Transkriptio

1

2 SUKUTOIMIKUNTA 2007 Edessä vas. pj. Rauno Nieminen, Riitta Hartikainen, kunniapj. Ilkka Tuomola, Sinikka Poskiparta ja Kari Isotalo. Takana Hannele Hietanen, Pirjo Lindroos, Juha Luotonen, Mervi Nieminen ja Timo Isotalo. 20 kertaa koolla, kaksi julkaisua... 3 Suvunvanhin... 4 Ensipolvi ja kantaserkut... 5 Sukukokoukset... 6 Tilastoja vuotisjuhlakokous XVIII sukukokous vuonna XIX sukukokous vuonna Ensipolven kirjeitä v Sisällysluettelo Kantaserkkujen elämäkerrat: Isotalot Tuomolat Niemiset Jaakkolat Pietilät Kantaserkkujen 50- ja 60-v.hääkuvat.. 51 Tilkasten-Värrin sukukirja, osa I Suvun kuuluisuuksia: Wäinö Aaltonen Elina Rajala Juba Tuomola Viivi ja Wagner on parisuhdesarjakuva, joka tavoittaa tällä hetkellä n. 4,2 miljoonaa suomalaista. Seitsemää Viivi ja Wagner -albumia on yhteensä myyty jo yli kpl ja Otavan julkaisemien Viivi ja Wagner -lahjakirjojen painosten yhteismäärä on yli kpl. Kirjakauppaketjujen myyntitilastoissa albumit ovat ilmestyessään olleet poikkeuksetta kolmen myydyimmän teoksen joukossa. Muun muassa albumi Ei banaaninkuoria paperikoriin ohitti Akateemisten kirjakauppojen myynnissä mm. Väinö Linnan Sotaromaanin sekä Jari Tervon, Eeva Joenpellon, Kaari Utrion ja Laila Hietamiehen teokset. Alun perin kielenkääntäjäksi opiskellut piirtäjä, Jussi Juba Tuomola on saanut sarjastaan sekä Lempi- että Puupäähattu -sarjakuvapalkinnot. Vuonna 2000 hän sai Turun vuoden nuorelle taiteilijalle myönnettävän Åboakulttuuripalkinnon. Vuoden 2004 syksyllä hän sai Kordelinin säätiön palkinnon. Palkinto myönnetään henkilöille, jotka ovat työllään edistäneet tehokkaasti suomalaista kulttuuria tieteen, taiteen, kirjallisuuden tai kansanvalistuksen alalla. Juba on toiminut sarjakuva- ja pilapiirtäjänä jo yli 20 vuotta ja ennen Viivi ja Wagner -sarjakuvaa. Hänen töitään on ilmestynyt useissa kansainvälisissä julkaisussa. Wagner-sika valittiin Ilta-Sanomissa vuonna 2000 syksyllä järjestetyn äänestyksen tuloksena Suomen suosituimmaksi julkkikseksi. Sarjaa julkaistiin vuoden 2005 alusta 40 suomalaisessa sanomalehdessä sekä kolmessa internet-julkaisussa. Postilaitos julkaisi Viivistä ja Wagnerista vuoden 2003 alussa postimerkkisarjan, jossa on kuusi ystävänpäivään liittyvää merkkiä. Syksyllä 2003 sai Turun kaupunginteatterissa ensi-iltansa Viivi ja Wagner -aiheinen kamarinäytelmä. Näytelmän on käsikirjoittanut Jussi Tuomola itse. Sen kaikki näytäntökaudet myytiin loppuun jo ennen näytäntökausien alkua. Tällä hetkellä Juba kirjoittaa uutta, täysimittaista näytelmää Turun kaupunginteatterin suurelle näyttämölle. Viivin ja Wagnerin suosiosta kertovat myös useiden kymmenien ihmisten jonot kirjakaupoissa ja messulla, joissa piirtäjä jakaa omistuskirjoituksia. Onpa eräs innokas fani jopa pyörtynyt tavoitellessaan nimikirjoitusta. Lisäksi Viivi oli viime vuoden suosituin tyttövauvan nimi. Vuoden 2004 huhtikuussa Galleria Dix:ssä Helsingissä järjestettiin Juba Tuomolan taidenäyttely. Esillä olleista Viivi ja Wagner -aiheisista akryylimaalauksista myytiin yli puolet ennen näyttelyn avajaisia ja loput avajaisia seuraavana päivänä. Lähde: Kotisivu 2007 P.S. Jussi on lukuisat kerrat kirjoittanut suvun vieraskirjaan sukukokousten otsikkotekstin. Kansikuva: Ensipolven sisarukset vas. Sandra Jaakkola, Mari Nieminen ja Fiinu Pietilä ensimmäisessä sukukokouksessa Tarvasjoen Isotalossa juhannuksena 1947 sekä aiemmin kuolleet Kustaa Anton Isotalo (vas.) ja Santeri Tuomola. Takakansi: Juba Tuomolan piirros suvulle (kehystetty A3 arpajaisvoittona ). 2 63

3 Jussi Tuomola (Juba) Ammatti: Sarjakuvantekijä Asuinpaikat: Syntyi Lahdessa Sieltä perhe muutti pian Turkuun, sieltä Rovaniemelle ja sitten taas muutaman vuoden kuluttua takaisin Turkuun. Asunto nykyään myös Helsingissä. Asumiset ulkomailla: 1982 USA, 1980-luvun lopulla Afrikan eteläosat, 1990-luvulla Filippiinit, Pariisi ja muu Keski-Eurooppa. Koulutus: Opiskellut Turun kääntäjäkoulutuslaitoksella ranskaa ja englantia Uran alku: Rovaniemellä oli virikkeitä vähän, joten sarjakuvat oli lähes ainoa pakokeino. Siellä syntyi havainto, että sarjakuvia voi piirtää myös itse. Ensimmäisen oman sarjakuvan muistelee piirtäneensä samana vuonna kun aloitti koulun. Turkuun palattua piirtäminen jatkui, mutta 16 vuoden iässä se oli vähällä jäädä. Oli työssä varastomies-juoksupoikana (ainoa oikea työ piirtämisen lisäksi) ja lähti sitten vaihto-oppilaaksi 1982 San Franciscon lähistölle USA:han. Rapakon takana vanha idea sarjakuvapiirtäjän urasta pulpahti uudestaan pintaan kun tutustui sen alan harrastajiin. Lapsuuden toiveammatin kokeminen omakseen oli niin vaikuttava kokemus, että palattuaan harkitsi jopa jättävänsä lukion kesken. Vieläkin välillä Jussi on havahtunut todellisuuteen, että on todella sarjakuvapiirtäjä ja lapsuuden haave on totta. Juban mummo Aira Tuomola auttoi saamaan hänen ensimmäisen sarjansa julkaistuksi. Strippisarja Vauhti-Virtanen ilmestyi Someron lehdessä muutaman kuukauden ajan Olin silloin 18-vuotias. Ehkä jotain puolisen vuotta se ilmestyi, eikä kovin usein. Ennen kuin sain sarjoja Pahkasikaan ja semmoisiin, niin muistaakseni Kannus julkaisi minun juttujani. Muistan sen aina siitä, että ne eivät maksaneet niistä mitään. Pahkasika taas maksoi, eli siitäkin näkee miten läpeensä kaupallinen taiteilija olen, heh heh. Ryhdyin tekemään pilapiirroksia Turun Sanomiin ollessani vielä lukiossa, 18-vuotiaana. Ensin se ilmestyi nuorten sivulla ja sitten sain oman palstan Extra-liitteen kakkossivulla. Se alkoi muuttua päivänkohtaiseksi piirrokseksi, 62 politiikkaa ja mitä nyt semmoisissa on. Lukion jälkeen oli, no ei sitä voi välivuodeksi sanoa, koska kuitenkin piirsin koko ajan, mutta en ollut opiskelemassa enkä vakituisessa työssä. Se oli semmoinen piirtämisvuosi, jolloin tein sarjoja Pahkasikaan ja Suomen Mad:iin, sekä kaikkia mahdollisia piirroksia. Juba-nimi syntyi lukioaikana, ekalla luokalla. Luokalla oli toinen kaveri, jota sanottiin Nupaksi ja siitä se vääntyi minulle Jubaksi. Minulla ei aikaisemmin ollut mitään lempinimeä, ja Juba kuulosti minusta hauskalta. Ryhdyin käyttämään sitä piirrosteni signeerauksena. Se jotenkin jämähti, enkä sitä alkanut enää myöhemminkään muuttaa. Turun Sanomiin piirsin vuodesta 1984 vuoteen 1992 asti, jonka vuoden syksyllä lopetin. Kuvista julkaistiin kokoelma. Minua houkuteltiin takaisin ja piirsin sinne vielä vähän aikaa, mutta se ei enää maistunut yhtään. Lopetin ja jättäydyin ihan tyhjän päälle. Minulla on ollut joitakin sellaisia kertoja elämässäni, jolloin en ole tiennyt mitä haluan tehdä, mutta tiennyt aivan varmasti mitä en halua. Sika kulkee suvussa? Suvussani on aika vähän esiintynyt intoa taiteelliseen ilmaisuun. Äidinpuoleinen isoisä harrasti vähän maalaamista, mutta ei koskaan tehnyt sarjakuvia. Isän puoleinen isoisä oli taas tyttökoulun opettaja. Kuulin että isoisää oli sanottu possuksi, hän oli varmaan sen verran tukevassa kunnossa silloin. Minä olen siis possun pojanpoika ja sian isä... Niin no, tämän isoisän pikkuserkku oli Wäinö Aaltonen, hän on ehkä läheisin sukukytkös suureen taiteilijaan. Hauska yhteensattuma, että sarjakuvanäyttelyni oli sitten ensimmäinen lajissaan Wäinö Aaltosen museossa. KUSTAA JA ULRIIKA TUOMOLAN JÄLKELÄISET SUKUSEURA 60 VUOTTA -JUHLAJULKAISU Toimittanut: Rauno Nieminen Seuran kotisivu: 20 kertaa koolla, kaksi julkaisua; entä sitten? Sukuseuramme on saavuttanut kunnioitettavan 60 vuoden iän. Harvalla sukuyhteisöllä maassamme on takanaan yhtä pitkä säännöllisten tapaamisten perinne. Olemme olleet koolla 2-4 vuoden välein; tämänkertainen, Naantalin Kylpylässä, on jo XX. Taas on aihetta juhlaan - juhlavissa puitteissa! Edellinen sukujulkaisu on kymmenen vuoden takaa. 40-sivuisessa vihkosessa tuotiin laajasti esiin koko toiminnan käynnistänyt tapahtuma juhannuksena 1947 Tarvasjoen Isotalossa. Se oli alkusysäys ja loi pohjan tuleville kokoontumisille. Silloin pidetyistä esitelmistä saimme tietoomme sukumme taustoja ja kuinka perinteitä tulisi vaalia. Jatko on kantanut kauniin hedelmän ja kunnioittaa silloisten aktiivien aloitetta. 50-vuotisjulkaisussa tärkeällä sijalla oli myös katsaukset kantavanhempiemme Kustaan ja Ulriikan sekä heidän lastensa perheiden elämään. Myös siihenastisten tapaamisten antia tuotiin esiin esitelmien, puheiden, selostusten ja kuvien muodossa. Tässä toiminnan 60-vuotisjuhlajulkaisussa on vuorossa seuraavan polven, 33:n kantaserkuiksi kutsutun elämänkertatiedot. Tilastoja on päivitetty ja ensipolven kirjeenvaihdosta saadaan tietoa entisajan elämästä. 50-vuotisjuhlan viettoon kokoonnuimme Tarvasjoelle, kuten Välitapaamiset olivat vuonna 2000 ja Satapäinen sukulaisjoukko on aina noudattanut kutsua; kantaserkkupolven edustajat ovat olleet kunniavieraitamme. Kuulumme haarana suurempaan sukuyhteisöön; Tilkasten-Värrin sukuseura ry on perustettu vuonna Se on 1997 saanut aikaan kaksi kirjaa; 1995 imestyi KANTATILOJEN HISTORIA ja 2002 JÄLKI- POLVET. Jälkimmäisessä on paitsi historiatietoa, kaikkien suvun viiteentoista haaraan kuuluvien henkilömatrikkeli. Kantatilojen historiakirja esitellään tässä julkaisussa kuten myös muutama sukumme kuuluisuus. 60-vuotisjuhlakokouksessa päätetään toiminnan jatkosta. Tavoitteemme on ollut jatkaa vain siihen asti. Meillä on kuitenkin viime tapaamisen jälkeen Kari Isotalon johdolla luotu ansiokas kotisivusto internetissä. Muistot elävät siellä sekä Sukukirjaan kerätyssä arkistossa, vaikka yhteisiä tapaamisia ei enää olisikaan. Olen toiminut sukutoimikunnan puheenjohtajana vuodesta Tuona aikana toimikunta on kokoontunut vuosittain ja koko suku nyt viidettä kertaa. Kiitän kaikkia toimikunnan jäseniä sekä tapaamistemme esiintyjiä ja osallistujia. Olen ylpeä siitä, että olen saanut olla jatkamassa kantaserkkusukupolven aloittamaa perinnettä. Rauno Nieminen 3

4 Juho Aleksanteri Tuomola Aina Maria Nieminen Elsa Katariina Isotalo Erkki Johannes Isotalo Lauri Jaakko Isotalo Lauri Ilmari Nieminen Martti Artturi Isotalo Aimo Agapetus Tuomola Paavo Olavi Nieminen Helmi Johanna Poskiparta, o.s. Pietilä Leeni Elina Ylivakeri, o.s. Jaakkola Rauha Kyllikki Pietilä 4 Suvunvanhin Ulriika Raisiossa Kantaäiti Ulriikan kuoltua , ikä kuollessa 89 vuotta 6 kuukautta, ovat suvunvanhimpina olleet seuraavat: k. 61 v 7 kk k. 80 v 7 kk k. 87 v 1 kk k. 86 v - kk k. 85 v 5 kk k. 86 v 2 kk k. 85 v 6 kk k. 87 v 7 kk k. 90 v - kk k. 95 v 5 kk k. 91 v 9 kk Suvunvanhimmat Helmi Poskiparta ( ), Leeni Ylivakeri (2005) ja Rauha Pietilä (2005 -). Elina Ylivakeri oli tiedostava julkkis Muistatko kun ennen vanhaan oli semmoinen mannekiini kuin Elina Ylivakeri... osui hiljakkoin korviin repliikki tamperelaisessa museossa. Monet muistavat yhä Leeni ja Toivo Ylivakerin vanhimman tyttären Elinan ( ) lehtien sivuilta. Meille lapsille Elina ei mielellään puhunut menneisyydestään, saattoi hermostuakin jos siitä liikaa udeltiin. Äidin julkkiksen roolista olemme kuulleet vasta hänen kuolemansa jälkeen, ja siksi se on meille pelkkä tarina, toisarvoinen mutta kiinnostava. Elina Ylivakeri nousi julkisuuteen sattumalta, vailla erityistä pyrkimystä päästä parrasvaloihin. Jyrkät vastakohdat yhdistyivät hänen elämässään tavalla, joka kiehtoi julkisuutta ja lietsoi sitä yhä enemmän: koti hämeenkyröläisessä maalaistalossa ja New Yorkin miljoonakaupungissa; teologian syvällisyys ja muotialan turhuuden markkinat. Opiskellessaan 1960-luvulla teologiaa Elina tuli kokeilleeksi valokuvamallin töitä, kun sitä hänelle ehdotettiin. Tavoitteena oli yhä ryhtyä uskonnonopettajaksi. Pian kuitenkin opinnot jäivät ja elämäänsä uutta suuntaa etsivä Elina muutti New Yorkiin mallin töihin. Amerikan aika jäi välivaiheeksi, jonka jälkeen Elina palasi Suomeen, opiskeli juristiksi, meni naimisiin Panu Rajalan kanssa ja perusti perheen kotitalonsa naapuriin. Työkseen hän toimi Hämeenkyrön kunnan oikeusavustajana. Hän kuoli vuonna Ei ole vaikea nähdä, miksi lehdet alun alkaen kiinnostuivat Elinasta luvulta asti haastatteluissa esiintyy vakavan ja älykkään mutta myös ironisen oloinen nuori nainen, joka kertoo mutkattomasti elämästään ja ajatuksistaan. Kuvat kertovat kahta tarinaa: toiset trendikkäästä mannekiinista, toiset maanläheisestä naapurintytöstä. Aiheesta sai myös vetäviä otsikoita Elina on kaunis päältä ja sisältä oli tervejärkisen teologin oma inhokki. Elina halveksui muodin pinnallista maailmaa. Lehtihaastatteluissa hän korosti etäistä suhtautumistaan mallintöihin ja toi hanakasti esiin maailmankatsomuksellisia kysymyksiä. Väsymättä hän selitti toisinaan epäuskoisillekin toimittajille, miten menetti lapsenuskonsa, sai Amerikassa yhteiskunnallisen herätyksen ja löysi oikeustieteestä uuden kutsumuksen. Lopputyössään hän tutki eutanasiaa ja kirjoitti sen laillistamisen puolesta lehdissä. Myös elämäntyyliään Elina esitteli haastatteluissa. Vanhan ajan tyyliin pidetyistä häistä hevoskyyteineen ja klimppisoppineen tuli mediatapaus. Sittemmin Elina esiintyi lehdissä lastensa ja miehensä, väliin sukulaistensakin kanssa. Hän myös näytteli Myllykolun kesäteatterissa ja tv-elokuvassa Töllinmäen tohtori. Vähitellen julkisuus kuitenkin laimeni; tavallisen lapsiperheen arki ei ehkä näyttänyt järin hohdokkaalta. Elinan omassa elämässä tämä aika jäi täyteläisimmäksi jaksoksi, vaikka työtä riittikin kolmen lapsen äitinä ja ammatilleen omistautuneena virkanaisena. Elina Rajala kuoli rintasyöpään 45-vuotiaana vuonna Julkisuus muisti häntä silloinkin: nuoren lesken ja kouluikäisten lasten suru kiinnosti lukevaa yleisöä. Sittemmin Panu Rajala on tuonut edesmenneen vaimonsa usein julkisuuteen muun muassa kirjoittamalla hänestä romaanin. Elinan omasta hahmosta lehtien tarina näyttää tietenkin vain ääriviivat. Lähimmät muistavat hänet samana lämpimänä, sarkastisen hauskana, alati kuuntelevana ihmisenä, jota kuuluisuus ei hetkauttanut. Aino ja Alma Rajala 61

5 Elina Rajala, o.s. Ylivakeri Elina Rajalan laatima raportti vuoden 1975 sukukokouksesta on sukuseuran 50-vuotisjuhlajulkaisussa sivulla 34. Lisää Elinan tekstiä tuosta Paimiossa pidetystä kokouksesta: 60 PÖYTÄKIRJA Kustaa ja Ulriika Tuomolan jälkeläisten yhdeksännestä sukukokouksesta Varsinais- Suomen kansanopistolla Paimiossa Sukutoimikunnan puheenjohtaja Paavo Nieminen avasi kokouksen. 2 Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Paavo Nieminen ja sihteeriksi Elina Rajala. 3 Hyvälksyttiin esityslista. 4 Todettiin, että edellisen kokouksen pöytä-kirja oli luettu jo ennen varsinaisen koko-uksen alkua. 5 Sukutoimikunnan puheenjohtajaksi valittiin edelleen Paavo Nieminen ja jäseniksi joka sukuhaarasta yksi vanhemman ja yksi nuoremman sukupolven edustaja seuraavsti: Isotalon sukuhaara: Erkki Isotalo ja Pentti Isotalo, Santeri Tuomolan sukuhaara: Irja Tuomola ja Marja Paavolainen, Niemisen sukuhaara: Paavo Nieminen ja Antti Nieminen, Jaakkolan sukuhaara: Pekka Jaakkola ja Raimo Ylivakeri, Pietilän sukuhaara: Arvo Pietilä ja Jaakko Pietilä. 6 Seuraava sukukokous päätettiin pitää 3-4 vuoden kuluttua, järjestäjinä Pietilän sukuhaara ja sukutoimikunta. 7 Todettiin, että sukuhakemisto oli esitelty jo ennen varsinaista kokousta, samoin kuin edellisen kokouksen jälkeen tapahtuneet muutokset siinä. 8 Päätettiin toimittaa suvun vanhimmalle elossa olevalle jäsenelle Elsa Isotalolle kukkatervehdys. Toimeenpanijoiksi valittiin Aira ja Urho Tuomola sekä Irja Tuomola. Elina ja Panu Rajala yhteiskuvassa Muut asiat: Toivo Ylivakeri ehdotti, että perustetaan lehti tai moniste suvun sisäiseen tiedonantoon sukukokousten välillä. Asia jätettiin sukutoimikunnan harteille ja päätettäväksi. Puheenjohtajan ehdotuksesta päätettiin lähettää Aira ja Urho Tuomola kiittämään keittiöväkeä kestityksestä, samoin puheenjohtajan ehdotuksesta päätettiin toimittaa opiston rehtorille kukkia kiitokseksi suosiollisuudesta kokousta kohtaan. Jaakkolan sukuhaara lupautui järjestämään ja kustantamaan kukat. 10 Puheenjohtaja päätti kokouksen. Äitienpäivänä 1981 Alma, Aino ja Elina. 1. ISOTALO Kustaa Anton s Paimio k Tarvasjoki Puoliso Hilda Aleksandra, o.s. Simola s k Tarvasjoki 2. TUOMOLA Juho Aleksanteri s Paimio k Helsinki Puoliso Dagmar, o.s. Rekola s Renko k Helsinki Ensipolvi ja kantaserkut 3. NIEMINEN Aina Maria s Karinainen k Raisio Puoliso Johan Hj. Nieminen s Marttila k Raisio 4. JAAKKOLA Aleksandra Emilia s Pöytyä k Paimio Puoliso Matti Vilh. Jaakkola s Paimio k Paimio 5. PIETILÄ Johanna Josefiina s Pöytyä k Paattinen Puoliso Kalle Nikolai Pietilä s Paattinen k Paattinen Elsa Katariina Valter Anton Erkki Johannes Lauri Jaakko Martti Artturi Eine Elisabet Eevi Helena Eino Kauko Erkki Ilmari Irja Vuokko Tuomo Aimo Agapetus Urho Sirkku Lemmikki Uuno Jalmari Lauri Ilmari Paavo Olavi Jaakko Sakari Tuomo Samuli Kerttu Kyllikki Kirsti Kaarina Irja Mielikki Irma Tellervo Leeni Elina Pekka Sakari Pentti Samuli Aino Inkeri Helmi Johanna Arvo Nikolai Laina Esteri Salme Annikki Rauha Kyllikki Paavo Elias

6 6 Sukukokoukset Vuosi Paikka Läsnä Sukutoimikunta Tarvasjoki 84 Valtteri Isotalo, Urho Tuomola, Paavo Nieminen. Isotalo Helsinki 43 Entiset Raisio, Ylinen 78 Entiset + Pekka Jaakkola ja Paavo Pietilä Hämeenkyrö 65Entiset Paattinen 62 Entiset Tarvasjoki 79 Urho T pj, Valtteri I, Paavo N, Ilkka T, Pirjo J, Marja P Karinainen, 77 Paavo N pj, Antti I, Urho ja Ilkka T, Pirjo J, Leena P. Kyrö Raisio ja 110 Paavo N pj, Tuomas I, Hannu T, Raimo Ylivakeri, Anneli Naantali Poskiparta Paimio, 125 Paavo N, pj; Erkki ja Pentti I; Irja T ja Marja Paavolainen; Kansanopisto Antti N; Pekka J ja Raimo Ylivakeri; Arvo ja Jaakko P Paattinen, 113 Paavo N, pj; Raimo Rämö ja Pentti I; Ilkka T ja Marja Aluetalo Paavolainen; Antti N; Pekka J ja Raimo Ylivakeri; Sylvi ja Jaakko P Tarvasjoki, 107 Ilkka T, pj; Pentti ja Tuomas I; Marja Paavolainen; Antti Srk-talo N ja Riitta Hartikainen; Pekka J ja Raimo Y; Jaakko P ja Sinikka Poskiparta Raisio, n. 170 Ilkka T, pj; Ulla Norrman ja Tuomas I; Marja P; Antti Siiri N ja Riitta Hartikainen; Irma Luotonen ja Markku Vehanto; Jaakko P ja Sinikka Poskiparta Risteily 50 Entiset Raisio, 113 Ilkka T, pj; Ulla Norrman ja Timo I; Marja P; Riitta H, Siiri Antti ja Rauno N; Irma Luotonen, Markku Vehanto ja Jukka Varjonen; Jaakko P ja Sinikka Poskiparta Raisio, 76 Rauno N, pj; Ulla N ja Timo I; Ilkka T ja Marja P; Antti Siiri N ja Riitta H; Irma L, Markku V ja Jukka V; Sinikka P Naantali, 86 Rauno N, pj; Ulla N ja Timo I; Ilkka T ja Antti Nieminen; Tammisto Riitta H ja Lea Koistinen; Irma L, Markku V ja Jukka V; ja Raisio Sinikka P Tarvasjoki, 101 Rauno N, pj; Pentti ja Timo I; Ilkka T ja Antti N; Riitta Srk-talo H ja Lea K; Pirjo Lindroos, JuhaLuotonen ja Janne Mikja Isotalo konen; Sinikka P Piikkiö, 104 Rauno N, pj; Pentti ja Timo I; Mervi Nieminen ja Marju Kavalton Leinonen; Riitta H ja Lea K; Pirjo L, Juha L ja Janne M; Sinikka P Lieto, 99 Rauno Nieminen, pj; Kari ja Timo Isotalo; Mervi Nieminen Vanhalinna ja Marju Leinonen; Lea Koistinen ja Riitta Hartikainen; Pirjo Lindroos, Juha Luotonen ja Hannele Hietanen; Sinikka Poskiparta. Kahdeksas sukukokous pidettiin Naantalin Tammistossa heinäkuun 18 pnä Aluksi kokoonnuttiin Turun tuomiokirkkoon jumalanpalvelukseen, jonka jälkeen tutustuttiin Wäinö Aaltosen museoon Turussa (kuva yllä). Museon on Turun kaupunki rakennuttanut Wäinö Aaltosen 70-vuotispäivän kunniaksi Aurajoen rannalle. Se valmistui vasta akateemikon kuoleman jälkeen Wäinö Aaltosen hauta on Turussa Maarian kirkkomaalla. Tilkasen-Värrin sukuseura teki retken Helsinkiin Tutustumiskohteina olivat suvun kolmen kuvanveistäjän Aarre Aaltosen, Wäinö Aaltosen ja Yrjö Liipolan julkiset muistomerkit. Käytiin mm. Yliopiston juhlasalissa, jossa on kaksi Wäinö Aaltosen reliefiä ja Eduskuntatalossa, jossa on Aaltosen tunnetut patsaat (kuva alla). Eduskuntatalon lehterillä seuran puheenjohtaja Marjatta Väänänen kertoili mielenkiintoisia muistoja eduskuntatyöstään. 59

7 Suvun kuuluisuuksia keskuudessamme Wäinö Aaltonen Vuonna 1949 sukukokousta vietettiin Helsingissä. Ohjelmassa oli myös käynti kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen vieraina hänen ateljeessaan Kulosaaressa. Kommunikointi tapahtui paperille kirjoittamalla taiteilijan kuurouden johdosta. Kun Wäinö Aaltonen täytti 60 vuotta olivat sukumme edustajat häntä onnittelemassa seuraavan Paavo Niemisen esittämän tervehdyksen kera: Me edustamme täällä Karinaisten Värriltä peräisin olevan suvun sitä haaraa, joka polveutuu Värrin Mikko-isännän kuudennesta pojasta Kustaasta, Wäinö Aaltosen isoisän veljestä. Tämä haara on lukumääräisesti hyvin voimakas. Jos laskemme mukaan myös avioliiton kautta sukuun tulleet, kohoaa lukumäärä pitkälti yli sadan. Valtaosa suvun jäsenistä on tukevasti maassa kiini viljellen isiltä perittyä maata, mutta sukuun kuuluu myös virkamiehiä ja käsityöläisiä. Suvun jäseniä yhdessä Wäinö Aaltosen kanssa. Sukuhaaran pääosan asuinsijat ovat lounaisessa Suomessa, mutta pienempi osa on hajaantunut kautta koko maan. Tällä sukuhaaralla on epävirallinen sukuseuransa, joka kokoontuu säännöllisesti joka kolmas vuosi sukukokoukseen. Tämä sukuseura on antanut meille kunniakkaan tehtävän tulla tervehtimään ja onnittelemaan suvun puolesta suvun suurta miestä, Suomen Akatemian jäsentä, professori Wäinö Aaltosta hänen merkkipäivänään. Osallistujamäärät sukuhaaroittain sekä prosenttiosuudet 1947 % 1953 % 1975 % 1992 % 1997 % 2000 % 2004 % Isotalot 25/25=100 15/26=5826/53=49 6/62=10 22/65=34 32/71=45 40/80=50 Tuomolat 11/13=85 11/17=65 5/27=19 9/33=27 14/31=45 11/31=36 7/37=19 Niemiset 22/27=81 27/28=96 45/78=58 32/99=32 20/08=19 25/19=21 20/25=16 Jaakkolat 16/27=59 19/34=56 43/71=61 24/03=23 40/20=33 34/25=27 29/36=21 Pietilät 10/18=56 6/19=32 6/23=26 3/20=15 5/20=25 2/21=10 2/22= 9 Yhteensä 84/110=76 78/124=63 125/250=50 74/317=23 101/344=29 104/367=28 98/400=25 10 vanhinta syntyperäistä ja puolisoa, tilanne Rauha Pietilä Anneli Nieminen Pentti Jaakkola Laila Jaakkola Paavo Pietilä Anna-Liisa Pietilä Reijo Nieminen Eino Hentula Irma Luotonen Aarne Kastinen Touko Nieminen Hely Nieminen Mikko Stenrosen Pentti Huppunen Anja Huppunen Juhani Koistinen Anneli Kastinen Teuvo Pihlman Terttu Vainio Jukka Jussila Vanhimmiksi eläneet syntyperäiset ja puolisot ( ) 1. Helmi Poskiparta k 95 v 5 kk Fanni Isotalo k 92 v 7 kk 2. Leeni Ylivakeri k 91 v 9 kk Aili Isotalo k 89 v 2 kk 3. Laina Pietilä k 90 v - kk Anneli Nieminen 88 v 9 kk 4. Paavo Nieminen k 90 v - kk Sylvi Nieminen k 88 v 5 kk 5. Ulriika Tuomola k 89 v 6 kk Arvo Lehtiö k 88 v 1 kk 6. Urho Tuomola k 87 v 8 kk Aira Tuomola k 87 v 6 kk 7. Aimo Tuomola k 87 v 7 kk Laila Jaakkola 85 v 7 kk 8. Elsa Isotalo k 87 v 1 kk Anna-Liisa Pietilä 85 v 3 kk 9. Rauha Pietilä 87 v - kk Artturi Jalava k 83 v 5 kk 10. Lauri Nieminen k 86 v 2 kk Eeli Takanen k 82 v - kk Syntyperäisten jälkeläisten lukumäärät I-VI polvessa I polvi II polvi III polvi IV polvi V polvi VI polvi Yhteensä % Isotalot 7/0 17/14 30/29 18/18 0/0 73/61 21 Tuomolat 7/0 8/6 17/17 3/3 0/0 36/26 9 Niemiset 5/0 20/15 41/40 34/33 1/1 102/89 30 Jaakkolat 7/1 20/16 45/44 38/38 3/3 114/ Pietilät 7/2 7/6 6/6 0/0 0/0 21/14 5 Yhteensä 5/0 33/3 72/57 139/136 91/90 4/4 346/ Kauttaviivan jälkeen olevat elossaolevien lukumäärät sekä osuus tilaston mukaan. 58 7

8 Vanhoja asiakirjoja Kustaa-taatan luovuttua vuokraamastaan Knaapin tilasta oli irtaimiston huutokauppa pidetty Taata oli ostanut Uusitalo-nimisen tilan Aurasta (Prunkkala). August Ojalan laatimassa huutojen tilityksessä löytyy kuittaus: Kustaa Mikonpoika Knaapi eli Uusitalo. Raisiossa 1901 päivätty velkakirja (ollut Tuomo Niemisen jäämistössä, ylempi veljensä Paavon). 8 57

9 Erland Kuuskoskelle ja muutti Simolaan, toiselle omistamalleen tilalle. Siellä hän asui kuolemaansa asti. Kristian avioitui vuonna 1859 Juliuksen Isotuvan tyttären Juliaana Heikintyttären kanssa ja osti vuonna 1864 Tarvasjoen Killalan Nikulan. Hän myi sitten talon vuonna mk:n kauppaan liittyi eläkesopimus; uuden isännän tuli toimittaa Kristianille ja Juliaanalle vuosittain viisi tynnyriä ruista, kolme köyttä olkia, puoli aamia niittyheinää, saman verran kylvöheinää, sata kerppoa lehdeksiä sekä hakoja ja polttopuuta tarpeen mukaan. Eläkeläiset saivat laiduntaa yhdessä talon karjan kanssa kahta lehmää ja kahta lammasta. Peltomaaksi he saivat 16 sarkaa nk. Munkkein pellosta, jonne he myös saivat rakentaa tarpeelliset rakennukset. Näin siis Kristian ja Juliaana elelivät herroiksi edellisen täytettyä 52 vuotta. Nikulan osti parin omistajanvaihdoksen jälkeen Kristianin veli Kustaataata vuonna Häneltä se palautui vuonna 1900 Kristianin ja Julianan tyttärelle Aleksandra Vilhelmiinalle, joka miehensä Kaarle Oskari Kustaanpojan kanssa osti Nikulan. Kustaa Tuomolan tilat Viimeisenä kirjassa ennen lukua JOHTO- PÄÄTÖKSET on KUSTAA TUOMOLAN TILAT. Se alkaa seuraavasti: Uuden-Värrin poika Kustaa Mikonpoika Tuomola (syntyi 1842, kuoli 1917) isännöi vuoteen 1909 mennessä kahdeksaa eri taloa, joista hän omisti kuusi ja kahta viljeli vuokratiloina. Seuraavassa käsitellään lyhyesti Kustaa Tuomolan talokauppoja ja ainoastaan Tarvasjoen Kirkonkylän Isotalosta, jossa Kustaan ja Ulriikan poika jatkoi isäntänä, annetaan yksityiskohtaisempi kuvaus. Nähtävästi Ulriikan leskenä emännöimä Jaakkola on taatan taloluvusta poissa. Kirjassa kuitenkin sanotaan: Kustaa Mikonpoika tuli Jaakkolaan vuonna 1865 rengiksi, mutta avioitui vielä samana vuonna Ulriikan kanssa ja ryhtyi Jaakkolan isännäksi. Lisäksi tarjosin kirjan tekijöille kahta lisätietoa Kustaa-taatan vuokrataloista. Niitä he eivät kuitenkaan pystyneet tarkistamaan vaan mainitsevat, että Kustaa muutti Killalasta takaisin Isotaloon, jossa asui syytinkiläisenä vuosina Suvussamme 56 on kuitenkin perimätieto, jonka mukaan vuonna 1900 oli vuokralla Tarvasjoen entinen pappila Sillanpää ja vuonna 1901 Nokka-niminen talo. Siellä vietettiin 14. maaliskuuta 1901 Marityttären häitä. Tämän tiedon toi Uuno Nieminen julki I sukukokouksessamme 1947 esitellessään oman sukuhaaransa. Mari itse on poikansa Paavon haastattelussa maininnut ko. talot. Totta on, että myydessään 1893 Isotalon vanhimmalle pojalleen Kustaa Antonille, kauppaehdot sisälsivät paitsi eläkettä oikeuden rakentaa itselleen sopivalle paikalle Wälipellon notkon syrjään asuin- ja ulkorakennukset, mutta näihin Isotalon Tuomolan tiloihin vanhukset muuttivat vasta Tarkempaa tietoa, historiikkia ja muistikuvia suvustamme ja sen kantahenkilöistä Kustaataatasta ja Ulriika-mammasta on sukuseuramme 50-vuotisjuhlajulkaisussa, joka tulisi aina olla muistia virkistävänä hakuteoksena käsillä kaikissa sukumme perheissä. Tilkasten-Värrin Sukukirja KANTATILOJEN HISTORIA on täynnä yksityiskohtaista historiallista tietoa eri varsinaissuomalaisten tilojen vaiheista ja on siten aika rasittavaa luettavaa. Jota tällainen historia ja esim. tieto siitä, paljonko kunkin talokaupan yhteydessä jouduttiin maksamaan rahaa ja syytinkiä eli eläkettä entisille omistajille kiinnostaa, kirjaa, on saatavilla Tilkasen-Värrin Sukuseura ry:ltä. Rauno Nieminen Mukaeltu vuoden 2000 sukukokouksessa Piikkiössä pidetystä esityksestä. Sukunimi vaihtui talon mukaan Seuraavan sivun asiakirja todistaa, että Kustaataatalla oli tapana vaihtaa sukunimeä aina sen talon mukaiseksi, jota hän viljeli. Se oli sen ajan tapa. Uusitaloa seuraava oli Karinaisten Tuomola. Siitä kirjassa todetaan: Syystä tai toisesta Kustaa omaksui Tuomolan sukunimekseen, vaikkei hän ehtinyt kauan sielläkään viipyä. Seuraava talo oli Tarvasjoen Isotalo, jota nimeä hän myös käytti (löytyy merkintänä Wirsi- ja Evankeliumikirjassa). Päätyi kuitenkin Tuomolaksi, mikseipä vaikka Värriksi? Juhlan alussa Tarvasjoen seurakuntatalolla pj. Rauno Nieminen luovutti sukuviirin isäntäparille Hanna ja Antti Isotalolle. Timo Isotalo halaa perunaviestin ankkuria Kristiina Anttilaa. Voittoisassa joukkueessa olivat myös Helena Isotalo, Sinikka Poskiparta, Tarja Kateisto ja Mervi Nieminen (ei näkyvissä). Antti Nieminen onnittelee Jukka Varjosta ja Aarno Luotosta petankkivoitosta. Toisen kisan voitti Antti yhdessä Kirstin kanssa. 9

10 Tilkanen Uusi-Värri ANTTI JAAKONPOIKA TILKANEN MIKKO YRJÖNPOIKA MONTELL s. 1767, k Isäntänä s. 1768, k Isäntänä MATTI TILKANEN Aviol : LIISA o.s. VÄRRI s. 1793, k Isäntänä s. 1798, k LEENA o.s. TILKANEN Aviol : MIKKO VÄRRI s. 1810, k s. 1808, k Isäntänä Sukuhaarojen vanhimmat paikalla olleet edustajat laskivat seppeleen kantavanhempien haudalle. Vas. Marja Jütte, Ilkka Tuomola, Antti Isotalo, Reijo Nieminen ja Leeni Ylivakeri. 1. Juha TILKANEN Juho (UUSI-)VÄRRI Heleena PURAS Mikko KNAAPI Liisa VANHA-VÄRRI Matti JULLA, Tähtinen Maria ALI-URMAS Kristian NUKULA Anna KATTELUS Heikki Saarinen Ulriika ALI-JUNNILA Kustaa TUOMOLA Johanna NOPOLA Kaarle Tähtinen Vilhelmiina LIIPOLA (8. Tuomas Oskar Tähtinen ) JUHA TILKANEN JUHO VÄRRI s. 1819, k Isäntänä s. 1829, k Isäntänä Isotalot (ylempi kuva) ja Tuomolat, joita oli suhteessa eniten (45 %) kokonaisvahvuudestaan. 10 JUHO OSKARI TILKANEN KAARLO VÄRRI s. 1851, k Isäntänä s. 1860, k Isäntänä Vaimo ANNA o.s. Manttaali Vaimo VILHELMIINA o.s. Mikola s. 1858, k Emäntänä s. 1861, k Emäntänä Uusi Puoliso KAARLE OSKAR KEROLA VILHO OSKARI TILKANEN s Isäntänä s. 1885, k Isäntänä (-1945) KAARLON JA VILHELMIINAN TY- TÄR LYYDIA VÄRRI OLI ÄITINSÄ KUOLLESSA 12-VUOTIAS. HUUTO- KAUPASSA 1896 TILAN OSTI HER- PAKKOHUUTOKAUPASSA VUONNA 1932 OMISTUS SIIRTYI VILHO TIL- MAN HEINONEN, JOKA KUOLI -97 KASEN NELJÄLLE ALAIKÄISELLE JA PUOLISO MARIANA HEINONEN LAPSELLE. VILHO ISÄNNÖI KUO- EMÄNNÖI VUOTEEN 1924, SITTEN LEMAANSA ASTI JA TILA JÄI PIAN TYTÄR NAIMA ALIINA OTTI OHJAT SISARUKSISTA NUORIMMALLE SI- AVIOIDUTTUAAN KUSTAA VIRTA- MO TILKASELLE. SEN KANSSA (ottivat nimeksi VÄRRI). 55

11 vuoden 1540 maakirjassa neljä yhtä suurta taloa. Kaikki menettivät kuitenkin 1500-luvun lopulla tai 1600-luvulla veronmaksukykynsä ja jäivät autioiksi tai liitettiin muihin tiloihin. Myös kantatila oli ajoittain autiona ja eri sukujen hallussa kunnes vuonna 1730 sinne tuli uusi omistajasuku, kun Pöytyältä kotoisin ollut Vahdolla lampuotina rykmentinkirjurin virkataloa viljellyt Antti Jaakonpoika osti tilan. Kaavion Antti Jaakonpoika on hänen vanhimman tyttärensä Liisan ja tämän puolison Jaakko Yrjönpojan poika. Miehensä kuoltua vuonna 1792 hallitsi Liisa leskiemäntänä tilaa kunnes luovutti sen vuonna 1806 pojalleen Antti Jaakonpoika Tilkaselle. Värrin ratsutilalla Yrjö Ristonpojan perinnönjaossa vuonna 1794 sai Mikko Yrjönpoika haltuunsa puolet Värristä. Montell-nimen selitti Urho Tuomola I sukukokouksessamme vuonna 1947 esittämässään sukuhistoriikissa johtuneen siitä, että poika oli joutunut nuoruudessaan opintielle. Tällöin sukunimeksi oli muotoutunut kotikylästä Mäenpäästä johdettu latinalaisruotsinnos. Aurankurjen totesi Urho Tuomola kuitenkin voittaneen ja Mikko Yrjönpojan palanneen kotiinsa isännöimään perimäänsä puolikasta Värristä. Molemmat talot periytyivät sitten aikanaan vanhimmalle pojalle, joista molemmat olivat löytäneet puolison sopivasti naapurista, kuten oheinen kaavio osoittaa. Perheisiin syntyi yhteensä 15 perillisiä saanutta lasta. Heidän jälkeläisensä kuuluvat Tilkasten-Värrin Sukuseuran piiriin. Meidän suku, siis Kustaa-taatan jälkeläiset, on siten tämän suuren yhteisön yksi haara. Molemmille perheille syntyi esikoiseksi talojen periytymisen kannalta sopivasti poika. Tilkasten puolella muut sitten olivatkin tyttöjä. Kaikki tytöt naitiin taloihin emänniksi syntyneestä Liisasta, tuli emäntä Vanha-Värrille, jota hän sittemmin hallitsi leskiemäntänä kymmenen vuotta, kuten jo aiemmin mainittiin. Neljä siskoista, Heleena, Maria, Anna ja Vilhelmiina menivät emänniksi Turun läänin Koskelle, viimemainittu Liipolan Alitalon ratsutilalle. Ratsutilallisen vaimo tuli myös Ulriikasta Tarvasjoen Mäentaan Ali-Junnilaan ja Johannasta kotipitäjänsä Karinaisten Kyrön Nopolaan. Kaikkien Tilkasten tyttärien uusien kotitilojen lähihistoria ja naimakaupan jälkeiset vaiheet käydään kirjassa läpi. Itse Tilkanen pysyi suvulla tarkastelukauden loppuun asti, vaikka se 1930-luvun alun taantuman johdosta isännän konkurssin myötä ulosmitattiin ja asetettiin julkiseen pakkohuutokauppaan, sillä alaikäisten lasten holhooja teki korkeimman tarjouksen ja entinen isäntä jatkoi käytännössä isännöintiä kuolemaansa 1945 asti. Värrillä oli sitten vain poikia syntyi kylläkin tytär Maria, mutta hän sekä 1835 syntynyt Antti kuolivat hyvin nuorina. Talon perineen Juhon seitsemästä veljestä neljä naivat tai ostivat maataloja. Kolmea ei kirjassa käsitellä, koska he eivät olleet tilallisia. Kolmanneksi vanhin, Matti Mikonpoika kyllä nai Kosken Halikkolan Jullan tyttären Johannan ja yhdessä he lunastivat tilan muilta perillisiltä, mutta tila meni pakkohuutokauppaan heidän velkojensa maksamiseksi. Matti muutti perheineen tilalta 1873 Tammelaan. Hänestä tuli tehdastyöläinen Finlaysonin Forssaan perustettuun tehtaaseen ja hän otti nuorimpien veljiensä tapaan sukunimekseen Tähtinen. Perheeseen vuonna 1861 syntyneestä tyttärestä Ida Katariinasta tuli kuuluisan kuvanveistäjämme Wäinö Aaltosen äiti. Juho avioitui 1850 Nopolan leskiemännän Vilhelmiina Matintyttären kanssa, joka oli Tilkasten Johannan tulevan puolison Juho Juhonpojan isän toinen vaimo. Nopolan Juhon alaikäisyyden johdosta Juho Värri viljeli Nopolaa vuoteen 1860 asti, jolloin sai Uusi- Värrin isännyyden. Veljessarjan toiseksi vanhin Mikko nai Auran Hypöisten kylän Knaapin ratsutilallisen tyttären Johannan Tämä oli jo vuonna 1849 ostanut tilan vanhemmiltaan. Kaupan ehtona oli ollut, että tila siirtyisi Johannan haltuun vasta kun edellinen isäntä katsoisi hyväksi tilan hallinnasta luopua. Mikko sai tilan isännyyden vuonna 1861, mutta kuoli jo vajaan viiden vuoden kuluttua. Leski piti tilaa vuoteen 1877, jolloin vuokrasi sen miesvainajansa veljelle Kustaa-taatalle vuoteen 1884 asti. Vuonna 1892 leski Johanna sitten myi tilan Niemiset, Jaakkolat ja Pietilät. Suurinta haaraa, Jaakkoloita, oli eniten, yhteensä 40 henkeä

12 XVIII kokous : Kavalton, Piikkiö Tervehdyspuhe Hyvät kutsuvieraat ja ilahduttavan runsaslukuinen sukulaisjoukko. Kustaa ja Ulriika Tuomolan jälkeläisten sukutoimikunnan puheenjohtajana on minulla ilo ja kunnia toivottaa teidät kaikki sydämellisesti tervetulleiksi tähän ensimmäiseen 50-vuotisjuhlakokouksen jälkeiseen tapaamiseen, joka on kaikkiaan jo 18:s kokoontumisemme näissä merkeissä. Tiedämme että 1900-luvun alkuvuosikymmenillä suvun jäsenet, ensipolvi ja heidän lapsensa, pitivät kiinteästi yhteyksiä keskenään. Toisen sukupolven - kantaserkuiksi kutsutun - keskuudessa, joka parhaassa miehuusiässään koki sodan kauhut ja koettelemukset, kyti ajatus tutustuttaa myös runsaslukuiseksi paisunut lapsikatraansa toisiinsa ja he toteuttivat unelmansa. Juhannuksena vuonna 1947 Tarvasjoen Isotalossa vietettiin kaksipäiväistä yhdessäoloa. Me kolmaspolvilaiset muistamme, kuinka ensipolven jäljellä olleet kolme syntyperäistä ja kolme puolisoa olivat tuolloin kunniavieraina. Nyt, 53 vuotta myöhemmin, on sukutoimikunta kutsunut jäljellä olevan kantaserkkusukupolven kunniavieraiksemme. Kuudesta syntyperäisestä on paikalla kaksi, Rauha Pietilä ja Pentti Jaakkola sekä viidestä puolisosta neljä; Fanni Isotalo, joka viime joulukuussa on jo ylittänyt 90 ikävuoden maagisen rajan, Anneli Nieminen, Aira Tuomola ja Laila Jaakkola. Eräs heistä, Aira Tuomola, on tiettävästi ainoa kaikkiin 18:aan sukukokoukseemme osallistunut henkilö. Hänet me julistamme kunniasukulaiseksemme kukkien ja sukutoimikunnan jäsenen Antti Niemisen halausten kera. Suvun ulkopuolisena vieraana meillä on Piikkiön kappalainen Päivi Nurmi, jolle annamme kohta puheenvuoron. Sitä ennen tarkistamme läsnäolijat; kunkin kantaserkun joukkuetta pyydetään nousemaan ylös, kun asianomainen nimi mainitaan. ISOTALOT VALTTERI: Leena ja Teuvo Pihlman. Antti Isotalo. Ulla ja Esko Norrman, Saara ja Mikko, Veera ja Janne. Pentti ja Erna Isotalo, Tommi. ERKKI: Tuomas ja Merja Isotalo. LAURI: FANNI. Kari ja Mirja Isotalo, Anni, Lassi. MARTTI: Liisa Helttula. Pekka ja Helvi Isotalo, Sari ja Alberto. Esko ja Anneli Isotalo. Timo Isotalo ja Pirkko, Ville ja Maija, Julia (5 v.), Markus Anton (2 v.). TUOMOLAT TUOMO: Kirsti ja Martti Seppälä. AIMO: Marju Leinonen, Petri, Kirsi Kunnas. URHO: AIRA. Ilkka ja Marja Tuomola, Jussi. Antti Nieminen ja Riikka. NIEMISET UUNO: Lea ja Juhani Koistinen, Annika. LAURI: Mauri ja Jaana Nieminen. Heljä ja Jaakko Kateisto, Tarja. Petteri ja Leena Nieminen, Markku Matias, Tuomas, vauva. Riitta Hartikainen, Kalle ja Sini, Albert, Helene. PAAVO: Anneli ja Aarne Kastinen, Kirsi. Rauno ja Pirjo Nieminen. Päivikki Anttila. TUOMO: ANNELI. JAAKKOLAT KIRSTI: Terttu ja Esko Vainio. Auli Vehanto, Julia Lehtinen. Pirkko ja Pertti Saari, Petri. IRJA: Irma ja Aarno Luotonen, Jarkko ja Terhi Luotonen, Jasper. Jukka ja Ritva Varjonen. Marja-Leena ja Seppo Mikkonen, Suvi. Janne ja Pia Mikkonen, Ida, Ville. LEENI: Elisa Lahti. Alisa Hirstiö, Katja. Hannele Hietanen. PEKKA: LAILA. Pirjo Lindroos. PENTTI: Matti Jaakkola. Markku Jaakkola. Jouni Jaakkola ja Leena, Okko, Frans. PIETILÄT HELMI: Sinikka Poskiparta RAUHA. (Kantaserkut sekä heidän läsnäolleet puolisot isolla tekstillä. Läsnäolleet serkut alleviivattu.)

13 TILKASTEN - VÄRRIN SUKUKIRJA OSA 1 KANTATILOJEN HISTORIA Tilkasten Värrin Sukuseura ry on perustettu vuonna 1983 ja se on ottanut tavakseen kokoontua joka toinen vuosi. Vuoden 1993 kokouksen jälkeen ryhdyttiin seurassa puuhaan sukukirjan osan 1 aikaansaamiseksi. Kirjan toteutukseen on käytetty ammattilaisia; Sukututkimustoimisto RADIX ja tutkijat P.T. Kuusiluoma ja Veli-Matti Pussinen ovat kirjan tekijät. Painosta 187-sivuinen kirja tuli keväällä 1996 ja se kertoo suvun kantatilojen ja niiden emäntien ja isäntien vaiheista 400 vuoden ajalta eli vuosina Tällainen tilahistoria ei ole sukukirja sanan varsinaisessa merkityksessä, vasta osa 2 on henkilömatrikkeli suvun jäsenistä (ilmestyi jouluksi 2002). Kirjan johdannossa selvitetään muutamin laajoin piirroin talonpoikaista elämänpiiriä taustaksi yksityiskohtaiselle käsittelylle luvun varsinaissuomalaisen ratsuväen taisteluille on omistettu kokonainen alaluku, koska talonpoikainen ratsupalvelus oli eräs keskeisimpiä ilmiöitä, joka mainitulla vuosisadalla muovasi sekä Tilkasten että Mäenpään kylien historiaa. (lainaus) Meitä kiinnostaa enemmän toinen näistä Karinaisten kylistä, Mäenpää, koska oman sukuyhteisömme kantaisän Kustaa Mikonpojan isoisä Mikko Yrjönpoika oli Mäenpään kylään 1700-luvun lopulla syntyneen uudistilan, Uusi- Värrin, ensimmäinen isäntä. Kustaa-taatan äiti taas oli Tilkasten tyttäriä, joten juuremme ovat kyllä molemmissa kylissä. Kirjasta selviää, että Mäenpään kylä mainitaan ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä vuonna 1533, jolloin Mäenpään Heikki oli lautamiehenä Marttilan käräjillä. Hänen arvellaan lähteneen 1520-luvulla Tilkasista, jossa oli isäntänä Heikki Martinpoika, ja perustaneen Mäenpääksi kutsutun uudistilan. Nämä lähdetietoja vanhemmat tapahtumat perustuvat todella arvailuun, mutta tällaiseen 52 tulokseen ovat tutkijat päätyneet. Tämä sama otaksuma oli vahvasti esillä jo Ilkka Tuomolan, nykyisen kunniapuheenjohtajamme, vuoden 1987 sukukokouksessamme esittämässä kaaviossa ja esitelmässä otsikolla VÄRRIN SUKU- PIIRI. Ilkan laatima kaavio ja esitelmä löytyvät 50-vuotisjuhlajulkaisustamme. Seuraavalla sivulla esitetystä kirjan tietojen mukaan laaditusta kaavioista nähdään, kuinka Mäenpään kantatila jakautui kohta kahtia Heikki-isännän pojille ja sitten myöhemmin siitä irtaantui vielä meidän haara, Uusi-Värri. Kantatila on vuosisatojen saatossa pysynyt suvun hallussa isältä pojalle periaatteella. Välillä on isännän leski emännöinyt tai ottanut uuden puolison isännäksi. Kantasuku on kuitenkin jatkunut ja sukusiteet Tilkasiinkin vahvistuneet. Liisa Matintytär o.s. Tilkanen hallitsi kantatilaa leskiemäntänä vuodet Seuraavan isännän Heikki Juhonpojan puoliso, Josefiina Mikontytär, hallitsi leskiemäntänä vielä pidemmän ajan eli , jolloin omistus siirtyi heidän viidelle lapselleen. Kylän toisen talon kävi huonommin. Se meni 1600-luvulla myyntiin, jopa kolme kertaa lyhyellä ajalla. Välillä taloa kutsuttiin Haveriksi sen omistajan Sigfrid Hafverbergin mukaan ja myöhemmin vakiintui nimi Julius uuden omistajasuvun kantaisän lesken uuden puolison Heikki Juliuksenpojan mukaan. Kyseinen leski oli kantatilan tyttäriä, joten Julius palautui kantasuvulle. Liisa Yrjöntytär hallitsi tilaa tuplaleskenä 1700-luvun alussa, kunnes ensimmäisen liiton hedelmä Yrjö Simonpoika otti isännyyden. Hänen poikansa tytär taas naitiin kantatilaan emännäksi. Piiri pieni pyöri! Nyt siirrymme toiseen kaavioon, joka on antanut pohjan suuryhteisön Tilkasten-Värrin Sukuseura ry:n perustamiseen. Ensin kuitenkin muutama sana Tilkasten kylän historiasta. Siellä mainitaan Kavalton tilalla kokoonnuttiin entisen navetan ylisille tehtyyn avaraan kokoustilaan Viihdeohjelmaa esitti lauluduo Timo&Pirkko. Suvunvanhinta tervehtimässä Kiskossa Osanottajat valokuvattuna 50-vuotisjuhlatapaamisen yhteydessä Tarvasjoen Isotalossa. Edessä mm. kantaserkku Leeni Ylivakeri sekä puolisot Aira Tuomola ja Aili Isotalo. Osanottajia oli

14 XIX kokous : Vanhalinna, Lieto Kantaserkkujen kulta- ja timanttihääkuvia 14 U. K. Tuomolan suku mistäs tiesit tänne tulla Tulin pitkin Turun tietä Hämäläisten härkätietä Mitä täällä tekemähän suvun juurii vahvistamaan Vatsat täyteen ahmimaahan Kahvihammasta parantaamaan Olkoon päivä paistehinen Linnavuori nähtävineen Museotkin kiinnostavii Sukulaiset mukaaviia. Tällä Timo Isotalon sepittämällä sukutoimikunnan yhteisellä kiekaisulla aloitettiin Kustaa ja Ulriika Tuomolan jälkeläisten sukukokous. Kyseessä oli suvun toinen tapaaminen 50- vuotisjuhlakokouksen jälkeen, joka pidettiin 7 vuotta aiemmin Tarvasjoella mm. Isotalossa, josta koko toiminta käynnistyi 57 vuotta aiemmin kantaserkkusukupolven toimesta oli suvunvanhin Paavo Nieminen, joka pian sen jälkeen menehtyi. Suvunvanhimman viiri siirtyi Pietilöiden Helmi Poskiparralle ja hänen huoneessaan hoitokodissa Kiskon Toijassa, se oli edelleen. Paavo Nieminen oli myös kutsuttu sukuseuran kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2000 Piikkiössä pidetyn sukukokouksen pöytäkirjan kohta 12 kuuluu: Ilkka Tuomola kutsuttiin sukuseuran kunniapuheenjohtajaksi ja hänelle luovutettiin sukuseuran viiri, jonka jalustassa on kunniapuheenjohtajan kaiverrus. Sukuseuran puheenjohtaja Rauno Nieminen muistutti nyt uutta kunniapuheenjohtajaa siitä, että kunniapuheenjohtajalla on myös velvollisuuksia. Velvollisuudet kutsuivat! Ilkka Tuomola, kunniapuheenjohtaja: Olemme Kustaa ja Ulriika Tuomolan jälkeläisiä. Kustaa Tuomola oli syntynyt vuonna 1842 ja oli talollisen poika Karinaisten pitäjän Mäen kylästä Värriltä. Koska perheessä oli poikia kaikkiaan kahdeksan ja siihen aikaan ei ollut tapana pirstota taloja, joutui Kustaakin lähtemään leivän hankintaan muualle ja päätyi rengiksi, putosi säädystään. Ulriika Tuomola oli talollinen hänkin ja oli ollut lyhyen aikaa naimisissa, saanut yhden lapsen ja jäänyt sitten leskeksi ja lapsi oli kuollut. Kävi niin, että Kustaa Tuomola tuli rengiksi Ulriika Tuomolan taloon ja siitä sitten hankkiutui aikaa myöten isännäksi. Pääsi reittä myöten isännäksi, kuten tavataan sanoa. Ulriika oli vajaat kaksi vuotta miestään vanhempi (s. 1840). Kustaa ja Ulriika Tuomola saivat runsaasti lapsia, joista viisi eli niin vanhoiksi, että he perustivat perheen ja saivat omia lapsia. Vanhin näistä lapsista oli Kustaa Anton syntynyt 1866, toinen Juho Aleksanteri syntynyt 1869, kolmas Aina Maria syntynyt 1876, neljäs Aleksandra Emilia syntynyt 1879 ja viides Johanna Josefiina syntynyt Nuorimman ja vanhimman välistä ikäeroa oli siis 15 vuotta. Kustaa Anton kuoli 1913, Juho Aleksanteri 1931, Aina Maria 1956, Aleksandra Emilia 1956 ja Johanna Josefiina Ensimmäisen ja viimeisen kuolemantapauksen välillä ehti kulua 47 vuotta. Nämä viisi sisarusta saivat yhteensä 33 lasta vuosien välisenä 27 vuoden aikana. Vanhin serkuista oli Elsa Isotalo, joka syntyi siis 1895 ja kuoli Neljässä sukuhaarassa nimittäin Isotalo, Tuomola, Jaakkola ja Pietilä oli kussakin seitsemän lasta ja Niemisillä viisi lasta. Kantaserkuista lapsia saaneiden lukumäärä on 21 ja lapsettomien lukumäärä 12. Elossa olevia kantaserkkuja on kuusi; Leeni Ylivakeri syntynyt 1914, Pentti Jaakkola syntynyt He ovat Jaakkolan sukuhaaraa. Pietilän sukuhaarasta Helmi Poskiparta syntynyt 1910, Laina Pietilä syntynyt 1914, Rauha Pietilä syntynyt 1919 ja Paavo Pietilä syntynyt Helmi Poskiparta on jo 94-vuotias. Ensimmäinen sukukokous pidettiin vuonna 1947, joten kolmen vuoden päästä tulee kuluneeksi 60 vuotta sukuseuratoiminnan alkamisesta.toiminnan tarkoitushan on kahtalainen, ensiksikin tutustuttaa suvun jäsenet suvun historiaan ja toiseksi tuntemaan toinen toisiaan. Lauri ja Fanni Isotalo, kultahäät 1984 Martti ja Aili Isotalo, kultahäät 1982 Urho ja Aira Tuomola, kultahäät 1989 Paavo ja Sylvi Nieminen, timanttihäät 1992 Leeni ja Toivo Ylivakeri, kultahäät 1989 Paavo ja Anna-Liisa Pietilä, timanttihäät

15 lottatehtävissä kotipaikkakunnallaan. Sodan vaikutukset seurasivat häntä pidemmällekin elämässä, kun hän avioitui sodassa haavoittuneen Oiva Teinilän kanssa. He aset-tuivat elämään yhteistä elämäänsä Siuntioon, jossa Suitian linnan läheisyys teki vieraileviin sukulaisiin suuren vaikutuksen. Salme työs-kenteli mm. emäntänä ja sairaala-apulaisena. Myös puutarhatöihin hän osallistui miehen toimiessa puutarhurina. Leskeksi jäätyään Salme muutti viettämään eläkepäiviä Raisioon, jossa hän kuoli aivoverenvuotoon SP Rauha Kyllikki Pietilä s Rauha on perheen kuudes lapsi. Vartuttuaan ja osallistuttuaan kotitalon töihin Rauha havaitsi, että yhteistoiminta lehmien kanssa ei häneltä oikein suju. Jotain muuta ammattia oli siis syytä harkita. Hän kävi Paimion kansanopiston Tämän jälkeen hän hakeutui töihin ja samalla oppiin ompelimoon. Näin hänestä tuli ompelija, joka kotonaan työskennellen sai toteuttaa luovuuttaan ja selvästi havaittavia kädentaitojaan. Rauhan koti tilkkukoreineen ja vintteineen oli monien lasten jännittävä tutkimuskohde. Hän teki merkittävää työtä myös hoitaessaan vanhempiaan näiden sairauksien ja vanhuuden aikana. Muidenkin sukulaisten apuna ja tukena hän on tarvittaessa toiminut. Rauha on ollut innokas lukija varsinkin eläkkeelle jäätyään. Hän elää edelleen Paattisilla omassa kodissaan omakotitalossa myös ulkotöissä puuhaillen. - SP Paavo Elias Pietilä s Paavo syntyi Paattisilla Pietilän seitsemäntenä ja nuorimpana lapsena. Häntä on kuvattu puheliaaksi lapseksi eikä hän tuppisuu liene ollut myöhempinäkään vuosina. Nuoresta iästään huolimatta Paavokin ehti osallistua sotaan. Paavo sai pohjaa maamieskoulusta tulevaan tehtäväänsä Pietilän talonpidon jatkajana vanhempiensa jälkeen. Paavo avioitui Anna-Liisa Alitalon kanssa ja he alkoivat elää ja kasvattaa perhettä Pietilän talossa. Leena syntyi 1946 ja Jaakko luvun alussa Paavo ja Anna- Liisa myivät Pietilän talon ja muuttivat Ypäjälle, jossa elävät edelleen. - SP Sukutoimikunta kajautti aluksi Timo Isotalon laatiman laulumukaelman. Suvun historiaa esitti edellisessä kokouksessa kunniapuheenjohtajaksi kutsuttu Ilkka Tuomola. Läsnä oli 99 sukulaista, kantaserkkuja edustivat Rauha Pietilä ja Pentti Jaakkola sekä Aira Tuomola ja Anneli Nieminen. Ruokarukouksen piti Anneli Rantalaiho, joka on sukua Isotalon sukuhaaran Aili Isotalon kanssa. Vas. Laina, Helmi, Salme ja Rauha Lainan luona vuonna Petankkikisan voitti Isotalojen sukuhaara edustajinaan Leena Pihlman ja Albert Morgades. Sukutoimikunnan puheenjohtaja Rauno Nieminen luovutti voittajille kunniakirjat. Isotalot sai-vat nyt revanssin hävittyään vuonna 2000 loppuottelussa Tuomoloiden joukkueelle, jossa upeat pystit silloin pokkasivat Martti Seppälä, Antti Nieminen ja Petri Leinonen (3-h. joukkue silloin). 15

16 16 Ensipolven kirjeenvaihtoa LÄHETTÄJÄ: Juho Aleksanteri Tuomola Kyröön siskolleen Marialle, 14 v. Seminarin D huoneessa 18 1/3 91. Rakas siskoni Maria! Paljon terveisiä täältä! Minä en ehtinyt piirtämään Sinulle muistoa, niin kuin Fiinulle ja Sandralle, mutta kirjoitan tämän pienen kirjeen ja toivotan hyvin onnellista nimipäivää, joka pian tulee. Sinä, kun jo rupeat tulemaan tytöksi, niin koeta myös olla hyvä tyttö, mutta että voisit olla hyvä, niin sinun pitää ennen kaikkia ottaa kaikista pienistä seikoista vaaria eikä olla välinpitämätön ja pitää siistiä järjestystä huoneissa. Mutta kaikissa toimissasi ei ole mitään hyvyyttä, jos et myöskin ja välttämättömästi ole nöyrä käytöksessäsi kaikkialla ja kaikkia ihmisiä kohtaan mutta erittäinki vanhempiasi kohtaan niin ettet heitä vihoita, sillä jos heidän täytyy usein vihastua, niin se vanhentaa heitä niin paljo enemmän, kun jos he saavat aina olla iloiset ja myöskin sinun itsesi on paljo hauskempi olla silloin. Muista myöskin aina rukoilla, sillä ainoastaan silloin menestyvät asiat hyvin. Sandra Tuomolan sisarelleen Marialle 1896 lähettämän kirjeen kuori.. Hämeenlinnan ja Rengon leimat on siirretty kirjeen takaa. Vasemmanpuoleinen postimerkkeistä on alkuperäinen. Et viimen kirjottanut montako kanaa, kukkoa ja kissaa y.m. on. Kirjoita taas minulle oikein pitkä hauska kirje päiväin töistä, kyläsi hauskuuksista ja seikoista oletko tutustunut Tie Knaapin Neitien kanssa ja muuta naurettavampaa vaan voit keksiä. Hyvästi! J.A.T. LÄHETTÄJÄ: Aleksandra Emilia Tuomola Renkoon siskolleen Marialle, 20 v. Rakas Siskoni! Kyrö Wuonna 18 8/ Sydämelliset kiitokset rakas sisko kirjeestäsi, oi kuinka ikävä minun tuli hetikirjeesi luettua, miksi sinun on niin ikävä siellä? Niin kyllä sanoit että on kotia ikävä, minunkin on ikävä sinua, mutta mitäs voin tehdä, usein itken niin että pääni tulee aivan kipeäksi. Kyllä minä tierän että se on kovasti paha, mutta kun en saa mitän tehtyä. Rakas sisko mitä sinä niin kotia ikävöitset, kuin sinulla on siellä Weljesikin. Jos olisit yksin, sitte se olisi paljon ikävämpi niin kuin minä meinaan hän osallistui myös kotikuntansa nuorisoseuran ja suojeluskunnan toimintaan. Loimaan maamieskoulussa hän tapasi ensi kerran tulevan vaimonsa, tähtisilmäisen (näin Arvo aina sanoi) liperiläisen Sylvin. Häät vietettiin morsiamen silloisella kotipaikkakunnalla Naantalissa. Ainoa lapsi Marja- Kaarina syntyi Sotavuodet jättivät jälkensä, mutta suurella innolla Arvo ryhtyi rakentamaan kotia perheelleen Paattisten Metsäniemeen. Vähitellen hän siirtyi maanviljelystä puutarhaviljelyyn ja osallistui myös monin tavoin vaimonsa pitopalvelutoimintaan. Arvo oli intohimoinen lukija ja oli pitkään kirjastolautakunnan jäsen. Hän oli isänmaallinen olematta kuitenkaan fanaattinen. Mihinkään puolueeseen Arvo ei koskaan kuulunut, sillä hänen elämänkatsomukseensa ei sopinut asioitten yksipuolinen tarkastelu. Häntä pidettiin sopuisana ja oikeudenmukaisena ihmisenä ja niinpä hän toimikin vuodesta 1966 lautamiehenä melkein kuolemaansa asti. Arvo kuoli syöpään sairastettuaan muutaman vuoden. Perheen lisäksi hänen lähimpiin ystäviinsä kuului pieni aseveljien piiri, samoin serkun Urho Tuomolan poika Ilkka perheineen oli hänelle läheinen. Kuolinvuoteellaan Arvo kehotti perhettään olemaan surematta hänen poismenoaan ja iloitsemaan yhteisistä vuosista. - M-KJ Laina Esteri Pietilä s , k Hauta Paattisilla Laina syntyi Pietilän neljäntenä lapsena. Hänkin työskenteli nuorena kotitalon töissä ja välillä naapurissa sijaitsevassa pappilassa apuna taloustöissä. Sodan aikana Laina toimi linnoitustöiden muonitustehtävissä. Sodan jälkeen hänen työuransa koostui Turussa monesta erilaisesta työstä. Allergia- ja astmavaivat haittasivat työskentelyä joissakin paikoissa, joten hän joutui vaihtamaan työpaikkoja terveydellisistäkin syistä. Työskentely suklaatehtaassa on jäänyt erityisesti lähisuvun lapsien mieleen. Laina oli Pietilän lapsista ehkä temperamenttisin, mutta kuitenkin myös sopeutuva ja pidetty. Tästä osoituksena mm. se, että eläkkeelle jäämisen jälkeen hänet tuntevat ihmiset entisestä työpaikasta pyysivät häntä vielä kotiinsa tilapäiseksi kotiavuksi mm. koulusta saapuvan lapsen iltapäiväseuraksi. Tältä pohjalta syntyi myös Lainan kuolemaan asti kestänyt ystävyyssuhde. Laina kuoli saavutettuaan juuri 90 vuoden rajapyykin. Hän pystyi asumaan hyvin pitkälle omassa kodissaan. Poika Pertti, joka syntyi 1945, oli Lainan tukena. Vakavampi sairastelu kesti noin puoli vuotta. Vanhuus oli vienyt voimat, mitään yksittäistä sairautta ei voine sanoa kuolinsyyksi. - SP Salme Annikki Teinilä, o.s. Pietilä s , k Hauta Raisiossa Salme oli jo viides Pietilän lapsista. Salme oli tasainen luonne ja taitava monissa käytännön tehtävissä. Käsityöt olivat myös hänen harrastuksenaan. Salmekin osallistui nuorisoseuratoimintaan. Sota-aikana hän toimi vähän aikaa muonitustehtävissä, mutta muun ajan 49

17 Myös Helmi kävi kiertokoulun ja kansakoulun. Vilkkaana lapsena Helmi oli nokkela äidin ja isänkin apulainen. Fiinu piti mielellään lapsensa turvallisesti kotona eikä kannustanut lähtemään maailmalle, joten Helmikin työskenteli aluksi kotitalon töissä. Välillä hän tosin vietti lyhyehköjä (Kankaanpäässä vähän pidempiäkin) aikoja sukulaisissa, kun jossakin perheessä elämäntilanteen takia tarvittiin lisää naiskäsiä. Helmi teki ajan tavan mukaan muiden töiden lomassa käsitöitä. Hän oli erityisesti tunnettu kankaankudontataidoistaan. Vaikka työt olivat raskaita, paljon kun tehtiin ihmisvoimin, ehdittiin välillä myös rentoutua. Helmi toimi mm. nuorisoseurassa. Hän muisteli joskus myös iltaisia hiihtoretkiä ja kelkotteluja hankikannoilla, joten liikuntaakin harrastettiin. Sodan aikana Helmi työskenteli lottatöissä rintamalla kanttiinissa. Sodan jälkeen ( ) hän avioitui Paavo Poskiparran kanssa ja he asettuivat asumaan ja elämään Kiskoon. Lapsia syntyi kaksi, Anneli 1947 ja Sinikka Helmin työkenttä muodostui oman tilan karjan ja maatöiden hoitamisesta, vaikka hänellä nämä eivät erityisesti nuorena toiveisiin kuuluneetkaan. Helmi on tähän mennessä pisimpään elänyt suvun jäsen. Hän kuoli elimistön väsyttyä erilaisten sairauksien ja iän tuomiin rasituksiin. Tarkalleen ottaen hän eli 95 vuotta 5 kuukautta ja 3 päivää. Myönteinen elämänasenne ja sopeutuva luonne auttoivat jaksamaan sairaudet ja kivut. Viimeiset vuodet Helmi asui omassa asunnossaan palvelukodissa. Vanhainkodissa hän vietti aivan viimeiset kolme kuukautta. - SP Arvo Nikolai Pietilä s , k Hauta Paattisilla. Arvo syntyi kolmantena lapsena. Pienestä pitäen hän harrasti liikuntaa ja kiinnostus historiaan alkoi jo kansakoulussa. Siellä opettajalla, entisellä upseerilla, ja Arvolla oli joskus erimielisyyksiä, mutta vikkeläjalkainen poika onnistui aina karistamaan kannoiltaan häntä karttakepillä uhkaavan opettajan. Arvo piti myös musiikista, mutta hänen oma laulutaitonsa oli sitä luokkaa, että opettaja lupasi hänelle 4:n sijasta 5, jos Arvo ei laula. Nuorena miehenä mennä sinne Forssaan ja pian 10nes päivä lähden ja jätän Kyröön kaikki rakkaat omaiseni. Kyllä se tuntuu nyt jo ikävältä vähän, mutta minä lohduttelen sillä itseäni että Jumala on minun kanssani sielläkin ilon ja surun aikana ja se onkin suuri lohdutus kuin rupee lukemaan Jumalan sanaa niin siinä se unhoittaa kaiken maallisen surunsa, ja tulee niin iloiseksi, ettei enää muuta ajattele vaan että mitäs minä suren tätä mailmaa kuin se on kotona, vaan paremmin pitäisi ajatella tulevaisuutta, ja lohduttaa sillä itseämme, että kerran on tämän mailman surut loppuva, ja alkava se ijankaikkinen ilo päivä, päivä jolla ei ole ehtoota, jolloin lakkaamatta saadaan iloita, ja veisata kiitosvirttä jumalalle joka meitä niin suuresti rakasti että antoi ainoan poikansa kuolemaan meidän erestämme, siis minunkin suuren syntisen erestä, josta saan iloita, että minäkin olen osallinen siitä uudesta ehtoollisesta joka on oleva Herran pöyrällä. Nyt on minulla niin hyvä olo kuin minä uskon niin vahvasti että Jumala ottaa minunkin Taivaasensa. Ei minulla ollenkaan ole ikävä vielä kuin lähden mutta kyllä kai se sitten vähän ikävältä tuntuu kuin täytyy sanoa Hyvästi vanhemmille ja muille omaisille. Mutta täytyy mennä kuin olen luvannut, ja minä ajattelen että se on Jumalan tahto että jourun pois kauas. Minä uskon että kaikkivaltias Isä varjelee minua sielläkin kaikesta pahasta kuin rukoilen ja pyydän hänen varjelemaan. Hän kuulee aina lastensa rukoukset ja auttaa heitä heidän hädässänsä. Nyt on minulla vapaa viikko, niin olen omassa vapaudessani, vaan ei enää kauan. Kaksi päivää vaan niin sitte lähden, tänään menen Kumilaan Sedän ja Tädin tykö vierastelemaan joka on niin hauskaa. En olekaan vielä ollut missään koko viikon sisällä vaan olen istunut vanhempieni luona ja on ollut niin lystiä. Asemalta pois lähtiessäni oli minulla ikävä. Rouvan oli vielä enemmän, hän itki niin ettei saanut sanottua Hyvästikän, kätensä vaan antoi, sitte minunkin tuli enemmän ikävä. Inspektori puhui sentään niin kauniisti minulle että oikein sydäntä liikutti. Hän sanoi näin, Nyt Emmi sitte lähtee pois, jota minä en koskaan olisi suonut, mutta koska se nyt niin on, niin Hyvästi nyt sitte ja oikein hyvää voimista ja onnellista uutta vuotta uurelle kodille ja toivon, että kaikki Emmille kävisi hyvin, eikä mitään erityistä tapahtuisi, että Emmi olisi yhtä siivona ja kilttinä kuin tähänkin asti on ollut. Ja kiitoksia nyt vaan Emmi kaikesta. Kyllä se oli vähän sukkelaa ja koko ajan kuin hän näin sanoi piti hän kiini minun kädestäni, kyllä muistan sen lährön aina. Minun oli niin ikävä kuin sinä kirjoitit että olit niin kipeä yhden yön. Se oli kummallinen yö sulle, voi kuinka Herra lähettää monen moisia koetuksia lapsilleen, sekin oli sulle vaan koetus Jumalalta. Ikävä olisi jos Herra olisi sinut ottanut pois, vaan sinulle se olisi ollut suuri onni ja voitto. Silloin olisit voittanut koko mailman vaivat ja olisit perinyt Taivaan; mutta ei se ollut vielä Herran tahto. Kuin kirjoitit että mahrammeko enää koskaan nährä toisiamme tässä mailmassa, niin minun oli niin ikävä. Itkin monta kertaa kuin taas ajattelin sinua, mutta siitä saan aina suuren lohdutuksen että Taivaassa saamme olla aina yhdessä eikä tarvitse koskaan eritä. Oi sitä autuasta aikaa jolloin meidän rakas Isämme tulee meitä täältä noutamaan. Suo Herra, että silloin olisimme valmiina kuin hän tulee. Itku täyttää mieleni kuin ajattelen jos en minä olekaan kelvollinen lapsi Jumalalle. Se on vihollinen, joka usein sanoo minulle että et sinä pääse taivaaseen, sinä olet tehnyt sen ja sen synnin, mutta minä vastaan että Kristus on minun syntini maksanut kuolemallaan, niin minä olen autuas hänen kauttansa, armosta, vaan ei ansiosta. Ei nyt muuta vaan Sydämelliset terveiset siskoltasi Emmiltä että myös minun rakkailta vanhemmiltani ja siskoltani. Älä siskoni ikävöitse mitään siellä. Ole tyytyväinen vaan, kyllä kerran saamme mekin iloita vanhempiemme kanssa taivaassa. Rukoilkaamme yhdessä kumminkin ajatuksissa yhdessä, että me kaikki saisimme lujan uskon, ja siinä pysyisimme elämämme loppuun asti, ja että koko mailma tulisi autuaaksi. Rukous voi paljon, koska se totinen on. Hyvästi voi oikein hyvin elä itke niin paljon, sillä se tekee koko elämän vallan synkäksi, eroita minunkin täytyy vanhemmistani. Tähän asti olen ollut niin kuin kotona kuin joka päivä näin omaiseni, mutta pian se on kääntyvä toisin

18 Jos valotie Sun kotiin vie, Niin riennä riemuiten 18 Jos synkkäkin, Niin kuitenkin Sä kulje kiittäen! Tämä on nyt viimeinen kirje kuin kirjoitan Kyröstä, mutta Forssasta sitte taas. Osoitteeni on Forssa Tammela. Kauppias Stohlberin luona. LÄHETTÄJÄ: Kustaa Anton Isotalo (46 v. kotiin vaimolleen Hildalle, 43 v.) Tur Turku, lääninsairaala syysk.7p.1912 Rakas vaimoni ja armaiseni! Lähetän täältä terveisiä sinne kotiin. Torstaina, kun lähdin Niemiseltä tänne sairaalaan, pääsin kohta sisälle. Lääkäri antoi lipun jonka kanssa menin konttoriin maksamaan 40 mk, siellä sain kuitin jonka kanssa menin minulle osoitettuun osastoon, jossa jouduin ensin kylpyammeeseen, jonka jälkeen sain sairaalan puvun, ja sitte annettiin minulle sänky käytettäväksi. Siinä huoneessa oli 13 sairas siaa ja ovat kaikki siat täynnä melkein kaikki ovat sellaisia kun on leikkaus tehty, muutamilla aika suurikin leikkaus. Lääkäri on minun nyt tarkastanut ja antanut samallaisen lausunnon kuin lääkäri Rigbamkin, että leikkaus on tehtävä sillä sitä ei saada ilman paranemaan. Leikkauksen tekemisen ajasta ei ole vielä päätetty, mutta luultavasti tulee se tapahtumaan ensi maanantaina (tästä koitan antaa tietoa tarkemmin telefoonin kautta Osuuskauppaan). Pyydän että olette rauhalliset minun suhteeni, koittakaat olla siellä kotona hyvin kauniisti, lapset, olkaat äidille hyvin kuuliaiset ja tehkäät ilolla ja innostuksella ne tehtävät kun teille äidiltä annetaan. Lukekaat paljon Jumalan sanaa, lukekaat sitä ajatuksella, lukekaat niin että pidätte joka sanan kuuluvan teille itsellenne ja omistakaat itsellenne Jumalan armo ja syntein anteeksiantamus niin suurina syntisinä kuin nyt olette, koska kerran hänen pyhässä sanassaan niin kuuluu. Koittakaat siellä kotona tehdä töitä oman ymmärryksenne mukaan niin kuin parhaaksi näette, sillä minä en täältä tiedä antaa mitään ohjeita kun en tiedä työn kulusta y.m. siellä, kuitenkin huomautan, että kun jostain pellosta on kaurat koottu, niin on siitä seipäät korjattava ennen kuin siihen hevosia pannaan laitumelle. Pyydän minulle kirjoittamaan huomisessa postissa, olisi niin hauska saada sieltä jotain tietää esim. saatiinko katto kuntoon y.m. paljonko tuli ohria, mihin aikaan Taata ja Erkki tulivat kotiin. Sairaita saa täällä käydä katsomassa 2-4 iltapuolella. Luulen että Niemiseltä tullaan minua tänään katsomaan. Sanokaat terveisiä tuttaville siellä, myöskin Kirkkoherralle paljon terveisiä niin ei minulla tällä kertaa ole nyt enempää kirjoitettavaa, vaan jätän teidän kaikki Herran armon haltuun johon itsekin sulkeun, hyvästi Kustaa Anton LÄHETTÄJÄ: Aleksandra Emilia Jaakkola Turkuun siskolleen Maria Niemiselle Rakkaat omaiset! Weikkola 9 p 9 v 1912 Terveiset meiltä oikeen sydämelliset. Pikku Tellervon paikka on tyhjänä meillä kyllä se usein tuntuu niin äärettömän ikävältä kun hän on poissa mutta samalla aina tuo lohdutusta se että varmaan tietää hänen olevan tallella Jeesuksen lasten ystävän sylissä jossa hän meitä odottaa. Kyllä Jumalan tahto on aina paras, tämäkin tapaus on aina muistuttamassa meillekin kuolemasta. Sillä on Jumala saanut meitäkin vedetyksi puoleensa muistamaan hänen suurta armoaan ja rakkauttaan josta me saamme omistaa itsellemme autuuden ja syntein anteeksi saamisen ja viimein ijankaikkisen elämän. Woi voi minun on ollut niin äärettömän ikävä siitä Kustaasta en osaa muutakun itkeä ja rukoilla Jumalaa että hän antaisi hänen vielä tulla terveeksi taikka jos se on hänen tahtonsa että ottaa hänen pois täältä, niin antaisi hänelle todellisen synnin tunnon ja voimaa luottamaan V. Josefiina ja Nikolai Pietilän jälkeläiset vietettiin Paattisten Pietilässä talon nuorimman tyttären Fiinun ja Nikolai Yli- Rokin häitä. Seuraavana vuonna Kustaa-taata ja Ulriika-mamma myivät talon nuorelleparille, joka otti ajan tavan mukaisesti talon mukaan sukunimekseen Pietilä. Uusi isäntäpari ryhtyi tarmolla viljelemään ja kunnostamaan tilaa. Perheeseen syntyi viisi tytärtä ja kaksi poikaa, kaikki Pietilän talossa Paattisilla. Kaikki he ovat saaneet osakseen pitkän elinkaaren. Ensimmäisenä kuoli vanhempi poika Arvo 65-vuotiaana Pitkäikäisin on toistaiseksi ollut toiseksi vanhin sisaruksista, Helmi, joka kuollessaan 2005 saavutti suvussa ennätyksellisen korkean 95 vuoden iän. Suvunvanhimpana hän oli yli kahdeksan vuoden ajan. Nykyinen (2007) suvunvanhin on 1919 syntynyt Rauha. Aino Inkeri Jalava, o.s. Pietilä s , k Hauta Paattisilla. Fiinu ja Nikolai Pietilän ensimmäinen lapsi Pietilän naiset 30-luvun lopulla. Vas.Laina, Helmi, Rauha, Aino, Salme, edessä Fiinu-äiti. syntyi runsaat kaksi vuotta häiden jälkeen. Tyttö sai nimekseen Aino Inkeri. Hän selvisi hyvin elämän alkuun, vaikka alkutaipaleella sairastelikin jonkun verran. Aino kävi senaikaiset peruskoulut, kiertokoulun ja kansakoulun ja eleli turvallista ja työteliästä elämää vanhempiensa ja kasvavan sisarusparven parissa, kunnes avioitui Artturi Jalavan kanssa. Yhdessä he jatkoivat elämää edelleen Paattisilla. Heille syntyi yksi lapsi, Tapio, 1942 (k. -91). Suurimman osan työurastaan Aino teki kansakoulun keittäjä/siivoojana. Hänet tunnettiinkin hyvänä ruuanlaittajana. Ilmeisesti Aino sopi myös näihin tehtäviin, vaikka hän nuorena haaveilikin omasta maatilasta karjoineen. Sodan aikana hän teki lottatöitä kotipaikkakunnallaan. Ainon elämä päättyi Hänellä oli sydänsairautta ja myös Parkinsonin tauti. - SP Helmi Johanna Poskiparta, o.s. Pietilä s , k Hauta Kiskossa. Toisena Pietilän lapsena syntyi Helmi Johanna. 47

19 4 vuotta, 8 kuukautta ja 14 päivää. Sota liikutti hänet alkuun Hyrynsalmelle, josta jatkosodan alettua hänen yksikkönsä meni rajan yli Raatteesta ja eteni Uhtuan porteille saakka. Seuraava siirto oli -44 keväällä Karjalan kannakselle ja saman vuoden syksyllä Röyttään Tornion lähelle - laivalla. Lapin sota Pentin osalta loppui ikäluokan kotiutuksen yhteydessä ja asetakki ja saappaat mukanaan piti Pentin matkustaa litteran mukaisesti Kankaanpäähän, vaikka siellä ei enää Pentille läheisiä ihmisiä asunutkaan. Kerttu-sisko oli asettunut Jyväskylään, jossa Pentti oli jo aiemmin vieraillut sota-ajan lomiensa aikana. Niinpä oli luonnollista suunnata kulku sinne ja aloittaa sodan jälkeinen elämä alusta. Maitoauton käsittelyyn hän oli jo aiemmin tutustunut ja siitä löytyi ammatti myös Jyväskylässä. Meijerin lähistöllä vaikutti Mirjaniminen tyttö, joka virallistui juhannusaattona 1945 vaimoksi. Perheeseen syntyi aluksi kaksospojat Matti ja Markku sekä -63 vielä kolmas poika, Jouni ja -50-luvut olivat kovaa sodan jälkeistä jälleenrakentamisen aikaa ja työ oli perheen elämässä keskeistä, Pentillä maidonkeräilyauton ratissa ja Mirjalla matkailuhaluisten kaksosten perässä kulkemista. Pentin täsmällistä työtapaa kuvaa se, että maidonlähettäjät tarkistivat kellonsa Pentin kierroksen mukaan, näin kerrotaan. Myyntimieheksi Pentti siirtyi jolloin valikoima koostui juustoista ja muista meijerituotteista. Ensimmäinen oma auto, Mosse, hankittiin perheelle 1961 ja sillä tehtiin pitkiä lomamatkoja pitkin ja poikin Suomea. Auto vaihtui myöhemmin kuplavolkkariksi. Nimitys Valion Jyväskylän konttorin varastopäälliköksi ja muutto Hannikaisenkadun tiloista uuteen Seppälänkankaan toimipaikkaan toivat tullessaan uudenlaiset työtehtävät ja vastuun, jota kesti 80-luvun puoliväliin saakka. Eläkeläisen leppoisa elämä, jota niin moni oli kehunut, alkoi Pentille 63-vuotiaana vuosien vaihteessa Valion hallituksen rintamamiehille myöntämän varhaiseläkkeen turvin. Muutama vuosi siitä Sepänkadun talo myytiin ja muutettiin Saarijärventielle Tuomiojärven rantaan. Alkoivat eläkeläisen kiireet ja elämänrytmi yhdessä Mirja-vaimon kanssa. Tämä kuitenkin keskeytyi valitettavan aikaisin Mirjavaimon poismenoon kesällä luvun alussa säännöllisten kävelyretkien lomassa Pentin elämä muuttui jälleen. Osuustoiminnan mies löysi kaltaisensa ystävän, Anun, ja elämä alkoi taas hymyillä. Yhteiset harrastukset ja kiinnostukset loivat Pentille ja Anulle elämänpohjan, jonka hedelmistä nautitaan Tuomionjärven rannassa, Laajavuoren hyppyrimäen siintäessä vastarannalla. Pentti Jaakkola on ansioistaan palkittu mm.: - Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan 1. luokan mitali kultaristein Maatalouskeskusten liiton kullattu ansiomerkki , sekä Pellervo Seuran hopeinen Gebhard mitali Jaakkoloita, vas. Mirja ja Pentti, Irja Lehtiö, Pekka, Leeni ja Toivo Ylivakeri, Laila, Kerttu Takanen. Jumalan anteeksi antoon ja hänen isällisen rakkautensa ja armonsa turvissa omistamaan itsellensä ijankaikkisen elämän. En minä nyt erikoisesti kirjoita hänelle eikös leikkauksen jälkeen mahda aina olla niin heikko jos henkiinkään jää ettei sillon juuri sallita mitään rasitusta ja mielen liikutusta mutta sinun pyydän sanomaan meitiltä terveisiä ja että sisareen rakkaudella olen aina häntä muistellut vaikka olenkin näin kaukana etten voi häntä nähdä näin tärkeänä hetkenä. Sydämestäni otan kuitenkin osaa hänen kohtaloonsa ja esirukouksillani kannan häntä Jumalan tykö. Minun on niin sääli Hildaakin. Ehkä hän on vielä teillä kun tämä saapuu. Minä toivon ettei hän joutuisi epätoivoon vaan luottaisi Jumalaan jos niinkin on että häneltä otetaan pois hänen kumppaninsa ja lapsilta isä niin sittenkin tyytymään hänen tahtoonsa joka aina ja jokapaikassa paras on. Se on niin suuri Jumalan rakkaus kun hän antaa meille taudin ettei ota äkkiä pois niin kuin niin monta otetaan. Täälläkin on tänä kesänä ainakin kolme kuollut niin äkkiä kyllä se on omaisillekin paljon ikävämpää. Kuolema kyllä on ikävä tapahtuma omaisille mutta se on sentään niin lohdullista ajatella kun tietää kuolevan omistavan itsellensä Jumalan armon ja Jeesuksen veressä syntinsä anteeksi. Siitä on minullakin niin suuri lohdutus kun sinä sanoit että Kustaa sanoi tyytyvänsä Herran tahtoon ja luottavansa Jeesuksen vereen ansioon. Tämä tuli niin äärettömän huonosti kirjoitettua kun en tahdo nähdä ollenkaan kun väkisin tulee itku ja silmät täyttyvät kyynelillä kylläkai siitä sentään saat sellvan. Jäädään taas herran haltuun Sandru LÄHETTÄJÄ: Juho Alekanteri Tuomola Raisioon Maria ja Jalmari Niemiselle R. O.! Kajaani, heinäk. 8 p Arvaan, että teillä siellä uudessa kodissanne on hyvin kiire, koska ette ole kerinneet yhtään Isotalot, Tuomolat, Niemiset ja Jaakkolat juhannuksenvietossa Tarvasjoella

20 kirjoittamaan sen jälkeen, kun sinne muutitte. Haluaisin kuulla, miten ne pojat siellä oikein kunnostautuvat, miten kauan Urho oli teillä ja mihin hän ensiksi meni sieltä j.n.e. Miten leipäaineen suhteen tulette toimeen siellä, kun meidän pojatkin vielä lisänä ovat olleet kuluttamassa? Oletteko saaneet olla rauhassa sotaväeltä? Onko siellä mailla sotaväkeä nykyään? Täälläkin niitä jo on vähäsen kaupungissa, mutta ei maaseudulla. On niin outoa elellä, kun ei tule sanomalehtiäkään muuta kuin oma pieni Kajaanin Kaiku, puoliskona sekin. Muuten olen ollut liikkeellä paljon tänä kesänä täällä ympäristössä. Juhannusta vietimme koko joukolla Sotkamossa Weisteen ja Wuorivirran huviloissa (2 yötä). Sitten menin Kainuun kansanopistolle maanviljelijäin suureen kokoukseen, jossa taasen meni lähes kaksi vuorokautta. Oltuani yön kotona lähdin aamulla (torstaina) Kuopioon Vaajasaloon hakemaan Dagmarin siskoa (Uittamon Olga emäntä) meille kesälomalle kuukauden päiviksi. Nyt viimeksi kävin Kuopiosta ostamallani uudella naisten pyörällä Vuolijoen uudessa seurakunnassa, siellä kun on kesäpappina meidän uskonnonlehtori pastori Penttilä. Matkan määränä oli voin ostaminen, ja sainkin sitä sieltä Wimpelin Pekalta pussiini 3½ kg sekä lupauksen, että hän kaupunkiin tullessaan tuo vielä lisää. Hinta oli 6 mk. kg. Samalla matkalla katselin vähän maatiloja sillä silmällä kuin ostaja. Kajaanista 2 penik. etelään on eräs tila, joka pitäisi ostaa, mutta on vähän liian suuri minulle yksin. Tulkaapa tekin tänne ja ostetaan se talo yhteisesti. Siinä on maata 638 ha. Erittäin hyvät laitumet ja paljon tekomaata, erinomaisia suomaita sekä laajat metsät. Kaunis paikka järven niemessä ja asemalle matkaa talvella vaan 6-7 km (Murtomäen asema, hinta yli :-). On minulla täällä muitakin taloja kiikarissa, niin että jollet Sinä Jalmari, pian toimita minulle sieltä halvalla hyvää taloa, niin kuka tietää, vaikka jäisinkin tänne. Olen nyt myynyt kaikki muut talvella ostamani kiinteistöt, paitsi Lampilan huvilaa. Eilen juuri myin viimeisen nurmen eli heinämaan 5,500 mk:lla niin että olen taas jokseenkin vapaa ryhtymään talonostoon josta aikaisemmin puhuin. Kesä on täällä erittäin lupaava. Kaikki kasvit rehottavat harvinaisen hyvin. Nyt on viikon ajan ollut koleampia ilmoja, mutta se on vaan eduksi eläimille jopa kasveillekin, kun vaan ei hallaa tulisi. Satanut on yllin kyllin koko kesän. Heinävuosi ainakin saadaan aivan erikoisen runsas. Ostakaa suolaa varastoonne ensi vuodenkin varaksi, sillä emme tiedä kuinka kauan kestää vielä tämä aika ja millaiseksi se lopulta muuttuu. Herneitä olisi pitäny kylvää paljon, koskei niitä takavarikoitu. Täällä ei myöskään mallasjauhoa otettu lukuun. Taidan tulla elokuun puolella käymään siellä, jos saan lomaa pankista. Rakkaat terveisemme teille kaikille! Kirjoita, Mari, pojista oikein seikkaperäisesti, jos jaksat ja kerkiät. Jalmari kirjoittaa talonkauppa-asiasta. Erkille paljon terveisiä. Isä odottaa kirjettä ja kaikki muutkin kotona. Herran haltuun. Santeri LÄHETTÄJÄ: Juho Aleksanteri Tuomola Raisioon Maria ja Jalmari Niemiselle Rakkaat Omaiset! Kajaani, 17/ Saimme kolme säkkiä jauhoa ja 1 sk. ryynia Isotalosta. Hyvin Valter toimitti asian, suotta hätäilin. Eino on tuonut Lapinlahdelta siankinkun ja eilen saimme 9 kg voita Sotkamosta, niin että meillä on lihava joulu tulossa. - Koulu loppui jo viime lauantaina ja alkaa vasta tammikuun 15 p. Saan hommata pankissa kaikessa rauhassa. - Me voimme kaikki muuten hyvin, mutta Tuomo loukkasi koulussa jalkansa, niin että sai olla pari viikkoa poissa koulusta. Vieläkin hän kävelee kainalosauvoilla. Ei se jalka kuitenkaan poikki mennyt. Minä en hakenut Turun kirjastonjohtajan virkaa ja hyvä olikin etten hakenut, kun muut hakijat olivat maistereita ja tohtoreita kaikki tyyni. Sen sijaan panin paperini Saloon, jossa säästöpankin johtajan virka oli auki. Sieltäkään ei ole mitään kuulunut, joten minun paikkani edelleen aikaa, säilytti muistinsa ja seurusteli vilkkaasti suvun ja ystävien kanssa sukutoimikunnan puheenjohtaja Rauno Nieminen vaimoineen vieraili luovuttaen Leenille suvunvanhimman arvonimen viireineen ja kukkineen. Vain kaksi päivää myöhemmin Leeni sairastui aivohalvaukseen. Viikon sairastamisen jälkeen hän siirtyi elämän rajan taa. Pekka Sakari Jaakkola s , k Hauta Raisiossa Ensimmäisenä poikana Sandra ja Matti Jaakkolan perheeseen syntyi Pekka. Ahkera poika kävi koulunsa Sukselan koulussa Paimiossa. Hän joutui muuttamaan vuonna 1931 Niemisten Yliselle Raisioon, jossa hän kävi vielä viimeisen luokan Tahvion kansakoulussa. Hän meni armeijaan vapaaehtoisena vuonna 1937 Viipuriin ja osallistui talvisotaan Sen jälkeen hän meni takaisin Yliselle rengiksi. Jatkosodassa Pekka palveli Raision tykkipatterissa eläinlääkintäau:na. Sodan aikana hän tapasi raisiolaisen Laila Linnea Lainion ja he menivät kihloihin Suuret häät vietettiin Raision Seurojentalolla. Pariskunnan ensimmäinen koti oli Raision Ylhäisissä Lailan kotitalolla. Siellä he asuivat vuoteen 1947, kunnes muuttivat Kerttulaan, Sippolan mammalle. Pekan ja Lailan ainoa lapsi Pirjo syntyi elokuussa -47. Perhe muutti Pekan rakentamaan taloon Ihalaan vuonna Pekan rakkain harrastus oli alttotorvensoitto Raision torvisoittokunnassa vuodesta Hän oli työssä Pansion laivastoasemalla varastoesimiehenä ja jäi eläkkeelle vääpelin virasta 50-vuotiaana Pekka ja Laila muuttivat Ihalasta rivitaloon Raision keskustaan vuonna Pekka kuoli vaikean sairauden murtamana. Hauta on Raisiossa, Kirkkauden kappelin vierustalla. Pentti Samuli Jaakkola s Pentti syntyi Paimiossa ja vietti varhaislapsuutensa Uusi Keskikylän tilalla. Pentin isän varhainen menehtyminen lokakuussa 1922 jätti sisarusparven ja äidin pitämään huolta toisistaan. Koulunkäynti alkoi 6-vuotiaana, jolloin Sukselan kansakoulu sai vastaanottaa ekaluokkalaisensa saapuvana milloin kävellen milloin suksilla, matkaa tuli vajaat kolme kilometriä suuntaansa. Kotona ruokapöydässä äidin laittama ruoka jaettiin siskojen sekä Pekkaveljen kesken. Lisäksi samassa pöydässä aterioivat perheen rengit Pentin äiti asettui syömään pöydän päähän seisaaltaan, koska sopivan korkuista jakkaraa ei löytynyt. Muutto pois lapsuuskodista tapahtui Pentin ollessa kymmenvuotias. Pentin äiti meni sisarensa pojan Uuno Niemisen Tammiston tilalle töihin, mutta Pentti jäi kevätlukukaudeksi opettajansa luokse asumaan. Lukukauden loputtua hän muutti pikkurengiksi Tammistoon ja koulunkäynti jatkui Lietsalan koulussa. Muutaman vuoden kuluttua seurasi muutto Kerttu-siskon luo Kankaanpäähän. Siellä ensimmäisen työpaikan tarjosi Kertun mies Toivo maitoauton repsikkana. Silloisen uran huippukohtia olivat satunnaiset maitoauton yksin ajamiset, varsinkin kavereiden tullessa vastaan. Talvisodan alettua Pentti haki vapaaehtoisena palvelukseen, mutta sota ehti loppua, ennen kuin varsinainen kutsu tuli. Armeija kuitenkin alkoi huhtikuussa -40 ja seuraavana vuonna alkanut jatkosota vei Penttiä seuraavat 20 45