Originally published in the U.S.A. under the title: SPRINGS IN THE VALLEY. Published by permission of Zondervan, Grand Rapids, Michigan.

Transkriptio

1

2

3

4 Lettie B. Cowman, Springs In The Valley Originally published in the U.S.A. under the title: SPRINGS IN THE VALLEY Copyright 1939, 1968 by The Zondervan Corporation Published by permission of Zondervan, Grand Rapids, Michigan. All rights reserved. Further reproduction or distribution is prohibited. Teoksen on alun perin julkaissut The Zondervan Corporation englanninkielisellä nimellä SPRINGS IN THE VALLEY. Copyright 1939, 1968 The Zondervan Corporation, Grand Rapids, Michigan, U.S.A. Julkaistu The Zondervan Corporationin luvalla Aikamedia Oy ISBN Kaikki oikeudet pidätetään. Uusintapainokset ja jakelu Suomessa vain Aikamedian kautta. Raamatunlainauksissa on käytetty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1933/1938 käyttöön ottamaa suomennosta, ellei toisin mainita. Kirjallisuuslainausten, runojen ja hengellisten laulujen suomennokset Sami Siltalan käsialaa, ellei toisin mainita. Graafinen suunnittelu ja toteutus Antti Kamppinen / Aikamedia Oy Tämä sähkökirja on Aikamedia Oy:n vuonna 2014 julkaisemasta painetusta teoksesta. Sähkökirjan tuotanto Aikamedia Oy. Teoksen sähköinen jakelu ja osittainenkin kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijäinoikeudenhaltijan lupaa on korvaus- ja rangaistusvastuun uhalla kielletty.

5 SISÄLLYS SUOSITUKSET...7 ESIPUHE ARABIA JA LÄHI-ITÄ ENNEN ISLAMIA MUHAMMEDIN ELÄMÄ MUHAMMEDIN ELÄMÄN ARVIOINTIA ISLAMIN LEVIÄMINEN JA JAKAANTUMINEN KORAANIN SYNTY HADITH-KIRJALLISUUS KORAANIN SUHDE RAAMATTUUN KORAANIN POIKKEAMAT RAAMATUSTA MITÄ ISLAM OPETTAA? ONKO ALLAH SAMA KUIN RAAMATUN JUMALA? NAISEN ASEMA ISLAMISSA SHARIA ISLAMIN LAKI ISLAM JA USKONNONVAPAUS ISLAM JA PYHÄ SOTA PYHÄ SOTA NYKYAIKANA LÄNNEN ISLAMISOITUMINEN ONKO KORAANISSA VIHAPUHETTA?...361

6 18. ISLAMIN YMMÄRTÄMINEN RAAMATUN PUOLUSTUS SEURAKUNNAN TEHTÄVÄ LOPPUSANAT SANASTO ISLAMIIN LIITTYVIÄ AIKAMÄÄRIÄ KIRJALLISUUSLUETTELO...474

7 SUOSITUKSET Lukiessani pastori Martti Ahvenaisen teosta Islam Raamatun valossa voin vain sanoa mielessäni: Vau. Maailma muuttuu silmiemme edessä islamin leviämisen takia. Eurooppakaan ei ole enää sama kuin muutama vuosikymmen sitten. Katukuva Euroopassa on muuttunut niin, että voi todeta lähetyskentän tulleen meidän luoksemme. Vastaava kirjaa ei ole aiemmin ollut saatavilla suomenkielellä. Martti Ahvenainen lähtee rakentamaan opetukseen pohjaa historiallisesta näkökulmasta, mikä auttaa saamaan hyvän kokonaiskuvan myös nykypäivän islamin vaikutuksesta. Hämmästyttävää onkin, miten yhden kirjan sisältö on niin runsas, että sen kautta voi saada laajan ymmärryksen islamista. Pelkkä tieto ei vie ihmisiä muutoksen. Tämä teos antaa ohjeita siitä, miten kertoa evankeliumia muslimeille. Pyydänkin sinua lukemaan kirjaa rukoillen, jotta Jumala voisi antaa näkyä siitä, mikä on sinun paikkasi lähetystyössä. Runsaat kiitokset pastori Martti Ahvenaiselle silmiä avaavasta teoksesta. Petteri Arasalo Pastori Tampereen Helluntaiseurakunta V iime vuosina muslimit ovat tulleet tietoisuuteemme voimakkaasti lisääntyneen maahanmuuton vuoksi. Heidän erilainen kulttuurinsa ja uskontonsa ovat lähes päivittäin esillä mediassa. Mistä islamissa on kysymys? Mitä koraani opettaa rauhasta, naisten asemasta tai kristityistä?

8 Tunnen Martti Ahvenaisen usean vuoden ajalta. Hänen elämänsä heijastaa rakkautta maahanmuuttajia kohtaan käytännössä. Kirjassa hän kertoo kansantajuisesti islamin keskeisistä opeista Koraania ja islamilaista kirjallisuutta siteeraten. Kirja on ajankohtainen, ja jokaisen opiskelijan, hengellisen työn tekijän ja seurakuntalaisen tulisi lukea se. Hannu Lahtinen Muslimityön kouluttaja Fida International Islamista on tullut maailmanlaajuinen uskonto, ja jotkut sen opinkappaleista ovat tulleet myös useimpien länsimaalaistenkin tietoon. Harvalla on kuitenkaan syvempää tietoa islamin taustoista, sen pyhän kirjan opetuksista ja sen keskeisimmän profeetan elämästä. Martti Ahvenaisen teos tarjoaa nyt myös suomalaisille lukijoille tärkeän tietopaketin muslimien uskonnosta. Toivon, että Ahvenaisen kirja synnyttää sen lukijoissa rukousherätyksen muslimien puolesta ja halun alkaa toimia näiden harhautettujen, mutta Jumalan rakastamien ihmisten pelastumisen hyväksi. Niilo Närhi Toiminnanjohtaja Medialähetysjärjestö Avainmedia

9 ESIPUHE Muutama vuosikymmen sitten kaduillamme ei näkynyt montakaan vierasmaalaisen näköistä ihmistä. Länsimaissa ei juuri puhuttu islamista. Se oli liian kaukainen asia. Nyt tilanne on toinen: tuhannet maahanmuuttajat värittävät katukuvaa kaikkialla. Heidän mukanaan ei ole tullut vain toisen näköisiä ihmisiä, vaan myös uusi uskonto, jonka vaikutus on alkanut tuntua suomalaisessa yhteiskunnassa. Muslimien määrän kasvaessa islam on noussut keskustelun aiheeksi. Länsimaissa ilmiötä tunnetaan tavattoman vähän, ja keskustelu siitä on enimmäkseen pintapuolista. Se on tietysti luonnollista. Eurooppalaisessa kulttuurissa eläneiden on vaikea sisäistää vieraan kulttuurin ajatusmalleja. Islamin vaikutus kuitenkin lisääntyy kaiken aikaa, joten tarve tutustua siihen kasvaa. Muslimit itse ovat alkaneet tuoda uskoaan julki yhä rohkeammin. Heille annetaan tilaa mediassa, ja yhteiskunta on suonut heille eri oikeuksia. Suomen viranomaiset myös rohkaisevat muslimeja harjoittamaan uskontoaan. Sen sijaan Raamatun arvoista kiinni pitävät kristityt näyttävät joutuvan yhä ahtaammalle. Kristilliset tunnusmerkit halutaan kitkeä yhteiskunnasta. Kristinuskon opetus vähenee kouluissa. Syntyneeseen hengelliseen tyhjiöön pyrkivät muut voimat. Yhteiskunta elää suurten muutosten paineessa, ja islamin vaikutus kasvaa Euroopassa. Länsimaissa on totuttu siihen, että uskonto ja politiikka elävät omaa elämäänsä toisistaan erillään. Näin siitä huolimatta, että koko läntinen maailma on rakentunut kristinuskon periaatteille. Islamilaisessa maailmassa suhtaudutaan uskontoon päinvastoin. Islam ei ole vain ihmisten henkilö-

10 kohtainen asia, vaan koko yhteiskuntaa hallitseva uskonnollispoliittinen järjestelmä, joka vaatii ehdotonta alistumista. Tasa-arvoon perustuva demokratia on tuntematon käsite. Suomalaisten tietämys islamista rajoittuu yleensä vain median välittämiin uutisiin ääri-islamistien iskuista eri puolille maailmaa. Tästä syystä maassamme asuvat muslimit joutuvat selittämään uskontoaan parhaansa mukaan. Terroriteot kielletään islamiin kuulumattomina. Moni tuntee sanonnan: islam on rauhan uskonto. Ovatko länsipoliitikot nielaisseet syötin, jos he uskovat islamin edustajien väitteet? Vähäinen islamin tuntemus lännessä johtuu monista tekijöistä. Islamia on tutkittu hyvin vähän. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta islamia käsittelevät kirjat antavat asioista pintapuolisen kuvan. Niissä ei juuri puututa epäkohtiin tai eroihin suhteessa kristinuskoon. Onko niin, että kostoiskujen vuoksi länsimaissa ei uskalleta puhua islamin epäkohdista julkisesti? Rauhaa varjellaan sillä, että ei puututa mihinkään, mikä saattaa ärsyttää. Näin islamin ideologia saa vaikuttaa rauhassa. Tämä voi olla länsimaisille yhteiskunnille vaarallinen tie. Miksi tulisi pelätä, jos islam kerran on suvaitsevaisuuden ja rauhan uskonto? Tällä teoksellani haluan osaltani täydentää kuvaa islamista ja antaa eväitä keskusteluun tästä ajankohtaisesta aiheesta. On tärkeä puhua kunnioittavasti toisten uskonnosta, vaikka olisimmekin siitä eri mieltä. Räävi kielenkäyttö ei sovi kristityille. En halua loukata ketään, vaikka joudun osoittamaan islamille epäedullisia piirteitä. Islamimaissa uskonnon arvosteleminen voi johtaa vakaviin seurauksiin, jopa kuolemaan. Muslimit ovat vaatineet 10

11 uskonnolleen immuniteettisuojaa myös YK:ssa. He haluavat islamin arvostelemisen rangaistavaksi teoksi maailmanlaajuisesti. Ihmiset eivät saisi enää ajatella itse, vaan islamin opit tulisi hyväksyä sokeasti rangaistuksen uhalla. Tämä on käytäntö muslimimaissa. Niissä ei sallita sananvapautta. Islamin mainostama suvaitsevaisuus osoittautuu lopulta vain verhoksi, jonka taakse kätkeytyy mitä ankarin sensuuri. Pyhä Raamattu opettaa, että Jumala haluaa ihmisten tutkivan asioita. Jumalan sanan totuus kestää tutkimisen. Ajatteleminen ja kyseenalaistaminen kuuluvat ihmisenä olemisen oikeuksiin. Millään uskonnolla ei voi olla oikeutta kieltää ihmisiä tutkimasta asioita, koska itse Jumala sanoo Sanassaan: Mutta koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää (1. Tess. 5:21). Jumala kunnioittaa ihmisen halua löytää totuus. Näin ollen kenenkään ei pidä loukkaantua siitä, että myös islamin opetuksia tutkitaan kriittisesti. Muslimien verkkosivuilta ja kirjallisuudesta on nähtävissä, etteivät muslimit itse epäröi arvostella kristittyjen pyhää kirjaa Raamattua. Islamin perimätietoon ja uskontonsa ylivertaisuuteen vedoten he pitävät oikeutenaan selittää Raamattua mielensä mukaan. Islamin profeetta Muhammed ei arkaillut laatia Raamatun ikivanhoista kertomuksista uudenlaisia versioita Koraaniin. Koska me kristittyinä uskomme pyhän Raamatun Jumalan sanaksi, Koraania on arvioitava sen valossa. Kirjaan keräämäni kuvaukset islamin historiasta ja opetuksista perustuvat muslimien omiin lähteisiin. Niistä löytyy sellaista aineistoa, jota tämän päivän muslimien voi olla vaikea myöntää heidän uskontoonsa kuuluvaksi. Jos teokse- 11

12 ni joutuu muslimin käteen, toivottavasti hän uskaltaa tutkia asioita syvemmin. Vilpitön tarkoitukseni on auttaa lukijaa uskomaan siihen evankeliumiin, joka on kerta kaikkiaan Jumalan lopullisena sanomana ilmoitettu ihmiskunnalle Kristuksessa Jeesuksessa. Heinäkuussa 2014 Martti Ahvenainen 12

13 1. ARABIA JA LÄHI-ITÄ ENNEN ISLAMIA Länsimaalaisen ihmisen on vaikea ymmärtää Koraania, koska siinä ei selitetä juuri lainkaan asiayhteyksiä eikä historiallista viitekehystä. Koraanissa ei ole johdonmukaista juonta, vaan ainoastaan irrallisia jakeita, jotka ovat syntyneet lukijalle tuntemattomissa tilanteissa. Koraania voidaan ymmärtää vain tutustumalla Raamattuun ja islamin perimätietoon. Tiedonhaluiselle löytyy lähdeaineistoa runsaasti niin internetistä kuin kirjallisuudesta. Muslimitaustaisten kirjoittajien tarinoista on osattava poimia jyvät akanoista. Islamin tietojen epämääräisyys selittyy osittain myös sillä, että Muhammedin elämästä kertovia tarinoita alettiin koota vasta kauan hänen kuolemansa jälkeen. Ibn Ishaq ( jkr.) kirjoitti ensimmäisen yhtenäisen Allahin profeetan elämäkerran vasta yli sata vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen. Silloisessa kulttuurissa oli vaikea koota luotettavaa kertomusta kuulopuheisiin perustuvasta sirpaletiedosta. Elämäkerta muodostuu monista yksityiskohdista, joiden todenperäisyyttä ei ole aina helppo jäljittää. Samasta henkilöstä annetut tiedot saattavat poiketa toisistaan. Näin on myös monien Muhammedin elämäkertojen laita. Myöhempinä vuosisatoina muslimeille syntyi tarve kirkastaa profeettansa kuvaa niin, että vastoin Koraanin ilmoitusta hänestä tehtiin synnitön, täydellinen ihminen, lähes jumalolento. Muslimioppineet itsekin myöntävät, että lukematon määrä perimätietoa on hylätty siksi, ettei siihen voi luottaa. Jäljelle on seuloutunut vain muutamia hadith-kokoelmia, joista imaami Muhammed ibn al-bukharin ( jkr.) laatimaan viitataan eniten.

14 Iranilainen kirjailija, poliitikko ja islamin oppinut Ali Dashti ( ) toteaa kirjoittamassaan Muhammedin elämäkerrassa 23 Years (suom. huom. 23 vuotta ): Vaikka Muhammedista on kirjoitettu tuhansia teoksia, en ole nähnyt ainoaakaan sellaista, johon ei liity olettamuksia, fanatismia, ja piittaamattomuutta historiallisista faktoista. ARABIAN VÄESTÖ Arabian väestö muodostui suurimmaksi osaksi seemiläisistä heimoista, joihin kuuluivat myös Abrahamin toisesta avioliitosta Keturan kanssa syntyneiden poikien jälkeläiset. He olivat muuttaneet Kanaanin maasta itään yli kaksituhatta vuotta ennen islamia (1. Moos. 25:1 6). Mahdollisesti myös ismaelilaiset olivat siirtyneet aikaisemmin samoille seuduille, vaikka heidän asuinpaikkojaan ei aivan tarkoin tiedetä (1. Moos. 25:12 18). Mekan suurin heimo quraish piti itseään Ismaelin jälkeläisenä. Koska islamia edeltäneinä vuosisatoina myös assyrialaiset, babylonialaiset ja persialaiset olivat hallinneet alueella, oli sinne siirtynyt heidän mukanaan useita seemiläisiä heimoja. He toivat alueelle myös omat uskontonsa. Mielenkiintoinen tieto liittyy Ismaelin nimeen, joka tarkoittaa Jumala kuulee. Ismael-nimen pääte el tulee sanasta Elohim. Ismaelilla oli siis tieto isänsä Abrahamin Jumalasta Elohimista, ei Allahista, kuten muslimit sanovat. Ismaelin jälkeläisistä tuli kuitenkin vuosisatojen aikana Israelin vihollisia, kuten Psalmi 83:6 7 antaa ymmärtää: Yksissä tuumin he ovat neuvotelleet, sinua vastaan he ovat tehneet liiton: Edomin teltat ja ismaelilaiset, Mooab ja hagrilaiset. 14

15 He hylkäsivät Israelin Jumalan ja alkoivat palvoa epäjumalia Lähi -idän kansojen tavoin. Näillä seemiläisillä kansoilla oli hatara tieto Jumalasta, jota heidän esi-isänsä Nooa ja myöhemmin Abraham olivat palvelleet. Tieto jäi kuitenkin vain hämäräksi muistoksi voimakkaan epäjumalien palvonnan keskellä. Heillä ei vielä ollut käytössään Raamatun kirjoituksia, jotka vasta myöhemmin maahan tulleet juutalaiset toivat mukanaan maailmanlaajuisen diasporan alettua vuonna 70 jkr. JUUTALAISTEN USKO Raamatusta käy ilmi, että Vanhan testamentin aikana Jahvea ei palveltu Israelin ulkopuolella. Lähi-idän kansat kuten filistealaiset, aramilaiset, egyptiläiset, persialaiset, kaldealaiset, assyrialaiset ja arabialaiset olivat epäjumalien palvojia. Myös Abrahamin esi-isät Mesopotamiassa kuuluivat heihin (Joos. 24:2). Abrahamin jätettyä Mesopotamian hänen sukunsa jäi sinne. Vielä silloinkin, kun Jaakob yli sata vuotta myöhemmin meni isoisänsä kotiseuduille ja otti sieltä vaimon itselleen, Abrahamin sukulaiset palvoivat epäjumalia. Raamattu kertoo Abrahamin sukuun kuuluvan Raakelin, Jaakobin vaimon, varastaneen isänsä Laabanin kotijumalat ennen pakomatkalle lähtöä (1. Moos. 31:19). Abrahamin jälkeläisistä kasvoi Iisakin ja Jaakobin sukuhaarojen kautta Israelin kansa, jonka keskuuteen Jumala antoi Mooseksen ja muut profeetat. Heidän kauttansa Jumala välitti sanansa maailmalle. On selvää, että Raamatun Jumala ei ollut sama kuin Israelin naapurikansojen epäjumalat. 15

16 Juutalaiset eivät ole milloinkaan olleet muslimeja, Allahin palvojia. Sekä Vanha että Uusi testamentti kanonisoitiin satoja vuosia ennen Muhammedin syntymää. Juutalaisilla oli käytössään Toora, mahdollisesti koko Vanha testamentti ja kristityillä taas oli hallussaan koko Raamattu. Arabiassa asui merkittäviä juutalaisheimoja, jotka omistivat uskon Vanhan testamentin profeettoihin ja Jahveen. Tieto Israelin Jumalasta, Jahvesta (jhvh), levisi Lähi-itään Israelista kantautuneiden huhujen ja erityisesti myöhempinä vuosisatoina alueille muuttaneiden juutalaisten ja kristittyjen kautta. Toisen Kuninkaan kirjan kohta 17:30 33 todistaa, että 700 vuotta ekr. Lähi-idästä Israeliin siirretyt kansat eivät tunteneet Israelin Jumalaa, vaan palvelivat omia jumaliaan. Danielin kirjasta havaitaan, että muinaisessa Babyloniassa ja Meedia-Persiassa Israelin Jumalan Jahven nimi tuli tunnetuksi vasta juutalaisten nuorukaisten kautta 500-luvulla ekr. Koraanin väite, että juutalaisten esi-isät Abraham ja Jaakob olisivat olleet muslimeja ja että islam olisi ollut ihmiskunnan ensimmäinen uskonto, ei perustu mihinkään tunnettuun historiaan. ARABIAN USKONTOTILANNE ENNEN ISLAMIA Otavan Ison Tietosanakirjan mukaan ensimmäiset varmat tiedot Arabiasta ovat ekr. Nuolenpääteksteissä mainitaan joitakin paikannimiä ja asukkaita nimitettiin arabuiksi. Suurin osa Vanhaa testamenttia oli jo kirjoitettu ennen kuin historiankirjoitus mainitsee arabeista mitään. Vanhan testamentin viimeisimmät kirjat Esra, Nehemia, 16

17 Sakarja, Haggai ja Malakia kirjoitettiin vuotta ekr. Arabeilla ei tiettävästi ollut ennen islamia mitään kirjallisia dokumentteja menneisyydestään. Israelin historia sen sijaan alkaa Abrahamista vuotta ennen islamia. Abrahamilla ja juutalaisuudella ei siis ole todistettavasti yhteyttä islamin kanssa. Muinaishistorian tutkijat ovat todenneet, että Arabiassa kuten muuallakin Lähi-idässä tärkeimmät palvonnan kohteet olivat taivaan joukkoja. Näillä joukoilla tarkoitetaan aurinkoa, kuuta ja tähtiä, joiden palvonnasta Israelin profeetat jatkuvasti varoittivat kansaansa (5. Moos. 4:19; 17:3). Moskeijoiden katoilla yhä esiintyvä kuun sirppi osoittaa kuun olleen yleisin palvonnan kohde. Vuonna 1153 kuolleen muslimioppineen Ash Shahristanin mukaan Arabiassa vaikutti useita uskonnollisia ryhmiä, ja monilla heimoilla oli omat jumalansa. Ensimmäinen Muhammedin elämäkerran kirjoittaja ibn Ishaq kertoo arabien kunnioittaneen suuresti pyhiä kiviä. Tämä näkyy yhä Kaabassa sijaitsevan Mustan kiven palvontana. Ennen islamia Arabian niemimaalla vaikutti kuusi uskontoryhmää: monijumalaiset, juutalaiset, kristityt, maagit eli zarahustralaiset, saabilaiset ja hanifit. Viisi ensin mainittua ryhmää mainitaan suurassa 22:17. Muhammed oli hyvin kiinnostunut heidän uskonnostaan ja pyhistä kirjoistaan. Mahdollisesti hän koki myös jonkinlaista alemmuudentuntoa, kun hänellä ei ollut pyhää kirjaa kuten muilla uskonnoilla. Niiden kirjoista ja tavoista Islamin profeetta saikin paljon aineistoa Koraaniinsa. Suurin osa arabeista oli monijumalaisia pakanoita, jotka palvoivat Kaaban temppeliin sijoitettuja epäjumalia. 17

18 Saabilaiset olivat tähtien palvojia. Heidän uskonnostaan syyrialainen historioitsija Abu l Fida ( ) kirjoittaa seuraavaa: Saabilaiset kertovat, että he ovat perineet uskontonsa Seetiltä ja Enokilta. Heillä on kirja, jota he nimittävät Seetin kirjaksi. Saabilaisilla on uskonnollisia riittejä, muun muassa rukous seitsemän kertaa päivässä. Niistä viisi vastaa muslimien rukousta. Kuudes rukous rukoillaan aamun sarastaessa ja seitsemäs yön kuudennen tunnin jälkeen. Heidän rukouksensa, kuten muslimienkin, vaativat todellista vakavuutta, eikä rukoilija saa antaa ajatustensa kulkea rukoushetkessä vapaasti. Rukoillessaan kuolleen puolesta saabilaiset eivät kumarru eivätkä lankea maahan. He paastoavat kolmekymmentä päivää. Jos uuden kuun kuukausi on lyhyempi, paasto kestää kaksikymmentäyhdeksän päivää. Heillä on tapana paastota yön viimeisestä neljänneksestä auringon laskuun asti. Sitten kun viisi planeettaa, Saturnus, Jupiter, Mars, Venus ja Merkurius, ovat heidän pyhän paikkansa yllä, he pitävät juhlaa. Saabilaisilla on tapana kunnioittaa Mekan Taloa [Kaabaa]. Katkelmasta voidaan päätellä, että Muhammed siirsi saabilaisten rukous- ja paastotavat islamiin melkein sellaisenaan. Hän otti Koraaniin aineistoa erikoisesti juutalaisilta. Hehän olivat huomattava Abrahamista polveutuva kansanryhmä ja heillä oli kunnioitusta herättävä pyhä kirja. Juutalaisten kirjaa nimitetään Koraanissa vain Tooraksi, vaikka ilmeisesti heillä oli käytössään koko Vanha testamentti. Toisaalta on todettava, että juutalaisilla oli hallussaan myös suullista perimätietoa sisältäviä kirjoja kuten Talmud. 18

19 Muhammedilla ei ollut mahdollisuutta tutustua henkilökohtaisesti Raamattuun, koska sitä ei ollut käännetty arabiaksi vielä tuolloin. Hän kuitenkin uskoi, että hänen kuulemansa legendat ja myytit perustuvat Raamatun kirjoituksiin. Niinpä Muhammed siirsi ne Koraaniin Allahin ilmoituksina. Juutalaisten ja kristittyjen pyhissä kirjoituksissa esitetyt asiat saivat siten uuden sisällön. Muhammed ei pitänyt itseään uuden uskonnon perustajana, vaan eräänlaisena uskonpuhdistajana. Hän julisti paluuta ihmiskunnan alkuperäiseen uskontoon, Abrahamin uskoon. Toivoessaan saavansa juutalaiset helposti puolelleen hän määräsi jossakin vaiheessa Jerusalemin muslimien rukoussuunnaksi. Kun juutalaiset torjuivat hänet, Muhammed muutti rukoussuunnan Mekkaa kohti ja asetti muslimeille oman Abrahamin juhlan juutalaisten Suuren Sovituspäivän kilpailijaksi. Juhlassa uhrataan lammas Abrahamin ja Ismaelin uhrimatkan muistoksi. Myös kristinusko tunnettiin Arabiassa. Kristittyjä oli maassa ilmeisesti varsin vähäinen joukko. Heillä ei näyttänyt olleen paljoakaan tervettä hengellistä oppia. Arabian kristittyjen keskuudessa esiintyi epäjumalien palvontaa, anekauppaa ja löyhää moraalia. Muhammed tutustui kristittyihin myös kauppamatkoillaan Syyriassa, mutta Uuden testamentin sanoma jäi hänelle täysin vieraaksi. Aidon evankeliumin sijaan hän kuuli kristittyjen keskuudessa liikkuvia harhaoppisia kertomuksia. Muhammed käsitti heidän palvovan kolmea jumalaa: Jumalaa, Jeesusta ja Mariaa, ja hänen saamansa väärä kuva kristinuskosta heijastuu Koraanissa. Zarathustralaisuus, jonka pyhä kirja oli nimeltä Avesta, oli neljäs kirjan omistava uskonto. Se oli saanut nimensä Zarathustra-nimisestä profeetasta, joka eli Persiassa 19