Hirven- salon kirkko
Väkevä tuuli puhaltaa mereltä. Saaren väki saapuu kirkkonsa suojiin. Tapulin kellot soittavat virren sävelmää. Messussa lauletaan kellojen virittämää virttä: Armon meri aava, kehto elämämme, ilma, jota hengitämme, ihme olet itse, armahtava Luoja, kaiken pelastus ja suoja. Merellä on Valtiaansa, armollinen Valtias. Saarelaisten vuosisadat Hirvensalon saari asutettiin yli seitsemänsataa vuotta sitten. Saaren kirjoitettu historia alkaa asiakirjoissa 1336, jolloin muuan turkulainen porvari osti Hirvensalossa sijaitsevan talon. 1500-luvun puolivälissä saaressa oli tusinan verran kyliä. Saarelaiset viljelivät maata, hoitivat lampaita ja lehmiä, harjoittivat tuottavaa silakanpyyntiä ja pestautuivat merimiehiksi ja satama työläisiksi. Pääosa Hirvensaloa kuului Maarian kuntaan vuoteen 1944 asti. 1980-luvulla alkanut asutuksen kasvu jatkuu yhä voimakkaana. Maahengen murrosaika Hirvensalon seurakuntakeskus ja kirkko valmistuivat 1962 maatalousvaltaisen asutuksen keskelle. Muuttoliike ja tekninen ke hitys enteilivät murrosaikaa. Modernit kirkkorakennukset ennakoivat muutosta. Ne riisuutuivat vallan merkeistä
ja madal sivat kynnystään tarjoten seu rakuntalaisil le moni puolisia toimintatiloja. Kirkkojen suunnittelijat joutuivat etsimään uusia tapoja ilmaista pyhyyttä. Koti ja kirkko Tieltä katsoen seurakuntakeskus näyttää kotoisalta rivitalolta. Talossa on eriikäisten toimintaa varten kerho- ja työtiloja sekä seurakuntasali. Toisessa päässä kohoaa korkea kolmiomainen rakennus, jonka katto viettää jyrkästi alas kuin laavun katos: kirkkosali. Maalattu tiiliseinä hohtaa valkoisena. Valo piirtää siihen keinuvien männynoksien kuvia. Valo ja varjot pyyhkivät päätyseinällä riippuvaa yksinkertaista ristiä, jossa on lyhyt yläsakara. Valon kosketus Kirkkosali on puhtaan koreilematon. Valkoisella alttariseinällä on samanlainen risti kuin ulkona. Alttarin vieressä ulottuu ikkuna lattiasta kattoon. Ikkuna jatkuu katonrajassa salin perälle asti. Kun messu alkaa, ikkunasta tulvahtaa alttarille valo. Valon pensseli maalaa valkoista seinäpintaa. Valo ja varjot leikkivät seinällä ja lattialla ja hivele vät seurakuntalaisten kasvoja. Kirkon suunnittelija, arkkitehti Pekka Pitkänen, on käyttänyt valoa rakentamisen ja ilmaisun elementtinä. Vanhoissa kirkoissa Kristuksen valoa ilmennettiin kultaisen auringon kuvin, täällä sitä ilmentää Luojan luoman auringon loiste.
Valon käyttö pyhän tilan luomiseksi yleistyi kirkoissa pari vuosikymmentä myöhemmin. Saliin mahtuu noin 150 hen - keä. Tarvittaessa salia voi laajentaa avaamalla takaseinän paljeovi. Pieni on kaunista Salin yksityiskohdat ovat huo liteltuja: alttaripöydän ja -kaiteen puuliitokset, ikkunoiden sälekaihtimet, tiilistä muurattu ritilä pohjoisseinän ikkunassa. Puinen panelointi kätkee taakseen kirkon urkupositiivin. Soittimen on tehnyt Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy vuonna 1978 ja se on samanlainen kuin Mikaelinkirkon kuorisoitin.
Valon kellot Pihaterassilla seisoo kellotapuli teräsjaloillaan. Sen kellot puhuvat valosta. Ne soittavat virren 194 sävelmää Jumala on läsnä. Virren viides säkeistö kuvaa monen seurakuntalaisen aistimusta messussa: Kaiken läpi loistat. Herra, valollasi kosketa nyt kasvojani. Kellot soittavat myös virsisävelmää 144. Teinit lauloivat jo keskiajalla tätä Piae cantiones -sävelmää. Kansa on veisannut sitä 1600-luvulta lähtien Hemminki Maskulaisen valoisin sanoin. Kirkko sai kellonsa elokuussa 1987. Virsien alkusanat on kaiverrettu kellojen kylkeen.
2 4 1 3 Pohjapiirros Pulpettikattoinen kirkkosali on osa valkoista, tiilestä muurattua seurakuntakeskusta. Suunnittelija arkkitehti Pekka Pitkänen. Vihitty käyttöön 1962. 1 Kirkkosali 2 Urut 3 Eteinen 4 Seurakuntasali 5 Toimintatiloja 6 Työhuoneita 7 Kellotapuli 7 5 6 Esteetön pääsy pyörätuolilla Rakennuksessa on induktiosilmukka Hirvensalon kirkko Honkaistentie 85, 20900 Turku Lue lisää Hirvensalon kirkosta: www.turunseurakunnat.fi Teksti: Tytti Issakainen Kuvat: Timo Jakonen Ulkoasu: Erkki Kiiski Paino: Srk-yhtymän monistamo