Teksti PASI KOVANEN Testit ja kuvat MATTI SULANTO Pääosissa TIETOKONE JA DIGITAALIVIDEO

Transkriptio

1 JÄÄHYVÄISET FILMILLE 48 Teksti PASI KOVANEN Testit ja kuvat MATTI SULANTO Pääosissa TIETOKONE JA DIGITAALIVIDEO

2 V I D E O E D I T O I N T I Kotivideo ei enää tarkoita kehnoa kuvaa ja epätarkkoja leikkauksia. Digitaaliset videokamerat ja tehokkaat tietokoneet ovat tuoneet tv-laatuisen kuvan harrastajien ulottuville. Digitaalinen muokkaus mahdollistaa aiemmin mahdottomilta tuntuneita tehosteita ja uusia tapoja levittää tuotoksia. Liikkuvan, hyvälaatuisen videokuvan kaappaaminen tietokoneella oli vielä vuosikymmen sitten utopiaa. Ainoa keino hyödyntää tietokonetta oli kytkeä se antavan ja nauhoittavan videonauhurin väliin. Tällaista nauhureilla tehtävää videokuvan muokkausta kutsutaan lineaariseksi editoinniksi. Kasvanut prosessoriteho, nopeat ja suuret kiintolevyt sekä kehittyneet pakkaustekniikat ovat viime vuosina tuoneet epälineaarisen editoinnin myös harrastajien ulottuville. Epälineaarisuus tarkoittaa, että videomateriaali on käsiteltävissä koneella ilman nauhojen kelaamista. Tämä tarjoaa lähes rajattomat mahdollisuudet: videota voi hidastaa, nopeuttaa, esittää takaperin, pätkiä palasiin ja vääristää mielin määrin. Epälineaarinen editointi voi olla joko offline- tai online-tyyppistä. Offline-editoinnissa käytetään pieniresoluutioisia versioita videopätkistä. Editoinnin perusteella tehdään ohjeet erityiselle laitteistolle, joka muodostaa lopullisen videon. Yleensä editointi tehdään kapasiteetin riittäessä online-tyyppisenä, jolloin videota säilytetään jo muokkausvaiheessa täydessä tarkkuudessa. Käytännössä mikrojen kapasiteetti riittää nykyisin noin kymmenminuuttisen videon luontiin. Pidempien tuotoksien kanssa voi joutua ainakin osittain turvautumaan myös nauhureiden käyttöön. Tietokoneelta vaaditaan paljon Liikkuvan kuvan muokkaus vaatii valtavasti laskentatehoa ja suurten tietomäärien käsittelyä. Ensimmäinen vaihe onkin mahdollisimman tehokkaan suorittimen hankkiminen tietokoneeseen. 256 megatavua muistia yleensä riittää, mutta kiintolevyä tarvitaan sitäkin enemmän: edes 25 gigatavua ei ole liioittelua. Scsi-levy ei ole välttämätön, sillä nykyisten nopeiden ide-levyjenkin suorituskyky riittää. Levyä valitessa kannattaa kiinnittää huomiota vain jatkuvaan tiedonsiirtonopeuteen, sillä suurten videotiedostojen käsittelyssä ei purskeittaista tiedonsiirtoa tarvita. Ohjelmia ja käyttöjärjestelmää, joksi pc-ympäristössä on syytä valita Windows NT, varten kannattaa hankkia toinen kiintolevy. Näin iso levy voidaan pyhittää editointikäyttöön. Gigatavujen varmuuskopiointi cd-levyille on turhauttavaa puuhaa. dvd-ram-levyt sekä dds-nauhat tarjoavat huomattavasti suuremman kapasiteetin. Valitettavasti hintakin on moninkertainen. Videokortti tärkein osa Videokuva siirretään koneelle ja takaisin nauhalle videokortin avulla. Sopivan kortin valintaan vaikuttavat monet asiat: kuvanlaatu, tarvittavat liitännät ja tietysti budjetti. On olemassa sekä itsenäisiä pci-kortteja että näytönohjaimeen asennettavia laajennuksia. Suurin osa videokorteista sisältää vain analogiset liitännät kuvalle, mutta markkinoilla on myös digitaalisella IEEE eli Fire- Wire-liitännällä varustettuja kortteja. Niillä saadaan video siirrettyä digitaalivideokameralta koneelle ja takaisin nauhalle laadun huonontumatta. Apple Power Macintosh G3- ja G4-koneissa FireWire kuuluu jo peruskokoonpanoon. Videokortin tärkein tehtävä on liikkuvan kuvan pakkaaminen ja purkaminen reaaliajassa. PALstandardin mukaisessa videossa yhden Adobe Premiere-ohjelmalla koostetun ruudun koko on noin 1,3 megatavua eli sekunnin klippi vie kiintolevyltä noin 32 Videoeditointia tietokoneella Pc:n vaatimukset Uudehkolla mikrolla pääsee digitaalisen videoeditoinnin makuun lisäämällä koneeseen parin tuhannen markan videokortin ja tarvittaessa ison kiintolevyn. Nälän kasvaessa voi kuitenkin lompakko ohentua uusien lelujen myötä. Taulukossa on esitelty kotivideoiden muokkaukseen riittävän koneen perusvaatimukset sekä huippuvarusteltu pc, joka riittää jo vakavampaankin työskentelyyn. Pc:n lisäksi myös Apple Macintosh -mikrot sopivat mainiosti editointikäyttöön. megaa. Onneksi nykyisillä pakkaustekniikoilla kuvan laatu on lähes muuttumaton vielä 5:1- pakkaussuhteella. Televisiolaadun saavuttamiseksi on kortin lisäksi pystyttävä kaappaamaan kuvaa 720*576 pisteen tarkkuudella. Monilla korteilla on apupiirejä, joiden avulla esimerkiksi ristihäivytysten laskenta-aika pienenee murtoosaan. Useimpien korttien mukana tulee jokin videoeditointiohjelma, jolla pääsee ainakin alkuun. Ohjelmaa vaihdettaessa kannattaa varmistaa sen toimivuus käytetyn videokortin kanssa. Suosituimpia ohjelmia ovat Adobe Premiere ja Ulead Media Studio. Uusi tulokas on edullinen Avid Cinema. Editointiohjelman lisäksi voi käyttöä olla esimerkiksi kuvankäsittely-, 3d-mallinnus- ja äänenmuokkausohjelmille. Videokortit näyttävät kuvan tietokoneen ruudulla yleensä overlay-tekniikalla. Video siirretään suoraan pci-väylää pitkin näytönohjaimelle, joka yhdistää sen edelleen ruudulla näytettävään kuvaan. Toinen, 3d-näytönohjaimista tuttu tapa on kierrättää näytönohjaimelta tuleva analoginen signaali videokortin kautta. Tämä kuitenkin huonontaa kuvanlaatua ja rajoittaa tuettuja grafiikkatiloja. DIGIVIDEOEDITOINNIN LAITEVAATIMUKSET Peruskone Huippumalli Suoritin P II 233 MHz P III 600 MHz Keskusmuisti 128 Mt 384 Mt Kiintolevy 10 Gt, ide 25 Gt, ide tai scsi Videokortti: Perusmalli Dv-kortti FireWire-liitännällä Videokamera: Analoginen Dv-videokamera Muuta: - DDS-nauhavarmistin 49

3 Isot tiedostot ongelmallisia Windowsissa videot tallennetaan yleensä avi- ja Macintoshissa QuickTime mov-muodossa. Molemmissa käytetään 32-bittisillä numeroilla ilmaistuja osoittimia, jotka rajoittavat tiedoston maksimikoon kahteen gigatavuun eli noin yhdeksään minuuttiin dvlaatuista kuvaa ja ääntä. Pidemmät videot pitää siis pilkkoa useampiin palasiin. Koko videon esittämiseen tarvitaan apuohjelmaa, jonka avulla voidaan useampia tiedostoja esittää saumattomasti peräkkäin. Videokuvan perusteet Euroopassa käytetään laajalti PAL-normin mukaista televisiojärjestelmää. Kuvassa on näkyviä juovia (pystytarkkuus) 576 kappaletta, ja yhdellä juovalla voi tapahtua korkeintaan 720 värimuutosta (vaakatarkkuus). Sekunnissa muodostetaan 25 kuvaa, jotka jaetaan edelleen vaakajuovittain kahteen puolikuvaan eli kenttään. Todellinen kuvataajuus on siis 50 Hz. Tekniikkaa kutsutaan lomittamiseksi (interlace). Lomitus pehmentää liikettä, mutta aiheuttaa toisaalta värinää ohuisiin vaakaviivoihin ja heikentää pysäytyskuvien tarkkuutta, koska joka toinen vaakajuova joudutaan jättämään pois tai interpoloimaan. Lomitettu video voidaan muodostaa myös progressiivisesti, jolloin todellisia kuvia sekunnissa on vain 25. Tämä muuttaa liikkeen nykivämmäksi, mutta pysäytyskuvista saadaan tarkempia, koska puolikuvat voidaan yhdistää. Progressiivinen kuva näyttää paremmalta tietokoneen monitorilla ja muilla lomittamattomilla näytöillä. Kun PAL-normin mukaista videokuvaa esitetään tietokoneen näytöllä, kuvan laatua vääristävät lomittamattomuuden lisäksi huomattavasti korkeampi kuvataajuus ja tarkkuus. Erillinen videomonitori tai televisio onkin hyvä apuväline editoidessa. Myös tiedostojärjestelmät asettavat rajoituksia tiedostojen enimmäiskoolle. Fat-tiedostojärjestelmän raja on neljä gigatavua, ntfs sallii teoriassa jopa kahden teratavun kokoiset tiedostot (2^12 tavua). Analoginen videokamera riittää Videokameraa ei välttämättä tarvitse vaihtaa digitaaliseen malliin, vaikka haluaisikin muokata videoitaan tietokoneella. Vanhalla analogisellakin kameralla kuvattujen videoiden laatu paranee, kun analogiset, kuvanlaatua selvästi heikentävät kopiointivaiheet vähenevät. Uutta videokameraa hankittaessa kannattaa kuitenkin vakavasti harkita digitaalisia kameroita. Vaihtoehtoisia järjestelmiä on lähinnä kaksi, DV ja Digital8. DV on vanhempana järjestelmänä saavuttanut jo laajan käyttäjäkunnan. Videokameroiden mallisto ulottuu muutaman tuhannen markan harrastajalaitteista aina kymmenien tuhansien ammattilaismalleihin. Sonyn Digital8 taas on suunnattu koti- ja harrastelijakäyttöön. Molemmat järjestelmät käyttävät samaa pakkausmenetelmää, jolla saavutetaan parhaimmillaan tv-tasoinen kuvanlaatu. Sekunti DV-kuvaa vie 3,6 megatavua, ja pakkaussuhde on 5:1. DV-kasetteja on kahta kokoa. Isokokoiset ammattilaiskamerat käyttävät suurempaa DV-kasettia. Yleisempi ovat kuitenkin tulitikkurasian kokoinen MiniDV-kasetti, joka on mahdollistanut myös erittäin pienikokoisten kameroiden kehittämisen. Digital8-järjestelmässä käytetään vähän suurempia Hi8-kasetteja. Digital8-kameroilla voidaan kuitenkin toistaa myös analogista 8mm- ja Hi8-materiaalia, mikä voi olla ratkaiseva tekijä kameran vaihtajalle. Hi8-kasetit ovat halvempia ja saatavuudeltaan parempia kuin MiniDV-kasetit. Kuvan kaappaus Analogisista kuvalähteistä videopätkät siirretään tietokoneelle digitoimalla. Videonauhuri liitetään videokorttiin, kuva pannaan pyörimään ja digitointiohjelmaa käyttäen kaapataan haluttu materiaali. Digitaalivideokameraa ja IE- EE liitännällä varustettua videokorttia käyttäen voidaan siirto suorittaa myös täysin digitaalisena. Analoginen videokuva pakataan yleensä mjpeg-muotoon. Digitaalikameralta siirretty kuva säilytetään DV-muodossa. Mjpegiä ei voida käyttää editointivaiheessa, koska siinä kuvan sisältö on riippuvainen edeltävistä kuvista. Mjpeg:ssä ja DV:ssä jokainen kuva pakataan erikseen. Kaappauksen aikana kannattaa sulkea kaikki taustalla olevat ohjelmat ja kytkeä verkkoyhteydet pois päältä. Pienikin häiriö voi pilata kaappauksen pudottamalla välistä ruutuja. Jokaisen kaappauksen jälkeen Ylemmässä DV300- editointikortissa näkyy vasemmalla kaksi DV-liitintä sekä oikealla leveä scsi-liitin. Alemmassa DVRaptorissa vasemmalta komposiitti ja s- video sisään, komposiitti ja s- video ulos sekä DV. Uudet DVkamerat ovat todella pieniä, mutta kuvanlaatu on erinomainen. Kuvassa Canonin MV20ikamera. tarkistetaan toiminnon onnistuminen katsomalla tuore pätkä. Leikkeiden alkuun ja loppuun tulee jättää ainakin kymmenen sekunnin pelivara editointia helpottamaan. Yhdessä projektissa käytettävät pätkät tulee kaapata samoilla asetuksilla. Leikkeet kannattaa nimetä kuvaavasti ja lajitella alihakemistoihin. Monipuoliset mahdollisuudet muokkaukseen Videon editointia kutsutaan usein filmitermein leikkaamiseksi. Leikkausvaiheessa halutut pätkät ladataan editointiohjelman leikkauspöydälle. Pätkien alku- ja loppukohdat voi säätää ruudun tarkkuudella. Ohjelmat eivät automaattisesti tuhoa halutun alueen ulkopuolel- 50

4 V I D E O E D I T O I N T I le jääviä pätkiä, joten leikkauskohtia voi helposti myöhemmin muuttaa molempiin suuntiin. Pätkät asetetaan eräänlaiseksi sarjakuvaksi halutussa esitysjärjestyksessä. Kun leikkaukset ovat sujuvia ja koko materiaali on paikoillaan, alkaa jälkieditointi. Tähän editointiohjelmat tarjoavat hengästyttäviä mahdollisuuksia, jotka voivat innostaa viilaamaan tuotosta lähes loputtomiin. Jälkieditointivaiheessa lisätään tarvittavat tekstitykset, äänitehosteet ja muut raakamateriaalista puuttuva aineisto. Uutterimmat voivat myös lisätä 3d-grafiikkaa tai esimerkiksi korjata kuvankäsittelyohjelmalla mahdollisia virheitä jopa yksittäisistä kuvista. Editointiohjelmien esikatselutoimintojen avulla voi seurata lopputuloksen kehittymistä. Esikatseluja ei tarvitse katsella täydellä tarkkuudella laskennan nopeuttamiseksi. Lopullisen, täyden tarkkuuden videon laskemiseen kuluva aika riippuu täysin projektista. Hyvin monimutkaisen, lukuisia kerroksia, kuvanvaihtoja ja efektejä sisältävän, muutaman minuutin pituisen pätkän laskeminen voi kestää tuntikausia. Pelkkiä leikkauksia sisältävä projekti taas valmistuu hetkessä, kun pelkkä videopätkien kopiointi ja yhdistäminen riittää. Useita levitystapoja Kun mestariteos on valmis, pitää se vielä saattaa yleisön saataville. Perinteinen tapa on siirto takaisin videolle. Tietotekniikka ja internet tarjoavat uusia levitysmuotoja, joilla voidaan tavoittaa suuretkin yleisömassat. Tällöin joudutaan kuitenkin teknisestä laadusta tinkimään. Videota voi levittää internetissä laittamalla video web-palvelimelle esimerkiksi RealVideo-, Quicktime-, mpeg- tai Windows Media Player -muodossa. Videon koko on suoraan verrannollinen kuvan laatuun. Onkin huomaavaista tehdä videosta eri versiot modeemien ja nopeampien verkkojen käyttäjille. Cdr-asemalla voi polttaa VideoCD-levyjä muuntamalla videon ensin mpeg1-muotoon. Cdrom-levylle mahtuu 74 minuuttia lähes VHS-tasoista kuvaa, ja videon katselu onnistuu kaikilla uudehkoilla tasoisilla mikroilla. Ammattilaisten laitteet Ammattilaisten suosimia digitaalisia editointijärjestelmiä ovat Discreet Logicin Silicon Graphics Onyxtyöasemalle suunnitellut Flame ja Fire, Avidin Macintoshalustalla toimiva Media Composer, Quantelin tuotteet sekä Play Inc:n Windows NT:hen pohjautuva Trinitysarja. Tinkimätöntä laatua haluttaessa voidaan materiaalia useissa järjestelmissä säilyttää ja käsitellä kompressoimattomassa muodossa. Tämä edellyttää useita rinnakkain toimivia kiintolevyjä (raid-järjestelmä) sekä valtavasti levytilaa. Huipputehokkaat prosessorit vähentävät tiimalasin katselun minimiin. Useiden videokuvien yhdistäminen, kehittyneet efektit ja jopa 3danimaatioiden laskenta tapahtuu reaaliajassa. Monipuoliset liitännät videolle ja äänelle ovat tärkeät. Analogisten nauhureiden ja kameroiden kanssa käytetään yleensä komponenttimuotoista videota, jossa signaali on jaettu väri-, mustavalko- ja kirkkauskomponentteihin. Digitaalisia videojärjestelmiä on useita. Tv-tasoisen ja paremmankin kuvanlaadun saavuttamiseksi elektroniikan suunnitteluun ja häiriösuojaukseen on kiinnitetty erityistä huomiota. Kuvan laatuun voidaan vaikuttaa lukuisten säätöjen ja testisignaalien avulla. Jotta totuus ei kuitenkaan unohdu: järjestelmien hintaskaala ulottuu runsaasta sadasta tuhannesta markasta jopa miljooniin asti. Piakkoin kotivideon voi siirtää myös dvd-levylle. Levyjen poltto on jo nyt mahdollista, mutta videokuvan pakkaaminen dvd:llä käytettyyn mpeg2-muotoon on nykyisillä koneilla erittäin hidasta. TUOTEARVIOT Videoeditointiohjelmat Adobe Premiere 5.1 Premiere on paikkansa vakiinnuttanut ammattilaisten videoeditointiohjelma, jonka hinta-laatusuhde on erinomainen. Premieren opettelu vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Ohjelman mahdollisuudet ovat kuitenkin valtavat ja rajat asettaa mielikuvitus. Premiere käyttää myös editointikortin ohjelmistoa, mikä jättää prosessorille aikaa nopeuttaa tehosteiden renderointia. Otokset eli klipit vedetään hiirellä timeline-ikkunaan, jossa ne voi järjestellä haluttuun järjestykseen. Klippien välille leikkauskohtiin voi tehdä ristikuvia ja muita tehosteita. Elävään kuvaan voi yhdistää stil-kuvaa ja otsikoita, ja niiden päälle vielä animaatioita. Klipin voi tallettaa Photoshop-muotoon, joka mahdollistaa klipin muokkaamisen ruutu ruudulta. Ääniraitoja voi myös olla useita päällekkäin ja niitä voi miksailla keskenään. Suurin osa leikkauksista on kuitenkin suoria, sillä ne eivät vaadi pitkää renderointiaikaa. Premiere mahdollistaa leikkauksen ruudun tarkkuudella ja nopean esikatselun. Avid Cinema Avid on erittäin helppokäyttöinen, edullinen, kotikäyttöön tarkoitettu videoeditointiohjelma, jossa huippulaatu ei ole tärkeintä. Avidia kokeiltiin ATI:n All-in-Wonder-näytönohjaimen kanssa ja yhdistelmä toimi hienosti. Avidissa on ainoastaan analoginen sisäänmeno, joten kuvanlaatu ei ole vertailukelpoinen digitaalisen kuvan kanssa. 51

5 Ohjelman käyttö on melkein naurettavan helppoa, mutta sen ei pidä antaa hämätä. Avidilla voi koostaa näyttäviäkin kotivideoita vaivattomasti, jos leikkaaja vain osaa hommansa. Myös usean päällekkäisen äänen miksaus on mahdollista. Ohjelmassa edetään vaiheittain. Ensin tehdään storyboard, sitten kaapataan sopivat videoklipit, editoidaan, lisätään tehosteet ja lopuksi tekstit. Mukana on ohjattuja toimintoja, joilla voi tehdä vaikkapa syntymäpäivävideon. Avidilla voi nopeasti koostaa videon vaikka webbiin tai PowerPoint-esitysohjelmaan. Videoeditointikortit Canopus DVRaptor DVRaptor on yksi halvimmista digitaalivideoiden editointikortista. Raptorissa on digitaalisen lisäksi analogiset sisään- ja ulostulo-liitännät. Analogista sisäämenoa ei kuitenkaan voi käyttää videon kaappaukseen. DVRaptor käyttää kameran analogista liitäntää videon reaaliaikaiseen katseluun kaappauksen, esikatselun ja nauhoituksen aikana. Tietokoneesta lähtee signaali kameran DV-in-liittimeen, kamera muuntaa signaalin analogiseksi ja lähettää sen takaisin näytölle kortin analogisen sisäänmenon kautta. Mainittu koskee ainoastaan videon esikatselua. Videon kaappaus, editointi ja äänitys takaisin nauhalle tapahtuu kokonaisuudessa digitaalisesti. Kortin testiohjelmalla voi testata kiintolevyjen suorituskyvyn sekä näytönohjaimen sopivuuden. Canopus ei toimi täydellisesti kaikkien näytönohjaimien kanssa, joten sopivuus kannattaa tarkistaa. DVRaptorilla otokset voi kaapata suoraan Premiereen, muokata ja siirtää takaisin nauhalle. Valmista elokuvaa ei tarvitse ensin renderoida kiintolevylle, jolloin elokuvan pituudellakaan ei ole rajoituksia. Testilaitteisto Tietokone Pentium II 350 MHz, 128 Mt keskusmuistia, Matrox G 200-näytönohjain. Kamerat Canon MV20 ja MV20i. Pinnacle mirodv 300 MiroDV 300 on helppokäyttöinen kortti digitaalivideon kaappaamiseen tietokoneelle ja sieltä takaisin nauhalle. Kortin antaman kuvan laatu on hyvä. DV 300:lla videon kaappaamiseen on kaksi tapaa. Miron DVtools-ohjelmalla voi skannata nauhan läpi. Ohjelma muistaa kunkin otoksen paikan nauhalla ja tekee otoksen ensimmäisestä ruudusta pikkukuvan, josta näkee otoksen sisällön. Pikkukuvista voi valita halutut otokset, jotka voi tallentaa levylle editointia varten. Kortin mukana tuleva tekstitysohjelma on mainio ja ammattimaisten otsikoiden ja lopputekstien tekeminen on mahdollista. Kortissa on mukana ultra wide scsi-ohjain, joka mahdollistaa nopeiden scsi-kiintolevyjen käyttämisen. Videota varten on kaksi liitintä, joista vain toinen voi olla käytössä kerrallaan. Jos videomonitoria halutaan käyttää, niin se pitää kytkeä kameraan. Canopus DVRaptor Pinnacle mirodv 300 Sanasto DDS (Digital Data Storage) Nauhapohjainen varmuuskopiointitekniikka, josta on useita versioita. Uusimman DDS-4-nauhan kapasiteetti on 20 gigatavua. Digital8 Sonyn Hi8-nauhalle dv-kuvaa nauhoittava kameratekniikka. DVD (Digital Versatile Disc) Elokuvien ja datan levitykseen käytetty cd-rom-levyn seuraaja. DVE (Digital Video Editing) Yleisnimitys tietokoneella suoritettavalle editoinnille. DV (Digital Video) Tv-laatuinen digitaalinen videoformaatti. Editointi Kuvan muokkaus. FireWire Ks. IEEE IDE (Integrated Drive Electronics) Suurin osa kiintolevyistä ja cdasemista liitetään tietokoneeseen ide-liitännällä. IEEE 1394 Jopa 400 megabittiä sekunnissa siirtävä sarjaväylä. Käytetään mm. digitaalisten videokameroiden liittämiseen tietokoneeseen. Koodekki (codec, coder/decoder) Yleisnimitys tavalle pakata ja purkaa esimerkiksi ääntä tai kuvaa. MJPEG (Moving Joint Photographic Experts Group ) Yleisin videoeditoinnissa käytetty analogisen videokuvan pakkaustapa. MPEG1 (Moving Picture Experts Group ) Lähes VHS-laatuinen videoformaatti. MPEG2 Dvd:ssä ja tulevassa digitaalisessa Tv:ssä käytettävä videoformaatti. NTSC (National Television Standards Committee) Pohjois- Amerikan televisiostandardi. PAL (Phase Alternation Line) Osassa Eurooppaa käytettävä televisiostandardi. VideoCD MPEG1-muotoista videota korkeintaan 74 minuuttia sisältävä cd-levy. 52

6 VIDEOEDITOINTI M IKROPC Työkalut videoeditointiin EDITOINTIOHJELMAT EDITOINTIKORTIT Tuote Premiere 5.1 Avid Cinema 1.5 DVRaptor mirodv 300 Valmistaja Adobe Systems Avid Technologies Canopus Pinnacle Systems Maahantuoja Täyttöpää Avid Finland Avecom Media (** Puhelin (09) (09) (014) Internet Vaatimukset (* P II, 64 Mt, videokortti P II, 64 Mt, videokortti P II, 64 Mt P II, 64 Mt Liitännät - - DV i/o, s-video i/o, DV i/o, scsi komposiitti i/o Videoresoluutio x 576 PAL; 25 fps, 720 x 576 PAL; 25 fps, 720 x 480 NTSC; 30 fps 720 x 480 NTSC; 30 fps Käyttöjärjestelmä Win 95/98/NT 4.0, Win 95/98, Win 95/98/NT 4.0 Win 95/98/NT 4.0 MacOS MacOS 8.5 Ohjelmat - - Premiere 5.1, Boris FX, Premiere 5.1, mirovideo, Raptor Navi ja Video DVTools, miroinstant, Photoshop 5 LE Hinta n mk n mk n mk n mk (* Kaikki korttien vaatimuksiin kuuluu cd-rom, pci-paikka ja äänikortti. (** FutureCAD Oy, (09) , ja Mediatrade, (09) , i/o = input/output, sisään/ulos Tyypilliset DV-kameran liittimet. Alhaalla s-video, keskellä komposiitti ja ylhäällä DV-out. Tämän kameran DV-liitin toimii muutoksen jälkeen kaksisuuntaisesti, jolloin myös nauhoitus on mahdollista. Puuttuva DV-in-nauhoitusliitin Euroopan unionin alueella useimmista digitaalivideokameroista on verotuksen takia poistettu sisääntuloliitäntä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa myydään samoja kameroita, tai tarkemmin niiden ntsc-versioita, joissa on myös DV-inliitin. Sisääntulo mahdollistaa kameran käyttämisen myös vastaanottavana nauhurina vaikka nauhoja kopioitaessa. Digitaalinen sisäänmeno on tärkeä myös videon editoinnissa, pitäähän editoitu materiaali saada takaisin nauhalle katselua ja mahdollista VHSnauhalle siirtoa varten. Muuten hyvää DV-kameraa ei kuitenkaan tämän vuoksi tarvitse vaihtaa kalliimpaan. DV-liittimen muutos kaksisuuntaiseksi on mahdollista, koska useimmissa kameroissa on siihen jo valmius. Kameraan ei tarvitse tehdä mekaanisia muutoksia, ainoastaan ohjelmallisesti muutetaan kameran bios-asetuksia. Jyväskyläläinen Avecom Media on erikoistunut tekemään muutoksia, joiden hinnat alkavat noin 800 markasta. Lisätietoja liitinmuutoksista saa Avecom Mediasta, Rainakelat roskiin Elokuvateollisuuden digitaalinen mullistus on lähellä. Painavien ja kalliiden kelojen sijasta elokuvat esitetään tulevaisuuden teatterissa kiintolevyltä. Teräväpiirtoiset videokamerat ja videotykit korvaavat filmin ja projektorin. Bittimuotoisten elokuvien leviämisen odotetaan alkavan kymmenen vuoden sisällä. Parin vuoden takainen Titanic-elokuva kuvattiin osittain digitaalisilla videokameroilla, ja seuraavat Star Wars - elokuvat saatetaan jo kuvata ja editoida kokonaan digitaalisesti. Pimeä Uhka -elokuva esitettiin muutamassa yhdysvaltalaisessa teatterissa koeluontoisesti uudella tekniikalla ja tulokset olivat rohkaisevia. Yksi virstanpylväs on myös Disneyn viimevuotinen A Bug s Life -animaatioelokuva. Elokuvan dvd-versio on tehty suoraan alkuperäisestä digitaalisesta animaatiomateriaalista ilman perinteistä filmiltä tapahtuvaa siirtoa. YHTEENVETO VIDEOEDITOINTI Tehokas mikro muuntuu videokortilla ja sopivalla ohjelmalla moderniksi videoiden editointiyksiköksi. Kun pakettiin lisätään vielä digitaalinen videokamera, on teknisesti lähes tvlaatuinen kuva myös videoharrastajan ulottuvilla. Videoiden käsittely vaatii runsaasti kiintolevytilaa ja laskentatehoa. Vastineeksi kehittyneet editointiohjelmat tarjoavat työkaluja, jotka ovat aikaisemmin olleet vain ammattilaisten ulottuvilla. Videoita voi levittää videokasettien lisäksi cd-levyllä tai internetin välityksellä. Piakkoin myös videoiden siirto dvd-levyille käy päinsä kohtuu ajassa. 53