Ohje YVL C.3, Ydinlaitoksen radioaktiivisten aineiden päästöjen rajoittaminen ja valvonta ( )

Transkriptio

1 Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 1 (6) Ohje YVL C.3, Ydinlaitoksen radioaktiivisten aineiden päästöjen rajoittaminen ja valvonta ( ) 1 Soveltamisala Ohjeessa YVL C.3 esitetään luvanhakijaa ja -haltijaa koskevat yksityiskohtaiset vaatimukset ydinvoimalaitoksen radioaktiivisten aineiden päästöjen rajoittamiselle sekä niille säteilymittauksille, näytteenottojärjestelmille ja laboratoriomäärityksille, joiden avulla valvotaan laitoksen radioaktiivisten aineiden päästöjä. Lisäksi esitetään suunnitteluvaatimuksia erityisesti päästöjen rajoittamiseen tarkoitetuille järjestelmille. Ohjeen vaatimukset koskevat soveltuvin osin myös tutkimusreaktoria ja muita ydinlaitoksia, mikäli asiakohdassa ei vaatimusta kohdenneta selvästi vain ydinvoimalaitoksiin. Ydinjätteiden käsittelylle ja ydinjätehuoltoon liittyville ydinlaitoksille esitetään kuitenkin vastaavat vaatimukset ohjeissa YVL D.3, Ydinpolttoaineen käsittely ja varastointi, YVL D.4, Matala- ja keskiaktiivisten ydinjätteiden käsittely ja ydinlaitoksen käytöstä poisto, ja YVL D.5, Ydinjätteiden loppusijoitus, joissa viitataan paikoin tähän ohjeeseen. 2 Vaatimusten perustelut Ohje YVL C.3 on yhdistelmä ohjeista YVL 7.1 ja YVL 7.6. Niissä esitetyt vaatimukset on säilytetty lähes täysin lukuun ottamatta valtioneuvoston asetuksesta 717/2013 aiheutuneita muutoksia (normaalin käytön, käyttöhäiriöiden ja onnettomuuksien raja-arvot) ja siirtoja muihin YVLohjeisiin. Uusia vaatimuksia on vähän. Seuraavassa käydään läpi muutokset vaatimuksiin. 2.1 Vaatimusten perustelut aihealueittain Luku 3 Säteilyaltistusta ja päästöjä koskevat rajoitukset 303 Kohtaan 303 on lisätty päästöjen rajoittamiseen ja niiden valvontaan liittyvät vaatimukset asiakirjoille, jotka toimitetaan periaatepäätöshakemusvaiheessa suoraan STUKille. 305, 307, 309 Valtioneuvoston päätöksellä 395/1991 asetetut normaalista käytöstä, käyttöhäiriöistä ja onnettomuuksista aiheutuvien annosten/päästöjen raja-arvot on muutettu valtioneuvoston asetuksen 717/2013 mukaisiksi. 310, 311 Ohjeessa on tarkennettu valtioneuvoston asetuksen (717/2013) 10 :n määräystä, jonka mukaan vakavan onnettomuuden radioaktiivisten aineiden päästöstä ei saa seurata tarvetta väestön laajoille suojautumistoimenpiteille. Ohjeen mukaan väestön evakuoinnin tarve saa ulottua enintään suojavyöhykkeelle ja sisälle suojautumisen tarve enintään varautumisalueelle. Ohjeen VAL 1, Suojelutoimet säteilyvaaratilanteen varhaisvaiheessa, , perusteella tämä merkitsee sitä, että yli 5 km:n etäisyydellä aiheutuvan annoksen raja-arvo on 20 msv ensimmäisen viikon aikana. Raja-arvon voidaan katsoa koskevan kyseisillä etäisyyksillä väestön eniten altistuvaa ryhmää edustavalle henkilölle viikon aikana ulkoisesta säteilystä aiheutuvan

2 Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 2 (6) efektiivisen annoksen ja samana ajanjaksona hengityksen kautta kehoon joutuvista radioaktiivisista aineista aiheutuvan efektiivisen annoksen kertymän summaa. VTT:n raportin VTT-R , Ydinvoimalaitoksen radioaktiivisista jalokaasu- ja jodipäästöistä aiheutuvat säteilyannokset, , perusteella voidaan arvioida, että edellä mainittu raja-arvo rajoittaa säteilyannoksia varautumisalueella riittävästi siten, että väestön sisälle suojautumiseen ei ole tarvetta sitä kauempana. Sisälle suojautuminen on ohjeen VAL 1 mukaan perusteltua, kun annoksen arvioidaan ylittävän 10 msv kahden vuorokauden aikana. Joditablettien ottamistarvetta koskevaa tarkennettua vaatimusta ei esitetä seuraavista syistä. Joditablettien ottamiseen liittyvä terveydellinen riski arvioidaan nykyisin hyvin pieneksi varsinkin evakuointiin verrattuna. Mikäli joditablettien ottamistarve haluttaisiin rajoittaa esimerkiksi varautumisalueelle, jodipäästölle tästä aiheutuva rajoitus olisi selvästi tiukempi kuin valtioneuvoston asetuksessa (717/2013) asetettu maa- ja vesialueiden käyttörajoituksia koskeva Cs-137:n päästöraja 100 TBq. Jodipäästöstä aiheutuvia annoksia on arvioitu em. VTT:n raportissa VTT-R Valtioneuvoston asetuksen (717/2013) 10 :ssä määrätään, että onnettomuuden aikaisessa vaiheessa tapahtuvan, väestön suojautumistoimenpiteitä edellyttävän päästön mahdollisuuden on oltava erittäin pieni. Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että mikäli radioaktiivisten aineiden päästö vaatisi suojautumistoimenpiteitä, ne pitäisi ehtiä toteuttaa ajoissa. Kyseessä on WENRAn turvallisuustavoitteissa käsitelty early release (WENRA Statement on Safety Objectives for New Nuclear Power Reactors, November 2010). Ohjeen VAL 1 mukaan suojelutoimien toteuttamisen suunnitteluperuste on, että noin neljän tunnin kuluessa pelastustoiminnan johdon päätöksestä saadaan tarvittavat väestön suojelutoimet toteutettua varautumisalueella. Tämä voidaan huomioon arvioitaessa, tapahtuuko päästö valtioneuvoston asetuksen (717/2013) 10 :ssä mainitussa onnettomuuden aikaisessa vaiheessa. Koska määräys koskee päästön mahdollisuutta, edellyttää vaatimuksen täyttämisen osoittaminen todennäköisyysperusteista riskianalyysiä. Toistaiseksi katsotaan näiltä osin riittäväksi täyttää ohjeessa YVL A.7 kappaleessa 306 esitetty vaatimus. 306, 308, 312 Annosten raja-arvot koskivat aiemmin väestön kriittisen ryhmän yksilön annosta, nyt ICRP:n vuoden 2007 suosituksen (ICRP Publication 103) mukaisesti väestön eniten altistuvaa ryhmää edustavan henkilön annosta (ns. edustava henkilö). Edustavan henkilön säteilyannoksen arviointia käsitellään myös ICRP:n julkaisussa 101 (2006). 316 Vaatimus päästörajojen esittämisestä turvallisuusteknisissä käyttöehdoissa on siirretty ohjeeseen YVL A.1, mutta säilytetty myös tässä ohjeessa. 317 Ilmoitusvelvoite päästönopeuden kynnysarvojen ylityksestä on siirretty ohjeeseen YVL A.9 jättäen kuitenkin viittaus siihen ohjeeseen. Ohjeeseen on lisätty vaatimus ilmoittaa kynnysarvon ylityksen lisäksi myös muuten merkittävästä poikkeuksellisesta päästönopeuden kasvusta, koska kaikkiin tilanteisiin sopivia kynnysarvoja on vaikea määritellä.

3 Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 3 (6) 322 Lukuun (luku 3.3.4) on lisätty vaatimus päästöille ja niistä aiheutuville annoksille asetettavista tavoitearvoista, jotka edustavat ydinlaitoksen ja sen henkilöstön hyvää toimintaa ja toiminnan jatkuvaa parantamista, ja jotka luvanhaltija asettaa ja pyrkii alittamaan. STUK on jo päätöksissään pyytänyt TVO:ta ja Fortumia asettamaan tällaiset tavoitearvot. TVO on ne asettanut, mutta Fortum katsoi, ettei se voi asettaa niitä. Luku 4 Erityiset järjestelmät päästöjen rajoittamiseksi Vaatimukset on siirretty tähän ohjeeseen ohjeen YVL 7.18 kohdasta 3.5. Luku 5 Päästömittauksille asetettavat vaatimukset Seuraavat ohjeen YVL 7.6 kohdan 2.1 vaatimukset on poistettu, koska ne katetaan riittävästi muissa ohjeissa olevilla vastaavilla vaatimuksilla koskien mittausten laadunhallintaa ja asiakirjojen toimittamista STUKille. Näin myös varmistetaan yhdenmukaiset vaatimukset. Ydinvoimalaitoksen laadunhallintajärjestelmän tulee sisältää päästömittaukset. Päästöjen mittausta koskevia säteilymittaus- ja näytteenottojärjestelmiä sekä laboratoriossa tehtäviä määrityksiä varten on ydinvoimalaitoksella oltava asianmukaiset ohjeet. Näissä ohjeissa on kuvattava myös mittauslaitteiden ja -menetelmien kalibrointi- sekä laadunvalvontamenettelyt. Laboratoriomääritykset tulee tehdä pätevässä, asianmukaisten standardien vaatimukset täyttävässä laboratoriossa. Pätevyyden voi osoittaa riippumattoman arvioinnin avulla. Päästömittauksiin liittyvät käyttö-, määräaikaistarkastus- ja laboratorio-ohjeet sekä päästöjen määritykseen käytettävän laboratorion pätevyyden osoittavan riippumattoman arvioinnin raportti on toimitettava Säteilyturvakeskukselle tiedoksi. Seuraava ohjeen YVL 7.6 kohdan 2.1 vaatimus on siirretty ohjeeseen YVL C.6. Ydinvoimalaitoksen koekäytön aikana tulee tehdä kattavat päästömittausjärjestelmien toiminnan osoittavat kokeet, joihin kuuluvat myös merkkiainekokeet näytteenoton edustavuuden osoittamiseksi. Seuraava ohjeen YVL 7.6 kohdan vaatimus on siirretty ohjeeseen YVL C.6. Varsinaisten päästömittausten lisäksi ydinvoimalaitoksen sisällä olevia merkittäviä kaasujen kulkeutumisreittejä tulee seurata jatkuvin säteilymittauksin. Esimerkkejä ovat aktiivisten huonetilojen ja säiliöiden poistoilmakanavat sekä kaasujen puhdistus- ja viivästysjärjestelmät. 502 Kappaleessa 502 on uusi vaatimus, jonka mukaan päästömittauslaitteet on sijoitettava huonetiloihin, joissa taustasäteily ei häiritse mittauksia, koska päästömittauksilta edellytetään hyvin alhaisia havaitsemisrajoja. 515 Seuraavaan kappaleessa 515 esitettyyn ohjeen YVL 7.6 kohdan lauseeseen on lisätty sana jatkuvasti.

4 Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 4 (6) Tritium (³H) ja 14 C on määritettävä päästöstä jatkuvasti kerättävästä edustavasta näytteestä vähintään kerran kuukaudessa sekä edustavasti tilanteissa, joissa päästönopeus on muuttunut olennaisesti tai sen epäillään muuttuneen. Tritium- ja C-14-päästöissä on vaihtelua, mikä puolustaa jatkuvaa näytteen keräystä. Jatkuva näytteenotto on käytössä OL1/OL2:lla ja Lo1/Lo2:lla. Vaatimus ei kuitenkaan edellytä näytteenkeräyksen kahdennusta, mikä käy selvemmin ilmi ohjeen liitteenä olevasta taulukosta. Vaatimus sallii lyhytaikaiset katkokset määräaikaishuollon tai vikaantumisen takia. 513, 515, 516 Vaatimuksissa 513, 515 ja 516 on tarkennettu jatkuvatoimisten jodi- ja aerosolimittausten ja jatkuvasti tapahtuvien tritium- ja C-14-näytteenkeräysten osalta ohjeen YVL B.1 vaatimuksessa 456 kohdassa 3 esitettyä (N+1)-vikakriteerin täyttämisvaatimusta. Näiden mittausten ja keräysten ei tarvitse täyttää yksittäisvikakriteeriä, koska kyse on 1) normaalipäästöjen mittauksista, 2) jodi- ja aerosolipäästöjen osalta suodattimiin kerättävät näytteet, jotka analysoidaan laboratoriossa, ovat ensisijainen päästöjen määritysmenetelmä ja 3) tritiumin ja C-14- päästöissä ei voi tapahtua olennaisia muutoksia, ne ovat vuosittain samalla tasolla, niistä aiheutuvat annokset ovat pieniä ja C-14:n vuosittaisen päästön yläraja voitaisiin määrittää myös laskennallisesti. Näistä syistä on sallittu myös tritium- ja C-14-näytteenkeräys-ten sijoittaminen luokkaan EYT ohjeen YVL B.2 vaatimuksen 313 kohtaa 7 tarkentaen. 517 Kappaleeseen 517 on lisätty vaatimus vesiympäristöön johtavien päästöreittien seurannasta myös yksittäisen vian sattuessa säteilymittausjärjestelmässä. Aiemmin sallittiin vaihtoehtona päästön suuruuden määritys etukäteen jokaisesta päästöerästä otettujen edustavien näytteiden perusteella. Vaatimuksella halutaan varmistaa päästölinjan luotettava automaattinen sulkeutuminen tarvittaessa. Tämä on olemassa olevaa käytäntöä OL1/OL2:lla. Yksittäisen vian sietävä säteilymittausjärjestelmä oli tulossa myös OL3:lle, mutta toinen säteilymonitori poistettiin ohjeen YVL 7.6 niin salliessa. 519, 520 Seuraavista ohjeen YVL 7.6 kohdan vaatimuksista on siirretty säteilymittausjärjestelmiä koskevat vaatimukset ohjeeseen YVL C.6. Jäljelle jääneet vaatimukset ovat ohjeen YVL C.3 kappaleessa 520. Kappaleessa 519 radioaktiivisten aineiden määrän tarkkailu poikkeuksellisten päästöjen varalta näytteenoton ja laboratorioanalyysien avulla on ulotettu myös primääripiiriin, mikä on olemassa oleva käytäntö Loviisan ja Olkiluodon voimalaitoksilla. Jotta poikkeukselliset päästöt havaitaan mahdollisimman nopeasti, tulee kiehutusvesireaktorilla valvoa säteilymittaus- ja näytteenottojärjestelmin sekä laboratoriomäärityksin turpiinin lauhduttimen poistokaasujen radioaktiivisten aineiden määrää. Painevesireaktorilla tulee valvoa jatkuvatoimisin säteilymittausjärjestelmin höyrystimien ulospuhallusjärjestelmän ja lauhduttimen poistokaasujärjestelmän kautta tapahtuvia radioaktiivisten aineiden päästöjä sekä sekundääripiirin veden aktiivisuutta. Jotta poikkeukselliset päästöt havaitaan riittävän nopeasti, säteilymittausjärjestelmästä tulee välittyä hälytys ydinvoimalaitoksen valvomoon, kun mittaussuureelle asetettu raja-arvo ylitetään.

5 Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 5 (6) Ohjeen liitteet Ohjeen liitteenä oleva yhteenvetotaulukko ydinvoimalaitoksen normaalien päästöjen mittauksista on säilytetty ennallaan havaitsemisrajojen suhteen. Havaitsemisrajat ovat STUKin käsityksen mukaan saavutettavissa tai alitettavissa käytettävissä olevalla kehittyneellä tekniikalla hyvissä olosuhteissa (pieni kokonaisaktiivisuus, matala taustasäteily). Suomea koskeva suositus päästöjen havaitsemisrajoista on esitetty EC:n suosituksessa 2004/2/Euratom, (ohjeen viiteluettelossa). 2.2 Muut muutokset Turvallisuusselosteiden sisältöön liittyvät vaatimukset aiottiin siirtää ohjeeseen YVL A.1 mutta päätettiin säilyttää tässä ohjeessa (kappaleet 303 ja 505). 3 Ohjeen alaa koskeva kansainvälinen säännöstö Ohjeen kannalta olennaiset IAEA:n turvallisuusvaatimukset (Safety Requirements) ovat SSR-2/1, Safety of Nuclear Power Plants: Design Specific Safety Requirements SSR-2/2, Safety on Nuclear Power Plants: Commissioning and Operation Specific Safety Requirements NS-R-4, Safety of Research Reactors. Vastaavat turvallisuusohjeet (Safety Guides) ovat NS-G-1.13, Radiation Protection Aspects of Design for Nuclear Power Plants NS-G-2.7, Radiation Protection and Radioactive Waste Management in the Operation of Nuclear Power Plants NS-G-4.6, Radiation Protection and Radioactive Waste Management in the Design and Operation of Research Reactors WS-G-2.3, Regulatory Control of Radioactive Discharges to the Environment RS-G-1.8, Environmental and Source Monitoring for Purposes of Radiation Protection. Lisäksi on syytä mainita IAEA:n kansainvälinen turvallisuusstandardi GSR Part 3 (Interim), Radiation Protection and Safety of Radiation Sources: International Basic Safety Standards. Ohjeen voidaan katsoa noudattavan näitä vaatimuksia ja ohjeita seuraavin poikkeuksin. Ohjeen WS-G-2.3 kappaleessa 3.36 todetaan, että päästörajojen pitäisi olla lähellä säteilysuojelullisesti optimoituja päästöjä, mutta kuitenkin yleensä niitä suuremmat, jotta joustavalle toiminnalle jää marginaalia. Ohjeen kohdassa ei korosteta sitä, että päästörajojen pitäisi olla lähellä päästöjä, niinpä Suomessa ydinvoimalaitosten päästörajat ovat yleensä selvästi suuremmat kuin päästöt (poikkeuksena tritium-päästöt mereen) vastaten vuosiannosrajaa 0,1 msv. Suomalaisten ydinvoimalaitosten päästörajat ovat siksi suuremmat kuin esim. ranskalaisen Flamanvillen ydinvoimalaitoksen. Suomalaista käytäntöä on pidetty hyvänä, koska silloin saadaan paremmin käsitys siitä, kuinka pienet päästöt itse asiassa ovat. Päästöihin verrattuna korkeat päästörajat eivät estä päästöjen edelleen vähentämistä ALARA- ja BAT-periaatteiden mukaisesti. Näitä periaatteita on ohjeen YVL C.3 mukaan sovellettava päästöjen vähentämiseen.

6 Säteilyturvakeskus Perustelumuistio 6 (6) Ohje täyttää asiakirjassa WENRA Reactor Safety Reference Levels, January 2008, esitetyt vaatimukset. Myös asiakirjassa WENRA Statement on Safety Objectives for New Nuclear Power Plants, November 2010, esitetyt vaatimukset täytetään. Muiden maiden vaatimuksista mainittakoon, että saksalaisissa KTA-standardeissa päästömittauksille esitetyt vaatimukset ovat osittain yksityiskohtaisempia, laajempia tai tiukempia. Ohje YVL C.3 katsotaan kuitenkin tällaisenaan vaatimuksiltaan ja esitystavaltaan hyväksi suomalaisten ydinlaitosten (lähinnä ydinvoimalaitosten) radioaktiivisten aineiden päästöjen rajoittamisen ja valvonnan kannalta. 4 Tepco Fukushima Dai-ichi onnettomuuden vaikutukset Fukushiman ydinvoimalaitosonnettomuudella ei ole tunnistettu olevan vaikutusta tähän ohjeeseen (tässä ohjeessa ei esimerkiksi käsitellä sähkönsyötön varmennusta tai ympäristöolosuhteiden kestoa).