Oma Mua K a r j a l a n r a h v a h a n l e h t i 02 (1342) Kolmaspäivy Serota 18.01.2017 ÔÔ Karjalan kielen šanelu -aktijo noušou uuvvella tašolla Š. 3 Tavan mukah, Karjalan Rahvahan Liiton järještämyä šaneluo karjalan kielellä kirjutetah Karjalan ta vepšän kirjakielen päivän yhteyveššä (20. oraškuuta). Tänä vuotena aktijo noušou korkiemmalla tašolla, šiitä paistih issunnošša Koulutukšen kehityšinstituutin tiloissa. ÔÔ S. 7 Kus on rohkien luut Vahnas karjalazen heimon keskukses Kurkijoven kyläs on seiččei suurembua mägie: Koimäki, Säkinmäki, Hiidenmäki, Mammalanmäki, Mulimäki, Andersininmäki da Linnamäki. Kylän keskel olijal Lopotin Linnamäelpäi hyvin nägyy kai Kurkijoven kylä. Ennevahnas tiä oli karjalaine linnu. ÔÔ Sydames om S. 11 lyydin pagin Oman Muan uvves Tartu kynäh -rubriekas lugekkua Kanzallizen poliitiekan ministerstvan Nuorien kirjuttajien kilvan voittajis. Täl kerdua pagin rodieu lyydiläzes kirjuttajas Nadežda Koval čukas. Uuzi ozuttelumoduli avavui Lotos Plaza-laukkukeskuksen toizes kerrokses. Kuva: Tatjana Dolonkinova. Muzei rodih lähembä»»karjalan Kanzalline muzei avai uvven ozuttelun Petroskoin suurimas Lotos Plaza-laukkukeskukses. Sivu 2.
2 «Oma Mua»»» tazavaldu»»uutisie Patrušev kerto Karjalašta Venäläisellä lehellä»»rossijskaja gazeta -lehen šivuilla Venäjän turvallisušneuvošton šihteeri Nikolai Patrušev kerto Karjalan tašavallan 100-vuotisjuhlan valtijon valmistamiskomiisin toiminnašta. Nikolai Platonovič, Työ kolmatta vuotta oletta ollun Karjalan tašavallan 100-vuotisjuhlan valtijon valmistamiskomiisin piällikkönä. Konša še aloveh tulou luopusakši bisnessillä ta mukavakši ihmisillä? Nikolai Patrušev: Valtijon komiisin piätarkotukšena on antua impulsi alovehen sosiali-talouškehitykšellä. Ieššä on äijän työtä, ka jo voit paissa enšimmäisistä tulokšistaki. Vuotena 2016 teollisuštuotannon miärä kašvo yli 4 % viime vuoteh verrattuna. Šen šyynä on Puutavaran šyvä jaloššuš -projektien toteuttamini, ainutluatusen laittehiston käyttöhotto atomiteollisutta varoin, tulipalorobottien ta putkitekniikan tehtahan avuamini, viijen uuvven laitokšen peruštamini, mit ruvetah tuottamah graniittimuruo, laivanrakennukšen elvyttämini. Niin, Onegan laivanrakennuš-laivankorjauštehtahalla tuotanto on alotettu uuvveštah. Tänäpiänä laitokšella on riittäväšti tilaukšie ta vejellä on lašettu jo viiješ laiva. Karjalašša kehittyy liikennehinfrastruktuuri. Federaliset tiet on šuatu normatiiviseh kuntoh. Valtijon komiisin jäšenen, liikennehministerin Maksim Sokolovin arvoššukšešta, federalisien teijen luatu Karjalašša on yksi parahimmista Venäjällä. Petroskoista Moskovah voit ruttoh piäššä lentokonehella, a Piiterih Lastočka-pikajunalla. On muutokšie ni energetikka-alalla. Aktiivisešti šuoritetah alovehen kaašutuštöitä. Luonnonkaašulla nyt on šiirretty yli 40 laitošta. On käynnissetty pieni Kalliokoski-vesivoimala. Alettih kahen pienen Valkiekošen vesivoimalan rakennuštyöt. Huomautan, jotta rahua niijen rakentamiseh antau niise Kehityšpankki BRIKS, kumpasella tämä projekti tuli enšimmäisekši Venäjän alovehella. Erikoista huomijuo komiisin ruavošša myö kiinitämmä sosialialalla. Tašavallašša rakennetah ta rekonstruoijah urheilurakennukšie, tervehyšhoijon, koulutukšen ta kulttuurin objektija, kunnoššetah elinpaikkoja. Alovehen kulttuuritaloissa tuaš ruvettih toimimah kinošalit, loittosissa pos olkoissa tuaš avattih poštiošaštoja. Tervehyšpalvelun luatu pareni. Tašavallašša laškeutu lapšien kuolovaisuš, a muamojen kuolovaisuš šiirtyy nollah. Karjalan tašavallan 100-vuotisjuhlan valtijon valmistamiskomiisin šuunnitelmissa on šemmosien tärkeijen objektien rakentamini, kuin perinatalini keškuš ta presidentin kadettiopisto, Petroskoin lentoašeman rekonstruointi, Nadvoitsi-teollisušpuiston peruštamini. Myö šuunnissamma tašavallan valtoja kanšainväliseh yhteistyöh. Rupiemma iellähki ruatamah kaikkie, jotta ihmisien elämänluatu parenis. Maikki Kirillova Karjalan tazavallan halličus avai sivut Vkontake da Facebook -saitoih»»halličus Saitoin sivuloil pannah lugiettavakse Karjalan halličuksen piäuudizii, tärgielöi sotsiualu-ekonoumillizii piätöksii. Joga päiviä rahvas voijah lugie lyhendettylöi uudizii, pidoloin anonsoi da kačella fotokuvii. Sivut suau kaččuo adressiloil: https://vk.com/gov_ karelia_ru https://www.facebook.com/gov.karelia.ru Muzei rodih lähembä»»kanzalline muzei Ol ga Smotrova Uudizen uvves ozuttelukohtas muzein ruadajat allettih Sergei Mihalkovan sanois, kudamat karjalakse oldas nengomat: Pihänpiän sizärenke myö lähtimmö pihaspäi. Minä vien sinuu muzeih, sanoi minule sizär! Meijän muzei avai ozuttelupertin Lotos Plaza -laukkukeskukseh. Olemmo hyväs mieles, ku muzeil rodih vie eräs ozuttelukohtu Petroskois, sanotah muzein ruadajat. Tämä ozuttelu on muzein da Petroskoin laukkukeskuksen monivuodizen yhtehizen ruavon tulos. Uuzi ozuttelukohtu rubieu ruadamah 2017 vuvven aigah da rahvas nähtäh sen aigah eri ozutteluloi. Enzimäine ozuttelu on omistettu pohjazen pitkäle talvele da Synnynmuanaijale. Tämä ozuttelu rubieu ruadamah sulakuun algupäivissäh. Ozuttelun valmistajan Jekaterina Logvinenkon sanoin mugah, tämä uuzi ozuttelukohtu on Kanzallizen muzein rekluamu, se on ilmaine. Pienes ozuttelus löydyy tieduo muzeih nähte, muzein alallizis ozuttelulois voibi tiijustua video-rouliekas. Enzimäine ozuttelu on omistettu pohjazen pitkäle talvele da Synnynmuanaijale. Kuva: Tatjana Dolonkinova. Uuzi ozuttelukohtu rubieu ruadamah 2017 vuvven aigah da rahvas nähtäh sen aigah eri ozutteluloi.
»»uutisie «Oma Mua» 18. pakkaiskuuta 2017 3»»Kilpailu Kalevala, jälelläh tulovaisuoh»»onegaborg-ratijo ta Karjala/Pohjola-etnokahvila ilmotetah lapšien ta nuorison piiruššukšien Kalevala, jälelläh tulovaisuoh -kilpailun. Karjalan Rahvahan Liiton jäšenet ta Karjalan tašavallan Koulutukšen kehityšinstituutin ruatajat mietittih yheššä tulovan aktijon järještämistä. Kuva otettu Karjalan Rahvahan Liiton vk.com-nettišivulta Karjalan kielen šanelu -aktijo noušou uuvvella tašolla»»karjalan Rahvahan Liiton järještämä karjalankielisen šanelun kirjuttamini on tullun hyväkši perintehekši ta šuurekši tapahtumakši koko Karjalašša. Viime vuotena šanelun kirjuttamiseh liitty yli 230 henkie Karjalašta ta Šuomeštaki.»»KRL Natto Varpuni Karjalan Rahvahan Liiton johtajan Natalia Vorobein mieleštä, tänä vuotena šanelun kirjuttamiseh yhtyy vielä enämmän rahvašta: Myö piättimä kyšyö apuo Karjalan tašavallan Opaššušministerijöltä, järještön johtaja kerto, hyö omalta puoleltaki voijah kuččuo ošallistumah tähä tapahtumah karjalan kielen opaštajie, koululaisie ta päiväkotijen kašvattajie šekä levittyä tietuo šanelun kirjuttamisešta ta šen tulokšista omilla internetti-resurssiloilla. Karjalan tašavallan Koulutukšen kehityšinstituutin tiloissa pietyššä pakinašša šynty ideja šiitä, jotta tätä aktijuo varoin olis hyvä kekšie oma karjalankielisen šanelun tunnuš, mi vois piiruštua aktijon sertifikattiloih ta lahjoih, ta mi tulovaisuošša tulis rahvahalla tutukši. Koulutukšen kehityšinsti tuu tin asientuntijat ehotettih šamoin analisoija šanelun tulokšie: ei vain kaččuo, mimmoni kielitašo šiula on, ka kerätä kaikki ruavot yhteh šanelun kirjuttamisen jälkeh ta tutkie, missä piirissä mimmosie virheitä luajitah ta onko ne oikeita virheitä vai oman alovehen murrehšanoja ta erikoisukšie. Tämä teema olis mukava Petroskoin valtijon yliopiston Itämeren-šuomelaisien kielien ta kulttuurin laitokšen opaštujilla ta Karjalan tašavallan kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin tutkijilla. Tänä vuotena myö kirjutamma šaneluo karjalan kielen kolmella murtehella, Natalja Vorobei jatko, muutoma ihmini kyšy miulta viime vuotena, jotta mintäh meilä ei ole lyydinkielistä tekstie. Šilloin ne, ket maltetah vienua kirjutettih šaneluo vienakši, kaikki muut liv viksi. Tänä vuotena aktijo noušou korkiemmalla tašolla, niin miun mieleštä Tätä aktijuo varoin olis hyvä kekšie oma karjalankielisen šanelun tunnuš, mi vois piiruštua aktijon sertifikattiloih ta lahjoih, ta mi tulovaisuošša tulis rahvahalla tutukši. pitäy, jotta šiinä karjalan kielen kaikki kolme murrehta oltais käytöššä ta näkyvissä. On meilä aktiivisie lyydiläisie Petroskoissa ta piirilöissäki, ket voitais kirjuttua šaneluo lyydiksi. Täššä hommašša kučumma apuh lyydin kielen tutkijie, jotta hyö löyvettäis šopivan lyydinkielisen tekstin. Tavan mukah, šaneluo karjalan kielellä kirjutetah Karjalan ta vepšän kirjakielen päivän yhteyveššä (20. oraškuuta). Aktijon tarkotukšena on vetyä karjalaisien huomijuo omah kieleh ta antua enemmän tietoja karjalan kieleštä ta karjalaisista kaikilla Karjalan tašavallan eläjillä. Kilpailu on omissettu Kalevalan päivällä, kumpaista juhlitah 28. tuiskukuuta. Kilpailun voittajat šuahah arvokkahie lahjoja järještäjiltä. Palkintoseremonija pietäh Karjala/Pohjolaetnokahvilašša 26. tuiskukuuta 2017 vuotena. Kilpailun tarkotukšena on kiinittyä lapšien ta nuorison huomijuo Karjalan kanšojen istorijah ta mifologijah Kalevala-eepossan kautti. Arvoštelijajoukkoh kuulutah: Svetlana Georgijevskaja, taiteilija, opaštaja, tutkija; Tamara Ščerbakova, kirjailija, kiäntäjä; Marija Kundoz orova, filologisien tietojen kandidatti, Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin tietehellini ruataja; Aleksei Konkka, Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin etnologijan ošašton tietehellini ruataja. Kilpailuh voijah ošallistuo koululaiset, kumpaset vielä ei ole täytetty 18 vuotta. Kilpailun 1. oša: Kilpailutöijen vaštahotto 12. pakkaiskuuta 12. tuiskukuuta. 2. oša: Arvoštelijat valitah parahie piiruššukšie 13. tuiskukuuta 17. tuiskukuuta. 3. oša: Kaččojien iäneštämini internetissä 17. tuiskukuuta 24. tuiskukuuta. 4. oša: Voittajien ilmottamini ta palkiččomini 26. tuiskukuuta. Kilpailuh otetah värikkähie piiruššukšie paperiformatilla A4 A3 tahi šähkömuovošša (vähempi 3Mb). Lapšen pitäy ičen piiruštua oman työn ilman vanhempien ta pedagogien apuo. Piiruššukšen oikiella puolella kannattau kirjuttua kilpailijan šukunimi, nimi ta ikä, vanhemman (lajillisen esimiehen) šukunimi, nimi ta tuatonnimi šekä telefoni ta atressi. Piiruššukšet, kumpasih ei ole pantu nämä tiijot, ei oteta kilpailuh. Työntäen piiruššuš kilpailuh ošallistujan lajillini esimieš šuoštuu kilpailun šiäntöjen kera ta antau luvan piiruššukšien käyttämiseh Onegaborgratijon ta Karjala/Pohjola-etnokahvilan nimeltä. Joka ošallistuja voit työntyä kilpailuh vain yhen piiruššukšen. Arvoštelijat valitah kolme voittajua, kumpaset šuahah palkinnot järještäjiltä. Šamoin palkitah parahie töitä, kumpasie kaččojat valitah Onegaborg-ratijon http://radio.onegaborg.eu -saitilla ta Karjala/Pohjola-etnokahvilan https://vk.com/ clubkarjalapohjola -ryhmäššä. Jotta ošallistuo kilpailuh pitäy: piiruštua kuva Karjala/Pohjolaetnokahvilašša ta antua še administrattorilla; kiinittyä piiruššukšeh čekki, kumpani tovistau teijän käyntie etnokahvilah; piiruššuš voit luatie koissaki ta työntyä še čekin kera järještäjillä šähköpoštih concorde2290@yandex.ru (merkillä Kalevala, jälelläh tulovaisuoh ). Kaikki kyšymykšet voitta kirjuttua Karjala/ Pohjola-etnokahvilan ryhmäššä. Marija Kirillova
4 «Oma Mua» 18. pakkaiskuuta 2017»» kulttuuri Tuttavuštumini japanilaiseh grafikkah Piiterin Art-keškukšen ta Petroskoin Näyttelyšalin välillä viime aikoina on oltu tiivehet työšuhtehet. Tašavallan piäkaupunkissa Art-keškuš jo järješti monta näyttelyö europpalaisista yksityisistä kuvašarjoista. Tämän vuuvven pakkaiskuušša Kaupunkin näyttelyšalissa avautu uuši näyttely, kumpani on omissettu vanhalla japanilaisella grafikalla puupiirrokšella. Taitehlaji ilmešty jo XVII vuosišualla ta japaniksi šitä šanotah ukijo-e-šanalla ( luiskahtelijan muajilman kuvie ). Šiinä kaiverrukšešša luatija voit esittyä luonnon ta kaupunkin maisemie, kyläläisien ta kaupunkilaisien elämänhetkijä, lintuja, eläimie ta kukkija, Kabuka-teatterin artistoja, samurai-miehijä ta geiša-naisija filosofisien ajatukšien ta muajilman ihailomisen avulla. Kaupunkin näyttelyšalin näyttely šai nimen Luiskahtelijan muajilman kuv ie. Japanilaisen grafikan kultakauši. Šen enšimmäiseššä ošašša on erilaisien (toisien lisäkši tuntomattomienki) XIX vuosišuan XX vuosišuan alun taiteilijien ruatoja. Toisešša ošašša on šemmosie tunnettuja japanilaisie taiteilijie kuin Katsusika Hokusai, Ando Hirosige, Utagava Kunisada, Kitagava Utamaro ta monie muita. Ekspositijuo täyvennetäh kiärömuotoset šeinätekstit, kumpasih on kirjutettu mukavie tietoja taiteilijista ta puupiirrokšien eri lajiloista. Šamoin mukavua ilmapiirie tuou japanilaini musiikki. Vanhan japanilaisen grafikan näyttelyh voit tuttavuštuo tuiskukuun 26. päiväh šuaten. Valeri Sidorkin Matka n apašeutuo myöten Vuotena 2016 nuori taiteilija Alison McCreesh Kanadan pohjosešta Yellowknife-kaupunkista šai grantin oman luomisprojektin realisointih. Projekti liittyy matkuštamiseh Pohjosen N apašeutuvyöhykkehen lähellä olijan kahekšan muan art-kohtih. Viime vuuvven lopušša Alison kävi Kanadan Arktikan alovehella šekä Šuomen Lapuašša. Omie vaikutelmie taiteilija esitti akvarelli- ta grafikkakuvissa ta piirrokšissa, valokuvissa šekä Omie vaikutelmie matoista taiteilija esittäy kuvissa. kuvissa villašta. Niin, kuvissa näkyy Kanadan eskimossien ta Šuomen lappalaisien elämä. Matkuštamisen erikoisuona on še, jotta Alison matkuštau yheššä Patrice-mieheh ta kakšivuotisen Riel-poikah kera. Vuotena 2017 taiteilijan matka alko Karjalašta. Hiän tuli Petroskoin art-kohtah pakkaiskuušša ta rupieu ruatamah šiinä tuiskukuun loppuh šuaten. Enšin Alison järješti V i hod-me d ia-ke š k u k šešša kakši muasteri-oppie, kumpasissa esitti kuin luatie kuvija villašta. Šiitä šamašša paikašša Alison luati omien kuvien näyttelyn. Šiinä on esillä ruatoja, mit taiteilija oli luonun Pohjola. Muštien talviöijen muistihpanoja projektieh aikana. Karjalašša ollešša Alison meinuau käyvä ni tašavallan pohjoispiirilöih. Kevätkuušša taiteilija perehineh lähtöy Grönlantih ta šulakuušša Islantih. Šiitä kotvan ajan piäštä on šuunniteltu matka Amerikan Al askah, Norjah ta Ruoččih. Valeri Sidorkin Šuurta kiinnoššušta herätti köyvenvetokilpailu, šitä piettih erikseh lapšien ta aikuhisien kešen. Kuva: Vitali Nikulin Lumifestivali toi äijän hyvyä mieltä Kaupunkin näyttelyšalin näyttely šai nimen Luiskahtelijan muajilman kuvie. Japanilaisen grafikan kultakauši. Omii mielii kirjutakkua»»šuomelais-ugrilaisen muajilman kulttuurikylä -ohjelman rajoissa pyhänäpiänä, 15. pakkaiskuuta, Vuokkiniemeššä piettih Lumifestivali. Ilomieltä ta luntaki oli ihan riittäväšti. Festivalin teemana oli Tuatto, muamo ta mie urheilija pereh. Tapahtumah ošallissuttih lapšet, nuoret ta aikuhiset yhteheš keräyty noin 250 ihmistä Vuokkiniemeštä ta Koštamukšešta. Ta kun tiijämmä, jotta Vuokkiniemeššä eläy 500 henkie, niin paikalla oli šiis noin puolet koko kylän eläjistä. Festivalin tapahtumapaikakši oli valittu Vuokkiniemen kyläkoulun lähellä olija kenttä. Talvipruasniekka alko nuorien flash-mob-esitykšellä, kumpani anto vauhtie koko tapahtumalla. Jälešti festivalin ošallistujat keräyvyttih pelipaikoilla, yhteheš festivalin kilpailuih ošallistu yhekšän joukkuo. Joukot Koštamukšešta ta Vuokkiniemeštä mitailtih voimieh lumijalkapallo-otteluissa ta kyykkäpelissä. Molompien näijen kilpailujen voittajiksi piäštih vuokkiniemiläiset joukot. Šuurta kiinnoššušta herätti köyvenvetokilpailu, šitä piettih erikseh lapšien ta aikuhisien kešen ta še keräsi ylen äijän ošallistujie. Kilpailujen voittajat šuatih diplomit ta muistolahjat. Monet festivalin veirahat koroššettih, jotta pito oli hyvin järješšetty ta toi kaikilla äijän hyvyä mieltä. Sari Heimonen
»»rahvaskundu «Oma Mua» 5 Kiännöskirjalližuttu karjalakse liženöy»»kirjuttajan mustokse»»jovensuus piettih Kiännä!-projektan vuoronmugaine seminuaru, kuduah yhtyttih karjalan kieldy maltajat rahvas.»»kiännä!-projektu Elina Potapova Vuvvennu 2016-2017 pietäh seminuaran toine oza. Endizet seminuarat oldih suundavuttu enimyölleh tiedokirjutuksien kiändämizeh Wikipedieh nähte. A nygöi opastujii opastetah kiändämäh kaunehkirjalližuttu. Tavan mugah seminuaru kesti kaksi päiviä, kudualoin aigua opastujat kuunneltih luvendoloi da yhtyttih kiännösharjaituksih da Wikipediiruadopajah. Kiännösseminuaran programmu on ylen bohattu, ruadua pidi äijän. Kiännösruavon histourieh nähte pidi paginua suomelaine tutkii Riikka Iso-Ahola. Opastujile oligi mieldy myö Kaisa Koskizen pietty luvendo da ruadopaja kiändäjän eetiekkah nähte. Omih neroloih nähte kerdoi Arja Pikkupeura, kudai aktiivizesti kiändäy suomekse nygyaigazien ven alazien kirjuttajien tevoksii, sanommo, L udmila Ulitskajan da Viktor Pelevinan tevoksii. Arja Pikkupeura andoi kiännettylöin tekstoin erähii ezimerkii niidy sellittäjen. Häi Olen yhtynyh seminuarah, sendäh ku kiännösruado on minule mieldy myö. Täl kerdua minuu miellytti luvendo kiändäjän eetiekkah nähte. Anastasija Lebedeva nev voi nuorile kiändäjile, midä pidäs ottua huomivoh kaunehkirjalližuttu kiändäjes. Kiännösseminua ran tiemannu on kau nehkirjalližuon kiändämine, sendäh Il l u Mošnikovan pietyn Wikipedii-ruadopajan aigua opastujat kiännettih artikkelii kirjuttajih nähte. Sežo piettih paginua karjalankielizien Wikipedieloin tulevažuos. Nouzi tärgei kyzymys: pidäygo yhtistiä kolme wikipediedu yhteh vai jättiä net endizelleh. Oli sanottu äijy ideidu da mieldy, ga kyzymys tässäh jäi sellittämättäh. Ga hyväkse mielekse ruado jatkuu da karjalankielizii kirjutuksii vai liženöy. Pluanoin mugah tuliel sygyzyl kiännösseminua- Petroskoin valdivonyliopiston opastui Anastasija Lebedeva opastuu karjalan kieldy jo nellätty vuottu. Kuva: Elina Potapova, Oma Mua. ru jatketah. Järjestäjien mielen mugah täh ruadoh pidäs kuččuo enämbi opastujua, sanommo, Petroskoin valdivonyliopistospäi. Sendäh ku tämänaigazeh kiännösseminuarah yhtyi vaigu yksi opastui Ven an puolelpäi nelländen vuozikursan opastui Anastasija Lebedeva. Kiännösseminuaran tavoittehennu on elavuttua karjalankielisty kiännöskirjalližuttu. Kolmen kiännösseminuaran loppiettuu ruavon tuloksii voibi nähtä Oma Mua -lehtesgi. Täs suau lugie kaunehkirjalližuon kiännöksii da tuttavuo nygyaigazien kirjuttajien luomisruadoh. Nygöi seminuarah yhtynyzil on äijy kiännösruaduo. Tulii seminuaru pietäh Päivännouzu-Suomen yliopistos kevätkuun lopus. Nikolai Abramovan mustokse Nikolai Abramovan kel minä tuttavuin 2000- luvun allus. Sil aigua olin yhtehizes ruavos Karjalan sanomat-, Kurjer Karelii- da Molod ožnaja gazeta Karelii -lehtien kel. Puaksuh kävyin Titovan pihale, kus oldih nämmien lehtien toimitukset, omii kirjutuksii suattamah. Kerran tulin toimitukseh vähästy enne yheksiä čuassuu da näin: pertispäi ozuttihes ruznas, minuu nuorembi mužikku käzipaikku olgupiäl da lähti toizeh kerrokseh, kus oli käzaste. Kummeksijen kyzyin vardoiččijal: Kenbo häi on? Vastavus oli: Tämähäi on Abramovan Kol a, kudai ruadau vepsänkielizes Kodima-lehtes. Nygöi hänel ei ole kus eliä Petroskoil, sendäh häi yödyygi omah toimitukseh. Muga minä tuttavuin Kol ah. Myöhembä, konzu Kodiman toimitus siirrettih toizeh kerrokseh, minä puaksuh kävyin Nikolailluo. Toiči joimmo yhtes čuajuu. Nikolai ainos hyväs mieles taričči: Istavu juomah čuajuu meijänke. Terväh minä rodiimmos oma ristikanzu toimitukses da minul kai oli sie oma nimikuppi. Toiči, konzu čuajuu, zuaharipeskuu da pečen n ua oli vajavuos, Nikolai kyzyi minuu ostua niidy lähäl olijas laukas. Äijäs mis pagizimmo čuajuu juvves: muailman tilandehes da lehtikirjutuksien aihielois. Toiči Nikolai lugi omii runoloi da kluassiekoin kiännöksii. Kodiman piätoimittajannu olles Nikolai kerran sanoi, ku ei tävvy kirjutuksii lehten tulieh noumerah. Häi vaste vai tuli ruadomatkas Suomespäi. Sinne händy kučui hyvä tuttavu suomelaine tutkii da folkloristu Riho Gr untal. Sendäh minä taričingi Kol ale kirjuttua täs ruadomatkas lehteh, pagizutin händy sih nähte. Muga sellitimmö kirjutuksien vajavuon problieman. Minä mondu kerdua pagizutin Nikolai Abramovua Kodimah da toizih lehtih niškoi. Piimmö paginua Nikolain matkois suomelas-ugrilazien kirjuttajien kerähmölöih, hänen uuzis runokogomuksis da kniigoin prezentatsielois Helsinkis, Tallinnas, Budapeštas da Pariižas. Toiči pagizimmo hänen luajittuloin fotokuvien ozuttelulois. Sendäh Nikolai puaksuh šuutkahes sanoi minuu hänen elaijan kirjuttajakse. Vastavuimmo Nikolainke jälgivuozingi, konzu häi ruadoi piäbibliografannu Karjalan Kanzallizes kirjastos. Tiijän, kui Nikolai hommai omassah 55-vuozipäivän piduo vuvvennu 2016. Minä iče tahtoin kirjuttua täh tapahtumah nähte. On ylen žiäli, ku Nikolai siirdyi toizele ilmale päiviä enne omua vuozipäiviä. Nygöi vai duumaičen, ku häi lähti täl ilmalpäi nuorennu da hänes nikonzu ei rodei eläkkehelästy. Valerii Sidorkin Nuoret kiändäjät joukkoruavon aigua selliteltih, kui muailmu da yhteiskundu vaikutetah kiändäjän ruadoh. Kuva: Elina Potapova, Oma Mua. Omii mielii kirjutakkua
6 «Oma Mua» 18. pakkaiskuuta 2017»» rahvaškunta Tarvičemmako myö niin pitkyä talvilomua?»»kyšely»»vkontaktessa Paginkanzu-kerhon šivulla myö rikeneh järješšämmä eriaiheisie kyšelyjä. Še on hyvä tapa pityä yhteyttä rahvahan kera tai kerätä erilaisie mielie. Tällä kertua myö kyšymä ylen tärkieštä as s ašta: tarvičemmako myö niin pitkyä uuvvenvuuvven lomua? Kyšelyn ošanottajista 53,8% šanottih tarvičemma ta 46,2% vaššattih emmä tarviče. Esitämmä täššä eryähie ihmisien vaštaukšie: Marina Lesonen: Miun mieleštä, myö emmä tärviče niin pitkyä uuvvenvuuvven lomua. Mie issun koissa, myö emmä matkušša kunnena. Tytär ruatau koko päivät, a mie punukkua hoijan. Tällä kertua lapši vieläi kipiekši tuli. V ačeslav Pol akov: Konša rahvahalla on loma, myö, artistat, ruamma. Tälläki kertua ruatoma kaikki pruasniekat. Miun mieleštä myö tarvičemma pitkyä uuvvenvuuvven lomua ta ehottaisin vieläi jatkua šitä Vanhah Uuteh vuoteh šuaten. Šilloin voimma maistua ta tuntie meijän karjalaista talvie. Myö ruam ma koko elämän, pitäyhän toičči i levähtyä! Tatjana Baranova: Šilloin lapšilla on talviloma. Hyvä on, kun vanhemmat voijah olla lapšien kera, käyvä yheššä teatterissa tahi čurnie mäjeltä. Šemmoni netäli pitäy olla! Ottakkua työki ošua tähä kyšelyh tai kirjuttakkua omie mielijä kommenttiloissa: https://vk.com/paginkanzu Andrei Nazarov: Mie olen vaštah niin pitkyä lomua. Kolme-viisi lepopäivyä olis ihan riittäväšti! Ta šiitä ruatoh! Olen bisnesmieš ta näinä päivinä kavotan äijän myöntätuluo. Miettikkyä vain, kuin šuurta rahojen kavotušta on näinä päivinä muan taloušalalla. Zoja Koivisto: Miun mieleštä, ruatua pitäy. Ruatua pitäy enämmän ta hyväsisti. Myö emmä tarviče niin pitkyä uuvvenvuuvven lomua. Stanislav Ščerbakov: Myö emmä tarviče niin pitkyä uuvvevuuvven lomua. Myö emmä šuata šitä šuunnitella ta käytämmä kultaista aikua tyhjäh, tuhluamma rahua. Šäilykkäh miän oma kieli»»louhen piiri Kiestinkin karjalaisien kult tuurišeurašša on hyvä perinneh joka vuuvven alušša hyö järješšetäh Roštuon illaččuja ta niih tavallah yhtyy šeuran hyvä yštävä, Kesseli-yhissykšen johtaja Ape Nieminen Šuomešta. Tälläki kertua kylän päiväkojin tiloissa piettyh illaččuh keräyty kyläläisie. Čäijystolašša roštuon kynttilien valošša kuulu kaunista karjalaista pakinua. Illačun ošallistujat luvettih runoja karjalan kielellä ta laulettih karjalaisie lauluja. A tätä aikasemmin, 15. talvikuuta, kulttuurišeuran jäšenet yheššä Kiestinkin päiväkojin ruatajan Tatjana Koval ovan kera oli järješšetty karjalankielisen kisaohjelman päiväkojin lapšilla. Myö tanššima, lauloma ta leikkimä lapšien kera. Lapšet oltih ylen hyvilläh. Meiläki oli oikein mukava mieleštä, ikäh kuin ičeki myöštysimä lapšušaikah, kerto mie- leh Kiestinkin karjalaisien kulttuurišeuran jäšen Galina Kundoz orova. Näin, tämmösien pienien pitojen järještämisellä myö voimiena mukah staraičemma šäilyttyä karjalan kieltä, jotta oma armaš kieli kuuluis aina meijän kyläššä. Čäijystolašša roštuon kynttilien valošša kuulu kaunista karjalaista pakinua. Kesseli-yhissykšen johtaja Ape Nieminen (toini oik.) aina staraiččou yhtyö Kiestinkin karjalaisien kulttuurišeuran järještämih roštuon illaččuloih. Kuva otettu Tatjana Florenkovan kuva-arhiivašta.
»»lähtin minä Läkköiläh «Oma Mua» 7 Kus on rohkien luut»»lopotin Linnamäki on arvokas vardoittavu luonnon da istourien mustomerki. Ol ga Ogneva Luadogan luodehrannikko, karjalazien igivahnat eländymuat, ilmazen ijän on oldu rajamualoi, kudamis vuozisavoin aloh torattih Ven a da Ruočči. Karjalazet moneh kerdah jov vuttih voinan jalgoih. Karjalazii miehii tundiettih rohkieloinnu da nerokkahinnu sodamiehinny, ket käydih toruamah ruoččiloi vastah heijän muale da vuvvennu 1187 poltettih Ruočin piälinnan Sigtunan. Ruočit moneh kerdah käydih valloittamah Karjalua. Oman muan puolistamizekse karjalazil oldih korgieloil mägilöil da suaril hyvin lujitetut suojuspaikat, linnat. Jälgii niis löydyy tännesäh luonnos dai paikannimistös. Vahnas karjalazen heimon keskukses Kurkijoven kyläs on seiččei suurembua mägie: Koimäki, Säkinmäki, Hiidenmäki, Mammalanmäki, Mulimäki, Andersininmäki da Linnamäki. Korgevimii ollah päivännouzupuolel olii Mammalanmäki, sit on korgevuttu kuuzikymmen kuuzi metrii da kuvvenkymmenen yhten metrin korgei Hiidenmäki pohjazes. Enne Hiidenmäil piettih kokkuo Iivananpäivän yöl. Säkinmäil oli löytty ennevahnalline kalmisto. Andersininmäil seizou Kurkijoven nähtävys Lars Sonckan kodi, arhitektuurumustomerki, kus ruadau muzei. Kylän keskel on Lopotin Linnamäki. Linnamäelpäi hyvin nägyy kai Kurkijoven kylä. Ennevahnas tiä oli karjalaine linnu. Lopotin Linnamäki vahnu karjalaine linnu Korgevuttu Linnamäis on 42 metrii. Tämä on arvokas vardoittavu luonnon da histourien mustomerki. Sit pietäh huoldu mečänvardoiččijat da Kirjažmuzein ruadajat. Tiä kazvau vahnuigäine meččy, sendäh mäil ei sua poltua tuldu, eigo kuadua puudu. Pohjazes puoles mägie ymbäröiččöy Raholanjogi, kudai yhtyy Heinjovenke da sit Kurkijoki-nimel virduau ielleh Luadogah, Kurkijoven libo Laikkalanlahteh. Ennevahnallizes karjalazes linnas on jiädy pitkät kivis lad d atut vastukset, kudamien sydämes puuhizien seinien tagua oldih puukoit. Linnu oli olemas nenga 1400-1500-vuozil. Raholanjoven rannaspäi linnah piästih kaidua troppastu myö. Se on olemas tännesäh. Konzu Linnamäel sytytettih palamah tuli, rahvas suadih tiediä gu kustahto lähäl Luadogal on viholline. Heil pidi rutol tulla tädä troppastu myöte peittoh yhtes karjanke. Muzein ruadajat piädykauti ei leikata iäre tuhjoloi eigo puhtasteta vahnoi kivivastuksii sammales. Varatah, ku sit tänne tullah muga sano- Linnamäilpäi nägyy kogo Kurkijoven kylä. Kuva: Ol ga Ogneva, Oma Mua tut mustat kaivajat da rikotah istouriellizen kohtan. Linnu-kohtat Luadogan rannoil Kurkijoven kylä on Luadogan luodehrannan keskus, kus rodih tämän čupun kandurahvas, kudamua myö tunnemmo korela-nimel. Luadogan luodehrannikol, Sortavalan, Pitkänrannan da Lahdenpohjan ymbäristös löydyy äijy Linna-nimisty kohtua Linnasuardu, Linnakallivuo, Linnamägie da Linnavuordu. Nygöi karjalan kieles sana linnu merkiččöy suurdu eländypaikkua, linnu on kylän vastumerkičykselline sana. Ennevahnas linna libo linnu -sanal oli toine alguperäine merkičys, kudai nygöi on vähilleh unohtunnuh. Linnu on hyvin lujendettu suojuskohtu, kunne voibi peittyö vihažniekois da rozvolois. Tundiettu suomelaine arheolougu Appelgren on erähiči laskenuh ku mostu paikannimie on enämbi 300. Vaigu pieni vuitti niis läs 40 hänen sanoin mugah toven ollah vahnoin karjalazien linnoin kohtii. Net tottugi ollah vahnat keskiaigazet karjalazet linnat, kudamat puolistettih karjalazien eländypaikkoi skandinaavizis soda- da rozvojoukkolois. Net oldih korgiet paikat, kuspäi nägyi kai ymbäristö, vezitiet, kuspäi vihollizet tuldih. Mostu Linna-nimisty kohtua on tutkittu meijän Kielen, literatuuran da histourien instituutasgi. Svetlana Ivanovna Kočkurkina kirjutti da painatutti kniigan karjalazis linnois, kus on tieduo kuulužimis Linnavuoris, Linnamägilöis da Linnasuaris, sanou paikannimistön tutkii, filolougientiijon douhturi Irma Mullonen. Kurkijoki karjalazien roindupezä Enzimäzenny muinazen karjalazen linnan Lopotin Linnamäil löydi da tutki suomelaine arheologu Hjalmar Appelgren vuvvennu 1891. Linnamäil on löytty arvokastu löydyö viikinguaijoilpäi, kudamil on läs 1 000 vuottu. Kaivamah da tutkimah vahnua linnua tänne on käydy 1800-vuozil kuulužu suomelaine arheolougu Teodor Schvindt da jo meijän aigah petroskoilaine arheolougu Svetlana Kočkurkina. Heijän löydölöil sodakirvehil da miekoil, naizien čomenduksil, jengoil on 800 vuottu. Sanakse, Kurkijoven ymbäristös joga vuottu kui paikallizet eläjät mugai arheolougat löytäh midätahto ennevahnallistu veššii. Erähät niilöis ollah tallel Kurkijoven Kirjaž-muzeis. Piiteriläine arheologu, histourientiijon kandiduattu, Antropolougien da etnogruafien muzein tiedoruadai Stanislav Bel skii joga vuottu kävyy kaivamah Kurkijoven čupule. Händy lykysti löydiä ennevahnalline enne koskematoi Kylälahten kalmisto. Mindäh juuri tiä on muga äijy arvokastu ennevahnallistu löydyö? kyzyin tiedomiehel da sain moizen vastavuksen: Kurkijoven kylä on Luadogan luodehrannan keskus, kus rodih tämän čupun kandurahvas, kudamua myö päivänlaskujevrouppalazis kirjutuksis da skandinaavizis saagois tunnemmo kirjala-nimel, muinazis ven alazis aigukirjois korela-nimel. Tiä, vikse, oldih heijän suurimat kylät. Juuri tiä Luadogan rannoil oldih heijän piäelinhommat da matkattih piälimäzet kaupputiet. Samal tämä randu oli loitton merespäi, ei pidänyh varata vihažniekoin tulendua siepäi. Muinazet karjalazet voidih eliä rauhas vähimikse raudukavven allus. Toizekse, heil oli kylläl kaikkie ku voidas kehittiä eri ruadoloi. Vikse sendäh täs rodigi moine harvinaine Päivännouzu- da Pohjazes Jevroupas tila, konzu loittozes muan kolkas eli hyvin kehitynnyh rahvas, kudamal oldih korgeiluaduzet tehnolougiet da kul tuuru. Tämä randu oli eloitettu nenga yheksä puolenkekymmene tuhattu vuottu tagaperin. Jiätikön myöstyttyy erähän vuozituhanden peräs tänne tuldih rahvas. Sit lähtijen kul tuuru heittelemättäh kehityi nygypäivissäh. Ennevahnallizen karjalazen kul tuuran jället Linnа-nimisty paikannimie on olemas mondu sadua. Ollahgo net kai vahnoin karjalazien lujitettuloin suojuskohtien nimet? Toinah ei, vastai paikannimistöntutkii Irma Mullonen. Libo vie ei ole tovestettu, ku net ollah linnoitukset, linnat. Sildy gu Svetlana Ivanovna Kočkurkina jälgivuozinnu on löydänyh ližiä arhelougien kannalpäi kaččojen arvokastu Linna-nimisty kohtua, kudamis tännesäh ei olluh tieduo. Voibi olla, ku Kurkijoves ymbäri mostu kohtua löydyy vie. Net tottu ollah merki ennevahnallizes karjalazes kul tuuras, kudai oli lähäl jevrouppalastu kul tuurua. Nämmä linnathäi on luajittu samah luaduh, kui jevrouppalazet linnat.
8 «Oma Mua» 18. pakkaiskuuta 2017»» perintehet Karjalaini pirtti -musejošša Jekaterina Lobastova (vaš.) opaštujieh kera ennallissettih karjalaisen perehen elämän hetken. Kuva: Jevgenija Zadiraka Aikojen lanka ei katkie Perintehellisien käsityöammattien elvyttämisen šekä perehen ta šuvun teemat hyvin kiinnoššetah milma. Šitä ennein mie jo kirjutin Litsei-internettilehen šivuilla, kuin opaššin ämmöjä ta punukkoja kesryämäh ta kutomah Karjalan taitehmusejošša. Šen artikkelin luki Lapšien ta nuorison turismin keškukšen varajohtaja Galina Paršukova, kumpaista oikein kiinnošti teema vanhojen tietojen ta nerojen antamisešta nuorisolla ta lapšilla. Niin ilmešty pieni projekti Galina F odorovna kučču milma pitämäh kesryämisen muasteri-oppija Keškukšen kotišeutuošašton nuorilla toimittajilla. Työ kyšyttä, mintäh tuo teema on tärkie Lapšien turismin keškukšella? Ka kun liikunta-urheiluohjelmien lisäkši Keškukšešša kašvatetah lapšie luonnontiijollis-, taiteh- ta kotišeutuohjelmien mukah. Perehen ta pereharvojen teemua šiinä aina ta eri muovoissa tutkitah koululaisien kera. Myö ymmärtimä, jotta Karjalašša on monta perehtä šekä hyväluontoista ihmistä, kumpasie miellyttäy meijän kaunis šeutu, šen kulttuuri ta perintehet, korošti Galina Paršukova. Yksikänä kanša ei voi elyä ilman omua kieltä. Nyt Karjalašša kašvau kiinnoššuš kanšalliskielien opaštamiseh. Lapšien ta nuorison turismin keškuš täššäki asiešša ei ole kyleššä jo kakši vuotta še järještäy Nuorien tapuamini Karjalan mualla -etnoleirie, kumpani on tarkotettu Karjalan eri piirien koululaisilla, ket opitah karjalan, vepšän ta šuomen kielie. Karjalaini pirtti -musejo Tänäpiänä miun työpaikka on Karjalaisešša pirtissä. Še on pieni musejo, kumpaseh Keškukšen ruatajat on kerätty eksponattija. Kankašpuut, kuošalit, samovuarat, pataset ta patarauvat oli aikoinah jätetty hylättyih taloih ta niitä katto vuosišatojen pöly. A nyt nuo esinehet šeisotah jokahini omalla paikalla ta jokahisella on oma kertomuš elämäštäh. Ne ollah miun vanhat tuttavat, mie tykkyän kačella niitä, pijellä kiäššä ta ruatua niijen kera.»»kuošalin šaloja Mie aina šanon, jotta kuošali ei ole ainuoštah työkalu kesryämistä varoin. Kuošali on rahvahan kulttuurin ainutluatuni ilmijö. Šen muovošša, korissukšešša ta lankašša, kumpani šiitä tulou, on hyvin monta merkityštä. Kuošalin muovošša yhissytäh pistyviiva ta pituhušviiva še on yhteyš kantatuattojen kera. Kuošalinkannan ta -lavan korissukšešša on yhteyš šuojelu-simvolien kera. Lanka on elämäntilan käyttöhoton simvolina. Tietomiehet ollah varmat, jotta puulajin valinta kuošalin luatimisešša liitty rahvahan tarinoih. Puulajista riippu kuošalin muoto šekä šen Täššä ollah šuuret ta pienet värttinät, kumpasie hyvin monta ihmistä oli pietty kiäššä. Tuošša ollah kuošalit kuin muššat, luajitut kuušen runkošta juurineh, niin ni koristehellisešti leikatut ta mualaukšilla korissetut. A šiinä ollah kartat mäne tiijä kuin äijän villua ne oli kartattu elämäh aikana? Orrella šeisotah tuohikesselit, tynnyrit, šaviaštiet. Nurkašša rippuu kätyt kuin monta lašta še oli tuuvittan ta missä on hoti kaikista nuorin heistä? A tämä on šavista luajittu käsiaštie mie muissan, kun pesin käsie šen alla, a nyt še on jo eksponatti. Šeinillä riputah vanhat verkot, kumpasissa ennein läiskyttih hopieset kalat. Kaikki mäni männyöh aikah. Karjalaini pirtti -musejo on paikka, missä järješšetäh oppimatkoja, harjotteluja, seminarija, a nyt vielä ni valokuvuamisie. Pirtissä voit helpošti uppuo männyöh aikah, tuttavuštuo XIX vuosišuan lopun XX vuosišuan alun karjalaisien elämäntapoih, ritualiloih, perintehih. Matka männyöh aikah Miun opaštujina ollah Keškukšen kotišeutuošašton nuoret toimittajat Žen a Muravskaja ta Nad a Paršukova. Karjalaisešša pirtissä hyö kerrotah lapšilla, mitä varoin oli luajittu musejon esinehet ta näytetäh, mitein niitä käytettih. Nuorien oppahien pitäy äijän tietyä karjalaisen perehen elämäštä. Suali, ka heijän ämmöillä ta muamoilla ei ollun tarvittavie neroja ta hyö ei voitu opaštua käsityöammattija tyttölöilläh. Tänäpiänä mie ruan šitä työtä heijän ieštä ta tunnen iččie Ariadnana keräineh. Täššä on nykypäivä. Pirtin korissuš. Niin, koivu personoičči naisien jumalua ta šynnytyštoimintua. Kuušen kautti piettih yhteyttä kantatuattojen muajilman kera. Ei šattumalta vanhoja karjalaisie kalmismaita aina peruššettih kuušikoissa. A kuušini kuošali aina oli luajittu puun kokonaisešta kappalehešta juurineh. Još kuošali merkičči yhteyttä kantatuattojen kera, niin värttinä oli akšelina, kumpaseh punoutuu elämän lanka. Kesryäjän yhteyš kesrykšen ta värttinän kautti Muajilman akšelin kera, elämän ta kuoloman simvoliikan kera šekä johtolankan kera näkyy kaikkien kanšojen mifologijašša. kešellä šeisou pitkä stola. Istuo šemmosešša stolašša, juuvva čäijyö ta paissa laučoilla istuon mitä voit olla parempi talvipakkasella? Miun ahkerat opaštujat kartattih villua, šivottih še kuošalipiäh ta ruvettih kešryämäh. Heijän pitäy oppie monta erikoista keinuo, jotta kesryäntä tulis ei ainuoštah ruavokši, a mielihyväkši. Ennein enšimmäistä lankua, kumpasen tyttö oli kesrännyn, šäilytettih koko elämän ikonien takuana. Šiitä jo emäntänä ollen hiän käytti šitä šuojeluesinehenä, esimerkiksi, šito oman vaštašyntynyön lapšen käteh. Miun tapuamini kotišeutuošašton nuorien toimittajien kera loppu. Še oli miun enšimmäini kokemuš opaštamisen alalla ta neiččysien enšimmäini aškel käsityöammatin alalla. Harjottelujen aikana karttojen, kuošalin ta värttinän avulla myö ennallistima kesryämisen kaikki piäošat. Yhteistyön tulokšena on enšimmäini kesrätty lanka. Šamalla myö ennallistima karjalaisen perehen elämän hetken, kumpasen valokuvasi Jevgenija Zadiraka. Lopušša myö kiittimä toini toista mukavašta matašta männyöh aikah ta vakuuttima: Aikojen lanka ei katkie, šukupolvien yhteyš jatkuu! Jekaterina Lobastova, Litsei-internettilehti
»»omat juuret da jället Passibo sinule, mama!»»mennyt vuon meijän muamo Nina Sem onovna Makarova täytti 75 vuottu. Tämä kirjutus on meijän kunnivon da suvaičuksen merki hänele. «Oma Mua» 9»»Eloksen ratas Tämä kerdomus rodieu yhten inehmizen elaijas, kudai oligi kaikel enne voinua rodivunnuol polvel. Nygöi se polvi jo hil l akkazin häviey. Muamo on rodivunnuh vuvvennu 1941 Sem on da L ubov Pantelejevien pereheh Lahten kyläh. Tuatto Sem on Andrejevič Pantelejev ruadoi silloi transportan buazun johtajannu. Muamo L ubov Fominična ruadoi sel sovietas. Voinu tabai Ninočkan lapsennu. Tuatto otettih voinale, voinan allus kerras tapettihgi. Nygöi Čuiniemen kyläs seizou obelisku, kuduas voibi lugie died oin sugunimi. Joga vuottu myö kävymmö sinne. Eliä oli jygei. Nina Rozasizärenke da muamanke työttih evakkoh. Evakos Roza kuoli. Evakon jälles Nina muamanke tuldih Siämärven kyläh, kus enne voinua elettih hänen vahnembat. Nina kazvoi kärzijänny da perävymättömänny tytönny. Muanruadajien perehes kazvajes kui toizetgi häi maltoi ruadua lapsusaijas. Kyläs eläjes eihäi sua patistellakseh. Vuvvennu 1947 Ninan muamo vastai Aleksandr Kimovič F odorovan, kudai rodih perehen hyväkse tuvekse. Pereheh rodivui vie kolme lastu: Vladimir, Boris da P otr. Pahakse mieldy, Boris da P otr jo ollah toizel ilmal. A vahnembi Vladi- mir-velli hos eläygi ylen loitton, Novgorodan alovehel, ga ainos kävyy gostih sizärellyö perehinneh. Seiččei kluassua meijän muamo loppi Siämärven kyläs, kaheksanden da yheksänden kluasan loppi jo Priäžäs, kus eli internuatas. Vuvvennu 1957 häi lähti ruadamah mielivoimattomien bol niččah Säpsän kyläh sanitarkakse. Kohtinastu dorogua sinne ei olluh. Talvel, konzu järvi jiädyi, pidi ajua ruadoh hevol järvie myöte. Nosta pidi ylen aijoi. Hyvä oli, konzu sai hebo val l astua da regyzis ajua, muite jallai pidi astuo. Se nygöi häi sanelou sidä nagrajen, ga tozidieloshäi oli ylen jygei. Myöhembi heidy viettih ruadoh furgonas kezäl dai talvel. Yhtes kohtas muamo ruadoi 39 vuottu, händy sie ylen äijäl kunnivoittih. Siämärven kyläs muamo vastai oman ozan Anatolii Ivanovič Makarovan, kudamal jo oli kolme omua lastu. Iče mustelou, ku tansilois häi oli vesselin da kirmevin tyttö, kaikin brihat häneh kačottih. Miehele meni 22-vuodizennu da kazvatti oman ukon lapsii seiččeivuodehistu Vladimirua, vuottu nuorembua Lubov -tyttösty da pienimiä Tatjanua, kudual oli vai kolme vuottu igiä. Anatolii Ivanovič ruadoi kalapunktan piälikönny. Terväh molodoloil rodivui Saša-poigu. Muamo saneli, kui häi pidi omien vellilöin sobua, ku sidä ei olluh äijiä. Sanakse, sen aigazes Muamo maltoi ehtie kai pidi koin por adnas, pezi da ombeli sobii. Toinah kyläläine lapsusaigu da eloksensuvaičus roittih hänele abuh. Nina Sem onovna Makaroval on viizi lastu, yheksä bunukkua da yheksä pruavobunukkua. Nina da Anotolii Makarovat. Nina Makarova (keskimäine) ruadokohtas Siämärven kyläs. movvas muamo musteli muheloittajen, sanou, ku rahvas šuorivuttih kumman luaduh. Piettih satinjupkoi ruppiloil, ristal kirjoindettuloi paidoi da hromovoloi suappualoi. Tuflit roittih myöhembä, niilöi piettih kalošoinke. Minä, Ivan Anatoljevič, olen voinnuhes vuvvennu 1980. Muamal silloi oli 39 vuottu, tuatto oli voimatoi. Vladimir ruadoi, sizäret opastuttih linnas, Saša otettih armieh. Saša sluuži Afganistuanas, hänel on ylen äijy voinupalkičustu, sit voinas häi ei rakkahal pagize. Jällespäi häi ruadoi militsies, nygöi ruadau inkassatsies. Häi on hyvä poigu, tuatto, on kunnon ristikanzu. Kodvazen peräs tuatto kuoli. Muaman elos rodih kahtu kerdua jygiembi. Ga loppumattomih ruadoloih kaččomattah muamo maltoi ehtie kai pidi koin por adnas, pezi da ombeli sobii. Toinah kyläläine lapsusaigu da eloksensuvaičus roittih hänele abuh. Äijän vuottu muamo eli oman anopinke, miehele enämbiä ei mennyh. Häi ičeväil kazvatti da opasti lapsii. Nygöi jo bunukoilgi on omat perehet, tullah gostih pruavobunukatgi. Minun muamo on ihan tavalline, kunnivonhimotoi inehmine. Hänel on äijy kunnivokirjastu jygies da monivuodizes ruavos. Häi ei paheksi, ku ruadoi ijän kaiken, ku kazvatti oman ičen jyttyzii lapsiigi avvonazii da ruadajii. Muamo varmah tiedäy, ku elos ei mennyh sudre. Kumardammokseh sinule jalgoih, armas muamo. Poigu Ivan Makarov da nevesky Al ona Makarova
10 «Oma Mua»»» kandurahvas»»rodinpäiv Anna hierule da kielele eliä Kiprušovan Ol ga Nikolajevna Lyydin randaine muanitii tagazehe Rodinpäiväs saa Dögensuun-derein an eläi Kiprušovan Ol ga Nikolajevna, Kujarven školan opastai, eläb yhtes kohtas tuatan da muaman rodinmual Kujarven randas. Ol ga Nikolajevna om rodinuze 1967 vuudel pakaštkuul kymnendel päiväl lyydin perehes. Ol a vahnemban Kol avellenke pit kaks aigaks siätihezebad abunikuukš vahnembiile, sikš ku perehes heid däl ges rodiihe ve viiž last. Tuatale da muamale pidii ruata, syötta suur pereh, nousta kodid, kacta žiivatuud Ol ale da Miiklale puutui ruata kaikiid ruaduud: kanta vett, haugod, lämmitada päčiid, pidada puhtust, kacta hubembiid lapsiid A vet iče ve oldiihe lapsed: himuut kniiguud lugeda, dyöksendel ta da viata toižiinke lapsiinke. Ol a kaikijale ehtii, sikš ku olii ylen raved da tarkaz i školas opastui hyviin. Däl ges školan lopindad opastui Sortavalas, a siid most tulii kodihe: čoma lyydin randaine muanitii tagazehe. Ol ga ruaduu souhozas veterinarian, a däl giči dö äi vuoziid ruadab Kujarven školas: ezmaa vožatuun, a siid tehnologijan da Minun Karjalan opastajan. Hänen huolekaziiš käziiš om školan kodialovenmuzei. Tarkaažesti pit kan aigan Ol ga Nikolajevna lapsiinke keratihe ozutteluezinehiid rahvhal, vahniiš kodiiš da kyzel tihe vahnembiil ristikanzuul Kujarven historijan nähte. Yhtes lapsiinke om luaditud turistmatk, ekotropp Kujarved myöti, kiritetud äi kodialovehen projektuud: Vahniin derein uun iäned, Oberegad, Taukunan vaumištamiine, Lyydin viandod da äijiid toižiid, kudambiid lapsed hyviin ozitetihe Anukses, Petrouskuuš, Moskvas. Ol ga Nikolajevna kazvatab tytärt, Veronika opastub kahesandes kluasas ylen tarkas. Muam tytrenke oma ku sizaresed: hyviin el getaze toine tošt. Heil oma yhteniččumad interesad: molembad armastetaze lugeta, kavel ta suksiil tauvel, a kezal kävyda ongele, mecha, muarjaha da gribuuhe. Yhtes kudotaze polovikuud kudondkonehel, ruataze peldos, kazvatetaze cvetuud. Kodiš kuulub čoma lyydin pagin: buab, Ol gan muam L udmila Dmitrijevna, kuuluž meiden čuras ristikanz, loškutab pagišta omal kielel, dai tytär vunukanke tošti sanaataze sanaažen toižen lyydikš. Kaik koumei hyväl mielel vuottaze gost he, vastaze piirguul da hyväl hengel kaiken suuren rodn an.»»mustelmat Zinaida Dubinina Yksii jo ei ole, a toizet ollah loitton Minä tahtozin kirjuttua niilöis, kudamii jo ei ole meijänke. Konzu myö rubeimmo nostamah karjalan kieldy, meidy oli enämbi. Minä pagizen hierus. Hierus oli kielen kodi. Jäigo se kodi nygöi vai Vieljärveh? Se oli Anukses, Kotkatjärves, Kuittizes, Videles da vie äijis kohtis. Se lähti ičes rahvahas. Nimet työ tiijättö, ken kus ruadoi, etto vie unohtannuh! Hieru muuttuu, ei iče hieru, a rahvas. Mua on endine. Enne hierus oli karjalaine kieli, ruavot, paginat, pajot. Minä tulin Kotkatjärveh vaste 10-vuodizennu, enzikerran näin karjalazien hierun. Se jälles elaigua Matrosas, kus tata oli mečän kaččojannu, jälles voinua, bombitandua, jälles ruanoi, jälles Urualua, kus olimmo evakos, jälles tatan häviendiä voinal. Mikse tulimmo Kotkatjärveh? Tiä oldih juuret, oli tatan kodi Lumatjärves, oli t outa (maman sizär) Tepoiniemes, oli buabogi vie hengis Kanzois. Kui minä ihastuin nämmii hieruloi. Nengomua čomuttu da omuttu minä en nähnyh nikonzu. Kui minä suvaičin järvii, meččii, olin ainos matkois mečäs libo järvel. Aigu oli jygei, no Karjal andoi meile eliä: kalat, sienet, grivat, muarjat. Tepoiniemen t outa ainos toi čuaškazen maiduo. Häi kučui minuu jauhomah. Meile ei olluh midä jauhuo. Häi otti aitas poimiččuzen jyvienke da kučui minuu saruale, kus oli jauhinkivi. Myö kahtei pyöritimmö sidä kivie, sit minä kannoin kodih poimiččuzen jauhonke. Matku kodih oli järvirandua myö. Sie lövvin mandžoidu, toiči must oidu. Ainos toin niidy nuorembale sizärele. Se kezä jäi ijäkse mieleh. A karjalan kieli oli roindua myö minunke, ven a ei voinnuh sidä hävittiä. Kielet tullah iče meijän elaigah i ei net ollah liijat, eigo jygiet. Sidä minä opin opastua lapsile, konzu ru- Karjal andoi meile eliä: kalat, sienet, grivat, muarjat. Tepoiniemen t outa ainos toi čuaškazen maiduo. bein ruadamah Kotkatjärven školas. Škola jo oli ven alaine, ga lapset oldih karjalazet. Hyö hyväl mielel tuldih ainos karjalan kielen pertih, kuduan myö luajimmo. Oli se pieni da vilu perti, no lapset juostih sinne väliaijalgi. Sie myö pajatimmo, kižaimmo, valmistimmo omii pruazniekkoi, opastuimmo runoloi. A kezäl meil oli luageri Livvin linduzet. Ajelimmo Suomehgi, kus meidy hyvin vastattih. Silloi oli varua nostua karjalan kieli. Hierulois oli äijy karjalastu opastajua, hyö hyväl mielel tartuttih sih ruadoh. Myö, karjalazet opastajat, silloi uskoimmo, kuibo eliä uskottah. Perehis paistih omal kielel. Silloi pideli valdivol kannattua, vähäzel avvuttua karjalan kielen opastamistu školis. Äijiä myö emmo pakinnuh, ruavoimmo ilmai palkuagi, avvuttua lapsile pidäy. Oli midä opastua. Meijän suusanalline runohus oli rahvahan mustos, löydyi äijy karjalastu pajuo, meil oli livvinkieline Kalevala, suarnat, luguzet lapsile. No meijän aijat dai väit mendih tyhjih paginoih. Škola oli ielleh ven alaine. Hyvä musto jäi vai lapsis. Lapsile pidäy ainos uuttu. Karjalazet pajot, runot oldih heile gu hyvä uudine, hyö suvaittih niidy. Se oli nouzu, a nygöi on lasku. Vastustajat voijah pidiä iluo, hyö voitettih. Minule sanotah: Vahnembat kuoltah i häviey karjalan kieli. A minä en usko. Minä uskon uudeh nouzuh. Meijän pajot, runot, suarnat ei nikunne mendy. Net elettih tuhanzii vuozii i ruvetah elämäh. Rodieu hengelline nouzu rahvahien keskes, konzu tämän bohattuon himon voittau hengellizen mielen, pajon, sanan, runon vägi. Kotkatjärven kylä Ižänmuallizen voinan aigua. Kuva on otettu https://vk.com/ our_ktz -internet-sivulpäi. Nadežda Koval čuk, Kujarv.
»»tartu kynäh «Oma Mua» 11 Sydames om lyydin pagin»»mennyön vuvven lopus Kanzallizen poliitiekan ministerstvas sanottih nuorien kirjuttajien kilvan voittajien nimet. Omat kurjutukset työttih kilbah kaksitostu karjalastu, nelli vepsälästy da nelli suomekse kirjuttajua. Voittajikse piäzi viizi hengie kolme karjalastu, yksi vepsäläine da yksi suomen kielel kirjuttai. Karjalakse kirjuttajien voittajien joukkoh puututtih vienankarjalaine Tatjana Dembitskaja, liygiläine Anna Usova da lyydiläine Nadežda Koval čuk. Kilvas oppi ozua da ozutti hyvät kirjuttamizen nerot vie yheksä hengie. Niilöin nimet tiijustatto Oman Muan uvves Tartu kynäh -rubriekas. Täl kerdua lugekkua lyydiläzien Nadežda Koval čukan da Nadežda Vdovinovan kirjutustu. Vuitti kilbah työttylöis runolois jullatah vuvven 2017 Taival-almanakas. Olen roinnuhes Ylič-hieruh, kudai kuuluu Kuujärveh. Lapsennu pagizin vaiku lyydikse, ven akse en maltanuh nivouse, mustelou Nadežda Ivanovna Koval čuk, eräs Kanzallizen poliitiekan ministerstvan Nuorien kirjuttajien kilvan voittajis. Ol ga Dubitskaja Viideh vuodessah Nadežda pagizi vaiku omal lyydin kielel da oli buaban kačottavannu. Sit hänen pereh muutti Kuujärveh, kus Nadežda lähti päivykodih da sen jälles školah. Oldih moizet aijat, konzu kiellettih karjalakse pagizemas. Sil aigua Nadežda Ivanovna opastui ven an kieleh, ga oma lyydin kieli yksikai oli inehmizen piäs. Uvvessah käyttämäh omua lyydin kieldy Nadežda Koval čuk rubei vuvvennu 2008, konzu Lidija Ivanovna Potaševa rubei pidämäh Kuujärves lyydin kielen kursiloi. Minä opin paista lyydikse kylän buaboloin da died oloinke da ellendin, ku en voi paista heijän jyttyöh. Sit Nadežda Ivanovna piättigi, ku pidäy mustoittua oma kieli, paista sih, ei pie huijustellakseh. Sil aigua oli kirjutettu Nadeždan enzimäine runo. Konzu minä varustin ildastu, piäh tuli runo. Se oli minun enzimäine runo, sen kirjutin yhtes čuasus, sanelou Nadežda. Yličiš piä Olii lämm sygyz päiv, kudamb hill ašti mänii ehtha. Myö koumei venehes ujum Pit kad därved myöti: tuat soudab, Fekla-buab ištub peras, miä nökul. Tagana, Yličin randal, seižub däugatuu St opan, kudambad miä hubas, en tieda mikš, ylen varaažiin. Häin tulii suatmaha meid da maihutab meile kädel randas piä. Miä maihutan hänele vastha da muhižen: St opan diäb, a miä ajan edahaks i nygyy häin mindaa ei sua. A buabal mikšak sill miil oma kyn- Nadežda tahtos, ku viijen vuvven peräs kilbah yhtys enämbi lyydilästy. Kuva on otettu perehen arhiivaspäi. ged. Vese sill miihe puutui mitte taht reduine? Buab kaccub Yličin randaha piä da sanelöb: Igaks pidab lähta armhaažes kodiižes, omas randaažes Hubas täst olen elänu, miehele männu, lapsiid kazvatanu Täll randaažel minun elo elätud. Siluu miä en el genu, mikš buab it kob da ninka sanub, vaa däl ges el gendžiin: buab tiez, čto oman Yličin-dereinjan häin nägob däl gmäažen kierdan. A tuat, čoma, ve nuor, nimida ei vierknu, vaa šipkomba Se oli runo omas hierus. Jälles sidä kirjutan stolah, kirjutan, ga en ozuta nikelle, engo työnnä painettavakse. Nadežda Koval čukal, paiči runuo, on kirjutettu kerdomustu, mustelmua omas perehes da častuškua eri aihielois. Nadežda pahelziu, ku niken, paiči Miikul Pahomovua, ei kirjuta lyydikse, hos olisgi maltajua. Yhtyö Kanzallizen poliitiekan ministerstvan Nuorien kirjuttajien kilbah Nadeždua kuhkutti kuujärveläine Raisa Jevgenjevna Kopaneva. Yhtes Nadeždanke kilbah yhtyi vie eräs lyydiläine inehmine Nadežda Vdovinova, kudai sežo työndi kilbah omua runuo. Pidäy mainita, ku Nadežda Koval čukan enzimäine runo oli painettu Lyydiläine-lehteh. Kilbah inehmine työndi kuuzi omua runuo da yhten kerdomuksen da voitti lyydiläzien keskes. Myö hyvittelemmö Nadeždua da toivotammo uuttu kirjutustu da runuo! soud edeleze. Pohdäane tuuljutt ajuu hubaažiid alduižiid, kudambad abutetihe ujuda venehele ve teramba. Ve nägutaze edahaleze Yličin rand, peldod, kodid I meiden kodi, suur, luja, äin iknuunke, däblon uunke iknannall Kodi olii noustud minun diedal F odoran Däškal. Sandaze: hänel oldihe kuldaažed käded. Miä olen hyväs mieles: myö ajam Dögensuuhe-suurehe dereinjaha, muga miä smiitiin: siga om äj kodiid, rahvast, lapsiid, om škola Muam da velled dö ende oma aetud Yličiš piä, vuottaze meid Dögensuun fateral. Se muga, no Dögensuu siluu ei olnu suuremb Yličid, i kodiid Yličiš olij enamb sill aigal. I kaik yličilaižed pagištihe vaa lyydikš En miä siluu sida tienu. Milii olii hyva ajada venehes, kacta, kutt soudab tuat, kutt hyp taze kalaažed vedes, letaze kajagad meiden piäl En mušta, kutt tulii uni da katuu mindaa»»runuo Nadežda Koval čuk * * * Pit kan därven randal ende Eletihe rahvas toižed: Agvehen da Kukuuniemen, Yličin da Novikuun Dögensuuš piä dorog heiden Virui randad myöti ainos Yličihe pidii puutta Veded myöti venehel. Eletihe rahvas toižed, Vähä keda om dö diänu, Ken ve sida elod muštab Amu aigaane se männu Uniiš vaa se elo tulnob Pordhiil buabanke miä ištun, Tuatan verkod aidal kuivas Minun käzi buaban kädes, Meiden purtkes vezi puhtaz! * * * Oliiž iänt keikaažiin Täll randal Yličin randale, Oliiž keda kucuižiin Yličin randas tälle randale Lyydin kiel kudmaane: Yystuda ei anda, Lyydin kiel päivääne: Andab lämmäd. * * * Dögahiižele om armhemb Oma kodi, oma rahvaz, Oma dorog, omad peldod, Oma pereh, omad lapsed. Oma kiel om kaikiiš paremb, Sydames om lyydin pagin, Hubaažes miä kuulin buaban, Muštelen sen hyvän aigan. Minun d uured lyydilaižed, Muaman, tuatan, buaban, diedan, Minun lapsiil oma toižed, Puolekaze oma lyydin. Nadežda Vdovinova Vunukaažiile Armahaažed vunukaažed, Päivääžed minun, Milii himuutaaž ve nähta, Kutt kazvatt työ. Tukad kasaažiihe teile Voinik pletta miä? Lämmäl kezal teidinke Cvetad kerata? Nouskat, nouskat, armahaažed, Päivänno da hyvänno. Olgat, olgat ozavaažed Rahvhas da kodiš. Omii mielii kirjutakkua
12 «Oma Mua» ARBUA Pikkaraine koiraine ei hauku, ni pure, a kodih ei laske. (lukku)»»joutoaika»»mitä? Konša? Missä? Karjalan Kanzalline muzei. Myö ajammo, ajammo, ajammo -programmu 1.-8. Kluasoin opastujih niškoi. 6+ 1.11. 1. 03. Programmu lapsih niškoi on valmistettu Suan 10.00 18.00 vuvven matku -ozuttelun hantuzis, kudai on omistettu Murmanskan raudutiele. Lapsien joukos voibi olla 25 da enämbigi opastujua. Huomivo! ÔÔ Kanzanrunohuon da etnogruafien suvaiččijoih niškoi on myödävänny L udmila Ivanovan kniigu Karjalaine kyly. Se voibi ostua joga tossargi libo nelläspäivy Kielen, literatuuran da histourien instituutas, perti 505, 14.00-17.00 čuassuloin välis. Ennepäi soittakkua telefonah 78-44-96 ÎÎ Adressi: Petroskoi, Leninan lagevo,1. ÎÎ Telefon: 76-94-79 Anuksen Taidoškola. Perindöt da nygyaigu -ozuttelu. 0+ 18.01-25.02 ÎÎ Adressi: Anuksenlinnu, Voiton 30-vuozipäivän piha, 9. ÎÎ Telefon 8-814 36 41051 Kaččokkua kanzalliskielisty Omin silmin -programmua nellänpiän, 19. pakkaskuudu, 9.00 aigua Rossija-Karelija -kanualal. Juondajannu Marija Filatova Ô Ô Verajad toižehe miruhu. Synnynaigu vepsäläzil. Luadinuh Marija Filatova. Vepsän kielel. Ô Ô Karjalan radio 90-vuotias. Luadinuh Inna Bogdanova. Suomen, karjalan da vepsän kielel. Ô Ô Värit vei mukanaan. Taidoilii Ihva Aula. Luadinuh Inna Bogdanova. Suomen kielel. Programmois on ven ankieline tekstukiännös.»»miun lepopäivä -kilpailu Lintujen touhuja Lempi-kuppi»»KRL Mi on tärkeintä uutena vuotena? Jotta lempi ois korkiella! Karjalan Rahvahan Liitolta ta Oma Mua -lehen toimitukšešta voit oštua lempi-kuppija! Kupin yhellä puolella on kylyvaššan kuva. Kaikinhan tiijetäh, jotta lempie noššetah kylyššä. Vaššan piirušti taiteilija Il l a Padčin. Hänen juuret ollah Vienan Jyškyjärveštä. Il l a liitty Karjalan Rahvahan Liiton toimintah viime vuotena, hiän opaštuu karjalan kieltä iltakurššiloilla tai peluau kyykkyä. Kupin toisella puolella on Talvella linnut vuotetah meijän apuo, šentäh tyttäreni kera riputtima monta ruokintalautua talon lähellä olijien puijen okših. Joka päivä tiputamma ruokintalauvoilla šiemenie, leivän murusie ta hiutalehie. Lepopäivinä, konša on enemmän aikua, lintujen ruokinta ta niijen touhut tuuvvah vielä enemmän hyvyä mieltä! Kuvan työnti Niina Remšujeva Vuokkiniemeštä. lemmennoššon loičču, mi oli tallennettu Maura Hotejevalta Uhtuošša 9. oraškuuta 1918. Maura oli tunnettu eeppisien ta hiälaulujen esittäjä. Lemmennošto on tärkie as s a kuin naisilla, niin ni miehillä. Juokua čäijyö meijän magisista kuppiloista ta lukekkua tietošanoja, šilloin teijän lempi liehuu korkiella! Kupin hinta on 350 rupl ua. Muhahtai Teatran fojees: Ole hyvä, riputa minun pal to vuarnah. En riputa. Sinun pal tos ei ole petlua. Riputa hos kap ušonan vuoh! En riputa! Sinun pal tos ei ole petlua! Ga tervähhäi jo spektakli algavuu! Ei algavu. Kačo akt ourat istutah, petloi pal toloih ommeltah. Taivaldu luadijes ÔÔ Hyvät karjalan kielel kirjuttajat da lugijat, ruvekkuammo luadimah uuttu Taival-almanakkua. Työndäkkiä omii runoloi, kerdomuksii, suarnoi, esseeloi, arvosteluloi Oman Muan» toimitukseh libo tuogua net iče. Ô Ô Oman Muan sähköpoštan adressi: omamua@ mail.ru Ô Ô Ližiä tieduo telefonas 78 05 10»»Siänennustus Petroskoi Anuksenlinnu Priäžy Koštamuš Kalevala Louhi yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy yö päivy 19 /01 3 1 2 1 3 1 2 1 1 1 2 2 20 /01 0 5 0 5 1 6 4 6 4 7 4 8 21 /01 6 8 5 7 6 8 10 8 9 7 10 6 22 /01 9 7 8 7 10 8 8 10 8 9 7 7 23 /01 13 14 11 8 17 12 15 15 14 15 12 12 24 /01 17 16 21 17 22 19 16 17 15 16 12 12 25 /01 17 14 22 13 23 13 15 13 14 12 14 12 Peruštajat: Oma Mua Karjalan rahvahan lehti Peruššettu kešäkuušša 1990 Karjalan tašavallan Lakijenhyväkšymiskokouš, Karjalan tašavallan hallituš, Karjalan Rahvahan Liitto ta kuštantamo Periodika Piätoimittaja Natalja Anatoljevna Sinitskaja Julkaisijan ta toimitukšen ošoite: Titovinkatu 3, 185035 Petroskoi, Karjalan tašavalta ÎÎ Tel: (814-2) 78-05-10, 78-29-32 ÎÎ E-mail: omamua@mail.ru Internet: ÎÎ 02 (1342) 18. pakkaiskuuta 2017 Julkaisija: Karjalan tašavallan autonomini laitoš Periodika-kuštantamo ÎÎ Painettu valmehešta originali-maketista 4+4-kirjapainošša, 185014, Petroskoi, Lesnoiprospekti, 51 ÎÎ Lehen on rekisteröinyn Yhteyšalan, tiijotuštehnologijien ta joukkoviestimien Federatiivisen tarkissušvirašton KT:n toimisto ÎÎ Rekisterinumero ПИ ТУ10-00281 Indeksi 51894 ÎÎ Allakirjutettava aikataulun mukah klo 12. 00. ÎÎ Allakirjutettu painettavakši klo 12.00 17.01.2017 ÎÎ Painoš 500 ÎÎ Tilauš 17 ÎÎ Hinta 30 rpl Redizaini Fenomen-mediajoukko (Piiteri) www.design-smi.ru On otettu: www.gismeteo.ru