Raamatunkäännös: KR 1933/38 JÄSENNYS: RIPPIPUHE SAARNA 1. IHMINEN SIKIÄÄ JA SYNTYY SYNTISENÄ 2. AVUTON LAPSI USKON ESIKUVANA

Transkriptio

1 LAPSEN USKO (:1-10) Mikkelinpäivän rippipuhe ja saarna Past. Juha Muukkonen Thurevikinkatu 8 D Tornio puh s-posti: juha.muukkonen@gen.fi kotisivu: Raamatunkäännös: KR 1933/38 JÄSENNYS: RIPPIPUHE SAARNA 1. IHMINEN SIKIÄÄ JA SYNTYY SYNTISENÄ 2. AVUTON LAPSI USKON ESIKUVANA 3. KRISTINUSKO ON HULLUTUSTA 4. JUMALAN LAPSEKSI SYNNYTÄÄN 5. USKO ON JUMALAN ANTAMA LAHJA 6. LAPSI ELÄÄ TOISTEN VARASSA 7. KASTE JUMALAN VALINTA JA TEKO, EI IHMISEN 8. ILMAN USKOA JEESUKSEEN EI KUKAAN PELASTU 9. SAKRAMENTIT TUOVAT SAMAN EVANKELIUMIN KUIN SANAN SAARNA 10. KASTETUN USKOSTA LUOPUMINEN JA UUDELLEEN USKOMINEN LIITE: KAKSI KASTEESEEN LIITTYVÄÄ HARHAOPPIA RIPPIPUHE Hyvä Jeesukseen kastettu ja uskova seurakunta, veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään on mikkelinpäivä eli enkelien ja lasten sunnuntai. Paavalin Ensimmäisestä kirjeestä korinttolaisille saamme tiedon, että enkelit ovat läsnä kristillisen seurakunnan jumalanpalveluksessa. Seurakunnan jumalanpalveluksessa "... vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkkiä enkelien tähden" (1. Kor. 11:10). Ehtoollista viettäessämme laulamme samaa ylistystä 'Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot!', mitä enkelit myös taivaassa Jumalan valtaistuimen edessä laulavat (Jes. 6:3). Enkeleistä puhuvat myös monet tämän päivän virret sekä Raamatun lukukappaleet. En malta tässä yhteydessä olla mainitsematta erästä tapahtumaa muutaman vuoden takaa. Olin vierailemassa Helsingissä vaimoni mummon tädin - eli lapsieni mummon mummon siskon - luona Pakilan vanhainkodissa. Tuo jo 102-vuotias virkeä uskova vanhus kertoi 1 / 12

2 keskustellessamme, että Jeesus on lähettänyt hänen luokseen enkeleitä häntä auttamaan ja tukemaan. Lasteni isotäti potenssiin kolme kertoi usein näkevänsä enkeleitä ja heidän liikkumistaan luonaan. En voinut tuon vanhan tädin kertomusta hetkeäkään epäillä, niin kirkas, seesteinen, rauhallinen ja Jeesuksen läsnäolosta kertova koko hänen olemuksensa oli. Hän kysyi vielä minulta - papin puvussa hänen luokseen vierailulle tulleelta sukulaismieheltä - voivatko hänen kokemuksensa ja havaintonsa olla tosia. Onko se todella Jeesus, jonka hän uskoi enkelit vierelleen lähettäneen? Hetkeäkään epäröimättä vastasin: Niin kuin elämänsä alussa olevat lapset saattavat nähdä Jumalan enkeleitä, niin Herra voi yhtälailla näyttää enkeleitään myös elämän illassa oleville. Ja toki Herra voi antaa enkelien näkyä myös kaikille muillekin, jotka ovat valmiita vastaanottamaan tällaisenkin todistuksen meille muuten näkymättömästä maailmasta ja Jumalan hyvyydestä sekä huolenpidosta. Enkeli-nimi, eli alunperin kreikaksi 'anggelos', tarkoittaa sanansaattajaa tai viestinviejää. Samasta juuresta johtuu myös sana 'evankeliumi' eli hyvä sanoma, kreikaksi euanggelion. Jumalan viestinviejiä saatetaan Raamatussa laajemminkin kutsua enkeleiksi, ei siis ainoastaan vain näkymättömän taivaan todellisuuden henkiolentoja. Tässä sanansaattaja-merkityksessä kutsutaan esimerkiksi Johanneksen ilmestyskirjan alussa seurakunnan johtajia eli pastoreita enkeleiksi. (Ilm. 2:1, 8, 12 jne.) Enkeli-nimitys viittaa salatulla tavalla monessa kohtaa itseensä Jumalaan, Herraan Jeesukseen. Esimerkiksi Aabrahamille ilmestyi kolme enkeliä ihmishahmossa, joista yhtä kutsutaan Jahveksi eli Herraksi (1. Moos. 18). Jaakob paini Jabbok-joen rannalla enkelin kanssa (Hoos. 12:5), josta Jaakob todisti: 'Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin.' (1. Moos. 32:31). Tai Danielin kolmen ystävän kanssa tulisessa pätsissä ollut enkeli, joka oli näöltään niin kuin Jumalan Poika (Dan. 3:25). Myös liiton enkeli Malakian kirjan profetiassa kertoo itsestään Jumalasta. "Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot." (Mal. 3:1) Näissä ja monissa muissa kohdin enkeli tarkoittaa itse kaikkivaltiasta Jumalaa, Herraa Jeesusta Kristusta. Eli enkelienkin kautta me päädymme lopulta siihen kaikkein tärkeimpään asiaan, Jeesukseen. Enkelit eivät voi omasta voimastaan kenenkään syntejä sovittaa tai ketään ikuiselta kadotukselta pelastaa. Siihen tehtävään on kykenevä vain ja ainoastaan Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus. Siksi keskitymme tänään enkelien sijasta Häneen, Jumalan Poikaan ja Nasaretin mieheen. "Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja Hänet ristiinnaulittuna." (1. Kor. 2:2) Näin kirjoittaa Paavali korinttolaisille ja niin haluan myös minä teille tänään sanoa. Kaikki mitä täällä jumalanpalveluksessa sanomme ja teemme, olkoon kirkastamassa meille ristiinnaulittua Herraa Jeesusta Kristusta. Emme me ole kiinnostuneet luoduista palvelukseen 2 / 12

3 lähetetyistä hengistä, enkeleistä, vaan itsestään kaikkivaltiaasta Herrastamme ja Vapahtajastamme, ristin miehestä ja kuoleman voittajasta. Yksi tärkeimmistä tavoista, miten ristiinnaulittu ja kuoleman kukistanut Jeesus saa olla meidän elämämme keskipiste, on tunnustaa Jumalan täydellisyyttä vaativan lain edessä oma syntisyytemme ja siitä johtuvat lankeemuksemme sekä pyytää armoa Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Käymme nyt kaikki yhdessä tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme synnintunnustuksen mukaan, joka alkaa sanoilla 'Oi Sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus.' SAARNA 1. IHMINEN SIKIÄÄ JA SYNTYY SYNTISENÄ Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Jeesus sanoo: "Joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa." Sitä ennen Hän on vielä sanonut: " Totisesti Minä sanon teille: el lette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan." (:3-4) Mikä tekee lapsesta uskon esikuvan? Onko lapsi maailmaan syntyessään jotenkin erityisellä tavalla yhteydessä Jumalaan? Syntyvätkö lapset maailmaan synnittöminä, niin kuin jotkut meidänkin maassamme väittävät? Tähän kysymykseen on helppo antaa varma ja vastaansanomaton vastaus: Lapset eivät synny maailmaan synnittöminä, päinvastoin. Oman fyysisen syntymänsä perusteella lapsi kuuluu langenneeseen ihmiskuntaan, syntiinlankeemuksessa hengellisesti kuolleiden Aadamin ja Eevan perillisiin. Sitä, että ihminen syntyy maailmaan pahana ja epätäydellisenä, vailla Jumalan pyhyyttä, ei oikeastaan tarvitse kenellekään edes perustella. Riittää, kun katsoo omaan, läheistensä ja muiden tämän maailman ihmisten elämään. Täydellisyydestä ei tässä maailmassa kannata edes haaveilla - sen enempää lasten kuin aikuistenkaan kohdalla. 3 / 12

4 Ihminen on syntinen jo äidin kohdussa siitessään, niin kuin Psalmista 51 voimme lukea. Suuri mutta langennut kuningas Daavid tunnustaa: "Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt." (Ps. 51:7) Jos lapset olisivat äidin kohdussa siitessään ja tähän maailmaan syntyessään synnittömiä, niin he eivät kuolisi. Tai jos joku synnittömältä lapselta hengen riistäisi, palaisi elämä heti lapseen takaisin, niin kuin synnitön Jeesuskin palasi takaisin elämään. Vain syntiset kuolevat, synnittömät elävät ikuisesti. "... synnin palkka on kuolema." (Room. 6:23) Eikä tässä auta, vaikka vanhemmat olisivat kuinka uskovaisia ja Pyhällä Hengellä täytettyjä tahansa. Lihansa puolesta uskovatkin ovat syntisiä. Lihassa siitetty lapsi on lihan mukaisesti syntinen. Lihallisten ihmisten siittämä lapsi syntyy syntisen lihan vallassa, eikä hänessä maailmaan syntyessään ole luonnostaan Pyhää Henkeä. "Mikä lihasta on syntynyt, on liha." (Joh. 3:6) Koska lapsetkin kuolevat - monet jo äidin kohdussa - eivätkä elämään palaa, on siis sataprosenttisen varmaa ja vastaansanomatonta, että lapsi ei fyysisen syntymänsä perusteella ole pyhä ja Jumalalle kelpaava. Tämä vahvistuu myös sillä, että Raamattu sanoo Aadamin olleen Jumalan kaltainen (1. Moos. 1:26-27, 5:1), mutta langenneesta Aadamista syntynyttä poikaa sanotaan vain Aadamin kaltaiseksi (1. Moos. 5:3); ei enää Jumalan kaltaiseksi. Samoin Ps. 58:4: "Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta." Samasta asiasta puhuu myös Jes. 48:8: "... Minä tiesin, että sinä olet aivan uskoton ja luopioksi kutsuttu hamasta äidin kohdusta." Iisakin pojasta Jaakobista todetaan: "Äidin kohdussa tämä petti veljensä... " (Hoos. 12:4). Jesajan kirjassa Herra kertoo, miltä tämä Hänestä luopunut ihmiskunta näyttää: "Ei kukaan vaadi oikeuteen vanhurskaasti, eikä kukaan käräjöi rehellisesti. He turvautuvat tyhjään ja puhuvat vilppiä, kantavat kohdussaan tuhoa ja synnyttävät turmion." (Jes. 59:4) 2. AVUTON LAPSI USKON ESIKUVANA Lapsen fyysisestä syntymästä ei löydy perustetta siihen, miksi Jeesus asettaa lapsen kristityn 4 / 12

5 esikuvaksi. Joudummekin lähestymään lapsen esikuvallisuutta toisesta näkökulmasta. Lapsi on uskon esikuva sen tähden, että lapsi ei kykene itse valitsemaan ja tekemään omaa elämäänsä koskevia ratkaisuja. Hän on kokonaan toisten tahdonratkaisujen, huolen, rakkauden ja hoidon varassa. Me aikuiset sen sijaan niin helposti kuvittelemme voivamme itse valita Jumalan tuntemisen ja Häneen uskomisen. Me omasta mielestämme viisaat ja ymmärtäväiset kuvittelemme vastoin Jumalan yksiselitteistä ilmoitusta, että meidän elämämme ja hyvinvointimme on meidän omassa varassamme. Kuvittelemme ansaitsevamme omalla ahkeruudellamme, työllämme, vaivannäöllämme ja kilvoituksellamme hyvinvoinnin, rikkauden, onnen ja autuuden. Tosiasiassa meillä ei kuitenkaan olisi mitään hyvää, ei yhtään mitään, jos Jumala ei olisi sitä meille ensin lahjaksi antanut. Se, että minulla on kyky ajatella, puhua ja toimia - että yleensä elän - on kokonaan ja sataprosenttisesti Jumalan lahjaa minulle, ei vähimmässäkään määrin itse ansaittua tai valittua. Erityisesti se, että uskon Herraani ja Vapahtajaani, syntieni sovittajaan Jeesukseen Kristukseen, ei ole minun oma valintani tai tahdonratkaisuni. Jumala on itse oman armopäätöksensä nojalla valinnut ja herättänyt minut hengelliseen elämään. Hän on itse säilyttänyt minut ainoassa oikeassa Jeesuksen uskossa. Tämän kaiken Hän on suvereenisti tehnyt ja vaikuttanut Pyhän Henkensä voimalla asettamiensa armonvälineiden, se on Jumalan sanan, kasteen, ripin ja ehtoollisen, kautta. 3. KRISTINUSKO ON HULLUTUSTA Kukapa meistä voi rehellisesti sanoa, että olisi omalla viisaudellaan ja ymmärryksellään tajunnut ja käsittänyt, että ratkaisu elämäni vaikeuksiin ja tulevaan kuolemaan olisi seuraavanlainen: Jumala tulee itse alas maanpäälle ja syntyy ihmiseksi neitsyestä. Sitten tuo maailmankaikkeuden Herra kuolee ihmisten tuomitsema, kirottuna ja hylättynä, kapinoivan orjan kauhean ja äärimmäisen tuskallisen rangaistuksen kantavana. Ja kolmen päivän kuluttua tuo ihminen ja Jumala samassa persoonassa nousee ylös kuolleista jne. Ja lopuksi vielä kaikkein käsittämättömin asia: tuo Jeesuksen kärsimys Golgatan ristillä tuottaa minullekin - juuri minulle, joka elän kaksi tuhatta vuotta myöhemmin aivan erilaisessa maailmassa ja eri maanosassa kuin Jeesus - tuottaa minullekin täydellisen anteeksiantamuksen Jumalan pyhän, kaikkeen syntiin kohdistuvan vihan edessä. Jos rehellisiä olemme, niin miten ihmeessä tuollaiset järjelle käsittämättömät asiat voisivat olla 5 / 12

6 meidän oman ymmärryksemme tavoitettavissa? Miten minä muka voisin itse valita, että tällaiseen Jumalaan uskon? Jos joku tällaista järkeilisi, olisi syytä viedä hänet heti siltä istumalta mielentilatutkimukseen ja psyykkiseen hoitoon. Eihän evankeliumi verisestä Jumalasta ole ihmisen järjen ja ymmärryksen mukaista. 4. JUMALAN LAPSEKSI SYNNYTÄÄN Jumalan lapseksi synnytään, vastaavasti kuin synnytään tiettyjen vanhempien lapseksi. Ajattelepa vaikkapa kuningaskuntaa ja sen vallanperimystä. Prinssi, joka hallitsijaparille syntyy, on vallan ja valtakunnan perijä jo ennen kuin hän sitä itse ymmärtää. Samalla tavalla me olemme Jumalan lapsia ja taivaan valtakunnan perillisiä pyhän kasteemme kautta jo ennen kuin sen itse järjellämme pystymme käsittämään tai sanoiksi pukemaan. Ja yhtä vähän kuin prinssi on pystynyt itse valitsemaan sitä, että hänestä tulee aikanaan hallitsija, olemme me kyenneet valitsemaan sitä, että olemme syntyneet Jumalan lapsiksi. Toki meillä on oikeus ja mahdollisuus Jumalan työn kohteena ollessamme kieltäytyä Jumalan lapsen asemasta, niin kuin prinssilläkin on oikeus luopua kruunustaan. Mutta kukaan ei voi valita: minä ryhdyn nyt kuninkaan lailliseksi lapseksi ja kruununperijäksi! 5. USKO ON JUMALAN ANTAMA LAHJA Yhtä vähän kuin olen kyennyt itselleni äidin kohdussa elämän antamaan tai tekemään tahdonratkaisuja ja valintoja - nyt päätän syntyä ja elää - yhtä vähän me kykenemme itsellemme antamaan hengellisen elämän, uskonyhteyden Kaikkivaltiaaseen Luojaan ja Herraan Jumalaan. Hyvä ja konkreettinen esimerkki on myös Lasaruksen herättäminen kuolleista. Päättikö Lasarus itse kuulla Jeesuksen huudon "Lasarus, tule ulos!" (Joh. 11:43) ja herätä henkiin? Pystyivätkö jo mätänevät ja haisevat aivot ja sydän tekemään mitään uskonratkaisuja: 'Nyt päätän kuulla Jumalan sanaa ja nousta ylös kuolleista!'? 6 / 12

7 Ei tietenkään! Sen sijaan Herra Jeesus kaatoi sanansa kautta Lasarukseen uuden elämän ilman mitään Lasaruksen omia valintoja tai tahtoa. Samalla tavoin uskovan hengellinen elämä on meihin ulkoapäin kaadettua ja annettua. Ei kukaan ihminen voi omassa hengellisessä kuoleman tilassa, synneissään haisevana ja mätänevänä, päättää alkaa uskoa Jumalaan ja syntyä uudestaan. Jumala herättää ja uudestisynnyttää ihmisen; ihminen on uskon syntymisen suhteen sataprosenttisesti eli täysin ja kokonaan vastaanottavassa, passiivisessa asemassa. Jumalan tahto, joka toteutuu isän ja äidin yhteyden kautta, antaa lapselle fyysisen elämän. Toisten kautta lapselle annettu elämä - yhtä lailla kuin Lasaruksen herättäminen kuolleista - on esimerkki ja esikuva hengellisestä elämästä. Me aikuiset kuitenkin omassa Jumalasta vieraantumisessamme ja ylpeydessämme kuvittelemme, että voisimme elää omavaraisesti, ilman Herraa Jeesusta. Tai sitten kuvittelemme voivamme omalla tahdollamme Jeesuksen valita ja Häneen uskoa. 6. LAPSI ELÄÄ TOISTEN VARASSA Lapsen kohdalla on sijaan itsestään selvää, että jos joku toinen ei hänestä huolta pidä, niin hän ei selviä. Kristillisen uskon yksi kaikkein syvimpiä ulottuvuuksia onkin täydellinen riippuvuus ja luottamus johonkin itsensä ulkopuoliseen, lapsen usko. Lapsi on avuton ja voimaton, heikko ja kyvytön. Ja kun tämän ymmärrämme, alamme ymmärtää sitä, miksi lapsi on uskon esikuva. Kun jätän oman elämäni täysin ja kokonaan Jumalan varaan, aivan kuin vastasyntynyt lapsi, joka jää kokonaan vanhempiensa huollon varaan, olen oikeassa Jeesuksen tarkoittamassa ja lahjoittamassa uskossa. Kun en kuvittele minkään oman valintani tai minkään muunkaan minusta itsestäni lähtevän asian olevan autuuteni ja pelastuksen peruste, niin olen oikealla tavalla lapsen kaltainen. Kun luotan ja uskon ainoastaan Jeesuksen ristiin ja ylösnousemukseen, Hänen täydelliseen elämäänsä ja kilvoitteluunsa, niin omistan pelastavan uskon - olen taivaskansalainen. En kuvittele valheellisesti olevani oman elämäni perusteella hurskas ja taivaskelpoinen, en luulottele olevani omassa ymmärryksessäni viisas. Taivaskansalaisena tunnustan, että yksin Jumala on viisas ja ymmärtävä; yksin Hänen sanansa kertoo totuuden; minun sydämeni ja järkeni ovat sen sijaan väärässä. 7 / 12

8 Psalmissa 131 tämä asia kerrotaan kauniisti: "Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä, eivät minun silmäni ole korskeat, enkä minä tavoittele asioita, jotka ovat minulle ylen suuret ja käsittämättömät. Totisesti, minä olen sieluni viihdyttänyt ja tyynnyttänyt: niinkuin vieroitettu lapsi äidin helmassa, niinkuin vieroitettu lapsi, niin on sieluni minussa. Pane toivosi Herraan, Israel, nyt ja iankaikkisesti." Taivasten valtakunnan kansalainen saa panna toivonsa ja luottamuksensa yksin Herraan ja Hänen lupauksiinsa, ei mihinkään omaan, ei mihinkään tämän maailman sisäiseen asiaan. Ja jos niin teemme, saamme tyyntyä kaikesta maailman levottomuudesta kuin kylläinen lapsi äitinsä sylissä. Siinä on Jeesuksen oman rauha kaikkien maailman myrskyjen keskellä. 7. KASTE JUMALAN VALINTA JA TEKO, EI IHMISEN Saan pastorina joskus kastaa myös vastasyntyneitä tai pieniä lapsia. Juuri sylivauvan kaste kertoo kaikkein voimakkaimmalla tavalla uskon suuren salaisuuden: omassa voimassaan, ymmärryksessään ja viisaudessaan kyvytön, heikko ja vähäinen kelpaa Jumalalle juuri sellaisena. Juuri pieni avuton ihmistaimi on taivaskansalaisista puhtain ja suurin. Sen parempaa kristittyä ei voi ollakaan, kuin vastakastettu lapsi. Hän ei ala väitellä, kiistellä ja epäillä Jumalan sanaa, ei yritä tuoda Jumalan eteen mitään omaansa. Hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa vastaan, saada osakseen rakkautta ja hellyyttä. Hän ei kuvittele itse mitään ansaitsevansa, itse vähimmässäkään määrin omalla työllään elämäänsä ylläpitävän. Kristillinen kaste on Jumalan sanan mukaan uudestisyntymisen, synneistä puhtaaksi pesemisen ja Pyhän Hengen saamisen paikka (Joh. 3:5, Ap. t. 2:38-39, Tiit. 3:5). Jumalan sana eli Kristuksen sana synnyttää ihmiseen kuulemisen ja uskon (Room. 10:17). Jumala sen vaikuttaa ja antaa lahjaksi ilman ihmisen pienintäkään omaa ansiota tai vaikutusta. Lapsikaste kertoo vahvasti pelastuksen lahjaluonteesta, Jumalan armovalinnasta. Kastettava vauva ei potki järjellään Jumalaa vastaan, niin kuin me oman ymmärryksemme, viisautemme ja tietomme varassa elävät aikuiset niin helposti teemme. Lapsikasteessa tulee todeksi kaikkein kirkkaimmin esille se, että me emme ole valinneet Jeesusta, vaan Jeesus on valinnut meidät. "Te ette valinneet Minua, vaan Minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä Minun nimessäni, Hän sen teille antaisi." (Joh. 15:16) 8 / 12

9 Sanansa ja asettamansa kasteen kautta Jeesus lahjoittaa ihmiselle kaiken, mitä hänen ikuiseen autuuteensa tarvitaan: uskon, uudestisyntymisen, Pyhän Hengen, Jumalan lapseuden, armon, syntien anteeksiantamuksen, nimen elämän kirjaan ja taivaspaikan. Sylivauva on niin avuton, että hän ei torju noita ihania Herran lahjoja luotaan. Juuri siksi Jeesus sanoo, että vain lasten kaltaiset pääsevät taivaaseen. Uudestikastajat opettavat, että lapsen on ensin tultava aikuismaiseen ymmärrykseen, ennen kuin hän kelpaa kastettavaksi. Jeesus puolestaan opettaa, että aikuistenkin on tultava lapsenomaiseen ymmärtämättömyyteen, jotta hän olisi Jumalan omaksi kelvollinen. 8. ILMAN USKOA JEESUKSEEN EI KUKAAN PELASTU Uskoon, Jumalan sanan ja Pyhän Hengen työn kohteeksi, voi tulla jo äidin kohdussa (Luuk. 1:15,45). Ihmisen inhimillisen ymmärryksen korkea taso ei auta vähääkään uskonsuhteen syntymisessä, pikemminkin päinvastoin. Mitä viisaampi ja ymmärtäväisempi joku luulee olevansa, sen varmemmin hän torjuu evankeliumin, Jumalan hullutuksen luotaan. Lapsi kuulee Kristuksen sanan jo kohdussa kasvaessaan. Herra suokoon, että niin odottavat äidit kuin tietenkin myös koko muu perheväki kävisi ahkerasti sanankuulossa ja ehtoollispöydässä. Kristus synnyttää sanallaan uskon. Ihminen on uskon syntymisessä vain vastaanottavassa asemassa. Jumala vaikuttaa sanallaan ja sakramentillaan uskon ja uudestisyntymisen myös vastasyntyneessä lapsessa. Sanoohan Jeesus tarkoittaen pieniä vielä äitinsä rintaa imeviä lapsia: "... joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat Minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen." (Matt. 18:6) Paavali puhuu siitä, että lapset voivat olla pyhiä (1. Kor. 7:14). Eihän tuo pyhyys olisi mahdollista, jos lapsia ei olisi ensin kastettu Jeesukseen kuuluviksi. Eikä kukaan voi olla pyhä, jos ei usko Jeesukseen. Jos joku ei usko Jeesukseen, on hän kadotustuomion alla, oli sitten kastettu tai ei (Mark. 16:16). 9 / 12

10 Jeesuksen sanojen mukaan siis pienet uskovat häneen. Jumala synnyttää itse uskon meihin. Ja tuon Jumalan uudestisynnyttävän työn kohteena voi aivan hyvin olla myös vastasyntynyt lapsi. Vauvankin on tultava uskoon päästäkseen taivaaseen! Ilman uskoa Jeesukseen kukaan ei pääse taivaaseen, ei edes vastasyntynyt vauva. Usko ei siis ole ihmisen valinta, vaan Jumalan lahja. Yhtä vähän kuin ihminen ymmärtää, tahtoo tai voi vaikuttaa tietoisesti omaan fyysiseen syntymäänsä, hän kykenee vaikuttamaan myöskään hengelliseen syntymäänsä. Sekä lihallinen että hengellinen elämä annetaan kumpikin toisten tahdosta ilman synnytettävän omia tahdonratkaisuja. 9. SAKRAMENTIT TUOVAT SAMAN EVANKELIUMIN KUIN SANAN SAARNA On olemassa vain yksi evankeliumi syntien anteeksiantamisesta Jeesuksen tähden. Jumala tuo tuon yhden ja saman evankeliumin meille monin eri tavoin: Jumalan sana, Pyhä Raamattu, Herra Jeesus Kristus itse, tulee meidän luoksemme ja meihin niin saarnan, virsien, kasteen, ripin kuin ehtoollisen kautta. Jumala on asettanut aistein kosketettavat, tunnettavat, haistettavat, maistettavat ja kuultavat sakramentit, jotta meillä olisi jotakin, mistä tarttua kiinni epäilysten ja kiusausten kohdatessa. Jumalan valtakunta kulkee pitkin maanpintaa, lähellä ihmisiä, ei jossakin kaukana sfääreissä, filosofioissa ja aatteissa. Ei; vaan tässä ja nyt. Jeesus otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä (Mark. 10:16). Pyhässä Kasteessa Vapahtaja ottaa meidät syliinsä, koskee ja siunaa, ei vain sanojen, vaan myös aineen kautta. Kastetta ja sen vaikutusta ei voi ymmärtää järjellä, niin kuin ei Jumalaa ja Hänen pelastustekojaan voi ihmisen oman ymmärryksen kautta muutoinkaan tavoittaa. Jumalan sanan ja kasteen kautta tapahtuvan Jumalan pelastusteon todeksi tulemisen juuri minun kohdalleni voi ottaa vain uskolla vastaan, luottaen siihen, että Raamatun todistus on oikea. 10. KASTETUN USKOSTA LUOPUMINEN JA UUDELLEEN USKOMINEN 10 / 12

11 Mutta entäpä jos kastettu ei saakaan hengellistä ravintoa? Elääkö vastasyntynyt lapsi ilman maitoa ja ravintoa, ilman hoitoa ja hoivaa? Ei toki, ilman ravintoa ja hoitoa lapsi kuihtuu ja kuolee. Samoin käy myös kasteessa hengellisesti uudesti synnytetylle, jos hän ei saa hengellistä ravintoa. Jos kastettu ei kuule Jumalan sanaa eikä häntä opeteta rukoilemaan sekä uskomaan ja elämään kasteensa mukaisesti kristillisen seurakunnan keskellä, niin kastettu kuihtuu ja kuolee. Kastettu ei pääse automaattisesti pelkän kasteensa perusteella taivaaseen. Vanhempien, kummien ja seurakunnan tulee valvoa, että kasteeseen liittyy myös opetuslapseksi tekemisen toinen puoli: kaiken sen opettaminen, minkä Jeesus on apostoleilleen käskenyt pitää (Matt. 28:20). Ilman Jumalan sanan ravintoa kastetusta tulee pian luopio, joka on pelastuksesta yhtä osaton kuin jumalattomin pakana. Kastettua kuitenkin kutsutaan takaisin armoliittoon. Jumala voi palauttaa ja herättää hänet sanallaan jälleen elämään, kuten Hän teki Lasarukselle. "... minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt" (Luuk. 15:24). Siksi tarvitsemme sisälähetystyötä ja Jumalasta eroon joutuneiden kastettujen uudelleen evankeliointia aivan yhtä paljon kuin pakanalähetystä: Tee parannus ja usko evankeliumi! Mutta Lasaruksenkin syntymäpäivänä pysyi hänen alkuperäinen syntymisensä päivä äidin kohdusta, ei kuolleista herättämisen päivä. Myöskään kastetun palauttaminen hengelliseen elämään ei häntä uudestisynnytä, vaan palauttaa hänet kuoleman tilasta alkuperäiseen uudestisyntymiseen ja armoliittoon. Tätä kasteen ja syntien anteeksisaamisen armoon palaamista me tarvitsemme jokainen joka päivä. Me emme tarvitse uudelleen kastamista, vaan uudelleen uskomista. Kaste on meidän ulkopuoleltamme tuleva Jumalan armovalinta. Mitä lähempänä Jumalaa olemme, sitä vähemmän voimme tuoda Herran eteen mitään oman lihamme läpi käynyttä; emme edes loistavaa saarnaa tai hurskasta rukousta, armolahjojen käyttämistä, lähetys- tai evankelioimistyötä tai lähimmäistemme auttamista. Kaikkeen tähän sekoittuu myös oman lihamme syntisyys, ja siksi tarvitsemme täysin oman tahtomme ja elämämme ulkopuolista pelastuksen perustetta. Miksi juuri minä, syntisistä suurin, saisin pelastuksen ja taivaan? Siksi koska Jumalan on minut valinnut! Hän on kutsunut minut opetuslapsekseen sanan ja kasteen kautta. Jumala on siinä lahjoittanut minulle kaiken, mitä pelastukseen tarvitaan! Synninhädässä oleva voi tarttua tähän kasteen armoon uskon kautta, kun kaikki muu rapistuu ja sortuu maahan pyhän ja vanhurskaan Jumalan edessä. LIITE: KAKSI KASTEESEEN LIITTYVÄÄ HARHAOPPIA 11 / 12

12 - Lain ja Jumalan sanan opetuksen hylkääminen. Esimerkiksi maallistuneen kansankirkkomme käytäntö erottaa hyvin pitkälle kasteen vähintään jokaviikkoisesta Jumalan sanan harjoittamisesta ja seurakuntayhteydestä sekä muusta kristillisestä elämästä, se on jokapäiväisestä parannuksesta ja kilvoittelusta. Seurauksena on lavean tien kulkeminen, joka johtaa kadotukseen. - Evankeliumin hylkääminen. Monet herätysliikkeet kansankirkon ulkopuolella ja osittain sen sisälläkin ohittavat objektiivisen Jumalan valinnan kanavan: pyhän kasteen, jonka varaan pelastuksemme rakentuu. Kun oman pelastuksen perusteeksi asetetaan esimerkiksi oma tiedostettu uskoontulo, niin ihminen jää lopulta epävarmuuden tilaan. Oliko uskonratkaisuni sittenkään niin puhdas ja vailla omia itsekkäitä motiiveja? Varma taivastoivo lepää yksin Jumalan valinnassa ja tuon valinnan konkreettisessa osoituksessa ja sinetissä, kasteessa, joka liittää juuri minut Kristuksen ruumiin jäsenyyteen. 12 / 12