KAUPPILANMÄEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ

MAAPERÄKARTTA 1 : 20 000 SELITYS LEHTI 3341 06 KAUPPILANMÄEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Jouko Saarelainen ja Jukka Leino 3342 01 3342 04 3342 07 VIEREMÄ PYÖREE SONKAKOSKI Vieremä 3341 03 3341 06 3341 09 VALKEISKYLÄ KAUPPILANMÄKI SONKAJÄRVI Sonkajärvi 3341 02 3341 05 3341 08 IISALMI SOINLAHTI MADESALMI IISALMI Espoo 2002

SUOMEN MAAPERÄN KEHITYS Suomen maankamara koostuu ikivanhasta peruskalliosta eli kallioperästä ja sitä peittävistä maalajeista eli maaperästä. Maapeite ei ole yhtenäinen, vaan kallioperä on paikoin paljastuneena. Maapeitteen paksuus voi olla jopa 100 m, mutta keskipaksuus on vain 8,5 m. Maaperä on syntynyt maapallon kehityshistorian nuorimman kauden, kvartäärikauden aikana. Se alkoi 2-3 miljoonaa vuotta sitten ja ulottuu nykyaikaan asti. Kvartäärikaudella oli useita jääkausia, joiden aikana mannerjäätiköt peittivät laajoja alueita Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Jääkausien välisinä nk. interglasiaaliaikoina ilmasto oli nykyisen kaltainen tai jopa jonkin verran nykyistä lämpimämpi. Viimeisin jääkausi, jota kutsutaan Veiksel-jääkaudeksi, alkoi 120 000 vuotta sitten ja päättyi noin 10 000 vuotta sitten. Sen alkupuolella oli kaksi leudomman ilmaston jaksoa, interstadiaalivaihetta, joiden aikana mannerjäätiköt pienenivät. Pohjois-Euroopasta ne hävisivät lähes kokonaan. Suomen maaperä on pääosin syntynyt viimeisimmän jääkauden aikana ja sen jälkeen. Paikoin tavataan viimeistä jääkautta vanhempia jääkautisia sekä interglasiaalisia ja -stadiaalisia kerrostumia. Niitä tutkimalla on saatu kuva maamme kvartäärikautisesta kehityksestä. Mannerjäätikön toiminnan tuloksena, pääosin sen reunaosan alla, syntyi moreenia. Se on maamme yleisin maalaji, jota esiintyy kallioperää myötäilevänä peitteenä ja erilaisina moreenimuodostumina. Mannerjäätikön sulaessa valtavat vesivirrat eli jäätikköjoet koversivat erilaisia uomia. Ne myös kerrostivat lajittelemaansa soraa ja hiekkaa jäätikön alle harjuiksi (esim. Punkaharju) ja sen eteen suistoiksi eli deltoiksi (Salpausselät ovat sarja vierekkäisiä reunadeltoja). Mannerjäätikön sulaessa poistui maankuorta kuormittanut 2-3 kilometrin paksuinen jääkerros, jonka alas painama maankuori alkoi vähitellen kohota aiempaan asemaansa. Maankohoaminen oli aluksi nopeaa ja jatkuu yhä. Suurimmillaan maankohoaminen on Merenkurkussa, lähes metri ja pienimmillään Kaakkois-Suomessa, alle 20 senttimetriä sadassa vuodessa. Yli puolet maamme pinta-alasta oli painunut niin syvälle, että mannerjäätikön sulaessa vesi peitti alueita, jotka nykyään ovat kohonneet jopa yli 200 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolelle. Tämän ns. ylimmän rannan alapuolelle kerrostui seisovassa vedessä muinaisissa Itämeren vaiheissa savea ja hiesua. Maankohoamisen vuoksi ylimmän rannan alapuolella esiintyy kohoumien rinteillä muinaisrantoja ja rantakerrostumia. Vedestä nousseella maalla joet kuluttivat ja kerrostivat hiekkaa ja hietaa jokivarsiin. Tuuli kuljetti ja kerrosti hiekkaa lentohiekkakinoksiksi eli dyyneiksi, joita esiintyy yleisesti jäätikköjoki- ja rantakerrostumilla. Alavilla veden vaivaamilla mailla alkoi soistuminen ja turpeen muodostuminen pian alueen vapauduttua jään tai veden peitosta. Näin kallioperää peittävä maakerros vähitellen saavutti nykyiset piirteensä, joita tällä hetkellä ihminen muokkaa voimakkaasti luonnonvoimien ohella.

KAUPPILANMÄEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Sisällys ALUEEN YLEISKUVAUS (JOUKO SAARELAINEN)...2 YLEISTÄ...2 KIVENNÄISMAAT (JOUKO SAARELAINEN)...3 KALLIOALUEET...3 MOREENIKERROSTUMAT...3 KARKEARAKEISET KERROSTUMAT...4 HIENORAKEISET KERROSTUMAT...4 RANTAKERROSTUMAT...5 ELOPERÄISET KERROSTUMAT (JUKKA LEINO)...5 TURVEKERROSTUMAT...5 POHJAVESI (JOUKO SAARELAINEN)...5 POHJAVEDEN ESIINTYMINEN JA LAATU...5 KIRJALLISUUTTA...6 Geologian tutkimuskeskus PL 96 (Betonimiehenkuja 4) 02151 ESPOO Puh. 020 550 20 Fax. 020 550 12 www.gsf.fi

2 ALUEEN YLEISKUVAUS (Jouko Saarelainen) Yleistä Taulukko 1. Maalajit hehtaareina ja prosentteina maa-alasta. Metrin syvyydessä kuvattu pohjamaa ja sen päällä oleva pintamaa on merkitty kaksoistunnuksella, esim. Ht/Mr tarkoittaa, että karkeaa hietaa on alle 1 m hiekkamoreenin päällä. ha % Ka Kallio 517 5,2 Mr Hiekkamoreeni 1 569 15,7 Hk/Mr 13 0,1 Ht/Mr 29 0,3 HHt/Mr 4 HMr Hienoainesmoreeni 4 955 49,6 HHt/HMr 11 0,1 Sa/HMr 36 0,4 Ct/HMr 20 0,2 MrM Moreenimuodostuma, hiekkamoreenia 198 2,0 HMrM Moreenimuodostuma, hienoainesmoreenia 324 3,2 Lo Lohkareet 1 Sr Sora 1 Hk Hiekka 120 1,2 Ht Karkea hieta 303 3,0 Ct/Ht 40 0,4 HkM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta) hiekkavaltainen 22 0,2 HtM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta) hietavaltainen 31 0,3 EHtM (Ekstra)marginaalinen muodostuma, hietavaltainen 66 0,7 HHt Hieno hieta 127 1,3 Ct/HHt 10 0,1 Hs Hiesu 9 0,1 Sa Savi 443 4,4 Ht/Sa 10 0,1 HHt/Sa 5 0,1 Hs/Sa 2 Ct/Sa 29 0,3 LjSa Liejusavi 19 0,2 Ct/LjSa 4 Ct/Lj 16 0,2 Ct Saraturve 991 9,9 St Rahkaturve 55 0,6 Maa-aluetta 9 980 100,0 Vettä 20 Kartta-alueen pinta-ala 10 000 Mannerjäätikön mukana kulkeutuneet kivet ja lohkareet ovat kuluttaneet ja uurtaneet alueen kallioperää. Silokalliopinnoista mitattujen uurteiden suunnat vaihtelevat välillä 290-345. Vallitseva suunta on kuitenkin 335.

3 Mannerjäätikkö suli noin 9500 vuotta sitten. Aluetta peitti aluksi Itämeren muinainen Yoldiamerivaihe. Ainoastaan alue, joka on nykyisin 165-170 m mpy., oli vedenpinnan yläpuolella. Pajusenmäen ja Vänninmäen välinen alue on ollut suurena yhtenäisenä saarena tässä meressä. Suurin korkeus on Lehdonmäellä 232,5 m mpy. Maankohoamisen seurauksena meri mataloitui. Yoldiameri vaihtui makeavetiseksi Ancylusjärveksi. Maa kohosi lisää ja veden alta Saimaan vesistö kuroutui itsenäiseksi järveksi. Nk. Suursaimaan vaikutuspiiriin kuuluivat alueet, jotka nykyisin ovat tason 112,5 m mpy. alapuolella Kauppilanjoen ja Latukan ympäristössä. Suursaimaa laski aluksi Pohjanlahteen ja vaihe päättyi, kun vesistö sai uusia laskuuomia kaakkoisosaan ja lopulta syntyi Vuoksi n. 5000 vuotta sitten. Vedenpinta laski ja kartta-alueen vesistöt saivat nykyisen muotonsa.. KIVENNÄISMAAT (Jouko Saarelainen) Kallioalueet Kallioalueita, joihin kuuluvat kalliopaljastumat ja alle metrin paksuisen moreenin peittämät kalliot, on 5,2 % maa-alasta. Kartta-alueen kalliot sijaitsevat pääasiassa alueen eteläosassa Ryhälänmäen ympäristössä. Kartta-alueen kallioperä koostuu pääasiassa kahdesta eri kivilajityypistä. Länsiosassa on proterotsooisiin kiviin kuuluvaa graniittia ja osittain granodioriittia ja itäosan kivilajina on arkeeisiin kiviin kuuluva migmatiitti tai granitoidi. Moreenikerrostumat Kartta-alueella moreeni on pääasiassa mannerjäätikön alla kerrostunutta pohjamoreenia. Sen osuus on yli 65 % maa-alasta. Pohjamoreeni noudattelee kallioperän muotoja vaihtelevan paksuisena, yleensä alle 5 metrisenä kerroksena. Pohjamoreeni on lähes kauttaaltaan hienoainesmoreenia (savipitoisuus yli 5 %), joskin monin paikoin hienoainesmoreenin pintaosa on huuhtoutunut hiekkamoreeniseksi. Alueen itä- ja etenkin koillisosassa pohjamoreeni on kuitenkin monin paikoin hiekkamoreenia. Moreeneista tehtyjen rakeisuusanalyysien mukaan hienoainesmoreenin hienoainespitoisuus (Ø < 0,06 mm) vaihtelee välillä 33,3-60,6 % ja on keskimäärin 45,6 %. Savipitoisuus (Ø < 0,002 mm) vaihtelee välillä 5,5-14,8 % ja on keskimäärin 10,3 %. Hiekkamoreenilla hienoainespitoisuus vaihtelee välillä 21,2-46,1 % ja on keskimäärin 30,0 %. Savipitoisuus vaihtelee välillä 2,2-4,1 % ja on keskimäärin 3,1 %. Kuvassa 1 on esitetty alueelle tyypillisten maalajien rakeisuuskäyriä. Moreenimuodostumien osuus alueella on 5,3 % maa-alasta. Muodostumat sijaitsevat pääasiassa alueen korkeimmalla seudulla Mäkikylän, Nälkömäen ja Pajusenmäen alueilla. Erillisiä muodostumamäkiä on myös alueen muissa osissa. Karttakuvassa moreenimuodostumat näkyvät useimmiten pyöreähköinä kuvioina ja ne ovat jyrkkärinteisiä. Korkeus vaihtelee muutamasta metristä jopa 20 metriin. Maantieleikkausten, koekairausten ja seismisten luotausten perusteella mäet ovat kokonaan moreenia. Moreeni on ainekseltaan vähäkivistä ja vähälohkareista hienoainesmoreenia. Ainoastaan muutamat kumpareet Tervomäen ja Takkosuon välisellä alueella ovat hiekkamoreenia.

4 Kuva 1. Esimerkkejä alueen maalajien rakeisuuskäyristä. Karkearakeiset kerrostumat Karttalehtialueella on vain muutamia katkonaisia sora-, hiekka- ja hietamuodostumia. Näistäkin monet on jo hyödynnetty. Parhaimmat käyttämättömät hiekka- ja hietamuodostumat ovat Kauppilanmäen eteläpuolella olevan Murrinniityn itäpuolinen kapea harju, Ulpasmäen kaakkoispuolen hietakerrostumat ja Pajusenmäen ja Mäkikylän välisen laakson hietamuodostumat. GTK:n maa-ainesarkiston mukaan kartta-alueen harjujen kokonaismassamäärä on 1,44 milj.m 3, josta on arvioitu olevan hiekkavaltaista 1,37 milj. m 3 ja soravaltaista 0,07 milj.m 3. Hienorakeiset kerrostumat Alueen vähäiset hienorakeiset kerrostumat, savet, hiesut ja hienot hiedat sijaitsevat alavilla seuduilla Latukassa ja Kauppilanmäen pohjoispuolisella alavalla alueella. Koko maaalasta saven osuus on 4,4 %, hiesun vain 0,1 % ja hienon hiedan noin 1,3 %. Muinaisen Yoldiameren pohjalle moreenin päälle kerrostui pohjanmuotoja myötäilevä vuosikerrallisen hiesun ja saven kerros. Mitä kauemmaksi jäätikkö vetäytyi luoteeseen sitä ohuemmiksi ja savisemmiksi kerrostuvat vuosilustot muuttuivat siten, että aivan kerrostuman yläosassa vuosilustoja tuskin enää havaitsee. Heti lustokerrostuman päällä on noin 10 cm paksu punaharmaan lihavan saven kerros. Tällöin mannerjäätikön reuna on ollut jo Suomenselän luoteispuolella ja punaharmaan saven väri on peräisin Muhoksen muodostuman punasävyisestä savikivestä. Merivaiheen aikana sedimenttiä kerrostui noin 0,8-0,9 m. Heti mannerjäätikön sulamisen jälkeen maa kohosi voimakkaasti ja vedensyvyys pieneni. Alkoi vaihe, jonka aikana aaltoliike ja virtaukset kuluttivat nykyisiltä yläviltä alueilta sinne aiemmin kerrostuneita savi- ja hiesukerrostumia. Aines kerrostui uudelleen alueen alaviin osiin ja järvialtaisiin vanhempien sedimenttien päälle. Tätä kerrostumaa on noin 0,5-0,6 m. Suursaimaan vaikutuspiirissä olleille alueille on kerrostunut nk. postglasiaalisia eli jääkauden jälkeen kerrostuneita, hieman humuspitoisia savia ja liejusavia.

5 Rantakerrostumat Karttalehtialueen hiekat ja hiedat ovat huuhtoutuneet muinaisten Itämerivaiheiden aikana moreenirinteiltä ja kerrostuneet rantakerrostumiksi. Rantakerrostumien osuus on 4,2 % alueen maa-alasta. Laajimmat hiekka- ja hietakerrostumat ovat Kauppilanmäen aseman tienoilla, Pajusenmäen ja Mäkikylän välillä sekä Takkomäen ympäristössä. Kerrostumat ovat kuitenkin paksuudeltaan ohuita ja monin paikoin jo hyödynnetty. ELOPERÄISET KERROSTUMAT (Jukka Leino) Turvekerrostumat Kartta-alueen maa-alasta on turvekerrostumien peitossa 11,7 %. Jyrkkäpiirteisestä korkokuvasta johtuen suot sijaitsevat mäkien välisissä painanteissa ja laaksoissa. Osa soista on raivattu pelloksi. Muodoltaan suot ovat maaston mukaan mutkittelevia ja lahdekkeisia sekä usein mineraalimaan saarekkeiden pirstomia. Suot ovat jakautuneet alueelle verrattain tasaisesti. Laajin on länsiosassa sijaitseva Latukkasuo. Roviosuo, Latukkasuo ja Huhtisuo-Leppikorvensuo ovat syntyneet vesistön umpeenkasvun tuloksena ja siitä on merkkinä liejukerros suon turvekerrostuman alla. Muut tutkitut suot ovat syntyneet kohtalaisen hyvien valumasuhteiden vallitessa ja vedenjakajille. Näin ollen suurin osa niiden suoalasta on syntynyt metsämaan soistumana. Suot koostuvat monasti useammista altaista, joita ohutturpeiset alueet erottavat toisistaan. Edellä mainituissa umpeenkasvusoissa on saravaltaisen turpeen osuus noin 75 % (Taulukko 2). Rahkavaltaista turvetta niissä on vain keskiosien pintakerroksessa, mihin ympäristön valuvedet eivät enää ohjaudu ja suokasvillisuus on muuttunut karuksi. Muissa tutkituissa soissa turvekerrostumat koostuvat vaihtelevasti sararahka- ja rahkasaravaltaisista turpeista, joissa on vaihtelevia määriä eri kasvinjäännöksiä. Runsaasti puunjäännöksiä sisältävät turpeet ovat yleisiä soiden reunaosissa ja pienissä soissa. Maaston jyrkästä korkokuvasta johtuen suot syvenevät reunoistaan nopeasti ja turvekerroksen paksuus on keskimäärin noin 1,5 metriä. Ikolansuossa on huomattavan paksu turvekerrostuma. Rahkasuo taas on kauttaaltaan ohutturpeinen mineraalimaan soistuma. Turpeen keskimaatuneisuus on yleisesti alle H 5 (Taulukko 2). Rahkavaltaisissa turvekerrostumissa turpeen tuhkapitoisuus on 2-3 % ja saravaltaisissa 3-6 %. Turpeen tehollinen lämpöarvo on rahkavaltaisissa kerrostumissa noin 20 MJ/kg ja saravaltaisissa 21-22 MJ/kg. Yleisimmät suotyypit ovat erilaiset rämemuuttumat ja -ojikot. Laajempia luonnontilaisia alueita on Takkosuolla ja Töyrisuolla. Kartta-alueen soiden pääasiallisin käyttötapa on metsänkasvatus. Alueen turvevarojen käyttömahdollisuuksia on selvitetty GTK:n Turveraporteissa 143 ja 171. POHJAVESI (Jouko Saarelainen) Pohjaveden esiintyminen ja laatu Olosuhteet runsaan ja hyvälaatuisen pohjaveden muodostumiselle kartta-alueen maaperässä ovat huonot, sillä alueella on vähän karkean lajittuneen aineksen kerrostumia. Hiekkaa ja soraa on otettu pienistäkin muodostumista. Kartta-alueen moreenikerrostumat ovat tiiviytensä ja suuren hienoainespitoisuutensa takia huonosti vettä johtavia. Muutamin paikoin moreenialueilla on kuitenkin kohtalaisen hyviä lähteitä. Tähän on syynä jyrkkä topografia ja sen aiheuttama runsas pohjaveden virtaus. Yksittäisten talouksien käyttöön pohjavettä on saatavissa riittävästi koko alueella.

6 GTK on tutkinut alueelta kaksi pohjavesinäytettä. Toinen näyte on kaivosta Latukan alueelta ja toinen kaivosta Mäkikylältä. Laboratoriotutkimusten perusteella veden laatu näissä näytteissä ei täysin täytä hyvälle käyttövedelle asetettuja vaatimuksia. Esim. Latukan alueelta otettu vesinäyte on ollut hapan ja nitraattipitoisuus on ollut korkea. Mäkikylän alueen näyte on ollut lievästi hapan. KIRJALLISUUTTA Suomen Kartasto, vihko 123-126, Geologia. Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura 1990. Haavisto, M. (toim.) (1983). Maaperäkartan käyttöopas. 1:20 000, 1:50 000. Geologinen tutkimuslaitos. Opas 10. Kukkonen, E. ja Sahala, L. (1988). Iisalmen kartta-alueen maaperä, lehti 3341 Iisalmi 1:100 000. Geologian tutkimuskeskus. Paavola, J. (1990). Suomen geologinen kartta. Kallioperäkartta, lehti 3341 Iisalmi 1:100 000. Geologian tutkimuskeskus. Saarelainen, J. (1984). Sonkajärven suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa 1. Maaperäosasto, raportti P13.4/84/143. 254 s. Saarelainen, J. (1985). Sonkajärven suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa 2. Maaperäosasto, raportti P13.4/85/171. 235 s.

MAAPERÄKARTAT Suomen maaperä 1 : 1 000 000, painettu 1984 (sisältyy myös Suomen kartaston vihkoon 123-126, Geologia) esittää maaperää värein ja symbolein syntytavan mukaan luokiteltuina geologisina muodostumina. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen ja Venäjän Federaation luoteisosan maaperä ja sen raaka-ainevarat 1 : 1 000 000, painettu 1993 kahtena karttalehtenä. Kartassa esitetään maaperägeologisten muodostumien ohella tärkeimmät kvartäärikerrostumien hyödyntämiskohteet. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen Geologinen Yleiskartta 1 : 400 000. Maaperäkartta. Painettu Etelä- ja Keski-Suomen osalta vuosina 1906-1953 vanhan yleiskartan pohjalle (9 lehteä kantakartaston vanhan lehtijaon mukaan) ja Pohjois-Suomen osalta vuosina 1963-1986 uuden yleiskartan pohjalle (13 lehteä uuden lehtijaon mukaan). Monivärinen kartta esittää maaperää osin geologisina muodostumina ja osin maalajialueina ja antaa karkean kuvan maaperän rakenteesta ja maalajien jakaumasta maakuntatasolla. Kartta puuttuu kapealta itä-länsisuuntaiselta vyöhykkeeltä, suunnilleen Oulun korkeudelta ja aivan maan eteläisimmästä osasta. Vanhimmissa maaperäkartoissa on pohjakartasta ja työmenetelmistä johtuvia puutteellisuuksia. Suomen Geologinen kartta 1 : 100 000. Maaperäkartta. Vuoteen 2000 mennessä karttoja on painettu lähinnä Etelä-Suomesta 77 kpl. Monivärinen kartta esittää geologisia muodostumia ja maalajeja yleiskarttaa yksityiskohtaisemmin. Useimmista kartoista on saatavina myös karttalehtiselostukset. Lähes kaikki karttalehdet ovat saatavissa myös numeerisessa muodossa. Maaperäkartta 1 : 20 000 ja 1 : 50 000. Vuoteen 2000 mennessä on maastamme kartoitettu kolmasosa. Moni- tai yksiväristä, peruskarttapohjalle painettua maaperäkarttaa kääntöpuolelle painettuine selostuksineen on valmiina 552 kpl ja sen lisäksi yksinomaan digitoituna noin 300 kpl. Pohjois-Suomen kartat on pääosin julkaistu 1 : 50 000 mittakaavassa. Työn alla oleva kartta-aineisto numeeristetaan, samoin tehdään myös painetutulle kartta-aineistolle. Maaperäkartat ja niihin liittyvät tiedot ovat saatavissa erilaisina tulosteina tai siirtotiedostoina. Tietoja voidaan käyttää maankäytön suunnittelussa, maankamaran raaka-ainevarojen selvittelyssä yms. MAAPERÄKARTOITUSPALVELUT Geologian tutkimuskeskus tekee maksullisena palveluna suurimittakaavaisia ja temaattisia (1 : 2 000 1 : 10 000) maaperäkartoituksia, joissa otetaan huomioon tilaajan erityistarpeet. Kartoituksen yhteydessä tehdään kairauksia ja geofysikaalisia mittauksia tilaajan toivomassa laajuudessa. Yksityiskohtaisia tietoja maa-aineksista, turvevaroista ja pohjavesitutkimuksista voi tiedustella Geologian tutkimuskeskuksesta. Numeerisia perustietoaineistoja on saatavissa paikkatietojen yhteiskäytön kautta tai suoraan GTK:sta erilaisina siirtotiedostoina. Teemakarttoja pystytään tuottamaan alueilta, missä geologisen kartoitustiedon määrä on riittävän kattavaa ja monipuolista. GTK:n yhteyshenkilöt selvittävät edellytykset teemakarttojen tuottamiseen. Lisätietoja maaperäkartoista Etelä-Suomen aluetoimisto PL 96 (Betonimiehenkuja 4) 02151 ESPOO Puh. 020 550 20 Fax. 020 550 12 Väli-Suomen aluetoimisto PL 1237 (Neulaniementie 5) 70211 KUOPIO Puh. 020 550 30 Fax. 020 550 13 Pohjois-Suomen aluetoimisto PL 77 (Lähteentie 2) 96101 ROVANIEMI Puh. 020 550 40 Fax. 020 550 14

Taulukko 2. Numerotietoja GTK:n karttalehden 3341 06 alueelta tutkimista soista. Suon nimi Suokairauspisteet ha Keskimäär. maatuneisuus H Keskimääräinen paksuus m pintaosa koko suo Tutkittu suoalue Yli 2 m:n syvyinen alue Turvemäärä milj. suo-m 3 pintaosa koko suo Syvin piste m Turvelajisuhteet % S-valtaiset C-valtaiset Pintaala Pintaala ha Keskimääräinen paksuus m pintaosa koko suo Turvemäärä milj. suo-m 3 pintaosa koko suo IKOLANSUO 401-404 57 5.1 0.4 2.4 0.21 1.35 5.6 79 21 35 0.3 3.1 0.13 1.08 TAKKOSUO 405-407 21 4.6 0.6 1.6 0.12 0.34 4.7 83 17 5 1.1 3.6 0.05 0.18 TÖYRISUO 408-409 17 4.5 0.8 1.6 0.13 0.27 4.8 71 29 5 1.2 3.0 0.06 0.15 SOIDINSUO 410-412 23 4.7 0.1 1.2 0.03 0.27 4.6 61 32 5 0.4 3.1 0.01 0.15 HUHTISUO- LEPPIKOR- VENSUO 413-416 43 4.7 0.3 1.6 0.15 0.71 4.1 23 77 13 0.0 2.8 0.01 0.37 LATUKKASUO 417-427 110 4.3 0.1 1.4 0.09 1.54 3.0 9 91 28 0.1 2.3 0.03 0.65 RAHKASUO 428-430 30 6.3 0.2 0.8 0.05 0.24 1.7 65 35 0 0.0 0.0 0.00 0.00 ROVIOSUO 431-435 35 4.8 0.5 2.4 0.14 0.85 4.1 27 73 23 0.5 3.1 0.12 0.71 Yhteensä/keskimäärin 336 4.8 0.3 1.7 0.92 5.57 4.1 43 57 114 0.4 2.9 0.41 3.29 8