KIILAN ALUEEN KAIVOVEDEN LAATU 2018 PROJEKTIYHTEENVETO
JOHDANTO Vantaan ympäristökeskuksessa tehdään kaivovesitutkimuksia tarkoituksena selvittää kunnallisen vesijohtoverkoston ulkopuolisten asuinalueiden kaivoveden laatua ja sen riittävyyttä. Vuoden 2018 tutkimuskohteeksi valittiin Kiilassa oleva asuinalue, tarkemmin Aurinkotiellä, Kuutamotiellä, Kvistintiellä ja Katriinantien itäpuolella olevat taloudet. Mukaan otettiin myös Tähtitaivaantiellä, Tähtitaivaankujalla, Nykullantiellä, Täysikuuntiellä ja Katriinantien länsipuolella olevat rengaskaivot. Alueella on tehty aikaisemmin tutkimus vuonna 2012. Talousvesikaivojen valvonnassa noudatetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetusta pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (401/2001). TUTKIMUKSEN KOHTEET JA SUORITUS Tutkimus toteutettiin touko-kesäkuussa 2018. Kohdealueen talouksiin jaettiin kirje, jossa pyydettiin tutkimuksesta kiinnostuneita ilmoittautumaan tutkimukseen. Kirjeen mukana toimitettiin kyselylomake, jolla pyrittiin mm. selvittämään asukkaiden mielipiteitä veden riittävyydestä ja heidän omia havaintojaan kaivovetensä laadusta. Määräaikaan mennessä ilmoittautui 23 taloutta. Vesinäytteet haettiin touko-kesäkuun vaihteessa viikolla 22. Näytteet otettiin talon sisällä olevasta vesihanasta mahdollisen vedenkäsittelyn jälkeen. Näytteet tutkittiin MetropoliLabissa Helsingissä. Kaikille tutkimuksessa mukana olleille talouksille lähetettiin veden tutkimustodistus, tietoa yleisimmistä kaivovesistä tehtävistä tutkimuksista ja eri tutkittavien aineiden vaikutuksista vedenlaatuun sekä tarvittaessa kaivon desinfiointiohje. Alla olevassa taulukossa 1 on esitetty tutkimuksessa mukana olleiden talouksien jakautuminen alueella. Kuvassa 1 on rajattuna tutkimusalue. Taulukko 1. Tutkimukseen osallistuneet taloudet Tutkimukseen osallistujat osoite taloudet porakaivo rengaskaivo Aurinkotie 3 2 1 Kuutamotie 13 7 6 Kvistintie 1 1 0 Katriinantie, itäpuoli 4 2 2 Nykullantie 1-1 Katriinantie, länsipuoli 1-1 yhteensä 23 12 11 2
Kuva 1. Tutkimusalue KAIVOVESIEN TUTKIMUKSET Tutkimuksella oli tarkoitus saada yleiskuva alueella käytettävän veden laadusta sekä ympäröivän toiminnan mahdollisista vaikutuksista kaivovesien laatuun. Tutkimus sisälsi sekä mikrobiologisia ja kemiallisia analyysejä että aistinvaraisen arvion. Kemiallisissa analyyseissä oli mukana myös raskasmetalleja sekä laatuparametreja, joilla on vaikutusta veden korroosioominaisuuksiin ja sitä kautta käytettävän talousveden laatuun. Porakaivoista määritettiin lisäksi fluoridi, arseeni, uraani ja radon, joiden esiintyminen kaivovesissä on nimenomaan tyypillistä porakaivoissa. VESIANALYYSIT Mikrobiologinen tutkimus Mikrobiologiseen tutkimukseen kuului koliformisten bakteerien ja Escherichia coli -bakteerin määrittäminen. Koliformisten bakteerien esiintyminen ilmentää veden yleistä likaantumista, esimerkiksi pintavesien pääsyä kaivoveteen. E.coli -bakteerit puolestaan viittaavat veden ulosteperäiseen saastumiseen kuten jätevesien kulkeutumiseen kaivoon. Talousvesikaivojen vedessä koliformisia bakteereja tulee olla vähemmän kuin 100 pmy/100 ml. E.coli - bakteereja ei talousvedessä saa esiintyä. 3
Sameus Veden sameus johtuu usein savesta tai raudasta, eikä sillä sinänsä ole terveydellisiä haittavaikutuksia. Kaivoveden sameus voi olla osoituksena pintavesien pääsystä kaivoon. Sameudelle on asetettu laatusuositus alle 1 NTU, aistinvaraisesti sameus on havaittavissa 4-5 NTU:n pitoisuudessa. Väri Veden väri johtuu yleisesti värillisistä orgaanisista yhdisteistä, joita voi tulla pintavesien päästessä kaivoon. Maaperästä voi myös liueta veteen rautaa tai mangaania, millä on vaikutusta veden väriin. Väriluvulla ei ole suoraa terveydellistä vaikutusta. Värin suositusraja-arvo on 5 mg Pt/l. ph Rengaskaivojen vesi on Suomessa yleensä hapanta (ph alle 7) ja porakaivojen emäksistä (ph yli 7). Laatusuosituksen tavoitetaso ph:lle on 6,5-9,5. Vesi ei saa olla kuitenkaan haitallisessa määrin syövyttävää eikä haitallisessa määrin kalkkisaostumia lisäävää, joten käytännössä tulee pyrkiä ph-arvoon 7,0-8,8. Sähkönjohtavuus Veden sähkönjohtavuus kuvaa veteen liuenneiden mineraalisuolojen määrää. Sähkönjohtavuuden avulla ei voida arvioida veden terveydellisiä vaikutuksia. Laatusuositus sähkönjohtavuudelle on alle 2500 µs/cm, mutta korroosio-ongelmien välttämiseksi on kuitenkin pyrittävä pienempään sähköjohtavuuteen. KMnO 4 -luku Kaliumpermanganaattiluku kertoo kaivovedessä olevasta orgaanisesta maa-aineksesta, humuksesta. Humus sinällään ei ole terveydellinen haittatekijä, mutta se osoittaa pintavesien pääsyä kaivoon ja värjää vettä ruskeaksi. KMnO4-luku kuuluu laatusuosituksiin ja sille on asetettu raja-arvo 20 mg/l. Hyvissä porakaivovesissä luku on yleensä alle 6 mg/l ja rengaskaivoissa alle 13 mg/l. Nitraatti, nitriitti ja ammonium Typpiyhdisteitä on kallioperässä erittäin vähän. Nitraattia, nitriittiä ja ammoniumia tulee kaivoveteen yleensä lannoitteista, mutta myös jätevesien vaikutus voi näkyä pitoisuuksien kohoamisena. Nitriitin esiintyminen talousvedessä on merkkinä bakteeritoiminnasta esimerkiksi vesijohdoissa. Nitraatti ja nitriitti voivat aiheuttaa terveyshaittaa. Nitraatin aiheuttamat terveysriskit kohdistuvat imeväisikäisiin lapsiin, joilla nitraatista muodostuva nitriitti voi aiheuttaa häiriöitä punasolujen happiaineenvaihduntaan. Ruuansulatuselimistössä muodostuvan nitriitin epäillään myös aiheuttavan mahalaukun ja virtsarakon syöpää. Näiden terveydellisten syiden perusteella nitraatille on asetettu laatuvaatimuksissa raja-arvo 50 mg/l ja nitriitille 0,5 mg/l. Ammoniumin ei ole todettu aiheuttavan terveyshaittaa, mutta suurina pitoisuuksina se voi aiheuttaa pistävää hajua ja makua veteen. Ammoniumin laatusuositusraja-arvo on 0,5 mg/l. 4
Kovuus Veden kovuus aiheutuu pääasiassa veteen liuenneesta kalsiumista ja magnesiumista. Korkea kovuus lisää kalkin saostumista putkistoon, mistä syystä ph:n on oltava sitä alempi, mitä korkeampi veden kovuus on. Liian alhainen veden kovuus on eräs metalliputkistojen korroosioon vaikuttava tekijä. Kovuudelle ei ole asetettu raja-arvoa. Hyvässä vedessä kovuus on välillä 0,5-1,0 mmol/l. Kloridi Pohjavesissä kloridia esiintyy vanhoilla merenpohja-alueilla tai jätevesien ja tiesuolauksen vaikutuksen seurauksena, jolloin pitoisuudet voivat olla kymmeniä tai satoja milligrammoja litrassa. Klorideilla ei tiedetä olevan haitallisia terveysvaikutuksia, mutta ne aiheuttavat makua veteen 200-300 mg/l pitoisuuksina. Kloridi aiheuttaa korroosiota vesijohdoissa. Kloridin laatusuositus on 100 mg/l, mutta vesijohtomateriaalien syöpymisen ehkäisemiseksi pitoisuuden tulisi olla alle 25 mg/l. Hyvässä vedessä kloridipitoisuus on alle 10 mg/l. Rauta ja mangaani Rautaa ja mangaania esiintyy yleisesti Suomen maaperässä. Pohjavesissä ne esiintyvät yleensä yhdessä, rautaa kuitenkin huomattavasti enemmän. Raudan ja mangaanin haittavaikutuksia on pidetty lähinnä teknisinä ja esteettisinä eli ne aiheuttavat pyykin ja saniteettikalusteiden värjäytymistä, pahaa makua veteen ja saostumia putkistoon. Mangaanin aiheuttamista terveysvaikutuksista ei ole yksiselitteistä näyttöä, mutta eräiden tutkimusten mukaan juomaveden mangaani saattaa suurina pitoisuuksina aiheuttaa lapsille neurologisia oireita. Raudan suositusraja-arvo on 400 µg/l ja mangaanin 100 µg/l. Fluoridi Fluoridia esiintyy erityisesti rapakivialueilla ja porakaivovesissä myös rapakivialueiden ulkopuolella. Fluoridi on ihmiselle välttämätön hivenaine, mutta liiallisissa määrin terveydelle haitallinen aiheuttaen hammaskiilteen muodostumishäiriöitä ja lisäten luun murtumisherkkyyttä. Korkeat fluoridipitoisuudet ovat haitallisia erityisesti lapsille, mutta aikuisenkaan ei pitäisi käyttää vuosikausia vettä, jonka fluoridipitoisuus on yli 2 mg/l. Fluoridille asetettu laatuvaatimusraja on 1,5 mg/l. Arseeni Arseenia voi tulla kaivoveteen maa- ja kallioperästä. Korkeimmat pitoisuudet on todettu porakaivovedessä. Arseeni on karsinogeeninen aine. Arseenin laatuvaatimusraja-arvo on 10 µg/l. Radon ja uraani Radioaktiivisiin aineisiin kuuluvat radon ja uraani ovat peräisin maa- ja kallioperän kiviaineksesta. Radonia sisältävä vesi lisää juotuna säteilyannosta mahalaukulle. Veden korkea uraanipitoisuus vahingoittaa munuaisia ja luustoa. Radonia ja uraania esiintyy erityisesti porakaivovesissä. Yksityistalouden kaivoveden radonpitoisuudelle on asetettu raja-arvo 1000 Bq/l ja uraanille 30 µg/l. 5
Elohopea Elohopea on erittäin myrkyllinen raskasmetalli, jolla on kyky kerääntyä elimistöön ja aiheuttaa elinvaurioita, erityisesti munuaisiin. Vesiin elohopea voi joutua teollisuuden ilma- ja jätevesipäästöistä, fossiilisten polttoaineiden käytöstä, kaivostoiminnasta ja kaatopaikoilta. Talous- ja pohjaveden elohopeapitoisuus Suomessa on suuruusluokaltaan pienempi kuin elohopean määritysraja (alle 0,2 µg/l). Terveysperusteinen enimmäisarvo talousvedessä on 1,0 µg/l. Kadmium Kadmium on elimistöön kertyvä myrkyllinen raskasmetalli. Haitalliset vaikutukset kohdistuvat erityisesti munuaisiin ja luustoon. Kadmiumia voi joutua vesiin yhdyskunta- ja teollisuusjätevesistä, laskeumasta, lannoitteista, jätevesilietteestä sekä metallisista vesikalusteista. Terveysperusteinen enimmäisarvo talousvedessä on 5,0 µg/l. Kromi Luonnontilaisessa pohjavedessä kromia on erittäin vähän. Kromiyhdisteitä saattaa joutua vesiin mm. metalli-, nahka- ja lasiteollisuuden jätevesistä. Vesijohtoveteen kromia voi liueta kiinteistöjen vesikalusteisiin käytetyistä metalliseoksista. Suun kautta saatuna kromia ei luokitella karsinogeeniseksi. Terveysperusteinen enimmäisarvo talousvedessä on 50 µg/l. Kupari Talousveden kupari on pääosin peräisin kiinteistön vedenjakelulaitteiden ja -kalusteiden materiaaleista. Veden kuparipitoisuus vähenee kuitenkin nopeasti vettä juoksutettaessa. Kupari aiheuttaa veteen karvasta makua ja vihertäviä tahroja saniteettikalusteisiin. Kuparipitoinen vesi voi myös muuttaa hiukset vihertäviksi. Terveysperusteisen enimmäisarvon (2 mg/l) ylittävä kuparipitoisuus voi juotuna ärsyttää mahaa ja aiheuttaa äkillistä pahoinvointia. Lyijy Lyijy on elimistöön kertyvä myrkyllinen raskasmetalli, joka voi aiheuttaa haitallisia vaikutuksia mm. hermostoon ja luustoon. Lyijy on erityisen haitallista lapsille ja haitallisuus lisääntyy veren lyijypitoisuuden kasvaessa. Lyijyä voi joutua raakaveteen teollisuuden saastutuksen seurauksena tai jakelulaitteista, jos niissä on käytetty lyijyä sisältäviä metalliseoksia. Suomessa talousveden lyijypitoisuudet ovat yleensä erittäin pieniä verrattuna useimpiin Euroopan maihin. Terveysperusteinen enimmäisarvo talousvedessä on 10 µg/l. Nikkeli Nikkeliä on raakavedessä yleensä niukasti. Tosin, jos maaperässä on nikkelipitoisia mineraaleja, voi porakaivovesissä esiintyä terveysperusteisen enimmäisarvon (20 µg/l) ylittäviä pitoisuuksia. Nikkeliyhdisteet on hengitettynä karsinogeenisia. Suun kautta saatuna nikkeli ei ole kovin haitallista. 6
Sinkki Sinkkiä käytetään mm. rakennus-, auto- ja lääketeollisuudessa sekä kuluttajatuotteiden valmistuksessa. Turvallisen sinkkipitoisuuden raja-arvona voidaan talousveden sinkkipitoisuutta arvioitaessa käyttää 2 mg/l. Tällöin sinkki saattaa aiheuttaa jo veden maun huononemista. Jotkin sinkkiyhdisteet ovat erittäin myrkyllisiä. Aistinvarainen tutkimus Talousvedessä todettu vieras haju ja poikkeava ulkonäkö merkitsevät yleensä jonkinlaista häiriötä veden laadussa. Hajua voivat aiheuttaa mm. jätevedet, orgaaniset aineet, rauta, mangaani, ammonium sekä pohjaveden heikon happitilanteen seurauksena syntyvä rikkivety. Talousveden hajulle on annettu tavoitetaso ei selvää vierasta hajua. Ulkonäölle ei ole talousvesiasetuksessa määritelty tavoitetasoa. VESITUTKIMUSTULOKSET Tutkituista kaivovesistä 5 (22 %) täytti tutkituilta ominaisuuksiltaan kaikki talousvesiasetuksen mukaiset laatuvaatimukset ja -suositukset. Kaivoja, joiden vesi täytti laatuvaatimukset oli 17 (74 %). Taulukko 2. Laatuvaatimukset ja -suositukset täyttävät kaivot laatuvaatimukset ja - suositukset täyttyivät laatuvaatimukset täyttyvät laatuvaatimukset ei täyttynyt yht. kaivojen määrä 23 5 22 % 17 74 % 6 26 % Alla olevassa taulukossa on koottuna kaivovesistä tehdyt analyysit, niiden raja-arvot, kaivojen lukumäärä, joista kyseinen analyysi tehtiin, laatuvaatimukset/-suositukset täyttävien kaivojen lukumäärä sekä pienin ja suurin todettu arvo. Laatuvaatimukset on merkitty taulukkoon lihavoinnilla. Porakaivoista tehtiin kaikki alla olevat analyysit, rengaskaivoista muut paitsi fluoridi, radon ja uraani. Taulukko 3. Laatuvaatimukset ja -suositukset täyttävät kaivot analyysikohtaisesti raja-arvo kaivojen määrä täytti vaatimukset täytti vaatimukset % pienin arvo suurin arvo koliformiset bakteerit 100 mpn/100ml 23 22 96 0 310 E.coli -bakteeri 1) 0 mpn/100ml 23 23 100 0 0 sameus 3) 1 FNU 23 13 57 < 0,2 63 väri 5 mg Pt/l 23 21 91 < 2,5 15 ph 6,5-9,5 23 20 87 5,9 9 7
raja-arvo kaivojen määrä täytti vaatimukset täytti vaatimukset % pienin arvo suurin arvo sähkönjohtavuus alle 2500 µs/cm 23 22 96 69 3420 KMnO 4-luku 20 mg/l 23 22 96 < 2 25 ammonium 0,5 mg/l 23 23 100 < 0,005 0,019 nitriitti 0,5 mg/l 23 23 100 < 0,007 < 0,01 kokonaiskovuus 4) 23 0,015 2,1 kloridi 100 mg/l 23 18 78 1,4 990 mangaani 100 µg/l 23 22 96 < 3 140 rauta 400 µg/l 23 21 91 < 15 4100 elohopea 1,0 µg/l 23 23 100 < 0,03 0,06 kadmium 5,0 µg/l 23 23 100 < 0,02 0,11 kromi 50 µg/l 23 23 100 < 0.05 2,3 kupari 2,0 mg/l 23 23 100 < 0,0002 0,41 lyijy 10 µg/l 23 23 100 < 0,1 7,4 nikkeli 20 µg/l 23 23 100 < 0,1 4,8 sinkki 5) 2 mg/l 23 23 100 < 0,005 0,3 arseeni 10 µg/l 23 23 100 < 0,1 1,9 fluoridi 1,5 mg/l 12 6 50 < 0,1 5,7 radon 1000 Bq/l 12 9 75 < 10 6790 uraani 6) 30 µg/l 12 11 92 0,06 39 haju ei selvää vierasta hajua 23 16 70 ulkonäkö 7) 23 18 78 1) talousvesiasetuksen yksikkö pmy/100 ml, tuloksissa yksikkö mpn/100 ml johtuu menetelmäerosta, mutta tulokset vastaavat toisiaan 2) neljässä kaivovedessä koliformisten bakteerien määrä oli 1-100 mpn/100 ml 3) yksikkönä tuloksissa FNU, joka on yhteneväinen talousvesiasetuksen yksikön NTU:n kanssa 4) kovuudelle ei ole talousvesiasetuksessa määritelty raja-arvoa 5) sinkille ei ole talousvesiasetuksessa määritelty raja-arvoa, käytetään arvoa 2 mg/l 6) talousvesiasetuksen 1352/2015 raja-arvo 7) ulkonäölle ei ole talousvesiasetuksessa määritelty tavoitetasoa, hyväksyttäviksi tulkittu laboratorion lausunnon kirkas/väritön/opalisoiva 8
YLITYKSET Raja-arvojen ylityksiä todettiin 18 kaivon vedessä. Laatuvaatimusylityksiä oli kuudessa kaivovedessä ja laatusuositusylityksiä 18 kaivovedessä. Ylityksiä oli mikrobiologisissa tutkimuksissa, sameudessa, värissä, ph:ssa, sähkönjohtavuudessa, KMnO4-luvussa, mangaanissa, raudassa, fluoridissa, radonissa ja uraanissa. Osassa kaivoista todettiin myös poikkeavaa veden hajussa (tunkkainen, kasvimainen, hedelmäinen) ja ulkonäössä (samea, kellertävä). Alla olevassa taulukossa on koottuna raja-arvot ylittävät analyysit ja ylitysten määrä pora- ja rengaskaivoissa eriteltynä. Laatuvaatimukset on merkitty taulukkoon lihavoinnilla. Taulukko 4. Raja-arvojen ylitykset yhteensä porakaivo rengaskaivo Kaivojen määrä 23 12 11 koliformiset bakteerit 1 1 0 sameus 10 6 4 väri 2 1 1 ph 3 1 2 sähkönjohtavuus 1 1 0 KMnO4-luku 1 1 0 kloridi 5 5 0 mangaani 1 0 1 rauta 2 2 0 fluoridi 6 6 - radon 3 3 - uraani 1 1 - haju 7 3 4 ulkonäkö 5 3 2 KYSELYN TULOKSET Kotitalouksiin lähetetyllä lomakkeella selvitettiin mm. veden riittävyyttä ja osallistujien omia havaintoja vedessä esiintyvistä poikkeamista ja mahdollisista saastutuslähteistä. Kyselyn palautti 22 taloutta. Kyselyyn vastanneista 14 (64 %) ilmoitti veden riittävyyden olevan hyvä, seitsemän (32 %) mielestä riittävyys oli kohtalainen ja yhden (4 %) mielestä huono. Eräs vastaaja kertoi joutuneensa syventämään kaivoa alueella aloitettujen pohjaveden pumppausten jälkeen. Yksi 9
vastaaja kertoi kaivon tyhjentyneen pumppausten seurauksena toukokuussa 2018 ja yksi kertoi veden loppuvan kuivana kesänä. Kahdessa kolmasosassa vastauksista kerrottiin vedessä todetuista aistinvaraisista poikkeavuuksista. Vastaajien omia havaintoja poikkeamista oli suolan, raudan, maan ja saven maku. Hajun osalta mainittiin yleisimmin maanläheinen, savimainen ja rautamainen haju. Veden ulkonäköä kuvattiin sameaksi, harmaaksi ja ruskeaksi. Kaivovesien laatua ja riittävyyttä vaarantavista tekijöistä mainittiin yleisimmin Kiilan alueella olevat yritykset, niiden tekemät räjäytystyöt ja pohjaveden pumppaukset. Lisäksi entisellä kaatopaikalla, hulevesien käsittelyllä ja läheiseltä teollisuusalueelta tulevalla joella katsottiin olevan vaikutusta kaivovesien laatuun. JOHTOPÄÄTÖKSET Kun kaivovesien laadun arvioinnin mittarina käytetään sekä talousveden laatuvaatimusten että -suositusten ylitystä, voidaan tutkimusalueen kaivovesien laatua pitää heikkona. Kaivovesiä, jotka täyttivät tutkituilta ominaisuuksiltaan kaikki talousvesiasetuksen mukaiset laatuvaatimukset ja -suositukset, oli vain hieman yli viidesosa tutkituista. Toisaalta arvioinnissa on syytä huomioida, että 16 (70 %) kaivon vesi soveltuu juoma- ja talousvedeksi, vaikka osassa vesistä todettiin veden laatua heikentäviä ominaisuuksia kuten sameutta, humusta, rautaa, poikkeava haju tai ulkonäkö tai vähäinen määrä koliformisia bakteereita. Näiden veden laatua heikentävien tekijöiden esiintyminen viittaa pintavesien pääsystä kaivoon. Maaperästä voi myös liueta veteen mm. rautaa tai mangaania, joilla on vaikutusta veden väriin. Talousveden laatuvaatimusten ylityksiä oli kuudessa kaivossa. Kaikkien kuuden kaivon vedessä oli korkea fluoridipitoisuus ja lisäksi kahdessa pitoisuus oli raja-arvon tuntumassa. Vettä, jonka fluoridipitoisuus on korkea, ei tule käyttää juomavetenä. Haittaa voidaan kuitenkin ehkäistä korvaamalla osan juomavedestä vähän fluoridia sisältävällä vedellä. Fluoridia voidaan myös poistaa vedestä erillisellä kotitalouksiin soveltuvilla vedenkäsittelylaitteella. Yhden kaivon veden uraanipitoisuus ylitti laatuvaatimusrajan ja veden radonpitoisuus oli hyvin korkea. Radonpitoisuus oli myös korkea kahden muun kaivon vedessä ja pitoisuus oli koholla useammassakin kaivossa. Pitoisuuden ollessa korkea ei vesi sovellu juoma- eikä talousvedeksi. Yhden kaivon veden rautapitoisuus oli niin korkea, ettei vettä suositella juomavedeksi. Vaikka mangaani kuuluu laatusuosituksiin, ei mangaanipitoisen veden käyttöä juomavetenä suositella pienille lapsille mahdollisten neurologisten oireiden takia. Tällaisia kaivovesiä tutkimuksessa tuli esille yksi. Uraanin, radonin, raudan ja mangaanin aiheuttamia haittoja voidaan poistaa niin ikään vedenkäsittelylaitteilla. Alueen asukkailta on tullut ympäristökeskukseen yhteydenottoja, joissa on epäilty ympäristön toimintojen vaikuttavan heikentävästi pohjaveden laatuun ja veden riittävyyteen. Vastaavanlaisia kommentteja tuli esille myös tehdyssä kyselyssä. Näin ollen kaivovesistä tehtiin edellistä vuoden 2012 projektia laajempi tutkimus sisältäen myös raskasmetalleja. Yleisesti 10
ottaen kaivovesissä todettiin hyvin pieniä määriä raskasmetalleja pitoisuuksien ollessa 6 24 % sallitusta raja-arvosta. Poikkeuksena oli yhden kaivoveden muihin kaivoihin verrattuna korkeahko lyijypitoisuus, joka ei kuitenkaan ylittänyt terveysperusteista raja-arvoa. Veden lyijypitoisuuteen voi olla vaikutusta myös kiinteistön vesijärjestelmän materiaaleilla, mitä ei tutkimuksessa selvitetty. Veden korroosio-ominaisuuksiin vaikuttaa useat eri tekijät ja niiden keskinäiset suhteet. Pehmeä, lievästi hapan vesi aiheuttaa korroosioita ja syövyttää metallisia vesijohtoja. Tutkitut kaivovedet olivat pääosin pehmeitä ja osa näistä happamia, joten on mahdollista myös korroosion heikentävän veden laatua. Veden korkean ph:n ja korkean kovuuden yhteisvaikutuksena voi putkistoon saostua kalkkia. Tällaisia kaivovesiä ei kuitenkaan tutkimuksessa todettu. Viidessä kaivovedessä oli korkea kloridipitoisuus, mikä voi aiheuttaa vesijohtojen korroosiota. Syövyttävyyden arvioinnissa tulisi kuitenkin ottaa huomioida vesijohtomateriaali, sillä veden ominaisuudet vaikuttavat eri tavalla eri materiaaleihin. Kyselyn perusteella veden riittävyydessä ei ole ollut ongelmaa. Vastaajista 96 % ilmoitti veden riittävyyden olevan hyvä tai kohtalainen. Tosin yksittäisiä kiinteistöjä koskevia ongelmia on ollut. Vaikka tutkimuksessa olevien kaivojen vesistä 70 % soveltui tutkituilta ominaisuuksiltaan juoma- ja talousvedeksi, esiintyi lähes kolmasosassa kaivoista sellaisia tekijöitä, jotka tulisi poistaa ennen kuin vesi soveltuisi juomavedeksi. Vaikkakaan vesistä ei löytynyt raskasmetalleja, esille tuli maa- ja kallioperästä johtuvia kaivoveden laatuun vaikuttavia ja veden laatua heikentäviä tekijöitä kuten fluoridi, radon, uraani, rauta ja mangaani. Veden rautapitoisuuteen voi tosin olla vaikutusta myös kiinteistön vesijohto- ja jakelulaitemateriaalilla, mitä ei tutkimuksessa selvitetty. Kaivoveden korkean fluoridi- ja mangaanipitoisuuden voidaan katsoa aiheuttavan pitkäaikaisessa juomavesikäytössä terveyshaittaa erityisesti lapsille. Veden korkean radonpitoisuuden osalta terveyshaittaa lisää altistuminen hengitysteitse mm. suihkussa käydessä. Tutkimuksen myötä asukkaat saivat tietoa kaivovetensä laadusta ja arvion sen soveltuvuudesta juoma- ja talousvesikäyttöön. Veden tutkimustodistuksen mukana jaettiin tietoa kaivovedestä tehtävistä yleisimmistä analyyseistä sekä eri aineiden vaikutuksista ihmisen terveyteen ja/tai mahdollisista esteettisistä ja teknisistä haitoista. Niille talouksille, joiden vedessä todettiin kohonneita mikrobipitoisuuksia, lähetettiin ohjeistus kaivon desinfiointiin. 11
Ympäristökeskus Ympäristöterveys PL 8801 01030 VANTAAN KAUPUNKI p. 09 839 231 26 www.vantaa.fi