päihdetyön erikoislehti 4/2011

Transkriptio

1 päihdetyön erikoislehti 4/2011 Päihderiippuvuus ja rikosseuraamukset Pitkäaikaisasunnottomuus voidaan poistaa Kuinka puhua päihteistä vanhuksen kanssa? Korvaushoidon kotiannokset ja väärinkäytön riski ALKOHOLI LAPSEN SILMIN tiimi 4/2011

2 sisältö 4/ Pääkirjoitus: Hallitusohjelma ja hallituksen alkoholipolitiikka OLAVI KAUKONEN Lyhyesti Nuoret toivovat aikuisilta kohtuullista juomatapaa JANNE TAKALA & MINNA ILVA Päihderiippuvuus ja rikosseuraamukset ULLA KNUUTI Kolumni: Vippaa mulle viitonen JUKKA HEINONEN Kuinka puhua päihteistä vanhuksen kanssa? SISKO SALO-CHYDENIUS Työ & tekijä: Ulos roolista AULI SAUKKONEN Pitkäaikaisasunnottomuus voidaan poistaa JUHA KAAKINEN Päihdetapaukset lasketaan Tutkittua: Korvaushoidon kotiannokset ja väärinkäytön riski TUULI PITKÄNEN & KAARLO SIMOJOKI Kolumni: Pihalla ja ulkona eli lumiukon muodonmuutos JUSSI SIMPURA Dopingasiaa huumehaittojen vähentämisen konferenssissa JUKKA KOSKELO Uutisia Päihdetiedotuspalkinto toimittaja Katarina Malmbergille Henkireikä: C-KAS, LP, CD, MD, MP3 ELINA KOTOVIRTA KANNEN KUVA: RODEO/JUHA TUOMI Tiimi Päihdetyön erikoislehti, x 47. vuosikerta Ilmestyy viisi kertaa vuodessa, ISSN x Julkaisija A-klinikkasäätiö, Paasivuorenkatu 2 A, Helsinki, p. (09) , fax (09) x Päätoimittaja Olavi Kaukonen, [email protected] x Toimitussihteeri Auli Saukkonen, [email protected] x Ulkoasu Kaija Savola x Toimitusneuvosto Pirkko Hakkarainen, Pekka Heinälä, Marja Holmila, Ulla Järvi, Olavi Kaukonen, Satu Lipponen, Katriina Pajupuro, Ilpo Salonen, Tapani Sarvanti (pj.), Kaija Seppä, Tuukka Tammi, Teemu Tiensuu x Tilaukset & osoitteenmuutokset A-klinikkasäätiön keskustoimisto, p. (09) , [email protected], tilaushinta 25 euroa/vuosi x Ilmoitukset Auli Saukkonen, 2 [email protected] x Painopaikka Esa Print 2011 tiimi 4/2011

3 OLAVI KAUKONEN pääkirjoitus HALLITUSOHJELMA JA HALLITUKSEN ALKOHOLIPOLITIIKKA Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma on rauhoittavaa iltalukemistoa myös sosiaalija terveyspolitiikoille. Näin siitäkin huolimatta, että varsin ilmeisesti julkisen talouden etupainotteinen tasapainottaminen syö liikkumavaraa monilta odotetuilta uudistuksilta. Yksi hallituksen kolmesta kärkihankkeesta on väestön köyhyyden, syrjäytymisen ja eriarvoisuuden vähentäminen, jota viedään eteenpäin erillisen toimenpideohjelman voimin. Alkoholipolitiikalla on erittäin suuri merkitys kärkihankkeen onnistumiselle. Edellisen hallituksen aikana toteutettiin joitakin varovaisia veronkorotuksia, mutta muutoin varottiin asettumasta poikkiteloin alkoholite ollisuuden näkemysten kanssa. Uusi hallitus korostaa ohjelmassaan sitä, että alkoholihaittoja ehkäistään parhaiten säätelemällä alkoholin hintaa ja saatavuutta. Siksi käynnistetään alkoholilain kokonaisuudistus. Hallitus menee niinkin pitkälle, että on alustavasti päättänyt kieltää sellaisenkin alkoholimarkkinoinnin, joka on jo laissa kielletty, kuten lapsiin kohdentuvan taikka sosiaalista tai seksuaalista menestystä lupailevan mainonnan. Kansallista ja vertailevaa alkoholitutkimusta on tehty niin uutterasti ja pitkään, että vaikuttavia keinoja on runsaasti tarjolla. Ja lisää tulee: Itä-Suomen yliopiston, Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistutkimus päivittäistavarakaupassa myytävän alkoholin vahvuuden vaikutuksesta kokonaiskulutukseen ja alkoholihaittoihin julkistettiin syyskuun alkupäivinä. Yksinkertaistettuna tutkimuksen viesti oli, että pudottamalla maitokaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla myytävien alkoholituotteiden enimmäisvahvuutta prosenttiyksiköllä pudotettaisiin alkoholin kokonaiskulutusta noin litralla henkilöä kohti ja vältettäisiin vuositasolla noin 350 ennenaikaista kuolemaa. Lisäksi syntyisi huomattavia säästöjä etenkin terveydenhuollon kustannuksissa. Vahvempia oluita, siideriä tai long drink -tuotteita saisi edelleen Alkosta, jonka verkosto alkaa olla niin kattava, että ulkomailta kärrättävän oluen määrä ei juuri kasvaisi. Muutos vaikuttaisi erityisesti nuorten suosimien alkoholijuomien kulutukseen. Notkeat markkinat tuottaisivat pian valikoiman miedompia juomia päivittäistavarakauppaan. Tutkimuksen mukaan valtaosa kuluttajista ei siirtyisi vahvempiin juomiin joutuessaan hakemaan juomansa Alkosta, mutta kukapa näitä uskoo, joten tämä on syytä varmistaa verotuksella. Vuoden 2004 veronalennus kohdentui erittäin voimakkaasti viinoihin, joten etenkin väkevissä juomissa on edelleen runsaasti veronkorotusvaraa. Näin alkoholin kokonaiskulutus saataisiin yksinkertaisilla keinoilla laskemaan suunnilleen vuoden 2003 tasolle, jopa sen alle. Yksinkertainen on tehokasta eikä lopulta sen vaikeampaa kuin monimutkainenkaan. Nähtäväksi jää, miten alkoholilain kokonaisuudistuksen todellisuudessa käy, kun tuore peruspalveluministeri ehätti julkisuudessa korostamaan, että hän ei suinkaan tule käyttämään tätä tuoreen tutkimuksen tarjoamaa tehokasta keinoa. Alustavien tietojen mukaan alkoholiveroa korotetaan vuoden 2012 alussa siten, että vähittäismyyntihinta nousee noin viisi prosenttia kaikissa juomaryhmissä. Tämä ei vielä oleellisesti leikkaa kokonaiskulutusta, vaikka tuottaakin valtion kassaan runsaat sata miljoonaa euroa. Syrjäytymisen vähentäminen ja terveyserojen kaventaminen vaatisivat koko hallitukselta päättäväisiä toimia. Näyttää siltä, että tavoitteiden saavuttamiseksi Suomi tar vitsisi nykyistä selvästi yksinkertaisempia ministereitä. x Kommentoi: fi/tiimi tiimi 4/2011

4 lyhyesti Valvira uusisi alkoholilainsäädännön Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira esittää sosiaali- ja terveysministeriölle, että alkoholilainsäädäntöön tehtäisiin kokonaisuudistus. Valvira tuo esiin, että päivittäistavarakaupassa myytävien alkoholijuomien prosenttirajan alentamista pitäisi pohtia. Valvira haluaa lisätä lainsäädännössä kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa heidän elinympäristössään harjoitettavaan anniskelutoimintaan. Omavalvonta haluttaisiin tehdä lakisääteiseksi alkoholielinkeinoissa. Valvira kannattaa myös alkoholin mielikuvamainonnan kieltämistä. EHYT ry:stä uusi järjestö päihdetyöhön Elämäntapaliitto, Terve ys ry ja Elämä on parasta huumetta ry yhdistyvät vuoden 2012 alusta alkaen uudeksi päihdetyön järjestöksi. Järjestön nimeksi tulee Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry. Toimintansa aloittaessaan EHYT ry:llä on noin 60 työntekijää ja sen vuosibudjetti on noin viisi miljoonaa euroa. EHYT ry: n toiminnanjohtaja on Elämäntapaliiton Sari Aal to- Matturi. Yhdistyksen puheenjohtajaksi on valittu THL:n ylijohtaja Erkki Vartiainen. 44 HUUMEKAUPPA HELSINGISSÄ: Enemmän kaaosta kuin järjestäytynyttä rikollisuutta Nuorten päihdekäyttötrendit kulkevat parempaan suuntaan, kertoo tuore Nuorten terveystapatutkimus. Nuorten päivittäinen tupakointi on edelleen vähentynyt viimeisen kahden vuoden aikana ja nuoret kokeilevat tupakointia aikaisempaa myöhemmin. Myös alkoholin käyttö ja humalajuominen ovat vähentyneet alle 18-vuoti aiden keskuudessa. Sen sijaan nuuskan kokeilu ja Helsingin huumekauppa ei aina näytä kovinkaan rationaaliselta toiminnalta. Arki on usein kaaosta, jota täydentää aineiden käyttö asiakkaiden kanssa ja yksin. Ennemminkin toiminnassa on kyse päihderiippuvuudesta ja muista ongelmista, joita useimmiten seuraa omasta ja poliisin toiminnasta. Näin arvioi tutkimustulostensa perusteella tutkija Jussi Perälä. Hänen sosiologian alaan kuuluva väitöstutkimuksensa on tarkastettu Helsingin yliopistossa. Perälä tutki huumemarkkinoita 2000-luvun alun Helsingissä. Hän keräsi tutkimusaineistonsa viettämällä aikaa huumeiden myyjien ja käyttäjien keskuudessa sekä haastattelemalla heitä. Tutkimuksessa hyödynnetään myös viranomaishaastatteluja sekä viranomaispöytäkirjoja. Jussi Perälä: "Miksi lehmät pitää tappaa?" Etnografinen tutkimus 2000-luvun alun huumemarkkinoista Helsingissä. THL:n Tutkimus 56/2011. Myös internetissä: www. thl.fi. Nuorten tupakointi ja juominen vähentyneet RODEO/JUHA TUOMI käyttö on yhä yleisempää. Kysely toteutettiin Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikössä. Siihen vastasi iältään vuotiasta nuorta. Susanna Raisamo ym.: Nuorten terveystapatutkimus Nuorten tupakkatuotteiden ja päihteiden käyttö Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2011:10. Myös internetissä: Nuorten aikuisten kannabisasenteet lieventyneet Nuoret aikuiset suhtautuvat kannabiksen riskeihin yhä lievemmin. Myös kannabiksen kokeilu ja käyttö ovat lisääntyneet. Tiedot selviävät vuoden 2010 syksyllä tehdyn huumekyselyn tuloksista. Kannabista ainakin kerran kokeilleiden osuus kohosi nuorilla aikuisilla vuosien 2006 ja 2010 välillä 25 prosentista 36 prosenttiin. Aktiivisimmin kannabista käyttivät vuotiaat miehet. Heistä 44 prosenttia oli joskus kokeillut kannabista, 15 prosenttia käyttänyt sitä viimeksi kuluneen vuoden aikana ja 5 prosenttia viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Lähes puolet suomalaisista pitää kannabiskokeilujen riskejä vähäisinä. Nuorista aikuisista miehistä näin ajatteli kolme neljästä eli 75 prosenttia. Myös suhtautuminen kannabiksen säännöllisen käytön riskeihin on lieventynyt viime vuosina. Pekka Hakkarainen, Leena Metso & Mikko Salasuo: Hamppuikäpolvi, sekakäyttö ja doping Vuoden 2010 huumekyselyn tuloksia. Yhteiskuntapolitiikka 4/2011. tiimi 3/2011

5 Aikuissosiaalityön asiakkaat eivät tiedä oikeuksistaan Psykoterapeutteja ei riitä joka kuntaan Aikuissosiaalityön asi akkaat eivät ole tietoisia omista oikeuksistaan. Myöskään palvelujärjestelmä ei tuo niitä esille. Sosiaalityön palvelukulttuuri ei tue asiakaslähtöisyyttä. Sosiaalityöntekijöillä ei ole aina mahdollisuutta tehdä työtään eettisten arvojen mukaisesti. He joutuvat työskentelemään ristiriitaisten odotusten kentässä: samanaikaisesti heiltä odotetaan niin säästöjä kuin asiakkaan asioiden laittamista kuntoon. Tiedot käyvät esille Tuija Nummelan sosiaalityön alaan kuuluvasta väitöstutkimuksesta. Sen aineisto on koottu päätoimisilta sosiaaliasiamiehiltä ja sosiaalityöntekijöiltä sekä aikuissosiaalityön asiakkailta. Tuija Nummela: Asiakkaan asema ja oikeuksien toteutuminen aikuissosiaalityössä. Itä-Suomen yliopisto Alueelliset erot psykoterapeuttien ja psykoterapiapalveluiden jakautumisessa ovat Suomessa suuria. Väestömäärään suhteutettuna psykoterapiapalveluja on tarjolla eniten Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella ja vähiten Satakunnassa ja Lapissa. Tieto perustuu Kelan tutkimusosaston ja Kuntoutussäätiön syksyllä 2009 tekemään kyselytutkimukseen, joka kohdistettiin Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran terveydenhuollon ammattihenkilöiden Terhikki-keskusrekisteriin merkityille psykoterapeuteille. Jukka Valkonen ym.: Psykoterapeutit Suomessa. Psykoterapiapalvelut ja niiden järjestäminen. Kela Myös internetissä: kaija savola KESÄJUOMINEN HUOLETTI JOKA VIIDETTÄ Kesäjuominen aiheuttaa huolta isolle joukolle ihmisiä, käy ilmi lääkeyhtiö Actavis Oy:n tilaamasta kyselystä. Kysely tehtiin kesällä 2011 Terve.fi-sivustoilla. Vastaajia oli 1 482, joista 87 prosenttia oli naisia. Huolettaako jonkun perheesi jäsenen alkoholinkulutus kesän aikana, kysyttiin kyselyssä. Kyllä, vastasi 22 prosenttia vastaajista. Vastaajista 18 prosenttia arveli, että jonkun perheenjäsenen hyvinvointi kärsii liiallisen juomisen takia kesän aikana. Ihmiset näyttävät tietävän hyvin, mistä saa apua alkoholiongelmiin. Vastanneista 51 prosenttia kertoi ja 39 prosenttia uskoi tietävänsä, mistä apua haetaan. Kesä vaikuttaa alkoholinkäyttöön, arvelee Helsingin pohjoisen A-klinikan ja nuorisoaseman päihdelääkäri, Attendo MedOnen aluepäällikkö Katja-Anneli Wathén. Jos on taipumus juoda vapaapäivinä, kesälomalla alkoholia varmasti käytetään enemmän. Myös katkaisuhoitoon on kesäaikaan paljon hakijoita. Entistä enemmän katkolle hakeutuu työssäkäyviä perheellisiä ja jopa suoraan lentokentältä etelänmatkan jälkeen. Osa ruuhkasta voi tosin selittyä sillä, että päihdehoidon tarjonta on vähäisempää kesäisin. tiimi 4/2011

6 JANNE TAKALA & MINNA ILVA Kuva: RODEO Nuoret toivovat aikuisilta Humalajuominen ei kuulu kotiin. Ikävintä vanhempien alkoholinkäyttö on, kun lipsutaan sovitusta ja luvatusta. Mukavimmillaan vanhempi on selvin päin. Juhlatilanteissa aikuinen saa ottaa alkoholia. KOHTUULLISTA JUOMATAPAA tiimi 4/2011

7 Tätä mieltä on suomalainen nuori. A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus kysyi vuotiailta nuorilta näkemyksiä aikuisten alkoholinkäytöstä ja suomalaisesta alkoholikulttuurista kesällä Lisäksi kyselyssä tiedusteltiin nuorten kokemuksia omien vanhempien juomisen aiheuttamista haitoista. Tutkimus oli kansainvälisestikin merkittävä, sillä aihepiiriä on aiemmin tutkittu lapsuuttaan muisteleviin aikuisiin tai valikoituneeseen nuorisojoukkoon kohdistetuilla kyselyillä. Nyt tarjolla on ensi kertaa koko nuorison kokemuksia edustava tutkimus vanhempien juomisen vaikutuksista. Kyselyn tulokset osoittavat, että nuoret kannattavat muutosta: vanhemmilta toivotaan kohtuullista, juhlatilanteisiin painottuvaa juomatapaa. Nuoret eivät pidä suomalaisten humalahakuisesta juomatavasta ja humaltumista ihannoivasta puhetyylistä. Tv-ohjelmien ja mainosten tarjoama kuva alkoholin vaikutuksista ei ole nuorten mielestä totuudenmukainen. Aikuisten pitäisi ymmärtää, kuinka iso rooli heillä on esikuvana lapselle kaikessa, myös alkoholin käytössä. tiimi 4/2011 Humalajuominen ei kuulu kotiin Selkeästi suurin osa (82 %) kyselyn vuotiaista vastaajista hyväksyy aikuisilta kohtuullisen alkoholinkäytön. Sen sijaan humalajuominen ei nuorten mielestä kuulu kotiin. Tätä mieltä oli 80 prosenttia vastaajista. Vanhempien alkoholinkäyttö on nuorten mielestä ikävintä, jos kodin asioiden hoito kärsii eikä lupauksista pidetä kiinni. Mukavimmillaan vanhemmat ovat selvin päin. Valtaosa nuorista, noin yhdeksän kymmenestä, kuitenkin hyväksyy vanhempiensa alkoholinkäytön juhlatilanteissa. Vastauksista välittyy vahva viesti, ettei vanhemman alkoholinkäyttö ole nuoren hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta lainkaan marginaalinen seikka. Avovastauksissa nousi toistuvasti esiin, etteivät vanhemmat ymmärrä, että heidän persoonallisuutensa muuttuminen alkoholin nauttimisen myötä voi ahdistaa nuorta. Nuoret uskovat vanhempien juomatavan vaikuttavan myös lasten alkoholiasenteisiin ja juomatapaan aikuisena. Mikäli aikuiset joisivat nuorten toivomalla hillityllä ja hallitulla tyylillä, tuo mahdollinen vaikutus voisi olla pelkästään myönteinen asia. Vanhemmat vaikuttavat nuoriin myös puheillaan: vastaajista 84 prosenttia katsoo, että vanhempien tulisi kertoa nuorille faktatietoa alkoholinkäytön vaikutuksista. Toisaalta nuoret esittivät kyselyssä myös epäilyksensä siitä, onko aikuisilla riittävästi tietoa alkoholinkäytön ja päihtymyksen vaikutuksista. Huomattavasti harvempi toivoo vanhempien kertovan omista juomiskokemuksistaan. Kenties vanhemman ei haluta heittäytyvän liian toverilliseksi asiassa. Kasvattajien ja asiantuntijoiden puheissa usein rinnastetaan alkoholin maistattaminen kotioloissa ja alkoholin hakeminen lapselle. Nuoret eivät koe asiaa samalla tavoin, ainakaan jos maistattaminen on asiaa kysyttäessä kehystetty hyväksi tavaksi opettaa hillittyä alkoholinkäyttöä ja hakeminen keinoksi kontrolloida nuoren alkoholinkäytön määrää. Nuorista 46 prosenttia on vähintään jokseenkin sitä mieltä, että alkoholijuomia pitäisi saada maistaa kotona, jotta lapsi tai nuori oppisi käyttämään alkoholia oikein. Sen sijaan vain 14 prosenttia vastaajista pitää järkevänä hakea yläasteikäiselle juomia valvomistarkoituksessa. Haittoja aiheutuu joka neljännelle nuorelle Aikuisten alkoholinkäyttöön suhtaudutaan sallivimmin silloin, kun se on kohtuullista tai liittyy juhlatilanteisiin. Humaltumista ei hyväksytä, eikä alkoholinkäyttö ole useimpien mielestä aikuisen yksityisasia, varsinkaan jos hänellä lapsia. Huomattava osa kyselyyn vastanneista kertoo vanhempien juomisen myös aiheuttavan esimerkiksi häpeää (29 %) ja inhoa (26 %). Myönteiset vaikutukset ovat selvästi harvinaisempia. Varsinaisia haittoja kodin aikuisten päihteidenkäytöstä kertoo kokeneensa 26 prosenttia nuorista, mikä on korkeampi osuus kuin aikuisille tehdyissä kyselyissä (21 % vuonna 2004 ja 23 % vuonna 2009). Suomalaisnuorista oli kotonaan kokenut haittoja usein 2 prosenttia ja joskus 24 prosenttia. Nuori voi siis kokea satunnaisenkin alkoholinkäytön seuraukset haitallisiksi. Tarkennettaessa kenen tai keiden alkoholinkäytöstä haittoja on aiheutunut, selvästi yleisimmin on vastattu isä (78 %) ja seuraavaksi yleisimmin äiti (34 %). Myös äidin puoliso oli melko tavallinen haittojen aiheuttaja. Vanhempien tuttavan juomisesta oli kotonaan kokenut haittoja yllättäen peräti 10 prosenttia kaikista haittoja kokeneista. Yleisimpiä vanhempien juomisen aiheuttamia haittoja (kuvio 1) ovat kyselyn mukaan perheriidat (53 %), häpeä vanhemmista (49 %) ja ahdistus (38 %). Tytöt kokevat poikia yleisemmin ahdistusta ja pelkoa juovaa vanhempaa kohtaan. Vanhempien juomisesta haittoja kokeneista yli neljännes on joutunut salailemaan vanhempien juomista. Melkein yhtä tavallista on joutua huolehtimaan päihtyneestä vanhemmasta. Moni jättää myös kavereita kutsumatta kotiin vanhempien juomisen vuoksi. Tulevaisuuden suhteen nuoria huolettaa vanhempien päihteidenkäytön vaikutus heidän terveyteen-

8 kuvio 1. Mitä kokemasi haitat ovat olleet? (%) Kuvio 1. Mitä kokemasi haitat ovat olleet? (%) (kysyttiin aikuisten alkoholinkäytöstä kotona haittoja kokeneilta) (kysyttiin aikuisten alkoholinkäytöstä kotona haittoja kokeneilta) perheriitoja häpeä vanhemmista ahdistus luottamukseni vanhempiin on kärsinyt minulle tehtyjä lupauksia on petetty pelkoa juovaa vanhempaa kohtaan unen puute kodin rahavaikeudet perhe on hajonnut pahoinpitelyn tai väkivallan näkeminen rumat puheet ja epäsopivat ehdotukset sisaruksille aiheutuneet ongelmat vanhemmat eivät huolehdi riittävästi koulunkäynti on kärsinyt vanhemman sairaus tai kuolema muuta väkivallan tai pahoinpitelyn kohteeksi joutuminen kiusatuksi tuleminen olen jäänyt ilman tarvitsemiani tavaroita, esim. vaatteita epämukavan koskettelun kohteeksi joutuminen sä ja elinikäänsä. Vanhemman joutuminen onnettomuuteen pelottaa jopa kolmannesta vanhempien juomisesta kärsineistä vuotiaista. Aikuisen alkoholinkäytöstä johtuvaa ahdistusta lievitetään yleisimmin kavereita tapaamalla, musiikkia kuuntelemalla ja varsinkin pojat netissä surffaamalla. Nuorten selviytymisstrategiat ovat moninaisia: yksi pakenee juomistilanteita, toinen kokee helpotusta kavereiden seurassa ja jollekin tunneperäinen uppoutuminen esimerkiksi musiikkiin on tärkeää. Eiköhän jokaisen nuoren tulisi itse tajuta, että ei ne asiat parane yksinään miettimällä. Itseäni auttoi aikana paljon se, että avasin suuni ja keskustelin asiasta. Mikä auttaa nuorta? Aikuinen kuuntelija löytyy useimmiten ydinperheen piiristä. Myös aiemman tutkimuksen mukaan selvän vanhemman toiminta on nuoren kasvun kannalta tärkeä suojaava tekijä. Neljännes haittoja kokeneista nuorista ei kuitenkaan ole halunnut puhua tunteistaan kenellekään aikuiselle. Erityisen hankalalta vaikuttaisi niiden nuorten elämäntilanne, joiden kotona ei asu sellaista vanhempaa, jonka kanssa keskustelua aiheesta voi käydä. Näiden nuorten kannalta olisi toivottavaa, että tarjolla olisi riittävästi aihepiirin tukipalveluja. Tärkeää olisi, että nuoria usein kohtaavat ammattilaiset, kuten opettajat ja nuorisotyöntekijät, hallitsisivat perustiedot kodin päihteidenkäytön vaikutuksista ja tietäisivät, miten vaikeassa kotitilanteessa elävää nuorta voi tukea. Aikuisten alkoholinkäytöstä haittoja kokeneiden nuorten elämää helpottaisi yleisimmin riitelyn ja tappelun loppuminen (22 % on tätä mieltä: tytöistä 28 %, pojista 14 %), kotoa pois pääseminen silloin, kun siellä on vaikeaa (20 %: tytöistä 30 % ja pojista 8 %) sekä se, että saisi viettää enemmän aikaa tai harrastaa enemmän vanhempien kanssa. Palvelujärjestelmä voisi nykyistä paremmin tukea nuorta, jonka kotona liiallinen juominen on tavallista. Nuoret kirjoittivat kyselyyn toivovansa esimerkiksi paikkoja, joihin voi mennä pahoina päivinä. Tuen saamisen ja hetkellisen rauhan paikka voi löytyä myös netistä, jonne nuoret toivovat paitsi kanavia vertaistuen saamiseen, myös osaavia aikuisia. Nuorten mielestä on tärkeää, että aikuisia on helposti tavoitettavissa keskusteluavuksi. Nuoret kertovat palveluihin liittyvistä toiveistaan hyvin asiantuntijamaisella tavalla. Tarjolle toivotaan esimerkiksi sellaisia palveluita, joihin hakeutuessaan nuori ei leimautuisi heikoksi, kuten yksi vastaaja luonnehti. Nuoret toivovat alkoholikulttuurin muutosta Kyselyssä myös testattiin nuorten suomalaista alkoholikulttuuria koskevia asenteita. Koska varsin nuorelta vastaajajoukolta haluttiin tiedustella kohtalaisen abstrakteja asioita, kulttuuria koskevat kysymykset puettiin väittämiksi (kuvio 2). tiimi 4/2011

9 kuvio Kuvio 2. Mitä 2. ajattelet Mitä ajattelet suomalaisten suomalaisten alkoholiasenteista? (%) alkoholiasenteista? (%) 5: täysin samaa mieltä 4: jokseenkin samaa mieltä 3: ei samaa eikä eri mieltä 2: jokseenkin eri mieltä 1: täysin eri mieltä Ei osaa sanoa Alkoholista kieltäytymistään joutuu perustelemaan Ryyppäysjuttuja pidetään liiankin hauskoina Humaltumista ihannoidaan maassamme liikaa Julkisilla paikoilla näkee liian usein humalaisia Suhtautuminen alkoholiin on järkevää (n=841) Aikuisille pitäisi pitää luentoja siitä, mitä kaikkia haittavaikutuksia alkoholin käytöstä on heille ja lapsille. Kaksi kolmesta nuoresta on sitä mieltä, että ryyppäysjuttuja pidetään liiankin hauskoina. Lähes sama osuus toivoo, ettei niin usein näkisi humalaisia julkisilla paikoilla. Suurin osa kokee myös, että humaltumista ihannoidaan liikaa. Selvästi yli puolet nuorista on havainnut, että alkoholista kieltäytymistä joutuu Suomessa perustelemaan. Lukua voi pitää hyvin korkeana alaikäisten nuorten kertomaksi. Vain viidennes vastaajista piti suomalaisten suhtautumista alkoholiin järkevänä. Kyselyssä haluttiin myös selvittää ajankohtaista aihetta, miten alkoholinkäyttö näkyy nuorten mielestä mediassa. Yli puolet oli sitä mieltä, että nuoret näkevät paljon alkoholimainontaa. Vajaa puolet kertoo nuorten näkevän alkoholimainontaa myös netissä. Nuorilta kuitenkin löytyy kaivattua mediakriittisyyttä: merkittävä osa nuorista on nimittäin sitä mieltä, että tv-ohjelmat ja mainokset eivät tarjoa oikeaa kuvaa alkoholinkäytön vaikutuksista. Nuorten toiveet ja ajatukset ovat olleet vaarassa jäädä syrjään julkisesta keskustelusta, jossa nuoria tarkastellaan usein erilaisten ilmiöiden ja tekijöiden, kuten suomalaisen humalahakuisen juomatavan tai tv-mainosten, tahdottomana kohteena. Nuorilla on mielipiteitä, joiden laajempi tutkiminen ja huomioiminen voisi avata myönteistä näkökulmaa usein toivottuun alkoholikulttuurimme muutokseen. Kyselyn toteutus Nuorten kyselyn toteutti Taloustutkimus Oy kesäkuussa Tutkimukseen haastateltiin nettilomakkeella 841 suomalaista vuotiasta nuorta siten, tiimi 4/2011 että tutkittavien joukko edusti koko Suomen väestöä mainitussa ikäryhmässä. Alle 15-vuotiaita haastateltiin vanhempien luvalla. Vanhemmat saivat tutustua kyselylomakkeeseen etukäteen. Kysely rahoitettiin Lasten seurassa -yhteistyöohjelmasta, joka jakaa Lasisen lapsuuden kanssa yhteisen tavoitteen tuoda lasten ja nuorten näkökulmaa aikuisten alkoholinkäytöstä käytävään keskusteluun. Lasten seurassa -ohjelmaa hallinnoi ja rahoittaa Alko. Yhteistyössä ovat A-klinikkasäätiön lisäksi mukana Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Suomen vanhempainliitto. Nuorten kysely jatkaa 25-vuotista Lasinen lapsuus -perinnettä luotettavan ja edustavan tiedon kartuttamisessa. Edelliset väestökyselyt toteutettiin vuosina 1994, 2004 ja Näissä keskityttiin kysymään aikuisväestöltä lapsuudenkodin alkoholinkäytöstä. Kyselyiden tulokset on luettavissa Lasisen lapsuuden verkkopalvelusta: lasinenlapsuus.fi. x LISÄÄ TIETOA NETISSÄ: lasinenlapsuus.fi: aihepiirin tietoa lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille. varjomaailma.fi: ohjausta ja vertaistukea nuorelle, jolla on huoli läheisen aikuisen alkoholinkäytöstä. lastenseurassa.fi: herättelee aikuisia pohtimaan, miltä alkoholinkäyttö näyttää lasten silmin. Janne Takala ja Minna Ilva työskentelevät A-klinikkasäätiön kehittämisosastolla Lasinen lapsuus -hankkeessa. Sitaatit ovat lainauksia kyselyyn vastanneiden nuorten vastauksista. Kommentoi: www. a-klinikka.fi/tiimi

10 Päihderiippuvuus ja rikosseuraamukset Kun päihdeongelma on keskeinen rikollista elämäntapaa ylläpitävä tekijä ja rangaistusajan tavoitteena on ohjata tuomittua kohti rikoksetonta elämää, päihdekäyttö on keskeinen haaste rikosseuraamusjärjestelmässä. ULLA KNUUTI x [email protected] Päihteiden kanssa ongelmiin joutuneita ihmisiä rikosseuraamusjärjestelmässä riittää. Vangeista noin 80 prosentilla on päihdeongelma ja yhdyskuntaseuraamuksiin tuomituista yli puolet arvioidaan päihteiden ongelmakäyttäjiksi. Rikosseuraamuslaitoksen tehtävänä on ensisijaisesti rangaistusten täytäntöönpano eikä kuntouttaminen. Kuitenkin päihdetyö on kehittynyt ja laajentunut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana rikosseuraamusalalla. Rangaistusten täytäntöönpanon aika tarjoaa tilaisuuden pysähtyä ja miettiä ratkaisukeinoja päihdeongelmaan. Yhdyskuntaseuraamuksen ja vankeuden aikaisen sekä sen jälkeisen päihdekuntoutuksen tulee olla eri osapuolten yhdessä suunnittelemaa ja toteuttamaa sekä ammattieettiset periaatteet täyttävää. Toimintojen kehittämisen tiellä on kuitenkin ollut monenlaisia kysymyksiä. Mikä on rikosseuraamusalan tehtävä rangaistusta suorittavien päihdeongelman hoidossa? Miten vankila, jonne rangaistusta tuomitaan suorittamaan, voi olla samanaikaisesti ihmistä motivoiva ja voimaannuttava? Vankiloiden resurssit ovat niukat, ja päihdetyön tarve on väistämättä moninkertainen tarjontaan nähden. TIINA LAITINEN 10 tiimi 4/2011

11 Tulevaisuudessa rikosseuraamusalalla pyritään käyttämään sellaisia päihdeongelmaisten kuntoutusmuotoja, jotka ovat asiantuntevia, laadukkaita ja kohtalaisen kattavia. Näitä erityisesti vankilan ulkopuolella olevia työmuotoja pyritään viemään vankiloihin nykyistä enemmän. Rinnakkaisen järjestelmän ylläpitäminen on kallista, eikä Rikosseuraamuslaitoksen omaa kuntoutuskapasiteettia pystytä kasvattamaan ainakaan lähivuosina. Päihdeongelma ei estä yhdyskuntapalvelua Yhdyskuntaseuraamuksia ovat ehdollisesti rangaistujen nuorten valvonta, nuorisorangaistus, ehdonalaisesti vapautuneiden valvonta, yhdyskuntapalvelu ja uusi marraskuussa käyttöön tuleva valvontarangaistus. Nämä seuraamukset toimeenpannaan normaalin arkielämän piirissä. Toimeenpanossa on mukana viranomaisten lisäksi tavallisia kansalaisia palvelupaikkojen yhdyshenkilöinä ja apuvalvojina. Yhdyskuntaseuraamukset tarjoavat kuntoutumisen kannalta toimivammat olosuhteet kuin laitosrangaistukset, koska laitoksessa tuomitulla on vähemmän käytännön mahdollisuuksia toimia tilanteensa muuttamiseksi. Koska päihteiden ongelmakäyttö on yleistä yhdyskuntaseuraamuksiin tuomituilla, tuomion toimeenpanossa on keskeistä arvioida päihdepalvelujen tarvetta. Tässä Rikosseuraamuslaitos pyrkii verkostoitumaan paikallisten päihdepalvelujen tuottajien kanssa. Rangaistusta ei voi suorittaa päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena, mutta päihdeongelma ei sinällään ole este esimerkiksi yhdyskuntapalvelulle tai valvotulle koevapaudelle. Kohtalaisen vaikeastikin päihdeongelmaiset ihmiset pärjäävät, kun säännöt ovat selkeät ja tarvittavia tukimuotoja on saatavilla. Tämä edellyttää hyvää arviointia, motivointia sekä huolellista täytäntöönpanon suunnittelua. Rikosseuraamuslaitoksen tehtävänä on ensisijaisesti rangaistusten täytäntöönpano, ei kuntouttaminen. Rangaistusten täytäntöönpanon aika on kuitenkin hyvä paikka pysähtyä ja miettiä ratkaisukeinoja päihdeongelmaan. Rangaistusaika tarjoaa tilaisuuden pysähtyä. tiimi 4/2011 Vapauttamisesta varten tehdään suunnitelma Lainsäädäntö painottaa suunnitelmallista rangaistusten täytäntöönpanoa. Rangaistusajan tavoitteena on ohjata tuomittua kohti rikoksetonta elämää. Vankiloiden tehtäväksi jää ratkaista keinot, joilla rikoksetonta elämäntapaa edistäviin tavoitteisiin päästään. Päihdeongelman yleisyys on synnyttänyt tarpeen yhdistää rikosoikeudelliseen seuraamukseen päihderiippuvuuden hoitoa, joka onnistuessaan myös vähentää uusintarikollisuutta. Vapauttamisvaiheessa vanki sijoitetaan avoimeen vankilayksikköön tai suljetun vankilan mahdollisimman avoimelle osastolle. Siellä vangin vapauttamista valmistellaan tekemällä rangaistusajan suunnitelman osana oleva vapauttamissuunnitelma. Siinä kartoitetaan vangin elämäntilannetta, vapautumiseen liittyviä riskitekijöitä ja tuen tarvetta. Monilla tuen tarve on kokonaisvaltainen ja kohdentuu muun muassa asumiseen, raha-asioihin, koulutukseen, työllistymiseen, työkykyyn, terveydenhuoltoon, päihde- tai muuhun kuntoutukseen ja sosiaalisiin suhteisiin. Vapauttamisvaihe on tärkeä nivelvaihe, jossa vastuu työskentelystä vapautuvan kanssa siirtyy toisille viranomaisille. Vapautuvalle vangille annetaan aina vapauttamissuunnitelma. Suunnitelma annetaan vangin luvalla myös hänen asuin- tai kotikuntansa sosiaaliviranomaiselle kunnassa valmisteltavaa hoito-, huolto- tai kuntoutussuunnitelmaa varten tai muulle vapautuvan palvelu- tai kuntoutustarpeesta huolehtivalle organisaatiolle. Vapautuvan vangin kannalta on tärkeää, että viranomaisverkostot tietävät hänen tilanteestaan ja osaavat tukea vapautunutta vankia erilaisissa siviilielämään liittyvissä asioissa. Vankilat pyrkivät kehittämään mahdollisimman monipuolisia yhteistyöverkostoja, jotta vangin asioiden hoitaminen olisi sujuvaa ja ammattilaiset tuntisivat mahdollisimman hyvin toistensa työtä. Vangin kannalta on tärkeää, että hän on itse keskustellut henkilökohtaisesti siviilissä tulevaisuudessa kohtaamiensa viranomaisten kanssa. Valvottu koevapaus valmentaa vapauteen Erityisesti pitkäaikaisten ja moniongelmaisten vankien vapauttamisessa vuonna 2006 käyttöönotettu valvottu koevapaus on osoittautunut menestyksekkääksi. Valvottuun koevapauteen päästetty asuu kotonaan. Häneltä edellytetään päihteettömyyttä ja toimintasuunnitelman ja asetettujen ehtojen noudattamista. Koevapauteen päästetty on oikeutettu esimerkiksi sosiaalietuuksiin, työhallinnon palveluihin ja julkiseen terveydenhuoltoon. Häntä ei kohdella siinä vaiheessa enää vankina, vaikka hänellä on vielä vangin status. Tällä hetkellä koevapaudessa on noin 90 vankia päivittäin. Tavoitteena on edelleen laajentaa koevapauden käyttöä. Lainsäädännössä ei ole rajattu sitä, millaisia vankeja ensisijaisesti pyritään sijoittamaan valvottuun koevapauteen. Jokaisen vangin tilanne tulee arvioida yksilöllisesti. Mitään ryhmää ei siis lähtökohtaisesti aseteta valvotun koevapauden ulkopuolelle. Valvottuun koevapauteen voi päästä maksimissaan kuusi kuukautta ennen vapautumista. Koevapauksista yli 80 prosenttia suoritetaan onnistuneesti loppuun. 11

12 Miten laki rankaisee? Kun ihminen jää rikoksesta kiinni ja hänet tuomitaan syylliseksi tuomioistuimessa, mitä tapahtuu? Tuomittu joutuu kärsimään seuraamuksen. Suomessa on monenlaisia rikosseuraamuksia sakoista elinkautiseen vankeuteen. Seuraamusten kirjo on laajentunut vuosi vuodelta. SAKKO Sakko voidaan tuomita päiväsakkoina tai rikesakkona. YHDYSKUNTASEURAAMUKSET Yhdyskuntaseuraamukset suoritetaan rangaistuslaitosten ulkopuolella. Ehdollisesti rangaistujen nuorten valvonta: käytetään ehdollisen vankeuden tehosteena, sisältää es imerkiksi keskusteluja ja tehtäviä Nuorisorangaistus: erityinen alle 18-vuotiaille tarkoitettu rangaistus, koostuu valvonnasta, sosiaalista toimintakykyä edistävistä tehtävistä ja ohjelmista sekä perehtymisestä työelämään ja työhön Yhdyskuntapalvelu: valvonnan alaisena tehtävää palkatonta työtä Valvontarangaistus: tuomitun kotonaan tai siihen verrattavassa paikassa suorittama tuomio, valvonta suoritetaan teknisin laittein, otetaan käyttöön marraskuussa 2011 Ehdonalaisesti vapautuneiden valvonta: ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittu vanki voidaan vapauttaa ehdonalaisesti suorittamaan loppuosa rangaistuksesta vapaudessa, tällöin hänet voidaan määrätä valvontaan Valvottu koevapaus: vanki asuu kotonaan valmentautuen vapauteen, valvottuun koevapauteen voi päästä enintään kuusi kuukautta ennen vapautumista Vangeista noin 80 prosentilla on päihdeongelma. Tulossa uusi seuraamus: valvontarangaistus Marraskuussa käyttöön otettava valvontarangaistus sijoittuu ankaruudeltaan yhdyskuntapalvelun ja ehdottoman vankeuden väliin. Sillä korvataan osa lyhyistä, ehdottomista vankeusrangaistuksista ja se voidaan tuomita enintään kuuden kuukauden mittaisena. Valvontarangaistuksessa tuomittu suorittaa tuomionsa kotonaan tai siihen verrattavissa olevassa paikassa, kuten asumispalvelutalossa tai päihdehuollon laitoksessa, jossa häntä valvotaan teknisin laittein. Valvontarangaistus edellyttää lisäksi tuomitun läheisten suostumusta sekä hänen asuntonsa soveltuvuutta täytäntöönpanoon. Valvontarangaistukseen tuomitulla on monia velvoitteita. Hänen on sitouduttava muun muassa jatkuvaan valvontaan ja päihteettömyyteen sekä osallistuttava erilaisiin kuntouttaviin toimintoihin. Laitoskuntoutukseen pääsy hankalaa Rangaistusten täytäntöönpanon aika on usein varsin lyhyt aika ihmisen elämässä, joten tuloksekkaan työn saavuttamiseksi vaaditaan kiinteää yhteistyötä rikosseuraamusalan ulkopuolisten tahojen kanssa. Rikosseuraamuslaitoksella, kunnilla ja päihdealan järjestöillä on osavastuu rikostaustaisten henkilöiden päihdekuntoutuksesta, mutta kokonaisvastuuta ei ole kenelläkään. Erimielisyydet kustannus- ja järjestämisvastuusta eivät kuitenkaan saisi vaikeuttaa vankien mahdollisuuksia päästä tarpeenmukaiseen kuntoutukseen. Jo useamman vuoden ajan on ollut mahdollista, että vanki voidaan sijoittaa vankeusajan lopussa ulkopuoliseen päihdehuollon laitokseen. Maksajan puuttuessa tätä mahdollisuutta on käytetty minimaalisesti. x Ulla Knuuti työskentelee erityisasiantuntijana Rikosseuraamuslaitoksessa. VANKEUSRANGAISTUKSET Vankeusrangaistukset suoritetaan joko avovankiloissa tai suljetuissa vankiloissa. Tutkintavankeus: ei ole rangaistus, vaan esitutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana toteutettava pakkokeino Vankeusrangaistus: tuomitaan joko määräaikaisena tai elinkautisena Ehdollinen vankeus: enintään kahden vuoden pituin en vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, ohessa voidaan tuomita sakkoa tai yhdyskuntapalvelua Kuva vuonna 2007 toimintansa lopettaneesta Turun keskusvankilasta eli Kakolasta. 12 tiimi 4/2011

13 JUKKA HEINONEN heinonen VIPPAA MULLE VIITONEN Pikavippejä voi hienosti kutsua uusiksi innovatiivisiksi rahoitusinstrumenteiksi. Raadollisemmin tulkiten ne syntyivät tyhjiöön, joka muodostui pankkien lopettaessa vanhan kunnon vekselilainaamisensa. Vekseleistä ne luopuivat pyrkiessään pääsemään muutenkin eroon konttoreissa ramppaavista asiakkaista. Hehän tuovat kuuluisan toteamuksen mukaan vain hiekkaa pankkisalien lattioille. Ketterät bisnesmiehet huomasivat tässä oivan markkinaraon. Toiminnassa on nyt noin 70 pikavippifirmaa. Hajanaisten tietojen valossa ne näyttävät tekevän ihan kunnon tulosta. Pikavippejä nostettiin tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana kappaletta. Kasvua edellisvuoden vastaavaan aikaan oli 25 prosenttia. Pikavippi on kallista rahaa: niiden keskikorko on kuluttajansuojalain mukaisella tavalla laskettuna prosenttia. Valtakunnansyyttäjävirasto ihmetteli pari vuotta sitten moisia korkoja, ja pyysi keskusrikospoliisia selvittämään, josko kyseessä olisi koronkiskonta. KRP ei käynnistänyt tutkintaa vaan totesi että "pääoman käytöstä maksettavan hyvityksen määrä prosentti- tai euromääräisenä ei vaikuta kohtuuttomalta". Lainanantajien mielestä päätös oli objektiivinen ja ryhdikäs. Rahaa lainatessa ryhti voi kuitenkin painua kieroon. Viime vuonna maksuhäiriörekisterissä oli lähes suomalaista. Melkein joka kymmenes kadulla vastaantuleva työikäinen kansalainen on vailla luottotietoja. Pikavippien osuutta maksuhäiriöistä ei äkkiä saa selville, mutta kerta- ja tililuottojen osuus kokonaisuudesta on yli puolet. Elämä ilman luottotietoja muuttuu vaivalloiseksi, sillä vaikkapa vuokra-asunnon saaminen on lähes mahdotonta. Yleinen käsitys pikavipin ottajasta on, että kyseessä on kapakkailtaansa rahoittava nuori hölmöläinen. Heitä taatusti löytyy, mutta pikavippejä käytetään myös epätoivoisena yrityksenä välttää päälle jo muutoin kaatuvaa velkakatastrofia. tiimi 4/2011 Pikavippeihin liittyviin ongelmiin ei juuri ole reagoitu. Alkuvuodesta kuitenkin säädettiin, että lainoja ei saa nostaa yöaikaan. Markkinoinnissa on myös ilmoitettava luoton todellinen vuosikorko. Kaipa se esitteissä nyt mainitaankin, joskus kyllä aika pienellä fontilla. Luotonantajien tuli rekisteröityä kesäkuun alkuun mennessä. Rekisteriin pääseminen edellyttää, että luottoyrityksen johdolla ei ole rikollista taustaa, että heillä on riittävä ammattitaito ja että yritykset noudattavat hyvää luotonantotapaa. Hakemuksia taitaa olla vielä vireillä, mutta määräaikaan mennessä 61 vippifirmaa oli hyväksytty rekisteriin ja vain 3 hakemusta hylätty. Voi tehdä kaksi tulkintaa: toiminta on tosiaankin kaikki kriteerit täyttävää tai sitten kriteerit ovat olleet löysänpuoleisia. Pikavippi on lainanottajan ja lainanantajan välinen sopimus. Sopimuksista ja vähän tyhmemmistäkin sopimuksista on syytä pitää kiinni. Ennustettavasta elämänmenosta ei muuten tulisi mitään. Sopimuksen tekijöiden tulisi mielestäni kuitenkin olla suurin piirtein samanvertaisessa asemassa. Näin ei pikavippimaailmassa aina ole, vaan vippaaja voi olla pahasti alakynnessä. Hän saattaa yksinkertaisesti olla tietämätön sopimuksensa seurauksista tai hänen voimansa eivät jostain syystä riitä riittävän huolelliseen harkintaan. Toisena osapuolena on sitten rahoituksen ammattilainen, joka voi härskistikin kaupata tavaraansa. Elinkeinovapaus on länsimaisen talousjärjestelmän keskeisiä vapauksia, ja sitä on syytä vaalia. Mutta jotain rotia silläkin pitäisi olla. Julkisen vallan pitäisi luoda vapauksien rinnalle myös yksilöitä suojaavia rakenteita. x Sosiologi Jukka Heinonen työskentelee järjestöpäällikkönä Takuu-Säätiössä. Kommentoi: www. a-klinikka.fi/ tiimi 13

14 Kuinka puhua päihteistä VANHUKSEN KANSSA? Päihdetyössä vanhusten kanssa keskeistä on ikäeettinen kunnioittaminen ja yhteistyö. SISKO SALO-CHYDENIUS x [email protected] Nykytiedon valossa vanhusten lisääntynyt ja monimuotoistunut päihdeongelma seuraa muun väestön alkoholinkäytön kasvua. Vaikka laissa ei ole ikärajoja, yli 67-vuotiaat eivät juurikaan käytännössä saa kuntien mielenterveys- ja päihdepalveluja puhumattakaan Kelan maksamasta kuntoutuksesta. Iäkkäältä henkilöltä kysytään harvoin alkoholinkäytöstä lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolla: esimerkiksi Marja Airan ja Ilka Haarnin tutkimuksessa haastatelluista alle puolella oli siitä kokemusta! Kuitenkin valtaosalla vanhuksista on jokin lääkitys, ja ei-toivotut yhteisvaikutukset alkoholin kanssa ovat mahdollisia. Miksi vanhusten päihdeongelmaa ei tunnisteta eikä hoideta? Usein tuodaan esiin ammattihenkilöstön kokemus, että heillä ei ole riittävää osaamista iäkkäiden monimutkaisten mielenterveys-, päihde- ja somaattisten ongelmien tunnistamiseksi ja hoitamiseksi. Yhteistyö eri ammattilaisten ja etenkin organisaatioiden välillä on vähäistä ja ongelmallista. Ohittamista selittänee osin resurssipula, mutta vaikuttavatko myös pessimistiset asenteet? Tarkastelen, miten ottaa päihteidenkäyttö puheeksi ikääntyvän ja vanhan ihmisen kanssa ikäeettisellä, ihmisen toimijuutta ja haavoittuvuutta huomioon ottavalla tavalla. Artikkelini perustuu A- klinikkasäätiön gerontologisen päihdetyön koulutuksen yhteisiin pohdintoihin. Paljonko on liikaa? Ikääntyminen, sairaudet ja lääkitys voivat tehdä alkoholinkäytöstä ongelmallista uudella, joskin yksilöllisellä tavalla. Ikääntyneet itse eivät välttämättä ole kovin hyvin selvillä alkoholinkäytön riskirajoista. He voivat juoda liikaa haitoista tietämättöminä. Riskirajat on määritelty terveille työikäisille. Yli 60-vuotiaalla riskikäytön rajana on kansainvälisten suositusten mukaan 4 Audit-pistettä, kun se työikäisillä on 8 pistettä. Suomalainen päihteidenkäytön riskiraja terveillä ilman pysyväislääkitystä olevilla yli 65-vuotiailla naisilla ja miehillä on korkeintaan 7 annosta viikossa. Kerralla ei saisi kerralla juoda kahta annosta enempää. Kahdeksan annosta viikossa tai enemmän on suurkulutusta. Myös vanha ihminen suuntautuu tulevaisuuteen Ikääntyneiden päihteidenkäyttöä tarkastellaan usein kapean kaksoislinssin kautta, jonka nimettyinä ongelmina ovat päihteidenkäyttö ja lisääntyvä raihnaisuus. Vanhuksen kokonaistilanne on kartoitettava ja hoivan ja avun tarve arvioitava. Tärkeää on selvittää myös kipu ja muut somaattiset oireet, kuten univaikeudet. Vanhan ihmisen kohtaamiseen tarvitaan muutakin kuin ongelmien kartoitusta: on autettava ihmistä löytämään myös voimavaroja ja kiinnostuksen kohteita ja tuettava hänen vielä käytössä olevaa toimintakykyään. Yhteinen pohdinta siitä, mitä tehdä päihteidenkäytön sijaan, on hyödyllistä. Iloa ja tyydytystä tuottava toiminta vahvistaa ihmisen pystyvyyden ja selviämisen kokemusta. Erilaisella toiminnalla, esimerkiksi muistelemisella, laulamisella, kirjoittamisella ja maalaamisella, on mahdollista työstää iloa ja surua, ja näin vaikuttaa hyvinvointiin ja mielialaan. Ihminen on vanhetessaankin oman elämänsä omistaja. Hän osaa, kykenee, haluaa, tahtoo, tuntee, voi ja hänen täytyy, vaikka jotkut osa-alueet kenties hiipuvat ja muuttuvat. Haavoittuvuus ulottuvuutena tunnustaa toimijuuden ja voimavarojen heikentymisen ja avuntarpeen lisääntymisen mutta painottaa samalla ihmisen omaa osallisuutta ja korostaa voima- Tuomitsematon suhtautuminen hälventää syyllisyyttä ja häpeää. 14 tiimi 4/2011

15 VÄLINEITÄ PUHEEKSIOTTOON Miten alkoholinkäyttö otetaan puheeksi ikäihmisen kanssa? Mahdollisia välineitä puheeksiottamiseen, päihteidenkäytön arviointiin, neuvontaan ja palveluohjaukseen tarjoavat muun muassa Audit-testi ja alkoholiohjelman julkaisema yli 65-vuotiaiden alkoholimittari. Välineitä löytää etenkin alkoholiohjelman nettisivuilta: > Aineistot ja julkaisut > Ammattilaisille: l Yli 65-vuotiaiden alkoholimittari l Yli 65-vuotiaiden alkoholi- ja voimavaramittarin käyttöopas l Otetaan selvää! Ikääntyminen, alkoholi ja lääkkeet -opas Audit-testin löytää esimerkiksi Päihdelinkkiverkkopalvelusta: varojen ja käytössä olevan toimijuuden laaja-alaista vahvistamista. Toimijuuden ja haavoittuvuuden perspektiivistä tarkasteltuna ihmisen osaaminen, voiminen, kykeneminen, haluaminen, täytyminen ja tunteminen voivat valottaa sitä, miksi asiakas ei halua apua tai ei motivoidu luopumaan päihteidenkäytöstä. Voi olla, että hän ei osaa lopettaa. Tällöin työntekijän tehtävä on antaa välineitä. Hän voi myös pelätä päihteidenkäytön lopettamista tai tuntea syvää syyllisyyttä ja häpeää siitä, ettei kykene lopettamaan. Silloin työntekijän tehtävänä on työstää näitä asioita asiakkaan kanssa. On keskeistä varmistaa apu, tuki ja hoiva silloinkin, kun asiakas ei halua tai kykene lopettamaan ongelmia tuottavaa päihteidenkäyttöä. tiimi 4/2011 Kuinka ottaa puheeksi? Iäkkäiden ihmisten suhde päihteisiin ja heidän päihteidenkäyttötapansa ovat yksilöllisiä, koska jokaisella on niistä oman elämänsä mittainen kokemus. Päihteidenkäytöstä kannattaa kysyä samalla, kun tarkastellaan muutakin päivittäin tapahtuvaa esimerkiksi ravitsemusta, liikuntaa ja lääkitystä. Tämä voi olla luonteva ja neutraali tapa päästä kiinni liika-, riski- ja riippuvuuskäyttöön. Kun päihteiden ja lääkekäytön riskeistä keskustellaan, tarjotaan samalla tukea ja välineitä käytön hallitsemiseen tai lopettamiseen. Puheeksiottamisessa on hyvä muistaa motivoivan toimintatavan perusperiaatteet, itsemääräämisoikeus, ikäeettinen kunnioittaminen ja yhteistyö sekä arvostaa ihmisen elämänkokemusta ja -tilannetta. Motivoivan lähestymistavan mukaan ihminen nähdään oman elämänsä, elämäntilanteensa ja -tapojensa asiantuntijana, joka tekee päätökset ajattelunsa ja toimintansa muuttamisesta. Työntekijän tehtävä on mahdollistaa ja antaa välineitä muutoksen tekemiseen ihmistä kunnioittavalla ja neutraalilla tavalla. Tuomitsematon puhuminen hälventää päihteisiin liittyvää syyllisyyttä ja häpeää. Muutoksen mahdollistamiseksi on hyvä selvittää ihmisen myönteiset ja kielteiset alkoholinkäytön kokemukset sekä alkoholinkäyttöön liittyvät käsitykset ja merkitykset. Erityisesti kivun tarkastelu on tärkeää. Hyödyllistä on kartoittaa elämäntilannetta laajemminkin ja pohtia, mikä muu kuin päihde kenties helpottaa oloa. On hyödyllistä suunnitella ajankäyttöä ja rakentaa päivä- ja viikko-ohjelma, johon kirjataan suoritettavat asiat ja mukavat ja voimaa antavat tapahtumat niin, että ne ovat tasapainossa ja antavat rytmiä elämään. x LÄHTEET: Marja Aira & Ilka Haarni: Iäkkäiden suhtautuminen alkoholin käytöstä kysymiseen. "Niitten kuuluu kysyä myös siitä viinasta, jos on aihetta." Suomen Lääkärilehti 7/2010. Peter Anderson & Emanuele Scafato: Alcohol and older people a public health perspective. Report for the Vintage Project Julkaisu myös internetissä. Minna Pietilä & Marja Saarenheimo: Ikäihmisten mielenterveys: Julkiset käsitykset, tavoitteet ja käytännöt. MielenMuutos-tutkimus- ja kehittämishanke, tutkimusraportti 1. Vanhustyön keskusliitto Aila Pikkarainen, Pertti Era & Rainer Grönlund: Gerontologinen kuntoutus. Julkaisu internetissä: Maria Viljanen: Mitä ikääntyneitten kanssa tehtävässä päihdetyössä tulisi ottaa huomioon? Gerontologia 1/2011. Anni Vilkko, Tommi Sulander, Elina Laitalainen & Harriet Finne-Soveri: Miten iäkkäät suomalaiset juovat? Teoksessa Pia Mäkelä, Heli Mustonen & Christoffer Tigerstedt (toim.): Suomi juo. Suomalaisten alkoholinkäyttö ja sen muutokset THL Julkaisu myös internetissä. TtM Sisko Salo-Chydenius työskentelee kehittämiskoordinaattorina A-klinikkasäätiön keskustoimistossa. 15

16 Teksti & kuvat: AULI SAUKKONEN x [email protected] Ulos roolista Työroolin taakse ei pidä linnoittautua vaan pyrkiä mahdollisimman tasavertaiseen vuorovaikutukseen asiakkaiden kanssa, tuumaa Hämeenlinnan A-klinikkatoimen kuntoutumisyhteisön yksikköjohtaja Jaakko Vesterberg. 16 tiimi 4/2011

17 tiimi 4/

18 Jaakko Vesterberg motivoituu työssään ihmisistä. Hän pitää työnsä parhaana puolena asiakaskontakteja. Tärkeintä on vuorovaikutus, oli sitten kyse työstä asiakkaiden kanssa tai työntekijöiden tiimistä. Homma ei toimi, jos yksi osapuoli asiakaskeskusteluissa tyypillisesti työntekijä ja työtiimissä esimies hallitsee keskustelua, jakaa omia viisauksiaan ja antaa ohjeita. Ainakin itselle tulee sellaisessa tilanteessa ajatus, että onpa joutavaa pohdintaa. Ihan turhaa. Jos mitään ei heijastu takaisin tai siirry toimintaan, hommassa ei ole mieltä. Jos ihminen saa tuottaa keskustelussa omaa, se myös luo tasavertaisuutta. Tasavertaisuutta tässä tavoitellaan. Huijaustahan se on, koska tällaisessa asetelmassa työntekijä ja asiakas eivät pääse koskaan samalle tasolle. Mutta ainakin vuorovaikutuksen pitäisi olla tasavertaista edes joskus, miettii Vesterberg ja virnistää. Se olisi aika mojovaa. Mielekkyys lähtee arjesta Jaakko Vesterberg päätyi päihdetyöhön, koska hänen opettajansa sosiaalialan oppilaitoksessa tokaisi, että miksi menisit töihin päiväkotiin, siellä pärjää kuka vaan. Mene päihde- tai mielenterveyspuolelle. Vesterberg oli ollut työharjoittelussa päiväkodissa, tykännyt työstä ja ajatellut hakeutua sinne valmistuttuaan. Nyt hän on kiitollinen opettajalleen hyvästä neuvosta. Päivähoito on epäilemättä kaikkialla samanlaista, mutta päihdepuolella kirjoa riittää. Vesterberg meni suoraan koulunpenkiltä töihin Living Roomiin, joka on Hämeenlinnassa toimiva päivätoimintatyyppinen terveysneuvontapiste. Sieltä hän siirtyi kolmen vuoden päästä Hämeenlinnan A-klinikkatoimen kuntoutumisyhteisöön. Jaakko Vesterberg puhuu siitä, kuinka tärkeää on, että ihminen kokisi olevansa töissä itselleen oikeassa paikassa. Vain sitä kautta voi syntyä työn mielekkyys. Hän sanoo, että kuntoutumisyhteisössä hänen omakin käsityksensä työn mielekkyydestä oli aluksi hukassa. Sitten tuli oivallus: työ yhteisössä on sosiaalityötä eikä päihdehoitoa. Oivalluksen myötä työ alkoi näyttäytyä uudessa valossa ja hän alkoi pitää siitä. Vaikka tänne tullaan vapaaehtoisesti, meidän asiakkailta vaihtoehdot puuttuu. Jos me ollaan jollekin viimeinen vaihtoehto, en ymmärrä, miksi meidän pitäisi voimakkaasti muokata häntä joksikin ja olla hyvin vaativaisia. Jotenkin leppoisampaa on todeta, Jaakko Vesterberg päätyi päihdetyöhön suoraan koulunpenkiltä opettajansa ympäripuhumana. että tämä paikka on sulle ainoa mahdollisuus. Mutta me voisimme jotenkin sumplia niin, että pärjättäisiin keskenämme ja voisi olla joku päivä ihan lystiäkin. Nämä ihmiset ovat heikoilla ja siinä tilanteessa kaikki kiristäminen olisi hullua. Hän kuvailee kuntoutumisyhteisön asiakaskuntaa vähään tyytyväisiksi ihmisiksi. He eivät oikein edes uskalla toivoa elämältä kovin suuria. Asiat ovat hyvin, kun on katto pään päällä, lämmintä ja kuivaa, hyvää ruokaa ja muita ihmisiä ympärillä. Moni on tullut yhteisöön asunnottoman statuksella. Yhteisössä keskitytään paljolti arkisiin asioihin, ollaan asiakkaan ja yhteiskunnan välissä pikkuisen jelppimässä. Siitä työn mielekkyys lähtee, Vesterberg sanoo. Se on palkitsevaa jo sinänsä, vaikka kuntoutuksen sankaritarinoita ei tapahdu kovin usein. Niitäkin on, jotka sitoutuvat raittiuteen, ehkä hakevat apua itsehoitoryhmästä ja muuttavat omaan asuntoon. He ehkä ajattelevat, että eihän mun elämä ole tässä. Sitäkin löytyy, ja se on hyvä. Uusia tiloja odotetaan kuin kuuta nousevaa Kuntoutumisyhteisö toimii tällä hetkellä vanhassa rakennuksessa, joka on ollut alkujaan maatilan päärakennus. Sen yhteyteen on rakennettu asuntola luvulla. Tilat ovat huonokuntoisia ja vaikeakulkuisia, on portaita ja ahtautta. Huoneet ovat pääsääntöisesti 18 tiimi 4/2011

19 Haaste on, miten hoidat hommat niin, että asiakas voisi joskus jopa puhua sinulle asioistaan. Jaakko Vesterberg Työssä Yksikköjohtaja Hämeenlinnan A-klinikkatoimen kuntoutumisyhteisössä. Koulutus Sosiaalialan ohjaaja. Kotoisin Vammalasta. Työssäni palkitsee Vuorovaikutuksellisuus. Rakkain työkalu Kuunteleminen ja puhuminen. Myös huumorintajua pitää olla. Toteutumaton ammattihaave Minusta piti tulla lastentarhanopettaja ja piti mennä päiväkotiin töihin. Vapaalla Vietän aikaa lasten kanssa, liikun, kulutan musiikkia. Motto Tee asiat hyvin. Mutta sitten sanoisin niinkin, että jos et kerkiä, tee sinne päin. kahden hengen huoneita. Tilanne ei ole järin hyvä, sillä asiakkaat tulevat erilaisista elämäntilanteista ja asuvat yhteisössä pitkiäkin aikoja. Parempaa on luvassa. Kuntoutumisyhteisö muuttaa tällä tietoa loppuvuonna 2012 uusiin tiloihin Hämeenlinnan Kantolan kaupunginosaan. Uusi kuntoutumisyhteisö rakennetaan kymmenen A-klinikkatoimen tukiasunnon naapuritontille. Uusi kuntoutumisyhteisö koostuu erillisistä rivitaloasunnoista ja joistakin yhteistiloista. Uudet tilat mahdollistavat myös sen, että yhteisöä jaetaan pienemmiksi osayhteisöiksi asiakkaiden tarpeiden ja tavoitteiden mukaan. Tulossa on muun muassa viiden hengen yhteisö, jossa tarjotaan aktiivista kuntoutumista ja asumisvalmennusta. Kuntoutumisyhteisön tiimi 4/2011 henkilöstömäärä nousee muuton myötä nykyisestä kahdeksasta yhteentoista. Asiakaspaikkojen määrä kasvaa nykyisestä 22:sta 25:een. Uusi kuntoutumisyhteisö on nykyisen tavoin päihteetön. Alueella tai edes omassa asunnossa ei saa käyttää päihteitä. Jos joku tulee kaupungilta humalassa, tarjolla on selviämishuone, jossa humalan voi nukkua pois. Yhteisöstä ei joudu pois satunnaisen juomisen takia. Tilanne muuttuu, ellei päihdekäytössä tapahdu muutosta ja jos tuntuu siltä, ettei asumisesta ole kenellekään hyötyä. Kuitenkin voi sanoa, että päihteidenkäyttö vähenee kaikilla tänne tulevilla. Joillakin se jää kokonaan, käyttö vähenee tai raittiit jaksot pitenevät, Vesterberg summaa. Optimisti on oikeassa useammin Jaakko Vesterberg palaa vielä lempiteemaansa, vuorovaikutukseen. Haaste on, miten hoidat hommat niin, että asiakas voisi joskus jopa puhua sinulle asioistaan. Pakkoahan siihen ei ole. Haaste tekee työn mielenkiintoiseksi ja mielekkääksi, toki myös vaativaksi. Jos ihminen on sillä mielellä, ettei halua kertoa mitään asioistaan ja ajatuksistaan, homma on vähän kiikun kaakun: miksi hän sitten on täällä? Mitä tarvitaan vuorovaikutuksen mahdollistumiseen? Rakenteita, joilla luodaan tilaa ja mahdollisuuksia vuorovaikutukseen. Ymmärrystä asiakkaan tilannetta ja elämänpiiriä kohtaan. Luottamusta siihen, että asiat eivät jää vain puheiden tasolle, luettelee Vesterberg. Hän on sitä mieltä, että kuntoutumisyhteisön tyyppisessä työpaikassa ei kannata olla kovin virallinen ja väärällä tavalla ammattilainen. Leppoisuudella pääsee pidemmälle. Täällä ollaan päivittäin asiakkaiden kanssa samassa tilassa. Jos siinä yrität olla virallisempaa ja fiksumpaa kuin oletkaan, työ voi käydä raskaaksi. Myös optimismia kannattaa viljellä. Asiakkaalle epäedullinen historia on syytä sopivasti heittää pois mielestään, jotta ei synny kiusausta ennustaa tulevia tapahtumia sen kautta. Jos on hirveän pessimistinen, ennen pitkää on oikeassa. Sitten voi paukutella henkseleitä, että mitä minä sanoin. Mutta mikä järki siinä on? Optimistia pidetään tyhmänä ja naiivina, mutta hän on oikeassa todennäköisesti useampana päivänä kuin pessimisti. Hyvät jutut pitäisi ammentaa päivistä eikä isoista jutuista. x 19

20 Pitkäaikaisasunnottomuus VOIDAAN POISTAA Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa lähdetään siitä, että asuntoa ei tarvitse ansaita vaan se on ihmisen perusoikeus. JUHA KAAKINEN x [email protected] Kuvat: AULI SAUKKONEN Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa ( ) on mukana ne 10 kaupunkia, joissa ohjelman käynnistyessä oli eniten asunnottomia eli Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku, Lahti, Joensuu, Jyväskylä, Kuopio ja Oulu. Nämä kaupungit arvioivat ohjelman alkaessa vuonna 2008 pitkäaikaisasunnottomiensa määräksi noin Vähentämisohjelma on laaja kumppanuusohjelma, jonka toteutusta koordinoi ympäristöministeriö. Mukana ovat myös sosiaali- ja terveysministeriö, oikeusministeriö ja Rikosseuraamuslaitos. Keskeinen investointien rahoittaja on Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA. Merkittävä valtakunnallinen rahoittaja on ollut myös Raha-automaattiyhdistys, joka on rahoittanut sekä asuntojen hankintaa että järjestöjen kehittämishankkeita. Valtakunnallisista järjestöistä asunnottomien oman järjestön Vailla vakinaista asuntoa ry:n rooli on ollut erityisen merkityksellinen. Se on varmistanut asunnottomien osallisuuden ohjelman toteutuksessa. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman kokonaisrahoitus on runsaat 200 miljoonaa euroa, josta valtion osuus on 170 miljoonaa, kuntien yli 10 miljoonaa ja RAY:n osuus yli 20 miljoonaa euroa. Pääosa rahoituksesta on ollut ARA:n erityisryhmien investointiavustusta ja korkotuettua lainaa, jolla on rahoitettu uusien asumisyksiköiden rakentamista. Ratkaiseva merkitys ohjelman toteutumiselle on ollut sosiaali- ja terveysministeriön Kaste-rahoituksella, joka on kattanut puolet uusien tukihenkilöiden palkkauskustannuksista. Tämä noin 10 miljoonan kohdennettu rahoitus on merkinnyt historiallista läpimurtoa: asunnottomien palveluihin on palkattu kaikkiaan 205 uutta työntekijää. Asunto ensin -periaate Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman keskeinen lähtökohta on asunto ensin -periaate, ajatus asunnosta perusihmisoikeutena. Tämän näkemyksen mukaan asunto ei ole palkinto, joka pitää ansaita kuntoutumalla. Omassa hallinnassa oleva asunto oma yksityisyyden suoja luo edellytykset muiden ongelmien ratkaisulle. Alkujaan USA:sta liikkeelle lähtenyt malli yleistyy parhaillaan nopeaa vauhtia useissa Euroopan maissa. Suomalaisella asunto ensin -periaatteella on omat erityispiirteensä. Keskeistä suomalaisessa mallissa on asumisturva, joka perustuu omaan henkilökohtaiseen vuokrasopimukseen ei määräaikaiseen välivuokrasopimukseen, kuten monissa muissa maissa. Suomessa lähtökohtana on myös aina ennen 20 tiimi 4/2011

21 Asunto ensin -periaate sisältää ajatuksen asunnosta ihmisen perusoikeutena. asumisratkaisuja tehtävä palvelutarpeiden arviointi, jolla halutaan varmistaa riittävä asumisen tuki. Tällä ohjelmakaudella Suomessa on toteutettu useita keskitettyjä asumisyksikköjä, suurimpana Helsingin Diakonissalaitoksen Aurora-talo, jossa on kaikkiaan 125 asukasta. Keskitetyillä ratkaisuilla on haluttu varmistaa riittävän intensiivinen tuki eniten palveluja ja tukea tarvitseville asunnottomille. Asunto ensin -periaate korostaa omassa vuokraasunnossa asuvan asukkaan itsemääräämisoikeutta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että asukkailta ei voida edellyttää päihteettömyyttä. Päihteiden käytön salliminen on herättänyt paljon keskustelua. Se on tarkoittanut monelle toimijalle radikaalia muutosta aikaisempaan toimintatapaan. Kyse ei ole mitenkään mustavalkoisesta asiasta: asunto pelkästään ei ole hoito- tai terapiamuoto eikä se poista esimerkiksi päihdepalvelujen tarvetta. Päihteettömille asumisratkaisuille on edelleen kysyntää ja tarvetta. Ohjelman vaikutusta on kuitenkin nähtävissä useissa aiesopimuskaupungeissa päihdehuollon kuntouttavan laitoshoidon tarpeen vähenemisenä. Vähentämisohjelma on siten osaltaan ollut vahvistamassa päihdehuollon kehittymistä avohuoltopainotteiseksi. Samalla on vahvistunut selkeä tarve uusille päihdehuollon palvelumuodoille, kuten kotikuntoutukselle. Tähän haasteeseen päihdealan ammattilaiset ovat myös tarttuneet. Asunto ensin -periaate on ajattelutavan muutos suomalaisessa asunnottomuuden vähentämiseen tähtäävässä politiikassa, mutta se ei tarkoita, että kaikkia vanhoja toimivia ratkaisuja oltaisiin oikopäätä hylkäämässä. Asumisvaihtoehtojen määrä on varmuudella lisääntynyt ja tarjolla on nyt todellisia asumispolkuvaihtoehtoja. Portaittaisen kuntoutusmallin elementtejä säilyy kuitenkin pitkään olennaisena osana asunnottomien palveluja. Eroon asuntoloista Helmikuussa 2011 viimeinen Helsingin suurista asuntoloista, Pelastusarmeijan perinteikäs Alppikadun asuntola, sulki ovensa ja pääosa asukkaista muutti uusiin tiloihin Pitäjänmäen asumisyksikköön. Alppikadun asuntola on tarkoitus peruskorjata tehostetun tuen asumisyksiköksi usean muun asuntolan tavoin. tiimi 4/2011 Asuntoloiden muunto-ohjelma tähtää asuntolatyyppisen toiminnan lopettamiseen kokonaisuudessaan. Kyse ei ole pelkästään fyysisten puitteiden parantamisesta vaan koko toimintatavan muutoksesta. Pitäjänmäen asumisyksikkö on hyvä esimerkki uudesta ajattelu- ja toimintamallista. Siellä panostetaan vahvasti asukkaiden sosiaalisen kuntoutukseen luomalla työtoiminta- ja työllistymismahdollisuuksia ja samalla kehittämällä yksikön yhteisöllisyyttä. Asuntolat eivät ole tämän vuosituhannen ratkaisumalli asunnottomuuteen. Niiden avulla voidaan ehkä yrittää hallita ja pitää kurissa asunnottomuutta, mutta niillä ei poisteta asunnottomuutta. Asunnottomuuden poistaminen ei voi perustua asuntoloiden kaltaisiin tilapäisiin ja tilapäisyyttä ylläpitäviin rakenteisiin. Lähes uutta asuntoa Ohjelman keskeinen määrällinen tavoite on ollut puolittaa pitkäaikaisasunnottomuus ohjelmassa mukana olevissa kaupungeissa. Ohjelman käynnistyessä tavoitteeksi tuli toteuttaa kaikkiaan uutta asuntoa, tukiasuntoa tai palveluasuntoa. Tavoite ylittyy, sillä nyt käynnissä olevan ohjelman myötä saadaan kaikkiaan noin uutta asuntoa. Aiesopimusten mukaiset määrälliset tavoitteet näyttävät toteutuvan kaikissa kaupungeissa, mutta kehitys ei ole yhtenäistä. Myönteisintä muutos on ollut Tampereella, jossa pitkäaikaisasunnottomuuden vähenemisen myötä myös yleinen asunnottomuus on kääntynyt merkittävään laskuun. Tilastojen mukaisesta puolittamistavoitteesta jäädään selvimmin Turussa ja Oulussa. Ennaltaehkäisyä ja aktiivista kehittämistä Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman näkyvintä osaa on asuntojen rakentaminen. Kuitenkin ohjelma sisältää myös monipuolista ennaltaehkäisevää työtä, asumisneuvonnan kehittämistä jonka vaikuttavuudesta on saatu konkreettista näyttöä vapautuvien vankien asumispolkujen kehittämistä sekä valtakunnallisen nuorten tuetun asumisen monipuolisia tuotoksia. Kiinnostunut lukija löytää lisätietoja ja viitteitä näistäkin teemoista vähentämisohjelman teemasivuilta: Vähentämisohjelma on herättänyt runsaasti kansainvälistä mielenkiintoa, mistä hyvänä osoituksena on joulukuussa 2010 Helsingissä järjestetty ohjelman peer review -arviointi, mihin osallistui edustajia yhdeksästä Euroopan maasta. Asunnottomien palvelut elävät täl- 21

22 Asunnottomuutta ei poisteta asuntoloilla. lä hetkellä ennennäkemättömän aktiivisen kehittämisen myötätuulessa. Varmasti systemaattisinta työtä palvelujen sisällöllisessä kehittämisessä tehdään tällä hetkellä Soccan koordinoimassa Tekes-rahoitteisessa Nimi ovessa -hankkeessa. Tutkimusavusteisessa kehittämishankkeessa ovat mukana Helsingin, Espoon, Vantaan ja Tampereen kaupungit sekä Helsingin Diakonissalaitos, Silta-valmennus ry ja Vailla vakinaista asuntoa ry. Hankkeen kotisivuista www. asuntoensin.fi on hyvää vauhtia rakentumassa suomalaista asunnottomuutta ja asunnottomien palvelujen kehittämistä koskeva keskeinen tietopankki. Vain yksi tavoite Vähentämisohjelman konkreettiset tulokset ovat vakuuttaneet myös maan uuden hallituksen. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa todetaan, että pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa jatketaan ja mukana olevien kaupunkien kanssa tehdään aiesopimukset vuosille Hallitusohjelman mukaan ohjelmassa tarvittavien investointien ja tukipalvelujen rahoitus varmistetaan yhteistyössä ARA:n, sosiaali- ja terveysministeriön, RAY:n ja kaupunkien kanssa. Lisäksi hallitusohjelmassa todetaan, että nuorten asunnottomuuden ja syrjäytymisen ehkäisy otetaan yhdeksi painopistealueeksi. Talouden synkkenevistä pilvistä huolimatta vähentämisohjelman suhteen on siis aihetta olla optimistinen. Tulevan ohjelman päälinjat noudattavat pitkälti nykyisen ohjelman linjauksia. Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn tehostamiseen halutaan uusia keinoja, asumisratkaisuissa painopiste tulee asteittain siirtymään hajautettuun asuntokantaan ja erilaisiin joustavan ja liikkuvan tuen muotoihin. Poistamisohjelma tarvitsee tuekseen vahvoja yleisen asuntopolitiikan toimia sekä päihde- ja mielenterveyspalvelujen kohdentumisen uudelleenarviointia. Erityiskysymyksenä on jo vahvasti ollut esillä ensisuojien korvaaminen asumisen kriisi- ja arviointiyksiköillä, joissa ei muuteta pelkästään yksikön nimeä vaan myös niiden fyysisiä puitteita ja toimintafilosofiaa. Yksi on kuitenkin varmaa. Uudella ohjelmalla voi olla vain yksi tavoite: pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2015 mennessä. x Juha Kaakinen on Sosiaalikehitys Oy:n toimitusjohtaja ja työskentelee ohjelmajohtajana pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa. ASUNNOTTOMUUDEN POISTAMINEN ON KANNATTAVA INVESTOINTI Tampereen teknillisen yliopiston mittaritiimin tekemässä selvityksessä Härmälän tehostetun tukiasumisen yksiköstä vertailtiin aiemmin asunnottomina olleiden 15 asiakkaan palvelujen käyttöä ennen ja jälkeen tukiasumisen. Tehostetun tukiasumisen todettiin tuottavan vuositasolla noin euron säästöt kokonaiskustannuksissa. Yhtä asukasta kohti säästö oli keskimäärin noin euroa, mikä on yli 50 prosenttia asunnottomuuden aikaisista kokonaiskustannuksista. Suurin säästö syntyi sosiaali- ja terveydenhuollon laitospalvelujen eli päihde- ja sairaalapalvelujen käytön vähenemisestä. Härmälässä on kyse tehostetun tukiasumisen yksiköstä, mikä näkyy myös henkilöstömitoituksessa, yksikössä on viisi työntekijää 22 asukasta kohti. Palvelujen käytön vähenemisestä syntyvät säästöt kattavat käytännössä tehostetun tukiasumisen henkilöstön palkat. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin useissa amerikkalaisissa tutkimuksissa. Ulkomaisten tutkimusten perusteella voidaan myös arvioida, että asumisajan pidentyessä säästöt kasvavat. Samalla muut positiiviset vaikutukset vahvistuvat asukkaiden elämässä esimerkiksi päihteiden käytön vähenemisen ja työllistymisen myötä. x 22 tiimi 4/2011

23 KUKA ON PITKÄAIKAIS- ASUNNOTON Pitkäaikaisasunnottoman määritelmäksi on viime vuosina vakiintunut Asumisen rahoitusja kehittämiskeskus ARA:n tilastokatsauksissaan käyttämä määritelmä: Pitkäaikaisasunnottomalla tarkoitetaan henkilöä, jonka asunnottomuus on pitkittynyt tai uhkaa pitkittyä sosiaalisten tai terveydellisten syiden vuoksi yli vuoden mittaiseksi tai asunnottomuutta on esiintynyt toistuvasti viimeisen kolmen vuoden aikana. ARA:n viimeisimmän selvityksen mukaan koko maassa oli marraskuussa 2010 yhteensä yksinäistä asunnotonta, joista pitkäaikaisasunnottomia. Asunnottomuus keskittyy pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman aiesopimuskaupunkeihin, joissa oli yhteensä runsaat yksinäistä asunnotonta, heistä pitkäaikaisasunnottomia noin Pitkäaikaisasunnottomien arvioitu osuus kaikista asunnottomista on keskimäärin 40 prosenttia. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman toteutuksen yhteydessä on myös selvästi käynyt ilmi, että kuntien tilastoihin sisältyy odotettua enemmän sellaisia pitkäaikaisasunnottomia, joilla ei ole mitään erityistä tuen tarvetta. Heidän ainoa ongelmansa todella on asunnon puute. Suomalaisen asunnottomuuden erityispiirre on sukulaisten ja tuttavien luona tilapäisesti asuvien suuri osuus. Yksinäisistä asunnottomista heitä oli kaikkiaan noin Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma on tietoisesti kohdennettu myös niille ei-pitkäaikaisasunnottomille asunnottomille, jotka ovat eniten hoidon ja tuen tarpeessa esimerkiksi vaikeiden päihde- tai mielenterve ysongelmien vuoksi. x Päihdetapaukset lasketaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL tekee seitsemännen päihdetapauslaskennan tiistaina Laskennalla kerätään tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen päihde-ehtoisesta käytöstä, asiakaskunnan rakenteesta ja käytetyistä päihteistä. Laskentojen avulla voidaan muodostaa kuva päihteidenkäyttäjien palvelujärjestelmästä. Päihdetapauslaskennassa ollaan kiinnostuneita päihde-ehtoisista asioinneista, joilla tarkoitetaan, että palvelujen asiakas on päihteiden ongelmakäyttäjä ja/tai asiakas hakee apua päihtyneenä ja/tai asiakas hakee apua päihteiden kertakäyttöön liittyvän haitan vuoksi. Kysely suunnataan kaikille THL:n osoitetiedoissa oleville sosiaali- ja terveydenhuollon palveluyksiköille. Materiaali tulee postissa muutamaa viikkoa ennen laskentapäivää. Tieto kerätään lomakekyselyllä, ja lomakkeen täyttää hoitava työntekijä. Tiedot voi ilmoittaa tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös netin kautta osoitteessa Postitettavasta aineistosta löytyvät myös sähköiseen lomakkeeseen kirjautumiseen tarvittavat tunnukset. Päihdetapauslaskenta on erityisen tärkeä, sillä se on tällä hetkellä ainut tapa saada tietoa päihde-ehtoisten asiointien lukumäärästä erilaisia palveluja tarjoavissa yksiköissä. Koska laskenta tehdään neljän vuoden välein, se mahdollistaa palvelujärjestelmässä ja asiakaskunnassa tapahtuvien muutosten seuraamisen. Vuoden 2007 laskennassa kirjattiin reilut päihde-ehtoista asiointia. Yksiköiden aktiivinen osallistuminen tiedonkeruuseen on laskennan onnistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. x tiimi 4/

24 tutkittua Korvaushoidon kotiannokset ja väärinkäytön riski Työväline, jolla arvioidaan korvaushoitolääkkeen väärinkäyttöriskiä, voisi yhtenäistää kotiannosten määräämiseen liittyviä käytäntöjä. TUULI PITKÄNEN & KAARLO SIMOJOKI Opioidiriippuvaisten lääkkeellisessä korvaushoidossa potilas saa lääkkeensä lähtökohtaisesti päivittäin klinikalla. Siellä hän sulattaa lääkkeen kielen alla valvotusti. Potilaalle voidaan korvaushoitoasetuksen mukaan antaa lääkkeitä klinikalta tai apteekista kotiannoksina 1 8 päiväksi ja erityistilanteessa kahdeksi viikoksi. Kotiannosten tarkoituksena on helpottaa potilaiden arkea päivittäinen matkustaminen klinikalle hankaloittaa esimerkiksi työssäkäyntiä ja tukea kuntoutumista vastuuttamalla potilasta omasta lääkityksestään. Asetuksenkin mukaan potilaiden elämäntilanteen tulee lähtökohtaisesti olla vakaa, jotta kotiannoksia on turvallista antaa, sillä metadoni- ja buprenorfiinikotiannoksiin liittyy riskejä koskien niin potilaiden terveyttä kuin kuntoutumista. Huolena hoitopaikoissa kuitenkin usein on, että potilailla on osittain vanhasta tottumuksestakin taipumus jakaa annoksia toisten kanssa. Näin potilaan hoitoon tarkoitettu lääke saattaa joutua laittomasti puolisolle, tutulle tai myyntiin. Mikäli hoito ei ole tasapainossa, kotiin annettuja korvaushoitolääkkeitä saatetaan ottaa yhdessä muiden rauhoittavien lääkkeiden tai alkoholin kanssa. Yhteisvaikutusten seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Korvaushoitolääkkeitä saatetaan myös käyttää suonensisäisesti voimakkaamman vaikutuksen saamiseksi. On myös mahdollista, että lapset saavat käsiinsä huolimattomasti säilytettyjä kotilääkkeitä. Opioidikorvaushoidossa olevien potilaiden kotiannosten kohdalla etsitään hoitopaikoissa tasapainoa siinä, miten minimoida yksilöille ja yhteiskunnalle aiheutuvat riskit ja toisaalta tukea hoitomyönteisen potilaan tarvetta elää normaalia elämää. Suomessa ei ole korvaushoitolääkitystä koskevaa yhtenäistä ohjeistusta tai käytäntöjä. Käytännön hoitotyössä potilaiden oheiskäytön kontrollointi on ristiriidassa hoidossa tarvittavan luottamuksen rakentamisen kanssa. Vaikka kyseessä on tärkeä asia, Suomesta on puuttunut työkalu, jolla voisi järjestelmällisesti arvioida kotiannoslääkitykseen liittyvät riskit. Australiassa on tehty opioidien korvaushoidon toteutuksesta ohjeistus (Policy for maintenance pharmacotherapy for opioid dependence, 2006), johon on koottu ohjeita ja tietoa korvaushoitoa toteuttavan hoitohenkilöstön käyttöön. Ohjeistus sisältää myös konkreettisia työvälineitä, joista yksi on kotiannosten arvioinnin avuksi kehitetty lomake. Se sisältää 13 tilannekartoituskysymystä (taulukko). Arviointi on kolmeportainen kotiannoksen väärinkäytön riskitason mukaan (1=matala, 2=keskisuuri, 3=korkea). Ohjeistuksen mukaan potilaan kotiannoksia määrätessä tulisi käyttää sitä korkeinta valvonnan tasoa, mihin yksikin vastauksista sijoittuu. Jos riskitaso on edes yhden kysymyksen kohdalla 3 (korkea), kotiannoksia ei suositella ollenkaan. Jos riskitaso on 2 (keskisuuri), kotiannoksia suositellaan korkeintaan kolmeksi päiväksi kerrallaan. Potilaan tilannearviolomake on käännetty ja sovitettu Suomen oloihin. Sosiaalisairaalan tutkimusyksikkö testasi lomaketta ilman suosituksia valvonnan tasosta tarkoituksena selvittää, miten alkuperäisessä lomakkeessa ehdotetut valvonnan tasot vastaavat todellisuutta suomalaisessa hoidossa. Kotiannosten tarkoituksena on helpottaa potilaiden arkea. 24 tiimi 4/2011

25 Korvaushoitolääkkeen väärinkäytön riskiarviointilomakkeen sisältö 1. Yksilöajoilla käyminen/poissaolo 2. Virtsaseulojen antaminen pyydettäessä 3. Opioidien oheiskäyttö 4. Bentsodiatsepiinien käyttö (lääkitys sekä oheiskäyttö) 5. Alkoholin käyttö 6. Stimulanttien käyttö 7. Psyykkinen vointi 8. Somaattiset liitännäissairaudet 9. Asumismuodon vakiintuneisuus 10. Tuoreita pistosjälkiä 11. Lääkkeenjaosta poissaolo 12. Havaitut päihtymystilat tai tiedossa olevat yliannostukset 13. Huoli kotilääkityksen väärinkäytöstä tai myynnistä tiimi 4/2011 Potilaiden tilanteen kartoitus Neljän klinikan henkilökuntaa pyydettiin täyttämään tilannekartoituslomakkeet kaikista omista potilaistaan. Henkilökuntaa ei informoitu riskitasosta, vaan heitä pyydettiin ympyröimään sopivimpien vastausvaihtoehtojen numerot. Tilannekartoituslomake täytettiin yhteensä 167 potilaasta aikavälillä Heistä suurin osa (73 %) oli miehiä. Heidän korvaushoitonsa oli pääasiassa alkanut vuosina Hoitoon tullessaan he olivat keskimäärin 31,5-vuotiaita. Lomakkeen täyttämisen aikaan potilaista neljännes oli ollut hoidossa alle vuoden ja toinen neljännes alle kaksi vuotta. Korvaushoitolääkkeenä oli Suboxone (59 %), Subutex (6 %) ja Metadon (35 %). Yksittäisiä kysymyksiä tarkasteltaessa asiakkaiden tilanne näytti varsin hyvältä: kysymyksissä vain 1 10 prosentilla asiakkaista esiintyi korkeaan valvonnan tasoon hälyttäviä ongelmia. Ongelmat eivät siis kasaantuneet samoille asiakkaille, vaan kolmanneksella asiakkaista oli 1 7 vastausta korkealla riskitasolla. Kolmannes potilaista tuli luokitelluksi kaikissa kysymyksissä matalalle riskitasolle, joten heille suositus oli 4 7 kotiannosta viikossa. Todellisuudessa 54 prosenttia asiakkaista sai sen verran kotiannoksia. Korkeimpaan riskitasoon sijoittuneista potilaista alle puolet sai suosituksen mukaisen määrän kotilääkkeitä. Noin kymmenykselle olisi pitänyt antaa enemmän koti-annoksia ja lopuille yli 40 prosentille vähemmän. Ero suositellun ja toteutuneen kotilääkityksen välillä selittynee osittain sillä, että tutkimusaineistossa vajaa 15 prosenttia potilaista oli haittoja vähentävässä hoidossa, johon sisältyy vähemmän psykososiaalista kuntoutusta ja virtsaseuloja. Kysymykseksi jää, johtuvatko muut erot yksilölliseen hoitosuhteeseen perustuvista yksilöllisistä ratkaisuista vai lähinnä taloudellisista syistä, kuten henkilökunnan alimitoituksesta. Korvaushoitopotilaiden hoito on yksilöllistä Korvaushoitopotilaat ovat usein moniongelmaisia ja hoitotyö varsin vaativaa. Suomessa korvaushoitoa säätelevät asetukset, mutta liikkumavaraa jää vielä paljon ja käytännöt vaihtelevat eri puolella Suomea. Yleiset suositukset ja työkalut, kuten riskiarviointilomake, sekä yhteinen keskustelu on olennaista, jotta potilaat saavat yhdenvertaista kohtelua eri hoitopaikoissa. Yksilön kohdalla tärkeintä lienee kuitenkin luottamuksellinen hoitosuhde ja yksilöllisyyden ymmärtäminen ja siihen perustuva yksilöllinen hoitosuunnitelma. x Australiassa tehty ohjeistus opioidien korvaushoidon toteutuksesta myös internetissä: au/dpu/downloads/policy-opioid.pdf. FT Tuuli Pitkänen toimii vanhempana tutkijana Järvenpään sosiaalisairaalan tutkimusyksikössä ja ylilääkäri Kaarlo Simojoki Espoon A-klinikkatoimessa. TUTKITTUA-palstalla Järvenpään sosiaalisairaalan tutkimusyksikön työntekijät kertovat ajankohtaisista hankkeista ja aiheista. 25

26 simpura JUSSI SIMPURA x [email protected] PIHALLA JA ULKONA ELI LUMIUKON MUODONMUUTOS Maailma pyörii sellaista vauhtia, että poliitikot ovat ihan pihalla ja kansa ihan ulkona tai sitten toisin päin. Mutta keitä kaikkia siellä ulkona ja pihalla on? Ulkona kuin lintulauta ja pihalla kuin lumiukko tai aropupu, vaivaisukko, halkopino ja ilmalämpöpumppu? Katson yhtä esimerkkiä ihmiskunnasta. Ulkona on niin sanottu työvoimareservi, kuten kauniisti sanotaan. Siellä on työttömiä, perheenäitejä ja osatyökykyisiä, jotka tarvittaessa voitaisiin mobilisoida työvoimatavaraksi. Samalla voimme todeta, että reservissä olevat ovat usein myös osarikkaita uusi positiivinen nimi köyhille, jos nykyisin muodissa oleva pienituloisuus muuttuu liian negatiiviseksi käsitteeksi. Positiivisen puhetavan vaatimusten keskellä Osmo Soininvaara on joskus uskaltanut puhua myös epäkurantista työvoimasta, jonka työpanos ei käy kaupaksi, kun osaaminen, ahkeruus tai olemus eivät osu markkinarakoon ja tuottavuus jää alle normien. Osa on työvoimareservissä globaalin pääoman arvonlisäysprosessin heilahtelujen pakottamana, osa omasta halustaan. Osa on esimerkiksi siirrettyinä kotoisasta lähisuhteesta ulkoruokintaan, osa muuten vaan ulkoistettu. Ja osa on uloslyötyjä, kuten syrjäytyneitä on kutsuttu Ruotsissa. Reserviin voitaisiin laskea myös ne ikääntyneet eläkeläiset, jotka ovat elämänsä kunnossa vielä kolmannessa iässä. Pihalla olijoita on vähemmän kuin väkeä ulkona. Ulkona olemisessa on vielä häivähdys uljasta kärsimystä, mutta pihalla olemisessa on tarjolla etupäässä vain häpeää eläkkeellä olevia monitaitoisia pihamiehiä lukuun ottamatta. Pihalla ollaan, kun oma sisämaailma on pettänyt. Ulkona olevilla on vielä toivoa, kunhan ympäristö muuttuisi sopivaksi. Teorian mukaan tapahtuu seuraavaa: kun työvoimapula uhkaa, kutsutaan työvoimareservi ulkoa apuun. Suomessa pula on uhannut tulla jo vuosikymmeniä, mutta ainakaan kahteen vuosikymmeneen juppikauden kuka vielä muistaa tämän termin jälkeen reserviä ei ole tarvinnut panna kunnolla liikekannalle. Juuri nyt eletään niitä vuosia, jolloin työvoimareserville olisi voinut odottaa kysyntää, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Työvoima supistuu Suomessa parillakymmenellä tuhannella vuodessa lähivuosina, mutta talouskriisin oloissa tämäkään ei vaadi työvoimareservin laajaa mobilisointia. Pikemminkin voimme iloita siitä, että suurten ikäluokkien eläkeaalto hillitsee työvoimareservin kasvua kuten työttömyyden nousua voitaisiin kutsua. Ulkona olevasta työvoimareservistä olisi pidettävä jatkuvasti huolta, jotta se ehkä joskus voitaisiin mobilisoida. Lumiukko selviää sydäntalvesta, mutta jo maaliskuun aurinko aiheuttaa jatkuvaa kunnostustarvetta. Ja jotta lumiukko saataisiin kesäkuntoon tai työvoimareservi työmarkkinoille, tarvitaan täydellinen muodonmuutos. Lumiukolle muutosvaatimus on kohtalokas, mutta työvoimareserviin ulkoistetulle on tarjolla parempia vaihtoehtoja. Muodonmuutosta tavoittelee esimerkiksi kuntoutuminen: se ei ole vain jäljellä olevan työ- ja toimintakyvyn säilyttämistä, vaan myös uusien mahdollisuuksien etsimistä ja avaamista. Kuntoutujille ei riitä, että luut ja lihakset ovat ehjinä, vaan on myös rakennettava osaamista ja yhteistyötaitoja. Silloin kuntoudutaan uuteen siirtymistä varten, ei vain vanhaan palaamiseksi. Tämä on kova vaatimus niin kuntoutujille kuin kuntouttajille. Mutta tätä maailma tuntuu vaativan entistä enemmän: uudistumiskykyä, selviytymisstrategioita, sopeutumistehokkuutta! x VTT Jussi Simpura työskentelee tutkimusprofessorina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Kommentoi: www. a-klinikka.fi/ tiimi 26 tiimi 4/2011

27 JUKKA KOSKELO x [email protected] Dopingasiaa huumehaittojen vähentämisen konferenssissa Amerikkalaiset supersankarit Methadone Man (vas.) ja Buprenorphine Babe seikkailevat sarjakuvissa ja lyhytfilmeillä missionaan opioidikorvaushoitoja leviämisen edistäminen maailmassa. Helsingin Vinkin johtaja Teemu Tiensuu pääsi samaan kuvaan heidän kanssaan Beirutissa. Huumehaittojen vähentämisestä kiinnostuneet kokoontuivat huhtikuussa Libanoniin. Harm Reduction International aiemmin IHRA-nimellä tunnettu järjestö järjesti siellä 22. kansainvälisen haittojen vähentämisen konferenssin. Viisipäiväinen tapahtuma tarjosi paljon monipuolisia esityksiä, laajan kirjon erilaisia haittojen ennaltaehkäisyprojekteja ja tilaisuuden luoda kansainvälisiä verkostoja. A-klinikkasäätiön Dopinglinkki esitteli toimintaansa posteriesityksellä. Dopinglinkin (www. dopinglinkki.fi) verkkopalvelua ja kuntoilijoiden käyttämien ulkonäön muokkaamiseen tarkoitettujen dopingaineiden haittavaikutuksia kuvannut posteri herätti mielenkiintoa, sillä se oli ainoa kongressissa ollut dopingaineita käsittelevä esitys. Posteriesityksiä oli kongressissa lähes 400 ja suullisia esityksiä pari sataa. Yksi kongressin mielenkiintoisimmista sessioista sisälsi huumeidenkäyttäjien puheenvuoroja. Brittiläisen yliopiston luennoitsijan henkilökohtaiset kokemukset huumeidenkäytön, perhe-elämän ja akateemisen työn yhdistämisestä, ongelmista ja huumeidenkäyttäjien ennakkoluuloista toivat uutta näkökulmaa siihen, miten monenlaisia taustoja huumeidenkäyttäjillä voi olla. Libanonilaisen huumeidenkäyttäjän hyvin tunteikkaassa esityksessä kuulijat saivat käytännönläheisen kertomuksen narkomaanien elämästä Beirutissa. Beirut tarjosi mielenkiintoisen ympäristön monipuoliselle kongressille. Kongressin ulkopuolisena tapahtumana sain kutsun tutustumiskäynnille American University of Beirut -opinahjoon. Yliopisto kokoaa opiskelijoita ympäri maailmaa mutta erityisesti ympäröivistä Lähi-idän maista. Erityisen vaikutuksen teki tutustuminen lääketieteellisen kuvantamisen laboratorioon. Yksikössä tehtävä tieteellinen tutkimus on erittäin korkeatasoista ja käytössä ovat uusimmat modernin kuvantamisen laitteistot Yhdessä kongressin kiintoisimmista sessioista kuultiin huumeidenkäyttäjien puheenvuoroja. luvulla perustetun yliopiston kampusalue oli historiallisen tunnelmallinen vanhoine rakennuksineen ja uima-altaineen. Vieraillessani paikallisella kuntosalilla sain kuulla, että dopingaineiden käyttö on tavallista. Dopingaineita tarjotaan hyvin helposti eikä haittavaikutuksista välitetä. Ihailua herättävä kroppa on saatava nopeasti, keinolla millä hyvänsä. Libanonissa ja erityisesti sen pääkaupungissa Beirutissa ulkonäköön panostetaan hyvin paljon. Plastiikkakirurgiset ulkonäön muokkaukset ovat hyvin tavallisia Libanonissa ja muissa Lähi-idän maissa, erityisesti Iranissa. x Jukka Koskelo työskentelee Dopinglinkin projektikoordinaattorina A- klinikkasäätiön keskustoimistossa. Anna-Maija Strömberg tiimi 3/

28 Mieli-hanke etenee On aikamoinen ilon päivä, että Mieli-hanke on tässä vaiheessa, sanoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n ylijohtaja Mari na Erhola avatessaan kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman tämän hetken toteutumisvaiheesta kertovan tiedotustilaisuuden. Tilaisuudessa julkistettiin hankkeen uusin raportti Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma toimeenpanosta käytäntöön 2010, dokumentti, jonka Erhola uskoi vielä jäävän suomalaisen päihde- ja mielenterveystyön historiaan. Mielenterveys- ja päihdeongelmien hoidon tilanne voisi olla parempikin. Mieli-hanke on yksi ponnistus tilanteen korjaamiseksi. Suunnitelma tarjoaa valmiin sisällön mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi, sanoi mielenterveys- ja päihdesuunnitelman toimeenpanosta vastaava THL:n ylilääkäri Juha Moring. Mieli-hankkeeseen sisältyy mielenterveys- ja päihdepalvelujen yhdistäminen samaan organisaatioon, josta saatuja kokemuksia hankkeen tiedotteessa luonnehditaan erinomaisiksi. Yhdistäminen on tehty muun muassa Kaarinassa ja Imatralla. Ideana on myös, että mielenterveys- ja päihdepalveluihin hakeudutaan yhdestä ja samasta ovesta. THL:n erikoistutkija Kerstin Stenius huomautti, että yhtenäistämisen vaarana voi olla, että tuhotaan sellaista, mikä on hyvää ja toimivaa. Hän peräänkuulutti alkutilanteen arviointia ja muutosten seurausten analyysia, systemaattista tiedonkeruuta ja -vaihdantaa. On tärkeää, että sallitaan erilaisia malleja. Erilaisuutta ei pidä pelätä, Stenius sanoi. Myös kokemusasiantuntijuus on tärkeää. Mieli-hankkeessa kokemusasiantuntijat ja vertaistoimijat halutaan mukaan suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan mielenterveys- ja päihdetyötä. Mielenterveys- ja päihdepalvelut eivät ole poikkeus hyvien palvelujen kehittämisessä. Asiakas pitää nähdä kumppanina, jonka kanssa palveluja kehitetään, sanoi professori Jouko Lönnqvist THL:stä. Juha Moring ym.: Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma toimeenpanosta käytäntöön THL:n raportti 6/2011. ALKOHOLI JA YLIPAINO huolettavat suomalaisten terveydessä Alkoholinkäyttö ja lihominen ovat suurimmat huolenaiheet suomalaisten terveydessä, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys (AVTK) -tutkimuksen uusin raportti. Tutkimuksessa on seurattu vuotiaiden suomalaisten elintapoja vuodesta 1978 alkaen. Hyviä uutisia ovat, että pitkällä aikavälillä ruokatottumukset ovat muuttuneet terveellisemmiksi ja miesten tupakointi on vähentynyt. Vuoden 2010 kyselyssä miehistä 23 ja naisista 16 prosenttia kertoi tupakoivansa päivittäin. Päivittäin tupakoivista 60 prosenttia haluaisi lopettaa tupakoinnin, ja 40 prosenttia kertoi tehneensä viimeisen vuoden aikana vakavan yrityksen lopettaa tupakointi. THL:n pääjohtaja Pekka Pus ka nosti tutkimuksen tuloksia kommentoidessaan suomalaisten vakavimmiksi terveysuhiksi alkoholin ja ylipainon. Noin puolet suomalaisten käyttämästä alkoholista on olutta tai siideriä. Näihin alkoholisoidutaan tänä päivänä, Puska sanoi. Hän toisti aloitteensa oluen alkoholipitoisuuden ylärajan alentamisesta Ruotsin mallin mukaisesti. Suomalaisten alkoholinkulutus oli tutkimuksen tuloksissa edellisen vuoden tasolla. Miehistä 38 prosenttia kertoi juoneensa vähintään kahdeksan alkoholiannosta viimeksi kuluneen viikon aikana. Naisista 26 prosenttia raportoi vähintään viiden alkoholiannoksen viikkokulutuksesta. Tutkimuksen tulosten mukaan suomalaisista miehistä ylipainoisia oli 58 ja naisista 43 prosenttia. Vastaavat osuudet olivat luvun lopussa noin 40 prosenttia miehillä ja 30 prosenttia naisilla. Satu Helakorpi ym.: Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät THL, Raportti 15/2011. Myös internetissä: 28 tiimi 4/2011

29 SOSIAALIBAROMETRI: Suunta hukassa palvelukartalla Kuntien sosiaali- ja terveysjohto on tuskastunut selkeän poliittisen suunnan puuttumisesta kunta- ja palvelurakenneuudistuksen jatkamiseksi. Kuntien palvelut ovat erilaistuneet, palvelujen käyttäjillä on vaikeuksia selvitä monimutkaisessa järjestelmässä, johtamisessa on pulmia eikä sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteys toimi. Ongelmat käyvät ilmi Sosiaalibarometrista, jossa sosiaalitoimen, terveyskeskusten, työ- ja elinkeinotoimistojen ja Kelan toimistojen johtajat sekä kuntien sosiaalihuollosta vastaavien lautakuntien puheenjohtajat kertovat näkemyksiään. Noin puolet kuntien sosiaalija terveysjohdosta pitää palvelujen nykyistä rakennetta huonona tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi. Suurimman tuen alan johtajat antavat vahvoille peruskunnille ja verorahoitteisille palveluille. Julkiseen keskusteluun noussutta sosiaali- ja terveysrahastomallia vastustaa 65 prosenttia sosiaalijohdosta ja 54 prosenttia terveyskeskusjohdosta. Sosiaalibarometri-kyselyn vuosittain järjestävä Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto STKL perää uudelta hallitukselta selvää linjausta siitä, miten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestetään. Jos päätöksiä ei nyt rohjeta tehdä, palvelujärjestelmä rapautuu. Jatkossa sitä ei enää pystytä ohjaamaan valtakunnallisesti. Samalla voimme myös unohtaa puheet palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta, toteaa STKL:n liittohallituksen puheenjohtaja Raimo Lindberg. Anne Perälahti ym.: Sosiaalibarometri Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto Päihdediagnostiikan asiantuntemusta jo yli 15 vuoden ajan Labema Oy on jo 1990-luvulta lähtien toiminut aktiivisesti suomalaisen päihdetyön edistämiseksi tarjoamalla parhaita välineitä, asiantuntevaa tukea sekä koulutusta päihdevalvontaa suorittaville viranomaisille ja hoitolaitoksille. Asiakkaanamme voit varmistua siitä, että sinulla on käytössäsi paras ajankohtainen tieto, apuvälineet sekä kehittyneimmät tuotteet alan johtavilta valmistajilta. KOULUTUKSET SYKSYLLÄ 2011: PEREHDYTYS AMMATTIMAISEEN HUUMETESTAUKSEEN Kerava, Vaasa Koulutuksessa perehdytetään osallistuja ammattimaiseen huumetestaukseen sekä annetaan ajankohtaista tietoa huumetrendeistä ja testauskäytäntöjen kehityksestä. Osallistumismaksu on Labema Oy:n kanta-asiakkaille 145 euroa + alv, muille asiakkaille ja sidosryhmille 360 euroa + alv sisältäen aamukahvin, lounaan ja iltapäiväkahvin. Paikkoja on rajoitetusti. Lisätietoja: Minna Vuolanto, (09) , [email protected] tiimi 3/

30 palkittuja PÄIHDETIEDOTUSPALKINTO toimittaja Katarina Malmbergille A-klinikkasäätiön vuoden 2011 päihdetiedotuspalkinto on myönnetty toimittaja Katarina Malmbergille Helsingin Sanomista. Palkintoperusteluissa nostettiin esiin kesällä 2011 julkaistu Helsingin Sanomien juttusarja Minä ja viina. Katarina Malmberg kirjoitti viisi sarjan kuudesta jutusta. Helsingin Sanomien Elämäsivuilla julkaistu juttusarja kertoi suomalaisten alkoholinkäytöstä asiallisella ja kiihkottomalla mut- ta koskettavalla tavalla. Sarja toi hienosti esiin sen, kuinka monenlaista murhetta ongelmajuominen voi aiheuttaa. Kärsijöinä voivat olla niin stressin vaivaamat työssäkäyvät, syntymättömät lapset kuin intensiivisten työvuosien jälkeen eläkkeelle siirtyneet. Juttusarjassa juomisesta koituvia haittoja pohdittiin haastateltujen omien tarinoiden kautta. Omasta elämästään kertoneet haastatellut tarjosivat lukijoille hyvän samaistumisen mahdol- lisuuden. Sarjaan oli vahvasti viritetty toivon näkökulma: alkoholi ei ole paha peikko, joka tulee ja vie, vaan alkoholiongelmiin on tarjolla monenlaista apua. Tässä mielessä juttusarjan voi nähdä alentaneen kynnystä avun hakemiseen. A-klinikkasäätiö myöntää vuosittain päihdetiedotuspalkinnon päihdetiedotuksen saralla ansioituneelle henkilölle. Palkinto jaettiin nyt 13. kerran. x KIRSI UTOSLAHTI Päihdetiedotuspalkinto luovutettiin toimittaja Katarina Malmbergille päihdetiedotusseminaarissa Göteborgissa. 30 tiimi 4/2011

31 ELINA KOTOVIRRAN KOTIALBUMI henkireikä ELINA KOTOVIRTA x [email protected] C-KAS, LP, CD, MD, MP3 Vinyylisoitinta opin käyttämään jo ennen kouluikää, mikä näkyy suosituimpien lastenlaululevyjen naarmujen määrästä 1. Ensimmäinen laulaja, jota voin sanoa fanittaneeni ennen 80-luvulla kasvaneelle tyttölapselle pakollista Dingo-vaihetta, oli mummoni ikäinen Frank Sinatra 2. Ala-asteen levyraatiin kiikuttamani Frankin tai aikalaistensa kappaleet 3,4 eivät kuitenkaan kisailleet palkintosijoista. Yläasteelle siirtyminen ei minun kohdallani tarkoittanut päihde- vaan musiikkikokeiluja. Veljeni levyhyllystä löytyi loputtomasti uusia maailmoja ja shamaaneja, jotka hoitivat päihdesekoilut puolestani 5. Luokkatovereilta opitut amerikkalaiset pop-tähdet jäivät varjoon, kun siirtomaaisäntien kuningaskunta tarjosi paljon mielenkiintoisempaa kuultavaa 6,7,8. Saatoin viettää pitkiä aikoja istumalla veljeni huoneen sohvalla vain tuijottaen kiehtovaa valkoista muuria levyn kannessa 9. Englannin kielen sanavarastoni parani. Tosin oppimani sanat (esim. razor's edge 10 ) eivät usein olleet kovin käyttökelpoisia englannin aineissa, vaikka joskus yritin tunkea niitä tekstiin vaikka pakolla. Levykokoelmani laajuudesta huolimatta en ole sitä musavisa-tyyppiä, joka osaisi kertoa biisin levytysvuoden tai studiossa soittaneen basistin. Mutta laulujen sanat takertuvat aivojeni uriin niin, että lauluja pulpahtelee mieleeni pienimmästäkin assosiaatiosta. Tämän vaivan ainakin lievästä muodosta tuntuu kärsivän moni, päätellen ainakin siitä määrästä ihmisiä, jotka alkavat hyräillä jotain etunimeeni tai lempinimeeni liittyvistä lurituksista saman tien kun esittelen itseni 11,12,13. Yhä uudelleen jaksan upottaa ystäviäni musiikkiin, jos joku sohvallemme istahtaessaan erehtyy kysymään, mitä uutta tai vanhaa pitäisi kuulla. Tuhlaan tiimi 4/2011 ihan kenen tahansa illan mielelläni tutustuttamalla bändeihin, joista monikaan ei ehkä ole kuullut 14,15. Riemuitsen oivallisen yllättävistä covereista 16,17, suomalaisten huippumuusikoiden yhteisrykäyksistä 18,19, suomen kielen taipumisesta suussa 20, Suomi-jazzin noususta 21,22 tai siitä miten joku vanha suosikki on kaivanut itsestään vielä uuden vaihteen jollain yhteistyöprojektillaan 23. On kappaleita, joilla kuvailen Suomen kesän 24,25,26, lattareita ja tangoja kaukokaipuuseen 27,28 ja ihmisen ääntä ilman soittimia 29,30. Sitten jo huomataankin, että emännän intoiluun levykirjastonsa parissa on kadonnut koko ilta ja ystävien kanssa täydellinen päivä 31. Eri ajanjaksoihin elämässä on kuulunut erilainen musiikki. On lauluja, jotka tulevat ja menevät, ja niitä jotka jäävät. Vielä ei kotonamme asuvan pienen ihmisen musikaalisuudesta voi sanoa mitään, eikä sillä olekaan niin väliä. Pääasia on se, että laulamisen, laululeikkien ja musiikin kuuntelun riemu näyttää olevan perinnöllistä laatua 32. x Numerot 1 32 viittaavat kolumniin kuuluvaan Spo tifysoittolistaan, joka löytyy osoitteesta ly/qv2jmh. Musiikin ystävät tai muuten uteliaat, jotka eivät ymmärrä mitä edellinen lause tarkoittaa, voivat halutessaan pyytää biisilistan kirjoittajalta sähköpostitse. Elina Kotovirta työskentelee erikoissuunnittelijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Hän haastaa kehittämispäällikkö Ritva Varamäen Terveyden edistämisen keskuksesta kertomaan seuraavaksi omasta henkireiästään. HENKIREIKÄ-palstalla päihdetyön piirissä työskentelevät ihmiset kertovat voiman lähteistään. 31

32 32 tiimi 4/2011