MAAPERÄKARTTA 1 : 20 000 SELITYS LEHTI 2334 11+3312 02 SELÄNTAUKSEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Jouko Saarelainen 2334 09 2334 12 3312 03 3312 06 ALVAJÄRVI PIHTIPUDAS RÖNNYNKYLÄ Pihtipudas 2334 08 2334 11 3312 02 3312 05 VÄLJÄNNEVA SELÄNTAUS ILOSJOKI 2334 07 2334 10 3312 01 3312 04 HOLMISPERÄ KEITELEPOHJA LÖYTÄNÄ Espoo 2002
SUOMEN MAAPERÄN KEHITYS Suomen maankamara koostuu ikivanhasta peruskalliosta eli kallioperästä ja sitä peittävistä maalajeista eli maaperästä. Maapeite ei ole yhtenäinen, vaan kallioperä on paikoin paljastuneena. Maapeitteen paksuus voi olla jopa 100 m, mutta keskipaksuus on vain 8,5 m. Maaperä on syntynyt maapallon kehityshistorian nuorimman kauden, kvartäärikauden aikana. Se alkoi 2-3 miljoonaa vuotta sitten ja ulottuu nykyaikaan asti. Kvartäärikaudella oli useita jääkausia, joiden aikana mannerjäätiköt peittivät laajoja alueita Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Jääkausien välisinä nk. interglasiaaliaikoina ilmasto oli nykyisen kaltainen tai jopa jonkin verran nykyistä lämpimämpi. Viimeisin jääkausi, jota kutsutaan Veiksel-jääkaudeksi, alkoi 120 000 vuotta sitten ja päättyi noin 10 000 vuotta sitten. Sen alkupuolella oli kaksi leudomman ilmaston jaksoa, interstadiaalivaihetta, joiden aikana mannerjäätiköt pienenivät. Pohjois-Euroopasta ne hävisivät lähes kokonaan. Suomen maaperä on pääosin syntynyt viimeisimmän jääkauden aikana ja sen jälkeen. Paikoin tavataan viimeistä jääkautta vanhempia jääkautisia sekä interglasiaalisia ja -stadiaalisia kerrostumia. Niitä tutkimalla on saatu kuva maamme kvartäärikautisesta kehityksestä. Mannerjäätikön toiminnan tuloksena, pääosin sen reunaosan alla, syntyi moreenia. Se on maamme yleisin maalaji, jota esiintyy kallioperää myötäilevänä peitteenä ja erilaisina moreenimuodostumina. Mannerjäätikön sulaessa valtavat vesivirrat eli jäätikköjoet koversivat erilaisia uomia. Ne myös kerrostivat lajittelemaansa soraa ja hiekkaa jäätikön alle harjuiksi (esim. Punkaharju) ja sen eteen suistoiksi eli deltoiksi (Salpausselät ovat sarja vierekkäisiä reunadeltoja). Mannerjäätikön sulaessa poistui maankuorta kuormittanut 2-3 kilometrin paksuinen jääkerros, jonka alas painama maankuori alkoi vähitellen kohota aiempaan asemaansa. Maankohoaminen oli aluksi nopeaa ja jatkuu yhä. Suurimmillaan maankohoaminen on Merenkurkussa, lähes metri ja pienimmillään Kaakkois-Suomessa, alle 20 senttimetriä sadassa vuodessa. Yli puolet maamme pinta-alasta oli painunut niin syvälle, että mannerjäätikön sulaessa vesi peitti alueita, jotka nykyään ovat kohonneet jopa yli 200 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolelle. Tämän ns. ylimmän rannan alapuolelle kerrostui seisovassa vedessä muinaisissa Itämeren vaiheissa savea ja hiesua. Maankohoamisen vuoksi ylimmän rannan alapuolella esiintyy kohoumien rinteillä muinaisrantoja ja rantakerrostumia. Vedestä nousseella maalla joet kuluttivat ja kerrostivat hiekkaa ja hietaa jokivarsiin. Tuuli kuljetti ja kerrosti hiekkaa lentohiekkakinoksiksi eli dyyneiksi, joita esiintyy yleisesti jäätikköjoki- ja rantakerrostumilla. Alavilla veden vaivaamilla mailla alkoi soistuminen ja turpeen muodostuminen pian alueen vapauduttua jään tai veden peitosta. Näin kallioperää peittävä maakerros vähitellen saavutti nykyiset piirteensä, joita tällä hetkellä ihminen muokkaa voimakkaasti luonnonvoimien ohella.
SELÄNTAUKSEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Sisällys ALUEEN YLEISKUVAUS (JOUKO SAARELAINEN)...2 YLEISTÄ...2 KIVENNÄISMAAT (JOUKO SAARELAINEN)...2 KALLIOALUEET...2 MOREENIKERROSTUMAT...3 KARKEARAKEISET KERROSTUMAT...4 HIENORAKEISET KERROSTUMAT...4 RANTAKERROSTUMAT...4 ELOPERÄISET KERROSTUMAT (JOUKO SAARELAINEN)...4 TURVEKERROSTUMAT...4 POHJAVESI (JOUKO SAARELAINEN)...5 POHJAVEDEN ESIINTYMINEN JA LAATU...5 MAAPERÄÄN LIITTYVIÄ LUONTOKOHTEITA...6 KIRJALLISUUTTA...6 Geologian tutkimuskeskus PL 96 (Betonimiehenkuja 4) 02151 ESPOO Puh. 020 550 20 Fax. 020 550 12 www.gsf.fi
2 ALUEEN YLEISKUVAUS (Jouko Saarelainen) Yleistä Taulukko 1. Maalajit hehtaareina ja prosentteina maa-alasta. Metrin syvyydessä kuvattu pohjamaa ja sen päällä oleva pintamaa on merkitty kaksoistunnuksella, esim. Ht/Mr tarkoittaa, että karkeaa hietaa on alle 1 m hiekkamoreenin päällä. ha % Ka Kallio 582 6,5 Mr Hiekkamoreeni 6 251 69,4 Hs/Mr 38 0,4 Ct/Mr 65 0,7 St/Mr 87 1,0 MrM Moreenimuodostuma 63 0,7 Lo Lohkareet 64 0,7 Ki Kivet 20 0,2 Sr Sora 3 Hk Hiekka 16 0,2 Ht Karkea hieta 116 1,3 Ct/Ht 39 0,4 SrM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta) soravaltainen 1 0,0 HkM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta) hiekkavaltainen 15 0,2 HHt Hieno hieta 150 1,7 Ct/HHt 17 0,2 Hs Hiesu 222 2,5 HHt/Hs 3 Ct/Hs 20 0,2 Sa Savi 46 0,5 HHt/Sa 6 0,1 Hs/Sa 122 1,4 Ct/Sa 23 0,3 Lj Lieju 8 0,1 Ct Saraturve 728 8,1 St Rahkaturve 302 3,4 Maa-aluetta 9 007 100,0 Vettä 1 403 Kartta-alueen pinta-ala 10 410 Alvajärven pinta kartta-alueen pohjoisosassa on noin 111,5 m mpy. Korkeimmat alueet ovat lounais- ja kaakkoisosassa Hirvipuronkankaalla ja Teerimäellä (noin 195 m mpy). Suurin korkeus on Teerimäellä noin 195 m mpy. KIVENNÄISMAAT (Jouko Saarelainen) Kallioalueet Kallioalueiden osuus on noin 6,5 % karttalehtialueen maa-alasta. Kallioalueisiin kuuluvat kalliopaljastumat ja alle metrin paksuisen moreenin peittämät kalliot. Suuria yhtenäisiä
3 kallioalueita on Teerimäen ja Hurrikanahon ympäristössä sekä koillisosassa Niemenharjun ja Rupolahdenkankaan välillä. Mannerjäätikön kallioon kuluttamia uurteita on havaittu kuudesta paikasta pääasiassa karttalehtialueen lounaisosasta. Uurteitten suunta vaihtelee 300-325. Karttalehtialueen kallioperä koostuu useista eri kivilajeista. Länsi- ja keskiosassa on hallitsevana granodioriitti, ja itä- ja lähinnä kaakkoisosassa graniitti. Aivan koillisosa koostuu amfiboliiteista, kiilleliuskeesta ja kvartsimaasälpäliuskeesta. Aivan lounaisosassa on myös liuskeita. Moreenikerrostumat Karttalehtialueen maa-alasta on yli metrin paksuisten kallioperää verhoavien pohjamoreenikerrostumien osuus runsaat 70 %. Moreenit ovat pääasiassa hiekkamoreeneita, joiden savespitoisuus on alle 5 %. Näytteiden perusteella Teerimäen ja Kurkijärven pohjoispuolella moreeni on hienoainesmoreenia, jonka savespitoisuus on yli 5 %. Alueet on kuitenkin jätetty kartalle rajaamatta, koska maastossa selvää rajaa ei ole voitu määrittää. Alueen pohjamoreenikerrostumat myötäilevät kallioperän pinnanmuotoja, ja moreenikerrostumien paksuus on alle 5 metriä. Paikoitellen moreeni on pintaosastaan erittäin lohkareista, kuten esim. Rupolahdenkankaalla ja Rapeikonkankaalla sekä Suvannonlahden kaakkoispuolella. Moreenin hienoainespitoisuus (Ø < 0.06 mm) vaihtelee välillä 30-52 % ja on keskimäärin 41 %. Savipitoisuus (Ø < 0,002 mm) vaihtelee välillä 2-7 % ja keskiarvo on 3 %. Kuvassa 1 on esitetty muutamien alueelle tyypillisten maalajien rakeisuuskäyriä. Moreenimuodostumien osuus maa-alasta on 0,7 %. Niitä esiintyy Suvannonlahden pohjois-ja koillispuolella. Moreenimuodostumat ovat vaihtelevan muotoisia, yleensä kuitenkin pyöreähköjä, noin 5-15 m korkeita kumpumoreeneita. Aines on hiekkaista ja lohkareista moreenia. Karttalehtialueen länsiosassa on lisäksi muutamia jäätikön liikkeen suuntaisia (noin 320 ) kallioytimisiä moreeniselänteitä. Moreenikerrostuman paksuus on yleensä vain muutamia metrejä. Tällaisia mäkiä ovat esim. Pirttimäki, Mäntymäki ja Kurkikallio. Kuva 1. Esimerkkejä alueen maalajien rakeisuuskäyristä.
4 Karkearakeiset kerrostumat Aivan kartta-alueen koilliskulmauksessa on pieni hiekkavaltainen Niemenharjuun kuuluva alue. Alueen pinta-alasta harju on noin 0,2 %. Geologian tutkimuskeskuksen sora- ja hiekkavarojen arviointitutkimusten mukaan kartta-alueen harjun kokonaismassamäärä on 0,33 milj. m 3, josta on arvioitu hiekkavaltaista ainesta olevan 0,28 milj. m 3 ja soravaltaista ainesta 0,05 milj. m 3. Hienorakeiset kerrostumat Hienorakeiset savi-, hiesu- ja hienohietakerrostumat sijaitsevat alavilla seuduilla kuten Tervajoen varrella, Alvajärven lounaisrannalla ja koilliskulmalla Niemenharjun ympäristössä. Savialueiden osuus maa-alasta on 2,3 %. Savialueet ovat lähes poikkeuksetta hiesun tai hienon hiedan peitossa. Yli metrin paksuisia hiesualueita on 2,7 % ja hienohieta-alueita 1,9 % maa-alasta. Mannerjäätikkö suli alueelta noin 9400 vuotta sitten. Aluksi aluetta peitti kymmenien metrien syvyinen Yoldiameri-niminen Itämeren muinainen vaihe. Ainoastaan Teerimäen ja lounaisosan mäkien laet yli 185 m mpy olevilta osiltaan olivat saarina. Meren pohjalle kerrostui vuosikerrallista savea ja hiesua, jossa punaharmaat saviset talvilustot vuorottelevat harmaitten hiesuisten kesälustojen kanssa. Savipitoisuus on tämän noin 60-70 cm paksun kerrostuman alaosassa 30-45 % ja kerrostuman noin 10 cm paksussa savisimmassa, punaharmaassa yläosassa yli 50 %. Punaharmaan lihavan savikerrostuman päälle kerrostui Yoldiamerta seuranneen Ancylusjärvivaiheen aikana harmaata tasalaatuista hiesua ja savea noin 50-70 cm. Maankohoamisen seurauksena veden syvyys vähitellen pieneni. Aaltoliike ja virtaukset kuluttivat mataloituneilta alueilta sinne aiemmin kerrostuneita savi- ja hiesukerrostumia. Aines kerrostui uudelleen alueen laaksoihin ja altaisiin, esim. nykyisen Alvajärven ympäristöön ja pohjalle. Maankohoamisen edistyessä alue nousi kokonaan merenpinnan yläpuolelle ja ainoastaan nykyisen Alvajärven ja Koliman ranta-alueet kapeana kaistaleena noin 119 m mpy tasolle saakka jäivät nk. Muinais-Päijänteen vaikutuspiiriin. Nykyisten laaksojen ja alavien alueiden paksut savi- ja hiesukerrostumat ovat aikanaan syvänteisiin kerrostunutta savea ja hiesua. Kuvassa 2 on esitetty alueelle tyypillinen hienosedimenttien kerrosjärjestys peltoalueilla. Rantakerrostumat Alueen rantakerrostumat ovat moreenista huuhtoutunutta soraa, hiekkaa ja hietaa. Ne sijaitsevat eri puolilla karttaaluetta. Rantakerrostumien osuus on noin 1,5 % maa-alasta. Suurin yhtenäinen rantakerrostuma-alue on alueen eteläreunalla olevan Teerimäen ympäristössä. Teerimäki oli tuolloin noin 10 m merenpinnan yläpuolelle ulottunut saari. ELOPERÄISET KERROSTUMAT (Jouko Saarelainen) Turvekerrostumat Karttalehtialueen maa-alasta on yli metrin paksuista turvekerrostumaa 1030 ha. Tästä ravinteista suota (Ct) on 728 ha ja vähäravinteista (St) 302 ha. Alle metrin syvyisiä ravinteisia soita on 164 ha ja vähäravinteisia 87 ha. Alueen suot kuuluvat suoyhdistymätyypiltään Pohjanmaan aapasoihin, lähinnä sen alaryhmittymien Järvi-Suomen aapasoiden ja Suomenselän aapasoiden rajavyöhykkeelle. Kartta-alueen yleisimpiä suotyyppejä ovat minerotrofiset sararämeet, saranevat, varsinaiset korvet ja korpirämeet. Muita yleisiä suotyyppejä ovat tupasvillaräme, isovarpuinen räme ja pal-
5 Syvyys m Kuva 2. Tyypillinen hienosedimenttien kerrosjärjestys peltoalueilla. 1. Hiesu tai savi, 2. Savi ja 3. Moreeni. losararäme sekä ainakin Vihvilässuolla paikoin rahkaneva. Suot ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta ojitettuja ja lannoitettuja. Niiden suotyypit ovat eriasteisia muuttumia, joilla puuston kasvu ei ole luonnonmukaista. Soistuminen alueella alkoi heti, kun alavatkin alueet kohosivat vedenpinnan yläpuolelle noin 8000 vuotta sitten. Soiden kehittyminen alkoi veden alta paljastuneen maan soistumisen tai järvien ja lampien umpeenkasvamisen kautta. Nykyisin alueen soiden keskisyvyys on hieman yli yhden metrin ja paksuturpeisimmat paikat ovat 3-4 metriä. Alueen suuret suot Jämsänneva, Kalliosuo, Mäntysuo ja Vihvilässuo eivät sovellu suurteolliseen polttoturvetuotantoon. Ne ovat pääasiassa ohutturpeisia ja paksut turvekerrostumat ovat liian pienialaisia ja erillisiä. Soilla on kuitenkin merkitystä pientuotantosoina. POHJAVESI (Jouko Saarelainen) Pohjaveden esiintyminen ja laatu Alueen maaperä on varsin epäedullista hyvälaatuisen ja runsaan pohjaveden muodostumiselle, sillä alueella ei ole paksuja karkean lajittuneen aineksen kerrostumia. Ainoastaan koilliskulmaan ulottuvalla Niemenharjun osalla on merkitystä hyvän pohjaveden muodostumisalueena. Alueen maasto on suurimmaksi osaksi tasaista ja soista sekä moreenien hienoainespitoisuus korkeahko. Näiden syiden takia pohjaveden liikkuminen ja muodostuminen on vähäistä. Kaakkoisosassa mäkien rinteitä peittävät lohkareiset hiekkamoreenikerrostumat. Mäkien alarinteillä on muutamia runsasvetisiä lähteitä. Suurimman virtaama on noin 25 m 3 /vrk. Alueelta on tutkittu GTK:n toimesta kaksi pohjavesinäytettä Seläntauksen kylän kaivoista (x=7024.5, y=3426.6 ja x=7027.5, y=2574.2). Happamuuden, orgaanisen aineksen ja
6 korkean raudan määrän takia näytteet eivät täysin täytä hyvälle käyttövedelle asetettuja vaatimuksia. MAAPERÄÄN LIITTYVIÄ LUONTOKOHTEITA - Muinaisen Yoldiameren ylin ranta Teerimäellä n. 185 m mpy. sekä sen yläpuolinen pieni vedenkoskematon alue. - Kivinen "pirunpelto" Louhurannankankaalla Alvajärven rannalla. Routa on vähitellen nostanut ja rikastanut moreenin kivet ja lohkareet maan pintaan. KIRJALLISUUTTA Haavisto, M. (toim.) (1983). Maaperäkartan käyttöopas 1:20 000, 1:50 000. Geologinen tutkimuslaitos. Opas 10. Toivonen, T. (1982). Pihtiputaan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Geologinen tutkimuslaitos, Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/98. Virtanen, K. (1983). Pihtiputaan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus. Osa 2. Geologinen tutkimuslaitos, Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/133.
MAAPERÄKARTAT Suomen maaperä 1 : 1 000 000, painettu 1984 (sisältyy myös Suomen kartaston vihkoon 123-126, Geologia) esittää maaperää värein ja symbolein syntytavan mukaan luokiteltuina geologisina muodostumina. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen ja Venäjän Federaation luoteisosan maaperä ja sen raaka-ainevarat 1 : 1 000 000, painettu 1993 kahtena karttalehtenä. Kartassa esitetään maaperägeologisten muodostumien ohella tärkeimmät kvartäärikerrostumien hyödyntämiskohteet. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen Geologinen Yleiskartta 1 : 400 000. Maaperäkartta. Painettu Etelä- ja Keski-Suomen osalta vuosina 1906-1953 vanhan yleiskartan pohjalle (9 lehteä kantakartaston vanhan lehtijaon mukaan) ja Pohjois-Suomen osalta vuosina 1963-1986 uuden yleiskartan pohjalle (13 lehteä uuden lehtijaon mukaan). Monivärinen kartta esittää maaperää osin geologisina muodostumina ja osin maalajialueina ja antaa karkean kuvan maaperän rakenteesta ja maalajien jakaumasta maakuntatasolla. Kartta puuttuu kapealta itä-länsisuuntaiselta vyöhykkeeltä, suunnilleen Oulun korkeudelta ja aivan maan eteläisimmästä osasta. Vanhimmissa maaperäkartoissa on pohjakartasta ja työmenetelmistä johtuvia puutteellisuuksia. Suomen Geologinen kartta 1 : 100 000. Maaperäkartta. Vuoteen 2000 mennessä karttoja on painettu lähinnä Etelä-Suomesta 77 kpl. Monivärinen kartta esittää geologisia muodostumia ja maalajeja yleiskarttaa yksityiskohtaisemmin. Useimmista kartoista on saatavina myös karttalehtiselostukset. Lähes kaikki karttalehdet ovat saatavissa myös numeerisessa muodossa. Maaperäkartta 1 : 20 000 ja 1 : 50 000. Vuoteen 2000 mennessä on maastamme kartoitettu kolmasosa. Moni- tai yksiväristä, peruskarttapohjalle painettua maaperäkarttaa kääntöpuolelle painettuine selostuksineen on valmiina 552 kpl ja sen lisäksi yksinomaan digitoituna noin 300 kpl. Pohjois-Suomen kartat on pääosin julkaistu 1 : 50 000 mittakaavassa. Työn alla oleva kartta-aineisto numeeristetaan, samoin tehdään myös painetutulle kartta-aineistolle. Maaperäkartat ja niihin liittyvät tiedot ovat saatavissa erilaisina tulosteina tai siirtotiedostoina. Tietoja voidaan käyttää maankäytön suunnittelussa, maankamaran raaka-ainevarojen selvittelyssä yms. MAAPERÄKARTOITUSPALVELUT Geologian tutkimuskeskus tekee maksullisena palveluna suurimittakaavaisia ja temaattisia (1 : 2 000 1 : 10 000) maaperäkartoituksia, joissa otetaan huomioon tilaajan erityistarpeet. Kartoituksen yhteydessä tehdään kairauksia ja geofysikaalisia mittauksia tilaajan toivomassa laajuudessa. Yksityiskohtaisia tietoja maa-aineksista, turvevaroista ja pohjavesitutkimuksista voi tiedustella Geologian tutkimuskeskuksesta. Numeerisia perustietoaineistoja on saatavissa paikkatietojen yhteiskäytön kautta tai suoraan GTK:sta erilaisina siirtotiedostoina. Teemakarttoja pystytään tuottamaan alueilta, missä geologisen kartoitustiedon määrä on riittävän kattavaa ja monipuolista. GTK:n yhteyshenkilöt selvittävät edellytykset teemakarttojen tuottamiseen. Lisätietoja maaperäkartoista Etelä-Suomen aluetoimisto PL 96 (Betonimiehenkuja 4) 02151 ESPOO Puh. 020 550 20 Fax. 020 550 12 Väli-Suomen aluetoimisto PL 1237 (Neulaniementie 5) 70211 KUOPIO Puh. 020 550 30 Fax. 020 550 13 Pohjois-Suomen aluetoimisto PL 77 (Lähteentie 2) 96101 ROVANIEMI Puh. 020 550 40 Fax. 020 550 14