KIRKKOLAIN JA KIRKKOJÄRJESTYKSEN KIELISÄÄNNÖSTEN TARKISTAMINEN Kirkkohallituksen asettaman kielilaki- ja hallintosäännöksiä valmistelevan työryhmän osamietintö II Suomen ev. lut. kirkon keskushallinto Sarja C 2003:1
KIRKKOHALLITUS HELSINKI 2003 ISSN 1237-6973
SISÄLLYSLUETTELO 1. ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ... 1 2. UUSI KIELILAKI JA SIIHEN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ (HE 92/2002 VP)... 3 3. VOIMASSA OLEVAT KIRKOLLISET KIELISÄÄNNÖKSET JA NIIDEN TOIMEENPANO... 5 3.1. Säännökset... 5 3.2. Kielellisellä perusteella muodostettujen seurakuntien jäsenistö... 9 4. KIRKOLLISTEN KIELISÄÄNNÖSTEN TARKISTAMISTARVE... 10 4.1 Yleistä... 10 4.2. Henkilöstöltä vaadittavaa kielitaitoa koskevat kielisäännökset... 11 4.3. Suomalais-saamelaisen seurakunnan statukseen liittyviä ongelmia... 13 4.4. Yksityiskohtaiset perustelut... 14 4.4.1. Kirkkolaki... 14 4.4.2. Kirkkojärjestys... 17 5. EHDOTUKSEN YHTEISKUNNALLISET VAIKUTUKSET... 20 6. EHDOTUKSEN HALLINNOLLISET JA TALOUDELLISET VAIKUTUKSET... 20 7. ASIAN VALMISTELU... 20 8. KIRKKOHALLITUKSEN EHDOTUKSET... 21
KIRKKOLAIN JA KIRKKOJÄRJESTYKSEN KIELISÄÄNNÖSTEN TARKISTAMINEN Uuden kielilain ( / ) ja julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain ( / ) aiheuttamat tarkistustarpeet kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen 1. Esityksen pääasiallinen sisältö Esityksessä ehdotetaan tarkistettavaksi kirkkolain ja kirkkojärjestyksen kielisäännöksiä uuden kielilain ( /200 ) säätämisen johdosta. Voimassa olevassa kirkollisessa lainsäädännössä viitataan vuoden 1922 kielilakiin. Kirkkolakia ehdotetaan tarkistettavaksi ensinnäkin seurakuntayhtymän kielen määrittelyn osalta samalla tavalla kuin kuntayhtymän kielestä säädettäisiin uudessa kielilaissa. Seurakunnan kielen osalta voimassa oleviin säännöksiin ei esitetä muutoksia. Säännös suomalais-saamelaisesta seurakunnasta ehdotetaan kumottavaksi, koska tällainen seurakunta voidaan perustaa seurakuntia koskevan yleissäännöksen perusteella. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi säännös kirkon ja hiippakunnan viranomaisten kielestä. Kirkon viranomaisilla tarkoitetaan kirkolliskokousta, piispainkokousta, kirkkohallitusta ja sen alaisia toimielimiä sekä kirkon sopimusvaltuuskuntaa. Ne kaikki olisivat kaksikielisiä viranomaisia. Hiippakunnan viranomaiset tuomiokapituli ja hiippakuntavaltuusto olisivat yksikielisiä, jos hiippakuntaan kuuluu vain yksikielisiä seurakuntia, ja kaksikielisiä, jos hiippakuntaan kuuluu vähintään yksi kaksikielinen seurakunta.. Kirkollishallinnossa noudatettaisiin soveltuvin osin, mitä uudessa kielilaissa säädetään oikeudesta käyttää suomea ja ruotsia viranomaisissa, asian käsittelykielestä viranomaisessa, toimituskirjan ja muun asiakirjan kielestä, kielellisten oikeuksien turvaamisesta, viranomaisten työkielestä, yleisessä tiedottamisessa käytettävästä kielestä sekä kielellisten oikeuksien edistämisestä. Mitä kielilaissa säädetään valtion viranomaisista, koskisi soveltuvin osin kirkon ja hiippakunnan viranomaisia, ja mitä kunnallisista viranomaisista, koskisi vastaavasti soveltuvin osin seurakunnan ja seurakuntayhtymän viranomaisia.
2 [Oulun hiippakunnan tuomiokapitulissa ja niissä seurakunnissa, jotka kuuluvat kokonaan tai osittain saamelaisten kotiseutualueeseen, noudatettaisiin voimassa olevaa tilannetta vastaten uutta lakia saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa ( / )] Kirkkojärjestystä ehdotetaan täydennettäväksi eräillä koko kirkollishallintoa koskevilla kielitaitoa edistävillä säännöksillä, jotka vastaavat julkishallinnon henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain ( / ) vastaavia säännöksiä. Siten ehdotetaan, että kirkollisen viranomaisen olisi koulutusta järjestämällä ja muilla henkilöstöpoliittisilla toimilla huolehdittava siitä, että sen henkilöstöllä on riittävä kielitaito viranomaisen tehtävien hoitamiseksi kielilaissa ja muussa lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisesti. Virkaa täytettäessä ja muuhun palvelussuhteeseen otettaessa on varmistauduttava siitä, että palvelukseen otettavalla on työtehtävien edellyttämä kielitaito. Ilmoituksessa, joka koskee viran tai muun palvelussuhteen haettavana tai avoimena olemista, on mainittava mahdollisista kielitaitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista sekä työtehtävien edellyttämästä taikka palvelukseen otettaessa eduksi luettavasta kielitaidosta. Kielitaitovaatimus voi koskea muutakin kieltä kuin suomea tai ruotsia. Edelleen ehdotetaan, että virkaa täytettäessä tai muuhun palvelussuhteeseen otettaessa otetaan huomioon myös sellainen hakija, joka on osoittanut vaaditun kielitaidon hakuajan päätyttyä, jos tämä ei viivytä asian käsittelyä. Kirkkoherralta vaadittaisiin yksikielisessä seurakunnassa sen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Kaksikielisessä seurakunnassa vaadittaisiin seurakunnan enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen hyvää suullista ja kirjallista taitoa. Tämä vastaa tasoa, joka perustuu piispainkokouksen täytäntöönpanomääräyksiin. Nämä kumoutuisivat valtuussäännöksen kumoamisen johdosta. Uutena säännöksenä esitetään, että muun kuin suomenkielisen tai ruotsinkielisen taikka kaksikielisen seurakunnan kirkkoherran kielitaitovaatimuksesta määräisi asianomainen tuomiokapituli. Yleissäännöksellä säädettäisiin edelleen, että kirkollishallinnon henkilöstöltä, jolta edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa, edellytettäisiin yksikielisessä viranomaisessa viranomaisen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Kaksikielisessä viranomaisessa häneltä vaadittaisiin viranomaisen virka-alueen enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Kirkollishallinnon muulta henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta määrättäisiin johtosäännössä tai erillisessä kielisäännössä, jossa voitaisiin antaa tarkempia kielitaitovaatimuksia myös korkeakoulututkintoa edellyttävien virkojen osalta. Kielisääntö olisi pakollinen kaksikielisissä seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä, mutta sitä ei enää alistettaisi tuomiokapitulin vahvistettavaksi.
3 Suomen ja ruotsin kielen taito osoitettaisiin siten kuin valtioneuvoston asetuksessa suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta valtionhallinnossa ( / ) säädetään. [Täytettäessä virkaa tai muuta palvelussuhdetta seurakunnassa, joka kuuluu kokonaan tai osittain saamelaisten kotiseutualueeseen, katsotaan saamen kielen taito erityiseksi ansioksi.] Kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muutokset on tarkoitus saattaa voimaan samasta ajankohdasta kuin uusi kielilaki. 2. Uusi kielilaki ja siihen liittyvä lainsäädäntö (HE 92/2002 vp) Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi kielilaki ja annettavaksi siihen liittyvä muu uusi lainsäädäntö. Uusi kielilaki korvaisi vuonna 1922 annetun kielilain. Uudella kielilailla turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön kielelliset oikeudet perustuslaissa edellytetyllä tavalla. Esityksen mukaan kielilaki on Suomen kansalliskieliä, suomen ja ruotsin kieltä, koskeva yleislaki. Lakiin sisältyisivät viittaukset muita kieliä koskevaan lainsäädäntöön sekä kielisäännöksiä sisältävään erityislainsäädäntöön. Uusi kielilaki on soveltamisalaltaan laaja ja velvoittaisi laissa määriteltyjen viranomaisten lisäksi valtion liikelaitoksia ja eräin edellytyksin myös sellaisia palveluja tuottavia yhtiöitä, joissa valtiolla tai kunnalla on määräämisvalta. Laki koskisi eräin edellytyksin annettavan palvelun osalta myös muita kuin viranomaisia, jotka viranomaisen toimeksiannosta tarjoavat palvelua yleisölle, sekä niitä, joille viranomainen antaa julkisia hallintotehtäviä. Lain mukaan viranomaisen tehtävien hoitaminen ostamalla palveluja yksityisiltä ei vaikuttaisi ihmisten kielellisiin oikeuksiin. Kielellisen jaotuksen perusteena olisivat edelleen yksikieliset ja kaksikieliset kunnat. Kielellisen jaotuksen määräytymisperusteet pysyisivät nykyisellään. Esityksen mukaan myös viranomaiset määriteltäisiin yksi- tai kaksikielisiksi. Esityksen mukaan viranomaisten olisi oma-aloitteisesti huolehdittava kielellisten oikeuksien turvaamisesta. Uutena perusoikeusulottuvuutena on yksilön oikeus saada palvelua suomen ja ruotsin kielellä. Uuteen kielilakiin sisältyisivät täsmälliset säännökset oikeudesta käyttää suomea ja ruotsia tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa eri tilanteissa samoin kuin säännökset käsittely- ja työkielestä viranomaisissa sekä viranomaisten asiakirjojen kielestä. Esityksen mukaan kaksikielisen viranomaisen olisi yleisölle suunnatussa tiedottamisessa käytettävä sekä suomen että ruotsin kieltä. Laissa olisi myös perussäännökset kilpien, liikennemerkkien ja paikannimien kielestä sekä kulutushyödykkeistä annettavien tietojen kielestä.
4 Laissa olisi erityinen säännös toimenpiteistä kielellisten oikeuksien edistämiseksi. Kielilain täytäntöönpanon ja soveltamisen seuranta ehdotetaan säädettäväksi oikeusministeriön tehtäväksi. Oikeusministeriön tulisi tarvittaessa tehdä aloitteita ja ryhtyä muihin toimenpiteisiin lain noudattamisen turvaamiseksi. Valtioneuvostolle ehdotetaan säädettäväksi velvollisuus vaalikausittain antaa eduskunnalle kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta ja kielellisten oikeuksien toteuttamisesta. Suomen ja ruotsin kielen lisäksi kertomuksessa käsiteltäisiin ainakin saamen ja romanin kieltä sekä viittomakieltä. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta. Laki korvaisi nykyisen valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain. Laissa säädettäisiin siitä kielitaidosta, jota vaaditaan valtion, kuntien, ja kuntayhtymien sekä itsenäisten julkisoikeudellisten laitosten virkamiehiltä ja muulta henkilöstöltä. Valtion viranomaisten henkilöstölle voitaisiin asettaa kielitaitoa koskevia kelpoisuusvaatimuksia vain lain taikka lain nojalla valtioneuvoston tai asianomaisen ministeriön asetuksella. Kunnallisten viranomaisten henkilöstölle voidaan asettaa kielitaitovaatimuksia kuntalain mukaisessa järjestyksessä, jollei lailla tai lain nojalla toisin säädetä. Valtion henkilöstöltä, jolta edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa, vaadittaisiin kaksikielisessä viranomaisessa viranomaisen virkaalueen väestön enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kotimaisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Yksikielisessä viranomaisessa edellytetään viranomaisen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Tästä voidaan myöntää valtioneuvoston asetuksella poikkeuksia, jos työtehtävät sitä edellyttävät tai jos työtehtävien jako sen sallii tai siihen on muita erityisen painavia syitä. Muun henkilöstön osalta, jolta ei vaadita korkeakoulututkintoa, kielitaitovaatimuksista säädetään valtioneuvoston asetuksella tai sen nojalla asianomaisen ministeriön asetuksella. Lakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset muun muassa viranomaisen velvollisuudesta huolehtia henkilöstönsä kielitaidosta, kielitaitovaatimuksista ilmoittamisesta ja niiden asettamistavasta, kielitaidon varmistamisesta palvelukseen ottamisessa, erivapaudesta, suomen ja ruotsin kielen tutkinnoista sekä tutkintojen hallinnosta ja toimeenpanosta. Tämän lisäksi esitykseen sisältyvät ehdotukset muutoksiksi oikeudenkäymiskaareen, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettuun lakiin, esitutkintalakiin, sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettuun lakiin, potilaan asemasta ja oikeuksista annettuun lakiin, sosiaalihuoltolakiin, kansanterveyslakiin, erikoissairaanhoitolakiin ja kuntajakolakiin. Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
5 Lakeja täydentää valtionhallinnon kielitutkintojärjestelmän uudistaminen valtioneuvoston asetuksella suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta valtionhallinnossa ( / ). Asetuksessa on nykyistä yksityiskohtaisemmat säännökset valtionhallinnon kielitutkinnoista ja niiden toimeenpanosta, kielitaidon osoittamisesta yleisillä kielitutkinnoilla, kielitaidon osoittamisesta opintojen yhteydessä ja voimaanpano- ja siirtymäsäännöksistä. 3. Voimassa olevat kirkolliset kielisäännökset ja niiden toimeenpano 3.1. Säännökset Kirkkolain kielisäännökset sisältyvät kirkkolain 3 luvun 2, 3 ja 5 7 :ään, 4 luvun 4 :ään sekä 6 luvun 1 :ään. Kielitaitovaatimuksista säädetään kirkkojärjestyksen 6 luvun 10 :ssä. Tarkempia määräyksiä annetaan kirkkoherran ja kanttorin osalta piispainkokouksen päätöksellä sekä seurakunnan ja seurakuntayhtymän muiden viranhaltijoiden osalta kielisäännössä, käytännössä myös johtosäännössä. KL 3:2: Seurakunta ja sen jäsenet (1 ja 2 mom.) Kirkon jäsenet kuuluvat seurakuntiin, joilla kullakin on määrätty alueensa. Kielellisellä perusteella voi samalla alueella olla useampia seurakuntia. Kirkon jäsen on sen seurakunnan jäsen, jonka alueella hänellä on kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka. Kirkkohallitus voi kuitenkin antaa määräyksiä siitä, milloin henkilö voi olla kotikuntansa alueella olevan muun seurakunnan jäsen. - - - - - - KL 3:3: Seurakuntajako (2 mom.) - - - - - - Seurakunnan alueen muuttamisesta, seurakunnan jakamisesta alueellisesti tai kielellisellä perusteella, seurakunnan lakkauttamisesta sekä uuden seurakunnan perustamisesta päättää kirkkohallitus. KL 3:5: Seurakunnan ja seurakuntayhtymän kieli Seurakunnat ovat suomen- tai ruotsinkielisiä taikka kaksikielisiä, jollei seurakunnan kielestä sitä perustettaessa muuta määrätä. Seurakunta on kaksikielinen, kun suomen- tai ruotsinkielinen vähemmistö on niin suuri, että kunta vastaavasti
6 kielilain (148/22) säännösten mukaan olisi kaksikielinen. Jos samalla alueella on kielellisellä perusteella useita seurakuntia, ne ovat aina yksikielisiä. Oulun hiippakunnan tuomiokapitulissa ja niissä seurakunnissa, jotka kuuluvat kokonaan tai osittain saamelaisten kotiseutualueeseen, noudatetaan lakia saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa (516/91). Seurakuntayhtymä, johon kuuluu erikielisiä tai kaksikielisiä seurakuntia, on kunkin seurakunnan osalta samankielinen kuin asianomainen seurakunta. Ahvenanmaan maakunnan alueella seurakunnat ovat yksikielisiä. Tuomiokapituli määrää joka viides vuosi edellisen kalenterivuoden lopussa läsnä olleiden jäsenten kielellisen jaon perusteella, mitkä seurakunnat on katsottava suomenkielisiksi tai ruotsinkielisiksi ja mitkä kaksikielisiksi. Kielilaissa (148/22) säädetään kirkon ja seurakunnan viranomaisissa asioitaessa käytettävästä kielestä, toimituskirjakielestä ja viranomaisten sisäisestä virkakielestä. Seurakuntaan ja seurakuntayhtymään, joka 1 tai 3 momentin mukaan on kaksikielinen, sovelletaan, mitä kielilaissa on säädetty kaksikielisestä virkaalueesta, sekä seurakuntaan ja seurakuntayhtymään, joka on yksikielinen, mitä siitä on säädetty yksikielisestä virka-alueesta. Saamelaisten kotiseutualueelle voidaan perustaa kaksikielinen suomalaissaamelainen seurakunta KL 3:6: Seurakunnan kuuluminen hiippakuntaan Seurakunta, jonka jäsenten enemmistön kieli on ruotsi, kuuluu ruotsinkieliseen hiippakuntaan. Seurakunta, jonka jäsenten enemmistön kieli on muu kuin suomi tai ruotsi, kuuluu siihen hiippakuntaan, johon se perustettaessa määrätään. Kun seurakunnan jäsenistössä on tapahtunut sellainen muutos, että enemmistön kieli on vaihtunut ja tämä muutos on kestänyt viisi vuotta, kirkkohallitus päättää seurakunnan siirtämisestä toiseen hiippakuntaan. Seurakuntayhtymä on sen hiippakunnan tuomiokapitulin alainen, johon enemmistö seurakuntien yhteisestä väkiluvusta kuuluu. KL 3:7: Seurakuntajako ja kielellinen vähemmistö
7 Seurakuntajaon muuttamista koskevaa päätöstä ei saa tehdä ilman erityisen painavia syitä, jos seurakunnan lakkauttamisesta, seurakuntien yhdistämisestä tai muusta seurakuntajaon muutoksesta aiheutuu, että yksikielisen seurakunnan jäsenet taikka kaksikielisen seurakunnan kielelliseen enemmistöön kuuluvat jäsenet tulevat uudessa tai entisessä seurakunnassa kielelliseksi vähemmistöksi. KL 4:4: Toiminnassa käytettävä kieli Seurakunnan kielestä on säädetty 3 luvun 5 :ssä. Jumalanpalveluksia ja muuta toimintaa on tarpeen mukaan järjestettävä sekä suomen- tai ruotsinkielisen että muun vähemmistön kielellä. Kirkon jäsenellä on oikeus saada häntä koskevat yksityiset kirkolliset toimitukset äidinkielellään, suomeksi tai ruotsiksi. Jumalanpalveluksessa ja kirkollisessa toimituksessa voidaan käyttää myös muuta kieltä. Saamelaisten kotiseutualueella seurakunnan toimintaa on järjestettävä ja seurakunnan jäseniä palveltava myös saamen kielellä. KL 6:1: Viranhaltijat ja työntekijät (4 mom.) - - - - - Viranhaltijoilta vaadittavasta kielitaidosta määrätään kirkkojärjestyksessä ottaen huomioon, mitä 3 luvun 5 :ssä ja 4 luvun 4 :ssä on säädetty. - - - - - KJ 6:10 Kirkkoherran tulee täydellisesti hallita seurakunnan kieltä. Kaksikielisessä seurakunnassa kirkkoherran tulee täydellisesti hallita enemmistön ja riittävästi vähemmistön kieltä. Piispainkokous antaa tarkempia määräyksiä kirkkoherralta vaadittavasta kielitaidosta sekä määrää kanttorinviran haltijalta vaadittavasta kielitaidosta. Seurakunta ja seurakuntayhtymä päättää muilta viranhaltijoilta vaadittavasta kielitaidosta kirkkovaltuuston hyväksymässä kielisäännössä. Kaksikielisen seurakunnan kielisääntöä koskeva päätös on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi. Täytettäessä virkaa seurakunnassa, joka kuuluu kokonaan tai osittain saamelaisten kotiseutualueeseen, katsotaan saamen kielen taito erityiseksi ansioksi.
8 Piispainkokous on antanut kirkkojärjestyksen 6 luvun 10 :n 2 momentin nojalla 16.2.1994 päätöksen kirkkoherralta vaadittavasta kielitaidosta. Sen 1 :n mukaan kirkkoherran viran hakijan tulee osoittaa kielitaitonsa suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta annetussa asetuksessa (442/1987) säädetyllä tavalla. Kirkkojärjestyksen 6 luvun 10 :n 1 momentissa tarkoitettu kielen täydellinen hallitseminen voidaan katsoa olevan henkilöllä, joka vuoden 1964 kirkkolain (635/1964) voimassa ollessa on tuomiokapitulissa todettu kelpoiseksi kirkkoherran virkaan ja joka käyttää sanottua kieltä äidinkielenään tai jonka tuomiokapituli virantäyttöä valmisteltaessa on todennut käyttävän sitä äidinkielen tapaan. Päätöksen 2 :n mukaan kaksikielisessä seurakunnassa kirkkoherralta vaaditaan vähemmistön kielen hyvää suullista ja kirjallista taitoa. Todistusta tästä kielitaidosta ei vaadita henkilöltä, joka on tällä kielellä suorittanut vuoden 1964 kirkkolain 144 :ssä tarkoitetun saarnanäytteen. Edelleen piispainkokous on antanut kirkkolain 2 luvun 3 :n 2 momentin ja kirkkojärjestyksen 6 luvun 10 :n 2 momentin nojalla 21.9.1994 päätöksen kanttorilta vaadittavasta kielitaidosta. Sen 1 :n mukaan kanttorin viran hakijan tulee osoittaa kielitaitonsa suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta annetussa asetuksessa (442/1987) säädetyllä tavalla. Päätöksen 2 :n mukaan kanttorilta vaaditaan seurakunnan enemmistön kielen hyvää suullista ja kirjallista taitoa. Todistusta tästä kielitaidosta ei vaadita henkilöltä, joka on suorittanut piispainkokouksen 18.9.1984 kanttorilta vaadittavasta kielitaidosta antaman päätöksen 2 :n 1 momentissa tarkoitetun tutkinnon. Tämän mukaan tutkintoa ei vaadita siltä, joka on saanut koulusivistyksensä tai virkaan vaadittavan koulutuksen asianomaisella kielellä, eikä siltä, joka aikaisemmalla toiminnallaan on osoittanut omaavansa päätöksen 1 momentissa tarkoitetun kielitaidon eli kykenee suullisesti käyttämään asianomaista kieltä sekä yleensä että omalla ammattialallaan. Päätöksen 3 :n mukaan kaksikielisessä seurakunnassa kanttorilta vaaditaan vähemmistön kielen tyydyttävää suullista taitoa. Todistusta tästä kielitaidosta ei kuitenkaan vaadita henkilöltä, joka on suorittanut em. 18.9.1984 annetun päätöksen 3 :n 1 momentissa tarkoitetun tutkinnon. Tässä tutkinnossa, jolla osoitetaan suomen tai ruotsin kielen välttävä taito, tutkittavan tulee kyetä asianomaisella kielellä toimittamaan jumalanpalvelukseen kuuluvat kanttorin tehtävät. Tutkintoa ei kuitenkaan vaadita siltä, joka aikaisemmalla toiminnallaan on osoittanut omaavaansa edellä tarkoitetun kielitaidon tai joka on suorittanut musiikin kandidaatin tutkinnon. Muiden kuin kirkkoherran ja kanttorin kielitaidosta määrätään seurakuntatasolla kielisäännössä ja kirkon keskushallinnossa ja hiippakuntien tuomiokapituleissa johtosäännössä ja sen nojalla tehtävissä hallintopäätöksissä. Käytännössä seurakuntatason viranhaltijoiden kielitaitomääräykset sisältyvät kuitenkin laajassa mitassa entiseen tapaan johtosääntöihin.
9 Seurakuntien mallivirkasäännössä (1993, täydennetty 1998) ei ole määräyksiä kielitaidon osoittamisesta. Sen sijaan kirkon erityistehtävissä olevien viranhaltijoiden virkasäännössä (1993), joka koskee kirkon keskushallinnon ja tuomiokapitulien viranhaltijoita, määrätään, että viranhaltijalta edellytettävä suomen ja ruotsin kielen taito osoitetaan siten kuin suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta annetussa asetuksessa (442/1987) säädetään. Muiden kielten taidon osoittamisesta on vielä lisämääräyksiä. 3.2. Kielellisellä perusteella muodostettujen seurakuntien jäsenistö Kirkkolain 3 luvun 2 :n 2 momentin nojalla saman kunnan alueella voi olla useampia seurakuntia kielellisellä perusteella. Seurakunnat ovat tällöin yksikielisiä. Väestörekisteriin ilmoitettu kieli on jäsenyyden pohjana. Jos saman kunnan alueella on useampia kielellisellä perusteella muodostettuja samankielisiä seurakuntia, noudatetaan normaalia parokiaaliperiaatetta. Jos seurakuntia on vain yksi molempia kieliryhmiä varten, kummankin seurakunnan alue kattaa koko kunnan alueen. Järjestelmä on säädöspohjaltaan ja hallinnollisesti erittäin selkeä. Tästä huolimatta lukuisissa kielellisellä perusteella muodostetuissa seurakunnissa ei noudateta koko järjestelmän perustavanlaatuista tarkoitusta, että kummallakin kieliryhmällä on oma yksikielinen seurakunta. Toiset taas noudattavat säännöksiä asianmukaisesti. Tuomiokapitulit eivät näytä puuttuneen kysymykseen. Tilastojen mukaan eräissä yksikielisissä seurakunnissa voi olla huomattavakin määrä toiskielisiä. Esimerkiksi Vantaan ruotsalaisessa seurakunnassa oli 31.12.2001 807 suomenkielistä ( 15.6 %) ja Vantaan seurakuntayhtymän kuudessa suomenkielisessä seurakunnassa yhteensä 876 ruotsinkielistä jäsentä, jotka muodostivat 0,6 % näiden seurakuntien koko jäsenmäärästä. Turun seurakuntayhtymän kahdeksassa suomenkielisessä seurakunnassa oli yhteensä 961 ruotsinkielistä jäsentä (0,6 %), kun Turun ruotsalaisessa seurakunnassa oli 1618 suomenkielistä jäsentä (17,6 %). Tampereen seurakuntayhtymän kymmenessä seurakunnassa oli yhteensä 259 ruotsinkielistä (0,16 %), kun Tampereen ruotsalaisessa seurakunnassa oli vain 876 jäsentä, joiden joukossa puolestaan ei ollut yhtään suomenkielistä. Loviisan ruotsalaisessa seurakunnassa oli suomenkielisiä jäseniä 8,3 %, Paraisten ruotsalaisessa seurakunnassa 7,7 %, Lappfjärdin seurakunnassa 7,4 % ja Kristiinankaupungin ruotsalaisessa seurakunnassa 6,2 %. Kristiinankaupungin suomalaisessa seurakunnassa oli puolestaan 2,7 % ruotsinkielisiä. Sen sijaan esimerkiksi Helsingin, Kauniaisten ja Kirkkonummen seurakuntayhtymien seurakunnissa kielellinen jaotus on toteutettu säädösten mukaisesti. Tarkemmat tiedot kaikkien seurakuntien kielisuhteista ilmenevät taulukosta 1. Tilastotiedot osoittavat, että seurakuntien kielellisellä jaotuksella ei kaikkialla ole sitä merkitystä, mikä sille yleisesti on haluttu antaa. Kirkonkirjojen pidosta vastaavat lienevät monissa tapauksissa antaneet periksi seurakuntalaisten omille toivomuksille jäse-
10 nyyskysymyksessä. Tällainen menettely aiheuttaa kuitenkin paitsi perusjärjestelmän tietoista syrjäyttämistä ja turhentamista myös eräitä välillisiä vaikutuksia. Se kohdistaa lisävaatimuksia periaatteessa yksikielisten seurakuntien palvelutasoon vieden seurakuntien voimavaroja työhön, joka kuuluisi toiselle seurakunnalle, sekä vääristää jossain määrin vaalijärjestelmiä. Yksikielisten seurakuntien kielivähemmistö jää sille järjestelmän puitteissa kuuluvan kirkollisen elämän, kirkollishallinnon ja osallistumismahdollisuuksien ulkopuolelle. Vaikka kielellisellä perusteella toteutetussa seurakuntajaotuksessa onkin sanotunlaisia vakavanakin pidettäviä toimeenpanopuutteita, perusjärjestelmän muutoksiin ei näyttäisi olevan tarvetta. Sen sijaan vallitsevalla asiaintilalla voi olla vaikutusta harkittaessa kielellistä jaotusta koskevia hallintoasioita. 4. Kirkollisten kielisäännösten tarkistamistarve 4.1 Yleistä Uusi kielilaki ei juurikaan muuta voimassa olevan kielilain oikeudellisia ja hallinnollisia periaatteita. Siten yksinomaan tästä ei aiheudu kirkolliseen lainsäädäntöön uudistustarpeita. Uudessa kielilaissa ei kuitenkaan olisi enää lainkaan kirkkoa koskevia säännöksiä, joihin nyt voidaan suoraan viitata kirkkolain 3 luvun 5 :n 6 momentissa. Tämän vuoksi kirkkolakiin on otettava toisenlainen uuteen kielilakiin kohdistuva viittaussäännös, jolla uudessa tilanteessa omaksuttaisiin kirkkolakiin vastaavia materiaalisia säännöksiä. Kielilaissa säädetään monista asiaryhmistä. Sääntelyssä on otettu huomioon julkishallinnon kaksi suurta toimijaa, valtionhallinto ja kunnallishallinto. Yksinkertaisin tapa omaksua kielilain säännökset kirkollishallintoon olisi viitata kielilakiin soveltuvin osin yleissäännöksellä. Tämän lisäksi olisi tarpeen yksityiskohtaisemmin säätää, että seurakuntien ja seurakuntayhtymien osalta on soveltuvin osin voimassa, mitä kunnista säädetään, ja kirkon keskushallinnon ja hiippakuntahallinnon viranomaisista vastaavasti voimassa, mitä valtion viranomaisista kielilaissa säädetään. Toinen vaihtoehto olisi kuvata kirkkolain tasolla asiaryhmittäin, miltä osin kielilakia on sovellettava kirkollishallinnossa. Vaikka tähän liittyy tiettyjä rajausongelmia, on ehdotus laadittu tältä pohjalta. Kielilaki omaksuttaisiin kirkon toiminnan kannalta tarvittavilta osilta, mutta ei koko lakia, koska se koskee laajalti koko yhteiskuntaa. Tällainen yleisviittaus saattaisi tuoda enemmän rajanveto- ja soveltamisongelmia kuin tarkempi rajaus. Kirkkolain 3 luvun 5 :ää olisi samassa yhteydessä kehitettävä lainsäädäntöteknisesti, koska säännös on liian pitkä ja systemaattisesti epätyydyttävä. Säännös koskee vain seurakuntatason kielellistä asemaa. Kirkon keskushallinnon ja hiippakunnallisten viranomaisten kielestä ei säädetä lainkaan. Uusi saamelaisten kielilaki, jolla korvattaisiin laki saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa ja joka tulisi voimaan samasta ajankohdasta
11 kuin uusi kielilakikin, edellyttää myös ainakin teknisluontoisia muutoksia kirkkolakiin. Laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta vaatii myös uusia säännöksiä, koska se ei koske evankelis-luterilaista kirkkoa, mutta siinä säädeltävistä asioista on oltava säännöksiä myös kirkkoa koskevassa säännöstössä perustuslain 17 :n oikeuksien (oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin) turvaamiseksi. Kirkkolaissa ei ole säännöksiä erivapausmenettelystä. Asiakokonaisuus on laajempi kuin vain kielitaitovaatimuksia koskeva, vaikkakin erivapausmenettelyn tarve lienee yleisimmin noussut esille juuri kielitaitovaatimusten osalta. Tämän vuoksi tässä esityksessä ei käsitellä erivapauskysymystä, vaan se olisi jätettävä kirkollishallinnon virkamiesoikeudellisten säännösten kokonaisuudistuksen yhteyteen. 4.2. Henkilöstöltä vaadittavaa kielitaitoa koskevat kielisäännökset Julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain soveltamisalaa koskevan 1 :n 3 momentissa todetaan, että evankelis-luterilaisen kirkon henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta säädetään kirkkolaissa (1054/1993). Kirkkolain 6 luvun 1 :n 4 momentissa säädetään puolestaan, että viranhaltijoilta vaadittavasta kielitaidosta määrätään kirkkojärjestyksessä ottaen huomioon, mitä 3 luvun 5 :ssä ja 4 luvun 4 :ssä on säädetty. Kirkkojärjestyksen 6 luvun 10 :ssä säädetään kirkkoherran kielitaidosta. Piispainkokous antaa tarkempia määräyksiä kirkkoherran ja kanttorin kielitaidosta. Seurakunnan ja seurakuntayhtymän muiden viranhaltijoiden kielitaidosta määrätään valtuuston hyväksymässä kielisäännössä, joka kaksikielisen seurakunnan osalta on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi. Kirkkohallituksen ja tuomiokapitulin viranhaltijoilta vaadittavasta kielitaidosta ei ole kirkkojärjestyksen tasoisia säännöksiä, vaan määräykset perustuvat johtosääntöihin tai erillisiin hallintopäätöksiin. Mainittu 6 luvun 10 koskee vain seurakuntatason viranhaltijoita. Työsopimussuhteessa olevan henkilökunnan osalta ei ole olemassa minkäänlaisia kielitaitosäännöksiä tai määräyksiä. Kirkkojärjestyksen viranhaltijoilta edellytettävät kielitaitosäännökset ehdotetaan sijoitettavaksi 6 luvun alalukuun A. Virkoja koskevat yhteiset määräykset. Tällöin ne koskisivat koko kirkollishallintoa. Perussäännöksenä olisi edelleen kirkkolain 6 luvun 1 :n 4 momentti, jonka nojalla viranhaltijoiden kielitaitovaatimuksista määrätään kirkkojärjestyksessä. Tämän mukaisesti voimassa oleva kirkkojärjestyksen 6 luvun 10 ehdotetaan siirrettäväksi alaluvusta B alalukuun A ja muotoiltavaksi uudelleen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi ensiksi voimassa olevien periaatteiden mukaisesti, että kirkkoherralta vaaditaan kaksikielisessä seurakunnassa enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen hyvää suullista ja kirjallista tai-
12 toa. Yksikielisessä seurakunnassa kirkkoherralta edellytetään seurakunnan kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Piispainkokouksen täytäntöönpanomääräystä kirkkoherran osalta ei enää tarvittaisi. Kanttorin osalta kielitaitovaatimus, joka nykyisin perustuu piispainkokouksen päätökseen, jäisi kielisäännössä määrättäväksi siltä osin kuin se ei määräydy yleissäännöksen perusteella. Toiseksi pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että kirkollishallinnon muulta henkilöstöltä, jolta edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa, vaaditaan kaksikielisessä viranomaisessa viranomaisen virka-alueen väestön enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Yksikielisessä viranomaisessa edellytetään viranomaisen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Tämä vaatimus vastaa valtion henkilöstöltä, jolta edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa, vaadittavaa yleistä kielitaitovaatimusta. Korkeakoulututkinnoista on tarkemmat säännökset asetuksessa korkeakoulututkintojen järjestelmästä (464/1998). Korkeakoulutukintoja ovat yliopistoissa suoritettavat ylemmät ja alemmat korkeakoulututkinnot sekä asetuksessa määritellyt jatkotutkinnot, maanpuolustuskorkeakoulussa suoritetut ja eräät upseerin tutkinnot sekä ammattikorkeakoulututkinnot. Käytännössä ehdotettu kielitaito saavutetaan automaattisesti tai kohtuullisin ponnistuksin opintojen yhteydessä. Kielisäännöllä tai johtosäännöllä voitaisiin määrätä tästä kielitaidosta poikkeuksia, jos työtehtävät sitä edellyttävät tai jos eri kielten käyttämistä edellyttävien työtehtävien jako viranomaisessa sen sallii taikka vaatimuksista poikkeamiselle on muita erityisen painavia syitä. Tällaisena perusteena voidaan pitää esimerkiksi tarvetta ottaa palvelukseen ulkomainen asiantuntija, joka ei täytä muodollisia kielitaitovaatimuksia. Kielisäännöllä tai johtosäännöllä voitaisiin määrätä myös muusta tarvittavasta kielitaidosta kuin suomen ja ruotsin kielen taidosta. Muulta kuin edellä tarkoitetulta kirkollishallinnon henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta ehdotetaan määrättäväksi voimassa olevan 10 :n mukaisessa kielisäännössä taikka johtosäännössä. Kielisääntö olisi pakollinen kaksikielisessä seurakunnassa ja seurakuntayhtymässä. Kaksikielisen seurakunnan kielisääntö on voimassa olevan säännöksen mukaan alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi. Tämä on liian jäykkä ja seurakuntaa rajoittava määräys ja viivyttää tarpeettomasti virantäyttöä, jos kielitaitovaatimuksia on tarpeen tarkistaa. Tämän vuoksi alistusvelvollisuudesta ehdotetaan luovuttavaksi. Saamen kielen taidon lukeminen ansioksi virkaa saamelaisten kotiseutualueen seurakunnissa täytettäessä ehdotetaan säilytettäväksi.
13 Lisäksi kirkollisiin kielisäännöksiin olisi otettava julkiyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain säännöksiä vastaavat säännökset, jotka koskevat henkilöstön kielitaidosta huolehtimista (2 ), kielitaidosta varmistamista palvelukseen otettaessa (3 ), kielitaitoa koskevista vaatimuksista ilmoittamisesta (4 ) ja hakuajan päätyttyä osoitetusta kielitaidosta (8 ). Näistä ehdotetaan säädettäväksi kirkkojärjestyksen tasolla. Edelleen kirkkojärjestykseen ehdotetaan säännöstä, että kielitaito osoitetaan kirkollishallinnossa siten kuin suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta valtionhallinnossa annetun valtioneuvoston asetuksen 3 ja 4 luvussa säädetään. Kielitaito voidaan osoittaa asetuksen mukaan yleisillä kielitutkinnoilla, jotka rinnastetaan asetuksessa tarkemmin säädetyllä tavalla valtionhallinnon kielitutkintoihin (13 ja 14 ), taikka opintojen yhteydessä (15-20 ). 4.3. Suomalais-saamelaisen seurakunnan statukseen liittyviä ongelmia Kirkkolain 3 luvun 5 :n 7 momentin nojalla saamelaisten kotiseutualueelle voidaan perustaa kaksikielinen suomalais-saamelainen seurakunta. Säätäessään momentin kirkolliskokous ei antanut mitään sisältöä tälle säännökselle. Tälle erikseen perustettavalle kaksikieliselle suomalais-saamelaiselle seurakunnalle ei ole myöhemminkään voitu osoittaa materiaalista sisältöä eikä soveltamisalaa sen lisäksi mitä saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa sekä kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä kielellisistä palveluista saamen kielellä on muutoinkin säädetty. Tämän vuoksi olisi säännöksestä nykymuodossa luovuttava. Tällöin voitaisiin vaihtoehtoina tyytyä saman pykälän 1 momentin ensimmäisen lauseen yleissäännökseen verrattuna 2 :n 1 momentin toiseen lauseeseen, jonka nojalla seurakunnan kielestä voidaan pääsäännön estämättä määrätä erikseen seurakunnan perustamisen yhteydessä. Seurakunta voi siten olla muukin kuin suomenkielinen, ruotsinkielinen tai kaksikielinen. Toistaiseksi ainoa muunkielinen seurakunta on Suomen evankelis-luterilainen saksalainen seurakunta. Tämän yleissäännöksen perusteella on mahdollista perustaa esimerkiksi suomalais-saamelainen seurakunta tai saamelais-suomalainen seurakunta kunnan kieliolosuhteet huomioon ottaen ja kuntarajoja myötäillen tai vaikkapa Suomen saamelainen seurakunta koko maata varten. Laissa tarkoitettua kaksikielistä saamelais-suomalaista seurakuntaa perustettaessa olisi aina lakkautettava vanha seurakunta (Utsjoki, Inari, Enontekiö, Sodankylä). Myös tällaiset 5 :n 7 momenttiin sisältyvät hallinnolliset elementit ovat säännöksen soveltamisen tiellä. Toinen vaihtoehto olisi jättää 7 momentista pois määritelmä suomalais-saamelainen. Tällöin seurakunta voisi olla myös saamelais-suomalainen, mikä Utsjoen tilanteessa olisi luontevampi kuin nykyisen lain käsite väestön enemmistön ollessa siellä saamelaisia. Kun jälkimmäinen vaihtoehto ei sisällä mitään materiaalista lisää ensimmäiseen verrattuna, voidaan ensimmäistä vaihtoehtoa pitää parempana. Tämä mahdollistaisi nimittäin
14 sen, että saamelaisalueen seurakuntien nimi voitaisiin haluttaessa muuttaa pelkkänä nimenmuutosasiana (KJ 13:11) kuulumaan muotoon suomalais-saamelainen.. tai saamelais-suomalainen seurakunta. Nyt tätä menettelyä ei ole pidetty oikeudellisesti mahdollisena, koska nimenmuutoksen jälkeen ei olisi pelkän nimen perusteella tietoa siitä, onko kysymyksessä tavallinen seurakunta vaiko oikeudellisessa mielessä oman kategoriansa muodostava kirkkolain 3 luvun 5 :n 7 momentissa tarkoitettu suomalaissaamelainen seurakunta, jota koskisivat jotkin erityissäännökset. Tilanne, jossa nimestä ei voi vetää johtopäätöksiä tällaisesta asiasta, ei ole hyvän hallinnon mukaista. Tämä sama ongelma rasittaa toistaiseksi seurakuntayhtymähallinnossa yhteisen kirkkovaltuuston nimeä, joka merkitsee aivan eri asioita täydellisessä ja osittaisessa yhteistaloudessa olevissa seurakuntayhtymissä. Ehdotettava säännös nykyisen 7 momentin osalta on laadittu edellä olevan pohjalta, jonka mukaan 7 momentti kumottaisiin. Tilanne jäisi siten joko 1 momentin varaan, mikä edellyttäisi saamelaisten osalta erityisiä hallinnollisia kaksikielisyyssäännöksiä tai -määräyksiä saamen kielen käyttämisen lisäksi, taikka nimenmuutoksen varaan kirkkojärjestyksen 13 luvun 11 :n nojalla. On vielä syytä huomauttaa, että seurakunnan nimessä esiintyvä kaksikielisyysilmaisu ilman uuden seurakunnan perustamista tarkoittaa vain saamen kielen käyttämistä siinä laajuudessa kuin kirkkolaissa omaksutussa saamelaisten kielilaissa tarkemmin säädetään. 4.4. Yksityiskohtaiset perustelut 4.4.1. Kirkkolaki KL 3:3 Seurakuntajako Pykälässä säädetään seurakuntajaotuksen perusteista. Seurakuntajaotus noudattaa kunnallista jaotusta siten, että kukin kunta on kokonaisuudessaan saman seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueella. Samaan seurakuntaan voi siten kuulua useita kuntia. Saman kunnan alueella voi olla useita seurakuntia joko alueellisella tai kielellisellä perusteella, jolloin niiden on muodostettava seurakuntayhtymä. Pykälän uudeksi 3 momentiksi ehdotetaan nykyinen 7, joka koskee kielellisen vähemmistön aseman huomioon ottamista seurakuntajaotuksen edellytyksenä.
15 KL 3:5 Seurakunnan ja seurakuntayhtymän kieli Pykälässä säädettäisiin nykyiseen tapaan seurakunnan ja seurakuntayhtymän kielestä. Seurakunnat ja seurakuntayhtymät ovat joko suomenkielisiä tai ruotsinkielisiä taikka kaksikielisiä samojen periaatteiden mukaisesti kuin kunta ja kuntayhtymä. Säännös on luonteeltaan hallinnollinen, mutta sillä on sisällöllinen yhteys 8 :ään, jossa ehdotetaan säädettäväksi niistä asioista ja asiaryhmistä, joissa noudatetaan kielilain materiaalisia säännöksiä, esimerkiksi tärkeää tiedottamista Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan yhdistettäväksi nykyinen 4 momentti, jonka mukaan Ahvenanmaan maakunnan alueella seurakunnat ovat yksikielisiä. Lisäksi ehdotetaan, että momentin viittaus tarkistetaan kohdistumaan uuteen kielilakiin. Pykälän 2 momentiksi ehdotetaan nykyistä 3 momenttia, joka koskee seurakuntayhtymien kielellistä asemaa. Momentti ehdotetaan kirjoitettavaksi kielilain kuntayhtymiä koskevan säännöksen mukaisesti. Siten seurakuntayhtymä on yksikielinen, jos siihen kuuluu ainoastaan yksikielisiä seurakuntia, ja kaksikielinen, jos siihen kuuluu erikielisiä seurakuntia tai vähintään yksi kaksikielinen seurakunta. Seurakuntayhtymän kieli määräytyy tällöin siihen kuuluvien seurakuntien läsnäoleviksi merkittyjen jäsenten enemmistön mukaan. Tällä on seurakuntayhtymässäkin vaikutusta mm. viranomaisten työkieleen sekä yksilön oikeuksiin oman kielen käytössä 8 :n perusteella siinä viitattujen kielilain säännösten sekä kirkkolain 4 luvun nojalla. Kirkkojärjestyksen 10 luvun 15 :ssä on tarkempia säännöksiä siitä, miten seurakuntayhtymän kielellistä statusta tarkastellaan ja miten se vaikuttaa hiippakuntaan kuulumiseen. Jos seurakuntien väkiluvussa eli läsnäolleiksi merkittyjen jäsenten määrässä tapahtuu vuoden vaihteessa toimitettavan laskennan mukaan sellaisia muutoksia, että ne kirkkolain 3 luvun 6 :n 4 momentin mukaan aiheuttavat seurakuntayhtymän siirtymisen toisen tuomiokapitulin alaiseksi, yhteisen kirkkovaltuuston on todettava tämä, minkä jälkeen siirtyminen tapahtuu seuraavan kalenterivuoden alusta alkaen. Pykälän 3 momentiksi ehdotetaan nykyistä 5 momenttia, jonka mukaan tuomiokapituli määrää joka viides vuosi seurakuntien kielen. Tuomiokapitulit ovat tehneet päätökset seurakuntien kielellisestä asemasta vuosiksi 1999 2003. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi toimivaltaisen viranomaisen osalta siten, että päätöksen tekisi tuomiokapitulin asemasta kirkkohallitus. Kysymyksessä on, ottaen huomioon myös kielilain 5, normitasoinen päätös, josta ei ole valitusoikeutta. Kirkkolain 2 luvun 3 :n nojalla täytäntöönpanomääräyksen voi antaa kirkkohallitus tai piispainkokous, milloin siihen on kirkkolaissa valtuutus. Ottaen huomioon kirkkohallituksen tehtävät yleishallintoviranomaisena ja seurakuntajaotuksesta päättävänä viranomaisena tehtävä kuuluu sen toimialaan. Kaikkia momentteja ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että seurakunnan kielellinen asema määräytyy seurakunnan väkiluvun eli läsnäolevaksi merkittyjen jäsenten perusteella.
16 Pykälän 6 momentti, joka koskee kielilain säännösten soveltamista seurakunnassa, ehdotetaan siirrettäväksi uudeksi 8 :ksi ja laajennettavaksi koskemaan kirkollishallintoa yleisesti. Pykälän 7 momentti, joka koskee suomalais-saamelaista seurakuntaa, ehdotetaan kumottavaksi yleisperusteluissa mainituilla perusteilla. KL 3:7 Kirkon ja hiippakunnan viranomaisten kieli Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että kirkon keskushallintoelimet eli kirkolliskokous, piispainkokous, kirkkohallitus ja sen alaiset viranomaiset sekä kirkon sopimusvaltuuskunta, joiden toimialueena on koko kirkko, ovat kaksikielisiä viranomaisia. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi hiippakunnallisten viranomaisten kielestä. Tällainen viranomainen olisi yksikielinen, jos hiippakuntaan kuuluu vain yksikielisiä seurakuntia, ja kaksikielinen, jos hiippakuntaan kuuluu vähintään yksi kaksikielinen seurakunta. Samaan hiippakuntaan ei voi kuulua erikielisiä yksikielisiä seurakuntia, koska kaikki ruotsinkieliset seurakunnat kuuluvat Porvoon hiippakuntaan. Kaksikieliset seurakunnat kuuluvat siihen hiippakuntaan, johon enemmistö seurakunnan väkiluvusta kuuluu. Muista hiippakunnista poiketen Porvoon hiippakuntaan kuuluvat kirkkolain 3 luvun 6 :n nojalla maantieteellisestä sijainnistaan huolimatta kaikki ruotsinkieliset seurakunnat ja kaksikieliset seurakunnat, joissa enemmistön kieli on ruotsi. Näiden viranomaisten kielestä ei ole aiemmin ollut kirkon omia säännöksiä. KL 3:8 Kirkollishallinnossa noudatettavat kielisäännökset Uuden pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että kirkollishallinnossa noudatetaan soveltuvin osin, mitä kielilaissa ( / ) säädetään oikeudesta käyttää suomea ja ruotsia viranomaisissa, asian käsittelykielestä viranomaisissa, toimituskirjan ja muun asiakirjan kielestä, kielellisten oikeuksien turvaamisesta, viranomaisten työkielestä, yleisessä tiedottamisessa käytettävästä kielestä sekä kielellisten oikeuksien edistämisestä. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi, että mitä kielilaissa säädetään valtion viranomaisista, koskee soveltuvin osin kirkon ja hiippakunnan viranomaisia, ja mitä kunnallisista viranomaisista, koskee vastaavasti soveltuvin osin seurakunnan ja seurakuntayhtymän viranomaisia. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi [ voimassa olevan 5 :n 2 momentin mukaisesti, että Oulun hiippakunnan tuomiokapitulissa ja niissä seurakunnissa, jotka kuuluvat kokonaan tai osittain saamelaisten kotiseutualueeseen, noudatetaan lakia [ saamen kielen...]].
17 KL 6:1 Viranhaltijat ja työntekijät Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jossa säädettäisiin kelpoisuusvaatimuksista myönnettävän erivapauden mahdollisuudesta ja siitä viranomaisesta, joka erivapauden voisi myöntää. Erivapauden voisi myöntää seurakunnan tai seurakuntayhtymän papin ja lehtorin viran hakijan osalta se tuomiokapituli, jonka alainen se seurakunta tai seurakuntayhtymä on, jonka virasta on kysymys. Muun viran hakijan osalta erivapauden myöntäisi se viranomainen, jonka toimivaltaan viran perustaminen kuuluu. Siten kirkkohallituksen kaikkien virkojen osalta erivapauden voisi myöntää kirkkohallituksen täysistunto ja hiippakunnan muiden kuin papin ja lehtorin virkojen osalta hiippakuntavaltuusto. Piispan ja kirkkoneuvoksen osalta toimivalta olisi kirkolliskokouksella. Erivapaus voitaisiin myöntää vain erittäin painavasta syystä. Esimerkkeinä voidaan mainita kielitaitovaatimusten osalta muun muassa kanttori, tutkija tai palvelutehtäviä suorittava henkilö, kun tarkoituksena on saada sellaista erityistä osaamista, jossa puuttuva kielitaito ei ole esteenä tehtävien hyvälle suorittamiselle. Voimaantulosäännös Kirkkolain muutokset ehdotetaan tulevan voimaan samasta ajankohdasta kuin uusi kielilaki. 4.4.2. Kirkkojärjestys KJ 6:8 b Uudeksi 8b :ksi ehdotetaan säännöstä, joka vastaisi julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain 2, 3, 4 ja 8 :ää. Mainitun 2 :n mukaan viranomaisen on koulutusta järjestämällä ja muilla henkilöstöpoliittisilla toimilla huolehdittava siitä, että sen henkilöstöllä on riittävä kielitaito viranomaisen tehtävien hoitamiseksi kielilaissa ja muussa lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisesti. Näitä muita tehtäviä liittyy muun muassa väestökirjanpitotehtäviin ja hautaustoimeen niistä annetun lainsäädännön mukaisesti. Sanotun 3 :n mukaan virkaa täytettäessä ja muuhun palvelussuhteeseen otettaessa on varmistauduttava siitä, että palvelukseen otettavalla on työtehtävien edellyttämä kielitaito, ja 4 :n mukaan ilmoituksessa, joka koskee viran tai muun palvelussuhteen haettavana tai avoimena olemista, on mainittava mahdollisista kielitaitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista sekä työtehtävien edellyttämästä taikka palvelukseen otettaessa eduksi luettavasta kielitaidosta. Viitatun 8 :n mukaan virkaa täytettäessä tai muuhun palvelussuhteeseen otettaessa otetaan huomioon myös sellainen hakija, joka on osoittanut vaaditun kielitaidon hakuajan päätyttyä, jos tämä ei viivytä asian käsittelyä.
KJ 6:8 c 18 Uudeksi pykäläksi ehdotetaan siirrettäväksi pääosa voimassa olevasta 10 :stä. Uusi säännös koskisi koko kirkollishallinnon henkilökuntaa. Koko säännöksen perustelujen osalta viitataan lukuun 4.2. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan siten säädettäväksi, että kirkkoherran viran kielitaitovaatimuksena olisi yksikielisessä seurakunnassa seurakunnan kielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito ja toisen kielen tyydyttävä ymmärtämisen taito. Tämä vastaisi korkeakoulututkintoa edellyttävän viran yleistä kielitaitovaatimusta. Kaksikielisen seurakunnan osalta vaadittaisiin enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa ja toisen kielen hyvää suullista ja kirjallista taitoa. Tämä vastaa nykyisiä kielitaitovaatimuksia. Tältä osin ei tarvittaisi enää piispainkokouksen täydentävää päätöstä. Voimaantulosäännöksessä otetaan kantaa aikaisempien määräysten mukaisiin kielitaitovaatimuksiin, joita on nyt vanhemmalla virkakunnalla. Kun seurakunta voi kirkkolain 3 luvun 5 :n nojalla olla muunkin kuin suomenkielinen tai ruotsinkielinen, ehdotetaan, että asianomainen tuomiokapituli voisi tällaisessa tapauksessa päättää kirkkoherralta vaadittavasta kielitaidosta. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että kirkollishallinnon muulta henkilöstöltä, jolta edellytetään säädettynä kelpoisuusehtona korkeakoulututkintoa, vaaditaan kaksikielisessä viranomaisessa viranomaisen virka-alueen väestön enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Yksikielisessä viranomaisessa edellytetään viranomaisen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Näistä kelpoisuusvaatimuksista voitaisiin poiketa johtosäännöllä tai kielisäännöllä, jos työtehtävät sitä edellyttävät tai jos eri kielten käyttämistä edellyttävien työtehtävien jako viranomaisessa sen sallii taikka vaatimuksista poikkeamiselle on muita erityisen painavia syitä. Tämä vastaisi valtion henkilöstöltä, jolta edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa, vaadittavaa yleistä kielitaitovaatimusta. Kielitaitovaatimukset voivat siten yksittäisten virkojen osalta olla normaalia vaativampia tai alempia ja koskea muitakin kieliä kuin suomea ja ruotsia. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että kirkollishallinnon muilta kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetulta viranhaltijoilta vaadittavasta kielitaidosta määrättäisiin kielisäännössä, johtosäännössä tai toimenkuvassa. Erillinen kielisääntö voi olla tarkoituksenmukainen monissa tilanteissa, mutta saattaa olla myös tarpeeton erillinen sääntö, koska ylivoimaisesti suurin osa seurakunnista on yksikielisiä ja 2 momentin yleissäännös ratkaisee kielitaitovaatimuksen merkittävältä osalta. Siten on perusteltua säilyttää myös johtosääntö ja toimenkuva kielitaitovaatimusta sääntelevänä vaihtoehtona. Tässä momentissa tarkoitetun henkilöstön kelpoisuusehdoista ja työtehtävistä määrätään useimmiten toimenkuvis-
19 sa. Kaksikielisissä seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä kielisääntö olisi kuitenkin pakollinen ehdotetun 4 momentin mukaan. Kanttorin kielitaidosta ei ehdoteta säädettäväksi erikseen. Jos kanttorin virkaan edellytetään korkeakoulututkintoa, hänen kielitaitovaatimustaan koskisi 2 momentin yleissäännös. Muussa tapauksessa siitä määrättäisiin kielisäännössä tai johtosäännössä. Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että kaksikielisessä seurakunnassa ja seurakuntayhtymässä kielisääntö olisi pakollinen. Sitä ei kuitenkaan alistettaisi tuomiokapitulin vahvistettavaksi. Kielisääntö hyväksyttäisiin samassa järjestyksessä kuin johtosääntö. Seurakuntatasolla sen vahvistaisi kirkkovaltuusto, seurakuntaneuvosto tai yhteinen kirkkovaltuusto, hiippakuntatasolla hiippakuntavaltuusto ja kirkon keskushallinnossa kirkkohallitus. Pykälän 5 momentiksi ehdotetaan nykyistä 10 :n 4 momenttia saamen kielen taidon lukemisesta erityiseksi ansioksi saamelaisten kotiseutualueella. KJ 6:8 d Pykälässä ehdotetaan, että suomen ja ruotsin kielen taito osoitettaisiin siten kuin valtioneuvoston asetuksessa suomen ja ruotsin kielen osoittamisesta valtionhallinnossa ( ) tarkemmin säädetään. Kielitaito voitaisiin osoittaa nykyiseen tapaan yleisillä kielitutkinnoilla tai opintojen yhteydessä. Voimaantulosäännös Kirkkojärjestyksen muutokset ehdotetaan tulevan voimaan samasta ajankohdasta kuin kirkkolain 3 luvun 3, 5, 7 ja 8 :n muutokset. Ennen kirkkojärjestyksen voimaantuloa on ryhdyttävä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin. Tällaisia toimia ovat muun muassa kielitaitovaatimuksia koskevien määräysten tarkistaminen. Tällaisia määräyksiä sisältyy tai voi sisältyä virkasääntöön, kielisääntöön, johtosääntöön ja erillisiin hallinnollisiin päätöksiin. Kirkkojärjestyksessä, sen nojalla annetussa määräyksessä taikka muussa määräyksessä suomen tai ruotsin kielen taitoa koskevaksi kelpoisuusehdoksi säädetty tai määrätty kielen täydellinen hallitseminen, täydellinen hallinta tai täydellinen taito vastaisi asianomaisen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa. Piispainkokouksen päätökset kirkkoherran ja kanttorin kielitaidosta kumoutuvat kirkkojärjestyksen 6 luvun 10 :n kumoamisen myötä. Voimaantulosäännöksessä on tarpeen säätää, miten uudet säännökset vaikuttavat virassa olevien kirkkoherrojen ja kanttorei-