metsäveikko sanomat sanomat 2/2006 2/2006

Transkriptio

1 metsäveikko sanomat 2/2006

2 2 Metsäveikkosanomat 2/2006 Juhlavuoden lähestyessä...3 Yrjönpäiväjuhlassa myös metsäveikoille merkkejä...5 Kunnioita Jästin muistoa muistorahaston välityksellä...6 TUKI VUOSIKOKOUSTI...7 Metsäveikkojen tukija Nandor Mikola on poissa...8 Kalevi Larimon pitämä puhe sankarihaudalla Partiopoikaosaston toimintakausi päättyi...13 Toimenpojista Metsäveikoiksi...14 Toimintakisan voittajat...15 Yhden vaihtarin tarina...16 Riihitykset Onnittelut...22 Sudenpennut - Huomio! Parolaan ja Helvetinjärvelle - Mars!...23 Sisällysluettelo Pinjan vierailupäivä...25 Asfaltti kiilsi Alajärvellä...27 Helvetinjärven vaellus...29 Team Fendari Leon Lenkillä...30 Heikki Haimilan terveiset...31 Ensimmäisestä Kanderstegin matkasta jo 20 vuotta...33 JVA MIEHEN IKÄÄN!...37 Kevyt Patteristo 13:n vaiheista tulossa oma muistelmateos...38 Veripalvelu kutsuu partiolaisia apuun...40 Tuen jäsenmaksu Korjaus kuvatekstiin ja historiatietoa 1940-luvulta...42 Juhlavuosi lähestyy - osoitetietoja kaivataan...44 Koskön kuulumisia...47 Pullein purjein kuumaan kesään...49 Kuolleita...51 ETUKANSI: Yrjönpäiväjuhlassa ansiomerkin saaneet pojat: Antti Hietala (vas.), Ilkka Larimo, Teemu Gullman, Timo Niemi, Juha Surakka ja Juho Ylinen. Ryhmänjohtajakurssilaisia, kouluttajia ja sotilaspoikia Vaasan SK-talon edessä vuonna Jällen tarvitaan tunnistamisapua.

3 Metsäveikkosanomat 2/ Juhlavuoden lähestyessä Kevät on lippukunnanjohtajalle kiireistä aikaa. Ylioppilaskirjoitukset työllistävät opettajaa, perään tulee lukion koeviikko koenippuineen korjattavaksi. Lisäksi on alkamassa lippukunnan kiireinen kevätsesonki monine tapahtumineen. Samalla olisi luotava ensi katsaus jo seuraavaan kauteen, joka on lippukunnan 90-vuotis juhlavuosi. Nämä kaikki vaativat huomiota ja vievät aikaa. Kun tämä keväänä on ollut myös käynnissä uuden asunnon remontti, on pakko tunnustaa itselle, ettei joka paikkaan taaskaan ehdi. Kun kolmevuotias Luukas-poikani eräänä iltana tokaisi, Leiki mun kanssa ritareilla. Sä oot mun isä., tunsin piston sydämessäni. Asioita pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Onneksi kaikkea ei tarvitse tehdä yksin. Juhlavuoden suunnittelu on käynnissä. Juhlavuoden toimikuntaa vetää Markku Rintanen. Toimikuntaan kuuluvat lisäksi allekirjoittanut, Markku Suoranta ja Esa Peltomäki. Toimikunnan lisäksi juhlavuotta on ideoitu mm lippukunnan johtajaseminaarissa ja johtajaneuvoston kokouksessa. Suunnittelutyö on siis lähtenyt käyntiin. Ajatuksena on, että juhlavuosi muodostaisi kokonaisuuden. Juhlavuosi alkaa toimintakauden avajaisjumalanpalveluksella sunnuntaina 3.9. Vaasan kirkossa ja päättyy kesäleiriin kesällä Nuorten johtajien toiveena on järjestää lippukunnan oma poikaleiri, joka voisi olla vähän totuttuja vaativampi. Juhlavuoden tärkein tapahtuma on kaupungintalossa pidettävä pääjuhla ja sen yhteydessä vietettävä veljesilta. Lisäksi on ideoitu tapahtumia, jotka olisivat eräänlaisia takautumia menneiltä vuosilta. Näitä tapahtumia voisivat olla esim jäävaellus tai lippukunnan maastoleikki. Jos sinulle on ideoita tai hyviä muistoja menneiltä vuosilta, ota yhteyttä lippukunnanjohtajaan ja kerro niistä. Juhlavuotta lähestytään hyvissä merkeissä. Poikia on lippukunnassa paljon, meitä ei näytä vaivaavan partiolle ongelmallinen ikäluokkien pienenemisestä johtuva jäsenkato. Lippukunnassa on kolme laumaa ja kahdeksan vartiota. Kesän vartiojohtajakurssille osallistunee toistakymmentä metsäveikkoa, joten tulevaisuudessa vartionjohtajiakin pitäisi riittää. Haasteitakin on. Keväällä seitsemän avainjohtajaa kirjoitti ylioppilaaksi ja he lähtevät kesällä armeijaan. Ensi syksynä olemme taas tutun ongelman edessä. Mistä löytyy johtajia kaikkiin tarpeellisiin tehtäviin? On jälleen uuden sukupolven aika astua kantamaan vastuuta lippukunnan toiminnasta. Kun kutsu käy, OLE VALMIS. Partiovasemmalla lpkj Jaakko Perttu

4 4 Metsäveikkosanomat 2/2006 Yrjönpäiväjuhlan lippuvartiot ja liput. Metsäveikot kaupungintalossa Vaasan vaakunan edessä.

5 Metsäveikkosanomat 2/ Yrjönpäiväjuhlassa myös metsäveikoille merkkejä Vaasan kaupungintalossa pidettiin Yrjönpäiväjuhla, jonka järjestelyistä vastasivat kuten aiempinakin Vaasan seudun partiolippukunnat: Vaasan Metsäveikot, Vaasan Partiotytöt, Vaasan Siniset Partiotytöt ja Sepänkylän Ahjopartio Mustasaaresta. Paikalla oli normaali määrä, sali puolillaan, partiolaisia ja heidän vanhempiaan sekä johtajia, vaikka ennakkoinformaatiossa oli jälleen toivomisen varaa. Metsäveikkojen osuus olisi voinut olla suurempikin. Juhla aloitettiin perinteisillä lippumenoilla, jota ohjasi Mikko Nurmi Metsäveikoista. Pohjanmaan Sotilassoittokunta musiikkiluutnantti Sami Salmivuoren johdolla huolehti musiikista: Lippulaulusta, Sinisestä ja valkoisesta sekä Vaasan marssista. Hallintohoitaja Rita Lahti puhui siitä, mitä partio on hänelle antanut vuosien varrella. Puheessaan hän toi esille myös erilaisia kohokohtia omalta partiouraltaan. Mieliin painuvimpina muistoina hän mainitsi kohtaamiset marsalkka Mannerheimin kanssa. Ensimmäisen kerran hän pääsi 5-vuotiaana tonttuna tapaamaan Mannerheimin Helsingissä Kaartin maneesissa järjestetyssä partioparaatissa ja toisen kerran, kun Mannerheim ojensi hänelle II luokan Mannerheim-soljen. Puheensa hän päätti Baden-Powellin sanoihin: Hyvästä puhuminen on jotakin, mutta tehdä hyvää on paljon enemmän. Lopuksi hän tiedusteli: Partiolaiset, oletteko valmiita. Kuulijat ymmärsivät aivan oikein vastata: Aina valmiina. Metsäveikoille ansiomerkkejä Juhlaan sisältyi myös ansiomerkkien jakoa. Eri lippukuntien johtajat jakoivat kukin omille jäsenilleen Louhisuden, Collanin ja Pyhän Yrjön sekä Mannerheim-solkia. Vaasan Metsäveikoista Louhisuden soljen saivat vartionjohtajat Juho Ylinen ja Juha Surakka. Pyhän Yrjön soljen, joka jaetaan ansioituneille partiojohtajille, saivat Ilkka Larimo ja Antti Hietala. Metsäveikkojen Timo Niemi ja Teemu Gullman saivat puolestaan II luokan Mannerheim-soljen. Ohjelmaan sisältyi perinteisesti myös sudenpentujen, vartioikäisten ja vaeltajien esityksiä. Jokainen lippukunta vastasi omasta osuudestaan. Metsäveikkojen Atte Martikainen esitteli jonglöörin taitojaan vaativalla ohjelmallaan. Juhlan jälkeen kokoonnuttiin jälleen Metsäveikkojen kololle, jossa nautittiin kahvit. Väkeä oli paikalla salin täydeltä. - MRi

6 6 Metsäveikkosanomat 2/2006 Kunnioita Jästin muistoa muistorahaston välityksellä Lippukunnan kunniajäsen, pitkäaikainen lippukunnanjohtaja ja jäsen Martti Jääskeläinen, Jästi, poistui keskuudestamme. Tämän johdosta muodostettiin (Vaasan Metsäveikkojen Tuki ry) hänen nimeään kantava rahasto, MARTTI JÄÄSKELÄISEN MUISTORAHASTO. Rahastoa voivat edelleen sopivaksi katsomallaan summalla kartuttaa vielä kaikki, jotka haluavat kunnioittaa Jästin elämäntyötä ja varsinkin sitä, mitä hän 70 vuoden ajan teki partioliikkeen ja Vaasan Metsäveikkojen hyväksi. Muistorahastoa kartuttamalla voimme omalta osaltamme Jästin hengen mukaisesti olla kannustamassa tämän ja huomisen päivän nuoria arvostamamme nuorisotoiminnan, partiotoiminnan, parissa. Tilille on tässä vaiheessa tullut jo sievoinen summa, mutta tiliä voi kartuttaa ainakin tämän vuoden loppuun saakka. Tuki aikanaan päättää, miten rahaston tuotto käytetään poikien hyväksi. Pane sana kiertämään, sillä valitettavasti MET- SÄVEIKKO-Sanomat ei leviä kuin murto-osalle aikoinaan mukana olleista pojista, tämän päivän miehistä. TILINUMERO on Nordea Markku Rintanen Metsäveikko Sanomat 2/2006 Partiopoikalippukunta Vaasan Metsäveikot ry:n jäsenlehti. Ilmestyy neljä (4) kertaa vuodessa. Painos 650 kappaletta. Jakelu lpk:n jäsenet, tukijat, ystävät ym. Päätoimittaja Markku Rintanen. Sähköposti: markku.rintanen@ qnet.fi. Puh. koti (puhelinvastaaja), GSM Avustajina lpk:n jäsenet. Ilmoitukset: hinnat ja koot sopimuksen mukaan. Julkaisija ja osoiterekisteri: Vaasan Metsäveikot ry, Kauppapuistikko 36 B, Vaasa/Rintanen Seuraava METSÄVEIKKO-Sanomat 3/2006 ilmestyy lokakuussa Verkkosanomien osoite on:

7 Metsäveikkosanomat 2/ TUKI VUOSIKOKOUSTI Vaasan Metsäveikkojen Tuki piti kokouksen rakentavassa hengessä Metsäveikkojen kololla maanantaina Kokouksiin on viime vuosina osallistunut mukavasti porukkaa - niin tänäkin vuonna: kokonaista 16 veljeä oli paikalla tekemässä hyviä päätöksiä. Tuen varapuheenjohtaja Jukka Viita-aho avasi kokouksen ja kokouksen aluksi vietettiin hiljainen hetki Martti Jästi Jääskeläisen muistolle. Varsinaisen kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Risto Saari, jonka nuijankoputukset tahdittivatkin tasaisen tappavaan tahtiin kokouksen muita päätöksiä: Vuosikertomus, tilinpäätös, tilintarkastajien lausunto ja muut asiat hyväksyttiin, hallitukseen valittiin erovuoroisten jäsenten tilalle uudelleen Markku Rintanen ja uusinä jäseninä Sami Kulla sekä Mika Oksala. Hallituksessa jatkavat Markku Suoranta, Jukka Viita-aho sekä Taavi Itävuori. Varsinaisiksi tilintarkastajiksi valittiin Pentti Lemberg ja Auvo Hatanmaa. Jäsenmaksuksi päätettiin jo perinteeksi muodostunut 15 euroa. Kokouksessa keskusteltiin myös Tuen varojen ja rahastojen hoidosta ja todettiin, että ne ovat hyvässä hoidossa. Hallituksen jäsen Taavi Itävuori ansaitsee tästä erityiskiitoksen: hän on ottanut taloudenpidon hyvään hoitoon. - Kokouksen sihteeri MSu Rintanen jatkaa Tuen johdossa Markku Rintanen valittiin uudelleen Vaasan Metsäveikkojen Tuki ry:n puheenjohtajaksi vuodelle Johtokunnan muiksi jäseniksi valittiin Rintasen lisäksi kahdeksi vuodeksi Sami Kulla ja Mika Oksala. Johtokuntaan kuuluvat myös Jukka Viita-aho (varapuheenjohtaja), Markku Suoranta (sihteeri) ja Taavi Itävuori (taloudenhoitaja). Vaasan Metsäveikot ry:n lippukunnanjohtaja Jaakko Perttu on johtokunnan itseoikeutettu jäsen. Markku Suoranta johtaa Metsäveikkojen partiomieskiltaa ja Jukka Viita-aho toimii myös Köskön retkeilymajan isäntänä. Tuella oli 280 jäsenmaksun maksanutta jäsentä eri puolilla Suomea vuonna Vaasan Metsäveikkojen Tuki ry omistaa Koskön/Inkelinmaan retkeilyalueen lisäksi myös toimitiloja Kauppapuistikko 16 sijaitsevasta talosta. Tilat ovat suurimmalta osin Vaasan Metsäveikkojen poikien käytössä. Osa tiloista on vuokrattu yrityksille. Tuki tukee partiotoimintaa vuosittain eurolla. - MRi

8 8 Metsäveikkosanomat 2/2006 Metsäveikkojen tukija Nandor Mikola on poissa Taiteilija Nandor Mikola kuoli Vaasassa. Hän oli syntynyt Budapestissä. Kuollessaan hän oli 94 vuoden ikäinen. Me metsäveikot muistamme Nandorin aktiivisena lippukunnan toiminnan pitkäaikaisena tukijana. Hän oli myös mukana 1950-luvun alussa Itävaltaan tehdyllä matkalla. Martti Jääskeläinen ja Nandor olivat paljon tekemisissä keskenään. Itse muistan hänet 1950-luvun puolesta välistä lähtien. Näin hänet silloin vanhalla Ylläsmajalla. Lähemmin pääsin tutustumaan Nandoriin vasta lippukunnanjohtajakautenani 1980-luvulla, jolloin olin usein pyytämässä häneltä sopivaa taulua varojen hankkimista varten. Aina hän suhtautui myönteisesti pyyntöihin. Nandorin taulut olivat mieluinen arpajaisvoitto. Mm. Kanderstegin matkaa 1986 rahoitettiin arpajaisilla. Nandorin taulu oli silloinkin pääpalkintona. Kun vein taulun sen voittaneelle naiselle, muistan, kuinka hän kysyi: Mahtaako tämä olla minkään arvoinen? Kaikki eivät tunteneet Nandorin taidetta. Monet metsäveikot (Reijo Salmi, Matti Lennes, Auvo Hatanmaa, Pentti Puska ym.) muistavat Nandorin vuosikymmenten takaa, sillä hän antoi tuolloin monenlaista apua varsinkin Ylläsmajan markkinoimisessa. Toivottavasti seuraavassa lehdessä saamme enemmän lukea Nandorin tästä toiminnasta. Nandor osallistui aktiivisesti lippukunnan järjestämiin tilaisuuksiin, ja muiden mukana hän oli aina kunniakäynnillä sankarihaudoilla. Viime kerralla hän ei kuitenkaan ollut enää paikalla. Viimeksi näin Nandorin kevättalvella 2006 ollessani Kaarinan kanssa Vaasan kaupunginkirkossa. Nandor istui Annen kanssa edessämme. Kaikesta näki, että voimat olivat silloin jo selvästi ehtymässä. Arvostettu taiteilija Nandor oli taiteilija, joka oli runsaasti tekemisissä myös Tapani Tammenpään kanssa. Tapani luonnehti Pohjalaisessa olleessa muistokirjoituksessa häntä mm. seuraavin sanoin: Suruviesti tavoitti meidät eilen puolenpäivän jälkeen. Vaikka me kaikki hänen ystävänsä tiesimme hänen sairaudestaan, yllätti tieto hänen poismenostaan. Olemme menettäneet hyvän ystävän, hienon ihmisen ja taiteilijan. Hän piti itseään aina pohjalaisena. Vaasa oli hänen rakas kotikaupunkinsa, jonne hän aina halusi palata. Hän rakasti maalaamista. Viimeiset kuvat

9 Metsäveikkosanomat 2/ Nandor Mikola (oik.), Aatto Wuorenlinna, Martti Jääskeläinen ja Edvin Hevonkoski Edvininpolun korsussa Vaasan Asevelikylässä vuonna syntyivät vappuviikolla. Sairaanakin hän halusi maalata. Hän maalasi kesän kukkasia ohuin, elävin siveltimenvedoin. Nyt hänen työpäivänsä on päättynyt. Tunne oli aina läsnä hänen maalauksissaan. Hän valitsi varsin aikaisessa uransa vaiheessa akvarellin ilmaisukseen. Se sopikin varsin hyvin hänen unkarilaiselle temperamentilleen. Hän oli meille taiteilijatovereille ehtymätön tiedon lähde. Hän muisti asioita vuosikymmenten takaisista taiteilijoista, joiden kanssa hän teki töitä. Nandor Mikola sai elää pitkän ja onnellisen elämän. Hän sai olla mukana miltei loppuun saakka. Hän painotti usein fyysisen kunnon hoitamisen tärkeyttä. Varsin pitkään hän jaksoikin kiertää Vaskiluodon lenkkiään. Nandorin siunaustilaisuus pidettiin Vaasan kaupunginkirkossa. Lippukunnanjohtaja Jaakko Perttu ja lpk:n kunniajäsen Reijo Salmi laskivat kirkossa lippukunnan ja Tuen kukkalaitteen. Reijo Salmi osallistui myös kirkon kryptassa järjestettyyn muistotilaisuuteen. Taidetta näytillä Nandor Mikolan taidetta on mahdollisuus ihailla Wasaborgin talossa (Kahvi-Komppanian talossa) Raastuvankadun varrella Mikolan akvarellisalissa, joka avattiin keväällä Tätä ennen Mikolan taidetta oli esillä Mikola-museossa Vaasan sisäsatamassa. Museo suljettiin kuitenkin vuonna Markku Rintanen

10 10 Metsäveikkosanomat 2/2006 Kalevi Larimon pitämä puhe sankarihaudalla 1972 Kalevi Larimo lähestyi minua kesäkuun lopussa kirjeellä, jossa hän toteaa mm. seuraavasti: Eräässä Metsäveikossa (Metsäveikko-Sanomat -lehdessä) oli luettelo Vaasan sankarihaudalla itsenäisyyspäivänä tervehdyksen esittäneistä metsäveikoista. Pettymyksekseni en nähnyt nimeäni tuossa joukossa. Onneksi papereitteni joukossa oli kopio silloin käyttämästäni puheenvuorosta. Silloin satoi vettä koko tilaisuuden ajan, joten se on jotenkin aiheuttanut alkuperäisen katoamisen. Jos on mahdollista, haluaisin nimeni liitettävän tuohon kunniatehtävään valittujen joukkoon. Tässä Kalevin sankarihaudalla pitämä puhe: Partioveljet! SIELLÄ JOSSAKIN Nuo kaksi sanaa ovat nykyajan nuorelle vain sanoja sanojen joukossa, mutta niille miehille ja nuorukaisille, jotka näiden ristien alla lepäävät, nuo sanat muodostivat käsitteen. Yrjö Jylhä on runossaan kuvaillut rintamalla olevan sotilaan ajatuksia näin: He sanovat: siellä jossakin -, kun puhuvat he meistä ja rukoilevat puolestamme illoin, ett yhä täällä jaksaisimme taistella ja seistä - mutt kukaties jo vainait oomme silloin. Me sanomme: siellä jossakin -, kun muistelle heitä, niin kaukaista on kaikki kotopuolla. Ei meillä entiselämää, ei meillä paluutietä - vain heidän vuokseen taistella ja kuolla. Meidän vuoksemme nämä paasien alla lepäävät taistelivat ja antoivat henkensä, jotta me tänäkin itsenäisyyspäivänä saisimme katsella siniristilippumme puhtaan kauniita värejä ja voisimme voimakkaasti tuntea sen symbolisoiman sanoman: me olemme vapaita ja itsenäisiä, me olemme suomalaisia. Tänä hetkenä meille kaikille, mutta erityisesti nuorille, tarjotaan monenlaisia uusia ajatuksia ja uusia aatteita. On luonnollista, että kehittyvässä, eteenpäin menevässä yhteiskunnassa näin tapahtuu. Kaikki me haluamme olla tässä kehityksessä mukana. Kehityksen tulee kulkea eteenpäin silläkin tavalla, että sodan ajan synnyttämä katkeruus, viha ja suru saavat unohtua ja väistyä yhteisten, rakentavien ajatusten tieltä. Samalla me keski-ikään ehtineet kuitenkin toivomme, että sanat SIELLÄ JOSSAKIN saisivat nuoremmekin kiitollisuudella muistamaan niitä, jotka maksoivat kalliin hinnan siitä, että me tänäkin päivänä saamme elää omien perinteittemme mukaan siinä maassa, jonka

11 Metsäveikkosanomat 2/ isämme ovat meille vapaaksi ja suomalaiseksi rakentaneet. Selityksen makua Olen vuodesta 1982 lähtien toimittanut MV- Sanomat -lehteä ja siitä vuodesta lähtien on aina ollut itsenäisyyspäivänä sankarihaudalla pidetty puhe seuraavan vuoden ensimmäisessä numerossa. Tähän mennessä 24 puhetta. Puheita sankarihaudalla on pidetty siitä lähtien, kun metsäveikot ovat siellä ensimmäisen kerran käyneet. Minulla on hallussa joitakin vanhempia MV-Sanomat lehtiä ja niistä kyllä löytyy sankarihaudalla pidettyjä puheita tai ainakin maininta siitä, kuka siellä on puhunut. Lippukunnan 60-vuotishistoriikissa on puheiden pitäjät vuodesta 1976 lähtien: Pekka Salmi 1976, Jyrki Narvo 1977, Pekka Alahuhta 1978, Markku Rintanen 1979, Jaakko Perttu 1980, Juha Kontiainen 1981, Reijo Salmi Mielellä otan vastaan myös muilta sankarihaudalla pidettyjä puheita, jos joku on niitä itselleen taltioinut. Voi olla, että JN:n pöytäkirjoissa tai vanhoissa MV-Sanomissa on mainittu puheiden pitäjät. Nämä taas löytynevät Vaasan maakunta-arkistosta. Ehkäpä jollakin on joskus aikaa selvittää tätäkin asiaa. Kuva Kalevi Larimo kertoo, että kuva on otettu tukikohta Leijonasta, jota yksikkömme JR 25:n (piikin) eräs joukkue piti hallussaan talven Korsumme oli kuvan katsojan takana n. 40 metrin päässä, kokonaan maahan kaivettuna. - Markku Rintanen Valoraketit halkovat ilmaa Seesjärven Suurlahdessa Itä-Karjalassa eräänä yönä. Taustalla häämöttää vastusajan miehittämä Paljaskukkula, jossa majailivat tarkka-ampujat. Linjojen välillä oli tällä kohtaa vain 80 metriä.

12 12 Metsäveikkosanomat 2/2006 Timo Niemi ajatuksissaan. Toimintakauden päättäjäiset Koskössä.

13 Metsäveikkosanomat 2/ Partiopoikaosaston toimintakausi päättyi Reipas toimintakausi partiopoikaosastossa alkaa olla takanapäin. Vartioiden runsasta ohjelmaa on perinteiseen tapaan täydennetty osaston yhteisillä tapahtumilla. Mukaan mahtuivat taas tutut tapahtumat kuten joukkueretki, puurojuhla, talvileiri, kevätvaellus, riihitykset, lukuisat kilpailut ja monet muut. Ilahduttavan moni poika osallistui myös meripartio-osaston miehistökurssille. Valitettavasti pientä taantumista toiminnan määrässä on kuitenkin kuluneella kaudella ollut havaittavissa. Retkimäärät ovat laskeneet ja osaston yhteisissä tapahtumissa on ollut väkeä aiempaa vähemmän. Tällä alueella riittää parannettavaa, mutta toisaalta riihityksien perusteella toiminnan laatu on edelleen hyvää. Myös toimintakilpailussa saavutettiin jälleen erittäin korkeita pistemääriä sekä vartiokohtaisessa että henkilökohtaisessa kilpailussa. Suorituskirja Metsäveikkojen uusi suorituskirja on ollut koekäytössä kuluneet kaksi vuotta. Kirjaa on viilailtu paremmaksi ja muutoksia on myös todella tehty. Pohdinta-aika on ollut selvästi tarpeen, mutta nyt koekäyttö on lopussa, ja lopulliset suorituskirjat ovat tulleet painosta. Riihityksissä olleille pojille ojennettiin uudet suorituskirjat. Suorituskirjan tueksi tehty VJ-opas on myös jaettu vartionjohtajille. Opas sisältää metsäveikkomaisia vinkkejä uuden suorituskirjan suorituksiin ja sitä on tarkoitus täydentää jatkossa. Osaston johto kiittää kaikkia, jotka ovat tavalla tai toisella osallistuneet suorituskirjan ja VJ-oppaan tekemiseen. Mielekäs suorituskirja on vartiotoiminnassa erittäin tärkeä. Taitomerkit Kuluneella kaudella on elvytetty myös taitomerkkiperinnettä. Rohkaisevia tuloksia saatiin, sillä miltei jokainen vartio sai merkkinsä valmiiksi. Tulevaisuus näyttää saavatko taitomerkit metsäveikoissa uutta ilmaa siipiensä alle vai jäävätkö merkit vain hetken kokeiluksi. Käytössä oleva SP:n merkkijärjestelmä ainakin tarjoaa hyvät puitteet ja laadukasta lisäohjelmaa metsäveikkovartioille. Johto vaihtuu Kulunut toimintakausi taisi olla kummallekin osastonjohtajalle viimeinen aktiivisen viikoittaisen toiminnan kausi ainakin vähään aikaan. Lähdemme monen muun metsäveikon kanssa hieman suuremmalle leirille Kajaaniin ja tämä tarkoittaa sitä, että ensi syksynä osastoa vetävät uudet johtajat. Johtajien nimet eivät vielä ole varmoja, mutta varmaa on se, että luvassa on uusia ideoita toimintaan. Syksy näyttää mitä tapahtuu. Kiitos kaikille hienosta toimintakaudesta hyvän harrastuksen parissa. Aurinkoista leiri-, kurssija purjehduskesää! - Mikko Nurmi, partiopoikaosaston johtaja

14 14 Metsäveikkosanomat 2/2006 Toimenpojista Metsäveikoiksi Jorma Mäkinen on vuonna 1947 kirjoittanut Metsäveikkojen 30-vuotishistoriikin. Partiotoiminta Vaasan seudulla alkoi jo 1910-luvun alussa, mutta lippukunta perustettiin Toimenpoikien nimisenä. Ennen Metsäveikot-nimen käyttöönottoa lippukunta on ollut nimeltään myös Vaasan Partiopojat. Vaasan Toimenpojat Jomppa Mäkisen mukaan jo kesällä 1910 esiintyi ensimmäinen partiotoimintakausi sekä Vaasan suomalaisten että ruotsalaisten poikien keskuudessa. Varsinaisesti kiinteämpi toiminta alkoi kuitenkin vasta kevättalvella 1911, jolloin muodostui Vaasan Toimenpoikien järjestö. Toimenpojat muodostui etupäässä Lyseon pojista ja heitä oli alusta lähtien mukana noin 80 poikaa. Myöhemmin joukko kasvoi yli 100:n. Syksyllä 1911 toiminta oli saanut jo hyvän alun, kun yht äkkiä tuli kenraalikuvernööri Seyniltä määräys partiojärjestöjen hajottamisesta ja toiminnan lakkauttamisesta. Tästä huolimatta erilliset ryhmät jatkoivat toimintaansa aina maaliskuun vallankumoukseen 1917 saakka myös täällä Vaasassa. Kun olot Suomessa muuttuivat vallankumouksen seurauksena, voimistuivat huhut Toimenpoikien toiminnan uudelleen alkamisesta. Torstaina kokoonnuttiin Suomalaisen Lyseon suojiin virallisesti päättämään toiminnan aloittamisesta. Lippukunnan puheenjohtajan tehtävät luovutettiin opettaja Eino Sallin käsiin. Hän oli vanhoja partiolaisia, joka alusta lähtien tajusi partiotyön suuren merkityksen poikien vapaa-aikojen puuhailussa. Vaasan Partiopojat Syksyllä 1919 vuosikokouksessa lippukunnan uudeksi nimeksi päätettiin pienellä ääntenenemmistöllä Vaasan Partiopojat. Jotkut pitivät uutta nimeä liian jokapäiväisenä ja kaavamaisena. Uutta nimeä puolusteltiin sillä, että se toi paremmin esille partiolaisuuden leiman. Eino Salli jatkoi edelleen lippukunnan puheenjohtajana. Paavo Alkio oli varapuheenjohtaja, Lauri Seppälä kirjuri, Erkki Lappi-Seppälä rahastonhoitaja ja muina jäseninä Ernst Ingman, Toivo Seppälä ja Sulo Nikko. Lippukunnassa alkoi esiintyä myös mielenkiintoa muiden paikkakuntien partiotoimintaan ja tältä pohjalta syntyi ajatus Etelä-Pohjanmaan Partiopiirin perustamisesta, joka tapahtuikin kesällä Eino Sallista tuli piirin ensimmäinen johtaja. Lippukunnan toiminta oli varsin aktiivista 1920-luvun alussa ja se haki muotojaan. Monesta asiasta voidaan todeta, että se tapahtui ensimmäisen kerran lippukunnan historiassa. Näin mm. vuonna 1925, jolloin Rento Kivinen sai ensimmäisenä lippukunnan jäsenenä Mannerheim-soljen. Keväällä 1926 toimintaa kohtasi ankara isku, kun lippukunnan monivuotinen puheenjohtaja ja toiminnan uskollinen vaalija opettaja Eino Salli kuoli Seuraava merkittävä muutosten kausi alkoi, kun insinööri Bruno Ollila lupautui lippukunnan johtajaksi keväällä Hän oli osallistunut aiemmin aktiivisesti partiotoimintaan Käkisalmessa, josta hään muutti Vaasaan vuoden 1928 alussa. Metsäveikot Alullepannut uudistukset johtivat lopulta myös lippukunnan nimen muuttamiseen. Vuonna 1932 käyttöön otettiin nimi METSÄVEIKOT. Samalla otettiin käyttöön uusi kaulahuivi, olkanauha, paikkakuntalappu ja jäsenmerkki. Järjestöjohtajaksi valittiin Ilmari Paasiala ja apulaisjohtajiksi Sulo Isolammi, Keijo Pikkumäki ja Bruno Ollila. Ensimmäiseen todelliseen vj-neuvostoon kuuluivat Erkki Lindholm, Olli Virkkala, Matti Savolainen, Sakari Tuominen, Toivo Vuorinen, Erkki Heiskanen, Sven Österberg, Martti Jääskeläinen, Toivo Halonen.

15 Metsäveikkosanomat 2/ Lippukunnan jäsenmäärä osoitti yhä kasvavaa suuntaa vastatoimenpiteistä huolimatta ehtien nousta Toimintakisan voittajat Metsäveikkojen toimintakilpailun lopulliset tulokset vuodelta ovat seuraavanlaiset: Vartiot: 1. Kettu Susi Ilves Saukko Hiiden-Hirvi Ahma Kärppä Palkinnoksi Kettu-vartiolle luvattiin lippukunnan järjestämä vaellus. Susi-vartio sai räiskälepannun ja jokainen vartiolainen sai oman juomakuksan. Ilvekselle annettiin vartiolta Henkilökohtaiset: 1. Markus Kiviluoma Juho Ylinen Juho Ala-Myllymäki Juha Surakka Sameli Jalkanen toimintavuoden 1935 aikana 170 poikaan. Hiljalleen lippukunta oli kasvanut Suomen suurimmaksi lippukunnaksi, Jomppa Mäkinen kertoo. 6. Joonas Ylinen Juuso Kaivolahti Jussi Kerttula Miika Vähänen Markus Nylund puuttunut trangia. Henkilökohtaiset palkinnot olivat perinteiseen tapaan monipuolisen vaihtelevia. Palkintoina oli tällä kertaa mm. otsalamppuja, kompassi, makuupussi ja muita retkitarvikkeita. - Timo Niemi Toimintakisassa menestyneitä poikia.

16 16 Metsäveikkosanomat 2/2006 Jukka Kajan Yhden vaihtarin tarina Vaihto-oppilasvuoden aikana on tullut opituksi ja koetuksi jos jonkimoista. Maailmaa olen nähnyt kerrakseen, kielen olen oppinut mainiosti seka opin, miten suhtautua ihmisiin, jotka eivät ymmärrä laittaa ketsuppia pastansa päälle, mutta silti laittavat kastiketta ranskalaistensa päälle. Vuoteni alkoi elokuun puolessa välissä, jolloin lentokoneeni laskeutui sumuiseen Saskatooniin Kanadan preerioille. Pitkien lentojen aikana tietysti tuli mietityksi moneen kertaan, mihin ihmeeseen sitä tulikaan nokkansa ängetyksi, mutta moinen tunne katosi, kunhan tapasin erittäin mukavat kanukit, jotka tarjosivat heti ensimmäisenä iltana mainion sisäfilepihviillallisen. Jep, kyllähän täällä kelpaa olla. Ensimmäiset viikot menivät uusiin tapoihin ja kieleen totuttautuessa, mutta jo hyvinkin nopeasti tunsin oloni kotoisaksi. Koulussa 1450 oppilasta Alkuinnostuksen jälkeen elo muuttui jossain määrin normaaliksi koulun alettua. Koulu on hieman suurempi kuin lyska: noin 1450 oppilasta. Koulu on tarjonnut normaalin koulutyön lisäksi muitakin aktiviteetteja ja kokemuksia. Loppusyksystä pelailin jalkapalloa koulun väreissä ja keväällä otin osaa koulun rugbyjoukkueeseen. Arkea ovat piristäneet kaikennäköiset tilaisuudet ja reissut, joihin otin osaa. Vuoden aikana on kyllä tullut matkustetuksi enemmän, mitä minään muuna vuonna aikaisemmin, jos tarkastelee autossa vietettyjä kilometrejä. Kanadassa välimatkat ovat vähän eri tasoa kuin Suomessa. Kanadassa on kaupunkeja yhtä tiheästi kuin Euroopassa maita. Kanadalaiset muutenkin ovat hulluja ajamaan. Viikon reissut Kaliforniaan (välimatka 2200 km) tehdään iloisesti autolla, eikä kukaan oikeastaan kohautakaan olkapäitään. Omia matkakohteita ovat olleet Kalliovuoret, Calgary, Edmontonissa ollut NHL-peli, Meksiko (tässä turvauduttiin toki lentokoneeseen) sekä kaikennäköisiä pienempiä kyliä, joissa on ollut vaihto-oppilastapaamisia. Yhtä riemukulkua Koko vuosi on ollut kyllä lähes yhtä riemukulkua. Kaikki isäntäperheet ovat olleet mainioita, rotarit ovat tehneet oloni erittäin kotoisaksi ja mukavaksi. Monet sanovat, että rotareiden vaihto-oppilaana saa olla vuoden prinssina/ prinsessana, eika moista lausahdusta kyllä käy kieltäminen. Muun muassa Edmontonissa vietetyn viikonlopun kustannukset hotelleineen ja NHL-piljetteineen oli kaikki hoidettu. Niinpä, mikäs täällä on ollessa.

17 Metsäveikkosanomat 2/ Ristiriitaiset ajatukset Nyt kun on kuukauden verran aikaa täällä ison meren tällä puolella jäljellä, ovat ajatukset hyvinkin ristiriitaiset. Koti-ikävää ei suuremmin ole ollut vuoden aikana, joten kotiin ei ihan hirveä hinku ole. Kaikkien täällä tapaamien sydämellisten ihmisten taakse jättäminen tuntuu todella hankalalta. Vaikka olen nauttinut täällä olosta erittäin paljon, olen silti tullut siihen lopputulokseen, että kyllä Suomi vaan on ainoa oikea paikka viettää loppuelämää. Suomea ja suomalaisuutta on oppinut arvostamaan eri lailla. Kouluruoka on loppupeleissä aivan julmetun hieno asia, jonka arvostus on hävettävän alhainen Suomessa. Monet muutkin asiat, jotka Suomessa hoidetaan verorahoilla, puuttuvat täältä. Esimerkiksi ilmaiset yliopistot säästävät melkoisen sähellyksen lukion lopusta, kun ei tarvitse keskittyä töissä käyntiin ja kouluun samaan aikaan. Kielen olen oppinut kiitettävästi. Toisin sanoen suomen puhuminen tuottaa enemmän hankaluuksia kuin englanniksi kommunikointi. Muutaman kömpelön viikon jälkeen englannin puhuminen oli jo kohtuu sujuvaa ja mäkkärin jonosta selviää näinä päivinä ihan joutuisasti. Toki Hamlet, tuo paikallinen Seitsemän Veljestä, toi mukanaan rutkasti turhautuneita hetkiä. Koska vuoteni on ollut todella hyvä ja onnistunut, rohkenen suositella moista kokemusta kaikille nuorille metsäveikoille. Vaihto-oppilasvuosi tarjoaa niin monia asioita, joihin muuten ei olisi mahdollisuutta. Vaihto-oppilaana olo opettaa itsenäiseksi. Oikeastaan koko vuosi on elämänkoulu pienoiskoossa. Se on koulutus, mitä yksikään yliopisto ei pysty tarjoamaan. Jukka Kajan. Taustalla kalliovuoret.

18 18 Metsäveikkosanomat 2/2006 Jussi Björninen tenttaa merkkejä Artturi Lassilalta. II ja III luokan riihitykseen osallistuneita poikia.

19 Metsäveikkosanomat 2/ Riihitykset 2006 Metsäveikkojen riihitykset pidettiin Koskössä Riihityksiin osallistui yhteensä 21 poikaa, eli yksi metsäveikko enemmän kuin viime vuonna. Ensimmäisen luokan riihittäjiä oli yksitoista, mikä on poikkeuksellisen paljon muihin luokkiin nähden ja toista luokkaa suoritti ainoastaan kolme poikaa. Kolmannen luokan riihittäjiä oli seitsemän. Toimintakausi päätettiin kerralla: riihitysten jälkeen pojat vapautuivat Topi Loukkeen työvoimaksi majan kevättalkoisiin ja puuhakas helatorstai loppui toimintakauden päättäjäisiin. Riihityksissä hyvin suoriutuneille pojille jaettiin myös ihasteltavaa ja uusia haasteita metsäveikkojen uuden suorituskirjan muodossa. Seuraavat suoritukset saadaankin kerätä jo uusien kansien väliin. RIIHITYKSET: I luokka Ensimmäisen luokan työrupeama alkoi keskiviikkoiltana Koskön alueelle saapumisen jälkeen kahtiajakautumisella. Sillä välin kun ensimmäinen ryhmä pystytti ja purki joukkueteltan, aloitti toinen ryhmä rakentelun kolmijalkojen muodossa. Osien vaihdon jälkeen oli vuorossa kasvillisuuden tunnistamistehtävä ja lipunnoston ja -laskun harjoittelua. Lipunnostoa oli taidettu retkillä harjoitellakin, mutta lipun laskeminen oli monelle vaikea paikka. Tässäpä retkiohjelmaidea vartionjohtajille. Keskiviikkoisessa illassa ehdittiin vielä pyöritellä ja paistaa lihapullia pastan seuraksi sekä juoksennella metsässä rastien perässä auringonlaskun jälkeen. Helatorstaina ensimmäisen luokan suorittajat saivat paneutua haastaviin suorituksiin kuten keinun rakentamiseen ja nuotion tekoon. Kaikki pojat läpäisivät luokan. Luokkansa parhaana suoriutui Tuure Vairio keräten 76 % pisteistä. Ensimmäisen luokan merkkikuntaan liittyi siis tänä vuonna hyvin partiotaidot hallitsevia poikia, jotka harjoittelun kanssa voivat edetä huippuhyviksi. Mainittakoon, että suunnistustaito oli tämän vuoden riihittäjillä erittäin hyvin hallussa. II ja III luokka Toinen ja kolmas luokka saapuivat kololle helatorstain aamuna klo 7:45, mistä nimenhuudon ja suorituskirjojen tarkastuksen jälkeen siirryttiin Koskön majamaastoon. Lipunnoston jälkeen luokat jaettiin lähtörasteille ja suorittaminen saattoi alkaa. Toisen ja kolmannen luokan riihittäjät koettelivat partiotaitojaan monenlaisilla rasteilla. Ensiapurastilla kolmas luokka hoiti palovammaa ja toinen luokka tutki puusta pudonnutta. Toisen luokan rakentelu rasti sisälsi köytöksiä, solmuja ja rihmausta, kun taas kolmas luokka keskittyi solmuihin. Myös suunnistustaitoa, luonnontuntemusta ja partiotietoutta testattiin. Toisen luokan paras suorittaja oli Artturi Lassila (79 % pisteistä), kun taas kolmannessa luokassa loisti samoilla 79 %:n lukemilla Anssi Rintamäki. Tuloksista Paperirasti kertoi osittain huolestuttavia asioita poikien tiedoista. Vain yksi riihittäjä osasi

20 20 Metsäveikkosanomat 2/2006 listata kahdeksan partioihannetta. Tasan yhtä moni tiesi, mikä kuva metsäveikkojen lipussa on. Lippukunnan rakenteeseen saatiin myös monia hyvinkin mielenkiintoisia tai pelkistettyjä ratkaisuja. Valitettavasti useimmat niistä olisivat johtaneet melko eriskummallisesti toimiviin lippukuntiin. Tulosten keskiarvo oli tänä vuonna 61 %, mikä on muutamia prosenttiyksikköjä viimevuotista matalampi. Alin keskiarvo oli tänä vuonna kolmannessa luokassa, vain hieman yli puolet pisteistä. Perustaidot pitäisi siis saada kuntoon, onneksi ne ovat varmasti vartionjohtajilla hallussa, jolloin ne pitäisi vain saada siirrettyä vartiolaisille. Suorituskirja Riihittäjät toivat mukanaan täytetyn suorituskirjan ja saivat etsiä merkkikunnan vanhimman allekirjoitusta tällä kertaa uudesta tyhjästä suorituskirjasta. Tyhjästä vain allekirjoitusten kohdalta, sillä muutaman vuoden mittainen Mikko Sillanderin vetämä suorituskirjaprojekti kiteytyy tähän; metsäveikkojen uusi suorituskirjan täytteenä on käytetty niin retkille ja kokouksiin soveltuvia suorituksia kuin hyödyllisiä lisätietojakin höystettynä upealla kuvituksella. Lippukunnan parhaiden voimien ideoima suorituskirja tukee niin vartioiden toimintaa kuin metsäveikkojen perinteitä ja tavoitteitakin. -VVa Luokkien parhaat: Anssi Rintamäki, Artturi Lassila ja Tuure Vairio. Takana Petteri Seppelin, Juha Surakka, Markus Kiviluoma, Ville Valtavirta ja Jussi Björninen (oik.).