Seppo Sippu Pistoolisepän ja kattilaseppien suku Sippolan Liikkalasta: Seppälä, Ahola, Seppä, Liceen, Licin, Licenius, Niemi Esitelmä Kymenlaakson sukututkimusseuran jäsentapaamisessa Kotkassa kaupunginkirjaston Einon kammarissa 10/4 2018 (lisätty 9/6 2018 korjaussivu) http://sippu630.mbnet.fi/seppien_suku.pdf 1
Liceen, Licin, Licenius Painetusta kirjallisuudesta ovat vanhastaan tuttuja Vehkalahden pitäjän Sippolan kappelin Liikkalan kylän Aholan rusthollari, pistooliseppä ja valtiopäivämies Simo Sipinpoika sekä erityisesti hänen poikansa, Haminan koulumies Johan Liceen sekä veljensä, Hirvelän Sepän rusthollarin, seppä Eerik Sipinpojan pojat everstiluutnantti Erich Licin ja Ristiinan kirkkoherra Thomas Licenius. Ks. esim. AKIANDER 1866, 1868, ANREP 1858 64, NORDENSTRENG 1908 09, RAMSAY 1909, LEWENHAUPT 1921, ELGENSTIERNA 1925, ROSÉN 1936, BRENNER YM 1936, BLOMSTEDT 1947, PINOMAA 1949, CARPELAN 1954, HELLGREN 1957. Sivistyneistösukunimen valinnan pohjana lienevät olleet nimenottajien synnyinkylä Liikkala ja Rooman keisari (308 324) Licinius. Samaa nimeä oli samoihin aikoihin (1700-luvulla) Ruotsissa myös muilla suvuilla. 2
Nimeä käyttivät myös Erich Licinin ja Thomas Liceniuksen veljet, Hirvelän Sepän rusthollarit Heikki ja Pekka Eerikinpojat Liceen sekä heidän serkkunsa, Valkealan Haimilan Niemen isäntä, kuudennusmies Tuomas Matinpoika Liceen, mutta seuraavissa talonpoikaissukupolvissa nimi jäi pois käytöstä. Johan Liceeniltä ja Thomas Liceniukselta ei jäänyt aikuisikään eläneitä lapsia, ja Erich Licinin lasten kuoltua nimi näyttää hävinneen kokonaan (tästä suvusta). Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkelissa 1640 1852 (http:// ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi) Johan Liceen (Licenius, n:o 4892) mainitaan erheellisesti Thomas Liceniuksen (n:o 4891) veljeksi. Asiakirjoissa Liceen-, Licin-nimi esiintyy monissa muissakin kirjoitusasuissa, mm. Lecin, Lesin, Lesijn, Lessin, Lisin, Lisiin, Liseen, Lijseen, Licijn. 3
Johan Liceen, aluksi Licenius, s. Liikkalan Aholassa n. 1682. Ylioppilaaksi Turussa (viip.) 9/2 1706. Isänsä ja veljensä jälkeen Aholan rusthollari. Krouvari. Sai piispalta 1722 valtakirjan Vehkalahden pedagogiksi eli koulumestariksi ja aloitti lasten opetuksen samana vuonna. Sai edeltäjästään poiketen palkakseen ainoastaan Vehkalahden ja Kymin pitäjien teinirahat. [AKIANDER 1866; NORDENSTRENG 1908 09.] Opetti Vehkalahden pitäjän rahvaan sekä Haminaksi uudelleen nimetyn Vehkalahden kaupungin alemman porvariston lapsia, joille vanhemmat eivät kyenneet pitämään ja palkkaamaan mitään erityistä oppimestaria. Piti koulua ensimmäiset neljä vuotta maalla, todennäköisesti Aholan rusthollissaan Liikkalassa, koskei kaupungin maistraatti halunnut osoittaa varoja uuden koulutuvan rakentamiseen eikä kortteeria opettajakunnalle. Valitti siitä ja palkkauksestaan useaan kertaan Porvoon konsistorille, Haminan maistraatille ja Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin maaherralle. 4
Kirjeessään 24/8 1737 Porvoon piispalle ja konsistorille Liceen kertoo, että oli 15 pedagoginvuotensa aikana yrittänyt huolehtia hiomattoman suomalaisen niin kaupungista kuin maalta tulleen nuorison tarpeellisesta opetuksesta; kouluseura oli koostunut 35 40 oppilaasta; jotkut vanhimmista oli vuosittain päästetty osaksi kymnaasiin, osaksi Savonlinnan katedraalikouluun ja sittemmin Lappeenrantaan; ne, jotka olivat oppineet ABC-kirjan, katekismuksen ja virsikirjan ja jonkin verran harjoitelleet kirjoitusta mutta joilla ei ole ollut taipumusta tai halua jatkaa latinan kouluharjoituksilla, olivat menneet upseerien palvelukseen, käsityöoppiin tai toimeen kauppiaille; näitä oli 72 nuorukaista. Nyt vanhuutensa ja voimattomuutensa vuoksi Liceen ei enää jaksanut toimessaan eikä voinut jäädä loppuelämäkseen sellaiseen orjuuteen, josta oli saanut vain 140 kuparitaalarin vuotuisen palkan; sillä ei hän voinut tyydyttää saamamiehiään, joilta oli joutunut välttämättömiin tarpeisiinsa monta kertaa lainaamaan. 5
Pedagogintoimestaan eron saatuaan ja avioiduttuaan Johan Liceen muutti Haminasta Liikkalaan Aholan rustholliinsa. Liceen kuoli 11/5 1742, ja 13/5 hänet haudattiin Vehkalahden kirkkoon poikapuolensa Johan Mörskoviuksen kustannuksella 57 kuparitaalarista. Myöhemmin samana vuonna kuolivat Liceenin poika ja leski. Liceen kasasi elinaikanaan päälleen huomattavat velat, niin että hänen lapsipuoltensa isänperinnöstä sekä poikapuoli Johanin yksityisistä varoista oli jouduttu laittamaan Aholan rusthollin tarpeisiin 1648 taalaria 28 äyriä kuparirahaa (vastaten n. 118 tynnyriä rukiita), sisältäen ratsuvarusteet ja kaikkien kolmen hautajaiskustannukset. Johan Mörskovius kertoi saaneensa isäpuoleltaan vain vanhan mustan takin, liivit ja vanhan lippaan, hänen veljensä ei yhtään mitään; isäpuolen kirjat ja muu vähäinen roju oli kadonnut sodan ja kaupungin ja maaseudun autioitumisen myötä, niin ettei hän katsonut olevansa velvollinen maksamaan mitään omista varoistaan Liceenin velkojille. 6
Erich Licin, aluksi Licenius, s. Liikkalan Aholassa n. 1679. Sotapalvelukseen 1699. Savon kaksikasjalkaväkipataljoonan vänrikiksi 5/9 1701 (vahv. 7/11), luutnantiksi 4/12 1703 (vahv. 23/3 1704), nuoremmaksi kapteeniksi 6/10 1705. Majuri Henrik Mathias von Seulenbergin komentaman, saksilaisista sotavangeista kootun jalkaväkipataljoonan kapteeniksi 15/3 1708. [LEWENHAUPT 1921.] Taisteluissa Vasilkovossa, Inkereessä, Pähkinälinnassa, Siestarjoella, Valkeasaaressa, Viipurissa ja Kolkanpäässä. Haavoittui jalkaan. Vangiksi Kolkanpäässä lokak. 1708; vietiin Moskovaan, jossa tapasi sattumalta vaimonsa. Sieltä perheineen Tobolskiin Siperiaan. [LEWENHAUPT 1921.] Pääsi Siperiasta v:n 1721 rauhanteon jälkeen ensimmäisessä seurueessa Moskovaan. Sai 26/6 1722 virastaan eron everstiluutnantin arvolla ja kapteenin eläkkeellä. Pääsi Venäjältä kotiin 30/6 1722. Perttelin Inkereen kruununrusthollin haltija 1723 24. Nautti eläkkeenään eräiden Rantasalmella ja Iisalmessa sijaitsevien talojen verot ev.luutn. Erich Licinin elinikäisen donaation nimikkeellä 1724 31. 7
Erich Licin oli kruununtalon haltijana Ristiinan Parkatniemessä 1725 29 ja Mikkelin Rämälässä 1732 41. Savon ja Savonlinnan läänin jalkaväkirykmentin eläkeläisten joukossa v:sta 1732. Anoi (turhaan) rykmentin pääkatselmuksessa Savonlinnassa 1735 eläkkeensä kaksinkertaistamista vedoten sotapalveluksiinsa ja niissä saamiinsa haavoihin ja 14 vuoden sotavankeuteensa sekä siihen, ettei vaimonsa ja kuuden lapsensa kanssa voi puutteenalaisuudessaan tulla toimeen yksinkertaisella eläkkeellään. Asui viimeiset vuotensa (1743 45) Inkoon Bredsissä vävynsä, ruukinpatruuna Johan Wilhelm Hisingin omistamassa Storbredsin rusthollissa [BRENNER YM 1936]. Inkoon Fagervikin, Pohjan Pinjaisten ja Tenholan Skogbyn ruukinkartanoiden isännöitsijä ja osaomistaja J. W. Hising oli luutnanttina jäänyt sotavangiksi Perevolotšnassa 1709 ja vihitty Tobolskissa 1719 Erich Licinin ensi aviosta syntyneen tyttären Maria Christinan kanssa [LUTHER 1972; KURTÉN 1972]; näillä laaja jälkeläistö aatelisia [ELGENSTIERNA 1925 36; CARPELAN 1954 66]. 8
Thomas Licenius, myös Licin, s. Liikkalan Aholassa n. 1680. Ylioppilaaksi Turusta (viip.) 9/2 1706 eli samana päivänä kuin serkkunsa Johan Liceen. Vihittiin papiksi 1711. Hämeen läänin jalkaväkirykmentin pataljoonansaarnaajaksi 1711 (vahv. 25/2 1717). [AKIANDER 1868; BLOMSTEDT 1947. CEDERBERG 1947; VÄÄNÄNEN 1975.] Seurasi rykmentinkomentajan Otto Johan Maidellin mukaan rykmenttiä koko sota-ajan (1711 21) pannen alttiiksi kaiken omaisuutensa ja joutuen moniin vaikeuksiin. Pakeni rykmenttinsä mukana (1714) pois Suomesta Pohjanlahden länsipuolelle. Sai Tukholman suomalaisen konsistorin esityksestä 30/9 1719 valtakirjan Kurkijoen kirkkoherran virkaan, muttei päässyt astumaan virkaansa, koska seutu jäi Venäjän valtaan. Haki 1721 22 useita papinvirkoja saamatta niistä yhtäkään. 9
Thomas Liceniuksen appi Matthias Jahnsonius (aiempi Båck), entinen Vehkalahden koulumestari ja Luumäen varapastori, oli v:n 1721 lopulla nimitetty Ristiinan kirkkoherran virkaan. Appi ja vävy tekivät 26/3 1723 kontrahdin, jonka mukaan vävy saa apeltaan tämän viran sellaisin ehdoin, että yksin ilman appensa apua toimittaa jumalanpalveluksen ja kaikki muut papintoimet, jättää yksin appensa määräysvaltaan kaikki viran tulot sekä hoitaa appivanhempiaan ja pitää heistä huolta heidän kuolemaansa asti [PINOMAA 1949]. Licenius saikin kuninkaalta 5/2 1724 valtakirjan, jossa konsistorin esityksestä hyväksytään apen kanssa tehty kontrahti ja jolla hänet määrätään Ristiinan kirkkoherran virkaan appensa paikalle. Teki appensa kanssa 12/5 1725 uuden kontrahdin, jossa sopi eräistä muutoksista aiemmin tehtyyn kontrahtiin viran tulojen jaosta. 10
Thomas Licenius riitaantui appivanhempiensa kanssa papinsaatavien jakamisesta ja käyttäytyi heitä kohtaan hävyttömästi, mitä nämä itkusilmin kävivät 16/3 1726 valittamassa Mikkelin kontrahdin rovastille Christopher von der Heidelle; oli appivanhempien kertoman mukaan myös pahoinpidellyt omaa vaimoaan [PINOMAA 1949]. Riitaantui myös seurakunnan kappalaisen Petrus Heintziuksen kanssa. Osapuolet ilmiantoivat toisensa Porvoon konsistorille väärinkäytöksistä ja laiminlyönneistä viranhoidossa. Licenius vetosi sairaalloiseen tilaansa, jonka Heintzius taas väitti johtuvan paloviinan ryypiskelystä, jota Licenius harjoitti joka vuosi niin pitkään kuin varat ja palkkaetuudet riittivät; aitan tyhjennyttyä kevätpuolella Licenius kuntoutui eikä enää valittanut sairaalloisuuttaan. Apupappi Petrus Bæckborgilla oli 1736 suuria vaikeuksia saada sovittu palkkansa Liceniukselta, joka oli tullut voimiltaan yhä heikommaksi ja päästänyt taloutensa kehnoon ja säälittävään tilaan. 11
Tammikuussa 1736 Ristiinan seurakunnassa toimitetussa piispantarkastuksessa Liceniuksen havaittiin pahoin laiminlyöneen virkansa; oli sekavan olemuksensa ja virkansa hoitoa huomattavasti vaikeuttavien heikkouksiensa eli häpeällisen juoppoutensa johdosta saattanut seurakuntansa tyystin rappiotilaan [AKIANDER 1868; DURCHMAN 1945]. Päätettiin konsistorin istunnossa 13/3 1736 esittää erotettavaksi virastaan, kuitenkin oikeudella saada virkaan nimitettävältä uudelta kirkkoherralta konsistorin kohtuulliseksi katsoma tarpeellinen ja riittävä elatus itselleen ja vaimolleen. Tuli tosiasiallisesti erotetuksi virastaan hallitsijan hyväksyttyä 27/7 1736 konsistorin esityksen. [PINOMAA 1949; DURCHMAN 1945.] Kuoli Ristiinassa 12/3 1737 kaksi viikkoa kärsittyihin pistoksiin, 57- vuotiaana. Viisi viikkoa myöhemmin kuoli hänen leskensä Anna Jahnsonia, hänkin suuri juoppopytty ja pahennuskivi koko seurakunnassa (en stoor fyllbytta och förargellseklippa uti hehla församblingen) [DURCHMAN 1945]. 12
Erich Licin anoi 8/1 1739 kuninkaalta tiliselvitystä (litviikkiä) Thomasveljensä palkkasaatavista Hämeen läänin jalkaväkirykmentissä pataljoonansaarnaajan virassa, jotten jäisi vaille autuaan veljeni kyllin kalliisti hankkimaa ja minulle perintöoikeuden kautta langennutta omaisuutta. Lisäselvityksenä Licin toimitti kamarikollegiolle kapteeni Conrad Anders Weberin ja rykmentinkirjuri Barthold Neermannin Savon jalkaväkirykmentistä 12/2 1739 antaman todistuksen, jonka mukaan everstiluutnantti, vapaasukuinen [sic!] herra Erich Licin on ainoa [sic!] ja lähin perillinen kuoleman kautta edesmenneen veljensä, Ristiinan entisen kirkkoherran, herra Thomas Licinin jälkeen, joka [Erich Licin] on myös ottanut sen pienen omaisuuden, jonka hänen edesmennyt veljensä on jälkeensä jättänyt. Omista palkkasaatavistaan Erich Licin oli hakenut tiliselvityksen 1728 sotavankeusajalta ja 1736 palvelusvuosilta 1701 06. Vielä 1756 vävy Eric Wilhelm von Fieandt anoi omasta ja muiden perillisten puolesta tiliselvitystä appivainaansa palkkasaatavista vuosilta 1707 08. 13
Liikkalan Seppälä KIRSTI HELLGREN kirjoittaa Sippolan historiansa (1957) sivulla 176: V. 1678 arvioitiin pistooliseppä Simo Sipinpojan Liikkalassa oleva ratsutila (myöhemmin Aholan tila) ainakin 600 kuparitaalarin arvoiseksi. Tämä Simo Sipinpojan Vehkalahden, Valkealan ja Kymin talvikäräjissä 14 15/1 1678 esittämä arvio ei kuitenkaan liity Aholan taloon, vaan Simon entiseen kotitaloon Liikkalan Seppälään. Simo ei ollut tyytyväinen uloslunastushintaan, joka hänen isälleen Sipi Yrjönpojalle oli luvattu, kun tämä poikineen lähti Seppälästä 1675 ja siirtyi saman kylän Aholaan, ostettuaan Aholan sen entiseltä isännältä Sipi Eskonpojalta 170 kuparitaalarista. Liceen-, Licin-, Licenius-suku on siten mieslinjaa vanhaa Seppälän sukua, ei Aholan. 14
Liikkalan kylän Seppälän maakirjatalo N:o 2 sijaitsi kylän pohjois- eli yläpäässä, kylän läpi virtaavan Sippolanjoen itäpuolella. Sen lähin naapuri oli aivan vieressä, samalla tonttialueella sijaitseva Mikkolan talo N:o 1. Pienen matkan päässä lähempänä jokea oli Kissalan taloryhmä: Vähä- Kissa eli Ulvi, Vakkari, Suur-Kissa eli Hannula, Kujala, ja molemmat Turkiat. Joen länsipuolella Ukkola: Vähä-Ukko ja Suur-Ukko. Talojen tonttimaiden ja pelto-osuuksien sijainnit ilmenevät oheisesta kuvasta, joka on rajattu maanmittaustarkastaja Johan Chylanderin 1771 aloittamassa ja maanmittari Otto Wilhelm Hirnin 1776 77 jatkamassa Sippolan, Liikkalan ja Hirvelän kylät käsittävän jakokunnan revisiomaanmittauksessa laaditusta verollepanokartasta, ks. Kansallisarkiston digitaaliarkisto http://digi.narc.fi/digi/slistaus.ka?ay=44690. Suuraakkosin on osoitettu, mitkä talot omistivat sarkoja missäkin peltolohkossa. Niittyosuudet pienaakkosin. 15
Kuva 1: Liikkalan yläpäätä 1771 77. Pohjoinen vasemmalla. A = Mikkola, B = Seppälä, G = Vähä-Kissa eli Ulvi, I = Vähä-Ukko eli Ukkola, L = Vakkari, M = Suur-Kissa eli Hannula, O = Kujala, Q = Suur-Ukko eli Ukkola, S ja T = Turkiat. 16
Mikkolan ja Seppälän talot näyttävät muodostuneen, ainakin osaksi, niistä kolmesta 1/12 veron talosta, joita jo 1544 isännöivät Olavi Hannunpoika, Heikki Jussinpoika ja Mikko Pekanpoika. Nämä isännät olivat osakkaina samassa Vehkalahden pitäjän Summan nautakunnan kokoverossa, ja heistä Olavi Hannunpoika mainitaan jo v:n 1543 maakirjassa, jossa kunkin kokoveron maksajien edustajina mainitaan vain pari isäntää. Mainitut talot kuuluivat Liikkalan kylän Ylä-Liikkalaksi (Öffuerlickalaby, Yliliickala, Ylle Lickala) kutsuttuun kylänosaan. V. 1559 toimitettiin Viipurin läänissä uutta verollepanoa varten maanmittaus. Verorevision tulokset ovat nähtävissä maakirjoista v:sta 1562. Samana vuonna Vehkalahden ja Virolahden pitäjät liitettiin Kymenkartanon lääniksi nimitettyyn voutikuntaan, joka muutamaa vuotta aiemmin oli muodostettu Pyhtäästä ja Kymenkartanon lampuotialueista. Liikkalan kylän kokoverojen määrä korotettiin entisestä 2 1/2 verosta 3 1/2 veroon (mihin myöhemmin tuli vielä 1/8 veron lisäys). 17
V. 1557 on Heikki Jussinpojalla 1/6 veroa ja Matti Pekanpojalla 1/12 veroa. Verorevision jälkeen 1564 on Pekka Heikinpojalla ja Matti Pekanpojalla kummallakin 1/4 veroa. Näyttää siltä, että Liikkalan kylän veronkorotuksesta on neljännes eli 1/4 veroa osunut edellä mainituista kolmesta 1/12 veron talosta muodostetuille kahdelle talolle. Pekka Heikinpojan talo oli aikanaan koko Liikkalan kylän varakkain, ja toiseksi varakkain koko siinä osassa Vehkalahden pitäjää, joka myöhemmin muodosti Sippolan pitäjän. Älvsborgin lunnaita varten 24/6 1571 laaditun hopeaveroluettelon mukaan Ylä-Liikkalan Pekka Heikinpoika omisti irtainta yhteensä 123 markan 4 äyrin arvosta, mistä kannettiin hopeaverona kymmenesosa eli 12 markkaa 2 äyriä 19 4/5 penninkiä. Ylä-Liikkalan Matti Pekanpojan omaisuus, 48 markkaa 5 äyriä, oli kylän neljänneksi arvokkain. 18
V. 1571 alkaneen Venäjän sodan aikana lisääntyneet rasitukset (väenotot, sotaväen ylläpito ja kyyditykset, ylimääräiset verot) sekä katovuodet (1577 ja 1587 88) saivat aikaan, että moni talo jäi kokonaan autioksi tai ainakin toistaiseksi verokyvyttömäksi [ROSÉN 1936]. Matti Pekanpoika mainitaan kokoveron osakkaana (osuudella 1/4) viimeisen kerran 1572. Seuraavasta vuodesta alkaen Pekka Heikinpoika vastasi 1/2 verosta. Nälkävuonna 1588 Liikkalan kylän 3 5/8 verosta autiona oli 1 3/8 veroa ja maksukykyisenä 2 1/4 veroa. Pekka Heikinpojan jälkeen hänen 1/2 veron taloaan asuivat Klemetti ja Tuomas Pekanpojat sekä eräät Heikki Sipinpoika ja Eerik Heikinpoika, joista 1589 vain viimeksi mainittu maksoi maaveroa (1/6 veroa). V. 1600 Klemetti ja Tuomas Pekanpojilla oli yhteisesti 1/6 veroa, Heikki Sipinpojalla 1/6 veroa ja Eerik Heikinpojalla 1/6 veroa. 19
Myöhemmät Mikkolan ja Seppälän talot muodostuivat Pekka Heikinpojan 1/2 veron talon perintöluontoisina säilyneistä ja kruunulle joutuneista osista v:n 1626 maantarkastuskirjan mukaan seuraavasti: 1/24 Markku Klemetinpoika 5/24 Mikkola 1/24 Heikki Sipinpoika 1/12 kruununtila, sijoitus 1619 1/24 Eerik Tuomaanpoika 1/12 Jaakko Eerikinpoika 7/24 Seppälä 1/24 Heikki Sipinpoika 1/12 kruununtila, sijoitus 1607 1/12 kruununtila, sijoitus 1619 1/2 yhteensä veroa 1/2 20
Seppälän suku Edellä mainittu Eerik Heikinpoika on Seppälän suvun varhaisin esi-isä, josta lähtien sukujohto on varmasti todennettavissa. Häntä seurasivat Liikkalan sittemmin kuparisepän rustholliksi ja lopulta Seppäläksi kutsutun talon haltijoina hänen poikansa Jaakko ja Yrjö Eerikinpojat. V. 1627 veljekset ryhtyivät ratsutilallisiksi varustamalla talonsa puolesta ratsumiehen ratsumestari Jakob Bengtinpojan lippueeseen. V:lta 1632 on tieto, että Yrjö Eerikinpoika harjoitti myös sepän ammattia: Smeden Jöran Eh[r]sson i Lijkola. Yrjön poika Eerik Yrjönpoika kuittasi 1642 43 saaneensa Kymenkartanon läänin kruununvoudilta David Bilefeltiltä 6 kuparitaalaria Korkeakosken kruununsahaan valmistamastaan sahanterästä, 4 taalaria 16 äyriä samaan sahaan tekemästään työstä ja 2 taalaria kruunun kymmenysaittaan valmistamastaan lukosta. 21
I. Eerik Heikinpoika (eli 1614), talollinen (jo 1589), Liikkala II. Jaakko Eerikinpoika (k. n. 1640), ratsutilallinen (v:sta 1627), Liikkala III. Eerik Jaakonpoika (k. 1682 83), ratsutilallinen, Liikkala IV. N.N. Eerikinpoika (kuolleena jo 1685) IV. N.N. Eerikintytär Sipi Markunpoika Puhakka Ruotilassa IV. N.N. Eerikintytär Samuli Paavonpoika Paavola Metsäkylässä IV. N.N. Eerikintytär Risto Eerikinpoika Knuuttila Ylänummella II. Yrjö Eerikinpoika (eli 1656), ratsutilallinen, seppä, Liikkala III.? Lauri Yrjönpoika (eli 1637), ratsumies III. Eerik Yrjönpoika (eli 1663), ratsutilallinen, seppä, Liikkalan Seppälä IV. Eerik Eerikinpoika (k. 1685), ratsutilallinen, kattilaseppä IV. Sipi Eerikinpoika (eli 1685), ratsutilallinen IV. Tuomas Eerikinpoika (k. n. 1693), ratsutilallinen III. Sipi Yrjönpoika (eli 1678), Liikkalan Ahola (v:sta 1675) 22
Vehkalahden ja Kymin kesäkäräjissä 22 23/6 1685 Ruotilan Sipi Markunpoika, Metsäkylän Samuli Paavonpoika ja Ylänummen Risto Eerikinpoika anoivat, että saisivat haltuunsa 2 1/2 vuotta sitten kuolleen appensa Eerik Jaakonpojan osuuden irtaimesta ja kiinteästä tämän perintötalosta Liikkalassa ja että taloa nykyisin asuvat apen isän veljen pojanpojat Sipi ja Tuomas Eerikinpojat velvoitettaisiin se heille maksamaan. Sipi ja Tuomas, jotka vastasivat kanteeseen omasta ja edesmenneen vanhimman veljensä Eerik Eerikinpojan lasten puolesta, antoivat oikeuteen entisen lainlukijan Michael Dahlmannin talon osakkaiden välille 22/3 1674 laatiman transaktion, jolla Eerik Jaakonpoika, ikäloppu vanha mies, oli pakottamatta ja vapaaehtoisesti tehnyt sellaisen ystävällisen sovinnon isänsä veljenpojan poikien kanssa, että heistä vanhimman pojan Eerik Eerikinpojan pitää hoitaa ja ruokkia häntä ja hänen vaimoaan Marketta Heikintytärtä kummankin kuolinpäivään asti ja sitten heidän kuoltuaan saattaa heidät kunniallisesti hautaan. 23
Sitten piti jakamattomasta pesästä toimittaa Eerik Jaakonpojan rintaperillisille 50 kuparitaalaria rahaa, 6 nautaa, tynnyri rukiita, tynnyri ohria, tynnyri kauroja, hevonen, kirves, viikate, sirppi, vältti, rautapata, kuparia 10 leiviskää, pari auranrautoja ja hauli- eli rihlapyssy, joilla Eerik Jaakonpojan perillisten piti olla erotettu siitä oikeudesta ja etuudesta, jota heidän isällään on voinut olla Liikkalan taloon, sopimuksen rikkojalle asetetun 100 hopeataalarin sakon uhalla. Kantajat esittivät sopimuksen olevan aivan kohtuuton, koska siinä rintaperillisille luvattu perintöosuus oli varsin vähäinen siihen nähden kuinka paljon heidän osakseen tulisi oikean perinnönjaon nojalla. Kantajat suostuivat lopulta oikeuden kehotuksesta sellaiseen sovintoon, että saavat Sipi ja Tuomas Eerikinpojilta tamman varsoineen, kaksi tynnyriä viljaa sekä kaksi vuohta sen lisäksi, mitä edellä mainitussa sopimuksessa oli lueteltu, mikä kautta he olivat omasta ja jälkeläistensä puolesta pesästä erotetut. 24
III. Eerik Yrjönpoika (eli 1663), ratsutilallinen, seppä, laamanninoikeuden lautamies, Liikkalan Seppälä IV. Eerik Eerikinpoika (k. 1685), ratsutilallinen, kattilaseppä V. N.N. Eerikintytär Suutari Metsäkylässä V. Heikki Eerikinpoika (eli 1678), ratsumies IV. Sipi Eerikinpoika (eli 1685), ratsutilallinen, Liikkalan Seppälä V. Matti Sipinpoika (eli 1712), rusthollari VI. Arvi Matinpoika (eli 1706) VI. Sipi Matinpoika (k. 1729 30), kupariseppä, kruununrusthollari, 2/3 taloa VI. Valpuri Matintytär (eli 1708) VI.? Eerik Matinpoika (eli 1728) V. Susanna Sipintytär (k. 1742?) (?) Vilkki Ylänummella V. Yrjö Sipinpoika (k. 1733), kruununrusthollari, 1/3 taloa VI. Iisak Yrjönpoika (k. 1775), kruununrusthollari, 1/3 taloa V. Beata Sipintytär (k. n. 1715) Tepponen Viialassa IV. Tuomas Eerikinpoika... 25
III. Eerik Yrjönpoika (eli 1663), ratsutilallinen, seppä, laamanninoikeuden lautamies, Liikkalan Seppälä IV. Eerik Eerikinpoika... IV. Sipi Eerikinpoika... IV. Tuomas Eerikinpoika (k. n. 1693), ratsumies, rusthollari, laamanninoikeuden lautamies, Liikkalan Seppälä V. Liisa Tuomaantytär Koivu Metsäkylässä (Lavi Summassa) V. Maria Tuomaantytär (Suur-)Uski Pyhällössä V. Marketta Tuomaantytär Hohti Muhniemellä ja Mämmälässä V. Tuomas Tuomaanpoika (eli 1688, k. ennen vuotta 1696) V. Riitta Tuomaantytär Tökkäri Mämmälässä V. Benjam Tuomaanpoika (k. n. 1714), rusthollin osakas VI. Susanna Benjamintytär 1) Kitunen Kitulassa; 2) Pakkanen Ihamaalla V. N.N. Tuomaantytär (eli 1697) V. N.N. Tuomaantytär (eli 1697) V. Maria Tuomaantytär (eli 1703) 26
Liikkalan Ahola Liikkalan Aholan taloa v:een 1675 hallinnut suku näyttää polveutuvan Tuomas Laurinpojasta, joka v:sta 1544 mainitaan kokoveron osakkaana Vehkalahden pitäjän Summan nautakunnan Liikkalan kylän Ala- Liikkalaksi kutsutussa kylänosassa. V. 1675 Tuomaan pojanpojan pojanpoika Sipi Eskonpoika myi kanssaperillisiään (mm. Eerik-veljeään) muistamatta Aholan 3/8 veron ratsutilan saman kylän Seppälän talolliselle Sipi Yrjönpojalle 170 kuparitaalarin kauppahinnasta; tuomittiin luovuttamaan kauppasumma takavarikkoon. Uuden isännän aikana Sipi Eskonpoika asui vaimonsa kanssa Aholassa itsellisruokakunnassa; nähtävästi hän eli henkirahasta vapaana vielä 1682. Sipi Eskonpojan poika Simo Sipinpoika (Sipi Yrjönpojan pojan, pistoolisepän, kaima) jatkoi palvelustaan Aholan ratsumiehenä uuden isännän alaisuudessa, mutta kuoli jo 1677. 27
Kuva 2: Liikkalan alapäätä 1771 77. Pohjoinen vasemmalla. D = Mänttäri, E = Ahola, F = Niemelä (aiempi Pytty eli Susi), N = Hykkyrä, P = Härmä ja Keskiivari. 28
III. Sipi Yrjönpoika, rusthollari, Liikkalan Ahola (v:sta 1675) IV. Valpuri (?) Sipintytär (?) Risto Matinp. Pukki (Brandstaka) Husupyölissä IV. Simo Sipinpoika (eli 1713), rusthollari, pistooliseppä, valtiopäivämies V. Johan Liceen (k. 1742), Haminan koulumies, kruununrusthollari pikkuporvari Matts Mörskoviuksen leski Kirstin Mattsintytär (k. 1742) VI. Daniel Liceen (k. 1742) V. Joonas Simonpoika (eli 1710) V. Maria Simontytär (k. n. 1736) Juho Eerikinp. Husgafvel Salmenkylässä IV. Tuomas Sipinpoika (eli 1678), ratsumies IV. Eerik Sipinpoika... IV. Matti Sipinpoika... IV. Sipi Sipinpoika, seppä, Sippolan Seppä... V. Pekka Sipinpoika, seppä, Sippolan Seppä... V. Tuomas Sipinpoika (k. 1769), kruununtal., Liikkalan Ahola (v:sta 1743) V. Jaakko Sipinpoika (k. 1777), kruununtal., Liikkalan Ahola (v:sta 1743) V. Eerik Sipinpoika (k. 1779), kruununtal., Liikkalan Ahola (v:sta 1743) 29
Sipi Yrjönpojan jälkeen Liikkalan Aholan rusthollia isännöi hänen poikansa, pistooliseppä Simo Sipinpoika ( Simon Sigfredsson Pistolsmed ), joka oli hankkinut ammattitaitonsa savolaisen pistoolisepän opissa. Kahdesti (1682 ja 1693) Simo Sipinpoika valittiin Kymenkartanon läänin (Kymin kihlakunnan) talonpoikien edustajaksi valtiopäiville. Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjissä 1697 Simo valitti, kuinka hänen kolme nuorempaa veljeään Eerik, Matti ja Sipi Sipinpojat olivat menneenä kesänä vastoin hänen tahtoaan eronneet hänestä jättäen hänet yksin hoitamaan heidän siihen asti yhdessä asumaansa ratsutilaa Liikkalassa kuin myös oman mielensä mukaan jakaneet perintönsä ja omaisuutensa keskenään ja vieneet sen mukanaan Hirvelästä hankkimalleen tilalle, jättämättä kylliksi syrjään mitä velan maksuun olisi pitänyt erottaa jakamattomasta ja jättää jakamatta. Kihlakunnanoikeus määräsi toimitettavaksi lainmukaisen jaon veljesten välillä. [Vrt. HELLGREN 1957: 99 100.] 30
Simo Sipinpojan jälkeen Liikkalan Aholan kruununrustholli N:o 5 jäi hänen pojalleen Haminan pedagogi Johan Liceenille. Liceenin kuoltua 1742 vaimoineen ja lapsineen Aholaa vaativat hallintaansa Liceenin vaimovainaan pojat Johan ja Matts Mörskovius sillä perusteella, että Mörskoviusten varoja oli käytetty huomattava määrä Aholan talon tarpeisiin ja että heidän velipuolensa eli Liceenin lapsi Daniel Liceen oli kuollut isänsä jälkeen mutta ennen äitiään, niin että lapsi oli perinyt isänsä (rintaperintö), äiti lapsensa (selkäperintö) ja Mörskoviukset äitinsä (rintaperintö). Liceenin sisaren Maria Simontyttären pojat Eerik ja Kalle Juhonpojat Husgafvel taas vaativat Aholaa sillä perusteella, että olivat (Liceenin sivuperillisinä) lähemmässä sukulaissuhteessa edesmenneeseen Liceeniin kuin tämän serkut Tuomas, Jaakko ja Eerik Sipinpojat Seppä, jotka olivat 27/7 1743 saaneet taloon sijoituskirjan ylikomissaari Carl Friedrich Krompeinilta (Kymenkartanon provinssin käskynhaltijalta). 31
Hirvelän Seppä Vaikeuksiin joutunut hirveläläinen rusthollari Sipi Yrjönpoika Lonka myi nälkävuonna 12/6 1697 rusthollinsa 320 kuparitaalarin kauppahinnasta Liikkalan Aholan rusthollarin, pistooliseppä Simo Sipinpojan veljille Eerik, Matti ja Sipi Sipinpojalle, näiden yhteisillä varoilla ensiksi mainitun nimiin. Koska rustholli myytiin perintötalona, jonka sukuoikeuden tuli siis säilyä, ostajat joutuivat vastaamaan myös rusthollia rasittaneesta kruununrästistä sekä vielä maksamatta olleesta osasta ratsuvarusteita, mitä varten kruununvouti takavarikoi koko kauppahinnan kunnes rästi tulisi maksetuksi. Sipi Longan rusthollin uusi isäntä Eerik Sipinpoika harjoitti myös sepän ammattia, mistä talo saikin sittemmin uuden nimen Seppä. Maakirjaan rustholli merkittiin N:olla 2. (Kylän toinen Lonka-niminen rustholli on N:o 1.) 32
Kauppakontrahtiin kuului, että ostajien piti suorittaa kauppahinnasta Sippolan rautaruukille myyjältä jäänyt velka, joka sitten osoittautui 203 kuparitaalarin 7 äyrin suuruiseksi. Eerik Sipinpoika oli talvikäräjissä 1707 vastaamassa Sippolan ruukin hoitajan (kirjanpitäjän) Johan Ottanderin herrasväkensä puolesta ajamaan kanteeseen Sipi Longalta jääneestä ruukinvelasta. Myyjä itse oli saapuvilla ja vakuutti Eerikin hyvin tienneen kaupantekohetkellä, että taloa rasitti kruununrästi ynnä muu, mikä Sipiltä oli jäänyt maksamatta. Eerik tuomittiin maksamaan velka ynnä hopeataalari kulunkeina Sippolan hovin ja ruukin omistajalle maaherra Johan Creutzille tai tämän valtuusmiehelle. Eerik vetosi tuomiosta laamanninoikeuteen; hävisi vetonsa ja joutui korvaamaan vastapuolen kulut 12 hopeataalarilla. 33
III. Sipi Yrjönpoika, Liikkalan Ahola (v:sta 1675) IV. Valpuri (?) Sipintytär... IV. Simo Sipinpoika... IV. Tuomas Sipinpoika... IV. Eerik Sipinpoika (k. 1730), rusthollari, seppä, Hirvelä (v:sta 1697) V. Maria Eerikintytär (k. 1759) 1) Kurittu; 2) Korjala (Kurittu) V. Erich Licin (k. Inkoossa 1745), everstiluutnantti V. Thomas Licenius (k. Ristiinassa 1737), kirkkoherra V. Heikki Eerikinpoika Liceen (k. 1767), kruununrusthollari, Hirvelän Seppä (1/2 taloa), kupariseppä, krouvari V. Pekka Eerikinpoika Liceen (k. 1773), kruununrusthollari, Hirvelän Seppä (1/2 taloa) V. N.N. Eerikintytär, naimisissa jo 1730 V. Eeva Eerikintytär 1) Hurtig Hurttalassa; 2) Korpiniemi Pajulahdessa IV. Matti Sipinpoika... IV. Sipi Sipinpoika... 34
Kesäkäräjissä 1726 Eerik Sipinpojan nuorin poika Pekka Eerikinpoika näytti veljiensä, everstiluutnantti Erich Licinin ja Ristiinan kirkkoherra Thomas Liceniuksen 28/3 1726 hänelle jättämän kirjelmän, jolla he luopuvat osuudestaan Hirvelän Sepän rustholliin, kumminkin sillä ehdolla, että Pekan tuli pitää luonaan, majoittaa ja elättää heidän vanha isänsä tämän kuolinpäivään asti, mitä vastoin Pekan vanhemman veljen Heikki Eerikinpojan pitää tyytymän ainoastaan siihen osaan, minkä laki ja asetukset sellaisissa asioissa sanelevat. Everstiluutnantti ja kirkkoherra sitoutuvat myös Pekan takuumiehiksi rusthollin kunnossa pitämisessä ja suoritettavien suorittamisessa. Pekka anoi nyt isänsä kanssa, että Heikkiä vaadittaisiin lähtemään talosta, varsinkin kun hän ei tänä vaikeana aikana katso tärkeäksi pitää asiaankuuluvaa huolta vanhemmistaan. 35
Heikki Eerikinpoika puolestaan kertoi joutuneensa pian v:n 1721 rauhanteon jälkeen isänsä kykenemättömyyden vuoksi ottamaan vastaan Sepän rusthollin isännyyden ja hallinnan ja olikin kaikin tavoin huolehtinut rusthollin kuntoon saattamisesta sekä joutunut olemaan katselmuksissa ja muissa kokouksissa isäntänä vastuullisena. Heikki kertoi panneensa yli 347 taalaria omista varoistaan talon parhaaksi ja näytti kapteeni Fabian Duwallin Karjalan rakuunaeskadroonan henkikomppanian puolesta antaman todistuksen, jonka mukaan ottaen huomioon talollinen Heikki Eerikinpojan hyvät varat ja varman omaisuuden hänet on viime pääkatselmuksessa tunnustettu vanhan isänsä sijaan päteväksi rusthollariksi, varsinkin kun hän on osoittanut useita sieviä näytteitä ja toiminut ratsuvarusteiden parantamiseksi, niin ettei luultavasti kukaan muu taida hakea häntä ulos rusthollin vahingoksi. Heikki tarjoutui kaikella pojan kunnioituksella ja tottelevaisuudella olemaan avuksi vanhemmilleen ja kehotti Pekka-veljeään hankkimaan itselleen toisen tilan ellei halunnut sopia hänen kanssaan. 36
Osapuolet olivat erimielisiä Sepän rusthollin maanluonnosta. Heikki väitti rusthollia kruununluontoiseksi, Pekka ja isä taas perintöluontoiseksi. Syyskäräjissä 1726 Kymin kihlakunnan kruununvouti Johan Kyreen vakuutti rusthollin olevan kruununluontoinen ja että se tulisi parhaiten viljellyksi jäädessään paremmissa varoissa olevalle Heikille, joka asetti puolestaan takuuseen rusthollin hallinnasta ja viljelystä porvarit Samuel ja Jacob Forsellin. Koska oikeudella ei ollut rusthollin maanluonnosta muuta näyttöä kuin että talo oli kruunun, oikeus lähetti jutun maaherran ratkaistavaksi kruununrustholleja koskevan kuninkaallisen asetuksen nojalla. Talvikäräjissä 1727 Heikki näytti sitten Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin maaherran 24/11 1726 antaman päätöksen, jolla Sepän rusthollin hallintariita palautettiin perintömaata (!) koskevana kihlakunnanoikeuden ratkaistavaksi. 37
Heikki Eerikinpoika sopi nyt oikeuden edessä isänsä ja Pekka-veljensä kanssa niin, että saa isältään puolet rusthollista ja niin muodoin vastedes viljelee puolta osaa sen tiluksista, nauttii vastaavan osuuden augmenttien veroista, osallistuu samassa suhteessa ratsuvarustukseen ja muihin ulostekoihin sekä yhdessä Pekan kanssa huolehtii vanhempiensa elatuksesta. Vastaavanlainen epäselvyys talon maanluonnosta ilmeni monessa muussakin 1720- tai 1730-luvun hallintariidassa. Kaikissa Ruotsin vallan aikaisissa eli vv:n 1725 39 maakirjoissa, joihin talojen maanluonto (perintö, kruunun, rälssi) on merkitty, Seppä kuten kaikki muutkin Vehkalahden pitäjän Sippolan kappelin kylien talonpoikaistalot ovat näet kruununluontoisten sarakkeessa, mutta jakolaitoksen asiakirjoihin Seppä samoin kuin seudun useat muut rusthollit on merkitty perintöluontoiseksi. Maakirjaa pidettiin lopulta todistusvoimaisempana, vaikka siinä oli Vehkalahdelta kruununluontoisten sarakkeessa muutama todistettavasti perinnöksi ostettu talo; näiden maanluonto korjattiin maakirjaan vasta Venäjän vallan aikana 1750- ja 1760-luvuilla. 38
Kuva 3: Hirvelän kylää (Hirwelä Dorf) 1771 77. Pohjoinen vasemmalla. W = Lonka, V = Seppä, X = Korjala ja Raussi, Y = Kurittu, Z = Sakki. Niittyjä Niepsaarenojan varrella. Kirjaimella U merkityt Sippolan hovin tiluksia. 39
Haimilan Niemi Valkealan Haimilan kylässä 1698 autiosta viljelykseen otetussa Niemen talossa oli asukkaita vielä Venäjän vallan aikana 1715, mutta seudun palattua Ruotsin valtaan 1721 talo oli jälleen autiona. Pian v:n 1721 rauhanteon jälkeen Niemen kruununtalon ottivat viljelykseen Hirvelän Sepän rusthollarin Eerik Sipinpojan veljenpojat Matti, Tuomas ja Juho Matinpojat, joista Tuomas Matinpoika (Liceen), myöhempi kuudennusmies, hoiti talon isännyyttä. Talon kunnostusta varten uudet asukkaat saivat peräti seitsemän verovapaata vuotta, niin että talo tuli verolle vasta 1729. Haimilaan oli jo ennen Venäjän valtaa mennyt veljesten sisar Valpuri Matintytär, joka n. 1709 oli avioitunut sikäläisen Haimin rusthollin rakuunan Olavi Niilonpojan kanssa. 40
Venäjän vallan aikana syksyllä 1718 oli Hirvelän Sepän rusthollissa toimitettu pesänjako veljesten Eerik ja Sipi Sipinpoikien sekä näiden velivainaan Matti Sipinpojan perillisten kesken. Syyskäräjissä 1729 Niemen isäntä Tuomas Matinpoika vaati serkuiltaan, Hirvelän Sepän rusthollareilta Heikki ja Pekka Eerikinpojilta korvausta hevosesta, joka Venäjän vallan aikana toimitetussa jaossa oli määrätty hänen isälleen Matille, samoin kuin 12 kannunmitan rautapadasta ja heidän Licinille lahjoittamastaan lampetista. Torjui Heikin esittämän, maakomissaari Jonas Dykanderin 21/5 1719 antaman päätöksen sisältämän tiedon, että mainittu hevonen oli ensin erotettu jakamattomasta pesästä velan vuoksi mutta luovutettu sitten Heikin isälle Eerikille, joka oli suostunut maksamaan velan. Syyskäräjissä 1730 Tuomas Matinpoika valitti omasta ja veljensä Matin puolesta, etteivät olleet Venäjän aikaan tapahtuneessa jaossa eivätkä myöhemminkään saaneet mitään heidän edesmenneen isävainaansa maksamista rahoista eli kolmanneksesta Hirvelän Sepän rusthollin kauppahintaa. 41
III. Sipi Yrjönpoika, Liikkalan Ahola (v:sta 1675) IV. Valpuri (?) Sipintytär... IV. Simo Sipinpoika... IV. Tuomas Sipinpoika... IV. Eerik Sipinpoika... IV. Matti Sipinpoika (k. n. 1705), rusthollin osakas, Hirvelän Seppä V. Matti Matinpoika (eli 1730), kruununtalon osakas, Haimilan Niemi (v:sta 1721) V. Valpuri Matintytär (k. Pyhtäällä 1758) Haimilan Haimin rakuuna Olavi Niilonpoika (k. Haimilan Niemessä 1742) VI. Matti Olavinpoika Snäll (k. Pyhtäällä 1768), sotamies, kruununtalollinen, Haimilan Niemi (1744 56) V. Tuomas Matinpoika Liceen (k. venäläisten tappamana 1742), kruununtalollinen, kuudennusmies, Haimilan Niemi (v:sta 1721) V. Juho Matinpoika, kruununtalon osakas, Haimilan Niemi (eli 1739) V. Susanna Matintytär (k. 1742) Yrjö Kaalinpää (k. Niemessä 1740) IV. Sipi Sipinpoika... 42
Valkealan syyskäräjissä 1732 Tuomas Matinpoika valitti Niemen talon tilusten vähäisyyttä talolle pantuun veroon nähden; anoi veronalennusta, jottei olisi talon aiempien asukkaiden tapaan pakotettu jättämään se autioksi. Joutui kuitenkin tyytymään maaherran asiasta jo 7/12 1725 antamaan hylkäävään päätökseen. Syyskäräjissä 1738 Tuomas kertoi käyttäneensä kaiken tarmonsa autiosta viljelykseen ottamansa talon rakentamiseen ja kuntoon saattamiseen, niin että hän rakennusten puolesta tulisi siellä nyttemmin toimeen, mutta kun talon tilukset ovat hyvin vähäiset ja kelvottomat, ei hän menneinä vuosina, verovapauden päätyttyä 1728, ole kyennyt suorittamaan talosta vaadittavaa veroa vaan on ollut pakotettu vuosittain kasaamaan päälleen kruununrästiä, ja sekin mitä hän oli kruunun ulostekoihin maksanut oli hänen täytynyt lainata. Sen vuoksi hänen oli pakko laillisesti irtisanoutua talostaan, mikäli ei saisi anomaansa veronalennusta. Hallitsi edelleen taloaan ollessaan saapuvilla syyskäräjissä 1740 käsiteltäessä Valkealan kappalaisen Gabriel Procopæuksen anomusta saada talo liitetyksi kappalaisen pappilaan. 43
Maaherran päätöksessä 31/1 1739 kruununvouti Anders Helleniuksen muistioon Niemen ja useista muista veronalennusta kaipaavista taloista luvattiin Niemelle veronalennus, mikä ei kuitenkaan Ruotsin vallan aikana toteutunut. Vasta Kymenkartanon provinssin venäläishallinnon syksyllä 1742 toimittamassa ja Hallitsevan senaatin syyskuussa 1743 vahvistamassa verorevisiossa Niemen talolle myönnettiin huomattava veronalennus. Sen lisäksi, että provinssin kaikilta taloilta vähennettiin kokoverolta perittävää veroa ja että veroviljoja lukuunottamatta veroparseelit voitiin vastedes suorittaa vanhoihin kruununarvoihin (nimellisarvoihin), Niemen talon veroluvut pienennettiin 1/4 kokoverosta, 1/4 manttaalista ja 1 tilasta 1/6 kokoveroon, 1/6 manttaaliin ja 1 tilaan, mikä merkitsi 49,7 %:n alennusta maakirjaveron kruununarvoon ja 62,7 %:n alennusta verohintaan. Tuomas Matinpojalta autioksi jääneen Niemen kruununtalon otti 1744 viljelykseen sisarenpoika, entinen ruotusotamies Matti Olavinpoika Snäll, jolle provinssikanslia myönsi neljä vapaavuotta talon kunnostukseen. 44
Sippolan Seppä Liikkalan Aholan veljeksistä nuorin, Sipi Sipinpoika, muutti Liikkalasta yhdessä Eerik- ja Matti-veljiensä kanssa Eerikin nimiin 1697 hankittuun rustholliin Hirvelään. Sipi luopui osuudestaan Hirvelän Sepän rustholliin Venäjän vallan aikana syksyllä 1718 toimitetussa pesänjaossa ja siirtyi kuparisepäksi ja torppariksi Sippolan rälssisäteriin (Sippolan hoviin), torppaan, joka sitten haltijoidensa mukaan sai nimen Seppä. Seppä oli hovin suuria torppia, joista tehtiin hoviin 6 päivätyötä viikossa. Sellaisen torpan haltija tarvitsi enemmän väkeä kuin talollinen, ja torpan tilukset olivatkin niin laajat kuin keskikokoisilla taloilla, joiden vertaisia oli harvassa Ruotsin Suomessa eikä ainuttakaan Kymenkartanon provinssissa (1757). Sippolan torpparit olivat perinteisesti hovin omistajan tai vuokraajan luvalla saaneet polttaa viinaakin, mihin asetusten mukaan oli oikeus vain talollisilla. 45
III. Sipi Yrjönpoika, Liikkalan Ahola (v:sta 1675) IV. Valpuri (?) Sipintytär... IV. Simo Sipinpoika... IV. Tuomas Sipinpoika... IV. Eerik Sipinpoika... IV. Matti Sipinpoika... IV. Sipi Sipinpoika (k. 1743), kupariseppä, torppari, Sippolan Seppä 1) Viipurin konsistorin tuomiolla 1690 Maria Ristontytär Mäntlahden Ristolasta; avioero; 2) n. 1693 (?) Marketta Vilpuntytär (k. 1746) V. Pekka Sipinpoika (k. Liikkalassa 1777), seppä, torppari, Sippolan Seppä V. Tuomas Sipinpoika (k. 1769), Liikkalan Ahola (v:sta 1743) V. Jaakko Sipinpoika (k. 1777), Liikkalan Ahola (v:sta 1743) V. Eerik Sipinpoika (k. 1779), Liikkalan Ahola (v:sta 1743) 46
Sipi Sipinpoikaa seurasi Sippolan seppänä ja Sepän torpparina hänen vanhin poikansa Pekka Sipinpoika, joka veljiensä muutettua Liikkalan Aholaan 1743 viljeli torppaa renkien ja yhtiömiesten avustuksella. V. 1775 torpasta silloin jo eronnut Pekka Sipinpoika testamenttasi lopun vähäisen jäämistönsä tyttärelleen Beata Pekantyttärelle ja tämän miehelle Yrjö Juhonpoika Mänttärille, koska he ovat ottaneet hänet luokseen ja hoitaneet häntä hänen heikkoudessaan ja vanhuudessaan, niin ettei kenelläkään hänen muista lapsistaan ole mitään moitittavaa tahi vaadittavaa, ei pajakaluista eikä kaikesta muustakaan mitä olla voi. Pekan tytär Anna Pekantytär oli naimisissa Yrjön veljen Matti Juhonpoika Mänttärin kanssa. Anna ja Beata Pekantyttärien jälkeläistö käsittää Mänttärin sukukirjan taulut 5 8238, so. 51,3 % sukukirjan kaikkiaan 16 039 taulusta. Pekka Sipinpojalla oli vielä kaksi muutakin aikuista tytärtä, yksi miniänä Liikkalassa (Hykkyrä) ja toinen Haminassa (Hertz). 47
Kuva 4: Sippolan kappelin (Sippula Cappel), pappilan (Pastorat) ja hovin (Sippula Hoff) ympäristöä 1771 77. Hovin pellot merkitty U-kirjaimella. 48
Kirjallisuutta M. AKIANDER 1866. Skolverket inom fordna Wiborgs och nuvarande Borgå stift. M. AKIANDER 1868. Herdaminne för fordna Wiborgs och nuvarande Borgå stift, I delen. G. ANREP 1858 64. Svenska adelns ättar-taflor. I IV. Y. BLOMSTEDT 1947. Suomalaisten ruotujakoisten joukko-osastojen vakinainen papisto Isonvihan ja Suomen Sodan välisenä aikana (1721 1808). Suomen Sukututkimusseuran vuosikirja 31: 42. A. BRENNER, S. ANDERSSON, N. CLEVE, L. O. KJÄLDSTRÖM & A. W. RANCKEN 1936. Ingå Fagervik Degerby. En västnyländsk bygdekrönika. T. CARPELAN 1954 66. Ättartavlor för de på Finlands riddarhus inskrivna ätterna, I III. 49
A. R. CEDERBERG 1947. Kaksi luetteloa Suuren Pohjan sodan aikaisista pakolaisista. Genos 18: 1 6. O. DURCHMAN 1945. Eräs pappisaviopari 1700-luvun alkupuolelta. Genos 47: 13. G. ELGENSTIERNA 1925 36. Den introducerade svenska adelns ättartavlor med tillägg och rättelser. I IX. K. HELLGREN 1957. Sippolan historia. V. HÄKKINEN & S. SIPPU 2000. Mämmälän kylän talot ja suvut. M. KORHONEN 1981. Vehkalahden pitäjän historia II. Yhteiskunnallisesta kehityksestä 1600-luvulla sekä maakirjatilojen synty. L KURTÉN 1972. Överstelöjtnanten Erik Licins giften. Genos 43: 114. A. LEWENHAUPT 1921. Karl XII:s officerare. Biografiska anteckningar. G. LUTHER 1972. Hur hänger Soldanerna samman? Genos 43: 29 41. 50
L. MÅRTENSSON 1950. Förteckning över bondeståndets ledamöter vid riksdagarna 1600 1697. E. MÄNTTÄRI 2001. Mänttärin sukukirja. S. NORDENSTRENG 1908 09. Fredrikshamns stads historia. L PINOMAA 1949. Ristiina 1649 1808. Sivut 1 142 teoksessa Ristiina 1649 1949. Pitäjän ja seurakunnan 300-vuotiset vaiheet. J. RAMSAY 1909 16. Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden, I IV. R. ROSÉN 1936. Vehkalahden pitäjän historia I. Suur-Vehkalahden asutus- ja aluehistoria n. vuoteen 1610. S. SIPPU 1986A. Huomioita Mänttäri-suvun alkuperästä. Genos 57: 61 65. S. SIPPU 1986B. Sippolan Tapani ja Tapola-suku. Genos 57: 127 137. S. SIPPU 1988. Sippolan Sippu-suku. Genos 59: 104 116. 51
S. SIPPU 1990. Sippolan Kurittu-suku. Genos 61: 121 132. S. SIPPU 2004. Lauri Hannunpoika Liikkasen suvun varhaispolvet. Sivut 9 14 teoksessa E. MÄNTTÄRI: Liikkasen suku. S. SIPPU 2004 17. Liceen-, Licin-, Licenius-sukua käsitteleviä kirjoituksia Yahoon viestiryhmässä Kymenlaakson suvut ja Suku Forumin Karjala-ryhmässä. S. SIPPU 2014. Sippolan talonpoikaisten maanhallintaoikeuksien kehityksestä Vanhan Suomen ajasta alkaen. Genos 85: 66 80. K. WIRILANDER 1953. Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718 1810. Virkatalonhaltijain luettelot. K. VÄÄNÄNEN 1975. Vanhan Suomen papisto. Pappien lukumäärä, alueellinen ja sosiaalinen koostumus. Matrikkeli. Ylioppilasmatrikkeli 1640 1852. Matrikkelitietokanta, toim. Y. KOTI- VUORI. http://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi. 52
Arkistolähteistä Tästä esityksestä puuttuvat viittaukset arkistolähteisiin. Tarkat viittaukset annetaan tulevassa sukukirjassa. Liikkalan Seppälän ja Aholan, Hirvelän ja Sippolan Sepän sekä Haimilan Niemen sukujen kytköksistä todistavat keskeiset tuomiokirjalähteet kirjoittaja on poiminut jo yli 30 vuotta sitten läpikäydessään käräjäpöytäkirjoja Liikkalan Mänttäri-sukua [SIPPU 1986A], Viialan Tapola-sukua [SIPPU 1986B], Sippolan, Mämmälän ja Hirvelän Sippu-sukua [SIPPU 1988], Sippolan ja Hirvelän Kurittu-sukua [SIPPU 1990] ja Liikkalan Liikkas-sukua [SIPPU 2004] käsitteleviä tutkimuksiaan sekä yhdessä VE- LI HÄKKISEN kanssa laatimaansa Mämmälän kylän talojen ja sukujen tutkimusta varten [HÄKKINEN & SIPPU 2000]. Osa tarvittavista voudintili- ja läänintilitiedoista (maakirjat, henkikirjat ym.) oli nekin poimittu jo em. tutkimuksia tehtäessä. 53
Johan Liceenin ja Thomas Liceniuksen toimiin liittyvää aineistoa on runsaasti Porvoon konsistorin arkistossa, joka on nyttemmin siirretty Helsingistä Kansallisarkiston Hämeenlinnan toimipisteeseen (entiseen Hämeenlinnan maakunta-arkistoon). Erich Licinin ja Thomas Liceniuksen sotapalveluksesta kertovat mm. Ruotsin sota-arkiston katselmusluettelot, upseerien palkkatiliselvitykset ja sotavankien avustustilit. Näitä samoin kuin väenotto- ja ruodutusluetteloita on selattu pääosin Kansallisarkistossa Helsingissä mikrofilmeiltä ja -korteilta, osaksi myös SSHY:n Digitaaliarkistosta tai äskettäin vapaaseen käyttöön avautuneesta Ruotsin valtionarkiston Digitaalisesta tutkijasalista (http://sok.riksarkivet.se/digitala-forskarsalen) (ent. SVAR). Aivan kaikkia vanhassa painetussa kirjallisuudessa esitettyjä Erich Licinin sotilasuratietoja ei kirjoittaja ole onnistunut tavoittamaan arkistolähteistä, osin lähdeviittauksien puuttumisen tai niiden ylimalkaisuuden vuoksi; näiden tietojen osalta viitataan vain kyseiseen julkaisuun. 54
Sukukirjan toimittamisesta Sukukirjassa julkaistaan Eerik Heikinpojan sukua mieslinjaisesti niin, että nuorimmat mukaan otetut suvun jäsenet ovat syntyneet 1700-luvun lopulla. Heidän vaiheitaan seurataan 1840-luvulle asti. Sukutauluja on 53, minkä lisäksi on muutamia sukutauluja muista henkilöistä, kuten kotivävyistä, puuskista, lapsipuolista ja lampuodeista, jotka ovat asuneet Liikkalan Seppälää tai Aholaa, Hirvelän Seppää tai Haimilan Niemeä. Kirjan alussa on suvun asumien talojen ja torppien historiikki (vielä vähän keskeneräinen, loppuviitteineen n. 50 sivua). Eerik Heikinpojan jälkipolvitauluston teksti käsittää n. 150 sivua ja loppuviitteet (yli 1500 kpl) n. 140 sivua. Muita henkilöitä käsittelevä osa käsittää loppuviitteineen n. 120 sivua, tutkimuksen lähteiden esittely n. 10 sivua sekä henkilö- ja paikkahakemistot n. 55 sivua. Kirjan kokonaispituudeksi tulee n. 550 sivua. 55
Kirjan teksti tuotetaan Ubuntu Linux -käyttöjärjestelmän alaisuudessa toimivan LifeLines-sukututkimusjärjestelmän (http://github.com/ MarcNo/lifelines/) tietokannasta, johon koko tutkimusaineisto (ynnä linkit kuvatiedostoihin) on tallennettu toisiinsa kytketyiksi yksilö-, perhe-, lähde- ja huomautustietueiksi (INDIvidual, FAMily, SOURce, NOTE). GEDCOM-tyylisellä tietueella esitetään myös kirjan rakenne (jako lukuihin ja alilukuihin) sekä paikannimien taivutukset. Fil. tri Thomas Trask Wetmore IV:n alkujaan kehittämään LifeLinesjärjestelmään sisältyy raporttiohjelmointikieli, jonka funktioilla voidaan liikkua ja operoida GEDCOM-tietueiden ja -kenttien verkostossa. Tällä ohjelmointikielellä kirjoittaja on laatinut erinäisiä tutkimusta avustavia toimintoja sekä ohjelman, jolla tietokannasta tuotetaan Suomen Sukututkimusseuran standardia noudattavia jälkipolvitaulustoja ja tekstiosuuksia sisältävä julkaisu LATEX-tiedostona, josta edelleen pdflatexmuotoiluohjelmalla tuotetaan painovalmis pdf-tiedosto. 56
Korjauksia Esitelmän jälkeen on tekstiin tehty seuraavat korjaukset: Sivu 25. Sipi Eerikinpojalle on lisätty Susanna-niminen tytär. Sivu 26. Tuomas Eerikinpojan nuorimman tyttären virheellinen nimi (Susanna) on korjattu Mariaksi. 57