Esko Valtanen 9.4.2012 Jumalan läsnäolo kuuluu kaikille Jumala muuttaa rukoukset Jos minulle olisi kuusi vuotta sitten annettu mahdollisuus kysyä Jumalalta ja pyytää Jumalalta jotain asioita mitä minä oikein haluaisin. Jumala olisi sanonut kuin Salomolle: Pyydä minulta mitä ikinä sinä haluat, että minä sinulle antaisin. Ja nyt kun minä ajattelen noin kuuden vuoden jälkeen samaa tilanne, jos Jumala tulisi sanomaan minulle: Kuule, saat pyytää nyt yhtä asiaa vain mitä sinä haluat. Niin minä luulen, että minulla olisi aivan erilainen pyyntö Jumalalle silloin kuusi vuotta sitten kuin tänä päivänä. Tänä aikana on tapahtunut aika merkittävä muutos. Silloin minä ehkä olisin ajatellut mielessäni näin, kuusi vuotta sitten silloin kun me alettiin rukoilemaan, Jumala oikein johdatti meidät rukoukseen, keskittyneeseen rukoukseen tiettyä päämäärää kohden. Minä ajattelin näin: Jumala, siunaa tätä seurakuntaa. Anna ihmisten tulla uskoon. Anna ihmeiden ja merkkien tapahtua ja anna eri työmuotojen menestyä. Anna kaikella tavalla tämän laajentua ja mennä eteenpäin. Tällä tavalla siunaa koko tätä työtä, anna kätesi olla tämän yllä. Minä olisin luetellut mielessäni tällaisia asioita, ja niistä ehkä poiminut yhden jos yhden vaan saisi ottaa. Ja kun minä ajattelen tänä päivänä tuota samaa tilannetta, mitä minä rukoilisin Jumalalta, niin yksikään näistä asioista mitä minä äsken sanoin, ei ole minun rukouslistalla. Itse asiassa minun ei tarvitse ajatellakaan montaa vaihtoehtoa. Se on pelkistynyt minulle yhdeksi ainoaksi vaihtoehdoksi ja rukousaiheeksi tämän kuuden vuoden aikana. Ja se on ylitse muiden kaikkien muiden pyyntöjen, ja minä uskon että se on Jumalan tahto. Kaikki merkit osoittavat sen, että Jumalan hyvä käsi on ollut tämän rukouksen yllä, ja siitä me halutaan pitää kiinni. Me halutaan pitää kiinni siitä minkä päällä Jumalan Henki lepää eikä rukoilla ja mennä minne vaan. Ja tuo rukous on: Anna läsnäolosi olla meidän keskellämme! Tämä olisi se minun rukous: Anna läsnäolosi lisääntyä. Anna sen tulla niin väkeväksi meidän keskellä, että jokainen läsnäolija, joka kokoukseen tulee, että hän tuntee että Jumala on tässä paikassa ja meidän yllämme. Muitten puolesta minä en voi sitä valintaa tehdä, mutta minä voin tämän seurakunnan puolesta tehdä tuon rukousvalinnan. Ja tätä me olemme rukoilleet eri sanoilla, pyytäneet että Jumalan kirkkaus ilmestyy meidän keskellä, että toteutuu se Jeesuksen sana: Tulta minä olen tullut heittämään, ja kuinka minä tahtoisinkaan että se olisi jo syttynyt. Tai jotain muuta tämän kaltaista. Tämä on sellainen asia jossa minä olen kokenut, että Jumalan Henki yhtyy tähän asiaan. Ja kun tämä toteutuu, toteutuu sama mikä apostolisena aikana silloin Helluntaina. Siellä oli vain vähän erilainen rukous, he sanoivat vähän eri sanoilla sen, mutta päämäärä oli kuitenkin ihan sama, että Jumalan Hengen läsnäolo Pyhä Henki tulisi heidän päällensä Jumalan lupauksen ja Jeesuksen sanojen mukaan. Se oli ihan sama.
Me olemme saaneet kokea Jumalan läsnäoloa omassa elämässämme ja Pyhän Hengen toimintaa meidän elämässämme, mutta se on kuitenkin ollut hyvin pientä siihen verrattuna mitä me olemme rukoilleet. Että Hän tulee niin konkreettiseksi, niin näkyväksi ja niin käsin kosketeltavaksi, ettei kukaan voi sanoa, että Jumala ei olisi meidän kanssamme. Ja tämä on se rukous mikä on minulla tänä päivänä, se on sellainen sydämen rukous. Ja minä tiedän sen, että kaikki ne kuuden vuoden takaiset rukoukset, mitkä ne pyynnöt ehkä silloin olivat mielessä, niin ne tulevat toteutumaan tässä yhdessä ainoassa rukouksessa: Anna Jumala läsnäolosi olla meidän keskellämme. Koska silloin Jumala tulee meidän keskellemme ja tekee omia tekojaan. Silloin alkaa sieluja pelastua, alkaa tapahtua asioita uskovien keskellä ja missä me olemmekaan julistamassa. Alkaa tapahtua jumalallisia asioita ja sitä kautta lähtee liikkeelle Jumalan väkevä työ aivan niin kuin alkuseurakunnan aikana. Tätä läsnäoloa me odotamme ja rukoilemme, sitä me julistamme lauluilla ja kaikilla puheilla ja kaikella. Me julistamme sitä ja kutsumme ikään kuin se olisi. Ja niin kuin tuossa Tuomaksen kohdalla, yksi epäuskoinen lause kuultiin taivaassa, kuinka Jumala ei olisi sitten kuullut meidän rukouksia tältä osin. Tietysti joku voi ajatella näin, että miten tuohon oikein päästään? Mikä se tie on siihen että sinä voit rukoilla tällä tavalla? Miksi sinä et ole aikaisemmin rukoillut? Ja se onkin suuri kysymys ja kun ymmärtää tämän asian, niin silloin pääsee itsekin lähestymään tällaista rukousta. Sinun täytyy jättää vanha Ja tässä asiassa on yksi salaisuus. Meidän tulee tehdä Aabrahamit. Mitä tarkoittaa tehdä Aabrahamit? Se tarkoittaa sitä, että kun Jumala hänelle siellä Kaldean Urissa, Aabraham pakanuudesta pelastui. Hän oli epäjumalan palvelija isänsä ja sukunsa kanssa. He palvelivat kuuta ja tähtiä, mitä siellä olikaan. Sieltä Jumala kutsui hänet ja Aabraham lähti seuraamaan Jumalan osoittamaa tietä. Hän lähti matkalle. Tällä tarkoitan sitä, että Aabraham jossakin vaiheessa lähti kulkemaan Jumalan suunnitelmaa kohden, Luvattua maata kohden. Ja vaikka hän ei tiennyt tarkasti minne se johtaa, mutta hän lähti kun hän kuuli Jumalan kehotuksen. Ja tavalla tai toisella meidän tulee kuulla se Jumalan kehotus että lähteä matkaan, astua se ensimmäinen askel ja sen jälkeen Jumala alkaa johdattaa, kun me tiedämme sen Jumalan suunnitelman. Täytyy ottaa askeleita ja siinä täytyy tehdä myöskin tahdon valinta. Niin kuin tuossa laulettiin tähän tapaan, emmekä tahdo mieltämme muuttaa emmekä perääntyä. Emme tahdo millään tavalla, siitä kutsusta minkä Jumala antaa siitä näystä, niin me emme halua perääntyä, vaan me kuljemme sen loppuun asti. Se on jumalallista, se on Aabrahamin uskoa, vaikka hän ei nähnyt kaikkea niin hän meni askel kerrallaan. Ja toisaalta tämä tilanne on myöskin tuhlaajapojan tilanne sovellettuna uskovaisiin. Tarkoitan sitä että meidän tulee mennä siinä vaiheessa, kun Jumala kutsuu meitä tällaiseen tehtävään rukoustehtävään, niin meidän täytyy mennä itseemme. Meidän täytyy rehellisesti tutkia itseämme ja tehdä parannusta asioista, ja matkan varrella tehdä parannusta koko ajan. Kun tuhlaajapoika meni isän kotia kohden, niin hän joutui tekemään siinä valintaa. Varmaan siellä vihollinen sanoi monta kertaa: Mitä sä meet sinne isäs kotiin, ei ne kuitenkaan ymmärrä sua. Ihan
tyhjin käsin menet, kaikki on menetetty. Monenlaista vihollisen ääntä varmaan kuului, mutta hän oli päättänyt mennä ja kulki sitä tietä kohden isän kotia. Ja tällainen tuhlaajapojan mieli tulee olla, mennä itseensä ja sanoa: Minä en peräänny, vaan minä menen sitä suunnitelmaa kohden, koska minä tiedän että tämä on ainoa tapa, mikä ratkaisee tämän Suomen kansan uskonnollisen ilmapiirin Jumalan ilmestyminen meidän keskellämme! Sitä ei ratkaise mikään muu, ei mikään ohjelma, ei mikään suunnitelma. Ja sinä päivänä kun Jumala väkevästi ilmestyy, koko Suomen kansa tietää, että Jumala on nyt oman kansansa keskellä. Se tiedetään ja se tunnetaan. Se ei ole sillain että se tulee hiljaa, vaan se tulee niin kuin apostolisena aikana, se tulee myrskyn lailla ja se koskettaa koko Suomen kansaa. Mielen alueella, ajatusmaailmassa tulee tapahtumaan muutos, tällaisia se edellyttää. Ja vähitellen se päätös siinä vahvistuu, kun me menemme eteenpäin, ja kun me olemme kestäviä rukouksessa, sitä se edellyttää. Meille on säädetty rukous Monet eivät ymmärrä sitä, että miksi rukous tässä kaikessa on sitten niin valtavan tärkeä asia. Jumala on suunnitellut näin, tämä on iankaikkinen universaalinen periaate, että Jumala ei voi toteuttaa mitään ilman rukousta. Jopa Jeesuksen täytyi rukoilla Isää, välillä erämaassa ja välillä vuorilla koko aika rukoilla, että Jumalan suunnitelma toteutuisi, koska näin se on säädetty. Tämä ei ole vaan sitä, että Jumalan suunnitelma toimii automaattisesti, koska täällä on taistelu henkivalloissa, sielunvihollisen ja Jumalan välillä. Siellä Jumalakin joutuu tiettyjä periaatteita noudattamaan, jotta Hän voi tahtonsa saada läpi tässä maailmassa. Ei Hän voi vaan suuremman ja väkevämmän oikeudella tehdä mitä tahtoo, vaan kysymys on ihmismielestä. Ja sen tähden siinä täytyy olla rukousta, vapaaehtoista rukousta. Ja tästä Jeesus antaa tosi hyvän opetuksen. Luukaan evankeliumi 11. luku jakeesta 5 eteenpäin. Minä en lue tätä koko kertomusta, mutta tämä on valtavan hyvä asia. Jeesus tässä opetti rukoilemisesta. Hän opetti siinä ensin Isä Meidän rukouksen, joka on sellainen perusrukous. Mutta sen jälkeen Hän ottaa aivan radikaalin esimerkin, ihan toisen tasoisen esimerkin kuin mikä on Isä Meidän rukous. Tämä on sellainen universaali rukous, jossa julistetaan Jumalan valtasuuruutta kaikkein elämän alueiden ylle. Mutta tämä toinen rukous on ihan spesifioitu rukousopetus, minkä Hän heti seuraavana opettaa siinä ja sanoo tällä tavalla: On kaksi henkilöä ja he ovat toisilleen ystäviä. Ja sitten tämä toinen menee nukkumaan ja toiselle tulee vieras keskellä yötä. Sitten Jeesus sanoo, että tämä jolle tuli vieras, niin hänellä ei ollut antaa leipää tälle vieraalleen eikä mitään. Jeesus jatkaa: Tämä henkilö menee sen nukkuvan ystävänsä luokse, koputtaa ja ilmoittaa että hän haluaa leipää ettei hänellä ole mitään tarjota tälle vieraalle joka tuli keskellä yötä: Voisitko tulla ja antaa leipää, jotta voisin tarjota tälle vieraalle? Ja sitten Jeesus ottaa ikään kuin omiin käsiinsä sen vastauksen ja sanoo mitä tämä merkitsee. Miten tämä liittyy rukoukseen, että toinen tulee keskellä yötä ja vaatii ja pakottaa: Kuule, sun on annettava mulle leipää, koska minä tarvitsen sitä. Ystävä tuli! Niin Jeesus ottaa omiin käsiinsä sen vastauksen, Hän sanoo: Minä sanon teille, vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sen tähden,
että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sen tähden ettei toinen hellitä, ja antaa hänelle niin paljon kuin hän tarvitsee. Jeesus otti ihan konkreettisen esimerkin siitä, että tämän tähden tämä ystävä saa leivän, kun hän ei hellitä, vaikka aika oli sopimaton kaikin puolin. Näin kuitenkin Jeesus sanoi, se oli syy siihen, että hän lopulta sai ne kolme leipää, jotka hän tarjosi ystävälleen. Ja sitten Jeesus jatkaa. Niinpä minäkin sanon teille, tämä on rukousopetusta, niinpä minäkin sanon teille: Anokaa niin teille annetaan, etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa niin teille avataan. Tässä tilanteessa, kun Jeesus tällaisen opetuksen antoi, niin tämähän on sellainen tosi terävä opetus. Tämä on hyvin selkeä. Minullekin tämä on aivan selkeä, vaikka siinä ei ole mitään juutalaista taustaa kerrottu, ei mitään tiedetä tuollaisesta tilanteesta, miten he käyttäytyivät ja miten he kokivat tuon tilanteen. Rukoilkaa hellittämättä Mutta minulle tämä on hyvin selkeä kun Jeesus avasi sen. Rukoilkaa rukoilkaa hellittämättä, jos teillä on joku asia, tiedätte sen Jumalan tahdoksi, niin rukoilkaa sitä ja te tulette saamaan: Jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Ja Jeesus jatkaa sitten vielä eteenpäin tätä opetustaan, mutta minulle tämä on hyvin selkeä viesti siitä, vaikka me olemme rukoilleet vuosia herätystä, ei meidän pidä lopettaa. Jeesus sanoo tässä näin: Älkää hellittäkö. Sen tähden kun ette hellittä, tiedätte että se on oikein ja Jumala haluaa sen antaa, niin rukoilkaa. Jatkakaa rukoilemista, koska jokainen anova saa. Ja jos me tiedämme että se on Jumalan tahto, niin me myös tiedämme että Jumala tulee sen myös antamaan. Rukouksen maailma on hyvin yksinkertaista. Se vaan on vähän niin kuin vesittynyt siinä kun opetetaan niin, että kun tulemme uskoon niin meillä on jo kaikki. Että me oikeastaan tarvitse yhtään mitään muuta kuin ollaan vaan, mennään eteenpäin ja kaikki on jo tehty valmiiksi. Se on totta pelastuksen suhteen, mutta ei se ole tehtävän suhteen täällä maan päällä, siinä me joudutaan tekemään työtä. Ei yksikään Raamatun henkilö ajatellut tällä tavalla, että tehtävän suhteen me voimme odottaa ihan vaan kädet ristissä, kun Jumala sitten joskus tekee jotakin, vaan me voimme väkevästi vaikuttaa. Tämä on universaali periaate, me voimme rukouksen kautta vaikuttaa Jumalan maailmaan väkeviä asioita. Mutta se edellyttää sen, että meillä on yksimielinen rukous, että me yksimielisesti rukoilemme näitä asioita Jumalan edessä. Ja Jeesus sanoi: Niinpä minäkin sanoin teille: Anokaa niin teille annetaan. Se on aivan mahtavaa! Tämä on meillä ollut sellainen johtoajatus kaikessa tässä mitä me olemme rukoilleet ja tehneet, että me rukoilemme hellittämättä, me emme anna periksi. Vaikka saattaa jotkut ajatella: Minä en jaksa. Minä en jaksa tätä tällä tavalla mennä, eikö tässä ole helpompaa tietä? Totta kai, onhan meillä helpompikin tie, että me emme tee yhtään mitään. Menemme siinä Jumalan armon varassa perille saakka ja armosta pelastumme sitten kun pelastumme aikanaan.
Mutta jos tehtävää ajatellaan, jos Jeesus olisi tällä tavalla sanonut: No, kaikki menee. Oikeastaan ei tarvitse yhtään mitään, niin ei olisi mitään tapahtunut. Vaan se oli aktiivista tekemistä, rukoilemista ja Jumalan suunnitelmissa kulkemista, ja tällä tavalla sitten alkoi syntyä asioita. Mutta seurakunnassa tämä ei onnistu ellei sen johto ja johtajat lähde mukaan. Se ei kerta kaikkiaan onnistu. Ja tämä on yksi sellainen vaikea asia seurakunnissa. Jos sillä menee ulkonaisesti tosi hyvin, jos seurakunnan johtaja ajattelee näin, että meillä on kaikki tosi kivasti: Meillä on nuorisotyö, meillä on lapsityö, varkkarityö ja aikuisiakin hoidetaan. Meillä on pullakirkot, meillä on kaikkea muuta ja ihmisiä tulee sopivasti uskoon. Meillä on kaikki, mitä me tässä enää tarvitaan rukousta, Jumalan etsintää, Jumalan läsnäoloa, meillä on kaikki hyvin. Mutta tiedättekö, tämä on lopunajan seurakunnan Laodikean henki: Minä olen rikas. Minulla on kaikki hyvin, kaikki pyörii ja aikanaan siirryn eläkkeelle, seuraava tulee siihen ja seurakunta vaan pyörii ja pyörii ja menee eteenpäin. Tämä on juuri se, että jos meille tulee tällainen mieli: Kaikki on hyvin, minä olen rikas enkä mitään tarvitse. Niin siellä Laodikean seurakunnalle sanottiin: Sinä juuri olet köyhä, kurja ja alaston. Koska millekään seurakunnalle, jolla on tällainen mieli, Jumala ei voi antaa läsnäoloansa jos ei se sitä janoa. Nehän ensimmäisenä sanovat kun Jumala antaa sen jollakin tavalla, niin kuin on tapahtunut viimeisten vuosien ja vuosikymmenien aikana. Kun Jumala antaa herätyksen tuulen tulla, niin jos ei sitä ole janottu niin siinä on valtavasti teologisia esteitä. Kaiken näköisiä keksitään siihen ja sanotaan: Tämä ei ole Jumalasta. Se sotii tuota ja tuota paikkaa vastaan. Se on aika rankka juttu Jumalalle jos Hän antaisi herätyksen tällaiseen paikkaan missä ei janota, vaan ensimmäisenä kritisoidaan ja sammutetaan se. Turha tällaisen seurakunnan on mitään odottaa Jumalan ilmestymistä ja läsnäoloa suuremmassa määrin. Tietyssä määrin kun me julistamme evankeliumia, se Sana synnyttää ihmisiä uskoon, mutta jäsenet voivat olla kaukana Jumalasta. Heillä ei ole suhdetta Jumalaan eikä Jeesukseen, mutta homma pyörii siitä huolimatta. Näin on monissa seurakunnissa, mutta Jumala haluaa tämän muuttaa. Henki huutaa meidän kauttamme! Ja tämän lopunajan seurakunnan henki on se mitä alkuseurakunnassa käytetään sanaa, maran ata Herra tulee. Ja Ilmestyskirja loppuu: Tule, Herra Jeesus! Ja alkuseurakunnassa oli todella voimakas Jeesuksen tulon odotus. Se näkyy Paavalin kirjeissä ja monessa muussa tilanteessa, että he odottivat todella ihan omana aikanaan Jeesuksen tuloa. Tiedättekö mikä tällaisen vaikutti? Nyt kun me katsomme ja kaksituhatta vuotta on kulunut, niin miten he voivat tällä tavalla ajatella. Eikö heissä Jumalan Henki jotenkin sanonut: Kuule, älä nyt vielä odota Herran tuloa. Ei Hän tule ennen kuin kahden tuhannen vuoden päästä! Mutta eipä vaan Jumalan Henki vaikuttanut tällä tavalla. Tiedättekö, jokainen jolla on morsiushenki, hän aina sanoo kaikissa tilanteissa: Tule, Herra Jeesus! Siinä on se oikea Jumalan Hengen synnyttämä mieli, että he odottavat aina Jeesuksen tuloa, he aina haluavat olla lähellä Jeesusta. Ne haluaa olla aina yhteydessä Häneen. Se viestii sitä, tuo henki. Ja jos sitä ei kuulu seurakunnissa ja ajatellaan: Ei, ei meidän tarvitse tällaisia asioita edes sanoa, se viestii ettei meillä ole suhdetta Jeesukseen.
Ja jos ajatellaan tämän maailman evankeliointia, niin kyllä nyt lopunaikana ennen kaikkea, meidän tulee seurakunnissa herätä. Ensin Jumala haluaa herättää seurakunnat ja sitten vasta Hän haluaa antaa väkevän herätyksen. Että Hän antaa läsnäolonsa niin voimakkaana, että kun sen jälkeen ihmisiä tulee uskoon, niin ne tulevat sitten aivan eri ilmapiirissä uskoon. Ja silloin kun Jumalan läsnäolo on, niin siellä käsitellään syntikysymyskin hyvin suoraviivaisesti ja selkeästi, ihmiset tekevät parannuksen. Ja jo ne tällaisessa ilmapiirissä tulevat uskoon alkuseurakunnan ilmapiiri, niin se siemen minkä he saavat vaikuttaa sen, että ihmiset tekevät parannuksen. Mutta jos se on sellainen ilmapiiri Laodikean ilmapiiri: Minä olen rikas, kaikki pyörii hyvin koska Jumalan Sanaa julistetaan ja ihmisiä tulee uskoon, mutta se siemen minkä he saavat siinä, he ajattelevat: No, ei tällä niin kauheasti väliä miten minä elän, mitä mä teen, miten mä toimin, niin heistä tulee uskovia, jotka ovat tällaisia huolettomia. He eivät näe niin tärkeinä kaikkia asioita mitä Jumala pitää tärkeänä. Jumalan läsnäolo on kaikkia varten Sen tähden Jumala haluaa antaa seurakunnan keskelle väkevän läpimurron ja herätyksen, ja tässä ilmapiirissä kun ihmiset tulevat uskoon, siinä alkaa myöskin se siemen kasvattaa saman kaltaisia uskovaisia, vahvoja. Ja siinä ilmapiirissä viihtyvät lapset, nuoret, aikuiset. Ei tarvitse välttämättä, vaikka se on varmaan hyvä asia, että on vähän erilaisia kokouksia ja tilanteita, mutta he voivat myöskin olla yhdessä siinä Jumalan läsnäolossa. Ja tämä ei ole ikäkysymys. Tänä päivänä on sellainen maailmasta tullut ajattelu myöskin seurakunnissa, että uskovat menevät niin kuin varhaiseläkkeelle. Ja sitten eläkkeelle, jos joku haluaa sinnitellä vielä eläkeikään asti, mutta kuitenkin jonkinlaiseen putkeen ne menevät. Ja sitten kun se putki pukkaa ulos, niin ollaan vapaat tästä kaikesta hengellisestä toiminnasta, huh-huh! Saadaan vielä 20-30 vuotta elää tällaista normaalia elämää. Tämä on se ajattelu minkä minä olen kohdannut. Ja monet sananjulistajatkin odottavat: Vielä kolme vuotta ja minä pääsen eläkkeelle. Sitten minä saan olla vapaa näistä valjaista, tehdä ihan mitä minä haluan. Myöskin Jumalalle ihan mitä minä haluan ja olla sillä tavalla vähän vapaa kaikista näistä Jumalan asioista. Siirryn ikuisuuteen sitten aikanaan Jumalan vaunuissa. Mutta tämä ei ole se Jumalan suunnitelma. Ajatelkaapa siellä kun Jeesus syntyi, odotettiin Messiaan tuloa. Siellä oli kaksi henkilöä, onneksi meille on laitettu Raamattuun pari henkilöä malliksi sinne, että minkälainen on morsiusseurakunnan ja Jumalan läsnäolossa olevan seurakunnan ilmapiiri. Mikä on se ajattelu siellä, miten he ajattelevat. Ei siellä puhuttu eläkkeistä mitään siihen aikaan, ei tietysti. Mutta kyllä sielläkin tietyistä tehtävistä sitten vapautettiin ihmisiä. Mutta kun on Jumalan ja hengenmaailmasta kysymys, jos siellä haluaa olla Jumalan läsnäolossa Jumalan käytössä, ei siellä tunneta eläkeikää. Siellä oli Simon, joka oli jo iäkäs mies, ja hän jo toivoi että olisi päässyt lepoon Herran luokse, että Jumala ottaisi hänet jo pois. Mutta Pyhä Henki oli sanonut Simonille, että hän ensin näkee Messiaan ja vasta sen jälkeen hän saa päästä lepoon. Ja tämä odotus piti hänet niin vireänä, että hän oli vielä iäkkäänä ihmisenä siellä temppelissä. Jumala
johdatti oikeaan aikaan Simonin sinne kun Jeesusta tuotiin ja hän siinä sai siunata heidät. Siis ei iällä ole mitään tekemistä Jumalan läsnäolon kokemisen kanssa. Ajatelkaa mikä valtava rohkaisu se oli Joosefille ja Marialle, kahdelle nuorelle ihmiselle kun he toivat Jeesus-lasta siihen, ja kun Simon profetoi siitä lapsesta asioita. Mikä valtava rohkaisu se oli, se oli yhdenmukainen siihen mitä enkeli oli ilmoittanut ja mitä Maria oli kokenut, se oli yhdenmukainen kaiken kanssa. Ja kun hän sen sai sanoa sen rohkaisun sanan, niin sitten Simon otettiin pois. Hän näki läsnäolon ja Jumalan suunnitelman toteutuvan Jeesus lapsessa. Ja sitten hän koki, että nyt hän on tehtävänsä tehnyt ja hänet otettiin pois. Ja samoin oli Hanna, yli 80-vuotias henkilö siellä, niin hänkin rukoili. Harvat sen ikäiset kovin paastoavat, mutta Hanna paastosi ja rukoili temppelissä ja odotti Jumalan ilmestymistä. Tiedättekö, kun Jumalan läsnäolo tulee tähän seurakuntaan, niin täällä loppuu ikään kuin sellainen ikärasismi, että täällä laitetaan eläkkeelle ihmisiä, jotka haluavat olla Jumalan läsnäolossa ja Jumalan käytössä. Me annamme niin kauan, kun Jumalan läsnäolo on ihmisen yllä, me annamme hänen toimia, olla mukana siinä kun Jumala suosittelee ja käyttää ihmistä, niin me annamme olla niin kauan kun näin tapahtuu. Ja siellä Hanna oli todella väkeväksi siunaukseksi niille, jotka etsivät ja odottivat Messiaan tuloa. Ja tämä osoittaa sen, että siinä ilmapiirissä, kun Jumalan läsnäolo tulee, siinä ikään kuin häviää ikäkysymys kokonaan. Kaikki ne jotka haluavat olla läsnäolossa Jumalan virrassa, ne saavat toimia ja tehdä ja heillä on tärkeä tehtävä siinä. Siellä voivat olla nuoret, vanhemmat, iäkkäämmät, lapset ja kaikki kaikki voivat toimia siinä. Koska se Jumalan läsnäolo ikään kuin sulattaa sen ilmapiirin yhteen, ja tällä tavalla me saamme kaikki yhdessä kokea Jumalan läsnäoloa.