TYYLISTÄ ja sen ARVOSTELEMISESTA

Transkriptio

1 Italian voitokkain englanninsetteri Orio. (Foto realizzata da C Catello by La Gazzetta della Cinofilia Venatoria) Brittiläisten kanakoirien TYYLISTÄ ja sen ARVOSTELEMISESTA Markku Juuti Mitä kanakoiran tyylillä tarkoitetaan? 1900-luvun alkupuolella syntyi käsite luokkakoira klasshund. Aikakautensa ehkä tunnetuin kanakoiraharrastaja, runoilija Bertel Gripenberg kuvasi luokkakoiraa seuraavasti. Luokkakoira kiitää kentällä pää korkealla, myrskyisästi laukaten, tuulen ujeltaessa sen värisevissä sieraimissa. Se ei pysähdy koskaan puurtamaan. Milloinkaan se ei jälkiä seuraten etsiydy linnulle. Se joko ottaa seisonnan vauhdista, tai sitten mikä parempaa, vetää kaukaa, pää korkealla, ylpeänä ja rohkeana reippaasti suoraan linnulle ja pysähtyy seisontaan kuin jalometalliin valettuna. Luokkakoira eroaa nimenomaan tyylinsä vuoksi muista, tavallisista koirista. Luokkakoira on säilynyt jalostuksen tavoitteena ja koearvostelun kulmakivenä näihin päiviin saakka, vaikka siitä nykyisin vähemmän puhutaan eikä suomenkielinen nimikään ole aivan onnistunut. Koesääntömme ja tuomarinohjeet ottavat huomioon myös tyylilliset seikat tehokkuuden ohella. Sääntöjemme mukaan tyylillä tarkoitetaan koiran tapaa käyttäytyä kaikissa toiminnoissaan rodunomaisesti. Määritelmä on tiivis, kaiken kattava, mutta mitä se kertoo tuomariharjoittelijalle tai kokeeseen osallistujalle? Ongelmana on se, että säännöt ja tuomariohjeet eivät anna mitään yksityiskohtaista tietoa, mikä on rodunomaista, millainen laukka on setterille ominaista, millainen pointterille, mitkä ovat tyylilliset erot linnunotossa ja siivityksessä/ nostossa muista seikoista puhumattakaan. Nämä kaikki täytyy koetuomarin itse oppia. Mutta miten? Kotimaisesta kanakoirakirjallisuudesta ei juuri löydy artikkeleita, joissa käsiteltäisiin ja analysoitaisiin tyyliä. Puhumme tyylistä, mutta emme ole määritelleet sitä lainkaan, ehkä siksi, että kysymys ei ole helposta asiasta varsinkaan, kun puhutaan rodunomaisista tyyliseikoista. Tilannetta kyllä hieman helpottaa se, että tällä hetkellä kaikki setterirodut ovat muuttumassa rakenteeltaan samankaltaisiksi, joten yleistäen voidaan tässä yhteydessä puhua puhua settereistä ja pointtereista. On selvää, että kun rodun tyyliä luonnehditaan, aina tehdään yleistyksiä, joista on olemassa poikkeuksia. 6 Laukka Tyylin määrää pääasiassa kolme tekijää: luonne/temperamentti, älykkyys ja vainu. Myös rakenteellisilla seikoilla, kuten rungon pituus, raajojen liikelaajuus, on merkitystä. Tyylin periytyvyys on keskiluokkaa eli noin 20% norjalaisten tutkimusten mukaan. Yleinen käsitys on ollut, että koiralle ei voi opettaa tyyliä. Tuoreimmassa vuosikirjassa eräässä tuomarikertomuksessa puhutaan tyylistä tarkoittaen vain koiran laukkaa. Koiran hakua nähdäänkin yleensä eniten erän aikana ja siksi se on ensimmäinen, mutta ei suinkaan ainoa arvostelun kohde. Millainen tulee pointterin laukan olla? Pointterin toimintaa leimaa rohkeus ja röyhkeys ja siksi pointterin laukan tulee olla raivoisaa, kiihkeätä, suoraviivaista ja nopeaa. Pointteria pidetään rotuna nopeampana kuin setteriä, mutta poikkeukset vahvistavat säännön. Laukka näyttää helpolta. Pää ja etenkin kuonon kärki ovat korkealla pointteri ei juostessaan auraa päällään kuono alhaalla, vaan pää näyttää lepäävän vastaantulevan ilman kannattamana ylhäällä, sierai-

2 met jopa päälaen yläpuolella. Selkälinja on suora ei keinuva eikä kupera. Selkä kaartuu vasta lanteesta tehden takaraajojen potkuun liittyen jousimaisen liikkeen. Laukassakaan pointterin häntä ei saa olla jatkuvasti korkealla, vaan selkälinjan tasalla. Skandinaviassa häntä saisi liikkua iloisesti sekä vaaka- että pystysuunnassa, mutta Etelä-Euroopassa vain pystysuora liike on toivottavaa, sillä katsotaan, että pystysuora hännän liike on lähinnä passiivista liikettä eikä kuluta turhaan energiaa, kuten sivusuunnassa tapahtuva hännän liike. Sen sijaan metsästyksen yhteydessä hännän liike on vapaa koiran tulee viestiä hännällään ohjaajalle, millainen tilanne on. Valitettavasti korkea pään asento ei ole meillä pointtereillakaan kovin yleinen. Mistä matala pään asento sitten voi johtua? Syyksi on esitetty useita rakenteellisia virheitä, kuten lonkkanivelten liikerajoituksia ja takaraajojen niukkoja kulmauksia. Seurauksena eturaajat kuormittuvat enemmän ja koiran takaosa nousee koholle, häntä mukaan luettuna. Laukasta tulee keinuva. Olosuhteet voivat myös vaikuttaa pään asentoon: kova tuuli tai täysin tyyni sää, sumu, kova kaste, sade tai kuivuus aiheuttavat yleensä sen, että hajut löytyvät matalalta. Jotkut asiantuntijat vakuuttavat myös, että eivät ole koskaan nähneet pitkärunkoisella kanakoiralla todella korkeaa pään asentoa. Rumalle laukkatyylille usein esitetty selitys on suorat eturaajojen kulmaukset. Ehdotonta sääntöä tästäkään tuskin voi tehdä, sillä niin usein siitä näkee poikkeuksia. Jos pointterille luonteenomaista on röyhkeys, setterille ominaista on varovaisuus. Nämä luonteenpiirteet näkyvät usein myös ruokakupilla! Niinpä setterin juoksu on sulavaa, eleganttia ja nopeaa laukkaa mutta ei niin kiihkeätä ja nopeaa, kuten pointterilla. Pään tulee olla korkealla, mutta ei niin korostetusti kuin pointterilla. Irlanninsetterin tulisi laukatessa pitää päätään selkäviivan yläpuolella siten, että kuonon linja on maan suuntainen. Setterin runko on yleensä pitempi kuin pointterilla ja siten laukka maata viistävämpää. Matalalle laukalle saattaa olla syynä myös se, että jalostuksen tuloksena ainakin Etelä-Euroopassa setterin kyynärvarsi suhteessa olkavarteen on lyhyempi kuin pointterilla ja tämä korostaa rungon suorakaiteenomaisuutta. Hännän asentoa ja liikettä koskevat samat säännöt kuin pointterilla. Kaikilla roduilla tulisi raajojen nivelten liikelaajuuden olla suuri, jotta liukuva laukka olisi mahdollinen. Keinuva laukka ei ole tyylikästä. Laukassa tulisi etenkin takaraajojen toimia paralleelisti, rinnakkain, mahdollisimman suuren työntövoiman saavuttamiseksi. Kaikilla roduilla nähdään laukkarytmissä kentällä ilman selvää syytä tapahtuvat herpaantumiset suoritusta alentavana piirteenä. Sen sijaan metsässä ja tunturilla rytmin vaihdokset ovat olennainen osa älykästä laukkaa. Vaikka nopea koira viehättääkin katsojan silmää, nopeus ei ole itsetarkoitus. Liiallinen nopeus on tiheässä maastossa jopa selvästi haitallinen aiheuttaen törmäyksiä. Säännöissä ja ohjeissa ei mainita, että koiran tulee olla mahdollisimman nopea.tärkeämpää on oikeastaan se mielikuva, jonka koira liikkeellään tuottaa. Siksi monesti katsojaa viehättää enemmän nopealla rytmillä kiihkeästi juokseva koira, vaikka se ei todellisuudessa olisi yhtään nopeampi, kuin harvalla, mutta pitkällä potkulla etenevä parinsa. Kiihkeä laukka mielletään yleensä merkiksi hyvästä metsästysinnosta, vaikka asia ei aina niin olisikaan. Lintutyö Lintutyössä tulevat rotujen luonne-erot esiin. Pointterin röyhkeys johtaa sen usein suoraan linnulle, jopa salamannopeaan heittäytymiseen seisonnalle, joka on jännittynyt eikä koskaan makaava tai istuva. Settereillä linnunotto on usein toisenlainen: seisontaa edeltää tiivis, tarkentava sik-sak-liike, mikä päättyy seisontaan. Tämä ero linnunotossa johti takavuosina leikilliseen herjan heittoon oho - ja ahaa -seisonnoista. Setterin seisonta ei yleensä ole niin jännittynyt kuin pointterin, mutta pidän sellaista seisontaa, jossa koira on pysähtynyt liikkeestä seisomaan, häntä veltosti roikkuen, tyylillisesti huonona, jopa rumana. Etelä-Euroopassa sellainen koira harvoin saa parasta palkintosijaa, vaikka olisi muuten toiminut kuinka hyvin. Lintutyön osalta koirien suoritukset saattavat vaihdella yllättävästi. Tyylikästä laukkaa esittänyt koira saattaa linnun hajukenttään tultuaan ryhtyä hitaasti ja varovaisesti puurtamaan jälkiä myöten tai sitten päinvastoin. Etenemisessä ja linnun nostossakin näkyy koirien temperamenttiero usein: kun pointteri nostaa tyypillisimmillään röyhkeästi ja suoraviivaisesti, setteri etenee kuin välillä käärme, välillä pantteri. Tosin tätä kuvaa sotketaan koulutuksella aivan liian paljon ja hitaat, arkailevat nostot ovat arkipäivää kokeissamme, rodusta riippumatta. Irlanninsetterin työskentelyohjeissa (irlantilaisissa) todetaan, että pyrkimyskin hitaaseen nostoon on suuri virhe, kun taas omissa ohjeissamme kyseinen virhe luokitellaan arvoa alentavaksi. Kanakoiran oikeasta seisonta-asennosta on joskus käyty kiivaitakin keskusteluja ja käsitykset vaihtelevat eri puolilla Eurooppaa. Suomessa on ilman muuta selvää, että pointteri ei koskaan makaa seisonnalla. Englanninsetterinkin tulisi seisoa oikeasti jaloillaan ja ns. makaavaa seisontaa on pidetty virheenä. Tarkkaan ottaen useimmat kuvissa nähdyt makaavat seisonnat eivät tosiasiassa ole makaavia, vaan koira pyrkii hyvin matalaan asentoon, piiloon linnulta. Samoin englanninsettereillä, joita näkee kuvissa istuvassa asennossa, harvoin on takapuoli maassa kiinni vaikka siltä näyttää. Meilläkin on keskusteltu irlanninsettereiden hännästä seisonnalla ja sovittu, että se saa liikkua seisonnalla, mutta silloin ei vaadita säestystä. Silmääni osui äskettäin mielenkiintoinen artikkeli (La Gazzetta della Cinofilia et Venatoria, Nro 3, 2011). Siinä kerrottiin tapauksista, joissa italialainen koetuomari oli hylännyt punaisen irlanninsetterin koesuorituksen siksi, että seisonta oli ollut makaava, vaikka sikäläisissä säännöissä vaaditaan seisontaa in posizione eretta eli skandinaaviseen tapaan. Lopulta oli pyydetty selvitys Irlannin Irish Setter Clubin silloiselta presidentiltä, Raymond O Dwyeriltä. Vastauksessa todettiin, että irlanninsetterin seisontatapa tai -tyyli ei ole koskaan herättänyt Irlannissa keskustelua, vaan kaikki seisonta-asennot on hyväksytty ongelmitta. Näin ollen seisonta voi olla kohoasennossa tai maaten, kunhan asento on intensiivinen, kiinteä, täynnä energiaa ja tarkkaavaisuutta. Hännästä mainitaan, että se on seisonnalla liikkumaton, linnun löytämisen kiihkosta ylösnouseva, selkälinjan alapuolelle kaartuva tai selkälinjassa oleva. Yhteinen visio löytyykö sitä? Jos haluamme tulevaisuudessa ylläpitää luokkakoiran käsitettä, tulee koirien arvostelussa nykyistä enemmän puuttua myös koirien tyyliin kaikissa toiminnoissa, eikä takertua vain laukan arvosteluun. Yksiselitteisten mittareiden puuttuessa tyylin arvostelu on vaikeata ja vaatii paljon kokemusta, jota saa seuraamalla mahdollisimman paljon kokeita. Toinen mahdollisuus on katsoa Youtubesta muutaman minuutin videopätkiä, joissa on esillä Euroopan huippukoirat. Ennen kaikkea on tärkeätä, että aiheesta keskustellaan ja sitä käsitellään tuomaripäivillä riittävän usein, jotta tuomareilla olisi mahdollisimman yhtenäinen tulkinta tyylikysymyksissä. 7

3 Katariina Mäki 2011 Jalostusindeksien laskentaa Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä löytyvät BLUP-indeksit 38 rodun lonkka- ja/tai kyynärnivelen kasvuhäiriölle. BLUP-indeksi on tietyn aineiston perusteella laskettu arvio koiran geneettisestä tasosta jonkin ominaisuuden suhteen, eli se ennustaa mikä on koiran arvo jalostuseläimenä kyseisessä ominaisuudessa suhteessa rodun keskitasoon. Geneettinen taso saadaan esiin sukulaistulosten avulla sekä poistamalla kuvaustuloksiin vaikuttavien tekijöiden vaikutusta. Katsotaanpa kahden rodun, saksanpaimenkoiran ja irlanninsetterin, esimerkkien avulla asiaa hieman tarkemmin. Indeksilaskennassa koirien tuloksia selitetään malliyhtälön avulla Indeksit lasketaan BLUP eläinmalli -menetelmällä, jossa koirien tuloksia mallinnetaan eli selitetään tilastollisen laskentayhtälön avulla. Koiran lonkka- ja kyynärkuvaustulokset (fenotyyppi) koostuvat sekä geenien (genotyyppi) että ympäristön vaikutuksesta. Laskentayhtälö sisältää ne kuvaustuloksiin vaikuttavat tekijät, jotka löytyvät Kennelliiton tietokannasta tai ovat sieltä määriteltävissä, eli koiran tulos = sukupuolen + iän + syntymävuoden + lausunnonantajan + pentueen + kasvattajan + muiden ympäristötekijöiden + geenien vaikutus. Yhtälö siis sisältää kunkin koiran kohdalla paitsi tiedon sen rekisterinumerosta, myös sukupuolen, ikäluokan, syntymävuosiluokan, sekä lausunnonantajan, kasvattajan ja pentueen numerot. Laskennassa kaikki vaikuttaa kaikkeen eli kaikki laskentayhtälössä olevat tekijät otetaan huomioon samanaikaisesti. Yhtälössä olevaa muiden ympäristötekijöiden vaikutusta kutsutaan myös jäännöstekijäksi. Sen selittämä osuus koostuu ympäristötekijöistä tai muista ilmiöistä, joita ei kyseisellä mallilla pystytä selittämään. Kuvaajaa ei tällä hetkellä huomioida, koska erot röntgenkuvat ottaneiden eläinlääkärien välillä ovat käytännössä kovin pienet. Tilannetta kuitenkin seurataan, ja kuvaaja otetaan mukaan laskentaan, jos kuvaajien väliset erot muodostuvat tilastollisesti merkitseviksi. Jos on näyttöä siitä, että rodun lonkka- ja kyynärniveliin vaikuttavat samat tai lähellä toisiaan sijaitsevat geenit (ge- neettinen korrelaatio), voi koiran taso lonkkanivelessä vaikuttaa myös sen kyynärindeksiin, ja toisin päin. Vaikutuksen voimakkuus riippuu geneettisen korrelaation vahvuudesta. Korrelaatio voi saada arvoja välillä %, ja mitä suurempi luku on, sitä vahvempi on yhteys. Saksanpaimenkoiralla lonkka- ja kyynärnivelen kasvuhäiriöiden välinen geneettinen korrelaatio on melko alhainen (17 %). Laskentaohjelma analysoi aineiston uudestaan jokaisen päivityksen yhteydessä Laskentaohjelma erottelee yhtälöön sisällytettyjen tekijöiden, esimerkiksi sukupuolen ja iän, vaikutukset toisistaan. Samalla se tasoittaa näiden tekijöiden vaikutusta, kunhan laskennan edetessä selviää mihin suuntaan tekijät vaikuttavat ja kuinka paljon. Jos esimerkiksi uroksilla on aineiston perusteella tilastollisesti paremmat nivelet verrattuna narttuihin, tai alle 2-vuotiaana kuvatut koirat saavat parempia tuloksia kuin yli 4-vuotiaana kuvatut, ohjelma tasoittaa tämän eron niin, että indekseissä ei eroja sukupuolten ja ikäluokkien välillä enää ole. Siksi eri sukupuolta olevien ja eri-ikäisten koirien indeksit ovat keskenään vertailukelpoisia. Koska aineistoa kertyy koko ajan lisää, tehdään jokaisessa indeksipäivityksessä uusi analyysi, jonka tulosten perusteella ohjelma tekee tasoitukset automaattisesti. Periytymisaste määrää kuinka paljon koiran oma tulos painaa indeksissä Ominaisuuden periytymisaste kuuluu indeksilaskennan lähtötietoihin. Ohjelma määrittää sen avulla kuinka suuren painoarvon se antaa koiran omalle tulokselle 8 suhteessa sukulaisten tuloksiin. Mitä suurempi periytymisaste on, sitä varmemmin koiran kuvaustulos kuvaa myös sen geenejä, ja sitä suuremman painon oma tulos indeksissä saa. Kun periytymisaste on pieni, ohjelma antaa suhteessa enemmän painoa sukulaistuloksille. Mitä terveempiä koiran lähisukulaiset kuvastulostensa perusteella ovat, sitä enemmän ne nostavat koiran indeksiä, ja sitä parempia niveliä koira keskimäärin myös periyttää. Sukulaistuloksia painotetaan sukulaisuussuhteella niin, että lähisukulaisten tulokset vaikuttavat koiran indeksiin eniten. Esimerkiksi koiran vanhempien, sisarusten ja jälkeläisten tulokset saavat painotuksen 0,5 ja isovanhempien, puolisisarusten ja lastenlapsien tulokset painotuksen 0,25. Lisäksi sukulaisen vaikutus koiran indeksiin on sitä suurempi mitä suurempi sukulaisen sukusiitosaste on. Paitsi oman tuloksen varmuutta jalostusarvon ennustajana, periytymisaste kuvaa myös perinnöllisen vaihtelun määrää rodussa. Mitä enemmän perinnöllistä vaihtelua eli koirien välisiä geneettisiä eroja ominaisuudessa on, sitä helpompaa on myös jalostus. Jos periytymisaste on nolla, ei eroja ole eikä jalostuksella voida edistyä, koska kaikilla koirilla on identtiset alleelit. Periytymisasteet saksanpaimenkoiran lonkka- ja kyynärnivelen kasvuhäiriöissä ovat tällä hetkellä kohtalaisia (32 % ja 24 %); irlanninsetterillä lonkkien kasvuhäiriön periytymisaste taas on korkea (56 %), eli sillä on lonkkien rakenteessa saksanpaimenkoiraa enemmän perinnöllistä vaihtelua. Omaa kuvaustulosta painotetaan irlanninsettereiden indekseissä enemmän kuin saksanpaimenkoirien indekseissä.

4 Kuvausikä ja pentuenumero määritetään aineistosta Indeksilaskennan lähtöaineisto sisältää koiran rekisterinumeron ja tuloksen, lausunnon päivämäärän, sekä lausunnon antajan numeron. Koiran tuloksena käytetään oikean ja vasemman nivelen kuvaustuloksen keskiarvoa. Lonkkatulokset numeroidaan laskentaa varten siten, että A = 1, B = 2, C = 3, D = 4 ja E = 5,5 (Taulukko 1). Laskennassa käytetään myös kunkin rodun rekisteröintitiedostoja, joiden perusteella laskentaohjelma rakentaa koirille sukupuun sekä laskee kaikkien koirien väliset sukulaisuussuhteet sekä koirakohtaiset sukusiitosasteet. Rekisteröintitiedostossa ovat kaikkien Suomessa rekisteröityjen rodun koirien rekisterinumerot, syntymäajat, isän ja emän rekisterinumerot, kasvattajanumerot sekä tieto koiran sukupuolesta. Aineistossa valmiina olevien tietojen lisäksi kullekin koiralle lasketaan tai määritellään vielä sen kuvausikä ja pentuenumero. Kuvausikä lasketaan lausuntopäivämäärän ja syntymäajan erotuksena. Eri pentueet numeroidaan juoksevasti, jolloin samaan pentueeseen kuuluvaksi lasketaan koirat, joilla on sama isä, emä ja syntymäaika. Pentuenumero lisätään vain koirille, joilla vähintään toinen vanhempi on suomalaisessa rekisterissä. Tammikuun laskennassa saksanpaimenkoiraa ja 1733 irlanninsetteriä sukulaisineen Tammikuun indeksilaskennassa oli mukana lonkkakuvattua ja kyynärkuvattua saksanpaimenkoiraa (Taulukko 1). Sukupuuhun ohjelma sai yhdistettyä yhteensä koiraa. Taulukko 1. Tammikuun laskennassa olleiden koirien vasemman nivelen tulosten jakauma. SAKSANPAIMENKOIRA IRLANNINSETTERI Lonkkatulos Koirien lkm Kyynärtulos Koirien lkm Lonkkatulos Koirien lkm 1 (A) 7244 (31%) (84%) 1 (A) 584 (34%) 1,5 (H*) 600 (3%) (11%) 1,5 (H*) 32 (2%) 2 (B) 7002 (30%) (3%) 2 (B) 551 (32%) 3 (C) 4984 (22%) (2%) 3 (C) 384 (22%) 4 (D) 2562 (11%) 4 (D) 156 (9%) 5,5 (E) 637 (3%) 5,5 (E) 26 (2%) Lonkkatulos: A ja H* = normaali, B = rajatapaus, C = lievä, D = kohtalainen, E = vakava kasvuhäiriö. Kyynärtulos: 0 = normaali tai rajatapaus, 1 = lievä, 2 = kohtalainen, 3 = vakava nivelrikko Lonkkakuvattuja irlanninsettereitä laskennassa oli 1733, ja tällä rodulla ohjelma sai yhdistettyä sukupuuhun yhteensä 3497 koiraa. BLUP-indeksit standardoidaan rotukohtaisesti niin, että niiden keskiarvoksi tulee 100 ja hajonnaksi 10. Kymmenen indeksipistettä vastaa yhden kirjaimen eroa lonkkatuloksissa ja puolikkaan numeron eroa kyynärtuloksissa. Mitä korkeampi indeksi koiralla on, sitä parempi sen jalostusarvo kyseisen aineiston perusteella on. Lähes kaikkien koirien indeksit sijoittuvat normaalijakauman sisälle eli arvoihin , ja näiden lukujen ulkopuolella ovat vain jalostusarvoltaan erityisen hyvät tai erityisen huonot koirat. Saksanpaimenkoira-aineistossa indeksilukemaa 100 vastaava lonkkatulosten keskiarvo oli 2,20 eli hieman huonompi kuin B luvulla syntyneiden saksanpaimenkoirien keskiarvo oli 2,04, joten taso on pikkiriikkisen parantunut, ja verrattuna nykykoiriin, ja 1990-luvuilla syntyneillä koirilla pitäisi siksi olla hieman huonommat indeksit. Irlanninsetterin lonkkatulosten keski- 9 arvo oli 2,09, eli silläkin rodun keskitaso oli hieman huonompi kuin B luvulla syntyneiden keskiarvo taas oli 2,05, eli muutosta aiempiin vuosiin nähden ei ole juurikaan tapahtunut. Kuinka paljon sukupuolella on vaikutusta indekseihin? Lonkkakuvatuista saksanpaimenkoirista 47 % oli uroksia ja 53 % narttuja, kyynärkuvatuista uroksia oli 48 % ja narttuja 52 %. Uroksilla oli keskimäärin 0,05 pistettä paremmat lonkat kuin nartuilla, kyynärpäissä taas nartuilla oli 0,11 pistettä paremmat nivelet kuin uroksilla. Erot voidaan muuttaa indeksipisteiksi kertomalla lonkkapisteet kymmenellä ja kyynärpisteet kahdellakymmenellä, eli indeksipisteissä mainitut erot vastaavat 0,5 ja 2,2 pistettä. Sukupuolen vaikutuksen huomioiminen indekseissä aiheuttaa, että saman kuvaustuloksen saaneen uroksen ja nartun indeksit voivat olla erisuuruiset: lonkkaindeksit ovat uroksilla keskimäärin 0,5 indeksipistettä huonommat ja kyynärindeksit 2,2 indeksipistettä paremmat kuin nartuilla.

5 Urosten osuus lonkkakuvatuista irlanninsettereistä oli 44 % ja narttujen 56 %. Nartuilla oli keskimäärin 0,18 pistettä paremmat lonkat kuin uroksilla, eli urokset saivat indeksilaskennassa narttuihin nähden tasoitusta keskimäärin 1,8 indeksipisteen verran. Sukupuolten välisiin eroihin ovat syynä esimerkiksi hormonit, jotka vaikuttavat luuston kasvuun sekä koiran painoon. Kuvaustulokset huononevat iän myötä Saksanpaimenkoirat olivat lonkkalausunnon saadessaan keskimäärin 22 kk ikäisiä ja kyynärlausunnon saadessaan keskimäärin 21 kk ikäisiä (Taulukko 2). Mitä vanhempana koira lonkkakuvattiin, sitä huonomman tuloksen se sai, tosin erot ikäluokkien välillä olivat pienet (Kuva 1). Huonoimmat tulokset olivat yli 30 kk ikäisillä koirilla, joten ne saivat indekseihinsä eniten tasoitusta: alle 13 kk iässä kuvattuihin verrattuna tasoitusta tuli 4,2 indeksipistettä ja kk iässä kuvattuihin verrattuna 0,8 indeksipistettä. Kyynärpäissä ikäluokkien väliset erot olivat samansuuntaisia, mutta pienempiä kuin lonkissa. Tulokset olivat parhaimmat kk iässä ja huonoimmat yli 36 kk iässä. Yli 36 kk iässä kuvatut koirat saivat kk iässä kuvattuihin nähden 3,4 pisteen ja kk iässä kuvattuihin nähden 1,8 pisteen tasoituksen indekseihinsä. Irlanninsetterit olivat lonkkalausunnon saadessaan keskimäärin 28 kk ikäisiä. Myös tällä rodulla kuvaustulokset hieman huononivat iän myötä (Kuva 2). Verrattuna 6-14 kk ikäisenä kuvattuihin, kk ikäisinä kuvatut irlanninsetterit saivat samalla kuvaustuloksella keskimäärin 3,3 pistettä paremmat indeksit, ja verrattuna kk iässä kuvattuihin niiden indeksit tasoittuivat 1,6 indeksipisteen verran. Kuvausiän vaikutus johtuu iän mukana niveliin muodostuvista kulumismuutoksista. Kulumaa syntyy varsinkin, jos nivelet eivät ole aivan priimat. Koska kuvausiän vaikutus tasoitetaan tuloksista, kuvausta aikaistamalla ei voida parantaa koiran indeksiä. Paras kuvausikä koiran nivelten rakenteen selvittämiseksi on useimmilla roduilla kahden vuoden iässä, luuston kokonaan kehityttyä. Syntymävuoden vaikutus johtuu trendeistä ympäristötekijöissä Lonkkakuvatut saksanpaimenkoirat olivat syntyneet välillä ja kyynärkuvatut välillä (Taulukko 3). Huonoimpia lonkkatuloksia olivat saaneet vuosina syntyneet koi- Taulukko 2. Lonkka- ja kyynärkuvattujen koirien jakautuminen ikäluokkiin. SAKSANPAIMENKOIRA IRLANNINSETTERI Ikäluokka (kk) Koirien lkm Koirien lkm Ikäluokka (kk) Koirien lkm lonkka kyynär lonkka < < > > Kuva 1. Iän (kk) vaikutus saksanpaimenkoiran lonkka- ja kyynärtuloksiin. Mitä suuremmat pisteet, sitä huonommat tulokset. Yksi kokonainen piste vastaa yhden lonkkakirjaimen tai yhden kyynärnumeron muutosta. Esimerkiksi kk ikäisenä kuvatut koirat ovat saaneet keskimäärin 0,42 pistettä parempia lonkkatuloksia ja 0,17 pistettä parempia kyynärtuloksia verrattuna yli 36 kk iässä kuvattuihin. Kuva 2. Iän (kk) vaikutus irlanninsetterin lonkka- ja kyynärtuloksiin. Mitä suuremmat pisteet, sitä huonommat tulokset. Yksi kokonainen piste vastaa yhden lonkkakirjaimen muutosta. Esimerkiksi kk iässä kuvatut koirat ovat saaneet 0,33 pistettä parempia tuloksia kuin kk iässä kuvatut.

6 Taulukko 3. Lonkka- ja kyynärkuvattujen koirien jakautuminen syntymävuosiluokkiin. Syntymävuosi SAKSANPAIMENKOIRA IRLANNINSETTERI lonkkakuvatut kyynärkuvatut lonkkakuvatut < > rat, joten ne saivat indekseihinsä eniten tasoitusta (Kuva 3). Ennen vuotta 1990 syntyneisiin nähden tasoitus oli neljä indeksipistettä ja vuoden 2004 jälkeen syntyneisiin nähden 1,6 indeksipistettä. Kyynärnivelissä syntymävuosiluokkien välillä oli ainoastaan hyvin pieniä eroja. Ero oli suurin ennen vuotta 1995 ja vuoden 2004 jälkeen syntyneiden välillä (0,08 pistettä). Ennen vuotta 1995 syntyneet koirat saivat siis 1,6 indeksipisteen tasoituksen vuoden 2004 jälkeen syntyneisiin nähden. Lonkkakuvatut irlanninsetterit olivat syntyneet välillä Syntymävuosiluokkien välillä oli hieman suurempia eroja kuin saksanpaimenkoiralla. Ero oli suurin ennen vuotta 1990 ja vuosina syntyneiden koirien välillä (0,51 pistettä; Kuva 3), aiheuttaen syntyneiden koirien indekseihin 5,1 pisteen suuruisen tasoituksen ennen vuotta 1990 syntyneisiin verrattuna. Kolmen viimeisen syntymävuosiluokan välillä eroja ei juurikaan ollut. Syntymävuoden vaikutus johtuu erilaisista ajan mukana muuttuvista ympäristötekijöistä, kuten diagnostiikan tai ruokintatrendien muutoksista. Kuva 3. Syntymävuosiluokan vaikutus lonkka- ja kyynärtuloksiin (SP = saksanpaimenkoira, IS = irlanninsetteri). Mitä suuremmat pisteet, sitä huonommat tulokset. Yksi kokonainen piste vastaa yhden lonkkakirjaimen tai yhden kyynärnumeron muutosta. Esimerkiksi ennen vuotta 1990 syntyneillä irlanninsettereillä on lähes 0,5 pistettä paremmat tulokset kuin vuoden 2004 jälkeen syntyneillä. Kuva 4. Lausunnon antaneiden eläinlääkärien väliset erot (SP = saksanpaimenkoira, IS = irlanninsetteri). Mitä suuremmat pisteet, sitä huonommat tulokset. Yksi kokonainen nivelpiste vastaa yhden lonkkakirjaimen tai yhden kyynärnumeron muutosta. Esimerkiksi lausunnonantaja 5 on antanut irlanninsettereille keskimäärin 0,69 pistettä parempia lonkkalausuntoja kuin vertailutasona käytetty lausunnonantaja 1. Lausunnonantajien välillä ei nykyisin ole eroja Lausunnonantajia oli aineistossa yhteensä kuusi sekä paneeli. Vuoteen 1995 asti röntgenlausuntoja antoi viisi eri eläinlääkäriä, sen jälkeen lausujia on viime vuosiin asti ollut vain yksi, ja hänkin on muutamaan kertaan vaihtunut. Nykyisin lausujia on kaksi. Eniten lonkkia arvostellut eläinlääkäri oli antanut lausunnon saksanpaimenkoiralle. Pienin lukumäärä lausuntoja oli eläinlääkärillä, joka oli antanut 136 lonkkalausuntoa. Kyynärlausuntojen lukumäärä vaihteli välillä Suurin kahden lausujan välinen ero oli lonkissa 0,3 (3 indeksipistettä; Kuva 4) ja kyynärnivelissä 0,14 pistettä (2,8 indeksipistettä). Kyynärnivelissä kahden lausujan lausuntomäärä oli niin vähäinen, että ohjelma ei saanut luotettavasti laskettua heidän eroaan suhteessa muihin. Eniten lonkkia arvostellut eläinlääkäri oli antanut lausunnon 1207 irlanninsetterille. Pienin lukumäärä lausuntoja oli eläinlääkärillä, joka oli antanut viisi lonkkalausuntoa. Suurin kahden lausujan välinen ero oli 0,89 pistettä (8,9 indeksipistettä). Missä tahansa subjektiivisessa arvioinnissa on arvioijien välistä vaihtelua, tämä koskee nivellausuntojen lisäksi myös esimerkiksi näyttely- ja luonnetes- 11

7 tituloksia. Vaihtelua voidaan vähentää arvostelun yhtenäistämisen ja jatkuvan kalibroinnin avulla. Nivelten arvioinnissa tehdään säännöllisesti pohjoismaista yhteistyötä, jonka tarkoituksena on yhtenäistää arvostelua eri maiden välillä. Saksanpaimenkoiran ja irlanninsetterin tulosten perusteella tämä työ kantaa hyvää hedelmää, koska nykyiset lausujat ovat hyvin yhdenmukaisia, eikä heidän välillään ole mainittavia eroja arvostelussa. Lausujien väliset erot aiheuttavat nykykoirien indekseihin korkeintaan yhden indeksipisteen suuruisia tasoituksia. Lausuja pidetään kuitenkin edelleen mukana laskentamallissa, jotta se tasoittaa eroja nykyhetken ja aiempien vuosien arvostelujen välillä. Pentueiden ja kasvattajien välisillä eroilla vain pieni vaikutus koirien tuloksiin Saksanpaimenkoirapentueita oli tammikuun laskennassa yhteensä 7782, kasvattajia Kasvattaja ja pentue ovat niin sanottuja satunnaistekijöitä, ja niiden vaikutus analysoidaan osuutena, jonka ne selittävät koirien välisistä eroista. Pentueiden väliset erot selittivät saksanpaimenkoirien lonkkatulosten vaihtelusta vain 2,0 % ja kyynärtulosten vaihtelusta 2,9 %. Kasvattajien väliset erot taas selittivät lonkkatulosten vaihtelusta 3,4 % ja kyynärtulosten vaihtelusta 2,0 %. Irlanninsetteripentueita oli tammikuun laskennassa yhteensä 535, kasvattajia 318. Pentueiden väliset erot selittivät lonkkatulosten vaihtelusta 9,1 % ja kasvattajien väliset erot 1,7 %. Koska geneettiset tekijät on huomioitu pentueiden ja kasvattajien välisiä eroja arvioitaessa, jää näihin tekijöihin lähinnä ympäristövaikutuksista, kuten ruokinnasta ja liikunnasta johtuvia eroja. Pentueiden väliset erot sisältävät myös joitakin geeniyhdistelmien, kuten dominanssin, aiheuttamia eroja, jotka eivät suoraan periydy jälkeläisille. Pentuesisarusten indeksit voivat olla erilaisia Pentuesisarusten indeksit voivat olla samasta kuvaustuloksesta huolimatta erilaisia, johtuen eroista sukupuolessa tai kuvausiässä. Myös jälkeläisten tulokset aiheuttavat eroja pentuesisarusten välille. Lisäksi samankin koiran indeksi saattaa hieman vaihdella päivityksestä toiseen, koska kyseessä on rodun keskitasoon nähden laskettu arvio, joka lisäksi lasketaan jokaisessa päivityksessä kokonaan uudelleen. Laskenta on edelleen tietokoneille raskasta, ja siksi matkan varrella joudutaan tekemään useita pyöristyksiä. Kuten edellä todettiin, kymmenen indeksipistettä vastaa lonkissa yhden kirjaimen ja kyynärpäissä puolen pisteen eroa, joten eroja indekseihin tulee jo hyvin pienistä eroista kuvaustuloksissa. Muutaman indeksipisteen ero ei ole merkityksellinen, vaan indeksin suuruusluokka ratkaisee. Kun sukulaistulosten lukumäärä kasvaa, kasvaa niiden myötä myös arvosteluvarmuus. Mitä suurempi arvosteluvarmuus on, sitä vähemmän koiran indeksi enää muuttuu päivityksestä toiseen. Arvosteluvarmuus ilmoitetaan jalostustietojärjestelmässä prosenttilukuna koiran indeksin perässä, ja se lasketaan kuvattujen lähisukulaisten lukumäärän sekä periytymisasteen perusteella. Mitä korkeampi periytymisaste on, sitä suuremmat ovat myös arvosteluvarmuudet. Arvosteluvarmuuden laskennassa ei pystytä ottamaan huomioon mahdollista huonojen kuvien pimittämistä, vaan oletus on, että kuvaustulokset ovat valikoimaton ja edustava otos sukulaisten tasosta. Arvosteluvarmuuden lisäksi kannattaa siis tarkastella myös koiran tutkittujen jälkeläisten osuutta. Tuontikoirien indeksiä ei aseteta sataan Yleinen käsitys on, että tuontikoirien indeksit asetetaan sataan. Tarkkaan ottaen näin ei kuitenkaan ole. Ilman mitään tuloksia minkä tahansa koiran indeksi kuitenkin asettuu rodun keskitasoon, koska koirasta ei ole tietoa, joka antaisi olettaa muuta. Kun koira saa oman tai sukulaistuloksia, voi indeksi muuttua. Jos koiralla ei ole omaa tulosta, se saa indeksin vain, jos se on jonkun kuvatun koiran sukutaulussa. Tällaisen niin sanotun sukutaulukoiran indeksillä on usein alhainen arvosteluvarmuus, mutta myös siihen vaikuttavat sukulaistulokset, eli indeksi voi sukulaistulosten kertyessä muuttua ja samalla tulla varmemmaksi. Tällä hetkellä indeksilaskennassa ovat mukana vain Suomessa annetut nivellausunnot. Tuontikoirien arvosteluvarmuutta saadaan tulevaisuudessa parannettua, kun mukaan otetaan myös ulkomaiset kuvaustulokset. Tällöin on aineistoon lisättävä myös tieto maasta, jossa tulos on saatu, jotta eri maiden väliset erot voidaan huomioida laskennassa. Kuva K. Roiha 12