EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 23.7.2003 KOM(2003) 454 lopullinen 2002/0234 (COD) Muutettu ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS lentoliikenteen harjoittajia ja ilma-alusten käyttäjiä koskevista vakuutusvaatimuksista (komission EY:n perustamissopimuksen 250 (2) artiklan nojalla esittämä)
PERUSTELUT Euroopan parlamentti hyväksyi täysistunnossaan 13. päivänä toukokuuta 2003 komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lentoliikenteen harjoittajia ja ilma-alusten käyttäjiä koskevista vakuutusvaatimuksista mutta teki ehdotukseen joukon tarkistuksia. Myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitea sekä alueiden komitea kannattivat tätä lainsäädäntöaloitetta. Euroopan parlamentti on samaa mieltä komission ehdotuksen pääkohdista. Parlamentti on kuitenkin tehnyt useita tarkistuksia, joiden perusteella komissio ehdottaa joitakin lisäyksiä alkuperäiseen tekstiinsä. Komissio arvostaa Euroopan parlamentin pragmaattista ja tasapainoista lähestymistapaa. Se pitää erityisen hyödyllisenä tarkistuksia, joilla vahvistetaan joitakin asetuksen osia ja siten ehdotettujen sääntöjen toimivuutta. Edellä mainitun perusteella komissio on valmis sisällyttämään asetukseen ehdotukset ja muutokset, joilla pyritään parantamaan ja selventämään ehdotuksen tämänhetkistä tekstiä. Erityisesti voidaan huomata seuraavaa: Suuri osa ehdotetuista tarkistuksista (13) voidaan hyväksyä Euroopan parlamentin esittämässä muodossa. Nämä tarkistukset ovat seuraavat: 1, 2, 3, 5, 6, 7, 8, 10, 11, 16, 17, 19 ja 20. Nämä tarkistukset hyväksytään sellaisenaan, koska ne ovat tarpeellisia lisäyksiä tai selvennyksiä tekstiin taikka sanamuotoa koskevia parannuksia. Nämä tarkistukset liittyvät ehdotuksen seuraaviin osiin: Johdanto-osan 10 kappale Tätä johdanto-osan kappaletta muutetaan samalla tavalla kuin 5 artiklan 3 kohtaa. Muutoksen jälkeen tekstissä todetaan selkeästi, että yhdessä jäsenvaltiossa esitetyt todisteet vakuutuksesta ovat päteviä kaikissa jäsenvaltioissa. Näin varmistetaan entistäkin paremmin se, että yhteisössä ei esiinny syrjintää lentoliikenteen harjoittajia ja ilma-alusten käyttäjien välillä. Kyseessä ovat Euroopan parlamentin tarkistukset 1 ja 10. 1 artikla - tavoitteet Tämän artiklan muutoksella on selkeytetty viittausta matkustajiin. Muutos liittyy läheisesti "matkustajan" uuteen määrittelyyn 3 artiklan 1 kohdassa. Kyseessä on Euroopan parlamentin tarkistus 2. 2 artikla - soveltamisala Ehdotetun asetuksen soveltamisalaa koskevaa artiklaa on muutettu usealla tavalla. Artiklan sanamuotoa on muutettu niin, että se vastaa paremmin 1 artiklassa esitettyä asetuksen tavoitetta. Ehdotetun asetuksen soveltamisalaa on laajennettu kattamaan myös paikallislennot. Samalla valtion ilma-alukset on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle. Useat näistä muutoksista selkeyttävät tekstiä, ja siltä osin kun muutokset liittyvät soveltamisalaan, ne eivät kohtuuttomasti vaikuta ehdotettuihin säännöksiin. Kyseessä ovat Euroopan parlamentin tarkistukset 3, 5 ja 6. 3 artiklan l kohta - määritelmät 2
Ilma-alustan luokittelun perustana toimivan suurimman sallitun lentoonlähtömassan (MTOW tai alalla joskus käytetty lyhenne MTOM) määritelmässä on selkeytetty sanamuotoa merkitystä muuttamatta. Kyseessä on Euroopan parlamentin tarkistus 7. 4 artikla - vakuutusperiaatteet Säännöksen tekstiä on selkeytetty, mutta sen merkitys on pysynyt ennallaan. Kyseessä on Euroopan parlamentin tarkistus 8. 5 artiklan 3 kohta - säännöstenmukaisuus Muutoksen jälkeen tekstissä todetaan selvästi, että vakuutusta koskevat todisteet, jotka lentoliikenteen harjoittajat ja ilma-alusten käyttäjät esittävät yhden jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, ovat päteviä kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä selkeyttää tekstiä ja parantaa entisestään sisämarkkinoiden toimintaa. Kyseessä on Euroopan parlamentin tarkistus 10. Lisäksi kohtaa muutetaan niin, että ylilentojen osalta jäsenvaltioilla on mahdollisuuden sijasta velvollisuus vaatia, että lentoliikenteen harjoittajat ja ilma-alusten käyttäjät todistavat ottaneensa tämän asetuksen mukaisen vakuutuksen. Tämä varmistaa säännöstenmukaisuutta koskevien toimenpiteiden johdonmukaisuuden. Kyseessä on Euroopan parlamentin tarkistus 11. 7 artiklan 3 kohta - lentovastuuvakuutus Tähän ehdotuksen osaan tehty muutos on merkittävä. Uudessa tekstissä todetaan selkeästi, että sodasta ja terroriteoista aiheutuvien riskien osalta vakuutusmäärä rajoitetaan markkinoilla kulloinkin saatavilla oleviin kokonaismääriin. Muutos kuvastaa sekä ilmailuliikenteen että vakuutusyhtiöiden tilannetta. Vakuutusyhtiöt eivät edelleenkään pysy tarjoamaan kyseisiä riskejä varten vakuutuksia, jotka noudattaisivat ennen 11. syyskuuta 2001 voimassa olleita sopimuskäytäntöjä. Muutos on kuitenkin sisällytetty ehdotuksen tekstiin niin, että lentoliikenteen harjoittajat voivat noudattaa vähimmäisvakuutusvaatimuksia sekä yleisten riskien että sodasta ja terroriteoista aiheutuvien erityisten riskien osalta. Kyseessä on Euroopan parlamentin tarkistus 16. 8 artiklan 1, 3 ja 4 kohta - seuraamukset / säännösten noudattamisen valvonta Muutosten tarkoituksena on tehostaa seuraamuksia siten, että jäsenvaltiot voivat tarvittaessa tehdä ylimääräisiä tarkastuksia varmistaakseen, että voimassa on asianmukaiset vakuutukset. Kyseessä on Euroopan parlamentin tarkistus 17. Mikäli jonkin kolmannen maan lentoliikenteen harjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä ei noudata asetuksen mukaisia vakuutusvaatimuksia, jäsenvaltioiden on evättävä niiltä pääsy yhteisöön. Samalla on muistettava, että yhteisön lentoliikenteen harjoittajien toimiluvista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2407/92 3 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot eivät voi pitää voimassa yhteisöön sijoittuneiden lentoliikenteen harjoittajien toimilupaa, mikäli ne eivät ole riittävällä tavalla vakuutettuja jäsenvaltioissa. Kyseessä on Euroopan parlamentin tarkistus 19. Lisäksi ehdotettuja seuraamuksia vahvistetaan entisestään säätämällä, että jäsenvaltiot eivät saa päästää lähtemään lentoasemalta ilma-alusta, jonka vakuutuksesta ei ole varmuutta. Ilmaalus voidaan päästää lähtemään vasta, kun on esitetty todistus voimassa olevasta vakuutuksesta. Tällä toimenpiteellä pyritään varmistamaan, että tämän asetuksen 3
soveltamisalan kuuluva lentoliikenteen harjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä ei voi aloittaa vakuuttamatonta lentoa yhteisön lentokentältä. Kyseessä on Euroopan parlamentin tarkistus 20. Yksi tarkistuksista (21) hyväksytään ainoastaan periaatteessa: tarkistus koskee "matkustajan" määritelmää. Tämän mukaisesti on lisätty uusi määritelmä 3 artiklan 1 kohtaan. Tarkistuksista neljä voidaan hyväksyä ainoastaan osittain, ja ne on muotoiltava uudestaan. Kyseessä ovat tarkistukset 4, 14, 23 ja 31. Tarkistus 4 (2 artikla soveltamisala ilma-alusten käyttäjien osalta) voidaan hyväksyä ainoastaan osittain. Sen toinen osa on epäselvä, koska ilma-alusten käyttäjiltä ei koskaan vaadita toimilupaa. Tarkistus 14 (7 artiklan 2 kohta ilma-alusten luokat sekä lentovastuuvakuutuksen määrät) voidaan hyväksyä ainoastaan osittain. Muutos, jolla lisätään kolme luokkaa pienille alle 25 tonnin ilma-aluksille sekä niihin liittyvät vakuutusmäärät, voidaan hyväksyä, koska tämä selventää kyseisten ilma-alusten tilannetta. Muita luokkia ja vakuutusmääriä ei kuitenkaan voida hyväksyä, koska ne perustuvat Euroopan siviili-ilmailukonferenssin (ECAC) joulukuussa 2000 antamaan päätöslauselmaan, joka ei enää vastaa markkinoilla 11. syyskuuta 2001 jälkeen vallitsevaa tilannetta. Kyseiseen päätöslauselmaan perustuvat määrät ovat liian alhaiset. Tarkistus 23 (lennon määritelmä) voidaan hyväksyä ainoastaan osittain. Vaikka tarkistuksessa noudatetaan pitkälti Montrealin yleissopimusta, se on tarpeettoman yksityiskohtainen ja sitä on sen vuoksi lyhennettävä. Tarkistus 31 (8 artikla - seuraamukset/säännösten noudattamisen valvonta) voidaan hyväksyä ainoastaan yhteisön ulkopuolisten lentoliikenteen harjoittajien, ei yhteisöön asettautuneiden lentoliikenteen harjoittajien, osalta. Kuten edellä on selitetty, mikäli vakuutusvaatimuksia ei noudateta, lentoliikenteen harjoittajiin sovelletaan voimassa olevien sääntöjen (yhteisön lentoliikenteen harjoittajien toimiluvista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2407/92) mukaisia seuraamuksia. Komission on hylättävä kuusi ehdotettua muutosta, jotka vaikuttaisivat ehdotuksen perusperiaatteisiin. Kyseessä ovat tarkistukset 9, 12, 13, 15, 18 ja 25. Tarkistus 9 (5 artiklan 2 kohta valtiontakaukset) ei noudata komission valtiontukiperiaatteita ja vaarana on kilpailun vääristyminen. Tämän vuoksi komissio ei voi hyväksyä tätä tarkistusta. Tarkistusta 12 (5 artiklan 5 kohta - vakuutuksen voimassaolo) ei voida käytännössä toteuttaa oikeudellisesti, koska vakuutus voidaan peruuttaa lennon aikana (11. syyskuuta 2001 jälkeen) ja kyseisenlaisten sääntöjen noudattamista ei voitaisi varmistaa. Tämän vuoksi komissio ei voi hyväksyä tätä tarkistusta. Tarkistukset 13 ja 15 liittyvät lyhytaikaisten sopimusten määritelmään (6 artiklan 2 kohta ja 7 artiklan 4 kohta); tämä kuuluu muiden sääntöjen soveltamisalaan (neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2407/92 8 artikla). Lisäksi mitä tulee velvollisuuteen noudattaa vähimmäisvakuutusvaatimuksia lyhytaikaisten vuokrasopimusten yhteydessä tarkistus 15 on oikeudellisesti epäselvä, koska osapuolen, joka hankkii vakuutuksen, ei aina tarvitse olla ansiolentoluvan haltija. Tämän vuoksi komissio ei voi hyväksyä näitä tarkistuksia. 4
Tarkistuksessa 18 viitataan yksityiskohtaisesti tilanteeseen, jossa on syytä epäillä tosiasiallista vakuutusturvaa (8 artiklan 2 kohta). Tämä on turhan ohjeellinen eikä komissio voi hyväksyä sitä. Tarkistusta 25, jolla laajennetaan vakuutusyhtiöiden määritelmää (5 artiklan 2 kohta), ei voida hyväksyä, koska se aiheuttaisi sopimatonta syrjintää Euroopan yhteisön ulkopuolisten maiden vakuutusyhtiöitä vastaan ja olisi vastoin rahoituspalveluja koskevia yhteisön kansainvälisiä velvoitteita (GATS). Tämän vuoksi komissio ei voi hyväksyä tätä tarkistusta. Komissio muuttaa ehdotustaan EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti edellä kuvatulla tavalla. 5
2002/0234 (COD) Muutettu ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS lentoliikenteen harjoittajia ja ilma-alusten käyttäjiä koskevista vakuutusvaatimuksista EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan, ottavat huomioon komission ehdotuksen 1, ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 2, ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 3, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä 4, sekä katsovat seuraavaa: (1) Yhteisessä liikennepolitiikassa on tarpeen varmistaa riittävä vakuutusten vähimmäistaso, joka kattaa onnettomuuksiin joutuneiden lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuun matkustajien, matkatavaroiden, rahdin, postin ja kolmansien osapuolten suhteen. (2) Yhteisön ilmailumarkkinoilla ei enää erotella kansallista ja kansainvälistä liikennettä, minkä vuoksi Euroopan yhteisön sisällä on aiheellista soveltaa yhteisön lentoliikenteen harjoittajiin vähimmäistasoltaan ja luonteeltaan samanlaisia vakuutusvaatimuksia. (3) Tarvitaan yhteisiä toimia sen varmistamiseksi, että vakuutusten vähimmäistasoja sovelletaan myös kolmansien maiden lentoliikenteen harjoittajiin yhteisön lentoliikenteen harjoittajien tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi ja kuluttajansuojan parantamiseksi. (4) Komissio antoi 10 päivänä lokakuuta 2001 tiedonannon Yhdysvalloissa suoritettujen terrori-iskujen seurauksista ilmailualalla. Tässä tiedonannossa se ilmoitti aikovansa tutkia liikennelupien myöntämisen yhteydessä vaadittavia vakuutusmääriä ja -ehtoja yhdenmukaisen lähestymistavan takaamiseksi. Lisäksi komissio ilmoitti 2 päivänä heinäkuuta 2002 antamassaan tiedonannossa, joka koski ilmailualan vakuutuksia Yhdysvalloissa 11. syyskuuta 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen, että se aikoo 1 2 3 4 EYVL C [...], [...], s. [...]. EYVL C [...], [...], s. [...]. EYVL C [...], [...], s. [...]. EYVL C [...], [...], s. [...]. 6
jatkaa ilmailualan vakuutusmarkkinoiden kehittymisen seurantaa liikennelupien myöntämisen yhteydessä vaadittavien vakuutusmäärien ja -ehtojen tarkistusten osalta. (5) Yhteisö on liittynyt 29 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn tiettyjen kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämistä koskevaan Montrealin yleissopimukseen 5, jossa vahvistetaan uudet maailmanlaajuiset säännöt korvausvastuusta henkilöiden, matkatavaroiden ja rahdin kansainvälisissä ilmakuljetuksissa tapahtuvien onnettomuuksien yhteydessä. Näillä säännöillä korvataan vuonna 1929 tehdyn Varsovan yleissopimuksen ja sen myöhempien muutosten säännöt. (6) Montrealin sopimuksen 50 artiklan mukaan sopimusvaltioiden on varmistettava, että niiden lentoliikenteen harjoittajilla on riittävä vakuutus, joka kattaa niille yleissopimuksen mukaisesti kuuluvan korvausvastuun. Varsovan yleissopimus on edelleen toistaiseksi voimassa Montrealin yleissopimuksen rinnalla. Kumpaankin yleissopimukseen sisältyy rajoittamattoman korvausvastuun mahdollisuus. (7) Yhteisön lentoliikenteen harjoittajien toimiluvista 23 päivänä heinäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2407/92 7 artiklan mukaan lentoliikenteen harjoittajien on otettava onnettomuuksien varalta vastuuvakuutus, joka kattaa varsinkin matkustajat, matkatavarat, rahdin, postin ja kolmannet osapuolet. Siinä ei kuitenkaan täsmennetä vakuutuksen vähimmäismääriä ja ehtoja. (8) On aiheellista ottaa huomioon, että Euroopan siviili-ilmailukonferenssi antoi 13 päivänä joulukuuta 2000 päätöslauselman (ECAC/25-1) ilmakuljetus- ja lentovastuuvakuutusten vähimmäistasoista. (9) On tarpeen määritellä syrjimättömät vähimmäisvaatimukset matkustajia, matkatavaroita, rahtia, postia ja kolmansia osapuolia koskeville vakuutuksille sekä yhteisön lentoliikenteen harjoittajien että yhteisössä sijaitseville lentoasemille saapuville ja niiltä lähteville ja jäsenvaltion alueen yli lentäville muille kuin yhteisön lentoliikenteen harjoittajille. (10) On syytä vaatia, että lentoliikenteen harjoittajien on pyynnöstä todistettava noudattaneensa aina korvausvastuuta koskevia vähimmäisvaatimuksia, joista säädetään tässä asetuksessa. Yhdessä jäsenvaltiossa esitetyt todisteet vakuutuksesta ovat päteviä kaikissa jäsenvaltioissa. (11) Vakuutusten vähimmäisvaatimuksia olisi tarkasteltava uudelleen tietyn ajan kuluttua. (12) Vakuutusten vähimmäisvaatimusten soveltamista olisi valvottava avoimilla ja syrjimättömillä menetelmillä, jotka eivät saa millään tavoin haitata tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaata liikkumista. (13) Koska tämän asetuksen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet vähimmäisvakuutusvaatimusten tarkistamiseksi ovat menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 6 2 artiklassa tarkoitettuja laajakantoisia toimenpiteitä ja koskevat asetuksen tiettyjen vähemmän keskeisten säännösten 5 6 EYVL L 194, 18.7.2001, s. 38. EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. 7
mukauttamista, niistä olisi päätettävä kyseisen päätöksen 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen. (14) Tämä asetus noudattaa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, joista määrätään perustamissopimuksen 5 artiklassa. Vähimmäisvakuutusvaatimusten käyttöönotto voi edistää ilmailun sisämarkkinoiden tavoitteiden saavuttamista estämällä kilpailun vääristymistä. Sen vuoksi tavoitteet voidaan tehokkaimmin saavuttaa yhteisön toimin ja yhdenmukaistettujen sääntöjen avulla. Tässä asetuksessa säädetään ainoastaan vähimmäistoimista näiden tavoitteiden saavuttamiseksi eikä ylitetä sitä, mikä on tässä tarkoituksessa tarpeen, OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Tavoite Tämän asetuksen tavoitteena on määritellä matkustajia, muita ilma-aluksessa olevia henkilöitä, matkatavaroita, postia, rahtia ja kolmansia osapuolia koskevat vähimmäisvakuutusvaatimukset, joita lentoliikenteen harjoittajien ja ilma-alusten käyttäjien on noudatettava, jotta ne voivat liikennöidä yhteisöön ja yhteisöstä tai lentää perustamissopimuksessa tarkoitettujen yhteisön jäsenvaltioiden alueen yli. Tätä asetusta sovelletaan 2 artikla Soveltamisala a) kaikkiin lentoliikenteen harjoittajiin, jotka harjoittavat säännöllistä tai epäsäännöllistä lentoliikennettä yhteisössä sijaitsevalle lentoasemalle tai yhteisössä sijaitsevalta lentoasemalta ja/tai lentävät jäsenvaltion alueen yli; b) kaikkiin ilma-alusten käyttäjiin, jotka liikennöivät yhteisössä sijaitsevalle lentoasemalle tai yhteisössä sijaitsevalta lentoasemalta ja/tai lentävät jäsenvaltion alueen yli kuljettaen matkustajia ja näiden matkatavaroita, postia ja/tai rahtia ilman maksua tai vuokraa tai niitä vastaan; c) matkustajien ja näiden matkatavaroiden, postin tai rahdin ilmakuljetukseen jäsenvaltion tai jonkin muun valtion omistamalla valtion ilma-aluksella. Tätä asetusta ei sovelleta matkustajien, postin ja/tai rahdin ilmakuljetukseen moottorittomalla ilma-aluksella ja/tai moottorillisella ultrakevyellä ilma-aluksella eikä paikallislentoihin, joihin ei liity kuljetusta eri lentoasemien välillä. Näihin toimiin sovelletaan kansallisen lainsäädännön onnettomuusvakuutusvaatimuksia. 3 artikla Määritelmät Tässä asetuksessa: 8
a) 'lentoliikenteen harjoittajalla' tarkoitetaan lentoliikenneyritystä, jolla on voimassa oleva liikennelupa; b) 'yhteisön lentoliikenteen harjoittajalla' tarkoitetaan lentoliikenteen harjoittajaa, jolla on yhteisön lentoliikenteen harjoittajien toimiluvista 23 päivänä heinäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2407/92 säännösten mukainen jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva liikennelupa; c) 'ilma-aluksen käyttäjällä' tarkoitetaan jäsenvaltioissa asuvaa luonnollista henkilöä tai jäsenvaltioon sijoittautunutta oikeushenkilöä, joka käyttää yhtä tai useampaa ilmaalusta kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavien säännösten mukaisesti siten kuin neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3922/91 7 säädetään, taikka yhteisön ulkopuolella asuvaa luonnollista henkilöä tai yhteisön ulkopuolelle sijoittautunutta oikeushenkilöä, joka käyttää yhtä tai useampaa ilma-alusta asuin- tai sijoittautumismaansa säännösten mukaisesti; d) 'vakuuttajalla' tarkoitetaan yritystä, jolla on neuvoston direktiivin 73/239/ETY 8 6 artiklan mukainen virallinen toimilupa tai muun kuin jäsenvaltion yritystä, jolta vaadittaisiin direktiivin 73/239/ETY 6 artiklan tai direktiivin 79/267/ETY 6 artiklan mukainen toimilupa, jos sen kotipaikka olisi yhteisössä; e) 'vakuutuksella' tarkoitetaan ne ehdot sisältävää sopimusta, joiden mukaan vakuuttaja suostuu korvaamaan vakuutetulle kaikki menetykset vakuutettujen vaarojen korvausvastuun rajaan asti vakuutusaikana ilmenevien tapahtumien osalta; vakuutuksella tarkoitetaan myös sopimusta, joka kattaa sodasta, terrorismista, kaappauksesta, sabotaasista, ilma-aluksen laittomasta haltuunotosta, levottomuuksista tai työmarkkinahäiriöistä aiheutuvat vahingot; f) 'vakuuttajan pääasiallisella toimipaikalla' tarkoitetaan joko vakuuttajan pääkonttorin sijaintipaikkaa tai paikkaa, josta suurin osa yrityksen päivittäisestä toiminnasta hoidetaan; g) 'tapahtumalla' tarkoitetaan tapausta tai samaa alkuperää olevien tapausten sarjaa, jossa ilma-alus aiheuttaa vahinkoa matkustajille, matkatavaroille, rahdille, postille ja/tai kolmansille osapuolille maassa ja/tai ilmassa; jos tapahtuma muodostuu tapausten sarjasta, sen tapahtumispäiväksi katsotaan ensimmäisen tapauksen tapahtumispäivä; tapahtumista katsotaan aiheutuvan vahinkoa matkustajille, matkatavaroille, rahdille, postille ja/tai kolmansille osapuolille maassa ja/tai ilmassa joko tahattomasti tai sodan, terrorismin, kaappauksen, sabotaasin, ilma-aluksen laittoman haltuunoton, levottomuuden tai työmarkkinahäiriöiden seurauksena; h) 'lennolla' tarkoitetaan kaikkea toimintaa alkaen lähtötoimintojen aloittamisesta, mukaan luettuna matkustajien nouseminen ja/tai matkatavaroiden lastaaminen ilma-alukseen, aina saapumistoimintojen päättymiseen, mukaan luettuna ilmaaluksesta poistuminen ja matkatavaroiden purkaminen ilma-aluksesta, ja ilmaaluksen täydelliseen pysähtymiseen asti; 7 8 Neuvoston asetus (ETY) N:o 3922/91, annettu 16 päivänä joulukuuta 1991, teknisten sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili-ilmailun alalla, EYVL L 373, 31.12.1991, s. 4 8. EYVL L 228, 16.8.1973, s. 3. 9
i) 'lentoliikennepalvelulla' tarkoitetaan lentoa tai lentojen sarjaa, jolla kuljetetaan matkustajia, rahtia ja/tai postia riippumatta siitä, peritäänkö kuljetuksesta maksua tai vuokraa; j) 'aikataulukaudella' tarkoitetaan joko kesä- tai talvikautta, siten kuin se on vahvistettu lentoliikenteen harjoittajien aikatauluissa; k) 'erityisnosto-oikeudella' tarkoitetaan erityisnosto-oikeuksia, jotka kansainvälinen valuuttarahasto määritteli vuonna 1969 kansainvälisiksi varantovälineiksi, joilla täydennetään jäsenten varantoja (kultavaranto, ulkomaanvaluutta ja IMF:ssä olevat varanto-osuudet) 9 ; l) 'suurimmalla sallitulla lentoonlähtömassalla (MTOW)' tarkoitetaan lentoonlähtömassaa, joka vastaa kullekin ilma-alustyypille sen lentokelpoisuustodistuksessa ilmoitettua määrää; (m) 'matkustajalla' tarkoitetaan ketä tahansa lentoteitse matkustavaa henkilöä, lukuun ottamatta työvuorossa olevia ohjaamo- ja miehistöhenkilöstön jäseniä. 4 artikla Vakuutusperiaatteet 1. Yhteisössä rekisteröidyillä yhteisön lentoliikenteen harjoittajilla ja yhteisössä rekisteröityjen ilma-alusten käyttäjillä sekä muilla lentoliikenteen harjoittajilla ja ilma-alusten käyttäjillä, jotka harjoittavat lentoliikennepalveluja yhteisöön ja/tai lentävät yhteisön alueen yli, on oltava vakuutus, joka kattaa niiden korvausvastuun jäsenvaltion alueella tapahtuneista sellaisista vahingoista, joista on oikeus saada korvausta. 5 artikla Säännöstenmukaisuus 1. Vakuutuksen voi antaa ainoastaan vakuuttaja, jolla on toimilupa tällaisten vakuutusten myöntämiseen yhteisön lainsäädännön tai sen maan lainsäädännön mukaisesti, jossa: kyseiselle lentoliikenteen harjoittajalle on annettu liikennelupa tai ilma-alus on rekisteröity tai vakuuttajalla on asuinpaikka tai pääasiallinen toimipaikka. Tämä kohta ei rajoita jäsenvaltioiden oikeuksia määritellä harkitut edellytykset, joilla vakuuttaja, jolla ei ole neuvoston direktiivin 73/239/ETY 6 artiklan mukaista toimilupaa, saa harjoittaa liiketoimintaa niiden alueella. 9 Kansainvälinen valuuttarahasto määrittää erityisnosto-oikeudet päivittäin. Erityisnosto-oikeuden kurssi vahvistettiin 5 päivänä syyskuuta 2002 seuraavasti: SDR/Euro 0,747385 -- Euro/SDR 1,338000. 10
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen vakuutusvaatimusten täyttämisen sijasta kolmannessa maassa rekisteröidyt lentoliikenteen harjoittajat ja ilma-alusten käyttäjät voivat toimittaa jonkin seuraavista takuista: käteistalletus siinä maassa olevaan talletuspaikkaan, joka on antanut kyseiselle lentoliikenteen harjoittajalle voimassa olevan liikenneluvan tai ilma-aluksen käyttäjälle ansiolentoluvan; sellaisen pankin takaus, jonka ilma-aluksen rekisteröintimaa on hyväksynyt tällaisten takausten antajaksi ja jonka toiminnan taloudellisen vakauden kyseinen maa on varmistanut; sellaisen pankin takaus, jonka ilma-aluksen rekisteröintimaa on hyväksynyt tällaisten takausten antajaksi, jos kyseinen maa sitoutuu olemaan vetoamatta kannesuojaan kyseisen takauksen osalta. 3. Lentoliikenteen harjoittajien ja ilma-alusten käyttäjien on toimitettava ennen jokaisen aikataulukauden alkamista asianomais(t)en jäsenvaltio(ide)n toimivaltaisille viranomaisille 1 kohdan mukainen vakuutustodistus tai jokin 2 kohdassa säädetyistä vakuuksista. Yhdessä jäsenvaltiossa esitetyt todisteet vakuutuksesta ovat päteviä kaikissa jäsenvaltioissa. Tämän kohdan soveltamiseksi asianomaisella jäsenvaltiolla tarkoitetaan jäsenvaltiota, joka on antanut lentoliikenteen harjoittajalle liikenneluvan, tai jäsenvaltiota, jossa ilma-alus on rekisteröity, sekä siitä lentoasemasta vastaavaa jäsenvaltiota, jonne ja josta lentoliikennepalvelua harjoitetaan. Lisäksi jäsenvaltioiden, joiden alueen yli lennetään, on vaadittava, että lentoliikenteen harjoittajat ja ilma-alusten käyttäjät todistavat ottaneensa tämän asetuksen mukaisen vakuutuksen. 4. Jos lentoliikennepalvelu koostuu lentojen sarjasta, kaikkien siihen osallistuvien lentoliikenteen harjoittajien ja ilma-alusten käyttäjien on täytettävä tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset. 5. Jos vakuutuksen, takuun tai vakuuden on määrä päättyä lennon aikana, lentoliikenteen harjoittajien on varmistettava sen olevan voimassa ilma-aluksen lentosuunnitelman mukaiseen seuraavaan turvallisesti päättyneeseen laskuun asti. 6 artikla Matkustajia, matkatavaroita, postia ja rahtia koskeva korvausvastuu 1. Matkustajien ilmakuljetuksissa kaikilla lentoliikenteen harjoittajilla on oltava vakuutus, joka kattaa niiden korvausvastuun matkustajan kuoleman, loukkaantumisen tai muun ruumiinvamman tapauksessa ja jonka määrä on vähintään 250 000 erityisnosto-oikeutta matkustajaa kohden. Tällaisen vakuutuksen on katsottava kattavan myös matkustajan kirjatun matkatavaran tuhoutumisesta, katoamisesta tai vahingoittumisesta aiheutuvat vahingot ainoastaan sillä edellytyksellä, että vahingon aiheuttanut tapahtuma tapahtui aikana, jona kirjattu matkatavara oli lentoliikenteen harjoittajan taikka sen palveluksessa olevien henkilöiden tai asiamiesten vastuulla. 11
Tätä säännöstä sovelletaan soveltuvin osin ilma-alusten käyttäjiin. 2. Lyhytaikaisella sopimuksella joko miehistöineen tai ilman miehistöä vuokrattujen ilma-alusten osalta vähimmäisvakuutusvaatimusten noudattamisesta vastaa lennon tosiasiallisesti suorittava lentoliikenteen harjoittaja. 3. Rahdin ilmakuljetuksissa lentoliikenteen harjoittajilla ja ilma-alusten käyttäjillä on oltava vakuutus, joka kattaa niiden korvausvastuun kuljetettavan rahdin tuhoutumisesta, katoamisesta tai vahingoittumisesta aiheutuvista vahingoista ja jonka määrä on vähintään 17 erityisnosto-oikeutta kilogrammaa kohden edellyttäen, että vahingon aiheuttava tapahtuma tapahtui lennon aikana. 4. Postin ilmakuljetusten osalta jäsenvaltioiden on vahvistettava arvoon perustuvat vähimmäisvakuutusvaatimukset lentoliikenteen harjoittajien ja/tai ilma-alusten käyttäjien suorittamalle postin kuljetukselle ilman lentoliikenteen harjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän kansallisuuteen tai henkilöllisyyteen perustuvaa syrjintää. 5. Tässä artiklassa tarkoitettuja arvoja voidaan muuttaa tarvittaessa 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, myös silloin, jos kansainvälisen lainsäädännön muutokset edellyttävät tällaista päätöstä. 7 artikla Lentovastuuvakuutus 1. Lentovastuuvakuutuksen on katsottava kattavan kunkin ilma-aluksen ja tapahtuman osalta kaikki vahingot, joita voi aiheutua kolmannelle osapuolelle ilma-aluksesta joko lennon aikana tai maassa taikka ilma-aluksesta putoavista ihmisistä tai esineistä ainoastaan, jos vahinko on välitöntä seurausta sen aiheuttaneesta tapahtumasta ja a) asianomainen lentoliikenteen harjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä on kyseisen tapahtuman osalta korvausvelvollinen sen jäsenvaltion kansallisten lakien mukaan, jossa tapahtuma tapahtui, tai b) tapahtuma on seurausta sodasta, kaappauksesta, sabotaasista, terrorismista, levottomuudesta tai työmarkkinahäiriöstä, jonka tarkoituksena on vaikuttaa ilmaaluksen toimintaan, ja johtuu lentoliikenteen harjoittajan tai sen palveluksessa olevien henkilöiden tai asiamiesten taikka ilma-aluksen käyttäjän huolimattomuudesta tai muusta oikeudettomasta teosta tai laiminlyönnistä. Tätä säännöstä sovelletaan soveltuvin osin kolmannessa maassa rekisteröityjen ilmaalusten käyttäjiin. 2. Kaikilla lentoliikenteen harjoittajilla on oltava onnettomuuksista sekä sodasta ja terroriteoista kolmansille osapuolille aiheutuneet vahingot kattava vakuutus. Vakuutuksilla on ilma-aluksen luokan mukaan seuraavat vähimmäisvaatimukset: Luokka 1: suurin sallittu lentoonlähtömassa <2 000 kilogrammaa 1,5 miljoonaa erityisnosto-oikeutta Luokka 2: suurin sallittu lentoonlähtömassa <6 000 kilogrammaa 4,5 miljoonaa erityisnosto-oikeutta 12
Luokka 3: suurin sallittu lentoonlähtömassa < 4 000 kilogrammaa 9 miljoonaa erityisnosto-oikeutta Luokka 4: suurin sallittu lentoonlähtömassa <25 000 kilogrammaa 80 miljoonaa erityisnosto-oikeutta Luokka 5: suurin sallittu lentoonlähtömassa <50 000 kilogrammaa 270 miljoonaa erityisnosto-oikeutta Luokka 6: suurin sallittu lentoonlähtömassa <200 000 kilogrammaa 400 miljoonaa erityisnosto-oikeutta Luokka 7: suurin sallittu lentoonlähtömassa >200 000 kilogrammaa 600 miljoonaa erityisnosto-oikeutta Tätä säännöstä sovelletaan soveltuvin osin yhteisössä rekisteröityjen ilma-alusten käyttäjiin.. 3. Lentoliikenteen harjoittajien, jotka harjoittavat liikennettä jäsenvaltion alueella sijaitsevalle lentoasemalle tai tällaiselta lentoasemalta taikka lentävät jäsenvaltion alueen yli, on todistettava noudattavansa kaikkina aikoina 2 kohdassa tarkoitettuja vähimmäisvakuutusvaatimuksia. Tätä säännöstä sovelletaan soveltuvin osin kaikkiin ilma-alusten käyttäjiin. Kun 2 kohdassa mainittuja arvoja sovelletaan 1 kohdan b alakohtaan, niiden kokonaismäärät rajoitetaan kaupallisilla vakuutusmarkkinoilla sillä hetkellä saatavilla oleviin määriin. 4. Lyhytaikaisella sopimuksella joko miehistöineen tai ilman miehistöä vuokrattujen ilma-alusten osalta vähimmäisvakuutusvaatimusten noudattamisesta vastaa lentoliikenteen harjoittaja, jolle kuuluu vastuu lennon riskeistä. 5. Tässä artiklassa tarkoitettuja arvoja voidaan muuttaa tarvittaessa 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, myös silloin, jos kansainvälisen lainsäädännön muutokset edellyttävät tällaista päätöstä. 8 artikla Säännösten noudattamisen valvonta 1. Jäsenvaltioiden on tehtävä säännöllisesti tarkastuksia ja tarvittaessa ylimääräisiä ennalta ilmoittamattomia tarkastuksia varmistaakseen, että niiden alueella sijaitsevia lentoasemia käyttävät lentoliikenteen harjoittajat tai yhteisön lentoliikenteen harjoittajat, joille ne ovat antaneet liikenneluvan, taikka ilma-alusten käyttäjät, joille ne ovat antaneet ansiolentoluvan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2407/92 mukaisesti, noudattavat tämän asetuksen säännöksiä. Tätä säännöstä sovelletaan soveltuvin osin ilma-alusten käyttäjiin ilma-aluksen rekisteröintipaikasta riippumatta. 13
2. Jäsenvaltiot, joita asia koskee, voivat tarvittaessa pyytää lentoliikenteen harjoittajalta, ilma-aluksen käyttäjältä tai asianomaiselta vakuuttajalta lisätodisteita. 3. Jos jäsenvaltiot katsovat, että tämän asetuksen edellytyksiä ei ole täytetty, niiden on evättävä kolmannen maan lentoliikenteen harjoittajalta tai ilma-aluksen käyttäjältä pääsy yhteisöön johtaville tai yhteisössä oleville reiteille taikka oikeus lentää niiden alueen yli. 4. Jos asianomaiset jäsenvaltiot katsovat, että tämän asetuksen edellytykset eivät täyty, ennen kuin ilma-alus on laskeutunut tai kun ilma-alus on jo laskeutunut niiden alueella sijaitsevalle lentoasemalle, ne eivät saa päästää ilma-alusta lähtemään ennen kuin asianomainen lentoliikenteen harjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä on esittänyt tämän asetuksen mukaisen voimassa olevan vakuutustodistuksen. 9 artikla Komitea 1. Komissiota avustaa asetuksen (ETY) N:o 2408/92 11 artiklalla perustettu komitea. 2. Viitattaessa 1 kohdan mukaisesti tehtyihin päätöksiin sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa vahvistettua sääntelymenettelyä kyseisen päätöksen 7 artiklan ja 8 artiklan mukaisesti. 3. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi. 4. Komissio voi lisäksi kuulla tässä artiklassa tarkoitettua komiteaa mistä tahansa tämän asetuksen soveltamiseen liittyvästä asiasta. 10 artikla Kertomus ja yhteistyö 1. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän asetuksen soveltamista koskevan kertomuksen viimeistään kolmen vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta. Kertomuksessa tarkastellaan erityisesti 5, 6, 7 ja 8 artiklan toimivuutta. 2. Jäsenvaltioiden on pyynnöstä annettava komissiolle tietoja tämän asetuksen soveltamisesta. 11 artikla Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. 14
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä Euroopan parlamentin puolesta Puhemies Neuvoston puolesta Puheenjohtaja 15