Auto vaihtui. Nyt on sininen Chrysler Neon vuosimallia 1999, ajettu noin km. Ruostetta oli oikean puolen ovien alareunassa.

HTML
DOWNLOAD

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Auto vaihtui. Nyt on sininen Chrysler Neon vuosimallia 1999, ajettu noin km. Ruostetta oli oikean puolen ovien alareunassa."

Esa-Pekka Järvenpää
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Äänitorvi 2016/3

2 Auto vaihtui. Nyt on sininen Chrysler Neon vuosimallia 1999, ajettu noin km. Ruostetta oli oikean puolen ovien alareunassa. Raaputin irtonaisen ruosteen pois, maalasin mustalla Hammerite-maalilla ja sitten pintamaalilla. Oven alaosan tiivisteen alta puhdistin enimmät ruosteet puukolla ja sitten sivelin pensselillä Hammeriteä. Mietin että Hammeriten olisi voinut ruiskauttaa sinne tippaöljykannulla. Pintamaalin sai Suomesta automaalaamosta kun sain selville värikoodin (pcn, oli stanssattu oikean etuiskarin yläpalkkiin)ja sen perusteella värin nimen (deep ametyst). Opin että maalipurkkia ei kannata avata puukolla. Muutamia pieniä lommoja ja naarmuja on, mutta eivät haittaa käyttöautossa. Pintamaalin päälle voisi laittaa kirkaslakan.

3 On olemassa POR-15 -niminen ruosteenestoaine. Se saattaa toimiakin, mutta vaatii huolelliset pohjatyön. En vielä ostanut, seuraan miten Hammerite toimii. Alla on peltivanteet ja talvirenkaat, joista on nypitty nastat pois. Kyllähän noilla ajelee vaikka meteliä tulee ja ne ovat jonkin verran uraherkät. Kuumalla asfaltilla ne saattavat sulaa ja menettää pitonsa. Kannattaa siis pitää turvaväli edellä ajavaan autoon. Alumiinivanteet olisivat kivemman näköiset, vaikka en usko niiden ajettavuutta parantavan, sitä paitsi halvimpia aluvanteita voi olla haasteellista tasapainottaa. Talveksi pitää miettiä saisiko renkaisiin lisättyä jollain konstilla nastat, tai sitten pitää ajaa varovasti. Autoon piti tehdä jarruremontti. Se tehtiin Tattarisuolla autokorjaamo Sarahissa. Ensimmäistä kertaa minulta kysyttiin, miten minä pääsen kotiin ja kotoa korjaamolle kun auto on siellä huollossa. Suosittelen tätä korjaamoa. Ajovalot on aika kehnot, onneksi autoon on asennettu lisävalot. Ajovalojen lasin tai muovin voisi ehkä kiillottaa, mutta se on monen tunnin homma ja tuloksesta ei ole varmuutta. Olen miettinyt voisiko H4-valot vaihtaa xenon-valoihin, niissä on neljä kertaa enemmän valotehoa ja polttimet kestävät jopa 10 kertaa enemmän. Xenon-valot tarvitsevat ballastin. Halvimmat kiinalaiset sarjat maksavat Suomessa 50. Kiinasta tilaten voisi saada vieläkin halvemmalla. Vaihtoehtona olisi ostaa 80/100w H4 valot, mutta ne taitaa olla tieliikennekäytössä kielletyt. Oikein sivutakalasin tiiviste vuotaa jos auton pesee painepesurilla, yleinen vika ensimmäisen sukupolven Chrysler Neoneissa. Ostin uudeksi navigaattoriksi TomTom GO 50 -navigaattorin. Mukana on elinikäiset Euroopan kartat. Se osaa varoittaa myös peltipoliiseista eli automaattisista nopeusvalvontatutkista joita on ainakin Kehä kolmosella.

5 Auton radio on 80-luvun huipputeknologiaa oleva Grundig Siinä on myös c-kasettisoitin! Se ei sammu kun virta-avain otetaan pois, unohdin sen kerran päälle ja aamulla auto piti käynnistää apukäynnistimellä. Ja kello tietenkin hukkasi ajan.

6 Ostin MaxiScan ms309 OBD 2 lukijan. Se osaa lukea MIL (Malfunction Indicator Light/Lamp) ja DTC (Diagnostic Trouble Code) auton ajotietokoneesta. Tosin tämän vanhan Chryslerin tapauksessa aika moni lukema jäi saamatta (N/A not available). En ole saanut sillä freeze frame toimintoa toimimaan. Myös mahdollisuus siirtää data tietokoneelle puuttuu. Eipä tuo kovin kallis mittari ollut, 19 USD ja ilmaiset postikulut. Puutarhauutisia: Lämpökitkentä (thermal weeding) oli käytössä 40-luvun lopulta 60-luvun puoliväliin, jolloin keksittiin turvalliset torjunta-aineet. Äärimäisenä esimerkkinä vaikka DDT ja Agent Orange. Nyt minulla on käytössä kolmas kaasupullo (maksaa Motonetissä 5.80 e), ehkä hankkimalla isomman pullon voisi säästää. Maa on savista, ehkä ostan syksyllä muutaman säkin turvetta.

7 Koska autojen lisäksi kissat ovat kivoja, niin tässä juttua niistäkin: Kävin Helsingin uudessa kissakahvilassa. Sisäänpääsy maksoi 5 euroa ja sillä sai olla 1.5 tuntia ja vesipullon. Kissat pysyttelivät enimmäkseen parin metrin korkuisessa kiipeilypuussa. Sain kuitenkin yhtä mirriä silittää.

8 Olen lukenut myös kiintoisan kirjan katukatti Bobista ja katusoittajasta. Katusoittajaa oli elämä murjonut ja huumeitakin oli tullut käytettyä, mutta sitten tuli kissa, ja elämä alkoi hymyillä. Esson baarissa Arska kertoi että, jos auton pohjan sivelee peräöljyllä tai sorvin vaihteistoöljyllä, ja sitten menee ajamaan hiekkatielle, tulee suojaava massa. Muut epäilivät tätä. Pena kertoi että pienet lommot voi oikaista jättämällä auton kuumaan aurinkoon, ja sitten lommon jäähdyttää nopeasti hiilihappojäällä, tai ehkä nestetypellä. Tasaisella alueella olevat lommot saa oikaistua karhupumpulla vetämällä. Internetin keskustelupalstoilla on kerrottu pienyrittäjästä ja hänen vuoden 2008 riisseli-ooppelipakusta, jossa hiukkasloukku meni tukkoon ja tehot katosivat, ja General Motors Finland ei heti löytänyt varaosaa ja tarjosi huonoa asiakaspalvelua. Sopivan generic eli tarvikeosan olisi voinut tilata netistä, tai tai suodattimen olisi voinut avata ja puhdistaa. Mikähän lienee lopullinen totuus tässä tapauksessa? Tarjottiinko hänelle sijaisautoa? Jaska kertoi että oli tilannut ABC-huoltamolla lehtipihvin, joka olikin jauhelihasta valmistettu.

9 Ja sitten vielä ruokakuvia: Sinisimpukoita chilikastikkeen kera:

10 Thaimaalaista kalaa ja mustekalaa

11 Lohta, riisiä ja tuoretta minttua

Samankaltaiset tiedostot

Lopussa on myös Tauno Haudantakasen kirjoittama kolumni. Hän kirjoittaa niitä varmaan jatkossakin.

Lopussa on myös Tauno Haudantakasen kirjoittama kolumni. Hän kirjoittaa niitä varmaan jatkossakin. Viiksi-hoppa 2017-2 Tämä on Viiksi-Hopan toinen numero. Aiheena ovat edelleen autot, koneet, ruoka, Thaimaaa ja kissat. Osan aineistosta olen julkaissut aikaisemmin Äänitorvi-lehdessä, immateriaalioikeudet