1 Lähettäjä / Avsändare SUOMEN RIISTAKESKUS Sompiontie 1 00730 HELSINKI 029 431 2001 PÄÄTÖS Pvm Nro 12.07.2018 2018-1-100-01641-1 Vastaanottaja / Mottagare Hokkanen Pertti Sakari Kangaslammintie 83a 43170 Häkkilä METSÄSTYSLAIN 41 A :N MUKAINEN POIKKEUSLUPA Hakijan asiakasnumero ja nimi HAKEMUS 1137736 Hokkanen Pertti Sakari Hakija on hakenut Suomen riistakeskukselta metsästyslain 41 :ssä tarkoitettua poikkeuslupaa 41 a :n 3 momentissa säädetyllä perusteella seuraavasti: Eläinlaji ja -määrä: Karhu 3 kpl Hakemusalue: Alueen pinta-ala: Saarijärvi, Viitasaari, Äänekoski, Konnevesi, Laukaa 193405 ha Karhukanta lupa-alueen pohjoisosassa on edelleen kasvava, runsas ja levittäytynyt alueen eteläosiin taajamien liepeille. Karhunmetsästyksen pitäminen ennallaan edellisvuosien tapaan katsotaan paikallisten ihmisten silmin tarpeelliseksi. Taajamien läheisyydessä asuvien ihmisten toivomuksesta karhuja pitäisi metsästää metsästää enemmän, joitakin soittoja on tehty viranomaisille ja hätäkeskukseen mm. Saarijärven kaupungin asutuksen läheisyydessä. Karhukannan aiheuttamien sosiaalisten vaikutuksien lieventämiseksi ja vahinkojen estämiseksi metsästyksellä pyritään estämään merkittäviä vahinkoja ja turvaamaan ihmisten turvallisuutta sekä vähentämään konfliktien määrää. Karhunmetsästyksen sallimisella on myös positiivinen vaikutus petoyhdysmiesverkoston toimivuuteen, paikallisten ihmisten suhtautumiseen ja rinnakkaineloon karhun kanssa. Karhut aiheuttavat maatiloille harmia rikkomalla paaleja jokavuotisen perinteen omaisesti, pienimuotoisesti puhkotuista paaleista ei kaikki viljelijät ole hakeneet korvauksia. Karhujen yleisyyden vuoksi ei kaikkia havaintoja ilmoiteta petoyhdysmiehille välittömästi, joten ne jäävät kirjaamatta. Oletetaan että kaikista nähdyistä karhuista ja niiden aiheuttamista vahingoista ei ole haittaa, joten ne saavat jäädä metsästyksen ulkopuolelle. Maatalousvahingot ja pentuhavainnot on nähtävissä havaintorekistereistä. Konginkankaalla oli keväällä 2018 yksi mehiläispesä tuho ja useita karhuhavaintoja vahingon vaikutuspiirissä. Lisäksi eläinten pitäjille
2 aiheutuu ylimääräistä työtä ja eläinten pitopelkoa karhujen vuoksi. Merkittävien vahinkojen estämiseksi karhuja tulee lupa-alueelta poistaa. Lupa-alueella on tavattu ykkös-, kakkos- ja kolmospentueita parin vuoden tarkastelujaksolla, erausporukoita useita ja hienoja uroksia. esim. rktl:n entinen tutkimuskarhu Bella asustelee sujuvasti alueella kulkien Vuorilahden ja Niinilahden väliä, karhupentueet ovat löytyneet erämaa-alueelta joka käsittää Saarijärven-Kannonkosken-Viitasaaren- Äänekosken kuntia ja kaupunkien alueita. Lupa-alueen eteläosissa Laukaassa on havaittu karhujen asustelevan asutuksien tuntumassa, Lievestuoreella ilmeni erauskarhun vierailuja taajama-alueen sisällä. Myönnettävät luvat ja metsästys ovat tarpeen kannan säätelemiseksi ja eläinten arkuuden säilyttämiseksi. Muuta tyydyttävää ratkaisua karhukannan hoitoon kuin maltillinen metsästys alueella ei ole. Luvat pyritään kohdistamaan ihmisiin tottuneisiin yksilöihin. PÄÄTÖS Suomen riistakeskus on päättänyt myöntää hakijalle metsästyslain 41 :ssä tarkoitetun poikkeusluvan 41 a :n 3 momentissa säädetyllä perusteella hakemuksesta poiketen seuraavasti: Karhu 2 kpl 20.08.2018-31.10.2018 Ehdot Poikkeuslupa-alue: hakemuksen karttaliitteeseen rajattu alue Pyynnissä on sallittu käyttää metsästyslaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä sallittuja pyyntivälineitä ja -menetelmiä. Tämän poikkeusluvan nojalla voidaan pyytää hakemuksen karttaliitteeseen rajatulla alueella edellyttäen, että luvan käyttäjällä on alueella siihen muutoin metsästyslain säännösten edellyttämä oikeus. Poikkeuslupa ei koske vuotta nuorempaa karhun pentua eikä karhunaarasta, jota tällainen pentu seuraa. Metsään haavoittuneena jääneestä karhusta on tehtävä viipymättä ilmoitus poliisille ja Suomen riistakeskuksen Keski-Suomen aluetoimistolle. Poikkeusluvan käyttäjän tulee ottaa huomioon, että oikeudesta metsästää luonnonsuojelulain mukaisilla suojelualueilla on lisäksi voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tai määrätään. Poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle, poliisille ja Metsähallituksen erätarkastajalle poikkeusluvan nojalla tapahtuneen pyynnin tuloksesta: 1) ensimmäisenä arkipäivänä siitä, kun luvassa tarkoitettu yksittäinen riistaeläin on tullut pyydystetyksi, taikka 2) jos riistaeläimet ovat jääneet pyydystämättä, ensimmäisenä arkipäivänä poikkeusluvan voimassaolon päättymisestä. Ilmoitus on tehtävä Suomen riistakeskukselle ensisijaisesti oma.riista.fi -palvelussa tai, jos sen käyttäminen ei ole mahdollista, niin
vaihtoehtoisesti sähköpostilla Suomen riistakeskuksen Keski-Suomen aluetoimistolle osoitteeseen keski-suomi@riista.fi. Ilmoitus poliisille toimitetaan sähköpostilla osoitteisiin kirjaamo.sisa-suomi@poliisi.fi ja tilannekeskus.sisa-suomi@poliisi.fi sekä Metsähallituksen erätarkastajalle sähköpostilla osoitteeseen heikki.taipale@metsa.fi ja markus.aho@metsa.fi. 3 Jokaisessa ilmoituksessa on mainittava tämän poikkeusluvan numero, saalisyksilö/pyydystettyjen eläinten määrä, sen sukupuoli, pyyntiajankohta ja pyyntipaikan koordinaatit. Poikkeusluvan saajan on nimettävä metsästyslain 30 :n perusteella metsästyksen johtaja ja tarvittava määrä varajohtajia. Metsästysasetuksen 23 :n 2 momentin mukaan karhun, suden, ahman ja ilveksen metsästyksen johtajan tulee 1. suunnitella käytännön metsästystapahtumat; 2. antaa metsästykseen osallistuville tarvittavat määräykset metsästyksestä ja siinä noudatettavista turvallisuustoimenpiteistä; sekä 3. huolehtia, että poikkeusluvan ehtoja ja metsästystä koskevia säännöksiä noudatetaan. Metsästysasetuksen 23 :n 3 momentin mukaan suden metsästyksen johtajasta ja varajohtajista on poikkeusluvan saajan ilmoitettava kirjallisesti ennen metsästyksen alkamista asianomaiselle riistanhoitoyhdistykselle. Metsästysasetuksen 23 :n 4 momentin mukaan seuruemetsästyksessä on joko metsästyksen johtajan tai varajohtajan oltava läsnä. Metsästyksen johtajan tai varajohtajan ei kuitenkaan ole oltava läsnä, jos metsästys tapahtuu vahtimalla. Seuruemetsästyksellä tarkoitetaan metsästystapahtumaa, jossa on läsnä useampi kuin yksi metsästäjä. Pyynnissä on muutoin noudatettava mitä metsästyslaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä määrätään. Perustelut Keskeiset sovelletut säännökset Karhu on aina rauhoitettu metsästyslain (615/1993) 37 :n 3 momentin perusteella. Rauhoituksesta voidaan poiketa Suomen riistakeskuksen luvalla metsästyslain 41 :n 1 momentin nojalla 41 a :ssä säädetyin edellytyksin, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä lajin luontaisella levinneisyysalueella 1) luonnonvaraisen eläimistön tai kasviston säilyttämiseksi; 2) viljelmille, karjankasvatukselle, metsätaloudelle, kalataloudelle, porotaloudelle, vesistölle tai muulle omaisuudelle aiheutuvan erityisen merkittävän vahingon ehkäisemiseksi; 3) kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle; tai 4) näiden lajien tutkimus-, koulutus-, uudelleensijoittamis- ja istuttamistarkoituksessa taikka eläintautien ehkäisemiseksi. Metsästyslain 41 a :n 3 momentin mukaan karhua koskeva poikkeuslupa voidaan myöntää myös tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen yksilöiden pyydystämiseksi tai tappamiseksi. asetuksen (452/2013) 1 :ssä säädetään poikkeusluvan hakemisesta, 3
:ssä poikkeusluvan myöntämisen ajankohdista, 4 :ssä riistaeläintä koskevan poikkeusluvan myöntämisestä ja lupamääräyksistä, 5 :ssä poikkeusluvan voimassaoloajasta sekä 7 :ssä poikkeuslupaan liittyvästä saaliin ilmoittamisvelvollisuudesta. 4 asetuksen 3 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan metsästyslain 41 a :n 3 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa voidaan myöntää karhun, lukuun ottamatta vuotta nuorempaa pentua sekä naarasta, jota tällainen pentu seuraa, pyydystämiseksi tai tappamiseksi elokuun 20 päivästä lokakuun 31 päivään. asetuksen 4 :n 1 momentin mukaan poikkeuslupa myönnetään vain sille rajatulle alueelle, jolla metsästyslain 41 a :ssä säädetyt poikkeusluvan myöntämisedellytykset täyttyvät. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 :n 3 momentin mukaan metsästyslain 41 a :n 3 momentin mukaisia poikkeuslupia tulee myöntää vain lajin vahvalla esiintymisalueella tapahtuvaan metsästykseen. asetuksen 5 :n 2 momentin mukaan poikkeuslupa on voimassa määräajan, jonka on vastattava poikkeusluvan tarkoitusta. asetuksen 7 :n mukaan poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle ja poliisille metsästyslain 41 :ssä tarkoitetun poikkeusluvan nojalla tapahtuneen riistaeläimen pyynnin tuloksesta. Ilmoitus on tehtävä ensimmäisenä arkipäivänä siitä, kun poikkeusluvassa tarkoitettu riistaeläin on tullut pyydystetyksi taikka, jos riistaeläin on jäänyt pyydystämättä, poikkeusluvan voimassaolon päättymisestä. Ilmoituksessa on mainittava pyydystettyjen eläinten määrä ja pyyntipaikan koordinaatit. Nisäkkäiden osalta on ilmoitettava myös pyyntiajankohta ja sukupuoli. Metsästyslain 41 :n 5 momentin mukaan poikkeuslupien nojalla pyydettävän saaliin vuotuista määrää voidaan rajoittaa. Asianomaisesta rajoittamisesta säädetään tarkemmin poikkeusluvalla ja alueellisen kiintiön nojalla sallittavasta karhun metsästyksestä metsästysvuonna 2018-2019 annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (496/2018). Asetus on voimassa 2.7.2018-31.7.2019. Maa- ja metsätalousministeriö on linjannut karhukannan hoitoa Suomen karhukannan hoitosuunnitelmassa. Karhukannan hoitosuunnitelma on vahvistettu 1.2.2007. Suotuisa suojelutaso Poikkeusluvalla ja alueellisen kiintiön nojalla sallittavasta karhun metsästyksestä metsästysvuonna 2018-2019 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 1 :ssä säädetään metsästyslain 41 a :n 3 momentissa tarkoitettujen poikkeuslupien ja metsästyslain 41 a :n 4 momentissa tarkoitetun alueellisen kiintiön perusteella saaliiksi saatujen karhujen määrä saa olla enintään 355 yksilöä. Sanotun asetuksen 2 :ssä tarkoitetun alueellisen kiintiön perusteella saaliiksi saatujen karhuyksilöiden suurin sallittu määrä on itäisellä poronhoitoalueella 75
yksilöä ja läntisellä poronhoitoalueella 20 yksilöä. 5 Edellä tarkoitettu asetus annetaan vuosittain. Asetuksen perustana on kulloinkin Luonnonvarakeskuksen antamat karhua koskevat kantatiedot. Näin ollen asetuksen nojalla sallittavan pyynnin osalta on otettu huomioon se, että mahdollisesti myönnettävien poikkeuslupien nojalla tapahtuva pyynti ja saatu saalis asetettujen ylärajojen puitteissa ei vaaranna poikkeamisen kohteena olevan lajin suotuisaa suojelun tasoa. Luonnonvarakeskus on antanut (viimeisin lausunto 27.3.2018) maa- ja metsätalousministeriölle lausunnon Suomen karhukannan tilasta. Lausunnon mukaan Suomessa oli vuotta vanhempia karhuja ennen metsästyskautta 2018-2019 yhteensä 1710-1840 yksilöä. Pentutuoton arvioitiin olevan 424 yksilöä vuonna 2018. Vuotta vanhempia karhuja arvioitiin olevan poronhoitoalueella 260-330, vakiintuneen kannan hoitoalueella 740-820, levittäytymisvyöhykkeellä 540-610 ja kehittyvän kannan alueella 170-230 yksilöä. Edellä tarkoitetun Luonnonvarakeskuksen lausunnon mukaan Suomen riistakeskus Keski-Suomen toiminta-alueella oli 130-145 vuotta vanhempaa karhua ennen metsästyskautta 2018-2019. Arvioitu pentutuotto vuonna 2018 oli samaisella alueella 30 yksilöä. Hakemusalueelta on tehty Riistavahinkorekisterin mukaan 247 karhuahavaintoa aikavälillä 1.4.2017-23.6.2018. Pentuehavaintoja on tehty 16 kertaa samaisella aikavälillä. Havaintoja, jossa karhu on liikkunut lähellä asutusta, on tehty 26 kertaa edellä mainitulla aikavälillä. Lisäksi alueelta on raportoitu 3 kertaa karhun aiheuttamia kotieläin/maatalousvahinkoja. Luonnonvarakeskuksen erilliseksi tulkittujen pentueiden määrä alueella oli 2 kappaletta vuonna 2017. Suomen karhukannan hoitosuunnitelmassa suotuisaa suojelun tasoa on tarkasteltu EU:n luontodirektiivin pohjalta. Sen mukaan lajin suojelun taso on suotuisa, kun 1) kyseisen lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että tämä laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjen elinkelpoisena osana, 2) lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa, ja 3) lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö. Suomen karhukannan hoitosuunnitelmassa todetaan (vahvistettu 1.2.2007), että Suomen karhukannan suojelun tason voidaan nykyisellään todeta olevan suotuisa. Kun verrataan Luonnonvarakeskuksen antamia uusimpia karhua koskevia kantatietoja Suomen karhukannan hoitosuunnitelmassa käytettyihin tietoihin, voidaan todeta, että karhun minimikanta-arvio on useita satoja yksilöitä suurempi tällä hetkellä kuin hoitosuunnitelman vahvistamisen aikoihin. Lisäksi luontodirektiivin lajiraportoinnissa jaksolla 2007-2012 karhun arvioidaan kaikissa eri raportoitavissa segmenteissä olevan suotuisan suojelun tasolla. Tämä poikkeuslupapäätös on tehty edellä tarkoitetun asetuksen rajoissa ja ottaen huomioon hakemusalueen karhukannasta käytettävissä olevat Luonnonvarakeskuksen antamat tiedot ja muutoin saadut tiedot sekä karhukannan hoitosuunnitelmassa esitetyt tiedot ja linjaukset, jolloin Suomen riistakeskus katsoo, että päätöksen mukaisella poikkeamisella ei
haitata lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä lajin luontaisella levinneisyysalueella. 6 Muun tyydyttävän ratkaisun käyttö Poikkeusluvan ja alueellisen kiintiön nojalla sallittavasta karhun metsästyksestä metsästysvuonna 2018-2019 annettuun maa- ja metsätalousministeriön asetukseen liittyvään muistioon kirjattujen perustelujen mukaan ei ole tarpeen säätää tarkempia aluerajoituksia eri kannanhoitoalueille, sillä Suomen karhukannan hoitosuunnitelman päivitetty luonnos on viimeisteltävänä. Uudessa hoitosuunnitelmassa Suomi jaetaan karhukannan hoidossa kahteen kannanhoidon suuralueeseen, joita ovat poronhoitoalue ja muu Suomi. Ennakoiden kannanhoidon aluejakoa, maa- ja metsätalousministeriö jättää Suomen riistakeskuksen harkintaan poikkeuslupien tarkemman kohdentamisen. Ministeriö pitää tärkeänä, että kannanhoidollisten poikkeuslupien päätösharkinnassa voitaisiin huomioida karhujen aiheuttamia vahinkoja ja ongelmia nykyistä paremmin ja joustavammin. Vapaampi kohdentaminen tuo joustavuutta mm. eri kannanhoitoalueiden rajoilla olevien yhteislupien tarkoituksenmukaisempaan hyödyntämiseen. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että karhun poikkeuslupien kohdentamisessa tulee huomioida eri alueiden vahinkokehityksen lisäksi myös alueen hirvieläinkantojen tila suhteessa karhukantaan etenkin Pohjois-Karjalassa. Huomiota tulee edelleen keskittää myös metsäpeurakannan turvaamiseen Suomenselällä ja Kainuussa. Metsäpeuran huomioiminen luvituksessa parantaa myös käynnissä olevan useampivuotisen Metsäpeura -Life -hankkeen onnistumisen mahdollisuuksia. Hoitosuunnitelman toimenpiteiden toteuttamiseksi metsästyksellä pyritään edelleen vähentämään karhun aiheuttamia vahinkoja erityisesti poronhoitoalueella. Muualla Suomessa verotusta lisätään kannan vahvistumisen johdosta. Tällä on tarkoitus rajoittaa kannan kasvuvauhtia. Sosiaalisen kestävyyden kannalta karhu on haastava suuren kokonsa ja sen myötä aiheuttamansa pelon ja turvattomuuden tunteen kautta. Karhun aiheuttamia sosiaalisia vaikutuksia on tarkemmin kuvattu Ruralia -instituutin julkaisussa Kansalaisten karhukannat, jossa kuvataan painotetusti karhukannan ydinalueilta, mutta myös muualta maasta kerätty noin tuhannen ihmisen näkemyksiin ja kannanottoihin perustuva aineisto. Karhun kohdalla ihmiset kokevat omistajuutta aivan toisella tavalla kuin muiden suurpetojen osalta. Karhu on merkittävä saalis, ja sen metsästykseen liittyy vuosisataisia perinteitä. Karhun alueellinen ja paikallinen omistajuus näkyy tilanteessa, jossa vakiintuneen kannan alueella ei ole haluttu käyttää kaikkia mahdollisia kannanhoidollisia poikkeuslupia. Suomen riistakeskus Keski-Suomen toiminta-alueella ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua toteuttaa Suomen karhukannan hoitosuunnitelman linjauksia kuin rajoitetun metsästyksen salliminen, koska karhutihentymäalueilla kaikkia potentiaalisia vahinkokohteita ei pystytä etukäteen suojaamaan. Metsästyksellä karhukanta saadaan pysymään arempana, koska tihentymäalueella todennäköisimmin saaliiksi joutuvat ihmistä pelkäämättömät yksilöt. Lisäksi metsästyksellinen häirintä voi edesauttaa karhujen siirtymistä toisille alueille. Lisäksi eräiden yksittäisten päätösten nojalla on myönnetty yksittäisiä poikkeuslupia myös hieman
harvemman kannan alueelle, joissa karhujen aiheuttamien vahinkojen määrä on viime vuosina ollut korkea. Näillä alueilla Suomen riistakeskus on katsonut, että karhukanta alueella on kuitenkin niin suuri, että yksittäinen poikkeuslupa ei vaaranna Suomen karhukannan hoitosuunnitelman tavoitteiden toteutumista. Myös korkein hallinto-oikeus on todennut (koski sutta), että suotuisa suojelutaso ei ole yhden suden poistamisen vuoksi uhattuna (KHO taltionumero 1723, 28.5.2014). Maa- ja metsätalousministeriön linjauksen mukaan karhuja ei myöskään Suomessa siirretä paikasta toiseen. Edellä tarkoitetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen perusteella on katsottu, että karhukanta on kyseisellä alueella niin suuri, että poikkeuslupia voidaan myöntää metsästyslain 41 a :n 3 momentin nojalla. Lisäksi Suomen riistakeskus on ottanut huomioon luontodirektiivissä mainitut myöntämisperusteet ja niiden tulkintasisällöt, mitkä ovat muotoutuneet Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisujen sekä luontodirektiivin tiukkaa suojelua koskevan ohjeasiakirjan kautta. Ohje on tarkin ohjeistus luontodirektiivin tulkintaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuja lukuun ottamatta. Ohje perustuu pääosin keskeisiin Euroopan yhteisön tuomioistuimen ratkaisuihin sekä komission oikeuspalvelun näkökulmiin tietyissä erityiskysymyksissä sekä Artikla 12-työryhmän työpanokseen. Ohje on tarkoitettu takaamaan yhteinen ymmärrys sekä kansallisten että alueellisten viranomaisten, suojelutahojen sekä muiden tahojen kesken, niiden jotka ovat vastuussa tai mukana luontodirektiivin toimeenpanossa. Se pyrkii tarjoamaan käytännöllisiä ja joustavia tapoja säännösten soveltamiseen huomioiden olemassa olevan lainsäädäntökehyksen. Myös EY-tuomioistuin on hakenut tulkintaansa tukea ohjeesta. Suomen riistakeskuksen käsityksen mukaan tulkintaohje luo selkeän ja johdonmukaisen perustan 16 artiklan soveltamiselle. Tulkintaohjeessa nimenomaisesti suositellaan luontodirektiivin 16 artiklan 1 e-poikkeusperusteen käyttöä eli kannanhoidollista metsästystä silloin, kun jäsenvaltiossa on tiettyä lajia koskeva hoitosuunnitelma käytössä. Esimerkkinä EU:n komissio mainitsee ilveksen hoitosuunnitelman Latviassa. Komissio toteaakin, että rajoitetulla ja tiukasti kontrolloidulla metsästäjien toimesta tapahtuvalla pyynnillä voidaan katsoa olevan positiivinen vaikutus populaatioon ja yleiseen mielipiteeseen. Siksi toiminta noudattaa täysin luontodirektiivin 16 artiklan 1 e-kohtaa. Lisäksi Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan todennut (koski ilvestä), että kannanhoidollisella perusteella myönnetyissä poikkeusluvissa, joiden tarkoituksena on hidastaa ilvesten määrän lisääntymistä ja kannan tihentymistä, ei ole edellä mainitun kannanhoidollisen tavoitteen saavuttamiseen käytettävissä muuta tyydyttävää ratkaisua kuin valikoiden ja rajoitetusti tapahtuva metsästys (KHO taltionumero 2390, 19.8.2014). Suomen riistakeskus katsoo maa- ja metsätalousministeriön tavoin, että sallittu pyynti purkaa karhukannasta johtuvaa painetta ottamalla ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset tekijät tasavertaisina huomioon niin tavoiteasettelussa kuin toiminnassakin, koska nämä kolme näkökulmaa ovat selkeässä riippuvuussuhteessa toisiinsa. Toiminnot ovat siten toisiaan täydentäviä, eivätkä toisilleen vaihtoehtoisia.asetuksella rajoitetaan karhun metsästystä karhukannan hoitosuunnitelman tavoitteiden mukaisesti niin, että karhuja esiintyy tasaisemmin sopivissa elinympäristöissä koko maassa. Tämä tarkoittaa käytännössä nykyistä tasaisempaa karhukannan levinneisyyttä, jolloin millekään alueelle ei aiheudu kohtuutonta painetta ylitiheän karhukannan johdosta. Kannanhoidollisella metsästyksellä pyritään säätelemään karhukannan 7
kasvua karhukannan hoitosuunnitelman tavoitteiden mukaisesti ja vähentämään karhujen aiheuttamia vahinkoja ja konflikteja. 8 Poikkeuslupa-alueella ei siten ole muuta tyydyttävää ratkaisua kuin poiketa karhun rauhoituksesta päätöksen mukaisesti. Rajattu alue asetuksen 4 :n 1 momentin mukaan poikkeuslupa myönnetään vain sille rajatulle alueelle, jolla metsästyslain 41 a :ssä säädetyt poikkeusluvan myöntämisedellytykset täyttyvät. Lisäksi metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 :n 3 momentin mukaan metsästyslain 41 a :n 3 momentin mukaisia poikkeuslupia tulee myöntää vain lajin vahvalla esiintymisalueella tapahtuvaan metsästykseen. Suomen riistakeskus katsoo Luonnonvarakeskuksen karhukannasta antamien tietojen perusteella ja muutoin saatujen tietojen perusteella, että poikkeuslupa voidaan myöntää haetulle alueelle. Poikkeuslupa-aika asetuksen 3 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan metsästyslain 41 a :n 3 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa voidaan myöntää karhun, lukuun ottamatta vuotta nuorempaa karhun pentua sekä karhunaarasta, jota tällainen pentu seuraa, pyydystämiseksi tai tappamiseksi elokuun 20 päivästä lokakuun 31 päivään. Näin ollen poikkeuslupa on myönnetty edellä tarkoitetulle ajanjaksolle. Sallitun pyynnin määrä Suomen riistakeskuksen Keski-Suomen aluetoimistolle on tullut 6 hakemusta, joissa haetaan poikkeuslupaa 17 karhun metsästämiseen. Suomen riistakeskus on linjannut, että karhua koskevat kannanhoidolliset poikkeusluvat kohdennetaan alueellisten tarpeiden mukaisesti Suomen riistakeskuksen aluetoimistojen toiminta-alueita keskenään vertaillen. Tästä syystä eräissä päätöksissä, kuten tässä päätöksessä poikkeusluvan nojalla metsästettävien karhujen määrää on jouduttu rajaamaan haetusta. Suomen riistakeskus katsoo Luonnonvarakeskuksen karhukannasta antamien tietojen perusteella, että päätöksen nojalla voidaan pyytää päätöskohdan mukainen eläinmäärä. Päätöksessä on myös otettu huomioon poikkeusluvalla ja alueellisen kiintiön nojalla sallittavasta karhun metsästyksestä metsästysvuonna 2018-2019 annettuun maa- ja metsätalousministeriön asetukseen liittyvään muistioon kirjatut perustelut karhukannan hoitosuunnitelman toimenpiteiden toteuttamisesta. Viime vuosien aikana ministeriön tavoitteena on ollut huolehtia, että karhukanta vakiintuu. Tällä hetkellä kanta näyttäisi selkeästi nousevan, mikä edellyttää kiintiön nostamista, mikäli pyritään saamaan vakaa kanta. Metsästyksellä pyritään lisäksi huolehtimaan karhukannan tasaisesta jakaantumisesta Suomessa poronhoitoalueen ulkopuolella. Karhujen määrää voidaan Suomessa kasvattaa nykyisestä vielä laajoilla alueilla, joissa on karhuille hyvin
soveltuvia, ihmistoiminnasta rauhallisia elinympäristöjä. Erityisesti eteläisessä ja läntisessä Suomessa kannan kasvun ja kehittämisen rajoitteena ovat karhuille hyvin soveltuvien elinympäristöjen vähäisempi määrä, korkeampi väestön tiheys ja elinkeinotoiminta. 9 Loppuyhteenveto Hakijalle myönnetään metsästyslain 41 a :n 3 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa kahden karhun tappamiseen päätöskohdan mukaisesti, koska muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Kyseisen määrän tappaminen ei haittaa myöskään suotuisan suojelutason säilyttämistä lajin luontaisella levinneisyysalueella. Ajallisesti ja määrällisesti rajattu poikkeuslupa on myönnetty vain karhun vahvalla esiintymisalueella tapahtuvaan pyyntiin. Mahdollistettu pyynti toteuttaa karhukannan hoitosuunnitelman toimenpiteiden toteuttamista. Pyynnissä on noudatettava mitä metsästyslaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä määrätään. Edellä mainituilla perusteilla ja ottaen huomioon oikeusohjeissa mainitut säännökset Suomen riistakeskus on tehnyt päätöskohdasta ilmenevän päätöksen. Päätöksen täytäntöönpano Oikeusohjeet Tämä Suomen riistakeskuksen päätös voidaan panna täytäntöön Päätös -kohdassa mainitun ajanjakson alusta lukien muutoksenhausta huolimatta riistahallintolain (158/2011) 31 :n 2 momentin nojalla. Muutoksenhakuviranomainen voi kuitenkin kieltää päätöksen täytäntöönpanon. Päätöstä tehtäessä on sovellettu seuraavia oikeusohjeita: metsästyslain (615/1993) 30, 37 :n 3 momentti, 41 :n 1, 4 ja 5 momentti, 41 a :n 1 ja 3 momentti ja 90, riistahallintolain (158/2011) 8 :n 4 momentti ja 31 :n 2 momentti, metsästysasetuksen (666/1993) 23, metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen (452/2013) 1 :n 1 momentti, 3 :n 1 momentin 2 kohta, 4 :n 1 ja 3 momentti, 5 :n 2 momentti ja 7 :n 1 ja 3 momentti, poikkeusluvalla ja alueellisen kiintiön nojalla sallittavasta karhun metsästyksestä metsästysvuonna 2018-2019 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (496/2018) 1-3, valtion maksuperustelain (150/1992) 6, 11 a ja 11 b, Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten julkisten hallintotehtävien maksuista vuosina 2017-2019 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1463/2016) 1 :n 1 momentin 8 kohta. Muutoksenhaku Suomen riistakeskuksen päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta alueella toimivaltaiselta hallinto-oikeudelta kirjallisella valituksella. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä. Käsittelymaksun määräämisen osalta valittaja voi vaatia valtion maksuperustelain (150/1992) 11 b :n nojalla oikaisua Suomen riistakeskukselta. Oikaisuvaatimusosoitus on päätöksen liitteenä. LISÄTIEDOT Lisätietoja päätöksestä antaa: Olli Kursula 029 431 2242 SUOMEN RIISTAKESKUS Julkiset hallintotehtävät
Antti Siira lupahallintopäällikkö 10 Olli Kursula esittelijä, riistapäällikkö JAKELU Päätös on allekirjoitettu koneellisesti riistahallintolain (158/2011) 8 :n 5 momentin nojalla. Päätös hakijalle sähköisen palvelun kautta Tiedoksi: Saarijärven riistanhoitoyhdistys Viitasaaren riistanhoitoyhdistys Ala-Keiteleen riistanhoitoyhdistys Konneveden riistanhoitoyhdistys Laukaan riistanhoitoyhdistys Suolahden-Sumiaisten riistanhoitoyhdistys Sisä - Suomen poliisilaitos Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola ry Metsähallitus MAKSU Käsittelymaksu 200,00EUR
VALITUSOSOITUS (Riistahallintolaki 31.1 ) Tähän päätökseen tyytymätön voi hakea siihen muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen kirjallisella valituksella. Valituskirjelmän sisältö ja allekirjoittaminen Valituskirjelmässä, joka osoitetaan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava seuraavat asiat: valittajan nimi ja kotikunta päätös, johon haetaan muutosta miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta ja mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi sekä perusteet, joilla muutosta vaaditaan postiosoite ja puhelinnumero tai sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa. Jos valittajan puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos valituksen laatijana on joku muu henkilö, valituskirjelmässä on ilmoitettava myös tämän nimi ja kotikunta. Valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen on allekirjoitettava valituskirjelmä, ellei valituskirjelmää ole lähetetty sähköisesti (faksi tai sähköposti). Valituskirjelmän liitteet Valituskirjelmään on liitettävä: päätös, johon haetaan muutosta valittamalla, alkuperäisenä tai jäljennöksenä todistus siitä, minä päivänä päätös on annettu tiedoksi, tai muu selvitys valitusajan alkamisen ajankohdasta asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle asiamiehen valtakirja, jollei asiamiehenä toimi asianajaja tai yleinen oikeusavustaja. Valitusaika Valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Valitusaikaa laskettaessa tiedoksisaantipäivää ei oteta lukuun. Tiedoksisaantipäivä lasketaan seuraavasti: Jos päätös on luovutettu asianomaiselle, asianomaisen asiamiehelle tai lähetille, tiedoksisaantipäivä ilmenee päätöksessä olevasta leimasta. Jos päätös on lähetetty postitse saantitodistusta vastaan, tiedoksisaantipäivä ilmenee saantitodistuksesta. Jos päätös on postitettu tavallisena kirjeenä sen katsotaan tulleen tiedoksi seitsemäntenä päivänä postituspäivästä, jollei muuta ilmene. Jos päätös on toimitettu tiedoksi muulla tavalla jollekin muulle henkilölle kuin päätöksen saajalle (sijaistiedoksianto), katsotaan päätöksen saajan saaneen päätöksen tiedoksi kolmantena päivänä tiedoksianto- tai saantitodistuksen osoittamasta päivästä. Jos päätös tai kuulutus sen nähtävänä pitämisestä on julkaistu virallisessa lehdessä tai julkisella kuulutuksella ilmoitustaululla, katsotaan tiedoksisaannin tapahtuneen seitsemäntenä päivänä siitä päivästä, jolloin kuulutus virallisessa lehdessä on julkaistu tai kuulutus pantu ilmoitustaululle. Valituskirjelmän toimittaminen Valituskirjelmän voi toimittaa hallinto-oikeudelle henkilökohtaisesti, postitse maksettuna postilähetyksenä, telekopiona, sähköpostilla tai asiamiestä tai lähettiä käyttäen. Postittaminen tai muu toimittaminen tapahtuu lähettäjän vastuulla. Valitusasiakirjojen tulee olla perillä valitusajan viimeisenä päivänä ennen viraston aukioloajan päättymistä. Jos valitusajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto tai juhannusaatto, valitusaika jatkuu kuitenkin vielä seuraavan arkipäivän viraston aukioloajan päättymiseen. Käsittelymaksu Hallinto-oikeus perii pääsääntöisesti valitusasian käsittelystä oikeudenkäyntimaksua 250 euroa tuomioistuinmaksulain (1455/2015) nojalla. Hallinto-oikeuden osoite Postiosoite: Hämeenlinnan hallinto-oikeus, Raatihuoneenkatu 1, 13100 HÄMEENLINNA Käyntiosoite: Hämeenlinnan oikeustalo, Arvi Kariston katu 5, 13100 HÄMEENLINNA Sähköposti: hameenlinna.hao@oikeus.fi Puhelin: 029 56 42200 ja Faksi: 029 56 42269
OIKAISUVAATIMUSOSOITUS Maksuvelvollinen, joka katsoo, että valtion maksuperustelain (150/1992) 6 :n sekä Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten julkisten hallintotehtävien maksuista vuosina 2017-2019 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1463/2016) 1 :n perusteella määrätyn maksun määräämisessä on tapahtunut virhe, voi vaatia siihen valtion maksuperustelain 11 b :n nojalla oikaisua. Oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisesti. Oikaisuvaatimuksen sisältö Oikaisuvaatimuksessa, joka osoitetaan Suomen riistakeskukselle, on ilmoitettava seuraavat asiat: vaatimuksen tekijän nimi ja tarvittavat yhteystiedot (postiosoite ja puhelinnumero tai sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset voidaan toimittaa) päätös, johon haetaan oikaisua, sekä se, millaista oikaisua vaaditaan ja millä perusteilla sitä vaaditaan. Jos vaatimuksen tekijän puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos oikaisuvaatimuksen laatijana on joku muu henkilö, oikaisuvaatimuskirjelmässä on ilmoitettava myös tämän nimi ja tarvittavat yhteystiedot. Oikaisuvaatimuskirjelmän liitteet Oikaisuvaatimuskirjelmään on liitettävä: päätös, johon maksun periminen perustuu, alkuperäisenä tai jäljennöksenä todistus siitä, minä päivänä päätös on annettu tiedoksi, tai muu selvitys oikaisuvaatimusajan alkamisen ajankohdasta asiakirjat, joihin vaatimuksen tekijä vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu Suomen riistakeskukselle asiamiehen valtakirja, mikäli asiamiehenä ei toimi asianajaja tai yleinen oikeusavustaja. Oikaisuvaatimusaika Oikaisuvaatimus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Jos oikaisuvaatimusta ei ole tehty määräajassa, oikaisuvaatimus jätetään tutkimatta. Oikaisuvaatimuskirjelmän toimittaminen Oikaisuvaatimuksen voi toimittaa Suomen riistakeskukselle henkilökohtaisesti, postitse maksettuna postilähetyksenä, sähköpostilla taikka asiamiestä tai lähettiä käyttäen. Postittaminen tai muu toimittaminen tapahtuu lähettäjän vastuulla. Oikaisuvaatimuksen on saavuttava Suomen riistakeskukselle ennen 30 päivän määräajan päättymistä, jotta vaatimus voidaan tutkia. Jos määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto tai juhannusaatto, määräaika jatkuu kuitenkin vielä seuraavan arkipäivän laitoksen aukioloajan päättymiseen. Käsittelymaksu Oikaisuvaatimukseen annettava päätös on maksuton. Yhteystiedot Suomen riistakeskuksen yhteystiedot löytyvät päätöksen etusivulta.