EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Konsolidoitu lainsäädäntöasiakirja 11. helmikuuta 2004 EP-PE_TC1-COD(2002)0061 ***I EUROOPAN PARLAMENTIN KANTA vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. helmikuuta 2004 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/ /EY antamiseksi ammattipätevyyden tunnustamisesta (EP-PE_TC1-COD(2002)0061) PE FI FI

2 EUROOPAN PARLAMENTIN KANTA vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. helmikuuta 2004 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/ /EY antamiseksi ammattipätevyyden tunnustamisesta EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 40 artiklan, 47 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen virkkeen sekä 55 artiklan, ottavat huomioon komission ehdotuksen 1, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 2, ottavat huomioon perustamissopimuksen 152 artiklan, jonka mukaan "kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu", noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä 3, sekä katsovat seuraavaa: (1) Perustamissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti henkilöiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta rajoittavien esteiden poistaminen jäsenvaltioiden väliltä on yksi yhteisön tavoitteista. Jäsenvaltioiden kansalaisten osalta kyse on erityisesti oikeudesta harjoittaa ammattia itsenäisenä ammatinharjoittajana tai palkattuna työntekijänä muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa he ovat hankkineet ammattipätevyytensä. Lisäksi perustamissopimuksen 47 artiklan 1 kohdassa määrätään annettavaksi direktiivejä tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta. (2) Perustamissopimuksen 152 ja 153 artiklan mukaan kaikkien yhteisön politiikkojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden ja kuluttajien korkeatasoinen suojelu EYVL C 181 E, , s EUVL C 61, , s. 67. Euroopan parlamentin kanta 11. helmikuuta

3 (3) Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen johdosta komissio antoi tiedonannon "Palvelujen sisämarkkinastrategia" 1, jonka tavoitteena on erityisesti tehdä palvelujen vapaasta tarjoamisesta yhtä helppoa yhteisön alueella kuin jäsenvaltion alueella. Komission annettua tiedonannon "Kaikille avoimet uudet eurooppalaiset työmarkkinat" 2, Tukholmassa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi komissiolle tehtäväksi "esittää kevään 2002 Eurooppa-neuvostolle [...] ehdotuksia, joiden tavoitteena on yhtenäisempi, avoimempi ja joustavampi ammattipätevyyksien ja opintojaksojen tunnustamisjärjestelmä [...]". (4) Tässä direktiivissä annettavat takeet, joiden mukaan yhdessä jäsenvaltiossa ammattipätevyytensä hankkineet henkilöt voivat ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa samaa ammattia toisessa jäsenvaltiossa samoin oikeuksin kuin kyseisen valtion kansalaiset, eivät rajoita muuttavan ammattihenkilön velvollisuutta noudattaa kyseisen jäsenvaltion mahdollisesti asettamia syrjimättömiä edellytyksiä ammatin harjoittamiselle, edellyttäen että ne ovat objektiivisesti perusteltuja ja oikeasuhtaisia. (5) Palvelujen vapaan tarjoamisen helpottamiseksi olisi säädettävä erityissääntöjä, joilla laajennetaan ammattitoiminnan harjoittamista alkuperäisellä ammattinimikkeellä. Etäpalveluina tarjottavien tietoyhteiskunnan palvelujen osalta sovelletaan myös tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY 3 säännöksiä. (6) Koska toisaalta palvelujen tarjoamisen ja toisaalta sijoittautumisen osalta on perustettu erilaiset järjestelmät, olisi täsmennettävä perusteet näiden kahden käsitteen erottamiseksi toisistaan siinä tapauksessa, että palvelujen tarjoaja siirtyy vastaanottavan jäsenvaltion alueelle. (7) Palvelujen vapaan tarjoamisen osalta tilanteessa, jossa palvelujen tarjoaja siirtyy toisen jäsenvaltion alueelle, olisi säädettävä jäsenvaltioiden mahdollisuudesta ottaa käyttöön viestintä- ja rekisteröitymisjärjestelmä saman ammatin harjoittajien yhteenliittymälle tai vastaavalle elimelle, joka olisi alueellisesti toimivaltainen, jos ammattihenkilö toimisi sijoittautumisvapauden puitteissa, ja velvoite rekisteröityä väliaikaisesti vastaanottavan jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään niin, että hänellä on oikeus siirtää lähtöjäsenvaltion sosiaaliturvalaitokselle maksetut maksut KOM(2000) 888. KOM(2001) 116. EYVL L 178, , s

4 (8) Kansallisia toimenpiteitä, joita saatetaan soveltaa palvelujen tarjoajaan, esimerkiksi ammattipätevyyden osalta, on sovellettava syrjimättömällä tavalla, ne on voitava perustella yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä, niillä on pyrittävä takaamaan asetetun tavoitteen saavuttaminen ja niillä ei saa ylittää sitä, mikä on kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen. (9) Samalla kun säilytetään sijoittautumisvapauden osalta periaatteet ja takeet, jotka ovat perustana erilaisille voimassa oleville tunnustamisjärjestelmille, niitä koskevia sääntöjä olisi parannettava saadun kokemuksen perusteella. Lisäksi asiaa koskevia direktiivejä on muutettu useita kertoja, ja niiden säännösten uudelleenjärjestely ja järkeistäminen on välttämätöntä samoin kuin sovellettavien periaatteiden yhdenmukaistaminen. Tämän vuoksi olisi korvattava neuvoston direktiivit 89/48/ETY 1 ja 92/51/ETY 2 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/42/EY 3, joka koskee tutkintotodistusten yleistä tunnustamisjärjestelmää, sekä neuvoston direktiivit 77/452/ETY 4, 77/453/ETY 5, 78/686/ETY 6, 78/687/ETY 7, 78/1026/ETY 8, 78/1027/ETY 9, 80/154/ETY 10, 80/155/ETY 11, 85/384/ETY 12, 85/432/ETY 13, 85/433/ETY 14 ja 93/16/ETY 15, jotka koskevat yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin, kätilön, arkkitehdin, proviisorin ja lääkärin ammattia, sellaisina kuin ne ovat viimeksi muutettuina Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/19/EY 16, ja koottava ne yhdeksi säädökseksi EYVL L 19, , s. 16. EYVL L 209, , s. 25. EYVL L 201, , s. 77. EYVL L 176, , s. 1. EYVL L 176, , s. 8. EYVL L 233, , s. 1. EYVL L 233, , s. 10. EYVL L 362, , s. 1. EYVL L 362, , s. 7. EYVL L 33, , s. 1. EYVL L 33, , s. 8. EYVL L 223, , s. 15. EYVL L 253, , s. 34. EYVL L 253, , s. 37. EYVL L 165, , s. 1. EYVL L 206, , s

5 (10) Niiden ammattien osalta, jotka koulutuksesta annettujen asiakirjojen tunnustamista koskeva yleinen järjestelmä, jäljempänä 'yleinen järjestelmä', kattaa, jäsenvaltiot säilyttävät oikeuden asettaa tarvittava pätevyyden vähimmäistaso voidakseen taata alueellaan tarjottavien palvelujen laadun. Perustamissopimuksen 10, 39 ja 43 artiklan mukaisesti ne eivät kuitenkaan voi vaatia jäsenvaltion kansalaista hankkimaan pätevyyttä, jonka ne yleensä määrittelevät ainoastaan suhteessa kansallisen koulutusjärjestelmänsä mukaisesti annettuihin tutkintotodistuksiin, jos asianomainen on jo hankkinut tämän pätevyyden toisessa jäsenvaltiossa. Tämän vuoksi olisi säädettävä, että jokaisen vastaanottavan jäsenvaltion, jossa ammatti on säännelty, on otettava huomioon toisessa jäsenvaltiossa hankittu pätevyys ja arvioitava, vastaako se sen itsensä vaatimaa pätevyyttä. (11) Olisi otettava huomioon koulutusjärjestelmien kehitys ja sellaisten opinto-ohjelmien kehittäminen, joita toteutetaan useissa jäsenvaltioissa oppilaitosten vastuulla koulutussopimusten, tunnustamisen tai todistusten myöntämisen avulla. (12) Ammattipätevyyden tunnustamista koskevalla järjestelmällä ei pyritä muuttamaan ammatillisia sääntöjä, jotka koskevat kaikkia tiettyä ammattia jossakin jäsenvaltiossa harjoittavia, mukaan lukien ammattieettiset säännöt, eikä puuttumaan jäsenvaltioiden perusteltuun oikeuteen estää kansalaisia kiertämästä eri ammatteja koskevaa kansallista lainsäädäntöä. (13) Jos kansalainen ei täytä tietyn ammatin harjoittamista koskevia vaatimuksia asuinvaltiossaan, hän voi hyödyntää kotijäsenvaltiossa saatua ammattipätevyyttä, jos hän voi osoittaa, että tämä pätevyys on myönnetty hänelle muuttajan määritelmän mukaisesti eli kyse on kansalaisesta, jolla on ainoastaan tilapäisesti ollut vakituinen asuinpaikka toisessa jäsenvaltiossa ja joka on tässä jäsenvaltiossa saavuttanut osan ammattipätevyydestä ja niistä taidoista ja kokemuksesta, joita vaaditaan ammattipätevyyden tunnustamisen saamiseen kyseisessä jäsenvaltiossa. (14) Koska yleiseen järjestelmään kuuluvien ammattien harjoittamiseen ryhtymiseksi edellytettäviä koulutuksen vähimmäisvaatimuksia ei ole yhdenmukaistettu, on tarpeen säätää vastaanottavien jäsenvaltioiden mahdollisuudesta vaatia korvaavan toimenpiteen suorittamista. Tämän toimenpiteen on oltava oikeasuhtainen ja siinä on otettava huomioon erityisesti hakijan ammattikokemus. Kokemus on osoittanut, että muuttajan valinnan mukaan joko soveltuvuuskokeen tai sopeutumisajan vaatiminen tarjoaa riittävät takeet kyseisen henkilön pätevyyden tasosta, joten poikkeaminen tästä valinnanmahdollisuudesta olisi kussakin yksittäistapauksessa voitava perustella yleiseen etuun liittyvällä pakottavalla syyllä

6 (15) Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden edistämiseksi siten, että samalla varmistetaan riittävä pätevyystaso, eurooppalainen elin, jolla on valtuudet esittää vähimmäisvaatimuksia, edustaa saman ammatin harjoittajien yhteenliittymiä (tai vastaavia elimiä) ja/tai kaikkia tunnustettuja ammattikuntaa edustavia järjestöjä Euroopan laajuisesti, ja sen tehtävänä on vahvistaa Euroopan laajuisesti yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, joiden nojalla tietyt ammattipätevyyttä koskevat vaatimukset täyttäville ammattihenkilöille tunnustetaan oikeus käyttää näiden yhdistysten tai järjestöjen myöntämää ammattinimikettä. On syytä ottaa huomioon tietyin edellytyksin ja kaikissa tapauksissa yhteisön lainsäädäntöä ja erityisesti yhteisön kilpailulainsäädäntöä noudattaen tällaiset aloitteet, ja vahvistaa tässä yhteydessä automaattisen tunnustamisen asemaa yleisessä järjestelmässä. (16) Niiden ammatillisten järjestöjen ja elinten, jotka noudattavat vähimmäisvaatimuksia, on oltava lähtöjäsenvaltionsa sääntöjen mukaan demokraattisesti tunnustettuja. Ammatillisilla yhdistyksillä ei tässä yhteydessä ole oikeudellisia toimivaltuuksia, vaan puhtaasti neuvoa-antava tehtävä. (17) Niille ammatillisille järjestöille, joihin tätä direktiiviä ei sovelleta (esim. insinöörit), suositellaan yhteisten vähimmäisvaatimusten laatimista, jotka voisivat mahdollistaa näiden järjestöjen myöhemmän sisällyttämisen tähän direktiiviin. (18) Jotta voitaisiin ottaa huomioon kaikki ne tilanteet, joita varten ei vielä ole lainkaan ammattipätevyyden tunnustamista koskevia säännöksiä, yleinen järjestelmä on laajennettava koskemaan tapauksia, joita mikään erityisjärjestelmä ei kata. Tämä koskee vain hakijoita, joiden ammatti kuuluu johonkin III osaston III luvun kattamaan erityisjärjestelmään ja jotka eivät täytä siinä mainittuja edellytyksiä

7 (19) Mitä säänneltyjä ammatteja koskevan järjestelmän ulkopuoliseen ja siksi tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomaan akateemiseen ja ammatilliseen pätevyyteen tulee, jäsenvaltioita, työmarkkinaosapuolia ja muita toimijoita olisi kehotettava komission jatkuvalla tuella kehittämään edelleen vapaaehtoista yhteistyötään ja toimimaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti entistä enemmän "alhaalta ylös" -periaatteen mukaisesti. Parhaita esimerkkejä tästä ovat Bolognan ja Bruggen prosessit, jotka perustuvat keskinäiseen luottamukseen, avoimuuteen ja tiedonvaihtoon. Olisi myös jatkettava toimia sen takaamiseksi, että vapaaehtoiset ja pakolliset aloitteet ja määräykset Euroopan tasolla sopivat yhteen kokonaisstrategian olennaisina ja johdonmukaisina osina. (20) On syytä yksinkertaistaa sääntöjä, jotka sallivat tiettyjen kauppa-, teollisuus- tai käsiteollisuusalan toimintojen harjoittamiseen ryhtymisen niissä jäsenvaltioissa, joissa kyseiset ammatit ovat säänneltyjä, sikäli kuin kyseistä toimintaa on harjoitettu toisessa jäsenvaltiossa kohtuullinen aika, josta ei ole liian kauan, mutta samalla säilyttää näiden toimintojen osalta automaattisen tunnustamisen järjestelmä, joka perustuu ammattikokemukseen. (21) Vapaan liikkuvuuden ja koulutuksesta annettujen asiakirjojen vastavuoroisen tunnustamisen lääkärien, yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien, hammaslääkärien, eläinlääkärien, kätilöiden, proviisorien ja arkkitehtien osalta on pohjauduttava perusperiaatteeseen, joka on koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattinen tunnustaminen koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamisen perusteella. Lisäksi lääkärin, yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin, kätilön ja proviisorin ammatin harjoittamiseen ryhtymisen edellytyksenä on oltava, että henkilöllä on määrätty koulutuksesta annettu asiakirja, mikä takaa, että asianomainen on suorittanut asetettuja vähimmäisvaatimuksia vastaavan koulutuksen. Tätä järjestelmää on täydennettävä erilaisilla saavutetuilla oikeuksilla, joista pätevät ammattihenkilöt voivat hyötyä tietyin edellytyksin. (22) Lääkärien pätevöitymisjärjestelmän ainutlaatuisuuden erikoisaloja on suuri määrä ja vastavuoroista tunnustamista koskevan yhteisön säännöstön huomioon ottamiseksi on perusteltua soveltaa automaattisen tunnustamisen periaatetta kaikkien jäsenvaltioiden yhteisten ja pakollisten lääketieteen erikoisalojen lisäksi niihin lääketieteen erikoisaloihin, jotka ovat yhteisiä vain joillekin jäsenvaltioille

8 (23) Automaattisen tunnustamisen periaatetta on, kuten tähänkin asti, sovellettava kaikkiin jo nyt tähän järjestelmään kuuluviin lääketieteen erikoisaloihin. Ne lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisalat, jotka ovat yhteisiä vain joillekin jäsenvaltioille, on sisällytettävä tunnustamista koskevaan yleiseen järjestelmään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta saavutettuja oikeuksia. Käytännössä tämän muutoksen vaikutukset muuttajalle ovat vähäiset, koska näihin tilanteisiin ei sovelleta korvaavia toimenpiteitä. Lisäksi tässä direktiivissä ei estetä jäsenvaltioita luomasta välilleen omien sääntöjensä mukainen automaattisen tunnustamisen käytäntö koskemaan niitä lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisaloja, jotka ovat niille yhteisiä. (24) Kaikissa jäsenvaltioissa hammaslääkärin ammatin on oltava oma, lääkärin ammatista erillinen ammattinsa, olipa henkilö erikoistunut hammas- ja suusairauksiin tai ei. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hammaslääkärit saavat koulutuksensa aikana tarvittavan pätevyyden harjoittaa toimintaa, johon sisältyy hampaiden, suun, leukojen ja niihin liittyvien kudosten poikkeavuuksien ja sairauksien ennaltaehkäisy, diagnosointi ja hoito. Hammaslääkärin ammattitoimintaa voivat harjoittaa tässä direktiivissä tarkoitetun hammaslääkärin koulutuksesta annetun asiakirjan haltijat. (25) Ei ole osoittautunut toivottavaksi edellyttää yhtä yhdenmukaista kätilöiden koulutuslinjaa kaikissa jäsenvaltioissa. Sen sijaan jäsenvaltioiden olisi saatava päättää mahdollisimman vapaasti koulutuksensa järjestämisestä. (26) Yksinkertaistamisen vuoksi olisi käytettävä käsitettä 'proviisori', jotta voidaan rajata koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattista tunnustamista koskevien säännösten soveltamisalaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tästä toiminnasta annettujen kansallisten säännösten erityispiirteitä. (27) Proviisorin koulutuksesta annettujen asiakirjojen haltijat ovat lääkealan erikoistuntijoita, ja heillä on periaatteessa oltava mahdollisuus päästä harjoittamaan kaikissa jäsenvaltioissa ainakin tiettyjä tämän alan toimia. Tämän vähimmäisalan määrittelemisellä tällä direktiivillä ei yhtäältä voida rajoittaa sitä toimintaa, jota proviisorit saavat harjoittaa jäsenvaltioissa, erityisesti kliiniseen kemiaan kuuluvien analyysien osalta, eikä toisaalta voida myöntää heille yksinoikeutta, sillä yksinoikeuden myöntäminen kuuluu edelleen jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Tämän direktiivin säännökset eivät rajoita jäsenvaltioiden mahdollisuutta asettaa lisäkoulutusvaatimuksia niiden toimintojen harjoittamiseen ryhtymiseksi, jotka eivät kuulu yhteensovitettuun toiminnan vähimmäisalaan. Tästä syystä vastaanottavan jäsenvaltion, joka asettaa tällaisia edellytyksiä, on voitava vaatia niitä kansalaisilta, joilla on tämän direktiivin mukaisesti automaattisesti tunnustettava koulutuksesta annettu asiakirja

9 (28) Tällä direktiivillä ei taata farmasian alan toiminnan aloittamisen ja harjoittamisen kaikkien edellytysten yhteensovittamista; etenkin apteekkien maantieteellisestä jakaumasta ja lääkejakelun yksinoikeudesta päättäminen kuuluu edelleen jäsenvaltioille. Jotkut jäsenvaltiot, joissa kansallisen terveyspolitiikan tarkoituksena on muun muassa turvata tyydyttävä lääkkeiden saatavuus niiden koko alueella, rajoittavat uusien apteekkien perustamista, kun taas toiset jäsenvaltiot eivät ole antaneet tällaisia säännöksiä; tällaisissa olosuhteissa on ennenaikaista säätää, että farmasian tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen tunnustamisen tulee koskea myös proviisorintoimen harjoittamista sellaisen apteekin hoitajana, joka on ollut avoinna yleisölle vähemmän kuin kolme vuotta. Tässä direktiivissä ei puututa niihin jäsenvaltioiden lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin, joissa kielletään yrityksiltä tiettyjen farmasian alan toimintojen harjoittaminen tai asetetaan tiettyjä edellytyksiä niiden harjoittamiseksi. (29) Jäsenvaltioissa kehitetään sairaalafarmasian jatkokoulutusta, jolla pyritään laajentamaan tiettyjä proviisorikoulutuksen aikana hankittuja tietoja. Tästä syystä sairaalafarmasian erikoisalan tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisen tunnustamisen saavuttamiseksi ja kaikkien tähän ammattikuntaan kuuluvien jäsenvaltioiden kansalaisten aseman yhtäläistämiseksi yhteisössä on sairaalafarmasian erikoisalan koulutusvaatimusten jonkinasteinen yhteensovittaminen tarpeen. Vaikka koordinointi ei tässä vaiheessa näytä mahdolliselta, se on tavoite, joka olisi saavutettava mahdollisimman pian yhdessä siihen liittyvän vastavuoroisen tunnustamisen kanssa. (30) Arkkitehtuuri, rakennusten laatu ja niiden sopeutuminen ympäristöönsä sekä luonnonja kaupunkiympäristön ja yhteisen sekä yksityisen kulttuuriperinnön kunnioittaminen koskettavat kaikkia. Tästä syystä koulutuksesta annettujen asiakirjojen vastavuoroisen tunnustamisen täytyy perustua laadullisiin ja määrällisiin arviointiperusteisiin, joiden avulla huolehditaan siitä, että tunnustettujen koulutuksesta annettujen asiakirjojen haltijoilla on edellytykset ymmärtää ja ilmaista käytännössä yksilöiden, yhteiskunnan eri ryhmien ja yhteisöjen tarpeet tilasuunnittelussa, rakennusten suunnittelussa, sijoittelussa ja rakentamisessa, arkkitehtuuriperinnön säilyttämisessä ja kohentamisessa sekä luonnon tasapainon säilyttämisessä

10 (31) Arkkitehtuurin alaa ja arkkitehdin ammattitoiminnan aloittamista ja harjoittamista koskevat kansalliset säädökset ovat laajuudeltaan hyvin erilaisia. Useimmissa jäsenvaltioissa, sekä oikeudellisesti että tosiasiallisesti, arkkitehtuurin alalla toimivat henkilöt, joilla on arkkitehdin arvo sekä sen lisäksi mahdollisesti jokin muu arvo, vaikka tällaisilla henkilöillä ei kuitenkaan ole yksinoikeutta mainittuun toimintaan, ellei laissa toisin säädetä. Tällä alalla tai sen osa-alueilla voivat toimia myös muiden ammattikuntien edustajat, varsinkin insinöörit, joilla on rakennustekninen erikoiskoulutus. Tämän direktiivin yksinkertaistamiseksi olisi käytettävä käsitettä 'arkkitehti', jotta voidaan rajata koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattista tunnustamista koskevien säännösten soveltamisalaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta näistä toiminnoista annettujen kansallisten säännösten erityispiirteitä. (32) Tällä direktiivillä olisi mahdollistettava se, että säännellyt ammatit voivat halutessaan määritellä pätevyyden tunnustamista koskevat erityiset säännöt koulutuksen vähimmäisvaatimusten koordinoinnin perusteella. (33) Ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmän tehokkaan toiminnan varmistamiseksi olisi määritettävä sen täytäntöönpanoa koskevat yhdenmukaiset muodollisuudet ja menettelysäännöt, sekä tietyt ammatin harjoittamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. (34) Ammattihenkilöiden liikkuvuuden helpottamiseksi sekä vastaanottavan jäsenvaltion ja sijoittautumisjäsenvaltion välisen tietojenvaihdon nopeuttamiseksi on tarkoituksenmukaista ottaa käyttöön henkilökohtainen ammattikortti. Henkilökohtaisen ammattikortin avulla on mahdollista seurata eri jäsenvaltioihin sijoittautuvien ammattihenkilöiden uraa. Kortti sisältää tiedot ammatillisesta koulutuksesta (yliopisto tai laitokset, joissa opintoja on suoritettu, ja hankittu pätevyys), ammattikokemuksesta ja kyseiselle henkilölle mahdollisesti määrätyistä rangaistuksista. (35) Koska jäsenvaltioiden välinen yhteistyö, johon kyseisen ammattikunnan edustajat otetaan mukaan, ja jäsenvaltioiden, kyseisen ammattikunnan edustajien ja komission välinen yhteistyö on omiaan helpottamaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa ja siitä johtuvien velvoitteiden noudattamista, olisi asetettava sitä koskevat yksityiskohtaiset menettelysäännöt

11 (36) Kansalaisille tiedottamista ja heidän avustamistaan varten perustettavasta yhteystahojärjestelmästä on tehtävä mahdollisimman avoin. Tätä varten tärkeimpien tietojen ja osoitteiden on oltava saatavilla komission ylläpitämällä yhtenäisellä Internet-sivulla. (37) Alakohtaisissa direktiiveissä ja yleisessä järjestelmässä perustettujen eri tunnustamisjärjestelmien hallinnointi on osoittautunut raskaaksi ja monimutkaiseksi. Sen vuoksi on syytä yksinkertaistaa tämän direktiivin hallinnointia ja ajantasaistamista tieteen ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi, erityisesti silloin, kun koulutuksen vähimmäisvaatimukset on yhteensovitettu koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattista tunnustamista varten. Tässä tarkoituksessa olisi perustettava kaksi ammattipätevyyden tunnustamista käsittelevää komiteaa ja varmistettava ammattikunnan edustajien ja työmarkkinaosapuolten asianmukainen osallistuminen. Toisessa komiteassa käsitellään tähän saakka alakohtaisesti säänneltyjä ammattikuntia, ja toisessa muita ammattikuntia. (38) Jotta voidaan varmistaa, että kyseisen harjoitetun ammattialan asiantuntemus otetaan asianmukaisesti huomioon alakohtaisten takeiden sujuvassa täytäntöönpanossa ja koulutuksen vähimmäisvaatimusten mahdollisissa tarpeellisissa päivityksissä, olisi luotava tarkoituksenmukainen kuulemismekanismi asianosaisten eurooppalaisten edustajajärjestöjen ja 67 artiklassa tarkoitettujen asianomaisten komiteoiden kanssa. (39) Eri ammattien moninaisiin erityistarpeisiin vastaamiseksi on tarpeen perustaa erityisiä, erikoistuneita alakomiteoita. (40) Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 1 2 artiklan mukaisesti kyseisen päätöksen 5 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. 1 EYVL L 184, , s

12 (41) Yhtenäisen eurooppalaisen korkeakoulualueen muodostamisesta 19 päivänä kesäkuuta 1999 annetun Bolognan julistuksen ja ammatillisen koulutuksen tehostettua eurooppalaista yhteistyötä koskevan Brüggen Kööpenhaminanprosessin hengessä on välttämätöntä ottaa kaikki asianosaiset toimijat mukaan avointen eurooppalaisten työmarkkinoiden suunnittelemiseen. Tämän varmistamiseksi olisi luotava eurooppalainen neuvottelukunta tai foorumi, joka koostuisi ammattiliittojen, työmarkkinaosapuolten sekä komission ja muiden koulutusalalla toimivien instituutioiden edustajista. Tämän elimen olisi avustettava ammattipätevyyden tunnustamista käsitteleviä komiteoita ja edistettävä yhteisön puitteiden kehittämistä pätevyyden tunnustamiseksi sekä säänneltyjen että sääntelemättömien ammattien yhteydessä. (42) Jäsenvaltiot laativat tämän direktiivin täytäntöönpanosta määräaikaisia kertomuksia, jotka sisältävät tilastotietoja; näiden kertomusten avulla voidaan selvittää ammattipätevyyden tunnustamista koskevan järjestelmän vaikutukset. (43) On syytä säätää tarkoituksenmukaisesta menettelystä tilapäisten toimenpiteiden käyttöön ottamiseksi siinä tapauksessa, että tämän direktiivin jonkin säännöksen soveltamisesta aiheutuu merkittäviä ongelmia jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden hallinnossa ilmenevillä puutteilla ei voida perustella viivästystä, joka on aiheutunut direktiivin sisällyttämisessä kansalliseen lainsäädäntöön. (44) Tämän direktiivin säännökset eivät vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan siltä osin kuin on kyse niiden kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän organisoinnista ja niiden toimintojen määrittämisestä, joita voidaan harjoittaa kyseisen järjestelmän piirissä. (45) Tieteen ja tekniikan nopean kehityksen vuoksi elinikäisellä oppimisella on erityistä merkitystä useissa ammateissa. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden asiana on määrätä yksityiskohtaisista säännöistä, joiden mukaisesti asianmukaisella ammatillisella jatkokoulutuksella varmistetaan, että ammattihenkilöt voivat seurata tieteen ja tekniikan kehitystä. Euroopan sisäistä liikkuvuutta ajatellen on lisäksi tärkeää, että tuetaan jo varhaisessa iässä tapahtuvaa muiden eurooppalaisten kielten oppimista

13 (46) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita, joita ovat ammattipätevyyden tunnustamista koskevien sääntöjen järkeistäminen, yksinkertaistaminen ja parantaminen, vaan ne voidaan saavuttaa paremman yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen. (47) Tämän direktiivin soveltaminen ei rajoita perustamissopimuksen 39 artiklan 4 kohdan eikä 45 artiklan soveltamista, eikä myöskään toimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä kuluttajien ja terveyden korkeatasoisen suojelun takaamiseksi. Tätä direktiiviä ei sovelleta ammatteihin tai toimintaan, jotka jatkuvasti tai tilapäisesti liittyvät julkisen vallan käyttöön jäsenvaltioissa. (48) Komission olisi tarkasteltava mahdollisuutta perustaa tietokanta, jonka avulla jäsenvaltiot voisivat vaihtaa tietoja kaikista sellaisista terveydenhuollon ammattilaisista, joilta on evätty lupa ammatinharjoittamiseen jossakin jäsenvaltiossa, OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: I osasto Yleiset säännökset 1 artikla Tarkoitus Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltion, joka vaatii säännellyn ammatin harjoittamiseen ryhtymiseksi tai sen harjoittamiseksi alueellaan tiettyä ammattipätevyyttä (jäljempänä 'vastaanottava jäsenvaltio'), on hyväksyttävä riittäväksi edellytykseksi kyseisen ammatin harjoittamiseen ryhtymiseen ja sen harjoittamiseen ammattipätevyys, joka on hankittu yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa (jäljempänä 'kotijäsenvaltio') ja joka antaa kyseisen pätevyyden haltijalle oikeuden harjoittaa siellä samaa ammattia. 2 artikla Soveltamisala 1. Tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltion kansalaisiin, jotka haluavat harjoittaa säänneltyä ammattia muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa nämä ovat hankkineet ammattipätevyytensä joko itsenäisenä ammatinharjoittajana tai palkattuna työntekijänä

14 2. Kukin jäsenvaltio voi antaa oman lainsäädäntönsä mukaisesti luvan säännellyn ammattitoiminnan harjoittamiseen alueellaan muualla kuin jossakin jäsenvaltiossa koulutuksesta annettujen asiakirjojen haltijoille. Tämä lupa ei oikeuta säännellyn ammattitoiminnan harjoittamiseen toisessa jäsenvaltiossa. Tämän direktiivin III osaston III luvun soveltamisalaan kuuluvien ammattien ensimmäisessä tunnustamisessa on noudatettava mainitussa luvussa tarkoitettuja koulutuksen vähimmäisvaatimuksia. 3. Tätä direktiiviä ei sovelleta notaareihin. 3 artikla Kolmannen maan kansalaiset Tässä direktiivissä jäsenvaltion kansalaisiksi katsotaan myös kolmannen maan kansalaiset, jotka oleskelevat Euroopan unionissa laillisesti ja pysyvästi, jotka ovat hankkineet ammattipätevyyden jäsenvaltiossa ja joilla henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevien säädösten mukaisesti on oleskeluoikeus ainakin kotijäsenvaltiossa ja vastaanottavassa jäsenvaltiossa. 1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan: 4 artikla Määritelmät a) 'säännellyllä ammatilla' yhdestä tai useammasta toiminnan lajista koostuvaa ammattitoimintaa, johon ryhtymiseksi, jonka harjoittamiseksi, tai jonka jotakin harjoittamisen muotoa varten jäsenvaltiossa edellytetään suoraan tai välillisesti lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti tiettyä ammattipätevyyttä; b) 'vapaan ammatin harjoittajalla' henkilöä, joka erityisen ammattipätevyyden nojalla henkilökohtaisesti, omavastuisesti ja ammatillisesti riippumattomasti tuottaa henkisiä palveluja toimeksiantajan tai yleisen edun hyväksi; vapaan ammatin harjoittajan toiminta on yleensä erityisten ammattioikeudellisten sidonnaisuuksien alaista, joilla taataan ammattimaisuus, palvelujen laatu sekä luottamuksellinen asiakassuhde ja kehitetään niitä edelleen; c) 'ammattipätevyydellä' pätevyyttä, josta on todisteena koulutuksesta annettu asiakirja, 14 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu pätevyystodistus ja/tai ammattikokemus; d) 'koulutuksesta annetulla asiakirjalla' jäsenvaltion viranomaisen antamia tutkintotodistuksia, todistuksia ja muita muodollista kelpoisuutta osoittavia asiakirjoja pääosin yhteisössä suoritetusta ammatillisesta koulutuksesta

15 2. Säännellyksi ammatiksi rinnastetaan liitteessä I tarkoitetun yhdistyksen tai järjestön jäsenten harjoittama ammatti. Silloin kun jäsenvaltio tunnustaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun yhdistyksen tai järjestön, sen on ilmoitettava siitä komissiolle, joka julkaisee asianmukaisen ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä. 3. Koulutuksesta annettuun asiakirjaan rinnastetaan kolmannessa maassa koulutuksesta annettu asiakirja, edellyttäen, että asiakirjan haltijalla on kolmen vuoden ammattikokemus, josta 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kyseisen asiakirjan tunnustanut jäsenvaltio on antanut todistuksen. Tämä rinnastaminen ei sulje pois vastaanottavan jäsenvaltion mahdollisuutta selvittää todistuksen vastaavuus ja soveltaa täydentäviä toimia. 5 artikla Tunnustamisen vaikutukset 1. Ammattipätevyyden tunnustaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa antaa edunsaajalle oikeuden ryhtyä harjoittamaan kyseisessä jäsenvaltiossa samaa ammattia kuin se, johon kyseisellä henkilöllä on pätevyys kotijäsenvaltiossaan, sekä harjoittaa sitä siellä samoin oikeuksin ja velvollisuuksin kuin vastaanottavan jäsenvaltion omat kansalaiset. 2. Tässä direktiivissä ammatti, jota hakija haluaa harjoittaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, on sama kuin se ammatti, johon kyseisellä henkilöllä on pätevyys kotijäsenvaltiossaan, jos ammatin käsittämät toiminnan lajit ovat samankaltaiset. 3. Jos ammatti, johon hakijalla on pätevyys kotijäsenvaltiossaan, on laajemman toimintaalan käsittävä erillinen ammatti vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja jos eroa ei voi korvata 18 artiklassa tarkoitetulla korvaavalla toimenpiteellä, hakija voi ryhtyä harjoittamaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa vain tätä toiminnan lajia käyttäen kotijäsenvaltiossa käytettävää ammattinimikettä. Toiminnan lajin nimike lisätään vastaanottavan jäsenvaltion kielellä ammattinimikkeeseen. Epätietoisuuden välttämiseksi kuluttajille on annettava selvitys ammattinimikkeistä. Toiseen jäsenvaltioon muuttaneelle ammattinharjoittajalle voidaan tarvittaessa antaa oikeus käyttää kotijäsenvaltion myöntämää ammattinimikettä

16 II osasto Palvelujen tarjoamisen vapaus 6 artikla Palvelujen tarjoamisen vapauden periaate 1. Rajoittamatta 8 artiklan toisen kohdan soveltamista jäsenvaltiot eivät voi ammattipätevyyteen liittyvistä syistä rajoittaa palvelujen tarjoamisen vapautta toisessa jäsenvaltiossa: a) jos palvelujen tarjoaja on laillisesti sijoittautunut jäsenvaltioon harjoittaakseen siellä samaa ammattitoimintaa ja b) kun palvelujen tarjoaminen käsittää palvelujen tarjoajan siirtymisen, jos palvelujen tarjoaja on harjoittanut asianomaista toimintaa sijoittautumisjäsenvaltiossa vähintään kahden vuoden ajan siinä tapauksessa, että ammatti ei ole säännelty kyseisessä valtiossa. 2. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen elimen on arvioitava, onko toiminta tässä direktiivissä tarkoitettua luonteeltaan väliaikaista palvelujen tarjoamista. Arviointi on tehtävä ottaen huomioon erityisesti, käytetäänkö toiminnassa vakituisia työtiloja, itse kyseisen toiminnan kesto ja sisältö sekä sen määrä, toistuvuus ja jatkuvuus. 3. Palvelujen tarjoamisessa on käytettävä sen jäsenvaltion ammattinimikettä, johon palvelujen tarjoaja on laillisesti sijoittautunut, kun kyseistä säänneltyä nimikettä käytetään asianomaisen ammattitoiminnan yhteydessä mainitussa jäsenvaltiossa. Kyseinen nimike on ilmoitettava jollakin sijoittautumisjäsenvaltion virallisista kielistä siten, että vältetään sen sekaantuminen vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikkeeseen

17 7 artikla Erityissäännökset Sen estämättä, mitä 6 artiklassa säädetään, palvelujen tarjoajalla on oltava tarvittavat kyvyt ja valmiudet toimia turvallisesti kyseisessä ammatillisessa ympäristössä. Erityisesti kun palvelujen tarjoaminen käsittää palvelujen tarjoajan siirtymisen, hänen on ennen palvelujen tarjoamista täytettävä vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön vaatimukset silloin, kun tällainen lainsäädäntö on tarpeen yleisen turvallisuuden takaamiseksi, sikäli kuin se koskee suoraan kyseisen ammatin harjoittamista. Palvelujen tarjoajaa koskevat samat oikeudet ja velvollisuudet kuin vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisia. Lisäksi kun palvelujen tarjoaja harjoittaa ammattia, jota koskevat III osaston III luvun säännökset, häneen on sovellettava vastaanottavassa jäsenvaltiossa voimassa olevia ammatillisia ja hallinnollisia menettelytapasääntöjä. Tätä varten jäsenvaltiot voivat vaatia ilman eri toimenpiteitä tapahtuvaa väliaikaista rekisteröintiä tai muodollista jäsenyyttä ammatillisessa järjestössä tai elimessä edellyttäen, että tällainen jäsenyys ei viivytä tai millään tavoin vaikeuta palvelujen tarjoamista eikä myöskään aiheuta palvelujen tarjoajalle lisäkustannuksia. 8 artikla Vapautukset Vastaanottavan jäsenvaltion on 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti vapautettava toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet palvelujen tarjoajat, lukuun ottamatta palvelujen tarjoajia, joihin sovelletaan erityistä ammatillisen vastuun järjestelmää, erityisesti vastaanottavan jäsenvaltion alueelle sijoittautuneille ammattihenkilöille asetettavista vaatimuksista, jotka koskevat: a) ammatillisen järjestön tai elimen myöntämää lupaa tai sen rekisteriin merkitsemistä tai jäsenyyttä; b) rekisteröitymistä julkisoikeudelliseen sosiaaliturvalaitokseen vakuutettujen hyväksi harjoitettavaan toimintaan liittyvien tilien selvittämiseksi vakuutuslaitoksen kanssa. Palvelujen tarjoajan on kuitenkin ilmoitettava ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitetulle laitokselle palvelujen tarjoamisesta ennakkoon tai kiireellisissä tapauksissa jälkikäteen. Toisessa kohdassa tarkoitettu ilmoitus tehdään yksinkertaisesti ja ilman byrokratiaa

18 Jos palvelujen tarjoaja haluaa harjoittaa ammattia, johon sovelletaan erityistä ammatillisen vastuun järjestelmää, asianomaisen on tarjottava palveluja samoin oikeuksin ja velvollisuuksin kuin vastaavaa ammattia vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoittavat ammattihenkilöt; häneen on erityisesti sovellettava tässä jäsenvaltiossa voimassa olevia ammatillisia tai hallinnollisia menettelytapasääntöjä. Tätä varten jäsenvaltiot voivat vaatia joko ilman eri toimenpiteitä tapahtuvaa väliaikaista rekisteröintiä tai muodollista jäsenyyttä ammatillisessa järjestössä tai elimessä mahdollistaakseen alueellaan voimassa olevien ammatillisten menettelytapasäännösten täytäntöönpanon edellyttäen, että tällainen jäsenyys ei viivytä tai millään tavoin vaikeuta palvelujen tarjoamista eikä myöskään aiheuta palvelujen tarjoajalle lisäkustannuksia. Jos ammattia, johon sovelletaan erityistä ammatillisen vastuun järjestelmää, on säännelty vastaanottavassa jäsenvaltiossa mutta ei palvelun tarjoajan kotijäsenvaltiossa, vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia täyttä merkitsemistä rekisteriin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen luona ennen kuin palvelun tarjoaja aloittaa kyseisen ammatin harjoittamisen. 9 artikla Ennakkoilmoitus palvelujen tarjoajan siirtymisen tapauksessa Kun palvelujen tarjoaminen käsittää palvelujen tarjoajan siirtymisen, palvelun tarjoajan on ilmoitettava asiasta ennakkoon 10 artiklassa tarkoitetuille sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisille elimille ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille elimille. Sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaiset elimet puolestaan ilmoittavat asiasta viipymättä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille elimille ja toimittavat niille kaikki käytettävissään olevat tiedot palvelujen tarjoajasta ja tämän toiminnasta. Kiireellisissä tapauksissa palvelujen tarjoajan on annettava ilmoituksensa 10 artiklassa tarkoitetuille jäsenvaltion toimivaltaisille elimille mahdollisimman pian palvelujen tarjoamisen jälkeen. 10 artikla Hallinnollinen yhteistyö Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tai niiden puuttuessa palvelujen tarjoajan ammatista vastaanottavassa jäsenvaltiossa vastaava ammatillinen järjestö tai elin pyytävät sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta todistetta siitä, että palvelujen tarjoaja harjoittaa kyseistä toimintaa laillisesti asianomaisessa jäsenvaltiossa. Sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava nämä tiedot 66 artiklan mukaisesti niin pian kuin mahdollista

19 Jos tällaiset toimivaltaiset viranomaiset puuttuvat sijoittautumisjäsenvaltiosta, palvelujen tarjoajan ammatista sijoittautumisjäsenvaltiossa vastaava ammatti- tai kauppajärjestö toimittaa todisteet palvelujen tarjoajan pätevyydestä harjoittaa tätä toimintaa kyseisessä jäsenvaltiossa. Lisäksi 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset elimet voivat pyytää sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaiselta elimeltä todistetta siitä, että palvelujen tarjoaja on harjoittanut kyseistä toimintaa sijoittautumisjäsenvaltiossa vähintään kahden vuoden ajan. Todiste voidaan antaa millä tahansa tavalla. Ensimmäisen, toisen ja kolmannen kohdan mukaisten todisteiden antaminen ei saa viivästyttää palvelujen suorittamista. 11 artikla Palvelujen vastaanottajille ilmoitettavat tiedot Yhteisön säännösten mukaisten tiedottamista koskevien vaatimusten lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että palvelujen tarjoaja antaa palvelujen vastaanottajalle seuraavat tiedot, joiden on oltava kaikkien kuluttajien helposti luettavissa ja ymmärrettävissä: a) siinä tapauksessa, että palvelujen tarjoaja on merkitty kaupparekisteriin tai muuhun vastaavaan julkiseen rekisteriin, maininta kyseisestä rekisteristä sekä rekisterinumero tai muu vastaava rekisterimerkinnän tunnistamistapa b) siinä tapauksessa, että toiminta on sijoittautumisjäsenvaltiossa luvanvaraista, toimivaltaisen valvontaviranomaisen yhteystiedot c) saman ammatin harjoittajien yhteenliittymä tai vastaava elin, jonka rekisteriin palvelujen tarjoaja on merkitty d) ammattinimike ja jäsenvaltio, jossa nimike on annettu e) viittaus sijoittautumisjäsenvaltiossa ja vastaanottavassa jäsenvaltiossa sovellettaviin ammatillisiin sääntöihin ja keinoihin, joilla sääntöihin voi tutustua f) siinä tapauksessa, että palvelujen tarjoaja harjoittaa arvonlisäveron alaista toimintaa, alv-tunniste, jota tarkoitetaan jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta - yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: Yhdenmukainen määräytymisperuste 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 1 22 artiklan 1 kohdassa 1 EYVL L 145, , s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 1999/85/EY (EYVL L 277, , s. 34)

20 g) ilmoitus palvelujen vastaanottajalle, jos kyseistä ammattia ei säännellä sijoittautumisjäsenvaltiossa h) todiste siitä, että palvelujen tarjoaja on vakuutettu ammatillisesta vastuusta johtuvien taloudellisten riskien varalta edellyttäen, että tätä vaatimusta sovelletaan kaikkiin alueella toimiviin saman ammatin harjoittajiin; tarvittaessa vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia, että palvelujen tarjoaja toimittaa kyseisen todisteen. 12 artikla Lakisääteinen tilintarkastus Palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia säännöksiä ei sovelleta lakisääteiseen tilintarkastukseen. III osasto Sijoittautumisvapaus I luku Koulutuksesta annettujen asiakirjojen yleinen tunnustamisjärjestelmä 13 artikla Soveltamisala Tätä lukua sovelletaan kaikkiin niihin ammatteihin, jotka eivät kuulu tämän osaston II ja III luvun soveltamisalaan, sekä tapauksiin, joissa hakija ei täytä kyseisissä luvuissa säädettyjä edellytyksiä

21 14 artikla Pätevyystasot 1. Jäljempänä 17 artiklan soveltamiseksi vahvistetaan seuraavat viisi ammattipätevyyden tasoa: a) taso 1, 'pätevyystodistus'; b) taso 2, 'todistus'; c) taso 3, 'tutkintotodistus lyhyestä koulutuksesta'; d) taso 4, 'tutkintotodistus välivaiheen koulutuksesta'; e) taso 5, 'tutkintotodistus korkea-asteen koulutuksesta'. 2. Taso 1 vastaa kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antamaa pätevyystodistusta, a) joko koulutuksen, joka ei ole osa 3, 4, 5 ja 6 kohdassa tarkoitettua todistusta tai tutkintotodistusta, suorittamisen perusteella tai tietyn kokeen, jota ei edellä koulutusta, suorittamisen perusteella tai sen perusteella, että ammattia on harjoitettu jäsenvaltiossa täysipäiväisesti ja yhtäjaksoisesti kolme vuotta tai osa-aikaisesti vastaavan ajan kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana b) tai perus- tai keskiasteen yleissivistävän koulutuksen perusteella, jonka suorittaneen todistetaan hallitsevan yleissivistävät tiedot. 3. Taso 2 vastaa todistusta, joka annetaan suoritetusta keskiasteen ammatillisesta koulutuksesta, a) joka on luonteeltaan yleissivistävää koulutusta, jota täydentää muu kuin 4 kohdassa tarkoitettu koulutus tai ammattikurssi ja/tai tämän kurssin lisäksi vaadittava ammatillinen harjoittelu tai ammattiin liittyvien tehtävien harjoittaminen käytännössä b) tai joka on luonteeltaan teknistä tai ammatillista koulutusta, jota täydentää tarvittaessa a alakohdassa tarkoitettu koulutus tai ammattikurssi ja/tai tämän kurssin lisäksi vaadittava ammatillinen harjoittelu tai ammattiin liittyvien tehtävien harjoittaminen käytännössä

22 Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin todistuksiin rinnastetaan säännelty koulutus, jossa suuntaudutaan erityisesti tietyn ammatin harjoittamiseen ja jossa opintoja täydentää tarvittaessa sellainen ammatillinen koulutus, ammatillinen harjoittelu tai ammattiin liittyvien tehtävien harjoittaminen käytännössä, jonka rakenne ja taso määritellään asianomaisen jäsenvaltion laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä tai ne ovat tähän tarkoitukseen nimetyn viranomaisen valvonnan tai hyväksynnän alaisia. Tällaisena pidetään erityisesti liitteessä III tarkoitettua säänneltyä koulutusta. 4. Taso 3 vastaa keskiasteen jälkeistä koulutusta, jonka kesto on vähintään yksi vuosi mutta vähemmän kuin kolme vuotta. Tason 3 koulutukseen rinnastetaan: a) koulutus, jossa on erityisrakenne ja joka johtaa vastaavaan ammatilliseen tasoon sekä antaa valmiudet vastaavantasoisiin vastuisiin ja tehtäviin. Tällaisena pidetään erityisesti liitteessä II tarkoitettua koulutusta; b) säännelty koulutus, jossa suuntaudutaan erityisesti tietyn ammatin harjoittamiseen ja jossa opintoja täydentää tarvittaessa sellainen ammatillinen koulutus, ammatillinen harjoittelu tai ammattiin liittyvien tehtävien harjoittaminen käytännössä, jonka rakenne ja taso määritellään asianomaisen jäsenvaltion laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä tai ne ovat tähän tarkoitukseen nimetyn viranomaisen valvonnan tai hyväksynnän alaisia. Tällaisena pidetään erityisesti liitteessä III tarkoitettua säänneltyä koulutusta. 5. Taso 4 vastaa tutkintotodistusta suoritetusta keskiasteen jälkeisestä koulutuksesta, jonka kesto on vähintään kolme vuotta ja enintään neljä vuotta, tai vastaavan pituisesta osaaikaisesta koulutuksesta yliopistossa tai korkea-asteen oppilaitoksessa tai muussa vastaavan tasoisessa oppilaitoksessa, sekä ammatillisesta koulutuksesta, jota saatetaan vaatia kyseisen keskiasteen jälkeisen koulutuksen lisäksi. Tason 4 koulutukseen rinnastetaan säännelty koulutus, jossa suuntaudutaan suoraan tietyn ammatin harjoittamiseen ja joka koostuu kolmivuotisesta keskiasteen jälkeisestä koulutuksesta tai kyseistä ajanjaksoa vastaavasta osa-aikaisesta keskiasteen jälkeisestä koulutuksesta yliopistossa tai muussa vastaavantasoisessa oppilaitoksessa, sekä mahdollisesti keskiasteen jälkeisen koulutuksen lisäksi vaadittavasta ammatillisesta koulutuksesta, ammatillisesta harjoittelusta tai ammattiin liittyvien tehtävien harjoittamisesta käytännössä

23 Ammatillisen koulutuksen, ammatillisen harjoittelun tai ammattiin liittyvien tehtävien harjoittamisen rakenne ja taso määritellään asianomaisen jäsenvaltion laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä tai ne ovat tähän tarkoitukseen nimetyn viranomaisen valvonnan tai hyväksynnän alaisia. 6. Taso 5 vastaa tutkintotodistusta suoritetusta keskiasteen jälkeisestä koulutuksesta, jonka kesto on enemmän kuin neljä vuotta, tai vastaavan pituisesta osa-aikaisesta koulutuksesta yliopistossa tai korkea-asteen oppilaitoksessa tai muussa vastaavan tasoisessa oppilaitoksessa, sekä ammatillisesta koulutuksesta, jota saatetaan vaatia kyseisen keskiasteen jälkeisen koulutuksen lisäksi. Tason 5 koulutukseen rinnastetaan säännelty koulutus, jossa suuntaudutaan suoraan tietyn ammatin harjoittamiseen ja joka koostuu vähintään nelivuotisesta keskiasteen jälkeisestä koulutuksesta tai kyseistä ajanjaksoa vastaavasta osa-aikaisesta keskiasteen jälkeisestä koulutuksesta yliopistossa tai muussa vastaavantasoisessa oppilaitoksessa, sekä mahdollisesti keskiasteen jälkeisen koulutuksen lisäksi vaadittavasta ammatillisesta koulutuksesta, ammatillisesta harjoittelusta tai ammattiin liittyvien tehtävien harjoittamisesta käytännössä. Ammatillisen koulutuksen, ammatillisen harjoittelun tai ammattiin liittyvien tehtävien harjoittamisen rakenne ja taso on määriteltävä asianomaisen jäsenvaltion laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä tai niiden on oltava tähän tarkoitukseen nimetyn viranomaisen valvonnan tai hyväksynnän alaisia. 7. Jos ammatin harjoittamiseen ryhtymiseksi vaadittua koulutustasoa nostetaan kotijäsenvaltiossa, vastaanottava jäsenvaltio myöntää alempitasoisilla tutkinnoilla ammattia harjoittamaan ryhtyneille korkeamman tasoisen tutkinnon. 8. Komissio arvioi edellä mainitun tasojärjestelmän toimivuuden käytännössä, kun tämän direktiivin voimaantulosta on kulunut viisi vuotta. Jos tutkintojen pätevyystasoissa on käytännössä selviä eroja jäsenvaltioiden välillä, komissio antaa ehdotuksia piste- ja opintoviikkojärjestelmäksi, joka on yhteydessä koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen laatuun ja sisältöihin eri jäsenvaltioissa. Jäljempänä 67 artiklassa tarkoitettu komitea valvoo pisteiden myöntämistä eri koulutuksille

24 15 artikla Rinnasteinen koulutus Edellä 14 artiklassa tarkoitetusta koulutuksesta annettuun asiakirjaan rinnastetaan yksittäinen koulutuksesta annettu asiakirja tai tällaisten asiakirjojen yhdistelmä, jonka toimivaltainen viranomainen on antanut jäsenvaltiossa, edellyttäen, että asiakirja on annettu yhteisössä suoritetusta koulutuksesta, jonka kyseinen jäsenvaltio tunnustaa vastaavantasoiseksi, ja että asiakirja antaa jäsenvaltion alueella samat oikeudet ryhtyä harjoittamaan tai harjoittaa ammattia. Lisäksi kyseiseen koulutuksesta annettuun asiakirjaan rinnastetaan samoin edellytyksin kuin ensimmäisessä alakohdassa ammattipätevyys, joka ei vastaa kotijäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisia vaatimuksia ammatin harjoittamiseen ryhtymiseksi tai ammatin harjoittamiseksi, mutta joka antaa kyseisen pätevyyden haltijalle asianomaisten säännösten tai määräysten mukaiset saavutetut oikeudet. Sitä vastoin ammattipätevyyttä, jonka joku toinen jäsenvaltio tunnustaa tietyn ammatin harjoittamiseksi, huolimatta siitä, että se ei täytä kotijäsenvaltion lakien ja asetusten mukaisia vaatimuksia ammatin harjoittamiseen ryhtymiseksi ja ilman että sitä täydennetään muilla koulutustoimilla, ei pidä katsoa rinnastettavaksi koulutukseksi. Tällaisessa tapauksessa, jos kansalainen anoo vastaanottavassa jäsenvaltiossa myönnetyn ammattipätevyyden tunnustamista kotijäsenvaltiossaan, kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi hylätä hakemuksen. 16 artikla Ammattikokemuksen tunnustaminen Otetaan huomioon mahdollisuus, että kotijäsenvaltion laissa tai hallinnollisessa määräyksessä ammattikokemus tunnustetaan jossakin ammatissa ratkaisevaksi tekijäksi yliopistotason tutkintotodistuksen haltijan siirtymiselle seuraavalle välittömästi ylempänä olevalle tasolle 14 artiklassa vahvistetun luokittelun mukaisesti

25 17 artikla Tunnustamisen edellytykset 1. Kun vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellytetään säännellyn ammatin harjoittamiseen ryhtymiseksi tai sen harjoittamiseksi tiettyä ammattipätevyyttä, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa luvan ryhtyä harjoittamaan kyseistä ammattia ja harjoittaa sitä samoin edellytyksin kuin jäsenvaltion omat kansalaiset niille hakijoille, joilla on toisen jäsenvaltion alueellaan saman ammatin harjoittamiseen ryhtymiseksi tai sen harjoittamiseksi edellyttämä pätevyystodistus tai koulutuksesta annettu asiakirja. Pätevyystodistusten tai koulutuksesta annettujen asiakirjojen on täytettävä seuraavat edellytykset: a) ne on oltava saatu yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa; b) niiden on oltava osoitus vastaavasta ammattipätevyyden tasosta kuin se, jota vaaditaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa 14 artiklan mukaisesti. 2. Oikeus harjoittaa ammattia on voimassa edellyttäen, että vastaanottavan jäsenvaltion määrittämät sosiaalivakuutusta koskevat vaatimukset täyttyvät täysin ja että tunnustettua ammattipätevyyttä koskevia määräyksiä noudatetaan. 3. Ammatin harjoittamiseen ryhtyminen ja sen harjoittaminen, joita tarkoitetaan 1 kohdassa, on sallittava myös niille hakijoille, jotka ovat harjoittaneet täysipäiväisesti mainitussa kohdassa tarkoitettua ammattia kahden vuoden ajan kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana toisessa jäsenvaltiossa, jossa kyseinen ammatti ei ole säännelty, ja joilla on yksi tai useampi pätevyystodistus tai koulutuksesta annettu asiakirja. Pätevyystodistusten tai koulutuksesta annettujen asiakirjojen on täytettävä seuraavat edellytykset: a) niiden on oltava jäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti asetetun toimivaltaisen viranomaisen antamia; b) niiden on oltava osoitus sellaisesta ammattipätevyyden tasosta, joka on vähintään välittömästi alempi kuin se, jota vaaditaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa 14 artiklan mukaisesti; c) niiden on oltava osoitus haltijansa valmiudesta kyseisen ammatin harjoittamiseen