Palma de Mallorca PAM 1

Transkriptio

1 Palma de Mallorca Palma de Mallorca, tai paremminkin suomeksi Majorkka on tuttu suomalaisille 70-luvun suosittuna matkakohteena ja nykyisinkin saaristo on todella suosittu suomalaiskohde, tosin johtopaikan olemme menettäneet aikapäiviä sitten saksalaisille. Mallorca on yksi saari Baleaareilla Välimerellä. Jostain syystä saaristolle kertyi syyttä huonoa mainetta. Baleaaritko olisi vain rantalomailijoille? Kaverimme Antti oli Rheya purjeveneellään sillä suunnalla ja pyysi meitä miehistöksi seilaamaan Välimerelle pääsiäiseksi Matkaan lähti siis kirjoittaja, Pasi Mannerkoski M2 vaimoni Minna P3, kolmetoistavuotias tyttäremme Astrid jonka tarkoitus oli suorittaa avovesisukellukset joita hän ei Suomessa suoritetun kurssin jälkeen ollut vielä tehnyt ja viisitoistavuotias poikamme Benjamin P1 joka teki ensimmäiset Park Victory sukelluksensa 13 vuotiaana. Norpissa molemmat ovat olleet 7-8 vuotiaasta. (Kuvassa vasemmalla myös oppaamme sukelluskouluttaja Matthias Meurer). Varasimme matkan, luulimme, ettemme tarvitse majoitusta. Tarkoitus oli että asumme purjeveneessä. Sen jälkeen kaikki menikin päin takamusta. Saimme kuulla, että Antti oli ajanut päin rysää, ja pelastamaan tullut rautapaatti täydensi tuhon rikkomalla muun muassa ankkuripelin. Alus nostettiin ylös Gibraltarilla ja me mietimme backup plania. Muutama päivä ennen matkaa selvisi että Antti ei selviä mitenkään Mallorcalle ajoissa. Pääsiäinen pukkasi päälle ja katolisessa maassa ei veneitä pyhinä korjata. Varasimme siis nopeasti apartamento huoneistohotellin Peguerasta etelä Mallorcalta. Paikasta ei ollut muuta tietoa kuin että Jaume I Valloittaja nousi sieltä maihin valloittamaan maata Maureilta. Peguera on hiekkarantojen ja pinjametsien reunustama lahti lukuisine turistipyydyksineen. Yritin ottaa selvää paikallisista sukelluskeskuksista. Vaihtoehtoja tuntui olevan niin paljon että ajattelin, että paras jalkautua paikan päällä ja ottaa selvää. PAM 1

2 Jaume I valloittajasta ei ollut tietoakaan Peguerassa. Saksalaiset olivat vallanneet hotellit ja ravintolat, ravintola menun saksaa oli hauska tavata, Työväki tietenkin oli espanjalaisia, valloittajat eivät anna armoa. Sukelluskeskuksesta sen sijaan ei ollut tietoakaan. Kävellen suoritetun tiedustelun jälkeen löytyi tyhjänä nököttävä El Buceo sukelluskeskus syrjäisen puiston viereiseltä kauppakeskukselta, missä oli avoinna vain pari ravintolaa. Sukelluskeskuksen seinällä olevaan numeroon ei vastattu ja päätin mennä viereiseen baariin. Baarissa tunnettiin sukelluskeskuksen kaveri jonka numero heillä oli pikavalintana vartin päästä keskuksen autojobbari, tukeva kaveri, Michael oli puuskuttaen paikalla. Sesonki ei ollut vielä alkanut ja olimme ainoat sukelluksesta kiinnostuneet turistit. Michael sanoi että keskuksessa ei ole vielä kaikki kunnossa mutta että sukellukset tulisivat onnistumaan. Kausi alkaisi vasta ensimmäinen toukokuuta viikon päästä. Keskuksen pääpaikka on Port d`andratxissa viiden kilometrin päässä Peguerasta. Port d`andratx on Pegueraa huomattavasti pienempi kylä mitä turistit eivät ole vielä täysin vallanneet. Itse keskus on kymmenen metrin päässä rannasta. Varusteita keskuksessa on reilusti. Pulloja noin viisikymmentä, kumppareita ja isompia veneitä kaksi, isoja kompressoreita kolme. Sen sijaan kippareista ja kouluttajista keskuksella oli pulaa. Seuraavana aamuna Michael oli keskuksen vanhalla tila-autolla hakemassa meitä ensimmäiselle sukellukselle. El buceoon tullaan harvoin omien kamojen kanssa mutta oma hylly järjestyi nopeasti. Benjamin ja Astrid tarvitsivat liivit ja märkkärit, mutta niistä ei veloitettu mitään. Sukelluskeskuksen johtaja Lotha laski nopeasti sukellusten hinnat ja päätyi normaalista 35 hinnasta per sukellus 22 uroon! ennen kuin ehdin aloittaa tinkimisen. S Aguilot Vedimme keskuksen avopihalla kamat niskaan ja nousimme Lothan johdolla kumiveneeseen. Mukana oli yksi saksalainen kaveri, joka ei ollut sukeltanut aiemmin meressä, mutta oli tottunut Saksan kylmiin järviin. Viiden minuutin kuluttua olimme ensimmäisellä kohteella jyrkänteen alla, minkä korkeuksista pilkisti rakennusnosturi. Lotha halusi parikseen Astridin, joka ei ollut vielä koskaan tehnyt avovesisukelluksia vaikka kurssi oli muuten käyty lähes loppuun Suomessa. Lotha ei turhia sanaillut kohteesta, sukelluksen pituudesta tai syvyydestä Lotha ei sanonut mitään. Niinpä kierähdimme veteen. Alla oli kuutisen metriä vettä ja kalastusaluksen suolan syövyttämä hylky, minkä ainakin kahdeksansylinterinen moottori uhmasi vielä PAM 2

3 merta komeasti. Lotha sporttasi melkoista kyytiä eteenpäin. Kalaparvia näkyi mukavasti ja näkyvyys oli 20 metrin luokkaa. Hetken sukellettuamme Lotha kääntyi suoraan kohti suurta pintakaria. Kun lähestyimme sitä, näimme että siinä pilkisti miehen mentävä luola. Lotha ja Astrid polkivat punaisen kasvuston peitossa olevaan luolaan, mikä osoittautui vain noin kymmenen metrin mittaiseksi, mutta kalat olivat ottaneet sen turvapaikakseen ja Mureenat kurkistelivat sen koloista. Tunneliin oli joku onneton sukeltaja pudottanut tuplapullonsa luolaan muiden ihmeteltäväksi. Kiersimme pintakarin merenpuolelle kymmenessä metrissä, ihailimme punaisia meritähtiä, merisiilejä ja lukuisia meduusoja kunnes laskeuduimme meren puolelle pystysuoralle jyrkänteelle missä olisi ollut mahdollisuus pudottaa aina 40 metriin saakka. Jyrkänteellä suuri kalaparvi piti majaansa. Palasimme hylylle ja nousimme ylös. Ihmettelin aluksi sitä, että kumiveneemme kuljettajaa kutsuttiin kippariksi mutta sitten sekin selvisi. Mallorcalla venettä joka kuljettaa maksavia asiakkaita saa kuljettaa vain kipparin paperit omaava henkilö. Edes kumivenettä ei saa kuljettaa muuta kuin kippari. Tämä on aiheuttanut keskuksille huomattavat lisäkustannukset ja on odotettavissa että muutaman vuoden päästä Mallorcalla on enää vain muutama sukelluskeskus. Seuraavaksi päiväksi sovimme kaksi sukellusta. PAM 3

4 La Mola Kurvasimme kumpparilla La Molan pystysuoran jyrkänteen alapuolelle. Kierähdimme veteen divemasterimme Matthiaksen kanssa. Matthias piti kunnon brieffin ennen sukellusta, kertasi käsimerkit ja opetti tukun uusia. Kuka muuten tietää mitä on bullshit käsimerkkinä? Nyt vauhti oli kohdallaan ja maisemia ehti katsella. Noin 4000 sukellusta tehnyt Matthias huomasi jotakin pohjalla ja alkoi kaivamaan varovasti. Hetken kuluttua jalkapallon kokoinen mustekakalan pää nousi vihaisena ylös kolosta suihkuttaen mustetta ympärilleen. Matthias piti kättään mustekalan nokan edessä mihin mustekala törmäili turhautuneena. Hetken kuluttua Matthias noukki meritähden minkä hän pudotti räpylälleen, mistä hän sinkautti tähden takaisin pohjalle. Hieman tuntui luonnonrauhan häiritsemiseltä, mutta oppaamme osoittautui fiksuksi kaveriksi. Astrid teki mustekalan kiusaamisesta hienon piirroksen. PAM 4

5 S Aguilot, toinen sukellus Menimme uudelleen S Aguilotin hylylle. Nyt oppaamme oli 21 vuotias sveitsiläinen Steven. Melkein heti näimme todella ison mustekalan joka uhkaavasti tuli pohjaa pitkin suoraan kohti. Kalan pää oli jalkapallon luokkaa ja päätin peruuttaa, mutta kala tuli kohti kuin yleinen syyttäjä. Hetken mittailimme toisiamme ja mustekala totesi meidät pelkureiksi ja sinkosi itsensä siniseen veteen. Lonkeroiden väli oli melkein metrin luokkaa. Hieno otus. Menimme uudelleen pieneen luolaan ja nyt todella suuri mureena tuijotteli kolosta meitä uhkaavan näköisenä. Luolassa oli myös Black faced blennyjä. Takaisin palatessamme pienet ja suuret meduusat täyttivät näkyvyyden. Seuraavana päivänä kipparia ei ollut saatavilla ja tyydyimme rantadyykkiin. Keskuksen tilaauto täyttyi sukellustarvikkeista ja Matthias käänsi keulan kohti Asqilotia kurvailimme läpi ahtaan siltarakennelman ja päädyimme rakennustyömaalle sementtirekkojen keskelle pukemaan märkkäriä päälle. Paikka vaikutti helpolta, portaikko rantaan jyrkältä. Katsoimme alasmenopaikan tarkasti. Matthias piti taas kunnon brieffin. Pohjalta pitäisi löytyä kalastusaluksen hylky ja mahdollisesti muutama mustekala. Löysimme hylyn kansituoleineen ja ankkuripeleineen helposti. Siitä ei ollut paljon jäljellä. Kaikki kasvillisuus loppui kuin seinään viidessätoista metrissä ja palasimme hiukan ylöspäin. Jättisimpukat aukoivat kitaansa ja ajattelin törkätä sormeni simpukan kitaan kokeeksi, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Rantaan tultaessa oli hienoa katsella veden alta kuinka tyrskyt iskevät kallioihin. Tunneliin Kysyin Matthiakselta onko hänellä suunnitelmia seuraavalle päivälle. Päätimme tehdä yhden PAM 5

6 rantadyykin pieneen salaiseen tunneliin, minkä Matthias oli löytänyt. Koska kohde oli kaukana, kysyin, voimmeko samalla tehdä pienen kiertoajelun. Lotha tarkisti hinnan kolmeenkymppiin päivä + bensat. Eli opas/kuski ja auto. Aamulla olimme särminä valmiina odottamassa Matthiasta. Kävimme hakemassa varusteemme keskuksesta ja lähdimme läntistä vuoristoa pohjoiseen kohti Deitä Noin tunnin matkattuamme tie kapeni entisestään. Matthias on taitava sompailija ja selvitimme kiviset 180 asteen mutkat kunnialla. Jyrkkien portaiden jälkeen veteenmenopaikka näkyi. Metrinen aallokko hyökyi päin kivistä kasattua laituria. Matthias näytti huolestuneelta ja katsoimme huolellisesti yhdessä takaisin nousupaikan jyrkälle kalliolle ja mietimme etukäteen miten pysymme aalloilta suojassa. Koska Mallorca on EU maa, siellä yleinen hätänumero on kuinkas saattoi 112. Lisäsimme kaikki painoa, niin että jättiläisloikan jälkeen pääsemme pohjaan aalloilta turvaan mahdollisimman nopeasti. Loikkasin ensin ja Astrid seurasi. Aallokossa laskeuduin hiukan ja seurasin kuinka Astridin alastulo sujuu. Koska se näytti hitaalta ja aallokko pahalta, otin Astridin liivistä kiinni ja vedin tytön pohjalle. Jälkikäteen Astrid ihmetteli, että kuinka hän onnistui sukeltamaan vaikka liivikään ei ollut tyhjä. Jäimme odottamaan pohjalle muutamaan metriin aallokon veivatessa meitä edestakaisin PAM 6

7 Matthias ja Benjamin saapuivat ja lähdimme kohti luolaa. Reilut 15 minuuttia sukellettuamme näytti siltä että Matthias ei löydä tunnelia. Lopulta pyöreiden kallioiden väleistä avautui rauhallisempi kohta ja huomasin katon yläpuolellamme. Tunnelia oli todella vaikea huomata ennen kuin aivan kohdalla ja silloinkin se näytti luotaansa työntävältä kololta. Astrid oli jäänyt odottamaan kallion viereen ja Matthias näytti marssijärjestyksen. Benjamin lähti ensin Matthiakselta lainatulta 50 wattiselta varustettuna, minä ja Astrid vanavedessä ja Matthias perässä tarkistamassa että kaikki tulevat ulos. Tunneli oli ehkä kolmekymmentä metriä pitkä, mutta viidessätoista metrissäkin aallokko oli voimakas ja keinuimme edes takaisin paikoin ahtaassakin tunnelissa. Palasimme perhepotretin ottamisen ja pienen pohjalla kivillä suoritetun petankki matsin jälkeen rannalle. Matthias näytti meille että hän tarkistaa tilanteen pinnalla ennen nousua. Hetken kuluttua Matthias palasi ja uimme vielä melko matkan ennen nousua. Astrid nousi ensin teräville kallioille (kuva alla), missä Minna oli onneksi ottamassa varusteita vastaan. Välillä aallot uhkasivat heittää Minnankin alas, mutta Astrid sai hallitusti kamansa ja itsensä ylös. Täydellisessä sukelluspaikassahan on aina kaikkea. Rantabaari oli tosin kiinni, koska sesonki ei ollut alkanut, mutta putouksessa otettu suihku virkisti kummasti. Kaiken kaikkiaan hieno lopetus sukelluksille. PAM 7

8 PAM 8