Merimieskirkko. Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä vuodesta 1882 * Sjömansvännen från 1882

Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä vuodesta 1882 * Sjömansvännen från 1882 Estonian uppoamisesta 20 vuotta s. 6 Tryggve Henriksson merivartijasta taksiyrittäjäksi s. 16 Familjebolag Bores styrka s. 27 Sjökapten Andersson nästäldst i Disney Cruises s. 30 Kesäjuhlatunnelmia Kirkkonummelta s. 18

Nyt nettipuodista Rajallista toimittajalta Marko Toljamo 10 Kuva: Eeva-Maria Ranta. Helsingin Hernesaaren satamassa kesäkuussa 2014 avattu ulkomaisten risteilyalusten miehistöjen palvelupiste on maailmanlaajuisestikin harvinainen. Maailmalla on vain viisi vastaavaa palvelupistettä. Cruise Crew Lounge Anchorin toiminnan Helsingissä tekee ainutlaatuiseksi seikka, että sitä pyörittävät yhdessä maallinen Merimiespalvelutoimisto ja uskonnollinen Merimieskirkko. Marko Toljamo 15,- Hintaan lisätään toimituskulut. Majakat muisti- ja tietopeli Majakat muisti- ja tietopelissä on 28 erilaista piirroskorttia Suomen majakoista ja vastaavasti 28 tietokorttia samoista majakoista. Pelin ideana on kerätä mahdollisimman monta majakkakorttia ja niitä vastaavia tietokorttia. Eniten pareja kerännyt voittaa pelin. Pelistä voi kehittää myös erilaisia pelivariaatioita. Pakkaus sisältää peliohjeet. Majakat muisti- ja tietopeli sopii hyvin koko perheen peliksi yli neljävuotiaille. Pelaajien määrä voi olla kerrallaan 2 9 henkilöä. Peliaka on noin 10 20 minuuttia. Suunnittelu: Easydesign Oy ja Kust. oy Kureeri. Valmistettu Suomessa. Valmistaja: Easydesign Oy, Helsinki. Pelipakkauksen koko: 15 19 5 cm. Pakkaus on valmistettu polypropeenista ja se voidaan polttaa energiajätteenä tai kierrättää. Katso lisää tuotteita Merimieskirkon nettipuodista. Ostamalla tuet samalla Merimieskirkon työtä. Tilaukset nettipuodista: www.merimieskirkko.fi/nettipuoti. Jäsenenä saat kaupasta alennuksen syöttämällä maksuvaiheessa alennuskoodikenttään tunnuksen MMKJASEN2013. Tämä kesä oli täynnä aurinkoa, lämpöä ja kesäisiä juhlia. Toivottuja vieraita ja vieraisilla käyntejä. Suven tulee kuitenkin väistyä lopulta. Alkoi arki ja työ kaikkine rutiineineen ja odotuksineen. Sitten tuli vierailulle kuolema, ja voimakas suru kylään. Läheisen ja pidetyn työtoverin menehtyminen pysäytti kaiken. Siihen ei osattu varautua. Kuolema sotki suunnitelmat. Samana päivänä kuoli myös serkkuni. Hänen pois menoon ei voitu olla valmiita, vaikka kuolemaa osaisi odottaakin. Miksi juuri nyt? Tuliko sanottua kaikki tarpeellinen? Tuliko oltua toiselle lähimmäinen? Tuliko oltua toista varten? Elämä on rajallinen. Arvaamaton. Opettava. Meillä on aikamme. Muistot säilyvät. Hyvät yhteiset hetket antavat voimaa uuteen. Marko Toljamo toimitussihteeri marko.toljamo@merimieskirkko.fi Tämä merkki kertoo, että aiheesta on enemmän lehden lisäsivuilla netissä. Nettilehti (pdf) ilmestyy noin viikko virallisen ilmestymispäivän jälkeen. 13 Kuluvan vuoden Helsingin juhlaviikkojen ohjelmapäällikkö, FM Aleksi Malmberg, 37, aloittaa Suomen Benelux-instituutin johtajana marraskuun alussa. Varsinainen kouluni on ollut kuluneet 15 vuotta kulttuurin parissa eri tehtävissä. 22 2 Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan Suomessa/i Finland: 50 Merimieskirkko ilmestymisen 3/2014 jälkeen. Sjömanskyrkan 3 sisältö 2 Nettipuoti, toimittajalta 4 Pääkirjoitus / ledare 5 Hartaus, pilapiirros 6 Petter Ehrnsten pelastui Estonialta 8 Kari Lehtola on Estonian merkitsemä mies 10 Ainutlaatuinen merenkulkijoiden palvelupiste Hernesaaressa 12 Henkilöstöuutisia 13 Siirtolaisuusinstituutti 40 vuotta, Aleksi Malmberg Benelux-instituutin johtajaksi 14 Kirkkolaiva Merimieskirkko / Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä / Sjömansvännen 3/2014 132. vuosikerta / 132:e årgången ISSN 1457-5167 Julkaisija / Utgivare: Suomen Merimieskirkko ry / Finlands Sjömanskyrka rf. Päätoimittaja / Chefredaktör: Sakari Lehmuskallio sakari.lehmuskallio@merimieskirkko.fi Toimitussihteeri / Redaktionssekreterare: Marko Toljamo marko.toljamo@merimieskirkko.fi Översättningar / Käännökset: Novatext, Mari Nyman 15 Meritaide, sarjakuva 16 Tryggve Henriksson merivartijasta taksiyrittäjäksi 18 Kesäjuhlatunnelmia Kirkkonummelta 20 Tornion maihinnousun muistoa vaalitaan Oulun Toppilassa 22 Rotterdamin merimieskirkko peruskorjattu 24 Tulevaisuuden komentosilta, kolumni 26 I kyrkans skepp 27 Familjebolag Bores styrka Toimituskunta / Redaktion: Juthas Christina, Karjalainen Jarmo, Lehmuskallio Sakari (pj.), Malmberg Thure, Poutanen Pertti, Toljamo Marko, Tukkimäki Paavo, Valtonen Anne, Varho Liisa Tilaukset, osoitteenmuutokset ja jäsenasiat / Prenumerationer, adressförändringar och medlemsäranden: Albertinkatu 2 B, Albertsgatan 2 B 00150 Helsinki, Helsingfors Puh./Tel. +358 9 6962 4520 Fax. +358 9 6962 4555 heidy.egger@merimieskirkko.fi Jäsenmaksu / Medlemsavgift: 50 Katso s. 37 Se på s. 37. Vuosikertahinta 4 numeroa / Prenumerationspris 4 tidskrifter: Rotterdamin merimieskirkko on peruskorjattu monen eri käyttäjäryhmän tarpeita vastaavaksi. Remonttibudjetiksi muodostui 2,4 miljoonaa euroa, josta puolet tuli opetus- ja kulttuuriministeriöltä ja puolet kirkkohallitukselta. Uudistetun tilan avajaiset on suunniteltu pidettäväksi 14.12.2014. 29 Henry F. Andersson från Sibbo till Florida 30 Sjökapten Andersson nästäldst i Disney Cruises 32 Perhepiiri 39 Yhteystiedot / kontakt uppgifter 40 Elämän merellä EU-maihin/till EU länder: 50 Muihin maihin/till andra länder: 55 Irtonumerohinta / Lösnummerpris: 10,00 + pst. Taitto / Layout: Mari Kivi Paino / Tryckeri: Miktor Kansi / Pärm: Uolevi Salonen Aineisto- ja ilmestymispäivät: 2014 Nro 4: 6.11. / 8.12. Lehteen tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että se voidaan ilman eri korvausta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä toteutus- ja jakelutavoista riippumatta. Toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. Mahdollinen palkkio maksetaan julkaisemisen / lehden

Vapaaehtoisia pääkirjoitus / ledare Näistä Merimieskirkon toiminnalle tärkeistä ihmisistä, vapaaehtoisista, Suomen Merimieskirkko ry:n hallituksessa toimii kerrallaan 12 jäsentä. Vaalikokouksen 2014 jälkeen heistä kaksi on uutta: FinnPron Executive Vice President Jukka Salo ja Bore Ltd:n Vice President Katarina Hildén. Tervetuloa! Vuoden 1945 jälkeen Merimieskirkon hallituksen jäseninä on ollut lähes sata henkilöä. Pisimpään lienee palvellut lakitieteen tohtori Aage Ylander, 38 vuotta. Viime ajoilta ennätyksiä ovat tehneet merikapteeni Jan-Eric Dahlberg, 27 vuotta, ja sosiaalineuvos Antti Lemmetyinen, 21 vuotta. Joskus vitsaillen on sanottu, että hallituksen tärkein strateginen tehtävä on ottaa toimeensa ja erottaa pääsihteeri. Pian tämän lehden ilmestymisen jälkeen, 22.9.2014, hallitus ottaa 11. kerran uuden vakinaisen pääsihteerin palvelukseensa. Siitä kertoo ajankohtaisesti nettisivumme merimieskirkko.fi. Hallitus tekee toki muutakin olennaisen tärkeää. Niin kuin meille kaikille, jotka olemme osa Merimieskirkkoa, myös hallitukselle sitoutuminen toiminnan ideaan ja sen omaksi koke- minen ovat aivan olennaisia asioita. Silloin sillä, mitä kulloinkin päätetään, on väliä. Yhteisiä asioita pitää hoitaa kuin omaansa, kuin huolellinen isä tai äiti perheensä taloutta ja hyvinvointia, täynnä uskoa tulevaisuuteen. Siitä Merimieskirkon hallituksen historia on täynnä esimerkkejä. Esimerkiksi näinä päivinä juhliva 75-vuotias Kemin merimieskirkko perustettiin talvisodan kynnyksellä. Nyt se on kukoistava kukka merimieskirkkojen ketjussa. On hienoa, että Merimieskirkon hallituksessa on riittänyt Merimieskirkon tehtävälle vaikeinakin aikoina uskollisia luottamushenkilöitä, joiden työn tuloksesta myös tulevat sukupolvet saavat nauttia. Aatteellinen toiminta eroaa luonteeltaan suuresti sellaisesta työstä, jota tehdään vain toimeentulon tai taloudellisen hyödyn saamiseksi. Motiiveilla on väliä erityisesti silloin, kun työ aatteellisessa yhdistyksessä on ammatti. "Tule Pyhä Henki tänne! Laske taivaasta alas sinun paistees valkeus; tule köyhäin Isä, tule lahjain antaja, tule sielun kirkkaus, sinä paras loh- Sakari Lehmuskallio pääsihteeri generalsekreterare duttaja ja sielun hyvä vieras, suloinen myös lämmitys; töissä sinä olet lepo, helteessä virvoitus, itkussa lohdutus. Oi kaikkein pyhin valkeus! Täytä sinun uskollistes sydänten pohjat. Ilman sinun voimaas ei ole yhtään toimitusta, eikä mitään viatonta. Pese se kuin saastainen on, kasta se kuin kuiva on, lämmitä se kuin kylmä on, paranna se kuin haavoitettu on, pehmitä se kuin kova on, kaitse kuin eksynyt on. Anna sinun uskollisilles, jotka tykös turvaavat, sinun lahjas, anna uskon vahvistus, anna autuas loppu, anna ilo lakkaamatta. Aamen". ( Vanha kirkkorukous 1600-luvulta ). Lähdön hetkellä Näin sanoo Herra: Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju. Kun lähtöhetkesi koittaa, saat uskoa elämäsi turvallisesti Lunastajasi käsiin. Kantakoot pyhät enkelit sinut autuaitten joukkoon. Olkoon osanasi ikuinen rauha ja valo. hartaus Uolevi Salonen Frivilliga De frivilliga är viktiga för Sjömanskyrkans verksamhet. De utgör Sjömanskyrkan rf:s styrelse, som består av 12 medlemmar. Efter valmötet 2014 har två nya namn tillkommit: FinPros Executive Vice President Jukka Salo och Bore Ltd:s Vice President Katarina Hildén. Välkomna! Sedan 1945 har närmare hundra personer varit medlemmar i Sjömanskyrkans styrelse. Den som varit verksam längst torde vara Aage Ylander, doktor i juridik, som var med i 38 år. Rekorden från senare tid innehas av sjökapten Jan-Eric Dahlberg och socialrådet Antti Lemmetyinen, som satt i 27 respektive 21 år. Ibland har det skojats om att styrelsens viktigaste strategiska uppgift är att antas till sina befattningar och att utse en generalsekreterare. Snart efter att denna tidning publicerats, den 22 september 2014, tillsätter styrelsen en ny ordinarie generalsekreterare för 11:e gången. Aktuell information om detta finns på vår webbplats merimieskirkko.fi. Styrelsen sköter också andra viktiga uppgifter. Det är av yttersta vikt att styrelsen, liksom vi alla som är en del av Sjömanskyrkan, tillägnar sig verksamhetsidén och upplever den som sin egen. Först då spelar det som beslutas någon roll. De gemensamma frågorna måste hanteras som egna, precis som en omsorgsfull far eller mor sköter familjens ekonomi och välmående, full av framtidstro. I Sjömanskyrkans styrelses historia finns det många exempel på detta. För att ta ett, grundades Kemis sjömanskyrka när vinterkriget stod för dörren. Kyrkan firar 75 år nu i dagarna och är en blomstrande del i kedjan av sjömanskyrkor. Det är fantastiskt att Sjömanskyrkans styrelse också under svåra tider har haft tillräckligt många lojala förtroendevalda som skött kyrkans uppdrag. Även kommande generationer får njuta av resultatet av deras arbete. En ideell verksamhet skiljer sig mycket från arbete som man utför enbart för att försörja sig eller göra en ekonomisk vinst. Motiven har betydelse i synnerhet då arbetet i den ideella föreningen är ens yrke. Rahastoa hätään joutuneita merimiehiä varten on ahkerasti käytetty, erittäinkin talviseen aikaan, jolloin useista paikoin on ollut työnpuutetta ja merimiehet ovat saaneet elää toivossa, odottaen parempia aikoja kevääksi ja kun velaksi saanti on ollut yhä niukkenemassa. Merimiehen Ystävä 8/1889 4 Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan 5

Estoniasta pelastunut Petter Ehrnsten sanoo, etteivät traumat ja painajaiset ole vaivanneet haverin jälkeisinä vuosina Helsinkiläinen catering-yrittäjä Petter Ehrnsten, 62, pelastui autolautta Estonian haaksirikosta. Hän on toinen niistä kahdesta suomalaisesta, jotka jäivät henkiin Estonian vii- meiseltä matkalta 28. syyskuuta 1994. Onnettomuudessa kuoli 852 ihmistä, joista kymmenen oli suomalaisia. Ehrnsten arvioi, että hänellä oli ehkä paremmat mahdollisuudet pelastua kuin Helsinkiläinen yrittäjä Petter Ehrnsten pelastui autolautta Estonian haaksirikosta 20 vuotta sitten. Kokemuksesta ei miehen mukaan kuitenkaan ole jäänyt traumoja. monella muulla. Hän oli rekkakuskina sekä myyntipäällikkönä kulkenut työkseen Itämeren lautoilla ja tunsi niitä, ja Estonian hän sanoo tunteneensa läpikotaisin. Hän oli itse työskennellyt autolautalla kolme vuotta purserina. Hänellä oli takanaan ensiapukoulutusta ja partiota, ja harrastuksissaan (muun muassa jäärataa ja rallia) hän oli joutunut tekemisiin ei-hallittavien momenttien kanssa ja osasi ottaa niitä huomioon. Turvallisuus tapana Ehrnsten oli ja on turvallisuusorientoitunut: hänellä oli tapana laivoilla katsoa hätäpoistumistiet, ja mukana olivat savuhälytin sekä taskulamppu sähköhäiriön ja tulipalon savun varalta. Hotellissa hän ei koskaan ottanut huonetta 13. kerroksen yläpuolelta; ei taikauskosta, vaan koska palokunnan tikkaat ulottuivat vain siihen asti. Autossa on aina sammutin, palopeitto ja turvavyöleikkuri. Olisiko kyse ennakointivaistosta vai pakkomielteestä, vai mikä se oikein olisi? Mies myöntää, että hänen suhtautumisensa Estonia-turmaan voi vaikuttaa jotenkin tekniseltä, tapahtumia vain toteavalta. Estonia ei ole koskaan tullut uniin, kertaakaan hän ei ole painiskellut painajaisissa Estonian kanssa, eikä traumoja ole jäänyt. Vaikka Ehrnsten tuntee olevansa velkaa elämälle, ei hän ole potenut sitä henkiinjäämisen aiheuttamaa syyllisyyttä, joka vainosi esimerkiksi keskitysleireiltä selvinneitä ja ajoi heitä jopa itsemurhaan. Työnantaja tarjosi turman jälkeen sairauslomaa, mutta Ehrnsten halusi palata pian takaisin töihin. Hän uskoi, että arjen rutiinit olivat parempi lääke kuin loma. Estonian uimaseura Ei Ehrnsten silti ole Estoniaa vältellyt, päinvastoin. Ensimmäinen vuosi meni arjessa kiinni pysyen ja turman syitä selvitellen. Hän on kahlannut läpi tapahtuman tutkintaan liittyvät kuulustelupöytäkirjat. Hän on käynyt tapaamassa suomalaisuhrien omaisia. Hän on osallistunut Estonian muistopäivien viettoon ja aikoo osallistua myös 20-vuotismuistojuhliin Tallinnassa. Hän on kulkenut seminaareissa ja yrityksissä luennoimassa ei niinkään omasta pelastumisestaan, vaan ihmis- ten käytöksestä katastrofitilanteissa. Hän on kokemusten perusteella antanut palautetta pelastuslauttojen varustuksesta, se ei Estoniassakaan ollut kaikin osin onnistunutta. Kansainvälisen tutkintakomission suomalaispuolen vetäjä Kari Lehtola muistaa miehen soitot, joissa tämä esittäytyi: Petter Ehrnsten Estonian uimaseurasta. Hän on osallistunut saunailtaan Rajavartiolaitoksen Malmin helikopteriporukan kanssa: suomalaiskopteri pelasti hänet ja suomalaisen Jukka Ihalaisen tuntien odottelun jälkeen pelastuslautalta. "Perusteettomat spekulaatiot ja teoriat haverista sekä niistä väännetyt sensaatio-otsikot mediassa ärsyttivät" Perhe kovilla Ehrnsten epäilee, että turman jälkeen lujimmilla oli perhe. Vaimolla oli raskas vuosi, ja kovilla olivat alkuun myös lapset, jotka olivat peruskoulun kolmannella ja neljännellä luokalla. He joutuivat isänsä puolesta vastaamaan uteluihin niin, että Ehrnsten pyysi koululta lupaa tulla itse puhumaan kokemuksistaan. Hän pyysi varttia, meni useampi tunti. Kriisiapu kohtasi Ehrnstenin liian pian, jotta siitä olisi ollut todellista hyötyä. SPR:n työntekijä oli jo ensimmäisenä iltana kotona. Muutaman viikkoa myöhemmin olisi ollut tilaisuus Ruotsissa, mutta estonialaisten matka kaatui maksajan puutteeseen. Laivamatkoja hän ei turman vuoksi jättänyt. Mitä pikemmin kohtaan laivaympäristön, sen parempi, hän kertoo ajatelleensa haverin jälkeen mutta myöntää, että Estonia teki entistä herkemmäksi laivan äänille ja liikkeille. Jos jokin todella ärsytti, niin villit, täysin perusteettomat spekulaatiot ja teoriat haverista sekä niistä väännetyt sensaatio-otsikot mediassa. Samaa sarjaa olivat myös Jutta Rabe ja hänen teoriansa, että pommi upotti Estonian. Ehrnsten tapasi tämän saksalaistoimittajan. Laiva vai lento? Petter Ehrnsten päätyi Estonialle monen mutkan kautta. Pikalaivayhteys Helsingistä Tallinnaan tökki huonon kelin vuoksi, ja vaihtoehtona oli lentomatka. Keli kuitenkin parani, ja United Distillers -yhtiön verottoman laivamyynnin pohjoismainen myynti- ja markkinointipäällikkö, viinakauppias Ehrnsten ja hänen saksalainen pomonsa pääsivät pikalaivalla Tallinnaan. Tallinnassa oli taas sama valinta: lento vai laiva. Lentoliput Tukholmaan peruttiin, kun Estoniasta löytyi hytti kummallekin miehelle. Kun Ehrnsten lähti hytistä vain housut jalassa, Estonia oli jo niin kallellaan, että hytin oven sai auki vain vaivoin. Hän yritti miehistön kanssa turhaan irrottaa pelastusveneitä, jakoi pelastusliivejä, istui Estonian pohjan päällä, ui pitkään jopa neljän pelastusliivin kanssa ja yritti epätoivoisesti saada otetta pelastuslautoista, kunnes vihdoin tärppäsi. Äärimmäisin ponnistuksin hän pääsi sisään lauttaan, jossa oli yksi ihminen: Jukka Ihalainen. Kylmien, märkien ja äyskäröinnin täyttämien tuntien jälkeen suomalaiskopteri nosti miehet lautalta. Heidän jälkeensä löytyi vain ruumiita. Ehrnstenin pomo ei pelastunut. Teksti ja kuva: Paavo Tukkimäki 6 Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan 7

Estonia-turmasta 20 vuotta Keulan lukitus petti Autolautta Estonia lähti viimeiselle matkalleen Tallinnasta Tukholmaan 27. syyskuuta 1994 kello 19.15. Kovassa merenkäynnissä laivan keulavisiirin lukot murtuivat, visiiri irtosi ja veti auki myös sen takana olleen rampin, jolloin vesi pääsi autokannelle. Estonia sai pahan kallistuman, kaatui ja upposi 28.9. kello 1.50. Ensimmäiset pelastajat olivat paikalla noin tuntia myöhemmin. Turmassa kuoli 852 ihmistä, pelastettuja oli 137. Kansainvälisen tutkintakomission mukaan turman perussyy oli, että Estonian keula oli jo alun perin tehty liian heikoksi. Sen lukituslaitteiden olisi pitänyt olla moninkertaisesti vahvempia. Kari Lehtola nykyisissä kotimaisemissaan Karjalohjalla. Taustan talossa on Mika Waltari viettänyt lapsuudessaan muutaman kesän. Estonian merkitsemä mies Haveri oli Kari Lehtolan suuritöisin mutta ei vaikein tutkittava Estonia seuraa yhä Onnettomuustutkintakeskuksen eläkkeelle jäänyttä johtajaa Kari Lehtolaa, 75. Kun hän astuu junan ravintolavaunuun, yleensä joku tunnistaa hänet, ja niin sitä taas ollaan Estonia-haverin parissa. On eläkeläisellä toki muutakin vientiä asian tiimoilta: Lehtolaa on pyydetty muutama kerta vuodessa tilaisuuksiin puhumaan Estoniasta, joka oli hänen tutkijanuransa ehdottomasti suuritöisin mutta ei vaikein tapaus. Ei vaikein, koska perussyy oli hyvin nopeasti selvillä, vaikka se onkin sittemmin kiistetty. Varsin pian selvisi, että Estonia oli kovassa merenkäynnissä menettänyt keulavisiirinsä, ja vesi oli päässyt keulasta autokannelle. Vaikein tapaus oli Forcitin räjähdetehtaan räjähdys Hangossa 7. kesäkuuta 1993 kello 8.17. Kukaan ei kuollut, mutta tuho oli niin paha, ettei tutkijoille jäänyt juuri mitään tutkittavaa. Niinpä he joutuivat esittämään useita vaihtoehtoisia syitä räjähdykselle. Tulos pitää Estonia-turman tutkimus oli siitä pisimmästä päästä ja sikäli vaikein, että kansainvälinen komissio työskenteli virallisesti englanniksi, joka ei ollut kenenkään oma kieli. Tosin ruotsalaisten kanssa Lehtola puhui ruotsia, virolaisten kanssa suomalais-virolaista sekakieltä. Kansainvälisen tutkintakomission suomalaispuolen puheenjohtaja on yhä tyytyväinen lopputulokseen, eikä hän kadu raportissa mitään, mitä sinne on kirjattu. Muutamat pikkuvirheet silti harmittavat, kuten esimerkiksi se, että neljä ruotsalaishelikopterin pelastamaa kirjattiin suomalaiskopterin tilille. Ja vaikka puhe oli, että sukeltajat yrittävät tunnistaa komentosillalle kuolleet päällystön jäsenet, sitä ei kuitenkaan tehty. Kokonaisuuteen nähden asiat ovat pikkudetaljeja. Lehtola myös korostaa, ettei tutkinnassa ollut poliittisia tarkoitusperiä eikä kompromisseja tehty: Tämänkaltaisia keskusteluja ei edes käyty. Huhujen teurastus Me ollaan sitä mieltä, että me oltiin oikeassa, Lehtola sanoo komission työn lopputuloksesta. Se on nimensä mukaisesti Final Report eli lopullinen totuus: turman perussyy oli, että Estonian keula oli jo alun perin liian heikko. Lehtola muistuttaa esimerkiksi, että Ruotsin Mona Sahlin värväsi maailman johtavia yliopistoja tarkistamaan komission johtopäätökset, eivätkä ne löytäneet huomautettavaa. Estonian ympärillä velloi monenmoista huhua asekuljetuksista ja salaliitoista, pommista, joka olisi irrottanut visiirin tai rikkonut rungon, miinoista, törmäyksestä sukellusveneeseen, mafian kiristyksestä... kaikki ne haastoivat komission tuloksen. Estonian väitettiin myös ajaneen keliin nähden liian kovaa, ja keulan kunto oli huonon hoidon vuoksi heikko. Komissio kävi läpi suurimman osan huhuista ja tarkisti, etteivät ne pidä paikkansa. Hirvittävä määrä työtä tehtiin huhujen teurastamiseksi. Vaikka urakka oli iso ja raskas, Lehtola sanoo, että mieli oli koko ajan kunnossa. Estonia-turman tutkinta oli hänelle työtä, josta maksettiin palkkaa, eikä asia päässyt koskaan laskeutumaan tunnetasolle, sillä aina oli joku kysymässä jotakin. Puhelin soi Vaan miten kaikki alkoi? Puheli soi Lehtolan kotona Helsingin Oulunkylässä 28. syyskuuta 1994 kello 4.25. Vaimo pukkasi Lehtolaa kylkeen ja totesi, että tähän aikaan soitto ei voi olla kuin sinulle. Lehtola kömpi vastaamaan, ja toisesta päästä rajavartiolaitoksen Timo Eckstein kertoi, että Utön ulkopuolella oli kaatunut virolainen autolautta ja 800 ihmisen epäillään kuolleen. Lehtolalle se tiesi pahimman mahdollisen skenaarion toteutumista: autolautta kaatuu tai törmää. Kello 4.40 Lehtola lähti kohti Turkua. Teksti ja kuva: Paavo Tukkimäki 8 Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan 9

Ulkomaisten risteilyalusten henki löstön palvelupiste kerää kehuja Sana Itämeren laatuaan ainoasta palvelupisteestä kiertää aluksilla nopeasti. Anchorissa merenkulkija saa nettiyhteyden kotiinsa. Kuva: Pekka Karppanen Kävelen hieman aamuyhdeksän jälkeen laiturialueella kohti lasikattoista paviljonkia. Laiturilla oleva risteilyalus on ehtinyt juuri kiinnittyä. Pitkä rivi kiertoajelubusseja odottaa matkustajia, joita tulvii tasaisesti aluksesta ulos. Lähestyn paviljonkia huomaten, että terassilla istuu jo joukko miehistön jäseniä iloisesti tervehtien. Good morning, how are you, kajahtaa ilmaan. Samalla, kun laitan netin päälle, pyydän miehiä jäämään vielä terassille, sillä naapurilaiturilla on ensikertalainen, Cruise Crew Lounge Anchor -palvelupisteestämme tietämätön alus miehistöineen. Käyn tapaamassa laivan vahteja ennen kuin avaan ovemme, mutta jo nettiin pääseminen saa miehet tyytyväisiksi. Aamutohina on vallannut myös naapurilaiturin. Matkustajat suuntaavat busseihin tai kävellen kohti kaupunkia. Sataman työntekijät, turvamiehet, matkaoppaat, matkanjärjestäjät ja matkailuneuvojat pitävät huolen siitä, että kaikki sujuu. Laivan vahteja on paikalla useampi, ja uteliaana he ottavat tietoa Anchorista vastaan: Ihanko totta? Tuossa sadan metrin päässä? Eli laiturialueelta ei poistuta? Nappaan yhden vahdeista mukaani ja näytän hänelle palvelupisteemme. Sana kiertää nopeasti, ja laivan mie- Cruise Crew Lounge Anchorissa on tarjolla mm. ilmainen nettiyhteys sekä kanttiinipalveluja. histöä saapuu tasaiseen tahtiin paikalle. Satamassa on tänään kaksi laivaa, joista toisella on 700 ja toisella yli 900 miehistön jäsentä. Suurimmilla meillä käyvistä aluksista on yli 1 100 työntekijää. On levollinen päivä, miehistöä on paikalla tasaisesti noin 30 henkilöä, kaikille riittää istumapaikkoja. Tunnelma on leppoisa. Suurin osa keskittyy Facebookiin, Skype-puheluihin, kotimaansa uutisiin tai elokuvien ja karaokebiisien lataamiseen. Puhesorina on hiljaista, mutta välillä kajahtaa joltain laitteelta iloista lasten naurua tai puolison vauhdikas tarina. Koti-ikävää lääkitään olemalla yhteydessä rakkaisiin ja ystäviin niin paljon ja kauan kuin suinkin mahdollista. On myös toisenlaisia päiviä, jolloin aamupäivä palvelupisteessämme saattaa olla hiljainen. Laivalla voi olla käynnissä viikoittainen pakollinen turvallisuusharjoitus. Sen päätyttyä miehistö suuntaa isona joukkona luoksemme. Silloin istutaan lattialla, laiturialueella tai vaikka sylikkäin. Tunnelma on tällöinkin tyytyväinen ja iloinen. Teksti ja kuvat: Katri Oldendorf Anchor on Merimiespalvelutoimiston ja Merimieskirkon yhteinen palvelupiste Helsingin Hernesaaren satamassa toimiva Mepan (Merimiespalvelutoimisto) ja Merimieskirkon yhteinen risteilyalusten miehistöjen palvelupiste Cruise Crew Lounge Anchor avattiin kesäkuun 2014 alussa. Palvelupiste on maailmanlaajuisestikin harvinainen: vastaavia on vain Venetsiassa, Miamissa, Kielissä, Hampurissa ja Liverpoolissa. Helsingissä erityiseksi palvelun tekee se, että toimintaa pyörittävät yhdessä maallinen ja uskonnollinen toimija. Alkupääoma toimintaan on saatu kansainväliseltä merenkulun rahastolta ITF Seafarers Trustilta. Anchorin arkea pyörittävät Mepan Tuomas Karppanen ja Merimieskirkon Katri Oldendorff. Tukena heillä on molempien talojen työntekijöitä sekä Merimieskirkon vapaaehtoisia; muun muassa Esko Vepsä ja Francisco Chamorro ovat olleet arvokkaita tukipilareita. Tarjoamme miehistöille mm. ilmaisen netin sekä kanttiinipalveluja. Ostoslistan kärkeen ovat kivunneet aasialaiset pikanuudelit sekä kookosmehut, joiden avulla muistellaan ja maistellaan kotimaan makuelämyksiä, Katri Oldendorff kertoo. Istumapaikkoja tilassa on yhteensä 50, joista 30 ulkona isolla terassilla. Sen muhkeita kukkaistutuksia ihaillaan päivittäin. Myös Anchorin sijainti lähellä laivaa on ollut ilon aihe, sillä isolla osalla kävijöistä on vain tunnin tai parin tauko. Palvelupiste avataan puoli tuntia laivan saapumisen jälkeen ja suljetaan tunti ennen laivan lähtöä. Elokuun puoliväliin mennessä Anchorissa oli käynyt 4 000 merenkulkijaa 61 eri maasta. Tavallisina päivinä kävijöitä on noin 80 100 henkilöä, vauhdikkaimpina yli 150 henkilöä. Useita satoja merenkulkijoita on käynyt myös pelaamassa kanssamme jalkapalloa läheisellä kentällä. Osa laivoista käy Hernesaaressa kerran tai pari kesän aikana, osa viikoittain, jolloin miehistöjen kanssa ehditään tulla tutuiksi ja keskustelunaiheet monipuolistuvat. Yksikään kävijä ei saavu tai lähde ilman henkilökohtaista tervehdystä tai hyvästelyä ja hymyä. Huomaamme aina uudelleen, kuinka merkittävää läsnäolomme on, sillä olemme paikalla juuri heitä varten. Tarjoamme heille henkilökohtaisen tilan viettää lyhyttä vapaa-aikaansa. Meillä he voivat tuntea olonsa kotoisaksi ja tervetulleeksi. Anchor sulkeutuu Helsingin risteilykauden päättyessä. Viimeinen alus tänä vuonna tulee Hernesaareen 24. syyskuuta. facebook.com/anchorlounge Katri Oldendorff 10 Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan 11

Uutisia VUOSIA VIREILLÄ ollut Merimiespalvelutoimiston rakennushanke on edistynyt, ja kiinteistö Helsingin Katajanokalla puretaan. Mepa on muuttanut väliaikaisiin toimitiloihin Olympiaterminaaliin osoitteeseen Olympiaranta 1, 00140 Helsinki. Puhelinnumero (09 668 9000)- ja sähköpostiyhteydet (mepa@ mepa.fi) säilyvät ennallaan, samoin postiosoite: PL 170, 00161 Helsinki. Linnankatu 3 -tontille Katajanokalle valmistuu vuoteen 2017 mennessä uusi rakennus, johon Mepa muuttaa tuolloin takaisin. Mepan toimitusjohtajaksi viime vuonna valittu Niklas Rönnberg on siirtynyt toisen työnantajan palvelukseen. Väliaikaisena toimitusjohtajana on 12.7. aloittanut Rönnbergin edeltäjä Martti Karlsson, joka vastaa Mepastaa siihen asti, kunnes uusi toimitusjohtaja on valittu ja aloittaa työnsä. Hakemukset toimitusjohtajan tehtävään tulee lähettää syyskuun loppuun mennessä. Siirtolaisuusinstituutti 40 vuotta Siirtolaisuusinstituutti juhli merkkipäiväänsä Turussa seminaarin ja näyttelyn merkeissä. Martti Karlsson Sirpa Tolppanen VUOSAAREN MERIMIESKIRKON merimiespastori Liinamaria Halén on irtisanoutunut tehtävästään. Hänen seuraajakseen on kutsuttu Rauman merimieskirkon merimiespastori Sirpa Tolppanen, joka tulee toimimaan paikan vt. johtajana 1.10.2014 lähtien, kun johtava satamakuraattori Heikki Huttunen jää vuorotteluvapaalle. Etsimme parhaillaan Vuosaareen satamakuraattoria, jonka pesti kestää 31.5.2015 saakka. Raumalta Vuosaareen 1960-luvulla Turun yliopiston historian laitoksella kiinnostuttiin professori Vilho Niitemaan johdolla amerikansuomalaisuudesta. Aiheesta tehtiin väitöskirjoja sekä opinnäytteitä. 1970-luvun alussa käynnistettyjen toimien seurauksena perustettiin vuonna 1974 Siirtolaisuusinstituuttisäätiö, jonka perustajajäseniä olivat mm. tuolloiset korkeakoulut ja keskeiset ministeriöt. Instituuttia rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Turun kaupunki. Siirtolaisuusinstituutin työ jakaantuu kahteen osaan. Tutkimustoiminnassa keskitytään muuttoliikkeeseen laaja-alaisesti. Kiinnostuksen kohteena on maahan- ja maastamuuton ohella myös maan sisäinen liikkuvuus. Kasvava maahanmuutto luo instituutille uusia ja tärkeitä haasteita. Siirtolaisuusinstituutin arkistoon on kerätty huomattavia kokoelmia, joilla säilytetään siirtolaisuushistoriaa jälkipolville. Arkisto on aarreaitta sukututkimusta harjoittaville. Instituutin toimialueena on koko maa, ja toimintaa kehitetään tarpeen mukaan. Tähän liittyen instituuttiin perustettiin keväällä 2014 ruotsinkielinen yksikkö Centret för Svenskfinland. Tämä uusi keskus sijaitsee Kruunupyyssä. Suomenruotsalaisten keskuudessa siirtolaisuus on yli kolme kertaa yleisempää kuin suomenkielisten. Suomenruotsalaiset kuitenkin usein unohdetaan muuttoliiketarkastelussa. Suomesta on muuttanut aikoinaan Pohjois-Amerikkaan yli 300 000 henkeä. Ruotsiin menijöitä toisen maailmansodan jälkeen on ollut vieläkin enemmän. Kaikkiaan Suomesta on viimeksi kuluneiden 150 vuoden aikana muuttanut yli miljoona henkeä ulkomaille. Ilman siirtolaisuutta maassamme asuisi nykyisin n. 7,5 miljoona henkeä siirtolaisethan vievät mukanaan myös syntymättömät sukupolvet. Tunnustuspalkinto historioitsijoille Instituutti juhli merkkipäiväänsä juhlaseminaarilla. Sen yhteydessä järjestettiin Mari Arvela siirtyvän Tolppasen tilalle satamakuraattoriksi on valittu Mari Arvela. SUOMEN MERIMIESKIRKKO ry:n pääsihteeri Sakari Lehmuskallio jää eläkkeelle vuodenvaihteessa. Yhdistyksen hallitus tehnee päätöksen uudesta pääsihteeristä 22.9.2014. Pääsihteerin toimeen järjestettiin avoin haku, ja loppusuoralle on valikoitunut kaksi ehdokasta. mm. ulkomailla asuvien suomalaislasten piirustusnäyttely. Seminaarissa jaettiin myös vuoden 2014 John Morton -palkinto, joka myönnetään ansioituneelle suomalaisen siirtolaisuuden ja muuttoliikkeiden tutkijalle, dokumentoijalle tai muulle vaikuttajalle. Tänä vuonna yhteensä 2 000 euron suuruisen palkinnon saivat turkulaiset historioitsijat Reino Kero, Olavi Koivukangas, Auvo Kostiainen ja Keijo Virtanen. He ovat yhdessä ja erikseen tehneet mittavan elämäntyön siirtolaisuustutkimuksen ja -opetuksen parissa. Palkittujen ansiosta suomalainen kaukosiirtolaisuus on hyvin tutkittu ja dokumentoitu. Nimensä palkinto on saanut pennsylvanialaiselta poliitikolta John Mortonilta, jonka kerrotaan olleen ratkaisevassa asemassa USA:n itsenäistymisprosessissa vuonna 1776. Mortonin isovanhempien oletetaan olevan suomalaisia Marttisia. Hänen oletettu isoisoisänsä, Rautalammilta kotoisin ollut Martti Marttinen, muutti ison veden taakse vuonna 1654. migrationinstitute.fi/ Marko Toljamo Aleksi Malmberg Suomen Benelux-instituutin uusi johtaja Suomen Benelux-instituutin säätiö on valinnut Suomen Benelux-instituutin uudeksi johtajaksi Aleksi Malmbergin, joka toimi tämän vuoden Helsingin juhlaviikkojen ohjelmapäällikkönä. Aleksi Malmberg on syntynyt Espoossa ja elänyt pääosin pääkaupunkiseudulla. Hän on 34-vuotias, mutta nuorekkaan ulkonäkönsä vuoksi häneltä kysytään usein papereita. Aleksi Malmberg, 37, aloittaa uudessa tehtävässään marraskuun alusta. Nykyinen johtaja Sirpa Hietanen palaa Suomeen kulttuurin asiantuntijatehtäviin. Odotan innolla tulevaa työsarkaa ja sitä, että pääsemme käärimään hihat instituutin hienon tiimin kanssa! Suomalaisilla taiteen tekijöillä on kansainvälisesti tuoretta ja kiinnostavaa annettavaa, ja lisäksi meillä on monia hyviä, pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita Benelux-maissa ja Suomessa. Tulevina vuosina on luvassa myös ihan konkreettisia esiintulon paikkoja, kuten Sibeliuksen ja Gallen-Kallelan juhlavuodet, Suomi 20 vuotta EU:ssa ja tietysti Suomi 100 -juhlavuosi vuonna 2017, Malmberg sanoo. Toivon, että voimme olla toteuttamassa tulevina vuosina monia hienoja kohtaamisia. Siitä taiteessa on kuitenkin lopulta kysymys, ja parhaimmillaan nuo kohtaamiset kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Benelux-instituutin kumppaneiden kannalta tärkeää on kohdemaiden kulttuurikentän ja toimintatapojen hallinta. On olennaista tuntea kohdemaan tärkeimmät ammattilaiset ja osata toimia paikallisen kulttuurin ehdoin ja sen kielellä. Kansainvälisiä festivaaleja ja tapahtumia järjestäessäni olen saanut tutustua moniin hienoihin taiteilijoihin ja kulttuuritoimijoihin erityisesti Belgiasta ja Hollannista. Malmberg puhuu suomen lisäksi englantia, ranskaa ja ruotsia. Siitä on kulunut jo kymmenen vuotta kun opiskelin ja asuin Ranskassa, ja nyt ennen muuttoa koetan karstata pahimmat ruosteet pois. Hollantia en valitettavasti vielä osaa. Malmberg on filosofian maisteri pääaineenaan taiteiden tutkimus ja musiikkitiede. Hyvin alkaneet jatko-opinnot yliopistolla ovat jääneet työ- ja perhekiireiden vuoksi toistaiseksi telakalle. Hänellä on myös matkailualan perustutkinto painopisteenä tapahtumamatkailu. Varsinainen kouluni on kuitenkin ollut kuluneet 15 vuotta kulttuurin parissa eri tehtävissä festivaaleista kustannustoimintaan ja tapahtumapaikoista managerointiin. Suomalainen instituutti Suomen Benelux-instituutin toimisto sijaitsee Brysselissä ja se on yksi Suomen 17 kulttuuri- ja tiedeinstituutista maailmalla. Vuonna 1993 perustetun instituutin toimialueita ovat Alankomaat, Belgia sekä Luxemburg. Benelux-instituutti on itsenäinen, yleishyödyllinen organisaatio, jota rahoittavat Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö sekä lukuisat julkiset ja yksityiset rahastot. Instituuttia ylläpitää Suomen Benelux-instituutin säätiö. Säätiö on suomalainen ja sen kotipaikka on Helsinki. Säätiön puheenjohtaja on Sakari Lehmuskallio. Suomen Benelux-instituutti toimii välittäjänä suomalaisten ja asemamaidensa kulttuuritoimijoiden välillä. Instituutti on asiantuntijaorganisaatio, joka tarjoaa tietoa ja luo yhteyksiä kulttuurin laajalla kentällä. Teksti ja kuva: Marko Toljamo 12 Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan 13

meritaide kirkkolaiva Merellistä romantiikkaa Yksityiskohta kannettavan lipaston kannen kuvasta. Rauman museo. Rakasta lähimmäistäsi Kuvittele osallistuvasi perhejumalanpalvelukseen. Saapuessasi sinulle annetaan pahvinen sydän ja kynä. Saarnan alussa pappi pyytä ottamaan sydämen esille: Kirjoita yhdelle puolelle kaksi henkilöä, jotka ovat sinua kuluvalla viikolla auttaneet. Kirjoita sitten kääntöpuolelle kaksi henkilöä, joita sinä olet kuluvalla viikolla auttanut. Pohdi tätä hetken, tuleeko sinulle helposti nimiä mieleen? Keksitkö helpommin ihmisiä, joita olet auttanut vai niitä, jotka ovat auttaneet sinua? Vuosi sitten lähimmäisen sunnuntain perhejumalanpalveluksessa kävi ilmi, että lapset keksivät helposti muita ihmisiä, joita olivat auttaneet: sisaruksia siivoamisessa, luokkakaveria koulussa, leikkikaveria pihalla, äitiä roskien viennissä, isoisää kännykän käytössä. Heidän oli kuitenkin yllättävän vaikeaa nimetä ihmisiä, jotka olivat heitä auttaneet. Opettajan tuki koulussa, vanhempien hiljainen huolenpito tai kavereiden apu koettiin itsestään selväksi. Oli kuitenkin hienoa huomata, että lapset ymmärsivät auttavansa säännöllisesti muita ja näkivät auttamisen tarpeellisuuden sekä luontevuuden. Vaikka osa autettavista olikin läheisiä: äitejä, veljiä tai parhaita ystäviä, monet osasivat kertoa esimerkkejä, jolloin olivat auttaneet etäisempää ihmistä, ei kaikkein läheisintään. Johannes sanoo: Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. (1. Joh. 3:18) Nämä perhejumalanpalveluksen lapset olivat oivaltaneet juuri tämän: lähimmäisenrakkaus on auttamista, toisen kanssa leikkimistä ja hänen kanssaan olemista. Jeesuksen rakkaudessa on paljon samaa. Hänen rakkautensa meitä kohtaan ei ole vain sanojen kokoelma tai juhlavia puheita. Juuri lähimmäisen sunnuntaina, kuten sitä seuraavana kiitollisuuden sunnuntaina, kuulemme näin syyskuisin, kuinka Jeesus auttoi ja paransi muita ihmisiä pyyteettömästi. Hän näytti, kuinka usko ja luottamus Jumalaan tekevät muiden ihmisten rakastamisesta ja auttamisesta helppoa, luonnollista ja että meidän tulee auttaa ja rakastaa, vaikka emme saisi kiitosta osaksemme. Kuva: Klas Balkhed Merimieskirkossa on sisäistetty tämä aktiivinen lähimmäisenrakkaus. Ihmisiä autetaan, tuetaan, kuunnellaan. Itse koettu Jumalan rakkaus välitetään avun tai läheisyyden tarpeessa oleville eteenpäin. Kiitosta tai vastapalvelusta ei odoteta, mutta toki kiitos lämmittää mieltä. Lyhyt Facebook-kommentti, kuten i love this service! tai thank you guys for the excellent service and hospitality, tai suoraan keskustelussa todettu thank you for being here for us kertoo, että suunta on oikea, tarpeellinen. Toisin kuin lapsi, aikuinen on oivaltanut, että lähimmäisenrakkaus ei ole itsestäänselvyys. Kiitoksensa ilmaisseet risteilyalusten miehistöjen jäsenet tuntevat myös toisenlaisen todellisuuden. Siksi Mikael Agricolan rukous matkaan lähteville on kuin sanoitettu heille: Lähetä rauhan enkeli kulkemaan palvelijoidesi kanssa. Johdattakoon enkelisi heitä siihen paikkaan, johon he lähtevät. Anna ilon, rauhan ja onnen seurata heitä. Varjele heitä kaikelta pahalta. Katri Oldendorff Merellistä romantiikkaa tarjoaa kuvamme 1700-luvun lopulta. Kyseessä on Rauman museon esinekokoelmiin kuuluvan kannettavan lipaston eli pulpetin kannen kuvan yksityiskohta. Museon johtajan Kirsi-Marja Siltavuori-Illmerin kertoman mukaan kyseinen matkapulpetti on remontin vuoksi varastossa. Katsomme romanttista rokokooajan maalausta museon julkaiseman ja sen kistupuadin myymän postikortin välityksellä. Museo itsessään on 123-vuotias arvotavaran tallentaja, ja se on toiminut vuodesta 1902 Vanhassa Raatihuoneessa, ensin yläkerrassa ja 1930-luvulta lähtien koko rakennuksen haltuunsa saaneena. Rakennus on osa maailmanperintökohteeksi valittua Vanhaa Raumaa, ja se on valmistunut vuonna 1776. Pulpetin tekovuosi on määritelty samaksi. Museo on saanut rautaisista kahvoista kätevästi kannettavan huonekalun lahjoituksena. Sen nokkeluutta lisäävät irrotettavat jalat. Suljettavan, kaltevasti asettuvan kannen sisäpuolella kuvamme kertoo haikeasta idyllistä tai huikeasta romanssista. Pulpetissa on lukuisia laatikoita ja kirjoitustaso. Huonekalun tiedetään olleen Lappi TL:n nimismiehen käytössä. Puisen käsityötaidon mestarituotteen pituus on 148 ja leveys 74 senttiä. Mielenkiintoista on todeta kuvan kertovan merenkulun kohtalokkuudesta. Arvattavaksi jää, kuvataanko siinä rakastavaisten tapaamisen riemua sankarin palattua meriltä, vai onko odotettavissa jäähyväiset uuden vaaranalaisen purjehduksen vuoksi. Kaksi koira kirmailee rannalla, ilmassa on jännittävän odotuksen tuntu. Katsojan mielikuvitus saa luvan keksiä, mitä tapahtuu. Maalauksen tekijä ei ole tiedossa, mutta hän on alansa ammattilainen joka tapauksessa. Kapteeninlipasto meriaiheisine maalauksineen sopii mainiosti merenkulun historiaa vaalivan kaupungin museoon. Raumalla on tarjottavanaan myös vanhassa merikoulussa toimiva Merimuseo, joka kertoo Suomen kolmanneksi vanhimman kaupungin olemassaolon elinehdoista, merestä ja merenkulusta. Merkittävä ja vierailun arvoinen on myös 1850-luvulta vuoteen 1906 asuneen laivanvarustajaperhe Granlundin kotimuseo Marela, jonka kulttuurikaupunki Rauma on jälkipolville säästänyt. Aira Heinänen 14 Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan 15

Taksiveneilijä Tryggve Henriksson on valittu Vuoden Yrittäjäksi Inkoossa vuonna 2004. Merivartijasta taksiveneilijäksi Inkoolainen taksiveneyrittäjä Tryggve Henriksson tuntee saaristokuntansa kuin omat taskunsa. Inkoon kuntakeskuksen länsipuolella, Barösundissa, asuu taksiveneyrittäjä Tryggve Henriksson perheineen. Tänne tullessa ylitetään salmi lossilla, ja perheen viehättävä kotitalo sijaitsee idyllisessä lahdenpoukamassa Orslandet-saaressa. Kottebo eli Käpypesä-nimisen tilan rantalaiturissa odottaa kymmenmetrinen Mirella-vene lähtöä seuraavalle seilaukselle. Ammattikäytössä oleva 10 metriä pitkä vene on rungoltaan Kulkuri 34 -tyyppinen, ja se on valmistettu Lohtajalla. Sen viimeisteli matkustajakäyttöön inkoolainen veneenveistäjä Erik Fagerström Tryggve Henrikssonin ohjeiden mukaisesti rakentamalla siihen hytin. Veneeseen mahtuu kuljettajan lisäksi 30 matkustajaa. Barösundin saaristo on rehevä ja luonnonkaunis alue, jonne Henrikssonin kesäsunnuntaiset kolmen tunnin kiertoajelut suuntautuvat lähtö- ja paluupaikkanaan Inkoon venesatama. Saaristokierrokseen sisältyy tunnin tauko Barösundin rannassa, ja silloin on hyvää aikaa kahvitella tai lounastaa. Barösundin vierasvenesataman yhteydessä on kauppa, kahvila ja pari ravintolaa. Kuluvan vuoden kesälomakausi oli lämmin, joten kiertoajeluilla oli paljon väkeä. Mikäli säätila on kylmä ja sateinen, olisi tilanne aivan toinen, sillä kiertoajelut ovat hyvin sääherkkää hommaa. Barösundin lähellä sijaitsee Helsingin kaupungin kaikille avoin ulkoilualue Elisaari sekä matkapurjehdusyhdistys Merikarhujen merikarhusatama. Eläkkeellä taksiveneyrittäjäksi Tryggve Henriksson perusti taksiveneyrityksen päästyään eläkkeelle merivartijan tehtävistä vuonna 1998. Saaristo ja koko seutukunta olivat hänelle tuttuja kuin omat taskut, sillä Henriksson on syntyjään inkoolainen, ja työ merivartiostossa oli palvelua Suomenlahden saaristossa. Taksivenekyytiä tarvitsevat muun muassa kalastusmatkailijat. Tarvittaessa mukaan tulee myös kalastusopas Pentti Aaltonen, joka tietää parhaimmat kalastuspaikat. Inkoon vesiltä saa parhaiten haukea, ahventa ja kuhaa. Talvella pilkillä saa jopa silakoita. Kalaan lähdetään yleensä 10 20 henkilön porukalla. Myös yritykset tekevät toisinaan vieraittensa kanssa kiertoajeluja ja joskus kalastusmatkoja. Tarvittaessa heille voidaan järjestää myös sauna- ja majoitusmahdollisuus saaristossa, mikä on usein hyvin eksoottinen kokemus etenkin ulkomaalaisille, Tryggve Henriksson kertoo. Pienempiä ryhmiä laskutetaan matkaan käytetyn ajan mukaan, kun taas suuremmissa ryhmissä ratkaisevaa on henkilömäärä. Liikennöintialue on pääasiassa Inkoo lähialueineen. Idän suunnassa kaukaisin käyntipaikka on ollut Porvoon lähellä sijaitseva Haikon kartano, läntisin vierailupaikka puolestaan Saaristomerellä oleva Jurmon saari. Aika ajoin myös mökkiläiset tarvit- sevat kuljetuspalveluja, joskin niiden määrä on vähenemään päin. Tänä vuonna, kun takana oli vähäluminen talvi, avovesikausi alkoi jo huhtikuussa ja jatkunee pitkälle syksyyn. Merivartijana Suomenlahdella Tryggve Henriksson toimi merivartijana 27 vuotta, vuosina 1971 1998, jolloin täyttyi lakisääteinen eroamisikä, 48 vuotta. Nykyisin eroamisikä vastaavista tehtävistä on 55 vuotta. Eläkkeelle siirtyessään hänellä oli merivartiomestarin sotilasarvo ja runsaasti kokemusta merellä työskentelystä. Suomenlahden merivartioasemien nimet vain vilahtelevat, kun Tryggve Henriksson luettelee virkavuosiensa palveluspaikkoja: Jussarö, Bågaskär, Porkkala, Hanko ja vielä uudestaan Bågaskär. Lisäksi hän palveli 8 kuukautta aluksella m/v Kuovi. Nykyisin asemista jäljellä ovat vain Porkkala ja Hanko. Merivartioston tehtävänä on lähteä avunpyynnön perusteella kaikkina vuodenaikoina ja kaikissa keleissä auttamaan tai tarkistamaan tilanne. Työ on Inkoo Inkoon kunta mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran jo vuonna 1335. Tämä Länsi-Uudenmaan rannikkokunta sijaitsee noin 55 km Helsingistä länteen. Asukkaita kunnassa on kaikkiaan noin 5 500, joista ruotsinkielisiä on ainakin toistaiseksi enemmän kuin suomenkielisiä. Kuntaan muuttaa koko ajan uusia asukkaita etenkin Helsingin suunnasta. Inkoo on saaristokunta, ja sen laajalla saaristoalueella on runsaasti kesämökkejä. Tiettävästi saaristossa on noin 2 000 kesäasuntoa ja 300 pysyvää asukasta. vaativaa, ja tarvitaan suurta ammattitaitoa, jotta esimerkiksi eksynyt venekunta löydetään huonossa säässä. Etsiminen on hyvin kallista toimintaa, kun apuun voidaan tarvita venekaluston lisäksi jopa helikoptereita. Kelirikkoaikaan käytetään mm. hydrokoptereita. Tyypillisiä tehtäviä ovat myös ensiaputehtävät ja kuljetukset mantereelle. Merivartijat auttavat niin ikään saariston paikallisväestöä eri tehtävissä tilanteen mukaan. Inkoon perinteisiä elinkeinoja ovat olleet karjanhoito, maanviljelys ja kalastus, mutta ainakin ammattikalastajien määrä on vähentymään päin. Kuntakeskuksessa on suurehko keskiaikainen kivikirkko, joka on omistettu merenkulkijoiden suojelupyhimykselle Pyhälle Nikolaukselle. Länsi-Uudellamaalla sijaitseva Inkoo rajoittuu lännessä Raaseporiin, pohjoisessa Lohjaan ja idässä Siuntioon ja Kirkkonummeen. Vaikeimpana sääolosuhteena Tryggve Henriksson pitää loppusyksyn pimeitä ja tuulisia myrskykelejä, jolloin aurinko näyttäytyy vain ohimennen. Kokenut ammattilainen tietää, mistä huomaa, osaako veneilijä tai merenkulkija asiansa. Nykyisistä hyvistä turvavälineistä ja -varusteista se ei ole kiinni. Veneen rantautumisesta näkee, onko väki asiantuntevaa vai ei. Teksti ja kuvat: Anne Valtonen Merelle tuulettumaan! Ota ystävät tai perhe mukaan ja suuntaa Punaisille laivoille nauttimaan hyvästä ruoasta ja iloisesta tunnelmasta. Katso jäsenedut ja varaa osoitteessa vikingline.fi /edut/ merimieskirkko! 16 Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan 17

Håkan Taubert on asunut Kirkkonummella jo 40 vuotta. Hän kertoo aikoinaan käyneensä ruotsinkielisen merimieskirkkopiirin myyjäisissä, mutta muuten Merimieskirkko ei ollut hänelle entuudestaan tuttu. Päätin tulla mukaan, kun juhlat tulivat omalle paikkakunnalle. Lauantaiaamuna oli mahdollisuus osallistua perinnevenepurjehdukselle, joka oli samalla osa Suomenlahti-vuotta. Purjehduksen toteutti Kirkkonummen Perinnepurjehdusyhdistys St. Nikolaus. Lauantaiaamun toinen retkivaihtoehto oli Porkkalan kiertoajelu. Margareta Hägg kertoi mieleenpainuvasti Porkkalan vuokra-ajasta eli Parenteesista vuosina 1944 1956. Tuula Havian perhe muutti Porkkalan vuokra-alueen rajalle vuonna 1955. Se oli jännää aikaa lapsille, kun sotilaat partioivat rajalla. Nyt kun asiaa ajattelee, nousevat niskakarvat pystyyn. Lue lisää nettilehdestä. Inkoossa syntynyt Linnea Mynttinen oli lapsi, kun hänen kotikontunsa joutui Neuvostoliiton vuokra-alueeksi. 10-vuotiaana näin unta, että Porkkala saadaan takaisin, kun olen 20-vuotias. Näin myös kävi. Lue lisää nettilehdestä. Lapsille oli omaa ohjelmaa puuhakkaassa mukulaparkissa. Kesäjuhlatunnelmia Kirkkonummelta Järjestyksessään 79. Merimieskirkon kesäjuhlat pidettiin Kirkkonummella elokuun toisen viikonvaihteen aikana. Kaksikielistä juhlaa isännöivät yhdessä Kirkkonummen ruotsinkielinen (Kyrkslätts svenska församling) ja suomenkielinen seurakunta. Pitkiä puheita ei tämän vuoden juhlassa pidetty, ja juhlan kantavana voimana oli musiikki. Juhlan teemana oli "Rajapinnalla Vid gränsen". Kuvat: Marko Toljamo ja Uolevi Salonen Taidokkaassa Ilona Nyman House bandissa soittivat Ilona ja Pekka Nyman, Mari Sirén ja Maria Laakso. Iltaohjelmassa Kirkkonummen kirkossa kuultiin Joel Vartiaisen, 13, loistava urkukonsertti. Juhlan pääesiintyjinä olivat inkoolainen laulaja ja lauluntekijä Susann Sonntag ja pianisti Teddy Granroth. TanssiDans-ryhmän kaksi ihanaa tanssijaparia, Roni Antikainen ja Ronja Wikman sekä Maximillian Hagelstam ja Fay Antikainen, esittivät kolme eri tanssia. Keittiöhenkilökunta oli pannut todella parastaan. Kiitos erinomaisista aterioista! Sunnuntain kaksikielisessä juhlajumalanpalveluksessa saarnasi piispa Björn Vikström. Suomen Merimieskirkon 79. kesäjuhlaa vietettiin Kirkkonummella 9. 10.8.2014. Lausumme mitä lämpimimmän kiitoksen Kirkkonummen ruotsalaiselle ja suomalaiselle seurakunnalle sekä esiintyjille että kaikille osallistujille ja järjestelyissä mukana olleille. Odotamme innolla seuraavia kesäjuhlia Porissa elokuun toisena viikonvaihteena 2015. Suomen Merimieskirkko ry:n sääntömääräinen vaalikokous pidettiin lauantaina 9.8.2014. Kokouksen jännittävintä antia oli hallituksen jäsenistä äänestäminen. Kunnan tervehdyksen toi kirjastotoimen johtaja Margareta Kull-Poutanen. Kunnanjohtaja Tarmo Aarnion tervehdys oli luettavissa ohjelmalehtisessä. Kirkkokahveilla kirkkoherrat Timo Posti ja Lars-Henrik Höglund luovuttivat kesäjuhlan "viestikapulan" ensi kesän järjestäjän eli Meri-Porin edustajalle Jani Peltolalle. Timo Lappalainen, hallituksen puheenjohtaja Sakari Lehmuskallio, pääsihteeri 18 Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan 19

Tornion maihinnousun laivat lähtivät Toppilasta 70 vuotta sitten Vanhasta satamasta asuinalue Sotahistoriaamme kirjoitettu Toppilan satama kokee suurta mullistusta muuttuessaan asuntoalueeksi. Seitsemänkymmentä vuotta sitten lähti Oulun ulkosatamasta Toppilasta kolme suomalaista laivaa syyspimeässä vaaralliselle matkalle pohjoista kohti. Lastina oli 2 900 sotilasta ja sotatarvikkeita. Kyseessä oli Tornion maihinnousu, yksi Suomen sotahistorian kuuluisimmista ja rämäpäisimmistä operaatioista, josta olisi voinut tulla katastrofi, mutta joka päättyi kuitenkin onnistumiseen. Tänä päivänä Toppilan vanha satama muistuttaa lähihistorian merkittävästä tapahtumasta muistomerkillä, joka kätkeytyy vähitellen rantapusikon sisään suurten kerrostalojen katveeseen. Toppila kokee suurta mullistusta muuttuessaan asuntoalueeksi. Kauppa-aluksia Toppilassa ei enää käy, ne kiinnittyvät Oritkariin. Suomalaisjoukkojen merimatka Toppilasta Tornion Röyttään alkoi 30.9.1944. SA-kuva. Taivaan Isän lahjoittama satama Satamaolot muuttuivat ongelmallisiksi Oulujoen suussa sijaitsevassa terva- ja laivanrakennuskaupunki Oulussa 1700-luvun alussa. Kaupungille niin tärkeä sisäsatama maatui vauhdilla samoin kuin sinne johtava laivaväylä. Porvarit kulkivat totisin ilmein, kauppa olisi käynyt, mutta syvä ja suojaisa satama puuttui. Ongelma ratkesi yllättäen marraskuussa 1724. Vanhan kansan sanoin Taivaan Isä ratkaisi oululaisten satamaongelman. Kesä oli hyvin sateinen, ja kaupungin läpi kulkeva joki käyttäytyi en- Tornion taistelussa haavoittuneita tuotiin meritse Toppilaan. SA-kuva. teilevästi nostellen ja laskien vedenpintaansa. Marraskuun 26. päivänä vesimassat purkautuivat sitten ennennäkemättömällä voimalla merta kohti ja avasivat itselleen uuden kulkureitin vähäisen Toppilan ojan kautta. Syystulva oli niin väkevä, että se koversi ojan kokonaan uudeksi jokihaaraksi ja syvensi sen samalla laivojen ja proomujen kuljettavaksi. Oulu oli saanut uuden, hyvän ja erittäin suojaisan sataman vuosisatojen ajaksi. Toppila palveli kauppasatamana aina vuoteen 2012 asti. Aika kulki kuitenkin hiljalleen sen ohitse, ja satamatoiminnot siirrettiin vuosien mittaan Oulun eteläpuolelle valmistuneeseen uuteen Oritkarin satamaan. Sen vieressä ovat Vihreäsaaren öljysatama ja Stora-Enson tehtaiden kupeessa Nuottasaaren satama, entinen Oulun Eteläsatama. Viimeiset Toppilassa käyneet rahtilaivat oli kotimaisia sementinkuljetusaluksia. Sataman vanhat makasiinit ovat suojelukohteita. Kuva: Joni Skiftesvik. Vanha satama muuttuu merelliseksi asuntoalueeksi. Kuva: Joni Skiftesvik. Saksalaisten huoltosatama Sota-aikana Toppila toimi saksalaisten huoltosatamana. Sinne saapui sotilas- ja asekuljetuksia, muonaa, muuleja ja valtaisat määrät heinä- ja rehupaaleja. Sairaala-alukset kuljettivat sieltä pohjoisella rintamalla haavoittuneita saksalaissotilaita kotimaahan hoidettaviksi. Satamaseudun vanhojen asukkaiden muistossa ovat vielä saksalaisten laivojen käynnit ja erityisesti syksyn 1944 viimeiset laivat, joiden mukaan lähti suomalaisia naisia. Kolkon maineen saanut saksalainen m/s Gotenland kuljetti marraskuussa 1943 Norjasta juutalaisia Auschwitzin tuhoamisleirille. Vajaa vuosi myöhemmin sama alus kävi Toppilassa. Isä sanoi reelinkiin nojaavalle suomalaiselle tytölle, että älä lähde noiden mukaan. Tyttö ei vastannut. Ei siinä iloinen tunnelma ollut, kyllä se oli hyvin alakuloista, oululainen Asko Aho muistaa. Hän oli tuolloin kymmenvuotias, isä toimi Toppilassa satamapalvelijana. Viimeisenä saksalaisaluksena Toppilasta lähti 14.9. s/s Karin Barnhof. Myös sen mukana matkusti suomalaisnaisia. Yksi Toppilassa käynyt laivakuuluisuus oli s/s Thielbek, joka upposi liittoutuneiden pommituksessa toukokuussa 1945 Lyypekin lahdella. Aluksessa oli tuolloin 2 800 vankia, joista vain 50 pelastui. SS-miehet tulittivat rantaan pyrkineitä uimareita ja päästivät sinne vain SS-puvussa olleita. Vankeja kuljettaneita laivoja kävi Toppilassakin. Vangit olivat enimmäkseen venäläisiä. He olivat laihoja, likaisia ja kaikin puolin huonossa kunnossa. Sotilaat hoputtivat heitä laskusillalla kiväärinperällä lyöden. Kun isä yritti estää hakkaamista, vartija karjaisi, että mitäs tämä sinulle kuuluu, Asko Aho muistelee. Alun perin suomalaisten tarkoituksena oli suunnata perääntyvien saksalaisten sivustaan isku Kemiin tehtävällä maihinnousulla. Se todettiin kuitenkin liian riskialttiiksi operaatioksi, ja niinpä maihinnousujoukkoja (Jalkaväkirykmentti 11) kuljettaneet suomalaisalukset s/s Hesperus (2300 brt), s/s Fritz S (500 brt) ja s/s Norma suuntasivat syyskuun 30. päivän iltana Torniota kohti. Toppila ja Tornion ulkosatama Röyttä pääsivät näin meren kautta tehdyn sotilasoperaation ansiosta suomalaisen sotahistorian lehdille ikuisiksi ajoiksi. Joni Skiftesvik 20 Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan 21

Portaiden tekoa toisesta kolmanteen kerrokseen maaliskuussa 2014. Ovien korjausta toukokuussa 2014. Puun sahausta verantaa varten Kahvio elokuun 2014 lopulla. Kirkkosali elokuun 2014 lopulla. kesäkuussa 2014. Rotterdamin merimieskirkko peruskorjattu monen eri käyttäjäryhmän tarpeisiin Rotterdamin merimieskirkon peruskorjauksen lähtökohtana oli monikäyttöinen rakennus, joka on toiminnallinen vielä tulevinakin vuosikymmeninä. Rotterdamin uudistuneen merimieskirkon puutarhassa vietetään harjakaisia 11.10.2014. Remonttihankkeessa mukana ollut peruskorjaustoimikunta on kutsunut paikalle noin 150 työntekijää. Rakennusurakoitsijan (De Heeren Bouwmeester, DHB) vastaava työnjohtaja Chris Gresnigt on tyytyväinen projektin kokonaiskulkuun. Kunnon löylyt hyvältä tuoksuvassa suomalaisessa saunassa on ansaittu. Aktiivinen prosessi Rotterdamin merimieskirkon remontoimiseksi käynnistyi toden teolla nelisen vuotta sitten. Tarve peruskorjaukseen oli tiedossa jo parinkymmenen vuoden ajan, mutta kirkko joutui odottamaan vuoroaan. Vuosien varrella kolmikerroksista taloa paikkailtiin kuin tilkkutäkkiä. Merimieskirkkoja on hiljattain korjattu Brysselissä, Lontoossa sekä Hampurissa. Hyvää yhteistyötä ja yllätyksiä Suomen merenkulkijatyön johtaja, pastori Jaakko Laasio iloitsee, että rahoitus remonttiin saatiin vihdoin kasaan. Puolet rahoista tuli opetus- ja kulttuuriministeriöltä, toinen puoli kirkkohallitukselta. Kokonaisbudjetiksi muodostui 2,4 miljoonaa euroa. On ollut mielenkiintoista seurata vanhan talon uudelleenrakentamista. Työmiehet ovat tehneet huolellista jälkeä. Heillä on hyvä ammattimoraali ja arvot kohdallaan, Laasio toteaa Peruskorjaushankkeessa rakennuttajakonsulttina toiminut Anna-Maija Scholten on myös tyytyväinen työhön. Rakennusta on kunnioitettu, ja yhteistyö kaikkien osapuolten kesken on sujunut positiivisessa vireessä. Scholten kertoo tuntevansa talon kuin omat taskunsa, koska hän on aikaisempien korjausten yhteydessä ollut paljon tekemisissä sen kanssa. Odotan, että merimieskirkolla tulee vallitsemaan avara, rauhallinen ja kotoisa tunnelma sitten kun kaikki on saatu paikoilleen, Scholten sanoo. Rotterdamin kirkon remontti toteutettiin niin sanotulla bouwteam-menetelmällä, jossa rakennusurakoitsija pyydettiin mukaan jo suunnitteluprosessin alkuun. Hollannissa tätä menetelmää käytetään paljon vanhojen rakennusten korjaamisen yhteydessä. Tällöin rakennusyrityksen tietotaito on käytössä alusta saakka. DHB valittiin muutaman muun joukosta toteuttamaan projektia, joka kattaisi koko merimieskirkkotalon täydellisen remontin. Arkkitehti Bas Gremmenillä (Gremmen Architectuur) oli yhtiöstä aiempi hyvä kokemus. Gremmen tietää kirkolla olleen aikojen saatossa useita vesivahinkoja sekä sähkökatkoja. Lisäksi talossa säilytettiin paljon sekaisin olevaa vanhaa tavaraa, mikä lisäsi vapaaehtoisten työtä. Asbestin löytyminen kellarin putkieristeenä käytetystä massasta vuonna 2012 sekä toistamiseen viime syksynä tuli ikävänä yllätyksenä. Miehet menivät maskien kanssa sisään. Hiekka, luurangot ja kuolleet kissat piti puhdistaa pois, Gremmen naurahtaa. Samalla kellarin huonekorkeus kasvoi puolella metrillä, joten kellariin saatiin enemmän varastotilaa. Arkkitehti toteaa kirkon peruskorjauksen olleen mielekäs projekti. Hän sanoo voivansa auttaa suomalaisyhteisöä ymmärtämään, miten rakennusta parhaiten tulevina vuosina käytetään, ja lupaa olla joskus paikalla, vaikkapa vapaaehtoisena. Toiminnallisuutta ja tunnelmaa Peruskorjaustoimikunta visioi rakennuksen, joka olisi toiminnallinen vielä seuraavina vuosikymmeninäkin. Arkkitehdin ohjauksella luotiin kuva monikäyttöisemmästä, hyödyllisemmästä, paremmin organisoidusta ja helpommin siistittävästä talosta, joka täyttäisi erilaisten käyttäjäryhmien tarpeet. Samalla vapautuisi enemmän aikaan ihmisten väliselle kohtaamiselle ja keskusteluille sekä yhteisössä toimivien vapaaehtoisten luovuudelle. Valkoinen kirkkosali, seinäpinnoissa käytetyt taitetut sävyt sekä yläkerran oranssi ja toisen puolen sininen käytävä ovat värisuunnittelija ja taitelija Liisa Aholaisen (Aholainen Colour & Design) käsialaa. Aholainen vastaa materiaalien, maali- ja lattiapintojen suunnittelun lisäksi myös sisustuksesta. Tilat saavat uudenlaisen ilmeen ja tunnelman. Artekin vanhat huonekalut kunnostetaan, ja huoneet täydennetään vanhoihin huonekaluihin sopivalla esineistöllä. Talon kalusteluettelo laitetaan myös ajan tasalle. Kaikelle on talossa oma paikkansa. Peruskorjauksessa käytetyt ratkaisut dokumentoidaan ja talolle laaditaan kunnossapitosuunnitelma, johon kuuluu korjauskustannusten ennakoiminen tulevaisuutta varten. Yksi talon kiehtovimmista huoneista on alakerran Vinken sali (Vinke Zaal), jonka vanha tyyli säilytetään entisellään. Erityistä salissa ovat sen puiset seinäpaneelit. Huoneen metallinhohtoinen katto heijastaa valoa ja luo hämyisää hollantilaista vanhan ajan tunnelmaa, kun taas muualta talosta löytyy paljon suomalaista henkeä. Vinken sali on nimetty Suomen konsulina vaikuttaneen ja sittemmin Suomen merimieslähetysseuran kunniajäseneksi kutsutun Albertus Vinken (1903 1990) muistoksi. Sali oli aiemmin hänen asuinhuoneistonsa. Valkoisessa kirkkosalissa, jonka avaralta parvekkeelta avautuu moderni näköala suoraan s -Gravendijkval -kadun sykkeeseen, voidaan tulevaisuudessa viettää jumalanpalveluksia tai järjestää hää- ja kastetilaisuuksia. Uusitun äänentoiston myötä se sopii hyvin myös erilaisille konserteille. Tervetuloa Finse huisiin Rotterdamin merimieskirkon tavoitteena on, että suomalaisyhteisö sekä paikalliset ihmiset löytäisivät entistä sankemmin joukoin kirkolle. Markkinointiin aiotaan panostaa. Rotterdamin merimieskirkon työntekijät ja vapaaehtoiset odottavat mielenkiinnolla remontin valmistumista ja työhön ryhtymistä uusissa kauniissa tiloissa, joiden viralliset avajaiset pidetään 14.12.2014. Rotterdamin suomalaisen merimieskirkon uusi brändi: Finse huis (suomalainen talo) -valokyltti loistaa rakennuksen ulkoseinällä ja toivottaa kaikki tervetulleeksi. Talon etuoven kyljestä löytyvät tekstit: Rotterdamin suomalainen merimieskirkko Finse Zeemanskerk. Käykää peremmälle! Teksti: Sanna-Maria Tiusanen Kuvat: Bas Gremmen ja Eeva-Maria Ranta 22 Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan 23

Tulevaisuuden komentosilta Näkymätön todellisuus aluksen ohjaajan avuksi Selkeästi kauas tulevaisuuteen sijoittuvien ratkaisujen avulla voidaan uudistaa alan toimijoiden ajattelua. Tulevaisuuden konttialuksen komentosilta vastikään valmistuneen komentosiltaprojektin mukaan. Hankkeen pääosapuolet olivat Rolls-Royce Marine, VTT ja Aalto-yliopisto. 3D-animaatiovideot toteutti Iron Sky -elokuvan erikoistehosteista tunnettu TrollVFX. Teknologian tutkimuskeskus VTT ja Rolls-Royce ovat suunnitelleet vuosien 2012 2013 projektissa, miten hinaajien, konttialusten ja öljynporauslauttojen huoltoalusten komentosilloilla toimitaan vuonna 2025. Ratkaisumallit perustuvat Rolls-Roycen suunnittelukokemukseen ja alusten komentosiltahenkilöstön asiantuntemukseen. Työntekijät, kuten laivojen kapteenit ja perämiehet, olivat mukana arvioimassa turvallisuuteen, energiansäästöön ja toiminnallisuuteen vaikuttavia ideoita. Aluksi näkemykset tulevaisuuden komentosiltatyöskentelystä koottiin tarinoiksi, jotka laadittiin sitten konseptikuviksi ja lopulta 3D-animaatiovideoiksi. Suuri osa nyt esitetyistä epätavallisistakin teknisistä ratkaisuista on toteutettavissa jo olemassa olevilla teknologioilla. Älykkäät työpisteet säätävät itsensä sen mukaan, kuka istahtaa työpisteeseen. Näkymätön todellisuus tulee mukaan, kun komentosillan ikkunaan heijastuvat navigointitietojen lisäksi näkymät esimerkiksi oman ja muiden alusten reiteistä tai tietoa ympäristössä näkyvistä kohteista. Jääanalysaattori voi esimerkiksi kertoa, pääseekö laivan edessä olevan jäämassan läpi turvallisesti ja taloudellisesti. Tutkijat ovat kuitenkin yhä sitä mieltä, että tulevaisuudessakin on tärkeää, että laivan ohjaajalla on katse jatkuvasti ulos ja että hän voi seurata aitoa näkymää. Meriliikenteen tulevaisuuden visioon kuuluu myös laivojen etäohjattavuus, jota VTT tutkii uudessa projektissa yhdessä Rolls-Roycen ja Tampereen yliopiston kanssa. Konttialuksen liikennöinti etäohjattuna on teknisesti jo hyvin pitkälti mahdollista. Etäohjaus voidaan jo nyt toteuttaa niin, että tietyt toiminnot ohjataan joko laivan komentosillalta tai vaihtoehtoisesti maista käsin. Tällä tavalla voidaan lisätä merenkulun turvallisuutta, keventää työtehtäviä ja parantaa varustamojen kustannustehokkuutta. Ajatus täysin miehittämättömästä laivasta edellyttää kuitenkin laajaa yhteiskunnallista hyväksyntää. Projekti päättyy vuonna 2015. VTT on kansainvälisesti verkottunut, moniteknologinen tutkimuskeskus, joka tuottaa asiakkailleen korkeatasoisia teknologisia ratkaisuja ja innovaatiopalveluja. Rolls-Royce Oy Ab on osa englantilaisen Rolls-Royce plc:n Marine-toimialaa. Yrityksellä on tuotantolaitokset Raumalla ja Kokkolassa. Merimieskirkkopiiriläiset meripelastus aluksella malla on käytössään kolme meripelastusalusta. Alus, jolla Messukylän me- Pelastusalus on Mobimar Oy:n valmistama, ja sen koneteho on 846 kw, nopeus 30 40 solmua ja toimintasäde 95 meripeninkulmaa (1 meripeninkulma on 1 852 m). Alusvierailulla paikalla oli myös miehistöön kuuluva Jukka Porkka, joka kertoi meille pelastustehtävistä. Kiittäen toivotimme Tampereen pelastusasemalle sisua ja siunausta arvokkaassa työssä. Toivottavasti uusi upea alus saa pian arvoisensa nimen ja sponsorin, kun piirimme auttamisvarat menevät merimieskirkolle! rimieskirkkopiiri vieraili kesällä, on Pv4-luokan pelastusvene (Pv417), joka toimii ns. ykköslähdön yksikkönä Näsijärvellä. Alus on vielä nimeä vailla, ja se odottaa lahjoittajaa, joka haluaisi nimetä sen! Aseman toinen vene p/v Turva toimii Pyhäjärvellä ja kolmas, apu- ja koulutusvene a/v Särkkä, Näsijärvellä. Aseman toiminta on täysin vapaaehtoista. Hyvä terveys ja halu auttaa vesialueella apua tarvitsevia ovat tärkeimmät kriteerit pääsystä mahtavan harrastuksen taitajaksi! Tampereen pelastusasemalle otetaan uusia, 16 vuotta täyttäneitä, vapaaehtoisia vuosittain 5 10 henkilöä. Yhdistyksessä on yhteensä n. 500 jäsentä. Ilmoitukset avun tarpeesta tulevat hätäilmoituksena 112:n kautta koko miehistölle, ja alus miehitetään mahdollisimman nopeasti viimeistään 30 minuutin kuluessa hälytyksestä. Viime vuonna Marko Toljamo Lähde ja kuva: VTT Suomen Meripelastusseura Pirkanmaahan kuuluvalla Tampereen pelastusaseavustus- ja palvelutehtäviä oli 112, valistus- ja infotapahtumia oli 50. Aluksen toimintaan tarvitaan koulutettua, motivoitunutta ja päivystyksiin sitoutunutta porukkaa. Suomen Meripelastusseura yhdistyksineen huolehtii vapaaehtoisten jatkuvasta kouluttamisesta. Aluksen tilat ovat erinomaiset, ja miehistön suhteet pelaavat, joten ymmärrän pojanpoikani kiinnostuksen tällaiseen toimintaan. Pelastusaluksen miehistöön kuuluu sekä miehiä että naisia, yhteensä n. 50. Pelastustehtävään lähtiessä miehistön määrä aluksella on 4 henkilöä, joilla kaikilla on selkeästi määrätty tehtävä. http://pirkanmaa.meripelastus.fi/ Teksti ja kuvat: Tampereen Messukylän merimieskirkkopiiri Messin puolesta Riitta Tunturi. Kiitollisuudella vastaanotettu Äitini kuoleman jälkeen siivosin viime keväänä Seinäjoella vanhoja papereita, ja niiden joukosta löytyi Suomen Merimieslähetysseuran postikortti marraskuulta 1961. Kortin mukaan Herra Paavo Tukkimäki, Seinäjoki on suorittanut Suomen Merimieslähetysseuralle postisiirron välityksellä 2 110 markkaa, mikä on kiitollisuudella vastaanotettu. Kiitollisuuden osoittaja oli kassanhoitaja Milli Stainer tai jotakin sinnepäin, käsialasta ei ihan saa selvää. Kortin tulo perille kertoo jotakin tuon ajan palvelujen tasosta, siis ennen nykyisen palveluyhteiskunnan syntyä. Osoitteeksi on kirjattu vain Herra Paavo Tukkimäki Seinäjoki, mutta perille tuli. Seinäjoki oli 1961 sentään jo kaupunkipaikka, tosin tuore sellainen, mutta kaduilla oli nimet ja ihmisillä osoitteet, eivätkä kaikki tunteneet toisiaan. Herra Paavo Tukkimäki taas oli paljon sanottu habituksestani, sillä olin 11-vuotias pojankloppi ja hyvin vähän herra. Nykyrahassa nuo 2 110 markkaa olisivat Nordean rahanarvokertoinlaskurin mukaan noin 50 euroa, ja summa oli nuorelle miehelle varmaan mittava. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, mistä rahat oli saatu lippaaseen. Hurskaista pyhäkoulutarinoista tuttua kieltäymysten tietä tuskin oli kuljettu, sillä en todennäköisesti ole sijoittanut viikkorahojani karkkien ja jätskin sijasta merimieslähetykseen, koska en saanut viikkorahaa. Jostakin markat olivat vain siunaantuneet, kuten niin usein näissä tarinoissa. Säästölipas oli pieni sininen pahvinen laatikko korjatkaa, jos muistan väärin. Matkasaarnaaja oli käynyt Seinäjoella, ja jostakin syystä olin äitini kanssa käyttänyt sunnuntai-iltapäivän hänen kuuntelemiseensa. Meri ja merimiesten sielut eivät tainneet olla seinäjokisten sydänmenasioita, sillä kuulijoita kolportöörillä oli niin niukalti, että tilaisuus siirrettiin 1320-paikkaisesta kirkkosalista sakastin kappeliin. On myös arvoitus, mitä minä ja äitini teimme tilaisuudessa, mutta Herran tiet ovat tunnetusti tutkimattomat mutta mutkikkaat. Isäni oli kyllä kapteeni, mut- ta armeijassa, perheessä tai edes lähisuvussa ei ollut ainuttakaan merenkulkijaa. En ollut koskaan käynyt laivassa (sisävesiä ei lasketa), enkä ollut koskaan tavannut ihka oikeaa merimiestä. Heitä oli tuolloin Seinäjoella varmaan harvemmassa kuin mummolla hampaita. Tosin olihan meillä kotona myös pakanalähetyksen kuten tuolloin lainkaan kakistelematta sanottiin keräyslipas, tuo Ambokavangon muovinen kirkko, jonka katolla oli irrotettava pikkuristi. Silti en ollut koskaan nähnyt ilmielävää ulkomaista pakanaa, korkeintaan kotimaisia. Seinäjoelle olimme muuttaneet vuosia sen jälkeen, kun paikallislehti oli tarinoiden mukaan nykymittapuilla mitaten tahdittomasti otsikoinut: Neekeri nähty Seinäjoen asemalla. Jos hän oli ollut ei-kristitty, tämäkin tilaisuus sivistää itseäni tällä rintamalla oli päässyt livahtaman käsistäni. Ehkä säästölippaasta jäi jotakin elämään sieluni sopukoihin, sillä kymmenen vuotta myöhemmin lokakuussa 1971 astelin Lontoossa alas Clio-laivan lankonkia merimieskirkon uutena assistenttina. Jos jäi elämään, niin tuo 2 110 markkaa on ollut yksi elämäni parhaita sijoituksia, niin suuri vaikutus Lontoon-vuosilla oli. Paavo Tukkimäki kolumni 24 Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan 25

i kyrkans skepp Älska din medmänniska Föreställ dig att du går på en familjegudstjänst. När du kommer dit får du ett hjärta av papp och en penna. I början av predikan ber prästen alla att ta fram hjärtat: På den ena sidan skriver du namnet på två personer som har hjälpt dig under veckan som gått. På den andra sidan skriver du sedan namnet på två personer som du har hjälpt under denna vecka. Tänk efter en stund. Kommer du på några namn utan problem? Är det enklare för dig att komma på personer som du har hjälpt eller som har hjälpt dig? För ett år sedan under familjegudstjänsten på medmänniskans dag visade det sig att barnen hade lätt för att komma på personer som de hade hjälpt: syskonen med städningen, skolkamraten i skolan, lekkamraten på gården, mamma med att gå ut med soporna, farfar med att använda mobilen. De hade dock förvånansvärt svårt att namnge människor som hade hjälpt dem. Lärarens hjälp i skolan, föräldrarnas stilla omsorg eller kamraternas hjälp ansågs självklar. Det var emellertid en fin upptäckt, att barnen förstod att de regelbundet hjälpte andra och att de såg hjälp som något nödvändigt och naturligt. Även om en del av dem som fick hjälp var närstående mammor, bröder eller bästa vänner så kunde många av barnen ge exempel där de hade hjälpt en mera främmande person, inte en av de allra närmaste. Johannes säger: Mina barn, låt oss inte älska med tomma ord utan med handling och sanning (1. Joh. 3:18). Barnen på familjegudstjänsten hade insett just detta: kärlek till medmänniskorna innebär att hjälpa till och att leka och umgås med varandra. Jesus kärlek innebär till stor del detsamma. Jesus kärlek gentemot oss utgörs inte bara av evangelier eller predikningar. Så här i september, just på medmänniskans dag liksom på tacksägelsedagen söndagen därpå, lyssnar vi till hur Jesus osjälviskt hjälpte och botade människor. Han visade hur tron och förtröstan på Gud gör det enkelt och naturligt att älska och hjälpa andra människor och att vi bör hjälpa till och älska, även om vi inte får någon tacksamhet tillbaka. Kuva: Klas Balkhed Vi på Sjömanskyrkan har anammat denna aktiva kärlek till våra medmänniskor. Vi hjälper, stöder och lyssnar på människor. Den kärlek från Gud som vi själva upplevt förmedlar vi till dem som behöver hjälp eller närhet. Vi förväntar oss inte tacksamhet eller motprestationer, men ett tack gör oss varma om hjärtat. En kort kommentar på Facebook, som i love this service! eller thank you guys for the excellent service and hospitality, eller ett thank you for being here for us direkt i ett samtal, talar om att vi håller rätt kurs, att vi behövs. Till skillnad från barnet har den vuxne förstått att kärlek till medmänniskorna inte är en självklarhet. Kryssningsfartygens besättningsmedlemmar som uttryckt sin tacksamhet känner också till en annan verklighet. Därför är Mikael Agricolas bön till avresande som skriven för dem: Sänd fridens ängel att följa dina tjänare. Må din ängel leda dem till platsen de är på väg till. Låt glädje, frid och lycka följa dem. Skydda dem från allt ont. (Fritt översatt från finska.) Katri Oldendorff Svavel renas med egen kalk: Familjebolag Bores styrka På Östersjön träder nya stränga svaveldirektiv i kraft 2015. I praktiken är det omöjligt att anpassa alla fartyg till direktiven. Det är i praktiken omöjligt att hinna utrusta alla fartyg som trafikerar inom SE- CA-området (Sulphur Emission Control Area) med reningsanläggningar för rökgaser, s.k. skrubbrar, inom detta år. Det säger vd Håkan Modig i Bore Ltd, Rettigkoncernens rederi. För att kunna möta de nya krav på svavelutsläpp som i Europa träder i kraft 2015 kommer man troligen i stället att åtminstone till en början tvingas köra på marindiesel. Existerande skrubbrar tvättar rökgaserna med vatten. Sedan våren 2014 har vi på vår m/s Seagard i trafik på England i stället prövat en testanläggning för torrskrubber, som använder finslipat granulat av kalksten som filter. Tekniken är inte ny utan används redan på t.ex. kraftverk. Som restprodukt utvinns gips, som kan återanvändas. Testresultaten har varit lovade. Det här är ett naturligt experiment för vår del, eftersom Rettigkoncernen vid sidan av rederiverksamheten genom dotterbolaget Nordkalk bryter kalksten i Sverige, Polen och Finland. Installation av skrubbrar är en dyr process. En enda skrubber för en maskin kostar flera miljoner euro. Enbart för vår två nyaste fartyg m/s Bore Sea och Bore Song (byggda 2011) skulle kostnaderna stiga till åtskilliga miljoner euro. När de nybyggena levererades 2011 hade varken LNG-tekniken eller leveransen av LNG ännu utvecklats så långt att flytande naturgas hade varit ett alternativ. Det är därför rimligt att vänta på att tekniken på det här området utvecklas, och vi följer noga med den saken, säger direktör Modig. Äldsta familjerederiet Bore Ltd är i dag ett renodlat lastrederi. 2006 införlivades Rederi Ab Engship i Nagu och Bror Husell Chartering i Mariehamn med bolaget. Med undantag för bolagets sex torrlastfartyg driver Bore sedan 1992 inte längre någon egen linjetrafik. Samtliga övriga fartyg är utchartrade till olika operatörer i bl.a. linjetrafik främst på Östersjön och Nordsjön. Ett fartyg arbetar nu på Medelhavet. I våras såldes m/s Klenoden, byggd 1991 i Hamburg. Klenoden var Bores äldsta fartyg. Nu disponerar bolaget nio egna rorofartyg och sex torrlastare. Sex av fartygen går under holländsk flagg, de övriga är finländska med Helsingfors som hemmahamn. Vid behov chartras ytterligare fartyg. Bore är ett av tre bolag inom den familjeägda Rettigkoncernen. Vid sidan av rederiverksamhet och gruvdrift (Nordkalk) tillverkas också radiatorer i dotterbolaget Rettig ICC. Bore har kontor i Helsingfors, Mariehamn och Amsterdam. Rederiet var ett av de första i Finland att etablera sig utomlands. Rederiverksamheten går tillbaka ända till 1897, då Ångfartygs Aktiebolaget Bore grundades i Åbo. Hela tiden har koncernen ägts av familjen von Rettig och därmed torde åtminstone rederiet vara det äldsta existerande familjerederiet i Finland. Från början drev Bore främst passagerartrafik på Sverige och Tyskland och Bore var ett av de tre moderrederierna i De Samseglande när Ab Siljarederiet grundades 1957 för den färjetrafik på Sverige som i dag drivs av Tallink Silja. Bore var också pionjär i kryssningstrafiken på Östersjön som efter experiment redan på 1920-talet inleddes i slutet av Åter i fadershuset. Efter 21 år i Finnlines är Håkan Modig tillbaka i Bore Ltd. Den tidigare jungmannen och trafikchefen är nu vd. 26 Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan 27

1940-talet med s/s Nordstjernan och senare s/s Kastelholm. I dag har familjen von Rettig även engagerat sig starkt inom utflyktstrafiken i Sverige. Familjens svenska bolag Strömma har under senaste år även etablerat sig i Finland, i somras rentav med Helsingfors största rundtursbåt Aava, som har plats för 247 passagerare. Personalen består totalt av 350 anställda, de flesta på fartygen. Maskinchefer bristvara Utmaningen under den närmaste tiden blir att hitta personal på maskinsidan, som i dag kräver stora specialkunskaper i t.ex. elektronik. Bore har emellertid ett gott rykte i sjöfartskretsar, och vi satsar också på att erbjuda så många praktikplatser ombord som bara möjligt. Här ligger vi på toppen i Finland efter Finnlines. En annan utmaning är att ro ro-flottan i hela världen just nu åldras och inget nybyggande är på gång. Varvens orderböcker i fråga om ro-ro är tomma och det finns ca 60 000 filmeter kapacitet på fartyg som är äldre än 35 år. Trots detta finns det ännu en överkapacitet som inverkar negativt på marknaden, säger Håkan Modig. Han har själv ett förflutet i Finnlines, där han fram till 2013 var direktör för fartygsoperationerna, men från början arbetade han i Boresfären, anställd 1988 som trafikchef. Jag växte upp i Åminnefors och en kort sejour som jungman på ett av Engships fartyg gav ett livslångt intresse för sjöfart. Efter studenten från Karis-Billnäs Gymnasium blev det sjöfartsstudier vid Åbo Hanken och sommarjobb på Rettig Rederi. 1988 blev jag trafikchef hos Bore och när Bores lasttrafik vid slutet av 1991 överfördes till Finnlines följde jag med för att bl.a. sköta den mekaniska skogsindustrins transporter från Finland. Håkan Modig är nu tillbaka i Bore Ltd efter 21 år i Finnlines. Den tidigare jungmannen och trafikchefen är nu vd. Liksom Bore är Finnlines numera familjeägt. Finnlines ägare i dag, den italienska Grimaldikoncernen, är ett professionellt familjebolag som arbetar internationellt. Familjeägande är en bra sak, och i Bore har vi bra ägare med långt perspektiv på verksamheten, säger Håkan Modig. Text: Thure Malmberg Bild: Bore Ltd Lugn seglats till Nargö vis ar vår närhistoria Vid 1900-talets början beskrevs Nargö som något av en helig plats. 1938 invigdes ett litet kapell under svenska s:t Mikaelskyrkan i Tallinn på Nargö utanför Tallinn. Då var ön bebodd av 250 fiskare och lotsar som till största delen talade svenska. Språket hade de haft med sig från både Sverige och Nylands kustbygder. Kontakterna över Finska viken då var täta och naturliga utan gränshinder, vassbuk från Nargö såldes på marknaden i Helsingfors, och en del turister hade också börjat söka sig ut till ön. Andra världskriget drog en järnridå över Estland. I juli 1965 återöppnades båttrafiken mellan Helsingfors och Tallinn och 25 år senare gick Sovjetunionen mot sitt fall. Lägger man i dag ut med en galeas från Helsingfors är man vid Nargö sju timmar senare. Då har de snabbaste Estlandsfärjorna redan hunnit avverka två rundresor över viken. Om själen hinner med dem är osäkert. Det gör den däremot ombord på Hoppet, den estlandssvenska galeasen som skulle bli en flytande folkhögskola för Estland, Finland och Sverige och rentav segla till Karibiska havet. Av allt detta blev intet, men Hoppet, som under sitt liv hört hemma i Vålax, Rosala, Saltvik och Stockholm, är nu estnisk på heltid med Hapsal som hemmahamn. Ägaren, Träbåtsföreningen Vikan namnet anspelar på Östersjösälen vikaren slår vakt om traditionerna från den estlandssvenska bygdeseglationen Hoppet återuppstod 2010 efter hårt arbete i Valkom och riggades därpå i Mariehamn. Den här galeasen är en modern kopia av sin namne som byggdes 1926 i Spithamn på Nuckö i Estlands nordvästra hörn. Enda originaldetaljen ombord är det gamla ankarspelet, byggt på Dagö. och ordnar charterresor med Hoppet. Man kan också följa med på Hoppets reguljära kryssningar från Tallinn till Rågöarna, Odensholm, Baltischport och Ormsö för att använda de svenska namnen på Pakri, Osmussaar, Paldiski och Vormsi. Framme vid Holman, som Nargö kallades på öbornas språk, förtöjer Hoppet i en hamnvik på östra sidan ( Estersido ) intill Danske kungens park. Här lossade sovjetiska transportfartyg sina minlaster från Leningrad, säger Karl Lindström, som driver ett gästhem på ön. Härifrån togs minorna på en smalspårig järnväg till en depå intill Stora Bärgena mitt på ön. På 1950-talet hade Nargö ofantliga mängder skarpladdade minor, säger han. I en artikel i Kustbon mars 1996 skriver Erik Schmidt att sprängkraften här motsvarade hälften av den bomb som den 6 augusti 1945 dödade 200 000 människor i Hiroshima. Från hamnen går järnvägsspår i ett nät över hela ön. Den smalspåriga järnvägen byggdes i början av 1900-talet, och fortfarande kan man göra en kort tur på en bit av banan. Sightseeing på lastbil I regel tas grupper runt på hårda bänkar i östtyska lastbilar utan märkbar fjädring. Vägarna är smala och dåliga, och på många ställen piskar grenar passagerarna på vägen. Det går att cykla, men vägarna är på sina ställen tungtrampade. Nargö som är lite mindre än Emsalö i Borgå, 9.5 km lång och drygt 4,5 km på det bredaste stället, består i huvudsak av sand med tätvuxen skog, som krigsåren skonat. Militärhistoriskt intresserade kan uppleva mycket på Nargö. Då talar vi inte bara om sovjetiska lämningar i form av skrot och förfallna byggnader, utan t.ex. också om det märkligt välbevarade eldledningstornet från första världskriget längst uppe i norr på ön. 1943 började de flesta öborna i hemlighet nattetid lämna Nargö i små båtar till Finland och Sverige. Att allt det här i dag är historia är något att vara glad över. Nargö är naturskyddsområde med en natur, som till stora delar lämnats orörd av krigen. Dagens Nargö. Vid hamnen står ett nybyggt hus med servering. Här kan man hyra små terrängbilar. Solpanelerna på taket är framtiden: Nargö saknar elkabel från fastlandet och t.ex. på gästgiveriet används en dieseldriven generator. Kyrkan på plats igen. Två gånger har kapellet på Nargö förstörts under krig eller ockupation, varje gång reser sig kyrkan i Storbyn på nytt. Nu fattas egentligen bara brädfodringen. Nargö nås bl.a. med den lilla passagerarbåten m/s Monika från Pirita, en båtresa som tar halvannan timme. Vi åkte hem med m/s Elina, en gammal tysk räddningskryssare med en liten salong och sittplatser på däck. Ett besök bör kombineras med övernattning för att bli meningsfyllt. Standarden på den gamla sovjetiska officersmäss Hoppets passagerare fick uppleva var primitiv, men sängarna rena och mjuka. Bastun i övre våningen var en lisa, maten acceptabel och de sex torrtoaletterna utomhus föreföll rena. För en burk öl betalade man 1:80. Rundturer på ön avslutas gärna vid det restaurerade kapellet i Storbyn på sydspetsen. Kyrkan kommer igen Gravgården vid Kapellviken i Storbyn existerade redan 1809, och resterna av några gravar kan fortfarande ses. Sankta Marias kapell på Nargö kunde högtidligen invigas den 5 juli 1856 i närvaro av 300 gäster då kyrkans nycklar symboliskt överlämnades till Finsk-Svenska Mikaelsförsamlingen i Reval. Därefter ordnades gudstjänster varje vecka turvis på svenska och estniska. Öborna var gudfruktiga, och vid 1900-talets början beskrevs Nargö som något av en helig plats. Svenska Sjömansmissionens funktionärer besökte Nargö, och många av öns ungdomar gick såväl till navigationsskola som andliga läroanstalter. Under första världskriget förstördes Mariakapellet. Strax före andra världskriget bodde 250 civila på ön, bland dem 28 estlandssvenska familjer och 24 andra med både svenska och estniska som språk. 1934 satte man igång med att bygga upp kapellet, men andra världskriget förstörde det på nytt. Nu är kapellet återinvigt och i slutet av juli varje år samlas ättlingarna till de gamla öborna till gudstjänst här. Men bara två personer bor året om på ön. Text och foto: Thure Malmberg 28 Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan 29

Lång väg över ha ven från Sibbo till Florida Henry F. Andersson började som mässkalle och jungman 1970 på FÅA:s m/s Poseidon. Nu är sjökapten Andersson nästäldst i Disney Cruises. Henry F. Andersson framför kakelugnen i barndomshemmet i Sibbo, som han varje sommar besökt för att hälsa på mamma Maj. son sökte upp FÅA:s legendariska sjöpersonalchef Börje Carlberg för att kontrollera att ett sjöjobb verkligen skulle vara det rätta för sonen. Jag fick börja som befälselev 1970 på FÅA:s m/s Poseidon, byggd 1957 i Raumo. Det innebar jobb som mässkalle ena dagen och jungman den andra. Slit med bommar och luckor Vi var 24 ombord i personalen. Befälsmässen hade egen kock och mässflicka och befälet hade också en egen städerska. På den tiden var det stora besättningar som gällde. Nästa jobb blev som lättmatros på Finland-Sydamerika Linjens m/s Actinia, byggd 1958 i Åbo. Hon hade tre frysrum För många år sedan mötte jag honom i Miami när han stod på bryggan på då åländskt ägda m/s Caribe I och i vit tropikuniform elegant tog ut det gamla kryssningsfartyget ur hamnen. I somras mötte jag honom på nytt, denna gång i barndomshemmet i Kallbäck, Sibbo, där han hälsade på sin mor. Sjökapten och fil. mag. Henry F. Andersson från Florida, USA, har under sina 44 år till sjöss avverkat en lång väg från Sibbo till sitt prestigefyllda befäl på Disneykoncernens nya fartyg m/s Disney Dream. Där har befälhavaren det yttersta ansvaret för inte bara fartyget utan också för 4 000 passagerare och 1 450 besättningsmedlemmar av 60 nationaliteter. Bara 16 år gammal var Henry Andersson när hans far Harry Andersför frukt och kött från Sydamerika. På däck hade lastrummen mekaniskt manövrerade stålluckor, men på mellandäck tunga luckor av trä som hanterades för hand. Att arbeta med totalt 18 bommar var också krävande. 1972 fick jag jobb på FÅA:s nybyggda m/s Aallotar. Det var då världens största bilfärja och för oss i besättningen var fartyget helt revolutionerande med luftkonditionering och bastu. Sedan återvände jag till trafiken på Sydamerika, men nu på svenska m/s California. Hon var snabb och gjorde hela 23 knop. Vi förde papperslaster på utresan och tog hem kött, kaffe och äpplen. Efter året på styrmansklassen vid Åbo navigationsinstitut och jobb på FÅA:s m/s Tellus och Taurus blev jag II styrman på Johnson Lines fartyg m/s Buenos Aires och Rio de Janeiro. Jag trivdes bra i Argentina, där Johnsons i regel alltid hade någon båt i hamn. Svenska Sjömanskyrkan tog då besättningarna ut till rederiets egen ranch som hette Minnet. Dessutom hade jag redan då läst lite spanska, ett språk som jag ofta nu kommer i kontakt med, så jag klarade mig. 1975 gick jag i land i Göteborg för två års ytterligare sjökaptensstudier. 1978 bytte jag till svenskt medborgarskap, en förutsättning för att få ut mitt svenska befälsbrev. Med vackra Ilmatar I mitten av 1980-talet blev jag befälhavare på m/s Viking Princess, d.v.s. tidigare m/s Ilmatar, byggd i Helsingfors 1964 för trafiken på Sverige. I samma veva flyttade jag till Florida där jag fann min hustru Melissa. För mig blev Ilmatar en nästan historisk upplevelse: jag hade redan som ung pojke sett henne i Helsingfors. Hon var ett vackert men svårmanövrerat fartyg. Fyra gånger i veckan kryssade vi från Palm Beach till Bahamas och tillbaka. Efter olika andra fartyg, bl.a. turbinångaren Enchanted Isle, fick jag våren 1995 i uppdrag att skapa ett säkerhetssystem för Disney Cruise Line, som 1998 tog leverans av nybygget m/s Disney Magic i Italien. Det blev tre års landjobb som operativ chef i rederiet och sedan tillbaka till sjöss, först som befälhavare på m/s Disney Magic som 2015 kommer till Helsingfors och Disney Wonder, och sedan 2011 på m/s Disney Dream. Nu är Henry F. Andersson nästäldst i Disney Cruises. Han har t.o.m. rundat Kap Horn 1983, då m/s Bohème var chartrad till ett brasilianskt bolag, men under senare tid har andra aspekter på sjölivet kommit in i bilden. Sjökapten Andersson tog 2010 en magisterexamen i England med specialisering på ledarskap och mänskligt beteende, och är styrelsemedlem i Nautical Institute i London. I ett amerikanskt navigationsinstitut undervisar han navigatörer i bl.a. en avancerad fartygssimulator. Följd av böner över haven Sjömanskyrkan har han enbart goda minne av, främst från London och Rio de Janeiro. Under sommarbesöket hos mamma Maj i Kallbäck och hemma i Kallbäck konstaterade hon också stilla, att många böner genom åren följt honom över världshaven. Sjömanskyrkan var för oss i ungdomen en oas i öknen, säger Andersson, som speciellt minns hur han i tiden på sjömanskyrkan i London mönstrade av från m/s Taurus. Kyrkan finns också med i dagens vardag på m/s Disney Dream. Disney Cruises är familjebetonat. 1979 fick jag mitt första befäl på ett litet containerfartyg i Karibienfart. Ett oansenligt fartyg, men ändå mitt först befäl, som sedan blev tre år i Karibien som befälhavare på olika fartyg innan det var dags att igen söka mig till kryssningsvärlden, som stod mig nära. Vi satsar speciellt på barn och unga med 65 barnskötare i personalen. Alla barn delas in i åldersgrupper redan vid bokningen och vi har reserverat ett helt eget däck för barn där tonåringarna har sina utrymmen och de äldre ungdomarna sina. Vi går in för att med olika aktiviteter hålla barnen väl sysselsatta under tiden ombord. Med tanke på att passagerarna skall ha lugn och ro har vi inte något casino ombord. På alla större helger har vi dessutom präster från olika samfund ombord, säger Henry F. Andersson. Text och foto: Thure Malmberg Inga vita uniformer för Leif Lindström Sjökapten Leif Lindström har avverkat en lång och oberoende väg under sina 50 år till sjöss. En mycket lång väg men på ett lite annorlunda sätt har också sjökapten Leif H. Lindström, 72, från Miami avverkat under sina 50 år till sjöss. Vi träffades över en kopp kaffe på torget i Borgå, när han gjorde sitt årliga sommarbesök i Lovisa skärgård. På torget i Borgå njöt Leanne och Leif H. Lindström från Florida av den finländska sommarvärmen. Årliga besök i Leifs gamla hemland hör till för paret som bor i Florida. Pappa Rolf Gustav hörde till de finländska sjömän som under andra världskriget internerades i Amerika. Där hittade han min mamma, och själv är jag född i Amerika men flyttade sedan med familjen tillbaka till Finland när kriget var över. 1950 omkom min far tillsammans med tiotalet andra när Nordströms s/s Karhula en februaridag strandade vid holländska Texel, men då hade jag reda bestämt mig för att bli sjöman, säger Lindström. 1958 mönstrade jag som mässkalle på Finnlines m/s Finnmerchant, som gick i trafik mellan Finland och Nordamerika. Efter jungmansjobb på s/s Eira, m/s Finnsailor och Saléns bananbåt Caribe gick jag 1962 styrmansklassen i Åbo för att sedan jobba både på ett amerikanskt lastfartyg. Från 1966 jobbade jag under sex år framåt i Vietnam. Jag hade varit andra styrman på en tanker, men rederiet gick i konkurs och jag drev omkring på bommen i Vietnam tills jag hittade ett rederi med armékontrakt. Där fick jag jobb som första styrman på en stor bogserbåt, som drog upp till 18 pråmar på en gång upp och ned för floden Mekong till Saigon. Ibland körde vi till Kambodja, och då fick vi stapla sandsäckar runt styrhytten som skydd mot beskjutningen. En gång fick vi ett par raketer i sidan, men de gick genom skrovet utan att explodera. Krigstillägget var ju välkommet, 500 dollar per beskjutning och dubbel lön hela tiden. För de pengarna köpte jag mark på Granö söder om Sarfsalö i Lovisa, och där brukar jag vara varje sommar, säger Leif Lindström. 1972 blev jag kapten på ett supplyfartyg i Singapore. Vi jobbade mellan Borneo oh Indonesien, och efter en tid fick jag motsvarande jobb på ett liknande fartyg i Kalifornien. Jag har också bott i England och flyttat oljeriggar på Nordsjön utanför Skottland under ett år. 1980 fick jag mitt amerikanska kaptensbrev för stora lastfartyg, bl.a. i Lykes Line och Waterman Stem Ship Company, och jag har seglat på de flesta hamnarna världen, säger Leif Lindström. Ett långt liv under 50 år till sjöss har det blivit med arbete i hetta, storm och fukt och tillsammans med många nationaliteter. Men ett jobb har jag aldrig haft: jag kan inte tänka mig att åka runt med vita uniformer, så passagerarfartyg har Leif H. Lindströms amerikanska kaptensbrev. det aldrig blivit för mig, skrattar Lindström. Text och foto: Thure Malmberg 30 Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan 31

perhepiiri / kuolleet Heikki Rantanen (21.12.1955 26.8.2014) Merimieskirkon kesäjuhlilla olimme vielä yhdessä. Rajapinnalla oli juhlateema. Emme silloin tienneet kuinka totta tuo oli Heikki Rantasen kohdalla. Hänellä olikin enää askel ajan rajan tuolle puolen. Vakava sairaus sai yliotteen ja kutsu taivaan kotiin tuli pari viikkoa myöhemmin. Elämän erilaiset rajapinnat ovat merimieskirkkotyölle erittäin tutut. Kaikki muut rajat pienenevät, kun rakas ystävä astuu iankaikkisuuden rajan yli. Merimieskirkko oli Heikin elämäntehtävä ja -työ. Seurakuntien nuorisotyö tavoitti aikoinaan tamperelaispojan ja sai hänet etsimään mahdollisuuksia kouluttautua seurakunnan nuorisotyöntekijäksi. Muutama vuosi nuorisodiakonin tehtäviä Jokioisissa, ja sitten Lontoon merimieskirkon assistentiksi vuonna 1981 yhdessä puolisonsa Sirkan Sirun kanssa. Parin vuoden päästä Heikki lähetettiin sotatilassa olevaan Puolaan Gdanskin merimieskirkon hoitajaksi. Viimeistään viisi Puolan vuotta kasvatti hänet luotettavaksi vastuunkantajaksi. Niinpä hänet kutsuttiin v. 1988 Haminaan ke- Ossi Laurila (27.7.1956 10.6.2014) hittämään kotimaan merimieskirkkotyötä kansainväliseksi toiminnaksi, joka ankkuroitiin olennaiseksi osaksi niin paikallisseurakuntatyötä kuin kansainvälistä ICMA-toimintaakin. Heikin panos tässä oli uraauurtava ja kauaskantoinen. Näitten vuosien aikana syntyivät Heikin ja Sirun lapset Saana, Oula ja Malla. Nimet viittaavat vanhempien yhteiseen harrastukseen, Lapin vaelluksiin. Haminan vuosien aikana Heikki opiskeli papiksi. Rantasen perhe muutti v. 1994 Rotterdamiin, missä Heikki hoiti merimiespastorin ja kirkon johtajan tehtävää. Merimieskirkon apulaissihteerin tehtävät toivat perheen vuonna 1999 Suomeen. Heikistä kehittyi taitava, pidetty ja luottamusta rakentava henkilöstöjohtaja, joka ymmärsi satamissa, laivoilla ja ulkomailla työskentelevien paineet, koulutustarpeet ja haasteet. 17 vuoden ajan ehti Heikki toimia myös Kaakkois-Aasian matkapappina. Heikki oli myös partiolainen hoitaen lukuisia partioliikkeen luottamustehtäviä vuosikymmenten ajan. Tampereen Eräpojat oli hänen kotilippukuntansa, jonka kesäleirille hän vielä tänäkin kesänä pystytti radioamatööriaseman. Heikin matka elämän merellä on päättynyt. Kotisatama, taivaan hamina, oli lähempänä kuin kukaan meistä osasi ajatella. Ystävyydestä, vuosien työtoveruudesta kiittäen ja Heikin hymyä kaivaten. Antti Lemmetyinen Merimieskirkon kunniapuheenjohtaja Märta von Schantz (9.4.1923 15.6.2014) Kielenkääntäjä Märta von Schantz siunattiin viimeiselle matkalleen 4.7.2014 Lähetyskirkossa Helsingissä. Vaasan Mustasaaressa 9. huhtikuuta 1923 kolmilapsisen opettajaperheen keskimmäiseksi syntyneen Märtan elämä oli pitkä, rikas ja elämänmyönteinen. Von Schantz kouluttautui ensin farmaseutiksi, jona hän työskenteli muutaman vuoden ajan. Opiskeluaikanaan hän oli mukana kristillisessä ylioppilasliikkeessä, josta syntyi kipinä hakeutua sittemmin Suomen Lähetysseuran työntekijäkoulutukseen. Vuonna 1954 Märta lähetettiin Lounais-Afrikkaan Namibiaan, joka oli tuolloin vielä Etelä-Afrikan alaisuudessa. Ensimmäisen 10 vuoden aikana hän toimi mm. Kavangon alueen koulujen tarkastajana. Ensimmäisellä kotimaanjaksollaan hän kouluttautui kansakoulunopettajaksi, sillä hän oli todennut tarvitsevansa sellaista osaamista. Tätä seurasi yli 20 vuotta historian ja afrikaansin opettajan työ. Myöhemmin koulun opetus- ja äidinkieleksi tämän Etelä-Afrikan hollannin tilalle tuli englanti, jota Märta opetti myös Namibian opettajaseminaareissa. Yhteiskunnallisesti valveutuneen ja moninaisuutta arvostaneen Märtan ohjauksessa oppilaat saivat ja uskalsivat ajatella itsenäisesti, millä oli vaikutusta paitsi oppimistuloksiin epäilemättä myös maan itsenäistymiskehitykseen. Mustavalkoinen ajattelu sai hänet lähes tuohduksiin, sillä hänestä vain yhden vaihtoehdon näkeminen ei voinut olla kenellekään hyväksi. Namibia irtaantui Etelä-Afrikan tasavallasta reilu viisi vuotta Märtan Suomeen paluun jälkeen. Itsenäisen Namibian monet ministerit ja johtajat ovat olleet hänen oppilaitaan. Märta von Schantzissa oli lempeää karismaa. Hän eli niin kuin oli opettanut tarttumalla epäkohtiin uusilla näkökulmilla. Vahva oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden taju piti hänet mukana niin hengellisissä kuin yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Kun on kerran nähnyt apartheidin sisältä, tunnistaa sen kaikki eri muodot tänäkin päivänä, hän sanoi Merimieskirkko-lehdessä vuonna 1998. Märta jatkoi missiotaan Suomessa myös vierailemalla kouluissa ja seurakunnissa sekä pitämällä mm. radiohartauksia. Hän toimi ulkomaisten vieraiden tulkkina, kääntäjänä ja toimittajana. Hän piti tärkeänä ylläpitää aivojumppaa ja harrasti lukemista sekä ristisanatehtäviä. Merimieskirkko-lehden artikkelikääntäjänä hän toimi loppuun saakka. Fyysisen kunnon heikkeneminen viime vuosina sai Märtan pohtimaan omaa kuolemaansa. Hän ei pelännyt, vaan valmistautui siihen rauhallisesti säästämällä arkkurahaa ja puhui iloisesta jälleennäkemisestä. Märtan monimuotoinen ja oivaltava huumori teki vaikutuksen. Märta von Schantz kuoli 91 vuoden iässä jouduttuaan äkillisesti sairaalaan, jossa hän oli kertonut tuntevansa, ettei palaisi enää kotiinsa. Hänen elämäänsä leimasivat lähimmäisenrakkaus ja huolenpito, vahva ymmärrys siitä, että elämme täällä toisiamme varten. Marko Toljamo Merimieskirkko-lehden toimitussihteeri Lauantaina 28. kesäkuuta siunattiin sukuhautaan Ypäjälle Ossi Laurila mies, joka teki antaumuksella työtä Britteinsaarten suomalaisten hyväksi. Ossi muutti Lontooseen vuonna 1987, jolloin hän aloitti toimittajana BBC Worldservicessä. Merimieskirkkokin tuli tutuksi ei vähiten Lontoon Palloseuran (LOPS) ja jokaviikkoisen pelisaunan myötä. Jalkapallo olikin yksi Ossin rakkaista harrastuksista. Vuonna 2001 Ossi valittiin Finn-Guildin pääsihteeriksi. Finn-Guildin ja Merimieskirkon tiivis ja toimiva työyhteys suomalaisyhteisön hyväksi oli Ossille tärkeää. Työyhteys säilyi myös Killan muuttaessa uusiin tiloihin kirkon remontin yhteydessä. Ossin kanssa oli hyvä tehdä työtä. Hän oli kiinnostunut ihmisistä, mu- siikista, urheilusta ja politiikasta. Ossia kiehtoivat keskustelut niin elämän arkisista ilmiöistä kuin suuremmista mysteereistä. Ossi muistetaan herkästi hymyilevänä ja huumorintajuisena ihmisenä. Kerran hän kutsui minut tutustumaan kaupungin kirkkohistoriaan ja kierrätti ympäri Lontoota pubeissa, joilla oli merkittävä kirkkohistoriallinen kytkös. Ossin perheeseen kuului puoliso Mary Anne Evans, niin ikään toimittaja-kirjailija, sekä poika Ralph, joka isänsä tavoin on innokas jalkapalloilija ja kulttuurin harrastaja. Neljännesvuosisadan aikana Lontoosta oli tullut koti. Suomi oli kuitenkin edelleen kotimaa, jonne Ossi oli säilyttänyt kiinteät siteet. Kuluvan vuoden alussa hän päättikin palata Suomeen. Muuttokuorma saapui toukokuussa, mutta ennen kuin se oli kokonaisuudessaan purettu, saapui suruviesti. Ossi oli kuollut äkilliseen vaikeaan sairauteen 10.6.2014. Perheen lisäksi Ossia muistaa lämmöllä laaja ystävien, pelikavereiden ja matkakumppaneiden joukko. Ulla Kosonen merimiespappi Lontoon suomalaisella merimieskirkolla vuosina 2000 2004. Syvärauman merimieskirkkopiirin pitkäaikainen jäsen Maija Hellberg on kuollut 18.6.2014 Raumalla 97 vuoden ikäisenä. y Taas valo viiltää taivaanrantaa, se päivän yöstä erottaa. On tullut aika pois se antaa, jota niin paljon rakastaa. Sen järjellä me ymmärrämme, toinen lähtee, toinen jää, vain pieni lapsi sisällämme ei tahdo sitä käsittää. Hyvää matkaa, hyvää matkaa, kulje kanssa enkelin. Hyvää matkaa, hyvää matkaa, sinua paljon rakastin. - Markus Bäckman - 32 Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan 33

perhepiiri Satavuotisjuhlassa oli paikalla Aune Sipa jälkikasvua viidenteen sukupolveen. Aune Sippa 100 vuotta Jyväskylässä vietettiin syntymäpäiviä. Koolla oli salin täysi joukko sukua ja ystäviä. Juhlittiin sata vuotta täyttänyttä Aune Sippaa. Jälkikasvua oli paikalla viidenteen sukupolveen, ja Merimieskirkko oli totta kai mukana onnittelemassa pitkään toimintaa tukenutta ystäväänsä. Aune syntyi 23.8.1914 Turussa ja opiskeli kotitalousopettajaksi. Jatkosodan alkaessa 1941 hän toimi muonituslottana Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa organisoiden muonituspisteitä merivoimien ja rannikkopuolustuksen tarpeisiin. Näissä toimissa hän tapasi tulevan miehensä, komentajakapteeni Gunnar Smedsin. Nuori pari muutti vuonna 1943 Jyväskylään, mistä tulikin Aunelle kotikaupunki. Nimi suomennettiin muotoon Sippa, kun oli tuo Smeds niin vaikea täällä Sisä-Suomessa. Neljä lasta, kymmenen lastenlasta ja kolmatta kymmentä lastenlastenlasta muodostivat Aunen perheen, tosin lapsista kaksi on jo siirtynyt ajan rajan taakse. Merimieskirkkopiirissä Aune on ollut vuosikymmeniä kantavana voimana. Koskaan ei tarvinnut piirissä pohtia, kuka leipoisi kahvileivät ja mitä saataisiin. Aune hoiti kaiken. Aunen täytettyä 95 Esko ja Maikki Vepsä edustivat Merimieskirkkoa Aune Sipan täyttäessä sata vuotta ja luovuttivat pitkäaikaiselle merimieskirkkotyön tukijalle yhdistyksen plaketin. vuotta tuumasivat piiriläiset, että on liikaa vaadittu, että yksi tuo aina kahvipöydän tarpeet kirkolle ja niin päätettiin kokoontua Aunen kodissa Löylykadulla. Ongelmaksi muodostui se, että Aune asui kolmannessa kerroksessa eikä talossa ollut hissiä. Aune Sippa oli innokas matkaaja. Ei liene viime vuosikymmeniltä Merimieskirkon matkaa, jolla Aune ei ollut mukana. Matkaa järjestäessämme saimme olla varmoja kahdesta asiasta: Aune ilmoit- tautuu ensimmäisten joukossa ja kahvitauoille riittää pikkupurtavaa. Aunella oli matkassa ehtymätön varasto pikkuleipiä. Osa tuomisista päätyi Aunen innolla bussissa järjestämien arpajaisten voitoiksi ja seuraavalla kahvitauolla yhteiseen nautintaan. Bussimatkalaiset tukivat näin toimintaa arpajaistuloja keräämällä lähes huomaamattomasti. Onnitellessani Aune Sippaa ja luovuttaessani Merimieskirkon hänelle myöntämän komean plaketin totesin hänessä meillä olleen toimeliaan, pirteän ja sydämellisen tukijan, jonka arvo ei ollut vain siinä, mitä hän itse teki, vaan myös siinä, mitä hän sai muut tekemään. Aune viettää vanhuuden päiviään jyväskyläläisessä palvelukodissa, jossa hän mieluusti muistelee jälkikasvulleen matkojaan. Muisti pelaa hyvin ja pää on terävä, mikä tekee näistä tuokioista lastenlasten kertoman mukaan todella hienoja ja muisteltavia hetkiä. Kiitollisena pitkään jatkuneesta ystävyydestä ja antaumuksellisesta toiminnasta myös merimiestyön saralla toivotamme Aunelle voimia ja virkeätä mieltä sekä Jumalan Siunausta elämän ehtooseen. Esko Vepsä Syntymäpäiviä Paljon onnea ja Jumalan siunausta päivänsankareille. 90 vuotta Eeva Pyhäjärvi, 29.8.2014 Rovaniemen merimieskirkkopiirin aktiivijäsen, joka on ahkeroinut ja ollut kantavana voimana monena vuosikymmenenä keväisin ja syksyisin järjestetyillä kuivalihakeittolounailla ja myyjäisissä sekä isänpäivälounailla, vapun munkki- ja simatalkoissa, kirkkokahveilla ja merenkulkijoiden joulupakettitalkoissa. Kuvassa toinen vasemmalta. 80 vuotta Ruth Peltonen, 25.1.2014 Syvärauman merimieskirkkopiirin jäsen Marja-Leena Vahela, 29.5.2014 Rauman merimieskirkon asemanhoitaja v. 1989 95 70 vuotta Rainer Lundström, 13.6.2014 Turun Mikaelinseurakunnan merimieskirkkopiiri. 60 vuotta Pentti Kivinen-Aalto 26.10.2014 Marketta Stauffer 13.11.2014 50 vuotta Mari Kinnunen 14.10.2014 Sarja kertoo menneen maailman merenkulun tapahtumista, jotka on kokoelmistaan valinnut Rauman merimuseo. Toim. Paavo Tukkimäki. Kuvat Rauman merimuseo. Mies, joka oppi englannin sanakirjaa lukemalla Minä kerron vielä vähäsen vanhemmistani, heidän elämästään, aloittaa Winifred Laine kertomuksensa isästään Fransista (syntynyt 1860). Winifred oli tuo sarjan edellisessä osassa esiintynyt, purjelaivassa Atlantilla syntynyt raumalainen, joka tapasi jopa Saksan keisarin. Frans Wilhelm Laine oli merimiehen poika, jonka isästä Wilhelm Wilhelmssonista on Rauman maalaiskunnan rippikirjassa merkintä: karannut 1861 (todennäköisesti hukkunut). Isä oli vain 24-vuotias, mutta hänen kohtalonsa ei säikyttänyt poikaa, vaan tämä lähti merille 14-vuotiaana 1875. Fransin äiti kuoli 1878, kun poika oli ensimmäisellä pitkällä merimatkallaan. Winifredkin muistelee isänsä halunneen merille, mutta ihan yhtä tahtia virallisten paperien kanssa eivät hänen mielikuvansa kulje: 17 vuoden vanhana hän ensimmäisen kerran oli laivalla ja siellä hän tietenkin tarvitsi myöskin englannin kieltä ja se on melkein hyvin harvinaista, miten hän sen oppi. Hän oppi ulkoa englannin sanakirjan sanasta sanaan eikä ollenkaan osannut ääntää itse kieltä, sillä ne merimiehet, jotka olivat laivalla, että se ei tuskin sitä voi puhua mutta hän vuosien kuluessa hän menetti sen slangin ja puhui ihan täydellisesti englannin kieltä. Turhaan ei Winifred kehunut isänsä kielitaitoa, sillä vuosia myöhemmin 29. toukokuuta 1901 Frans sai asiasta todistuksen Keisarillisesta Aleksanterin yliopistosta eli nykyisestä Helsingin yliopistosta. Kielitaito toi myös lisätöitä miehelle, joka oli tuolloin 25 vuoden purjehdusten jälkeen siirtynyt maihin Rauman merikoulun opettajaksi. Hallituksen toimeksiannosta hän suomensi ja toimitti painoon kansainvälisen merenkulkijain signaalisanakirjan. Näin asiaa muistelee Winifred: Mutta ennen kuin hän tuli Helsinkiin, niin Raumalla jo, hän käänsi international laki, merilaki, englannista suomen kielelle, joka oli ensimmäinen käännös, joka kansainvälinen laki oli olemassa. Winifred muistuttaa vielä kertaalleen, että on kyllä suuri asia, että ihminen, joka on oppinut kielen sanakirjasta ja praktiikan kautta, pystyy tällaisiin suorituksiin. Niin kyllä sillä on, oikeastaan voi sanoa että se on harvinaista. Laineen "pitsihuvila" Raumalla 1909. Portailla on koolla koko perhe. Frans Laine vuoden 1930 lopulla. Jos oli Winifred monipuolisesti lahjakas ja aikaansaapa, niin samaa voi sanoa hänen isästään. Frans Laine suoritti perämiestutkinnon Raumalla 1885, ja neljä vuotta myöhemmin hänellä oli myös kipparin ja höyrylaivan päällikön tutkinto. Frans oli opettaja ja rehtori Rauman merikoulussa, Suomen Valtamerentakainen Kauppa Oy:n meripuolen pomo ja vuodesta 1926 Helsingissä Merenkulkuhallituksen luotsi- ja majakkaosaston päällikkö ja merenkulkuneuvos. Rauman silmäätekeviä merikapteeni oli vuosikymmeniä. Kaupunginvaltuustossa Frans Laine istui vuosina 1901 1919, niistä 10 puheenjohtajana. Hänellä oli kaikkinaisia muitakin luottamustoimia kauppakamarista, satamahallinnosta ja säästöpankin hallituksesta rautatien johtokuntaan, ja valtio käytti miestä komiteahaina merenkulun asioiden valmistelussa. Frans Laine kuoli 1930 täytettyään edellisellä viikolla 70 vuotta. merikohtaloita 34 Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan 35

perhepiiri Pappilan ikkunasta... Keskelle elämää Vuosaaren merimieskirkko on saanut saunaremonttinsa valmiiksi. Saunaan uusittiin niin kiuas kuin lauteet ja seinäpaneelit, jotka ovat lämpökäsiteltyä mäntyä. Uutta saunaa pääsivät ensimmäisinä testaamaan ryhmä raskaan liikenteen kuljettajia, joiden kommentti Facebookista poimittuna kuuluu: Kiitos, löylyt oli oikein hyvät!. Kuva: Marko Toljamo ACKH ( Arbeitsgemeinschaft christlicher Kirchen in Hamburg), ekumeeninen, kristillinen yhteistyöryhmä Hampurissa juhli 50-vuotista taivaltaan 4.6.2014 St. Petri kirkossa. Merimieskirkkoamme edustamassa ACKH:n hallituksessa vuosia vaikuttanut Kerttu Salminen-Thieme (vas), työkerhon puheenjohtaja Tarja Jeenicke (keskellä) ja Kirkkotoimikunnan puheenjohtaja Kaija Gaupp. Kuva: Satu Oldndorff. Juhannusjuhlissa Hampurin merimieskirkolla oli Aleksi Parviaisen johdolla ohjelmanumero Wenn ich Richard Tauber wäre. Musiikillinen teatteriesitys vei meidät 1930 1940 luvulle. Yleisö oli haltioissaan niin tästä ohjelmanumerosta kuin Tiina Ylitalon ja hänen tiiminsä loihtimista suomalaisista herkuista! Kuva: Satu Oldendorff merimieskirkkouutisia Lontoon merimieskirkon some-tyttöjen selfie. Äiti, puhelin pois! komensi kuopukseni muutama viikko sitten. Ei puhelimen tuijottelu voi olla työtä, komppasi isosisko veljeään. Eivät lapset ymmärtäneet selityksistäni huolimatta, kuinka tärkeä työkalu puhelin on viestinnän parissa työtään tekevälle. Facebook, Twitter ja Instagram ovat palveluita, joiden kautta Lontoon merimieskirkkokin tavoittaa tuhansia ihmisiä. Kännykkää räpläävä pappilan emäntä tai sosiaalikuraattori on usein ihan oikeissa töissä: vastaamassa yksityisviestiin Facebookissa, käsittelemässä valokuvaa Instagramiin tai seuraamassa Twitter-tilimme tapahtumia. Sosiaalisen median maailma on loputtoman kiinnostava. Somen kautta on mahdollista kertoa kirkon kuulumisia, mainostaa tulevia tapahtumia ja vastata erilaisiin kysymyksiin. Näin myös kirkolle harvemminkin pääsevät pysyvät kärryillä elämästämme. Sosiaalinen media ei ole kuitenkaan vain mainostuskanava vaan toimii loistavana paikkana haistella uusia tuulia ja osallistua erilaisiin keskusteluihin. Moni seuraa somessa pääasiassa ihmisiä ja yhteisöjä, jotka jakavat samanlaiset arvot ja kiinnostuksen kohteet. Vielä enemmän voittaa, jos uskaltautuu oman elämänpiirinsä ulkopuolelle ja seuraa sellaisia ihmisiä, joiden ajatuksiin ei ehkä muuten tutustuisi. Sosiaalisten median tilien ylläpitäminen on vain yksi osa kirkon läsnäoloa sosiaalisessa mediassa. Ainakin yhtä tärkeää on olla luontevasti läsnä siellä, missä ihmiset muutenkin ovat ei omaa juttuaan toitottamassa, vaan elämää jakamassa (kuten vaikka palveluvastaavamme Mervi ulkosuomalaisfoorumeilla tekee). Sosiaalisen median hienous on mahdollisuudessa tavoittaa erilaisia ihmisiä ja käydä aitoa vuoropuhelua toisten kanssa. Suurin haaste on siinä, että emme jäisi pyörimään omiin piireihimme, vaan menisimme rohkeasti mukaan sinne, missä muutkin ihmiset ovat, elämän keskelle. Ei riitä, että jalkaudumme someen. On jalkauduttava myös somessa. Anna Hälli Pappi ja pappilan emäntä Lontoon merimieskirkolta Gustaf Erikson -merimiesiltaan, muisteloiden ja maukkaan lohisopan äärelle, kokoontui reilut 20 merenkulkijaa ja aiheesta kiinnostunutta. Vuosaaren merimieskeskuksessa 12.8. järjestetyn illan mittaan katseltiin esityksiä, tavattiin tuttuja, muisteltiin menneitä ja kuunneltiin Pärnäsen Kaitsun hienoa musisointia. Kuva: Pekka Karppanen. Lyypekin merimieskirkolla eli Suomi-Kodilla vietettiin kiitosiltaa Hansapäivien järjestelyissä mukana olleille vapaaehtoisille. Illan aikana puhuimme paljon eletystä elämästä, muisteltiin ja naurettiin paljon. Kiitos teille kaikille! Iltaan ehtivät mukaan (eturivissä vas.) Inga, Sirkka ja Tiina sekä henkilökuntaamme (takana vas.) Hanna, Anna ja Satu. Kuva: Satu Oldendorff. Merimieskirkon jäsenedut 2014: Lyypekin merimieskirkon grilli-iltojen ehdoton vetonaula on Saksassa harvinainen aito muurikkapannu, jolla saa ihan mielettömän hyviä lettuja! Juhannusjuhlat sujuivat rennossa tunnelmassa herkutellen ja hyvästä seurasta nauttien! Juhlien järjestäjiä alhaalta ylös: Anni Rajasalo, Satu Laamanen, Anna Eklund ja Ilkka Halonen. Tervetuloa jäseneksi hyvään seuraan! Liity Merimieskirkon jäseneksi! Kun liität itsesi tai ystäväsi hyvään seuraamme, osallistut vuoden aikana suoritettaviin arvontoihin, josisa voi voittaa yllätyspalkintoja. Uusi jäsen ja uuden jäsenen ilmoittaja ovat mukana arvonnassa, kun jäsenmaksu on maksettu. Mitä useamman jäsenen hankit, sitä paremmat voittomahdollisuudet sinulla on. Jäsenmaksu on 50 kalenterivuodessa, perhejäsenmaksu 20. Merimieskirkon jäsenedut näet viereisestä tietolaatikosta sekä yksityiskohtaisemmin internet-sivuiltamme. Liity jäseneksi ja palauta alla oleva lomake selkeästi täytettynä Merimieskirkolle. Kiitos sinulle tuestasi, tervetuloa hyvään seuraan. Alennushinnat Itämeren laivoilla (Viking Line ja Finnlines) Alennus Suomessa Restelin (Cumulus, Rantasipi, Holiday Inn, Seurahuone Helsinki ja Atlas Kuopio) ja S-ryhmän Filippiiniläinen ko- (Sokos Hotellit, Holiday Club nepäällik- kö suklaason Blu -hotelleissa. UUDEN JÄSENEN TIEDOT -kylpylähotellit) sekä Radisostoksilla Alennus Hertz-autovuokraamon vuokrauspalveluista Haminassa. Ilmoitan alla mainitun henkilön Suomen Merimieksirkon jäseneksi. Kuva: Jaana Rannik- Ilmainen alkuneuvottelu Sukunimi ko Etunimi (max. 1 tunti) ja sen jälkeisistä toimenpiteistä 10 %:n Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka alennus asianajotoimisto Puhelin Tuomanen ja Kreander Oy:n Jättiläismäinen hinnaston mukaisesta veloi- Sähköposti Uuden jäsenen allekirjoitus KAUHUkuormaaja Uusi jäsen maksaa jäsenmaksunsa paluupostissa saamallaan tilillepanokortilla. tuksesta Alennus Härkätien hautaustoimiston omista palveluista, Mussalon Uusi jäsen on mukana kilpailussa maksettuaan jäsenmaksunsa. satamassa, Kotkassa. Suomen Merimieskirkko ry p. 02 259 0222 (Turku) ja UUDEN JÄSENEN ILMOITTAJA (tarvittaessa) Allekirjoittanut 02 488 6529 (Lieto) Sukunimi Finlands Sjömanskyrka rf. käveli sydän pamp- Albertinkatu 2 B, Alennus Maaseutuhotelli Etunimi P.S. Seuraa meitä somessa! Eevantalossa (Syväniemi), pailen sen Lähiosoite Albertsgatan 2 B ja laivan yöpyminen -10 %, (Facebook: Lontoon merimieskirkko, Twitter: @lontoonkirkko, Postinumero ja -toimipaikka välistä laivaan. Kuva: p. 017 384 1470 Instagram: lontoonmerimieskirkko, Youtube: Lontoon Merimieskirkko) Puhelin 00150 Helsinki, Helsingfors Merimieskirkko-lehti 4 kertaa Jaana Rannikko. vuodessa Ilmoittajan allekirjoitus Sähköposti Erikoistarjouksia tuotteistamme ja palveluistamme kaikilla kun tämä on maksanut jäsenmaksunsa. Kiitos jäsenhankinnasta. Uuden jäsenen ilmoittaja on kilpailussa mukana, 36 Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan kirkoillamme. Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan 37

perhepiiri Maria Järvinen, opettaja Arja Honkanen ja Jani Kanervaara puhdistavat Artekin tuoleja. Sillä siisti! Merimieskirkot ovat haluttuja yhteistyökumppaneita oppilaitoksille. Nykyään tieto kulkee maasta toiseen nopeasti ja myös erilaiset käytänteet ja tavat tehdä työtä ovat yhteisellä vaihtopöydällä. Oppilaitosyhteistyötä tehdään, ammatillisesta toisen asteen oppilaitoksesta yliopistotasolle, ja jo perusopetukseen haetaan vaikutteita ulkomailta. Leonardo da Vinci -ohjelma tarjoaa rahoitusta tälle yhteiselle hyvälle. Merimieskirkot ovat haluttuja yhteistyökumppaneita oppilaitoksille, ja monet opiskelijat pyrkivät myös itsenäisesti kirkoille harjoittelemaan ja työssä oppimaan. Uutena aluevaltauksena on Kiipulan ammattiopiston ja Benelux-maiden merimieskirkon tänä keväänä alkanut yhteistyö. Kiipulan ammat- tiopiston 4 erityisopiskelijaa oli 16. 29.3. Brysselin ja Antwerpenin merimieskirkoilla harjoittelemassa kahden opettajansa kanssa. Opiskelijoista oli kaksi matkailualan ja kaksi ravitsemisalan opiskelijoita. Heidän suunnitelmissaan oli tehdä siivoustyötä molemmilla kirkoilla ja olla samalla myös kulttuurimatkalla sekä tutustua monipuolisesti Brysseliin ja Antwerpeniin. Heille oli elämys tutustua suurkaupunkiin ja oppia liikkumaan siellä. Opiskelijat olivat erittäin tyytyväisiä kokemuksiinsa, ja yksi olisi voinut vaikka jäädä, vaikka kotiinkin oli mukava mennä. Heidän kommentteihinsa kokemuksiinsa voi tutustua opettajien ja opiskelijoiden kirjoittaman blogin avulla: coskiwl.blogspot.fi. Jani Kanervaara ja Joni Hakenberg puhdistavat grilliä Brysselissä. Jos opiskelijat saivat elämyksiä ja oppia monista asioita, kirkot ovat erityisesti saavana osapuolena: jo etukäteen opettajat olivat selvittäneet, miten Artekin satulavyötuolejamme puhdistetaan. Molempien kirkkojen saunat on pesty, on saatu infoa oikeista pesuaineista ja siivousvälineistä. Antwerpenin remontin jälkiä on siivottu, onpa saatu oikeat siivoussuunnitelmatkin molemmille kirkoille. Antwerpenin kirkon vanha parketti on hiottu ja lakattu, ja siihenkin on saatu nyt asiantuntevat hoito-ohjeet. Ensi syksynä suunnitelmissa on vastaava harjoittelu Antwerpenin ja Rotterdamin merimieskirkoilla. Teksti: Taru Savelius-Latvus Kuvat: Piia Lännenpää Anna lahjaksi lämmin joulumieli Merimieskirkko tarjoa tänäkin vuonna mahdollisuuden lähettää joulupaketteja tuntemattomille merenkulkijoille. Tämä joululahjatraditio elää yhä vahvana. Suomen Merimieskirkon toimipisteet kotimaamme rannikkokaupungeissa sekä Alankomaissa, Belgiassa, Iso-Britanniassa, Kreikassa ja Saksassa välittävät kotoisen joulun tunnelman heille, jotka viettävät joulunsa merellä. Toivomme, että lahjat toimitetaan marraskuun alkuun mennessä Vuosaaren merimieskirkolle (Provianttikatu 4, 00980 Helsinki) tai lähimmälle merimieskirkolle. Lahjoja voi tuoda myös myöhemmin aina jouluun saakka. Perinteisen joulupaketin sisällöksi sopivat esimerkiksi villasukat, makeiset (ei suklaa), kirjat sekä musiikkilevyt. Älä paketoi kuitenkaan elintarvikkeita tai kynttilöitä. Merimieskirkon nettipuodin tuotevalikoimasta löytyy myös lahjaideoita. Paketin sijaan voit antaa myös rahalahjoituksen. Kertyneillä varoilla teemme merimieskirkoilla vastaavia joulupaketteja merenkulkijoille. Yhden paketin hinta on tällöin 15 euroa. Rahalahjan voi osoittaa Suomen Merimieskirkon tilille FI91 1745 3000 0222 79. Merkitse viitenumeroksi 3052 tai viestikenttään tieto Joululahja merenkulkijalle. Lämmin kiitos kaikille merenkulkijoiden ja merimieskirkkotyön ystäville! TUE JA LAHJOITA MERIMIESKIRKKOTYÖLLE AVUSTUSTILI: FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH Keräyslupanumerot seuraavalla sivulla. Anna tukesi merimieskirkkotyölle. Lahjoituspuhelin 0600 1 2606 Puhelun hinta 10,26 + pvm. (Keräyslupanro seuraavalla sivulla) Nyt voit tukea Merimieskirkon toimintaa myös tekstiviestillä! Lähetä viesti: 5E TUKI (5 e) tai 10E TUKI (10 e) numeroon 16588 ja olet mukana tukemassa! Askarruttaako elämä? Kaipaatko keskustelukumppania? merimieskirkko. fi/nettipappi palvelee ulkosuomalaisia netissä. Lähetä palautetta Merimieskirkot ulkomailla Sjömanskyrkor utomlands BENELUX-MAAT / BENELUX-LÄNDERNA jo. Taru Savelius-Latvus p. (BE) +32 475 729 680, (NL) +316 837 909 40 mp Heli Huttunen p. +32 476 666 485 jsk Piia Lännenpää-De La Cruz, p. +32 473 482 092 Belgia / Belgien Foyer Finlandais 33 Rue Jacques de Lalaing, BE-1040 Bruxelles bryssei@merimieskirkko.fi puh. +32 2 280 0498 pv Heidi Kvist Finse Zeemanskerk ItaIiëlei 67, BE-2000 Antwerpen antwerpen@merimieskirkko.fi puh. +32 4 945 26185 sk Pekka Wilska pv Heidi Kvist Alankomaat / Nederländerna Finse Zeemanskerk Aleidisstraat 18 c NL-3021 SK Rotterdam rotterdam@merimieskirkko.fi puh. +31 10 436 6164 fax. +31 10 436 7505 sk Eeva-Maria Ranta, pv Samuli Kallio Luxemburg luxemburg@merimieskirkko.fi mp Wille Westerholm, p. +352 621 365506 Iso-Britannia / Storbritannien The Finnish Church in London 33 Albion Street, GB-London, SE16 7HZ Iontoo@merimieskirkko.fi puh. +44 20 7237 4668 fax. 44 20 7237 1245 jo. Teemu Hälli p. +44 7976 521 105 sk Hanna Lindholm pv Mervi Mattila Kreikka / Grekland Skandinaviska kyrkan Daidalou 18, GR-105 58 Plaka, Athen ateena@merimieskirkko.fi puh. + 30 210 451 6564 fax. +30 210 451 9145 sk Mari Hilonen, p. +30 6977 715 228 Saksa / Tyskland jo. Satu Oldendorff p. + 49 171 6002 168 Finnische Seemannsmission Ditmar-KoeI-Starsse 6 DE-20459 Hamburg hampuri@merimieskirkko.fi puh. +49 40 316 971 fax. +49 40 319 5692 em. Tiina Ylitalo sk Ritva Lehmann Finnische Seemannsmission Einsiedelstrasse 43, DE-23554 Lübeck lyypekki@merimieskirkko.fi puh. +49 451 709 8274 fax. +49 451 709 8371 sk Anna Eklund Merimieskirkot Suomessa Sjömanskyrkor i Finland Hamina / Fredrikshamn Gerhardinväylä, PL 13, 49401 Hamina hamina@merimieskirkko.fi puh. (05) 231 1002 fax. (05) 231 1004 jsku Jaana Rannikko, p. 040 5398 143 Helsinki (Vuosaari) / Helsingfors (Nordsjö) Provianttikatu 4, 00980 Helsinki vuosaari@merimieskirkko.fi puh. (09) 5844 8200 fax. (09) 5844 8215 jsku Heikki Huttunen, p. 040 553 8818 mp Sirpa Tolppanen, p. 040 5476 936 Kemi-Tornio / Kemi-Torneå Ajoksentie 761, 94900 Kemi kemi@merimieskirkko.fi fax. (016) 282 030 jsku Heli Tuokkola, p. 0400 227 250 Kokkola / Karleby Satamakatu 51, 67900 Kokkola kokkoia@merimieskirkko.fi puh. (06) 822 6219, fax. (06) 822 6219 jsku Anu-Marja Kangasvieri, p. 0400 227 240 sku Tero Väliniemi Oulu / Uleåborg Poikkimaantie 4, 90400 Oulu ouiu@merimieskirkko.fi puh. 040 746 1383 jsku Antti Härö 0400 371 574 sku Sanni Sirviö, p. 040 746 0150 Raahe / Brahestad Lapaluodontie 342, 92180 Lapaluoto raahe@merimieskirkko.fi puh ja fax. (08) 227 3177 jsku Rea Skog, p. 040 530 5191 Rauma / Raumo Hakunintie 28, 26100 Rauma rauma@merimieskirkko.fi puh. (02) 822 7308 jsku Eija Tuorila, p. 0400 538 366 sku Mari Arvela p. 040 480 2733 Turku / Åbo Suikkilantie 2, 20210 Turku turku@merimieskirkko.fi puh. (02) 230 3940 jsku Arja Suvanto, p. 0400 224 248 sku Tuure Oldendorff, p. 0400 372 239 AVUSTUSTILI / DONATIONSKONTO: FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH Keräyslupa / Insamlingstillstånd 2013-2014: 2020/2012/3776. Poliisihallituksen päätös 7.12.2012. Ahvenanmaa, Åland: ÅLR 2013/7376 Ålands lanskapsregering, 3.09.2013 AVUSTUSPUHELIN: 0600-12606 (puhelun hinta 10,26 + pvm.) NETTIPAPPI www.merimieskirkko.fi/nettipappi Suomen Merimieskirkko ry Finlands Sjömanskyrka rf (keskustoimisto, Helsinki centralkansliet, Helsingfors) Albertinkatu 2, 00150 Helsinki Albetrsgatan 2, 00150 Helsingfors Puh. (09) 6962 450, fax (09) 6962 4555 info@merimieskirkko.fi henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@merimieskirkko.fi www.merimieskirkko.fi Pääsihteeri / Generalsekreterare Sakari Lehmuskallio, p. 040 505 7839 Hallintosihteeri / Administrativsekreterare Saara-Helena Lindqvist, p. (09) 6962 4523 Taloushallinto Talousjohtaja / Ekonomidirektör Kirsi Wallén, 0400 240 747 Kirjanpitäjä / Bokförare Jouni Rihtniemi, p. (09) 6962 4526 040 700 3366 Toimistoassistentti / Byråassistent Heidy Egger, p. (09) 6962 4520 Varainhankinta Diakoniajohtaja / Diakonidirektör Jarmo Karjalainen, 0400 522 971 Varainhankintakoordinaattori / Insamlingskoordinator Katja Honkala, p. 040 631 4222 Viestintäpäällikkö / Kommunikationschef Marko Toljamo, p. 050 521 9821 Toiminta Merenkulkijatyön johtaja / Direktör för arbetet bland sjöfarare Jaakko Laasio, p. 0400 156 660 Laivakuraattori / skeppskurator Sanna Siivonen, p. 040 7431 039 Sanni Sirviö, p. 050 4074 601 50 Toiminta Projektit / Projekter Merimiespastori / Sjömanspräst: Kari Latvus, p. 040 648 4131 LYHENTEET jo. = johtaja jmp = johtava merimiespastori mp = merimiespastori jsku = johtava satamakuraattori sku = satamakuraattori jsk = johtava sosiaalikuraattori sk = sosiaalikuraattori pk = projektikoordinaattori pv = palveluvastaava MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN www.mepa.fi Helsinki puh. (09) 668 9000, fax. (09) 622 1808 Kotka puh. (05) 213 093, fax. (05) 218 2860 Gsm 0400 605187 Turku Puh. (02) 230 4995, fax. (02) 2343597 MATKAPAPPITYÖ / RESEPRÄSTARBETEN Keräyslupa 2020/2012/3776, kirjeitse: Merimieskirkko-lehti, Poliisihallitus 7.12.2012. Puola / Poland Albertinkatu 2 B varsova@merimieskirkko.fi Penninginsamling ÅLR 00150 HELSINKI mp Ritva Szarek, p. 040 482 1621, 2013/7376 Ålands sähköpostilla: +48 698058465 lanskapsregering, 3.09.2013. marko.toljamo @merimieskirkko.fi 38 Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2014 Sjömanskyrkan 39 39 yhteystiedot myös / www.merimieskirkko.fi / kontakt uppgifter