Tammer-Shakki voitti joukkuepikashakin Suomen mestaruuden.

Tammer-Shakki voitti joukkuepikashakin Suomen mestaruuden. KUVA JARI TORKKOLA Naantalin avoin SM Heart of Finland 100 vuotta Mihail Tshigorinin kuolemasta Vanhaa ja uutta kirjoista ja verkosta 9 / 2008 SUOMEN SHAKKI 9/2008 241

Avoin SM Naantalissa 30.6. 6.7. Santul Kosmo Tavanomaisten palvojiensa lisäksi Naantalin aurinko keräsi jälleen kerran uskollisen joukon shakinharrastajia hikoilemaan avoimen SM:n merkeissä. Tänä vuonna kynnelle kykeni 60 pelaajaa, joista yhdeksällä oli vähintään shakkimestarin titteli. Seuraa joukko lyhykäisiä pelaajapotretteja vahvuuslukujärjestyksessä. KvM Kalle Kiik (SalSK, selo 2505). Kylmähermoisena ammattilaisena tunnettu Kalle Kiik (s. 1963) on ollut tuttu näky meillä Suomessa jo kohta parikymmentä vuotta. Pienestä Rakveren kaupungista kotoisin olevalla jättiläisellä on Neuvostoliiton aikainen shakkivalmentajan tutkinto. Monet pelaajistamme ovatkin käyneet Kallen ohjaavan käden kautta eikä nykyään ole harvinaista kuulla nuoren pelaajan hokevan Kallen suosikkiteemoja vastapeli pois ja oikeat vaihdot. Kiik tunnetaan poikkeuksellisen selkeästä asemallisesta tyylistään ja huolitellusta loppupelitekniikastaan. Häntä vastaan on myös vaikea valmistautua, sillä hän vaihtelee avauksia jatkuvasti. SM Jouni Yrjölä (KS-58, selo 2336). Joukon ainoa korkeimman tittelin haltija on kaksinkertainen Suomen mestari vuosimallia -85 ja -88. Mäntästä kotoisin oleva Yrjölä (s. 1959) on yksi Suomen johtavista avausteoreetikoista, mistä kielii joukko englanniksi julkaistuja laadukkaita avauskirjoja. Pelityyliltään Yrjölä on suoraviivaisella tavalla terve ja avausrepertuaariltaan hän muistuttaa nuorta Vladimir Kramnikia: valkeilla d-sotilasavauksia ja mustilla klassista sisilialaista, jonka hän tuntee kuin omat taskunsa. Hänen uransa hienoin saavutus on legendaarisen Mihail Talin kanssa jaettu kolmas sija Sotshin huippuvahvasta turnauksesta 1984. ankin yltiöpäiseksi heittäytyvä Luukkonen tunnetaan epätasaisista tuloksistaan, mutta hyvänä päivänä hän kykenee voittamaan kenet tahansa. Tästä todistavat hänen kaksi komeaa voittoaan virolaisesta SM Kaido Külaotsista. Shakkimestari Santul Kosmo (JoeSK, selo 2288). Liigakauden alla seuranvaihdol-laan (JoeSK-Velhot) kohua herättänyt savonlinnalainen shakkimestari Santul Kosmo (s. 1982) tunnetaan huonosta loppupelitekniikastaan, yliampuvasta kiinnostuksestaan avausteoriaa kohtaan ja haluttomuudestaan suostua tasapeleihin. Tunne-elämältään epätasapainoisena pelaajana hänellä on harvinainen kyky hävitä kenelle tahansa asemasta kuin asemasta huonon päivän sattuessa kohdalle. Kosmo on yksi niitä harvoja suomalaisia shakinharrastajista, joilla vielä riittää uskoa kirjaan shakkisivistyksen symbolina ja sen arvoon kulttuurisena mediana. Siitä puhuvat selvää kieltään hänen kotonaan lepäävät vahvuuslukuaan selvästi mittavammat hyllymetrit. FM Risto Tuominen (TuTS, selo 2271). Nopeilla ja arvaamattomilla siirroillaan kauhua kylvävä Tuominen (s. 1971) on vaikea vastustaja kenelle tahansa. Tämän on saanut tuntea nahoissaan mm. Kalle Kiik, jota vastaan Tuomisella on vahvuuslukujen valossa erittäin hyvä saldo. Hänellä on poikkeuksellisen tasainen ja kovintakin painetta kestävä kilpailijan psyyke. Ruoskan lailla sivaltavasta pikapelikädestään tunnettu turkulainen ajaa vastustajansa aikapulan petolliseen suohon, josta voittoasemakaan ei aina ole ulospääsyn tae. Hän puolustautuu erittäin energisesti huonoissa asemissa. FM Tommi Luukkonen (JyS, selo 2290). Vuonna 1977 syntynyt jyväskyläläinen on yksi värikkäimmistä pelaajistamme. Fanaattisesti shakkiin suhtautuva Luukkonen sanoo harjoittelevansa vähintään viisi tuntia päivässä. Huomionarvoista on, että Luukkonen keskeytti viime vuonna piano-opintonsa Jyväskylän konservatoriossa keskittyäkseen shakkiin täysipainoisesti. Tämä materiaalia väheksyvä tulisielu tunnetaan erittäin hyökkäävästä ja kompromisseja kaihtamattomasta pelityylistään. Välillä liikierrokselle saakka. Hänen seuraansa tähtikaartiin liittyy ensi vuonna SM Tomi Nybäck, joka lähtee edustamaan Suomea Hanti Mansijskissa Siperiassa pelattaviin MM-kisoihin. Rauhallisena asemapelaajana tunnetun Koskelan osaamisesta on vaikea löytää selviä heikkouksia, minkä vuoksi hän häviääkin harvoin. Nykyään, kun hänellä on takanaan aviomiehensä KvM Tapani Sammalvuon pelättyjen avausvalmistelujen muodostama tuki, on Niinan vastustajien elämä epämieluisempaa kuin koskaan. Shakkimestari Jari Järvelä (TSY, selo 2264). Järjestävän seuran oma pitkän linjan luottomies on eräänlainen kulttihahmo Turun shakkiympyröissä. Painijan fysiikallaan huomiota herättävä Järvelä (s. 1960) on laudan ääressä taistelija henkeen ja vereen. Hän on pelityyliltään yritteliäs ja äärimmäisen omintakeisella asemaymmärryksellä varustettu. Kumeaääninen turkulainen vaihtelee avauksiaan suvereenisti erikoisuutenaan harvinaiset muunnelmat. Aurinkoisen ilmeen ja harjoittelun vähäisyyttä implikoivan huolettoman olemuksen alle kätkeytyy ilmeisen luonnonlahjakkuuden lisäksi aimo annos määrätietoisuutta sekä suunnaton laskermainen taktinen iskukyky. NKvM Niina Sammalvuo (Velhot, selo 2265). Helsinkiläinen diplomi-insinööri Niina Sammalvuo (s. 1971) muistetaan historiallisesta saavutuksestaan vuodelta 2000, jolloin hän ensimmäisenä suomalaisena pääsi shakin MMkisoihin selviten hienosti toiselle Kalle Kiik voitti avoimen SM:n selvällä erolla muihin. KUVA TOIVO PUDAS 244 SUOMEN SHAKKI 9/2008

FM Antti Nokso-Koivisto (TuTS, selo 2209). Alun perin Loimaalta kotoisin oleva Nokso-Koivisto (s. 1955) oli maan ehdotonta shakkikärkeä 80 90-lukujen taitteessa. Hänellä on kiinnitys kansainvälisen mestarin arvonimeen vuodelta 1990. Tuimailmeinen FM ei tunnetusti suvaitse peliään seurattavan kovin läheltä, minkä pahaa aavistamaton Isak Kelmendi sai tuntea nahoissaan tämän turnauksen aikana. Nokso oli nuorena kova kamppailija, mutta iän myötä voitontahto ei ehkä ole enää aivan samaa luokkaa. Erityisen hyvin hän viihtyy sisilialaisesta puolustuksesta syntyvissä asematyypeissä molemmilla väreillä, joissa hänen suoraviivainen tyylinsä pääsee oikeuksiinsa. Shakkimestari Jukka-Pekka Haapasalo (SalSK, selo 2133). Salolainen Jukka- Pekka Haapasalo (s. 1964) on melkoinen ilmestys shakkiturnauksessa. Laukkunsa kanssa tunnusomaisesti harppoen liikkuva levoton shakkimestari viihtyy laudan ääressä ainoastaan oman kellonsa käydessä. Nuorena Haapasalo tunnettiin loistavasta shakkimuististaan sekä hurjista hyökkäyksistään etenkin valkeilla sisilialaista vastaan. Hän oli 80-luvulla Suomen johtava Velimirovic-hyökkäyksen erikoistuntija. Hänen mieltymyksensä tähän brutaaliin systeemiin sekä eittämätön emotionaalinen haurautensa tuovat väistämättä mieleen edesmenneen latvialaisen hyökkäysneron Alvis Vitolinshin. Nykyään kunnianhimoton ja liian usein tasapeleihin heikompia pelaajia vastaan suostuva Haapasalo on muuttanut pelityyliään asemalliseen suuntaan. Yksittäisissä peleissä ja ärsytettynä hän on kuitenkin aivan yhtä vaarallinen kuin nuoruudessaan. Tällöin eivät ole turvassa edes suurmestarit. Sain itse kokea hänen siirtojensa murskaavan voiman 2002 kohdatessamme ensimmäistä kertaa. Tuo peli teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, sillä vastustajani jokainen siirto putosi kuin moukarin isku. 1. kierros sujui odotusten mukaan sillä erotuksella, että Nokso-Koivisto ja TSY:n Juha Heino onnistuivat häviämään alapuoliskon vastustajilleen. Kukapa olisi uskonut niin kammottavan esityksen jälkeen, että Heinolla (selo petollisen vaatimattomat 2069!) tulisi vielä olemaan sanansa sanottavana turnauksen lopputuloksia luettaessa? Nokso- Koivistolle sen sijaan tämä oli vasta kärsimysten alkua. Haapasalon tasapeli tuskin oli kenellekään kovin suuri yllätys, sillä onhan hänen vaaranvaistonsa nykyään liioittelematta yliherkistynyt. Pienintäkin pelonaistimusta seuraa salamana tasapelitarjous! Lehteen tarkoitettu aineisto päätoimittajalle edellisen kuukauden puoliväliin mennessä! 2. kierros oli varmaankin katsojille hulppeaa seurattavaa. Kolme kärkimiestä Kiik, Yrjölä ja Luukkonen hoitelivat kukin vastustajansa teloitustyyliin. Kiik antoi nuorelle matematiikkataiturille Laura Savolalle valkeilla etenemisranskalaisessa sellaisen asemallisen selkäsaunan, että vallan pahaa teki. Kiik osoitti jälleen kerran, kuinka vaarallinen ase tilaetu hänen käsissään on. Jopa entinen MM-ottelija Viktor Kortshnoi joutui muutamia vuosia sitten Tukholmassa suuriin vaikeuksiin ranskalaisellaan Kallen pelattua etenemismuunnelmaa. Tuossa pelissä Kalle tosin menetti kontrollin aikapulassa ja hävisi. Melkoiseksi episodiksi muodostui pelini SalSK:n parantumatonta aikapulistia Juho Peltoa vastaan. Sekavien vaiheiden jälkeen olin hankkiutunut seuraavaan voittoasemaan. Santul Kosmo Juho Pelto Tässä vaiheessa molemmat pelaajat olivat toistamiseen aikapulassa (2. ajantarkistus 60. siirron kohdalla). Hermostuneena shakkasin hätäisesti, jolloin huomasin välittömästi yksinkertaisen menetetyn mahdollisuuden 51...Kd4. Musertuneena ja epäuskoisena toistin siirtoja sen suurempia miettimättä kuvitellen aseman olevan tasan. Käteltyäni vastustajaa pystyin hädin tuskin allekirjoittamaan pöytäkirjat käteni vapistessa itseinhosta. Sitten show lähtikin todenteolla käyntiin. Nousin ylös ja aloin säntäillä ympäri pelisalia huutaen kirosanoja kuin viimeistä päivää. Heitinpä vielä kynänikin kaaressa päin seinää. Sillä kynällä ei ole sen koommin pöytäkirjaa pidetty. Ties mitä olisi tapahtunut, jos joku varomaton olisi maininnut, että myöhemmin minulta jäi huomaamatta myös g5-idea ja ennen kaikkea D:n voittava Tb8+. Näin ei tule käyttäytyä shakkiturnauksessa! Pyydänkin vielä kerran nöyrästi anteeksi lapsellista ryöpsähdystäni niin kilpailun järjestäjiltä kuin vastustajaltanikin sekä myös peliä seuranneilta katsojilta. 51... Ta3+?! Turha shakki, joka menettää tempon. Helposti olisi voittanut 51...Kd4 52.Kb7 Tb3+ 53.Kc8 Ta3 54.Txf3 Txa7. Pelijatkossa musta joutuisi käyttämään hieman mielikuvitusta voittaakseen. Siihen hänen lahjansa eivät kuitenkaan riitä kuten pian saamme nähdä. 52.Kb7 Tb3+? 52... g5! 53.Txf3 Txf3 54.a8D Tb3+ 55.Kc8 (55.Ka6 Ta3+) 55...Tb8+ 56.Dxb8 Lxb8 57.Kxb8 g4 olisi johtanut voittoon. 52...Lf2! samalla idealla olisi myös voittanut. Onneksi aseman toistaminen on kuitenkin shakissa sallittua... 53.Kc8 Ta3 54.Kb7 Tb3+?? Ks. edellinen huomautus sillä erotuksella, että uutta mahdollisuutta ei enää heru - edellyttäen, että valkea on tarkkana! 55. Kc8 Ta3 56.Kb7(??) Valkea ei huomannut vaatia tasapeliä aseman toistuttua kolmannen kerran. Toistuvuutta on hankala hahmottaa, koska valkea kuningas on siirtynyt b7:ään kerran a6:sta ja kahdesti c8:sta. Tällä ei tietenkään ole merkitystä. Asemanhan ei myöskään tarvitse toistua kolmea kertaa peräkkäin, vaan välissä saa tapahtua muita siirtoja. Silläkään ei ole merkitystä, onko asemaa ensimmäisen kerran toistava siirto ollut lyönti. Tämä vain selvyyden vuoksi. 56...Tb3+?? Kuin yksin armosta mustalle tarjottiin toista tulemista. Jälleen kerran 56...g5! tai 56...Lf2! odottivat ylösnousemusta. Pelisiirron tehtyään uskonasioihin vihkiytymätön musta tarjosi itse tasapeliä. ½-½ 23...Rf4! 0-1 Jouni Yrjölä Sari Rautanen 3. kierroksella kärki kohtasi peleissä Sammalvuo-Kiik ja Yrjölä-Järvelä. Molemmat päättyivät tasan. Luukkonen ja Tuominen sen sijaan kumpikin käyttivät armotta hyväksi vastustajan kuningasaseman heikkoudet kuitaten pisteen aikailematta uhreinaan tällä kertaa Kangas ja Ruotanen. Allekirjoittaneen vastoinkäymiset sen kun jatkuivat. Edes mieluisa avaus (Pircin 150-hyökkäys, SUOMEN SHAKKI 9/2008 245

Külaots voitti vakuuttavasti Heart of Finland -turnauksen Yrjö Rantanen Virolainen suurmestari Kaido Külaots käytti kotikenttäetunsa mainiosti hyväkseen Jyväskylässä heinäkuun puolivälissä pelatussa perinteisessä Heart of Finland -turnauksessa. Liigassahan Külaots pelaa Jyväs-Shakin kärkipöydällä. Jos ajatellaan sitten turnauksen tasoa, osanottajamäärää tai kansainvälisyyttä, on ikäväkseni todettava, että niissä jäätiin selvästi aikaisemmista turnauksista. Se on ikävää, varsinkin jos se enteilee pitkäaikaisen ja maineikkaan turnauksen kuihtumista vähitellen. Ainakin minulle se olisi suuri pettymys, sillä enpä paljon muuta ole pelannutkaan viime vuosina. Turnauksessa pelattiin enimmäkseen yksi kierros päivässä. En tiedä miten siihen yleisesti suhtauduttiin, mutta itselleni se oli mieleen. Nimittäin ikävimpiä asioita on aikaisempina vuosina ollut kahden pelin päivät, jos ensimmäinen peli kestää täyden ajan ja täytyy vain kuluttaa väliaika jotenkin seuraavaa peliä odotellen. Pelinäytteitä Viidennellä kierroksella Külaots kukisti hienoisen avausetunsa turvin Jevgeni Solozhenkinin. Se olikin turnauksen kansainvälisin peli, sillä muita mainittavia ulkomaalaisia ei ollut mukana. Solozhenkinkään ei tällä kertaa ollut kovin vahvassa kunnossa. Muutama vuosi sittenhän Solo voitti turnauksen vakuuttavasti. Venäläinen peli (C43) Kaido Külaots Jevgeni Solozhenkin 1.e4 e5 2.Rf3 Rf6 3.d4 Rxe4 4.Ld3 Rc6 5.dxe5 d5 6.0-0 Le7 7.Rc3 Rxc3 8.bxc3 0-0 9.Te1 Lg4 10.h3 Lh5 11.Tb1 Ra5 12.Lf5!? Tähän asti on seurattu peliä Sorri - Hentunen, Helsinki 1990. Siinä jatkettiin 12.Ld2 b6. 12...c6 13.Dd3 Lxf3 Lähettiparikaan ei tosin anna valkealle suurta etua, mutta musta olisi voinut pelata myös 13...Lg6, sillä 14.e6 Lxf5 15.Dxf5 Dc8 ei antaisi valkealle etua. 14.Dxf3 14 g6 Koneen ehdottama 14...Lg5 15.Dh5 h6 16.f4 Le7 näyttää kyllä aika epäilyttävältä. 15.Lh6! Te8 16.e6 Valkean lähetit aktivoituvat, mutta mustalla on vielä puolustuskelpoinen asema. 16...Lf6 17.exf7+ Kxf7 18.Ld3 Dd6 19.h4! Mustan kuningasasema jää aika ilmavaksi, mutta nappulatkin käyvät vähiin. 19...Txe1+ 20.Txe1 Te8 21.Txe8 Kxe8 22.h5 Lxc3 23.Lf4 Df6 24.hxg6 hxg6 25.Dg4 Ehkä pientä etua valkealle olisi antanut 25.Lxg6+ Dxg6 26.Dxc3, mutta pelisiirto säilyttää enemmän mahdollisuuksia. 25...Kf7 26.Dd7+ Kg8 27.g3 b5 28.Dc8+ Kg7 29.Dh3 Rc4 30.Dh6+ Kf7 31.Dh7+ Ke6 32.Lxg6 Le5 33.Dg8+ Kd6 34.Lh6 Ld4 35.Db8+ 35...Ke6?! Kaiketi ratkaiseva virhe. Vaaralliselta näyttävä 35...Kd7 riittäisi torjumaan suorat uhkaukset - ainakin toistaiseksi. Tämmöistä asemaa on tietenkin vaikea puolustaa varsinkin aikapulassa. 36.Dc8+ Ke7 37.Dc7+ Ke6 38.Dxc6+ Rd6 39.Lf4 Le5 40.Lxe5 Dxe5 41.Kg2 a5 42.Ld3 Db2 43.f4 Dxa2 44.f5+ Ke5 45.Dc7 1-0 Nybäckin ja Külaotsin kohtaaminen kuudennella kierroksella oli turnausvoiton kannalta merkittävä. Nybäck sai pientä etua avauksessa ja jossakin vaiheessa hänellä oli ilmeinen voittoasemakin. Hän jatkoi kuitenkin pelin tasoituttua voitonpelaamista liian pitkään. Slaavilainen puolustus (D23) Tomi Nybäck Kaido Külaots 1.d4 d5 2.c4 c6 3.Rf3 Rf6 4.Dc2 dxc4 5.Dxc4 Lf5 6.g3 e6 7.Lg2 Rbd7 8.0-0 Le7 9.Rc3 0-0 10.Te1 Re4 11.Db3 Db6 12.Rh4 Dxb3 13.axb3 Lb4 14.Ta4 Lxc3 15.bxc3 Rxc3 16.Rxf5 exf5 17.Ta5 g6 18.Lb2 Re4 Pekka Köykkä sai kauneuspalkinnon pelistään Ivanovia vastaan. KUVA MARKO TAURIAINEN SUOMEN SHAKKI 9/2008 249

Hänen siirtonsa olivat toisinaan huonoja, mutta eivät koskaan heikkoja 100 vuotta Mihail Ivanovitsh Tshigorinin kuolemasta Joose Norri Venäläiset pitävät Tshigorinia (12.11.1850 26.1.1908 greg.) venäläisen koulukunnan pioneerinä. Näkemys on perusteltu. Hän, samoin kuin Aljechin, joka nimesi Tshigorinin esikuvakseen, kiinnitti aikalaisiaan enemmän huomiota pelin dynaamisiin puoliin asemallisten kustannuksella, ja tämä oli neuvostoliittolaisten tavaramerkki, kun he valtasivat shakkimarkkinat toisen maailmansodan jälkeen. Hänen suosioonsa vaikutti se, että muut menestyksekkäät pelaajat pelasivat suuren yleisön mielestä kovin värittömästi ja varovaisesti. Tshigorin aloitti shakin vakavissaan vanhempana kuin kukaan muu kärkipelaaja, 24-vuotiaana. Noustuaan 1880-luvulla huipulle hän pelasi 1889 ja 1892 kaksi MM-ottelua Wilhelm Steinitzin kanssa, häviten +6-10 =1 ja +8-10 =5. Vuoden 1893 ottelu Tarraschin kanssa (+9-9 =4) on mielestäni kiinnostavin kaikista ensimmäistä maailmansotaa edeltävistä. Turnauksista huomattakoon ensimmäiset palkinnot New Yorkissa 1889 (Max Weissin kanssa) ja Budapestissä 1896 ja etenkin toinen sija koko kärjen keränneessä Hastingsin turnauksessa 1895. Mihail Tshigorin. Olen lainannut otsikon Tarraschilta, jonka mielestä Tshigorin ei ymmärtänyt aseman arvioinnista mitään, hän osasi vain toteuttaa poikkeuksellisen energisesti suunnitelmiaan, jotka siksi joskus epäilyttävinäkin tuottivat tulosta. Tarraschin tarkoittamassa mielessä hän oli oikeassa; Tshigorin ei aina kunnioittanut selvinä pidettyjä sääntöjä, kuten hänen kirjoittamastaan ilmenee: Koska en tuntenut kuuluvani mihinkään koulukuntaan, en lähtenyt liikkeelle upseerien suhteellista vahvuutta tms. koskevista abstrakteista teoreettisista ajatuksista, vaan pikemmin vain niistä tuntomerkeistä, jotka löysin asemasta, joka oli kulloisenkin huolellisen ja mahdollisimman tarkan analyysin kohteena. Jokainen siirroistani edusti päätelmää varianteista, joissa teoreettisilla periaatteilla saattoi olla vain hyvin rajattu merkitys. Tämä on modernimpi asenne kuin Steinitzin-Tarraschin koulukunnan edustama, samoin kuin vaikkapa luonnontieteissä ja lääketieteessä kehitys kulki dogmaattisesta empiiriseen. Se, että shakki on rajattu ratkeava peli, voi toimia argumenttina molempiin suuntiin: teoriassa kaikki on ratkaistavissa muunnelmilla, toisaalta joku asemallinen piirre voi olla niin merkittävä, ettei sitä rajatussa tilassa pysty kiertämään. Säännöt ovat usein oikeassakin, ja etenkin kehittyvälle pelaajalle niistä on suurta hyötyä. Ei Tshigorin Steinitzin ajatuksia mitenkään vastustanut, kohta nähdään, kuinka hän perusti nimikkomuunnelmansa espanjalaisessa niille, hän ei vain uskonut niiden yleispätevyyteen. Herrojen keskinäiset pelit antavat kieltämättä vaikutelman periaatteiden taistosta, paljon vähemmän Tshigorinin pelit muita vastaan. Tunnetuin periaatteellinen haaste koski lähettiparin merkitystä. Tshigorinin nimikkoavaus johti usein taisteluun ratsuparilla lähettiparia vastaan, ja hän onnistui luomaan ratsuille suotuisia asemia. Vasili Smyslov muunnelmineen Grünfeldin puolustuksessa on tässä suhteessa perillinen. Muutenkin omaperäisyys, poikkeuksien etsiminen auttoivat toisinaan löytämään syvällisiä ratkaisuja, minkä näkee siitä, että hänen muunnelmansa ovat kestäneet hyvin aikaa. Tshigorinia onkin mielenkiintoista tutkia avausten valossa. Hänen osuutensa 1890- luvun vahvassa kehityksessä oli tärkeä. Otetaan esimerkiksi yksi keskeinen tavoite, hyvän puolustuksen löytäminen espanjalaisessa pelissä. Kun oli todettu, ettei varhainen d2-d4 ratkaise peliä, ryhdyttiin sitä valmistelemaan kehittämällä ensin nappuloita siinä toivossa, että uhkaus e5-sotilasta vastaan pakottaisi mustan myönnytyksiin. D4 voisi sen jälkeen olla vahvempi. Mustalla on kolme periaatteellista tapaa reagoida: 1) vastahyökkäys 3 Rf6 4.0-0 Rxe4 tai 3 a6 4.La4 Rf6 5.0-0 Rxe4 omine ongelmineen; 2) keskustasta luopuminen lyömällä d4:ään, esim. Steinitzin muunnelmassa 3 d6 4.d4 Ld7 5.0-0 Rf6 6.Rc3 Le7 7.Te1 exd4 sukulaisineen. Musta saa turvallisen aseman, mutta se on passiivinen; 3) pyrkiminen e5-pisteen pitämiseen, Steinitzin mukaan jalansija keskustassa on tärkeä; hän pelasi 3 d6 4.d4 Ld7 5.Rc3 Rge7. Hän jatkoi viemällä ratsun g6:een tai c8:n kautta b6:een, joutuen toisinaan pelaamaan f7- f6. Tämä tosin saavuttaa tavoitteen, mutta on myös passiivista ja jättää d5-ruudun heikommaksi, kuin jos ratsu olisi f6:ssa. Sitten huomattiin, että mustan kannattaa pelata 3 a6 4.La4 d6, koska 5.d4 b5 tai 5.Lxc6+ bxc6 6.d4 f6!? eivät ole kovin kummoisia valkealle. 5.c3 Ld7 6.d4 puolestaan voittaa aikaa (c2-c3 on vain osittain hyödyllinen) eikä päästä ratsua c3:een; nyt musta voi pelata edullisemmin Rf6, Rge7 tai myös g7-g6. Tähän myös Tshigorin pyrki. Aluksi hän kehitti muunnelman 3 a6 4.La4 Rf6 5.0-0/Rc3 d6 6.d4 Rd7. Kuten Steinitzin pelitavassa ratsu suojaa e5:n, mutta samalla tavalla ahdas asema on seurauksena. Hiljalleen näkemykseksi vakiintui, että näin ei kannata pelata, ellei ratsu ole jo c3:ssa, koska manööveri Lxc6 ja Rb1-d2- c4(-a5) on ilkeä. Tshigorin tosin menestyi tällä itse hyvin, mutta ehkä se ei täysin tyydyttänyt tai sitten hän muuten vaan etsi muita mahdollisuuksia. Sittemmin lähes automaattinen a6+b5 ei ole tullut vielä lainkaan vastaan. Miksi? Luulen, että ajateltiin ensinnä, että sotilasasema heikkenee mikä pitääkin paikkansa, a2-a4 aiheuttaa mustalle monissa muunnelmissa ongelmia. Toisaalta saattoi tuntua hölmöltä ajaa lähetti a2- g8-diagonaalille, koska se pääsee aikaa menettämättä turvalliseen b3-ruutuun toisin kuin siirron 3.Lc4 jälkeen silloin on ensisijaisen tärkeää, että d7-d5 tulee tempolla. Tshigorin ensimmäisenä havaitsi hyvät puolet, musta saa tilaa ja vastapeliä daamisivustalla ja pitää e5-pisteen ongelmitta. 3.Lc4:n jälkeiset välittömät taktiset mahdollisuudet taas on vältetty, koska kuningassivustan kehitys on jo pidemmällä. Kantapelissä Laskeria vastaan Lontoossa 1899 tapahtui 3 a6 4.La4 Rf6 5.0-0 Le7 6.Rc3 b5 7.Lb3 0-0 8.d3 d6 9.Le3 Ra5 10.Re2 c5 ja mustalla oli etua. Pian ymmärrettiin, että Rc3 ei kannata, ja esim. Duras Tshigorin, Nürnberg 1906, meni jo mordernisti 6.Te1 b5 7.Lb3 d6 8.c3 0-0 9.h3 Ra5 jne. Tshigorin pelasi yleensä Ra5 ja c5, minkä vuoksi muut 9. siirron muunnelmat kulkevat muilla nimillä, mutta kyllä koko kompleksin voisi nimetä hänen mukaansa. Myöhemmin muut keksivät yhdistää Tshigorinin kaksi pelitapaa, 9 Rd7 tavattiin MM-otteluissakin 1969 ja 1990 ja Keresin muunnelma 9 Ra5 266 SUOMEN SHAKKI 9/2008

1 UUDESTISYNTYMISEN... 2 LÄHETIN VALITTAVA... 3 HAARUKKA, NOPEAMMIN... Radjabov-Tsheparinov, Sotshi 08...aika. VS Najer-Felczer, Mainz 08...puolensa. VS Almasi-Seyb, Mainz 08...tehty kuin sanottu. VS 4 TUNNETTA... 5 UPSEERIN VOITTO... 6 VAIHDA/REALISOI... Nakamura-Postojev, Mainz 08...mukaan. VS Euler-Almasi, Mainz 08...siirrossa. MS Almasi-Bokros, Mainz 08...ja helpota vaparia. VS 7 NORMAALIA... 8 MILLÄ LYÖDÄ... 9 AKTIIVI VOITTAA... Hracek-Kostenjuk, Mainz 08...murjontaa. MS Eljanov-Vaganjan, Mainz 08...torni? VS Lahno-Ivanisevic, Mainz 08...materian. VS SUOMEN SHAKKI 9/2008 269

Suomen Shakin ensipainoksia 4270 Ismo Tompuri Vehkajoki 4271 Efren Petite Oviedo - Espanja 4272 Miroslav Svítek Melník - Tshekki 2X 6+5 2X 12+8 2X 12+8 4273 Steven B. Dowd Birmingham, AL - USA 4274 Aleksander Cistjakov Liepaja - Latvia 4275 Kari Valtonen Tampere 3X 5+7 3X 10+12 4X b) vse6 8+6 4276 Leonid Makaronez Haifa - Israel 4277 Jorma Pitkänen Lahti 4278 George Teodoru Köln - Saksa 4X 8+8 7iX 3+6 + 9+6 SUOMEN SHAKKI 9/2008 275

Vanhaa ja uutta kirjoista ja verkosta Antti Parkkinen Tällä Suomen Shakin uudella palstalla tullaan esittelemään kuningaspelistä monella eri tavalla kertovaa kirjallisuutta. Aluksi keskitytään painettuina kirjoina julkaistuihin uutuuksiin shakin historiasta, huippupelaajien elämäkertoihin ja pelikokoelmiin. Jatkossa otetaan tarkasteluun shakkikirjallisuuden klassikoita ja esitellään tärkeimpien nykykustantajien valikoimia. Koska Suomen Shakki seuraa aikaansa, myöhemmin kerrotaan myös muusta shakkia koskevasta informaatiosta. Internetin tarjonta paisuu paisumistaan. Erikieliset verkkosivustot julkaisevat nopeasti tuoreimmat uutiset ja kertovat runsaasti pelin historiasta. Emme tule unohtamaan myöskään niitä shakkiohjelmia ja -oppaita, jotka yhä useammin julkaistaan CD:n tai DVD:n muodossa. Pyrimme joka numerossa haastamaan lukijamme uusilla aihevalinnoilla ja yllättävillä näkökulmilla. Ensimmäisen juttumme aiheena on kahden amerikkalaisen olympiakonkarin muistelukset. Näistä kahdesta tunnetumpi on suurmestari Joel Benjamin, jonka saavutuksiin kuuluu osanotto 23 peräkkäiseen USA:n mestaruusturnaukseen, joissa hän otti kolme voittoa vuosina 1987, 1997 ja 2000. Lisäksi hän on edustanut maataan kuusissa shakkiolympialaisissa voittaen kerran hopea- ja kerran pronssimitalin sekä kaksissa joukkueiden MM-turnauksissa, joista tuliaisiksi kertyi yksi kulta ja yksi hopea. Kultamitalivuonna 1993 hän voitti myös henkilökohtaisen pöytäpalkinnon. Näistä turnauksista Benjamin kertoo kirjassaan American Grandmaster (Everyman Chess, 2007). Hän esittelee kokonaisia pelejään ja pelinloppujaan kymmenittäin, tasapelin Garri Kasparovia vastaan Horgenissa 1994 ja skalpit mm. Gata Kamskysta ja Nigel Shortista. Mielenkiintoisissa sanallisissa huomautuksissa kerrotaan usein vastapelaajien luonteesta ja tyylistä, ja turnauksien kulun selostaminen on harvinaisen elävää. Useimmissa esimerkeissä näytetään pelien kriittiset hetket, jolloin yksi hyvä tai huono siirto voi ratkaista turnausvoiton ja palkintorahojen kohtalon. Raha on Benjaminin kirjassa esillä muutenkin. Amerikassa huippupelaajatkaan eivät ansaitse elantoaan ruhtinaallisesti, vaan joutuvat kiertämään avoimia turnauksia taistellen suhteellisen pienistä rahapalkinnoista, ainakin jos verrataan arvostetumpiin kilpailulajeihin. Ollaan kaukana golfissa ja tenniksessä liikkuvista summista. Syntyperäisten amerikkalaisten asemaa on huonontanut entisten neuvostopelaajien massiivinen maahanmuutto. Osa 276 näistä, kuten Dzindzic-hashvili, Gulko, Kaidanov, Shabalov ja Yermolinsky, on sopeutunut hyvin amerikkalaiseen elämäntyyliin. Heidät on otettu hyvin vastaan, ja he ovat päässeet edustamaan USA:ta kansainvälisissä joukkuekilpailuissa. Samalla heillekin ollaan kuitenkin hieman katkeria, heillä kun on tapana korjata potti useimmista kilpailuista. Jo 40 täyttänyt veteraani Benjamin on monen muun lailla joutunut paikkaamaan talouttaan muilla shakkiin liittyvillä tulonlähteillä, kuten opettamisella ja kirjoittamisella. Monet antavat yksityistunteja, mutta Benjamin ja esimerkiksi hänen hyvät ystävänsä Nick DeFirmian ja John Fedorowicz opettavat shakkia myös lapsille New Yorkin kouluissa. Vuosien ajan Benjamin toimitti kaveriensa kanssa huumoripitoista lehteä Chess Chow ja kirjoittaa edelleen aktiivisesti kolumneja useisiin amerikkalaisiin lehtiin ja verkkosivustoille. Tästä kaikesta hän kertoo kirjassaan värikkäästi ja perusteellisesti. Eräs teoksen mielenkiintoisimmista luvuista on Benjaminin kuvaus osallistumisestaan Deep Blue -tietokoneohjelman valmistamiseen otteluihin Garri Kasparovia vastaan 1990-luvulla. Ohjelma oli tuolloin maailman paras shakkia pelaava kone ja onnistui voittamaan Kasparovin vuonna 1997 New Yorkissa pelatussa ottelussa. Kasparov syytti myöhemmin amerikkalaistiimiä vilpistä. Hän ei uskonut, että kone olisi voinut pelata niin hyvin yksin ilman ihmisapua. Benjamin tekee parhaansa kumotakseen syytökset. Nykykoneiden kehityksen valossa näyttäisi siltä, että Benjamin on oikeassa, mutta lukija voi tietysti tehdä aiheesta omat johtopäätöksensä. Toinen mielenkiintoinen uutuuskirja on Bill (William) Hookin muistelmateos Hooked on Chess (New In Chess, 2008). Yli 80 vuoden ikään elänyt Hook on yksi shakkimaailman omalaatuisimmista persoonista ja kirjoittaa hauskasti ja humaanisti vuosien varrella tapaamistaan ihmisistä ja pelaamistaan turnauksista. Kirja on täynnä hienoja tarinoita etenkin eri puolilla maailmaa pelatuista shakkiolympialaisista. Tästähän Hook parhaiten tunnetaan: hän on edustanut Brittiläisiä ja USA:n Neitsytsaaria (ja kerran maiden yhteistä sekajoukkuetta) 16 shakkiolympialaisissa ja on osanottojen määrässä jaetulla neljännellä sijalla Ulf Anderssonin, Viktor Kortshnoin ja tunisialaisen Slim Bouazizin kanssa. Edellä ovat vain Lajos Portisch, joka on pelannut olympialaisissa 20 kertaa, ja Filippiinien Eugenio Torre ja Suomen Heikki Westerinen, joille olympiamatkoja on toistaiseksi kertynyt 19. Hook ja Westerinen ovat sitä paitsi kohdanneet toisensa olympialaisissa kolme kertaa, ja tuloksena on ollut yksi voitto per mies ja yksi tasapeli. Vuoden 1974 kisoissa Nizzasta Hook kukisti mustilla israelilaisen suurmestarin Vladimir Liberzonin. (Tämä peli on muuten mukana kirjassa ilman huomautuksia. Kovin monta peliesimerkkejä siinä ei olekaan, mikä tiedoksi lukijoille. Kyseessä ei siis ole pelikokoelma.) Vuonna 1990 Novi Sadissa hän pelasi tasan Unkarin Zoltan Riblin kanssa, joka tuolloin kuului maailman ehdottomiin huippuihin. Maltan kisoissa 1980 hän voitti henkilökohtaisen pöytäpalkinnon. Ei siis huonoja saavutuksia mieheltä, jonka vahvuusluku ei ole koskaan noussut korkeammalle kuin 2275. Hookin muistoista parhain on kuitenkin häviöpeli Siegenin kisoista vuodelta 1970. Laudan toisella puolella kun sattui olemaan muuan Bobby Fischer! Koska Hook on edustanut pientä Karibian meren saariryhmää, hän on päässyt usein pelaamaan myös Kuubassa ja muualla Karibialla ja Keski-Amerikassa järjestettyihin FIDE:n alueturnauksiin ja muihin kisoihin. Näistä kisoista ja peliolosuhteista eri maissa hänellä on paljon hauskoja tarinoita kerrottavana. Tärkeällä sijalla kertomuksissa on myös vapaa-ajan asunto pienellä Cooperin saarella, jolla Hook on selvinnyt hengissä kahdesta hurrikaanista ja kestinnyt ystäviään, joiden joukossa on useita shakkimaailman kuuluisuuksia. Alkuaan Hook on kuitenkin kotoisin New Yorkista. Hänen vanhempansa olivat syntyjään Suomesta, ja hän vieraili äitinsä kanssa Suomessa vuonna 1932 ollessaan seitsenvuotias. Siksi hän on olympialaisissa aina mielellään seurustellut suomalaisten kanssa, vaikka hänen suomen kielen taitonsa onkin jäänyt SUOMEN SHAKKI 9/2008

SUOMEN SHAKKI 9/2008 279

39 27.-28.9. Mäntän turnaus (MäntSK) 40 4.-5.10. JSM 41 11.-12.10. Lahden Shakin turnaus (Lahti) 11.-12.10. Koululaisten HM (Helsinki, 11.10. Ala-aste, 12.10. muut) 12.10. Turun avoin pikashakkiturnaus (TuTS) 42 13.10. Pikashakin joukkue-hm, M-ryhmä (Helsinki, HSL) 14.10. Pikashakin joukkue-hm, A-ryhmä (Helsinki, HSL) 16.10. Pikashakin joukkue-hm, B-ryhmä (Helsin ki, HSL, ei selokelpoinen) 16.-24.10. Seurajoukkueiden EM (Kallithea, Kreikka) 18.-19.10. MatSK:n turnaus (Espoo) 19.-31.10. Nuorten (-18v.) MM (Vung Tau, Vietnam) 43 25.10. Nopean shakin turnaus (Vantaa, Remi) 25.10. Nappulaturnaus (Shakkikoti) 25.10. Kaakonketjun nopean shakin 3. osakilpailu / Jussi Toikan muistoturnaus (KarhTS, Kotka) 26.10. Nopea ketju (Shakkikoti) 44 28.10.-8.11. Seniorien MM (Bad Zwischenahn, Saksa) 1.-2.11. Aarne Hermlinin muistoturnaus (Salo, SalSK) 45 3.11.-1.12. Shakkikotiturnaus maanantaisin (Helsinki, HSL) 8.11. JSM 9.11. Kerhojen kokous (Helsinki) 46 12.-25.11. Shakkiolympialaiset (Dresden, Saksa) 15.11. JyS:n nopean shakin turnaus (Jyväskylä) 15.-16.11. Koululaisten SM (Tampere, Tam mersh) 15.-16.11. Tammer-Shakin nopean shakin turnaus (Tampere) 47 23.11. Nuorten pikashakin SM-turnaukset (Lahti, LahS) 22.-23.11. St Michel-turnaus (Mikkeli, MikkSK) 48 28.-30.11. TuTS:n turnaus (Turku) 29.11. Nappulaturnaus (Shakkikoti) 29.-30.11. OSS:n turnaus (Oulu) 49 5.-7.12. ESK-turnaus / Kurt Wahlstedtin muistoturnaus (Espoo) 50 12.-14.12. X:n turnaus (Helsinki) 51 20.12. Nopea ketju (Shakkikoti) 52 27.12. Simultaani Mäntän klubilla 27.12.-6.1. Helsingin mestaruus (HSL) 28.12. Pikashakkiturnaus Mäntän klubilla Kilpailujen järjestäjät: lähettäkää tulokset välittömästi - Suomen Shakkiin osoitteella Marko Tauriainen, Väinämöisenkatu 36 B 31, 33540 Tampere, marko.tauriainen@ suomenshakki.fi - Suomen Keskusshakkiliitolle osoitteella Jorma Paavilainen, Henry Fordin katu 5 C, 00150 Helsinki, sksl@kolumbus.fi - selolaskentaan ja teksti-tv:hen osoitteella Mikko Markkula, Satukuja 1 H 48, 02230 Espoo, 09-8034574, mikko.markkula @pp.inet.fi, fax 09-8035672 Selolistapyynnöt osoitetaan Mikko Markkulalle Tuloksista on käytävä ilmi kaikkien pelien tulokset, samoin pelaamatta jääneet pelit. Lisäksi tulosraporttiin on merkittävä kaikkien toimihenkilöiden nimet ja tehtävät. SM-turnaukset 2009 Joukkuepikashakin SM Lahden Shakki 15.-16.8. SM, naisten SM ja seniorien SM Taraus 5.-14.6. Avoin SM MäntSK Nuorten SM OSS Koululaisten SM VammSK Koulujoukkueiden SM Tammer-Shakki Nopean shakin SM, nuorten pikashakin SM ja pikashakin SM ESK+Aatos. 280 SUOMEN SHAKKI 9/2008