KOKEMUKSIA VENEESTÄNI Markku Schildtin KS-1030 yhdistää Kuitu- ja puuveneen parhaat piirteet KS-1030 ei ole mitenkään harvinainen vene itäisellä Suomenlahdella ja löytyy niitä muiltakin vesiltä. Keihässalmen rannalla, Pyhtään Munapirtissä rakennettuja veneitä tulee vastaan niin kalastajien kuin tavallisten veneilijöiden ajamina. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvan Markku Schildtin vene erottuu muista kahdella tavalla. Sen ylärakenteet ovat lujitemuovin sijasta mahonkia ja vene näyttää lentävän eteenpäin kelin kovetessa vauhti vain yltyy. 90 Kippari 6/2002 T EKSTI JA KUVAT JUHA VIRTANEN
+ + Käyttäjän plussat Merikelpoisuus, vakaus + Vahva runko kestää keliä + Riittävä matka- ja huippunopeus - Käyttäjän miinukset Moottorimelu kovaa ajaessa Peräkannen ankkuriboksin pieni luukku Tiikkitäkin vaatima huolto irtoaa 270 hevosvoimaa. Tehoa siinä on siis tällaiseen veneeseen enemmän kuin tarpeeksi. Kytkin on ZF, välitys 1:1,5 ja 45- millisen akselin päässä vettä jauhaa nelilapainen 20-tuumainen potkuri. Matkavauhdin Markku Schildt pitää 12 18 solmun rajoissa. Huippunopeutta saa kelattua mittariin yli 20 solmua, mutta 18 solmua ja vähemmänkin riittää mainiosti. Vene kulkee ylväästi keula koholla. Vesi lentää sivulle eikä tuulilasille, kun kippari asensi runkoon keulapuolelle listat, jotka ohjaavat roiskeet tuulilasin sijasta takaisin mereen. Tällä koneteholla KS-1030 kulkisi varmasti vielä enemmän pystyssä, jos perään, hiukan vedenpinnan alapuolelle, ei olisi asennettu kantotasoa. Se lisää nimensä mukaisesti veneen rungon peräosan kantavuutta ja estää perän kaivautumisen syvälle veteen kovemmissa nopeuksissa. Tehoa on silti niin paljon, että kantotasoa piti hiukan viritellä. Alussa keula kulki niin ylhäällä, Kotkalaisen Markku Schildtin KS-1030 on uljasryhtinen, uppoumarunkoinen itäisen Suomenlahden venemalli. Tässä yksilössä yhdistyvät vankka lujitemuovirunko ja perinteinen taidokas puutyö esimerkillisellä tavalla. E i tietysti vauhti vielä veneestä ainutlaatuista tee, mutta kun rungoltaan se on uppoumarunkoinen, niin moni liukuvarunkoisen kippari on joutunut hieraisemaan silmiään Markku Schildtin pyyhkäistyä Little Tug illaan ohitse ja hävitessä horisonttiin. Näin käy usein varsinkin kovassa kelissä. Tyynellä säällä no- peammat liukuvat veneet eivät tietenkään jää jalkoihin, mutta kun aallonkorkeus kasvaa, aletaan liukuvarunkoisissa veneissä kääntää kaasua pienemmälle pohjan hakkaamiseen kyllästyneinä. Schildtin KS-1030 sen sijaan puskee läpi aallokon tarvittaessa vaikka yli 20 solmun vauhdilla. Kovan vauhdin takaa Ivecon 5,9 litran turbodiesel, josta tehoa Pieni kattoon asennettu pleksi pitää viiman kasvoilta seisten ajettaessa. Kippari 6/2002 91
KS-1030:n nousulistojen jatkeena on veneen perässä vielä kantotaso, joka antaa uppoumaveneelle lisää vauhtia. Little Tugin kippari voi seisten ajaessaan tarkkailla takaa tulevaa liikennettä ison taustapeilin avulla. Keulaan noustaan keulatikkaiden avulla. Kaiteet ovat ammattilaismallia ja antavat hyvän tuen kannella liikuttaessa. ettei ohjaajan paikalta nähnyt eteenpäin. Kun kantotason takareunaan ruuvattiin pieni kynsi, joka on takareunastaan ehkä noin tuuman paksuinen, putosi keula riittävästi alas. Veneen kulkuasennon muutoksen myötä näköyhteys menosuuntaan parani selvästi. Isot hevosvoimamäärät aiheuttivat ensin ongelmia myös peräsimen kanssa. Koska tällaiseen veneeseen ei koskaan oltu ajateltu asentaa näin isoa konetta, jouduttiin mm. peräsinakselin laakerit uusimaan. Samalla peräsin muovattiin ylhäältä katsottaessa pisaran malliseksi, jotta potkuri- virtaukset eivät ravistelisi sitä ja peräsinakselia enää rikki. Markku Schildtin mukaan iso kone ei ole itsetarkoitus. Tehoreserviä on yli oman tarpeen, mutta etuihin kuuluu se, ettei matalakierroksista konetta tarvitse huudattaa täysillä. Sille voi siis veikata pitkää käyttöikää. Alunperin Schildt aikoi ostaa veneeseen 145 hevosvoiman vapaasti hengittävän moottorin. Mutta niinhän siinä kävi kuin telkkarisarjan Sulo Vilenille, että silloin sattui olemaan samaan aikaan ja samaan hintaan tarjolla myös iso kone turboahdettuna ja kaupat tehtiinkin siitä. Näinkin pieni kantotason alatakareunaan lisätty kynsi riitti pudottamaan keulaa niin paljon, että kippari näkee paremmin eteenpäin. Schildt asensi veneensä keulaan listat, jotka heittävät roiskeet takaisin mereen ja tuulilasi pysyy jotakuinkin kuivana. Kantotaso kiinnostaa Moni uppoumarunkoisen omistaja on ollut kiinnostunut veneen kantotasosta. Kyselijöitä riittää, sillä jossain vaiheessa lähes jokainen hitaalla veneellä ajava alkaa kaivata edes pientä vauhdin lisäystä. Jos nyt ei muuten, niin ainakin sen avulla pääsisi isolta selältä nopeammin johonkin suojasatamaan kelin yltyessä epämiellyttäväksi. Kantotason antamasta edustakin ollaan usein kahta mieltä. Päätavoitehan on estää perän painuminen ja kasvattaa nopeutta. Schildtin arvion mukaan pienellä moottorilla varustettu raskas vene ei kovin kummoiseksi muutu vaikka siihen asentaa kantotason. Siitä voi olla jopa enemmän riesaa kuin hyötyä, varsinkin myötäaallokossa. Markku Schildtin KS-1030 on jo itsessään sen verran painava, jotakuinkin 4 500 kiloa, että moottoritehoa pitää olla reilusti, jotta kantotason antamasta nosteesta saa täyden hyödyn. Schildtin näkemyksen mukaan hänen 270-hevosvoimaisensa on jo turhan tehokas, mutta vähintään koneen olisi oltava 150-hevosvoimainen, jos alkaa hakea kantotasosta jotain hyötyä vauhdin suhteen. Sietää myötäaaltoa Uppoumarunko ja kantotaso eivät ole ehkä äkkiä ajatellen myötäaallokossa paras mahdollinen yhdistelmä. Little Tug kulkee Markku Schildtin mukaan silti myös myötäaallokossa. Kun tehoa on riittävästi, voi veneellä ratsastaa aallolta aallolle. Schildt myöntää, että joissain olosuhteissa myös Little Tugin kantotaso tahtoo vääntää myötäaallokossa koko venettä ja ohjattava sitä on koko ajan. Tyynellä kelillä ei kannata ajaa täysillä, sillä silloin vene vaappuu voimakkaasti. Se nousee kantotasonsa varaan ja kulkee hyvin lyhyellä vesilinjalla. Puolentoista metrin levyinen kantotaso ei pysty pitämään venettä tasapainossa. Ominaisuus korostuu jos joku vaihtaa veneessä istumapaikkaa ajon aikana, mutta näinhän tapahtuu tavanomaisessakin uppoumaveneessä. Muuten vene on vakaa, eikä kallistele edes sivukansilla kuljettaessa. Kovassa kelissä vene on heti paremmassa ryhdissä aallokon antaessa tukea. Paras matkavauhti löytyy 15 16 solmun paikkeilta. Vene on silloin hyvin tasapainossa ja matka taittuu silti riittävän ripeästi. Suuren konetehon takia myös suunnanpito vaatii jatkuvaa ohjaamista. Potkuri vääntää hyvin voimakkaasti venettä oikealle, joten jos yksin ajaessa haluaa pistää kahviveden kiehumaan, tai käy vessassa, on vaihde pudotettava vapaalle. Muuten vene alkaa pyöriä ympyrää. Veneessä on hydrauliohjaus, mutta sekään ei jaksa pistää hanttiin potkurin väännölle. Siksi oh- 92 Kippari 6/2002
jaukseen on tarkoitus asentaa vielä lukitusventtiili, jotta esimerkiksi Virossa käydessä ei tarvitsisi koko pitkää Suomenlahden ylitystä roikkua ruorissa. Tehdään hyvä tai ei ollenkaan Markku Schildtillä on aiemmin ollut mm. yli 9-metrinen mäntyfiskari ja sen jälkeen yksi Finnmar. Vanhana kotkalaisena hänellä on säilynyt mielessä määrätynlainen kuva hyvästä veneestä ja uutta venettä hankkiessaan hänen valintansa kohdistui Kei- KS1030 Kipparin paikalle asennettiin tänä keväänä uusi istuin, joka antaa aikaisempaa paremman tuen pitkillä ajorupeamilla. Istuinosa nousee pystyyn, jolloin venettä voi ajaa myös seisten, pää kattoluukusta ulkona. Karttatason voi vetää esiin etukajuuttaan johtavan oviaukon yläreunasta. Nykyaikaisille isoille elektronisille laitteille ei ole kojelaudalla riittävästi tilaa. Veneen pentteri on tilava ja hyvin varusteltu pitkiäkin reissuja ajatellen. Kaappitilaa suunnitellaan lisättäväksi. NÄMÄ ON JO ESITELTY Artella 22 1/02 Bayliner 2655 Ciera 7/98 Bella 8000 3/94 Bella 530 HT 7/95 Bella 685 3/96 Blauwe Hand Cruiser 5/94 Doppel 31 7/00 Doris-fiskari 4/98 Falcon 26 7/94 Family Cruiser 1/95 Finn-ess 26 3/99 Finnmaster 740 F 8/96 Finnspeed 700 1/01 Finnsport 650 AC 4/94 Finnsport 8500 Cruiser 6/98 Fjord Dolphin 4/01 Fjord 24 Weekender 6/97 Flipper 575 HT 3/98 Flipper 740 5/99 Flipper 760 8/93 Flipper 850 2/99 Flying Albatross 870 5/96 Getasnipan 23 7/01 Gruno 1050 FB 9/99 Jokker 4/02 Jurmo Cabin 2/98 Kala-Kalle 24 8/97 Kalossi 6/00 Kaunotar 27R 5/98 Kirri 27 8/01 KS 1030 6/02 Lovene 32 3/02 Marino 7100 8/99 Marino 8000 6/95 Marino Rocca 10/01 Marsund 3/01 Matador 8000 XR 2/95 Ms Jutta 6/01 MS-900/90 8/95 Nidelv 23 5/97 Nimbus 2600 3/95 Nordic 77 6/99 Nordic 800 5/00 Norppa 9 TK 6/94 Northsteel 34 9/01 Sea-Bee Lady 8/98 Sea Ray 220 Sundancer 2/94 Sea Star Cruiser 7000 2/02 SeaStar 8000 C 3/97 Seiskari S-27 1/94 Seiskari S-23 7/97 Storö 34 5/01 Sunmar 870 C 6/96 Targa 27 4/96 Telfa Cat 27 1/98 TG-6000 SportCruiser 8/94 Tiiskeri 771 1/96 Tristan 820 2/96 Uttern 6000 Cabin 7/96 Utö 31 1/97 Vator 17 HT 1/00 Vator 22 2/01 Wellcraft Antigua 26 3/00 Wikingboat 28 5/02 Yamarin 5800 Big Catch 4/00 Kulku takakajuuttaan on hiukan hankala korkeiden portaiden takia, mutta hyvät yöpymistilat korvaavat sen puutteen. Pelkkä verho eristää keulakajuutan salongista. Nukkujilla on keulassa lokoisat oltavat. hässalmeen. Uppoumarungossa on hyvät ominaisuutensa ja KS- 1030 on vankkaa tekoa, sen runko on pohjasta 28 milliä ja laidoilta 18 mm paksu. Myös rungon nousulistat olivat sellainen ominaisuus, jonka Schildt katsoi plussaksi. Ominaisuuksia hänen mieleiseksi, hyväkulkuiseksi veneeksi oli siis olemassa. Vanhana puuvenemiehenä hän halusi veneen, jossa on puuvenemäinen tunnelma yhdistettynä lasikuituveneen parhaisiin ominaisuuksiin, kuten helppohoi- Kippari 6/2002 93
KS1030 toisuuteen. Runko on laminoitu Keihässalmen Veneveistämössä ja mahonkiset ylärakenteet on tehty puolestaan Neuvottomassa. Schildtin veneen ylärakenteet on suunnitellut venemestari Poju Suntio ja hänen lisäkseen Little Tugin sisustusta ovat olleet rakentamassa mm. Jarno Ruhtinas ja Tapani Tuomainen. Schildtin mukaan hän ei olisi välttämättä halunnut veneestä näin hienoa, mutta Poju Suntio oli kuulemma tokaissut, että joko tehdään hieno tai sitten ei tehdä ollenkaan. Ammattimiesten tekemää puutyötä on veneessä helppo ihailla. Puurakenteet ovat pääasiassa umpimahonkia ja vain välilaipioissa on käytetty mahonkivaneria. Kansi on tehty 12 millin vanerista ja sen päällä on 13- millinen tiikkirimoitus. Tiikkikantta on veneessä kaikkiaan noin 13 neliömetriä ja sen siistinä pitämisessä on tietysti oma vaivansa. KS-1030 on laskettu vesille kesäkuussa 1992 ja sen jälkeen sillä on seilattu itäistä Suomenlahtea aina Viron rannikkoa myöten. Ensimmäisenä kesänä veneessä ei ollut mittaria, mutta sen jälkeen meripeninkulmia on kertynyt 6 700 ja ajotunteja liki 800. Kelpo käyttövene KS-1030 on käytännöllinen vene. HALUATKO KERTOA VENEESTÄSI? Jatkamme erittäin suosittua Kokemuksia veneestäni -sarjaamme myös tulevaisuudessa. Mikäli sinulla on vene, jota ei ole vielä esitelty, ja olet halukas kertomaan kokemuksistasi sen kanssa, ota yhteyttä joko toimittaja Juha Virtaseen, puh. (09) 1566 6236, tai sähköposti juha.virtanen@kuvalehdet.fi Keula on varsin korkea, joten sitä varten veneen varustukseen kuuluu keulatikas. Kulku kansilla on helppoa reilun levyisten sivukansien ja hyvien kaiteiden ansiosta. Jossain vaiheessa avotilaan kulkeminen oli hiukan ongelmallista kuomun ollessa ylhäällä, sillä mistään ei saanut kunnon otetta. Nyt sekin ongelma on poissa, sillä Schildt rakensi viime talvena vasemmalle laidalle ylimääräisen kaiteen, josta saa hyvin pidettyä kiinni, kun pujottautuu kannelta kuomun alle avotilaan. Albatrossista löytyi veneeseen targakaari. Sitä hieman madallettiin ja näin saatiin KS:n avotilaan kuomun alle lisää seisomatilaa. Sininen kuomu on vaihtumassa jossain vaiheessa vaaleampaan ja valoisampaan. Sitä on myös hieman tarkoitus muuttaa nykyisestä, jotta kulkuaukko olisi paremmin hollilla uuden kaiteen suhteen. Tilaa pentteriin Little Tugin pentteri on veneen vasemmalla laidalla, heti avotilasta kajuuttaan laskeuduttaessa. Alunperin pentterin pöytätasosta oltiin tekemässä hieman leveämpää, mutta sitä hiukan kavennettiin. Näin saatiin käytävälle lisää leveyttä. Pentterin ohi mahtuu nyt kulkemaan paremmin, vaikka joku olisi samaan aikaan tekemässä ruokaa. Samoin kulku veneen vessaan onnistuu nyt kokkia häiritsemättä. Pentterissä on kaksiliekkinen kaasuliesi ja -uuni. Myös jääkaappi toimii kaasulla ja se on asennettu kipparin istuimen alle. Tiskialtaaseen tulee sekä merivettä että makeaa vettä. Vesisäiliö vetää 150 litraa ja tänä kesänä on tiskaajan iloksi tulossa myös lämmintä vettä. Varaaja on jo veneessä paikallaan avotilan penkin alla. Erilaisia kaappeja ja laatikoita löytyy tavaroiden säilyttämiseksi kajuutasta paljon, mutta ainakin pentteriin on suunniteltu vielä yhtä kaappia. Paikkakin on sille jo katsottu kajuutan takaseinältä, avotilaan johtavan liukuoven vierestä. Pentteriä vastapäätä on veneen vessa. Alunperin siellä oli kemiallinen wc, mutta se vaihdettiin kunnolliseen vesivessaan, koska kemiallisen vessan hajut eivät miellyttäneet. Septitankkiin mahtuu 50 litraa. Veneeseen on asennettu automaattisulakkeet ja sähkökeskus on ohjauspulpetin alla. Makuutiloja hyvin neljälle Toiletti on riittävän kokoinen. Sen varustuksena on nykyisin vesivessa, vanhan ja hiukan tuoksahtaneen kemiallisen vessan sijasta. Kaasupullo ja lämminvesivaraaja löytyvät avotilan toisen penkin alta. Vastakkaisella laidalla ovat veneen akut. Vene on rekisteröity kymmenelle ja makuupaikka löytyy periaatteessa viidelle. Yöpyminen veneessä onnistuu hyvin kahdessa kajuutassa. Tilaa on neljälle ruhtinaallisesti ja useampikin mahtuu hiukan sovittelemalla. Keulakajuutta on erotettu matkustamosta verholla ja v-punkka on todella tilava. Koska omistaja on reilun mittainen suomalaismies, haluttiin vuoteista riittävän kokoiset. Ne ovat 90 cm levyiset ja pituuttakin on kaksi metriä. Kajuutoista on lasikuitu onnistuttu piilottamaan hyvin näkyvistä. Vuoteiden vieressä laidat on vuorattu 10 mm solumuovilla, samalla, jota käytetään retkipatjoissa. Sen päällä on vielä verhoilukangas, joten veneen laita ei tunnu nukkujalle kylmältä. Kulku avotilasta takakajuuttaan on hiukan hankalaa. Ensimmäinen porras on jo avotilan turkissa. Sen peitoksi on pitänyt rakentaa kansi, jotta avotilassa oleskelevat vieraat eivät vahingossa taittaisi nilkkaansa. Oven yläosassa on avattava luukku. Alunperin se oli umpimahonkia, mutta kippari muutti sen kevyempään materiaaliin, tummennettuun pleksiin. Se päästää kajuuttaan lisää valoa, mutta on kuitenkin sen verran tumma, että kajuutassa saa nukkua uteliaiden katseilta suojassa. Avotilasta tullaan veneen ohjaamo-salonkiin liukuoven kautta. Veistäjät olisivat halunneet tehdä perinteisen parioven, mutta Schildt piti päänsä ja nyt siinä on liukuovi. Se ei vie tilaa avoimena, mutta pieni miinus siihen sisältyy kovassa aallokossa se voi tulla äkkiä sormille, sillä oven lukitus auki asentoon puuttuu. Avotilan sivuilla on penkit, joiden alle mahtuu hyvin tavaraa. Vasemman penkin alla on muovisaavissa oma paikkansa kaasupullolle. Saman penkin alle on asennettu myös lämminvesivaraaja. Kansilla ei pahemmin säilytystilaa ole. Peräkannessa on köysiboksin luukku, joka on varsin kapea, joten ison ankkurin pujottelu sinne on hankalaa ellei peräti mahdotonta. Lepuuttajia varten veneen kaiteissa on omat telineet. KS-1030 on vankkarakenteinen lujitemuovivene ja tehty koviin olosuhteisiin Suomenlahdelle. Schildtin mahonginhohtoisessa veneessä myös veneveistäjien käsityötaidon jälki on ihailtavaa. Yhdessä niistä tekijöistä on saatu syntymään vene, josta sen omistaja voi olla ylpeä ja todistettavasti samanlaisia veneitä haluaisivat monet muutkin. 94 Kippari 6/2002
Vanhoja kaavoja kehitellen Keihässalmen veneet ovat syntyneet itäisellä Suomenlahdella, Munapirtissä Pyhtäällä. Veneet on suunnitellut veistäjä Erik Kärkkäinen. Nyttemmin jo 73-vuotias veistäjä on aloittanut työuransa veneiden parissa jo aikaisin. Ensimmäisen kannellisen tuulilasiveneen hän rakensi 17-vuotiaana, mutta sitä ennen oli jo useampi soutuvenekin valmistunut. Puuveneveistoon Kärkkäinen haki oppinsa vanhalta puuvenelegendalta Jussi Varmalta, jonka luona Pernajan Kabbölessä Erik vietti yhden kesän oppipoikana ilman palkkaa. Oppimestarilla oli silmää mutta työkaluja vähän. Sen puutteen kuulemma sitten korvasi Varman taito käyttää niitä vähiäkin työkalujaan. Sodan jälkeen seudulle asettuneilta vanhoilta tytärsaarelaisilta veneentekijöltä löytyi myös jotain oppia. Jo noin 30 vuotta sitten syntynyt KS- 1030 on perinteisen näköinen uppoumarunkoinen vene ja Erik Kärkkäinen sai kuulla jo varhain olevansa aikaansa edellä veneensä kanssa. Sen erikoisuutena ovat rungon voimakkaat nousulistat, joiden avulla veneestä tulee riittävän konetehon avulla puoliliukuva. Veneen linjoja haettiin vanhoista veneistä, niitä kehiteltiin ja paranneltiin. Nousulistoilla haettiin hänen mukaansa nopeutta, mutta sisempien nousulistojen ansiosta myös kone voitiin asentaa tavallista alemmas ja näin mm. painopisteestä tuli edullisempi. Veneistä tehtiin vahvoja. Kärkkäinen takasi, ettei laminaatin paksuus jäänyt alle 17 milliä yhdessäkään hänen vanhassa veneessään. Kun tuolla messuilla nyrkillä lyö veneen kylkeen, niin kyllä sen heti kuulee, että onko se banjo vai niin kuin muuriin olisi iskenyt, Kärkkäinen tuumaa. Kaikkiaan KS-1030-mallia on laminoitu hänen muistinsa mukaan noin 120 130 runkoa, kenties jokunen enemmänkin. KS- 1030:n rungon hinta pyöri 40 000 vanhan markan paikkeilla. Sitä myytiin myös osittain sisustettuna tai runko, kansi ja hyttirakenteet irrallisina. Siitä voi nähdä useita eri versioita: keulakajuutalla, keula- ja peräkajuutalla tai pelkällä peräkajuutalla varustettua ns. troolarimallia. Etuhytillisiä veneitä meni paljon mm. lohisiimalla kalastaville. Keihässalmen veneet ovat lähteneet veistämöltä yleensä puolivalmisteina eli niiden KOKEMUKSIA VENEESTÄNI lopullinen käyttötarkoitus ei ole aina edes ollut Kärkkäisen tiedossa. Paljon KS-veneitä on mennyt ammattikalastajille, mutta niitä seilaa siellä täällä myös huviveneinä. Vankkaa venettä on myös arvostettu, menipä erääseen sukuun peräti neljä runkoa, kolme KS-1030-mallia ja yksi hiukan isompi tasaperäinen KS-1120. Tasaperäisen KS-1120-kalastusveneen valmistus alkoi Kärkkäisen muistelun mukaan 15 18 vuotta sitten. Siihen sopii 150 300 hevosvoiman moottori ja noin 200 hv moottoriteholla veneelle luvattiin 20 solmun nopeus ilman kuormaa. Myös 1120 lähti veistämöltä pääasiassa ns. puolivalmisteena. Vuonna -90 sen hinnaksi ilmoitettiin venepalstoilla n. 113 000 markkaa. Veistäjä ei itse ollut oikein tyytyväinen veneen keulan linjoihin, mutta vanha lesti on silti säilytetty. Puolivalmisteiden hinnasta on vaikea päätellä, mitä KS-1030 voisi maksaa tällä hetkellä käytettynä. Myyntihinnat määräytyvät pitkälti veneen sisustuksen, ammattilaisen/ amatöörin työjäljen, moottorin ja muun varustuksen perusteella. Jostain voi löytyä edullinen vene, mutta KS-1030:tä etsivän kannattaa varautua 200 000 400 000 vanhan markan hintapyyntöihin. Uuden KS-1030:n saaminen on myös mahdollista, sillä Keihässalmen veistämöllä on jokunen valmis runko odottamassa ostajaansa. Niiden lisäksi Erik Kärkkäinen pitää itseään vielä työntouhussa rakentamalla parhaillaan veistämöllään seitsenmetristä limisaumaista puuvenettä. Poika Mikko Kärkkäinen on töissä muualla, mutta oman työnsä ohessa osallistuu myös veneiden tekemiseen. Tekniset tiedot Avomerikelpoinen, uppoumarunkoinen kalastus/matkavene Rakennusaine lujitemuovi ( + mahonki) Pituus 10,3 m Leveys 3,15 m Syväys 1 m Paino n. 4 500 kg Makuusijoja 2 + 2 + 1 Moottori Iveco 270 hv, 5,9 l, turbodiesel Polttoainetankki 450 l Vesisäiliö 150 l Septi 50 l Matkanopeus n. 12 18 solmua Huippunopeus 22 solmua Vakiovarusteet puolivalmiste Lisävarusteet M. Schildtin veneessä mm. kaasuhella ja -jääkaappi, kompassi, GPS, VHF, vesivessa, makeavesijärjestelmä, lämminvesijärjestelmä, Wallas 3000 -lämmitin, hydrauliohjaus Hinta n. 77 000 mk v. 90 Valmistaja Keihässalmen Veneveistämö, Erik Kärkkäinen, Pyhtää, puh. (05) 353 3038 Kippari 6/2002 95