ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Transkriptio

1 LUONNOS 29.9 Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi yleisestä asumistuesta annetun lain muuttamisesta, eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain kumoamisesta ja eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi yleisestä asumistuesta annettua lakia ja kumottavaksi laki eläkkeensaajan asumistuesta. Eläkkeensaajan asumistuki yhdistettäisiin yleiseen asumistukeen eli eläkkeensaajien oikeus asumistukeen ratkaistaisiin yleisestä asumistuesta annetun lain mukaisesti. Eräisiin muihin lakeihin ehdotetaan tehtäväksi asumistukijärjestelmien yhdistämisestä johtuvia välttämättömiä muutoksia. Eläkkeensaajan asumistukea saavat siirtyisivät yleisen asumistuen piiriin vuoden 2016 aikana. Järjestelmien yhdistämisestä aiheutuvien vaikutusten kohtuullistamiseksi ehdotetaan, että eläkkeensaajan asumistuesta yleiseen asumistukeen siirtyvien tuensaajien asumistuen taso voisi lainmuutoksesta johtuen pudota korkeintaan 60 euroa kuukaudessa. Yleisestä asumistuesta annettuun lakiin ehdotetaan tehtäväksi järjestelmien yhdistämisestä johtuvia muutoksia. Yleisen asumistuen myöntämisessä huomioon otettavia tuloja ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan eläkkeensaajan asumistuen nykyistä menettelyä, jossa omaisuus vaikuttaa asumistuen saamiseen. Yleisestä asumistuesta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi eläkkeensaajan asumistuesta annettua lakia vastaavat säännökset koskien laitoshoidon vaikutusta asumistuen maksamiseen. Ruokakuntaan kuuluvan vammaisen henkilön lisätilantarpeen huomioon ottamista enimmäisasumismenoissa ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan myös tilanteita, joissa lisätilantarve johtuu muusta syystä johtuvasta toimintakyvyn heikkenemisestä. Yleisen asumistuen hakijan ja saajan ilmoitusvelvollisuutta, asumistuen hakemismenettelyä sekä etuuden myöntämistä ja maksamista koskeviin säännöksiin ehdotetaan lisäksi tehtäväksi täsmennyksiä. Lisäksi ehdotetaan täsmennettäväksi säännöksiä koskien tuen myöntämistä asunnon osaan. Lisäksi ehdotetaan, että valtion talousarvioesityksessä esitettyjen yleisen asumistuen säästötavoitteiden vuoksi vuonna 2016 sovellettaisiin samoja enimmäisasumismenoja kuin vuonna Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta Esitys perustuu pääministeri Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan. Lisäksi esitys perustuu valtion vuoden 2016 talousarvioesitykseen.

2 YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto Valtio tukee pienituloisten kotitalouksien asumismenoja kolmen eri asumistukijärjestelmän kautta. Yleinen asumistuki on tarkoitettu pienituloisen ruokakunnan asumismenojen vähentämiseksi. Eläkkeensaajan asumistuki on puolestaan tarkoitettu pienituloisen eläkkeensaajan asumismenojen vähentämiseksi ja kotona asumisen tukemiseksi. Opintotuen asumislisää maksetaan vuokra- tai asumisoikeusasunnossa asuville opiskelijoille. Varsinaisten asumistukijärjestelmien lisäksi asumismenoja korvataan sotilasavustuksen asumisavustuksella. Henkilöllä on myös mahdollisuus hakea toimeentulotukea asumismenoihin, jos asumistuki ei riitä asumismenojen kattamiseen. Yleistä asumistukea on myönnetty 1940-luvulta alkaen, aluksi perheenasuntoavustuksena osana aravajärjestelmää monilapsisille perheille ja vuodesta 1962 alkaen vuokra-asunnoissa asuville lapsiperheille lapsiperheiden asumistuesta annetun lain (586/1961) mukaisesti. Asumistukilain (408/1974) voimaan tullessa heinäkuussa 1975 asumistuki ulotettiin lapsiperheiden lisäksi nuoriin lapsettomiin aviopareihin, opiskelijoihin ja uusiin omistusasuntoihin. Asumistuki laajeni asteittain 1980-luvulla koskemaan vuokra-asuntojen lisäksi kaikkia asunnon hallintamuotoja ja ruokakuntatyyppejä, kun tuki ulotettiin kaiken ikäisiin omistusasuntoihin ja alivuokra-asuntoihin sekä yksinasuviin, avopareihin ja muihin lapsettomiin ruokakuntiin. Viimeksi asumistukijärjestelmää uudistettiin vuoden 2015 alussa voimaan tulleella lailla yleisestä asumistuesta (938/2014). Eläkkeensaajien asumistuki tuli voimaan vuoden 1972 alusta osana kansaneläkejärjestelmää. Tavoitteena oli parantaa niiden eläkkeensaajien toimeentuloa, joilla oli keskimääräistä korkeammat asumismenot. Yleisen asumistuen ulottaminen eläkkeensaajiin ei tuossa vaiheessa ollut mahdollista, koska yleistä asumistukea maksettiin vain valtion tukemissa vuokra-asunnoissa asuville lapsiperheille. Eläkkeensaajien tuki irrotettiin lainsäädännöllisesti eläkejärjestelmästä säätämällä erillinen laki eläkkeensaajien asumistuesta (591/1978). Viimeksi eläkkeensaajien tukijärjestelmää on kokonaisuudessaan uudistettu vuoden 2008 alusta voimaan tulleella lailla eläkkeensaajan asumistuesta (571/2007). Vuoden 2015 alusta voimaan tulleella lailla (939/2014) poistettiin asumistukijärjestelmien välinen valintaoikeus ja sidottiin eläkkeensaajan asumistuki selkeämmin eläkkeen saamiseen. Opiskelijoiden asumista tuetaan opintotuen osana olevan asumislisäjärjestelmän avulla. Alun perin opiskelijoille myönnettiin asumistukea vuonna 1975 voimaan tulleen asumistukilain perusteella. Perhekohtainen ja asuntoon sekä sen tasoon kiinteästi sidottu asumistuki soveltui huonosti opiskelijoille, jotka vaihtoivat usein asuntoa. Kun samanaikaisesti haluttiin parantaa opintotuen tasoa korottamalla tukea niillä, joilla on korkeat asumismenot, päädyttiin opintotuen osaksi rakennettavaan asumislisäjärjestelmään. Tämän tuen piiriin tulivat aluksi yksin asuvat ja myöhemmin myös lapsettomat opiskelijaparit. Opintotuen osana olevaa asumislisäjärjestelmää on kehitetty yksilöllisempään suuntaan poistamalla viimeksi puolison tuloharkinta vuonna Opiskelijoiden kaavamaiseen tukeen ei katsottu tarkoituksenmukaiseksi sisällyttää omistusasuntojen tukijärjestelmää, vaan omassa asunnossa asuvat opiskelijat ovat kuuluneet aina yleisen asumistuen piiriin. Asumistukijärjestelmien välisiä eroja ja yhdistämistä on selvitetty vuosien varrella useassa eri selvityksessä. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelman mukaan eläkkeensaajan asumistuki sopeutetaan vastaamaan yleistä asumistukea eli järjestelmät yhdistetään.

3 2 Nykytila 2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö Yleinen asumistuki Yleisen asumistuen tarkoituksena on alentaa pienituloisten asumismenoja ja turvata kohtuullinen asumistaso. Yleistä asumistukea voidaan maksaa Suomessa asuvalle pienituloiselle ruokakunnalle. Samaan ruokakuntaan kuuluviksi katsotaan samassa asunnossa pysyvästi asuvat henkilöt. Asumistukea myönnetään Suomessa sijaitsevan vakinaiseksi asunnoksi katsottavan vuokraasunnon, asumisoikeusasunnon tai omistusasunnon asumismenoista. Vuokra-asunnossa edellytyksenä on, että asunnon hallinta perustuu asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (481/1995) mukaisen vuokrasopimukseen. Asumistukea ei myönnetä näin ollen laitoksiin, vapaa-ajan asuntoihin, liikehuoneistoihin eikä majoitusliikkeisiin. Yleistä asumistukea selkeytettiin ja yksinkertaistettiin vuoden 2015 alusta voimaan tulleella lailla (938/2014). Asumistuen myöntäminen perustuu ruokakunnan koon ja asunnon sijainnin mukaan määräytyviin kokonaisvuokriin ja lineaarisesti määräytyviin bruttotulojen mukaisiin omavastuuosuuksiin. Myös valintaoikeus eläkkeensaajan asumistuen ja yleisen asumistuen välillä poistui, minkä vuoksi eläkkeensaajan asumistukea saaneet lapsiperheet siirtyvät seuraavassa tarkistuksessa yleisen asumistuen piiriin. Yleinen asumistuki on 80 prosenttia hyväksyttävän asumismenon ja perusomavastuun erotuksesta. Hyväksyttävä asumismeno muodostuu asumistuessa huomioon otettavista asumismenoista laissa määriteltyyn enimmäismäärään asti. Perusomavastuu on 40 prosenttia niistä tuloista, jotka ylittävät täysimääräiseen tukeen oikeuttavan tulorajan. Tuloraja riippuu ruokakunnan koon ja alaikäisten lasten lukumäärästä: samalla tulotasolla omavastuu pienenee ruokakunnan koon ja alaikäisten lasten lukumäärän kasvaessa. Samaa laskentakaavaa sovelletaan kaikissa kuntaryhmissä, ruokakunnissa ja kaikilla tulotasoilla. Täysimääräiseen tukeen oikeuttava tuloraja on sovitettu yhteen työmarkkinatuen tason kanssa. Työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa saava henkilö maksaa omavastuuosuutena 20 prosenttia hyväksytyistä asumismenoista. Yleisessä asumistuessa vuokra- ja osakehuoneistoissa asumismenoina otetaan huomioon vuokra tai vastike, johon lisätään erikseen maksetut lämmitys- ja vesimaksut. Vesi- ja lämmityskustannuksina käytetään ruokakunnan koon mukaan määräytyviä keskimääräisiä arvoja. Muissa omistusasunnoissa hoitomenoina otetaan huomioon asunnon sijainnin ja ruokakunnan koon mukaan määräytyvät hoitomenoerät. Kaikissa omistusasunnoissa asumismenoihin luetaan lisäksi rahoitusmenoina 73 prosenttia henkilökohtaisten asuntolainojen vuotuisista koroista. Tontin vuokraa ja kiinteistöveroa ei hyväksytä asumismenoiksi. Yleisessä asumistuessa hyväksyttävät enimmäisasumismenot määräytyvät ruokakunnan koon ja asunnon sijainnin mukaan. Enimmäisasumismenoja tarkistetaan vuosittain Tilastokeskuksen vuokraindeksin muutosta vastaavasti. Vuokra-asunnoissa yhden hengen ruokakuntien enimmäisasumismeno on asunnon sijainnista riippuen /kk, kahden hengen ruokakunnilla /kk, kolmen hengen ruokakunnilla /kk ja neljän hengen ruokakunnilla /kk. Osakeasunnoissa enimmäisasumismenon kokonaismäärä on sama kuin vuokra-asunnoissa, mutta se on jaettu hoitomenoihin ja rahoitusmenoihin. Enimmäishoitomeno on 30 prosenttia vuokra-asuntojen enimmäisasumismenon määrästä (yhden hengen ruokakunnassa /kk), loput 70 prosenttia määrästä voidaan hyväksyä enimmäisrahoitusmenoina (yhden hengen

4 ruokakunnassa /kk). Jos omistusasunnon hoitomenot ylittävät hoitomenojen enimmäismäärän, hyväksytään ylimenevästä osasta 73 prosenttia rahoitusmenoina. Yleistä asumistukea myönnetään ruokakunnalle ruokakunnan jäsenten yhteisten jatkuvien kuukausitulojen perusteella. Jatkuvana pidetään vähintään kolmen kuukauden ajalta saatavaa tuloa. Yleisen asumistuen määrä tarkistetaan vuoden välein. Asumistuen taso voi kuitenkin tulla tarkistettavaksi ennen vuositarkistusta, jos ruokakunnan koko muuttuu, ruokakunnan tulot nousevat yli 400 euroa tai laskevat yli 200 euroa kuukaudessa tai ruokakunnan asumismenot muuttuvat yli 50 euroa kuukaudessa. Syyskuun 2015 alusta alkaen asumistuen määrittelyssä otettiin käyttöön 300 euron suuruinen ansiotulovähennys. Ansiotulovähennys tehdään jokaisen ruokakunnan jäsenen yhteenlasketuista ansio- ja yrittäjätuloista. Ansiotulovähennyksen tavoitteena on alentaa työn vastaanottokynnystä. Eläkkeensaajan asumistuki Eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain mukaisen asumistuen tarkoituksena on alentaa pienituloisten eläkkeensaajien asumiskustannuksia ja täydentää pientä eläkettä saavan henkilön perustoimeentulon turvaa. Tavoitteena on, että eläkkeellä oleva henkilö voisi jatkaa asumista kotonaan mahdollisimman pitkään. Eläkkeensaajan asumistukeen on oikeutettu henkilö, joka on täyttänyt 16 vuotta ja saa kansaneläkelain tai työntekijän eläkelain tai muuta vastaava lakiin perustuvaa työ- tai virkasuhteen perusteella maksettavaa vanhuuseläkettä, leskeneläkettä tai täyttä työkyvyttömyyseläkettä taikka takuueläkettä. Eläkkeensaajan asumistukeen on myös oikeutettu henkilö, joka saa täyden työkyvyttömyyden perusteella myönnettyä lakisääteisen tapaturmavakuutuksen, sotilastapaturmalain (1211/1990), liikennevakuutusta koskevan lainsäädännön tai sotilasvammalain (404/1948) mukaista jatkuvaa tapaturmaeläkettä, elinkorkoa, työkyvyttömyyseläkettä, leskeneläkettä, huoltoeläkettä tai sellaista ansionmenetyksen korvausta, jota maksetaan, kun liikennevahingon sattumisesta on kulunut vuosi. Lisäksi eläkkeensaajan asumistukeen on oikeutettu henkilö, joka saa tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (625/1991) mukaista jatkuvaa tapaturmaeläkettä tai elinkorkoa sekä liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) mukaista jatkuvaa työkyvyttömyyseläkettä tai sellaista ansionmenetyksen korvausta, jota maksetaan, kun liikennevahingon sattumisesta on kulunut vuosi. Myös edellä mainittuja etuuksia vastaava ulkomainen etuus oikeuttaa eläkkeensaajan asumistukeen. Asumistukea myönnetään sekä vuokra- että omistusasunnossa asuville. Asumistukea voi saada vain yhteen vakinaiseen asuntoon, joka sijaitsee Suomessa. Eläkkeensaajan asumistukea ei makseta julkisessa laitoshoidossa olevalle, jos laitoshoito kestää yli yhdeksän kuukautta. Eläkkeensaajan asumistukea ei myöskään myönnetä henkilölle, joka saa yleistä asumistukea. Eläkkeensaajan asumistukea maksetaan 85 prosenttia perusomavastuun sekä tulojen perusteella määräytyvän lisäomavastuun ylittävistä kohtuullisista asumiskustannuksista. Perusomavastuu asumismenoista on kaikille eläkkeensaajille sama, 617,97 euroa vuodessa. Korvattavista asumiskustannuksista vähennetään perusomavastuun lisäksi lisäomavastuuna 40 prosenttia tuensaajan ja hänen puolisonsa tulorajan ylittävistä vuosituloista. Lisäomavastuun tuloraja on yksinäisellä tuensaajalla euroa. Avio- tai avoliitossa olevalla henkilöllä tuloraja on euroa, jos toisella puolisolla ei ole oikeutta asumistukeen. Silloin kun molemmilla puolisoilla on oikeus asumistukeen, tuloraja on euroa. Pienin maksettava

5 asumistuki on 6,76 euroa kuukaudessa ja puolisoilla 3,38 euroa kuukaudessa. Edellä mainitut rahamäärät on sidottu kansaneläkeindeksiin ja on esitetty vuoden 2015 tasossa. Eläkkeensaajan asumistukea laskettaessa vuositulona otetaan huomioon hakijan ja hänen aviotai avopuolisonsa jatkuvasti tai vuosittain toistuvasti saamat bruttotulot. Tuloja ovat eläketulojen lisäksi kaikki säännölliset ansio- ja pääomatulot, joita ei ole erikseen säädetty etuoikeutetuiksi tuloiksi. Jos etuuden saajalla on talletuksia enintään 2000 euroa, ne eivät vaikuta asumistukeen. Puolison talletuksille on oma euron raja. Tämän ylittävältä osalta Kansaneläkelaitos laskee korko- ja osinkotulot mukaan tuloihin ja lisää talletukset asumistukeen vaikuttavan omaisuuden määrään. Korko- ja osinkotuloja ei kuitenkaan oteta huomioon, jos niiden määrä on enintään 60 euroa. Kuolinpesän tuottoa ei oteta huomioon. Vuosituloina otetaan huomioon myös kahdeksan prosenttia siitä omaisuuden arvosta, joka ylittää yksin asuvalla henkilöllä euroa ja avio- tai avopuolisoilla euroa vuodessa. Omaisuutena ei kuitenkaan oteta huomioon henkilön omassa käytössä olevaa asuntoa tai osuutta jakamattomaan kuolinpesään. Eläkkeensaajan asumistuki voidaan evätä tai sen määrää voidaan vähentää, jos tuen hakija on lahjoittanut omaisuuttaan tai muulla tavalla heikentänyt taloudellista asemaansa siten, että se olennaisesti vaikuttaa hänen asumistukensa määrään. Etuoikeutettuja tuloja, joita ei oteta vuosituloina huomioon, ovat eläkkeensaajien hoitotuki, vammaistuki, rintamalisä, ylimääräinen rintamalisä, perhe-eläkelain mukainen leskeneläkkeen perusmäärä ja kansaneläkelain mukainen lapsikorotus. Etuoikeutettuja tuloja ovat myös muun muassa tapaturma- ja ammattitautilain mukainen haittaraha, sotilasvammalain mukainen elinkorko, eräät kuntoutusetuudet, työtoiminnasta maksettava korvaus, lapsilisä, toimeentulotuki ja omaishoitajan hoitopalkkio. Asumiskustannuksina otetaan huomioon asunnosta suoritettava vuokra tai vastike, asumispalveluyksikön palvelumaksun asumismeno-osuus, erikseen maksettava tontin vuokra sekä omistusasunnon hankkimiseksi tai korjaamiseksi otettujen lainojen korot. Lisäksi otetaan huomioon omassa omakotitalossa asuvan lämmitys-, vesi- ja kunnossapitokustannukset valtioneuvoston vuosittain vahvistamien normikustannusten suuruisina. Lämmityksen ja veden normikustannuksia sovelletaan myös osake- ja vuokra-asunnoissa, jos asunnon vastikkeeseen tai vuokraan ei sisälly lämmitys- tai vesikustannuksia taikka hakija ei maksa erillistä kiinteää vesimaksua. Lämmityskustannuksia laskettaessa yksin asuvan henkilön kohtuullisena asuinpinta-alana hyväksytään enintään 70 neliömetriä. Lisäksi asumiskustannuksina otetaan huomioon asumisoikeusasunnoista annetun lain (650/1990) mukaisen asumisoikeuden hankkimiseksi tai asuntokauppalain (843/1994) 3 :ssä tarkoitetun osaomistusasunnon hankkimista varten otettujen lainojen korot. Eläkkeensaajalle myönnetyn asumistuen määrää tarkistetaan viimeistään kahden vuoden kuluttua asumistuen myöntämisestä tai tarkistamisesta. Asumistuki maksetaan tuensaajalle kuukausittain.

6 LUONNOS Nykytilan arviointi Vuonna 2014 asumistukia maksettiin kaikkiaan eri asumistukijärjestelmistä miljoonaa euroa, josta yleisen asumistuen osuus oli 742 miljoonaa euroa, eläkkeensaajan asumistuen osuus 498 miljoonaa euroa ja opintotuen asumislisän osuus 266 miljoonaa euroa. Tuensaajia oli yhteensä Lisäksi sotilasavustuksen asumisavustusta maksettiin 16,5 miljoonaa euroa henkilölle. Yleistä asumistukea sai vuoden 2014 joulukuussa ruokakuntaa, joihin kuului yhteensä henkilöä. Keskimääräinen ruokakunnalle maksettu asumistuki oli 295 euroa kuukaudessa. Ruokakuntien asumismenot olivat keskimäärin 598 euroa kuukaudessa. Yksin asuvien keskimääräinen tuki oli 241 euroa ja asumismenot 469 euroa kuukaudessa. Yleinen asumistuki kattoi keskimäärin 49 prosenttia asumismenoista, jos otetaan huomioon sekä vuokra-asuntojen että omistusasuntojen asumismenot. Eläkkeensaajan asumistukea sai vuoden 2014 lopussa henkilöä. Keskimääräinen eläkkeensaajien asumistuki oli 214 euroa ja saajien asumismenot olivat keskimäärin 466 euroa kuukaudessa. Eläkkeensaajan asumistuki kattoi keskimäärin 46 prosenttia asumismenoista. Yleisen asumistuen saajien lukumäärä ja määrärahan tarve ovat kasvaneet voimakkaasti vuodesta 2009 alkaen asumistukeen tehtyjen uudistusten, asumismenojen nousun ja erityisesti työttömien sekä pitkäaikaistyöttömien määrän kasvun vuoksi. Vuonna 2014 asumistukimäärärahan käyttö oli 54 prosenttia suurempi kuin vuonna Vastaavana aikana tuensaajien lukumäärä kasvoi 27 prosenttia ja keskimääräinen tuki 18 prosenttia. Muutos johtui osittain asumistukeen vuosina 2012 ja 2014 tehdyistä uudistuksista. Eläkkeensaajan tuessa määrärahan käyttö kasvoi vastaavana ajanjaksona 34 prosenttia ja tuensaajien lukumäärä 7,6 prosenttia sekä keskimääräinen tuki 26 prosenttia. Asumistukien lisäksi pienituloisimpien kotitalouksien asumista tuetaan yhä enenevässä määrin myös viimesijaiseksi ja tilapäiseksi tarkoitetun toimeentulotukijärjestelmän kautta. Asumismenoihin myönnetyn perustoimeentulotuen määrästä ei ole tarkkoja lukuja, mutta sen arvioidaan olevan noin 300 miljoonaa euroa. Yleisen asumistuen saajista arvioidaan lähes joka toisen asuntokunnan saavan myös toimeentulotukea. Asumistukijärjestelmien eroja ja yhdistämistä on selvitetty useassa yhteydessä alkaen ympäristöministeriön asumistukijärjestelmien vertailuselvityksestä vuodelta 1985 (Ympäristöministeriö, Helsinki 1985) ja päätyen ympäristöministeriön asumisen tukijärjestelmien vaikutuksia koskevaan selvitykseen vuodelta 2015 (Asumisen tuki- ja verojärjestelmien vaikuttavuus, ympäristöministeriön raportteja 4/2015). Laajimmin tukijärjestelmien eroja ja tukien yhdistämismahdollisuuksia on selvitetty sosiaaliturvan uudistamiskomiteassa (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:32) ja sen esitysten pohjalta tehdyissä Kansaneläkelaitoksen erillisselvityksissä. Keskeisenä ongelmana järjestelmien yhdistämiselle on kuitenkin pidetty asumistuen tason eroja eri järjestelmissä, minkä vuoksi yhdistämisestä aiheutuisi merkittäviä muutoksia suurelle osalle tuensaajista. Tukijärjestelmän yksinkertaistamisen ohella tavoitteena on pidetty tuille asetettujen tavoitteiden toteutumista. Sosiaaliturvan uudistamiskomitean alkuperäisenä tavoitteena oli asumistukijärjestelmien yhdistäminen, mutta komitea ehdotti lopulta vaiheittaista etenemistä niin, että yksinkertaistaminen aloitetaan yleisestä asumistuesta ja myöhemmässä vaiheessa

7 selvitettäisiin asumistukijärjestelmien yhdistämistä. Sosiaaliturvan uudistamiskomitea ei vienyt yhtenäistämistyötä pidemmälle, koska eläkkeensaajien asumistuki ja opiskelijoiden asumislisä sisältävät näiden ryhmien tarpeisiin sovitettuja erityispiirteitä. Vuoden 2015 alusta voimaan tullut uusi laki yleisestä asumistuesta perustuu pitkälti sosiaaliturvan uudistamiskomitean ehdotuksiin. Enimmäisasumismenojen määrittelyssä siirryttiin kokonaisvuokraan. Samoin tuloista johtuva omavastuu määriteltiin laskukaavalla kuten eläkkeensaajan tuessakin. Yleistä asumistukea pyrittiin yhdenmukaistamaan eläkkeensaajan tuen kanssa monissa hallinnollista menettelyä koskevissa säännöksissä. Tehdyt ratkaisut muodostavat omalta osaltaan aikaisempaa paremmat edellytykset tukijärjestelmien yhdistämiselle ja eläkkeensaajien sopeuttamiselle yleiseen asumistukeen. Uudistuksen vaikutuksia asumistukijärjestelmän toimivuuteen on kuitenkin vielä tässä vaiheessa liian varhaista arvioida. Ympäristöministeriön asumisen tuki- ja verojärjestelmien vaikuttavuutta selvittänyt hankeryhmä katsoi, että eläkkeensaajan asumistuen ja opintotuen asumislisän yhdistäminen yleiseen asumistukeen tai järjestelmien määräytymisperusteiden yhdenmukaistaminen yksinkertaistaisi tukijärjestelmää sekä asukkaiden että hallinnon kannalta. Toisaalta hankeryhmä katsoi, että yhdistäminen heikentäisi useiden asumistuen saajien asemaa ja saattaisi edelleen lisätä toimeentulotuen tarvetta asumismenojen kattamiseksi. Tämän vuoksi hankeryhmä katsoi tarpeelliseksi ensivaiheessa arvioida uuden yleisen asumistukijärjestelmän vaikutukset ja selvittää tämän jälkeen edellytykset yhdistää eläkkeensaajan asumistuki ja opintotuen asumislisä yleiseen asumistukeen tai yhdenmukaistaa järjestelmien määräytymisperusteita ottaen kuitenkin huomioon eläkeläisten ja opiskelijoiden asumiseen liittyvät erityiskysymykset. Yleisen asumistuen ja eläkkeensaajan asumistuen keskeiset erot Eläkkeensaajan asumistuen yhtenä tarkoituksena on ollut tukea kotona asumista. Eläkkeensaajan asumistuen enimmäisasumismenoja on korotettu vuokrakehitystä vastaavasti, kun taas yleisessä asumistuessa hyväksyttävät asumismenot ovat jääneet jälkeen vuokrakehityksestä. Eläkkeensaajan asumistuessa hyväksyttävät asumismenot ovat näin ollen olleet korkeammat kuin yleisessä asumistuessa. Myös tulorajat, tukiprosentit ja omavastuut ovat erilaiset eläkkeensaajan asumistuessa ja yleisessä asumistuessa. Eläkkeensaajan asumistukeen vaikuttaa lisäksi varallisuus, kun taas yleisestä asumistuessa omaisuutta ei ole vuoden 2015 alusta alkaen enää otettu huomioon. Eläkkeensaajan asumistuki on henkilökohtainen etuus, kun taas yleistä asumistukea maksetaan ruokakunnalle. Eläkkeensaajan asumistuki maksetaan eläkkeensaajalle yksilökohtaisesti, vaikka puolisoiden yhteiset menot ja tulot vaikuttavat asumistuen määrään. Jos myös puoliso on oikeutettu eläkkeensaajan asumistukeen, yhteisillä tuloilla ja yhden asunnon asumismenoilla laskettu asumistuki maksetaan puoliksi molemmille. Jos toisella puolisolla ei ole oikeutta eläkkeensaajan asumistukeen, maksetaan tuki kokonaan sille, jolla oikeus on. Eläkkeensaajan asumistuen tulokäsite eroaa monilta osin yleisen asumistuen tulokäsitteestä. Yleisessä asumistuessa käytetään kuukausituloa ja lisäksi siinä on jatkuvan tulon määritelmä. Jatkuvalla tulolla tarkoitetaan ruokakunnan jäsenen vähintään kolme kuukautta yhtäjaksoisesti myöntö- tai tarkistusajankohdasta saamaa tuloa. Eläkkeensaajan asumistuen jatkuvan tulon käsitteessä on sen sijaan kyse vuositulosta, jota tuen saajan tai hänen puolisonsa voidaan edellyttää jatkuvasti tai toistuvasti vuosittain saavan. Tulo katsotaan yleensä jatkuvaksi, jos sitä maksetaan vähintään kuuden kuukauden ajalta. Vuosittain toistuvaksi tuloksi katsotaan tulo, vaikka se kestäisi alle kuusi kuukautta. Jatkuvan tulon käsite on henkilön omien tulojen osalta samanlainen myös kansaneläkkeessä ja perhe-eläkkeessä eli yhteinen kaikille eläkeetuuksille.

8 Eläkkeensaajan asumistuessa hyväksytään vuositulojen vähennykseksi muun muassa tulonhankkimiseksi otettujen lainojen korot, opintolainojen korot sekä omaisuutena huomioon otettavan kiinteistön hankkimiseksi ja kunnostamiseksi otettujen lainojen korot. Myös asuntolainojen korot hyväksytään tulojen vähennykseksi, jos niitä ei voida hyväksyä asumismenoiksi tai katsota kulutusluotoksi. Vastaavia vähennyksiä ei tehdä yleisessä asumistuessa. Lisäksi eläkkeensaajan asumistuessa ja yleisessä asumistuessa etuoikeutetut tulot eroavat jonkin verran toisistaan tuensaajien erilaisesta tilanteesta johtuen. Yleisessä asumistuessa palkka- ja yrittäjätuloista tehdään ansiotulovähennys, 300 euroa kuukaudessa alkaen. Ansiotulovähennys voidaan tehdä jokaisen ruokakunnan jäsenen tuloista. Sen tarkoituksena on alentaa kynnystä työn vastaanottamiseen. Vastaavaa vähennystä ei tehdä eläke- eikä muista etuustuloista. Asumistukea laskettaessa käytettävä tukiprosentti ja omavastuut ovat erilaiset yleisessä ja eläkkeensaajan asumistuessa. Yleisessä asumistuessa on asumistuen suuruus 80 prosenttia siitä kohtuullisten asumismenojen määrästä, joka ylittää ruokakunnan aikuisten ja lasten lukumäärästä sekä ruokakuntaan kuuluvien henkilöiden pysyvien kuukausitulojen yhteismäärästä riippuvan euromääräisen perusomavastuuosuuden. Tulojen mukaan määräytyvää omavastuuosuutta laskettaessa ruokakunnan kuukausitulosta vähennetään ruokakunnan täysimääräiseen tukeen oikeuttava tulo. Tämä tulo muodostuu vakiosta ja ruokakunnan rakenteesta siten, että tuloa lisätään tietty määrä jokaisesta aikuisesta ja jokaisesta alaikäisestä lapsesta. Laskentakaavaa sovelletaan kaikissa kuntaryhmissä, ruokakunnissa ja kaikilla tulotasoilla. Eläkkeensaajan asumistuessa tuen suuruus on 85 prosenttia siitä kohtuullisten asumismenojen määrästä, joka ylittää perusomavastuun ja tulojen perusteella määräytyvän lisäomavastuun. Tukiprosentti on siis suurempi ja omavastuu määritetään erikseen perusomavastuun ja tuloista riippuvan lisäomavastuun perusteella. Perusomavastuu on kaikilla sama (617,97 euroa vuonna 2015). Lisäomavastuu riippuu perheluokasta siten, että se on yksinäisellä henkilöllä 40 prosenttia siitä vuositulon osasta, joka ylittää euroa. Avio- tai avoliitossa olevalla henkilöllä lisäomavastuu on 40 prosenttia siitä puolisoiden yhteenlasketun vuositulon osasta, joka ylittää euroa, jos toisella puolisolla ei ole oikeutta eläkkeensaajan asumistukeen, tai joka ylittää euroa, jos molemmilla puolisoilla on oikeus eläkkeensaajan asumistukeen. Yleisessä asumistuessa tuki maksetaan täysimääräisenä yksin asuvalla 730 euron kuukausitulotasolle asti. Tällöin perusomavastuuosuus on pienin mahdollinen, 10 euroa kuukaudessa. Kahden hengen ruokakunnalla vastaava tuloraja on 830 euroa kuukaudessa. Täysimääräiseen tukeen oikeuttavan tulorajan ylittävät tulot lisäävät omavastuuta 40 prosentilla tulojen muutoksesta kummassakin järjestelmässä. Erilaisesta tukiprosentista johtuen asumistuen muutos on eläkkeensaajan tuessa 34 prosenttia ja yleisessä asumistuessa 32 prosenttia tulojen muutoksesta. Yleisessä asumistuessa asumismenot lasketaan ruokakunnan koon mukaan eikä asunnon pinta-ala vaikuta tuen määrään. Vuokra-asunnon asumismenoina hyväksytään vuokra ja erilliset vesi- ja lämmitysmaksut laskennallisten normien mukaisina. Omistusasunnoissa otetaan huomioon asumismenot, jotka on jaettu laskennallisesti kahteen osaan, hoito- ja rahoitusmenoihin. Osakehuoneistoissa huomioon otettavia asunnon hoitomenoja ovat hoito- ja rahoitusvastike sekä erilliset vesi- ja lämmitysmaksut. Nämä vesi- ja lämmitysmaksut otetaan huomioon laskennallisten normien mukaisesti samalla tavalla ja samansuuruisina kuin vuokraasunnoissa. Omakotitalojen vesi-, lämmitys- ja kunnossapitonormit on yhdistetty omakotitalojen laskennalliseksi hoitonormiksi, joka määräytyy ainoastaan ruokakunnan koon mukaan. Osakeasunnoissa hoitomenoja voi olla enintään 30 prosenttia kattovuokrasta (enimmäishoitomenot). Rahoitusmenoina otetaan huomioon 73 prosenttia henkilökohtaisten asuntolainojen vuotuisista koroista ja hoitonormin ylittävistä hoitomenoista. Rahoitusmenoja voi kuitenkin olla enintään 70 prosenttia kattovuokrasta.

9 Eläkkeensaajan asumistuessa otetaan huomioon vuokra-asunnoissa vuokra ja erikseen maksettavat vesi- ja lämmityskustannukset tai asumispalveluyksikön palvelumaksun asumismeno-osuus. Omistusasunnoissa otetaan huomioon asunto-osakeyhtiöissä vastikkeet ja erikseen maksettavat vesi- ja lämmityskustannukset ja omakotitaloissa lämmitys-, vesi ja kunnossapitokustannukset. Myös tontinvuokra hyväksytään asumismenoiksi. Yleisessä asumistuessa otetaan huomioon vain asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain mukaisesti tehdyn vuokrasopimuksen mukainen vuokra. Eläkkeensaajan asumistuessa puolestaan asumismenona otetaan huomioon myös asumispalveluyksikön palvelumaksun asumismeno-osuus. Lisäksi eläkkeensaajan asumistuesta annetussa laissa on säännöksiä, jotka koskevat laitoshoitoa ja siihen liittyvää Kansaneläkelaitosten ja kuntien välistä neuvottelumenettelyä sekä neuvottelumenettelyyn liittyvää oikeutta saada tietoa toimintayksiköistä. Yleisessä asumistuessa tällaisia säännöksiä ei ole. Eläkkeensaajan asumistuessa hyväksytään lisäksi asunnon hankkimiseksi tai kunnostamiseksi otettujen lainojen korot, jos asunnon omistaa asumistuen hakija tai hänen avio- tai avopuolisonsa. Asumismenoiksi hyväksytään myös asumisoikeus- tai osaomistusasunnon hankkimiseksi otettujen lainojen korot. Nämä korot hyväksytään 100 prosenttisesti asumismenoiksi, kun taas yleisessä asumistuessa hyväksytään omistusasunnon ja asumisoikeusasunnon hankkimiseksi otettujen lainojen korot vain 73 prosenttisesti eikä osaomistusasunnon hankkimiseksi otettujen lainojen korkoja oteta huomioon lainkaan. Eläkkeensaajan asumistuessa asumismenoja rajoittavat laskennassa kuitenkin enimmäismäärät. Uudistetussa yleisessä asumistuessa otettiin käyttöön niin sanottu kokonaisvuokramalli, jossa hyväksyttävät enimmäisasumismenot määräytyvät ainoastaan ruokakunnan koon ja asunnon sijainnin mukaan. Eläkkeensaajan asumistuessa asumismenojen enimmäismäärät vahvistetaan asunnon sijaintipaikkakuntien perusteella. Jaottelu kuitenkin eroaa yleisessä asumistuessa käytetystä sillä määrät on jaettu kolmeen kuntaryhmään siten, että I kuntaryhmän muodostavat Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa, II kuntaryhmän Hyvinkää, Hämeenlinna, Joensuu, Jyväskylä, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Kouvola, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Lohja, Nurmijärvi, Oulu, Pori, Porvoo, Raisio, Riihimäki, Rovaniemi, Seinäjoki, Sipoo, Tampere, Turku, Tuusula, Vaasa, Vihti ja III kuntaryhmän muut kunnat. Yleisessä asumistuessa Helsinki on omana kuntaryhmänään ja eläkkeensaajan asumistuen II kuntaryhmää vastaavassa III kuntaryhmässä on yleisen asumistuen puolella vielä Kajaani, Nokia ja Mikkeli, jotka eläkkeensaajan asumistuessa kuuluvat viimeiseen kuntaryhmään. Vuonna 2015 eläkkeensaajan asumistuen asumismenojen enimmäismäärät ovat I kuntaryhmässä euroa vuodessa (662,58 euroa kuukaudessa), II kuntaryhmässä euroa vuodessa (609,42 euroa kuukaudessa) ja III kuntaryhmässä 6415 euroa vuodessa (534,58) euroa kuukaudessa). Eläkkeensaajan asumistuessa asumismenojen enimmäismäärät ovat samat yksin asuvalla ja puolisoilla. Yleisen asumistuen yhden hengen ruokakunnan asumismenojen enimmäismäärät vuonna 2015 ovat I kuntaryhmässä 508 euroa kuukaudessa, II kuntaryhmässä 492 euroa kuukaudessa, III kuntaryhmässä 411 euroa kuukaudessa ja IV kuntaryhmässä 362 euroa kuukaudessa. Yleisen asumistuen kahden hengen ruokakunnan asumismenojen enimmäismäärät vuonna 2015 ovat I kuntaryhmässä 735 euroa kuukaudessa, II kuntaryhmässä 706 euroa kuukaudessa, III kuntaryhmässä 600 euroa kuukaudessa ja IV kuntaryhmässä 527 euroa kuukaudessa. Pienimmän maksettavan etuuden määrä on eläkkeensaajan asumistuessa pienempi kuin yleisessä asumistuessa. Eläkkeensaajan asumistuessa se on vuonna 2015 yksin asuvalla 6,76 euroa kuukaudessa ja puolisoilla 3,38 euroa kuukaudessa. Tämä määrä yhtenäistettiin kansaneläkelainsäädännön selkeyttämisessä lukien siten, että se on nyt sama kansaneläkkeessä, lapsikorotuksessa, Kelan maksamissa leskeneläkkeessä ja lapseneläkkeessä, alle 16- vuotiaan vammaistuessa, 16 vuotta täyttäneen vammaistuessa ja

10 eläkettä saavan hoitotuessa ja eläkkeensaajan asumistuessa. Yleisessä asumistuessa pienin maksettava määrä on 15 euroa kuukaudessa. Asumisen tukien välillä on eroja myös tarkistamismenettelyissä. Eläkkeensaajan asumistuessa määräaikaistarkistus tehdään kahden vuoden välein, kun taas yleisessä asumistuessa tehdään tarkistus vähintään vuoden välein. Myös tulotarkistusten ajankohdat eroavat eläkkeensaajan asumistuen ja uudistetun yleisen asumistuen välillä. Eläkkeensaajan asumistuki tarkistetaan muutosta seuraavan kuukauden alusta. Jos muutos tapahtuu kuukauden ensimmäisenä päivänä, eläkkeensaajan asumistuki tarkistetaan kuitenkin sen kuukauden alusta. Yleinen asumistuki tarkistetaan muutosta seuraavan kuukauden alusta, jonka 1 päivästä tulojen muutos on voimassa. Määräaikaistarkistusten lisäksi eläkkeensaajan asumistuessa ja yleisessä asumistuessa sovellettavat tarkistamisperusteet eroavat toisistaan. Vuonna 2015 eläkkeensaajan asumistuki tarkistetaan, kun asumistukeen vaikuttava vuositulo on noussut vähintään 923 euroa vuodessa (76,92 euroa kuukaudessa) tai kun se on laskenut vähintään 461 euroa vuodessa (38,42 euroa kuukaudessa). Yleisessä asumistuessa tuki tarkistetaan, kun siihen vaikuttava kuukausitulo on noussut vähintään 400 euroa kuukaudessa tai kun se on laskenut vähintään 200 euroa kuukaudessa. Vuonna 2015 eläkkeensaajan asumistuki tarkistetaan, kun asumistuessa huomioon otettavat asumismenot ovat muuttuneet 185 euroa vuodessa (15,42 euroa kuukaudessa). Yleisessä asumistuessa tuki tarkistetaan vastaavasti, kun asumismenot ovat muuttuneet 50 euroa kuukaudessa. Mainittuja tarkistusrajoja ei yleisessä asumistuessa ole sidottu indeksiin. Tarkistusmenettelyjen eroista johtuen myös ilmoitusvelvollisuutta koskevissa säännöksissä on eroja. Eläkkeensaajan asumistuen tarkistamisajankohdat ovat muutoin samanlaiset kuin muissa eläke-etuuksissa siltä osin kuin se etuuksien luonteen osalta on mahdollista. Esimerkiksi perheluokan muutoksissa tarkistusajankohta määräytyy samoin kuin kansaneläkkeessä ja perhe-eläkkeessä. Eläkkeensaajan asumistuen ja yleisen asumistuen hakumenettelyt ja hakijan edustaminen eroavat toisistaan. Jos hakija sairauden, vanhuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi ei pysty itse hakemaan eläkkeensaajan asumistukea tai muuten huolehtimaan asumistukea koskevista eduistaan ja oikeuksistaan eikä hänellä ole edunvalvojaa, voi Kansaneläkelaitoksen hyväksymä hakijan lähiomainen tai muukin henkilö, joka on pääasiallisesti huolehtinut hakijasta, käyttää puhevaltaa hakijan asumistukea koskevassa asiassa. Tällaista säännöstä ei ole yleisessä asumistuessa. Eläkkeensaajan asumistuessa on ollut eläke-etuuksille yhteinen takautuva hakuaika eli tuki voidaan maksaa kuuden kuukauden ajalta ennen asumistuen hakemista. Yleinen asumistuki myönnetään takautuvasti enintään hakemista edeltävältä kuukaudelta. Eläkkeensaajan asumistuen ja yleisen asumistuen maksamista koskevat säännökset ja menettelyt eroavat osittain toisistaan. Kuten muissakin eläke-etuuksissa, eläkkeensaajan asumistuki on mahdollista maksaa myös leskelle, pesänselvittäjälle tai kuolinpesän osakkaiden valtuutuksella muulle kuolinpesän edustajalle enintään sen kuukauden loppuun, jona hakija kuoli. Eläkkeensaajan asumistuki maksetaan kunkin kuukauden 4 päivänä tai jos se ei ole pankkipäivä, sitä edeltävänä pankkipäivänä. Yleinen asumistuki maksetaan kunkin kalenterikuukauden ensimmäisenä tai toisena arkipäivänä. Eläkkeensaajan asumistuessa on säännöksiä kunnan sosiaalihuollon toimielimelle maksamisesta useammassa tilanteessa, joista osa on myös yleisessä asumistuessa. Yleisessä asumistuessa ei kuitenkaan ole säännöstä siitä, että Kansaneläkelaitos voi päättää asumistuen maksamisesta saajan asuinkunnan sosiaalihuoltolain 6 :n 1 momentissa tarkoitetulle toimielimelle käytettäväksi asumistuensaajan ja hänen avio- tai avopuolisonsa asumismenojen alentamiseen, jos asumistuen maksaminen saajalle itselleen vaarantaa asumistuen saajan ja hänen avio- tai avopuolisonsa toimeentulon. Esityksen maksamisesta voi tehdä tuensaaja, hänen avio- tai avopuolisonsa, muu omaisensa tai henkilö, joka hänestä pääasiallisesti

11 huolehtii taikka kunnan asianomainen toimielin. Eläkkeensaajan asumistuki on tältä osin samanlainen kuin muutkin eläke-etuudet. Eläkkeensaajan asumistuessa voidaan saada tuen liikamaksuja regressinä myös työeläkelaitokselta tai vakuutusyhtiöltä, kun kysymys on tietyistä tilanteista, joissa maksetaan työeläkettä tai korvausta takautuvasti. Työeläkelaitokselta ja vakuutusyhtiöltä periminen edellyttää, että samanaikaisesti peritään takautuvasti myös kansaneläkettä. Tällaisia säännöksiä ei yleisessä asumistuessa ole. Eläkkeensaajan asumistukeen, kuten muihinkin eläke-etuuksiin, on maksettu viivästyskorotusta, jos asumistuen maksaminen on viivästynyt. Yleiseen asumistukeen ei makseta viivästyskorotusta. Eläkkeensaajan asumistuki voidaan keskeyttää väliaikaisesti, kun tuensaaja ei toimita pyydettyä maksuosoitetta. Eläkkeensaajan asumistuki voidaan keskeyttää myös siltä ajalta kun tuensaaja on jatkuvassa julkisessa laitoshoidossa tai vankilassa. Vankilassa oloajalta tuki voidaan maksaa toimeentulon turvaamiseksi asumistuensaajan samassa asunnossa asuvalle avio- tai avopuolisolle. Laitoshoitoa lukuun ottamatta eläkkeensaajan asumistuki on tältä osin samanlainen kuin muutkin eläke-etuudet, kun taas yleisessä asumistuessa ei ole vastaavia säännöksiä tuen keskeyttämisestä. Eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 41 :ssä säädetään asian uudelleen ratkaisemisesta muun etuuden tai korvauksen myöntämisen johdosta. Eläkkeensaajan asumistuessa kysymys on tilanteista, joissa asiakkaalle on myönnetty takautuvasti estävä tai vähentävä etuus tai jos vähentävää etuutta on takautuvasti korotettu. Vastaava yleisestä asumistuesta annetun lain 41 :n säännös koskee vain tilanteita, joissa on takautuvasti myönnetty asumistuen maksamisen estävä etuus. Sekä eläkkeensaajan asumistukea että yleistä asumistukea maksetaan Ahvenanmaalle, mutta etuudet rahoitetaan eri tavalla. Valtio rahoittaa eläkkeensaajan asumistuen kokonaisuudessaan kaikkien Suomen kuntien osalta. Ahvenanmaan maakunta vastaa maakunnassa asuville maksettavan yleisen asumistuen rahoituksesta. 3 Esityksen tavoitteet ja keskeinen sisältö Pääministeri Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelman kirjauksen mukaan eläkkeensaajan asumistuki sopeutetaan vastaamaan yleistä asumistukea. Kirjauksen perusteella eläkkeensaajan asumistuki lakkautetaan ja muutetaan yleiseksi asumistueksi. Tavoitteena on vähentää valtion menoja sekä yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa asumistukijärjestelmää. Hallitusohjelman kirjauksen toteuttaminen edellyttää eläkkeensaajien asumistuesta annetun lain kumoamista, jonka jälkeen nykyisin eläkkeensaajan asumistukea saavien oikeus asumistukeen ratkaistaan yleisestä asumistuesta annetun lain perusteella. Kansaneläkelaitos tekisi päätökset yleisestä asumistuesta käytettävissään olevilla tiedoilla kevään 2016 aikana. Kansaneläkelaitoksen yleistä asumistukea koskevasta päätöksestä lukien entisen suuruista tukea maksettaisiin vielä 6 kuukauden ajan, jotta tuensaajalla olisi aikaa varautua uuteen tuen tasoon. Siirtymäajan aikana tuen taso voisi kuitenkin tulla tarkistettavaksi, jos tuensaaja muuttaa, hänen tulonsa nousevat yli 400 euroa kuukaudessa tai ruokakunnan koko muuttuu. Järjestelmien välisten erojen vuoksi eläkkeensaajan asumistuen piiristä yleisen asumistuen piiriin siirtyvien tuensaajien asumistuen tasoissa tapahtuu muutoksia. Järjestelmien yhdistämisestä aiheutuvien vaikutusten kohtuullistamiseksi ehdotetaan, että eläkkeensaajan asumistuesta yleiseen asumistukeen siirtyvien tuensaajien asumistuen taso voisi pudota

12 korkeintaan 60 euroa kuukaudessa henkilöä kohden. Suojaosuutta maksettaisiin enintään 10 vuoden ajan tai siihen saakka, kunnes yleisen asumistuen taso saavuttaisi suojatun tuen tason. Lisäksi suojaosuuden maksaminen lakkaisi, jos ruokakunnan koko muuttuu, asunto vaihtuu, etuudensaajan tulot nousevat yli 400 euroa kuukaudessa tai yleisen asumistuen maksamiselle ei ole enää perusteita. Yleisestä asumistuesta annettuun lakiin ehdotetaan tehtäväksi järjestelmien yhdistämisen vuoksi eräitä muutoksia. Yleisen asumistuen myöntämisessä huomioon otettavia tuloja ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan eläkkeensaajan asumistuen nykyistä menettelyä, jossa omaisuus vaikuttaa asumistuen saamiseen. Uuden asumistukilain voimaan tullessa yleisestä asumistuesta poistettiin hallinnollisesti työläs, mutta muutoin vähämerkityksellinen omaisuudesta laskettava tulo. Eläkkeensaajien tuessa varallisuudella on kuitenkin huomattavasti suurempi merkitys, minkä vuoksi omaisuudesta laskettava tulo ehdotetaan palautettavaksi yleiseen asumistukeen eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain mukaisesti. Lisäksi etuoikeutettujen tulojen luetteloon ehdotetaan tehtäväksi eläkkeensaajan asumistukilakia vastaavia täsmennyksiä. Eläkkeensaajan asumistuesta annettu laki sisältää säännöksiä julkisen laitoshoidon vaikutuksesta asumistuen maksamiseen. Yleisestä asumistuesta annetussa laissa ei ole säännöksiä laitoshoidosta. Lähtökohtana on, että asumistukea maksetaan vain asumistarkoitukseen käytettävään asuntoon ja omistus- ja asumisoikeusasuntoa lukuun ottamatta asumisen on perustuttava vuokrasuhteeseen. Asumistukijärjestelmien yhdistämisen johdosta yleisestä asumistuesta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi eläkkeensaajan asumistuesta annettua lakia vastaavat säännökset laitoshoidon vaikutuksesta asumistuen keskeyttämiseen ja lakkauttamiseen sekä säännös puolison laitoshoidon vaikutuksesta ruokakunnan kokoon. Lisäksi yleisestä asumistuesta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi eläkkeensaajan asumistukilakia vastaava määritelmä laitoshoidosta. Yleisen asumistuen myöntäminen asunnon osaan edellyttää, että asunnosta on aidosti erotettavissa osa, jota tuensaaja voi erikseen hallita alivuokrasopimuksen tai muun sopimuksen perusteella. Tämä edellyttää, että asunnon osassa asuvalla olisi käytössään oma huone. Yleisestä asumistuesta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, joka täsmentää tuen myöntämistä asunnon osaan. Yleisessä asumistuessa sovellettua säännöstä ruokakuntaan kuuluvan vammaisen henkilön lisätilantarpeesta ehdotetaan laajennettavaksi. Jatkossa myös muusta syystä kuin vammaisuudesta johtuvan toimintakyvyn heikkenemisen aiheuttaman lisätilatarve voitaisiin ottaa enimmäisasumismenossa huomioon. Erityisesti iästä johtuvan toimintakyvyn heikkenemisen vuoksi tarvittava hoito ja avun tarve voi edellyttää suurempaa asuntoa, mikä tulisi ottaa enimmäisasumismenoissa huomioon. Lisäksi yleisen asumistuen hakijan ja saajan ilmoitusvelvollisuutta, asumistuen hakemismenettelyä sekä etuuden myöntämistä ja maksamista koskeviin säännöksiin ehdotetaan tehtäväksi joitakin täsmennyksiä ja lisäyksiä. Yleistä asumistukea voisi jatkossa hakea myös hakijan hyväksymä lähiomainen, jos hakija esimerkiksi sairauden vuoksi ei pysty huolehtimaan itse asumistukeen liittyvistä asioista eikä hänelle ole määrätty edunvalvojaa. Hakija ja saajan ilmoittamisvelvollisuutta ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan myös puolisoiden erillään asumista. Yleisestä asumistuesta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi eläkkeensaajan asumistukilakia vastaava säännös tuen maksamisesta kunnan toimielimelle. Asumistukijärjestelmien yhdistämisestä johtuvien muutostarpeiden lisäksi yleisestä asumistuesta annettuun lain enimmäisasumismenoihin ehdotetaan muutoksia valtiontalouden säästötoimenpiteiden vuoksi. Yleisestä asumistuesta annetun lain mukaan enimmäisasumismenot on sidottu Tilastokeskuksen vahvistamaan koko maan vuokratason

13 kehitystä ja kaikkia vuokra-asuntoja koskevaan vuositason vuokraindeksiin. Vuonna 2015 sovellettavia enimmäisasumismenoja tarkistetaan ensimmäisen kerran vuokraindeksin muutosta vastaavasti vuoden 2016 alusta lukien. Lakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että yleisessä asumistuessa sovellettaisiin vuonna 2016 vuoden 2015 enimmäisasumismenoja eli enimmäisasumismenoja ei korotettaisi vuonna Esityksen vaikutukset 4.1 Taloudelliset vaikutukset Vuonna 2014 eläkkeensaajan asumistuen menot olivat yhteensä 498 miljoonaa euroa ja yleisen asumistuen menot 742 miljoonaa euroa. Eläkkeensaajan asumistuen arvioidut menot vuonna 2015 ovat 530 miljoonaa euroa ja 557 miljoonaa euroa vuonna 2016, jos eläkkeensaajan asumistukea ei yhdistetä yleiseen asumistukeen. Yleisen asumistuen arvioidut menot vuonna 2015 ovat 920 miljoonaa euroa. Eläkkeensaajan asumistuen lakkauttaminen ja yhdistäminen yleiseen asumistukeen alentaa valtion asumistukimenoja vuositasolla 90 miljoonalla eurolla. Omaisuuskriteerin käyttöönotto yleisessä asumistuessa vähentää asumistukimenoja vuositasolla 12,5 miljoonalla eurolla. Eläkkeensaajan asumistuesta yleiseen asumistukeen siirtyvien suojaosa, jolla taataan, että kenenkään tuki ei pelkästään lainmuutoksesta johtuen pienene yli 60 euroa kuukaudessa, puolestaan lisää asumistukimenoja 37,5 miljoonalla eurolla. Näin ollen esityksen johdosta asumistukimenot vähenevät vuositasolla arviolta 65 miljoonalla eurolla vuodesta 2017 alkaen. Tämän jälkeen vuotuinen säästö kasvaa suojaosuuksien poistuessa ja pienentyessä. Lisäksi toimeentulotukimenojen arvioidaan kasvavan lainmuutoksen johdosta vuositasolla noin 7 miljoonalla eurolla. Voimaantulovuonna 2016 eläkkeensaajan asumistuen lakkauttaminen ja yhdistäminen yleiseen asumistukeen lisää yleisen asumistuen menoja vuositasolla 193 miljoonalla eurolla ja vähentää eläkkeensaajan asumistuen menoja 224 miljoonalla eurolla. Lisäksi suojaosuuden käyttöönotto lisää asumistukimenoja 12,5 miljoonaa euroa vuonna Näin ollen asumistukimenot alenevat vuonna 2016 yhteensä 18,5 miljoonalla eurolla. Lisäksi voimaantulovuonna 2016 toimeentulotukimenot kasvavat noin 2 miljoonalla eurolla ja Kansaneläkelaitoksen toimintamenot noin 2,5 miljoonalla eurolla. Enimmäisasumismenojen jäädyttäminen vuoden 2015 tasolle vähentää yleisen asumistuen menoja vuositasolla 33 miljoonalla eurolla. Toimeentulotukimenot lisääntyvät arviolta 8 miljoonalla eurolla. Vuonna 2016 säästövaikutus olisi 21 miljoonaa euroa toimeentulotukimenojen kasvu huomioon ottaen. 4.2 Vaikutukset tuensaajien asemaan Eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain kumoaminen ja yhdistäminen yleiseen asumistukeen merkitsee yleisen asumistuen säännösten laajenemista koskemaan myös eläkkeensaajia. Järjestelmien välisten erojen vuoksi yleisen asumistuen piiriin siirtyvien eläkkeensaajan asumistukea nykyisin saavien tuensaajien etuuden määräytymisessä ja etuudentasossa tapahtuu muutoksia. Keskeisimmät syyt tukitasojen muutoksiin ovat asumismenonormien erilainen taso, omavastuun erot ja hoitonormien alhaisuus yleisessä asumistuessa.

14 Eläkkeensaajien siirtäminen yleiseen asumistukeen pienentäisi tukea noin 70 prosentilla tuen saajista. Noin kolme prosenttia tuen saajista menettäisi tuen kokonaan. Noin tuensaajalla tuki pienenisi euroa kuukaudessa. Noin tuensaajalla tuki kasvaisi euroa kuukaudessa. Järjestelmien yhdistämisestä aiheutuvien vaikutusten kohtuullistamiseksi lakiin on ehdotettu sisällytettäväksi säännös suojaosuudesta, jolla varmistetaan, että eläkkeensaajan asumistuesta yleiseen asumistukeen siirtyvien tuensaajien asumistuen taso voisi lainmuutoksen vuoksi pienentyä korkeintaan 60 euroa kuukaudessa eläkkeensaajan asumistukea saanutta henkilöä kohden. Suojan piiriin tulisi noin eläkkeensaajaa. Suojaosuus olisi henkilökohtainen, joten ruokakuntaan kuuluvien eläkkeensaajan asumistukea saaneiden henkilöiden tuki voisi pudota enintään 60 euroa henkilöä kohden eli kahden hengen ruokakunnassa 120 euroa kuukaudessa. Ruokakunnan muodostavista tuensaajista noin 0,6 prosentilla tuki pienenee euroa kuukaudessa ja 2,3 prosentilla euroa kuukaudessa. Näissä ruokakunnissa on kaksi eläkkeensaajan asumistukea saanutta henkilöä eli kyseessä on yleensä puolisot. Noin 26 prosentilla tuensaajista tuki kasvaa euroa kuukaudessa. Muutoksen vaikutus yksittäistapauksissa riippuu pääasiassa eläkkeensaajan tuloista, asumismenoista ja kuntaryhmästä, jossa asunto sijaitsee. Muita tuen muutoksiin vaikuttavia seikkoja ovat muun muassa omavastuun erot sekä tukiprosentin muuttuminen 85 prosentista 80 prosenttiin. Eläkkeensaajien asumistuen saajat ovat pääosin yksin asuvia eläkeläisiä. Yksin asuvilla asumistuki pienenee noin 68 prosentilla tuensaajista. Tuki voi myös suurentua, jos vuokra on edullinen, mutta se pienenee, jos vuokra on suuri tai suurehko suhteessa tuloihin. Puolisoiden osuus eläkkeensaajan asumistukea saavista on pieni. Puolisoilla yleinen asumistuki on lähes kaikissa tapauksissa pienempi kuin eläkkeensaajan asumistuki. On kuitenkin huomattava, että yleisen asumistuen ruokakuntakäsite koskee myös yleisen asumistuen piiriin siirtyviä eläkkeensaajia. Näin ollen asumistuessa otetaan huomioon kaikki asunnossa asuvat henkilöt lukuun ottamatta osa-asuntoja tai tilanteita, joissa erillisistä vuokrasopimuksista tai vastaavista hallintasopimuksista johtuen asunnossa asuvia käsiteltäisiin erillisinä ruokakuntina. Yleisessä asumistuessa samassa asunnossa asuvat avio- tai avopuolisot sekä suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa olevat sukulaiset kuuluvat aina samaan ruokakuntaan riippumatta heidän keskinäisistä sopimuksistaan. Puolisoiden kanssa asuvia lukuun ottamatta ei ole etukäteen tietoa siitä, kuinka iso osa eläkkeensaajista asuu useamman henkilön muodostamassa ruokakunnassa. Asumismuoto vaikuttaa tuen määrän muutokseen. Eläkkeensaajan asumistuen saajista valtaosa eli yli 90 prosenttia asuu vuokra-asunnoissa. Osakehuoneistoissa asuu vajaa 7 prosenttia tuen saajista ja omakotiasunnoissa hieman yli 2 prosenttia saajista. Muutos vaikuttaa suhteellisesti eniten omakotitaloissa asuvien tukeen. Heistä 87 prosentilla tuki laskee tai päättyy kokonaan. Osakehuoneistossa asuvilla tuki alenee tai päättyy 75 prosentilla tuen saajista. Tuki alenee pääsääntöisesti alle 50 euroa kuukaudessa. Vuokra-asunnoissa tuki alenee tai päättyy kokonaan 69 prosentilla tuensaajista. Merkittävimpänä syynä alenemiseen on yleisen asumistuen alhaisemmat hyväksyttävät asumismenot ja tukiprosentin aleneminen 85 prosentista 80 prosenttiin. Noin 31 prosentilla vuokra-asunnoissa asuvista tuki nousee. Tuen kasvu on pääsääntöisesti alle 30 euroa kuukaudessa. Tuen kasvu johtuu pienituloisimmilla eläkkeensaajilla omavastuun poistumisesta tai alenemisesta. Eläkkeensaajan asumistuessa kaikilla on ainakin perusomavastuu, kun taas yleisessä asumistuessa kaikkein pienituloisimmilla omavastuuta ei ole. Omistusasuntojen keskimääräistä suurempi tuen aleneminen johtuu lainojen korkojen erilaisesta huomioon ottamisesta. Yleisessä asumistuessa hyväksytään omistusasunnon ja asumisoikeusasunnon hankkimiseksi otettujen lainojen korot vain 73 prosenttisesti. Osaomistusasunnon hankkimiseksi otettujen lainojen korkoja ei oteta huomioon lainkaan. Eläkkeensaajan asumistuessa korot on hyväksytty 100 prosenttisesti. Toinen alenemiseen vaikuttava seikka on asunnon hoitomenojen erilaisuus.

15 Asumismenonormit vaikuttavat keskeisesti tuen määrän muutokseen. Eläkkeensaajien asumistuessa hyväksyttävät asumismenot ovat korkeammat kuin yleisessä asumistuessa, joten eläkkeensaajien asumistuki pienenee suurella osalla tuen saajia. Eläkkeensaajan asumistuen enimmäismääriä ylittäviä asumismenoja on vuonna 2014 ollut noin 23 prosentilla eläkkeensaajista. Noin puolella eläkkeensaajista asumismenot ylittävät yleisessä asumistuessa hyväksyttävät asumismenot, vaikka ne ovat alittaneet eläkkeensaajan asumistuen normin. Noin 27 prosentilla eläkkeensaajista asumismenot alittavat yleisen asumistuen asumismenonormin. Heistä valtaosalla tuki kasvaa euroa kuukaudessa ja se johtuu pääasiassa omavastuun pienenemisestä yksin asuvilla. Myös kuntaryhmä vaikuttaa tuen määrän muutokseen. Eläkkeensaajan asumistuen saajat asuvat pääasiassa 3 (40 %) ja 4 (43 %) kuntaryhmässä. Muutoksen vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin näihin kuntaryhmiin. Suhteellisesti eniten tuen alenemisia on kuitenkin 2 ja 3 kuntaryhmässä. Suurimmat tuen alenemiset kohdistuvat kuntaryhmään 3. Suurimpana syynä tähän on yleisen asumistuen alhaisemmat asumismenonormit verrattuna eläkkeensaajien asumistukeen. Ensimmäisessä kuntaryhmässä (Helsinki) yleisen asumistuen hyväksyttävät asumismenot ovat lähempänä eläkkeensaajien asumismenonormeja, mikä vähentää tukea menettävien määrää verrattuna muuhun pääkaupunkiseutuun. Eläkkeensaajan asumistuen saajat ovat yleensä pienituloisia. Yli neljäsosalla yksin asuvista tuen saajista tulot ovat alle 800 euroa kuukaudessa ja noin puolella enintään euroa kuukaudessa. Noin 4,5 prosentilla yksin asuvista tuen saajista tulot ovat yli 1600 euroa. Kaikkein pienituloisimmat eläkkeensaajat hyötyvät muutoksesta eniten ja häviävät vähiten. Hyödyt johtuvat saajien alhaisista asumismenoista ja omavastuun poistumisesta tai alenemisesta. Eläkkeensaajan asumistukeen sisältyy aina omavastuu, kun taas yleisessä asumistuessa näin ei ole. Jos asumismenot ovat suuret suhteessa tuloihin, tulee asumistuki kuitenkin laskemaan myös kaikkein pienituloisimmilla. Alle 800 euron kuukausituloa saavista 14 prosentilla asumismenot ovat ylittäneet eläkkeensaajan asumistuen normit. Yli euroa kuukaudessa saavilla ylitys on 59 prosentilla saajista. Eläkkeensaajan asumistuen yhdistäminen yleiseen asumistukeen ja siitä aiheutuvat muutokset asumistuen tasossa voivat lisätä asumistuen saajien toimeentulotuen tarvetta. Toimeentulotukimenojen arvioidaan kasvavan lainmuutoksen johdosta vuositasolla noin 7 miljoonalla eurolla. Yleisen asumistuen enimmäisasumismenojen korottamatta jättäminen vuonna 2016 lisännee enimmäisasumismenojen ylittävien määrää ja toimeentulotukimenoja. Vuonna 2015 enimmäisasumismenot ylittyvät arviolta noin 70 prosentilla tuensaajista ja keskimääräinen ylitys on noin 124 euroa. Vuonna 2016 enimmäisasumismenojen korotus olisi 3,2 prosenttia. Enimmäisasumismenojen korottamatta jättämisen on arvioitu lisäävän toimeentulotukimenoja arviolta 8 miljoonalla eurolla. 4.3 Sukupuolivaikutukset Eläkkeensaajan asumistuen saajista naisia on noin 62 prosenttia ja vanhimmissa ikäluokissa naisten osuus on huomattavasti suurempi kuin miesten osuus. Näin ollen asumistukijärjestelmien yhdistämisen vaikutukset kohdistuvat enemmän naisiin kuin miehiin, mutta tuen määrässä ei ole merkittävää eroa naisten ja miesten välillä.

16 4.4 Yhteiskunnalliset vaikutukset Esityksen tavoitteena on valtion talouden tasapainottamisen lisäksi yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa asumistukijärjestelmää. Erillisissä asumistukijärjestelmissä on voitu ottaa huomioon tuensaajaryhmien erityispiirteet, minkä vuoksi myös tuen määräytymisperusteet ja tuen taso ovat olleet erilaisia. Asumistukijärjestelmien yhdistämisen seurauksena eläkkeensaajien oikeus asumistukeen ja tuen taso määräytyisivät kuitenkin samalla tavalla kuin muiden pienituloisten ruokakuntien. Yhdistämisen johdosta asumistuen taso pienenee arviolta 70 prosentilla eläkkeensaajan asumistukea ennen lain voimaantuloa saaneilla. Asumistuen kohtuuttomia alenemisia pyritään estämään suojaosuudella, jonka mukaan asumistuen taso voisi lainmuutoksen seurauksena pudota enintään 60 euroa kuukaudessa. Koska suojaosuus olisi henkilökohtainen, kahden eläkkeensaajan asumistukea saaneen henkilön muodostamassa ruokakunnassa asumistuen taso voisi pudota korkeintaan 120 euroa. Suojaosuudesta huolimatta asumistuen tason aleneminen voi joissain tilanteissa johtaa tarpeeseen muuttaa halvempaan asuntoon. Lain voimaantulovaiheeseen liitetyn vähintään 6 kuukauden siirtymäajan tarkoituksena on turvata eläkkeensaajan asumistukea saaneille kohtuullinen aika varautua uuteen tuen tasoon. Asumistukijärjestelmien yhdistäminen merkitsee myös muutoksia asumistuen myöntämiseen palveluasuntoon. Osa asumispalveluyksiköissä asuvista ovat vuokrasuhteessa asumispalveluyksikköön ja maksavat vuokraa asumispalveluyksikölle. Osa taas maksaa asumisesta palvelumaksun osana perittävänä asumismeno-osuutena. Eläkkeensaajan asumistuessa asumismenona on otettu huomioon asumispalveluyksikön palvelumaksun asumismeno-osuus eli erillistä vuokrasopimusta ei ole edellytetty. Yleistä asumistukea maksetaan sen sijaan vain asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain mukaiseen vuokraasuntoon eli ilman vuokrasopimusta asumispalveluyksikössä asuvalle henkilölle ei voitaisi myöntää yleistä asumistukea. Asumistukijärjestelmien yhdistäminen edellyttää siten, että asumispalveluyksiköt tekevät asukkaan kanssa vuokrasopimuksen, mikä yhdenmukaistaa nykyistä vaihtelevaa käytäntöä. 5 Asian valmistelu Hallituksen esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä yhteistyössä Kansaneläkelaitoksen kanssa. Lakiesityksen johdosta on pyydetty lausuntoa seuraavilta tahoilta: ympäristöministeriö, oikeusministeriö, valtiovarainministeriö, Ahvenanmaan maakunta, Suomen kuntaliitto ry, Eläketurvakeskus, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry, Vuokralaiset ry (VKL), Vanhustyön keskusliitto, Asukasliitto, Valtion asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA), Suomen kiinteistöliitto, Asunto-, toimitila-, ja rakennuttajaliitto RAKLI ry ja Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry. 6 Riippuvuus muista esityksistä Esitys liittyy valtion vuoden 2016 talousarvioon ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys työeläkejärjestelmää koskevan lainsäädännön muuttamiseksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 16/2015), joka sisältää muutosehdotuksia tässä esityksessä kumottavaksi esitettävään eläkkeensaajan asumistuesta annettuun lakiin.

17 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1 Lakiehdotusten perustelut 1.1 Laki yleisestä asumistuesta annetun lain muuttamisesta 1 luku Yleiset säännökset ja määritelmät 4. Ruokakunta. Pykälässä säädetään ruokakunnan käsitteestä. Lähtökohtana on, että asunnossa asuvat vastaavat koko asunnon asumismenoista, ellei asunnon osan hallinnasta ole erikseen sovittu. Pykälän 3 momentin mukaan puolisoa, joka asuu välien rikkoutumisen vuoksi erillään, ei lueta asumistukiruokakuntaan. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta puolison laitoshoidosta, jolloin häntä ei enää pidettäisi ruokakunnan jäsenenä. Säännös vastaa eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 4 :n 2 momenttia, jonka mukaan puolisoilla ei ole yhteistä taloutta, jos he asuvat erillään laitoshoidon vuoksi. Muilta osin pykälään ei ehdoteta muutoksia. 7. Asunto. Pykälässä määritellään, mitä asunnolla tarkoitetaan asumistukea myönnettäessä. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta siitä, että myös asunnon osan hallinnan tulee perustua vuokrasopimukseen ja asunnon osassa asuvalla täytyy olla hänen hallinnassaan ja määräysvallassaan oleva osa asunnosta eli käytännössä vähintään oma huone. Tämä vastaa yleisessä asumistuessa noudatettua vakiintunutta soveltamiskäytäntöä. 7 a Laitoshoito. Pykälä on uusi. Pykälän 1 ja 2 momentissa säädettäisiin, mitä tarkoitetaan julkisella laitoshoidolla ja 3 momentissa olisi asiaan liittyvä asetuksenantovaltuutus. Laitoshoidosta ja Kansaneläkelaitoksen ja kuntien välisestä neuvottelumenettelystä ja siihen liittyvästä lausunnonantomenettelystä säädetään tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Pykälä vastaa eläkkeensaajien asumistuesta annetun lain 7 :ää. 8 Oikeus asumistukeen. Pykälässä säädetään asumistuen myöntämisen perusteista. Pykälän 1 momentin mukaan ruokakunnalla on oikeus saada asumistukea 80 prosenttia hyväksyttävien ja enimmäismääräisten asumismenojen määrästä, josta on vähennetty perusomavastuuosuus. Momentti vastaa voimassa olevan lain 8 :n 1 momenttia. Pykälän 2 momentissa säädetään niistä henkilöryhmistä, joilla ei ole oikeutta asumistukeen. Näitä ovat momentin 1 kohdan mukaan opintotukilain 14 :n nojalla opiskelijan asumislisään oikeutetut opiskelijat, vieraan valtion opintotukea tai vastaava etuutta saavat opiskelijat tai opiskelijat, joilla on oikeus maksuttomaan asuntoon oppilaitoksen puolesta. Momentin 2 kohdan mukaan asumistukea ei myönnetä eläkkeensaajille, jotka ovat eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 8 :n mukaisesti oikeutettuja eläkkeensaajan asumistuen saamiseen ja 3 kohdan puolisoiden muodostaman kahden henkilön ruokakunnalle, jos ainakin toinen

18 puolisoista täyttää eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 8 :n mukaiset edellytykset eläkkeensaajan asumistuen saamiseen. Eläkkeensaajien asumistuesta annetun lain kumoamisen vuoksi momenttia muutettaisiin siten, että viittaukset eläkkeensaajan asumistukeen estävänä etuutena poistettaisiin. 11. Vammaisen tai muun erityistä tilantarvetta edellyttävän henkilön enimmäisasumismenot. Pykälässä säädetään tilanteesta, jossa ruokakuntaan kuuluu vammainen henkilö, jonka tilantarve on tarvittavien apuvälineiden tai vammaisen hoidon tai häntä avustavan henkilön tilantarpeen vuoksi erityisen suuri. Tällöin enimmäisasumismenot otetaan huomioon yhtä henkilöä suuremman henkilöluvun mukaan kuin mitä ruokakunnan koko on. Tilantarve voi olla erityisen suuri esimerkiksi hengityslaitepotilaalla tai muulla vammaisella, joka tarvitsee tilaa vieviä apuvälineitä. Tällaisesta tilanteesta on kysymys myös, kun lisätilaa tarvitaan vammaisen hoitoon osallistuvan henkilöstön tarpeita varten, sokealla on opaskoira taikka liikuntavammaisella avustajakoira. Vastaavaa lisätilan tarvetta voi olla myös silloin, jos ruokakuntaan kuuluva henkilön toimintakyky on muusta syystä, esimerkiksi korkean iän vuoksi, heikentynyt niin, että hän tarvitsee erityistä hoitoa ja siihen liittyviä järjestelyjä. Tämän vuoksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi vammaisuuden ohella myös henkilön muusta syystä johtuva toimintakyvyn heikentyminen, jos henkilö tarvitsee tarvittavien apuvälineiden tai hoidon järjestämisen vuoksi lisätilaa. Tämä mahdollistaisi enimmäisasumismenojen huomioon ottamisen yhtä henkilöä suuremman henkilöluvun mukaan kuin mitä ruokakunnan koko on. 12. Asumistuessa huomioon otettavat tulot. Pykälässä säädetään asumistuen laskennassa huomioon otettavista tuloista. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 8 momentti, jossa säädettäisiin omaisuudesta laskettavasta tulosta. Omaisuustulolla on eläkkeensaajan tukea myönnettäessä ollut huomattavasti suurempi merkitys kuin yleisessä asumistuessa, minkä vuoksi omaisuustulon määrittely ehdotetaan lisättäväksi yleisestä asumistuesta annettuun lakiin. Säännös vastaisi eläkkeensaajan tuessa ollutta omaisuustulon määrittelyä. Sen mukaisesti kuukausitulona otetaan huomioon kahdeksan prosenttia jaettuna kahdellatoista siitä 12 a :n mukaisesta omaisuudesta, josta on vähennetty velat ja jolla yhden henkilön ruokakunnan omaisuus ylittää euroa ja kahden henkilön ruokakunnan omaisuus euroa. Yleisessä asumistuessa tarvitaan omaisuusraja myös kahta henkeä suuremmalle ruokakunnalle, joten kahden henkilön ruokakunnan omaisuusrajaa korotetaan 3-6 hengenruokakunnilla euroa henkeä kohden. Yli kuuden hengen ruokakunnan omaisuusrajana käytettäisiin kuuden hengen ruokakunnan omaisuusrajaa. Omaisuusrajat ja tuloksilukemisprosentti vastaavat eläkkeensaajan tuessa vuoden 2010 tasossa olleita omaisuusrajoja pyöristettynä tuhanteen euroon. 12 a. Huomioon otettava omaisuus. Pykälä on uusi. Pykälässä säädettäisiin siitä, minkälainen omaisuus otetaan huomioon laskettaessa omaisuudesta tuloa sekä miten omaisuuden arvo määritetään. Säännös vastaa eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 13 :ää sekä asumistukilaissa ennen 1 päivää tammikuuta 2015 voimassa ollutta säännöstä. Pykälän 1 momentissa luetellaan huomioon otettavat omaisuuslajit. Tällaisia ovat kiinteistöt, elinkeinotoiminnan ja maatalouden varat sekä osuudet yhtymien varoista, metsäomaisuus, talletukset, obligaatiot, joukkovelkakirjat ja muut vastaavat, julkisesti noteeratut osakkeet, sijoitusrahasto-osuudet sekä vakuutussijoitukset. Kiinteistöt, elinkeinotoiminnan ja maatalouden varat, osuudet yhtymien varoista sekä metsäomaisuus otetaan huomioon vain, jos omaisuus sijaitsee Suomessa. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin omaisuuden arvostamisesta. Arvostamisessa käytetään verohallinnolta saatavia tietoja kiinteistöjen, elinkeinotoiminnan ja maatalouden varojen, yhtymäosuuksien varoista sekä metsäomaisuuden osalta. Obligaatiot ja joukkovelkakirjat

19 otetaan huomioon käyvän arvon mukaisina ja vakuutussijoitukset takaisinostoarvoon nykyisen käytännön mukaisesti. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin omaisuutena huomioon otettavasta talletuksesta tehtävästä käyttövaravähennyksestä. Momentin mukaan ennen talletusten huomioon ottamista omaisuutena vähennetään jokaisen ruokakunnan jäsenen talletuksista käyttövaroina euroa. Pykälän 4 momentin mukaan omaisuutena ei otettaisi huomioon omassa käytössä olevaa asuntoa. 15. Etuoikeutetut tulot. Pykälässä säädetään siitä, mitä tuloja ei oteta tulona huomioon asumistuen määrää laskettaessa. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevaa pykälää. Pykälän 9 kohdan säännökset ehdotetaan täsmennettäväksi vastaamaan eläkkeensaajan asumistuesta annettua lakia. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 23 kohta, jonka mukaan etuoikeutettua tuloa olisi sosiaalihuoltolain 27e :n mukaisesta työtoiminnasta tai vastaavasta toiminnasta maksettava etuus tai korvaus. Säännös vastaa eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 14 :n 1 momentin 9 kohtaa. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin kansaneläkelain 14 :n ja työntekijän eläkelain 3 :ssä mainittujen lakien mukainen työkyvyttömyyseläkkeenä maksettavan kuntoutustuen, työtapaturma- ja ammattitautilain sekä maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitetun kuntoutusrahan sekä liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain mukaisen ansionmenetyksen korvauksen ja työkyvyttömyyseläkkeen huomioon ottamisesta tulona. 17. Asumistuen hakeminen. Pykälässä säädetään asumistuen hakemisesta. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin hakijan puhevallan käyttämisestä silloin, kun hakija ei itse pysty huolehtimaan asumistukeen liittyvistä asioista esimerkiksi sairauden takia. Momentti vastaa eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 20 :n 2 momenttia. 19. Asumistuen hakijan ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä säädetään niistä tiedoista, joita hakijan on ilmoitettava asumistukihakemuksessaan. Pykälän 1 momentin 3 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi maininta omaisuudesta ja momenttiin uusi 4 kohta, jossa säädettäisiin hakijan velvollisuudesta ilmoittaa puolisoiden erillään asumisesta. 20. Asumistuen saajan ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 6 kohtaa muutettaisiin niin, että siinä säädettäisiin myös velvollisuus ilmoittaa omaisuuden lisääntymisestä. Lisäksi 7 kohta kumottaisiin tarpeettomana ja sen tilalla säädettäisiin asumistuen saajan ilmoitusvelvollisuudesta 4 :n 3 momentissa tarkoitetusta puolisoiden erillään asumisen alkamisesta ja päättymisestä 22. Asumistukea koskeva päätös. Pykälässä säädetään asumistuesta annettavasta kirjallisesta päätöksestä. Pykälään lisättäisiin maininta siitä, että hakijalle tulee antaa kirjallinen päätös myös silloin, kun tuki maksetaan kunnan toimielimelle. 24 a. Asumistuen myöntäminen väliaikaisesti. Pykälä on uusi. Pykälä vastaa eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 30 a :ää, jossa säädetään asumistuen väliaikaisesta myöntämisestä, kun asumistuessa tulona huomioon otettavan muusta valtiosta myönnettävän eläkkeen tai muun tulona huomioon otettavan etuuden käsittely viivästyy. Vastaavassa tilanteessa kansaneläke voidaan myöntää väliaikaisesti. Asumistuen myöntämisen edellytyksenä olisi, että tuen saaminen on välttämätöntä asumistuenhakijan toimeentulon kannalta. Ehdotettavaa pykälää sovellettaisiin niissä tilanteissa, joissa eläkkeenhakijalla on vireillä hakemus ulkomailla maksettavasta eläkkeestä. Lopullinen päätös annetaan sen jälkeen, kun kaikki asumistukeen vaikuttavat etuudet on ratkaistu. Mahdollinen liikamaksu peritään takaisin asumistuensaajalta.

20 24 b. Maksaminen kunnan toimielimelle. Pykälä on uusi. Pykälässä säädettäisiin asumistuen maksamisesta kunnan toimielimelle käytettäväksi ruokakunnan asumiskustannusten alentamiseen. Asumistuen maksamisesta kunnalliselle toimielimelle ei tarvitsisi saada asumistuen saajan suostumusta. Pykälä vastaa eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 28 :ää. 26. Takautuvan asumistuen pidättäminen Kansaneläkelaitokselle. Pykälä, jossa säädetään yleisen asumistuen maksamisesta Kansaneläkelaitokselle maksetun eläkkeensaajan asumistuen korvaukseksi, ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. 29. Asumistuen lakkauttaminen. Pykälässä säädetään asumistuen lakkauttamisperusteista ja lakkauttamisen ajankohdasta eri tilanteissa. Pykälän 1-5 kohta vastaavat voimassa olevaa lakia. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uudet 6 ja 7 kohdat, joissa säädettäisiin väliaikaisesti tyhjillään olevan asunnon tukemisesta. Asumistuen tarkoituksena ei ole tukea tyhjillään olevia asuntoja. Tämän vuoksi tuensaajan tilapäisesti poissa ollessa tuen maksamista jatketaan vakiintuneen käytännön perusteella enintään kolme kuukautta. Pykälän lisättävän 6 kohdan perusteella asumistuki lakkautettaisiin viimeistään neljännen kuukauden alusta, jos tuensaaja asuu muualla kuin asunnossa, jonka asumismenoihin tukea on myönnetty, ellei tukea tarkisteta 27 :n 2 momentin 4 kohdan mukaisen ruokakunnan muutoksen perusteella. Ikääntyvän väestön osalta on kuitenkin tarpeen, että tuensaaja voi laitoshoidon jälkeen palata asumaan kotiinsa. Tämän vuoksi pykälään lisättävän 7 kohdan perusteella asumistuki lakkautettaisiin vasta laitoshoidon alkamista seuraavan kymmenennen kuukauden alusta, ellei tukea tarkisteta 27 :n 2 momentin 4 kohdan mukaisen ruokakunnan muutoksen perusteella. 41. Asian uudelleen ratkaiseminen etuuden myöntämisen johdosta. Pykälässä säädetään Kansaneläkelaitoksen mahdollisuudesta käsitellä asia uudelleen ilman päätöksen poistamista tai asianosaisen suostumusta pelkästään asianosaista kuultuaan. Säännös koskee tilanteita, joissa tuen saajalle tai ruokakunnan jäsenelle on takautuvasti myönnetty 8 :n 2 momentissa mainittu asumistuen myöntämisen estävä etuus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain 41 :ää. 48 a. Tiedot laitoshoitoa koskevaa neuvottelumenettelyä varten. Pykälä on uusi. Pykälässä säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen ja sosiaali- ja terveysministeriön oikeudesta saada tietoja 7 a :n 3 momentissa tarkoitettua neuvottelumenettelyä varten. Säännös vastaa eläkkeensaajien asumistuesta annetun lain 46 :ää. 51. Indeksisidonnaisuus. Pykälän mukaan laissa mainitut rahamäärät on sidottu pääosin kansaneläkeindeksiin. Pykälän 4 momentissa säädetään tarkemmin enimmäisasumismenojen tarkistamisesta vuosittain. Vuokrakehitystä seurataan Tilastokeskuksen vuositason vuokraindeksin muutoksella. Vuokraindeksin muutoksen laskentaperusteena on vuoden 2010 taso (2010=100). Laissa vahvistettava enimmäisvuokrataso vastaa vuoden 2013 vuokraindeksin mukaisesti vuonna 2015 sovellettavaa enimmäisasumismenojen tasoa. Vuoden 2015 enimmäisasumismenoihin tehtäisiin näin ollen ensimmäinen vuokraindeksin muutosta vastaava tarkistus vuoden 2016 alusta lukien. Valtion talouden säästöpäätösten vuoksi ehdotetaan, että momenttia muutettaisiin niin, että vuosina 2015 ja 2016 sovellettavia enimmäisasumismenoja tarkistettaisiin ensimmäisen kerran vuokraindeksin muutosta vastaavasti vuoden 2017 alusta lukien. 52. Rahamäärien pyöristäminen. Pykälässä säädetään asumistuen myöntämisessä sovellettavien rahamäärien pyöristämisestä täysiin sentteihin lukuun ottamatta ruokakunnan yhteenlaskettuja tuloja, 9 :ssä tarkoitettuja hoitomenoeriä ja perusomavastuun laskennassa käytettäviä arvoja sekä enimmäisasumismenoja, jotka pyöristetään täysiin euroihin. Pykälää ehdotetaan lisättäväksi maininta lain 12 :n 7 momentissa ja 12 a :ssä säädettyjen omaisuusrajojen ja käyttövarojen pyöristämisestä lähimpään tuhanteen euroon.