54. VUOSIKERTA NUMERO 7 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO HEINÄKUU 2002 LIAHONA

Transkriptio

1 54. VUOSIKERTA NUMERO 7 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO HEINÄKUU 2002 LIAHONA

2 Grant Romney Clawsonin maalaus Lion House vuonna 2000 Salt Lake Cityssä sijaitseva vuonna 1856 rakennettu Lion House on saanut nimensä presidentti Brigham Youngin mukaan josta käytettiin mielellään nimitystä Herran leijona. Hän sai tämän lisänimen pidettyään Nauvoossa erityisen voimallisen saarnan; vanhin Wilford Woodruff kirjoitti päiväkirjaansa: Tänä iltana leijona taas karjahteli.

3 54. VUOSIKERTA NUMERO 7 MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO HEINÄKUU 2002 LIAHONA 2 Huhtikuun 2002 yleiskonferenssikokousten sekä Yleisen Nuorten Naisten kokouksen hakemisto LAUANTAIN AAMUKOKOUS 4 Kirkko menee eteenpäin Presidentti Gordon B. Hinckley 7 Lapset Presidentti Boyd K. Packer 10 Kymmenysten laki Vanhin Earl C. Tingey 13 Sisäisen voiman kasvattaminen Mary Ellen W. Smoot 15 Lähtekää minun mukaani Vanhin Joseph B. Wirthlin 19 Kätketyt kiilat Presidentti Thomas S. Monson LAUANTAIN ILTAPÄIVÄKOKOUS 23 Kirkon virkailijoiden hyväksyminen Presidentti Thomas S. Monson 24 Kirkon tilintarkastusosaston raportti Wesley L. Jones 25 Tilastoraportti vuodelta 2001 F. Michael Watson 26 Täydellinen kääntymys tuo onnen Vanhin Richard G. Scott 29 Tosi ystävät Vanhin Henry B. Eyring 32 Uskon kuuliaisuus Vanhin R. Conrad Schultz 34 Opinhalu Vanhin Robert R. Steuer 36 Evankeliumi elämässämme Vanhin Dallin H. Oaks 39 Pyhittämään sinulle sinun työsi Vanhin Neal A. Maxwell PAPPEUSKOKOUS 42 Miehiä, joissa asuu Jumalan Henki Vanhin L. Tom Perry 46 Tämä tie, jota kutsumme elämäksi Vanhin Ben B. Banks 48 Tulla suureksi siunaukseksi lähimmäisillemme Vanhin Spencer J. Condie 51 Niin ei voi tapahtua minulle Presidentti James E. Faust 54 He rukoilevat ja he menevät Presidentti Thomas S. Monson 58 Henkilökohtainen kelvollisuus käyttää pappeutta Presidentti Gordon B. Hinckley SUNNUNTAIN AAMUKOKOUS 62 Rukouksen pelastusköysi Presidentti James E. Faust 69 Toinen tuhlaajapoika Vanhin Jeffrey R. Holland 72 Tämä on hyväksesi Piispa Richard C. Edgley 74 Rakkauden kieli Gayle M. Clegg 77 Pimeydestä Hänen ihmeelliseen valoonsa Vanhin Robert D. Hales 80 Me vaellamme uskossa Presidentti Gordon B. Hinckley SUNNUNTAIN ILTAPÄIVÄKOKOUS 83 Niin varma on perustuksemme Vanhin Russell M. Nelson 87 Iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa Vanhin John M. Madsen 89 Perusopetuksia Joseph Smithin historiasta Vanhin Carlos H. Amado 91 Kristuksen rakkaus täydellinen ja iankaikkinen rakkaus Vanhin Gene R. Cook 94 Tuntekaa Herran rakkaus Bonnie D. Parkin 95 Mahdollisuus palvella Vanhin Gerald N. Lund 97 Käyn minne vain tahdot Sä Vanhin William R. Walker 98 Valtakunnan rauha Vanhin M. Russell Ballard 101 Me katsomme Kristukseen Presidentti Gordon B. Hinckley YLEINEN NUORTEN NAISTEN KOKOUS 103 Pyhillä paikoilla seisominen Sharon G. Larsen 105 Vahvistakaa kotia ja perhettä Carol B. Thomas 108 Pitäkää soihtu korkealla Margaret D. Nadauld 111 Tie täydellisyyteen Presidentti Thomas S. Monson Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon johtavat auktoriteetit 115 He puhuivat meille 116 Apujärjestöjen ylimmät johtokunnat 116 Lähdeaineistoja opettajille 122 Kirkon uutisia

4 PUHUJAT AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ: Amado, Carlos H. 89 Ballard, M. Russell 98 Banks, Ben B. 46 Clegg, Gayle M. 74 Condie, Spencer J. 48 Cook, Gene R. 91 Edgley, Richard C. 72 Eyring, Henry B. 29 Faust, James E. 51, 62 Hales, Robert D. 77 Hinckley, Gordon B. 4, 58, 80, 101 Holland, Jeffrey R. 69 Larsen, Sharon G. 103 Lund, Gerald N. 95 Madsen, John M. 87 Maxwell, Neal A. 39 Monson, Thomas S. 19, 23, 54, 111 Nadauld, Margaret D. 108 Nelson, Russell M. 83 Oaks, Dallin H. 36 Packer, Boyd K. 7 Parkin, Bonnie D. 94 Perry, L. Tom 42 Schultz, R. Conrad 32 Scott, Richard G. 26 Smoot, Mary Ellen W. 13 Steuer, Robert R. 34 Thomas, Carol B. 105 Tingey, Earl C. 10 Walker, William R. 97 Wirthlin, Joseph B. 15 AIHEHAKEMISTO Alistuvaisuus 39, 95 Anteeksianto 19, 98 Anteliaisuus 69 Apuyhdistys 13, 94 Esimerkki 29, 42, 108 Harhakäsitykset 32 Himoitseminen 69 Iankaikkinen elämä 87 Itsekuri 51, 111 Jatkuva koulutusrahasto 4 Jeesus Kristus 15, 36, 62, 77, 87, 98, 101 Kateus 69 Kelvollisuus 58 Kiilat 19 Kiitollisuus 91, 94, 111 Kirkon historia 4 Kirkon kasvu 4 Kirkossa käyminen 36, 89 Kiusaus 15, 51 Koti 105 Kristuksen rakkaus 91 Kristuksen valo 77, 98 Kunnioitus 103 Kuuliaisuus 10, 32, 34, 36 Kymmenykset 10, 80 Kääntymys 26 Lapset 7, 74 Lähetystyö 54 Mahdollisuudet 51 Mietiskely 89 Nöyryys 34 Onnellisuus 26, 46, 74, 111 Opettaminen 7 Opetuslapseus 15, 111 Opinhalu 34 Oppiminen 111 Pahoinpitely 58 Palveleminen 13, 36, 48, 69, 95 Pappeus 42, 58 Parannus 26 Pelastussuunnitelma 72, 83 Perhe 62, 105 Pimeys 77 Profeetat 42, 95 Pyhittäminen 39 Pyhyys 103 Pyhä Henki 29, 34, 42, 46, 77, 103 Pyhät kirjoitukset 89 Pyhät paikat 103 Rakkaus 7, 29, 69, 74, 91 Rauha 98 Rukous 54, 62, 74, 80, 89, 105 Sitoutuminen 39, 97 Siunaukset 10, 54 Smith, Joseph 89 Sovinto 19 Sovitus 72, 83 Suojeleminen 7 Säädyllisyys 108 Tasovaatimukset 108 Tavoitteet 46 Temppelityö 83 Todistus 10, 87, 94, 97, 101 Totuus 83, 89 Työ 111 Uhraus 15, 105 Usko 26, 32, 48, 51, 54, 62, 72, 80, 101 Valinnat 46 Valmistautuminen 48 Valo 77, 80 Vanhurskaus 108 Vastoinkäymiset 72 Vieraanvaraisuus 4 Voima 13 Ykseys 13 Ylpeys 32 Ystävyys 29 Ystävällisyys 58 L I A H O N A 2

5 Heinäkuu 2002, 54. vuosikerta, numero 7 LIAHONA Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon virallinen suomenkielinen julkaisu Ensimmäinen presidenttikunta: Gordon B. Hinckley, Thomas S. Monson, James E. Faust Kahdentoista koorumi: Boyd K. Packer, L. Tom Perry, David B. Haight, Neal A. Maxwell, Russell M. Nelson, Dallin H. Oaks, M. Russell Ballard, Joseph B. Wirthlin, Richard G. Scott, Robert D. Hales, Jeffrey R. Holland, Henry B. Eyring Päätoimittaja: Dennis B. Neuenschwander Neuvojat: J. Kent Jolley, W. Rolfe Kerr, Stephen A. West Opetusohjelmaosasto: Johtaja: Ronald L. Knighton Suunnittelun ja toimituksen johtaja: Richard M. Romney Graafinen johtaja: Allan R. Loyborg Toimituksen henkilökunta: Toimituspäällikkö: Marvin K. Gardner Toimitussihteerin apulainen: Jenifer L. Greenwood Toimitussihteeri: Roger Terry Apulaistoimittaja: Lisa Ann Jackson Toimituksen avustaja: Susan Barrett Julkaisuavustaja: Collette Nebeker Aune Taitto: Julkaisun graafinen johtaja: M. M. Kawasaki Taiteellinen johtaja: Scott Van Kampen Pääsuunnittelija: Sharri Cook Suunnittelija: Thomas S. Child, Randall J. Pixton Tuotantopäällikkö: Jane Ann Peters Tuotanto: Reginald J. Christensen, Denise Kirby, Kelli L. Pratt, Rolland F. Sparks, Kari A. Todd, Claudia E. Warner Digitaalinen sivunvalmistus: Jeff Martin Tilaukset: Levikkijohtaja: Kay W. Briggs Jakelupäällikkö: Kris T Christensen Kotimaansivut: Mirkku Karumo Keltarousku 4, ESPOO puhelin (09) mirkku.karumo@kolumbus.fi Tilaukset, valitukset ja osoitteenmuutokset: Paikallisen seurakunnan Liahona-edustajan tai suoraan Pohjoismaiden palvelukeskuksen kautta: Utlandagatan 24, S Göteborg. Puhelin: Faksi: NORDEA , tilaushinta 17,50 euroa USA and overseas (surface mail) US $10.00 Ilmestyy 12 kertaa vuodessa. Lähettäkää käsikirjoitukset ja tiedustelut osoitteella: Liahona, Floor 24, 50 East North Temple, Salt Lake City, UT , USA tai sähköpostitse osoitteeseen cru-liahona-imag@ldschurch.org Liahona (Mormonin Kirjan sana tarkoittaa kompassia tai suunnanosoittajaa ) ilmestyy albanian, armenian, bulgarian, cebuanon, englannin, espanjan, fidïin, haitinkreolin, hiligayon, hollannin, ilokon, indonesian, islannin, italian, japanin, khmerin, kiinan, kiribatin, korean, kroatian, latvian, liettuan, malagassin, marshallin, mongolin, norjan, puolan, portugalin, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, samoan, sloveenin, suomen, tagalogin, tahitin, tamilin, tanskan, telugun, thain, tongan, t ekin, ukrainan, unkarin, venäjän, vietnamin ja viron kielellä. (Ilmestymiskerrat vaihtelevat kielittäin.) 2002 by Intellectual Reserve, Inc. All rights reserved. Printed in the United States of America. For Readers in the United States and Canada: July 2002 Vol. 54 No. 7. LIAHONA (USPS ) Finnish (ISSN ) is published monthly by The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, 50 East North Temple, Salt Lake City, UT USA subscription price is $10.00 per year; Canada, $15.50 plus applicable taxes. Periodicals Postage Paid at Salt Lake City, Utah, and at additional mailing offices. Sixty days notice required for change of address. Include address label from a recent issue; old and new address must be included. Send USA and Canadian subscriptions to Salt Lake Distribution Center at address below. Subscription help line: Credit card orders (Visa, MasterCard, American Express) may be taken by phone. (Canada Poste Information: Publication Agreement # ) POSTMASTER: Send address changes to Salt Lake Distribution Center, Church Magazines, PO Box 26368, Salt Lake City, UT KONFERENSSIVIDEONAUHOJA Konferenssikokousten videonauhoja on saatavissa jakelukeskuksista monilla kielillä yleensä kahden kuukauden kuluttua konferenssista. Yleiskonferenssin DVD-levyistä on tietoa tämän lehden sivulla 126. KONFERENSSIPUHEET INTERNETISSÄ Yleiskonferenssipuheet löytyvät monilla kielillä Internetistä osoitteesta KOTIOPETUS- JA KOTIKÄYNTIOPETUSSANOMAT Kotiopettajat ja kotikäyntiopettajat voivat valita sanomakseen sellaisen konferenssipuheen, joka parhaiten täyttää niiden tarpeita, joiden luona he käyvät. KANSIKUVA Edessä: Valokuva Craig Dimond. Takana: Valokuva Jed Clark. KONFERENSSIN VALOKUVAT Craig Dimond, Jed Clark, Kelly Larsen, Ellie Carter, Robert Casey, Tamra Ratieta, Allexis Duce, Mark Hedengren, Richard Romney, Arnie Angle ja Casey McFarland. H E I N Ä K U U

6 Lauantain aamukokous 6. huhtikuuta 2002 Kirkko menee eteenpäin Presidentti Gordon B. Hinckley Mikään toinen Amerikan maaperällä alkunsa saanut kirkko ei ole kasvanut näin nopeasti eikä levinnyt näin laajalle. Tämä on ennennäkemätön ilmiö. Rakkaat veljeni ja sisareni. On suurenmoista tavata teidät jälleen kirkon suuressa maailmankonferenssissa. Tänään tulee kuluneeksi 172 vuotta siitä, kun Joseph Smith ja hänen työtoverinsa kokoontuivat huomiota herättämättömään hirsirakennukseen Peter Whitmerin maatilalla hiljaisessa Fayetten kylässä New Yorkissa ja järjestivät Kristuksen kirkon. Tuon vaatimattoman alun jälkeen on tapahtunut jotakin todella merkittävää. Suurta on ollut tämän työn historia. Kirkkomme jäsenet ovat kestäneet kaikenlaisia kärsimyksiä. Heidän uhrauksensa ovat olleet sanoin kuvaamattomia. Heidän ponnistuksensa ovat olleet suunnattomampia kuin voi uskoakaan. Mutta kaikesta tästä polttavasta ahjosta on syntynyt jotakin loistavaa. Tällä hetkellä seisomme vuosien huipulla ja katselemme ympärillemme. Kuudesta alkuperäisestä jäsenestä on kasvanut uskovien suuri perhe, joka on vahvuudeltaan yli 11 miljoonaa. Tuosta hiljaisesta kylästä on kasvanut liike, joka on tänä päivänä levinnyt noin 160 kansakunnan keskuuteen maapallolla. Siitä on tullut viidenneksi suurin kirkko Yhdysvalloissa. Se on merkittävä kehitysaskel. Kirkon jäsenistä suurempi osa asuu tämän maan ulkopuolella kuin sen sisällä. Myös tämä on merkittävä asia. Mikään toinen Amerikan maaperällä alkunsa saanut kirkko ei ole kasvanut näin nopeasti eikä levinnyt näin laajalle. Sen suureen piiriin kuuluu jäseniä, jotka tulevat monista maista ja puhuvat monia kieliä. Tämä on ennennäkemätön ilmiö. Kun kirkon menneisyyden kuvakudos on kääritty auki, näkyviin on tullut kaunis kuvio. Se ilmenee onnellisen ja suurenmoisen kansan elämässä. Se ennakoi, että ihmeellisiä asioita on vielä tulossa. Kun kirkon jäsenet ensimmäisen kerran saapuivat tähän laaksoon 155 vuotta sitten, heillä oli profeetallinen näkemys suurenmoisesta tulevaisuudesta. Mutta joskus mietin, pystyivätkö he todella ymmärtämään tuon unelman suuruuden sellaisena kuin se oli toteutuva. Kirkon keskuspaikka on tässä kaupungissa, joka vastikään isännöi 19. talviolympialaiset. Teimme harkitun päätöksen siitä, että tämä ei olisi aika tai paikka tehdä käännytystyötä, mutta olimme vakuuttuneita siitä, että tästä merkittävästä tapahtumasta muodostuisi suurenmoinen asia kirkolle. Ne, jotka kävelisivät tämän ja naapurikaupunkien kaduilla, eivät voisi olla huomaamatta näitä hienoja rakennuksia, joita meillä on täällä temppeliä, tabernaakkelia, upeaa konferenssikeskusta, Joseph Smithin muistorakennusta, sukututkimustiloja, kirkon hallintorakennusta, kirkon toimistorakennusta ja huoltotyötilojamme sekä tässä laaksossa L I A H O N A 4

7 Tabernaakkelikuoro huolehtii 172. vuosikonferenssin erään kokouksen musiikista ääriään täynnä olevassa kokoussalissa. olevia lukuisia kappelirakennuksia. Kuten Mike Wallace kerran sanoi minulle: Kaikki nämä rakennukset ilmentävät jotakin kestävää. Tämän lisäksi meillä oli täysi luottamus kirkon jäseniin, niihin moniin tuhansiin heistä, jotka palvelisivat vapaaehtoisina tässä suuressa hankkeessa. He olisivat luotettavia, he olisivat miellyttäviä, heillä olisi tietoa, ja he olisivat palvelualttiita. Kirkon jäsenten ainutlaatuisesta ja merkille pantavasta kyvystä puhua maailman kieliä olisi suunnatonta hyötyä, jollaista ei löytyisi muualta. No, kaikki sujui hyvin. Vierailijoita saapui satojatuhansia. Jotkut tulivat epäluuloisina ja epävarmoina, vanhat ja väärät kuvat sitkeästi mielessään. He tulivat ajatellen, että saattaisivat uskonnollisten kiihkoilijoiden vuoksi joutua loukkuun johonkin epämieluisaan tilanteeseen. Mutta he löysivät jotakin, mitä eivät ikinä olleet odottaneet. He eivät löytäneet ainoastaan tämän alueen ihmeellisiä maisemia mahtavine vuorineen ja laaksoineen, he eivät löytäneet ainoastaan kansainvälisten kisojen suurenmoista henkeä parhaimmillaan, vaan he löysivät tästä kaupungista myös kauneutta. He löysivät isäntiä, jotka olivat ystävällisiä ja palvelualttiita ja innokkaita auttamaan heitä. En halua antaa sellaista kuvaa, että tämänkaltainen vieraanvaraisuus rajoittui ainoastaan kirkon jäseniin. Koko yhteisö liittyi yhteen osoittaen suurta vieraanvaraisuutta. Mutta kaikesta tästä oli seurauksena suurenmoisia asioita tälle kirkolle. Tiedotusvälineiden edustajat, jotka usein ovat kovaa ja tunteetonta joukkoa, puhuivat ja kirjoittivat hyvin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta sekä kunnioittavin että tarkasti kuvaavin sanoin ainutlaatuisesta kulttuurista, jonka he täältä löysivät, ihmisistä, joita he tapasivat ja joiden kanssa he olivat tekemisissä, sekä kokemastaan vieraanvaraisuuden hengestä. Televisio välitti kuvan miljardeille ihmisille ympäri maailman. Sanoma- ja aikakauslehdissä ilmestyi artikkeli toisensa perään. Kymmenettuhannet ihmiset kulkivat temppeliaukion läpi, ihailivat majesteettista Herran huonetta, istuivat tabernaakkelissa ja kuuntelivat kuoron vertaansa vailla olevaa musiikkia. Tuhannet muut täyttivät H E I N Ä K U U

8 tämän suuren konferenssikeskuksen seuratakseen loistavaa esitystä, jossa käsiteltiin kirkkoa ja sen maailmanlaajuista tehtävää. Tuhannet vierailivat sukututkimuskeskuksessa. Tiedotusvälineitä palveltiin Joseph Smithin muistorakennuksessa. Monista osista tätä maata ja ympäri maailmaa tulleet kirjeenvaihtajat haastattelivat meitä televisiossa, radiossa ja lehdissä. Minulle on kerrottu, että yksistään saksalaisissa lehdissä ilmestyi kirkosta lähes artikkelia. Georgie Ann Geyer, tunnettu kolumnisti, jonka kirjoitukset ilmestyvät useissa sanomalehdissä, kirjoitti seuraavasti: Miten ihmeessä pääosin mormoneista koostuva osavaltio saattoi tehdä jotakin niin uskaliasta kuin isännöidä kansainvälistä julkisuustapahtumaa? Tulisiko maailma mielellään osavaltioon, jonka valtauskonto pyytää jäseniään pidättäytymään alkoholista, tupakasta ja jopa kofeiinista, kansainvälisten konferenssien kolmesta pääartikkelista? Sitten hän jatkoi lainaten Raymond T. Grantia, olympialaisten taidefestivaalien taiteellista johtajaa, joka puhui avajaisjuhlallisuuksista ja sanoi: Tiedättehän, että 98 prosenttia koko henkilökunnasta oli vapaaehtoisia, mikä on valtava joukko. Itse asiassa suurimmalle osalle ei maksettu ollenkaan. Tämä on ainutlaatuista, ja yhdistäisin sen suoraan mormonikulttuuriin. New Yorkista kotoisin olevana katolilaisena minusta oli mielenkiintoista, että Brigham Young, mormonien uudisasutuksen perustaja Utahissa, rakensi teatterin ennen kuin mitään muuta. Hän jatkoi luettelemalla: Osavaltiossa on kuusi tanssiryhmää, Utahissa myydään enemmän pianoja ja harppuja kuin missään muualla Yhdysvalloissa, Mormonien tabernaakkelikuorossa on [360] jäsentä, ja Steinwayn vanhin edustus Utahissa alkoi jo vuonna Utahissa opiskelijoihin käytetty rahamäärä henkeä kohti on yksi alhaisimmista silti he voivat olla ylpeitä hyvistä arvosanoista. Minusta on ollut kiehtovaa päästä sisälle tähän kulttuuriin. Geyer päätti artikkelinsa kirjoittamalla seuraavaa: Se on yksinkertaisesti sekoitus vakavaa ja suoraselkäistä uskontoa, perheitä, jotka vaalivat ja haluavat kovasti tarjota korkeatasoisinta kulttuuria ja korkeatasoisinta nykyteknologiaa, sekä yleisesti ottaen järkevää järjestystä ja hallintoa. Lyhyesti, se on nykyaikainen sekoitus vanhaa Amerikkaa. ( Salt Lake City and State of Utah Reveal Themselves to the World, Salt Lake Tribune, 15. helmikuuta 2002, s. A15.) Jos olisi aikaa, voisin esittää teille monia lainauksia kokeneilta toimittajilta maailmassa, jotka kirjoittivat mitä ylistävimmin. Oliko mitään kielteistä? Tietysti, mutta se oli minimaalista. Meillä oli yksityisiä keskusteluja maiden presidenttien, suurlähettiläiden, yritysjohtajien ja muiden alojen johtajien kanssa. Vuonna 1849, kaksi vuotta sen jälkeen kun kirkon jäsenet olivat saapuneet tänne ensimmäisen kerran ja kun Kaliforniasta löydettiin kultaa, monet lannistuivat. He olivat epätoivoisesti yrittäneet saada irti elantonsa kuivasta maaperästä. Heinäsirkat olivat tuhonneet heidän satonsa. Talvet olivat kylmiä. Monet ajattelivat mennä Kaliforniaan ja rikastua. Presidentti Young seisoi heidän edessään ja kehotti heitä jäämään luvaten, että Jumala leudontaa ilmaston, ja me rakennamme tähän paikkaan kaupungin ja temppelin korkeimmalle Jumalalle. Me laajennamme asutustamme itään ja länteen, pohjoiseen ja etelään, ja rakennamme pieniä ja suuria kaupunkeja sadoittain, ja tuhannet pyhät kokoontuvat tänne maailman kansakunnista. Tästä tulee suuri kansakuntien valtatie. Kuninkaat ja hallitsijat ja maailman mahtavat ja viisaat käyvät luonamme täällä. (Julkaisussa Preston Nibley, Brigham Young: The Man and His Work, 1936, s. 128; ks. myös Kirkon presidenttien opetuksia Brigham Young, 1997, s. 101.) Olemme saaneet nähdä tämän profetian täyttymisen näinä viime päivinä. Tarpeetonta sanoa, että olen iloinen siitä, mitä on tapahtunut. Nämä vierailijat saivat makua tämän yhteisön omaleimaisesta kulttuurista. Uskomme, että kulttuuri kannattaa säilyttää. Onnittelen ja kiitän kirkon jäseniä, jotka osallistuivat niin suurilukuisesti ja niin avuliaasti, ja onnittelen ja kiitän kaikkia muita, jotka tekivät työtä yhdessä tehdäkseen tästä suurenmoisen ja mitä merkittävimmän tapahtuman. Haluaisin nyt puhua melko lyhyesti parista muusta asiasta. Brigham Youngista puhuminen toi mieleeni jatkuvan koulutusrahaston, jonka olemme perustaneet. Vain vuosi sitten puhuin tästä yleiskonferenssissamme. Anteliaiden myöhempien aikojen pyhien lahjoitukset ovat turvanneet meille sen, että tämä hanke on nyt vakaalla pohjalla. Tarvitsemme vielä lisää, mutta jo nyt on osoittautunut, että tästä hankkeesta seuraa valtavasti hyvää. Maailman kehittymättömillä alueilla olevilla nuorilla miehillä ja naisilla, joista suurin osa on kotiin palanneita lähetyssaarnaajia, on mahdollisuus hankkia hyvä koulutus, joka nostaa heidät köyhyyden kurimuksesta, jossa heidän esi-isänsä ovat kamppailleet sukupolvien ajan. He solmivat avioliiton ja jatkavat eteenpäin taidoilla, jotka antavat heille mahdollisuuden ansaita hyvin ja löytää paikkansa yhteiskunnassa, jossa he voivat vaikuttaa merkittävällä tavalla. He kasvavat myös kirkossa, täyttävät vastuullisia tehtäviä ja kasvattavat perheitä, L I A H O N A 6

9 jotka jatkavat uskossa elämistä. Minulla on aikaa lukea vain yksi todistus. Se on eräältä nuorelta mieheltä, jolle tämä ohjelma on ollut siunaukseksi. Hän sanoo: On suurenmoista, ettei minun tarvitse enää vain unelmoida koulutuksestani tai tulevaisuudestani. Herra on raivannut tien, ja minä kuljen sitä! Tällä hetkellä käyn maassamme olevaa suurenmoista teknisen alan oppilaitosta, jossa opiskelen tullakseni tietokoneteknikoksi. Käymällä koulua löydän kykyni. Lähetystyössä oppimani kuri auttaa minua menestymään. Milloinkaan aikaisemmin kukaan nuori mies ei ole tuntenut itseään siunatummaksi kuin minä. Koulutusrahasto on vahvistanut uskoani Herraan Jeesukseen Kristukseen. Enemmän kuin koskaan aiemmin tunnen nyt sen vastuun, jonka evankeliumi minulle antaa valmistautuakseni olemaan parempi jäsen, parempi johtaja ja parempi isä. Rakas äitini, joka on uhrannut hyvin paljon, liikuttuu niin, että hän itkee kiitollisuudesta Herraa kohtaan rukoillessaan iltaisin. Näen mielessäni kotikaupunkiani siunattavan vuokseni. Näen sieluni silmillä kirkon, jonka johtajat ovat taloudellisesti vakaita ja jotka voivat tukea Herran työtä kaikesta väkevyydestänsä, mielestänsä ja voimastansa. Näen kirkon menestyvän. Odotan sitä, että voin perustaa oman perheen ja opettaa perheelleni, että me voimme olla omavaraisia. Niinpä minun täytyy suorittaa opintoni loppuun. Maksan lainani sitten nopeasti takaisin auttaakseni lähimmäisiäni. Olen kiitollinen Vapahtajan armosta. Hän todella tukee meitä rakkaudellaan. Ja näin työ jatkuu, veljeni ja sisareni. Tämän suurenmoisen työn edetessä kaikkialla maailmassa me siunaamme sen kautta nykyään noin 2 400:aa nuorta. Muutkin tulevat saamaan siunauksia. Siunatkoon Herra teitä ja jokaista meitä iloitessamme mahdollisuudesta olla osa tätä suurenmoista työtä tänä Herran työn ihmeellisenä aikana. Tämä on nöyrä rukoukseni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Lapset Presidentti Boyd K. Packer kahdentoista apostolin koorumin vt. presidentti Uskonkäsityksissämme, opetuksissamme on neuvoja, käskyjä, jopa varoituksia, että meidän tulee suojella ja rakastaa lapsiamme, huolehtia heistä ja opettaa heitä kulkemaan totuuden teitä. Vanhin A. Theodore Tuttle ja minä pidimme kauan sitten sakramenttikokouksen Cuzcossa, korkealla Andien vuoristossa Perussa. Kokouspaikkana oli pitkä kapea huone, jonka ovi avautui suoraan kadulle. Oli ilta ja oli hyvin kylmä. Vanhin Tuttlen puhuessa ovelle ilmestyi pieni poika, kenties kuusivuotias. Hänellä ei ollut muuta vaatetusta kuin resuinen paita, joka ulottui polviin asti. Vasemmalla puolellamme oli pieni pöytä ja sillä sakramenttileipälautanen. Tämä resuinen katulapsi näki leivän ja hivuttautui hitaasti seinänviertä sitä kohti. Hän oli jo miltei pöydän luona, kun käytävän vieressä istuva nainen näki hänet. Ankaralla päänliikkeellä hän karkotti pojan ulos pimeään. Voihkaisin mielessäni. Myöhemmin poika palasi. Hän hiipi seinänviertä ja katsahti minuun leivän luota. Hän oli lähellä sitä kohtaa, josta nainen taas näkisi hänet. Ojensin käteni, ja hän tuli juosten luokseni. Otin hänet syliini. Tavallaan symbolisena eleenä istutin pojan sitten vanhin Tuttlen tuolille. Loppurukouksen jälkeen hän suureksi surukseni syöksyi ulos yöhön. Kun palasin kotiin, kerroin hänestä presidentti Spencer W. Kimballille. Hän liikuttui syvästi ja puhui siitä konferenssissa. Hän puhui siitä muillekin ja sanoi minulle useammin kuin kerran: Tuolla kokemuksella on paljon suurempi merkitys kuin olet vielä käsittänytkään. En ole milloinkaan unohtanut tuota pientä katulasta. Monasti Etelä-Amerikassa käydessäni olen etsinyt hänen kasvojaan ihmisten joukosta. Kun hän palaa mieleeni, hänen mukanaan tulee muita. Ollessani toisen maailmansodan jälkeen eräänä kylmänä yönä junaasemalla Etelä-Japanissa kuulin koputusta junan ikkunasta. Laiturilla oli poika, jolla oli samanlainen resuinen paita, turvonneen leuan ympärille kiedottu riepu ja pää rupien peitossa. Hänellä oli ruostunut säilykepurkki ja lusikka, orvon kerjäläisen tuntomerkki. Kun yritin saada ovea auki antaakseni hänelle rahaa, juna lähti liikkeelle. En milloinkaan unohda tuota nälkäistä pikkupoikaa, joka kylmässä seisten ojensi tyhjää säilykepurkkia. Liittovaltion intiaanikoulun sairaalassa oli pieni sairas ekaluokkalainen, jolla oli kuumetta ja nuha. H E I N Ä K U U

10 Avasin hänelle paketin, jonka hänen äitinsä oli lähettänyt satojen mailien päästä reservaatista. Pahvilaatikossa, jonka kyljessä oli auton varaosien etiketti ja jonka äiti oli epäilemättä saanut reservaatin kauppa-asemalta, oli ohutta navahojen maissileipää ja lampaanlihakimpaleita joululahja hänen pienelle pojalleen. Näin hiljattain uutisissa tutun pitkän pakolaisjonon. Kuten tavallista heidän joukossaan oli lapsia kantavia lapsia. Eräs lapsi istui äitinsä kantaman suuren nyytin päällä. Heidän kulkiessaan hitaasti ja ääneti ohitse, tyttö vilkaisi kameraan. Nuo vakavat pienet mustat kasvot ja mustat suuret silmät tuntuivat kysyvän: Miksi? Lapsissa kohtaavat menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. He ovat äärettömän kallisarvoisia. Joka kerta kun lapsi syntyy, maailma uudistuu viattomuudessa. Ajattelen alati lapsia ja nuoria ja heidän vanhempiaan ja rukoilen heidän puolestaan. Olin hiljattain vammaisten lasten sakramenttikokouksessa. Jokaisella oli näkö- tai kuulovamma, tai heidän henkinen kehityksensä oli hidastunut. Kunkin vierellä oli kumppaniksi pyydetty teini-ikäinen. He lauloivat ja soittivat meille. Eturivissä meitä vastapäätä oli nuori tyttö, joka nousi seisomaan ja tulkitsi puheet viittomakielellä niille takanamme istuville, joilla ei ollut kuuloa. Jenny lausui lyhyen todistuksen. Sitten molemmat hänen vanhempansa puhuivat. He kertoivat äärimmäisestä tuskasta, jota he olivat tunteneet saatuaan tietää, ettei heidän lapsensa voisi milloinkaan elää normaalia elämää. He kertoivat sen jälkeisistä loputtomista päivittäisistä koettelemuksista. Kun toiset tuijottivat tai nauroivat, Jennyn veljet kietoivat kätensä suojelevasti hänen ympärilleen. Sitten äiti kertoi meille siitä rakkaudesta, ehdottomasta ilosta, jota Jenny toi perheeseen. Nuo vanhemmat ovat oppineet, että paljon ahdistuksen jälkeen tulee siunaus (LK 103:12). Näin, että vastoinkäymiset olivat yhdistäneet heitä ja jalostaneet heidät puhtaaksi kullaksi todellisiksi myöhempien aikojen pyhiksi. He kertoivat meille, että Jenny adoptoi isiä. Niinpä kätellessäni häntä sanoin: Minä olen isoisä. Jenny katsahti ylös minuun ja sanoi: Näen kyllä miksi! Pyhissä kirjoituksissa, julkaisuissamme, uskonkäsityksisämme tai opetuksissamme ei ole mitään, mikä oikeuttaisi vanhempia tai ketään muutakaan laiminlyömään tai pahoinpitelemään tai ahdistelemaan omia tai kenenkään muunkaan lapsia. Pyhissä kirjoituksissa, julkaisuissamme, uskonkäsityksissämme, opetuksissamme on neuvoja, käskyjä, jopa varoituksia, että meidän tulee suojella ja rakastaa lapsiamme, huolehtia heistä ja opettaa heitä kulkemaan totuuden teitä (Moosia 4:15). Heidän pettämisensä on täysin käsittämätöntä. Pieniin lapsiin liittyvät varoitukset ja rangaistukset kuuluvat ilmoitusten ankarimpiin. Jeesus sanoi: Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen (Matt. 18:6). Profeetta Mormonin aikana eräät, jotka eivät ymmärtäneet, että pienet lapset ovat tahrattomia Jumalan edessä (ks. Moosia 3:21) ja että heillä on elämä Kristuksessa (Moro. 8:12), halusivat kastaa pieniä lapsia. Mormon sanoi, että he kielsivät Kristuksen armon ja [tekivät] tyhjäksi hänen sovituksensa ja hänen lunastuksensa voiman (Moro. 8:20). Mormon nuhteli heitä ankarasti ja sanoi: Se, joka luulee, että pienet lapset tarvitsevat kasteen, on katkeruuden sapessa ja kiinni vääryyden siteissä, sillä hänellä ei ole uskoa, toivoa eikä rakkautta; jos hänet sen tähden otettaisiin pois hänen vielä näin ajatellessaan, hänen täytyisi joutua helvettiin. Katso, minä puhun rohkeasti, koska olen siihen saanut valtuuden Jumalalta. (Moro. 8:14, 16.) Vasta kun lapsi saavuttaa sen vastuullisen iän, jonka Herra on asettanut kahdeksaan ikävuoteen (ks. LK 68:27), heidän kasteensa on tarpeen. Ennen tuota ikää he ovat viattomia. Lapsia ei saa jättää vaille huomiota, eikä heitä saa laiminlyödä. Heitä ei ehdottomasti saa pahoinpidellä eikä ahdistella. Lapsia ei saa hylätä eikä vieraannuttaa avioerolla. Vanhempien vastuulla on huolehtia lapsistaan. Herra on sanonut: Kaikilla lapsilla on oikeus saada elatuksensa vanhemmiltaan, kunnes ovat tulleet täysi-ikäisiksi (LK 83:4). Meidän tulee huolehtia heidän fyysisistä, hengellisistä ja emotionaalisista tarpeistaan. Mormonin Kirja opettaa: Ettekä te salli, että teidän lapsenne kulkevat nälkäisinä tai alastomina, ettekä te salli, että he rikkovat Jumalan lakeja ja taistelevat ja riitelevät keskenänsä ja palvelevat perkelettä, joka on synnin päämies eli se paha henki, josta meidän isämme ovat puhuneet, ja joka on kaiken vanhurskauden vihollinen (Moosia 4:14). Mikään ei ole verrattavissa vastuulliseen isään, joka vuorostaan opettaa vastuullisuutta lapsilleen. Mikään ei ole verrattavissa lasten kanssa läsnä olevaan äitiin, joka lohduttaa heitä ja vahvistaa heitä. Rakkaus, turva ja lempeys ovat kaikki jotakin äärimmäisen arvokasta. Herra on sanonut: Minä olen käskenyt teitä kasvattamaan lapsenne L I A H O N A 8

11 Presidentti Thomas S. Monson, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa (vasemmalla), presidentti Gordon B. Hinckley ja presidentti James E. Faust, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, odottamassa konferenssikokouksen alkamista. valkeudessa ja totuudessa (LK 93:40). Aivan liian usein toinen vanhemmista jää yksin kasvattamaan lapsia. Herralla on keinonsa vahvistaa tuota vanhempaa tekemään yksin sen, mikä pitäisi olla molempien vanhempien vastuulla. Se, että kumpi tahansa vanhemmista tahallisesti hylkää lapsensa, on hyvin vakava virhe. Mieleeni tulee usein eräs toinenkin poika. Tapasimme hänet seminaarin päättäjäisjuhlassa eräässä syrjäisessä kaupungissa Argentiinassa. Hän oli hyvin puettu ja ravittu. Oppilaat tulivat käytävää pitkin korokkeelle. Siellä oli kolme melko korkeaa porrasaskelmaa. Tämä poika ei voinut nousta ensimmäiselle, koska hänen jalkansa olivat liian lyhyet. Hän oli kääpiö. Silloin huomasimme kahden reippaan nuoren miehen tulevan hänen takanaan ja astuvan hänen kummallekin sivulleen ja nostavan hänet kauniisti korokkeelle. Tilaisuuden päätyttyä he nostivat hänet jälleen alas ja astelivat pois hänen kanssaan. He olivat hänen ystäviään ja huolehtivat hänestä. Tämä poika ei voinut nousta ensimmäiselle askelmalle ilman ystäviensä apua. Ne, jotka tulevat kirkkoon, tulevat ikään kuin hengellisessä mielessä lapsina. He tarvitsevat jotakuta ystävää joka nostaisi heitä ylös. Jos suunnittelemme kasteen jälkeiset askelmat niin että ne käyvät ainoastaan niille, joilla on voimakkaat, pitkät jalat, me jätämme huomiotta sen, mitä Herra on sanonut ilmoituksissa. Profeetat ovat sanoneet meille, että meidän pitäisi olla toisten opettajia ja opettaa Jumalan sanan alkeita, sillä ne sopivat niille, jotka tarvitsevat maitoa, [eivätkä] kestä vahvaa ruokaa. Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan. (Hepr. 5:12, 14.) Apostoli Paavali kirjoitti: Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään. (1. Kor. 3:2.) Vuonna 1830, juuri ennen kirkon perustamista annetussa ilmoituksessa Herra varoitti: Sillä he eivät voi nyt sietää vahvaa ruokaa, vaan maitoa heidän on saatava; sen vuoksi he eivät saa tietää tätä, etteivät hukkuisi (LK 19:22). Meidän on varottava, ettemme tee ensimmäisestä askelmasta liian korkeaa tai suunnittele sitä niille, joilla on voimakkaat, pitkät jalat, ja jätä muita vaille ystävää, joka nostaisi heitä. Kun eräät opetuslapset nuhtelivat niitä, jotka toivat pieniä lapsia Jeesuksen luokse, Hän sanoi: Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta. (Matt. 19:14.) Kun opetuslapset kysyivät, millaisia miehiä heidän pitäisi olla, Jeesus asetti pienen lapsen heidän keskelleen (ks. Matt. 18:2 3). Meidän on tultava pienen lapsen kaltaisiksi, sillä muuten [me emme] mitenkään voi periä Jumalan valtakuntaa (3. Ne. 11:38). Mielessäni, sydämessäni ja sielussani on syvä huoli lapsista ja heidän vanhemmistaan. Vuosien varrella olen ihmetellyt, mitä presidentti Kimball tarkoitti, kun hän muistutti minua tuosta Cuzcon katulapsesta ja kun hän sanoi toistuvasti: Tuolla kokemuksella on paljon suurempi merkitys kuin olet vielä käsittänytkään. Eräänä päivänä hän lisäsi: Sinulla oli kansakunta sylissäsi. Olen nyt 77-vuotias ja ymmärrän, mitä presidentti Kimball näki; tiedän, mitä hän tarkoitti. Tuo poika Cuzcossa ja tuo japanilainen poika ja muut lapset kautta maailman vaikuttavat syvällisesti ajatuksiini ja tunteisiini ja mitä vakavimpiin rukouksiini. Ajattelen jatkuvasti pieniä H E I N Ä K U U

12 lapsia ja heidän vanhempiaan, joilla on vaikea tehtävä kasvattaessaan heitä näinä yhä vaarallisemmiksi käyvinä aikoina. Veljieni tavoin olen matkustanut kaikkialla maailmassa. Veljieni tavoin minulla on ollut luottamustehtäviä koulukasvatuksen, liike-elämän, valtiovallan ja kirkon piirissä. Olen kirjoittanut kirjoja. Veljieni tavoin olen saanut kunnianosoituksia, oppiarvoja, todistuksia, plaketteja. Sellaiset kunnianosoitukset liittyvät asemaan eivätkä ole ansaittuja. Kun arvioin näiden asioiden arvoa, niin se, mikä on minulle tärkeämpää kuin mikään niistä edes kaikki yhdessä arvokkainta minulle on, kuinka poikamme ja tyttäremme ja heidän aviomiehensä ja vaimonsa kohtelevat lapsiaan ja kuinka lastenlapsemme vuorostaan kohtelevat pienokaisiaan. Mitä tulee sen suhteen ymmärtämiseen, joka meillä on taivaalliseen Isäämme, niin se, mitä vaimoni ja minä olemme oppineet vanhempina ja isovanhempina ja mikä on arvokkainta tietoa, sen olemme oppineet lapsiltamme. Olen saanut tämän siunauksen lahjana vaimoltani. Herra on sanonut sellaisista naisista: Vaimo annetaan miehelle, jotta he lisääntyisivät ja täyttäisivät maan minun käskyni mukaan ja sen lupauksen täyttämiseksi, jonka Isäni antoi ennen maailman perustamista, sekä heidän korotuksekseen iankaikkisissa maailmoissa, jotta he saavat synnyttää ihmissieluja; sillä tässä jatkuu minun Isäni työ, jotta hänet kirkastettaisiin (LK 132:63). Kun tämän kaltaisista naisista tulee äitejä lapsille, me ymmärrämme, miksi Herra sanoi ilmoituksessa, että heidän isiensä kädestä suuria vaadittaisiin (LK 29:48). Todistan, että evankeliumi on totta, ja sen voimana on siunata lapsia. Rukoilen hartaasti, että lapset ja nuoret ja heidän vanhempansa saisivat Pyhän Hengen lahjan, että se olisi heille oppaana ja turvana, että se todistaisi heidän sydämessään siitä, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, Isän Ainosyntyinen. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Kymmenysten laki Vanhin Earl C. Tingey seitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta Herra on antanut kymmenysten lain kirkkonsa talouslaiksi. Se on myös laki, jonka kautta me osoitamme uskollisuutemme Herralle. Viime jouluna sain äidiltäni erityisen lahjan. Hän oli pitänyt huolella hallussaan näiden monien vuosien ajan pientä kirjaa, jonka sain alkujaan vanhemmiltani vuonna 1944, kun olin kymmenvuotias. Se kirja on tässä. Se on kirja, johon minua opetettiin merkitsemään viikoittaiset tuloni ja menoni. Esimerkiksi kirjaukseni 29. heinäkuuta päättyvältä viikolta vuodelta 1944 osoittaa, että viikon alussa minulla oli 24 dollaria ja 5 senttiä ja ansaitsin 7 dollaria työnteosta perheemme maatilalla. Kuluina käytin 5 senttiä karkkeihin, 3 dollaria 45 senttiä ostokseen, 20 senttiä elokuviin ja 2 dollaria ja 37 senttiä vaatteisiin. Sijoitin myös 20 dollaria sotaobligaatioihin ja maksoin 70 senttiä kymmenyksiä. Viikon lopussa minulla oli käytettävissäni 4 dollaria ja 28 senttiä. Muistan kysyneeni isältäni, voitaisiinko 25 sentin tuntipalkkaani korottaa. Mutta muistaessani, että elokuvat maksoivat 20 senttiä ja karkit vain 5 senttiä, käsitän nyt, että minulle maksettiin luultavasti liikaa. Kun selailin tätä yli 50 vuotta vanhaa kirjaa, huomasin, että joka viikko vuosina maksoin kymmenen prosentin kymmenykset sen viikon tuloistani. Joulukuussa 1944 kirjasin muistiin, että olin maksanut sinä vuonna kymmenyksinä 12 dollaria ja 35 senttiä täydet kymmenykset. Juuri tällä tavalla opin maksamaan kymmenykset. Vaimoni ja minä opetimme lapsillemme, miten tärkeää on siirtää sivuun kymmenykset joka viikko, kun he saivat viikkorahaa tai ansaitsivat palkkaa lapsenvahteina tai jostakin erityistehtävästä. He panivat kymmenykset pieneen laatikkoon. Paastosunnuntaina he antoivat kymmenykset piispalle. He oppivat myös rahan arvon säästämällä suuren osan tuloistaan tulevaa lähetystyötä ja opiskelua varten. Lastenlapsemme noudattavat nykyisin samankaltaista käytäntöä. Opettakaamme tämä periaate lapsillemme ja huolehtikaamme siitä, että he näkevät meidän maksavan kymmenykset. Presidentti Joseph F. Smith sanoi: Heti kun lapsemme tulevat siihen ikään, että ansaitsevat itse jotakin, heitä tulee opettaa maksamaan kymmenyksensä, jotta heidän nimensä kirjoitettaisiin Herran lain kirjaan. 1 L I A H O N A 10

13 Kun olin Alkeisyhdistyksessä, opimme tämän pienen lorun: Kymmenysten maksamiseen tiedän säännön tarkan: Kun markkoja saan kymmenen, niin annan niistä markan. Kymmenysten maksamisen oppi on kudottu kaikkialle pyhiin kirjoituksiin. Abraham maksoi kymmenykset Melkisedekille. 2 Israelin lapsia opetettiin tuomaan kymmenyksensä Herralle. 3 Ehkäpä eniten lainattu pyhien kirjoitusten kohta kymmenyksistä Vanhassa testamentissa löytyy Malakiasta: Voiko ihminen riistää jotakin Jumalalta? Sitä te kuitenkin yritätte. Mitä me sinulta riistämme? te kysytte. Kymmenyksiä ja uhrilahjoja! Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen. 4 Se määrä, jonka maksamme kymmenyksinä, on täydellisin ja oikeudenmukaisin, mitä tiedän. Se on kymmenesosa tuloistamme. Kaikki köyhimmästä rikkaimpaan maksavat saman prosenttiosuuden. Kristus opetti tämän periaatteen kertomuksessa lesken rovosta: Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi. 5 Lantti on hyvin pieni kolikko. Se oli arvoltaan pienin kupariraha, jota juutalaiset käyttivät. Se oli yksi kuudeskymmenesneljäsosa roomalaisesta hopearahasta. Tässä armotaloudessa Herra on antanut kymmenysten lain kirkkonsa Jäseniä ja vierailijoita saapuu konferenssikeskukseen yleiskonferenssikokoukseen. talouslaiksi. Ilman sitä me emme voisi toteuttaa Herran iankaikkisia tarkoituksia. Se on myös laki, jonka kautta me osoitamme uskollisuutemme Herralle ja osoitamme olevamme kelvollisia saamaan etuoikeuksia, toimituksia ja siunauksia. Olin äskettäin Independencessä Missourissa, ja minusta tuntui, että minun piti ajaa tunnin matka pohjoiseen Far Westiin. Myöhempien aikojen pyhät asuttivat Far Westin vuonna 1836 paetessaan vainoja. Far Westistä tuli piirikunnan pääkaupunki, jossa asui arviolta asukasta. Se oli jonkin aikaa kirkon keskuspaikka. Omat esivanhempani asuivat siellä. Kun saavuin Far Westiin ja katselin ympärilleni, näin vain kumpuilevaa maaseutua. Ei näkynyt kaupunkia, ei katuja tai rakennuksia. Oli vain rauhaisa, ruohikkoinen temppelialue neljine kulmakivineen ja niitä ympäröivä vaatimaton aita. Vuonna 1838 pyhät karkotettiin Far Westistä. Joseph Smith ja muut pidätettiin ja vietiin läheiseen Libertyn vankilaan. Siellä he joutuivat elämään kuusi kuukautta niin kauheissa oloissa kuin vain kuvitella saattaa. Omat esivanhempani kärsivät ankarasti Far Westissä ja melkein menettivät henkensä. Kun seisoin Far Westissä ja kuvittelin, millainen se oli kerran ollut, avasin pyhät kirjoitukseni ja luin Opin ja Liittojen Kirjan luvun 119. Tämä ilmoitus annettiin profeetta Joseph Smithin kautta Far Westissä 8. heinäkuuta 1838 vainojen keskellä: Ja tämä on oleva kansani kymmenysten alku. Ja sen jälkeen ne, jotka täten ovat maksaneet kymmenykset, maksakoot kymmenennen osan kaikista vuotuisista ansioistansa; ja tämä olkoon heille pysyvä laki iankaikkisesti minun pyhää pappeuttani varten, sanoo Herra. 6 Ajattelin itsekseni, että kirkon jäsenet eivät olisi voineet saada kymmenysten lakia sen huonommin sopivana ajankohtana. Mutta jäsenet H E I N Ä K U U

14 ottivat sen vastaan, ja he alkoivat elää tämän uuden lain mukaan aikana, jolloin he olivat menettämässä omaisuutensa ja joissakin tapauksissa jopa henkensä. Kun kävin Far Westissä, sain kymmenysten laista hengellisen todistuksen, joka oli voimakkaampi ja syvempi kuin mitä olin koskaan aiemmin tuntenut. Haluaisin tarjota neuvon niille monille tuhansille jäsenille, jotka nykyisin liittyvät kirkkoon lähetyssaarnaajiemme uutterien ponnistelujen ansiosta. Harjoittakaa uskoanne. Maksakaa kymmenyksenne. Tämä laki voi olla erilainen kuin mihin olette tottuneet ennen kastettanne. Mutta mikään, mitä teette uutena käännynnäisenä, ei valmista teitä täydellisemmin nauttimaan niistä ihanista siunauksista, jotka teitä odottavat myös temppelin siunauksista kuin se, että maksatte kymmenyksenne. Nyt lyhyt neuvo lähetyssaarnaajille. Opettakaa kymmenysten lakia tutkijoillenne sillä tavoin, että he saavat todistuksen tästä ihanasta evankeliumin periaatteesta. Joseph F. Smithin äiti tunnettiin leskirouva Smithinä. Hän oli Hyrum Smithin leski, miehen, joka kohtasi marttyyrikuoleman profeetta Josephin kanssa. Kerran hän nuhteli kymmenyskirjuria, joka sanoi, ettei hänen pitäisi maksaa kymmenyksiään, koska hän oli niin köyhä. Hän vastasi: Haluaisitko sinä kieltää minulta siunauksen? Jos en maksaisi kymmenyksiäni, odottaisin Herran epäävän minulta siunauksensa. Minä en maksa kymmenyksiäni vain siksi, että kysymyksessä on Jumalan laki, vaan myös siksi, että odotan saavani siunauksen niin tekemällä. Pitämällä tämän lain ja muut lait minä odotan menestyväni ja pystyväni elättämään perheeni. 7 Menestyikö hän? Hänen pojastaan ja pojanpojastaan tuli kirkon presidenttejä, ja hänen jälkeläistensä joukossa on nykyään yksi kahdentoista apostolin koorumin jäsen sekä monia huomattavia kirkon johtajia. Puhuessaan äidistään Joseph F. Smith sanoi kerran, että äiti maksoi kymmenykset lampaista ja karjasta, kymmenennen voipaunan, kymmenennen kanan, kymmenesosan munista, kymmenennen porsaan, kymmenennen vasikan, kymmenennen varsan kymmenesosan kaikesta, mitä hän kasvatti. 8 Olin kerran opettamassa kymmenysten lakia ryhmälle kirkon johtajia Afrikassa. Yksi veljistä kysyi: Vanhin Tingey, miten voin maksaa kymmenykset, kun minulla ei ole mitään tuloja? Kyselin vähän ja sain selville, että hänellä oli suuri perhe, seitsemän tai kahdeksan lasta, ja hän oli työtön. Kysyin, kuinka hän ruokki perheensä. Hän sanoi, että hänellä oli pieni puutarha ja että hän kasvatti hanhia. Kysyin: Mitä hanhet tekevät? Hän vastasi: Ne munivat. Jatkoin: Mitä jos yhtenä aamuna löytäisit hanhiesi pesästä kymmenen hanhenmunaa? Valo syttyi hänen sydämessänsä. Voisin ottaa yhden munan ja antaa sen seurakuntamme johtajalle, hän vastasi. Hän ymmärsi, ja niin hänestä saattoi tulla täysien kymmenysten maksaja. Kun me maksamme kymmenyksemme ja opetamme lapsemme maksamaan kymmenyksensä, me kasvatamme perheen, joka on syvästi juurtunut temppeliliittojen solmimiseen ja niiden pitämiseen. Suurenmoisimpia kaikista siunauksista, mitä saamme tässä elämässä ja iankaikkisuuksissa, ovat ne siunaukset, joita saamme tietäessämme, että perheemme on sinetöity yhteen koko iankaikkisuudeksi. Nykyään jotkut huomaavat kieltävänsä itseltään nämä etuoikeudet jättämällä kymmenyksensä maksamatta. Niille, jotka huomaavat olevansa tässä tilanteessa, neuvoni on, että harjoitatte uskoanne ja koettelette sitten Herraa maksamalla kymmenyksenne. Kun maksatte täydet kymmenykset, te ja perheenne saatte erityisen rauhan, joka ylittää kaiken ymmärryksen. Huomaatte, että kaikki pelot, jotka koskevat taloutta sekä itsenne ja perheenne toimeentuloa, katoavat. Tulette tietämään, että taivaallinen Isänne rakastaa teitä. Olen kiitollinen siitä, että vanhempani opettivat minua maksamaan kymmenykset. Todistan nöyrästi, että kymmenysten maksaminen on Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tosi periaate. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Evankeliumin oppi,1980, s Ks. 1. Moos. 14: Ks. 5. Moos. 12:6. 4. Mal. 3:8, Mark. 12: LK 119: Evankeliumin oppi, s Ks. Evankeliumin oppi, s L I A H O N A 12

15 Sisäisen voiman kasvattaminen Mary Ellen W. Smoot Apuyhdistyksen äskettäin vapautettu ylijohtaja Kuinka te ja minä voimme kokea niin syvän kääntymyksen, olla niin täynnä uskoa, niin riippuvaisia Jumalasta, että pystymme kohtaamaan koettelemukset ja jopa vahvistumaan niiden kautta? Neuvonantajieni ja Apuyhdistyksen pääneuvottelukunnan puolesta haluan kiittää kirkon jäseniä kaikkialla maailmassa sekä erityisesti niitä naisia, jotka uskollisuudessaan ja omistautumisessaan uhraavat aikaansa ja kykyjään suodakseen siunausta yksilöiden ja perheiden elämään eri puolilla maailmaa. Siunauksessa, jonka presidentti Gordon B. Hinckley antoi minulle erottaessaan minut tähän tehtävään, hän puhui siitä palvelutyöstä, jota Apuyhdistys voi tehdä. Hän sanoi: Tämä on mahtava järjestö, kenties suurin ja vanhin lajissaan koko maailmassa. Sen tehtävänä on tehdä hyvää ja auttaa vaikeuksissa ja puutteessa olevia, tarjota opetusta, kodinhoitotaitoja ja muita taitoja naisille kaikkialla maailmassa. Meillä on oppainamme Apuyhdistyksen julistus, kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittämiskokous sekä kotikäyntiopetusohjelma. Näitä työvälineitä on arvioitu huolellisesti, ja ne ovat nyt käytössä, jotta ne auttaisivat sisaria avartamaan sisäistä voimaansa palvellen ja ykseydessä. Havainnollistaakseni sitä sisäistä voimaa, josta nyt puhun, haluaisin esittää Susanna Stone Lloydin tarinan. Hän oli 26-vuotias lähtiessään Englannista vuonna 1856 ja matkatessaan yksin Utahiin. Hän oli ainoa perheestään, joka liittyi kirkkoon, ja hän kuului Willien käsikärrykomppaniaan. Monien muiden pioneerien tavoin hän kesti nälkää, sairautta ja uupumusta aina henkihieveriin asti. Saapuessaan Suolajärven laaksoon Susanna lainasi peiliä laittaakseen itsensä esiintymiskelpoisempaan kuntoon. Parhaista yrityksistään huolimatta hän muistelee: En koskaan unohda sitä, miltä näytin. Jotkut vanhoista ystävistäni eivät tunteneet minua. 1 Koska Susanna oli myynyt oman peilinsä eräälle intiaanille palasesta biisonin lihaa, hän ei ollut käyttänyt liiemmälti aikaa itsensä katselemiseen. Nyt hän ei enää tunnistanut omaa peilikuvaansa. Hän oli eri ihminen sekä sisältä että ulkoa. Matka Kalliovuorten yli sekä äärimmäiset vastoinkäymiset toivat mukanaan syvän vakaumuksen. Hänen uskoaan oli koeteltu, ja hänen kääntymyksensä oli todellinen. Häntä oli jalostettu sellaisin tavoin, joita parhainkaan peili ei pystyisi kuvastamaan. Susanna oli rukoillut voimaa ja löytänyt sitä syvältä sielustaan. Juuri tällaisesta sisäisestä voimasta haluaisin puhua. Kuinka te ja minä voimme kokea niin syvän kääntymyksen, olla niin täynnä uskoa, niin riippuvaisia Jumalasta, että pystymme kohtaamaan koettelemukset ja jopa vahvistumaan niiden kautta? Ei tarvitse elää kovinkaan kauan, kun huomaa, ettei elämä juuri koskaan ole sellaista kuin on suunnitellut. Vastoinkäymisiä ja koettelemuksia tulee jokaiselle. Tunnetteko ketään, joka ei haluaisi muuttaa jotakin itsessään tai olosuhteissaan? Ja kuitenkin olen varma, että tunnette monia, jotka kulkevat eteenpäin uskossa. Nämä ihmiset vetävät teitä puoleensa, he innoittavat teitä, ja heidän esimerkkinsä jopa vahvistaa teitä. Viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana olen tavannut sisaria Afrikasta Espanjaan, sisaria jotka ovat pioneereja omalla tavallaan. Olen ihaillut heidän sisäistä voimaansa, ja minua on innoittanut heidän todistuksensa syvyys. Nämä ovat sisaria, jotka elävät niiden totuuksien mukaan, jotka ilmenevät Apuyhdistyksen julistuksessa. Julistus muistuttaa meitä siitä, keitä me todella olemme ja miksi me teemme sitä, mitä me teemme. Mitä enemmän me elämme sen ohjeiden mukaan, sitä enemmän meillä on sisäistä voimaa. Uskomme heijastuu meistä. Paasto, rukous ja pyhien kirjoitusten tutkiminen vaikuttavat suhteeseemme Vapahtajaan. Haluaisin korostaa vielä kahta keinoa, joiden avulla voimme vahvistaa sisäistä voimaamme: PALVELEMINEN Kun olemme todella kokeneet kääntymyksen, huomiomme siirtyy meistä itsestämme muihin. Voimme löytää sisäistä voimaa palvelemalla. Mikään ei miellyttäisi vastustajaa enemmän kuin se, että itsekkäät huolenaiheet ja halut veisivät kaiken H E I N Ä K U U

16 huomiomme. Mutta me tiedämme paremmin. Palveleminen auttaa meitä pysymään oikeassa kurssissa. Sisarten konferensseissa, kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittämiskokouksissa ja, mikä tärkeintä, meidän omissa kodeissamme olen saanut innoitusta teidän palvelutyöstänne. Vain muutama viikko sitten Euroopan keskisen vyöhykkeen johtaja soitti minulle. Hän kertoi, että jäsenet ja lähetyssaarnaajat Albaniassa ja Moldovassa kärsivät kovasti kylmyydestä, ja hän mietti, olisiko Apuyhdistyksellä peitteitä, joita heille voitaisiin lähettää. Kuvitelkaa sitä iloa, jota tunsin keskustellessani humanitaarisen palvelun työntekijöiden kanssa ja saadessani kuulla, että voisimme lahjoittaa tuhat peitettä. Muutaman päivän kuluessa ne pakattiin ja lähetettiin. Lähetysjohtaja kirjoitti: Jäsenet täällä olivat liikuttuneita siitä, että muut jäsenet ajattelevat heitä. Kiitos epäitsekkäästä palvelustanne. Sisaret, tarkastelkaa kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittämiskokouksia varten ehdotettuja aiheita ja etsikää keinoja vahvistaa hengellistä voimaa, kehittää henkilökohtaisia taitoja, vahvistaa kotia ja perhettä sekä tarjota evankeliumin palvelua. Näin tehdessämme omat ongelmamme jäävät vähemmälle huomiolle ja tunnemme suurempaa luottamusta Jumalaan. YKSEYS Toinen keino vahvistaa sisäistä voimaamme on pyrkiä ykseyteen perheissämme, vaarnoissamme ja seurakunnissamme sekä johtokunnissamme. Herra itse opetti: Ellette te ole yhtä, te ette ole minun. 2 Ykseys tarkoituksissa, ajatuksissa ja tunteissa ovat kohottavia ominaisuuksia. Kun voimme siirtää syrjään eroavuutemme ja arvostaa toinen toisemme vahvuuksia, silloin tapahtuu suuria. Profeetta Joseph Smith kehotti: Älköön näkökenttänne olko rajoitettu silloin kun kyseessä on lähimmäisenne hyve. Teidän on annettava sielunne avartua toinen toistanne kohtaan. 3 Tämänkaltainen hengen ylevyys edistää suurempaa ykseyttä. Olen vieraillut vaarnoissa ja seurakunnissa, jotka ovat yhtä. Apujärjestöjen johtokunnat tukevat toisiaan ja koordinoivat ponnistelunsa, he tukevat pappeusjohtajiaan ja pyrkivät yhdessä tuomaan perheitä Kristuksen luo. Jumalan valtakunnan vieriessä eteenpäin meidän täytyy yhdistää ponnistelumme sielujen pelastamiseksi. Apuyhdistyksen ylimpänä johtokuntana olemme kiitollisia siitä uudesta tavasta, jolla kotikäyntiopetusta painotetaan. 4 Uudenlaiset sanomat kehottavat sisaria lukemaan pyhiä kirjoituksiaan sekä ensimmäisen presidenttikunnan ja muiden johtavien auktoriteettien opetuksia tiettyä periaatetta tutkien. Sitten sisaria kehotetaan kertomaan näkemyksiään ja kokemuksiaan siitä, kuinka tämän periaatteen mukaan eläminen on siunannut heidän elämäänsä. Sisaret, jos noudatatte tätä mallia, tunnette suurempaa ykseyttä toverinne kanssa sekä niiden kanssa, joita opetatte. Te vahvistutte hengellisesti. Olivatpa olosuhteemme mitkä tahansa, kenellä meistä on varaa tuhlata elämämme itsesäälin ja masennuksen peilien edessä? Niin, aivan kuten apostoli Paavali kehotti, L I A H O N A 14

17 meidän kaikkien on syytä aika ajoin tutkia itseämme. 5 Meidän kaikkien on tehtävä parannusta, huomattava heikkoutemme ja tultava täydellisemmin Kristuksen tykö. Susannan tavoin meidän on ehkä myytävä peilimme ylittääksemme tuskan, surun ja masennuksen tasangot. Mutta niin tehdessämme löydämme Jumalan meille antamia vahvuuksia, joita emme olisi ehkä muutoin tulleet tuntemaan. Presidentti Joseph F. Smith puhui hyvin suurella lämmöllä pioneerinaisten sisäisestä voimasta. Hän sanoi: Kuolema ei merkinnyt heille mitään. Vastoinkäyminen ei ollut mitään. Kylmyys tai sade tai kuumuus ei ollut heille mitään. He tunsivat ja tiesivät ja halusivat vain Jumalan valtakunnan voittoa ja totuutta, jonka Herra oli heille antanut. Ja sitten Jumalan profeetan koko vilpittömyydellä hän kysyi: Ja missä ovat nämä naiset nyt? 6 Olen tänään täällä todistamassa teille, että tämänkaltaisia naisia on kaikkialla maailmassa kirkon Apuyhdistyksissä. Olen mittaamattoman kiitollinen siitä mahdollisuudesta, joka minulla on nähdä oman aikamme naisia, jotka ovat kasvaneet väkeviksi totuuden tuntemisessa. 7 Koko sydämestäni tiedän, että Herra voi tehdä sen, mikä on heikkoa meidän väkevyydeksemme. 8 Tiedän, että tämä on Hänen työnsä ja Hänen valtakuntansa. Tiedän, että kukin meistä voi jäljitellä Vapahtajaa sen mukaisesti, kuinka päätämme elää elämämme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Julkaisussa Journey to Zion: Voices from the Mormon Trail, toim. Carol Cornwall Madsen, 1997, s LK 38: Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s Ks. Tällaisia aikoja varten, Liahona, helmikuu 2002, s Ks. 1. Kor. 11: Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1999, s Al. 17:2. 8. Et. 12:27. Lähtekää minun mukaani Vanhin Joseph B. Wirthlin kahdentoista apostolin koorumista Ne, jotka jättävät uskossa verkkonsa ja seuraavat Vapahtajaa, kokevat niin suurta onnea, etteivät kykene sitä edes käsittämään. He olivat kalastajia ennen kuin kuulivat kutsun. Pietari ja Andreas olivat heittämässä verkkojaan Galileanjärveen, kun Jeesus Nasaretilainen tuli heidän luokseen, katsoi heitä silmiin ja sanoi yksinkertaiset sanat: Lähtekää minun mukaani. Matteus kirjoittaa, että nämä kaksi kalastajaa jättivät heti verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. Sitten Ihmisen Poika lähestyi kahta muuta kalastajaa, jotka olivat veneessä isänsä kanssa korjaamassa verkkojaan. Jeesus kutsui heitä, ja Jaakob ja Johannes jättivät heti veneen ja isänsä ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. 1 Oletteko koskaan miettineet, millaista on ollut elää Vapahtajan ollessa maan päällä? Jos olisitte olleet siellä, olisitteko ottaneet vastaan Hänen kutsunsa: Lähtekää minun mukaani? Ehkäpä realistisempi kysymys kuuluisi: Jos Vapahtaja kutsuisi teitä nyt, olisitteko yhtä halukkaat jättämään verkkonne ja lähtemään Hänen mukaansa? Olen varma, että monet lähtisivät. Mutta joillekuille päätös ei ehkä olekaan näin helppo. Jotkut ovat huomanneet, että verkot ovat joskus luonteeltaan sellaisia, ettei niitä ole helppo jättää. Verkkoja on monenkokoisia ja monenmuotoisia. Verkot, jotka Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes jättivät, olivat käsin kosketeltavia välineitä, joiden avulla he ansaitsivat elantonsa. Joskus me pidämme näitä neljää miestä vaatimattomina kalastajina, jotka eivät uhranneet juuri mitään jättäessään verkkonsa seuratakseen Vapahtajaa. Mutta asia on päinvastoin, kuten vanhin James E. Talmage kirjassaan Jeesus Kristus osoittaa. Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes olivat liikekumppaneita menestyvässä yrityksessä. He omistivat veneensä ja pitivät työssä muitakin miehiä. Vanhin Talmagen mukaan Simon Pietari oli varakas mies, ja kun hän kerran mainitsi jättäneensä kaiken seuratakseen Jeesusta, Herra ei väittänyt, ettei Pietarin aineellinen uhri ollut niin suuri kuin hän sanoi. 2 Myöhemmin vaurauden verkko sai ansaan rikkaan nuorukaisen, joka H E I N Ä K U U

18 väitti noudattaneensa kaikkia käskyjä nuoresta asti. Kun hän kysyi Vapahtajalta, mitä hänen vielä pitäisi tehdä, että hän saisi iankaikkisen elämän, Mestari sanoi: Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua. Kun nuorukainen kuuli sen, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. 3 Verkot määritellään yleensä välineiksi, joilla vangitaan jotakin. Suppeammassa mutta tärkeämmässä mielessä me voisimme määritellä verkon miksi tahansa, mikä houkuttelee tai estää meitä seuraamasta Jeesuksen Kristuksen, elävän Jumalan Pojan kutsua. Tässä mielessä verkkoja voivat olla työmme, harrastuksemme, huvituksemme ja ennen kaikkea muut kiusauksemme ja syntimme. Lyhyesti sanottuna verkko voi olla mikä tahansa, mikä vetää meitä pois taivaallisen Isämme tai Hänen palautetun kirkkonsa luota. Saanen esittää nykyaikaisen esimerkin. Tietokone voi olla hyödyllinen ja välttämätön työkalu. Mutta jos me sallimme sen nielaista aikamme turhiin, hyödyttömiin ja joskus tuhoisiin tarkoituksiin, siitä tulee kahlitseva verkko. Monet meistä pitävät urheilukilpailujen katsomisesta, mutta jos pystymme luettelemaan ulkoa lempipelaajiemme tilastotiedot ja samaan aikaan unohdamme syntymä- ja merkkipäivät ja laiminlyömme perhettämme tai emme välitä mahdollisuuksista palvella kristillisesti muita, niin silloin myös urheilu voi olla kahlitseva verkko. Aadamin päivistä asti ihmiskunta on otsa hiessä ansainnut jokapäiväisen leipänsä. Mutta kun työmme kuluttaa meidät niin loppuun, että alamme laiminlyödä elämämme hengellisiä puolia, voi työstäkin tulla kahlitseva verkko. Jotkut ovat takertuneet kohtuuttoman velan verkkoon. Korkojen verkko pitää heitä lujassa otteessaan, niin että heidän on myytävä aikansa ja tarmonsa tyydyttääkseen velkojiensa vaatimukset. He luopuvat vapaudestaan, ja heistä tulee oman tuhlaavaisuutensa vankeja. On mahdotonta luetella niitä monia verkkoja, jotka voivat saada meidät satimeen ja estää meitä seuraamasta Vapahtajaa. Mutta jos olemme vilpittömiä halussamme seurata Häntä, meidän on heti jätettävä maailman kahlitsevat verkot ja seurattava Häntä. En tiedä mitään muuta aikakautta maailmanhistoriassa, joka olisi ollut näin täynnä näin erilaisia kahlitsevia verkkoja. Elämämme on hyvin helposti täynnä tapaamisia, kokouksia ja tehtäviä. On niin helppoa juuttua paljouden verkkoon, ja joskus jopa ehdotus irtautua niistä voi tuntua meistä uhkaavalta ja vieläpä pelottavalta. Joskus meistä tuntuu, että mitä kiireisempiä olemme, sitä tärkeämpiä olemme aivan kuin kiireisyytemme olisi arvomme mitta. Veljet ja sisaret, me voimme kuluttaa koko elämämme ryntäilemällä tehtävien asioiden luettelo kädessämme kuumeisella vauhdilla sellaisen perässä, millä loppujen lopuksi ei ole mitään merkitystä. Ei ehkä ole niinkään tärkeää, että teemme paljon. Mutta on olennaisen tärkeää, että keskitämme mielemme, sydämemme ja sielumme tarmon siihen, millä on iankaikkista merkitystä. Kun elämän melu ja hälinä pyörivät ympärillämme, me kuulemme huutoja tule tänne ja mene sinne. Kaiken melun ja kaikkien houkuttelevien äänten keskellä, jotka kilpailevat ajastamme ja kiinnostuksestamme, seisoo Galileanjärven rannoilla yksinäinen hahmo kutsuen meitä hiljaa: Lähde minun mukaani. Me voimme helposti saattaa elämämme pois tasapainosta. Muistan muutaman vuoden, jotka olivat minulle erityisen haasteellisia. Perheemme oli kasvanut seitsenlapsiseksi. Olin palvellut neuvonantajana piispakunnassa, ja sitten sain pyhän tehtävän seurakuntamme piispana. Yritin saada yrityksemme kannattamaan, ja se edellytti joka päivä pitkää työpäivää. Kiitän ihanaa vaimoani siitä, että hän hoiti aina asiat niin, että minä saatoin palvella Herraa. Oli yksinkertaisesti liian paljon tehtävää käytettävissä olevaan aikaan nähden. Sen sijaan että olisin uhrannut sen, mikä oli tärkeää, päätin nousta aamulla aikaisemmin, hoitaa työasiat ja käyttää sitten tarpeellisen ajan ollakseni hyvä isä ja aviomies ja uskollinen kirkon jäsen. Se ei ollut helppoa. Oli aamuja, jolloin herätyskellon soidessa raotin silmäluomeani ja tuijotin vihaisena kelloa, että se lakkaisi soimasta. Siitä huolimatta Herra oli armollinen ja auttoi minua löytämään tarmoa ja aikaa tehdä kaiken, mitä olin päättänyt tehdä. Vaikka se oli vaikeaa, en ole koskaan katunut sitä, että päätin kuunnella Vapahtajan kutsua ja lähteä Hänen mukaansa. Ajatelkaa, miten paljon olemme Hänelle velkaa. Jeesus on ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo [Häneen], saa elää, vaikka kuoleekin. 4 On niitä, jotka ovat hyvin varakkaita L I A H O N A 16

19 mutta jotka antaisivat kaikkensa saadakseen vain muutaman vuoden, kuukauden tai vaikka päivänkin lisää kuolevaiseen elämäänsä. Mitä meidän pitäisi olla halukkaita antamaan vastineeksi iankaikkisesta elämästä? On niitä, jotka antaisivat kaikkensa, jos saisivat kokea rauhaa. Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, Vapahtaja opetti. Minä annan teille levon. 5 Mutta Vapahtaja ei lupaa pelkästään lepoa niille, jotka pitävät Hänen käskynsä ja pysyvät vahvoina loppuun asti, vaan iankaikkisen elämän, mikä on suurin kaikista Jumalan lahjoista. 6 Vapahtajan ansiosta me elämme ikuisesti. Kuolemattomuus tarkoittaa sitä, että me emme koskaan kuole. Mutta iankaikkinen elämä tarkoittaa sitä, että me elämme ikuisesti korotetuissa maailmoissa niiden kanssa, joita rakastamme, pohjattoman rakkauden, uskomattoman riemun ja kirkkauden ympäröiminä. Millään rahamäärällä tätä korotettua tilaa ei voi hankkia. Iankaikkinen elämä on lahja rakastavalta taivaalliselta Isältä, joka antaa lahjan vapaasti ja hinnatta kaikille, jotka kuuntelevat Galilean Miehen kutsua. Valitettavasti monet ovat niin tiiviisti takertuneet verkkoihinsa, etteivät kuule kutsua. Vapahtaja selitti: Te ette kuitenkaan usko, koska ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. 7 Kuinka me seuraamme Vapahtajaa? Harjoittamalla uskoa. Uskomalla Häneen. Uskomalla taivaalliseen Isäämme. Uskomalla, että Jumala puhuu ihmiselle maan päällä tänä aikana. Me seuraamme Vapahtajaa tekemällä parannuksen synneistämme tuntemalla surua niiden vuoksi ja hylkäämällä ne. Me seuraamme Vapahtajaa astumalla kasteen veteen ja saamalla syntimme anteeksi, ottamalla vastaan Pyhän Hengen lahjan ja antamalla sen vaikutuksen innoittaa, ohjata, opastaa ja lohduttaa meitä. Miten me seuraamme Vapahtajaa? Tottelemalla Häntä. Hän ja taivaallinen Isä ovat antaneet meille käskyjä eivät rangaistakseen tai piinatakseen meitä, vaan auttaakseen meitä saamaan ilon täyteyden sekä tässä elämässä että tulevissa iankaikkisuuksissa, maailmoissa ilman loppua. Kun me sitä vastoin takerrumme synteihimme, huveihimme ja joskus jopa kuvittelemiimme velvoitteisiin, kun vastustamme Pyhän Hengen vaikutusta ja hylkäämme profeettojen sanat, niin silloin me seisomme oman Galileamme rannoilla tiukasti verkkoihin kietoutuneena. Me huomamme olevamme kykenemättömiä jättämään ne ja lähtemään elävän Kristuksen mukaan. Mutta Paimen kutsuu jokaista meitä tänään. Tunnemmeko me Jumalan Pojan äänen? Seuraammeko me Häntä? Saanen esittää varoituksen sanan. On niitä, joista tuntuu, että jos seuraamme Vapahtajaa, vapaudumme huolista, tuskasta ja pelosta. Tämä ei ole totta! ItseVapahtajaa kuvattiin surujen mieheksi. 8 Nuo alkuaikojen opetuslapset, jotka seurasivat Kristusta, kokivat suurta vainoa ja koettelemuksia. Profeetta Joseph Smith ei ollut poikkeus. Eivätkä olleet muutkaan varhaisaikojen pyhät tässä viimeisessä armotaloudessa. Eikä tilanne ole toinen tänäkään päivänä. Minulla on ollut tilaisuus puhua naisen kanssa, joka kuuli Vapahtajan kutsun ollessaan 18-vuotias. Hänen isänsä, joka oli toisen kirkon korkea virkamies, suuttui hänelle ja kielsi häntä menemästä kasteelle. Isä antoi tytön ymmärtää, että jos tästä tulisi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen, perhe hylkäisi tytön. Vaikka uhraus oli suuri, tämä nuori nainen kuunteli Vapahtajan kutsua ja astui kasteen vesiin. Isä ei voinut kuitenkaan hyväksyä tyttärensä päätöstä vaan yritti pakottaa tämän luopumaan uudesta uskostaan. Hän ja hänen vaimonsa sättivät tyttöä hänen päätöksestään tulla kirkon jäseneksi ja vaativat, että tyttö kieltäisi ja hylkäisi uuden uskontonsa. Raivosta, katkeruudesta ja nöyryytyksistä huolimatta tytön usko pysyi vahvana. Hän kesti sanalliset ja emotionaaliset solvaukset tietäen, että hän oli kuullut Vapahtajan kutsun ja että hän seuraisi Vapahtajaa seurauksista välittämättä. Lopulta tämä nuori nainen onnistui löytämään turvasataman ja pakopaikan ystävällisen jäsenperheen luota isänsä uhkausten ja tylyyden tavoittamattomissa. Hän tapasi uskollisen nuorukaisen, ja heidät kaksi vihittiin temppelissä, niin että he saivat temppeliavioliittoon kuuluvat ihanat siunaukset. Joseph Smithin muistorakennus nähtynä Suolajärven temppelin itäpuolella sijaitsevan heijastavan altaan yli. H E I N Ä K U U

20 Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, ja vanhimmat L. Tom Perry, Neal A. Maxwell, Russell M. Nelson, Dallin H. Oaks, M. Russell Ballard ja Joseph B. Wirthlin kahdentoista apostolin koorumista istuvat omilla paikoillaan puhujakorokkeella kasvot yleisöön päin. Nykyisin tämä sisar on yksi niiden suuresta joukosta, jotka ovat uhranneet hyvin paljon seuratessaan Vapahtajan kutsua. En siis todellakaan sano, että tie olisi helppo. Mutta todistan teille, että ne, jotka jättävät uskossa verkkonsa ja seuraavat Vapahtajaa, kokevat niin suurta onnea, etteivät kykene sitä edes käsittämään. Kun tapaan tämän kirkon ihania jäseniä sekä nuoria että vanhoja vahvistun ja täytyn kiitollisuudella siitä uskollisuudesta, jota Vapahtajan kutsun kuulleet osoittavat seuratessaan Häntä. Esimerkiksi eräs terästyöläinen seuraa Vapahtajaa. Päivä toisensa jälkeen hän otti yli kolmen vuosikymmenen ajan pyhät kirjoitukset esiin lounastauollaan lukeakseen niitä, vaikka hänen työkaverinsa pilkkasivat häntä. Eräs 70-vuotias leski, joka joutuu olemaan pyörätuolissa joka piristää jokaista vierastaan eikä koskaan unohda olla kertomatta heille, kuinka onnekas hän on seuraa Vapahtajaa. Lapsi, joka pyrkii rukouksessa puhumaan maailmankaikkeuden Mestarin kanssa, seuraa Vapahtajaa. Varakas jäsen, joka antaa anteliaasti kirkolle ja kanssaihmisilleen, seuraa Vapahtajaa. Aivan kuten Jeesus Kristus seisoi Galileanjärven rannoilla kaksituhatta vuotta sitten, samoin Hän seisoo tänä päivänä esittäen saman kutsun, jonka Hän esitti noille uskollisille kalastajille ja nyt kaikille, jotka kuulevat Hänen äänensä: Lähtekää minun mukaani! Meillä on verkkoja, joita on hoidettava, ja verkkoja, joita on korjattava. Mutta kun meren, maan ja taivaan Mestari kutsuu meitä seuraamaan itseään, meidän tulee jättää kahlitsevat, maailmalliset verkot taaksemme ja seurata Hänen jalanjälkiään. Veljeni ja sisareni, julistan riemullisella äänellä, että evankeliumi on palautettu jälleen kerran! Taivaat avautuivat profeetta Joseph Smithille, ja hän näki Isä Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja keskusteli heidän kanssaan. Taivaallisten olentojen jumalallisella ohjauksella ja opetuksella iankaikkiset totuudet on jälleen kerran palautettu ihmiselle! Meidän päivinämme elää toinen suuri profeetta, joka päivittäin liittää todistuksensa näihin pyhiin totuuksiin. Presidentti Gordon B. Hinckley on pyhässä virassaan meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen puhetorvi. Hänen rinnallaan seisovat hänen jalot neuvonantajansa. Lisäksi hänen tukenaan ovat kahdentoista apostolin koorumi, seitsemänkymmenen koorumit ja ne miljoonat jäsenet eri puolilla maailmaa, jotka tukevat häntä, ja jokainen liittää äänensä julistamaan suurenmoista evankeliumia, joka on jälleen kerran palautettu ihmiselle! Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin [Hänen kauttaan]. 9 Hänen erityisenä todistajanaan todistan teille tänä päivänä, että aika on tuleva, jolloin jokainen mies, nainen ja lapsi katsoo Vapahtajan rakastaviin silmiin. Sinä päivänä me tiedämme varmasti, miten arvokas oli päätöksemme lähteä viivyttelemättä Hänen mukaansa. Harras rukoukseni on, että jokainen meistä kuulisi Mestarin kutsun ja jättäisi viivyttelemättä kahlitsevat verkkonsa ja lähtisi riemuiten Hänen mukaansa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Matt. 4: , s Matt. 19: Joh. 11: Matt. 11: LK 14:7. 7. Joh. 10: Ks. Jes. 53:3; Moosia 14:3. 9. Joh. 14:6. L I A H O N A 18