Verkkopalvelun sisällöntuotanto

Transkriptio

1 Verkkopalvelun sisällöntuotanto 5. luento erikoistutkija Kirsi Silius & tutkija Anne-Maritta Tervakari Hypermedialaboratorio Digitaalisen median instituutti Tampereen teknillinen yliopisto 1 Peruskysymyksiä Miksi tarvitaan informaatioarkkitehtuuria? Mitä informaatioarkkitehtuuri on? Mistä informaatioarkkitehtuuri muodostuu? Tulevaisuuden näkymiä ja haasteita 2 1

2 Miksi tarvitaan informaatioarkkitehtuuria? Miksi tarvitaan informaatioarkkitehtuuria? Informaation määrä lisääntyy; samalla myös entropia (hajaannus) informaatioarkkitehtuurin avulla järjestystä voidaan luoda aina uudelleen Yleensä verkkosivuilla sisältö on lähinnä varastoitu ja lukija etsii varastosta haluamansa dokumentin Lukijoilla ei useinkaan ole tarkkaa käsitystä siitä, mitä sisältöä he ovat etsimässä, vaan siitä mistä aiheesta he ovat etsimässä sisältöä Useimmat verkkopalvelut on suunniteltu ja toteutettu niille vähemmistöä edustaville käyttäjille, jotka tietävät todella tarkkaan millaista sisältöä he ovat etsimässä (McGovern & Norton 2002) 4 2

3 Tarvitaan informaation jäsentämistä Informaatioarkkitehtuurilla asetetaan asioita tärkeysjärjestykseen, nostetaan näkyville ja häivytetään näkyvistä Ihminen hahmottaa maailmaa luonnostaan luokittelemalla asioita, rakentamalla hierarkioita, omaksumalla ja muodostamalla käsitejärjestelmiä Asioilla on erilainen tärkeysjärjestys riippuen mm. arvomaailmasta, kulttuurista, yksilöllisistä arvostuksista, iästä, sukupuolesta, koulutuksesta, työstä, tilanteesta ja tavoitteista Osa jäsennyksestä on yhtenevää toisten saman kulttuurin edustajien tai ammattialan edustajien kanssa, osa voi olla yksilöllistä jäsennystä (Kauhanen-Simanainen 2003) 5 Informaatioarkkitehtuuria hyödynnetään, silloin kun ryhmitellään ja nimetään tietokokonaisuudet järjestetään tietorakenne järkevästi luodaan kestävä perusrakenne sisällöille sekä verkkosivustolle luodaan navigointijärjestelmä luodaan tuloksekkaita hakujärjestelmiä ohjataan sivuston/verkkopalvelun kehittämisprosessia varaudutaan tulevaisuuteen (vrt. Kauhanen-Simanainen 2003) 6 3

4 Mitä informaatioarkkitehtuuri on? Mitä informaatioarkkitehtuuri on? Informaatioarkkitehtuuri on informaatiosisältöjen rakenteellinen kokonaisuus, joka jäsentää sisällöt, niiden elementit ja keskinäiset suhteet sekä näiden haku- ja muut käyttömahdollisuudet Informaatioarkkitehtuurin tehtävänä on myös nivoa sisällöt ja tekniikka toimivaksi kokonaisuudeksi Informaatioarkkitehtuuri on toimiessaan näkymätön, mutta toisaalta se konkretisoituu käyttöliittymien antamina näkyminä toimintoihin ja sisältöihin (Kauhanen-Simanainen 2003) 8 4

5 Mitä informaatioarkkitehtuuri on? Onnistunut informaatioarkkitehtuuri auttaa käyttäjää ymmärtämään mitä osaa tietosisällöstä hän kulloinkin katselee, missä suhteessa tämä osio on muihin tietoihin, mitä kautta hän pääsee muihin tietoihin käsiksi ja milloin hän on matkalla oikeaan suuntaan (Foltz 1998). Hyvä informaatioarkkitehtuuri johtaa esteettiseen kokonaisuuteen, jossa on helppo liikkua ja jossa löytää nopeasti etsimänsä Hyvä informaatioarkkitehtuuri tukee myös tiedon omaksuttavuutta (Rosenfelt & Morville 1998) 9 Mitä informaatioarkkitehtuuri on? Informaatioarkkitehtuurin monimutkaisuus riippuu järjestettävän sisällön määrästä (McGovern & Norton 2002) Yksinkertaisimmillaan informaatioarkkitehtuuri on se tapa, jolla tekstit, kuvat, värit, kartat, hakemistot, otsikot ja nimet sekä niiden linkit luodaan kokonaisuudeksi (Kauhanen-Simanainen 2003) 10 5

6 Mistä informaatioarkkitehtuuri muodostuu? Peruskomponentit Informaatioarkkitehtuurin ja sen peruskomponenttien nimitykset vaihtelevat eri tieteenaloilla Osa määrittelyistä painottuu kuvaamaan rakennetta suunnittelun näkökulmasta osa puolestaan esitystapaa käyttäjän näkökulmasta (Desingn Matters 2001) Peruskomponenteista löytyy kuitenkin kahdenlasia piirteitä: käyttäjät ovat niihin suoraan vuorovaikutuksessa tai niiden olemassa olosta käyttäjä ei edes ole tietoinen (Rosenfelt & Morville 2002) 12 6

7 Peruskomponentit McGovern ja Norton (2002) määrittelevät peruskomponenteiksi sisällön asettelun ja suunnittelun (content layout and design) navigoinnin (navigation) luokittelun ja metadatan (classification and metadata) haun (search) 13 Peruskomponentit Rosenfelt & Morville (2002) ovat päätyneet hyvin saman tyyppiseen jaotteluun, joskin eritavoin nimetty Heidän mukaansa informaatioarkkitehtuurin peruskomponentit ovat: informaation järjestäminen (organizations systems) navigointijärjestelmä (navigation systems) nimeämiskäytännöt (labeling systems) sekä hakujärjestelmä (searching systems) 14 7

8 Peruskomponentteihin liittyy 1. Sisältö ja tavoitteiden tukeminen (content and task) Otsikot (headings): sisältökokonaisuuden nimeäminen Upotetut linkit (embedded links): tekstiin upotetut linkit, jotka ilmaiseva, jotakin olennaista niiden takaa löytyvästä sisällöstä Sisältöelementti (chunks) : looginen sisällöllinen kokonaisuus esim. kirja, kirjan luku, tekstikappale (voivat liittyä toisiinsa esim. tekstikappale sisältyy lukuun, joka sisältyy kirjaan) Sisältöelementtien järjestetty ryhmä (lists): joukko sisältöelementtejä, jotka kuuluvat jollakin tavalla yhteen ja jotka on esitetty tietyssä järjestyksessä Prosessin tukeminen (sequential aids): kertoo käyttäjälle missä vaiheessa hän on jotakin asiointi- tai toimintaprosessia ja montako vaihetta vielä on jäljellä Vihjeet (identifiers): vihjeet, jotka auttavat käyttäjää hahmottamaan sijaintinsa informaatioavaruudessa (esim. logo, navigointipolku, ) 15 Peruskomponentteihin liittyy 2. Navigoinnin tukeminen (browsing aids) Sisällön jäsentäminen (organization systems): verkkopalvelun sisällön perusjäsennys (esim. taksonomiat, hierarkia) Perusnavigointi (site-wide navigation systems): verkkopalvelun perusnavigointi, jonka tarkoituksena on auttaa käyttäjää hahmottamaan sijaintinsa ja liikkumismahdollisuutensa verkkopalvelussa Paikallinen navigointi (local navigation systems): verkkopalvelun osaalueen perusnavigointi Sivustokartta/sisällysluettelo (sitemaps/tables of contents): auttaa käyttäjää muodostamaan kokonaiskäsityksen verkkopalvelun sisällöstä Hakemisto (site indexes): aakkosellinen luettelo verkkopalvelun sisällöstä Täydentävä navigointijärjestelmä (site guides): nostaa esiin ja linkittää verkkopalvelun tietyt, spesifit asiasisällöt Navigointivelhot (site wizards): ohjaa käyttäjän askel askeleelta tiettyjen sisältöalueiden läpi Kontekstiin liittyvä linkitys (contextual linking systems): sisältöön liittyvän erikoissisällön linkittäminen esim. tekstiin upotetut linkit 16 8

9 Peruskomponentteihin liittyy 3. Tiedonhaun tukeminen (search aids) Hakutoiminnon käyttöliittymä (search interface): hakulomakkeen suunnittelu, miten käyttäjää tuetaan hakulausekkeen syöttämisessä, haun kohdistamissa ja rajoittamisessa jne. Kyselykieli (query language): esim. millaisia operaattoreita hakulausekkeessa tulisi käyttää (Boolean operaattorit) Hakualgoritmit (retrieval algorithms): millä perusteella päätellään sisällön ja hakulausekkeen vastaavuus Hakualue (search zones): mitkä sisältöalueet kuuluvat haun piiriin esim. haku ainoastaan ko. verkkopalvelun sivuilta. Hakutulokset (search results): hakutulosten esittäminen käyttäjälle > montako hakutulosta näytetään, miten hakutulokset lajitellaan jne. 4. Näkymättömät komponentit Kontrolloidut sanastot (controlled vocabularies): määrittelee millaisia termejä verkkopalvelussa käytetään Tesaurukset: laajempi tai suppeampi asiasanasto, joka kuvaa myös käsitteiden välisiä suhteita esim. YSA (yleinen suomalainen asiasanasto) Säännöt (rule sets): erilaisia sääntöjä, joita hyödynnetään hakutoimintojen suunnittelussa ja toteutuksessa esim. hakutulosten painotukset 17 Informaation järjestäminen Informaatioarkkitehtuurin suunnittelun tavoitteena on järjestää ja jäsentää informaatioelementit luokittelun avulla niin, että syntyvä rakenne tukee käyttäjän tapaa jäsentää sisältöä tai verkkopalvelun toimintoprosesseja. Luokittelu toimii pohjana sivuston rakenteen suunnittelulle ja liittyy sitä kautta myös liikkumisjärjestelmän eli navigoinnin suunnitteluun. Ensiluokkainenkaan sisältö ei korvaa huonosti tehtyä luokittelua. Luokittelun epäonnistumisen seurauksena voi olla lähes käyttökelvoton sivusto. (Vrt. Rosenfelt & Morville 2002) 18 9

10 Informaation järjestämisen haasteita Verkon joustavuus: Verkko tarjoaa perinteiseen tapaan verrattuna joustavan tavan tuoda esille informaatiota. Erilaisia sisältöelementtejä kuten myös verkkopalveluja voidaan helposti ja lähes rajattomasti yhdistää toisiinsa (hypertekstuaalisuus). Verkkosisältöjen luokittelemattomuus: Internetissä kuka tahansa voi julkaista sisältöjä, samalla katoaa vastuu informaation luokittelusta ja järjestämisestä Informaation määrän huikea kasvu Käsitteiden ja termien moniselitteisyys: Informaation järjestäminen pohjautuu viime kädessä kieleen. Asioita ja niiden muodostamia ryhmiä nimetään eritavoin. Ongelmana on myös sanojen monimerkityksellisyys. (Esim. saavutettavuus, tuima). Luokittelun epätäsmällisyys: Informaation järjestäminen perustuu luokitteluun. Luokittelusääntöjen luominen on vaikeata. (Esim. tomaatti luokitellaan vihannekseksi, vaikka kasvitieteellisesti kysymyksessä on marja). 19 Informaation järjestämisen haasteita Sisältöelementtien heterogeenisyys: Verkossa julkaistavat sisältöelementit ovat luonteeltaan heterogeenisiä (Esim. kokonaisia kirjoja, lukuja, tekstikappaleita, kuvia, aikakauslehtiä, artikkeleita, elokuvia, videoleikkeitä jne.). Näkökulmien moninaisuus: Ihmisillä on hyvin toisistaan poikkeavia tapoja järjestää informaatio loogisesti. (Esim. käyttäjillä, organisaation johdolla, markkinointiosastolla, asiakaspalvelulla jne. on omat näkemyksensä jäsentää informaatio). Organisaation toimintapolitiikka: Luokittelu ja informaation järjestäminen riippuu siitä, mitä asioita organisaatiosta halutaan tuoda esille

11 Informaation jäsentäminen Informaationjäsentäminen aloitetaan valitsemalla tarkoituksenmukainen informaatiojärjestelmä (organization schemes) ja rakenne (organization structure) Informaatiojärjestelmiä ovat täsmälliset järjestelmät (esim. aakkos- tai aikajärjestys, maantieteellinen luokittelu) monimerkitykselliset järjestelmät (ambiguous organization schemes) vaativat tarkkaa määrittelyä vaativat informaation luokittelua ja yhdistämistä tarkoituksenmukaisella tavalla onnistuessaan tukevat assosiatiivista oppimista ja tukevat käyttäjää muodostamaan uudenlaisia konstruktioita informaatiosta informaatio voidaan luokitella mm. teemojen, prosessien ja toimintojen, kohderyhmän tai metaforan mukaisesti hypridimalli ei ole suositeltava (Vrt. Rosenfelt & Morville 1998, McGovern & Norton 2002) 21 Informaation jäsentäminen Luokittelujärjestelmälle tulee valita myös toimiva rakennemalli, joka tukee käyttäjää hahmottamaan kokonaisuuden Verkkopalvelussa käytettyjä tyypillisimpiä rakennemalleja ovat hierarkkinen rakenne, tietokanta ja hyperteksti. (Vrt. Rosenfelt & Morville 1998, McGovern & Norton 2002) 22 11

12 Hierarkkinen rakenne Informaation jako ylä- ja alakäsitteisiin sekä äiti-lapsi suhteet liittyvät ihmiselle luontaiseen tapaan jäsentää informaatiota Hierarkkinen jäsennys soveltuu hyvin tietoon, joka voidaan luokitella ja jolla on luonnostaan olemassa riippuvuus ja seuraussuhteet Toteutuksessa huomioitava, että kolmitasoinen luokittelu olisi ideaali (mielellään ei yli viittä tasoa) yhdessä luokassa ei saa olla kovin paljoa erillisiä informaatiokokonaisuuksia (tarvittaessa jaettava edelleen alaluokkiin) luokittelun suunnittelussa on mietittävä, miten sivusto tulee todennäköisesti laajenemaan (ei saa pitäytyä siinä, mitä sillä hetkellä on olemassa) päätasolle ei suositella enempää kuin kymmentä luokkaa (tosin ryhmittelyn avulla niiden määrää voidaan kasvattaa) (Vrt. McGovern & Norton 2002; Mielonen & Hintikka 1998; Rosenfelt & Morville 1998, ) 23 Tietokanta Helpottaa erilaisten näkymien luomista samasta sisällöstä Tietokannan rakenteen, metadatan ja sanastojen suunnittelu on haasteellista, sillä tietokantaratkaisuun liittyy tietynlainen joustamattomuus Tietokannan suunnittelussa huomioitava sen soveltuvuus erilaisten informaatiosisältöjen jäsentämiseen ja tallentamiseen (Vrt. McGovern & Norton 2002; Mielonen & Hintikka 1998; Rosenfelt & Morville 1998, ) 24 12

13 Hyperteksti Yksittäisiä informaatioelementtejä tai niiden joukkoja yhdistetään toisiinsa hyperlinkein Hyperteksti soveltuu sisällöltään ristiinlinkittyvän materiaalin rakentamiseen Joustava rakenne, mutta helposti monimutkainen ja käyttäjää hämmentävä (vaikea muodostaa kokonaiskäsitystä) Toteutuksessa on huomioitava, että hyperlinkkien muodostamat suhteet ovat luonteeltaan usein subjektiivisia (Vrt. McGovern & Norton 2002; Mielonen & Hintikka 1998; Rosenfelt & Morville 1998, ) 25 Navigointijärjestelmä Sisältö, jota ei voida löytää ei voida myöskään lukea Yksi informaatioarkkitehtuurin peruspilareista on liikkumisjärjestelmä eli navigointi Navigoinnin perustehtävät ovat informaatioarkkitehtuurin esittäminen selkeästi ja johdonmukaisesti (kontekstin luominen) käyttäjän sijainnin osoittaminen rakenteessa osoittaa vaihtoehtoiset etenemisreitit (Vrt. McGovern & Norton 2002; Rosenfelt & Morville 1998) 26 13

14 Navigointijärjestelmä Navigointijärjestelmät voidaan jakaa upotettuihin (embedded navigation system), täydentäviin (supplemental navigation systems) ja edistyneisiin navigointijärjestelmiin (supplemental navigation systems). Upotettuja navigointijärjestelmiä ovat: globaali, sivuston keskeiset osat kattava navigointijärjestelmä lokaali navigointijärjestelmä (laajan sivuston sisällä on alasivusto, joka vaatii omanlaisensa, muusta sivustosta poikkeavan navigointijärjestelmän) kontekstuaalinen navigointijärjestelmä (assosiatiiviset, eivät niinkään arkkitehtuurin liittyvät linkitykset) 27 (Vrt. McGovern & Norton 2002; Rosenfelt & Morville 1998) Navigointijärjestelmä Täydentäviä navigointijärjestelmiä ovat esimerkiksi navigoitavat: sivustokartat, sisällysluettelot, hakemistot, oppaat sekä opastettu kierto (guided tour) Edistyneitä navigointijärjestelmiä ovat mm.: personoidut ja mukautetut järjestelmät visualisointiin pohjautuvat navigointijärjestelmät (hyperboliset puut, perspektiiviseinämät, kartat, kansoitetut tietoavaruudet) sosiaalinen navigointijärjestelmä (suosituimmuuslistat) 28 (Vrt. McGovern & Norton 2002; Rosenfelt & Morville 1998) 14

15 Nimeämiskäytännöt 1/3 Nimilappujen (labels) keskeisin tarkoitus on ilmentää käyttäjälle miten sivuston informaatio on jäsennetty ja miten sivustossa liikutaan. puutteellisesti ja epäammattimaisesti toteutettu nimeämiskäytäntö saattaa heikentää käyttäjän luottamusta sivustoa kohtaan. Nimeämiseen voidaan ryhtyä vasta sitten, kun informaatio on jäsennetty ja navigointijärjestelmä valittu. Nimilaput voidaan jakaa ikoneihin ja linkkiteksteihin. Ikoneja (iconic labels) käytetään usein silloin kun liikkumisvaihtoehtoja on vähän - yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa (?) Linkkitekstit voidaan jakaa edelleen käyttötarkoituksen mukaan mm. kontekstuaalisiin linkkeihin ja otsikkomaisiin linkkeihin 29 Nimeämiskäytännöt 2/3 Kontekstiin liittyvät linkit (contextual links) ovat usein tekstiin upotettuja linkkejä, joilla yhdistetään informaatioelementit toisiinsa assosiatiivisuuteen perustuen. Ongelmana usein se, että kontekstuaaliset linkit eivät kuvaa selkeästi informaatioelementtien välisiä suhteita ja linkeille annetut nimilaput kuvaavat harvoin universaalisti informaation sisältöä. Assosiatiivisuuteen perustuva linkitys ja nimeäminen on yleensä helppo rakentaa, mutta se soveltuvat usein huonosti navigointijärjestelmäksi

16 Nimeämiskäytännöt 3/3 Otsikkomaiset linkit (headings) puolestaan kuvaavat niiden takaa löytyvää informaatiota Ilmaisevat usein myös informaatioelementtien välisiä hierarkkisia tai kronologisia suhteita eli informaatiosisällön rakennetta. Toteutuksessa tulee huolehtia siitä, että visuaaliset vihjeet kuten asettelu, fontit, kirjasinten koko, värit yms. tukevat hierarkkisuutta tai kronologisuutta ja systemaattisuutta. Linkkien "nimilaput" voivat perustua itse navigointijärjestelmään (navigation system choices), jolloin nimeämiskäytäntö ilmentää verkkosivuilla yleisesti esiintyviä osioita kuten esim. etusivua, yhteystietoja, hakua, opastusta jne. Myös erilaiset avaintermit kuten avainsanat, metadata, taksonomiat, sanastot ja tesaurukset voivat toimia nimeämiskäytäntöjen pohjana (index terms). 31 Navigointiin liittyvä nimeäminen Pääsääntö: nimeämiskäytäntö on toteutettava siten, että keskivertoinen lukijan ymmärtää sen Tulee pohjata informaation jäsennyksen - jos informaatio on jäsennetty teemoittain, tulee nimeämisessäkin tukeutua teemoihin Nimeämisessä on kiinnitettävä huomiota mm. seuraaviin asioihin: terminologian yhdenmukaisuuteen samalla tasolla olevien navigointilinkkien nimet edustavat suurin piirtein tärkeysasteeltaan samantasoisia informaatioelementtejä suurin piirtein informaatiorakenteessa samantasoisia informaatioelementtejä nimeämisen johdonmukaisuuteen (aktiivimuoto vs. passiivi; verbi vs. nomini; synonyymit; yleissana vs. erikoissanasto) 32 16

17 Esimerkkejä Informaation luokittelu perustuen aakkosjärjestykseen: Don Markstein's Toonopedia aikajärjestykseen: The Ageless Project teemaan: Helsingin sanomat kohderyhmään: esim. Sonera (yrityksille - osio jaettu edelleen alaryhmiin) toimintaprosessiin: Osuuspankki (tarvitaan demotunnukset) metaforaan: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas hypridimalliin: 10 x 10. Maailman tapahtumat ajan ja teeman mukaan (edellyttää Flash-playeria) Navigointijärjestelmiä sivukartta: Apple.Com opastettu kierros: Trans-Man Logistics visualisointi: Inxight VizServer 33 Viikkoharjoitustehtävä Tehtävä on Palautustehtävä :00 Valitse jokin verkkopalvelu. Tarkastele verkkopalvelun informaatiosisällön luokittelujärjestelmää ja navigointia. Vastaa seuraaviin kysymyksiin: Mitä informaation luokittelujärjestelmää verkkopalvelussa on käytetty? Kenen tai mistä näkökulmasta luokittelu on tehty? Onko jäsennys mielestäsi tarkoituksenmukainen verkkopalvelun käytön kannalta? Entä millaisia navigointijärjestelmiä verkkopalvelussa on käytetty? Ovatko ne tarkoituksenmukaisia? Kiinnitä huomiota luokittelujärjestelmän ja navigointijärjestelmän vastaavuuteen. Muista perustella vastauksesi. Lisätehtävä (vapaaehtoinen): Tarkastele verkkopalvelun nimeämiskäytäntöjä. Millaisia "nimilappuja" verkkopalvelussa on käytetty? Ovatko ne mielestäsi onnistuneita verkkopalvelun käyttötarkoitusta ajatellen? Perustele vastauksesi

18 Lähteet Design Matters. The difference between information design and information architecture [online], 2001, vol. 5, nro 2, [viitattu ]. Saatavilla pdf-muodossa: Folz, M Designing Navigable Information Spaces. Master s thesis. Cambridge (MA.): Massachusetts Institute of Technology. Gilliland-Swetland, A. Introduction to Metadata Pathways to Digital Information [online]. Los Angeles: The Getty Research Institute, 2000, [viitattu ]. Setting to Stage. Saatavissa www-muodossa: ata/2_articles/index.html Holzblatt, K. & Beyer, H. Making Customer-Centered Design Work for Teams [online] Communication of AMC, 1993 [viitattu ]. Saatavissa www-muodossa: 35 Lähteet Huhtamäki, J Rakenteisen tiedon hallittu julkaisuprosessi. Hypermedian diplomityö. Tampere: Tampereen teknillinen yliopisto, Digitaalisen median instituutti, Hypermedialaboratorio. Hyvönen, E. Semanttinen Web kohti seuraavan polven Internetpalveluja [online]. Tietoyhteys, 2002, vol. nro. 3 [viitattu ]. Saatavissa pdf-muodossa: Instone, K. Information architecture and personalization [online]. Argus Center for Information Architecture, 2000 [viitattu ]. Saatavissa www-muodossa: Kauhanen-Simanainen, A Informaatioarkkitehtuuri. Helsinki: Edita Prima Oy. Lie, H.W. & Saarela, J. Multipurpose Web publishing using HTML, XML, and CSS. Julkaisussa Communications of the ACM [online], Vol. 42., Nro 10 [viitattu ]. Saatavissa www-muodossa: Käyttäjätunnus vaaditaan

19 Lähteet McGovern, G. & Norton, R Content critical - Gaining Competitive Advantages Through High-Quality Web Content. London: Prentice Hall. Rosenfeld, L. & Morville, P Information Architecture. Cambridge: O Reilly & Associates Inc. Rosenfeld, L. & Morville, P Information Architecture for World Wide Web. 2nd ed. Sebastopol: O Reilly Media Inc. Toub, S. Evaluating Information Architecture [online]. Argus Center for Information Architecture, 2000 [viitattu ]. Saatavissa www-muodossa: Turkki,L. & Sinkkonen, I. Esteetön vai käytettävä? [online]. Helsinki: Adage Oy, 2004, julkaistu , [viitattu ]. Saatavissa www-muodossa: