Hyvä käyttäjä! Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin. Toimitus

Transkriptio

1 Hyvä käyttäjä! Tämä pdf-tiedosto on ladattu Tieteen Kuvalehti Historia -lehden verkkosivuilta ( Tiedosto on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, eikä sitä saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin Toimitus

2 KEKSINNÖT Kullantekijästä savenvalajaksi Posliinin Euroopan velkaantuneet ruhtinaat innostuivat, kun 19-vuotias Johann Friedrich Böttger väitti pystyvänsä valmistamaan kultaa. Böttgerin piti todistaa väitteensä, jos mieli välttää hirsipuun. Kultaa ei syntynyt, mutta kullanvalmistuksen sivutuotos pelasti keksijän hengen. ROLF DORSET Johan Friedrich Böttger ( ) kuoli vain 37-vuotiaana työskenneltyään 20 vuotta myrkyllisten höyryjen keskellä. Lokakuun 1. päivänä vuonna 1701 vasta 19-vuotias apteekkarin oppipoika Johann Friedrich Böttger onnistui toteuttamaan monien eurooppalaisten ja erityisesti Euroopan velkaantuneiden ruhtinaiden hartaimman unelman. Böttger muutti Berliinissä todistajien silmien edessä 15 hopea- SAKSI/ luvun alussa Saksia hallitsi vaaliruhtinas August II Väkevä, joka kärsi jatkuvasta rahapulasta. Hän ihaili Ranskan kuningas Ludvig XIV:tä ja käytti suunnattomia summia tehdäkseen syrjäisestä Dresdenistä Saksan Versailles n. SAKSI DRESDEN kolikkoa kullaksi. Ihmiskunnan vuosisatainen haave oli viimein toteutunut. Kautta aikojen kiertelevät kullantekijät olivat luvanneet valmistaa hyväuskoisille rahoittajilleen lyhyessä ajassa tonneittain kultaa saatuaan ensin ennakkomaksuna suuren rahasumman. Sitten he olivat kadonneet jäljettömiin. Ne, jotka saatiin kiinni, joutuivat maksamaan petoksesta hengellään. Suurin osa näistä kullantekijöistä oli pelkkiä huijareita, mutta joukkoon mahtui myös muutamia niin sanottuja alkemisteja, jotka etsivät hellittämättä ja järjestelmällisten kemiallisten kokeiden avulla viisasten kiveä eli ratkaisua fyysisen maailman salaisuuksiin. He yrittivät valmistaa kultaa todistaakseen ratkaisseensa luonnon perimmäisten voimien arvoituksen. Onnistuiko Böttger? Todistajilla ei ollut siitä epäilystäkään. Huhu onnistuneesta kokeesta levisi kulovalkean tavoin ja saapui ennen pitkää myös Preussin kuninkaan Fredrik I:n korviin. Kuningas oli rahapulassa ja määräsi siksi nuoren kullantekijän tulemaan viipymättä luokseen esittelemään osaamistaan. Böttger pelkäsi mitä suurimmalla todennäköisyydellä, ettei pystyisi toistamaan koettaan onnistuneesti. Hän tiesi, mikä rangaistus epäonnistumisesta seuraisi, ja pakeni kiireen vilkkaa Preussista vaunuihin piiloutuneena. Hän pääsi kuin pääsikin pakenemaan naapurimaahan Saksiin, mutta Preussin kuninkaan sotilaat löysivät hänet pian Wittenbergistä. He eivät kuitenkaan voineet viedä vangitsemaansa Böttgeriä maasta ilman Saksin mahtavan vaali ruhtinaan August II Väkevän lupaa. Ojasta allikkoon Augustille selvisi hyvin nopeasti, miksi kuningas Fredrik oli niin kovin kiinnostunut Böttgeristä. Koska Böttger oli syntynyt Saksissa pienessä Schleizin kylässä, hänet vietiin tarkoin vartioituna Dresdeniin ruhtinaan hoviin, missä vaaliruhtinas August vaati häntä todistamaan kullantekijän taitonsa. Böttger saikin ruhtinaan vakuuttuneeksi osaamisestaan ja vältti hirsipuun sillä kertaa. Ilo oli kuitenkin väliaikaista, sillä vapauttamisen ehtona August vaati kultaa ja mieluiten mahdollisimman nopeasti. Böttger lupasi, että muutaman kuukauden kuluessa hän pystyisi tuottamaan niin paljon kultaa kuin August ikinä halusi. Hänelle rakennettiin laboratorio, palkattiin työntekijöitä ja hankittiin runsaasti erilaisia kemikaaleja. Böttger uurasti yötä päivää vartijoiden valvomana, mutta kultaa hän ei saanut aikaan. Ruhtinas asetti uusia aikarajoja ja Böttger teki yhä uusia kokeita, mutta tulos oli aina yhtä masentava. Näin kului pari vuotta. Ruhtinaan kärsivällisyys alkoi olla lopussa, ja hirsipuun uhka alkoi varjostaa Böttgerin elämää. Hän pakeni Saksista Itävaltaan, mutta 60 Historia

3 salat Saksilaisesta posliinista tuli hyvin suosittua eurooppalaisten koriste aiheiden ansiosta. Kuvassa Columbine ja Harlekiini. Kiina panttasi posliinin salaisuutta Marco Polon käytyä Kiinassa vuoden 1300 tienoilla eurooppalaiset tutustuivat posliiniin, joka oli paljon hienompaa kuin heidän omat karkea tekoiset savi- ja fajanssi esineensä. Euroopassa levisi vähitellen oikea posliinikuume, joka vei ruhtinashuoneet vararikon partaalle. Kiinalaiset pitivät salaisuutensa, ja Euroopassa tiedettiin, että posliinin valmistusmenetelmän keksijästä tulisi upporikas. Viimein Saksissa onnistuttiin valmistamaan oikeaa posliinia. Meissenin monopoli ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä ranskalaiset vohkivat pian kaavan. KIINALAINEN SAKSILAINEN Varhainen eurooppalainen posliini oli erittäin kovaa, punaista kivitavaraa. Pian saksilaiset kuitenkin oppivat valmistamaan myös valkoista posliinia. ULLSTEIN/CORBIS Historia

4 KEKSINNÖT jo viikkoa myöhemmin hänet palautettiin takaisin ruhtinas Augustin hoviin. August II Väkevällä ( ) oli kalliita harrastuksia: komeita linnoja, posliinia ja naisia. Hänellä väitetään olleen 267 lasta. Valkoisen kullan metsästys Böttgerin pelasti yksi herttuan lähimmistä miehistä, hovineuvos Ehrenfried Walther von Tschirnhaus, joka oli arvostettu tiedemies. Hän oli muun muassa perustanut kolme lasitehdasta, mutta hänen varsinaisena tavoitteenaan oli valmistaa valkoista kultaa eli posliinia. Kukaan Euroopassa ei ollut pystynyt tuottamaan posliinia, jonka laatu olisi vetänyt vertoja Kiinassa valmistetuille ihailluille posliiniesineille. Monien muiden eurooppalaisten tavoin von Tschirnhaus uskoi, että kiinalaisen paperin ohuen ja liidunval kean posliinin salaisuus oli lasin lisääminen polttamisen aikana. Tämä edellytti kuitenkin korkeampaa lämpötilaa kuin mihin tavalliset keramiikkauunit voitiin lämmittää. Siksi von Tschirnhaus kehitteli mm. jättimäisiä polttolaseja, joilla olisi voitu hyödyntää auringon lämpöä. Kehnoista tuloksista huolimatta von Tschirnhaus jatkoi kokeitaan herkeämättä. Niiden ohella hän oli valvonut Böttgerin yrityksiä tuottaa kultaa, ja nuorukaisen kemian taju ja kekseliäisyys olivat tehneet häneen vaikutuksen. Kun vaaliruhtinas August halusi teloittaa Böttgerin epäonnisen pakomatkan jälkeen, von Tschirnhaus ehdotti, että Böttger voisi mieluummin ryhtyä selvittämään posliinin salaisuutta hänen apunaan. Vaaliruhtinas suostui, koska posliiniinnostuksensa ohella hän tajusi, että posliinin valmistus kaava voisi osoittautua tuottoisaksi. Silti hän piti kiinni vaatimuksestaan, että Böttgerin piti saada aikaan myös kultaa. Böttger tarttui tilaisuuteen todistaa, ettei ollut huijari. Aivan ensimmäiseksi hän hankki näytteitä Saksin saviesiintymistä ja alkoi tutkia saven notkeutta ja käyttäytymistä korkeissa polttolämpötiloissa. Eri savilajeista piippu savi eli kaoliini täytti vaatimukset, ja aine osoittautuikin myöhemmin yhdeksi kiinalaisen posliinin keskeisistä raakaaineista. Se ei kuitenkaan vielä riittänyt, sillä kaoliini ei yksinään ollut tarpeeksi kovaa. Oli löydettävä vielä jokin toinen ainesosa, joka täyttäisi saven huokoset mutta ei sulaisi polton aikana. Se ei ollut lasi, niin kuin von Tschirnhaus oli uskonut. Kyseeseen saattoi tulla hienorakeinen kipsikivi eli alabasteri, jota Böttger ja von Tschirn haus testasivat eri sekoitussuhteissa. Sota keskeytti kokeilut Yhtäkkiä Böttger ja von Tschirnhaus joutuivat lopettamaan työnsä kesken kaiken. Pyrkiessään yhdeksi Euroopan mahtavimmista ruhtinaista August liittyi Ruotsin vihollisten rinnalla suureen Pohjan sotaan. Hän kärsi kuitenkin kirvelevän tappion Ruotsin Kaarle XII:ta vastaan, ja vuonna 1706 ruotsalaiset valtasivat Saksin. Ruhtinas Augustin piti salata Böttgerin ja von Tschirnhausin lupaavat kokeet ruotsalaisilta. Siksi Meissenin laboratorio suljettiin ja Böttger vietiin säilöön vanhaan syrjäiseen linnaan, joka muistutti pikemminkin vankilaa. Vasta vuotta myöhemmin, loppuvuodesta 1707, kun Kaarle XII:n joukot olivat vetäytyneet, Böttger sai palata Meisseniin jatkamaan kokeitaan. Lopulta Böttger ja von Tschirnhaus onnistuivatkin tuottamaan kivitavaraa, joka oli yhtä kovaa kuin posliini. Se oli tosin punaruskeaa eikä läpikuultavaa, eikä siinä ollut hienoja koristeita, joiden ansiosta kiinalainen posliini oli suosittua, mutta se oli kyllin laadukasta otettavaksi tuotan- Posliinin salaisuus oli piippusavi Posliinin salainen ainesosa oli Euroopassa yleinen savityyppi piippusavi eli kaoliini, jonka kiinalaiset posliinintekijät tunsivat jo 900-luvulla. Kaoliinia kutsutaan myös piippu- tai posliinisaveksi. Se on saanut nimensä Jiangxin provinssissa Kiinassa sijaitsevan Gaolingin mukaan, ja sitä käytetään kiinalaisten 900-luvulta asti valmistaman posliinin perusraakaaineena. Hienorakeinen kaoliini kestää posliinin Valkoista kaoliinia Brasiliasta. Siniset kiteet kaoliinin seassa ovat akvamariinia. SCIENCE PHOTO LIBRARY valmistuksessa vaadittavia suuria lämpötilanvaihteluja. Kaoliinin lisäksi posliinin valmistuksessa käytettiin alabasteria, joka täyttää saven huokoset poltettaessa, sekä uuneja, jotka lämpisivät tarpeeksi kuumiksi, jopa celsius asteeseen. Kaoliinia tuotetaan mm. Kiinassa, Saksassa, Ranskassa, Englannissa, Koreassa ja Yhdysvalloissa. Sen väri vaihtelee tummanoranssista keltaiseen ja valkoiseen. Saven väri vaikuttaa valmiin posliinin väriin.

5 toon. Valmistuskaava ei kuitenkaan saanut joutua vääriin käsiin. Meisseniin kutsuttiin monia päteviä savenvalajia, jotka saivat turvallisuussyistä perehtyä vain yhteen työvaiheeseen. Tarkoituksena oli valmistaa oikeanlaatuista valkoista posliinia, mutta työt keskeytyivät jälleen, kun von Tschirn haus kuoli lokakuussa Nyt Böttger oli ruhtinaalle täysin korvaamaton, ja hänen vartiointiaan tehostettiin entisestään. Seitsemän upseerin, 17 aliupseerin, rumpalin ja 90 sotilaan yksikkö valvoi yötä päivää Bött geriä hänen tehdessään kokeita tasaisen korkeiden lämpötilojen tuottamiseksi mm. von Tschirnhausin poltto lasien avulla. Keväällä 1709 von Tschirnhausin kaavat ja muistiinpanot julkistettiin, ja kahdeksan päivää myöhemmin Böttger ilmoitti Augustille kykenevänsä valmistamaan valkoista posliinia, joka on yhtä hienoa kuin kiinalainenkin. Eikö hän nyt viimeinkin pääsisi vapauteen kahdeksan vankeusvuoden jälkeen? August ei kuitenkaan halunnut vapauttaa Böttgeriä. Hän tarvitsi yhä kipeämmin rahaa posliininteon vaatimiin suuriin investointeihin ja halusi pikaisesti tuloksia. Kultaakaan hän ei ollut unohtanut. Sitä piti tuottaa vuoden loppuun mennessä, ja siihen saakka Böttger sai luvan pysyä vangittuna. Työ tuotti viimein tulosta Böttger keskittyi posliiniin, ja Meisseniin rakennettiin vuonna 1710 posliinitehdas. Se tuotti aluksi punarus keaa posliinia, jota alettiin kutsua Böttgerposliiniksi. Tuote herätti ihailua, mutta sen myynti jäi vaatimattomaksi. Böttgerin vakuutteluista huolimatta valkoisen kullan arvoitus, joka olisi pelastanut Augustin talouden ja avannut Böttgerille tien vapauteen, ei vieläkään ratkennut. Kokeilut jatkuivat, vaikka rahasta olikin pulaa. Ongelman ratkaisuksi osoittautui erittäin hienojakoinen kaoliini, ja keväällä 1713 Leipzigin messuilla esiteltiin ensimmäinen erä valkoista eurooppalaista posliinia. Siitä tuli huikea myyntimenestys. Ruhtinaat ja aateliset kaik kialta Euroopasta jonottivat ostamaan Saksissa valmistettuja suurenmoisia koristeesineitä posliini oli vielä pitkään aivan liian arvokasta käytettäväksi lautasissa ja muissa arkisissa käyttöesineissä. Todellinen vapaus jäi haaveeksi Böttgerin hartain toive toteutui vihdoin 19. huhtikuuta Vietet tyään 13 POSLIINIA MASSOILLE Valkoisesta posliinista tehdyt tekohampaat ilahduttivat monia omat hampaansa menettäneitä. Meissenin posliinista valmistetut tee kannut olivat kuuluisia lämmönkestävyydestään. Ne saattoi heittää valkohehkuisina suoraan uunista kylmään veteen ilman että ne halkesivat. Amerikkalaistutkijat toistivat kokeen 1980-luvulla. vuotta vankeudessa ruhtinas August viimein vapautti hänet vankeudesta. Vapaus oli kuitenkin näennäistä, sillä Böttger ei suinkaan voinut tulla ja mennä oman mielensä mukaan. Hän ei saanut poistua Saksista, minkä lisäksi vaaliruhtinas vaati yhä häntä valmistamaan kultaa. Posliini ei nimittäin ollutkaan osoittautunut odotetun kaltaiseksi rahasammoksi, etenkin kun August hamstrasi suurimman osan Meissenissa valmistetuista posliiniesineistä itselleen ja omisti lopulta peräti esineen kokoelman. Vapauduttuaan Böttger jatkoi työtään Meissenin posliinitehtaan johtajana ja kehitti uusia tuotantomenetelmiä. Tehtaanjohtajan työ vei kaiken hänen aikansa, kun hän itse asiassa olisi kaikkein mieluiten jatkanut kokeitaan kullan aikaansaamiseksi. Vuosia kestäneet kokeet myrkyllisillä kemikaaleilla olivat kuitenkin tuhonneet Böttgerin terveyden, ja hän kuoli maaliskuussa 1719 vain 37 vuoden ikäisenä. Ennen kuolemaansa hän kirjoitti erääseen laboratorion oveen sanat Jumala teki kullantekijästä savenvalajan. Böttger sai kunnian von Tschirnhausin työstä Monet aikalaiset pitivät posliinin keksijänä nimenomaan von Tschirnhausia. HUMBOLDT-UNIVERSITETET BERLIN Posliinilautaset olivat kauniimpia ja hygieenisempiä kuin esim. puusta tai savesta tehdyt. Nykyään kylpyhuoneiden puhtaat ja sileät laatat, pesualtaat ja muut pinnat on valmistettu posliinista. Vuonna 1704 vain 22- vuotias Johann Böttger nimitettiin Ehrenfried Walther von Tschirnhausin ( ) apulaiseksi. Von Tschirnhaus teki Saksin pääkaupungissa Dresdenissä kokeita, joiden tavoitteena oli oppia valmistamaan aitoa posliinia. Hän lisäsi mm. lasia erilaisiin saviseoksiin ja nosti polttouunien lämpötilaa polttolasien avulla. Nykytutkijoiden Posliini hylkii likaa, ja siksi se soveltuu hyvin mm. WC-istuimiin. POLFOTO/TOPFOTO LUE LISÄÄ: Janet Gleeson: The Arcanum (1995) Klaus Hoffmann: Johann Friedrich Böttger. Vom Alchimistengold zum weissen Porzellan (1985). Friedrich Böttger mukaan von Tschirnhaus oli aivan ratkaisun kynnyksellä, kun hän yllättäen kuoli lokakuussa Hän ei kuitenkaan ollut ehtinyt tuottaa valmiita posliiniesineitä. Niinpä Böttger saattoi työn loppuun ja nousi Euroo pan ensimmäisen posliinitehtaan johtoon. Jälkipolvet ovat antaneet kunnian eurooppalaisen posliininvalmistuksen keksimisestä juuri Böttgerille. Historia