BOTNIA ATLANTICA -OHJELMA SKOGENS KULTURARV I KVARKENREGIONEN (SKAIK) INNOVAATIOPROJEKTI

BOTNIA ATLANTICA -OHJELMA SKOGENS KULTURARV I KVARKENREGIONEN (SKAIK) INNOVAATIOPROJEKTI 1.1.2009 31.3.2010 VÄSTERBOTTENIN MUSEO RUOTSIN OSUUDEN LOPPURAPORTTI

1 PROJEKTIN TAUSTA... 2 2 PROJEKTIN YKSILÖIDYT TAVOITTEET JA SAAVUTETUT TULOKSET... 3 2.1. TIEDON TUOTTAMINEN... 3 2.1.1 Inventoinnin metodien, dokumentoinnin ja raportoinnin kehittäminen... 3 2.1.2 Metsien kulttuuriperinnön inventointi Lövångerin pitäjässä... 7 2.2. TIEDON VÄLITTÄMINEN tiedottaminen, yhteistyö ja koulutus... 14 2.2.1 Tiedottaminen... 15 2.2.2. Metsäalan ja kulttuuriperinnön asiantuntijoiden välinen yhteistyö... 17 2.2.3 Suomalais-ruotsalainen yhteistyö... 17 2.3. KULTTUURIPERINNÖN HOITO, KÄYTTÖ JA ESITTELY... 18 3 PROJEKTIORGANISAATIO... 22 4 PROJEKTIN TOIMINTA JA TULOSTEN ARVIOINTI... 23 5 PROJEKTIN TALOUS... 25 6 PROJEKTIN TULOSTEN HYÖDYNTÄMINEN INNOVAATIOVAIHEEN JÄLKEEN. 25

2 1 PROJEKTIN TAUSTA Skogens kulturav i Kvarkenregionen -projektin suunnittelu käynnistyi helmikuussa 2007, jolloin Västerbottenin museo Uumajasta otti yhteyttä Museovirastoon ja ehdotti yhteistä hanketta metsien arkeologisesta kulttuuriperinnöstä. Keskusteluissa todettiin pian, että Pohjanmaan ja Västerbottenin pitkä yhteinen historia, ympäristön kehitys, erityisesti nopea maankohoaminen, arkeologinen kulttuuriperintö sekä tehostuva metsätalous tarjoavat mielenkiintoisen ja haastavan lähtökohdan pohjoismaiselle projektille. Monet vastaavat hankkeet Merenkurkun molemmin puolin, ovat osoittaneet, että lisääntyvä tietoisuus kulttuuriperinnöstä vahvistaa paikallista identiteettiä ja lisää alueiden vetovoimaisuutta. Skogens kulturarv -hankkeella on innovaatiovaiheen projektisuunnitelman mukaisesti kolme päätavoitetta, jotka jakautuvat seuraaviin erityistavoitteisiin ja toimintatapoihin: 1) Tiedon tuottaminen metsäalueiden kulttuuriperinnön inventointi, dokumentointi- ja paikannusmenetelmien kehittäminen, kohdetietojen liittäminen osaksi kulttuuriympäristön ajantasaista tietojärjestelmää 2) Tiedon välittäminen tiedottaminen, laaja-alainen kulttuuriperinnön ja metsäalan välinen yhteistyö, koulutus, toimintaohjeet muinaisjäännösten huomioon ottamisesta metsänkäsittelyssä, projektin toimintaa ja esimerkkikohteita esittelevät www-sivut suomeksi ja ruotsiksi 3) Hallinto (kulttuuriperinnön hoito, käyttö ja esittely) hoidon ja käytön suunnittelu, valikoitujen kohteiden merkitseminen maaston opastein, reittien sekä niiden toteutusten suunnittelu opetus-, nähtävyys- ja virkistyskäyttöä varten Projektin keskeisimpiä kohderyhmiä ovat yksityiset metsänomistajat, metsäalan ammattilaiset ja kulttuuriperinnön viranomaiset ja asiantuntijat. Lövångerin pitäjä Skellefteån kunnassa valittiin tutkimusalueeksi. Projektin tuloksista hyötyvät maanomistajien lisäksi alueen asukkaat ja kunnan alueella vierailevat matkailijat sekä heitä palveleva julkinen sektori ja yritystoiminta.

3 Ruotsista hankkeeseen osallistuu hankevastaavana toimivan Västerbottenin museon lisäksi Ruotsin metsähallitus. Hankkeeseen on liitetty viiteryhmä, jossa on mukana metsäyhtiöiden, metsänomistajayhdistysten, kotiseutuyhdistysten ja kunnan edustajia. Innovaatiovaiheen (1.1.2009 31.3.2010) tavoitteiksi asetettiin kehittää ja testata Merenkurkun alueen inventointiin ja tiedonlevittämiseen soveltuvia metodeja ja toimintatapoja, joita on tarkoitus hyödyntää ja arvioida myöhemmässä kolmivuotisessa toteuttamishankkeessa. Hankkeeseen palkattiin kaksi arkeologia ja kaksi Metsähallituksen virkamiestä: FM Erik Sandén (1.1.2009 31.3.2010) ja FL Berit Andersson (1.1.2009 31.3.2010), Västerbottenin museo, sekä AnnKristin Unander (1.1.2009 31.3.2010) ja Åke Rönngren (1.1.2009 31.3.2010). 2 PROJEKTIN YKSILÖIDYT TAVOITTEET JA SAAVUTETUT TULOKSET 2.1. TIEDON TUOTTAMINEN 2.1.1 Inventoinnin metodien, dokumentoinnin ja raportoinnin kehittäminen Paikannusmenetelmien testaus Ruotsissa arkeologit ovat käyttäneet kämmentietokoneita, joissa käyttöjärjestelmänä on Windows Mobile 5, ja GPS-paikannusmenetelmää, joka kommunikoi kämmentietokoneen kanssa Bluetoothin avulla kohteita paikannettaessa. Tietokoneen ohjelmisto on ESRI:n ArcPad, joka on kämmentietokonesovellus ArcView sta. Kohteiden rekisteröintiin on käytetty myös Valtion antikviteettiviraston FältGis-sovellusta. Tällä sovelluksella melkein kaikki rekisteröinti voidaan tehdä valmiiksi kentällä. Koska sijaintinsa näkee kartalta, joka saattaa olla esimerkiksi talouskartta tai teräväpiirtoinen ortokuva, on mahdollista nähdä reaaliajassa, kuinka hyvin GPS:n signaali pitää paikkansa. On mahdollista lisätä georektifioituja historiallisia karttoja niin, että reaaliajassa on mahdollista nähdä, kuinka liikutaan historiallisessa maisemassa ja myös, missä saattaa olla esim. talojen perustuksia. Kentällä

4 tehdyn rekisteröinnin jälkeen rekisteröidyt kenttätiedot siirretään KMS Konverteringsverktyg -ohjelmalla FMIS-rekisteröintisovellukseen (FMIS=FornMinnesInformationsSystem, Valtion antikviteettiviraston digitaalinen muinaismuistorekisteri). Tässä tehdään kentällä rekisteröityjen tietojen viimeinen tarkistus ja täydennys, ennen kuin ne siirretään FMIS:ään. Metodin avulla kuluu vain hyvin lyhyt aika kentällä suoritetusta rekisteröinnistä siihen, että kohde on virallisesti käytettävissä kansallisessa rekisterissä. Kenttäkauden aikana on törmätty lähinnä kahteen ongelmaan. Valtion antikviteettiviraston FältGis-sovellus ei ensinnäkään toimi uudempien Windows Mobile -versioiden kanssa. Kauden aikana on myös sattunut, että kämmentietokone on lakannut toimimasta, ja kun on hankittu uusi, on ollut erittäin vaikeaa löytää sellaista, jossa ei olisi Windows Mobile 6:tta. Tämän takia kenttäkauden loppuaikana kenttärekisteröintiin pystyttiin käyttämään vain yhtä kämmentietokonetta. GPS on myös aiheuttanut jonkin verran ongelmia. Aiemmin on käytetty hyvin tuloksin Holux GPSlim 236:a, joka käyttää kämmentietokoneen kanssa kommunikointiin Bluetoothia. Kun oli hankittu uusi samanlainen GPS, huomattiin että GPS-signaali ei aina toiminut reaaliajassa. Sijaintia oli pakko päivittää manuaalisesti ennen kohteen rekisteröintiä. Vielä emme tiedä, johtuuko ongelma GPS:stä vai onko kyse asetuksista. Ruotsin metsähallitus on käyttänyt FujitsuSiemens-kämmentietokoneita, ArcPadia ja Bluetoothilla toimivaa GPS:ää kohteiden paikannukseen. Myös Metsähallituksella on ollut ongelmia Holux GPSlim 236:n käytössä. Se vaihdettiin kahdesti, ilman parannusta. Nyt käytämme GlobalSat Bluetooth GPS-mallia BT-338, joka toimii hyvin. Kenttätietojen rekisteröinti on tehty kenttälomakkeille. Sen jälkeen tiedot on rekisteröity manuaalisesti Metsähallituksen karttatietokantaan Kotten kerrokseen Skog och Historia. Metsähallituksessa katsotaan olevan mahdollista kehittää tietojen rekisteröintiä ja historiallisten karttojen käsittelyä. On suunniteltu, että kaikki rekisteröinti tehtäisiin kämmentietokoneella, jolloin vältyttäisiin kaksinkertainen työ kenttälomakkeilla. Georektifioiduilla historiallisilla kartoilla on mielestämme lisäksi suuria etuja. Metsähallituksen karttatietokanta Kotten perustuu ArcView n vanhaan, epämoderniin versioon. Siksi on tarkoitus hankkia uudempi ArcGis.

5 Historiallisten karttojen ja paikkatietopohjaisen kartta-analyysin käyttö inventoinnissa Hankkeessa haluttiin kehittää myös historiallisten karttojen käyttöä paikkatietopohjaisen kartta-analyysin yhteydessä. Ruotsin maanmittausvirasto on skannannut kaikki vanhat karttansa, 1600-luvulta 1900-luvulle, ja mahdollistanut niiden käytön Internetissä. Monet Västerbottenin läänin kylistä kartoitettiin ensimmäisen kerran 1600-luvun puolivälissä. Silloin kartoitettiin yleensä vain kylää ympäröivät omistusalueet.!600-luvun jälkipuoliskolta on mahdollista löytää yleiskarttoja kylän koko maanomistuksesta. Uloimmat maa-alueet on kuitenkin piirretty usein hyvin kaavamaisesti, mutta mukana saattaa olla tietoja esim. myllyjen, sahojen ja karjamajojen sijainnista. Vanhimmissa kartoissa tilaa symbolisoi kaavamainen talo eikä yksittäisiä rakennuksia ole merkitty karttaan.. 1700-luvulla alettiin kaikki rakennukset merkitä mittakaavan mukaan. Siltä ajalta on mahdollista tunnistaa yksittäisiä talojen perustuksia kartalta. Yksi tapa työskennellä historiallisten karttojen avulla tämän päivän maisemaan vertaamiseksi on se, että georektifioidaan vanhemmat kartat, niin että ne ovat suoraan verrattavissa nykyisiin karttoihin. Työssämme modernien karttojen parissa on käytetty ESRI:n GIS-ohjelmaa (Arc Map 9.3). Siinä voi katsoa karttoja, lisätä omia karttatietoja ja analysoida geografisia tietoja. Kaikki informaatio on kartan kulloisessakin projektiossa (tällä hetkellä RT90 2,5 gon V). Vanhempi, skannattu kartta, joka on tallennettu kuvatiedostona, voidaan siirtää GIS-ohjelmaan. Siirrettävällä tiedostolla ei ole yhteyttä kartan geografiaan ja mittakaavaan. Kuvan yhdistämiseksi karttaan on määriteltävä kontrollipisteitä vanhalta kartalta uuteen karttaan. Kontrollipisteet laitetaan helposti erotettaviin kohtiin kartoille. Kyseessä voi olla kiinteistön rajan kulma, puron tai järven selkeä muoto jne. Kun on löydetty riittävän monta hyvää viitekohtaa, kartan voi rektifioida ja siten vanha kartta on mukana nykyisessä viitejärjestelmässä. Kartalla on mahdollista verrata sijainteja, mitata etäisyyksiä ja pinta-aloja jne. On myös mahdollista verrata kenttäinventointien tuloksia suoraan vanhan karttakuvan kanssa, jotta saataisiin parempia tulkintoja. Kartan voi myös ladata kämmentietokoneisiin,

6 jolloin kentällä on mahdollista vaeltaa historiallisessa maisemassa reaaliajassa. Silloin on heti mahdollista nähdä, missä vanhan tien tai talon perustusten tulisi sijaita. Kartat, joita olemme käyttäneet, ovat geometrisia karttoja 1600- ja 1700-luvulta, ositus- ja lohkokarttoja sekä taloudellisia karttoja 1950-luvulta. Rektifioinnin yhteydessä mahdollinen virhelähde saattaa olla vanhempien karttojen epätarkkuus. 1600-luvulla ei ollut käytettävissä ilmakuvia ja uloimmat maa-alueet kartoitettiin vain kaavamaisesti. Paperisten alkuperäiskarttojen muoto on saattanut muuttua kosteuden tai taittamisten takia. Onkin aina oltava kriittinen, kun verrataan vanhan ja uuden kartan tarkkuutta. Kokemuksemme historiallisista kartoista on, että ne ovat erittäin tärkeä työkalu, varsinkin kun on kyse myöhäisistä kohteista. Kartat ovat olleet tärkeitä koko työprosessin ajan: valmisteluissa, kenttätyössä ja myöhemmin kenttätuloksia tulkittaessa. Kuva1. Nykyisen Fjällbodan kartta. Alueella rekisteröidyt kohteet on merkitty vaaleanpunaisella.

7 Kuva 2. Fjällbodan kartta vuodelta 1869. Vaaleanpunaiset merkinnät ovat samat kuin edellisessä kartassa, ja tässä näkyy, että ne pitävät suurelta osin paikkansa kylässä vuonna 1869 sijainneiden talojen kanssa. 2.1.2 Metsien kulttuuriperinnön inventointi Lövångerin pitäjässä Hanketta suunniteltaessa Lövångerin pitäjä valittiin inventointialueeksi. Rannikon alueilla on tehty muinaismuistojen inventointia 1990-luvun alkupuolelta lähtien, joten ne olivat suhteellisen äskettäin inventoituja. Silloisen inventoinnin yhteydessä huomioitiin kaiverrukset Bjuröklubbin Svarthällvikenissä. Kaiverruksia ovat tehneet pääasiallisesti Pohjanmaalta tulleet hylkeenmetsästäjät 1700-luvulta aina 1900-luvun alkupuolelle asti. Kaiverrukset osoittavat, että ihmiset Merenkurkun molemmin puolin ovat harjoittaneet hylkeenpyyntiä alueella. Suuret osat Lövångerin pitäjän läntisistä osista on inventoitu vain hyvin ylimalkaisesti. Vuosina 1942 1943 arkeologi Gustaf Hallström inventoi pitäjää ennen Lövånger en sockenbeskrivning under medverkan av flere fackmän -kirjan muinaisaikaosuuden kirjoittamista.. Hallström inventoi lähinnä pronssikauden hautaröykkiöitä, joita on paljon sen ajan rannikolla, ja tontituksia, jotka sijaitsevat nykyisellä rannikolla sekä yksittäisiä löytöjä pitäjästä. Kuten seuraavasta karttakuvasta ilmenee, pitäjän luoteisosa oli aivan inventoimaton, eikä siitä ole rekisteröintejä Fornminnesregistretissä/Muinaismuistorekisterissä (punaiset

8 merkinnät). Vihreä ruutuverkosto osoittaa alueet, joilla muinaismuistot inventoitiin vuosina 1980 2001. Kuva3. Lövångerin pitäjän kartta. Valtion antikviteettiviraston muinaismuistorekisteriin (FMIS) rekisteröidyt kohteet on merkitty punaisella. Vihreä verkosto osoittaa alueet, joilla tehtiin muisnaismuistoinventointi vuosina 1980 2001. Valmisteluvaiheessa käytiin läpi kirjallisuutta, vanhempaa karttamateriaalia ja sekä nykyisten että vanhempien karttojen paikannimistö. Kirjallisuutena luettiin ennen kaikkea Lövånger en sockenbeskrivning under medverkan av flere fackmän, osat 1 3, ja siitä merkittiin muistiin tiedot hylätyistä tilojen paikoista, karjamajoista, myllyjen ja sahojen paikoista jne. Iloksemme pitäjäkuvauksen kolmannessa osassa oli kaksi artikkelia muuttoliikkeestä Lövångerin pitäjästä Pohjanmaalle sekä Merenkurkun alueen molemminpuolisista yhteyksistä vuosien aikana. Vuosina 1716 1779 94 henkeä muutti Lövångerin pitäjästä Pohjanmaalle. Olemme myös saaneet lukea kotiseutututkijoiden julkaisemattomia artikkeleita ja kirjoituksia. Alueen vanhoja karttoja on ladattu Maanmittausviraston historiallisista kartoista. Suuri osa niistä on sen jälkeen georektifioitu, jotta ne täsmäisivät nykyisen kiinteistökartan kanssa.

9 Vanhassa talouskartassa, joka valmistui pääasiallisesti 1950-luvulla, on monia tietoja rakennuksista, teistä ja poluista ja myllyjen ja sahojen paikoista. Paikannimistä voidaan mainita sellaiset, joihin sisältyy sana lapp, mikä viittaa saamelaisten hyödyntäneen aluetta. Yksittäisiä talojen perustuksia on paikannettu myös Google Earthin avulla. Kaikki tiedot on siirretty karttaohjelman tietokerrokseen. Kuva 4. Valmistelutyön aikana huomioidut kohteet on merkitty sinipunaisella. Ympäristön muutoksia selvitettäessä apuna käytettiin maankohoamiskäyriä ja maalajikarttoja. Korkeusmallin avulla piirrettiin karttoja, jotka osoittivat rantatason eri aikoina. Västerbottenin rannikon maankohoaminen on nopeaa, joten rantojen asutukset ovat saattaneet vaihtaa paikkaa jo parin sukupolven kuluttua. Inventointialueet valittiin seuraavien kriteerien mukaan: 1) Alueita ei ole aiemmin inventoitu Lövångerin pitäjän alueella

10 2) Muinaismuistotyypit ja ajanjaksot kaikki ajanjaksot esihistoriasta historialliseen aikaan, erilaiset maa- ja kivikonstruktiot 3) Inventointialue Vallen valittiin inventointiryhmän hyvän paikallistuntemuksen perusteella ja myös koska aluetta ei ole aiemmin inventoitu 4) Jo suunnitteluvaiheessa vanhemmasta karttamateriaalista selvisi, että aiemmin inventoimattomalla alueella saattoi olla useita karjamajoja, mikä oli syynä tämän kohdetyypin priorisoinnille Tämänvuotinen inventointi on kattanut hieman yli 8 000 hehtaaria (8025), ja siihen kuuluvat karttasivut 21L 9d, 22L 0a, 22L 0d, 22L 0e, 22K 1j, 22L 1d, 22L 2a, 22L 2b, 22K 3j, 22L 3a sekä 22L 3b. Paino on luoteisilla karttasivuilla. Useimmat rekisteröinnit ovat karttasivuilla 22L 2a-b & 22L 3a. Berit Andersson ja Erik Sandén ovat kirjoittaneet erillisen ruotsinkielisen raportin Ruotsissa tehdystä inventoinnista ja sen yhteydessä tutkituista muinaismuistoista. Raportti (Skogens kulturarv i Kvarkenregionen inventeringar i Lövångers socken/berit Andersson ja Erik Sandén 2010) on pdf-muodossa sivustolla www.skaik.eu sekä www.sparfran10000ar.se, joka on läänin yhteinen arkeologinen portaali, josta vastaa Västerbottenin museo. Seuraavaksi esitellään tiivistelmä tärkeimmistä tuloksista.

11 Hakusana Lukumäärä Asuinpaikka 2 Asuinpaikan kuoppa 6 Asuinpaikan valli 1 Silta 1 Kaivo 3 Padonreuna 2 Fossiili niitty 1 Löytöpaikka 1 Metsästyskuoppa 11 Karjamaja 37 Kulkutie 3 Säilytyspaikka 1 Talon perustukset, 48 Aitaus 2 Tulisija myöhäisen ajan 1 Kallviken, 1 Kappelin perustukset 2 Kemianteollisuus 5 Miilu 2 Mylly 2 Lappalaisnimi 1 Savenottopaikka 2 Asutuspaikka 7 Muistokivi 1 Luonnonmuodostuma, 1 Paikka, perinteinen 1 Puhdistusröykkiö 16 Kokoontumispaikka 1 Merimerkki 1 Liuskakivi 1 Kivimuuri 4 Kivijono 2 Kiviuuni 1 Puuteollisuus 1 Muu 3 Summa 175 Kuten taulukosta ilmenee, dominoivia ovat eri tyyppisten rakennusten jäännökset ja niihin liittyvät viljelyelementit. Taulukon karjamajojen määrä on rekisteröityjen karjamajojen ja latojen perustusten määrä. Nimeltä mainituilla karjamajapaikoilla on yleensä useampia rakennusten perustuksia. Jäännöstyyppiin talon perustukset, historiallinen aika saattaa kuulua useampia karjamajoja, jotka ovat muuttuneet torpiksi tai tiloiksi. Kaksi asuinpaikkaa ja yksi asuinpaikan valli voidaan todennäköisesti määrittää kivikautisiksi, sillä ne sijaitsevat 45, 50 ja

12 90 m nykyisen merenpinnan yläpuolella. Rekisteröityjen pyyntikuoppien aikamääritys on hankalaa, sillä niitä on käytetty vanhimmalta kivikaudelta vuoteen 1864, jolloin ne kiellettiin. Kaikki rekisteröidyt jäännökset on siirretty Metsähallituksen karttatietokantaan Kotten, ja arkeologit ovat tarkastaneet kohteista 80 (45 %) ja siirtäneet ne Valtion antikviteettiviraston muinaismuistorekisteriin (FMIS). Lisäksi arkeologit ovat tarkastaneet 40 kohdetta, mutta niitä ei ole siirretty FMIS:ään. Rekisteröidyistä kohteista 54 (30 %) on saanut merkinnän kiinteä muinaismuisto ja 109 (62 %) on saanut merkinnän muu kulttuurihistoriallinen kohde. Kuutta kohdetta ei löydetty ja kolme kohdetta saa arvion poistuu. Kuva 5. Tämänvuotisen inventoinnin rekisteröidyt kohteet. 2009 Lövångerin inventoinnissa priorisoitiin karjamajoja. Verrattuna muuhun lääniin karjamajat ovat olleet täällä epätavallisen yleisiä. Kotiseutututkijat ovat kartoittaneet 37 karjamajaa, joista useat olivat karjamajamökkien ryhmittymiä. Karjamajojen käyttö juontaa todennäköisesti keskiajalle. Ei ole tiedossa, milloin Lövångerin pitäjän ensimmäinen karjamaja pystytettiin. Ensimmäinen kirjallinen tieto sellaisen olemassaolosta on vuodelta 1607, jolloin kaksi Bodan-kylän asukasta oli haastettu Lövångerin käräjille edesvastuuseen

13 siitä, he olivat käyttäneet kylän karjamajan laidunmaata etuajassa, mitä vastaan kylän muut talonpojat protestoivat. Nämä kaksi tuomittiin ja tuloksena oli, että päätettiin kaikkien yhteisestä muutosta karjamajalle 16. kesäkuuta. Se on päivämäärä, joka on pysynyt melko samana vuosisatojen ajan. Joissakin kylissä on jopa kirjoitettu muuttopäivä kylän sääntöihin. Käräjien lausunnossa sanotaan, että kylä "af fordno" on käyttänyt tätä karjamajan laidunmaata, minkä täytyy merkitä, että kyläläiset olivat olleet siellä ainakin 1500-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Tämä on lainaus erään kotiseutututkijan Lövångerin karjamajoja koskevista merkinnöistä. On huomattava, että Bodan-kylä on nimensä perusteella alun perin ollut karjamaja, mikä merkitsee, että karjamajat otettiin käyttöön epätavallisen varhain. Karjamajojen käyttö on vahvistettu 1600-luvulta alkaen ja oli laajimmillaan 1800-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen karjamajoja ei ollut jäljellä montakaan. Vanhemmissa inventoinneissa on rekisteröity 28 karjamajaa. Tämän vuoden inventoinnissa rekisteröitiin seitsemän karjamajaa (Morfäbodarna, Lundfäbodarna, Lötfäboden, Gärde fäbodar, Grubbfäboden, Näsfäboden ja Lars-Ersafäboden), joista joillakin on jopa 15 talonperustusta. Kahdella karjamajalla oli jäljellä suuria rautapatoja sekä muita peltiesineitä. Todennäköisesti paikalla on ollut myös muita, puisia esineitä, jotka on jätetty paikalleen mutta jotka jo ovat mädäntyneet. Anund Lindholmin Hökmarkin karjamajoista kirjoittamassa tekstissä mainitaan alueella olevan muitakin karjamajoja, joita ei ole rekisteröity. Kyseisessä kirjoitelmassa on myös selvitys siitä, milloin Hökmarkin karjamajoja käytettiin viimeisen kerran. Useimmat poistuivat käytöstä 1920 1930-luvuilla. Nyt Morfäbodarnissa on yksi kunnostettu karjamaja sekä kesänavetta, joka siirrettiin tänne Lötfäbodenista. Täällä järjestettiin 1970-luvulla vuosittainen karjamajasunnuntai. Kuva 6. Kunnostettu karjamaja, Morfäboden. Kuva 7. Karjamajan sisustusta. Tämänvuotisessa inventoinnissa rekisteröityjen karjamajojen kohdalla on näkyvissä selkeä kasvuston vaikutus vahvana ruohottumisena. Monilla Lövångerin karjamajoista on

14 paikallishistorioitsija Helmer Fällmanin laatimia opaskylttejä. Kylteissä lukee, kuka karjamajan tai navetan omisti. Monet opasteista ovat hyväkuntoisia, mutta ne on syytä tarkistaa. Kuva 8. Esimerkki Helmer Fällmanin karjamajoille laatimista opasteista. Ennen nykyistä tieverkostoa metsissämme oli hyvä polkujärjestelmä. Tämänvuotisen inventoinnin yhteydessä löydettiin muutamia sellaisia uudelleen. Morfäbodenin ja Lundfäbodenin välillä on edelleen karjamajapolun jäänteitä, ja pohjoisen osan muodostaa nyt metsäautotie. Morfäbodarnan lähellä karjamajapolku on kapulasilta, joka tuntuu sammalen alla. Näsfäbodenin eteläpuolella on rekisteröity polku, joka kulkee Sösjöbergetin yli. Polku on paikoittain erittäin selkeä ja muistuttaa solatietä. Polkua ei ole mainittu vanhemmassa talouskartassa, ja se on luultavasti jäänyt käytöstä 1950-luvun alussa. Polun eteläinen osa ohittaa torpan paikan. Paikallisen opaskyltityksen mukaan se on kuulunut Sösjö-Erikille. Hökmarkin tiedotustilaisuudessa 10.2. tänä vuonna kysyttiin polusta, ja yksi osanottajista kertoi, että kyseessä on vanha karjamajapolku. Anund Lindholmin kirjoitelmassa Hökmarkin karjamajoista on tieto vuoden 1847 tarkastuspöytäkirjasta. Siinä polusta käytetään nimeä Gamla febovägen, mikä viittaa siihen, että polku on 1800-luvun alusta tai jo sitä vanhempi. 2.2. TIEDON VÄLITTÄMINEN tiedottaminen, yhteistyö ja koulutus

15 2.2.1 Tiedottaminen Kaikille kiinnostuneille, maanomistajille ja kotiseutuyhdistyksille järjestettiin Vallenissa (30.3.2009) tiedotustilaisuus, jossa projekti esiteltiin. Osanottajilta saatiin silloin suuri määrä vihjeitä. Hankkeen tulokset esiteltiin Hökmarkissa (10.2.2010) tiedotustilaisuudessa, josta kerrottiin Mellanbygden-lehden artikkelissa. Tiedotustilaisuuksiin osallistui yhteensä n. 110 henkeä. Kuva 9. Kopio Mellanbygden-lehden artikkelista 16.2.2010. Erityisten tiedotustilaisuuksien lisäksi maanomistajat ja paikalliset asukkaat ovat saaneet tietoa jatkuvasti myös silloin, kun olemme kohdanneet metsässä. Västerbottenin museo on laatinut hankkeesta esitteen, joka on suomeksi ja ruotsiksi. Hankkeelle on myös perustettu 2009 www-sivut http://www.skaik.eu, joiden ylläpidosta vastaa Västerbottenin museo. Sivuilla esitellään projektin toimintaa ja esimerkkikohteita. Aineisto julkaistaan suomeksi ja ruotsiksi. Hankkeesta on lyhyt esittely myös Museoviraston www-sivuilla suomeksi http://www.nba.fi/fi/tutkimusprojektit.nba.fi.

Kuva 10. Pienennetty kuva laaditusta esitteestä. 16

17 2.2.2. Metsäalan ja kulttuuriperinnön asiantuntijoiden välinen yhteistyö Järjestettyjen tiedotustilaisuuksien suunnittelusta ovat vastanneet sekä Västerbottenin museon että Metsähallituksen henkilöstö, ja molemmat ovat myös osallistuneet tilaisuuksiin. Tiedotustilaisuuksien yhteydessä viiteryhmän jäsenille on lähetetty erityinen kutsu. Inventointialueet on valittu kummankin organisaation yhteistyönä niin, että Metsähallituksen edustaja, jolla on hyvä alueen paikallistuntemus, on suorittanut kyseisen alueen inventoinnin. Metsähallituksen henkilöstöllä on hyvät yhteydet maanomistajiin, joten he ehdottivat aluetta, joka hyvin sopii varovaiseen hakkuuseen ja merkintään opastauluilla. Aluetta varten tehtyjen opasteiden laatimisesta ja sisällöstä on keskusteltu yhdessä. Kesän inventoinnin alussa yksi museon arkeologeista piti kurssin Metsähallituksen henkilöstölle eri kohdetyyppien rekisteröinnistä ja periaatteista, joita niiden kuvaamisessa käytetään. Metsähallituksen henkilöstö on suorittanut inventoinnin kahdella alueella ja Västerbottenin museon arkeologit ovat tarkastaneet suuren osan näistä kohteista. Monilla vuoden aikana rekisteröidyillä karjamajoilla kasvaa nyt hakkuuvalmista metsää. Karjamajojen alueet ovat usein hyvin lannoitettuja, minkä takia puut kasvavat epätavallisen nopeasti. Siksi on keskusteltu siitä, miten kohteita tulee käsitellä, kun hakkuut tulevat ajankohtaisiksi.. Yhden rekisteröidyn karjamajapolun ympäröivät alueet oli äskettäin hakattu. Polku oli merkitty ennen hakkuuta, mutta nyt maassa oli paljon oksia, minkä takia polkua oli vaikea nähdä. Asia korjaantui välittömästi puhelinsoitolla, sillä Metsähallituksen henkilöstöllä on hyvä paikallistuntemus ja he tietävät, ketkä vastaavat hakkuista. 2.2.3 Suomalais-ruotsalainen yhteistyö Hanke käynnistyi Suomessa helmikuun alussa ja ensimmäinen hankekokous järjestettiin 5.-6.2009 Vaasassa. Kokouksen yhteydessä arkeologit tutustuivat toisiinsa, esittelivät osahankkeiden työsuunnitelmia sekä inventoinnissa käytettäviä lähdeaineistoja ja metodeja. Hankkeen ruotsalaiset inventoijat Berit Andersson ja Erik Sandén Västerbottenin museosta sekä Ruotsin metsähallituksen Annkristin Unander ja Åke Rönngren tekivät 25. 26.5.2010 ekskursion Suomeen. Vierailun aikana keskusteltiin terminologiasta, inventointimetodeista, kartta-analyysistä ja tulevasta toteuttamishankkeesta. Kokouspäivän

18 iltana käytiin myös katsomassa pohjalaisia erikoisuuksia, Pedersören jätinkirkkoja, joista yhdellä on äskettäin kulotettu metsäpohjaa. Tiistain 26.5.2009 ekskursiolla tutustuttiin Laihian muinaisjäännöksiin ja suomalaisiin metsänkäsittelymenetelmiin. Ekskursioon osallistuivat suomalaisten projektitutkijoiden lisäksi tutkija Kaisa Lehtonen ja maakunta-arkeologi Pentti Risla sekä oppaina toimineet energianeuvoja Anders Wikberg Rannikon metsäkeskuksesta (Kustens skogscentral) sekä Laihian arkeologiaan erikoistunut tutkija Peter Holmblad (Umeå universitetet). Syksyllä 1.-2.9.2009 Suomen projektiryhmä osallistui Uumajassa hankkeen kokoukseen ja päivän mittaiseen ekskursioon. Ekskursiolla tutustuttiin Lövångerin metsien moniin karjamajakohteisiin sekä Finnforsbergetin erikoiseen kalliomaalausalueeseen, sekin metsäalueella. Monet samankaltaiset asutusmuistot ja löydöt osoittavat, että kontaktit Merenkurkun yli ovat olleet vilkkaita jo vuosituhansien ajan. Kummallakin puolella on lisäksi muodostunut ja säilynyt alueellisia erityispiirteitä. Suunnitellut seminaarit ja yhteistyöverkostotapaamiset päätettiin aloittaa vasta toteuttamishankkeen aikana. 2.3. KULTTUURIPERINNÖN HOITO, KÄYTTÖ JA ESITTELY Keväällä 2009 käytiin kohteissa, jotka valmistelutyön perusteella vaikuttivat kiinnostavilta ja opaskylttien arvoisilta. Kohteet olivat Röshällorna (useita pronssikautisia hautaröykkiöitä, jotka G. Hallstöm on tutkinut ja jonka löytöihin kuuluu mm. meripihkahelmi), Kallvikenin satama (rannikkosatama 1600-luvulta), kalastuspaikka Blackehamnissa (kalastuspaikan jäännöksiä, labyrintti jne.) sekä Lövångerin vanhimman kirkon perustukset (luultavasti puukirkko 1300-luvulta). Kallvikenissa ja Blackehamnissa oli jo opasteita, jotka on uusittava. Blackehamn kuuluu Lääninhallituksen muinaishoito-ohjelman puitteissa huollettaviin kulttuuriympäristöihin. Molemmat näistä kohteista ovat myös sellaisen henkilöiden käytettävissä, joiden muuten on vaikea liikkua luonnossa. Kallvikenissa on opastaulun lisäksi pöytä ja penkit sekä roskakori. Paikalle pääsee myös pyörätuolilla. Blackehamnin, jossa on myös opasteet, sijaitsee vain noin 25 metrin päässä pieneltä autotieltä, ja siitä voidaan vähin kustannuksin tehdä kohde, jonne pääsee myös pyörätuolilla.

19 Kuva11. Kallvikenin nykyinen opaste. Kuva 12. Blackehamnin nykyinen opaste. Röshällornassa oli rikkinäinen, puuhun ripustettu kyltti, joka on uusittava. Tiedotustilaisuudessa Vallenissa 30.3.2009 keskusteltiin vanhojen kirkonperustusten pienempimuotoisesta tutkimisesta. Tutkimus tehtäisiin yhdessä Lövångerin kotiseutuyhdistyksen kanssa. Kuva 14. Todennäköinen opaste, Röshällorna Kuva 15. Vanhat kirkonperustukset pappilan vieressä. Kesän inventointi herätti ajatuksen karjamajajonosta, johon kuuluisi esite ja geocachekätköjä. Geocaching on moderni, globaali ulkoilmassa tapahtuva aarteenetsinnän variantti, jossa käytetään GPS-paikannusta perinteisen kartan sijasta. Aarteiden koordinaatit kerrotaan Internetissä. Aarre on yleensä laatikko, jossa on lokikirja, pieniä lahjoja ja joskus tiedote. Kun on löytänyt geocachen, siitä tehdään merkintä Internetiin. Kotiseutututkijoiden kirjoitelmissa on tietoja ja tarinoita karjamajoilla vietetystä elämästä. Eräässä tällaisessa kuvataan varhaista geocachea, kun paimentyttö oli kirjoittanut runon karjamajasta ja laittanut sen yhdessä pikkuesineiden kanssa lasipullossa kätköön. Useat kyläläiset tiesivät kätkön sijainnin, mutta kukaan ei halunnut paljastaa sen tarkkaa paikkaa.

20 Geocachingin avulla voidaan levittää tietoa ja herättää kiinnostusta alueen kulttuurihistoriasta ihmisille, joita ei perinteisten informaatiokanavien avulla saavuteta. Myös metodin arviointi on mahdollista, sillä ne, jotka ovat löytäneet geocachen, rekisteröivät sen geocacheverkkosivulle. Karjamajajono on suunniteltu toteutettavaksi toteuttamishankkeen aikana. Lövångerin kunnan inventoinnin yhteydessä huomasimme jo varhain, että oli paljon paikallisasukkaiden tuntemia, mutta rekisteröimättömiä asutusten perustuksia. Inventoinnin yhteydessä saimme yhteyden maaomistajaan, joka oli hyvin kiinnostunut kaatamaan ja raivaamaan metsää hylätyn ja ylikasvaneen Fjällbodan kylän alueella. Polun/kärrytien parantaminen alueen läpi oli myös yksi hänen tavoitteistaan. Hän aikoo myös huolehtia siitä, että polku/kärrytie saa paremman yhteyden nykyiseen metsäautotiehen. Yksi tämän kohteen eduista on, että maanomistajia on vain yksi, mikä helpottaa päätöksentekoa ja yhteydenpitoa. Tältä paikalta löydettiin myös ns. biologista kulttuuriperintöä, joka on tarkoitus inventoida ja dokumentoida toteuttamishankkeen aikana. Fjällbodan kylässä oli jo aiemmin vanhoja opasteita, jotka nyt olivat veden vahingoittamia ja taloraunioiden sekaan kaatuneita. Tämän materiaalin avulla on laadittua uutta opastemateriaalia, joka sijoitetaan raivattuun rakennusympäristöön. Kuva 16. Esimerkki Fjällbodan uudesta opaskyltistä. Teksti on sama kuin entisessä kyltissä.

Kuva 17. Paikat ja kohteet, joihin toteuttamishankkeessa on suunniteltu toimia. 21

22 Kuva 18. Toimet, jotka on suunniteltu toteuttamishanketta varten. 3 PROJEKTIORGANISAATIO Projektia johtaa ohjausryhmä, jossa on edustaja jokaisesta tuensaajaosapuolesta sekä kolmesta yhteistyötahosta. Projektin johtajana toimii Anders Karlsson Västerbottenin museosta. Erna Forsman on toiminut projektin ekonomina 1.9.2009 31.3.2010. Jans Heinerud, myöskin Västerbottenin museosta, on ohjausryhmän jäsen. Hankekumppani Ruotsissa on Ruotsin metsähallitus, jonka edustaja Göran Lindberg kuuluu ohjausryhmään. Hankekumppani Suomessa on Museovirasto. Suomesta hankkeen ohjausryhmään kuuluvat Museoviraston Vaasan toimiston suojelusta ja hoidosta vastaavat arkeologit, Kaisa Lehtonen ja Leena Koivisto, Museoviraston arkeologian osaston tutkimus- ja suojeluyksikön päällikkö Helena Taskinen sekä

23 luonnonhoitopäällikkö Matti Seppälä Metsäkeskus Etelä-Pohjanmaasta. Ohjausryhmä 36 kokoontui kaksi kertaa (Vaasa 5.-6.2.2009 ja Uumaja 1.9.2009) sekä järjesti yhden sähköpostikokouksen 9.12.2009. Hankkeeseen palkattiin 1.1.2009 alkaen kaksi osa-aikaista arkeologia, FL Berit Andersson ja FM Erik Sandén, Västerbottenin museo. Ruotsin metsähallituksesta palkattiin AnnKristin Unander ja Åke Rönngren hankkeen inventointityötä varten. Nämä neljä ovat muodostaneet Ruotsin projektiryhmän. Ryhmällä oli kaksi suunnittelukokousta (23.2.2009 & 6.11.2009) sekä useita keskusteluja kentällä. Projektiin palkattujen inventoijien työtehtäviin kuului projektin hallinto (hallinnolliset, taloudelliset ja operatiiviset tehtävät Botnia Atlantica -ohjelman mukaan, kuten esim. tilannekatsaukset ja loppuraportti), tiedon välittäminen, työsuunnitelma ja aikataulu innovaatiovaiheessa, historiallisten karttojen arkistotutkimus sekä kartta-analyysi, rantojen tasoja kuvaavat korkeusmallit, inventoinnin valmistelu, maastotyö ja raportointi ja ekskursioiden suunnittelu ja järjestäminen. Hankkeen tukena on toiminut referenssiryhmä. Referenssiryhmään kuuluivat vuonna 2009 Lage Johansson (Skellefteån museo), Anund Lindholm (Lövångerin kotiseutuyhdistys), Gustav Öhman (Norra Skogsägarna/Pohjoiset metsänomistajat) ja Anders Johnsson (Sveaskog). 4 PROJEKTIN TOIMINTA JA TULOSTEN ARVIOINTI Innovaatiovaiheen hanke on alkanut 1.1.2009 ja päättynyt 31.3.2010. Innovaatiovaiheen projektiaikaa on pidennetty (alun perin 31.12.2009, muutos, Botnia Atlantican päätös 26.10.2009 ja Pohjanmaan liiton päätös 17.12.2009). Hankkeen toiminnasta ja kustannuksista on laadittu neljän kuukauden välein ohjelman edellyttämät väliraportit (1.-30.4., 1.5. 31.8., 1.9. 31.12.2009). Pääasiallinen toiminta 1.1.2009 31.3.2010: 1. Suunnittelu 1.1. 12.5.2009

24 a. inventoinnin valmistelu, materiaalin kerääminen b. tiedotus- ja referenssiryhmän kokousten järjestäminen 2. Kenttätyö 12.5. 22.10.2009 a. aiemmin opastein merkittyjen kohteiden tunnistaminen ja arviointi 12.5.2009 b. Ruotsin projektiryhmän ekskursio Suomen inventointialueelle Laihelaan 25. 26.5.2009 c. kausittaista kenttätyötä 18.5. 22.10.2009 d. kokous Uumajassa ja ekskursio inventointialueelle Lövångeriin 1.-2.9.2009 3. Raportointi/tiedotus 23.10.2009 31.3.2010 a. muinais- ja kulttuurijäänteet raportoitu FMIS:iin11/2009 b. muinais- ja kulttuurijäänteet merkitty Metsähallituksen tietokantaan Kotten 1/2010 c. informaatioesitteen laatiminen 12/2009 1/2010 d. tiedotustilaisuus Hökmarkissa 10.2.2010 e. loppuraportti 2-3/2010 Erityisen hyvin onnistuttiin seuraavissa asioissa: 1. Syventävä yhteistyö Metsähallituksen kanssa a. käytännöllisyys ja konkreettisuus, maastopainotteisuus b. yhteiset ja rakentavat keskustelut, kokemusten vaihto, avoimuus c. tavoitteellisuus, tulevan toiminnan suunnittelu, sitoutuminen yhteisiin päämääriin 2. Tehokkaammat tiedottamiskäytännöt a. odotettua suurempi kiinnostus tiedostustilaisuuksissa b. mediat tiedottivat aiheesta korrektisti 3. Tiedon tuottaminen digitaalisena a. projekti on mahdollistanut laadullisesti korkeatasoisen ja kattavan taustamateriaalin keräämisen b. aineistot ja inventoinneissa kootut havainnot on koostettu ja tuotettu digitaalisina ja tietoja voidaan hyödyntää jo nyt hankkeen tavoitteiden mukaisesti 4. Inventoinnin kehittäminen a. historiallisen karttamateriaalin tietoja on hyödynnetty paremmin ja tehokkaammin b. paikallisten asukkaiden tiedot paikkakunnasta on voitu merkitä täysin vastaavasti 5. Suomalais-ruotsalainen yhteistyö lisää yhteenkuuluvuutta

25 a. käytäntöjen ja kokemusten vaihto hyödytti molempia osapuolia sekä kulttuuriperintö- että metsäsektorilla Ongelma-alueita: 1.Digitaalisten paikannusmetodien käyttö a. vaikeuksia Valtion antikviteettiviraston FältGISin ja Windows Mobile 6:n yhteensopivuudessa sekä aiemmin hyvin toimineiden ulkoisten GPS-laitteiden käytössä. Laitteen lakkasivat tuntemattomasta syystä toimimasta kunnolla. 2. Projektinhallinta a. hankkeen aikana ilmoitettuihin muutoksiin ei oltu valmistauduttu 5 PROJEKTIN TALOUS Hankkeen kokonaisbudjetti on ollut 357 000 euroa, josta Ruotsin osuus on 194 625 euroa. Näistä 93 598 euroa on mennyt Ruotsin metsähallitukselle ja 101 027 euroa Västerbottenin museolle. Kokohankkeen rahoituksesta 60 % on Botnia Atlantica -ohjelmasta ja 40 % kansallista rahoitusta, joka tulee Suomessa Pohjanmaan liitolta ja Ruotsissa Västerbottenin lääninhallitukselta sekä Regionförbundet Västerbottenilta. 6 PROJEKTIN TULOSTEN HYÖDYNTÄMINEN INNOVAATIOVAIHEEN JÄLKEEN Skogens kulturarv -hanketta on tarkoitus jatkaa kolmivuotisena toteuttamishankkeena (SKAIK II), jossa työtä metsien kulttuuriperinnön hyväksi tullaan jatkamaan innovaatiohankkeen suunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden mukaisesti. Pohjanmaan liittoon ja Botnia Atlantica -ohjelmaan on vuodenvaihteessa 2010 jätetty hakemus vuosille 2010 2013. Toteuttamishankkeen keskeisiä päämääriä ovat inventointi, informaatio, muinaisjäännösten hoito sekä luonto- ja kulttuurireittien suunnittelu ja toteuttaminen sekä monialainen yhteistyöverkosto. Hankkeesta laaditaan väliraportit ja vuosittaiset loppuraportit suomeksi ja ruotsiksi. Toimintaa ja metsien kulttuuriperintöä esitellään kuvin ja kartoin myös projektisivuilla http://www.skaik.eu Inventointimenetelmien kehittämisestä jatketaan innovaatiohankkeen tulosten pohjalta ja siirrytään testauksesta tuotantoversioon. Metsätalousalueiden

26 inventointien tavoitteena on innovaatiohankkeen tavoin parantaa kohteiden paikannustietoja, mikä osaltaan vähentää metsänkäsittelyn aiheuttamia vahinkoja ja edistää kestävän metsätalouden päämääriä. Inventointitiedot päivitetään suoraan Ruotsin antikviteettiviraston ja Ruotsin metsähallituksen ylläpitämään kulttuuriympäristön tietojärjestelmään, josta viranomaiset ja asiantuntijat saavat niitä käyttöönsä inventointien jälkeen. Tiedot ovat julkisia ja niitä on mahdollista selata myös Museoviraston www-sivuilla olevassa kulttuuriympäristön portaalissa (http://www.nba.fi/fi/tutkimusprojektit). Tiedotusmateriaali ja esitteet ovat nähtävissä myös Västerbottenin museon verkkosivuilla www.vbm.se. Toteuttamishankkeessa painotetaan erityisesti kulttuuriperintökohteiden hoitoa, käyttöä ja saavutettavuutta. Hoitosuunnitelmien pohjaksi tehdään inventointeja ja kartoituksia. Tiedot tarjotaan paikallisten matkailuyrittäjien ja koulujen käyttöön. Innovaatiohankkeen aikana tehdyn päätöksen mukaisesti metsäalan ja kulttuuriperinnön asiantuntijayhteistyötä jatketaan järjestämällä vuosittain tapaamisia, koulutustilaisuuksia ja yhteisiä tiedotustilaisuuksia. Tiedottamisessa ja koulutuksessa painotetaan erityisesti metsänomistajia ja koululaisia. Laaja-alainen yhteistyö ja kokemusten vaihto suomalaisten hankekumppaneiden kanssa tuo uusia näkökulmia molempien maiden metsien kulttuuriperintöön. Yhteistyötä syvennetään yhteisillä kenttätöillä, joissa kummankin maan inventoijat tutustuvat toisen maan kulttuuriperintöön käytännössä. Metsäalan ja kulttuuriperinnön toimijoille perustetaan pysyvä yhteistyöfoorumi. Hankkeessa järjestetään aihepiiriä käsittelevä monitieteinen seminaari. Hankkeen tavoitteena on myös rohkaista paikallisia kotiseutuaktiiveja ja yrittäjiä käyttämään hankkeessa koottuja tietoja ja aineistoja erityisesti esitteet ja hankkeen omilla ja organisaatioiden www-sivut - omaa ohjelmatoimintaansa suunnitellessaan. Hyvin hoidetut, opastetut kohteet ja kulttuurireitit monipuolistavat paikallista matkailutarjontaa, mikä selvitysten mukaan lisää alueiden vetovoimaisuutta ja kysyntää.