II Diktatuurien nousu ja toinen maailmansota 5 Diktaattorit ottavat vallan, s. 71 1. Miten totalitarismi ilmeni Neuvostoliitossa, Italiassa ja Saksassa? Anna esimerkkejä. Kaikissa maissa oli vahva pakkovaltakoneisto, joka raivasi järjestelmän poliittisia vastustajia tieltään. Vainot kohdistuivat myös muihin ryhmiin kuin vain poliittisiin vastustajiin (ks. tehtävä 3). Neuvostoliitossa puolueen valta oli käytännössä rajaton ja kansalaisten oikeusturva heikko: kansalaisia esimerkiksi lähetettiin vankileireille ilman oikeuskäsittelyjä. Italiassa puolueen propaganda oli vahvaa. Puolue pyrki vaikuttamaan muun muassa syntyvyyden kasvuun kannustavalla perhepolitiikalla (tavoitteena oli saada enemmän sotilaita), mutta fasismin aikakaudella syntyvyys Italiassa laski. Propaganda ei tehonnut kansalaisiin. Saksassa kansalaisten elämä oli puolueen ohjaamaa kehdosta hautaan. Kansallissosialistinen ideologia ohjasi vahvasti muun muassa koulutusta. Puolue-eliittiin pääsy oli kuitenkin vaikeaa eikä kaikkia halukkaita otettu puolueen nuorisojärjestöihinkään. Järjestelmä vaati kansalaisilta kuuliaisuutta ja valtion virkamiehiltä uskollisuudenvalaa suoraan Hitlerille. 2. Miten ja keiden tuella Mussolini ja Hitler nousivat valtaan? Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja havaitset? Mussolinia tukivat valtaan nousussa ennen kaikkea vauras yläluokka, tehtaiden omistajat, suurmaanomistajat ja lopulta myös keskiluokka. Hitleriä tukivat taas laajat kansanryhmät työtä haluavista työläisistä keskiluokkaan ja kommunismia vastustavaan vauraaseen yhteiskuntaluokkaan. Pääosin kannatuspohja oli kummallakin samankaltainen (mm. sotaveteraanit, äärioikeistolaiset, konservatiivit, teollisuusjohtajat, suurmaanomistajat sekä kommunismin vastustajat), mutta Mussolini sai Hitleristä poiketen tukea pankkiireilta ja Hitlerillä puolestaan oli tukenaan työläisiä ja antisemitistejä, jotka eivät lukeutuneet Mussolinin kannattajiin. 3. Miten ja miksi natsit vainosivat juutalaisia ja muita vähemmistöjä?
Juutalaisvainot alkoivat rajoituksilla esim. elinkeinon harjoittamisen suhteen. Seuraavaksi vuonna 1935 tulivat rotulait eli Nürnbergin lait, joilla juutalaisilta vietiin kansalaisoikeudet. "Kristalliyönä" marraskuussa vuonna 1938 hyökättiin juutalaisia synagogia ja kauppoja vastaan. Ensimmäinen keskitysleiri avattiin vuonna 1933, ja 1942 päätettiin "lopullisesta ratkaisusta" eli juutalaisten systemaattisesta tuhoamisesta muita vaihtoehtoja ei tuon jälkeen enää edes pohdittu. Toimenpiteet kansalaisoikeuksien rajoittamisesta vainoihin koskivat myös muita vähemmistöjä. Vainoja perusteltiin rotuopilla eli käsityksellä saksalaisen rodun ylemmyydestä. Natsipropagandassa saksalaista rotua nimitettiin arjalaiseksi. Muiden kuin arjalaisten ihmisarvo kyseenalaistettiin ideologisin perustein. Rotuoppiin liittyi myös antisemitismi eli juutalaisvastaisuus sekä käsitys "fyysisesti ja henkisesti vajavaisten" (kuten synnynnäisesti vammaisten ja "mielisairaiden") ja "sosiaalisesti epäkelpojen" (kuten kulkureiden) alemmuudesta. 4. Vertaa toisiinsa a) fasismia ja kansallissosialismia eli natsismia b) oikeistodiktatuureja ja Neuvostoliittoa. Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä löydät? Saksa ja Italia olivat oikeistolaisia diktatuureja. Neuvostoliitto taas oli vasemmistolainen, kommunistinen diktatuuri. Neuvostoliitossa valta oli kommunistisella puolueella. Puolueen sisällä eniten valtaa oli puolueen keskuskomitean pääsihteerillä Josef Stalinilla. Stalin oli käytännössä Neuvostoliiton diktaattori 1929 1953. Yhteistä diktatuureille oli, että yksi puolue ja puoluejohtaja kontrolloi valtakunnan politiikkaa (diktatuuri) puolueen kontrolli ulottui myös talouselämään, kulttuuriin ja ihmisten arkipäivään (totalitarismi) kontrollin keinot olivat tarkkaan harkittuja (propaganda) ja usein myös brutaaleja (pakkovaltakoneisto kuten poliisi ja puolueen oma armeija) niissä ihailtiin sotilaallista voimaa ja ne pyrkivät laajentamaan alueitaan (militarismi, vahva armeija). Diktatuurien eroja: Oikeisto- ja vasemmistodiktatuurit erosivat ideologioiltaan. Saksassa oli vallalla rotuoppi eli käsitys saksalaisen rodun paremmuudesta. Rotuopilla perusteltiin juutalaisten ja muiden vähemmistöjen vainot. Juutalaisvastaisuudesta käytetään myös nimitystä antisemitismi. Italiassa "diktaattori" Mussolini oli riippuvainen kuninkaan vallasta. Lopulta kuningas erottikin Mussolinin vuonna 1943. Näin ollen Mussolinin valta ei koskaan ollut niin rajatonta kuin Hitlerin tai Stalinin. Neuvostoliitossa Stalin vainosi laajamittaisesti poliittisia vastustajiaan. Niin kutsutuissa puhdistuksissa lähetettiin vankileireille eli gulageihin kommunismia vastustaneita tai sellaisiksi epäiltyjä henkilöitä (esim. puolueesta, armeijasta ja kirkosta sekä tavallisia kansalaisia kuten maanomistajia eli kulakeja ja etnisten vähemmistöjen edustajia).
6Kohti toista maailmansotaa, s. 83 6 1. Tee aikajana Hitlerin Saksan ulkopoliittisista toimista vuodesta 1933 syyskuun alkuun 1939. Aikajanalle voi sijoittaa seuraavia tapahtumia: Saksa eroaa Kansainliitosta vuonna 1933 Saksa solmii hyökkäämättömyyssopimuksen Puolan kanssa alkuvuonna 1934 Versailles'n rauhansopimuksen aseistariisuntamääräysten rikkominen (kevät 1935) Saksan joukot demilitarisoituun Reininmaahan (kevät 1936) Espanjan sisällissota (1936 39) Saksan ja Japanin antikomintern-sopimus (1936) Itävallan Anschluss (kevät 1938) Münchenin kokous (syksy 1938) Saksa miehittää Tšekkoslovakian (kevät 1939) Saksa vaatii Puolan käytävää itselleen (kesä 1939) Molotovin Ribbentropin-sopimus (23.8.1939) Saksa hyökkää Puolaan (1.9.1939) 2. Erittele syitä siihen, miksi muut maat eivät estäneet Hitlerin valloituksia. Versailles'n rauhanehtoja pidettiin liian kovina (mm. Iso-Britannia). Yhdysvallat vetäytyivät Euroopan politiikasta. Saksaa pelättiin vähemmän ja sitä pidettiin luontevampana neuvottelukumppanina kuin Neuvostoliittoa. Ajateltiin, että Saksa tasapainottaisi Neuvostoliiton uhkaa. Edellisestä suursodasta oli vajaat 20 vuotta ja haluttiin välttää uuden sodan syttyminen. Demokraattiset valtiot pyrkivät kompromisseihin. Mailla oli omia sisäisiä ongelmia (esim. Ranska). Kansainliitto osoittautui kyvyttömäksi. Hitlerin ja hänen johtamansa valtion todelliset kasvot paljastuivat vasta Münchenin kokouksen sopimuksen rikkomisen myötä, jolloin Saksa oli ehtinyt vahvistua jo merkittävästi. Saksan armeijan iskukykyä yliarvioitiin 1930-luvulla pitkään. 3. Mitä muutoksia Neuvostoliiton ja Saksan suhteissa tapahtui vuosina 1939 1941? Koko tämän ajan Saksa ja Neuvostoliitto pitivät toisiaan ideologisina vihollisina ja suurimpana uhkana. Stalin huolestui Saksan laajenemisesta kohti itää ja katsoi tarvitsevansa lisää aikaa varustautumiseen Saksan mahdollisen hyökkäyksen. Kesällä 1939 länsivallat Iso-Britannia ja Ranska pyrkivät liittoutumaan Neuvostoliiton kanssa, mutta Stalin ei luottanut niihin. Saksa ja Neuvostoliitto solmivat elokuussa 1939 hyökkäämättömyyssopimuksen, jonka salaisella lisäpöytäkirjalla ne jakoivat itäisen Euroopan etupiireihin. Tämä näkyi II maailmansodan alkaessa käytännössä, kun Puola jaettiin maiden kesken syyskuussa 1939 ja Neuvostoliitto alkoi vaatia tukikohtia Baltian mailta ja Suomelta Saksan siihen mitenkään puuttumatta. Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon kesällä 1941.
5. Ota kantaa väitteeseen: Saksan häviö oli jo etukäteen selviö. Voidaan perustella, että häviö ei ollut selviö: Mikäli Saksa olisi onnistunut lyömään sekä Ranskan että Iso-Britannian, se ei olisi joutunut kuluttavaan kahden rintaman sotaan eikä sotimaan brittejä vastaan Afrikassa. Mikäli Italia olisi onnistunut valtaamaan Balkanin ilman Saksan apua, olisi itähyökkäys käynnistynyt aiemmin. Tällöin Saksa olisi voinut hyödyntää hyviä sää- ja tieoloja pidempään ja suurten kaupunkien valtaaminen olisi saattanut tapahtua jo ennen talven alkua eikä Neuvostoliitto olisi ehtinyt siirtää sotatarviketeollisuuttaan Uralin taakse. Mikäli Japani ei olisi hyökännyt Yhdysvaltoihin ja vetänyt sitä mukaan sotaan, Saksan ja sen liittolaisten resurssit olisivat lännen kukistuttua saattaneet riittää myös tässä tapauksessa yksin jääneen Neuvostoliiton kukistamiseen. Toisaalta voidaan ajatella, että häviö oli selviö: Venäjälle tai Neuvostoliittoon hyökkääminen oli ollut itsemurha kaikille sitä yrittäneille maan suurten etäisyyksien vuoksi. Sieltä olivat jo palanneet nöyryytettynä takaisin mm. Ruotsin kuningas Kaarle XII ja Napoleon. Myös Hitlerin Saksalle itähyökkäys koitui tappiolliseksi. Yhdysvallat tuki aineellisesti Isoa-Britanniaa koko ajan, jolloin liittoutuneiden resurssit olivat riittävät. Yhdysvaltojen tulo mukaan sotaan käänsi resurssitilanteen Saksalle ja sen liittolaisille epäedulliseksi, mistä johtuen Saksan häviö oli vain ajan kysymys. Hitlerin sodanjohtotaidot olivat alun alkaen puutteelliset, minkä takia katastrofi oli vain ajan kysymys. 7 Liittoutuneet voittavat toisen maailmansodan, s. 95 1. Miksi toista maailmansotaa on kutsuttu totaaliseksi sodaksi? Yksi syy on sotatoimien laajuus. Toisessa maailmansodassa ei sodittu vain rintamilla, vaan myös niiden takana. Siviiliuhrit, pommitukset ja propagandasota olivat kaikki osa aiempaa laaja-alaisempia sotatoimia. Sodan mittavat taloudelliset vaikutukset ovat toinen osasyy nimitykseen. Koko tuotannon valjastaminen sotaponnistuksiin ja valtion antamat määräykset teollisuuslaitoksille liittivät valtion koko talouselämän sotaan. Toisen maailmansodan aikana syntyi myös uusia keksintöjä. Kotirintaman ponnistukset kuten säännöstely ja työvelvollisuus toivat sodan myös siviilien luo, mikä osaltaan on syynä sodan nimittämiseen totaaliseksi sodaksi. 2. Mitkä olivat II maailmansodan tärkeimmät käännekohdat Euroopassa ja Afrikassa? Sodan käännekohdat Euroopassa olivat: Stalingradin antautuminen tammikuussa 1943 Neuvostoliiton Kurskin panssaritaistelun torjuntavoitto heinäkuussa 1943
liittoutuneiden maihinnousu Sisiliaan kesällä 1943 liittoutuneiden Normandian maihinnousu kesäkuussa 1944 Saksan puolustuksen murtuminen tammi-helmikuussa 1945 neuvostojoukkojen Berliinin valtaus toukokuun alussa 1945 ja Hitlerin itsemurha Saksan uuden johdon 7.5.1945 allekirjoittama antautumissopimus. Sodan käännekohta Afrikassa: El Alamein 1942 3. Mistä holokaustissa oli kyse ja miten se toteutettiin? Holokausti oli Saksan kansallissosialistien toteuttama järjestelmällinen etnisten, poliittisten, uskonnollisten ja muiden vähemmistöryhmien kansanmurha. Eniten murhattiin juutalaisia. Keskitysleirejä oli Saksassa kymmeniä. Niihin suljettiin poliittisia vastustajia ja erilaisia vähemmistöryhmiä kuten kehitysvammaisia, romaneita, Jehovan todistajia ja homoseksuaaleja juutalaisten lisäksi. Leireillä teetettiin pakkotyötä, tehtiin lääketieteellisiä kokeita ja näännytettiin ihmisiä nälkään. Kansanmurha käynnistyi todenteolla Wannseen kokouksen (1942) jälkeen. Siellä päätettiin lopullisesta ratkaisusta, jonka mukaan kaikki juutalaiset oli tuhottava Euroopasta. Tuhoamista varten perustettiin erityisiä tuhoamisleirejä. Niistä tunnetuimmat olivat AuschwitzBirkenau ja Treblinka. Euroopan väestö seulottiin, ja tuhottavaksi määrätyt ihmiset kuljetettiin junilla tuhoamisleireihin, joissa heidät kaasutettiin ja joissa heidän ruumiinsa poltettiin. Itä-Euroopan juutalaiset oli määrätty jo aiemmin muuttamaan ulkomaailmasta eristettyihin ghettoihin, joista ihmiset kuljetettiin rautateitse tuhoamisleireille 4. Miten II maailmansota eteni Aasiassa? Täydennä kirjan antamia tietoja internetin avulla. Japani iski Pearl Harboriin Hawaijilla 7.12.1941. Vuoden 1942 alkupuolella Japanin valtapiiri oli laajimmillaan. Yhdysvallat voitti Japanin Midwayn taistelussa kesäkuussa 1942. Ensimmäisen atomipommin koeräjäytys tapahtui heinäkuussa 1945. Yhdysvallat pudotti atomipommin Hiroshimaan 6.8.1945 ja Nagasakiin kaksi päivää myöhemmin. Yhdysvallat solmii aselevon Japanin kanssa 2.9.1945. 5. Pohdi, mistä eri syistä akselivallat hävisivät sodan. Akselivallat hävisivät sodan, koska niillä oli vähemmän sotaan tarvittavia resursseja kuten aseita ja polttoainetta lentokoneisiin ja panssarivaunuihin. Liittoutuneet pystyivät vielä sodan lopussa tuomaan rintamalle uusia miehiä, kun Saksan armeija oli jo uupunut. Vain
Yhdysvalloilla oli ydinase sodan päättyessä, joten liittoutuneet olivat sodan loppupuolella myös sotateknologisesti ylivertaisia. Lisäksi liittoutuneilla oli etuna se, että ne olivat suurimmaksi osaksi sotanäyttämöiden ulkopuolella. Niiden sodankäynnin kannalta keskeiset resurssit eivät haavoittuneet sodassa. Yhdysvallat kävi sotaa Tyynenmeren saarten hallinnosta Japania vastaan. Yhdysvaltojen mantereella sotaa ei kuitenkaan käyty. Iso-Britannia taas pelkäsi Saksan ilmahyökkäyksiä läpi sodan mutta hallitsi Englannin Kanaalin ilmatilaa kesän ja syksyn 1940 taisteluiden jälkeen. Lisäksi sillä oli Yhdysvaltojen materiaalinen tuki. Neuvostoliiton länsiosat olivat sodan näyttämönä, mutta Uralin taakse sijoitettu aseteollisuus pystyi tuottamaan aseita läpi sodan. Yhdysvallat antoi myös Neuvostoliitolle merkittävää taloudellista tukea. Saksa sen sijaan joutui massiivisten ilmapommitusten kohteeksi vuodesta 1942 alkaen ja monet kaupungeista, teollisuuslaitoksista ja liikenneyhteyksistä tuhottiin. Samaten pommitettiin ilmasta käsin saksalaisten öljynjalostamoita mm. Mustallamerellä. Myös Italiasta tuli sotanäyttämö, kun liittoutuneet nousivat maihin syyskuussa 1943 (onnistuneen Sisilian valtauksen jälkeen kesällä 1943). Atomipommien Japaniin pudottamista (elokuussa 1945) edelsi Japanin kaupunkien pommittaminen vuodesta 1942 alkaen. Liittoutuneiden ilmapommitukset voimistuivat syksystä 1944 alken ja olivat kovimmillaan keväällä 1945. Esimerkiksi Tokion pommitusta 9.-10. maaliskuuta 1945 pidetään tuhoisimpana yksittäisenä ilmahyökkäyksenä koskaan (ennen atomipommien pudottamista). Iskuissa kuoli noin 100 000 ihmistä (japanilaisten oma arvio) ja miljoona menetti kotinsa. Liittoutuneiden sodanjohdon yhtenevät päämäärät auttoivat sodan strategista suunnittelua ja olivat osasyy akselivaltojen tappioon. Liittoutuneita yhdistävä tavoite oli akselivaltojen kukistaminen. Lisäksi niillä oli yhteinen arvopohja. Länsiliittoutuneet julistivat jo 1941 Atlantin julistuksessa, että kansoilla tulee olla vapaa itsemääräämisoikeus ja että hyökkäävästi käyttäytyvät valtiot tulee riisua aseista, minkä lisäksi ne ilmoittivat, etteivät ne pyri laajentamaan alueitaan. Akselivallat sen sijaan taistelivat kukin "omaa sotaansa" omine päämäärineen. Tavoitteena oli vallata alueita ja resursseja (öljy, maanviljelysmaa jne.). Italia ei pystynyt auttamaan Saksaa, vaan tarvitsi jatkuvasti Saksan apua. Japanin sotanäyttämö taas sijaitsi Tyynellämerellä, eikä silläkään ollut resursseja tukea Saksan sotaa Euroopassa.