JOULUN TUNNELMA Nyt joulun kellot näin kaukaa soi, joulurauhaa julistaa. Äänet hiljentyvät kaupungin ja on kiire jäänyt taa. Nyt syttyy tähdet nuo miljoonat jokaiselle tuikkimaan. Jälleen kodeissa vain kuunnellaan tätä joulun sanomaa. Ken saavuttaa nyt voi joulun tunnelmaa niin parhaimman lahjan hän itselleen näin saa. Ja jouluyönä kun nukkuu maa, niin voi nähdä enkelin. Aina sydämissä ihmisten se viihtyy vieläkin. Nyt syttyy tähdet nuo miljoonat, jokaiselle tuikkimaan. Jälleen kodeissa vain kuunnellaan tätä joulun sanomaa: Ken saavuttaa nyt voi joulun tunnelmaa niin parhaimman lahjan hän itselleen näin saa.
Maa on niin kaunis Maa on niin kaunis, kirkas luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie; Maailman kautta kuljemme laulain taivasta kohti matka vie. Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna aina sielujen laulun taivainen sointu säilyy ain. Enkelit ensin paimenille lauloi, sielusta sieluhun kaiku soi: Kunnia Herran, Maassa nyt rauha, Kun Jeesus meille armon toi.
Enkeli taivaan Enkeli taivaan lausui näin: Miks hämmästyitte säikähtäin? Mä suuren ilon ilmoitan maan kansoille nyt tulevan. Herramme Kristus teille nyt on tänään tänne syntynyt, ja tää on teille merkiksi: seimessä lapsi makaapi. Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon Poikansa. Siit enkelitkin riemuiten veisaavat hälle kiitoksen.
Hiutaleet maahan leijailee Tuuli on tyyntynyt ja huurteessa puut. Maailma tää hiljenee. Päättyneet leikit on, on päättynyt työ. Äänetön on jouluyö. Hiutaleet hiljaa leijailee, saa enkelitkin lentää kotiin taivaaseen. Hiutaleet hiljaa leijailee taas pinnalle maan. Aamuyö saapuu jo ja haalea kuu kuusien taa taivaltaa. Kuusien oksilla mä jääkukat nään, kuulu nyt ei ääntäkään. Hiutaleet hiljaa leijailee, saa enkelitkin lentää kotiin taivaaseen. Hiutaleet hiljaa leijailee taas pinnalle maan. Hiutaleet hiljaa leijailee, niin jalanjäljet peittyy vaippaan valkeaan. Hiutaleet hiljaa leijailee taas pinnalle maan.
On valkoinen enkeli taivaan. Miten korkeella tähdet nuo välkkyvätkään ja kumartaa huurteiset puut. Toivon, kaipaan, että pian jouluni tuut. Miten kirkkaana silmät nuo sädehtiikään kun lapsien nään oottavan. Joulun aikaan itsekin taas haluan. On valkoinen enkeli taivaan vaikka mustaa ois pinnalla maan. Mitä pienempi itse oonkaan sitä suuremman juhlan mä saan. Jouluaamujen ruskossa on lupaus voittamaton auringon. Miten jouluiset laulut nuo kaikuvatkaan ja kuvia kaukaa ne toi. Holvikirkon kanttorin urut kun soi. Miten muistoja monia mieleeni saan, ne sulattaa sielusta jään. Joulun aikaan valojen juhlaa mä nään. On valkoinen enkeli taivaan vaikka mustaa ois pinnalla maan. Mitä pienempi itse oonkaan sitä suuremman juhlan mä saan. Jouluaamujen ruskossa on lupaus voittamaton auringon.
Enkelikello Tähtitaivaan nään mä iltaan tummuneen hiljaisuuden kuulen alkaneen. Tarttuu lumi asfalttiin ja katuun autioon. Jää kiireet, taas aattoilta on. Kädessäin mä kannan neljää pientä kynttilää. Jokaisen mä tahdon itse sytyttää Yllä niiden kultaisina kimmeltää nuo enkelit, käy kellot pyörimään. Joulun rauhaa soittaa saavat kellot enkelten. Joulun rauhaa julistaa tuo ääni tiukujen. Palaan taas mä muistoissani aikaan lapsuuden. Joulun sanomaa soi kello enkelten. Lapselleni sitten joskus aikanaan kun hän kanssain kuusta koristaa. Näyttää tahdon kuinka kellon tuon voi rakentaa. Saan lapsuuttain mä elää uudestaan. Kädessänsä kantaa neljää pientä kynttilää. Jokaisen hän tahtoo kanssaan sytyttää. Yllä niiden kultaisina kimmeltää nuo enkelit, käy kellot pyörimään. Joulun rauhaa soittaa saavat kellot enkelten. Joulun rauhaa julistaa tuo ääni tiukujen. Palaan taas mä muistoissani aikaan lapsuuden. Joulun sanomaa soi kello enkelten.