VIESTINTÄOIKEUS GLOBAALISSA VERKKOYHTEISKUNNASSA Päivi Korpisaari Viestintäoikeus on uusi oikeudenala 1, joka 1.5.2014 täytetyn viestintäoikeuden professuurin myötä sai ensimmäisen oppituolinsa Suomessa. Tässä kirjoituksessa pohdin, miten viestintäoikeus syntyi ja mihin sitä tarvitaan. Valotan myös viestintäoikeuden suhdetta muihin oikeudenaloihin sekä sitä, minkälaisena näen viestintäoikeuden nykytilan ja tulevaisuuden. 1 Viestintäoikeuden toimintaympäristö 1.1 Viestintävälineiden käyttäminen Joukkoviestinnällä on tärkeä rooli suomalaisten ihmisen arkipäiväisessä elämässä. Sen huomaa esimerkiksi siitä, että suomalaiset viettävät suuren osan valveillaoloajastaan erilaisten joukkoviestintävälineiden ja -palveluiden parissa. Lehtien lukemiseen käytetään aikaa keskimäärin lähes tunti, television katseluun kaksi ja puoli tuntia, radion kuunteluun tunti 40 minuuttia ja internetissä surffailuun melkein kaksi ja puoli tuntia vuorokaudessa. Suomalaiset 15 69-vuotiaat ovat erilaisen joukkoviestinnän parissa kaiken kaikkiaan kahdeksan tuntia 15 minuuttia vuorokaudessa eli noin puolet valveillaoloajastaan. 2 Lehtien lukemiseen ja television katseluun käytetään edelleen paljon aikaa, vaikka samaan aikaan internetin käyttö on kasvanut 1 Tarkoituksenani on myöhemmin tänä vuonna julkaistavassa kirjoituksessa pohtia enemmälti sitä, onko viestintäoikeus oma oikeudenala ja mitä tunnusmerkkejä sillä tulee olla, jotta sitä voidaan pitää omana oikeudenalanaan. Tässä kirjoituksessa tätä lähtökohtaa ei kyseenalaisteta. 2 TNS Atlas Intermedia 2010 2013, 2014. 1
voimakkaasti. Internetin käytön lisääntymiseen ovat vaikuttaneet esimerkiksi tietoliikenneyhteyksien nopeutuminen ja halventunut hinta sekä se, että verkkoon pääsee helposti myös puhelimella. 3 Internetissä hankitaan tietoa erilaisista asioista, luetaan ja kommentoidaan uutisia, asioidaan verkkokaupoissa, pelataan pelejä ja osallistutaan erilaisiin sosiaalisen median yhteisöpalveluihin. 4 Internetin hakukoneet, kuten Google, saattavat tuoda parilla klikkauksella esiin yllättävää tietoa naapuristamme, työkaveristamme tai muista tutuista, jos innostumme googlaamaan heitä. Hakukoneiden avulla löydetty informaatio saattaa olla tarkoituksemme kannalta relevanttia ja paikkansa pitävää tai irrelevanttia, mutta kuitenkin paikkansa pitävää. Internetistä löytyy myös vanhentunutta, valheellista tai jopa herjaavaa tai solvaavaa sisältöä. Viimeksi mainituista tilanteista on kysymys esimerkiksi silloin, kun joku on vaikkapa kosto- tai pilailutarkoituksessa esittänyt toisesta perättömiä väitteitä keskustelupalstalla tai tehnyt hänen nimissään ja hänen kuvaansa käyttäen blogin, jossa on laitonta tai muuten epäasiallista sisältöä. 5 Internetin käytön lisääntyminen on tuonut esiin uudenlaisia viestintäoikeudellisia tutkimuskysymyksiä. Näitä ovat esimerkiksi henkilötietojen suojaan, verkkopalstojen ylläpitäjien vastuuseen sekä identiteettivarkauteen liittyvät kysymykset. 6 3 Älypuhelinta käytti 60 prosenttia suomalaisista vuonna 2014. Lähde: Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö -tutkimus 2014, Tilastokeskus. 64 % 16 89-vuotiaista suomalaisista käytti internetiä monta kertaa päivässä. 4 YLE Internetin15/30 Research -tutkimusyhtiöllä teettämä selvitys suomalaisten internetin käytöstä, 2010. 5 Kyseessä voi tällöin olla esimerkiksi yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (RL 24:8 8a) tai kunnianloukkaus (RL 24:9 10). Identiteettivarkautta koskeva hallituksen esitys 232/2014 on tätä kirjoitettaessa eduskunnan lakivaliokunnan käsiteltävänä. 6 Identiteettivarkaudelle on ehdotettu seuraavanlaista tunnusmerkistöä (HE 232/2014 s. 57): Joka erehdyttääkseen kolmatta osapuolta oikeudettomasti käyttää toisen henkilötietoja, tunnistamistietoja tai muuta vastaavaa yksilöivää tietoa ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa tai vähäistä suurempaa haittaa sille, jota tieto koskee, on tuomittava identiteettivarkaudesta sakkoon. 2
1.2 Kansalaisten lisääntyneet joukkoviestintämahdollisuudet Aikaisemmin joukkoviestintä oli vain harvojen lähinnä toimittajien, poliitikkojen ja julkisuuden henkilöiden ulottuvilla. Tavallinen ihminen saattoi päästä tai joutua tiedotusvälineisiin vain poikkeuksellisesti, kuten esimerkiksi silloin jos hän halusi kertoa lehdelle erikoisesta elämänkohtalostaan tai oli joutunut jonkin poikkeuksellisen, pelottavan tai hauskan tapahtumasarjan osalliseksi. Omia mielipiteitä ja kannanottoja pystyi julkaisemaan lähinnä mielipidekirjoituksina lehtien yleisönosastolla, jos kannanotot läpäisivät lehden toimituksen seulan, tai vaikkapa soittamalla kansanradioon. Nykyisin tilanne on aivan toisenlainen, kun teknologinen kehitys on tuonut joukkoviestinnän jokaisen kansalaisen ulottuville. On mahdollisuus kommentoida perinteisten viestinten julkaisemia uutisia verkkolehtien internetsivuilla, lausua mielipiteitään omassa tai toisen blogissa tai keskustelupalstalla taikka lähettää valokuvia ja videoklippejä joko tiedotusvälineisiin tai erilaisiin sosiaalisen median palveluihin. Suomalaisista jo 2,1 miljoonaa on Facebookin aktiivikäyttäjiä ja 1,7 miljoonaa on rekisteröitynyt Suomi24-portaaliin, jossa voi keskustella ja vaikkapa etsiä treffiseuraa. 7 Myös esimerkiksi Twitter, LinkedIn, IRC-galleria, Instagram, Pinterest, Flickr, Youtube, Ask, WhatsApp, SnapChat ja Slideshare vain muutamia mainitakseni, ovat suosittuja tavallisten ihmisten viestintäkanavia. Tiedonhankinnan ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen lisäksi erilaisia internetin mahdollistamia kanavia voidaan käyttää myös ammattitoiminnan esiintuomiseen ja oman itsensä brändäämiseen ilman, että kysymys olisi kuluttajansuojalain tarkoittamasta markkinoinnista. Myös yritykset, yhdistykset, viranomaiset ja monenlaiset aatteelliset liikkeet toimivat sosiaalisessa mediassa. 7 YLE uutiset 5.3.2013: Täällä somelaiset elävät katso lista historiallisesta Facebookista juuri avattuun Pheediin, http://yle.fi/uutiset/taalla_somelaiset _elavat_-_katso_lista_historiallisesta_facebookista_juuri_avattuun_pheediin/ 6518189, luettu 21.11.2014. 3
1.3 Viestintämarkkinat ja raha Joukkoviestintämarkkinoiden arvo vuonna 2013 oli yli neljä miljardia euroa. 8 Viestintäalalla oli radio- ja televisiotoiminnassa, kustannustoiminnassa ja painotoiminnassa yli 25 000 työntekijää. Viestintäalan kannalta huolestuttavaa on, että viestintämarkkinoiden arvo on pudonnut tilaus- ja ilmoitustuottojen vähetessä, kun verkosta saatavien tuottojen kasvu ei ole kattanut printtituottojen menetystä. Sosiaalisen median käytön ja monenlaisten verkossa toimivien ilmaista sisältöä jakavien uutis- ja ajankohtaispalveluiden käytön lisäännyttyä perinteinen media on joutunut kilpailemaan maksavista asiakkaista kovemmin kuin ennen. Kilpailussa asiakkaiden ajasta ja rahoista on journalismin uskottavuudella ja luotettavuudella iso merkitys: se voi olla tekijä, jonka vuoksi asiakas on valmis maksamaan sisällöstä. Mainostuottojen vähetessä tiedotusvälineet ovat kuitenkin ryhtyneet toteuttamaan myös uudenlaisia yhteistyön muotoja, kuten sponsorointia, kumppanuusblogeja ja tuotejournalismia. Tässä taloudellisessa paineessa journalistinen ja kaupallinen sisältö ovat joissakin tapauksissa sekoittuneet lain ja hyvän lehtimiestavan vastaisella tavalla. Julkisen sanan neuvosto onkin tämän vuoksi joutunut antamaan lukuisia huomautuksia piilomainonnasta. 9 8 Yhteensä noin 4,1 miljardia, mikä on lähes 150 miljoonaa euroa ja yli kolme prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Kustannustoiminnan ja tallenneviestinnän osalta laskua oli 6 prosenttia, kun sähköinen viestintä puolestaan kasvoi kaksi prosenttia. Kustannustoiminnan osuus joukkoviestintämarkkinoista on laskenut 2000-luvun alusta melkein 15 prosenttiyksiköllä. Tiedot saatu: Suomen virallinen tilasto (SVT): Joukkoviestintä [verkkojulkaisu]. ISSN=2323-6329. 2013. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 11.2.2015]. Saantitapa: http://tilastokeskus.fi/til/jvie/2013/jvie_2013_2014-11-25_tie_001 _fi.html 9 Radiokanavat: 5459/R/14; 5360/R/13; 5357/R/13; 5327/R/13; lehdet ja televisio: 5623/SL/14; 5615/AL/14; 5610/AL/14; 5472/SL/14; 5345/SL/13; 5312/ SL/13; 5140/AL/13; 5107/AL/13; 5069/SL/12 ja 4988/SL/12; verkkolehti ja kumppanuusblogi 5499/SL/14. 4
1.4 Laissa turvattu sananvapaus Perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattu sananvapaus takaa yksilöille oikeuden julkaista, levittää ja vastaanottaa erilaisia tietoja, mielipiteitä ja viestejä. Suomalaiseen sananvapauteen kuuluu myös julkisuusperiaate eli se, että viranomaisten toiminta ja asiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia. 10 Sananvapaus on tuskin koskaan ollut niin laaja kuin se on nyt. Tarjolla on monenlaisia kanavia ja monenlaista sisältöä sekä ilmaiseksi että kerta- tai kestotilausmaksua vastaan. Suomalaisilla on verkon kautta mahdollisuus vastaanottaa ja levittää viestejä ja kuvia myös ulkomailta ja ulkomaille. Joukkoviestintä ei ole enää yksisuuntaista lähettäjältä vastaanottajalle tapahtuvaa viestintää kuten ennen, vaan reaktiivista ja monenkeskeistä. Tästä on kysymys esimerkiksi silloin, kun verkossa julkaistua uutista kommentoiva lukija näkee myös muiden keskusteluun osallistuvien kommentit ja voi kommentoida niitä. Digitalisaation johdosta kuvien ja muiden viestien kopioiminen ja levittäminen on nopeaa ja halpaa. Kerran nettiin vapaasti saataville laitettua kuvaa tai viestiä voi olla mahdotonta poistaa, jos joku on jo ehtinyt kopioida tai edelleen levittää sen. Viestien tai kuvien alasottoyritykset voivat johtaa ns. Streisandin efektiin: oikeustoimista tai poistopyynnöistä harmistuneet netin käyttäjät levittävät poistettavaksi haluttavaa tietoa tai kuvaa entistä aktiivisemmin. Näin kävi laulaja Barbara Streisandille, kun tämä hankki kotiaan koskevan valokuvan levittämistä koskevan kieltotuomion. Tapaus osoittaakin sen, että oikeusjärjestelmä ei käytännössä pysty suojaamaan epätoivotun viestinnän kohdetta kaikissa tilanteissa. Vastaava ongelma ilmenee myös silloin, kun esimerkiksi törkeän kunnianloukkausrikoksen vuoksi poistettavaksi määrätty aineisto on julkaistu ulkomailla sijaitsevalta palvelimelta eikä ulkomainen lainsäädäntö mahdollista poistamista, tai vieraan maan lainsäädännön soveltaminen ja kaksoisrangaistavuuden vaatimus tekee poistamisesta hidasta, hankalaa ja kallista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vastuun toteuttamiseen liittyvät käytännön hankaluudet, kuten esimerkiksi anonyymisti nettiin kirjoittavan henkilön henkilöllisyyden selvittämisen vaikeus, eivät saa 10 Toki julkisuuslaissa ja erityislainsäädännössä on useita salassapitosäännöksiä. 5
olla syy siihen, etteikö edes yritettäisi turvata lainsäädännöllä tärkeitä perusoikeuksia, kuten yksityiselämän suojaa. 1.5 Tietosuoja ja tietoturva riskiyhteiskunnassa Teknologinen kehitys ja monenlaiset sen mukanaan tuomat liiketoiminnat ovat luoneet myös uusia riskejä. Kysymys voi olla riskialttiista toiminnasta tai toiminnasta, jossa vahinkoriski on pieni, mutta mahdollisen vahingon tapahtuessa vahinko on suuri tai jopa peruuttamaton. Kysymys voi olla esimerkiksi tietosuojariskeistä, ympäristöriskeistä (Talvivaara, Tsernobyl) tai vaikkapa kemikaalien ihmisen terveydelle aiheuttamista riskeistä 11, joiden toteutumista ei aina pystytä täysin kontrolloimaan. Teknologinen kehitys ja tietojen keräämisen ja tallettamisen alentuneet kustannukset ovat johtaneet monenlaisen datan keräämiseen, käsittelyyn ja taloudelliseen hyödyntämiseen. Yksittäisen asiakkaan mahdollisuudet selvittää rekisterinpitäjän tai palvelua hoitavan tahon tietoturvan tasoa ovat kuitenkin usein valitettavan heikot. Asiakkaalla ei ole takeita siitä, ulkoistaako palveluntarjoaja eli rekisterinpitäjä tietojen käsittelyn toisaalle ja jos ulkoistaa, toimiiko rekisterinpitäjän sopimuskumppani huolellisesti ja tietosuojasääntelyä noudattaen. Asia kas voi arvioida palveluntarjoajan vastuukyvyn, mutta ei välttämättä ulkoistuksen seurauksena palvelua hoitavan tahon luotettavuutta tai vastuunkantokykyä. Kysymys voi olla esimerkiksi asiakkaan käyttämästä pilvipalvelusta tai vaikkapa kanta-asiakasjärjestelmän ylläpidosta. Ihmisistä voidaan heidän suostumuksellaan kerätä esimerkiksi kanta-asiakasohjelmien ja internetissä toimivien sosiaalisen median palveluiden avulla suuria määriä tietoja. Monet internetissä toimivat yritykset keräävät evästeiden avulla tietoja esimerkiksi siitä, millä sivustoilla yksittäinen internetin käyttäjä vierailee ja missä hän on mihinkin kellonaikaan sijainnut. Tavallinen läppärin, tabletin tai älypuhelimen käyttäjä ei välttämättä ymmärrä tätä tai ei ole ainakaan tietoisesti suostunut tällaiseen tietojensa keräämiseen. Kuluttajalla ei aina ole edes vaihtoehtoja, jos hän haluaa käyttää kyseistä sivustoa. 11 Riskiyhteiskunnasta esimerkiksi Kimmo Nuotio: Globaalin riskiyhteiskunnan rikosoikeus, Lakimies 2002, s. 224 230 (Nuotio 2002b). 6
Internetin käyttötietoja yhdistelemällä voidaan tehdä päätelmiä esimerkiksi internetissä surffailevan henkilön terveydentilasta, ihmissuhteista, iästä, ammatista, harrastuksista, sukupuolisesta suuntautuneisuudesta ja parisuhdestatuksesta. Tiedot voivat olla henkilötietolaissa tarkoitettuja arkaluonteisia tietoja. Moni ihminen ei kuitenkaan ole tippaakaan huolestunut tietojensa keräämisestä. Ihmisten keskuudessa vallitsee melko yleisesti ajatus, että tietojen keräämisestä ja käsittelystä ei ole mitään haittaa, jos minulla ei ole mitään salattavaa. Yksityisyydensuojan ja henkilötietojen suojan todellisia uhkia ja riskejä havahdutaankin monesti miettimään vasta sitten, kun tietoturvaloukkaus tai sen konkreettinen uhka on käsillä. Ääritapauksessa tietojen väärinkäyttö voisi johtaa esimerkiksi vakuutusturvan epäämiseen tai työpaikan taikka vuokra-asunnon saamatta jäämiseen. Toisaalta myös esimerkiksi älypuhelimen kadottaminen voi johtaa sekä puhelimen omistajan että hänen ystäviensä arkaluonteisten tietojen väärinkäyttöön ja tästä huolimatta ihmiset lähettävät myös arkaluonteisia viestejä ja kuvia toisilleen. Uusia liiketoimintamahdollisuuksia, mutta yksilön suojan kannalta myös haasteita, tuo MyData-konsepti, jonka ideana on se, että asiakkaista tietoja keräävät yritykset antaisivat asiakkaille koneluettavassa muodossa teknisesti helpon pääsyn omiin tietoihinsa sekä mahdollisuuden yhdistää tai vaikka myydä kolmansille tahoille eri palveluntarjoajien heistä keräämää tietoa. Jos tämä omadata annettaisiin helposti hyödynnettävässä muodossa se voisi edesauttaa uusien liiketoimintamallien ja sovellusten käyttöönottoa. Toisaalta useiden tietokantojen yhdistämiseen ja helppokäyttöisyyteen liittyy myös tietoturva- ja tietosuojariskejä. 12 MyDatan rinnakkaisilmiönä on BigData, jolla tarkoitetaan suuria tietomassoja, jotka syntyvät pääosin verkkoon kytketyistä laitteista sensorijärjestelmineen, sosiaalisesta median sisällöistä, verkossa 12 Antti Poikolan, Kai Kuikkaniemen ja Ossi Kuittisen Liikenne- ja viestintäministeriölle laatimassa MyData-selvityksessä (2014, s. 9) MyData määritellään ihmiskeskeiseksi lähestymistavaksi henkilötiedon hallintaan ja käsittelyyn. Siinä ihmisille annetaan oikeus ja pääsy heistä kerättyyn dataan kuten ostotietoihin, liikennetietoihin, teletietoihin, terveystietoihin, taloustietoihin ja eri verkkopalveluihin kertyvään dataan. Keskeistä on ihmisten mahdollisuus siirtää tietojaan nykyistä uudelleenkäytettävämmässä muodossa itselleen tai valtuuttamaansa palveluun hyödynnettäväksi. 7
tehtävistä transaktioista, tietojärjestelmistä, yritysten liiketoimintaan liittyvistä ohjaus- ja raportointijärjestelmistä, erilaisista digitaalisista arkistoista ja rekistereistä sekä perinteisten medioiden sisällöistä. Isoa dataa eli massadataa syntyy kiihtyvällä vauhdilla lähes kaikesta internetiin jollakin tavalla liitetystä asiasta ja järjestelmästä. 13 Massadatan hyödyntäminen tarkoittaa erittäin suurten, järjestelemättömien, jatkuvasti lisääntyvien tietomassojen keräämistä, säilyttämistä, jakamista, etsimistä, analysointia sekä esittämistä tilastotiedettä ja tietotekniikkaa hyödyntäen. Tähän liittyy isoja liiketoimintamahdollisuuksia, mutta myös riskejä ihmisten yksityisyydensuojalle. Liikenne- ja viestintäministeriön toimeksiannosta laaditussa Big- Datan hyödyntämistä koskevassa strategiaselvityksessä pidettiin tavoitteena isojen datamassojen ja uusien big data -menetelmien laajempaa hyödyntämistä seuraavilla tavoilla: yritysten liiketoiminnan kasvattamisessa, kilpailukyvyn parantamisessa sekä uuden liiketoiminnan synnyttämisessä julkisen hallinnon ja sen palvelujen kehittämisessä tutkimuksen laadun ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden parantamisessa sekä lisäämällä yksilön mahdollisuuksia hyödyntää omia tietojaan. 14 Avoimella datalla puolestaan tarkoitetaan digitaalisessa muodossa olevia sisältöjä ja dataa, joita kuka tahansa voi vapaasti ja maksutta käyttää, muokata ja uudelleenjakaa mihin tahansa käyttötarkoitukseen. Avoimen datan ominaisuuksiin kuuluvat keskeisesti : Julkisuus: vain julkiset tiedot voidaan avata. Dataa avattaessa ei saa vaarantaa yksityisyydensuojaa, liikesalaisuuksia tai yleistä turvallisuutta. Tekninen saatavuus: data avataan sellaisessa muodossa, että sitä on helppo käsitellä koneellisesti tietokoneohjelmistoilla. 13 Tästä Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisu X/2013 nimeltään Big data -strategia. 14 Big Datan hyödyntäminen; Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisu 20/2014, s. 3. 8
Maksuttomuus: datan hyödyntämismahdollisuudet parantuvat, kun raaka-aine on ilmaista. Uudelleenkäytön sallivat käyttöehdot: aineiston uudelleenkäyttö on sallittua ja se kerrotaan selkeästi datan yhteydessä. Datan rakenne ja merkitys (metadata) kuvataan käyttäjille ymmärrettävästi. Datan olemassaolo ja sijainti on yleisesti tunnettu. 15 Julkisten tietoaineistojen avaaminen uudelleenkäyttöön on ollut vuoden 2011 hallitusohjelman kärkihankkeita. Viestintäpolitiikan teemoina ovat olleet muun muassa avoin Suomi ja avoin data. KIDEohjelmalla on edistetty avoimen datan pilotointia ja sen käyttöön ottamista. 16 Avointa dataa on käsitelty enemmälti tässä vuosikirjassa julkaistussa Tanja Jaatisen kirjoituksessa sivulta 17 alkaen. 17 1.7 Yhteenveto viestintäoikeuden toimintaympäristöstä Voidaan perustellusti sanoa, että elämme informaatioyhteiskunnassa, jossa informaatiolla ja sen käsittelyllä on tärkeä merkitys miltei kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. 18 On vaikea kuvitella esimerkiksi ammattia, jossa ei lainkaan tarvittaisi informaatiota. Informaatiolla on paitsi huomattava taloudellinen merkitys, myös suuri sivistyksellinen ja kulttuurinen merkitys. Informaation saaminen ja mahdollisuus sen levittämiseen antaa ihmisille mahdol- 15 Helsinki Region Infoshare: Mitä on avoin data, http://www.hri.fi/fi/mita-onavoin-data/, luettu 9.2.2015. 16 Tietoaineistojen avaaminen on ollut keskeinen osa Liikenne- ja viestintäministeriön strategiatyötä. Tästä ja yllä mainitusta: Liikenteen ja viestinnän avoimuudesta. Työryhmän raportti. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 10/2013, s. 5. Avoin tieto ja tiedon yhteiskäyttö on myös Julkisen hallinnon ICT-strategian (JulkICT) keskeinen linjausalue, ks. http://www.vm.fi/vm/fi/05_ hankkeet/0110_julkictstrategia/index.jsp, luettu 9.2.2015. 17 Tanja Jaatinen: Muokkaako avoin data kansallista julkisuusperiaatetta?; tässä teoksessa s. 17 49. 18 Informaatioyhteiskunnasta Frank Webster: Theories of the Information Society (2014, 4. p.). Webster (s. 10 23) on tarkastellut informaatioyhteiskuntaa muun muassa teknologisesta, taloudellisesta, ammattirakenteellisesta, tilaan ja verkostoitumiseen liittyvästä sekä kulttuurisesta näkökulmasta. 9
lisuuksia erilaisiin itseilmaisun muotoihin. Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä oikeutta tietojen saamiseen julkisista asiakirjoista on perusteltu myös yksityisyydensuojalla. Näin on ollut esimerkiksi tapauksessa, jossa viranomaisten hallussa oli informaatiota asianomaisten asuinalueen mahdollisesta saastumisesta, mikä vaikutti heidän asuinpaikkaansa koskevaan päätöksentekoon sekä tapauksessa, jossa asianomaisen mahdollisuus ymmärtää itseään edellytti hänen lapsuuttaan koskevien tietojen saamista. 19 Tiedon saantia on oikeutettu myös EIS 2 artiklan mukaisella oikeudella elämään ja EIS 6 artiklan mukaisella oikeudella oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tietojen saamista koskeva oikeus voi siis perustua myös muuhun oikeuteen kuin PL 12 :n ja EIS 10 artiklan turvaamaan sananvapauteen ja siihen kuuluvaan tiedonsaantioikeuteen. 20 2 Viestintäoikeus tutkimus- ja oikeudenalana 2.1 Oikeudenalajaotus Suomalaisen oikeustieteen opetuksessa ja tutkimuksessa on ollut tapana jäsentää oikeudellinen normiaineisto erillisiksi oikeudenaloiksi, jotka muodostavat systemaattisen kokonaisuuden. Tässä luvussa tarkastelen sitä, miten viestintäoikeus on syntynyt ja miten se asemoituu suhteessa muihin oikeudenaloihin. Oikeudenalajaotus auttaa oikeudellisen normiaineiston systematisoimisessa 21 ja tukee ajatusta oikeusjärjestyksen systemaattisuudesta, mikä liitetään myös oikeusvarmuuteen ja lainkäytön ennakoitavuuteen. Oikeudenalajaotuksella on myös pedagoginen merkitys oikeustieteen opetuksessa. 22 19 Guerra and others v Italy Reports 1998 I, no 64 ja Gaskin v UK (1989 GC) Series A no 160. EIT:n käytännöstä informaation saamisen osalta Päivi Tiilikka: Access to Information as a Human Right in the Practise of the ECtHR, Journal of Media Law 2013 5(1), s. 79 103. 20 Tästä Tiilikka 2013. 21 Viimeksi mainitusta Kaarlo Tuori: Oikeudenalajaotus strategista valtapeliä ja normatiivista argumentaatiota. Lakimies 2004, s. 1169 1224, s. 1098. 22 Tuori 2004, s. 1202 1203. 10
Oikeudenalajaotusta voidaan pitää myös osana sitä oikeuskulttuurista esiymmärrystä, jonka varassa tuomarit, asianajajat ja lainoppineet lähestyvät oikeudellisia ongelmia. Sen avulla aloitetaan oikeudellisten ongelmien määritteleminen ja paikantaminen, ja näin tapahtuneen paikannuksen jälkeen ryhdytään tarkastelemaan tapaukseen sovellettavia lainsäännöksiä ja yleisiä oikeusperiaatteita. 23 Erilliset oikeudenalat on jaettu karkeasti kahteen pääkategoriaan, yksityis- ja julkisoikeuteen. Julkisoikeuden alle kuuluvat esimerkiksi valtiosääntöoikeus, hallinto-oikeus, vero-oikeus ja eurooppa oikeus. Yksityisoikeuden alaan puolestaan kuuluvat esimerkiksi siviili-, kauppa-, perhe- ja työoikeus. Perinteisessä oikeudenalajaotuksessa ei tunneta sellaisia oikeudenaloja tai oikeudenalakandidaatteja kuin viestintäoikeus, sosiaalioikeus, bio- ja lääkintäoikeus, urheiluoikeus tai arvopaperimarkkinaoikeus. Niinpä herääkin kysymys, miksi ja miten viestintäoikeus on syntynyt ja mikä on sen suhde ns. perinteisiin oikeudenaloihin. Lisäksi voidaan pohtia, onko perinteinen oikeudenalajaotus jäänyt ajasta jälkeen tai tullut peräti tarpeettomaksi, koska viime aikainen kehitys on osoittanut, että yhä useammin oikeudellisesti merkitykselliset tulkintaongelmat ja tutkimuskysymykset jäsentyvät monien perinteisten oikeudenalojen leikkauspisteisiin eivätkä vain yhden perinteisen oikeudenalan piiriin. Esimerkiksi lehdessä tai internetissä julkaistun viestin aiheuttaman kärsimyksen korvaamista on harkittava tulkitsemalla ja soveltamalla vahingonkorvausoikeudellista, rikos oikeudellista ja valtiosääntöoikeudellista normistoa, koska kärsimyksen korvaaminen on pitkälti kytketty teon rangaistavuuteen ja perus- ja ihmisoikeudet puolestaan ovat sananvapaus- ja yksityisyydensuojakysymyksissä aina läsnä. Soveltamistilanteessa on myös harkittava, mikä painoarvo eri oikeudenaloille sijoittuville säännöille ja periaatteille kulloinkin annetaan. Tällaisessa soveltamistilanteessa oikeudellisen ratkaisun perusteita ei voida saada vain yhden oikeudenalan normeja soveltamalla vaan oikeaan ja kaikki relevantit seikat huomioon ottavaan tulkintaan päästään vain soveltamalla usean oikeudenalan normistoa yhtä aikaa. Usean eri oikeudenaloille kuuluvan normiston yhtäaikaisen soveltamisen lisäksi vanhan systematiikan murtumista osoittaa se, että sama 23 Tuori 2004, s. 1201. 11
normisto voidaan liittää useaan eri oikeudenalaan. 24 Esimerkiksi sananvapausrikosten sääntely rikoslaissa voidaan näkökulmasta riippuen jäsentää rikosoikeuden tai viestintäoikeuden alaan. En ehdota perinteisen oikeudenalasystematiikan hylkäämistä, koska sillä on edelleen systemaattisia ja pedagogisia etuja ja se voi toimia hyvänä pohjana kudos- tai verkostomaisesti hahmottuvalle viestintäoikeuden oikeudenalalle. On kuitenkin tärkeää tiedostaa oikeudenalojen ja oikeusongelmien jäykän lokeroinnin vaarat ja olla perinteistenkin oikeudenalojen piirissä avoin ja vastaanottavainen myös uusilta oikeudenaloilta tuleville impulsseille ja niiden soveltamiselle perinteisen oikeudenalan piiriin kuuluvassa soveltamistilanteessa. 2.2 Uusien oikeudenalojen ja viestintäoikeuden syntyminen Vanhan oikeudenalajaottelun murtumiseen ja oikeudelliseen fragmentaatioon on monia syitä. Viestintäoikeuden ja muidenkin uusien oikeudenalojen syntymiseen on vaikuttanut ensinnäkin yhteiskunnan oikeudellistumiskehitys. Tällä tarkoitetaan yhteiskunnassa tapahtunutta oikeudellisen sääntelyn lisääntymistä ja sen merkityksen vahvistumista. Toisin sanoen samaa asiaa säännellään yhä useammilla säännöksillä ja toisaalta myös yhä useampi asia on alistettu oikeudellisen sääntelyn piiriin. 25 Lisäksi ristiriita- ja ongelmatilanteita ryhdyttiin ainakin 2000-luvun taitteessa ratkaisemaan aikaisempaa useammin oikeudellisin ratkaisuperustein. 26 Tästä esimerkkinä on urheiluoikeus, jonka syntyyn on vaikuttanut esimerkiksi alan oman järjestöautonomian piirissä langetettujen kilpailukieltojen riitauttaminen oikeudessa. Kehitykseen liittyy myös huippu- ja kilpaurheilun kaupallistuminen ja arvomaail- 24 Viimeksi mainitusta Tuori 2004, s. 1220. 25 Sääntelyn määrän kasvamisesta ja sen seurausilmiöistä Jyrki Tala: Lainsäädännön maailma muuttuu sääntelyn kasvu jatkuu. Teoksessa Lakimies 2012, s. 133 139. 26 Lauri Tarasti: Yhteiskunnan oikeudellistuminen, Defensor Legis 2002, s. 575 585, s. 575. Trendi saattaa olla nykyään päinvastainen. Ainakin toimittajien rikos- ja korvausvastuuta koskevien oikeusjuttujen määrä on usean asianajajan mukaan vähentynyt huomattavasti viime vuosina. 12
man muutos 27 sekä urheilun viihteellistyminen ja ammatillistuminen. 28 Lääkintäoikeutta puolestaan on kuvattu oikeudellistumisprosessin sivutuotteeksi: kun potilaan oikeusasema on yhä tarkemmin määritelty, lääkintätoiminnan juridiikasta on tullut oma oikeudenala. 29 Oikeudellistumiskehitykseen on vaikuttanut myös yhteiskunnallinen ilmapiiri sekä perus- ja ihmisoikeuksien merkityksen kasvamisesta johtunut yksilön oikeuksien lisääntyminen. 30 Tämän seurauksena tuomarit ovat joutuneet ottamaan kantaa yhteiskunnan perusarvoihin sellaisissa tapauksissa, joissa esimerkiksi tarkemman sääntelyn puuttuessa perusja ihmisoikeuksien toteuttaminen on jäänyt tuomioistuinten vastuulle. 31 Uusien oikeudenalojen syntymiseen on vaikuttanut myös oikeuslähteiden monipuolistuminen kansainvälistymis- ja eurooppalaistumiskehityksen myötä. 32 Uusi kansallinen tai kansainvälinen sääntely ei aina lokeroidu selkeästi yhden perinteisen oikeudenalan piiriin. Kansainvälisen sääntelyn myötä voi myös tulla esiin sellaisia laintulkintatilanteita, joita ei ole perinteisten oikeudenalojen piirissä ratkottu. Yhteiskunnan toimintojen monimutkaistuessa, teknologisen kehityksen luodessa uusia toimintamahdollisuuksia ja toisaalta myös riskejä, tarvitaan myös uudenlaisia tapoja jäsentää oikeudellisia ongelmia. Uusien oikeudenalojen tai oikeudenalakandidaattien syntymiseen onkin vaikuttanut myös se, että oikeudelliset ongelmat eivät aina jäsenny perinteisten oikeudenalojen systematiikan mukaisesti, vaan niiden ratkaiseminen saattaa edellyttää poikkitieteellistä, eri oikeudenalarajat ylittävää sekä ongelmalähtöistä että kokonaisvaltaista tarkas- 27 Pekka Timonen: Urheilun oikeudellistumisesta urheiluun oikeudenalana. Teoksessa, Urheilu ja oikeus (2004), s. 280 295, s. 280 281. Urheilun kaupallistumisesta ja ammattimaistumisesta myös Kari-Pekka Tiitinen: Urheilijan oikeussuhteista. Kuvauksia ja mietteitä. Lakimies 1998, s. 211 ja Heikki Halila: Idrottsrätten som specifikt rättsområde. Virkaanastujaisesitelmä 29.5.2002. JFT 2002, s. 725 729, s. 726. Urheilun oikeudellistumisesta myös Heikki Halila: Urheilun oikeus tutkimuskohteena Suomessa. Urheilu ja oikeus 2005, s. 21 40, s. 21 24 ja sama: Oikeudellistuva urheilu ( 2006), s. 1. 28 Tiitinen 1998, s. 211 213 ja Kimmo Nuotio: Onko oikeusjärjestyksen pirstoutuminen väistämätöntä? Teoksessa Viljanen, Veli-Pekka: Oikeudenalojen rajat ja rajattomuus (2002), s. 3 24, s. 4 (Nuotio 2002a). 29 Nuotio 2002a, s. 3 4. 30 Tarasti 2002, s. 581, joka tosin viittaa vain perusoikeuksiin. 31 Tarasti 2002, s. 583, joka tosin puhuu vain perusoikeuksista. 32 Viljanen V-P 2002, s. III. 13
telutapaa. Ilman viestintäoikeudellista näkökulmaa monet oikeudelliset ongelmat saattaisivat jäädä perinteisten oikeudenalojen reuna-alueille ja vain marginaalisesti tai pintapuolisesti 33 käsiteltäviksi. Ei sovi unohtaa myöskään oikeustieteen merkitystä oikeudenalajaotuksen kehityksessä. Kuten Tuori on todennut, muutokseen sysäävät impulssit syntyvät usein oikeustieteessä keskustelussa. Muutokset vakiintuvat, kun ne saavat tukea aluksi oikeustieteen sisältä ja sittemmin myös muilta oikeudellisilta toimijoilta, kuten esimerkiksi tuomioistuimilta tai lainsäätäjältä. 34 Myös viestintäoikeuden osalta viestintäoikeudellisella tutkimuksella on ollut iso merkitys oikeudenalan tunnetuksi tekemisessä ja viestintäoikeus-käsitteen vakiinnuttamisessa. Viestintäoikeuden alalla annettu opetus puolestaan on kasvattanut uutta viestintäoikeuteen erikoistunutta tutkijasukupolvea. 35 Edellä kuvattu oikeudellistumiskehitys ja oikeuslähteiden monipuolistuminen ovat näkyneet myös joukkoviestinten toimintaympäristössä, jota koskevaa sääntelyä on viime vuosina melko taajaan muutettu ja päivitetty. 36 2.3 Viestintäoikeuden suhde muihin oikeudenaloihin Viestintäoikeuden tutkimuskohteena ovat viestinnän alaan tavalla tai toisella liittyvät oikeudelliset ongelmat. 37 Viestintäoikeuden ala on oikeuden- 33 Samantapaisesti Raimo Lahti: Lääkintäoikeuden kehitys Suomessa, Lakimies 2003, s. 1008 1015, s. 1009. 34 Tuori 2004, s. 1201 1202. Kirjoituksensa lopussa Tuori kuitenkin toteaa, että tulevaisuudessa ei kenties voida enää puhua oikeuskulttuurin hitaista, vuosikymmeniä tai vuosisatoja kestävistä muutosprosesseista. 35 Viestintäoikeuden opetuksesta enemmälti Päivi Korpisaari Anette Alén- Savikko: Tiedonsiirrosta aktiiviseen opiskeluun tähtäimessä laadukas viestintäoikeuden opetus. Teoksessa (toim.) Olli Mäenpää Dan Frände Päivi Korpisaari: Oikeuden historiasta tulevaisuuden Eurooppaan, s. 119 134. 36 Esimerkiksi Laki Yleisradiolain muuttamisesta(474/2012); viestintärauhan rikkomista koskeva uusi kriminalisointi sekä yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä ja kunnianloukkausta koskeva lainmuutos (879/2013) ja tietoyhteiskuntakaari (917/2014). 37 Ks. esim. Päivi Tiilikka: Sananvapaus ja yksilön suoja: lehtiartikkelin aiheuttaman kärsimyksen korvaaminen. WSOYpro, Helsinki 2007, s. 77 ja Anette Alén-Savikko: Yhteisillä taajuuksilla?: Ajatuksia viestintäoikeuden tutkimuksesta, sen kehityksestä sekä suhteesta viestinnän ja viestintäpolitiikan tutkimukseen. Teoksessa Sananvapaus 14
alana pikemminkin perinteisten oikeudenalojen päälle rakentuva eräänlainen kudosrakenne kuin oma sektorinsa perinteisten oikeudenalojen rinnalla. 38 Viestintäoikeus tutkimusalana onkin luonteeltaan ulospäin avautuva ja kiinteässä vuorovaikutussuhteessa muihin oikeuden aloihin. 39 Alla on kuvattu viestintäoikeutta ns. perinteisten oikeudenalojen leikkauspisteisiin sijoittuvana oikeudenalana siten kun kuvasin sitä professorin juhlaluennossani 3.12.2014: Kuten kuviosta näkyy, viestintäoikeudellisten oikeusongelmien tulkinta tapahtuu usein perinteisten oikeudenalojen leikkauspisteissä. Leikkauspisteissä olevat solmukohdat muodostavat viestintäoikeudellisen kudosrakenteen perinteisten lokeromaisten oikeudenalojen päälle. puntarissa. Viestintäoikeuden vuosikirja 2013 (2014) s. 57 86, s. 61. 38 Nuotio (2002a, s. 13) kuvaa osuvalla kudosrakenne-termillä oikeusjärjestystä ja oikeusjärjestelmää. 39 Ns. suppeasta, sisäänpäin kääntyvästä ja ulospäin avautuvasta, vuorovaikutussuhteisesta oikeudenalan tarkastelusta ks. Juha Pöyhönen: Kohti uutta varallisuusoikeutta. Lakimies 1997 s. 527 560 varallisuusoikeudellisen järjestelmän osalta ja Tapio Määttä: Monitieteisyys ympäristöoikeudessa oikeustieteen sisäiset ja ulkoiset yhteydet oikeustieteellisen tutkimuksen haasteena. Oikeus 2000 s. 333 355, s. 335 336 ympäristöoikeuden osalta. 15
3 Viestintäoikeuden nykytila ja tulevaisuus Jo tämän järjestyksessään kahdennentoista Viestintäoikeuden vuosikirjan monipuolinen sisältö ja kirjoittajakunnan runsaus osoittaa, että suomalainen viestintäoikeus voi hyvin ja kukoistaa. Oikeudenalarajojen limittäisyyttä kuvaa se, että moni kirjoitus olisi voitu julkaista myös jonkin muun oikeudenalan vuosikirjassa. Viestintäoikeuden kannalta merkityksellisempää kuin nimilappukeskustelu onkin se, että viestintäoikeuden alalla sekä sitä leikkaavilla lähioikeudenaloilla tehdään paljon viestinnän eri lohkoihin kohdistuvaa oikeudellista tutkimusta. Perinteisten, viestin julkaisijoiden vastuukysymyksiin sekä ihmis- ja perusoikeuspunnintoihin keskittyvien teemojen parista on edetty viestintäoikeuden ja tekijänoikeuden rajapintoihin, merkittäviin yleisötapahtumiin sananvapauden ilmentyminä, henkilötietojen suojaan, julkisuuskysymyksiin (m. tietoyhteiskuntakehityksen mukanaan tuomat ilmiöt, kuten oma data, massadata ja avoin data) ja tietoturvarikoksiin. Monet näistä teemoista voitaisiin jäsentää myös jonkin perinteisen oikeudenalan piiriin. Olennaista ei kuitenkaan ole se, minkä oikeudenalan piiriin jokin oikeusongelma jäsennetään vaan se, että kaikki oikeusongelman systematisointiin ja analyyttiseen ratkaisemiseen vaikuttavat oikeudellisesti relevantit näkökohdat tulevat huomioon otetuiksi ja että tutkimuskysymys saadaan oikeustieteellisesti pätevällä tavalla ratkaistuksi. Viestintäoikeus ulospäin avautuvana kudosrakennemaisena oikeudenalana tarjoaa lähtökohtaisesti positiivisen alustan eri oikeudenalojen normien soveltamiselle, kun taas perinteisten oikeudenalojen tarkastelukulmat ovat olleet tiukemmin oman oikeuden alan juurissa eli käsitteissä ja periaatteissa kiinni. Viestintäoikeus on hyödyntänyt muiden oikeudenalojen parissa muodostettuja käsitteitä ja periaatteita, vaikka niitä onkin viestintäoikeudellisessa käyttöyhteydessä saatettu tulkita hieman toisin kuin miten niitä on alkuperäisen oikeudenalan piirissä tulkittu. Tutkijalle uudehkon oikeudenalan parissa työskentely on innostavaa, koska alalla riittää tutkimuskysymyksiä sekä yksittäisten oikeusongelmien että systematisoinnin ja yleisten oppien parissa. 16