 hallintopakkohakemuksen, joka koski käsiteltävänä olevan norouoman ennallistamista. Hakemuksen liitteenä oli Pertti Laukkaselle lähetetty selvityspyyntö kyseisen noron perkaamisesta. Näissä asiakirjoissa on tuotu esille ympäristökeskuksen näkemyksiä Laukkasen poikkeuslupahakemuksessaan esittämiin poikkeusluvan perusteluihin. Tältä pohjalta Pohjois- Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue, jäljempänä ympäristövastuualue, lausuu hakemuksesta seuraavaa: 1. Norouoma ja sen luonnontilaisuus Laukkasen mukaan tien pohjoispuolella ei ollut norouomaa ennen ojan kaivua. Tien eteläpuolella on ollut norouoma, jonka luonnontilaisuudesta Laukkanen ei ole varma. Ympäristökeskuksen maastotarkastuksissa tien pohjoispuolella peratun osan yläpuolella ei ollut havaittavissa selvää norouomaa. Lähitilan omistajan näkemyksen mukaan tien pohjoispuolen peratulla osalla on myös ollut norouoma. Uoman olemassa oloon viittaa myös tierumpu, jota kautta uoman vedet ovat virranneet. Ympäristökeskuksen ensimmäisessä maastotarkastuksessa 14.7.2009 lähitilan omistaja kertoi, että nyt perattu uoma oli luonnontilainen lukuun ottamatta noin 10 m osuutta tierummusta alaspäin. Ympäristökeskuksen selvityspyynnössä todettiin, että uomaa oli perattu siihen kohtaan asti, jossa rinne viettää jyrkähkösti Juojärveen. Noro laskee Juojärven Sipilänlahteen. Perkaamattomalta osaltaan norouoma on luonnontilainen. Luonnontilaista uomaa on rinteessä jäljellä noin 130 m. Norouoma on paikoitellen haarautunut ja se on osittain piilossa kaatuneiden puiden ja kivien alla. Tehty kaivu vahvistaa myös käsitystä uoman luonnontilaisuudesta. Kaivettu oja kaartelee norouoman mutkien mukaisesti. 2. Norouoma ja sen välitön lähiympäristö ei ole ennen ojitusta ollut metsälain 10 :n mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. Viittaus uoman ja sen lähiympäristön merkitykseen metsälain kannalta liittyy Metsäkeskus Pohjois-Karjalan metsätaloustarkastajan maastokäynnin perusteella tekemään arvioon. Sen mukaan korpijuotti tai noro lähiympäristöineen ei ole metsälain 10 :n tarkoittamaa rehevää korpea, koska puustossa ei ole ollut riittävästi kerroksellisuutta ennen harvennushakkuuta. Tämä on tuotu esille ympäristökeskuksen lupavirastolle toimittamassa hallintopakkohakemuksessa, eikä ympäristövastuualue aseta näkemystä kiistanalaiseksi. Nyt tarkasteltavana oleva asia koskee kuitenkin vesilain 1:17 a :n 2 momentin tarkoittamaa poikkeusta. 3. Metsäkortekorvet ja niiden esiintyminen lähiseudulla
3 Metsäkortekorvet eivät suoraan liity vesilain 1 luvun 17 a :n poikkeusluvan käsittelyyn, mutta arvioitaessa poikkeuslupaan liittyvää pienvesiluontotyyppien suojelutavoitteita uomia reunustavilla luontotyypillä on merkitystä. Hallituksen esityksen mukaisesti (HE 79/1996 vp) norouomien suojelutarpeet perustuvat niiden merkitykseen luonnon monimuotoisuuden kannalta ja luonnontilaisten virtavesien nopeaan vähenemiseen ojitusten, perkausten ja metsätaloudellisten toimenpiteiden johdosta. Laukkasella ei ole mitään perusteluja näkemykselleen, että lähiseudulla on lukuisia metsäkortekorpia. Ympäristövastuualue viittaa hallintopakkohakemuksessa esille tuotuun Suomen luontotyyppien uhanalaisuutta käsittelevään raporttiin, jonka mukaan metsäkortekorvet luokitellaan Suomessa erittäin uhanalaiseksi. Tämän perusteella, on pääteltävissä, että kyseinen suoluontotyyppi ei ole kovin yleinen lähialueilla. Ympäristövastuualueen näkemyksen mukaan hakijan tulisi pystyä osoittamaan selvityksiin perustuvia perusteluja metsäkortekorpien esiintymisestä Outokummun alueella. 4. Alueen merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta Laukkasen käsitys, että purouomalla ja sitä reunustavalla metsäkortekorvella ei ole merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta, perustuu metsäkeskuksen arvioon purouoman merkityksestä metsälain erityisen tärkeänä elinympäristönä. Arvio perustuu näkemykseen, jonka mukaan kuusikko on istutettu eikä siinä ennen hakkuuta ole ollut kerroksellisuutta. Laukkasen näkemykset vaikuttavat jossain määrin aluekokonaisuuden merkitykseen, mutta arvio kohdistuu ennen kaikkea lähiympäristön merkitykseen metsälain 10 :n tarkoittamana erityisen tärkeänä elinympäristönä. 5. Kesän aikana uoma on kuiva Vesilain 1 luvun 2 :n mukaan vesistönä tai sen osana ei pidetä mm. ojaa, noroa ja sellaista vesiuomaa, jossa ei jatkuvasti virtaa vettä. Näin ollen uoman ajoittainen kuivuminen voi liittyä näiden vesiuomien ominaispiirteisiin. 6. Muut Laukkasen esittämät näkemykset Laukkanen on perustelut ojitusta metsänkasvatuksen parantamisella. Ympäristövastuualue katsoo kuitenkin, että norouoman perkauksesta ei ole juurikaan taloudellista tai muutakaan hyötyä. Laukkasen mainitsemat päästöt eivät kuulu ympäristövastuualueen käsityksen mukaan poikkeuslupakäsittelyyn. Ympäristövastuualueen näkemys poikkeuslupahakemuksesta Alapuolisen uoman luonnontilaisuuden ja lähitilan omistajan kertomuksen perusteella ympäristövastuualue toteaa, että kaivettu uoma on ennen perkausta ollut luonnontilainen, vesilain 1:17 a :n tarkoittama uoma. Pertti Laukkasen tekemän kaivun seurauksena luonnontilaisen norouoman luonnontila on muutettu vesilain 1:17 a :n vastaisesti. Vesilain pienvesisäädösten (1:15 a, 17 a ) tavoitteena on turvata pienvesien biologista monimuotoisuutta. Norouomien suojelutarpeet perustuvat niiden merkitykseen luonnon monimuotoisuuden kannalta ja luonnontilaisten virtavesien nopeaan vähenemiseen ojitusten, perkausten ja metsätaloudellisten toimenpiteiden
4 johdosta (HE 79/1996 vp). Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen aiemmin tekemän selvityksen mukaan luonnontilaisten vesistöä pienempien virtavesiuomien määrä Pohjois-Karjalan talousmetsissä on hyvin alhainen, alle 10 %. Tutkimustulokset myös muualta Etelä-Suomesta ovat samansuuntaisia. Uoman lähiympäristö on pääosin metsäkortekorpea, joka on luokiteltu valtakunnallisesti erittäin uhanalaiseksi suotyypiksi. Näin ollen ympäristövastuualue katsoo, että uoma ja sitä reunustava metsäkortekorpi ovat ennen ojitusta muodostaneet luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävän elinympäristökokonaisuuden. Laukkasen poikkeuslupahakemuksessaan mainitsemat seikat vaikuttavat osin aluekokonaisuuden merkitykseen. Vesilain 1:17 a :n toisen momentin mukaan ympäristölupavirasto voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen, mikäli momentissa tarkoitettujen uomien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Edellä esitetyn mukaisesti käsiteltävänä oleva uoma ja sitä reunustava metsäkortekorpi ovat ennen ojitusta muodostaneet harvinaisen, luonnoltaan monimuotoisen ja vesitaloudeltaan yhtenäisen sekä suojelutavoitteiltaan niin merkittävän kokonaisuuden, että tapahtunut uoman kaivu ympäristövastuualueen käsityksen mukaan vaarantaa vesiluontotyypin suojelutavoitteita. Ympäristövastuualueen käsityksen mukaan norouoman perkauksesta ei myöskään ole juurikaan taloudellista tai muutakaan hyötyä. Hakemuksessaan Laukkanen ei ole esittänyt sellaisia perusteluja, joiden mukaan käsiteltävänä olevan vesiluontotyypin suojelutavoitteet eivät vaarantuisi ja poikkeuslupa voitaisiin myöntää. Yllä esitetyillä perusteilla ympäristövastuualue katsoo, että vesilain 1:17 a :n 2 momentin mukaisen poikkeuksen myöntämiselle luonnontilaisen uoman muuttamiseen ei ole edellytyksiä, eikä poikkeuslupaa tule myöntää. Poikkeusluvan myöntämisen sijasta ympäristövastuualueen mielestä aiemmin ympäristölupavirastoon lähetetyn hallintopakkohakemuksen mukaisesti norouoman ennallistamisella alueen luonnontila voitaisiin vähitellen palauttaa. Uoman ennallistamisella voitaisiin turvata myös korpialueen vesitalouden säilymistä. Uoman luonnontilan palauttaminen tukee vesilain pienvesisäädösten tavoitetta turvata pienvesien biologista monimuotoisuutta. MERKINTÄ Aluehallintovirasto on tänään antamallaan päätöksellä nro 33/10/2 hylännyt Pohjois- Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Pertti Laukkaseen kohdistaman tässä poikkeuslupahakemuksessa tarkoitettua uomaa koskevan hallintopakkohakemuksen (DN:o ISAVI/61/04.09/2010). ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Aluehallintovirasto jättää hakemuksen sikseen.
5 PERUSTELUT Aluehallintovirasto katsoo, että vesilain 2 luvun 17 a :n mukainen poikkeuslupa jo tehdylle ojitustoimenpiteelle ei ole tarpeen ottaen huomioon Merkintä-kohdassa mainitusta hallintopakkohakemuksesta annetun ratkaisun ja sen perustelut. Edellä lausuttujen seikkojen nojalla aluehallintovirasto jättää poikkeuslupahakemuksen sikseen. LAINKOHDAT KÄSITTELYMAKSU Vesilain 1 luvun 17 a Päätöksestä ei peritä käsittelymaksua. Vesilain 21 luvun 9 Ympäristöministeriön asetus ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista (1388/2006). Valtioneuvoston asetus aluehallintoviraston maksuista (1145/2009).
6 MUUTOKSENHAKU Päätökseen haetaan muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Valitusosoitus liitteenä. Matti Turunen Viljo Mikkonen Antti Ylitalo Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet ympäristöneuvos Matti Turunen (asian esittelijä) sekä ympäristöneuvokset Viljo Mikkonen ja Antti Ylitalo. Tiedustelut: asian esittelijä, puh. 040 774 8073
VALITUSOSOITUS LIITE Valitusviranomainen Itä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Valitusaika Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy 6.4.2010. Valitusoikeus Päätöksestä voivat valittaa ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut asiassa yleistä etua valvovat viranomaiset. Valituksen sisältö Valituksen liitteet Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi, kotikunta ja yrityksen tai yhteisön Y-tunnus - postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, 65101 Vaasa, sähköposti vaasa.hao@oikeus.fi) - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (telekopiolla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta Valituksen toimittaminen Itä-Suomen aluehallintovirastolle Oikeudenkäyntimaksu Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava kaksin kappalein Itä-Suomen aluehallintoviraston Kuopion toimipaikan kirjaamoon. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, telekopiona tai sähköpostilla. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Itä-Suomen aluehallintoviraston Kuopion toimipaikan kirjaamon yhteystiedot Käyntiosoite: Hallituskatu 12 14, 70100 KUOPIO Postiosoite: PL 1741, 70101 KUOPIO Puhelin: (vaihde) 020 636 1030 Telekopio: (017) 510 004 Sähköposti: kirjaamo.ita@avi.fi Aukioloaika: klo 8 16.15 Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 89 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.