Job kärsivä hurskas
VALTTER LUOTO JOB KÄRSIVÄ HURSKAS JOBIN KIRJAN KOMMENTAARI
Samalta tekijältä ilmestynyt aikaisemmin Vanhan testamentin selitysteosten sarjassa: Ruut Moabilainen. Ruutin kirjan kommentaari. Aikamedia 2009. Aamos oikeudenmukaisuuden julistaja. Aamoksen kirjan kommentaari. Aikamedia 2010. Joosua luvatun maan valloittaja. Joosuan kirjan kommentaari. Aikamedia 2011. Hoosea rakkauden profeetta. Hoosean kirjan kommentaari. Aikamedia 2012. Joel Lupaus Pyhästä Hengestä. Aikamedia 2012. 2014 Valtter Luoto ja Aikamedia Oy Kaikki oikeudet pidätetään. ISBN 978-952-252-146-0 (PDF), ISBN 978-952-252-145-3 (Sid.) Raamatunlainauksissa on käytetty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottamaa suomennosta, ellei toisin mainita. Tämä sähkökirja on tuotettu Aikamedia Oy:n vuonna 2015 julkaisemasta painetusta teoksesta. Sähkökirjan tuotanto: Aikamedia Oy Teoksen sähköinen jakelu ja osittainenkin kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeudenhaltijan lupaa on korvausja rangaistusvastuun uhalla kielletty.
SISÄLLYS Lukijalle... 7 1. Lyhyt katsaus Jobin kirjaan... 11 Yleistä VT:n viisauskirjallisuudesta... 11 Johdatus Jobin kirjaan... 13 2. Johdantokertomus (luvut 1 2)...17 3. Jobin ja hänen kolmen ystävänsä puheet (luvut 3 28)...51 Puheiden ensimmäinen sarja (luvut 3 14)...51 Jobin ensimmäinen puhe (luku 3)... 51 Elifasin ensimmäinen puhe (luvut 4 5)... 66 Jobin toinen puhe (luvut 6 7)... 93 Bildadin ensimmäinen puhe (luku 8)... 121 Jobin kolmas puhe (luvut 9 10)... 132 Sofarin ensimmäinen puhe (luku 11)... 159 Jobin neljäs puhe (luvut 12 14)... 170 Puheiden toinen sarja (luvut 15 21)... 201 Elifasin toinen puhe (luku 15)... 201 Jobin viides puhe (luvut 16 17)... 211 Bildadin toinen puhe (luku 18)... 226 Jobin kuudes puhe (luku 19)... 231 Sofarin toinen puhe (luku 20)... 243 Jobin seitsemäs puhe (luku 21)... 251
Puheiden kolmas sarja (luvut 22 28)... 263 Elifasin kolmas puhe (luku 22)... 263 Jobin kahdeksas puhe (luvut 23 24)... 274 Bildadin kolmas puhe (luku 25)... 291 Jobin yhdeksäs puhe (luvut 26 27)... 293 Viisauden lähde (luku 28)... 304 4. Job vetoaa Jumalaan (luvut 29 31)... 315 Jobin kymmenes puhe (luvut 29 31)... 315 5. Elihun puheet (luvut 32 37)... 347 Elihun ensimmäinen puhe (luvut 32 33)... 348 Elihun toinen puhe (luku 34)... 365 Elihun kolmas puhe (luku 35)... 375 Elihun neljäs puhe (luvut 36 37)... 380 6. Jumala vastaa Jobille (luvut 38 41)... 401 Jumalan ensimmäinen puhe (38:1 40:5)... 402 Jumalan toinen puhe (40:6 41:26)... 428 Jobin vastaus (42:1 6)... 441 7. Loppusanat (42:7 17)... 445 8. Kirjassa esiintyvät raamatunkohdat... 455
Lukijalle Tiesin jo valitessani Jobin kirjan tämän kirjasarjani kuudenneksi teokseksi, että olen vaikean tehtävän edessä. Jobin kirja on yksi maailmankirjallisuuden merkkiteoksia ja se on kiehtonut sisältönsä puolesta ihmisiä vuosisatojen ajan. Se on kuitenkin vaikeasti selitettävä Vanhan testamentin kirja. Sen tekevät vaikeaksi muun muassa sen sisältö, rakenne, muista Vanhan testamentin kirjoista poikkeava heprean kieli ja osittain huonosti säilynyt alkuteksti. On selvää, että alkutekstin vaikeudet tulevat esille selityksissä. Ne auttavat raamatunlukijoita kuitenkin ymmärtämään syitä eri raamattuversioiden toisistaan poikkeaviin käännöksiin. Mitä pidemmälle pääsin kirjan tutkimisessa, sitä enemmän aloin ymmärtää Jobin ajatuksia Jumalan suuruuden edessä: Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen (Job 40:4). Jobin kirja kuuluu Vanhan testamentin viisauskirjallisuuteen, kuten myös Saarnaajan ja Sananlaskujen kirjat. Myös niin sanotuissa apokryfisissä kirjoissa olevat Sirakin kirja ja Viisauden kirja ovat tyypillistä tuon ajan viisauskirjallisuutta, joihin olen myös tekstissä viitannut. Niissä on paljon hyödyllistä luettavaa, vaikka ne eivät meidän raamattukaanoniimme kuulukaan. Jobin kirja sisältää suunnattoman määrän yksityiskohtia, joita pyrin mahdollisuuksien mukaan selittämään. Tällöin on vaarana, että kirjan suuret linjat peittyvät yksityiskohtien alle. Olen kuitenkin pyrkinyt sijoittamaan sinne tänne pieniä tiivistyksiä kir-
jan suuremmista linjoista, joiden toivon auttavan lukijaa hahmottamaan kirjan kokonaisuutta. Pyrin jälleen pitäytymään mahdollisimman tarkasti eksegeettisessä selityksessä, jolloin tekstin hengelliset sovellukset jäävät vähemmälle. Toivon, että tällaisenaan kirja antaa kuitenkin raamatunlukijalle kunnon annoksen raamattutietoutta, jonka varaan on sitten hyvä rakentaa myös Raamatun hengellistä opetusta. Suuren määrän yksityiskohtaista tietoutta olen sijoittanut edellisten selitysteosteni tavoin alaviitteisiin, jolloin lukija voi ne helposti myös sivuuttaa, jos ei jaksa kaikkeen asiatietouteen syventyä. Monet ajattelevat, että Jobin kirja antaa vastauksen inhimillisen kärsimyksen ongelmaan. Jumala kyllä vastaa Jobille, mutta ei vastaa hänen esittämiinsä kysymyksiin. Tässä piileekin kirjan yksi suurista opetuksista. Vaikka tavallaan Job jää vastausta vaille, hän saa sellaisen vastauksen, jonka vaikutuksesta hän saattaa sanoa: Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut (42:5). Parhaimmillaan Jobin kirja voi auttaa raamatunlukijaa pääsemään vastaavanlaiseen kokemukseen. Vaikka monet kysymykset jäävätkin vastausta vaille, voi Jumalan suuruuden kohtaaminen riittää kuitenkin kaiken ratkaisuksi. Raamatunlainaukset ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuonna 1992 käyttöön ottaman suomennoksen mukaisia, jollei muuta mainita. Raamatunkäännöksiin viittaan seuraavilla lyhenteillä: VKR 1776 tarkoittaa Anders Lizeliuksen toimittamaa Vanhaa kirkkoraamattua, KR 1933 yleisen kirkolliskokouksen vuonna 1933 käyttöön ottamaa Vanhan testamentin suomennosta, KR 1992 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuonna 1992 käyttöön ottamaa suomennosta ja RK Raamattu Kansalle ry:n vuonna 2012 julkaisemaa vaihtoehtokäännöstä. Tiedän varsin hyvin, että selitykseni Jobin kirjasta ovat monin tavoin puutteellisia. Olen kuitenkin hyvillä mielin ja Jumalalle 8
kiitollinen siitä, että hän antoi minulle voimia viedä neljä vuotta kestänyt intensiivinen ja joskus suorastaan suorituskykyni rajoille ulottunut urakka päätökseen. Rukoukseni on, että Jobin kirjan selitys kaikkine puutteineenkin voisi avata lukijoille ymmärrystä Jumalan sanaan ja voisi osaltaan olla johtamassa lukijaa Jumalan suuruuden ja hyvyyden kohtaamiseen. Tulkoot Elihun Jobille lausumat sanat todellisuudeksi elämän monenlaisten vaikeuksien keskellä kamppaileville, kun Jumalakin tuntuu vaikenevan: Väitätkö todella, ettei hän näe sinun asiaasi? Odota, Job. Sinun asiasi on kyllä vireillä (Job 35:14). Oulunkylän Veräjälaaksossa keltaisten lehtien peittäessä maan myöhäissyksyn päivänä marraskuussa 2014 Valtter Luoto 9
Lyhyt katsaus Jobin kirjaan Yleistä VT:n viisauskirjallisuudesta Jobin kirja kuuluu VT:n viisauskirjallisuuteen. Tässä Jobin kirjan kommentaarissa on tarkoitus keskittyä vain Jobin kirjan tekstin selitykseen ja typistää johdantotekstit mahdollisimman vähiin, jotta teos ei laajenisi liiaksi. Kuitenkin on syytä sanoa muutama sana VT:n viisauskirjallisuuden luonteesta. Viisauskirjallisuuteen kuuluvat VT:sta myös Saarnaajan ja Sananlaskujen kirja. 1 Jotkut tutkijat katsovat, että myös jotkut psalmit voidaan sijoittaa tähän kirjallisuusryhmään. Viisauskirjallisuus voidaan lisäksi jakaa kahteen ryhmään. Puhutaan alemmasta viisauskirjallisuudesta, johon kuuluvat Sananlaskut, ja korkeammasta viisauskirjallisuudesta, jollaisiksi määritellään Saarnaajan ja Jobin kirjat. Lähi-idän kansojen historian ja kulttuurin tutkimuksessa on käynyt ilmi, että noiden kansojen keskuudessa on ollut paljon VT:n viisauskirjallisuutta muistuttavaa kirjallisuutta. Vaikka niissä on paljon myös yhteisiä piirteitä, on VT:n viisauskirjallisuudella kuitenkin aivan oma lähtökohtansa. Viisauden käsite (hepr. hokma) on ollut keskeinen israelilaisten uskonnollisessa traditiossa, varsinkin runollisissa uskonnollisissa teksteissä. Toronton yliopiston VT:n selitysopin professorin R. K. Harrisonin mukaan 1 Niin sanotut apokryfiset eli deuterokanoniset Viisauden kirja ja Sirakin kirja ovat myös tyypillistä vanhatestamentillista viisauskirjallisuutta.
heprealaisen uskonnollisen kulttuurin yksi merkittävimpiä tuotteita on juuri viisauskirjallisuutena tunnettu kirjoitusten ryhmä. 2 VT:n viisauskirjallisuus nousee yhden Jumalan kunnioittamisesta ja siinä esitetään viisauden perustaksi Jumalan tunteminen ja totteleminen. Herran pelko on viisauden alku, viisas se, joka hänen tahtonsa täyttää (Ps. 111:10). Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta (Sananl. 9:10). Tämä sama perusajatus tulee esille myös nyt tarkastelun kohteena olevassa Jobin kirjassa: Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa (Job 28:28). Sama viisauden määritelmä näkyy myös VT:n kielteisissä lauseissa. Esimerkiksi psalmissa (14:1) todetaan KR 1933 käännöksen mukaan: Hullu sanoo sydämessänsä: Ei ole Jumalaa. Uudemmassa käännöksessä hullu on korvattu selkeämmän ajatuksen antavalla sanalla mieletön. Sananlaskut (14:7) kehottaa pysymään loitolla tyhmästä miehestä, koska hänen puheestaan ei löydy viisautta. Viisauskirjallisuuden tavoin tyhmällä tässä tarkoitetaan samaa kuin uskoton tai jumalaton, eli sellainen, joka elää itsekkäästi hyväksymättä yläpuolelleen mitään korkeampaa auktoriteettia. Jos siis haluaa etsiä elämäänsä todellista viisautta, sitä ei pidä mennä etsimään jumalattoman luota. Ihmiset muinaisessa Israelissa, kuten myös Egyptissä ja Mesopotamiassa, elivät läheisessä yhteydessä luomisihmeen kanssa. VT:n kirjoitukset toistavat sanomaa luomisihmeestä tuon tuosta. Israelilaisten uskon mukaan kaikki luominen oli heidän Jumalansa, yhden ainoan Jumalan työtä. Siksi eläminen tässä maailmassa merkitsi yhteyttä koko maailman Luojan kanssa ja se taas merkitsi hänen tahtonsa seuraamista. Sananlaskujen kirjan mukaan viisaudella Herra loi maan perustan, ymmärryksellä hän rakensi taivaat (Sananl. 3:19). Inhi- 2 Harrison, 1004. 12
millinen viisaus ei pääse perille Jumalan viisauden syvyyksiin. Siksi myös vain Jumalalta lahjana saatavan viisauden avulla ihminen voi päästä elämään sopusoinnussa niin Luojansa kuin Jumalan luoman luonnonkin kanssa, ja jumalallinen viisaus voittaa aina inhimillisen viisauden. Koska tämä kansa lähestyy minua vain suullaan ja kunnioittaa minua vain huulillaan, koska sen sydän on vetäytynyt minusta kauas ja koska sen kuuliaisuus minua kohtaan on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista, niin minä teen uudelleen tälle kansalle ihmeellisiä, hämmästyttäviä ihmetekoja, ja sen viisaiden viisaus häviää ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa (Jes. 29:13 14). Johdatus Jobin kirjaan Jobin kirja on saavuttanut paikkansa VT:n kaanonissa ilman suurempia keskusteluja. Neljännellä vuosisadalla Antiokian piispa Theodoros Mopsuestialainen esitti, ettei Job muka ollut innoitettu kirja. Hänet kuitenkin vaiennettiin nopeasti, eikä sen jälkeen Jobin kirjan asemasta kaanonissa ole liiemmälti keskusteltu. Sitä vastoin sen paikasta suhteessa Psalmien ja Sananlaskujen kirjoihin on ollut erilaisia käsityksiä. Muun muassa masoreetit sijoittivat Psalmit ensiksi, sitten Sananlaskut ja lopuksi Jobin. Tridentin kirkolliskokouksesta lähtien (1545 1563) järjestys on ollut: Job, Psalmit, Sananlaskut. Jobin historiallisuudesta todellisena henkilönä on sitä vastoin keskusteltu paljon. Tässä selitysteoksessa lähdemme yksinkertaisesti Raamatun omasta sanomasta, jonka mukaan Job on historiallinen henkilö. Tosin aivan varhaisilta vuosisadoilta alkaen on ollut sellaisia selittäjiä, jotka ovat arvelleet, että Jobia ei olisi koskaan ollutkaan todellisena historiallisena henkilönä. Jobin kirja perustuisi heidän mukaansa vanhoihin kertomuksiin ja nii- 13
tä olisi käytetty symbolisesti Israelin kansan kärsimysten kuvaajana. 3 Kuitenkin on aina ollut myös niitä tutkijoita, jotka pitävät Jobia Raamatun oman tekstin mukaisesti todellisena henkilönä. Sitä käsitystä vahvistavat myös Jobin kirjan ulkopuoliset maininnat. Hesekiel esittää Jobin henkilönä Nooan ja Danielin rinnalla (Hes. 14:20), ja Jaakob UT:ssa viittaa Jobiin historiallisena henkilönä (Jaak. 5:11). Kysymys Jobin kirjan tekijästä, kirjan yhtenäisyydestä ja sen ajoituksesta on synnyttänyt paljon keskustelua. Jobin kirja on hyvä esimerkki siitä, että Raamatun kirjat jättävät usein kysymyksen kirjan tekijästä ja sen ajoituksesta varsin avoimeksi. Kirjan sisältö viittaa varhaiseen patriarkaaliseen aikaan, ja vanhan juutalaisen tradition mukaan kirja on peräti Mooseksen ajoilta ja itsensä Mooseksen kirjoittama. Useimmat arviot sijoittavat kirjan synnyn aikajaksolle 900 ekr. 100 ekr. 4 Lisäksi on todettava, että emme tiedä kirjan sisällön syntymisen ja sen lopullisen kirjallisen muodon valmistumisen välillä kulunutta aikaa. Kirjan pääosa muodostuu runomuotoisista toisiaan seuraavista puheenvuoroista. Kirjan alussa ja lopussa olevat proosamuotoiset jaksot muodostavat eräänlaisen kehyskertomuksen kirjan keskusteluille. Kehyskertomukset kuvailevat Jobin ulkonaista elämää, kun taas kirjan pääosassa on kyse Jobin sisäisistä kokemuksista. Jotkut ovat päätelleet, että alku- ja loppujaksot olisivat vanha kertomus, jonka sisään dialogi olisi sijoitettu. Tällöin ajatellaan, että ne olisivat eri kirjoittajan kynästä lähteneitä. Sitä pe- 3 Tässä selitysteoksessa on johdanto-opilliset tekstit lyhennetty minimiin itse selitysosuuden laajuuden tähden. Asiasta kiinnostuneet voivat lukea pohdintaa Jobin henkilöllisyydestä eri kielisistä kommentaareista, joita on mainittu tämän teoksen lähdeluettelossa. 4 Clines, 1989, lvii. Habel, 40. Professori Puukko sijoittaa kirjan jaksolle 600 450 ekr., Puukko 1945, 139. Smend puhuu vuosista 800 300 ekr., Smend, 202. 14
rustellaan muun muassa sillä, että Jumalasta on proosaosassa käytetty nimeä Jahve, kun taas runoissa on El, Eloah ja Elohim. Huolimatta erilaisista yrityksistä todistella edellä olevaa väitettä, ei siitä ole kyetty esittämään pitäviä todisteita. On siis yhtä perusteltua pitää kirjaa yhtenäisenä tekstinä, vaikka sen kirjoittajaa ei tiedetäkään. On vain tyydyttävä professori Hartleyn mainintaan, että kirjoittaja on ollut oppinut henkilö ja hurskas Jahven palvelija. 5 Jobin kirjan kieli on tuottanut vaikeuksia kääntäjille ja selittäjille. Siinä on eniten sellaisia heprean kielen ilmaisuja, jotka esiintyvät vain kerran (hapax legomena). On todennäköistä, että Jobin kirjan kirjoittaja on käyttänyt erilaista heprean murretta, kuin mitä käytettiin Jerusalemissa ja millä muut VT:n tekstit on kirjoitettu. 6 Lisäksi teksti ei ole kaikilta osiltaan säilynyt hyvin, joten kääntäjillä on vaikeuksia sen tulkinnassa. Tässä suhteessa sitä voi Popen mukaan verrata vain profeetta Hoosean kirjan tekstiin. 7 Niin kreikkalaisesta Septuagintasta (LXX) kuin muistakin vanhoista käännöksistä on vain vähän apua, joten varsinaisena lähteenä on vain Jobin masoreettinen teksti, vaikka se onkin joiltain kohdin turmeltunut. Tekstin vaikeus näkyy eri käännösten erilaisista käännösratkaisuista. Kirjan teemana on hurskaan ihmisen kohtaama kärsimys, mikä näyttää sotivan sen ajan yleistä teologista käsitystä vastaan. Sen mukaanhan jumalattomat saivat kärsiä ja hurskasta seurasi elämässään Jumalan siunaus. Jobin sielunhoitajina toimineet ystävät eivät päässeet irti tästä teologisesta kaavasta ja yrittivät vä- 5 Hartley, 17. 6 Juutalaisen Ibn Ezran aikaan (1100-luvulla jkr.) jotkut oppineet arvelivat, että Jobin teksti olisi käännetty hepreaksi muusta kielestä, esimerkisi arabiasta tai arameasta. Tämä on kuitenkin vain todistamatonta arvelua. Tästä enemmän mm. Hartley, 5 6. 7 Pope, XLIII 15
kisin saada Jobia tunnustamaan syntinsä, minkä seurausta Jobin kärsimys heidän mielestään selvästi oli. Kirjan pääsisältö on tämän ongelman pohtimista ja Jobin tuskaista kyselyä hänen odottaessaan Jumalalta asiaan turhaan selvää vastausta. Tältä osin Jobin kirjalla on ajanmukainen sanoma myös meidän aikamme teologisiin keskusteluihin muun muassa kristityn elämän kärsimyksistä. Teemaa pohditaan lähemmin kirjan selitysosassa. 16
Jobin kirja JOHDANTOKERTOMUS (1:1 2:13) Jobin kirja alkaa kertovalla proosajaksolla, jossa esitellään Job, hänen perheensä, hänen tilanteensa kestämättömien kärsimysten johdosta ja hänen reaktionsa niihin. Siinä kerrotaan myös Jobin reaktiot hänen ystäviensä neuvontayrityksiin. Job ja hänen perheensä (1:1 5) 1. Usin maassa eli mies, jonka nimi oli Job. Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa. 2. Hänellä oli seitsemän poikaa ja kolme tytärtä 3. ja runsaasti omaisuutta: lampaita ja vuohia seitsemäntuhatta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa kyntöparia härkiä ja viisisataa aasintammaa. Myös palvelusväkeä hänellä oli paljon. Job oli mahtavin mies idän mailla. 4. Jobin pojat järjestivät usein toisilleen pitoja. He tekivät sen kukin vuorollaan omassa talossaan, ja jokainen kutsui myös kolme sisartaan aterialle. 5. Kun kaikki olivat pitonsa pitäneet, Job kutsui aina poikansa luokseen uhratakseen puhdistusuhrin. Hän nousi varhain aamulla ja toimitti polttouhrin jokaisen puolesta erikseen. Hän näet ajatteli: Poikani ovat hyvinkin voineet tehdä syntiä. Ehkä he ovat mielessään rikkoneet Jumalaa vastaan. Joka kerta hän teki näin.
1:1. Kirjan keskushenkilö on Job, jonka kerrotaan olleen kotoisin Usin maasta. Kirjan heprealainen teksti alkaa kertomuksille tyypillisellä tavalla: Oli mies Usin maassa... 8 Tässä tarkoitetun Usin maan sijaintia ei varmuudella tiedetä. Arveluissa sen sijainnista on kaksi pääsuuntaa. Toisen mukaan se olisi sijainnut Hauranin alueella 9 ja toinen taas yhdistää sen Edomiin. 10 Profeetta Jeremia yhdistää Usin maan Egyptiin, Filisteaan, Edomiin, Moabiin ja Ammoniin. 11 Näiden mainintojen voisi ajatella viittaavan kohti etelää. Usin yhdistäminen nimenomaan Edomiin vaikuttaa hyvin uskottavalta, ja useat uudemman ajan kommentaattorit sijoittavat sen sinne. Muun muassa Jobin kirjassa itsessään mainitaan, että Job oli mahtavin mies idän mailla (1:3). Israelilaiset elivät Jordanjoen länsipuolella ja kaikki alueet, jotka olivat Jordanin toisella puolella, olivat israelilaisten kannalta idän maita. Josefuksesta alkaen varhainen traditio on sijoittanut Usin maan koilliseen Galileanmerestä, joka viittaa juuri Edomiin ja sinne myös Jobin kirjan ku- 8 Jobin kirja alkaa kuitenkin hepreassa tavanomaisesta poikkeavalla sanajärjestyksellä. Yleisimmin historialliset kertovat jaksot alkavat tekstimuodolla Ja oli mies Usin maassa. Jobin kirjan alku on: Mies oli Usin maassa. Joidenkin tutkijoiden mielestä epätavallinen sanajärjestys korostaa alkavan kertomuksen itsenäisyyttä ja sitä, että se ei viittaa mihinkään aikaisemmin kerrottuun tapahtumaan. Pope, 3. 9 Bysanttilainen ja arabialainen traditio kuten myös Josefus yhdistävät Usin maan Hauraniin. Hauraninvuoristo on Damaskoksen eteläpuolella ja Golanin itäpuolella muodostaen Golanille luonnollisen rajan erämaata vastaan. 10 Septuagintan (LXX) selitysteksti sijoittaa sen Edomin ja Pohjois-Arabian välimaastoon mainiten yhdeksi sen kaupungeista Dennaban. Pope, 4. Septuaginta (lat. seitsemänkymmentä) on vanhin VT:n kreikankielinen käännös. Se lyhennetään tavallisesti merkillä LXX. Nimi tulee kertomuksesta, jonka mukaan sen kääntäjiä on ollut noin 70. 11 Jer. 25:20. LXX ei mainitse Usin nimeä enempää profeetta Jeremian kuin Valitusvirsienkään tekstikohdassa. Latinalaisessa Vulgatassa on Valitusvirsissä Husin maa ja Jeremian kirjassa nimenä on Ausitidis, mikä on myös LXX:n tekstissä Jobin kirjan alussa. 18
vaukset tuntuvat sopivan hyvin. 12 Valitusvirsien maininta myös yhdistää Edomin ja Usin maan: Iloitse vain ja riemuitse, sinä Edomin kansa, joka asut Usin maassa (Val. 4:21). 13 Emme kuitenkaan tiedä Usin maan varmaa sijaintia. Lisäksi Jobin kirjassa ei ole mitään mainintaa Jobin kansallisuudesta, joten emme tiedä sitäkään, oliko hän israelilainen vai transjordanialainen. Joka tapauksessa hän oli Israelin Jumalaan uskova. Näyttääkin siltä, että Jobin kirjan kannalta eivät tapahtumien paikka ja ympäristö ole niinkään tärkeitä kuin kirjan keskeinen henkilö nimeltään Job. 14 Heti alkuun Job esitellään kunnon miehenä, joka oli kunnon mies (tam) ja rehellinen (jashar) 15. VKR 1776:n tekstissä adjektiivit ovat vakaa ja hurskas. Ensin mainittu (tam) merkitsee kunnollista ja nuhteetonta, ja siihen liittyy myös täydellisyyden ajatus niin kuin esimerkiksi englantilainen King James -käännös sen kääntääkin. Jälkimmäinen adjektiivi (jashar) adjektiivi merkitsee oikein toimivaa, suoraa ja oikeamielistä, mikä VT:n teksteissä merkitsee usein Jumalan mielen mukaan toimivaa eli hurskasta. 16 Hesekie- 12 Andersen, 82. 13 Toisaalta Usin nimi esiintyy joissakin patriarkkojen sukuluetteloissa, 1. Moos. 10:23; 22:20 21. Alden arvelee Usin maan saaneen nimensä horilaisen Disanin pojan Usin mukaan, 1. Moos. 36:28; 1. Aik. 1:42. Alden 46. 14 Nimen muoto Job tulee kreikan kirjoitusmuodon kautta heprean muodosta ijob. Nimen saksalainen muoto Hiob on lähempänä alkutekstin muotoa. Nimi ei esiinny muualla VT:ssa, mutta se tunnetaan VT:n ulkopuolisista lähteistä seemiläisenä nimenä. Nimen merkitystä ei tarkoin tunneta. Se muistuttaa sanoja vihattu tai katuva, vaikka ei voidakaan olla varmoja niiden yhteydestä Jobin nimeen. Mielenkiintoisesti apokryfisen Sirakin kirjan heprealaisen alkutekstin maininta Jobista on muuttunut tekstin kreikannoksessa viholliseksi. Sir. 49:9: Hän myös muistutti ihmisiä Jobista, profeetasta (hepr.). Hän uhkasi vihollisia rankkasateella (kreik.). Apokryfikirjat, 490 491. 15 Sanat esiintyvät myös pareina Ps. 25:21 ja 37:37 kuvaten moraalisesti puhdasta ihmistä. 16 Jashar merkitsee myös suoraa ja tasaista, kuten Sananl. 3:6 (KR 1933): niin hän sinun polkusi tasoittaa. 19
lin kirjassa Job mainitaan yhdessä vanhurskaiden uskonsankareiden Nooan ja Danielin rinnalla. 17 Jobin esimerkillisyyttä kuvataan lisäksi kahdella verbillä. Hän pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa. Heprean kielessä ei ole yleistä uskontoa tarkoittavaa sanaa. Lähinnä sitä kuvaa juuri ilmaisu Herran pelko, 18 mikä VT:n viisauskirjallisuuden mukaan on kaiken viisauden alku ja tiedon perusta. 19 VT:n opetuksien mukaan nuhteeton mies oli sellainen, joka vaelsi Jumalan yhteydessä (1. Moos. 17:1) ja noudatti elämässään Jumalan sanaa (Ps. 119:1) palvellen Jumalaa kokosydämisesti. Pahan karttaminen ja kääntyminen pois pahasta on tyypillistä viisauskirjallisuuden sanastoa. Viisauden opettajat eivät tyytyneet vain kuvailemaan hyvän elämän esimerkkiä, vaan he myös varoittivat huonosta valinnasta. Älä poikkea oikealle äläkä vasemmalle, pidä askeleesi kaukana pahasta (Sananl. 4:27). 20 Tällainen mies oli Job myös Jumalan antaman tunnustuksen mukaisesti (1:8; 2:3). Jopa Jaakob UT:ssa nostaa hänet esimerkiksi puhuessaan niistä, jotka kestävät uskollisina loppuun asti (Jaak. 5:11). Jobin kaikinpuolinen nuhteettomuus on esillä heti kirjan alussa, koska juuri sen varaan koko kirjan kerronta rakentuu. Jobin kirjan lukija vakuuttuu heti tekstin alussa Jobin nuhteettomuudesta ja elää näin mukana syyttömän Jobin kärsimyksissä, johon hänen ystävänsä yrittävät löytää erilaisia selityksiä. 1:2. VT:n kirjoitusten mukaan lapset olivat Jumalan lahja. Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa (Ps. 17 Hes. 14:14, 20. 18 Sananl. 3:7; 14:16; 16:6. 19 Ps. 111:10; Sananl. 1:7; 9:10. 20 Viisauskirjallisuudelle tyypillisiä tekstejä oikein vaeltamisesta ja pahan karttamisesta ovat mm.: Job 1:8; 2:3; 28:28; Sananl. 3:7; 13:19; 14:16; 16:6, 17; Ps. 34:13-15; 37:27. 20