RIIMUT. Berkana Gebo Thurisaz Raido Perth. Wunjo. Kano Laguz Hagalaz Nauthiz Wyrd

Transkriptio

1

2

3 RIIMUT Berkana Gebo Thurisaz Raido Perth Wunjo Kano Laguz Hagalaz Nauthiz Wyrd

4 RIIMUT jos et halua leiknta kirjaa, ota tästä sivusta valokopio ja leikkna riimut irralleen. Saat riimuistasi tukevammnt Iiimaamalla arkin knrtongille. Berkana Gebo Thurisaz Raido Perth Dagaz Sowelu Othila Jera Ehwaz Uruz Ansuz Algiz Mannaz Fehu Isa Eihwaz lngus Teiwaz Wunjo Kano Laguz Hagalaz Nauthiz Wyrd

5 Gianille vaimolleni valtiattarelleni; jumalattarelleni

6 KAI AALTONEN sarjat: ovat hi- käär rneitö

7 SJSälfd's Johdannoksi Korkean runo Viikingit Nykyajan viikingit Luominen viikinkien mytologiassa Ymir ja Audhumla Ihmisen luominen ja sateenkaarisilta Y ggdrasill, Saarni Soturin uskontunnustus Riimuneuvottelut Teon riimut Maailmat kohtaavat toisensa tekojen kautta Ihmisen kohtalo (runo) Teon riimu: esimerkki Berkana -riimu, kasvu Kumppanuuden riimut Kumppanuuden riimu: esimerkki Gebo -riimu, kumppanuus Kohtalottaret Tämän hetken riimut Ratkaisujen riimut Thurisaz -riimu, portti Raido -riimu, yhteys Päivän riimu Elämänkulun riimut Dagaz -riimu, päivä ItseKkyyden näyttämö Sowelu -riimu, kokonaisuus Hylätyksi tuleminen Torjutuksi tuleminen Othila -riimu,koti Maamme (runo) Vaiheet (runo)

8 Eron riimut Esimerkki: Oton eroprosessi Wyrd -riimu, tyhjä Jera -riimu, vuosi Odotusten riimut Uruz -riimu, vahvuus Luova riimukeskustelu Ansuz -riimu, viesti Algiz -riimu, suojelus Ek.Syneen riimut Eksyneen riimut: esimerkki Mannaz -riimu, itse Isa -riimu, pysähdys Eihwaz -riimu, puolustus Elegia (runo) Rajoitusten riimut Rajoitusten riimut: esimerkki Runo alotteleikse Ingus -riimu, täydellisyys Henkien taistelu Puun hedelmät Kohtaaminen Riimukuva Ritva-Liisan riimukuva Teiwaz -riimu, soturi Kain sielunelämä Valo ja pimeys Kultakala lasikellossa (runo) Kano -riimu, selkeys Laguz -riimu, virta Runol a veden olemuksesta Haga az -riimu, yllätykset Nauthiz -riimu, pakko Wunjo -riimu, ilo Perth -riimu, salaisuus Ehwaz -riimu, liike Fehu -riimu, saavutukset Kain riimumatka itseensä - viikinkilaiva Julistus Loppusanat Kirjallisuutta Riimujen kuvat ja sivunumerot

9 aobnannoks1 ämä kirja kertoo sisäisestä matkasta, jossa oppaana toimivat riimusymbolit. Riimut ovat muinaispohjoismaisia kirjainmerkkejä, joihin liitettyä symboliikkaa on käytetty kuin neuvonantajaa, oraakkelia. Riimuilta voi kysyä neuvoja eri elämäntilanteissa j!1-e vastaavat oman luonteensa mukaisesti. Riimukirjaimia on 25 ja niillä kullakin on oma nimensä, symboliikkansa ja sisältönsä, joka on sovellettavissa esitettyrn kysymykseen. Riimuja voisi luonnehtia pohjoismaiseksi vastineeksi vanhalle kiinalaiselle neuvonpidolle, Y i Jingille (1 Ching). Riimut voivat tuoda uuden näkökulman niihin elämäntilanteisiin, joista tuntuu olevan vaikea päästä eteenpäin. Riimut voivat auttaa meitä kohoamaan taivaalle kuin haukka. llmavirtoja hyväksi käyttäen nousemme ylös ja näemme maailman laajemmin. Ahdistava, epätoivoinen tilanne tuntuu usein loputtoman pitkältä. Epätoivossa aika voi kuitenkin toimia kuin pato: se kerää meihin voimaa ja avautuu juuri oikealla hetkellä. Padon keräämän voiman avulla pystymme kohoamaan juuttuneesta tilanteesta.katsomaan sielumme maisemia haukan tavoin laajemmin. Odin, viikinkien korkein jumala, riipl'ui maailmanpuussa yhdeksän päivää. Kaikkein plmeimmillä, epätoivoisimmalla fietkellä Odin ryhtyi tähystämään alaspäin ja otti vastaan riimut. Sen jälkeen hän vapautui puusta ja aloitti uuden elämän. 6

10 Aloittaessani tätä kirjaa lähden matkalle omaan itseeni. Minun on annettava periksi jollekin käsittämättömälle, josta en tiedä mitään. Olen pyrkinyt taistelemaan suurta käsittämätöntä vastaan ja estämään tapahtumia, jotka se aiheuttaa. Käsittämätön on seurannut minua kaikessa mitä olen tehnyt. En vain tiedä, onko tämä käsittämätön ollut pääosan esittäjä ja olenko minä kulkenut vain pölyhmkkasena sen povitaskussa. Koska tunnen voimakkaasti, että käsittämättömyyden kytkentä on elämässäni olemassa, antaudun nyt sen valtaan ja siirryn tarkkailijan asemaan. Pyrin vain huomioimaan sen, mitä tästä eteenpäin tulee tapahtumaan. Tätä kirjaa tehdessäni se1son ikään kuin viikinkilaivan kannella matkalla kohti käsittämättömyyttä. Purjehdin eteenpäin ja tutkin, mitä minussa Ja ympärilläni tapahtuu. Voidakseni kirjata tutkimusteni tuloksia ja saadakseni havaintoni kielelle, jota muutkin voivat ymmärtää, olen valinnut viitekehykseksi pohjoismaisen viikinkimytologian ja symboleiks1 viikinkien kirjainmerkit, riimut. Tästä syystä kerron aluksi viikingeistä sekä heidän maailmastaan ja maailmankuvastaan. Kutsun sinut matkalle omaan itseeni, omaan itseesi, viikinkien jalanjäljille. Jos uskaltaudut matkalle, voit kohdata kaikki sinussa olevat aarteet, päivänpaisteet, myrskyt, peilityynet, nälän, pelon, huolen, epätoivon, ilon ja syvimmät oivallukset, jotka ovat käyttövoimaasi. Purjeet ylös, laiva lähtee. Seikkailu odottaa. Kai Aaltonen 7

11 KORKEAN RUNO "Tiedän, että riipuin tuulisessa puussa yhdeksän yön ajan, olin keihäällä isketty, Odinnille annettu, uhrina itselleni itse, (siinä puussa, josta kukaan ei tiedä, mistä juuresta se juontuu.) Ei leipää tuotu, ei tarjottu sarvea, tähystin alaspäin tarkoin, otin vastaan riimut, huutaen otin, sen jälkeen putosin puusta. Niin vaurastuin ja viisaaksi tulin ja kasvoin ja kukostin hyvin, sanat minulle sanoja toivat, työt tuottivat minulle töitä. Saat löytää riimut ja ratkaista sauvat, Suurpuhuja ne värjäsi, Vallat loivat ja kaiversi jumalten Korkein. (Edda, Korkean runo kääntänyt Aale Tynni, WSOY 1982) 8

12 vttklogrt iikingit elivät noin jkr Tanskassa, Norjassa ja Islannissa. He viljelivät maata, kasvattivat karjaa ja elivät pierussä kyläyhteisöissä. Pohjolasta he lähtivät purjehtien tutustumaan ympäröivään maailmaan pmsilla!aivoillaan. He kiersivät, valloittivat ja asuttivat lähes koko silloisen maailman. Viikingit eivät kysyneet lupaa vierailla uusien kansojen keskuudessa. He eivät myöskään yrittäneet omaksua uuden maan tapoja. He tulivat mereltä yllättäen ja tuntemattomina, suurella metelillä ja kovin huudoin. Pian uusi paikka oli hävitetty, poltettu ja ryöstetty. Viikingit ottivat sen, mitä li.afusivat. Viikingit olivat kansa, joka ilman kenenkään suuren johtajan kunnianhimoista laajentumispyrkimystä levittäytyi kaikkialle. Kenties kaipuun lähtemiseen synnytti hiljainen mietiskely auringonnousun aikaan korkealla kalliolla tai auringon saattaminen meren syliin. Viikingit saattoivat lähteä matkaan myös arkihuolien ahaistamana tai mielikuvien kutsumana. Joka tapauksessa heillä heräsi toivo paremmasta elämästä. He tarkkailivat lintuja, jotka tulivat jostain kaukaa ja lähtivät jonnekin käsittämättömyyteen. Usko horisontin takaisen maailman olemassaoloon ajoi purjehtimaan ja etsimään uusia mahdollisuuksia. Viikingit lähtivät navigoimaan auringon mukaan ja pohjan tähden opastamina. Heillä oli siihen maailmanaikaan nähden hyvä merenkulkutaito ja erinomaiset laivat. Siitä huolimatta meri on aina meri, ja tuntemattoman kohtaaminen on aina tuskallisen 9

13 pelottavaa. Korkea ammattitaito merellä ja hyvät purjehduskuntoiset alukset eivät aina auttaneet arvaamattomalla merellä ja uuden tuntemattoman kohtaamisessa. Vasta myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet viikinkien kyvyt, ammattitaidon ja alukset aikakauteen nähden korkeatasoisiksi. Viikingit itse vain uskoivat itseensä ja siihen pakkomielteeseen, joka sai heidät lähtemään. Matkat olivat pitkiä ja saattoivat kestää useita kuukausia, jopa vuosia. Viikingit saivat kauan tuntea allaan epävarmaa puuta, joka erotti heidät hukkumasta, ennen kuin he jälleen tunsivat lujan maan kosketuksen jalkapohjissaan. Matkojensa aikäna viikingit työskentelivät, nukkuivat ja söivät samoissa tiloissa. Ahtaat laivat eivät sallineet romanttisia iltakävelyjä auringonlaskun aikaan kannella. Laivan partaat saivat toimia käymälöinä. Toverin keho toimi lämmikkeenä kylmimpinä öinä, jolloin nukuttiin samassa makuupussissa. Meri, joka hetki läsnäoleva kumppani, oli äärettömän oikullinen. Tuuli puhalsi mistä tahtoi ja määräsi itse oman voimakkuutensa. Ihminen oli päättänyt hallita merta rakentamalla aluksen, joka juuri ja juuri esti hukkumasta. Hän oli päättänyt va1kuttaa tuuleen rakentamalla purjeen taivaansa. Hän ei ollut täysin vain tuulten armoilla, sillä myös airot veivät eteenpäin, kun tuuli päätti olla puhaltamatta. Aurinkokaan, vaikka onkin val<aa ja maasta käsin katsottuna pysyvä elementti, taivaankannen halki vaeltava, ei taannut pysyviä olosuhteita. Maan ja auringon välillä oli lukemattomia muita tekijöitä, jotka näiritsivät tasaista vuorovaikutusta. Viikingit kokivat niin paahtavaa kuumuutta ja jäätävää kylmyyttäkin. Myös ihmiset itse olivat ennustamattomia vaaratekijöitä, jotka saattoivat olla avuksi tai hyödyksi tai tehdä matkan erittäin hankalaksi. Saaren tai horisontin takaa saattoi ilmestyä tuntemattomia aluksia, jotka saattoivat merkitä m1tä tahansa. Vaikkapa taistelua, joka johti voittoon tai kuolemaan. Merkki taivaarannassa saattoi olla myös sanansaattaja, joka tulisi kertomaan matkastaan ja siitä, mitä kaukaisuu- 10

14 desta löytyy. Alukset saattoivat myös vaihtaa keskenään tarpeellisia ja matkaa helpottavia tavaroita. Matkakumppanit ja samassa veneessä olevat toverit olivat myös arvaamattomia. He herättivät toisissaan monenlaisia tunteita. Ystävä, jonka kanssa matkaa oli taivallettu kylki kyljessä ja nukuttu samassa makuupussissa kylminä öinä, saattoi äkkipikaisuuksissa ta1 pitkäaikaisen kaunan purkamisek.si kohottaa kirveensä ja halkaista toiselta pään kuin puupölkyn. Viikinkien matkassa kuolema istui kaikkina vuorokauden hetkinä vierellä odottamassa tilaisuuttaan. Selviytyäkseen jatkuvasta kuoleman tuijotuksesta viiking:tt elivät voimakkaasti tulevaa elämää varten ja uskoivat vahvasti omaan kohtaloonsa. He kuuntelivat viisautta, joka oli monien kokemusten siivilöimää ja omien sankareiden testaamaa. Neuvo oli joko voitoksi tai kuolemaksi. Riimut olivat eräitä neuvonantajia. Tällaisesta maailmasta syntyivät tarina sankareista, miehistä, naisista, tytöistä ja pojista, kylistä ja matkoista. Myytit, uskomukset ja taiat tulivat ihmisten avuksi, lohdutukseksi, tallentamaan viisautta ja tuomaan helpotusta ahdistuksen hetkissä. Taruissa ja mytologioissa aika sai persoonallisia piirteitä ja paikat saivat henkilökohtaiset haltijansa. Luonnonvoimat ilmestyivät persoonina omilla nimillään. Myös ihmisen tunteet saivat oman nimensä. Viikingit kertoivat kauan sitten eläneistä sankareista, jotka olivat puoliksi ihmisiä ja puoliksi jumalia. Näillä sankareilla oli valta yli aineellisen maailman. Sankarit olivat oman maailmansa ja toimialueensa ehdottomia valtiaita. Heitä rajmttivat ainoastaan toisen maailman tai toimialueen hallitsijat. Sankarijumalat olivat tasavertaisia voimissaan, mutta erilaisia taidoissa. He ottivat mittaa toisistaan juuri taidoissa. Viikinkien mytologia juontaa juurensa ajanjaksosta, jossa maan päällä jumalat ja ihmiset elivät keskenään ja olivat toistensa kanssa vuorovaikutuk- 11

15 sessa. Raamattu puhuu tästä ajasta seuraavasti: Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä ja myöhemmin kuin Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heilfe lapsia; nämä olivat noita mumaisajan kuuluisia sankareita. 1 Moos. 6:4,.,, , )'V P\. '' 1,,, \1 \ "'\ \,,,,, ' - \1,,., v,., ' p \, " 1 \ \ 1 ' '\., /'''' 1,,,,,,, "\ '\.1 '',, ' \, \ 1\,.. 1 \.,,, Jf,,,,, ;. J\ '", 1 J' d ' #\, \ \ A - - V: ':'V V 12

16 uten viikingit, me nykyihmiset purjehdimme tämän elämän käsittämättömyydessä. Meitä ympäröi meri, jokin ääretön, eikä missään näy maata norisontissa. Sää, ilman kasvot, tarkkailee meitä ja taivas lepää yläpuolellamme. Pohjaton meri, joka heijastaa taivaan mielenliikkeitä allamme, muistuttaa meitä jatkuvasti siitä, kuinka katoavaista olemassaolomme on. Yksinäisyys on kokemuksena yhtä armotonta, pelottavaa ja tuskallista kuin puf_jehtiminen pienellä aluksella keskellä aavaa merta tietämättä pääseekö koskaan rantaan. Yksinäisyydessä selitykset auttavat yhtä vähän kuin pilvenhattarat taivaalla. LohdutukSen sana painaa yhtä paljon kuin eväspussi keulassa. Viisailla neuvoilla on merkitystä vain siinä määrin kuin ne helpottavat pään oloa pöyhittäessä päänalusta, kun halutaan nukahtaa. Uni auttaa lyhentämään J?itkää yötä, jonka jälkeen pääsee odottamaan jotam merkkiä loputtomuuden päättymiseksi. Viikinkien purjeveneet, jotka olivat oman aikansa laivanrakennustaidon paras ilmentymä, merkitsivät samaa viikingeille kuin suihkuhävittäjät, avaruusalukset, nykyiset laivat tai autot nykypäivän ihmiselle. Viikinkien ja nykyal an kulkuneuvot osoittivat, kuinka ihminen pystyy uomaan kunnianhimoisia rakennelmia kul'kuneuvokseen ja oman minuutensa tueksi. Silti luonnonvoimien keskellä viikinkien laivat pystyivät vain erottamaan ihmisen merestä, pitämään hänet kuivana ja estämään häntä vajoamasta meren kitaan. Hengissäpysyminen riippui viikin- 13

17 kien purjehduskyvystä ja taidosta estää luonnonvoimia murskaamasta heidän aluksensa. Nykyajan ihminen on rakentanut kulkuneuvoja kyetäkseen matkustamaan uusiin paikkoihin, uusrin maailmoihin. Myös ihmiskeho on huippuunsa rakennettu alus, joka. pystyy viemään meidät johonkin käsittämättömään. Ruumis pystyy viikinkilaivan tavoin juuri ja juuri erottamaan meidät muista voimista ja pitämään meidät erossa siitä tuntemattomasta, joka nielisi meidät ja hävittäisi olemattomiin. Viikingit olivat käytännöllisiä ja järkeviä ihmisiä. Järki pystyi kuitenkin vain ohjaamaan viikinkialuksia johonkin suuntaan ja pitämään alukset ehjinä, mutta se ei kyennyt hallitsemaan luonnonvoimia tai muuttamaan luonnonlakeja. Järki pystyi siirtämään tuhoutumista ja hukkumista hiukän tuonnemmaksi. Viikingeillä oli luja usko tuonpuoleiseen. He uskoivat, että horisontin takana, jossain käsittämättömyydessä oli heidän kotimaataan parempi maa. Usko antoi heille rohkeutta matkoillaan. Usko antoi heille myös rohkeut a jättää pe!heensä, ạp e a ja muut rakkaansa omien ongefmiensa panm Ikävystymään ja ikävöimään. Us1<.on ja siihen liittyvien pelkojen ja menetysten aiheuttamat tunteet saivat oikeutuksena ja hyvityksensä voidessaan purkautua viholliseen, joka ofisi saattanut estää viikinkien päämäärän toteutumisen, ellei vihollista olisi heti väkivalloin alistettu, tuhottu ja hävitetty. Minullakin on jonkinlainen toivo ja unelma siitä, että jossakin muualla elämä on parempaa. Siellä minun ei tarvitse taistella jokapäiväisten ongelmien parissa ja siellä saavat hyvityksen teot, jotk.a täällä Jäävät vaille huomionosoitusta. Uskoni ja toivoni vievät minua läpi vaarojen ja uhrausten. Yhä uudelleen huomaan seikkailevani rannattomalla merellä, jossa yritän yksin selviytyä ympäröivien luonnonvoimien kanssa. Viikingit elivät lähellä sisintään. He tunsivat ihmismielen ja käsittivät luonnonilmiöiden merkityksen. He samaistuivat luontoon, jota lähellä he elivät. Myös laiva oli yhtä heidän kanssaan. Luonnonilmiöt 14

18 saivat persoonallisia piirteitä ja ihmisten nimien kaltaisia nimiä. Nykyihminen on jo vieraantunut luonnosta ja samalla omasta itsestään. Oma sisin on yhtä tuntematon kuin ulkoinen merentakainen maailma oli viikingeille. Tämä kirja antaa joitakin neuvoja ja ohjeita matkalla omaan sisimpään. Ohjeisiin pitää suhtautua kriittisesti, niihin ei pidä turvautua. Mihinkään ulkopuolellamme olevaan ei ole syytä uskoa, koska meri on aina arvaamaton. Voimme kuitenkin oppia luoviroaan ja pysymään hen ssä mahdollisimman pitkään. Kun onni on myötämen, saatamme löytää uuden maan ja uudet mahdollisuudet, minkä jälkeen lähdemme jälleen purjehtimaan kohti uusia seikkailuja. Purjehdimme niin kauan kunnes aikamme on täyttynyt ja voimamme on kadonnut niin, että emme enää kykene pitämään alustamme kasassa. Sen jälkeen lähdemme vielä käsittämättömälle matkalle, josta emme tiedä mitään. Kenties tämän elämän seikkailut kohti tuntematonta, kohti sisintämme, antavat meille harjoitusta tulevalle suurelle matkalle, joka alkaa rajan toisella puolella. Suurissa koettelemuksissa vmmme vain toivoa, että henki ja mieli!'ysyvät kirkkaina ja selkeinä ja että minun aikani e1 ole vielä koittanut. 15

19 lnorn1nen iikinkien mytologiassa heijastuu ankaruus, säälimättömyys ja epätoivoisuus. Todellisuus oli synkkää, karua ja lohdutonta. Kaikki olevainen syntyi, kasvoi, kukoisti, vanheni ja kuoli. Viikinkien uskonto ja myytit ovat syntyneet samasta kattilasta ja samoista raaka-aineista kuin meidän uskontomme ja käsityksemme jumalasta. Ajan käsi on vain koonnut ne yhteen ajankohtaisemmilla sanoilla ja käsitteillä. Eddassa ja Sagoissa kerrotaan, että ennen kuin maailma luotiin, ei ollut maata, merta eikä ilmaa. Kaikkialla vallitsi kaiken täyttävä pimeys. Pimeydessä oli Jumala, kaiken isä, joka loi sen mitä vielä ei oltu luotu ja näkymättömän. Jumalan kautta syntyi kaikki. Kaiken tämän keskellä oli suuri ääretön tyhjyys, joka oli suunnattoman suuri kita. Sitä kutsuttiin nimellä Ginnungagap, maagisten voimien täyttämä alku tyhjyys. Ginnungagapista pohjoiseen oli usvan ja pimeyden koti, jota :Kutsuttiin Niflheiliksi, jossa oli myös vainajala ja syvä helvetti. Siellä pulppusi tyhjentymätön lähde, kuohuva pata, jota kutsuttiin rumellä Hvergelmir, lähde manalassa. Tästä lähteestä alkoi suuri virta Eliva er, joka muodostui yhdestätoista joesta. Jokien rumet olivat viileä Svol, uhmaava Gynnthra, kupliva Fimbulthul ja Fjorm, pelottava Slid, myrskyävä Hrid, Slyg ja Ylg, leveä Vid ja Leipt, jotka salamoivat ja jäätävä Gjol[ Nämä joet virtasivat maagisten voimien täyttämään tyhjyyteen, Ginnungagapiin. Joissa virtasi kuohuva myrkky, joka jähmettyi kylmässä tuulessa. Kun joet olivat saavuttaneet Ginnungagapin, ne oli- 16

20 vat jähmettyneet valtavaksi jäämöhkäleeksi. Koko Ginnungagapin pohjoisosa oli raskaan jään peitossa. Suoraan vastapäätä Niflehellistä etelään sijaitsi alkuvoimaisen, elementtaalisen tulen koti, Muspelhell. Täällä kaikki oli lämmintä ja kirkasta. Tätä maata vartioi jatkuvasti tulenjättiläinen Surtr, joka heilutti raivoisasti salamoivaa miekkaa, josta lähti ylöspäin suuria kipinöitä. Nämä tuliset ja sihisevät kipinät saavuttivat Ginnungagapin jäämassat Tästä tulen ja jään seurustelusta alkoi syntyä pisaroita. Näistä pisaroista syntyi alkujätti, jonka nimi oli Ymir. Tämä kuvaa myös hyvin ihmisen tietoisuuden syntymistä. Se kuvaa kuinka, l. okaisessa ihmisessä syntyy oma, itsenäinen ja ainut aatuinen maailmankaikkeus. Ginnungagap kuvaa käsittämätöntä alku tilaa, jossa on tarkoituksettomuutta, tyhjyyttä, säälimättömyyttä, välinpitämättömyyttä ja turhuutta. Tämän yläpuolella on paikka josta lähtevät myrkylliset, ilkeät, kylmät ja Jäätävät tunteet, joita yksitms ta jokea hyvin kuvaavat - viileä tunne, uhmaava tunne, kuplivat tunteet, pelottavat tunteet, myrskyävät tunteet, jossa on suuttumuksen ja hysterian koti, leveä räiskyvien tunteiden paikka, jossa salamoi, ja jäätävän kylmän tunteen joki. Näiden alapuolella on perusenergian ja elinvoiman maa. Täällä syntyvät intohimot, jotka lähtevät tulenhaltijasta. Kun kylmät tunteet kohtaavat elinvoiman, ihminen alkaa elää. Ihmisen tietoisuus alkaa kasvaa ja hahmottaa omaa maailmankuvaansa. Ihminen löytää oman yksilöllisyytensä. Näin löytää ne voimat, jotka hänessä itsessään synnyttävät elämää. Ihmisen kehittyminen yksilönä ja itsenä on alkanut. 17

21 LUOMISTAPAHTUMA Aikojen alussa Ymir eli, ei hiekkaa, ei vettä, ei viileää merta, ei maata ollut, ei taivasta yllä; oli suunnaton kita, ei kasvanut ruoho. (Eddan jumalrunot, Näkijättären ennustus, WSOY 1982) 18

22 (YfTllRaa ar1'0barnla esihöyry nousi ja kylmetessään tiivistyi ja jäätyi. Siitä tuli huurretta, joka lisääntyi ja lisääntyessään suuri tyhjyys alkoi täyttyä. Samanaikaisesti kylmässä ja kuumassa alkoi syntyä näkymättömän tahdosta elämää. Ensimmäinen elämän ilmentymä sai suuren huurteisen jättiläisen muodon. Ymir on jään ja huurteen personoituma, joka tuli elämään suuressa tyhjyydessä huurteen ja jään keskellä. Hänestä tuli pimeydenvoimien ja pahan ilmentymä. Huurre lisääntyi. Kuuman ja kylmän vuorovaikutus jatkui ja vesihöyry tiivistyi. Tästä prosessista alkoi kehittyä toiseruainen elämänmuoto, joka sai suuren jättiläismäisen lehmän muodon. Lehmä sai nimekseen Audhumla, josta tuli suuri ravitsija. Audhumla lehmällä oli suuret utaret, joista lähtee neljä suurta maitovirtaa, jotka tuottivat ravintoa yllinkyllin. Samoista alkuameista, josta syntyi paha syntyi puolestaan hyvyys ja huolehtivaisuus. Välittäminen oli saanut muotonsa. Ymir jättiläinen kulki tyhjyydessä etsien ravintoa itselleen ja kohtasi Audhurrua lehmän. Ymir alkoi ravita itseään neljästa maitovirrasta. Ymir sai kaikki tarpeensa tyydytettyä ja kylläisenä se vetäytyi lepäämään. Nukkuessaan huurrejättiläinen alkoi hikoilla. Hiki alkoi virrata kainalokuopista. Mies ja nainen ryömivät vasemman kainaion hiestä. Myös Ymir jätfiläisen toinen jalka siitti toisen jalan, josta syntyi kuusipäinen hirviö Thrudgelmir, joka tuotti Bergelmir jättiläisen. Pahat huurrejättiläiset olivat syntyneet. 19

23 Tursaan kainalossa sanovat, kasvoi tuolloin tytär ja poika hänen toinen Jalkansa toisen kanssa siitti kuusipäisen pojan: (Edda, V afthrudinin runo) Sillä aikaa, kun Ymir jättiläinen nukkui, Audhumla lehmä halusi ravita itseään. Audhumla alkoi nuolla jäämöhkäleitä kielellään ja sai suolaa ravinnokseen. Lehmä nuoli ja nuoli kunnes esille tuli hius. Audhumla jatkoi nuolemistaan. Huurteen peitosta tuli esiin pää. Vähitellen kokonainen mies tuli esille. Mies oli pitkä, vahva ja komea. Hänen nimensä oli Buri. Hän oli ensimmäinen jumala. Ensimmäinen persoonallinen jumala pääsi täydelliseen vapauteen. Hän sai myös pojan, jonka nimi oli Bor. Näin sai alkunsa jumalien suku. Tyhjyydessä ja pimeydessä elivät siis huurrejättiläiset Ja jumalat. He elivät sodassa ja vihamielisyydessä keskenään, kunnes Bor nai Bolthorin tyttären, yhden huurrejättiläisistä. Tytön nimi oli Bestla. He saivat kolme lasta, kaikki poikia. Ensimmäisen nimi oli Odin, toinen oli Vili ja kolmas Ve. Odinista tuli jumalten isä. Vilistä tuli tahdon poika ja Vestä tuli pyhän ja pyhän hengen ilmentymä. Näiden kolmen pojan syntymän jälkeen jumalat ja jättiläiset elivät sovussa keskenään, mutta omissa oloissaan. Vähitellen erimielisyydet kuitenkin lisääntyivät ja alkoivat muuttua jälleen vihamielisnrdeksi. Niinpä Odin, Vili ja Ve liittyivät isäänsä Borim ja alkoivat sotia vihamielisiä huurrejättiläisiä vastaan. Lopulta he onnistuivat surmaamaan heidän päävastustajansa Ymir jättiläisen. Kun Ymir kaatui kuolleena maahan, veri valui vuolaana hänen haavoistaan synnyttäen mahtavan tulvan. Tähän suureen verenpaisumukseen hukkui koko huurretursaiden suku. Tästä tulvasta pelastui 20

24 SUKUPUU: Jumalien alku kaaviona V Ymir PAHUUDESTA poika tytär JÄmLÄISET JUMALAT V Audhumla rakkaus sulattaa jäiin Thrudgelmir 6-päinen jättiläinen Alkuviha Bergelmir Huurrejättiläiset Bestla Buri Börr ]os et voita vastavoimaa, rakastu siihen. Pahuus käiintyy vastakohdakseen Vili Ve henki tahto pyhä 21

25 ainoastaan Bergelmir, joka pakeni veneellä, joka oli rakennettu ontosta puunrungosta. Bergelmir huurrejättiläinen P.urjehti veneellään vaimonsa kanssa maailmanäänin. Maailmanäärissä he tulivat Jötunheimiin, asettuivat, rakensivat kodin itselleen ja heille syntyi jälkeläisiä. Näin syntyi uusi huurrejättiläisten sukukunta. He perivät myöskin pahuuden, jatkoivat riitaisuuksia jumalten kanssa ja tekivät hyökkäyksiä jumalien alueille. Odin, Vilin ja Ve ottivat Ymir jättiläisen ruumiin hartioilleen ja vetivät suuren ruhon keskelle suurta tyhjyyttä, Ginnungagappia. Tästä he rakensivat maailman. Ymirin libasta he muotouivat Midgardin, joksi maata ryhdyttiin kutsumaan. Tästä tuli valtavan suuren tyhjyyden keskipiste, joka ympyröitiin ja jonka suojaksi he rakensivat Ymirin ktilmakarvmsta vallit ja suojamuurit Ymirin verestä ja hiestä syntyivät järvet ja meret. Luista ja ham:paista syntyivät vuoret, kalliot ja kivet. Ymirin hiuks1sta syntyivät puut, pensaat ja kaikkinainen kasvillisuus. Ymirin kallosta syntyi taivaankansi ja aivot heitettiin ja ripoteltiin ympäriinsä, joista muodostuivat pilvet taivaalle. )(r.nirin lihuzsta luotiin r.naa, luista luotiin vuoret, huurrekyhnän jättiläisen kallosta taivas, hänen verestään luotiin veri. (Edda, Varthrudirin runo) Kun Midgard sai muotonsa, Odin, Vili ja Ve asettivat kääpiöt - neljälle kulmalle kannattamaan ja vartioimaan maata. Kääpiöiden nimet olivat Nordri, Sudri, Austri ja Westri. Näin syntyivät neljä ilmansuuntaa. 22

26 Tämän jälkeen Odin ja Vili ja Ve ottivat Muspellistä, alkuvoimaisesta tulesta tulen hehkua ja loivat siitä Mundilfarin jättiläisen, josta tuli kuun, Manin ja auringon, Solin isä. Mundilfari on Kuun isä ja Auringon yhtä lailla He kiertävät taivasta kaikin päivin ja mittaavat ihmisille ajan. (Edda, Vafthrudnir runo) Kuten paha kulkee aina perässä seuraten hyvän jalanjälkiä, niin syntyivät myöskin sudet Sköll, inho ja Hati, viha. Nämä sudet ryhtyivät ajamaan takaa aurinkoa ja kuuta. Mani, kuu sai seurakseen Hiukin, joka on nouseva kuu ja Bil, joka on laskeva kuu. Edelleen syntyivät Päivä ja yö ja ne saivat hoitaakseen illan, keskiyön, aamun, aamupäivän ja keskipäivän ja iltapäivän. Niin syntyi kesä, joka oli lämmin, ystävällinen ja rakastava ja talvi, JOka puolestaan on kylmä, ilkeämielinen ja jäätävine tuulineen. Näin saivat alkunsa kaikki luonnossa olevat muodot ja rytmit. Jokainen olomuoto ja ilmentymä sai pesoonallisen nimensä ja luonteen piirteensä. Niistä tuli voimia, jotka suorittavat omia erityisiä ja luonteensa mukaisia tehtäviä. Kullakin oli myös vastavoimat ja vihamiehet, jotka p kivät pääsemään heihin käsiksi ja tuhoamaan he1tä. Maailma rakentui saman ruumiin eri osista. Kaikista jäsenistä tuli jokin osa maailmaa ja kaikki löysivät paikkansa. Sitten nekin tulevat vielä tuhoutumaan ja niiden olomuodot päättymään. Mikään ei säily ikuisesti. Tässä maailmassa oli myös elämään oleellisesti vaikuttavia voimia, kuten yö ja päivä,jotka saivat omat tehtävänsä. Koska niiden tehtävät olivat toiselleen vastakkaisia, ne olivat toisilleen vihamielisiä. 23

27 Tämä vihamielisyys pani ne taistelemaan keskenään. Vihamielisyys piti niitä omissa tehtävissään, vaikka keskinäistä sulautumistakin tapahtui. Eri voimilla oli omat suosikkivihollisensa, jotka pyrkivät ja kuy sti pysymään heidän kannoillaan, saamaan kimm Ja tuboamaan. 24

28 1brn1nenaa sateenkaarjslltn räänä päivänä Midgarin luomisen jälkeen Odin, Vili ja Ve kulkivat meren rannalla. He tulivat kahden puun luokse, joiden rungot kumartuivat merta kohti ja oksat ja lehdet laskeutuivat kuin morsiushunnut vettä kohti. Toinen puusta oli saarruv a toinen oli jalava. Odin, ili ja Ve pysähtyivät puiden luokse, katselivat puita ja havaitsivat ne erinomaiseksi materiaaliksi, joista voi tehdä ihmisen. He kaatoivat puut ja hakkasivat rungot ihmisten muotoiseksi. Odm antoi näille pölkyille nengen, Vili antoi liikkumisen ja aistimisen kyvyn. Ve antoi veren ja verenkierron. Lisäksi jumalat lahjoittivat puhekyvyn, ajatuskyvyn sekä voiman rakastaa ja toivoa: He tekivät niistä työskentelyyn sopivia. He antoivat elämän ja kuoleman. Nämä olivat ensimmäiset ihmiset, Askri ja Embla. Jumalat asettivat heidät hallitsemaan Midgardia tahdoillaan. Vähitellen he kansoittivat sen Jälkeläisillään. Jumalat olivat näistä ihmisistä erittäin kiinnostuneita ja antoivat erityistä huomiota sille mitä he tekivät, tarkkailivat heitä ja antoivat usein heille apuaan ja suojeluaan. Kesäpäivän autereessa Odin käveli meren rannalla ja näki yhdeksän jumalatarta, jotka olivat aaltojen neitseellisiä tyttäriä. He paistattelivat päivää valkoisella hiekalla. Taivaan jumala oli ihastunut näihin kauniisiin tyttäriin, eikä kyennyt päättämään kenet valitsisi itselleen vaimoksi. Hän valitsi suuruudessaan heidät kaikki ja yhtyi heihin. Tästä hetkestä syntyi poika, joka sai nimekseen Heimdall. Nämä yhdeksän äitiä alkoi ravita lasta maan vahvuudella, meren kosteudella ja auringon paisteella. Tämä erikoinen ruokavalio aiheutti pojassaan nopean kasvu. Poika kasvoi aikuisen mittaan uskomattoman nopeasti. Tultuaan täysi-ikäiseksi Heimdall lähti Asgardiin, Aasain maahan isänsä luokse. 25

29 Assardissa hän löysi jumalat ihastelemassa juuri valmistamaansa sateenkaarisiltaa, jonka he olivat rakentaneet tulesta, ilmasta ja vedestä, kolmesta materiaalista, jotka vieläkin vm nähdä selvästi sen pitkässä kaaressa. Sillassa hehkuvat kolme perusväriä: punainen, joka edustaa tulta, sininen i&naa ja vihreää meren kylmää syvyyttä. Tämä silta yhdistää taivaan ja maan. Silta päättyy mahtavan maailman puun Y ggdrasilin varjoon, lahelle lähdettä, jossa Mimir, "hän joka miettii", asuu. Silta oli täydellinen, mahtava ja upea, mutta siinä oli yksi huono puoli. Jumalat pelkäsivät, että huurrejättiläiset löytäisivät tämän sillan ja tien, jonka kautta he pääsisivät taivaaseen. Heimdall otti tämän tehtävän ja ryhtyi vartioimaan siltaa. Voidakseen suorittaa tämän hankalan tehtävän jumalat antoivat Heirodalille erityisen voimakkaat aistit. Hän pystyi kuulemaan kuinka ruoho kasvoi maassa ja villa lampaan selässä sekä näkemään yhtä selvästi niin yöllä kuin päivälläkin. Kaiken tämän lisäksi hän kykeni nukkumaan vähemmän kuin linnut. 26 Palo sytyttää palon ja palaa loppuun, tulesta syttyy tuli; puheesta mzes tuntee miehen, salamyhkäisyydestä moukan. On noustava varhain jos haluaa viedä toiselta tavaran tai hengen; ei makaava susi saa monesti reittä, ei menesty nukkuva mies. On noustava varhain, jos väkeä on vähän, ja pantava askareet alkuun; ken aamulla makaa, on myöhässä pahoin, reipas on puoleksi rikas. (Edda, Korkean runo)

30 9fJDriDSILI: saam:lj aikkivaltias kaiken isä loi valtavan-saamin, jonka nimi on Y ggdrasill. Tämä-saami on niin suuri, että se ulottuu maailman äärestä maailman ääriin. Latva kohoaa korkealle äärettömyyteen ja sen juuret ulottuvat syvyyksien syvyyteen. Se on maailmankaikkeuden ja ajan puu. Yggdrasill-saami käsittää neljä kokonaisuutta. Puun ympärillä häärii kymmenen eläintä. Puulla on kolme suurta juurta, jotka vievät kolmelle lähteelle. Y ggdrasillin maailmankaikkeus sisältää yhdeksän maailmaa, joissa elää kahdeksan kansaa tai rotua. 4 kokonaisuutta 10 eläintä 3 l"uurta 3 ähdettä 9 maailmaa 8 rotua 37 olemassaolonmuotoa. Mikä merkitys näillä luvuilla on? Eivätkö ne ole sattumia? Meillä on vapaus pitää kertomusta vain taruna ja suhtautua siih.en kriittisesti. Mutta me voimme myös kysyä tämän kaiken takana olevaa viisautta, joka vm opettaa meitä. Jokainen voi löytää siitä tarvitsemansa viisauden. Yggdrasill-puu elää ja muuttuu koko ajan ja myös kasvaa lukijan viisaudessa ja ymmärryksessä. Minä voin kirjoittaa vain sen mitä minä näen tässä puussa tällä hetkellä. Jos kirjoittaisin tämän kappaleen ensi vuonna, minä varmasti näkisin tässä puussa toisenlaisia asioita ja toisenlaisia viisauksia. 27

31 Tänään Yggdrasill-puu kertoo minulle numeroiden kautta, että tämä puu ja sen edustama maailma on täydellinen. Yggdrasill-puussa on 37 olemassaolonmuotoa. Numero kolme ilmentää ilmaisukykyä ja luovuutta. Numero seitsemän kertoo jonkun luomisprosessin loppuunviedystä tapahtumasta. Jumala foi maailman seitsemässä päivässä, johon sisältyi viimeinen päivä, lepopäivä. Tämä on tutkiskelun, hartauden, hiljentymisen luku, joka tulee suoritetun ja loppuunsaatetun työn jälkeen. Numero 37 tarkoittaa siis "luotiin maailma". Kun luku 37 yhdistetään ja lasketaan kolme ja seitsemän yhteen, saadaan 10. Se tarkoittaa täydellistä yksilöä ja maailmankaikkeutta. Yggdrasill-saarnin maailmankuva on siis täydellinen. Siihen ei tule lisätä mitään, eikä siitä voi myöskään mitään ottaa pois. Siinä itsessään on kaikki. Kaikella maailmassa olevalla on oma merkityksensä ja paikkansa. Meidän kohtalomme on elää täällä näiden kaikkien erilaisten ilmentymien kanssa. Y ggdrasill-saarni on kuin ihminen itse. Kaikki mikä löytyy saamista, löytyy myös ihmisestä. Yggdrasill-saarni on maailmankaikkeuden puu, joka on yhtäkuin minä itse. Y ggdrasill-saarnin viisaus tällä hetkellä minulle on tämä: minussa kaikki on tarpeellista, kaikilla on paikkansa ja tehtävänsä, kaikki eivät tule kaikkien kanssa toimeen, joidenkin kanssa tulee toimeen ja toisten kanssa on vähän hankalampaa, mutta tuota hankalaa ei pidä hävittää eikä tuhota siksi että se tekee olemassaoloni kiusalliseksi. Hankalalla on tärkeä paikka elämässäni. Siksi sitä pitää kohdella kunnioittavasti ja suurella rakkaudella. 28

32 YGGDRASILL, SAARNI Dainn ja Dvalinn, Duneyr ja Durathor -hiroet s. 94- Edda Rata toskr- Helvetti 29

33 JUMALTEN MAA Vanaheim Vaanien maa ;; Kasvillisuuden ja 1' hedelmällisyyden asuinsijat \. --.;:: Und. liiluk Kohtalon lähde Nornat, kohtalottaret Kohtalo, olemassaolo, välttämättö myys Urdr, Verdandi, Skuld Menneisyys, NykyisYYs, Tulevazsuus 30

34 MIDGARD, KESKINEN MAA Midgard keskinen maailma 31

35 32 TULIMAA

36 SOTURIN USKONTUNNUSTUS "Ei ole minulla vanhempia: Minä teen taivaasta ja maasta vanhempani Ei ole minulla kotia: Minä teen tietoisuudesta kotini. Ei ole minulla elämää eikä kuolemaa: Minä teen hengityksen rytmistä elämäni ja kuolemani. Ei ofe minulla jumalallista voimaa: Minä teen rehellisyydestä jumalallisen voimani. Ei ole minulla keinoja: Minä teen ymmärryksestä keinoni. Ei ole minulla salajuonia: Minä teen luonteestani salajuoneni. Ei ole minulla ruumista: Minä teen kestävyydestä ruumiini. Ei ole minulla silmiä: Minä teen salaman välähdyksestä silmäni. Ei ole minulla korvia: Minä teen herkkyydestä korvani. Ei ole minulla jäseniä: Minä teen ripeydestä jäseneni. Ei ole minulla strategiaa: Minä teen toiminnasta, jota "ajatus ei varjosta" strategiani. Ei ole minulla suunnitelmaa: Minä teen "tartu tilaisuuteen" suunnitelmani. Ei ole minulla ihmeitä: Minä teen oikeasta toiminnasta ihmeeni. Ei ole minulla periaatteita: Minä teen sopeutumisesta kaikkiin olosuhteisiin periaatteeni. Ei ole minulla taktiikkaa: Minä teen tyhjentymisestä ja täyttymisestä taktiikkani. Ei ole minulla kykyjä: Minä teen oivalluksesta kykyni. Ei ole minulla ystäviä: Minä teen mielestä ystäväni. Ei ole minulla vihamiehiä: Minä teen piittaamattomuudesta vihamieheni. 33

37 Ei ole minulla asepukua: Minä teen hyväntahtoisuudesta ja oikeamie1isyydestä asepukuni. Ei ole minulla linnaa: Minä teen järkähtämättömyydestä linnani. Ei ole minulla miekkaa: Minä teen itseni poissaolosta miekkani." Tuntematon samurai 1300-luv. (Ralph Blum, Riimujen kirja, Tammi 1989) 34

38 uten viikingit, nykyajan ihminen valitsee ennen kaikkea asenteensa kohtaamansa asiaan. Jos hänellä on riittävästi voimaa, hän voi tietoisesti muuttaa asennoitumistaan ja vaikuttaa siten niihin hedelmiin, joita hänen olemassaolonsa tuottaa. Asennoitumiseen vaikuttavat ne virikkeet, jotka valitsemme vahvistamaan mielikuviamme ja todellisuuttamme. Henkisen kasvun ydin onkin mielestäni siinä, että opimme vähitellen tiedostamaan niitä pieniä asioita, jotka vaikuttavat omaan elämäämme, ympäristöämme ja kuolemanjälkeiseen olemassaoloomme. Riimujen - riimukivien - eräs tehtävä on saada aikaan pieniä muutoksia asenteissa, suhtautumistavassa, tunteissa ja todellisuudessa. Teot ovat kuin mustikat metsässä: ne ovat tärkeitä, mutta ne eivät saa määrätä metsän elämää. Mustikka on pieni marja, joka yksinään on vähäinen, mutta iso l<orillinen on jo jotakin. Myös meidän pienet tekomme ja asennevalintamme ovat vähäisiä, mutta vähitellen niitäkin kertyy korillinen. On myös tärkeä tietää, mitä vaikuttimia minulla on valintoja ja erilaisia tekoja tehdessäni. Mikä voima ja tunne minussa vaikuttaa kunkin teon hetkellä? Tärkeää on m y ös toimia moitteettomasti, mikä merkitsee eri asimta eri ihmisille. Riimujen kanssa on siis mahdollista neuvotella ja saada valaistusta erilaisissa elämäntilanteissa. Riimujen kanssa neuvottelu on keskustelua oman itsen kanssa riimumerkkien toimiessa symboleina. Ennen kuin ottaa riimut oman sisäisen vuoropuhelunsa symboleiksi, on tiedettävä joitakin neuvotteluun liittyviä sääntöjä. 35

39 Itse sain riimut ja niitä käsittelevän kirjan ensimmäistä kertaa käsiini Englannissa eräässä illanvietossa. Katselin riimuja mielenkiinnolla, mutta en ajatellut perehtyväni niihin sen enempää. Unohdin nimut ja seurasm illan kulkua. Illan lopuksi luokseni käveli vanha mies, joka sittemmin perehdytti minua riimujen ihmeellisen maailmaan. Hän tuli luokseni määrätietoisesti, asetti kätensä olkapäilleni, katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi: "Kun sinä aloitat riimutyöskentelyn, muista perehtyä tarkoin niihin sääntöihin, joita riimujen käyttö edell.y.ttää." Mitä enemmän olen ryöskennellyt nimujen parissa ja mitä enemmän niistä opin, sitä tärkeämmäksi tuon vanhan miehen neuvo on tullut ja sitä enemmän sitä ymmärrän. Riimuneuvottelun tärkeimpiä sääntöjä on se, että kysymykset tehdään oikealla tavalla. Riimujen kanssa olet kaksin itsesi kanssa. Kysyt itseltäsi ja vastaat itsellesi. Riimut toimivat vam eräänlaisena heijastimena. Toinen keskeinen tosiasia on se, että kukaan ei tarkenna ja selvennä kysymystäsi vaan vastaus tulee suoraan siihen kysymykseen, jonka esität riimuille. Riimut tuovat heijastuksen suoraan elämän virrasta, joka kulkee ja liikkuu eteenpäin kuten sekuntiviisari kellossa. Nykyhetki muuttuu jatkuvasti kaleidoskoopin tavoin, siten että elämäsi kuvio ja tilanne muuttuvat koko ajan. Seuraavalla hetkellä ei välttämättä ole mitään tekemistä edellisen hetken kanssa. Kysymyksesi voi olla sama, mutta hetki on muuttunut. Sinäkään et ole enään sama ihminen, koska sinäkin muutut jatkuvasti. Sinäkin olet ikäänkuin sama kaleidoskooppi, ja kun neuvottelet riimujesi kanssa, sinä ikäänkuin katselet itseäsi kaleidoskoopin kuviona. Riimukivet ovat ikäänkuin se reikä, JOSta kuviota katsotaan. Ne vastaukset, joita avautuu riimujen kautta tulee selittää ja tarkastella kysytyn kysymyksen valossa. ---Vastaus Kysymys 36 Selitys

40 Riimuneuvottelussa tai riimuneuvottelun jälkeen mahdolliset selvitykset, oivallukset ja vastaukset on syytä unohtaa välittömästi neuvonpidon jälkeen. Riimuneuvottelu tekee tehtävänsä sillä hetkellä, kun neuvottelua käydään. Riimuneuvottelun tuloksia ei voi soveltaa käytännön elämään, koska riimujen maailma on aivan muualla. Käytännön maailma on eri kuin mielen, hengen ja mielikuvituksen maailma. Ne ovat eri maailmoja, eikä niitä pidä sotkea keskenään. Riimuneuvottelujen tuloksiin tulee suhtautua samalla tavalla kuin uniin - toiset muistaa ja toiset unohtuvat. Riimuneuvottelun säännöt: 1) Laadi kysymys oikeaan muotoon 2) sovella vastaus esittämääsi kysymykseen, 3) jätä oivalluksesi ja vastauksesi omaan arvoonsa. Koska riimujen avulla halutaan selvitystä sille mikä on kysymyksen tai asian takana, eikä sitä mitä tapahtuu seuraavaksi, kysymystä ei pidä esittää siten että kysyisi esimerkiksi ostanko auton, vaihdanko työpaikkaa, menenkö naimisiin, onko tuo oikea työpaikka tai onko tuo henkilö se oikea? Kysymyksen tulee asettaa esimerkiksi: Mitä uusi työpaikka merkitsee? Mitä on autonvaihdon takana? Mikä minua viehättää naimisiinmenossa? Mitä tuossa ihmisessä piilee? Riimuneuvottelussa on kysymys siitä, että kysr.jä pyrkii selvittämään sitä, mitä asian takana on, e1.kä yritä riimujen kanssa ratkaista asiaa. Riimujen maailmassa jokainen tapahtuma on täysin itsenäinen asia. Tapahtumilla ei ole sitä kronologista järjestystä, mitä me ajattelemme. Me ajattelemme, että kun minä teen tämän, niin siitä seuraa tämä. Esimerkiksi kun minä laitan kahvikupin pöydälle ja kun keitän kahvia ja kun vieras tulee käymään, nim tästä seuraa, että minä juon kahvia. Näin ei tapahdu riimujen maailmassa. Riimujen maailmassa tapahtumat eivät seuraa toisiaan, vaan jokainen tapantuma on täysin erillinen. Riimujen maailmassa se, että minä laitan kupin pöydälle ja vieras tulee käymään ei tarkoita sitä, että me juomme kahvia. Näillä teoilla 37

41 ei ole toistensa kanssa mitään tekemistä. Kupin laittaminen :pöydälle. Kahvin keitto. Vieraan tulo. Nämä kaikki ovat itsenäisiä tapahtumia. Ta:pahtumia voi verrata vaikkapa kasvimaahan. KasVImaassa on riviin istutettu siemeniä, joista kasvaa esimerkiksi porkkanoita. Porkkanat ovat rivissä. Ne on istutettu peräkkäin, mutta jokainen porkkana kasvaa itsenäisesti. Jokaisella porkkanana on omat juuret, oma maavarsi ja omat fehdet. Näin on myös tapahtumien laita. Tapahtumat kulkevat eteenpäin kuin rkkanat rivissä, mutta jokainen on itsenäine ä g ä riimuista sitten on, jos niitä ei voi käyttää ongelmien ratkaisemiseen, eikä tapahtumien ennal<oimiseen? Riimujen tehtävänä on antaa jokaiselle tapahtumalle syvällinen merkitys ja ohjata kysyjää näkemään asioiden ja tapahtumien takana oleviin asioihin. Riimujen tarkoitus on myös opettaa ajattelua, joka on ajan rattaasta va:paa. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen asia tapahtuu Iankaikkisuudessa. Tapahtumilla ei ole aikaa, eikä näinollen loppuakaan. Kaikki tapahtuu tässä ja nyt. 38

42 okainen teko, jonka me teemme, vaikuttaa monella tavalla. Mikään teko ei ole merkityksetön. Teolla on monta ulottuvuutta. Teko vaikuttaa ja aiheuttaa seurauksia - pieniä ja vähäpätöisiäkin. Itseisarvoltaan teot ovat täysin neutraaleja. Mutta teot myös aiheuttavat meille, muille tai ympäristölle vahinkoa ja kielteisiä tai vaihtoehtoisesti hyviä, miellyttäviä seurauksia. Teot ovat aina peruuttamattomia. Tekojen avulla me teemme itsemme onnellisiksi tai onnettomiksi. Tämä pätee myös muihin ihmisiin. Me olemme täydellisesti vastuussa teoistamme. Tämä on Teon riimun lähtökohta. Mikäli ajattelet, että sinä olet vain vähän syyllinen tai tulet vain hiukan olemaan kyseistä teosta vastuussa, silloin on parempi, että neuvottelet asianomaisten ihmisten kanssa asiasta. Jos ajattelet, että jokin ulkopuolinen on aiheuttanut sellaista, joka panee sinut tekemään jotakin ja haluat saada asiasta selvyyttä, puhu asianomaisten kanssa asiasta. Sinä voit neuvotella riimujen kanssa ainoastaan silloin, kun sinä haluat vilpittömästi ottaa tulevasta teosta täyden vastuun. Rhmut eivät myöskään ole kohteita, joita voit myöhemmin syyttää. Olet täysin vastuussa omista teoistasi. Riippumatta teon seurauksista, vastuusta tai siitä ovatk.o teot huonoja, vahingollisia tai hyviä, jokaisella on oikeus ja velvollisuus tehdä tekoja. Nyt, kun olen varmistunut siitä, että teko, jonka mahdollisesti tulen tekemään tai jätän tekemättä, ja että olen teostaru täysin vastuussa, voin kääntyä nimujen puoleen. 39

43 Teon riimu on Berkana. Se on kasvun riimu, joka aloittaa uuden elämän ja johtaa eteenpäin. Teko, joka toteutuu meidän kauttamme vaikuttaa lähtemättömästi maailmankaikkeuteen. Teko on portti erilaisten maailmojen välissä. Berkanan symboli on myös koivu, joka seisoo tukevasti maassa. Teko on kuin koivu jolla on syvällä alitajunnassa olevat juuret. Juurien ja koivunrungon, maan ja ilman yhtymäkohta, on teon hetki. Puun runko, oksat ja lehdet kohoavat korkeuksiin taivaalle, jossa meidän mielikuvituksemme maailmat syntyvät. Kun olen luonut teostaru selvän mielikuvan ja kykenen takastelemaan sitä täysin itsenäisenä tekona, kuin tarkastelisin poimimaani kukkaa, olen valmis nostamaan kuusi riimua pussista, vasemmalla kädellä. Minä asetan ne eteeni Berkana -riimun muotoiseen kuvioon numerojärjestyksessä sitä mukaan kun ne nousevat pussistani. Samalla minä annan tr.ölle nimen, joka parhaiten kuvaa tekoa. Esimerkiksi jos minun on :Korjattava auto teon nimi on auton korjaus. Mikäli autossa on jokin määrätty vika, jonka aion korjata, työn nimi voi olla tuon määrätyn vian korjaus, vaikkapa autoni pakoputken vaihto. Nimen tulisi vastata mahdollisimman tarkasti tekemistä. Riimut asetan seuraavasti: 1. Ensimmäinen riimu, joka pussistani nousee kuvaa haastetta, joka tekemiseen liittyy. Mikä haaste tekemiseen liittyy. 2. Toinen riimu kuvaa vaikutinta, joka on tekemisen takana. Mikä on teon vaikuttimena. 3. Kolmas riimu kuvaa sitä mikä tekee teon välttämättömäksi. Miksi teko on välttämätön. 4. Neljäs riimu kuvaa teon tarkoitusta. Mikä on teon tarkoitus. 5. Viides riimu kuvaa teon luonnetta. Mikä on teon luonne. 6. Viimeinen riimu kuvaa sitä mihin teko johtaa. Mihin teko johtaa. 40

44 TEON RIIMU 6. Mihin Teon nimi _ johtaa. 5. Mikä on 4. Mikä on tarkoitus. 3. Miksi on välttämätöntä. 2. Mikä on 1. Mikä haaste liittyy. 2. vaikuttimena. 41

45 TEON RIIMU Teon nimi 1. Mikä haaste tekemiseen liittyy 2. Mikä on teon vaikuttimena 3. Miksi teko on välttämätön 4. Mikä on teon tarkoitus 5. Mikä on teon luonne 6. Mihin teko johtaa 42

46 rnaa1lrnat kobtaavat lefanttia vainotaan torahampaiden takia. Strutsia pyydystetään sulkien tähden. Sorsia metsästetään lihan tähden. Eläin- ja kasvikunnan edustajilla on jotakin arvokasta, jonka vuoksi niitä vainotaan, pyydystetään ja niiltä viedään elinmahdollisuudet. Vaikka elefantti olisi kuinka suuri ja voimakas tai strutsi on kuinka hyvä juoksija tahansa tai sorsa on kuinka hyvä lentämään, näillä eläimillä on jotakin niin arvokasta, että ne joutuvat menettämään sen takia henkensä. Meitä ihmisiä vainotaan tai arvostetaan meidän tekojemme tähden. Meidän ajatuksemmekin saavat olla rauhassa, niin kauan kun meidän tekojemme kautta maailma punnitsee niiden arvon itselleen. Esimerkiksi ihminen, jolla on hyvä lauluääni, hänen lauluäänellään on arvo maailmassa, ja sen vuoksi hän joutuu "vainon" kohteeksi. Tekojemme kautta me olemme mitä me olemme. Tekojen kautta määräytyy meidän asemamme yhteiskunnassa. Tekomme periytyvät sukupolvesta toiseen ja kannattavat meiaät yli iankaikkisuuden. 43

47 IHMISEN KOHTALO Ikuista elämäänsä elävien siivekkäiden ja jalallisten jumalien, haltiain ja haltioitten täyttämässä maailmassa on myös navastaan leikatuille ihmisille herännyt tarve jättää heimonsa hengen maailmaan pysyvä jälki itsestään, oma laulunsa, oma satunsa, joka on kohtalonlaulu. Mansien ja Hantien runoutta Siivekkäille Jumalille Jalallisille Jumalille SKS

48 TEON RIIMU: ESIMERKKI Teon nimi: Riimukirjan kirjoittaminen 6. Mihin kirjoittaminen johtaa 4. Mikä on kirjoittamisen tarkoitus. 5. Mikä on kir- I. uonne. oittamisen 3. Miksi kirjoittaminen on välttämätöntä. 1. Mikä haaste kirjoittamiseen liittyy Mikä on kirjoittamisen vaikuttimena. 45

49 1. Mikä haaste kirjoittamiseen liittyy, on kysymykseni. Riimupussistani nousi Berkana-riimu käänteisenä. Tämä riimu kuvaa sitä haastetta, jonka minun on kohdattava kirjoittaessani. Kun k.iiioitan kirjaa riimuista, haasteeni on oittamisen ka utta löytää esteet, jotka ovat oman kasvuni tiellä. Toiminko minä oikein? Tämä pitää täysin paikkansa, koska minä olen lykännyt tätä kirjoittamista jo kolme vuotta ja yrittänyt unohtaa koko asian. Tuntuu siltä kuin oma kasvuni olisi pysähtynyt. Suunnitelmani tuntuvat vesittyneen. Aina kun tein suunnitelmia, jotka olisivat vaikuttaneet pitemmälle elämääni tai sitoneet minua pitemmäl<si aikaa, oli kuin joku olisi lyönyt moul<arilla päähän ja sanonut, että samoilla uhrauksilla, joita joudut tekemään tuon suunnitelmasi kanssa, voit kirjoittaa riimukirjan. Minun piti jo viime talvena aloittaa kirjoittaminen, mutta lähdinkin talveksi etelään unohtaakseni koko jutun. Siis kirjoittaessani tätä kirjaa riimuista, minä kohtaan oman kasvuni esteet. 2. Mikä on kirjoittamisen vaikuttimena. Riimukivien joukosta käteni valitsi Ansuz-riimun käänteisenä. Tämä riimu kuvaa sitä vaikutinta, joka panee minut kirjoittamaan. Ansuz-riimu kuvaa jumalan sanansaattajaa. Merkki, viesti tai jokin yllättävä sanoma toimii viestin tuojana. En näe tälle työlle kovinkaan suurta merkitystä, siksi tämä riimu on käänteisenä. Mutta minä kirjoitan tämän kirjan siksi, että olen jumissa itseni kanssa ennenkuin tämä työ on tehty. Tämän työn vaikuttimena on puhdistuminen, niin että voin jälleen seurata Jumalan ääntä. 3. Miksi kirjoittaminen on välttämätöntä. Tällä kertaa käteni valitsi aj Nauthiz-riimun. Tämä riimu merkitsee tarvetta, pakkoa, sitä mitä ei voi välttää. Tämä riimu vahvisti moninkertaisesti sen, että minun todella on kirjoitettava riimujen kirja. Minun on hillittävä itseni. Tämän työn kautta minä 46

50 taistelen juuri itseni kanssa. Tässä työssä minulla on mahdollisuus kohdata omat heikkouteni. En voi siirtää heikkouksiani kenenkään toisen niskoille. En voi myöskään syyttää ketään toista enkä vierittää vastomkäymisiä kenenkään toisen harteille. Tämä on "ota lusikka kauniiseen käteen" -riimu. Tämä riimu sanoo minulle, että "aseta p aperi kauniisti kirjoituskoneeseen ja ala kirjoittaa '. 4. Mikä on tämän kirjoittamisen tarkoitus. Minä nostin fb Teiwaz-riimun, joka merkitsee soturia. Tämän kirjan, kuten myös kirjoittamiseni tarkoitus on löytää omassa itsessäni olevat taistelukentät Minä käyn taistelua oman itseni kanssa. Minulla on monia puolia, jotka eivät millään alistu korkeamman itseni määräysvaltaan. Minussa on lukematon ioukko hyviä taistelijoita, jotka jatkuvasti kapinoivat Jumalan tahtoa vastaan. Minulla ei ole ulkopuolisia vihollisia. Kukaan ei voi minua vahingoittaa. Kukaan ulkopuolinen ei ole minulle uhka, paha tai viholliseni. Minä itse olen suurin viholliseni. Kun tarkastelen elämääni, olen aina pelännyt jotakin ulkopuolista. Olen pelännyt asioita, jotka ovat voineet vahingoittaa minua, ihmisiä, jotka loukkaavat minua ja tekevät minulle pahaa tai käyttävät minua hyväksi. Mutta minä olen tullut siihen tulokseen, että kukaan eikä mikään ole tehnyt minulle sellaista vahinkoa kuin minä olen tehnyt itselleni. Kaikki ulkopuoliset pahantekijät ovat olleet vain J?ieniä harmittomia Kiusanhenkiä sen pahantekijän nnnalla joka minussa itsessäni asuu, joka pyrkii tuhoamaan minut armottomasti. Tämän kirjoittamiseni tarkoitus on kohdata omassa itsessäni olevat pahantekijät. 5. Mikä on kirjoittamisen luonne. Viidentenä riimuna nostin Gebo-riimun. Gebo on toveruuden, liiton, ystävyyden ja kumppanuuden riimu. Kirjoittamisen kautta minulla on yhteys omaan itseeni. Minä voin olla suorassa yhteydessä oman itseni kanssa. Tämä riimu annetaan lahjana. Kun minä olen taistellut itseni kanssa ja niitä kapi- 47

51 noivia henkiä vastaan, jotka haluavat tehdä elämäni hankalaksi, palkinnoksi minä saan lahjan. Minä saan ystävän ja liittolaisen. Jokaista vastustajaa on kunnioitettava ja arvosteltava. Vastustajia pitää kohdella rakkaudella ja ystävällisyydellä. Kun vihollisen ja vastustajan on pystynyt taivuttamaan Jumalan, Korkeamman, tahtoon, mistä tulee ystäviä ja liittolaisia. Sodat ja taistelut eivät lopu tuhoamiseen. Riidat eivät pääty voittoon, eikä alistamiseen. Kilbilut eivät pääty voittoon tai häviöön. Mi '? 1. Koska vastaasi tulee aina sinua vahvempi. Vastavoima on aina suurempi. Miksi emme liittoudu meitä ympäröivien voimien kanssa? Miksi emme elä sovussa toistemme kanssa? 6. Mihin kirjoittaminen johtaa. Lopuksi minä sain ID Isa-riimun. Tämä riimu merkitsee jäätä, jäätymistä ja jähmettymistä. Tämän työn jälkeen koittaa henkinen talvi. Asia jäätyvät. Tar.ahtumat jäävät paikalleen. Kirjaimet asettuvat paikalleen. Ajatukset materialisoituvat tämän kirjan lehdille. Jokainen sana, jonka minä kirjoitan jähmettyy musteeseen. Näitä sanoja, jotka elävät tällä hetkella ajatuksissani, muokataan vielä, mietitään ja sanotaan uudella tavalla. Mutta tämän työn jälkeen kirl. an saatua lopullisen muotonsa, sanat jähmettyvät opulliseen muotoonsa. Huomaan, että olen taas samassa tilanteessa kuin ennen tämän kirjan kirjoittamista. Minussa ovat samat asiat edelleen esteenä ja haasteena. Kirjan kirjoittaminen ei kuitenkaan ratkaissut yhtään mitään. Minä olen sama kuin ennenkin. Kuitenkin jotakin on tapahtunut, jotakin on muuttunut. Minä olen jotenkin erilainen. Minä en vain tiedä mitä on tapahtunut. Tämän kirjan kirjmttaminen johtaa uuteen esteeseen, pysähtyneeseen tilaan. Tämän kirjan kirjoittamisen jälkeen minä olen jälleen sen edessä, joka minua estää. Loppujen lopuksi kirjoittaminen ei johda yhtään mifiinkään. 48