CANTH. Seppo Parkkinen. Kertomus uuden ajan ihmisistä

Transkriptio

1

2 Seppo Parkkinen CANTH Kertomus uuden ajan ihmisistä Minna Canth on 36-vuotias leski ja seitsemän alaikäisen yksinhuoltaja, kun hän kirjoittaa ensimmäisen näytelmänsä. Eletään vuotta Suuriruhtinaanmaan rahvaasta koulitaan kulttuurikansaa. Vain seitsemän vuotta aiemmin perustettu Suomalainen Teatteri janoaa kotimaisia näytelmiä ja kunnianhimoinen Canth kirjoittaa. Émile Zola esikuvanaan hän haluaa tutkia ihmistä luonnontieteilijän täsmällisyydellä, mutta liian tarkasti näkemisellä on seurauksensa. Äkkiä Canth on kohukirjailija, jonka ympärillä pyörivät Ida Aalbergin ja Juhani Ahon kaltaiset voimahahmot kuin myös hänen kiivaat vastustajansa. Historian henkilöt ja heidän kohtalonsa tulevat lihaksi Seppo Parkkisen ainutlaatuisessa uutuusnäytelmässä, joka luo vaikuttavan ja uusia näköaloja avaavan ajankuvan suomalaisen teatterielämän varhaisvuosilta. Dokumentaarista ja fiktiivistä aineistoa yhdistelevän, uuden tutkimusaineiston pohjalta kirjoitetun teoksen ytimessä on tuoreella tavalla nähty Minna Canth, aikaansa edellä oleva radikaalikirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Upea draama vangitsee aikansa teatteriyhteisön kiihkeän elämän ja kansainvälisen ilmapiirin kiehtovasti. Näytelmän osaksi kirjoitetut autenttiset katkelmat kirjailijoiden teoksista valottavat kuvaa aatteiden ja ihmisten taisteluista levottomalla aikakaudella. Kaisa Korhosen Suurelle näyttämölle ohjaaman esityksen rooleissa nähdään häikäisevä näyttelijäensemble. Nimiroolissa Minna Canthina esiintyy Cécile Orblin. Parkkisen ja Korhosen edellinen yhteistyö, Kansallisteatterissa nähty Vuosisadan rakkaustarinat (2013) oli arvostelu- ja yleisömenestys. KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ ROOLEISSA Kristiina Halttu, Olli Ikonen, Jussi Lehtonen, Pirjo Luoma-aho, Pihla Maalismaa, Pirjo Määttä, Harri Nousiainen, Elli Närjä, Cécile Orblin, Jukka Puotila, Eeva Putro, Seppo Pääkkönen ja Henri Tuominen Ohjaus Kaisa Korhonen Lavastus Kati Lukka Pukusuunnittelu Pirjo Liiri-Majava Musiikki Hannu Kella Valosuunnittelu Kalle Ropponen Äänisuunnittelu Esa Mattila Koreografia Marjo Kuusela Naamioinnin suunnittelu Jari Kettunen Ohjaajan assistentti Elina Lajunen

3 Kaisa Korhonen: Minna Canth patsas vai ihminen? Eräs kirjailijaystävä mainitsi jokunen vuosi sitten, että nuoren polven tutkija Minna Maijala oli väitellyt Minna Canthin tuotannosta otsikolla Passion vallassa. Väitöskirjan nimi räjäytti minun mielessäni Minna Canthin patsaan. Canthin liputuspäivänä keväällä 2014 olin reagoinut poikkeuksellisen voimakkaasti Helsingin Sanomien kulttuurisivuun, jossa Canthia käsittelevää artikkelia täydensi hänen nuoruudenkuvansa. Komea, fyysinen nuori nainen, utelias, intensiivinen katse. Ei mitään siitä pinttyneestä mielikuvasta, joka on vuosikymmeniä hallinnut käsitystä hänen persoonastaan: äkäinen rouvashenkilö, joka tyrkyttää lehdistössä arveluttavia mielipiteitään ja niin edelleen. Arvaan, että kuvan oli valinnut Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Suvi Ahola, joka on Minna Canth -seuran puheenjohtaja. Mainio keskustelunavaus! Minulle Minna Canth syntyi uudestaan nuoruudenkuvan kautta. Sieltä paljastui ihminen. Minnan kova julkisuuskuva, yhteiskunnan hänelle antama rooli, hajosi. Nainen, joka lopulta rehabilitoitiin antamalla hänelle oma liputuspäivä ainoana suomalaisena naisena alkoi hengittää. On tapana, että taiteilijaa arvioidaan hänen aikansa rajoissa: mitä hän pystyy omassa ajassaan toteuttamaan ja mitä ei. Kun julkisuuteen ilmestyy huomiota herättävä taiteilija, suomalainen kulttuuri määrittelee hänet vikkelästi. Hänen työtään kiitetään jonkin aikaa, hän saattaa saada lempi- tai haukkumanimen ihan sama kumman joka paketoi hänet ja sijoittaa tiettyyn lokeroon. Ja sinne hän jää.

4 Loppuun käsiteltynä. Usein juuri lahjakkaimmat taiteilijat joutuvat tällaisen definioinnin kohteiksi. Ja erityisesti kirjailijat, koska sanalla on valtaa. Yksilön ahdas leimaaminen saattaa merkitä hänelle joutumista rautahäkkiin, sanoo kulttuurintutkija Jukka Sarjala. Aleksis Kivi on ikuisesti TRAAGINEN, Canth ikuisesti TENDENSSI-Minna. Myös heidän patsaansa, vaikka niiden tarkoitus onkin hyvä, ovat rautahäkin ilmentymiä. Me muistamme heidät kivenä, patsaina. Meidän esityksessämme Minnaa esittää tietysti nuori, elinvoimaa uhkuva nainen! Näyttelijällä ei ole ikää, iän korvaa asenne. Esityksen valmistumisprosessissa näytelmäkirjailija Seppo Parkkisen kanssa meitä inspiroi Jukka Sarjalan käsite päättymätön yksilö. Yksilö ei ole riippuvainen vain kontekstista, olosuhteista, joissa elää. Hän ei ole vain aikansa rajoittama, Sarjala sanoo, vaan ikuisessa muuttumisprosessissa. Minna Canth on kiistämätön esimerkki yksilön päättymättömyydestä. Hän kuoli 1897 mutta vaikuttaa edelleen elämäämme. Monet tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta ajavat lait ovat toteutuneet hänen aloitteestaan ja sinnikkyytensä ansiosta. Oma lähtöimpulssini tämän esityksen tekemiseen on hyvin henkilökohtainen. Minulla oli tarve palata Minna Canthin lähelle, ymmärtää hänen missionsa ja työnsä arvo kunnolla. Tutustuminen hänen teoksiinsa oli saattanut minut nuorena suuren innostuksen valtaan. Hänen humaani aatemaailmansa, periaatteensa, rohkeutensa, periksiantamattomuutensa ja selviytymisensä elämän rankoista vastoinkäymisistä vaikutti minuun. Hän oli idolini, esikuvani. Palvoin häntä 16-vuotiaan ehdottomuudella. Alkuperäisestä kiinnostuksestani Minna Canthiin on kiittäminen Töölön yhteiskoulun rehtoria ja äidinkielen opettajaa Yrjö Penttistä ja hänen opetusmetodiaan. Penttinen luetutti meillä parhaat suomalaiset klassikot. Moni Canthin näytelmä luettiin ääneen, pulpeteissa istuen, kun kaikki roolit oli saatu miehitetyiksi. Minä viittasin melkein aina ensimmäisenä varatakseni vaikka Papin perheen Maijun roolin itselleni. Emme näytelleet, vaan meidän tuli esimerkiksi havainnoida sanojen tarkkuuden merkitystä lauseessa. Verbin ja adjektiivin tuli olla tarkka, jotta lauseesta (repliikistä) tulee tärkeä. Canthin tekstiä lukiessani ja kuunnellessani tunsin tajunneeni jotain tärkeää. Se ilmeni pian omana haluna kirjoittaa. Samana Canthin päivänä 2014 törmäsin Kruununhaassa sattumalta myös ystävään, joka oli reagoinut Minnan nuoruuskuvaan samalla tapaa kuin minä. Keskustelimme kauan, vaikka molemmilla oli kiire. Valtion virastojen ja Kruununhaan ylevien klassisten asuinrakennusten yllä liehuivat Suomen liput. Naiselle! Katsoimme niitä ja sanoin ääneen: Minä teen Minna Canthista esityksen. Soitin heti Seppo Parkkiselle, ja keskustelumme päättyi Sepon innostumiseen. Tarjosimme ideaa Kansallisteatterille, ja se hyväksyi ehdotuksemme.

5 Canth kertomus uuden ajan ihmisistä ei ole elämäkerta. Maijalan uuden elämäkerran ilmestyminen kirjan nimenä Minna Canth herkkä, hellä, hehkuvainen oli yllykkeemme ryhtyä tekemään teatteriesitystä. Hänen väitöskirjansa, jossa Canthin näytelmät oli luettu nykyajattelun läpi, auttoi meitä paljon. Omalla tavallaan esitys on Kansallisteatterin edeltäjän, Suomalaisen Teatterin historiaa. Olemme muutenkin teatterin olemassaolon jäljillä. Miksi Minna Canth valitsi teatterin ilmaisuvälineekseen? Teatterin yhteisöllisyyden vuoksi, on meidän tulkintamme. Suomalaisen Teatterin johtoryhmä antoi Minnalle oman yhteisön ja elämäntehtävän. Hän halusi aina olla kontaktissa toisiin, mieluimmin moneen yhtä aikaa. Teatterin valitseminen toteutumisen paikaksi selittyy hyvin sillä. Esityksemme kertoo kirjailijasta. Kaikki 1800-luvun henkilöt esityksessämme ovat kirjailijoita tai näyttelijöitä. He ovat dokumentaarisia, aikanaan todella eläneitä. Teatterintutkija Pentti Paavolainen on luovuttanut käytettäväksemme tekeillä olevan laajan tutkimuksensa Kaarlo Bergbomin, Suomalaisen Teatterin johtajan, dramaturgin ja ohjaajan elämästä ja työstä. Se on ollut meille yhtä tärkeää materiaalia kuin Minna Maijalan teokset. Kaisa Korhonen Kansallisteatterin Avauksia-blogissa

6 Cécile Orblin Monta kertaa kokonainen Kansallisteatteri-lehti, elokuu 2016 Cécile Orblin astuu syksyllä merkittävään rooliin. Hän näyttelee kirjailija Minna Canthia Seppo Parkkisen kirjoittamassa ja Kaisa Korhosen ohjaamassa suurteoksessa Canth. Canthin alkuideasta lähtien mukana ollut Orblin on inspiroitunut tulevasta työstä. Meillä on voimakas halu nähdä Minna Canth kokonaisena, elävänä ihmisenä. Dynaamisena toimijana, ei vain yhden asian pysähtyneenä keulakuvana. Canth oli rohkea radikaali, joka asettui vähäosaisten puolelle. Hän avasi yleisölleen aivan uusia näköaloja, purki valtarakenteita ja riippuvuuksia sekä osoitti yhteiskunnallisia epäkohtia. Hänen työnsä vaikutti jopa lakeihin. Canth todisti, että taiteen keinoin voi todella muuttaa maailmaa. Orblin taustoittaa roolinsa vaistot ja sydän auki. "Roolityön on lähdettävä sisältä. Haluan ottaa totuuden syrjästä kiinni. Pienen pieni jaettu hiukkanen roolihenkilön kanssa riittää. Tämän sisäisen totuuden voi sitten kasvattaa muodoksi, jota ei koskaan osaa etukäteen arvata. Työ on aina jännittävää! Canthin henkilön kohdalla minua puhuttelee rohkeus. Se, miten hän asettaa monelta suunnalta kiusatun päähenkilön keskiöön ja saa yleisön reagoimaan kiusatun puolesta ja valtakoneistoa vastaan. Myös Canthin kieli kiehtoo minua suuresti."

7 Ohjaaja Kaisa Korhonen, kirjailija Seppo Parkkinen ja näyttelijäensemble saavat Orblinilta suuret kiitokset. Korhonen rakentaa työskentelylle luottamuksen ilmapiirin, mahdollistaa aidon vastavuoroisuuden ja antaa näyttelijälle valtavasti tilaa kypsyttää roolinsa rauhassa. Parkkinen kirjoittaa nerokasta, syvää ja tiivistä tekstiä. Näyttelijätovereina rinnallani ovat alan huiput. Canth-teoksen valmistamisessa kiehtoo ajatus siitä, kuinka me nykyiset teatterintekijät elämme oman aikamme ehdoilla kuin näytelmän kuvaamat historialliset kollegamme silloin kerran. Minna Canth oli maailmankansalainen. Kielitaitoisen kirjailijan verkostot ulottuivat 1800-luvun lopun Kuopiosta ympäri Suomea ja ulkomaillekin. Émile Zolalta vaikutteita saanut Canth seurasi kansainvälistä tieteellistä ja taiteellista keskustelua tarkasti. Canthin tavoin Orblin on monien kulttuurien kasvattama. Kolmea kieltä suomea, ruotsia ja ranskaa äidinkielinään puhuva näyttelijä ei kuitenkaan koe olevansa mitään puoliksi. Olen monta kertaa kokonainen, minulla on monta eri identiteettiä, jotka ovat kaikki omanlaisiaan.

8 TIETOA TEKIJÖISTÄ Ohjaaja, professori Kaisa Korhonen on opiskellut lavastustaidetta Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina , ja aloitti ohjaamisen toimiessaan Helsingin Ylioppilasteatterin taiteellisena johtajana Korhonen oli vuonna 1971 perustamassa kiertävää KOM-teatteria. Hän on työskennellyt laajalti vapaana ohjaajana maakuntateattereissa. Korhonen on nauttinut omasta ryhmästä ruotsinkielisen Lilla Teaternin johtajana ja Tampereelle perustamansa Musta Rakkaus -ryhmän vetäjänä Hän on toiminut teatterikouluttajana Teatterikoulun ohjauksen lehtorina 1970-luvulla, Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksen professorina 1980-luvulla sekä Teatterikorkeakoulun ohjauksen professorina ja Tukholman Dramatiska Institutetin vierailevana professorina 2000-luvulla. Mieluisin opetusaihe Korhoselle on teatterin yhteistyötaitoja hiova workshop. Ohjaustöitä Korhosella on tähän mennessä noin 100. Puolet niistä perustuu klassikkoihin, toinen puoli aikalaisteksteihin. Hän pitää näytelmien lisäksi proosasta tehdyistä dramatisoinneista ne syntyvät yhteistyössä dramaturgi Seppo Parkkisen kanssa. Hän on vieraillut ohjaajana Ruotsissa, Islannissa ja Venäjällä. Suomessa toteutuneilla ohjauksilla vierailuja on ollut Ruotsissa, Virossa, Islannissa, Saksassa ja Ranskassa. Kansallisteatterissa Korhosen aiempiin töihin kuuluvat menestyksekkäät Jokapäiväinen elämä ja Vuosisadan rakkaustarinat. Kaisa Korhonen on useasti palkittu taiteilija. Viimeisimpinä tunnustuksina hänelle on myönnetty mm. elämäntyöpalkinto Thalia-gaalassa 2012 ja Suomen Teatteriohjaajien Liiton kunniajäsenyys Vuonna 2009 hänet promovoitiin Teatterikorkeakoulun kunniatohtoriksi. Dramaturgi Seppo Parkkinen on opiskellut Teatterikorkeakoulussa ja sitä ennen Tampereen yliopistossa, jossa hänen pääaineenaan oli kotimainen kirjallisuus. Parkkinen on työskennellyt sekä freelancedramaturgina että kiinnityksellä eri teattereissa. Hän on kirjoittanut useimmille maamme suomen- ja ruotsinkielisille näyttämöille. Vuonna 2007 Parkkinen oli perustamassa turkulaista teatteriryhmää Kolmas Tila ja hän on ollut mukana kaikissa sen tähänastisissa produktioissa. Parkkisen laajaan tuotantoon kuuluu myös musiikkinäytelmiä, kuunnelmia sekä televisiokäsikirjoituksia. Hän on dramatisoinut monia suomenruotsalaisen kirjallisuuden merkkiteoksia kuten Bo Carpelanin Alkutuulen, Krister Kihlmanin Kalliin prinssin ja Monika Fagerholmin Amerikkalaisen tytön. Hän on tehnyt myös lukuisia käännöstöitä, kuten Aiskhyloksen, Sofokleen, Euripideen, Shakespearen ja Hélène Cixous'n näytelmäsuomennoksia. Parkkinen on suomentanut mm. Kansallisteatterin Willensaunan teoksen Musta purje Valkea purje yhteistyössä Johanna Enckellin kanssa. Kansallisteatterissa hänen viimeisin työnsä on Kaisa Korhosen kanssa tehty Vuosisadan rakkaustarinat. Merkittävän uran eri teattereissa tehnyt Kati Lukka on ollut Kansallisteatterin vakituinen lavastaja vuodesta Lukan viimeisimpiä Kansallisteatteriin tehtyjä lavastustöitä ovat muiden muassa Hirttäjät,

9 Nummisuutarit, SLAVA! Kunnia., Kuningas kuolee, Vuosisadan rakkaustarinat, Frankenstein, Neljäs tie, Tumman veden päällä, HOMO!, Mr. Vertigo, Platonov sekä Pitkän päivän matka yöhön ja Tuntematon sotilas. Myös Kansallisoopperan Robin Hoodin ja Tampereen oopperan Taikahuilun lavastukset ovat Kati Lukan käsialaa. Pirjo Liiri-Majava on freelancer-lavastaja ja pukusuunnittelija, joka on opiskellut Taideteollisessa Korkeakoulussa (TAM) ja Musashino Art Universityssä, Tokiossa. Hän on työskennellyt vierailijana vuodesta 1991lukuisissa teattereissa, oopperaproduktioissa sekä vapaissa ryhmissä. Liiri-Majavan viimeisimpiä töitä Kansallisteatterissa ovat olleet Kuningas kuolee sekä Musta purje Valkea purje ja muisssa teattereissa Jekyll & Hyde (puvut, Turun kaupunginteatteri), Vånkikuljetus nro 86 (lavastus ja puvut, TTT), Syvin kerros (lavastus ja puvut, Lahden Kaupunginteatteri), Kerjäläinen ja Jänis (lavastus ja puvut, Teatteri Jurkka), ooppera Erik XIV (puvut, Turun Musiikkijuhlat) ja Animalis (puvut, lavastus yhdessä Kalle Ropposen kanssa, Kolmas Tila). Säveltäjä-muusikko Hannu Kella on aiemmin tehnyt näyttämömusiikkia mm. Tampereen Työväenteatteriin. Hän on Tsuumi Sound Systems -yhtyeen perustajajäsen ja opettaa myös Sibelius Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä. Hän on esittänyt ja levyttänyt mm. vanhoja työväenlauluja kokoonpanollaan Ari Nurminen & Hannu Kella Duo sekä modernia kansanmusiikkia Tsuumi Sound System -yhtyeessä, jonka perustajajäseniin hän kuuluu. Valosuunnittelija Kalle Ropponen on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 2004, mistä lähtien hän on toiminut aktiivisesti freelance-suunnittelijana teattereissa ympäri Suomen. Hänen töidensä pääpaino on ollut uudessa kotimaisessa draamassa, mutta suunnittelutöiden listalta löytyy teoksia nykytanssista musikaaleihin. Ropposen viimeisimpiä valosuunnittelutöitä ovat olleet muiden muassa Saaristo-oopperan Oma vika, Helsingin Kaupunginteatterin Armi, Riihimäen Teatterin Pian koittaa aika, KUT:n Rikos ja rangaistus sekä Helsingissä esitetty Angels in America. Kansallisteatterissa hänen viimeisimpiä töitään ovat olleet Aamu ja Vuosisadan rakkaustarinat. Äänisuunnittelija Esa Mattila on Kansallisteatterin ääniosaston päällikkö. Hänen suunnittelutöitään ovat olleet mm. Kaksi matkaa Israeliin, Olipa kerran minä, Alli Jukolan tarina, Kirsikkapuisto ja Frankenstein. Mattila on lisäksi työskennellyt mm. Teatteri Avoimissa ovissa. Tunnustettu koreografi, tanssija ja tanssinopettaja Marjo Kuusela on toiminut Tanssiteatteri Raatikon ja Helsinki Dance Companyn taiteellisena johtajana. Hän on tehnyt koreografioita mm. Suomen Kansallisoopperalle, Savonlinnan oopperajuhlille sekä Helsingin Kaupunginteatterille. Kansallisteatterissa hän vierailee nyt ensimmäistä kertaa. Marjo Kuuselalle on myönnetty Pro Finlandia -mitali vuonna 1986.

10 Elina Lajunen on ohjaaja, esiintyjä, nukketeatteritaiteilija, kirjoittaja ja hattutaiteilija. Hän on Canthesityksessä ohjaajan assistenttina. Lajunen on työskennellyt moninaisissa tehtävissä muun muassa Tanssiteatteri Hurjaruuthissa ja Espoon Kaupunginteatterissa sekä toteuttanut omia produktioita Työryhmä Nukkehallituksen nimissä. NÄYTTELIJÄT Minna Canthin roolissa hehkuu Cecilé Orblin, joka kuuluu Kansallisteatterin vakituiseen ensembleen. Hän on tehnyt mittavan, suurten teatteriroolien uran freelancerina useissa teattereissa (mm. Lahden Kaupunginteatteri, HKT, Espoon teatteri, Tampereen Työväen Teatteri). Hän debytoi Kansallisteatterissa vuolaasti kiitetyssä Märta Tikkasen roolissa esityksessä Vuosisadan rakkaustarinat). Hänen muita töitään ovat olleet Aamu, Onnellisuuden tasavalta sekä Kaksi matkaa Israeliin. Lisäksi Orblin on työskennellyt elokuva- ja tv-tuotannoissa. Kansallisteatterin vakituinen näyttelijä Kristiina Halttu näyttelee Ida Aalbergia. Hänen viimeisimpiä roolitöitään on nähty esityksissä Mahdolliset maailmat, Patriarkka, Neljäs tie sekä SLAVA! Kunnia. Halttu on myös monipuolinen laulaja, jonka oma ilta Vääränlainen mies ilahdutti viime vuonna laajalti yleisöjä Helsingissä. Halttu on myös suosittu elokuva- ja televisionäyttelijä, jonka viimeisimpiä töitä ovat olleet muiden muassa elokuvat Tummien perhosten koti, Sisko tahtoisin jäädä sekä televisiosarja Ihon alla. Kaarlo Bergbomin roolissa nähdään Jukka Puotila, joka myös kuuluu Kansallisteatterin vakituiseen näyttelijäkaartiin. Hänet on nähty huippumenestyksekkään Kuningas kuolee -esityksen pääroolissa sekä muiden muassa esityksissä Maaseudun tulevaisuus ja Neljäs tie. Hänen joka ilta uudistuva yhdenmiehenshow nsa on jatkanut Kansallisteatterin ohjelmistossa jo monia vuosia täysille katsomoille ja lisäksi suosikkinäyttelijä on kiertänyt esityksellään maata laajalti. Puotilan elämäkerta Tänä iltana Jukka Puotila ilmestyi keväällä Vuonna 2017 Puotila viettää 35-vuotistaiteilijajuhlaa. Näyttelijä Niilo Salaa esittää Jussi Lehtonen. Hän on Kansallisteatterin näyttelijä ja ohjaaja sekä Kiertuenäyttämön taiteellinen suunnittelija. Lehtonen on tehnyt merkittävää työtä vieden teatteria hoitolaitoksiin ja vankiloihin. Lehtosen väitöstutkimus Elämäntunto näyttelijä kohtaa hoitolaitosyleisön tarkastettiin syksyllä 2015 Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Hänen roolejaan Kansallisteatterissa ovat olleet mm. Neuvostoliitto, Paperiankkuri, Vuosisadan rakkaustarinat ja Nummisuutarit. Kansallisteatterin vakituinen näyttelijä Pirjo Luoma-aho esittää Emilie Bergbomia. Luoma-ahon viimeaikaisia rooleja on nähty esityksissä Luulosairas, Mahdolliset maailmat, Kauppamatkustajan kuolema, Vihan jumala sekä Pohjalla. Hän oli mukana myös Kaisa Korhosen edellisessä ohjaustyössä Kansallisteatterissa, huippusuositussa esityksessä Vuosisadan rakkaustarinat.

11 Näyttelijä Leinon, Ferdinand Canthin sekä Émile Zolan rooleissa vuorottelevat Seppo Pääkkönen ja Taisto Reimaluoto. Pitkän linjan näyttelijä Seppo Pääkkönen muistetaan Kansallisteatterin näyttämöiltä mm. teoksista Mahdolliset maailmat, Nummisuutarit, Red, Vanja-eno, Lauantai, Tumman veden päällä ja HOMO! Hän on näytellyt myös lukuisissa elokuvissa, kuten Sisko tahtoisin jäädä sekä Kätilö. Taisto Reimaluoto on viimeksi esiintynyt Kansallisteatterissa Kiertuenäyttämön esityksessä Vapauden kauhu. Hänen on näytellyt myös esityksissä Europaeus ja Täällä Pohjantähden alla 2011 sekä Espoon Kaupunginteatterissa, Smeds Ensemblessa sekä KOM-teatterissa ja lukuisissa televisiosarjoissa ja elokuvissa. Keväällä 2017 hänet nähdään Kansallisteatterissa esityksessä Arktinen hysteria. Venäjällä merkittävän uran luonut suomensukuinen näyttelijä Elli Närjä nähtiin viime vuonna Lavaklubilla #SELFIE-esityksessä. Hän on työskennellyt myös Petroskoin kansallisessa teatterissa ja elokuvissa, kuten venäläistuotannossa Pohjoinen rintama. Tässä esityksessä hänen roolinsa on venäläinen näyttelijä Vera Komissarzevskaja. Eeva Putro, joka on valmistunut Pietarin Teatteriakatemiasta, esittää mm. pukijaa pietarilaisessa teatterissa. Putro on näytellyt Kansallisteatterissa esityksissä Puluboin ja Ponin teatteri, Minä ja Muro, Tiitiäisen satupuu sekä Amijima ja Espoon Kaupunginteatterin esityksissä Periaatteen Mies sekä Pikkuporvarihäät ja valmistanut Lavaklubille esitykset #SELFIE ja Nolla tyhjä paikka sekä Teatteri Avoimiin oviin Majakanvartija-esityksen. Putro on näytellyt myös monissa elokuva- ja tv-tuotannoissa. Hänen viimeisimpiä elokuvaroolejaan ovat olleet roolit elokuvissa Hiljaisuus, Ainoat oikeat ja Ei kiitos. Juhani Ahon ja näyttelijä Böökin rooleissa nähtävä Harri Nousiainen kuuluu Kansallisteatterin vakituiseen näyttelijäkuntaan. Hänen viimeaikaisia roolitöitään on nähty muiden muassa esityksissä Luulosairas, Pohjalla, Kultainen lohikäärme, Eurydike sekä Fedja-setä, kissa ja koira. Nousiainen näyttelee parhaillaan myös dramatisoimassaan lastensuosikissa Mauri ja vähä-älypuhelin. Hän on työskennellyt myös elokuvissa ja televisiossa. Pirjo Määttä on ollut Kansallisteatterin vakituinen näyttelijä vuodesta Hänen roolitöitään on nähty muiden muassa esityksissä Maaseudun tulevaisuus, Metsäjätti ja Patriarkka. Määttä on tuttu myös lukuisista elokuvista (mm. Kaappari), televisiosarjoista (mm. Ketonen & Myllyrinne, Sydän toivoa täynnä), kuunnelmista ja dubbauksista. Tässä esityksessä hän esittää näyttelijä Olga Saloa. Teatterikorkeakoulussa opiskeleva Henri Tuominen esittää näyttelijä Rautiota ja kirjailija Arvid Järnefeltiä. Teatterikorkeakoulun produktioiden (kuten Kolme sisarta) lisäksi hän on työskennellyt muun muassa YTYteatterissa.

12 Kansallisteatterista vasta eläköitynyt Olli Ikonen nähdään myös kahdessa roolissa, näyttelijä Törmäsenä sekä Ulrika Johnsonina. Ikosen mittavan uran viimeisimpiä töitä ovat Kansallisteatterissa olleet Saiturin joulu, Nummisuutarit ja Maaseudun tulevaisuus. Olli Ikosen ja muusikko Juha Mäntylän lauluesitys Kirkonkylän kahvilassa on osa Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön ohjelmistoa. Näyttelijä Hilda Aspia esittävä Pihla Maalismaa valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna Teatterikorkeakoulun tuotantojen (mm. Roberto Zucco) lisäksi hänet on nähty mm. elokuvissa Roskisprinssi ja Ollaan vapaita. Kansallisteatterissa Pihla Maalismaa esiintyi jo lapsena esityksissä Kultainen vasikka ja Kissa kuumalla katolla. Ensi keväänä hänet nähdään Kansallisteatterin Macbethissa. ESITYKSESSÄ NÄHTÄVÄT HISTORIALLISET HENKILÖT Minna Canth (alun perin Ulrika Wilhelmina o.s. Johnson) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka eli vuosina Hänen äitinsä oli niin ikään esityksessä nähtävä Ulrika Johnson. Miehensä Ferdinand Canthin kuoltua vuonna 1879 kunnianhimoinen ja määrätietoinen Canth ryhtyi kirjailijaksi, vaikka hänellä oli vastuullaan jo liikeyritys ja seitsemän alaikäistä lasta, Anni, Elli, Hanna, Maiju, Jussi, Pekka ja Lyyli. Canth oli Aleksis Kiven ohella nousevan suomenkielisen teatterin tärkein kirjailija. Canthin yhteiskunnallisia epäkohtia ja eriarvoisuutta esiin nostaneet draama- ja proosateokset sekä lehtikirjoitukset saivat aikaan keskustelua ja lakimuutoksia. Kovan onnen lapsia -esityksen poistaminen Suomalaisen teatterin ohjelmistosta yhden näytännön jälkeen aiheutti suuren kohun. Päätöksen teki teatterin johtokunta; vaikka Kaarlo ja Emilie Bergbom vastustivat hyllyttämistä, tapauksen myötä Bergbomien ja Canthin välillä alkoi ilmetä ristiriitoja. Canthin päätös kirjoittaa näytelmänsä Sylvi Ruotsalaiselle Teatterille teki selvän pesäeron Suomalaiseen Teatteriin ja aiheutti hämmästystä erityisesti suomalaisuusaatteen kannattajien keskuudessa. Viimeiset näytelmänsä Canth kuitenkin kirjoitti Suomalaiselle Teatterille. Minna Canth oli myös naisasianainen, lehtinainen ja voimakas yhteiskunnallinen toimija, jonka vaikutus näkyy edelleen. Monet tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta ajavat lait ovat toteutuneet hänen aloitteestaan ja työnsä tuloksena. Kaarlo Bergbom ( ) oli ohjaaja, näytelmäkirjailija, pianisti, Suomalaisen teatterin ja Suomalaisen Oopperan perustaja sekä Suomalaisen Teatterin ensimmäinen johtaja vuosina Tea eri jakaantui alun perin puhe- ja lauluosastoon, joista jälkimmäistä eli Suomalaista Oopperaa Bergbom pääasiassa johti vuoteen 1879, jolloin se lakkautettiin rahavaikeuksien vuoksi. Puheosaston johtajuus oli Oskari Wilholla, mutta Wilhon sairastuttua Bergbom tarttui ohjaksiin. Bergbom kannusti ja opasti muiden

13 muassa uriensa alkuvaiheessa olevia Minna Canthia ja Ida Aalbergia, mutta joutui molempien kanssa konflikteihin myöhemmin. Bergbom vastasi Suomalaisen teatterin ohjelmistovalinnoista ja esitysten ohjaamisesta. Emilie Bergbom ( ), Kaarlon vanhempi sisar, toimi Suomalaisen teatterin johdossa veljensä apuna vastaten erityisesti käytännön järjestelyistä, kuten teatterin raha-asioista ja puvuston hankkimisesta. Hän oli kävi laajaa kirjeenvaihtoa aikansa kulttuurihenkilöiden kanssa, ja oli muiden muassa Minna Canthin läheinen ystävä. Bergbomin sisarukset omistivat elämänsä loppuun asti Suomalaiselle Teatterille. Kaarlo Bergbom kuoli tammikuussa 1906, vajaat puoli vuotta myöhemmin kuin siskonsa Emilie. Sakari Topelius on kirjoittanut Suomalaisen teatterin työnjaosta sisarusten kesken: Bergbom on aate, Emilie todellisuus. Ida Aalberg ( ) oli aikansa suomenkielisen teatterin ensimmäinen näyttelijätähti, joka herätti huomiota ulkomaillakin. Aalberg kohosi kansainvälisten opintojen myötä pienten roolien esiintyjästä aikansa huomattavimmaksi pääosien näyttelijäksi. Suomalaisessa Teatterissa Aalbergin läpimurtorooli oli Henrik Ibsenin Nukkekodin Nora (1880), joka toi menestyksekkäästi realistisempaa näyttelemistapaa suomenkieliselle näyttämölle entisen paatoksen tilalle. Aalberg esiintyi useissa maailmankirjallisuuden draamaklassikoiden rooleissa, joihin lukeutuivat muiden muassa Shakespearen Julia, Ofelia ja Desdemona sekä Johanna Schillerin Orleansin neitsyessä. Minna Canthin näytelmien kantaesityksissä Suomalaisessa Teatterissa Aalberg nähtiin Annan roolissa Roinilan talossa -näytelmässä sekä Työmiehen vaimon Homsantuuna. Myöhemmin, vuonna 1893, kun Aalberg perusti omaa nimeään kantavan suomenkielisen kiertueteatterin, sen ohjelmistoon kuului muun muassa Canthin Ruotsalaisessa teatterissa kantaesitetty näytelmä Sylvi. Aalbergin kehittyvät taidot ja sekä koomisiin että traagisiin rooleihin yltänyt näyttelijänlaatu tekivät hänestä voimahahmon Kaarlo Bergbomin johtamassa Suomalaisessa Teatterissa. Aalberg kuitenkin erosi Suomalaisen Teatterin palveluksesta jo vuonna Sen jälkeen Aalberg esiintyi paljon ulkomailla, mutta monista yksittäisistä menestyksistä huolimatta varsinaista kansainvälistä läpimurtoa ei tapahtunut. Aalberg palasi Adolf Lindforsin johtamaan Suomen Kansallisteatteriin vuonna 1909 ohjaaja-näyttelijäksi, mikä käytännössä tarkoitti apulaisjohtajan paikkaa. Aalberg ei saavuttanut ohjaajana menestystä ja riitaantui teatterinjohdon kanssa. Hänen sopimuksensa purettiin 1911, mikä aiheutti kulttuuriskandaalin ja Aalbergin muutaman vuoden välirikon Kansallisteatteriin. Vuonna 1915 Aalberg kuoli äkillisesti kotonaan Pietarissa. Benjamin Leino ( ) oli Suomalaisen teatterin arvostettu näyttelijä, joka muun muassa näytteli Eskon roolin Nummisuutarien kantaesityksessä. Hän teki myös merkittäviä Shakespeare-rooleja, kuten Kuningas Learin.

14 Carl Edvard Törmänen ( ) kuului alkujaan Suomalaisen Teatterin kantaviin voimiin. Hän oli näyttelijä, joka jo varhain alkoi tehdä myös näytelmätekstien käännöksiä teatterin tarpeisiin. Hän suomensi yhteensä 49 näytelmää, joista 20 koottiin kirjaksi. Törmänen sortui alkoholiin ja kuoli nuorena. Niilo Sala ( ) oli tuottelias ja monipuolinen näyttelijä, ohjaaja ja suomentaja. Salasta kaavailtiin Suomalaisen Teatterin johtajaa Kaarlo ja Emilie Bergbomin jälkeen. Hänen mielenterveytensä järkkyi opintomatkalla Wienissä 1892, ja hän joutui sairaalahoitoon. Sala näytti jo olevan toipumassa sairaudestaan, kun hän yllättäen surmasi itsensä elokuussa Hilda Asp ( ) oli kuopiolainen opettajatar, joka toimi Suomalaisessa Teatterissa näyttelijänä luvulla. Hänestä sukeutui myös kääntäjä ja kulttuuripersoona, joka oli läheisessä suhteessa ja kirjeenvaihdossa muun muassa Minna Canthin kanssa. Inez Borg ( ) oli vuosikymmenen ajan Suomalaisen Teatterin käytetyimpiä näyttelijättäriä. Hänellä oli kaunis lauluääni ja hän teki monia keskeisiä roolitöitä, muun muassa Homssantuun Työmiehen vaimon uusintaesityksessä. Inez Borg jätti näyttämön mentyään naimisiin. Bruno Böök ( ) oli Suomalaisen Teatterin keskeisiä miesnäyttelijöitä. Hän aloitti uransa koomisilla rooleilla ja teki sittemmin vaikutuksen monissa ensirakastajan rooleissa, joihin hänen katsottiinkin miellyttävän ulkomuotonsa vuoksi sopivan. Katri Rautio ( ) työskenteli Suomalaisessa Teatterissa ja myöhemmin Suomen Kansallisteatterissa vuodesta 1883 vuoteen 1917, minkä jälkeen hänestä tuli opettaja. Hän teki monia merkittäviä rooleja teatterin alkutaipaleella. Olga Salo ( ) toimi näyttelijänä Suomalaisessa Teatterissa ja myöhemmin Suomen Kansallisteatterissa vuodesta 1892 vuoteen Sittemmin hän toimi mm. Joensuun teatterin johtajana ja lausunnanopettajana Kansallisteatterin oppilaskoulussa. Juhani Aho ( ) oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija. Teoksissaan hän kehitti suomen kieltä ja otti vaikutteita eurooppalaisista virtauksista. Aho toimi myös kääntäjänä ja toimittajana Hän vaikutti voimakkaasti Tuusulanjärven taiteilijayhteisössä ja oli yhteiskunnallinen kulttuurivaikuttaja. Kirjailija Arvid Järnefelt ( ) oli nuoruudessaan innokas fennomaani. Hän perusti yhdessä Juhani Ahon ja Eero Erkon kanssa Päivälehden, josta myöhemmin tuli Helsingin Sanomat. Hänen esikoisromaaninsa Isänmaa ilmestyi 1893.

15 Vera Komissarzevskaja ( ) kuului aikansa merkittävimpiin venäläisiin näyttelijättäriin. Hänellä oli Pietarissa oma teatteri, jossa muun muassa Vsevolod Meyerhold vieraili. Minna Canthin näytelmät (julkaisu- ja kantaesitysaikoineen) Murtovarkaus, Kantaesitys Suomalaisessa Teatterissa Roinilan talossa, Kantaesitys Suomalaisessa Teatterissa Työmiehen vaimo, Kantaesitys Suomalaisessa Teatterissa Kovan onnen lapsia, Kantaesitys Suomalaisessa Teatterissa Papin perhe, Kantaesitys Suomalaisessa Teatterissa Hän on Sysmästä, Kantaesitys Suomalaisen Seuran vuosijuhlassa Kuopion teatterihuoneella Sylvi, Kantaesitys Ruotsalaisessa Teatterissa Spiritistinen istunto, Ensiesitys Suomalaisessa Teatterissa Anna Liisa, Kantaesitys Suomalaisessa Teatterissa Kotoa pois, Kantaesitys Suomalaisessa Teatterissa LISÄTIEDOT JA LEHDISTÖLIPPUTOIVEET Tiedotuspäällikkö Mia Hyvärinen tai p / VALOKUVAT TUTKIMUSKIRJALLISUUTTA