SISÄASIAINMINISTERIÖ Lausuntoyhteenveto Maahanmuutto-osasto

Transkriptio

1 SISÄASIAINMINISTERIÖ Lausuntoyhteenveto Antti Kanniainen SM074:00/2009 Julkinen LUONNOS HALLITUKSEN ESITYKSEKSI EDUSKUNNALLE LAIKSI ULKOMAALAIS- LAIN (301/2004) MUUTTAMISESTA PALUUDIREKTIIVIN TÄYTÄNTÖÖNPANO Lausuntopyyntö lähetettiin 19 taholle, joista 13 vastasi. Lausuntoja saatiin vain lausuntopyynnön jakelussa mainituilta. Valtiovarainministeriöllä ei ollut esityksestä lausuttavaa. Kuntaliitto ilmoitti, ettei anna lakiehdotuksesta lausuntoa. Yleistä lausunnoista Paluudirektiivin täytäntöönpanoa koskevat lausunnot olivat pitkiä ja perusteellisia. Niissä tuotiin esiin useita muutosehdotuksia, jotka koskivat sekä ehdotuksen sisältöä että lakitekniikkaa. Ylipäätään hallituksen esitysluonnoksen muutoksia pidettiin perusteltuina ja odotettuina, mutta varsinkin vastuutahojen ja sanamuotojen selkeyttämistä peräänkuulutettiin. Eräät järjestöt ehdottivat termin vapaaehtoinen paluu korvattavaksi sanoilla omaehtoinen paluu. Säilöönottopykälää koskevissa kommenteissa toivottiin enimmäisaikaa lyhennettäväksi ja lasten asemaa parannettavaksi. Vapaaehtoista paluuta, maahantulokiellon määräämistä ja maastapoistamispäätöksen täytäntöönpanokelpoisuutta koskevien pykälien sisällöstä annettiin huomattavan erilaisia lausuntoja: kaikille yleisiä teemoja ei edellä mainittujen lakitekniikan ja vastuutahojen määrittelyn lisäksi juuri löytynyt. Yleiset kommentit Korkein hallinto-oikeus toivoo, että hallituksen esityksen jatkovalmistelussa kiinnitetään vielä huomiota ehdotettujen säännösten ja päätösten kirjoitusasuun. Muutoin lausunnonantaja katsoo, että luonnoksesta ei ole muutoin tarpeen antaa lausuntoa. Maahanmuuttoviraston mukaan esityksessä tulisi säätää yksityiskohtaisemmin maastapoistamismenettelystä (esim. toimivaltasuhteet ja menettelyn yksityiskohdat), eli käännytys- ja karkotusprosesseista, samaan tapaan kuin ulkomaalaislain 6 luvussa on säädetty turvapaikkamenettelystä. Maahanmuuttoviraston toiminnan kannalta on tärkeää, että maastapoistamista koskevien asioiden ratkaiseminen ei lain muutoksen myötä monimutkaistu ja kuormita ennestään tiukalla olevia viraston henkilöstöresursseja. Lausunnon mukaan esitys on melko ylimalkainen poliisin ja viraston keskinäisten toimivaltasuhteiden osalta, joten on vaikea arvioida kaikkia esityksen vaikutuksia päätöksenteon joutuisuuden ja henkilöstötarpeiden näkökulmasta. Maahanmuuttovirasto katsoo, että esitys nykymuodossaan jättää huomattavan määrän menettelyllisiä yksityiskohtia sovittaviksi maahanmuuttohallinnon ja poliisihallinnon kesken. Ennen Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Faksi PL 26 Vuorikatu 20 A Vaihde (09) (09) VALTIONEUVOSTO HELSINKI Sähköposti: etunimi.sukunimi@intermin.fi

2 SISÄASIAINMINISTERIÖ Lausuntoyhteenveto 2 kuin yhteiset menettelytavat löytyvät, tulee yksittäisten tapausten osalta eteen monia soveltamiskysymyksiä, joiden ratkaisemiseen esitys ei anna eväitä. Oikeusministeriö katsoo, että esitysluonnoksen otsikointia voisi harkita täsmennettäväksi ja voimassa olevan lain perustelut olisi syytä poistaa. Lisäksi oikeusministeriö esittää, että perusteluissa mainittujen perustuslain pykälien vaikutusta nyt esitettäviin ehdotuksiin selostettaisiin. Pakolaisneuvonta ry haluaa painottaa sitä, että direktiivissä säädetään vähimmäisvaatimuksista ja että suotuisammat säännökset ovat mahdollisia. Sisäasiainministeriön poliisiosasto katsoo, että ulkomaalaislain muuttaminen paluudirektiivin säännöksiä vastaavaksi on hyvä uudistus. Muuttaminen selkeyttää lausunnon mukaan ulkomaalaisen oikeuksia ja velvollisuuksia siinä vaiheessa, kun hänen oleskeluoikeutensa on evätty Suomessa. Poliisiosaston näkemyksen mukaan nyt lausunnolla oleva luonnos hallituksen esitykseksi jättää kuitenkin avoimeksi seikkoja, jotka olisi välttämättä otettava huomioon paluudirektiivin implementoinnista syntyvien muutosten johdosta. Sisäasiainministeriön rajavartio-osasto pitää lausuttavana olevaa lakiehdotusta ja sen tavoitteita niin kokonaisuuden kuin Rajavartiolaitoksenkin kannalta kannatettavina ja keskeisiltä osiltaan perusteltuina, maastapoistamispäätösten täytäntöönpanoa koskevien ulkomaalaislain säännösten selkiyttämistä koskevilta osin jopa hartaasti odotettuna. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) toteaa, että esityksen mukaan ulkomaalaislain nojalla tehtävässä päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin. STM:n mukaan on huomattava, että lapsen etu on aina yksilöllinen ja sidottu lapsen kulloiseenkin elämäntilanteeseen. STM huomauttaa, että esityksessä ei mainita mihin maahan alaikäisen ilman huoltajaa tulleen käännytetyn turvapaikanhakijan vapaaehtoinen paluu suuntautuu. STM haluaa tuoda esille Norjan esimerkin, jossa Norjan valtio on lehtitietojen mukaan perustanut lastensuojeluyksiköitä lähtömaihin, joihin em. henkilöitä palautetaan. STM toivoo, että sisäasiainministeriö ottaisi myös tämän vaihtoehdon huomioon ja seuraisi Norjan ja Ruotsin malleista saatuja kokemuksia. Lisäksi STM:n mukaan hallituksen esitykseen olisi asianmukaista lisätä tähän mennessä Suomessa saadut kokemukset. STM pitää esitysluonnoksen perusteluiden tekstiehdotusta koskien ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanoton tulevaisuutta liian yksioikoisena. Lisäksi STM pitää selvänä, ettei hallituksen esityksestä aiheudu kunnille lisäkustannuksia. Itse pykäläehdotuksiin STM:llä ei ole huomautettavaa. Suomen Punainen Risti (SPR) toteaa nyt esitettyjen lakimuutosten olevan periaatteellisesti merkittäviä sen vuoksi, että ne ovat olennaisesti kytköksissä palautuksiin liittyviin oikeusturvanäkökohtiin ja palauttamisen kiellon käytännön soveltamiseen. Säilöönottokäytännöt puolestaan liittyvät SPR:n näkemyksen mukaan keskeisellä tavalla vapaudenriistoa koskevien oikeusperiaatteiden noudattamiseen. SPR kiinnittää myös huomiota vapaaehtoisen paluun käsitteen ongelmallisuuteen ja toteaa pakolaisjärjestöjen Euroopassa suosittelevan vaihtoehtoista termiä käytettäväksi tilanteissa, joissa henkilön kansainvälistä suojelua koskeva hakemus hylätään tai joissa hän peruuttaa hakemuksensa. Vaihtoehtoinen termi voisi olla lausunnon mukaan esimerkiksi omaehtoinen paluu.

3 SISÄASIAINMINISTERIÖ Lausuntoyhteenveto 3 Vapaaehtoinen paluu Eduskunnan apulaisoikeusasiamies katsoo kaikkien osapuolten kannalta olevan toivottavaa, jos vapaaehtoista paluuta pystytään lisäämään. Nimenomaisen säännöksen lisäämistä lakiin voidaan apulaisoikeusasiamiehen mukaan pitää perusteltuna. Maahanmuuttoviraston näkemyksen mukaan rikosperusteiset maastapoistamispäätökset olisi voitu jättää direktiiviä täytäntöönpantaessa soveltamisalan ulkopuolelle, koska paluudirektiivin säännösten varsinaisena tarkoituksena on säännellä tehokas maastapoistuminen tilanteissa, joissa ulkomaalainen on saanut oleskelulupahakemukseensa kielteisen päätöksen. Lisäksi maahanmuuttovirasto huomauttaa, että monissa tapauksissa ulkomaalaisen voi olla epärealistista edellyttää poistuvan 7-30 päivän kuluessa maastapoistamispäätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta, jolloin myös usean vuoden pituisen Schengen-maahantulokielllon määrääminen tuolla perusteella vaikuttaisi kohtuuttomalta. Pakolaisneuvonta ry:n näkemyksen mukaan vapaaehtoisen paluun edistäminen on kannatettavaa, mutta siitä olisi kuitenkin käytettävä nimitystä omaehtoinen paluu, koska kyse on usein tilanteista, joissa kolmannen maan kansalaisella ei ole muita vaihtoehtoja kuin palata. Pakolaisneuvonta kannattaa sitä, että tapauskohtaista harkintaa sovelletaan ja että asiaan liittyvät erityisolosuhteet otetaan huomioon. Lausunnossa kuitenkin huomautetaan, että esityksessä jää epäselväksi missä ja miten paluuseen varatun ajan pidentämien tapahtuu ja että poliisillakin olisi oltava mahdollisuus sen pidentämiseen. Pakolaisneuvonta lausuu, että turvapaikanhakijoiden, joiden hakemus käsitellään nopeutetussa menettelyssä tai jotka ovat niin sanottuja Dublin-tapauksia, rajaaminen vapaaehtoisen paluun ulkopuolelle ei ole perusteltua. Pakolaisneuvonta huomauttaa, että vapaaehtoisen paluun mahdollisuutta olisi tarjottava kaikille, joita ei ole selkeästi sen ulkopuolelle rajattu, jotta vapaaehtoisen paluun ensisijaisuus paluun muotona toteutuisi. Sisäasiainministeriön poliisiosasto pitää tarkoituksenmukaisena sitä, että esityksessä on direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jätetty tilanteet, jossa ulkomaalainen käännytetään rajanylityksen ja siihen liittyvän rajatarkastuksen yhteydessä. Sen sijaan rikosperustaisten maastapoistamispäätösten jättämistä paluudirektiivin ulkopuolelle olisi poliisiosaston mukaan tullut harkita. Ongelmallista asiassa on lausunnon mukaan myös vapaehtoisen paluun annettavan ajan myöntämättä jättämisen sitominen yleisen järjestyksen ja yleisen turvallisuuden vaarantamiseen. Poliisiosasto ehdottaa lisäksi, että 147 a :n viimeiseksi momentiksi lisättäisiin lain selkeyden saavuttamiseksi viittaus siihen, että säännöstä ei sovelleta unionin kansalaiseen, häneen rinnastettavaan ja heidän perheenjäseniinsä. Lausunnonantajan mukaan pykälässä olisi säädettävä myös eri viranomaisten toimivaltasuhteista, päätösten valituskelpoisuudesta ja menettelykysymyksistä. Sisäasiainministeriön poliisiosasto katsoo vielä, että ehdotettua 147 a :ää sovellettaessa syntyisi tulkintavaikeus määritettäessä aikaa, josta vapaaehtoisen paluun aika alkaa. Lausunnossa kysytään laskettaisiinko aika korkeimman hallinto-oikeuden tulkinnan mukaisesti siitä, kun oleskelulupapäätös on lainvoimainen vai 201 :n mukaisesti siitä, kun oleskelulupaviranomainen on antanut päätöksensä. Lisäksi kysytään, keskeyttäisikö oikeusistuimen määräämä täytäntöönpanon kielto vapaaehtoisen paluun annetun ajan kulumisen vai eikö. Sisäasiainministeriön rajavartio-osasto esittää, että ehdotetun 147 a :n ilmaisun käännytetään välittömästi rajanylityksen yhteydessä voisi muuttaa vastaamaan ns. Schengenin rajasäännöstössä käytettyä sanamuotoa pääsyn epääminen, koska näillä tarkoitettaneen samaa asiaa.

4 SISÄASIAINMINISTERIÖ Lausuntoyhteenveto 4 Suomen Punainen Risti (SPR) esittää, että direktiivin mukainen omaehtoisen paluun määräaika säädetään koskemaan myös tapauksia, joissa nopeutetussa menettelyssä tehty päätös on kestänyt yli kolme kuukautta. SPR:n mukaan ulkomaalaislakia tulisi samalla muuttaa siten, että nopeutetussa menettelyssä kielteisen päätöksen saaneen osalta käännyttämistä ei voitaisi panna täytäntöön ennen kuin Helsingin hallinto-oikeus on ratkaissut hakemuksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä. Maahantulokiellon määrääminen ja peruuttaminen Eduskunnan apulaisoikeusasiamies toteaa, että maahantulokiellon määrääminen maasta poistamista koskevassa päätöksessä, kun aikaa vapaaehtoiselle paluulle ei ole puuttuvien edellytysten vuoksi myönnetty tai kun paluuvelvoitetta ei ole noudatettu, on paluudirektiivin mukainen. Lausunnossa myös todetaan, että maahantulokielto voidaan joka tapauksessa voimassa olevan lain 150 :n 4 momentin mukaisesti peruuttaa. Maahanmuuttovirasto katsoo, että ehdotettu menettely tuo osaltaan mukaan ns. uutta jälkihoidettavaa ja siten lisää ajankäyttöä tapausta kohden ja tulee varmaan kuormittamaan Maahanmuuttoviraston päätöksentekoa huomattavasti. Viraston mukaan tehokkuuden näkökulmasta olisi toivottavaa, että maahantulokielto voitaisiin määrätä maastapoistamispäätöksessä ehdollisena. Jos henkilö ei poistuisi määrätyn ajan kuluessa vapaaehtoisesti maasta, päätöksessä määrätty maahantulokielto tulisi voimaan. Lisäksi Maahanmuuttovirasto esittää, että ulkomaalaislakia tulisi tässä yhteydessä muuttaa niin, että kolmannen valtion kansalaiselle voitaisiin samoin kuin EU-kansalaisille - määrätä määräaikainen maahantulokielto enintään 15 vuodeksi ja rajoittaa yli 5 vuoden kielto yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantaviin tapauksiin. Tämä yhdenmukaistaisi EU-kansalaisten ja kolmansien valtioiden kansalaisten asemaa maastapoistamisten osalta. Oikeusministeriö kiinnittää huomiota siihen, että lakiehdotus näyttäisi nyt ehdotetun sanamuodon perusteella olevan tiukempi kuin mitä direktiivissä määrätään. Direktiivin 11 artiklan 1 kohdan mukaan maahantulokielto liitettäisiin aina palauttamispäätökseen. Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltio voi kuitenkin pidättäytyä määräämästä maahantulokieltoa, kumota sen tai lykätä sitä yksittäistapauksissa humanitaarisista syistä. Lisäksi oikeusministeriö katsoo, että ulkomaalaislain 146 voitaneen katsoa vastaavan direktiivin 11 artiklan 3 kohtaa, vaikka sanamuoto ei ole sama. Lausunnossa esitetyn näkemyksen mukaan esitysluonnosta voisi jatkovalmistelussa täsmentää siten, että nyt yleisperusteluissa (s. 20) oleva viittaus 146 :ään olisi 150 :n yksityiskohtaisissa perusteluissa mainittu. Näin ei syntyisi epäselvyyttä sen suhteen, voidaanko myös niissä tapauksissa, joissa maahantulokielto aina liitettäisiin palauttamispäätökseen, kuitenkin jättää maahantulokielto määräämättä 146 :n perusteella. Ehdotetun 150 :n 2 momentin sanamuotoa olisi myös syytä täsmentää oikeusministeriön mukaan. Säännöksessä tarkoitettaneen, että maahantulokiellon saaneen henkilön arvioidaan uhkaavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Nyt ehdotetun sanamuodon perusteella mainittu uhka ei ole yhteydessä maahantulokiellon saaneeseen henkilöön. Pakolaisneuvonta ry. toteaa, että maahantulokielto määrätään enintään viiden vuoden määräajaksi tai toistaiseksi. Sen mukaan nykyinen käytäntö ja lainsäädäntö ovat olleet ongelmattomia eikä esityksessä tule esiin mitään todellista perustelua sille miksi nykyistä lainsäädäntöä tulisi muuttaa. Maahantulokiellon määrääminen rutiininomaisesti ei ole Pakolaisneuvonnan mukaan perusteltua ja rajoittaa ulkomaalaisen oikeuksia enemmän kuin on välttämätöntä. Yhdistys esittää, että lakiin lisättäisiin säännökset maahantulokiellon purkamisesta. Maahantulokielto olisi purettava automaattisesti, mikäli lähtömaan tilanne muuttuu niin, että henkilölle tulee tarve hakea turvapaikkaa tai jos hänen todetaan olevan uudelleensijoittamisen tarpeessa.

5 SISÄASIAINMINISTERIÖ Lausuntoyhteenveto 5 Säilössäpito Maahantulokiellon poistamismenettelyn olisi Pakolaisneuvonnan mukaan oltava mahdollista käynnistää raja-asemalla tai lähetystössä. Helsingin hallinto-oikeuden mukaan ehdotus on tältä osin osittain epäonnistunut. Lausunnossa huomautetaan, että sananmukaisesti luettuna ehdotettu säännös tarkoittaa, että maahantulokielto voidaan ylipäänsä määrätä vain kursiivilla kirjoitetussa tilanteessa siinä mainituin rajoituksin, mikä ei kuitenkaan ole tarkoitus. Lisäksi lausunnonantajan mukaan nykyisin maahantulokieltoa koskeva säännös on liian avoin. Helsingin hallinto-oikeus kiinnittää huomiota myös siihen, että ehdotuksen mukaan maahantulokielto voidaan eräissä tapauksissa määrätä käännyttämis- tai karkottamispäätöksestä erillisenä päätöksenä. Tämä saattaa aiheuttaa lisää valituksia hallinto-oikeuksiin. Vähemmistövaltuutettu katsoo, että alaikäiselle ilman huoltajaa olevalle lapselle ei tulisi määrätä maahantulokieltoa. Lasta ei tulisi rankaista myöskään hänen huoltajansa tekemistä päätöksistä liittyen maahan saapumiseen, maastapoistumiseen tai pakenemisen vaaraan, silloin kun lapsi on yhdessä huoltajansa kanssa. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies katsoo, että säilöönottoajalle ehdotettua enimmäisaikaa voidaan pitää maastapoistettavan oikeusturvaa parantavana muutoksena. Pakolaisneuvonta ry. katsoo, että kynnys ottaa ulkomaalainen säilöön on liian matala ja lisäksi se vaihtelee paikkakunnasta ja viranomaisesta riippuen. Lausunnonantajan mukaan esitetty 12 kuukauden enimmäisaika säilöönotolle on täysin kohtuuton ja yhdistys esittääkin, että Suomi säätäisi asiasta Ruotsin ja Norjan esimerkin mukaisesti. Lisäksi Pakolaisneuvonta huomauttaa, että säilöönotettujen sijoittaminen poliisivankilaan on Suomessa nykyään liian tavallista ja että säilöönotettujen oikeudet eivät toteudu poliisin pidätystiloissa. Lausunnossa nostetaan esiin monet alaikäisten säilöönottoa koskevat epäkohdat ja siinä suositellaan suomalaisten säännösten täsmentämistä sekä alaikäisten, sekä yksin että huoltajiensa kanssa olevien, säilöönoton rajoittamista erityisesti enimmäisajan suhteen monien muiden eurooppalaisten maiden esimerkin mukaisesti. Suomen Punainen Risti (SPR) katsoo, että säilöönoton enimmäisaikaa ei tulisi säätää kolmea kuukautta pidemmäksi. SPR ehdottaa myös, että säilöönoton ehdottomaksi enimmäisajaksi säädetään kuusi kuukautta. Vähemmistövaltuutettu toteaa, että hänen tietojensa mukaan lapsia otetaan säilöön ilman asianmukaista arviota säilössäpidon vaikutuksista. Säilöönotetun päästämistä vapaaksi on arvioitava ja vapaaksi pääsemisen on siten oltava mahdollista niissä tilanteissa, joissa säilössäpito on lapsen edun vastaista. Lausunnon mukaan lapsen pitäminen säilössä yksin tai huoltajansa kanssa ei voi olla lapsen edun mukaista kuin poikkeuksellisissa tilanteissa. Maastapoistamispäätösten täytäntöönpanokelpoisuus Eduskunnan apulaisoikeusasiamies pitää asianmukaisena, että lakia selkeytetään tältä osin. Helsingin hallinto-oikeus huomauttaa, että 200 ehdotetaan luonnoksessa muutettavaksi kokonaan, vaikka tosiasiassa 1 ja 2 momenttia ei muuteta lainkaan ja säännökseen vain lisätään 3 momentti. Ehdotettu uusi 3 momentti ei ole lausunnon mukaan onnistunut. Hallinto-oikeus toteaa, että tarkoitus varmaankin olisi säätää, että maastapoistamista ei saa panna täytäntöön sinä aikana, joka on varattu vapaaehtoiselle poistumiselle. Ehdotettu muotoilu kuitenkin näyt-

6 SISÄASIAINMINISTERIÖ Lausuntoyhteenveto 6 täisi aiheuttavan, että tuossa tilanteessa maastapoistamista ei voida panna täytäntöön ollenkaan, paitsi säännöksen loppuosan erityistilanteissa. Säännöstä esitetään muutettavaksi. Lisäksi lausunnossa kirjoitetaan, että säännöksen loppuosa ei ehkä ole tarpeellinen, koska ehdotetun 147 a :n mukaan tällaisille vaarallisille henkilöille ei myönnetä vapaaehtoisen poistumisen määräaikaa, ja on kai melko harvinaista, että tämä vaarallisuus ilmenee vasta tuon 7-30 päivän aikana. Tähän poikkeukselliseen täytäntöönpanoon liittyy lisäksi sellainen ongelma, että sitä ei ilmeisesti ole mahdollista riitauttaa millään keinolla. Pakolaisneuvonta ry. pitää ongelmallisena sitä, että maastapoistamispäätösten täytäntöönpanoa ei ole säädelty tarkemmin. Asiaan liittyvät epäselvyydet ovat johtaneet tilanteisiin, joissa maastapoistamista täytäntöön panevat viranomaiset eivät ole saaneet tietoa täytäntöönpanokiellosta. Pakolaisneuvonta esittää, että käännytyksestä vastuussa olevalla viranomaisella olisi velvollisuus tarkistaa täytäntöönpanokieltohakemuksen tilanne oikeudelta. Lisäksi lausunnossa huomautetaan, että turvapaikanhakijan oikeusturvan toteutumisen kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että tuomioistuin ehtii ennen käännyttämisen täytäntöönpanoa arvioida mahdollisen täytäntöönpanokiellon tarpeellisuuden ja että tieto täytäntöönpanokiellosta poikkeuksetta ja viiveettä saavuttaa käännyttämisen täytäntöönpanosta vastaavan viranomaisen. Selkein menettely olisi, että tuomioistuin antaisi välipäätöksen sen osalta myönnetäänkö täytäntöönpanokielto tai ei. Sisäasiainministeriön poliisiosaston näkemyksen mukaan on hyvä, että maastapoistamispäätösten täytäntöönpanokelpoisuutta koskevia säännöksiä ehdotetaan selkeytettäväksi paluudirektiivin implementoinnin yhteydessä. Lisäksi lausunnossa todetaan, että 201 :n 1 momentin loppuun lisättävä 200 :n 1 momenttia vastaava säännös valitusluvan hakemisen vaikutuksesta päätöksen täytäntöönpanoon on aiheellinen. Poliisiosasto kuitenkin ehdottaa, että nyt, kun lakiin ollaan lisäämässä säännökset vapaaehtoiselle paluulle määrättävästä ajasta, jolloin päätöstä ei voida panna täytäntöön, voitaisiin täytäntöönpanokelpoisuus ulkomaalaisen oikeusturvaa vaarantamatta sitoa selkeyden vuoksi aina hallinto-oikeuden ratkaisuajankohtaan. Lausunnossa esitetään myös, että 200 :ää ja 201 :ää muutettaessa omaksuttaisiin hallintolainkäyttölain 6 luvun 31 :n mukainen sanamuoto päätöksen täytäntöönpanokelpoisuutta koskien. Sisäasiainministeriön rajavartio-osasto nostaa esille voimassa olevan lain 200 ja 201 :ää koskevat merkittävät tulkintaongelmat ja esittää, että ensin mainitun pykälän 1 momenttia muutetaan. Lausunnon mukaan ko. pykälissä käytetty termi lainvoimainen ja siihen liittyvä tulkinnanvaraisuus sekä osaltaan lainvoiman sekoittaminen täytäntöönpanokelpoisuuteen aiheuttavat epäjohdonmukaisuutta. Rajavartio-osasto arvioi, että pykälien tulkintaan ja soveltamiseen liittyvät ongelmat eivät vielä täysin poistu esitetyillä muutoksilla. Suomen Punainen Risti (SPR) esittää pykälää muutettavaksi siten, että valitusluvan hakeminen automaattisesti estäisi käännyttämisen määräajaksi, joka voisi olla esimerkiksi 60 päivää, tai siihen saakka kun KHO on ratkaissut täytäntöönpanoa koskevan asian. Vähemmistövaltuutettu katsoo, että ilman huoltajaa olevien lasten osalta maastapoistamista koskeva päätös tulisi olla täytäntöön pantavissa vasta, kun korkein hallinto-oikeus on antanut ratkaisun valituslupahakemukseen ja/tai valitukseen asiassa. Vähintäänkin lapsen maastapoistamista harkittaessa, kun valituslupaa on haettu korkeimmalta hallinto-oikeudelta, olisi lausunnon mukaan aina arvioitava erikseen lapsen etu eli kuinka maastapoistaminen tulee vaikuttamaan lapseen verrattuna siihen, että lapsi voisi odottaa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun Suomessa. Vähemmistövaltuutettu muistuttaa, että ilman huoltajaa oleva lapsi on erittäin haavoittuvassa asemassa ja tästä syystä lapselle tulisi turvata mahdollisuus koko valitusprosessin läpikäymiseen ennen kuin hänet poistetaan maasta. Ilman huoltajaa olevan lapsen

7 SISÄASIAINMINISTERIÖ Lausuntoyhteenveto 7 Muuta oikeusturva on erityisen tärkeää siitä syystä, että lapset ovat erityisen suuressa vaarassa joutua hyväksikäytön ja jopa ihmiskaupan uhreiksi, kun heitä siirretään valtiosta toiseen ilman huoltajan huolenpitoa. Suomen Punainen Risti (SPR) esittää, että kokonaisharkintaa koskevaan 146 :ään lisättäisiin terveydentila yhtenä mainittuna perusteluna kokonaisharkintaa arvioitaessa. Keskeiset muutostarpeet Lausuntojen perusteella on ilmeistä, että esitystä on monelta osin muokattava. Vapaaehtoisen paluun piiristä on suljettava rikosoikeudellisen seuraamuksen vuoksi maasta poistettavat. Perusteluja on tarkennettava sen selventämiseksi, ettei vapaaehtoisen paluun aikaa määrätä, jos henkilö käännytetään heti rajanylityksen yhteydessä rajatarkastusta tehtäessä. Tämä koskee myös Schengenin rajasäännöstön tarkoittamaa maahanpääsyn epäämistä. Perusteluja on tarkennettava maahantulokiellon määräämisen osalta niin, ettei synny käsitystä, että ulkomaalaislain 146 :n kokonaisharkinnan soveltamisalaa rajoitettaisiin tapauksissa, joissa maahantulokielto on määrättävä sen vuoksi, ettei vapaaehtoisen paluun aikaa ole määrätty tai määrättyä aikaa ei ole noudatettu. Tarkentamista edellyttää myös se, että vapaaehtoista paluuta varten määrätyn ajan pidentämisestä päättää sama viranomainen, joka teki alkuperäisen päätöksen. Ehdotuksen analyysiä suhteesta perustuslakiin on tarkennettava. Teknisesti esitystä on parannettava monilta osin. Perusteluista on mm. poistettava kohdat, jotka koskevat voimassaolevaa lakia. Pykälien sanamuotoa on hiottava sekä kielellisesti että esityksen tavoitteen vastaisten tulkintojen välttämiseksi.