riitta kuosa kettuna pienen kalastajan kyydissä. kuva esityksestä taivaallinen kameli somalialaisia tarinoita

Transkriptio

1 240 riitta kuosa kettuna pienen kalastajan kyydissä. kuva esityksestä taivaallinen kameli somalialaisia tarinoita ystävyyden talo -tapahtumassa espoossa 2004 kuva: timo hannelin

2 Draaman käyttö kansainvälisyyskasvatuksessa riitta kuosa, draamakasvattaja Tein yhden naisen esityksiä päiväkoteihin 90 -luvun lopulla ja kerran minulta pyydettiin afrikkalaisia tarinoita erääseen tapahtumaan. Keräsin niitä eri kirjoista ja haastattelin myös äitini ghanalaista miestä. Hän kertoi minulle tarinoita, joita oli poikasena kuullut. Innostus, jonka omien tarinoiden kertominen sai aikaan, teki vaikutuksen. Tarinat herättivät myös minussa useita oivalluksia ja monenlaisia kysymyksiä Ghanan kulttuurista ja tavoista: ahaa, Afrikka ei olekaan yhtenäinen Afrikan tähti -pelin maailma, vaan täynnä erilaisia kulttuuripiirejä! Halusin perehtyä paremmin ghanalaisiin tarinoihin sekä Ghanan kulttuuriin ja tehdä niiden pohjalta esityksen. Helinä Rautavaaran museosta löytyi sopiva ympäristö näille ghanalaisille tarinoille, joiden nimeksi tuli Leijonan viisaus. Ensimmäiset esitykset tein 2001 keväällä. omia ennakkoluulojani vastaan Tuohon aikaan somalialaisten Suomen oloissa suhteellisen runsaslukuinen maahanmuutto oli herättänyt paljon keskustelua ja ennakko-luuloja. Puhuttiin elintasopakolaisista ja somalialaisten uskomattomista tavoista liikkui kaikenlaisia kaupunkilegendoja. Myös muut maahanmuuttajaryhmät, etenkin afrikkalaiset, saivat osansa somalialaisiin kohdistuneista ennakkoluuloista. Jopa tiedotusvälineiden kautta oli vaikea saada asiallista tietoa, somalialaiset esitettiin usein vain erilaisten konfliktien osapuolina. Kohdatakseni omia ennakkoluulojani ja saadakseni suoraa tietoa tein päätöksen: päätin tutustua Somalian kulttuuriin ja historiaan, ja kerätä Suomessa asuvilta somalialaisilta tarinoita. Näistä tarinoista tein Taivaallinen kameli somalialaisia tarinoita -esityksen. Sen jälkeen olen tehnyt myös koosteita muiden maiden tarinoista. Ghanalaisia tarinoita teen yhdessä muusikko Kwame Oforin kanssa, nigerialaisia tarinoita taiteilija Fatima Usmanin kanssa, suomalaisia tarinoita muusikko Timo Hannelinin kanssa ja intialaisia tarinoita tanssipedagogi Shama Dikshitin kanssa. Somalialaisia tarinoita minulla oli ilo tehdä usean vuoden ajan kulttuurituottaja/omankielen opettaja Shejk Maon kanssa. Erilaiset lähtökohdat ja osaamisalueet ovat rikastuttaneet yhteistyötämme. Kunkin maan kulttuurin syntyperäinen edustaja on tuomassa asiantuntemusta ja korvaamatonta autenttisuutta esityksiin. Uskon, että samalla kun odotamme maahanmuuttajien sopeutuvan uuden kotimaansa kieleen, kulttuuriin ja tapoihin, on myös paikallaan, että meiltä valtaväestön edustajilta voidaan odottaa edes jonkinlaista avoimuutta ja kiinnostusta heidän kulttuuriaan kohtaan. 241

3 toisten tarinat meidän tarinat Eri kansojen tarinat näyttävät lapsille, että huolimatta erovaisuuksista me tunnemme kaikki samanlaisia tunteita eripuolilla maailmaa. Meillä on myös yhteisiä tarinoita; tarinat ovat kulkeneet maanosista toisiin, kulttuurit ovat kautta aikojen sekoittuneet. Tätä on tapahtunut aina ja tapahtuu edelleen. Kun kerromme toisillemme tarinoita, emme olekaan enää niin vieraita; tulemme tutuiksi ja vähemmän pelottaviksi. Tarinan kerronta on loistavaa, yleisön ikään katsomatta toimivaa kansainvälisyyskasvatusta vailla osoittelua. Esiintymispaikkoina ovat olleet etnografiset museot, koulut, päiväkodit, kulttuurikeskus Caisa sekä monenlaiset tapahtumat. Tarinat ovat keskittyneet yhteen kulttuuripiiriin kerrallaan. Koosteet ovat saaneet niin lasten kuin aikuistenkin taholta hyvän vastaanoton. Usein esityksen jälkeen tullaan vielä kysymään lisätietoja kulttuurista. Näihin kysymyksiin me esittäjät vastaamme mielellämme, jos vain osaamme. Tekotapani ja ajatukseni tarinankerronnasta sekä sen merkityksestä ovat muokkautuneet matkan varrella vuorovaikutuksessa yleisön ja kumppanieni kanssa. huvia ja hyötyä Tarinoilla on voimakas kasvatuksellinen funktio. Kautta aikojen lapsia on opetettu tarinoiden 242 kautta. Esimerkiksi sekä Grimmin veljesten Hannu ja Kerttu, että somalialaistarina Dagdeer pitkäkorvaisesta lapsia syövästä noidasta varoittavat lapsia luottamasta vieraisiin. Tarinoissa saatetaan antaa sankareille tehtäviä ja neuvoja, joita tulisi noudattaa. Usein neuvojen noudattaminen on sankareille kuitenkin vaikeaa ja vaikeuksia seuraa. Lasten on helppo samaistua kapinoiviin, vastentahtoisiin sankareihin. On myös suuri joukko kannustavia satuja, joissa muita heikommat ja pienet eläimet sekä muut vähäväkiset, köyhät tai lapset, pärjäävät joko älynlahjoillaan, nokkeluudellaan tai periksi antamattomalla hyveellisyydellään. Pienen ja heikomman voitto on aina myös piste oikeudenmukaisuudelle. Tarinoissa on usein mukana opetus esimerkiksi sananlaskujen, sutkautusten tai arvoitusten muodossa, mutta yhtä usein on myös luotettu lapsen luontaiseen oikeudentajuun ja nokkeluuteen. Vanhat tarinat ovat kiehtovia, muuten ne eivät olisi säilyneet vuosisatoja. Tärkeintä tarinan ja sen sisältämän opetuksen kannalta on, että tarina jää elämään kuulijan mielessä ja jatkaa elämäänsä saaden ehkä syvemmän merkityksen kuulijan varttuessa. taiteilija fatima usman ja draamakasvattaja riitta kuosa kalebassin kertomaa nigerialaisia tarinoita esityksessä kulttuurikeskus caisassa kuva: timo hannelin

4

5 kontrollin menettämisen pelko Kerrontatilanteen laatu on hyvin merkityksellinen niin esittäjille kuin lapsillekin. Tilanteen laatu määrittää sen, miten intensiiviseksi kokemukseksi tilanne muodostuu ja tunteeko lapsi jollain tapaa olevansa osallinen tapahtumassa. On tärkeää, että lapsi voi ja saa ilmaista heränneitä tunteitaan ja lapsen rooli niin kuulijana, kokijana kuin tekijänäkin otetaan huomioon. Lasten kanssa työskenteleville on tuttua se, että lasten on vaikea istua pitkiä aikoja hiljaa paikoillaan. Lapsen voi olla myös vaikea olla ilmaisematta tunteitaan. Kun lapset ilmaisevat osallisuuttaan esityksissä, joskus heitä yritetään aikuisen taholta hyssytellä hiljaisiksi ja liikkumattomiksi tarinan seuraajiksi. kuvassa muusikko kwame ofori. lapset seuraavat komentelevaa piikkisikaa (riitta kuosa). kuva esityksestä leijonan viisaus ghanalaisia tarinoita kulttuurikeskus caisassa kuva: timo hannelin Olin kerran seuraamassa kahden belgialaisen taiteilijan lastenesitystä, joka oli suunnattu alle kaksivuotiaille. Alle kaksivuotiaillehan ei voi juurikaan ohjeistusta antaa, mutta tällä kertaa taiteilijat toivoivatkin, että me esitystä seuraavat aikuiset emme häiritsisi esitystä hyssyttelemällä ja supattamalla. Esitys oli unohtumaton kokemus. Lapset saivat rauhassa keskittyä tapahtumiin, vilpittömälle tunneilmaisulle ja vuorovaikutukselle oli tilaa. Tämä elämys vahvisti myös 244

6 omia ajatuksiani siitä kuinka tärkeää on, että lapsille löytyisi lisää tilanteita, joissa saa ja voi ilmaista itseään vapaasti, joissa ei ulkopuolinen kontrolli määrää kuinka olla. osallistuminen on tärkeää Alusta alkaen yleisön on ollut mahdollista osallistua kerrontaan esityksissämme. Jokainen yleisö on erilainen, hetki on aina ainutlaatuinen. Tarinat toimivat oikeastaan kehyksenä sille mitä tapahtuu juuri tällä hetkellä; näiden lasten, näiden ihmisten kanssa, täällä, tässä ja nyt. Esityksiin on mahdollisuus osallistua näyttelemällä yhdessä vastuullisten ja turvallisten esiintyjien kanssa. Lapset voivat myös osallistua yleisönä yhtäaikaisesti näytellen, laulaen ja tanssien. Mielipiteitä ja kysymyksiäkin voidaan esittää. Välillä lapset innostuvat jopa kesken esityksen kertomaan tapahtumia omasta elämästään. Tilanteen ei oikeastaan pidäkään olla koko ajan täydellisesti hallussa, vaan kannattaa antaa tilaa myös yllätyksille. Näin jokainen yleisö aidosti vaikuttaa paitsi kyseiseen esitykseen myös tuleviin esityksiin tarjoamalla erilaisia vaihtoehtoja kuljettaa esitystä, vaikka vain tuomalla esiin oman näkökulmansa siitä mikä kiinnostaa. Osallistumalla kerrontaan yksilö kokee tilanteen hyvin henkilökohtaisesti ja voimakkaasti. tutkimusmatka jatkuu Leikki-ikäisen lapsen on helppo osallistua teatteriesitykseen, koska tilanteessa toimitaan melkein kuin leikissä. Leikkiä ja tutkimusmatkaa vieraisiin kulttuureihin on helppo jatkaa niin päiväkodissa kuin koulussakin, kun takana on yhteinen positiivinen kokemus. 245