KIRKKOKÄSIKIRJAN TEKSTEJÄ VIITOTULLA PUHEELLA Katariina Pesola Opinnäytetyö, kevät 2015 Diakonia-ammattikorkeakoulu Viittomakielen ja tulkkauksen koulutus Tulkki (AMK)
TIIVISTELMÄ Pesola, Katariina. Kirkkokäsikirjan tekstejä viitotulla puheella. Kevät 2015, 48 sivua, 6 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Viittomakielen ja tulkkauksen koulutus, tulkki (AMK). Opinnäytetyö oli toiminnallinen kehittämistyö. Opinnäytetyössä translitteroitiin ja kuvattiin viitotulle puheelle Isä meidän -rukous, Herran siunaus, uskontunnustus ja kymmenen käskyä. Nämä kirkkokäsikirjan tekstit tulivat Suomen evankelisluterilaisen kirkon internetsivuille materiaaliksi. Videoilla on viitottu ja puhuttu teksti samaan aikaan. Tavoite oli saada viitotun puheen käyttäjille internettiin käytettäväksi hyödyllistä materiaalia. Tämän opinnäytetyön kautta osa kirkkokäsikirjan teksteistä on saavutettavissa myös viitotun puheen käyttäjille. Opinnäytetyön ensimmäinen työvaihe oli materiaaliin tutustuminen, minkä jälkeen tuli translitterointi ja kuvaaminen. Opinnäytetyössä tavoitteena oli myös selvittää, onko viitotussa puheessa mahdollista käyttää hengellistä rekisteriä samalla tavalla kuin viittomakielessä, vai jääkö käännös vain kielen pintatasolle. Videot onnistuivat hyvin, ja niihin voi olla tyytyväinen. Viittomavalintoihin olisi ollut paljon eri vaihtoehtoja, mutta videoista kuitenkin muodostui sellaiset, että ne ovat kaikille sopivia. Tavoite uuden materiaalin tuottamisesta viitotun puheen käyttäjille toteutui. Asiasanat: viitottu puhe, kirkkokäsikirja, Isä meidän -rukous, uskontunnustus, Herran siunaus, kymmenen käskyä, saavutettavuus, translitterointi
ABSTRACT Pesola, Katariina. Texts from the Church handbook transliterated into signed speech. 48 p., 6 appendices. Language: Finnish. Spring 2015. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Sign Language interpreting. Degree: Interpreter. The aim of this thesis was to transliterate texts from the Church handbook into signed speech. The texts used were the Lord s Prayer, the confession of faith, the blessing of the Lord and the Ten Commandments. The product can be found from the Internet page of the Evangelical Lutheran Church of Finland. The texts are spoken and signed simultaneously. The objective was to create material for the users of signed speech. The user group of signed speech keeps increasing, and not a lot of material exist to their use online. These texts are already translated into sign language, so it was important to have it in signed speech as well. Furthermore, one of the key things was to solve whether it is possible to use the register of the religious signing while using signed speech as it in Finnish Sign Language. According to the results of the thesis, that seems to be partly possible since it was possible to translate the deeper meaning of the texts as well, not just the language superficially. One aim was to make a transliteration that is suitable for all users. This thesis succeeded in that. The thesis also succeeded in its main goal making new material for signed speech users. Key words: signed speech, the Church handbook, The Lord s prayer, confession of faith, blessing of the Lord, Ten Commandments, accessibility, transliteration
SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 5 2 OPINNÄYTETYÖN LÄHTÖKOHDAT JA KESKEISET KÄSITTEET... 6 2.1 Hengellinen viittomisen rekisteri... 7 2.2 Keskeiset käsitteet... 8 2.2.1 Viitottu puhe... 8 2.2.2 Translitterointi... 10 2.2.3 Saavutettavuus... 11 3 KIRKKOKÄSIKIRJA JA SEN TEKSTIT... 14 3.1 Isä meidän -rukous... 14 3.2 Herran siunaus... 16 3.3 Uskontunnustus... 17 3.4 Kymmenen käskyä... 18 4 TRANSLITTEROINNIN TYÖVAIHEET JA ANALYSOINTI... 20 4.1 Materiaaliin tutustuminen... 20 4.2 Harjoittelu ja translitterointi... 21 4.3 Työn kuvaaminen... 27 4.4 Translitteroinnin analysointi... 28 5 POHDINTA... 30 LÄHTEET... 32 LIITTEET... 36 LIITE 1: Isä meidän -rukous... 36 LIITE 2: Herran siunaus... 38 LIITE 3: Uskontunnustus... 39 LIITE 4: Kymmenen käskyä... 41 LIITE 5: Viitotun puheen suositukset... 44 LIITE 6: Videot... 48
1 JOHDANTO Opinnäytetyö on toiminnallinen kehittämistyö, jossa translitteroidaan Kirkkokäsikirjan tekstejä viitotulle puheelle. Videoitu tuote tulee internettiin Suomen evankelisluterilaisen kirkon sivuille materiaaliksi. Käsiteltävät tekstit ovat Isä meidän - rukous, Herran siunaus, Uskontunnustus ja kymmenen käskyä. Valmiissa tuotoksessa on samanaikaisesti sekä viitottu että puhuttu teksti. Työllä on selkeä yhteys työelämään, sillä viitotulla puheella tehdyille materiaaleille on suurta tarvetta. Kuulovammaisille lapsille asennetaan yhä useammassa tapauksessa sisäkorvaistutteita, jolloin he voivat kuulla puhetta. Tulevaisuudessa viitotun puheen käyttö viittomakielen sijaan tulee todennäköisesti entisestään lisääntymään. (Fast & Kalela, 2006.) Isä meidän -rukous, uskontunnustus, Herran siunaus ja kymmenen käskyä ovat kaikki käännettyinä suomalaiselle viittomakielelle Suomen evankelisluterilaisen kirkon internetsivuilla. Opinnäytetyön kautta nämä tekstit ovat saavutettavissa myös viitotun puheen käyttäjille. Turun Diakonia-ammattikorkeakoulun puolesta ohjaajani on yliopettaja Terhi Rissanen. Opinnäytetyöni työelämäohjaajana toimii kuurojen pappi ja saavutettavuuden ja kommunikaation asiantuntija Riitta Kuusi. Työn tilaaja on Kirkkohallitus, josta myös opinnäytetyön idea tuli. Halusin tarttua tähän aiheeseen, sillä se vaikutti mielestäni selkeältä aiheelta. Viitottu puhe ja selkeä viittominen on myös ollut vahvuuteni, joten uskalsin tarttua aiheeseen. Halusin tehdä työn, jossa pystyn tekemään konkreettisen tuotteen.
6 2 OPINNÄYTETYÖN LÄHTÖKOHDAT JA KESKEISET KÄSITTEET Kirkollisia tekstejä on internetissä suomalaisella viittomakielellä mutta ei viitotulla puheella. Tarvetta viitotun puheen materiaalille kuitenkin olisi, sillä viitotun puheen käyttäjäryhmä kasvaa jatkuvasti (Fast & Kalela, 2006). Opinnäytetyö on ajankohtainen ja hyödyllinen, ja hyöty on käytännönläheinen, sillä tuote on viitotun puheen käyttäjille esteettömästi löydettävissä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon internetsivuilta. Opinnäytetyön aihe tuli kirkkohallituksen pyynnöstä, joten työllä on todellinen tarve. Tavoitteena on saada kirkkokäsikirjan tekstejä saavutettavammiksi viitotun puheen käyttäjille. Opinnäytetyön kohderyhmänä ovat kaikki viitotun puheen käyttäjäryhmät, joita pääasiassa ovat kuuroutuneet ja huonokuuloiset (Fast & Kalela 2006). Kuuroutuneella tarkoitetaan henkilöä, joka on menettänyt kuulonsa puheen oppimisen jälkeen. Kuuroutuneeksi luokitellaan henkilö, jonka kuulonalenema on yli 85 db ja/tai puheenerotuskyky on alle 50 %. On arvioitu, että Suomessa on kuuroutuneita henkilöitä noin 3000. (Laurén 2006, 200.) Huonokuuloinen puolestaan on henkilö, jolla on jonkinasteinen kuulonvajaus. Huonokuuloinen saattaa käyttää kuulokojetta, tai pärjätä ilman. Kuulokojeen hyötyyn vaikuttaa aina kuulovamman laatu, vaikeusaste sekä olosuhteet. (Laurén 2006, 199.) Viitotun puheen käyttäjiä voi kuitenkin olla hyvinkin monessa eri ryhmässä esimerkiksi kuurosokeissa, sisäkorvaistutteen käyttäjissä ja kuulevissa kommunikaatiohäiriöisissä (Fast & Kalela 2006). Kuurosokeudella tarkoitetaan kuulon ja näön toimintarajoitteiden yhdistelmää (Suomen Kuurosokeat ry 2013). Kuurosokea henkilö määritellään sekä näön että kuulon perusteella. Kuurosokeus voi siis ilmetä eriasteisena. Osa saattaa olla täysin kuuroja ja täysin sokeita, kun taas osalla voi olla kuulon- ja/tai näönjäänteitä. Kuurosokeita arvioidaan olevan Suomessa noin 850. (Lahtinen 2006, 183.) Henkilöt, jotka ovat aikuisena saaneet sisäkorvaistutteen, ovat vaikeasti huonokuuloisia tai kuuroutuneita. Sisä-
7 korvaistute ei palauta henkilön kuuloa, eli jos laite on pois päältä, henkilö on edelleen kuuroutunut tai vaikeasti huonokuuloinen. Vuonna 2005 aikuisia sisäkorvaistutteen käyttäjiä oli 193, ja heidän määränsä kasvaa jatkuvasti. (Laurén 2006, 200.) Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen Tietojärjestelmien kehitys ja tuki -yksikkö on poiminut hoitoilmoitusreksiteristä 1990 2002 syntyneet henkilöt, joille oli asennettu sisäkorvaistute vuosien 1997 2010 aikana. Heitä oli yhteensä 176, joista 91 oli naisia ja 85 miehiä. (Martikainen & Rainò 2014, 11.) On hyvä muistaa, että joillekin viitottu puhe on käytössä vain apuna, kun taas toiset käyttävät sitä lähes päivittäin (Fast & Kalela 2006). Myös tulkkiopiskelijat voivat hyötyä käännöksistä. Koska viitottu puhe lukeutuu virallisesti kielensisäiseen tulkkaukseen, työni kirjallisen osion kohderyhmänä ovat sekä viittomakielen että puhevammaisten tulkeiksi opiskelevat, viittomakielen ja puhevammaisten tulkit ja kaikki, jotka ovat kiinnostuneita viitotun puheen oppimisesta ja sen käytöstä. Näitä videoita voi hyödyntää monella eri tavalla. Kyseisistä teksteistä näkee monia eri versioita viitotulla puheella, mutta tämän työn kautta näitä tekstejä voisi viittoa yhtenäisemmin. Videot voivat olla myös mallina kun seurakunta viittoo näitä yhdessä. 2.1 Hengellinen viittomisen rekisteri Viittomakielessä on selkeästi hengellinen rekisteri. Opinnäytetyö pyrkii ainakin osittain vastaamaan siihen, onko sama mahdollista myös viitotulla puheella vai jääkö hengellisten tekstien tulkkaus ja käännös viitotulla puheella vain kielen pintatasolle. Opinnäytetyössä yksi tavoite on selvittää, pystyykö viitotulla puheella menemään syvemmälle tasolle kielen sisään ja kääntämään myös syvempää kuin sanasanaista merkitystä. Koska hengellistä rekisteriä on tietääkseni tutkittu hyvin niukasti, käsittelen opinnäytetyössäni aihetta myös tulkkauksen näkökulmasta, jolloin sitä voi myös soveltaa käännösten tekemiseen. Hengellisessä tulkkauksessa tulkki on vaikean tehtävän edessä. Erityisalan käsitteistö poikkeaa arkisen kielen käsitteiden käytöstä, mikä vaatii huolellista val-
8 mistautumista. Esimerkiksi käsitteen Isä merkitys hengellisessä tekstissä on eri verrattuna arkikieleen. Jumalanpalveluksiin voi valmistautua, ja näin ollen suoriutua tehtävä teknisesti hyvin, mutta onnistumiseen vaikuttaa muitakin asioita. Hyvään suoritukseen vaaditaan, että tulkki hallitsee hengellisen kielen käyttökontekstin, kuten jumalanpalveluksen kulun ja ymmärtää sen osien merkityksen. Esimerkiksi on tärkeää, että tulkki tietää, milloin rukous alkaa, jotta hän pystyy ilmaisemaan viittomalla ja rukousasennolla, kädet ristissä, sen alkamisen. (Riihimäki 1993 51 52.) Tulkille voi olla haastavaa välittää puhujan ilmaisutapaa. Erityisesti vapaissa hengellisissä tilaisuuksissa saatetaan käyttää vahvoja tunteella ladattuja esitystapoja. Virsien tulkkauksessakin toivotaan tulkin välittävän tunnelmaa ja rytmiä. (Riihimäki 1993, 52.) 2.2 Keskeiset käsitteet Opinnäytetyön keskeisiä käsitteitä on kahdeksan: viitottu puhe, kirkkokäsikirja, Isä meidän -rukous, uskontunnustus, Herran siunaus, kymmenen käskyä, saavutettavuus ja translitterointi. Termejä käyttäessä ja niitä määritellessä tulee olla tarkka, sillä esimerkiksi viitotusta puheesta on käytetty useita eri termejä. 2.2.1 Viitottu puhe Viitottu puhe on kommunikaatiomenetelmä, joka tukee huuliltalukua (Kuulokynnys 2009b). Viitotusta puheesta voidaan käyttää myös termiä viitottu suomi. Termiä viitottu suomi käytetään pääosin 1980-luvun teoksissa, mutta sen jälkeen on käytetty enemmän termiä viitottu puhe. (Fast & Kalela 2006.) Sen takia myös tässä opinnäytetyössäni tulen käyttämään vakiintuneempaa termiä viitottu puhe. Työssäni päädyin pitkän harkinnan jälkeen siihen, että puhun samaan aikaan kuin viiton, enkä nauhoita viittomista ja puhetta erikseen, joten termi viitottu puhe sopii tähän opinnäytetyöhön paremmin. (ks. sivu 23).
9 Viitottu puhe on kommunikaatiomenetelmä, jonka pohjana ovat puhuttu kieli ja puhutun kielen rakenteet. Viitotun puheen vastaanottaja lukee huulilta, joten selkeä huulio on viittojalle tärkeää. Menetelmässä käytetään siis viittomakielen viittomia, mutta myös sormiaakkosia ja joitain viittomakielen kieliopin rakenteita. (Laurén 2006, 215.) Viitotussa puheessa tuotetaan yhtä aikaa viittomia ja suomenkielistä huuliota tai puhetta. Pääasiassa viitotun puheen käyttäjäryhmiä ovat esimerkiksi huonokuuloiset tai kuuroutuneet henkilöt, jotka ovat alkaneet opiskella viittomakieltä vasta aikuisena, jolloin viittomakielen taito ei ehkä ole riittävä, jotta pystyisi vastaanottamaan vain sitä. Viitottua puhetta käyttävät usein henkilöt, joilla on vahva suomen kielen taito. Heidän on helpompaa ottaa vastaan viitottua puhetta, kun se on selkeää ja rauhallista. Huuliossa on selkeyden lisäksi näyttävä myös sanat oikeilla loppupäätteillä. Kuten viittomakielessäkin, ei viitotussa puheessakaan tarvitse viittoa ihan kaikkia pikkusanoja, kuten ja, tai, että. Nekin sanat kuitenkin näkyvät huuliossa. (Laurén 2006, 215 216.) Kuuloliiton Viitotun puheen työryhmä on tehnyt viitottuun puheeseen liittyen niin sanotut uudet suositukset, joiden mukaan kaikkea puhuttua ei tarvitse viittoa (Liite 5). Näin ollen ne sanat, jotka viitotaan, ehtii viittoa rauhallisemmin ja selkeämmin. Kaikki käyttäjät eivät ole omaksuneet näitä uusia suosituksia. (Laurén 2006, 216.) Opinnäytetyössä on täytynyt miettiä, minkälaisia kompromisseja pystyy käännöksessä tekemään, mutta lähtökohtaisesti on järkevämpää noudattaa pääasiassa näitä viimeksi julkaistuja suosituksia. Tulkkaustilanteessa tulkin tulisi ottaa huomioon yksilöllisesti asiakkaan toiveet tulkkaustavassa, mutta tätä opinnäytetyötä tehdessä tuli miettiä käännöstä, joka sopii kaikille. Tässä opinnäytetyössä tuli myös huomioida jo tehdyt viittomakieliset käännökset ja se, kuinka paljon niistä otettaisiin mallia käännökseen. Jätin työssäni viitotun puheen suositusten mukaan kaikki pikkusanat pois. Omistavaa olla-verbiä voi käyttää suositusten mukaan tarvittaessa, mutta työs-
10 säni en käyttänyt sitä. Sormituksissa käytin vain alkukirjaimia, sillä sanoja ei olisi pystynyt sormittamaan tarpeeksi rauhallisesti niin, että tekstien rytmi olisi säilynyt. Alkukirjainsormiaakkosviittomia käytin sanoissa Pontius Pilatus (P-P) ja Maria (M). Tämä sama ratkaisu on tehty viittomakielisessäkin uskontunnustuksessa (Suomen evankelis-luterilainen kirkko i.a.a). 2.2.2 Translitterointi Vaikka viitotun puheen tulkkaus on viittomakieleen perustuva menetelmä, se on silti kielensisäistä tulkkausta, sillä viitottu puhe ei ole itsenäinen kieli (Laurén 2006, 219). Kielensisäisellä tulkkauksella tarkoitetaan sitä, että tekstin merkitys tulkitaan saman kielen avulla (Tieteen termipankki 2015a). Kuulonhuoltoliiton viitotun puheen suosituksissa kerrotaan, että: Viitottu puhe on huuliltaluvun tukimenetelmä. Huulio on täysin suomen kielen mukainen ja ymmärtämisen kannalta tärkeimmät viittomat viitotaan samanaikaisesti puheen kanssa. (Liite 5.) Viitotun puheen erikoislaatuisuus, jossa on sekä puhuttu että visuaalinen kieli käytössä samanaikaisesti herättää myös pohdinnan siitä, onko suomen kielen tekstin kääntäminen viitotulle puheelle edes varsinaisesti kääntämistä, sillä prosessissa ei käännetä kieleltä toiselle. Toisaalta se ei välttämättä ole myöskään tulkkausta, sillä tulkkaus on usein hetkellistä eikä sitä yleensä tallenneta (Hytönen ja Rissanen 2006, 23). Kääntämisessä ja tulkkauksessa siirretään lähdekielellä tuotettu teksti kohdekielelle (Keltanen 1998, 10). Suomenkielistä tekstiä viitotulle puheelle siirrettäessä kyseessä on kuitenkin lähinnä translitterointi eli sanasanainen käännös, sillä lähde- ja kohdekieli ovat samat (suomi), mutta kielen ilmaisumuoto on eri (Keltanen 1998, 11). Näin on esimerkiksi kirjoitustulkkauksessa, jossa puhuttua kieltä tuotetaan kirjoitukseksi joko sanasanaisesti tai referoiden. Translitteroinniksi kutsutaan lähtökielisen tuotoksen koodaamista samalle kielelle mutta eri modaliteetille eli aistialueelle. (Keltanen 1998, 11). Viitotun puheen tapauksessa puhe näkyy huuliosta eli auditiivinen puhe siirtyy visuaaliseen modaliteettiin. Käännöstieteessä translitterointi
11 tarkoittaa saman kielen sisällä tapahtuvaa viestin uudelleenmuokkausta toiseen asuun, kuten esimerkiksi puheen siirtämistä kirjoitusasuun (Tieteen termipankki 2015b). Viitotussa puheessa on kyse myös intersemioottisesta eli eri merkkijärjestelmien välillä tapahtuvasta viestin siirtämisestä tai kääntämisestä (Tieteen termipankki 2015c; Terhi Rissanen, henkilökohtainen tiedonanto 23.4.2015). Viitotun puheen tapauksessa translitterointi ei kuitenkaan ole vain sanojen koodaamista puhutusta kielestä viittomiin, vaan se edellyttää myös viittomakielen taitoa. (Keltanen 1998, 11). Sen vuoksi translitteroidun tekstin näkeminen, ei välttämättä avaa alkuperäistä tekstiä selvästi (ks. liitteet 1 4 työn lopussa). Omassa työssäni huomasi konkreettisesti sen, ettei translitterointi ole vain koodaamista, vaan se on merkitysten etsimistä, ja se vaatii ymmärrystä myös viittomakielestä. 2.2.3 Saavutettavuus Saavutettavuuteen liittyy oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. Perustuslaissa (17., 3. mom) todetaan: Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla. (Suomen perustuslaki 1999.) Saavutettavuudella tarkoitetaan sitä, miten eri käyttäjäryhmien tarpeet huomioidaan toiminnassa. Termillä viitataan lähinnä yleisiin asenteisiin. (Kuulokynnys 2009a.) Saavutettavuudella pyritään siihen, että kaikilla olisi mahdollisuus osallistua helposti ja esteettömästi. Sen lisäksi, että mahdollisuudet osallistua paranevat kieli-, kulttuuri- ja vammaisvähemmistöjen osalta, se auttaa myös esimerkiksi ikääntyneiden tai lastenvaunujen kanssa kulkevien mahdollisuuksia osallistua kulttuuriin. (Opetus- ja kulttuuriministeriö i.a.) Saavutettavuus tarkoittaa jokaisen yhdenvertaista kohtelua, jolloin ketään ei saa asettaa huonompaan asemaan syntyperän, iän, vamman, sukupuolen tai henki-
12 lön ominaisuuksiin liittyvän asian perusteella. Kulttuurin saavutettavuutta voidaan parantaa poistamalla esteitä, jotka voivat liittyä aisteihin, tiedotukseen, ymmärtämisen vaikeuteen, asenteisiin, fyysisiin tai taloudellisiin tekijöihin sekä päätöksenteossa oleviin puutoksiin. Tärkeintä on, että kulttuuripalvelun tuottajat ja rahoittajat ovat tietoisia esteistä ja keinoista niiden vähentämiseksi. Useimmiten saavutettavuuden ja esteettömyyden ongelmat johtuvat tietämättömyydestä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö i.a.) Jokaisella ihmisellä on myös oikeus osallistua seurakunnan toimintaan haluamallaan tavalla ja kokea olevansa osa seurakuntaa. Kirkko ottaa huomioon ihmisten tarpeet, jotta jokaisella olisi osallistumiseen tasavertaiset mahdollisuudet. Esimerkiksi seurakunnan tiloihin on asennettu induktiosilmukka, jonka avulla monien on helpompi kuulla. (Kirkkohallitus i.a.) Induktiosilmukka on esimerkiksi kokoustiloissa käytettävä järjestelmä, joka poistaa häiriöäänet ja tuo mikrofonin kautta puhujan äänen suoraan kuulolaitteeseen. (Lahtinen 2006). Puheet ovat saatavilla teksteinä tai tekstitettyinä, valaistus on riittävää, viittomakielisiä käännöksiä on saatavilla ja paljon materiaalia on myös selkokielisenä. (Kirkkohallitus i.a.) Kirkkohallitus sai kirkolliskokoukselta vuonna 2009 tehtäväksi laatia kirkon saavutettavuusohjelman. saavu Kirkon saavutettavuusohjelma, sisältää osallisuuden ja yhdenvertaisuuden teologiset perusteet sekä näkökulmia, kuinka esteitä voi poistaa. saavu sisältää myös konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Saavutettavuus perustuu kirkon olemukseen ja tehtävään, ja saavutettavuusohjelmassa todetaan osuvasti: Saavutettavuus ei ole jonkun erityisryhmän etujen ajamista tai vain joillekin erikoistuneille kirkon työntekijöille kuuluvaa työtä. Kyse on kirkon perustehtävästä ja uskollisuudesta tuon tehtävän toteuttamisessa. Vain kaikille avoin kirkko on uskottava Kristuksen kirkko. Saavutettavuuden ja esteettömyyden eteen on tehtävä jatkuvasti työtä. (saavu Kirkon saavutettavuusohjelma i.a.)
13 Opinnäytetyössä kääntämäni tekstit ovat nähtävissä viitotulla puheella Suomen evankelis-luterilaisen kirkon www.sakasti.fi-sivuilla. Kyseisillä sivuilla on panostettu saavutettavuuteen ja huomioitu erityisryhmät. Saavutettavuus-sivuilla on tietoa erilaisista vammaisryhmistä ja materiaaleja esimerkiksi rippikoulun pitäjille.
14 3 KIRKKOKÄSIKIRJA JA SEN TEKSTIT Opinnäytetyössä käsiteltävät tekstit ovat Isä meidän -rukous, Herran siunaus, uskontunnustus ja kymmenen käskyä. Nämä neljä tekstiä (Liitteet 1 4) valikoituivat Kirkkohallituksen pyynnöstä. Kyseiset tekstit ovat Suomen evankelisluterilaisen kirkon sivuilla suomalaiselle viittomakielelle käännettyinä, joten niiden koettiin tärkeäksi olla siellä myös viitotulla puheella. Kirkkokäsikirjassa määritellään ja annetaan ohjeet, miten jumalanpalveluselämää seurakunnissa vietetään. Kirkkokäsikirja on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen hyväksymä. Kirkkokäsikirja jakautuu kolmeen osaan: Jumalanpalvelusten kirja, Evankeliumikirja ja Kirkollisten toimitusten kirja 1 3. Jumalanpalvelusten kirjaan kuuluvat keskeiset jumalanpalveluskaavat, ja niihin sisältyvät rukoukset ja messusävelmät. Evankeliumikirja sisältää kirkkovuoden pyhäpäivien raamatuntekstit, rukoukset ja virsisuositukset. Kirkollisten toimitusten kirjan ensimmäiseen osaan kuuluvat kasuaalitoimitukset eli toimitukset, joista säädetään kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä. Toinen osa sisältää virkaan vihkimiset ja asettamiset. Kolmanteen osaan kuuluu muun muassa rukoushetken kaava sekä raamatuntekstejä ja rukouksia. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko i.a.b.) Tulkin on tarpeen olla tietoinen kirkkokäsikirjasta ja sen sisällöstä tulkatessaan hengellisiä tilaisuuksia. Tulkki saa kirkkokäsikirjasta tietoa, jonka avulla on helpompi esimerkiksi valmistautua tulkkaukseen. Alla olen jokaista tekstiä esittelevän alaluvun alkuun lisännyt käsittelemäni tekstit sellaisina kuin ne ovat kirkkokäsikirjassa ja Katekismuksen internetsivuilla kaikkien saatavilla. 3.1 Isä meidän -rukous Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
15 Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen. (Matt. 6:9 13; Luuk. 11:2 4) (Katekismus i.a.) Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi (Raamattu, Matt. 6:7 9.) Jeesuksen opettamaa Isä meidän -rukousta eli Herran rukousta rukoillaan kaikissa kristillisissä kirkkokunnissa. Isä meidän -rukous lausutaan aina messuissa, monissa rukoushetkissä ja usein kirkollisissa toimituksissa. Se on myös tärkeä osa katekismusta. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko i.a.c.) Kirkolliskokouksen hyväksymään kirkkokäsikirjaan kuuluu luterilaisen kirkon käyttämä sanamuoto, mutta myös ekumeeninen sanamuoto. Ekumeeninen tarkoittaa asuttua maata, maailmaa ja maanpiiriä, ja se on kaikkea toimintaa, jonka tarkoitus on edistää kirkkojen yhteyttä. Ekumenia tulee sanasta oikoumene, joka on kreikkaa. Ekumeenisessa versiossa rukouksen loppu lausutaan seuraavasti:
16 Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko i.a.c.) 3.2 Herran siunaus Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä. Herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen. (4. Moos.6:24 26) (Katekismus i.a.) Siunauksilla tarkoitetaan kristillisen näkemyksen mukaan Jumalan läsnäoloa ja huolenpitoa. Kun Jumala oli päättänyt luomistyönsä, hän siunasi ihmisen ja kaiken muunkin elollisen, joten siunaukset liittyvät tapahtumiin, joissa Jumalan rakkaus näkyy erityisesti. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko i.a.d.) Aikanaan Herran siunaus eli Aaronin siunaus (4. Moos. 6:24 26) kuului israelilaiseen temppelijumalanpalvelukseen, ja se otettiin kirkossa jumalanpalveluskäyttöön vasta kun Martti Luther laittoi sen latinan- ja saksankieliseen messuunsa. Pappi laulaa tai lausuu Herran siunauksen ja seurakunta vastaanottaa sen laulamalla tai lausumalla lopuksi aamen. Kaikki kirkolliset toimitukset ja jumalanpalvelukset loppuvat aina siunaukseen, johon kuuluu kristillisen näkemyksen mukaan trinitaarinen eli Pyhään kolminaisuuteen viittaava päätös. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko i.a.d.)
17 3.3 Uskontunnustus Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. (Katekismus i.a.)
18 Credo on latinaa, ja sillä tarkoitetaan uskontunnustusta. Suomeksi käännettynä credo tarkoittaa minä uskon. Messussa seurakunta vastaa uskontunnustuksella Jumalan puhutteluun. Uskontunnustus on kirkon julkinen tunnustautuminen totuuteen ja Jumalan hyvien tekojen ylistämistä. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko i.a.e.) Luterilaisissa tunnustuskirjoissa on kolme uskontunnustusta. Ne ovat apostolinen (Apostolicum), Nikean (Nicaeum) ja Athanasiuksen uskontunnustus. Liturgisessa käytössä ovat apostolinen ja Nikean uskontunnustukset, joista ensimmäistä käytetään usein kasteessa ja messun yhteydessä. (Suomen evankelisluterilainen kirkko i.a.e.) Tässä opinnäytetyössä on translitteroitu apostolinen uskontunnustus. Liturgia tulee kreikan kielen sanoista laos ja ergon ja tarkoittaa jumalanpalvelusta. Liturgia tarkoittaa kansan työtä, mutta myös työtä kansan hyväksi. Jumalanpalveluksessa siis seurakunta palvelee Jumalaa, mutta Jumala palvelee myös seurakuntaa. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko i.a.g.) 3.4 Kymmenen käskyä 1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. 2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä. 3. Pyhitä lepopäivä. 4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi. 5. Älä tapa. 6. Älä tee aviorikosta. 7. Älä varasta. 8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi. 9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta. 10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
19 (Katekismus i.a.) Kymmenen käskyä eli dekalogi pohjautuu Raamattuun. Kun Mooses oli johtamassa Israelin kansaa Egyptistä luvattuun maahan, Jumala antoi lain Moosekselle. Nämä kymmenen käskyä ilmaisevat sen, mitä ihmisen tulee tehdä ja mitä ei tule tehdä. Martti Lutherin Ison katekismuksen mukaan ne ovat lakeja ja vaatimuksia, jotka velvoittavat elämään Jumalan tahdon mukaan. Kymmenen käskyä kuitenkin paljastaa ihmisen turmeltuneisuuden, mutta käskyt tuovat ihmisen takaisin Jumalan luo. Kolme ensimmäistä käskyä liittyy ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen, kun taas käskyt 4 10 koskevat ihmisten välisiä suhteita ja lähimmäisen rakkauteen liittyviä moraalisia velvoitteita. (Suomen evankelisluterilainen kirkko i.a.f.)
20 4 TRANSLITTEROINNIN TYÖVAIHEET JA ANALYSOINTI Seuraavissa alaluvuissa kuvaan opinnäytetyön työvaiheita materiaaliin tutustumisesta työn kuvaamiseen ja analysointiin. Työvaiheet etenivät osittain limittäin ja lopulta myös hieman muuttuivat, sillä kuvasin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen kaksi harjoitusversiota. 4.1 Materiaaliin tutustuminen Tulostin tekstit paperille, jotta pystyin lukemaan tekstejä ajasta ja paikasta riippumatta, ja samalla mietin alustavasti viittomia. Kuuntelin teksteistä eri versioita Youtubesta ja viitoin niitä samalla. Huomasin puhujienkin lukevan tekstejä eri rytmeillä. Materiaaliin tutustumista helpotti tekstien tuttuus. Katsoin Suomen evankelisluterilaisen kirkon internetsivuilta myös viittomakielisiä käännöksiä. Viittomakieliset versiotkin olivat ennestään tuttuja, mutta pyrin kiinnittämään enemmän huomiota nimenomaan viittomavalintoihin omia translitteraatioita silmällä pitäen. Vaikka tekstit olivat ennestään tuttuja ja osasin ne ulkoa, ei ollut helppoa yhdistää siihen viittomista. Materiaaliin tutustuessani yritin muistaa tekstit vielä paremmin, jotta pystyisin lukemaan ne automaattisesti, eikä kuvausvaiheessa kuluisi aikaa siihen, etten muista tekstejä. Koska kyseisistä teksteistä on tehty jo viittomakieliset versiot, oli suotavaa käyttää osittain samoja viittomia, jotta viitotun puheen tuotos olisi mahdollisimman samantyylinen. Viittomakielisissä versioissa oli kuitenkin poikettu lähdetekstistä niin paljon, että samojen viittomien käyttäminen oli ajoittain hankalaa.
21 4.2 Harjoittelu ja translitterointi Translitteroin tekstit mekaanisesti glosseiksi. Glossit ovat yleinen ja maailmalla laajalle levinnyt tapa merkitä muistiin viittomia tai viitottuja jaksoja. Viittomaan viitataan yhdellä, viittoman perusmerkitystä vastaavalla sanalla. Glossit kirjoitetaan sanan perusmuodossa. Jos viittomalle ei ole olemassa yhtä sanaa, joka vastaisi sitä, voidaan myös käyttää useampaa sanaa (esimerkiksi EI-VIELÄ). Glossit merkitään suuraakkosilla, jotta ne erottuvat puhutun kielen sanoista. (Savolainen 2000.) Käytin translitterointiin apuna Excel-taulukkoa. (Liitteet 1 4: Isä meidän -rukous, Herran siunaus, uskontunnustus, kymmenen käskyä.) Ensimmäisessä sarakkeessa on tekstit, joiden viereen translitteroin oikeat viittomat vastaamaan sanoja. Lisäksi Excel-taulukoihin on merkitty toisto, liike/paikka ja muut tiedot. Huuliota ei viitotussa puheessa tarvinnut merkitä, sillä se on automaattisesti aina sama kuin puhutussa kielessä. Excelissä merkitty liike/paikka -kohtien selitykset on kuvattu alla olevissa kuvissa Paunun mukaan:
KUVA 1. Viittomatilan kahdeksan aluetta ylhäältäpäin katsottuna (Paunu 1983, 31) 22
23 KUVA 2. Viittomatilan perustaso, ylätaso (y) ja alataso (a) (Paunu 1983, 33) Harjoittelin käännöksiä läpi ja kuuntelin Isä meidän -rukousta, uskontunnustusta ja Herran siunausta, jotta saisin niihin oikean rytmin. Vaikka tekstit olivat kaikki tuttuja ja moneen kertaan kuultuja, oli rytmin oppiminen vaikeaa. Käännösten harjoittelemisen jälkeen kuvasin ensin harjoitusversiot. Näiden harjoitusversioiden tarkoitus oli nähdä videolta oma viittominen, jotta pystyin paremmin selvittämään, mitä voisin parantaa. Videolta näkyi paremmin esimerkiksi, onko asennossa, huuliossa, katseessa tai joissain viittomissa korjattavaa. Vaikka tekstit olivat tuttuja ennestään, pyysin varmuuden vuoksi apua kuvausti-
24 lanteeseen. Uskontunnustuksen ja kymmenen käskyn kuvaamisessa toinen opiskelija luki tekstit ääneen, jolloin en joutunut keskittymään niin paljon siihen, kuinka tekstit etenevät. Pystyin tulkkaamaan käännökset ja keskittymään itse viittomiseen. Isä meidän -rukoukseen ja Herran siunaukseen en tarvinnut taustapuhujaa. Kuvaamisen jälkeen poistin Adobe Premiere -ohjelman avulla taustalta videon äänen ja äänitin itse puheen videoiden päälle. Päädyin harjoitusversioiden jälkeen siihen, että lopullisessa käännöksessä puhun ja viiton itse samanaikaisesti, jotta ääni ja viittomat tulevat täysin yhtä aikaa. Koin myös editoinnin sen verran hankalaksi, että oli sujuvampaa saada heti sekä ääni että viittominen tiedostoon. Sain palautetta neljältä eri asiantuntijalta tässä vaiheessa, minkä jälkeen pystyin muokkaamaan vielä ratkaisuja. Palautetta sain molemmilta ohjaajiltani, sekä kahdelta pitkään viittomakielen tulkkeina toimineilta henkilöiltä, joista toinen on toiminut myös kuurojen diakoniatyöntekijänä. Kuvasin harjoitusversiot Diakoniaammattikorkeakoulun tulkkausstudiossa, joten esimerkiksi valaistukset tuli huomioitua ennen varsinaisia kuvauksia. Pyysin palautetta katseesta, asennosta, ilmeistä, huuliosta, viittomien selkeydestä, viittomavalinnoista ja rytmistä. Harjoitusversioiden jälkeen korjasin ylimääräiset toistot pois, korjasin viittomavirheet ja harjoittelin vielä katseen käyttöä. Huuliota harjoittelin, jotta se olisi selkeä, mutta huuliokaan ei saisi olla yliartikuloitu, sillä silloin se ei ole luonnollinen ja siitä voi olla jopa vaikeampi saada selvää. Luotin siihen, että puhuessani sanoja ääneen, sanon sanat loppuun asti, jolloin myös huulioon tulee kaikki päätteet näkyviin. Pyrin myös tekemään kaikki viittomat niin, etteivät ne sijoittuisi huulion eteen. Olen työni lopussa analyysin alaluvussa käsitellyt sitä, miten mielestäni onnistuin huulion ja viittomien osalta. Harjoitusversioiden jälkeen muutin vielä paljon viittomavalintoja. Tekstissä viittaan viittomien artikkeleihin Suomen viittomakielten verkkosanakirja Suvissa (Suomen viittomakielten verkkosanakirja Suvi). Isä meidän -rukouksessa haastava kohta oli esimerkiksi tapahtukoon Sinun tahtosi. Viittomakielisessä
25 versiossa viitotaan TOTEUTUA. Viitoin harjoitusversiossa TAPAHTUA (artikkeli 641), mutta sain palautetta, että voisiko viittoman muuttaa TOTEUTUA. Pohdin tätä pitkään ja olin sitä mieltä, että toteutua on merkitykseltään osuvampi tähän yhteyteen, mutta koska kyse on viitotusta puheesta ja on olemassa viittoma sille sanalle, jota rukouksessa käytetään, niin on parempi käyttää sitä. Huulio ja viittoma olisivat olleet liikaa ristiriidassa, jos olisin käyttänyt viittomaa TOTEUTUA, niin päätin johdonmukaisuuden vuoksi käyttää sanasanaista vastinetta TAPAH- TUA (artikkeli 641). Isä meidän -rukouksessa hankala kohta oli myös äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta. Viittomakielisessä versiossa viitotaan: TIE PAHA LANGETA LANGETA ÄLÄ AUTTAA OIKEA SUUNTA. Harjoitusversiossa käytin KIUSATA-viittomaa (artikkeli 694), joka tuntui kömpelöltä, mutta olin päätynyt siihen, koska se oli suora, sanakirjoista löytyvä vastine suomen kielen sanalle. Muutin kuitenkin harjoitusversion jälkeen viittoman samaan kuin viittomakielisessä versiossa eli LANGETA, mutta toistamatta viittomaa ja käyttäen molempia käsiä. En tullut tässä vaiheessa ajatelleeksi, että olisin voinut käyttää myös toisenlaista HOUKUTELLA-viittomaa, jossa etusormilla vedetään viittojaan päin. Tätä Eino Savisaari käytti omassa käännöksessään (Hely Perttula, henkilökohtainen tiedonanto 23.4.2015). Toisaalta en olisi siihen varmaan päätynytkään, sillä mielestäni siinä tekijä ja kohde ovat ristiriidassa. Viittomasta saattaa saada kuvan, että viittova henkilö itse houkuttelisi. LANGETA-viittomassa on selvää, että viittova henkilö joudun kiusaukseen. Isä meidän -rukouksen kohtaan anna meille meidän oli monia eri vaihtoehtoja. Tämän olisi voinut ratkaista viittomalla jokaisen viittoman erikseen ja lisäämällä vielä OMA-viittoman (artikkeli 45) loppuun. Päädyin kuitenkin käyttämään AN- TAA-viittomaa siten, että se suuntautui viittomakielessä Jumalan paikaksi valikoidusta paikasta 3y:stä eli viistosti etuoikealta ylhäältä kohti viittojaa, eli se sisälsi jo merkityksen siitä, että meille annetaan ylhäältä.
26 Vaihdoin myös rukouksen lopussa käytettävän sillä -sanan kohdassa sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Käytin ensin viittomaa KOSKA (artikkeli 100), koska olin ajatellut, että suomenkielisellä sillä -sanalla tarkoitetaan sitä. Tällä loppuylistyksessä käytetyllä sillä -sanalla ei kuitenkaan tarkoiteta syy-seuraussuhdetta, vaan se on erillinen lisäys (Riitta Kuusi, henkilökohtainen tiedonanto 22.4.2015). Päädyin käyttämään samaa viittomaa kuin viittomakielisessä versiossa eli viittomaa NYT (artikkeli 180). Uskontunnustuksessa haastavinta viittomavalinnoissa oli astua alas ja astui ylös -kohdissa. Harjoitusversiossa käytin viittomia ASTUA (artikkeli 214), YLÖS ja ALAS. Se tuntui kuitenkin kömpelöltä ja loputa päädyin tässäkin käyttämään samaa ratkaisua kuin viittomakielisessä käännöksessä, eli SEISTÄ viittomaa, jossa oikea käsi on vasemman käden kämmenellä ja laskeutuu siitä joko alas tai nousee ylös (YLÖSNOUSEMUS, artikkeli 810). Samaa ratkaisua käytin ylösnousemuksen kääntämisessä. Uskontunnustuksessa käytin paljon kaksiosaisia viittomia, joista mietin, ovatko ne täysin viitottuun puheeseen sopivia. Esimerkiksi verbin tunnustaa päädyin lopulta viittomaan TUNNUSTAA (artikkeli 682, mutta vain yhdellä kädellä) + JULISTAA, vaikka aluksi käytin vain yhtä verbiä TUNNUSTAA. JULISTAA-viittoma perässä on kuitenkin kuvaava, joten se sopii tähän yhteyteen. Kyseessä oli seriaaliverbi eli kahden verbin yhdistelmä, jossa kaksi tai useampi verbi ikään kuin jakaa huomion keskenään. Ne valottavat verbin kertomasta tilanteesta, tapahtumasta tai prosessista eri näkökulmia. (Rissanen 1998, 233.) Omassa esimerkissäni alkuosa eli TUNNUSTAA (artikkeli 682) kertoo lähteen ja jälkiosa eli JULISTAA kertoo kohteen. Herran siunauksessa päädyin käyttämään kääntäköön kasvonsa -kohdassa enemmän visuaalista ratkaisua, sillä tässä yhteydessä kääntää -sanalle ei ole olemassa merkitykseltään samaa viittomaa. Käytin samaa ratkaisua kuin viittomakielisessä versiossa, eli ihmisen kasvoja edustava kämmen käsimuotona kohti kasvoja. Suomalaisessa viittomakielessä kämmen edustaa neliömäisiä litteitä esineitä ns. luokansoittimena eli klassifikaattorina (Hytönen & Rissanen
2006, 21). Käännöksessäni oli siis selvä viittomakielen kielioppielementti käytössä. 27 Kymmenen käskyä oli käännöksistä helpoin siinä mielessä, että käskyt ovat melko suoraviivaisia eivätkä sisällä niin sanottuja piilomerkityksiä, jolloin ne voi kääntää suoraan viitotulle puheelle sanasanaisesti. Kaikille sanoille oli omat viittomat, joita pystyi käyttämään. Yhdeksännessä ja kymmenennessä käskyssä käytetään sanaa tavoitella (9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta ja 10. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.) Aluksi käytin viittomaa TAVOITE, jossa oikea käsi lähtee otsalta ja päätyy vasemman käden kämmeneen. Vaihdoin vielä juuri ennen viimeisiä kuvauksia viittoman kuitenkin toiseen TAVOITELLA-viittomaan, jossa kämmeniä hierotaan yhteen toistaen. Tämä viittoma on kuvaavampi ja tarkoittaa juuri jonkin asian tavoittelemista. 4.3 Työn kuvaaminen Työn kuvaamista varten varasin tulkkausstudion Diakoniaammattikorkeakoulusta, Turun toimipisteestä, kokonaiseksi päiväksi. Kuvaamiseen meni lopulta vain neljä tuntia. Kuvaamista helpotti se, että olin päättänyt puhua ja viittoa samaan aikaan. Työn kuvaamisen jälkeen ilmeni vielä muutamia kohtia, jotka piti korjata, joten kuvasin käännökset vielä kolmannen kerran. Tässä vaiheessa päädyimme ohjaajien kanssa siihen, että Kirkkohallituksen tiloissa Helsingissä laadusta tulisi parempaa, joten menin heidän tiloihinsa kuvaamaan. Kirkkohallituksessa saatiin myös tiedostomuoto heti sellaiseksi, joka toimii heidän internetsivuillaan. Sain myös Riitta Kuusen lopulliseen kuvaukseen auttamaan, jolloin sain tilanteeseen jonkun, joka pystyi heti arvioimaan tuotoksen ja kertomaan, pitäisikö ottaa uusi
otos. Itse ei välttämättä kuvatessa huomaa kaikkia pieniä virheitä. Kuvauksia helpottivat ammattitaitoiset henkilöt, jotka kuvasivat ja editoivat videot. 28 Työn lopulliseen kuvaamiseen meni muutama tunti. Muistin tekstit hyvin ulkoa, mikä nopeutti kuvauksia. Kuvauksen aikana muutimme vielä muutamia kohtia, mutta pystyin vielä muuttamaan kuvaustilanteessa viittomia, vaikka olin harjoitellut eri versioilla. Muutimme kuvausvaiheessa vielä esimerkiksi edellä mainitun sillä -kohdan Isä meidän -rukouksesta. Pukeuduin kuvauksissa mustaan paitaan. Mennessäni Kirkkohallitukseen kuvaamaan, en ollut täysin varma taustan väristä, joten ajattelin mustan olevan varma valinta. Videoiden taustaksi valikoitui valkoinen, joten musta sopi siihen hyvin. Myös jokin muu tumma väri olisi mielestäni ollut täysin sopiva. Hiukset sidoin taakse, jotta ne eivät olisi kasvojen edessä tai käsien tiellä viittoessa. 4.4 Translitteroinnin analysointi Huulio on viitotussa puheessa tärkein osa, joten se oli myös työssäni merkittävässä roolissa. Olisin voinut harjoitella huuliota vielä hieman enemmän. Erityisesti sanojen loppupäätteet olisivat voineet olla aavistuksen selkeämpiä. En kuitenkaan halunnut huulion olevan ylikorostunut, vaikka olikin tärkeää, että huulio on selkeä. Osittain vastuuta voi myös antaa katsojalle tai kuulijalle, sillä useimmat ovat oppineet kyseiset tekstit ulkoa esimerkiksi rippikoulussa. Suurimmalle osalle tekstit ovat siis luultavasti jo tuttuja. Yksittäiselle henkilölle, joka ei tunne tekstejä, voisin tulkkina käyttää vielä selkeämpää huuliota, mutta tähän nimenomaiseen videoon halusinkin sen olevan hieman hillitympi. Rytmin löytäminen Isä meidän -rukoukseen, uskontunnustukseen ja Herran siunaukseen oli opinnäytetyössä haastavin asia. Seurakunta viittoo mukana, joten rytmi ja tarpeeksi hidas viittominen oli tärkeää. Ensimmäisessä harjoitusversiossani toinen opiskelija luki rukoukset ääneen, jolloin pystyin vain viittomaan mu-
29 kana. Tässä oli ongelmana kuitenkin se, että vastuu rytmistä ja tahdista oli tällöin toiselle opiskelijalla. Oli parempi, että myöhemmin puhuin tekstit itse, jolloin olin itse vastuussa kaikesta. Olin tyytyväinen lopullisessa versiossa rytmiin, mutta en tiedä, kuinka helppoa seurakunnan on viittoa mukana, joten voi olla, että rukoukset olisivat voineet olla vielä aavistuksen hitaampia ja niissä olisi voinut olla hieman pidempiä taukoja väleissä. Työtä oli mielestäni harjoiteltu tarpeeksi, joten siihen olen tyytyväinen. Jos olisin päätynyt kuvaamaan lopullisen version koululla ja siten itse ollut vastuussa myös teknisestä puolesta, en olisi ehkä ollut niin tyytyväinen lopputulokseen. Editoinnin kanssa oli hankaluuksia jo ensimmäisillä kerroilla, joten olin helpottunut, että sen hoiti ammattilaiset. Sain itse keskittyä tärkeimpään eli viittomiseen ja tekstien puhumiseen. Kysyin monelta eri asiantuntijalta mielipidettä joihinkin viittomiin, joten jossain vaiheessa pelkäsin, että käännöksistä tulee ristiriitaisia. Näin olisi voinut käydä, jos esimerkiksi olisin jossain kohdassa käyttänyt todella viittomakielistä ja visuaalista ratkaisua ja toisessa kohdassa täysin viitotun puheen mukaista. Mielestäni käännöksistä tuli kuitenkin tasapainoiset, eikä viittomavalintojen välillä ole ristiriitaisuuksia.
30 5 POHDINTA Opinnäytetyössä haasteellista oli löytää kultainen keskitie täysin perinteisen viitotun puheen ja viittomakielisemmän tyylin välillä. Pohdin sitä, pystyykö viitotulla puheella tekemään käännöstä hengellisen viittomisen rekisterissä. Harjoittelu ja translitterointi-kappaleessa mainitut esimerkit osittain puoltavat sitä, että hengellisen rekisterin käyttö olisi mahdollista. Translitteroidessa viitotulle puheelle pystyy sanasanaisen kääntämisen lisäksi myös kääntämään syvempiä merkityksiä. Hyviä esimerkkejä tästä ovat muun muassa tuonelan viittoma. Käytin KUOLE- MA (artikkeli 323) + VALTA (artikkeli 472) -yhdistelmää, sen sijaan että olisin käyttänyt vain esimerkiksi alkukirjainviittomaa T. Uskontunnustuksen sanan sikisi vastineena käytin ALKAA-viittomaa (artikkeli 659) viittomaa, joka on merkitykseltään sama, vaikka suomenkielinen sana on eri. Myös Isä meidän - rukouksen lopussa sanan sillä käännös on hyvä esimerkki siitä, että viitotulla puheella on mahdollista kääntää kielen pintaa syvemmällä. (ks. sivu 25 edellä). Samaisessa rukouksessa hyvä esimerkki on myös kohdassa päästä meidän pahasta. Päästää-sanalla on monia eri merkityksiä. Käytin viittomaa VAPAUT- TAA (artikkeli 371), joka on merkitykseltään oikea tässä yhteydessä. Jos olisin tehnyt käännökset puhtaasti vain kielen tasolla, en olisi pystynyt kääntämään asioiden merkityksiä. Työssäni halusin kuitenkin pitää rajan siinä, että viittoma ja huulio sopivat yhteen. Sen takia en halunnut käyttää esimerkiksi viittomaa TO- TEUTUA, ja huuliossa olisi ollut tapahtua. (ks. sivu 24 edellä). Kuvittelin työni alussa, että viitotulle puheelle kääntäminen olisi helppoa ja yksiselitteistä, mutta totesin työni edetessä, että vaihtoehtoja esimerkiksi viittomavalinnoille on todella paljon. Opinnäytetyössäni harjoittelin käännöksissä käytettäviä viittomia paljon, jotta ne olisivat juuri oikein. Olen joskus saanut palautetta, että teen joihinkin viittomiin turhaa toistoa, mutta en ole koskaan saanut tietää tarkalleen, että mitä ne viittomat ovat. Kun tein opinnäytetyötä, ja tutkin viittomia tarkemmin ja sain pa-
lautetta, sain selville ainakin osan näistä viittomista. Opinnäytetyön tekemisen myötä viittomat muuttuivat entistä selkeämmiksi ja tarkemmiksi. 31 Harjoitusversion tekemisestä oli hyötyä, sillä sen jälkeen pystyin vielä muuttamaan monia kohtia. Olisi kuitenkin ollut parempi, jos olisin jättänyt enemmän aikaa harjoitusversion ja toisen version väliin, jolloin olisin ehtinyt harjoitella muutoksia vielä enemmän. Lisäksi jos olisin jo toisella kuvauskerralla mennyt Kirkkohallitukseen kuvaamaan, olisin välttänyt kolmet kuvaukset. Opinnäytetyössä aikataulu kuitenkin piti hyvin, joten minkään osion kanssa ei tullut liian kiire. Tällä hetkellä on myös suunnitteilla samasta lähdemateriaalista opinnäytetyö, mutta käännöksissä käytetään tukiviittomia (tekijät: Annamarie Castrén ja Jutta Heikura). Viitotun puheen materiaalin vähyyden vuoksi, olettaisin jatkossakin olevan tarvetta uusille materiaaleille viitotulla puheella. Tutkiessani hengellisen viittomisen rekisteriä, en löytänyt siitä juurikaan materiaalia, joten siihen keskittyvän työn näkisin erittäin hyödylliseksi.
32 LÄHTEET Fast, Mia & Kalela, Esa 2006. Viitottu puhe suomalaisessa kuulovammaisuutta ja erityispedakogiikkaa koskevassa kirjallisuudessa. Viitotun puheen tutkimushanke. Kuulonhuoltoliitto ry. Viitattu 6.1.2015. http://www.google.fi/url?url=http://kuuloliitto.fi/document.php%3fdoc _ID%3D63%26SEC%3Db42aae0dbafccb21b8d14854c13876e2%26S ID%3D1&rct=j&q=&esrc=s&s Hytönen, Niina & Rissanen, Terhi 2006. Käsitteet haltuun. Teoksessa Niina Hytönen ja Terhi Rissanen (toim.) Käden käänteessä. Viittomakielen kääntämisen ja tulkkauksen teoriaa sekä käytäntöä. Helsinki: Oy Finn Lectura, 17 25. Kirkkohallitus i.a. Saavutettavuus osallisuus, yhdenvertaisuus ja esteettömyys. Viitattu 16.2.2015. http://sakasti.evl.fi/saavutettavuus Keltanen, Outi-Maria 1998. Opiskelutulkin työ ja työtyytyväisyys. Jyväskylän yliopisto. Erityispedagogiikan laitos. Pro gradu -tutkielma. Viitattu 6.1.2015. https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/7956 Kuulokynnys 2009a. Tervetuloa Kuulokynnys esteettömyyssivuille! Viitattu 6.1.2015. http://www.kuulokynnys.fi/kuulokynnys/ Kuulokynnys 2009b. Viitottu puhe. Viitattu 6.1.2015. http://www.kuulokynnys.fi/kuulokynnys/kommunikaatio/kommunikaatio menetelmat/viitottu_puhe/ Kuusi, Riitta 2015. Kuurojen pappi, Kirkkohallitus. Helsinki. Sähköpostiviesti 22.4. Vastaanottaja Katariina Pesola. Tuloste tekijän hallussa.
33 Lahtinen, Riitta 2006. Kuurosokeille tulkkaus haasteellista ja vaihtelevaa. Teoksessa Niina Hytönen ja Terhi Rissanen (toim.) Käden käänteessä. Viittomakielen kääntämisen ja tulkkauksen teoriaa sekä käytäntöä. Helsinki: Oy Finn Lectura, 182 198. Laurén, Sirpa 2006. Kielen sisäinen tulkkaus. Teoksessa Niina Hytönen ja Terhi Rissanen (toim.) Käden käänteessä. Viittomakielen kääntämisen ja tulkkauksen teoriaa sekä käytäntöä. Helsinki: Oy Finn Lectura, 199 225. Martikainen, Liisa & Rainò, Päivi 2014. Sisäkorvaistutetta käyttävien lasten ja nuorten kuntoutus- ja tulkkauspalvelujen toteutuminen ja tarve tulevaisuudessa. 89/2014. Sosiaali- ja terveysturvan selosteita. Kelan tutkimusosasto. Helsinki: Juvenes Print, 11. Opetus- ja kulttuuriministeriö i.a. Kulttuurin saavutettavuus. Viitattu 16.2.2015. http://www.minedu.fi/opm/kulttuuri/monikulttuurisuus/kulttuurin_saavu tettavuus.html?lang=fi Perttula, Hely 2015. Lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu. Turun toimipiste. Henkilökohtainen tiedonanto 23.4. Raamattu. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. St Michel Print Mikkeli Riihimäki, Aili. Miten tulkataan hengellistä tekstiä viittomakielelle? Teoksessa Hannu Honkkila & Bernt Kaustell & Petri Majatie (toim.) Kirkon ja kuuron kohtaaminen Raportti pohjoismaisesta kuurojenpappien kokouksesta Valamon luostarissa 9.-14.8 1993. Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli/kuurojenpapit, 49 54.
34 Rissanen, Terhi 1998. The Categories of Nominals and Verbals and Their Morphology in Finnish Sign Language. Licentiate Thesis, General Linguistics. The Department of Finnish and General Linguistics. Turku University, 233. Rissanen, Terhi 2015. Yliopettaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu. Turun toimipiste. Henkilökohtainen tiedonanto 23.4. saavu Kirkon saavutettavuusohjelma. Viitattu 14.4.2015. http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=content5ec5b6 Savolainen, Leena 2000. Viittomakielten erilaiset muistiinmerkitsemistavat. Teoksessa Anja Malm (toim.) Viittomakieliset Suomessa. Pieksämäki: RT-Print Oy, 189 200. Suomen evankelis-luterilainen kirkko i.a.a. Uskontunnustus. Viitattu 23.4.2015. http://www.evl.fi/viittomakieli/uskontunnustus.html Suomen evankelis-luterilainen kirkko i.a.b. Kirkkokäsikirja. Viitattu 16.2.2015. http://www.evl.fi/kirkkokasikirja/tietoa_kirkkokasikirjasta.html Suomen evankelis-luterilainen kirkko i.a.c. Aamenesta öylättiin. Isä meidän - rukous. Viitattu 6.1.2015. http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/isä_meidän_-rukous Suomen evankelis-luterilainen kirkko i.a.d. Aamenesta öylättiin. Herran siunaus. Viitattu 6.1.2015. http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/herran_siunaus Suomen evankelis-luterilainen kirkko i.a.e. Aamenesta öylättiin. Uskontunnustus. Viitattu 7.1.2015. http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/uskontunnustus
35 Suomen evankelis-luterilainen kirkko i.a.f. Aamenesta öylättiin. Kymmenen käskyä. Viitattu 7.1.2015. http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/kymmenen_käskyä Suomen evankelis-luterilainen kirkko i.a.g. Aamenesta öylättiin. Liturgia. Viitattu 16.2.2015. http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/liturgia Suomen Kuurosokeat ry. Viitattu 22.4.2015. http://www.kuurosokeat.fi/maaritelma/maaritelma_selvennykset.php Suomen perustuslaki 1999/423. Viitattu 23.2.2015. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731 Tieteen termipankki 2015a. Kielensisäinen kääntäminen. Viitattu 14.4.2015. http://tieteentermipankki.fi/wiki/käännöstiede:kielensisäinen_kääntämi nen Tieteen termipankki 2015b. Translitterointi (2). Viitattu 23.4.2015. http://tieteentermipankki.fi/wiki/tekstuaalitieteet:translitterointi(2) Tieteen termipankki 2015c. Intersemioottinen kääntäminen. Viitattu 23.4.2015. http://tieteentermipankki.fi/wiki/nimitys:intersemioottinen_kääntäminen