Miksi tämä diasarja? Piispa Olaus Svebilius on laatinut 1700-luvulla kattavan selityksen Lutherin katekismukseen. Se on hyvää luettavaa myös tänä päivänä. Se opetettiin ulkoa kaikille koko Skandinaviassa. Tämä diasarja ei pyri korvaamaan Svebliuksen katekismusta, vaan tuo Vähän Katekismuksen keskeisen sisällön uuden tekniikan avulla jokaisen koneelle. Olen pyrkinyt noudattamaan katekismuksen järjestystä. Jokainen esitys on kuitenkin oma kokonaisuutensa niin, että on mahdollista ottaa kappaleita sieltä täältä tarkasteltavaksi. Diasarjan valmistelussa on ajateltu itsenäistä opiskelua. Diasarjat soveltuvat myös oppituntien pitoon rippikoulussa ja nuortenilloissa. Vanhustenpiireissäkin voi virkistää lapsuuden oppikirjan muistelua diasarjan avulla. Rukoukseni on, että tämä diasarja saa palvella kristittyjä ja olla yhteisen uskomme rakennukseksi. Se ei halua olla muuta kuin sen toistamista, mitä kristikunnassa on aina uskottu. Svebiliuksen katekismusta opetettiin Ruotsin Lapissa ulkoa vuodesta 1793 alkaen.
Katekismus
Kristityn elämänpituinen oppikirja Lutherin katekismus Katekismus on kodin hengellinen käsikirja, joka ilmaisee suppeasti Raamatun keskeisen sisällön. Katekismuksen esipuheesta Sana "katekismus" tarkoitti vanhan kirkon aikana suullisesti annettavaa kasteopetusta. Kristinopin taidon puutteet tulivat räikeinä ilmi niissä tarkastuksissa, joita vuodesta 1526 lähtien pidettiin Saksin vaaliruhtinaskunnan seurakunnissa. Tämän johdosta Melanchthonin laatimissa tarkastusohjeissa painotettiin, että kirkoissa oli saarnattava lapsille ja nuorisolle viidestä pääkohdasta ja että niitä oli myös kouluissa selitettävä. Luther kirjoitti katekismuksen kasteopetuksen tarpeisiin. Se julkaistiin v. 1529 Keskiajalla kansalle annettavaan opetussisältöön kuului uskontunnustus, Isä meidän -rukous ja kymmenen käskyä. Luther liittyi tähän perinteeseen ja laajensi sitä ottamalla opetusainekseen mukaan sakramentit. Selitys ripistä liitettiin sakramenttien väliin kuudenneksi pääkohdaksi. Suomalaisen wirsi-kirjan 1845 liitteenä oli katekismus ja jumalanpalvelusjärjestys sekä toimitukset. Virsikirja löytyi lähes joka kodista.
Katekismuksen kuusi pääkappaletta Kymmenen käskyä Uskontunnustus Isä meidän-rukous Kasteen sakramentti Avainten valta ja rippi Ehtoollisen sakramentti
Katekismuksen käyttö Kotien kristillisen kasvatuksen oppikirja Rippikoulun kristinoppi Oppivaatimus konfirmaatioon. Konfirmaatiossa tunnustaudutaan kirkon uskoon ja saadaan oikeus käydä itsenäsesti ehtoollisella. Kirkkokäsikirja Julistus- ja opetustyön opillinen selkäranka
Katekismus herätysliikkeissä Katekismus on ollut 1500-luvulta lähtien kansan oppikirja. Koska Raamattu oli kallis kodit eivät voineet hankkia sitä. Sen sijasta hankittiin katekismus ja virsikirja. Katekismuksen oppimisen houkuttimeksi oli laadittu säädös, jonka mukaan henkilöllä ei ollut lupa mennä naimisiin ennen kuin hän on suorittanut rippikoulun eli päässyt ripille.(tämä säännös on edelleenkin voimassa kirkkohäiden suhteen.) Tämän johdosta kaikki osasivat kristinopin pääkappaleet ainakin auttavasti. Herätysten tullessa paikkakunnalle heränneet eivät aloittaneet tyhjästä, vaan heillä oli jo usein kohtuullinen opin ymmärrys. Paikkakunnilla oli myös ihmisiä, jotka olivat syvemmin perehtyneet Kristuksen opin salaisuuteen ja näin kykenivät jopa olemaan paikkakuntansa hengellisiä isiä tai äitejä papin rinnalla. Lutherin katekismus yhdistää kaikki Suomen herätysliikkeet samaan oppikokonaisuuteen. Konfirmaatiolupauksemme kirkon alttarilla on liittänyt meidät tietoisesti yhteen ja samaan tunnustukseen. Herätysliikkeistä lestadiolasuudella ja katekismuksella on erityinen liittymäkohta toisiinsa. Lestadiolainen herätys sai alkunsa ja voimakkaan leviämisen kauden Ruotsin Lapinlähetyksen katekismuskouluissa. Lähes kaikki herätyksen ensimmäiset maallikkosaarnaajat olivat lähetyskoulujen katekismusopettajia.
Katekismus lestadiolaisuudessa Tunnustuskirjat ja lestadiolaisuus Laestadius jakoi Svebiliuksen katekismusta seurakuntalaisilleen. Hän piti katekismusselityksiä myös vanhemmille seurakuntalaisille myös viimeisinä vuosinaan. Laestadius koulutti katekismusopettajia eli katekeettoja seurakuntatyöhön. Juhani Raattamaa oli seurakunnan työntekijä ja hänen ammattinsa oli katekeetta. Myös monet ensimmäisistä saarnaajista olivat katekeettoja. Tänä päivänä suomen- ja ruotsinkielisten rauhansanalaisten pyhäkoulujen ja rippikoulun oppikirja. Pastori Uuras Saarnivaara ja saarnaaja Antti Krekula keskustelevat seurojen väliajalla. Vähä katekismus on osa luterilaisia tunnustuskirjoja. Niin Laestadius kuin Raattamaakin tunnustivat Tunnustuskirjat Raamatun opin oikeaksi esitykseksi. Raattamaa lausui kirjeessään saatuaan Tunnustuskirjat lahjaksi Amerikan lestadiolaiskristityiltä: Hyvät ovat tunnustuskirjat taistelussa maailmaa vastaan. Puhujainkokous vuonna 1923 lausui uskonnonvapauslain käsittelyn johdosta johtavien saarnaajien tuella (mm. Pauli Rantala, Antti Krekula), että lestadiolaisten tulee pysyä kirkossa niin kauan kuin sakramenttien pyhyys ja Uskonopin tunnustuskirjojen mukainen oppi säilyy kirkossamme eikä meitä uskomme tunnustamisen tähden pakoteta kirkosta eroamaan. Katekismus on lestadiolaisuudessa edelleen lasten- ja nuortenopetuksen työväline sekä kotikristillisyyden oppikirja. Katekismuskristillisyyttä Lestadiolaisuutta voidaan täydestä syystä luonnehtia katekismuskristillisyydeksi. Laestadius opetti katekismusta ja koulutti katekismusopettajia. Lähes kaikki ensimmäiset saarnaajat, koulumiehet, olivat katekismusopettajia eli katekeettoja. Herätykset alkoivat katekismuskoulujen sekä Laestadiuksen jumalanpalvelusten ympärillä, kun Jumala sanansa kautta herätti ja uudisti Lapin lasten sydämet Kristuksen Hengellä uskoon ja uuteen kuuliaisuuteen. Svebiliuksen katekismus opetettiin ulkoa ja opittua syvennettiiin taitavilla lisäselityksillä, niin että pienet lapsetkin voivat sen käsittää. Katekismuksen kysymys- ja vastaustyyli on nähty lestadiolaissaarnan alkumallina. Rauhansanalaisuus on aina nähnyt katekismuksen arvon ja halunnut pitää sen opetuksessa esillä. Yhdessä muiden herätysliikkeiden ja lestadiolaissuuntien kanssa se liittyy Tunnustuskirjojen selitykseen ja tahtoo olla niiden oppilas. Tunnustuskirjat on paitsi LYRS:n myös joidenkin rukoushuoneiden sääntöjen osoittama opillinen lähtökohta. Liikkeessä on aina painotettu erityisesti katekismuksen rippi-oppia syntisen turvana omantunnon ahdistuksissa.