Snautserien rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma

Transkriptio

1

2 Snautserien rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma Hyväksytty rotua harrastavan yhdistyksen, Suomen Snautserikerho ry:n (SSnK), vuosikokouksessa 28. helmikuuta Hyväksytty rotujärjestön, Suomen Snautseri-Pinseri Keskusjärjestön (SSPK), keskusjärjestökokouksessa 27. maaliskuuta Suomen Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt XX.XX.2010 Kansilehden kuvat: Maija Kultamaa, Tiina Lindqvist ja Sini Lindroos Kansilehden toteutus: Jonna Kuparinen ii

3 ALKUSANAT Arvoisa lukija, käsilläsi on nyt jalostuksen tavoiteohjelma, jonka Suomen Snautserikerho ry:n jalostustoimikunta on toimittanut ja jonka perimmäisenä tavoitteena on aikaansaada tulevaisuudessa psyykkisesti ja fyysisesti rotumääritelmän mukaisia terveitä snautsereita. Jotta tämä toteutuisi, niin toiveena on, että mahdollisimman moni hyödyntäisi tähän ohjelmaan taltioidut tiedot. Ohjelma on varsin kattava tietopaketti rodusta ja sen kehityksestä ja sisältää paljon snautseritietoutta ja varmasti hyödyllistä tietoa vaikket olisikaan snautserien kasvattaja. Pääpiirteittäin opuksen sisältö on seuraavanlainen. Alussa kerrataan hieman snautserien historiaa, jonka jälkeen on katsaus kerhon organisaatioon. Organisaatioselvityksen jälkeen tulee katsaus snautserien nykytilanteeseen. Tämä neljäs kappale sisältää erityisen paljon tärkeää tietoa snautsereissamme esiintyvistä sairauksista ja niiden ehkäisemisestä. Kappaleesta neljä löytyy myös paljon tietoa snautserien ulkomuodollisista tulkinnoista, jotka varmasti ainakin näyttelykävijöitä kiinnostavat. Tämän jälkeen tulee koko asian ydin osuus, eli varsinainen jalostuksen tavoitteet ja strategiat vuosille Lisäksi esitellään keinot kuinka näihin tavoitteisiin päästään. Tavoiteohjelma toivottavasti osaltaan auttaa ja sitouttaa kasvattajia kasvatustyössä ja tuo arvokasta tietoa rodustamme kaikille snautseriharrastajille. Antoisia lukuhetkiä ja riemukkaita kokemuksia snautserien kanssa toivottaa Suomen Snautserikerho ry:n jalostustoimikunta ja hallitus. iii

4 SISÄLLYSLUETTELO Alkusanat... iii Sisällysluettelo... iv 1. Yhteenveto Rodun tausta Rodun synty Nykyinen käyttötarkoitus Järjestöorganisaatio ja sen historia Rotuyhdistys Jalostustoimikunnan organisaatio Nykytilanne Populaation koko ja rakenne Kanta ulkomailla Kanta Suomessa Populaatioon liittyviä käsitteitä Populaatio P&S Populaatio mustat Pentuekoot Väriristeytys Luonne- ja käyttöominaisuudet Luonne rotumääritelmän ja omistajien mukaan Luonnetesti MH-luonnekuvaus Terveys Lonkkaniveldysplasia Kyynärniveldysplasia Silmäsairaudet Kivesvika Purentaviat ja hammaspuutokset Napatyrä Korvatulehdukset Kohtutulehdukset Nisäkasvaimet Lihasdystrofia Dilatoiva kardiomyopatia (DCM) Hypotyreoosi Kynsien irtoaminen Varvaskasvaimet Muut kasvaimet Epilepsia Häntämutkat ja töpöhännät Terveyskyselyjen 2003 ja 2008 vertailua Kuolleisuus Lisääntyminen iv

5 4.4. Ulkomuoto Rotumääritelmä Rotumääritelmän tulkintaohje Snautserin häntä Yhteenveto aikaisemmasta tavoiteohjelmasta Populaatio Sukusiitosprosentti Tehollinen populaatiokoko Luonne ja Terveys Luonnetestit MH-luonnekuvaus Lonkkakuvaukset ja silmäpeilaukset Jalostuksen tavoitteet ja strategiat Visiot Rotujärjestön tavoitteet ja strategiat Populaation kokonaistilanne ja rakenne Luonne Terveys Ulkomuoto Tiedon hankinta ja välitys Jalostustoimikunnan tehtävät strategian toteuttajana Pentuvälitys Koiran kauppa Uhat ja mahdollisuudet Toimintasuunnitelma jalostuksen tavoiteohjelman toteuttamiseksi Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta Lähdeluettelo Liitteet Liite A Liite B Liite C Liite D Liite E Liite F Liite G Liite H v

6 1. YHTEENVETO 6 Snautsereita rekisteröidään vuosittain noin koiraa, näistä pippurin ja suolan värisiä on noin ja mustia noin riippuen vuodesta. Kaiken kaikkiaan kyseessä ei ole mikään muotirotu missään päin maailmaa. Rodun alkuperäismaassa Saksassa lienee suurimmat vuosittaiset rekisteröintimäärät Euroopassa. Saksassa rekisteröidään vuosittain noin 300 pippurin ja suolan väristä ja 250 mustaa pentua. Suomessa snautserikasvatus on ollut pienimuotoista kotikennelien toimintaa. Tässä snautserien jalostuksen tavoiteohjelmassa määritellään seuraavaksi viideksi vuodeksi snautserijalostuksen tavoitteet ja painopisteet. Snautserien kasvattajat ovat pääsääntöisesti hyvin sitoutuneita Suomen Snautserikerhoon ja yhteisiin jalostustavoitteisiin. Jalostuskoirien terveys tutkitaan poikkeuksetta lonkkien ja silmien osalta. Snautserien terveystilannetta on seurattu järjestelmällisesti jo vuodesta 1984 lähtien omistajille ja kasvattajille suunnatuin terveyskyselyin. Suomessa snautserikasvatuksessa uskotaankin valistuslinjaan enemmän kuin tiukkoihin säädöksiin. Snautserien jalostuksessa yksi seuraavien vuosien painopisteistä on geenipohjan laajentaminen. Suomen Snautserikerhon nettisivuilla julkaistaan ajan tasalla olevaa tietoa snautserien jälkeläismääristä. Apuna on myös Suomen Kennelliiton ylläpitämä KoiraNetjalostustietojärjestelmä. Tavoitteena on lisätä jalostuskoirien määrää, kuitenkaan lisäämättä huomattavasti vuosittaista pentueitten määrää. Tämä tarkoittaa sitä, että jalostukseen olisi käytettävä yhä enemmän eri uroksia ja narttuja. Uroksille on asetettu enimmäispentumäärä 40 viiden vuoden ikään saakka laskettuna. Sen jälkeen arvioidaan uroksen edustavuus kannassa laskettuna toisen sukupolven jälkeläisten määrällä sekä jälkeläisten laatu luonteen, terveyden ja ulkomuodon suhteen. Koko rodun sukusiitosprosentti pyritään pitämään alle neljän prosentin. Yksittäisen pentueen kohdalla suosituksena on, että sukusiitosprosentti on enintään 6.25 laskettuna Suomen Kennelliiton Koiranet-ohjelmalla. Jalostustoimikunta järjestää vuosittain jalostustarkastuksia, joihin pyritään saamaan etenkin koiria, jotka eivät käy näyttelyissä. Suurin osa snautserista on nk. kotikoiria, joita toivottaisiin jalostustarkastuksiin. Tarkastusten kautta voitaisiin ehkä löytää uusia koiria jalostukseen. Snautseri on ollut alun perin rottakoira, joka näkyy edelleen kiinnostuksena pieniin jyrsijöihin. Snautserin käyttötarkoitus nykyään on monipuolinen harrastus- ja seurakoira, joka omaa kohtuullisesti vahtiviettiä. Luonteen jalostuksessa tulisi kiinnittää huomiota hyvään hermorakenteeseen ja riittävään kovuuteen, jotka heijastuvat myös toimintakykyyn, Ääni- ja paukkuarkuuden esiintymistä tutkitaan tarkemmin. Luonnetestiä varten on laadittu snautserin ihanneominaisuudet. MH-kuvausta varten tullaan laatimaan ihanneprofiili tämän tavoiteohjelman voimassaolon aikana. Tavoitteena on ensin saada snautsereita MH-kuvattua, jotta voidaan tulosten perusteella määritellä ihannearvoja. Jalostuksessa kannattaa välttää tekemästä yhdistelmiä, jossa molemmilla vanhemmilla on jonkun ominaisuuden suhteen ei-toivottu tulos. Tavoitteena on hermorakenteen ja toimintakyvyn parantaminen. Jalostukseen ei tule käyttää koiria, jotka ovat arkoja, aggressiivisia tai yliaktiivisia. Kerho tukee luonnetestiin tai MH-kuvaukseen osallistuvia snautsereita ja pyrkii järjestämään vuosittain luonnetestin ja MH-kuvauksen. Terveyskyselyjen perusteella snautserien yleisimpiä sairauksia ovat korvatulehdukset (26 % vastanneista), silmätulehdukset (26%), vesihäntä (11%), kohtutulehdukset (9 %), nisäkasvaimet (8 %) ja kynsien irtoaminen (6 % vastanneista). Snautserien terveydessä huomio on kiinnitettävä immuniteetin säilyttämiseen. Lähivuosina tavoitteena on kerätä lisää tietoa snautserien yleisestä terveydentilasta.. Lisäämällä terveystutkimuksia ja keräämällä tietoa halutaan kartoittaa tarkemmin tämänhetkinen tilanne lonkkien ja silmien suhteen. Erityisesti pyritään saamaan vanhempia snautsereita silmäpeilauksiin. Suomen Snautserikerho tukee snautserien silmäpeilauksia ja lonkkakuvauksia kymmenellä eurolla koiraa kohti vuonna 2010 ja pyrkii järjestämään silmien ja lonkkien joukkotarkastuksia. Terveystilanteen ja luonneominaisuuksien kartoittamiseksi on luotu kerhon verkkosivustolle tietokanta, johon koiran omistaja voi käydä täyttämässä koiransa terveyteen ja luonteeseen liittyvät tiedot. Tietokanta on jatkuvasti päivittyvä ja tilastotulokset nähtävissä kerhon verkkosivuilla. Kasvattajat täyttävät pentuetiedustelulomakkeen luovutusikäisistä (kaavake A) ja 1-vuotiaista (kaavake B). Ulkomuoto suomalaisilla snautsereilla on kokonaisuutena erittäin hyvä. Tuomareille halutaan jatkossa korostaa snautserin oikeaa luonnetta, rotumääritelmän mukaista kokoa, karkeaa turkkia ja vahvaa, mutta samalla tyylikästä olemusta.

7 Jalostuksen painopiste keskittyy ryhtiin, neliömäiseen rakenteeseen, tasapainoisiin kulmauksiin, sekä oikeaan kaikkia niveliä käyttävään raviin. Tiedon keruu ja välitys on rotujärjestön toiminnassa keskeisellä sijalla. Suomen Kennelliiton KoiraNet-jalostustietojärjestelmässä olevan tiedon lisäksi, Suomen Snautserikerhon jalostustoimikunta toimittaa vuosittain tulosjulkaisun, johon on koottu snautserien näyttelytulokset kirjallisine arvosteluineen sekä koe- ja terveystutkimustulokset. Tulosjulkaisusta löytyy myös rekisteröinnit sukutauluineen, tuontikoirat, keskimääräinen pentuekoko, rotukohtaiset ja pentuekohtaiset sukusiitosprosentit, urosten jälkeläismäärät sekä pentuekyselylomakkeiden vuosikoosteet. Tulosjulkaisussa arvioidaan myös tavoiteohjelman toimenpiteiden toteutumista ja asetettujen tavoitteiden toteutumista. Toimikunta raportoi vuosittain toimintakertomuksessaan vuosittaiset rekisteröinnit, terveystutkimustulosjakaumat, jalostussuositukset, kirjatut yhdistelmät ja rotukohtaiset sukusiitosprosentit. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Snautseri-Pinseri -lehti ja kerhon omat kotisivut internetissä toimivat ajankohtaisina tiedotuskanavina. Kerhon verkkosivuilla toimiva luonne- ja terveystietokanta kerää ja antaa tilastotietoa snautserien luonteeseen ja terveyteen liittyen. Lisäksi kerhon verkkosivuilta löytyy jälkeläistietoa väreittäin ja sukupuolittain jalostuspäätösten avuksi. 7

8 2. RODUN TAUSTA 2.1. Rodun synty 8 Snautseri polveutuu suo- eli turvekoirasta, joka on yksi vanhemmista Euroopassa eläneistä koiraroduista. Yksi snautserin historian tärkeimmistä todisteista on Stuttgartissa oleva keskiaikainen, suihkulähdettä koristava koiraveistos. Etelä-Saksaa, lähinnä Baijerin aluetta pidetään rodun varsinaisena synnyinseutuna. Siellä snautseria pidettiin miltei kansalliskoirana. Snautsereille jo tuolloin oli olennaista karkea karva, tuuhea parta ja pitkät kulmakarvat. Kansan keskuudessa noin 1800-luvulla, näitä parrakkaita koiria alettiin kutsua nimellä schnauz tai schnauzer (viikset), ja rattler" (rotanpyytäjä). Snautseri oli peloton, alemman keskiluokan koira. Tallin ja pihan valpas vahti, joka tuli erinomaisesti toimeen hevosten ja karjan kanssa, pitäen rotat ja muut jyrsijät poissa. Korvia ja häntiä alettiin typistää rotanpuremien ehkäisemisiksi. Snautseri eli karkeakarvainen pinseri hyväksyttiin omaksi roduksi vuoden 1850 paikkeilla. Saksalainen kasvattaja Josef Bertha kiinnostui rodusta 1800-luvun alkupuolella ja hänen aloitteestaan vuonna 1895 perustettiin saksalainen rotukerho Pinscher-Schauzer -Klubb (PSK). Jalostukselle ratkaisevia ominaisuuksia oli tuolloin tallikoiran metsästys- ja vartiointiominaisuudet. Aluksi snautsereille sallittiin useampia värejä, rekisteröitynä oli mm. keltaruskeita, riistanvärisiä ja mustaruskeita. Josef Bertha oli ensimmäinen, joka alkoi jalostaa puhtaaksi pippuri & suolan väriä. Alusta pitäen enemmistö snautsereista oli harmaita. Myös mustia oli, mutta määrä oli vähäisempi. Niiden jalostus pääsi vauhtiin vasta 1930-luvulla. Ensikerran snautseri kilpaili näyttelyssä Saksan Hannoverissa vuonna 1879, karkeakarvaisen pinserin nimellä. Ensimmäinen rotumääritelmä julkaistiin vuonna Kymmenen vuotta myöhemmin, 1890 järjestettiin Stuttgartissa rodun ensimmäinen erikoisnäyttely. Amerikan Kennelklubin, snautsereita koskevan historian mukaan paikalla oli tuolloin 93 kilpailevaa koiraa. Ensimmäisessä maailmansodassa snautsereita työskenteli mm. armeijan palveluksessa, Punaisen Ristin apuna ja poliisikoirina. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen snautserin suosio nousi huippuunsa. Varsinkin Saksassa ja Iso-Britanniassa rotua alettiin kasvattaa tosimielessä. Snautseri ei ole koskaan ollut ns. muotikoira, mutta snautserilla on aina ollut omat, uskolliset ihailijat. [Gomez-Todra] Nykyinen käyttötarkoitus Snautseri kuuluu FCI:n luokituksen mukaan ryhmään 2. Snautseri rekisteröidään värin mukaan joko mustaksi tai pippuri & suolan väriseksi. Rekisterinumeron perässä oleva kirjain M tai PS kertoo, minkä väriseksi koira on rekisteröity. Suomessa snautseri on toiminut lähinnä seura- ja vahtikoirana. Energisenä ja kestävänä rotuna, snautseri sopii mitä erilaisimpiin harrastuksiin ja tehtäviin. Suosituin harrastusmuoto snautsereilla on koiranäyttelyissä käynti. Vuosina on pippurin ja suolan värisiä snautsereita käynyt näyttelyissä keskimäärin noin 160 koiraa ja mustia vastaavasti noin 60 koiraa. Vuosien 1998 ja 1999 jälkeen on pippurin ja suolan väristen snautserien näyttelykävijöiden määrä ollut laskemaan päin ja mustilla taas lievässä kasvussa. Suomen muotovalion saavuttamiseksi tarvitaan kolme sertifikaattia, joista vähintään yksi yli 2- vuotiaana. Snautserit ovat kilpailleet menestyksellä TOKO ja Agility -radoilla. Agilityn suosio on ollut kasvussa molemmissa väreissä vuodesta 1998 lähtien. Noin pippurin ja suolan väristä ja mustaa koiraa osallistuu vuosittain kilpailuihin. Agilityssä snautseri kilpailee pääasiassa Maxi-luokassa. Muutamia snautsereita osallistuu myös Midi-luokkiin. Koira saa agilityvalion arvon, kun sillä on kolme voittoa 0-tuloksella vähintään kahdelta eri tuomarilta agilitykilpailujen korkeimmassa luokassa. Yksi tuloksista voi olla hyppyradalta. Ensimmäisen ja viimeisen tuloksen välillä täytyy olla vähintäänyksi (1) vuosi ja yksi (1) päivä. Lisäksi koiralla tulee olla vähintään arvosana "hyvä"[kennelliitto] (ennen palkinto) laatuarvostelussa näyttelyssä vähintään 15 kk:n iässä. Tottelevaisuuskokeisiin on osallistunut vuosien välillä keskimäärin 16 pippurin ja suolan väris-

9 tä ja 8 mustaa snautseria. Kilpailun suosio näyttäisi olevan kasvussa mustien snautserien keskuudessa kun taas P&S värisillä pienessä laskussa. Vuonna 1994, rodulle myönnettiin palveluskoira oikeudet. Snautserilla on oikeus osallistua luonnetestiin ja palveluskoirakokeisiin. Palveluskoirakokeisiin on osallistunut vuosittain viidestä kymmeneen snautseria ja Bh:n on suorittanut 2-10 koiraa vuosittain 2000-luvulla. Luvut näyttäisivät olevan kasvussa. Seuraavaksi on kaavioina snautserien osallistumisesta eri harrastuksiin eri vuosina. [KoiraNet]. 140 NÄYTTELYSSÄ KÄYNEIDEN MÄÄRÄ Mustat Urokset Mustat Nartut P&S Urokset P&S Nartut KESKIMÄÄR. NÄYT.KERTOJEN MÄÄRÄ Mustat Urokset Mustat Nartut P&S Urokset P&S Nartut

10 14 TOKOA HARRASTANEET KOIRAT Mustat Urokset Mustat Nartut P&S Urokset P&S Nartut BH KOKEESEEN OSALLISTUNEET KOIRAT Mustat Urokset Mustat Nartut P&S Urokset P&S Nartut PK KOKEESEEN OSALLISTUNEET KOIRAT Mustat Urokset Mustat Nartut P&S Urokset P&S Nartut Palveluskoiralajien lisäksi, snautsereita harrastaa aktiivisesti myös pelastuskoirapuolella Suomen Palveluskoiraliiton sekä Suomen Pelastuskoiraliiton alaisena. Päästäkseen pelastustehtäviin koiran on läpäistävä pelastuskoirakoe, johon kuuluvat tottelevaisuus- ja ketteryyskoe sekä 10

11 lajivalinnasta riippuen joko haku-, jäljestys- tai rauniokoe. Myös omistajan tulee pelastuspuolella kouluttautua itse käymällä muun muassa ensiapukurssi. Koirakot kouluttautuvat hälytysryhmäläisiksi, jotka toimivat yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa etsiessä kadonneita ihmisiä. Perinteisten lajien lisäksi snautserilla on harrastettu menestyksekkäästi myös koiratanssia. Vuoden 2007 Suomenmestari lajissa on pippuri ja suola snautseri Mihan Syysriite ja Leena Inkilä. Koiratanssi on vapaavalintaisen musiikin tahtiin tehtävä liikesarja, joka on koottu ohjelmanumeroksi. Lähtökohtana on koiran ja ohjaajan yhteistyö. Liikkeet pohjautuvat tavallisista tottelevaisuusliikkeistä ja sen eri variaatioista, joissa vain ohjaajan mielikuvitus on rajana. RALLY-TOKO on Suomessa suhteellisen uusi laji, mutta suosio on koko ajan kasvussa. Rallytokossa ohjaaja suorittaa kilpailuradan, jossa on tehtäviä luokasta riippuen Suoritettavat liikeet pohjautuvat virallisen tottelevaisuuskokeen liikkeistä, koiratanssista, näyttelystä sekä agilitystä ja ne on merkitty radalla kyltein. Toisin kuin virallisissa tottelevaisuuskokeissa, rallytokossa on kehuminen ja innostaminen radan aikana sallittua. RALLY-TOKO on hauskaa aktivointia, jossa tärkeintä radalla ja treeneissä on iloinen kontakti ja heiluva häntä. 11

12 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA 3.1. Rotuyhdistys Suomen snautseriväen keskuudessa syntyi ajatus oman rotukerhon perustamisesta. Joukko snautsereiden harrastajia kokoontui Tässä kokouksessa sovittiin virallinen perustamiskokous pidettäväksi Puhetta johti G.W. Hagman ja sihteerinä toimi Peggy Wasenius. Säännöt hyväksyttiin ja yhdistyksen nimeksi päätettiin Suomen Snautseri- Pinserikerho, Schnauzer-Pincherklubben ry. Ensimmäinen varsinainen vuosikokous pidettiin Jäseniä oli paikalla 12. Vuoden 1955 lopussa kerhon jäsenmäärä oli 45 jäsentä. Huhtikuussa 1956 ilmestyi kerhon ensimmäinen tiedotuslehti. Vuoden 1956 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana jäsenmäärä oli jo noussut 65:een. Vuoden 1958 alussa päätettiin kerhon nimestä jättää pois pinserit, koska kääpiöpinserien omistajat ja kasvattajat eivät kiinnostuneet kerhon toiminnasta. Kerhotoiminta kohdistui pelkästään snautsereihin ja kääpiösnautsereihin. Virallisesti nimenmuutos tehtiin rekisteriin vasta vuonna Vuonna 1964 toimintaa laajennettiin koskemaan myös affenpinsereitä sekä kääpiöpinsereitä. Tällöin kerhon nimi muuttui Suomen Snautseri-Pinseri ry:ksi. Kerhon täyttäessä 10 vuotta, jäsenmäärä oli noin 400, 20-vuotiaana 553 ja noin 1100 jäsentä kerhon täyttäessä 35 vuotta. Vuonna 1998 Snautseri-Pinserikerhon organisaatiota muutettiin siten, että sen alle muodostettiin rotuja harrastavat jäsenkerhot. Katto-organisaation nimeksi muutettiin Suomen Snautseri- Pinseri keskusjärjestö ry (SSPK). Snautserien osalta rotua harrastavaksi kerhoksi tuli Suomen Snautserikerho ry (SSnK). SSnK:n jäseneksi pääsyn edellytyksenä on kirjallisesti Snautserikerhon jäseneksi liittyminen ja jäsenmaksun suoritus. Keskusjärjestöön kuuluvat myös alueelliset ala-osastot: Pirkanmaan, Lounais-Suomen, Kaakkois-Suomen, Joensuun seudun, Savon, Pohjanmaan, ja Keski- Suomen alaosastot. Alaosastoilla ei ole erillistä jäsenmaksua. Rotua alueellisesti harrastavana yhdistyksenä toimii myös Pohjois-Suomen Snautseri-Pinseri ry, jolla on oma jäsenmaksu. Kuvassa 3.1 on kaavio keskusjärjestön ja SSnK:n organisaatiosta. Rotuyhdistyksen organisaatioon on tämän tavoiteohjelman voimassaoloaikana tulossa muutoksia, kun keskusjärjestön alla olevat rotua harrastavat yhdistykset hakevat rotujärjestön oikeuksia. Snautserien osalta tämä tapahtunee viimeistään vuoden 2011 aikana. Kerhon toiminnan tarkoituksena on edistää rodun jalostusta, tunnetuksi tulemista, ja rodun harrastajien yhteistoimintaa ja tietojen vaihtoa. Kerho järjestää kerhoiltoja, kokeita, kilpailuja ym. Vuodesta 1956 yhdistys on julkaissut jäsentiedotetta ja vuodesta 1970 lehteä, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Lisäksi kerho painaa vuosittain tulosjulkaisun, jossa ilmenevät kunkin vuoden aikana saavutetut näyttely- ja koetulokset, rekisteröintitiedot sekä terveystutkimus tulokset. Kasvattajien ja uusien koiranomistajien avuksi on painettu pentuohje, sekä rodun harrastajia ja tuomareita varten rotumääritelmän tulkintaohje. Jalostusta ohjaa jalostustoimikunta, joka kokoaa tietoa rodusta ja antaa tietoja jalostusta varten mm. jalostusyhdistelmien valinnassa, terveys- ja ulkonäkövaatimuksista. Snautserikerho hyväksyy snautserien jalostustoimikunnan säännöt. Ensimmäiset jalostustoimikunnan säännöt hyväksyttiin vuonna [Möller] 12

13 Suomen Kennelliitto ry (SKL-FKK) Helsingin Seudun Kennelpiiri ry & Seura- ja Kääpiökoirajaos Jalostusneuvosto Rotujärjestö: Suomen Snautseri- Pinserikeskusjärjestö ry (SSPK) Rotua harrastavat yhdistykset Rotujärjestö Rotukerho Keskusjärjestön alaosastot Alaosastot, joilla oma jäsenmaksu Suomen Snautserikerho ry (SSnK) Savon alaosasto Pohjois-Suomen Snautseri-Pinseri ry Jalostustoimikunta Suomen Kääpiösnautserikerho ry Pinserit ry Suomen Kääpiöpinserit ry Palvelut ja toiminta Pohjanmaan alaosasto Pirkanmaan alaosasto Keski- Suomen alaosasto Pohjois-Karjalan alaosasto Suomen Affenpinserit ry Lounais- Suomen alaosasto Kaakkois-Suomen alaosasto Liittyy ja maksaa jäsenmaksun Palvelut ja toiminta Henkilöjäsen Palvelut ja toiminta Kuva 3.1: SSPK:n ja SSnK:n organisaatiokaavio Jalostustoimikunnan organisaatio Jalostustoimikunnan varsinaiset jäsenet valitaan kahdeksi vuodeksi erovuorojärjestelmän mukaan syksyisin järjestettävillä kasvattajapäivillä. Kokoonpanon vahvistaa ennen vuoden vaihdetta Suomen Snautserikerhon hallitus, joka myös valvoo toimikunnan työskentelyä. Jalostustoimikunnan toimikausi on kalenterivuosi. Jalostustoimikuntaan kuuluu varsinaisina jäseninä 4-9 rodun kasvattajaa tai harrastajaa, jotka kasvatustyöllään ja/tai toiminnallaan sekä osallistumalla Suomen Kennelliitto ry:n järjestämille jalostuspäiville ja/tai kasvattajakursseille ja/tai jalostusneuvojakursseille ovat osoittaneet perehtyneensä rotuun. Puolet jalostustoimikunnan varsinaisista jäsenistä on erovuorossa vuosittain. Varsinaisten jäsenten lisäksi jalostustoimikuntaan voi kuulua yksi kuunteluoppilas kerrallaan. Kuunteluoppilaan toimikausi on korkeintaan kaksi vuotta. Kuunteluoppilaaksi haetaan kirjallisella anomuksella, joka osoitetaan jalostustoimikunnalle. Kuunteluoppilaan valinnasta päättää jalostustoimikunta. Jalostustoimikuntaan kuuluu varsinaisten jäsenten lisäksi tarvittaessa myös toimikunnan ulkopuolisia asiantuntijajäseniä. Mikäli joku jalostustoimikunnan jäsen on pitkäaikaisesti estynyt osallistumasta toimikunnan työhön tai hänen toimintansa on ristiriidassa SKL:n, SSPK:n, Suomen Snautserikerho ry:n toiminnan tai sääntöjen kanssa, voi Suomen Snautserikerho ry:n hallitus erottaa hänet ja mahdollisesti valita hänen tilalleen uuden jäsenen kesken toimikauden. Jalostustoimikunnan kokoukset ovat päätösvaltaisia, kun vähintään puolet varsinaisista jäsenistä on läsnä. Äänestystapauksissa äänten jakautuessa tasan puheenjohtajan ääni ratkaisee. Jalostustoimikunnan kokoukset kutsuu koolle jalostustoimikunnan puheenjohtaja tai hänen ollessaan estyneenä varapuheenjohtaja vähintään viikkoa ennen kokousta. [SSnK 1] 13

14 4. NYKYTILANNE 4.1. Populaation koko ja rakenne Kanta ulkomailla Snautsereita löytyy kaikista maanosista. Snautserien alkuperäismaassa Saksassa rekisteröidään vuosittain keskimäärin noin 300 P&S ja 250 mustaa snautserin pentua. Pohjoismaissa snautserin pentuja rekisteröidään yhteensä noin 600, Isossa Britanniassa noin 350 ja Yhdysvalloissa noin 600 pentua vuodessa. Venäjällä Pietari-Moskovan alueella syntyy vuosittain noin 50 mustaa ja 370 pippurin ja suolan väristä snautseria. [KC, SSCA, Svenska SPK, NSBK, DSPK ja PSK] Rotumääritelmissä on eroavaisuuksia eri maiden ja mantereitten kesken. FCI:n rotumääritelmää noudatetaan useimmissa maissa. Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa on snautsereille omat rotumääritelmänsä. Erovaisuuksia on lähinnä koossa; uroksilla ja nartuilla on omat kokorajat. Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa mustat ja pippurin ja suolan väriset luetaan samaksi roduksi, joten niitä voi risteyttää keskenään ja ne kilpailevat samoissa luokissa näyttelyissä ja kokeissa. Ruotsissa on myös sallittua risteyttää musta ja pippurin ja suolan värinen snautseri, vaikkakin ne luetaan omiksi roduikseen. Useissa Euroopan ulkopuolisissa maissa on häntien ja korvien typistäminen edelleenkin sallittu. Typistäminen on kiellettyä pääosin Euroopan Unionin alueella Kanta Suomessa Snautseri on Suomessa jo vuosikymmenien takaa tuttu rotu. Ensimmäiset yksilöt tuotiin aikoinaan Saksasta. Kasvatuksen alkuaikoina luvulla näyttelykehiä hallitsivat Kennel Obotritin (Margarete Heldtin) P&S snautserit, jotka niin ikään pohjautuivat saksalaisiin koiriin. Myös kennelit Pelasco (Peggy Wasenius), Minaco (Maemi Strömberg), ja mustissa kennel Rivale (Elina Hietalahti), ovat olleet rodun uranuurtajia Suomessa. Jalostuksellisesti merkittäviä koiria on tuotu Ruotsista, USA:sta ja myöhemmin Virosta, Venäjältä ja Keski-Euroopasta. Snautserien rekisteröintiluvut ovat olleet melko vakaat. Typistyskielto häntien kohdalta tuli voimaan vuonna Etenkin P&S väristen rekisteröinti määrät ovat pienentyneet, mustien taas nousseet huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suomessa kasvatetut snautserit ovat pääsääntöisesti terveitä, pitkäikäisiä ja ulkomuodollisesti laadukkaita. Tällä hetkellä on 25 enemmän tai vähemmän aktiivista P&S väristen snautsereiden kasvattajaa. [SSnK 3] Ainoastaan viidellä kasvattajalla on ollut yli 15 pentuetta:ferdinan, Filmur, Jandumin, Mihan sekä Pfeffer. Kennel Ferdinan kasvatustyö perustuu Suomessa kasvatettuun narttuun Mihan Campari. Kenneliin on tuotu uros Tsekeistä sekä narttu ja uros Venäjältä. Kennel Filmurin kasvatustyö pohjautuu Ruotsin tuontinarttuun Argenta s Galeena Giovannaan sekä Saksan tuontiurokseen Balthasar v.d. Achterplätzchen. Kenneliin on tuotu jalostumateriaalia myös Espanjasta, Virosta sekä Yhdysvalloista. Jandumin kennelin kantanarttu oli suomalainen narttu Akilan Epsy. Kenneliin on tuotu uros ja narttu Trels-kennelistä. Nykyisin kennelin kasvatustyö perustuukin venäläisiin Trels-koiriin. Kennel Mihan kantanarttu oli Ruotsin tuonti Curbit s Dafne. Kennel on tuonut vuosien varrella useita tuontikoiria, joista merkittävimpinä jalostuskoirina voi mainita. mm. narttu Golden Graffity du Rippelsholz Ranskasta, uros Padre-Ziezo v.d. Vanenblikhoeve Hollannista sekä uros Skansen s Faenrik Yhdysvalloista. Pfeffer kennelin kantanarttu oli suomalainen narttu Antarco Babbits. Kennelin kasvatustyö perustuu Jandumin koiriin ja tuonteina on uros ja narttu Venäjältä. 1-5 pentuetta on kasvattanut 10 nykyistä tai jo kasvatuksen lopettanutta kasvattajaa. Loput kasvattajistamme on kasvattanut ainoastaan muutaman pentueen. Omia linjoja voi olla ainoastaan pidempään kasvattaneilla. Osa pitkän linjan kasvattajista on määrätietoisesti jatkanut omalla narttulinjallaan ja yhdistäneet siihen välillä vierasta verta käyttäen ulkomaalaisia /tuontiuroksia. Osa kasvattajista ei ole pitänyt omaa narttulinjaansa, vaan on hankittu sekä narttuja että uroksia eri linjoista ja yhdistelty niitä. 14

15 Tuontikoiria on tuotu useista eri maista, yksittäisiä tuonteja mm. Tanskasta, Norjasta, Ruotsista, Virosta, Latviasta sekä Venäjältä. Eniten koiria on viime vuosina tuotu Tsekeistä ja huomattavaa on että suurin osa sieltä tuoduista koirista on samasta kennelistä ja niitä on mennyt neljälle eri kasvattajalle Suomessa: Fearless Fellow, Meitsin, Pijan sekä Seladys. Suurin osa Suomessa syntyneistä pentueista syntyy yhdistelmistä, jotka ovat usean linjan yhdistelmiä. On tärkeää saada aina välillä uutta verta jalostukseen ulkomaalaisten jalostuskoirien muodossa. Jalostuskoirien taustat tulisi olla tutkittu terveyden osalta, varsinkin lonkat ja silmät. On myös tärkeää muistaa, että kaikkia tuontikoiria ei tarvitse käyttää jalostukseen! Suomen kaikista nykyisistä ja jo kasvatustyönsä lopettaneista kasvattajista (mukana Koiranetissä näkyvät kasvattajat, joilla korkeintaan 20 vuotta edellisestä pentueesta) ainoastaan 7 kasvattajalla on vähintään viisi suoraan alenevaa polvea omia kasvattejaan: Epelin, Ferdinan, Filmur, Jandumin, Mihan Pfeffer sekä Seladys. Suurimmalla osalla kasvattajista niitä on 2-4 polvea. Tähän joukkoon kuuluu myös pitkään kasvattaneita kasvattajia. Jos katsotaan kasvattajia, joilla on vähintään 5 suoraan alenevaa polvea nimenomaan narttulinjaa, näitä kasvattajia on vain kolme: Ferdinan, Mihan sekä Pfeffer. Suurimmalla osalla kasvattajista ei ole montaa alenevaa sukupolvea omia kasvatteja, vaan pentueita syntyy esim. erilinjaisille tuontikoirille. Suomessa on hyvin vältytty ns. matadorijalostukselta. Vuosina on käytetty 50 eri urosta jalostukseen. Eniten käytetyllä uroksella Chivas Grand Calveralla on 7 pentuetta, 53 pentua, prosenttiosuus on 10,23 % tilastointiaikana. Toiseksi eniten käytetyllä uroksella Ferdinan Lorenzolla on neljä pentuetta, pentuja 21 ja %-osuus 4,05 %. Kaikilla muilla jalostukseen käytetyillä uroksilla on korkeintaan 3 pentuetta. Vuosina on käytetty jalostukseen 62 eri narttua. Eniten jalostukseen käytetyllä nartulla Ferdinan Jazettalla on ollut 3 pentuetta ja 24 pentua yhteensä, %-osuus 4,63 %. Kaikilla muilla ko. ajanjaksona jalostukseen käytetyillä nartuilla on ollut ainoastaan 1-2 pentuetta. Suomessa on vuosien aikana ollut 23 mustien snautserien kasvattajaa, näistä vain kuudella on ollut vähintään seitsemän rekisteröityä pentuetta. Suurin osa mustien kasvattajista on siis yhden tai kaksi pentuetta teettäneitä nartun omistajia. Näistä kuudesta Kennel Apgar on lopettanut kasvatustyönsä vuonna 1996, kennel Zornoille on rekisteröity viimeinen musta snautseripentue vuonna 2003 ja kennel Of Leijlidenille vuonna Vuosien aikana on toiminut kolme aktiivista kasvattajaa. Kennel Apgarin kasvatustyö perustui tuonteihin ruotsalaisesta kennel Majbackenista. Zornoi kennelin kantakoirina olivat israelilaiset Bar Zakan koirat. Of Leijliden kennelin kantakoirana oli saksalainen Ymca v Napoleonstock, johon perustuva viimeinen Of Lejliden rekisteröity pentue edusti viidennen polven kasvatteja vuoden aktiivisista kasvattajista kennel Jettyspoof s:in kasvatustyö on pohjautunut Suomessa kasvatettuun narttuun Black Taigas Jettystick, Puolan tuontinarttuun Rabid Raisin Tapsaga ja Hollannin tuontiurokseen Hweeko Zakai. Kennelissä on menossa kuudes polvi omia kasvatteja. Kennel Tacillan kasvatustyö pohjautuu Ruotsin tuontinarttuun Majbackens Twist and Shake, Ranskan tuontinarttuun Octane at Tacillan de Nador Cleville ja Italian tuontiurokseen Lucky Del Grande Moro. Tacillan kennelissä on viisi polvea omia kasvatteja. Kennel Wanhan Purolan kasvatustyö perustuu tsekkiläisiin sisaruksiin Fame ja Future Black Grand Calvera. Wanhan Purolan kennelillä on kolme polvea omia kasvatteja. Rekisteröinnit vuosina Vuosi: P&S: Musta: Yhteensä:

16 Yhteensä: Rekisteröintien vertailu värien kesken Rekisteröinnit Lukumäärä P&S Musta Populaatioon liittyviä käsitteitä Sukusiitoksella tarkoitetaan sitä, että toisilleen sukua olevat koirat saavat keskenään jälkeläisiä. Sukulaisuussuhde voi olla läheinen, esim. isä-tytär -yhdistelmä tai täyssisarukset, jolloin puhutaan sisäsiitoksesta tai insestijalostuksesta. Mainituissa yhdistelmissä sukusiitosaste on 25 %, ja se saadaan jakamalla vanhempien sukulaisuusaste kahdella. Sukusiitosasteella tarkoitetaan todennäköisyyttä sellaisten geeniparien osuudelle, joissa tietyltä esivanhemmalta peräisin oleva, sama geeniversio on tullut jälkeläiselle sekä emältä että isältä. Suositus on, että aina oltaisiin alle sukusiitosasteen 6,25 %, mikä vastaa serkusten yhdistämistä. Usein koiranjalostuksessa käytetään ns. linjasiitosta, mikä tarkoittaa sukusiitosta tiettyyn esivanhempaan tai sukulaiseen. Yksittäisten yhdistelmien sukusiitosasteella on vähemmän merkitystä rodun kannalta kuin koko rodun sukusiitosasteella. Suljetussa kannassa kannan keskimääräinen sukusiitosaste aina nousee, jos kantaan ei tuoda jalostuseläimiä ulkopuolelta. Ulkomaisten rotujen suomalaisiin kantoihin tuodaan jonkin verran uusia tuontikoiria, jotka joko näennäisesti tai oikeasti laskevat kannan keskimääräistä sukusiitosastetta. Tämä suuresti riippuu siitä, onko koira oikeasti meille uutta verta vai suomalaisten koirien astutuspentuna tänne takaisin tulleita koiria. Tuontikoirissa tulisikin paneutua huolella sukutauluun ja katsoa antaako koira todella jotakin uutta kotimaiseen kantaamme. Tuontikoiria tulisi käyttää erittäin harkiten jalostukseen ja katsoa mitä koira jättää. Samalla tulisi huolehtia, että yhdistelmät olisivat erilinjaisilla koirilla tehtyjä. Vaikka suljetun kannan sukusiitosaste nousee, se ei välttämättä ole kovin paha asia. Tärkeintä on sukusiitosasteen kasvunopeus. Jos sukusiitosasteen kasvu on muutaman sukupolven aikana nopeaa, tarkoittaa tämä ahdasta jalostuspohjaa ja nopeaa alleelien hävikkiä. Sukusiitosaste ei saisi kasvaa kuin prosentin sukupolvea kohden. Useimmilla roduilla sukupolvien välinen aika 16

17 on noin neljä vuotta, joten kasvu saa olla korkeintaan 0,25 % per vuosi. Tätä nopeampi kasvu vastaa vaarallisen kapeaa jalostuspohjaa ja saa aikaan rodun nopean degeneroitumisen. Sukusiitosasteet eivät sinänsä ole merkityksellisiä, niiden haitallisuus riippuu siitä, miten sukusiitos on muodostunut. Uusi sukusiitos eli lähisukulaisten paritus kasvattaa sukusiitosastetta nopeasti ja aiheuttaa haittoja enemmän kuin hitaasti kertyvä, suljetun populaation aiheuttama väistämätön sukulaisuuden kasvu. Sukukatokerroin, jatkossa lyhennetty SKK, on sukusiitosasteen "sisarluku", jolla voidaan arvioida yksilön perimän vaihtelun määrää. SKK on tuntemattomampi käsite lähes kaikille koirankasvattajille, vaikka konservaatiogenetiikassa, jota käytetään apuna uhanalaisten lajien säilyttämisessä, se on yleisesti tunnettu ja käytetty. SKK lasketaan todellisten ja mahdollisten esivanhempien suhteena. Esimerkiksi 5 polven sukutaulussa on maksimissaan 62 mahdollista esivanhempaa, jos sukutaulusta kuitenkin löytyy vain 31 eri koiraa, tarkoittaa se sitä, että puolet perimästä on jo menetetty. Mitä pienempi SKK on, sitä enemmän variaatiota on jo menetetty, siinäkin tapauksessa, että sukusiitosaste olisi 0. Toisin kuin sukusiitosasteen kannattaa sukukatokertoimen siis olla mahdollisimman korkea. Sukusiitosasteen ja sukukatokertoimen suhde ei ole täysin suoraviivainen. Käytännössä, mitä sukusiitetympi koira on, sitä alhaisempi on sen sukukatokerroin. Kahden sukusiitetyn yksilön jälkeläisen, vaikka vanhemmat eivät olisi toisilleen sukua, SKK ei voi nousta kovin korkeaksi. Sukukatokertoimen eli SKK:n hyvä puolihan on, että se kertoo perimän vaihtelun määrästä yhdistelmissä eri tavalla kuin sukusiitosprosentti. Jos SKK on kovin pieni, on perimän vaihtelua jo menetetty, vaikka sukusiitosaste olisi alhainen. Vain toiseltakin puolelta tuleva sukusiitos laskee heti sukukatokerrointa - toisen puolen sukusiitoshan ei näy välttämättä lainkaan sukusiitosasteessa. SKK:n etu on se, että sen pystyy ihan itsekin laskemaan ilman mitään ohjelmia eli sen voi helposti ottaa käyttöön sukusiitosasteen rinnalle. Sukusiitosasteenhan saa nykyään KoiraNetistä, SKK:n laskeminen on yksinkertaista: Otetaan esiin sukutaulu ja merkitään ylös siinä esiintyvät nimet. 5 polvessa on tosiaan maksimissaankin vain 62 erilaista nimeä, joten ne voi hyvin vaikka paperille kirjoittaa. Jos nimi esiintyy useamman kerran, sen viereen voi laittaa tukkimiehen kirjanpidolla, montako kertaa. Kukin nimi kuitenkin huomioidaan sukukatokerrointa laskiessa vain kerran - jos siis yksi nimi esiintyy useamman kerran, laskee se mahdollisten esi-isien määrää. 2-3 sukusiitosprosentin pentueissa saattaa sukukatokerroin olla vain noin 80 % eli aika pienelläkin sukusiitosasteella saattaa kadota viidennes perimän vaihtelusta On kuitenkin tärkeää muistaa, että sukukatokerroin ei kerro populaation perimän monipuolisuudesta oikein mitään. Rodun ja yksilön perimän monipuolisuus on syytä pitää visusti erillään, samoin kuin rodun sukusiitosaste ja yksilön sukusiitosaste. Rodussa, jossa on monipuolinen perimä, saattaa olla yksilö, jonka perimä on yksipuolinen ja toisinpäin. Samansuuruisen sukusiitosasteen ja/tai sukukatokertoimen voivat saada täysin erisukuisetkin yksilöt. SKK siis kertoo nimenomaan yksilön perimän monipuolisuudesta. Lisäksi samalla tavalla kuin sukusiitosaste on sukukatokerroin laskennallinen arvio siitä miten paljon kaikesta mahdollisesta variaatiosta yksilöllä on perimässään. Todellisen perimän monipuolisuuden ja sukusiitosasteen voisi saada selville vain kunkin yksilön DNA:ta tutkimalla. Sukusiitosaste ja sukukatokerroin ovat kuitenkin työkaluja, joiden avulla yksilön perimän monipuolisuutta voidaan arvioida kahdelta eri kannalta. [Jackrussell] Sukukatokertoimet löytyy nykyisin myös Suomen Kennelliiton Jalostustietojärjestelmästä. Alla tilastoa vuosittaisesta sukukatokertoimesta sekä P&S ja mustilla snautsereilla. Vuosi P&S, keskiarvo Mustat, keskiarvo ,79 0, ,78 0, ,83 0, ,82 0, ,78 0,84 17

18 Tehollinen populaatio kuvaa rodussa jalostuspohjan laajuutta. Se on yhteydessä niiden yksilöiden lukumäärään, jotka siirtävät geenejä seuraavaan sukupolveen. Siitoskoirien sukupuolijakauma vaikuttaa tähän lukuun, joka minimissään tulisi olla n. 200 jalostuskoiraa. Tehollisen koon ollessa alle 50, populaatio on erittäin haavoittuvaisessa tilassa. Tehollinen koko ei juuri kasva, jos yhtä ja samaa urosta käytetään kuinka monelle nartulle tahansa. Jalostuspohjaa voi laajentaa tehokkaasti vain käyttämällä sekä useita eri uroksia että useita eri narttuja. Koirapopulaation perinnölliseen monimuotoisuuteen vaikuttaa tietenkin myös se, mitä ja minkä sukuisia yksilöitä käytetään jalostukseen, mutta myös miten paljon kutakin jalostuskoiraa käytetään. Yksittäisen jalostuskoiran ja sen perimän osuus koirakannassa ei saisi nousta kohtuuttoman suureksi. Tämä ongelma liittyy yleensä suosittujen siitosurosten liikakäyttöön, ns. matadorijalostukseen. Populaation monimuotoisuuden kannalta olisi suotavinta, että mahdollisimman monia perusvaatimuksen täyttäviä yksilöitä, sekä uroksia että narttuja, käytettäisiin jalostukseen tasaisesti, eikä yhtä koiraa käytettäisiin liikaa. [Mäki et al.] Populaatio P&S Pippurin ja suolan värisillä snautsereilla on sukusiitosprosentti vaihdellut vuosittain hyvinkin paljon. Keskimäärin koko rodun sukusiitosprosentti on ollut 3%, joskin vuonna 2006 koko rodun sukusiitosprosentti ylitti tavoitetason neljä prosenttia olleen 4,5%.. P&S väristen snautserien kanta on suurempi kuin mustien, vaikkakin 2000-luvulla PS pentujen määrä on vähentynyt vakiintuen rekisteröidyn P&S pennun paikkeille. Tehollinen populaatio on vaihdellut 18 yksilöstä 38 yksilöön viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tehollinen populaatiokoko on tosin kaavasta johtuen yliarvio. Kaava olettaa, etteivät jalostuseläimet ole toisilleen sukua ja kaikilla on saman verran jälkeläisiä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana jalostukseen käytettyjen urosten ja narttujen määrä on ollut aika vakio. Vuosina rekisteröidyistä snautsereista jalostusuroksissa eniten jälkeläisiä on Ruotsista tuodulla uroksella Argentas Yeoman Yankee (syntynyt 1995). Sillä on omia jälkeläisiä 54 ja se on isoisänä 104 snautserille. Eniten toisen sukupolven jälkeläisiä on uroksella Mihan Fagotti (123). Pippuri&suola nartuista eniten jälkeläisiä vuosina on rekisteröity nartulle Liebgrau Artic Angel, syntynyt Nartulla on omia jälkeläisiä 35, isoäitinä se on 29 snautserille. Vuosiyhteenveto pippurin ja suolan väriset snautserit Pennut Tuonnit Rekist.yht Pentueet Pentuekoko 5,6 7,2 8,7 7,0 7, Kasvattajat Urokset *kaikki *kotimaiset *tuonnit *ulkomaiset Nartut *kaikki *kotimaiset *tuonnit Isoisät Isoäidit Tehollinen populaatio Sukusiitos prosentti 1,1 2,9 2,5 4,5 2,

19 Jalostukseen käytetyt P&S urokset vuosina (vähintään 16 jälkeläistä) Nimi: Argentas Yeoman Yankee ( Cassos Baldur - Argentas Galathea ) Chivas Grand Calvera ( Cassos Jalabert Mohner s Outlaw ) Mihan Fagotti ( Mihan Raju - Golden Graffity du Rippelsholz ) Mihan Resonaattori ( Mihan Öinenukkonen Mihan Ondine ) Eppix Ahmatti ( Playitagainsam di Casa Nezer - Jandumin Quantanamera ) Padre-Ziazo vd. Vanenblikhoeve) ( Koen Afra vd Vanenblikhoeve - Ziezo Tanja vd. Vanenblikhoeve ) Grey Tetis Druzhok for Möllerhaus ( Mihan Fagotti Gloris Enigma Gredzi ) Radames-Prde Praid-Concorde Konkord ( Argentas Greve Gustaf - Bestia-Noel ) Epelin Nasarios ( Argentas Yeoman-Yankee - Epelin Leonita ) Mihan Raju ( Liivapohja C-TipTop - Mihan Ykssantravaan ) Filmur Sharif ( Balthasar v. Achterplätzchen - Argentas Galeena-Giovanna ) Filmur Hidalgo (Filmur Sharif Filmur Baronesa) Jandumin Xeros ( Balthasar v. Achterplätzchen Jandumin Primavera ) Stablemasters Gambler ( Vortacs Voyager v. Ahrenfeld - Prima- Frances- Snel ) Balthasar v. Achterplätzchen ( Gauner v. Nussgarten - Argentas Elvira ) Seibrin Jojo ( Liivapohja C - TipTop-Seibrin Della ) Eipä s Comme ( Filmur Vesuvius Eipä s Bagatelli ) Trels Gendelgelis ( Jandumin Xeros - Gelis Brunghilda Trels ) Ferdinan Lorenzo (Benamor de Verorich Ferdinan Jazetta) Mihan Remu ( Liivapohja C-TipTop - Mihan Ykssantravaan ) Filmur Deniro ( Balthasar v. Achterplätzchen - Filmur Adriana ) Mihan Öinenukkonen ( Carabella Domino - Mihan Riiviö ) Sukusiitos%: Pentueet: Pentuja yht.: Pentueita toisessa polvessa (5) 1,57% (5) 0,00% (5) 6,84% (5) 6,26% (5) 18,75% (4) 0,00% (5) 0,00% (4) 0,00% (5) 2,24% (4) 0,00% (5) 7,22% (5) 6,64% (5) 0,79% (4) 0,00% (4) 0,00% (4) 0,00% (5) 0,40% (5) 0,00% (4) 0,00% (4) 0,00% (5) 3,41% (4) 0,00% Pentuja toisessa. polvessa 19

20 Pfeffer Radezky ( Pfeffer Quincy Pfeffer Pirta Jetaime Talhi Raritet (Dinamunde Diplomat - Jetaime Talhi Instant Victory ) Pfeffer Quincy ( Mihan Fagotti - Pfeffer Liebchen ) Jandumin Alfa ( Jetaime vd Goliathhöhe Trels Gertrudagelis ) Filmur Kasper (Stablemaster s Gambler Filmur Catriona) Asgard Windjammer ( Asgard Halcyon Apollo - Asgard Sally Ride ) Doctor s Order Guts n Gravity (Argenta s Emmett Doctor s Order Elda Eleganza Ferdinan Erno ( Prima-Faus-Snel - Ferdinan B- Charming Girl ) (5) 8,48% (4) 0,00% (5) 0,00% (4) 0,20% (5) 0,00% (3) 6,25% (4) 6,25% (5) 0,00% Jalostukseen käytetyt P&S nartut v (vähintään 16 jälkeläistä) Nimi: Liebgrau Arctic Angel ( Mihan Raju - Pfeffer Kiss of Fire ) Ferdinan Jazetta (Padre Ziezo v.d. Vanenblikhoeve Ferdinan Iza Dream Girl) Golden Graffity du Rippelsholz (Carabella Domino - Mihan Ilopilleri-Iita ) Terrun Piika ( Senior - Rai-Ramin Sissi ) Mihan Forte ( Mihan Raju - Golden Graffity du Rippelsholz ) Manetan Juliette (Manetan Caesar - Manetan Innocenza ) Epelin Leonita ( Mihan Irwin - Epelin Picoletta ) Selady s Secret Dream (Selady s Uncle Sam Argenta s Cornelia Carolina) Rai-Ramin Sissi ( Mihan Remu Aila ) Filmur Mimosa ( Ban de Barbaria - Argentas Galeena Giovanna ) Epelin Picoletta (Liivaphja C-TipTop - Mihan Zoma-Zita ) Filmur Amalia ( Filmur Kasper - Argentas Pollyanna ) Filmur Julianna ( Filmur Dreifus Filmur Amalia) Ferdinan B-Charming Girl ( Jandumin Hasse - Mihan Campari ) Ferdinan Khalinda ( Mihan Fagotti Ferdinan Jazetta) Liebgrau Cover Girl ( Mihan Resonaattori Liebgrau Arctic Angel ) Filmur Diandra ( Balthasar v. Achterplätzchen - Filmur Adriana ) Sukusiitos %: Pentueet: Pentuja yht.: pentueita toisessa polvessa (5) 1,80% (5) 0,00% (5) 0,00% (5) 5,10% (5) 6,84% (5) 2,36% (5) 2,77% (5) 0,00% (5) 9,80% (4) 0,00% (5) 0,00% (5) 3,22% (5) 3,96% (5) 7,59% (5) 0,22% (5) 6,40% (5) 3,41% Pentuja toisessa polvessa 20

21 Epelin Neonilla (Argentas Yeoman Yankee Epelin Leonita ) Boks-Snas Diana-Diamond ( Pfeffer Henrico - Bodenfrost Jasmina ) Seladys Untouched Pearl (Stablemasters Good Grief - Gloris Good Morning ) Merdico Rillamarilla (Trels Gendelgelis - Boks-Snas Diana- Diamond ) Filmur Imelda ( Filmur Cleo - Filmur Adriana) Gloris Good Morning ( Mihan Yrjöhenrikinpoika - Fairy Tale Gloris ) Pfeffer Tango Desiree (Doctor s Order Guts n Gravity Pfeffer Ramblin Rose) Argenta s Pollyanna (Argenta s Griffith Grunnert Caprice Geistvoll) Metallic Avanta Aurora (Sting Fain Monstr-Konsuella) Filmur Kaneli (Castello De Verorich Filmur Sesam) (5) 2,24% (5) ,27% (5) 3,67% (5) 2,11% (5) ,89% (5) 0,00% (5) 0,00% (5) 0,00% (4) 6,25% (5) 0,00% Populaatio mustat Seuraavissa taulukoissa esitetään populaation kokoon ja rakenteeseen liittyviä tunnuslukuja mustilta snautsereilta. Vuosittainen sukusiitosaste antaa suuntaviittaa geenipohjan laajuudesta. Sukusiitosaste on vaihdellut vuosittain yhden ja kahden välillä. Koko rodun sukusiitosaste on kuitenkin pysynyt kaiken aikaa alle kolmen prosentin eli erittäin hyvällä tasolla. Mustissa snautsereissa on käytetty paljon koiria, joilla on vain yksi pentue, tämä tuo variaatiota rotuun. Pelkät tilastot eivät kuitenkaan kerro totuutta, vaan on tunnettava koirien sukutauluja. Mustilla eniten käytetyissä uroksissa on kolme Schwarzkopf Bar Zakanin poikaa ja yksi pojanpoika. Kaksi on saman nartun Hweeko Rivale Tiffanyn jälkeläistä. Sisarukset Fame ja Future Grand Calvera ovat myös hyvin edustettuina populaatiossa. Futurella on eniten rekisteröityjä jälkeläisiä nartuissa vuosina Famen pojalla Vivaldilla 30 jälkeläistä. Tehollinen populaatio on mustilla snautsereilla pieni, joka heijastaa osaltaan koko rodun vähäistä määrää. Vuosina jalostukseen on käytetty yhteensä 50 eri urosta, näistä 28:llä on vain 1 pentue. Osalla uroksia on jälkeläisiä aikaisempina vuosina. Jalostukseen on käytetty yhteensä 64 narttua, näistä 45:llä on vain 1 pentue. Eniten toisen polven jälkeläisiä mustissa nartuissa on Puolan tuontinartulla Rapid Raisin Tapsagalla. Uroksissa isoisänä useimmiten tarkasteluaikana on Hollannin tuonti Hweeko Zakai. Tuontikoiria on tuotu vuosien aikana Venäjältä, Ruotsista, Tsekeistä, Saksasta, Puolasta ja Argentiinasta. Vuosiyhteenveto mustat snautserit Pennut Tuonnit Rekist.yht Pentueet Pentuekoko 6,5 5,6 5,3 6,4 6, Kasvattajat Urokset: *kaikki *kotimaiset *tuonnit *ulkomaiset Nartut: *kaikki

22 *kotimaiset *tuonnit Isoisät Isoäidit Tehollinen populaatio Sukusiitos prosentti ,85 2,23 2,02 1,89 1, Jalostukseen käytetyt mustat urokset vuosina (vähintään 10 jälkeläistä) Nimi: Sukusiitos%: Pentueet: Pentuja yht.: Lucky del Grande Moro ( Bornunderalucky star Daisyblack ) Hylax Hegemonos de Preaar ( Schwarzkopf Barzakan - Hweeko Rivale Tiffany ) Malya Mojito ( Malya Makkum - Malya Malamala ) Vivaldi Black Grand Calvera (Stahlkiegers Johnny Cash Fame Black Grand Calvera) Hweeko Zakai ( River v. Napoleonstock - Hweeko Rivale Tiffany ) Tacillan Giancarlo (Rabjergs Hellcat - Tacillan Bonnieblair ) Shaggy Spitfire Tapsaga ( Schwarzkopf Barzakan - Melania Canis Barbatus ) Rabjergs Hellcat ( Schwarzkopf Barzakan - Bass Barzakan ) Tacillan Carat ( Mansopelegri Domingo - Majbackens Twist and Shake ) Jettyspoofs Blacksmith ( Hweeko Zakai - Jettyspoofs Amorina- Amy ) Jettyspoof s Matlock (Jettyspoof s Dr Pepper Jettyspoof s Gazelle) Poker-Da`s de Nador Cleville ( Nouk de Nador Cleville - No Se de Nador Cleville ) Team Mohrs Arthut Jensen ( Romars Mash - Mohners Garbo ) Jettyspoofs Challenger ( Hweeko Zakai - Tara v. Hilbelinkhof ) Brinata St. Bagheera (Hweeko Zakai - Apgar Dulcinea ) Mansopelegri Domingo ( Negus Volker v.hilbelinkhof - Mucky v. Napoleonstock ) Stahlkrieger s Legend of Lance (Stahlkrieger s Man of Ear VKBS- Stahlkrieger s Scarletrocwood Alicias Mercury Bagheera ( Only Nitro Freas Clos diebenos - Stella v. Kaiser Barbarossa ) pentueita toisessa polvessa (5) ,50% (5) 0,00% (5) 12,50% (4) 0,00% (5) 0,78% (5) 7,03% (5) 0,00% (4) 6,25% (5) 0,00% (5) 0,00% (5) 3,71% (5) 6,25% (3) 0,00% (5) 0,58% (5) 0,00% (5) 0,00% (5) 0,00% (5) 0,00% pentuja toisessa polvessa. 22