Hengessä eläen: kutsu muuttavaan opetuslapseuteen

Transkriptio

1 Hengessä eläen: kutsu muuttavaan opetuslapseuteen Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssi Arushassa Tansaniassa Järjestäjä: Kirkkojen maailmanneuvoston maailmanlähetyksen ja evankelioimisen komissio (Commission on World Mission and Evangelism, CWME) Tämän raportin aineiston ovat tuottaneet Suomen ev.lut. kirkon edustajat konferenssissa, kukin yhden päivän osalta. Siksi raportissa tulevat esille kunkin osanottajan omia äänenpainoja. Raportin ovat koonneet Jaakko Rusama ja Risto Jukko. 1. Konferenssin luonne Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) 14. ekumeeninen maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssi pidettiin Arushassa Tansaniassa Edellinen vastaava konferenssi oli pidetty Ateenassa Vuonna 2010 pidettiin lisäksi Edinburghissa Skotlannissa pienimuotoisempi lähetyskonferenssi, jolla juhlistettiin samassa paikassa sata vuotta aiemmin pidettyä ensimmäistä kansainvälistä ekumeenista lähetyskonferenssia. Arushan konferenssi oli myös yksi 70-vuotisjuhlavuottaan viettävän Kirkkojen maailmanneuvoston juhlakokouksista. Maailmanlähetyskonferenssi pidetään yleensä kahden yleiskokouksen välillä. Arushan kokous on ainoa KMN:n iso maailmanlaaja konferenssi Busanissa Etelä-Koreassa vuonna 2013 pidetyn yleiskokouksen ja vuonna 2021 pidettävän seuraavan yleiskokouksen 2021 välillä. Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssi järjestettiin nyt toista kertaa Afrikassa. Vuonna 1958 pidettiin edellinen vastaava konferenssi Achimotassa, Ghanassa. Sen jälkeen monet Afrikan valtiot ovat itsenäistyneet, samoin monet lähetystyön tuloksena syntyneet kansalliset kirkot. Afrikka on tänä päivänä lukumäärällisesti maailman kristillisin maanosa, ja sieltä löytyvät myös maailman suurimmat luterilaiset kirkot: Etiopian Mekane Yesus kirkko (9,2 miljoonaa jäsentä) ja Tansanian evankelis-luterilainen kirkko, joka toimi Arushan kokouksen yhtenä järjestäjätahona.

2 2 Kokoukseen osallistuivat Suomen ev.-lut. kirkon nimeäminä edustajina, delegaatteina, Aune-Inkeri Björkström (Kokkolan seurakuntayhtymä), Hanna Lindberg (Lähetysyhdistys Kylväjä) ja Markus Silvola (Olarin seurakunta) sekä delegaattien neuvonantajina s Risto Jukko ja Jaakko Rusama Kirkon lähetystyön keskuksesta. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon edustajat: Risto Jukko, Markus Silvola, Jaakko Rusama, Hanna Lindberg ja Aune-Inkeri Björkström. Viron evankelis-luterilaisen kirkon lähetyskeskuksen johtaja Leevi Reinaru luovutti Viron ekumeenisen toiminnan historiikin KMN:n maailmanlähetyksen ja evankelioimisen komission johtajalle Jooseop Keumille. Nuorten opiskelijoiden ja teologien GETI-ohjelmaan (Global Ecumenical Theological Institute), joka liittyi elimellisesti varsinaiseen konferenssiin, osallistuivat luterilaisen kirkon edustajina Daniel Nummela, Mikaela Steffansson ja Helga West. Suomen ev.lut. kirkon seitsemästä lähetysjärjestöstä oli edustajia paikalla neljästä järjestöstä. Suomen ortodoksisella kirkolla oli kokouksessa kaksi delegaattia, opiskelija Annamari Moilanen ja kanttori Jooa Sotejeff-Wilson. Muita suomalaisia eri järjestöjen tai instituutioiden lähettäminä oli lähes 20. Myös Viron ev.lut. kirkon lähetyskeskuksen johtaja Leevi Reinaru oli mukana. Konferenssin osanottajia oli 1024, joista 543 kirkkojen virallisia delegaatteja. Neuvonantajia on kokouksessa 91 ja ns. ekumeenisia vieraita 19. Loput olivat eri järjestöjen ja tahojen lähettämiä kokoustarkkailijoita, KMN:n henkilökuntaa ja stuertteja. Osallistujista miehiä oli 605 ja naisia 419. Kolmasosa osanottajista oli nuoria, stuerttien joukossa myös musliminuoria. Afrikkalaisia oli kaikkiaan 200, yllättäen vain kaksi edustajaa Etiopian Mekane Yesus kirkosta, maailman suurimmasta luterilaisesta kirkosta. Afrikkalaisia itsenäisten kirkkojen (ns. AIC-kirkot) edustajia oli mukana jonkin verran. Konferenssin luonteeseen vaikutti se, että osanottajien joukossa oli varsin vähän kirkkojen johtajia. Enemmistömaailmasta eli kehittyvistä maista oli 60 % osanottajista. Puolet konferenssin osanottajista tuli KMN:n jäsenkirkoista, niistä 25 % ortodoksikirkoista.

3 3 Neljäsosa osanottajista tuli roomalais-katolisesta kirkosta, herätyskristillisistä yhteisöistä ja helluntaiherätyksestä. Arushan konferenssi ei ollut päätöksiä tekevä kokous. Kansainvälisten ja kansallisten valmisteluaineistojen lisäksi konferenssi tuotti ja tuottaa kaksi asiakirjaa: 1) Arusha Call to discipleship), joka on lyhyt dokumentti ja suunnattu kirkkojen jäsenille, 2) kokonaisaportti, joka sisältää mm. pidetyt raamattutunnit ja esitelmät ja jossa kuvataan mahdolliset suositukset esikokouksista, työpajoista ja raamattutunneista. Lopullinen raportti toimitetaan käsiteltäväksi CWME-komissiolle ja KMN:n keskuskomitealle. hyväksyttiin konferenssin päätöspäivänä Siinä tuotiin esille konferenssissa ja valmisteluissa esille tulleita aiheita. Asiakirjan valmisteli ennen konferenssia ja sen aikana erillinen kahdeksan hengen toimikunta. Asiakirjan alustava versio esiteltiin osanottajille, jotka saivat esittää siitä kommentteja. ARUSHAN KUTSU OPETUSLAPSEUTEEN Kirkkojen maailmanneuvosto Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssi Hengessä eläen: kutsu muuttavaan opetuslapseuteen Kirkkojen maailmanneuvoston järjestämä Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssi järjestettiin Arushassa, Tansaniassa Konferenssiin osallistui yli 1000 lähetyksessä ja evankelioimistyössä mukana olevaa osanottajaa. He edustivat eri kristillisiä perinteitä kaikkialta maailmasta. Juhlimme ilolla sitä, että Jumalan Pyhän Henki on elämää antava liike ajassamme. Erityistä innostusta saimme afrikkalaisesta kontekstista ja hengellisyydestä. Raamattutyöskentelyn, rukouksen, jumalanpalveluselämän ja omien kertomusten jakamisen kautta rohkaistuimme Jumalan valtakunnan todistajina. Sen tehtävän olemme saaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen elämän, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Vaikka näimme toivon pilkahduksia, meidän on tiedostettava kuolemaa kylvävät voimat. Ne ravistavat maailmanjärjestystä ja aiheuttavat monille kärsimystä. Me havaitsemme vaurauden järkyttävän kasautumisen maailmanlaajan talousjärjestelmän johdosta. Se rikastuttaa harvoja ja köyhdyttää monia. Tässä on monien tämän hetken sotien, konfliktien, luonnonkatastrofien ja kärsimysten perussyy. Tiedostamme sen, että yhteiskunnan reunaalueilla elävät ihmiset kantavat raskaimman taakan. Maailmanlaaja järjestys on tehnyt taloudellisista markkinoista yhdeksi aikamme epäjumalista. Se on vahvistanut valtaa ja syrjintää harjoittavia kulttuureita. Miljoonien ihmisten marginalisointi ja syrjäytyminen jatkuvat edelleen. Nämä ihmiset jäävät silloin olosuhteisiin, joissa he ovat alttiita haavoittumiselle ja hyväksikäytölle. Nämä kysymykset eivät ole uusia vuonna Pyhä Henki jatkaa työtään ajassamme. Meidä n kiireellisen vastauksemme tulee olla henkilökohtainen ja yhteisöllinen kääntymys sekä muuttuva ja muuttava opetuslapseus. Opetuslapseus on sekä lahja että kutsu. Se kutsuu meitä olemaan aktiivisia Jumalan työtovereita maailman muuttamiseksi. Kirkon varh Jumalan armon osallistumalla Jumalan lähetykseen. Opetuslapseuden matka johtaa meidät jakamaan ja elämään todeksi Jumalan rakkautta Jeesuksessa Kristuksessa. Se tapahtuu etsimällä oikeudenmukaisuutta ja rauhaa tavoilla, jotka ovat toisenlaisia kuin ne, mitä maailma tarjoaa (Joh 14.27). Siksi me vastaamme Jeesuksen kutsuun seurata häntä maailman reuna-alueilla. Teemme sen Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina sekä yksilöinä että yhteisöinä.

4 4 Meidät on kutsuttu kasteen kautta muuttuvaan ja muuttavaan opetuslapseuteen, Kristus-keskeiseen elämäntapaan maailmassa, jossa monet ihmiset kohtaavat epätoivoa, torjuntaa, yksinäisyyttä ja arvottomuutta. Meidät on kutsuttu palvelemaan yhtä kolmiyhteistä Jumalaa, Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä, oikeudenmukaisuuden, rakkauden ja armon Jumalaa aikana, jolloin monet palvovat markkinajärjestelmän väärää jumalaa. Meidät on kutsuttu julistamaan hyvää sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, elämän täyteydestä, syntien tunnustamisesta sekä julistamaan anteeksiantoa ja lupausta iankaikkisesta elämästä. Tätä teemme sanoin ja teoin väkivaltaisessa maailmassa, jossa monia uhrataan kuoleman voimille ja jossa monet eivät ole vielä saaneet kuulla evankeliumia. Meidät on kutsuttu sitoutumaan iloisin sydämin Pyhän Hengen työhön. Henki vahvistaa reuna-alueilla eläviä ihmisiä heidän oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon etsinnässään. Meidät on kutsuttu erottamaan selkeästi Jumalan sana maailmassa, jossa välitetään monia vastakkaisia, valheellisia ja hämmentäviä viestejä. Meidät on kutsuttu pitämään huolta Jumalan luomakunnasta ja osoittamaan solidaarisuutta niille maille, jotka kärsivät vakavasti ilmastonmuutoksesta. Tämän kärsimyksen aiheuttaa raaka ihmiskeskeinen ympäristön riisto, ahneus ja kaupallisuus. Meidät on opetuslapsina kutsuttu olemaan oikeudenmukainen ja vastaanottava yhteisö. Me etsimme ykseyttä ekumeenisella matkallamme maailmassa, joka perustuu marginalisointiin ja ulkopuolelle jättämiseen. Meidät on kutsuttu todistamaan uskollisesti Jumalan muuttavasta rakkaudesta. Käymme vuoropuhelua muiden uskontojen edustajien kanssa, jossa uskonnollisten identiteettien politiikan välineenä aiheuttaa konflikteja. Meidät on kutsuttu olemaan palvelevia johtajia ja osoittamaan Kristuksen tapaa maailmassa, joka antaa etusijan voimalle, vauraudelle ja rahan kulttuurille. Meidät on kutsuttu murtamaan muureja ja etsimään oikeudenmukaisuutta yhdessä niiden ihmisten kanssa, joilta on viety heidän maansa ja asuinpaikkansa, kuten maahanmuuttajat, pakolaiset ja turvapaikanhakijat. Vastustamme uusien rintamien ja raja-aitojen luomista, koska ne erottavat ihmisiä toisistaan ja aiheuttavat kuolemaa. Meidät on kutsuttu seuraamaan ristin tietä, joka haastaa elitismin, etuoikeutetun elämän sekä henkilökohtaisen ja rakenteellisten vallan. Meidät on kutsuttu elämään ylösnousemuksen valossa, mikä tarjoaa toivon täyteisiä mahdollisuuksia muutokseen. Tämä on kutsu muuttuvaan ja muuttavaan opetuslapseuteen. Tähän kutsuun emme voi vastata omin voimin. Siksi tämä kutsu on lopulta kutsu rukoukseen: Rakastava Jumala. Me kiitämme sinua elämän lahjasta kaikessa sen moninaisuudessa ja kauneudessa. Herra Jeesus Kristus, ristiinnaulittu ja ylösnoussut, me ylistämme sinua, koska tulit etsimään kadonneita, vapauttamaan vangittuja, parantamaan sairaita ja käännyttämään itsekeskeisiä. Pyhä Henki, me iloitsemme siitä, että hengität maailman elämässä ja tulet sydämiimme. Kun me elämme Hengessä, saamme myös vaeltaa Hengessä. Anna meille uskoa ja rohkeutta ottaa ristimme ja seurata Jeesusta, että tulisimme oikeudenmukaisuuden ja rauhan pyhiinvaeltajiksi omana aikanamme. Auta, että olisimme siunaukseksi kansallesi, varjelisimme luomakuntaa ja antaisimme kunnian sinun nimellesi. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Aamen.

5 5 Konferenssin yleis Pyhä Henki luo elämää ja antaa toivoa toivottomillekin. Konferenssia leimasi neljä piirrettä: 1) se oli maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssi ja pyrki keskittymään näiden käsitysten tulkintaan 2) se oli ekumeeninen konferenssi, jossa edustettuina olivat kirkot ja kristilliset yhteisöt, joiden jäsenet edustavat 3/4 maailman kristityistä 3) se oli afrikkalainen konferenssi, jossa kuultiin erityisesti Saharan eteläpuolelta itäisen ja eteläisen Afrikan ääniä 4) se oli ennen kaikkea hengellinen kohtaaminen, jossa spiritualiteetin monet muodot määrittivät selkeästi asioiden käsittelyä. 2. Viisi teemaa Konferenssi keskittyi viiteen aiheeseen. Niitä käsiteltiin kutakin yhden päivän verran. Ne olivat: Yhdessä kulkeminen evankeliumista iloitseminen ja omien virheiden tunnustaminen, Jeesuksen seuraaminen ja opetuslapsiksi tuleminen, Opetuslapseksi tuleminen ja maailman muuttaminen, Maailman muuttaminen ja opetuslasten varustaminen sekä Opetuslasten varustaminen - Kristuksen ristin ottaminen. Yhdessä kulkeminen evankeliumista iloitseminen ja omien virheiden tunnustaminen (torstai ) Kokousohjelma oli laadittu korostamaan afrikkalaisen kristillisyyden ominaispiirteitä: rytmit, musiikki, tanssi ja taide, esimerkiksi kirkkodraamateatteri, tulivat vahvasti esiin konferenssin ensimmäisestä päivästä alkaen. Afrikkalaisesta kontekstista nousevat teemat ja afrikkalainen ymmärrys kirkon lähetystehtävästä saivat erityistä huomiota. Konferenssin järjestäjät toivoivat, että afrikkalainen näkökulma ja kysymyksenasettelu otettaisiin huomioon missiologisessa työskentelyssä. Myös afrikkalaisille naisille ja nuorille annettiin ohjelmassa erityisellä tavalla tilaa. Konferenssin ensimmäinen päivä oli myös kansainvälinen naistenpäivä, johon kiinnitettiin erityistä huomiota. Naisten esikokouksen osallistujat lukivat oman julkilausumansa. Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri Olav Fykse Tveit totes lähetystehtävässä on kyse elämästä ja kuolemasta. Meille on uskottu kaikkein arvokkain lahja Avajaisjumalanpalveluksessa tunnustettiin avoimesti ekumeenisen lähetysliikkeen tekemät virheet, mutta samalla kiitettiin Jumalaa hänen uskollisuudestaan. Saarnan pitänyt pastori Najla Kassab Abousawan nosti esiin toivon toivon ja valon elämäämme. Toivo ja rohkene unelmoida, sillä meillä on elävä Jumala. stittyjen yhteistä todistustehtävää leimaa toivo ja ilo. Tästä väläyksen antoi jo avajaistilaisuudessa kenialainen KMN:n keskuskomitean puheenjohtaja Agnes Aboum, kun hän päätti puheenvuoronsa

6 6 Konferenssin yhtenä tavoitteena oli antaa virikkeitä ekumeeniselle lähetys- ja evankelioimistyölle, lähetys- ja evankelioimisen teologialle ja auttaa osallistujia sitoutumaan Jeesuksen seuraamiseen, op omissa konteksteissaan. Erityisesti etelän kirkkojen edustajat kiinnittivät huomiota kristittyjen ja kirkkojen sanojen ja tekojen väliseen ristiriitaan. Viralliset lausunnot ja käytännön toiminta eivät aina vastaa toisiaan. Näissä sanoissa saattoi kuulla verhottua kritiikkiä myös pohjoisen kirkkojen tekemää lähetystyötä kohtaan. Ympäröivä yhteiskunta ei ota vastaan kristittyjen todistusta, jos kristityt eivät ole valmiita lähtemään liikkeelle ja palvelemaan ja auttamaan ihmisiä. Myös Olav Fykse Tveit korosti puheessaan lähetyksen, yht Hän painotti vahvasti lähetyksen ja ekumenian välistä Yksi avajaispäivänä esiin nousseita asioita oli lähetyksen ja ekumenian helposti tapahtuva irtautuminen ruohonjuuritasosta. Teologian ja teoreettisen lähestymisen ja käytännön elämän väliin ei saisi revetä kuilua. KMN:n Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen komission johtaja, Jooseop Keum muistutti puheessaan siitä, miten kirkot voivat sokaistua omalle kokonaisvaltaiselle puhuminen vain kokoushuoneessa ja ekumeniasta puhuminen vain pöydän ympärillä ei koskaan Keum arvioi, että viime vuosina vuorovaikutus ja keskinäinen kunnioittaminen ekumeenisen ja evankelikaalisen lähetysliikkeen välillä ovat lisääntyneet. Avajaispäivänä kuultiin myös Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan Bartolomeus I:n, paavi Fransiskuksen ja Canterburyn arkkipiispan Justin Welbyn välittämät videotervehdykset konferenssille. Roomalais-katolisen kirkon ekumeenista avoimuutta korosti se, että Vatikaanin kristittyjen ykseyden neuvoston sihteeri, irlantilainen piispa Brian Farrell otti osaa kokoukseen. Hänen päätöspäivänä pitämänsä puhe on kokonaisuudessaan tämän raportin lopussa. Jeesuksen seuraaminen ja opetuslapsiksi tuleminen (perjantai ) Toisen varsinaisen konferenssipäivän keskeisenä teemana oli evankelioiminen. Raamattuopetuksen aiheena oli Jeesuksen seuraaminen ja opetuslapseus (Mark. 6:1-13). Opetuksen piti Jamaikan kirkkojen neuvoston puheenjohtaja Merlyn Hyde Riley. Hän korosti, että opetuslapsi ei seuraa vain sääntöjä, vaan henkilöä, Jeesusta. Mitä lähempänä olet jotakuta, sitä paremmin pystyt seuraamaan häntä ja ottamaan oppia hänestä. Opetuslapseus on Kristus-keskeistä. Opetuslapseutta eletään todeksi ennen muuta arjen eettisissä ja moraalisissa ratkaisuissa riippumatta sukutaustasta, sukupuolesta, rodusta, yhteiskuntaluokasta tai maantieteellisestä sijainnista. Aitoa todistusta on Jeesuksen opetuksen tavoin julistaa evankeliumia, johon sisältyy kutsu parannuksen tekemiseen. Todistustehtävä on

7 7 kristityille sama, ja opetuslapsen auktoriteetti perustuu yksin Jeesukseen, ei yhteiskunnalliseen tai kirkolliseen asemaan, resursseihin eikä teologiseen koulutukseen. Joka päivä raamattuopetusta seurasi ryhmäkeskustelu pöytäkunnittain. Jeesuksen seuraamista ja opetuslapseutta käsitelleessä keskustelussa tuli esille monia aiheita. Uudistuva voima tulee evankeliumista, ja todistus on todellista. Me tarjoamme toivoa, mutta monet naapurimme ovat epäileviä. Miksi on niin paljon skeptisiä? Kristityt eivät ole aina johdonmukaisia. Meitä ei uskota, jos emme ole aitoja eikä meitä ymmärretä. Puhuttiin myös siitä, että evankelioimistyön aiheuttamista vammoista pitää parantua, kuten Latinalaisessa Amerikassa. Siellä haavojen parantaminen on keskeistä ja tärkeää. Kysyttiin sitä, miten evankelioiminen voi vahingoittaa (esim. Yhdysvalloissa). Jeesus ei korostanut valtaa vaan keskittyi paikallisiin yhteisöihin. Keskusteluissa todettiin edelleen, että eri konteksteissa kristityt voivat omilla lahjoillaan tehdä evankeliumin ymmärrettäväksi. Maailmanlähetyksen tämän hetken mahdollisuutena ja samalla uhkana nähtiin pakolaiset. Myös poliittinen epävakaus on uhka, mutta sen keskellä kirkolla voi olla myös profeetallinen tehtävä. Suurena mahdollisuutena nähtiin digitaalinen teknologia, joka tuo Raamatun ja evankeliumin kaikkien ulottuville. Suuri mahdollisuus on myös terveydenhoidon järjestäminen siellä missä valtio ei sitä hoida. Jamaikalainen osanottaja korosti, että näkökulma on vääristynyt, jos kuvitellaan, että kristinusko on eurooppalainen keksintö. Juuret ovat juutalaisuudessa ja Lähi-idässä. Todettiin myös, että jälkikristillisessä Euroopassa kristillisistä arvoista luopuminen murentaa sosiaalijärjestelmän. Tansanialainen osanottaja puolestaan pahoitteli sitä, että monet eurooppalaiset lähetysjärjestöt rahoittavat kehitysprojekteja, eivät niinkään evankeliointia. Paneelikeskustelussa tarkasteltiin evankelioimista. Eteläamerikkalainen osanottaja arveli, että jos kristityn puheet ja teot ovat ristiriidassa, vain tekoja kuunnellaan. Kiinalainen viidennen polven kristitty Lin Manhong kysyi, ovatko ei-kristityt meille vain lähetys- ja evankelioimistyön kohteita. Hän muistutti Jeesuksen sanoista: Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. Hän totesi, että Kiinassa kristittyjen tulisi enemmän osallistua yhteiskunnalliseen elämään, jotta heidän arvostuksensa nousisi. Cookinsaarten kirkon edustaja Kenneth Benin kertoi maansa tilanteesta. Cookinsaaret Polynesiassa on ollut kristitty maa vuodesta 1968, ja siellä on paljon hengellistä herätystä yksinkertaisen mission, a vision, Hän tiivisti sanomansa: Kirkon lähetystyön keskuksen lähetysteologi Jaakko Rusama keskusteli professori Veli-Matti Kärkkäisen kanssa evankelioimisesta: Kärkkäinen kertoi olleensa vuodesta 1994 alkaen Kirkkojen maailmanneuvoston lähetystä käsitelleessä teologisessa toimikunnassa ja oli valmistellut Ateenassa 2005 pidettyä maailmanlähetyskonferenssia. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Hänen mukaansa on hienoa, että Kirkkojen maailmanneuvosto on kutsunut mukaan maailman suurimman kirkon eli roomalais-katolisen kirkon lisäksi helluntailaisia,

8 8 uuskarismaattisia ja ekumeenisen liikkeen ulkopuolisia kirkkoja. Silti tällä hetkellä vallitsee syvä kuilu virallisen ekumeenisen liikkeen ja liikkeen ulkopuolisten kirkkojen välillä. Kärkkäinen myöntää, että evankelioimista tapahtuu paljon, mutta ekumeenisessa keskustelussa ja asenteissa evankelioimista kohtaan on ongelmia. Evankelioimista jopa pilkataan. Mitä Kirkkojen maailmanneuvosto tarjoaa tilalle? Puuttuu itsekriittistä asennetta. Eikö kirkolla ole jotain todellista sanomista siinä, mitä on Jeesuksen seuraaminen? Uskontojen kohtaaminen on Kärkkäisen mukaan tällä hetkellä suuri haaste. Kääntymisestä on ikään kuin tehty ongelma, koska sitä ei ekumeenisessa keskustelussa sallita itselle eikä muille. Toisaalta voimakkaasti kasvavissa kirkoissa on tietämättömyyttä ja jotkut niistä jopa hyökkäävät muita uskontoja vastaan. Tulisi löytää oma identiteetti ja annettava sama identiteetin löytäminen muille: on kuunneltava, kohdattava ja annettava kristillinen todistus. Samanlainen oikeus on annettava muille. Kristinusko, islam ja alkuperäinen buddhalaisuus pyrkivät levittämään sanomaa, mutta sen tulee tapahtua vieraanvaraisuuden hengessä. Kirkkojen maailmanneuvosto tuntuu edelleen kritisoivan evankelioivia kirkkoja, mutta nyt tarvitaan aktiivista vuoropuhelua näiden tahojen välillä. Lisäksi kaikessa teologisessa koulutuksessa tulisi nykyistä paljon enemmän korostaa sitä, että elämme pluralistisessa maailmassa. Tämä on aivan välttämätöntä. Vaikuttavassa rukoushetkessä eri maalaiset nuoret sanoutuivat irti uskontojen välisestä väkivallasta ja lukivat Raamattua eri kielillä. He jakoivat toivon siemeniä Indonesiasta, Suomesta, Puerto Ricosta, Meksikosta, Zimbabwesta, Intiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista. Opetuslapseksi tuleminen ja maailman muuttaminen (lauantai ) Lähetys reuna-alueilta (Mission from the margins) on moniulotteinen käsite. Teemaa käsiteltiin paljon koko konferenssin ajan. Eurooppalaisesta näkökulmasta katsoen reuna-alueilla asuvat ovat nyt itse asiassa globaalin kirkon keskiössä. Afrikkalaisen todellisuuden lisäksi Aasia ja Oseania olivat vahvasti esillä, Latinalainen Amerikka vähemmän. Reuna-alueita ja niiden kautta ja niissä tapahtuvaa kristillistä todistusta löytyy kaikista maanosista. Lauantain aamuhartaus alkoi Tervetuloa-teemalla, jossa esitettiin erilaisia tapoja ottaa vieras ja tuttu vastaan. Teemoja olivat maailman Konferenssin keskeistä antia olivat raamattutunnit ja niiden jälkeiset ryhmäkeskustelut. Osanottajat saivat jakaa mielipiteitä raamatunkohdista ja eri kontekstien kautta. Kuultiin mm. siitä tavasta, miten Tansaniassa otetaan vieraat vastaan, ja koko yhteisö pitää huolta toisistaan. Tämä nähdään siunauksena. Kun tapaamme toisiamme, niin siinä hetkessä Jumala tekee ihmeitä meissä ja kohtaamassamme ihmisessä. Lauantain raamattutunnin aiheena oli vuorisaarnan autuaaksi julistamiset. Raamattutunti alkoi Tansanian

9 9 kutsutun Julius Nyereren esittelyllä. Hän oli nöyrä, kävi vanhanakin päivittäin kirkossa ja asui vaatimattomasti koko elämänsä ajan. Toisaalta hänen poliittisia vastustajiaan katosi, ja ihmisoikeusrikkomuksia tapahtui. Katolinen kirkko on tekemässä Nyererestä pyhimystä. Tämä herätti kysymyksiä. Nairobissa toimiva katolinen teologi ja psykologi Sahaya G. Selvan puhui raamattutunnissaan vertauksensa jousesta lähtevästä nuolesta ja saalistavasta leijonasta jäivät elävästi mieleen. Hän kutsui simba-teologiaksi ajatusta siitä, kun leijona keskittyy kokonaisvaltaisesti mahdolliseen saaliiseensa. Pienikin häiriö aiheuttaa sen, että ajatus ja kohde karkaavat. Kristittyjen tulee katsoa samalla tavoin herkeämättä Kristukseen. Ennen konferenssia Kirkkojen maailmanneuvosto järjesti alkuperäiskansojen nuorten seminaarin. Sinne kokoontui nuoria kirkkojen edustajia eri alkuperäiskansojen kirkoista ja seurakunnista. Muun muassa saamelaisilta oli edustus Suomesta ja Norjasta. Oseanian kristittyjä edustaneen Adi Mariana Waqa (Fidzisaarilta) viesti oli hyvin vaikuttava. Vaikka kristinusko on tuonut paljon hyvää saarille, niin se on myös toiminut yhtenä alkuperäiskulttuurien sortajana kolonialismin aikana. Tämä kipeä asia nostettiin esiin. Oseanian monet pienet saarivaltiot taistelevat olemassaolostaan. Ilmastonmuutos saa aikaan hätää näissä maissa ja suuret globaalit yritykset hyväksikäyttävät luontoa. Kirkko toimii yhdessä muiden yhteiskunnan toimijoiden kanssa ihmisten elinolojen radikaalisti muuttuessa. Kritiikkinä Kirkkojen maailmanneuvostoa kohtaan esitettiin, mm. että usein puhutaan korkealla teologian tasolla, mutta käytännön kirkkojen toiminta jää paljon vähäisemmäksi. Puhutaan paljon voimaantumisesta, mutta ei oteta kohti toimintaa. Nuoret kristityt Afrikan maissa ovat myös reuna-alueilla. Väestö on todella nuorta, keski-ikä jopa alle 20 vuotta, mutta kirkkojen päättäjät ovat lähes kaikkialla vanhempaa ikäpolvea. Kristinuskossa reuna-alueilla oleva köyhä, syrjäytynyt tai muuten jossain vähemmistössä elävä ei Marginaalissa elävien ihannointia kuultiin joissain puheenvuoroissa. Inhimillisesti katsottuna kristittyjen ja kirkkojen tulee tehdä kaikkensa lähimmäistemme (ihmisten, seurakuntien ja kirkkojen) parantamiseksi, ihmisoikeuksien (naisten ja lasten oikeudet mukaan lukien) kunnioittamiseksi, Jumalan luoman maailman varjelemiseksi jne. Tätä tehtävää kukaan kristitty ei voi ohittaa vähäpätöisenä tai ajatellen, että se ei kuuluisi juuri hänelle. Näiden kristittyjen ääntä on kuultava yhtä arvokkaana äänenä kuin muidenkin kirkkojen ja seurakuntien. Me emme enää voi olla kuulematta tai väheksyä viestiä reuna-alueilla asuvilta siskoiltamme ja veljiltämme. Reuna-alueiden näkyväksi tekeminen kutsuu kirkkoja katsomaan heidän elämäänsä ja miettimään omaa historiaansa, vastuutaan ja toimintaansa. Samaan aikaan on varottava vääränlaista reuna-alueiden merkityksen korostamista. Vapahtajamme pelastava evankeliumi kuuluu kaikille ihmisille, heille jotka elävät haastavissa, jopa hengenvaarallisissa elämänoloissa. Jokainen on yhtä lailla Jumalan kuva ja korvaamattoman arvokas. Kristus kuoli kaikkien puolesta, elivät he reuna-alueilla tai eivät. Pyhä Henki puhaltaa suvereenisti joka puolella kristikuntaa.

10 10 Grönlannin piispa Sofie Petersen, KMN:n keskuskomitean jäsen, sanoi, että naapureidemme toivo on meidän käsissämme. Sitä ennen meidän on avattava silmämme. Meidän tulee kuunnella mitä Pyhä Henki meille sanoo, ohi meidän omien teologisten puheittemme. Joskus kirkolle on näytettävä se, mitä se ei halua nähdä. Meidän tulee olla elävä ja kehittyvä kirkko, joka kuulee syrjäytyneiden äänen. Konferenssin näyttelyalueella Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Risto Jukko ja Suomen lähetysneuvoston edustaja, Medialähetys Sanansaattajien verkostotoiminnan johtaja Mervi Viuhko esittelivät Yhteinen todistus asiakirjaa ja Domini Life mobiiliapplikaatiota. Lauantai päättyi afrikkalaiseen iltaan. Kaikkina iltoina kuoro- ja tanssiesitykset olivat huikeita. Illassa kuultiin myös vanhojen ja arvostettujen Afrikan miesten ja naisten uraauurtavasta työstä, eikä huumoriakaan puuttunut. Maailman muuttaminen ja opetuslasten varustaminen (maanantai ) Konferenssin hartauselämä oli vilkasta ja nousi eri traditioiden pohjalta. Sekä liturgisissa osissa että lauluissa käytettiin eri kieliä, myös viittomakieltä. Yhteen ääneen lausuttu Isä meidän rukous kunkin omalla kielellä toimi kokoavana elementtinä. Monien teemojen käsittely jäi helposti yleiselle tai teoreettiselle tasolle. Puhujia oli usein liian monta, jotta olisi syntynyt syvemmälle teemaan vievää vuorovaikutusta. Zimbabwen kirkkojen neuvoston pääsihteeri Kenneth Mtata piti raamattutunnin lähtökohtanaan 2. Kor. 5: Mtatan mukaan kirkko pysyy opetuslapseutta tukevana ja ylläpitävänä yhteisönä, kun tulkinnan lähtökohtana on toimiva perinne, tosielämän kokemus, kirkon ja maailman kokemus, ei vain henkilökohtainen kokemus, ero individualistisen ja kollektiivisen kokemuksen välillä, sekä Raamatun tekstit, interpretive traditions - lived experience - Biblical text. Näiden tulee olla vuorovaikutuksessa keskenään ja käydä vuoropuhelua toisiaan ruokkivana kehänä. Opetuslapseudesta ja todistamisesta hänellä oli holistinen näkemys, jonka mukaan henkilökohtainen pyhitys ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus kulkevat käsi kädessä. Voidakseen varustaa Jeesuksen seuraajia, kirkolla tulee olla oikeudenmukaisuuden nälkä ja voimakas Hengen voima, joka yhdistää ja sovittaa meidät sekä Jumalan että toinen toistemme kanssa. Paneelikeskustelussa lähetyskoulutukseen liittyen keskusteltiin siitä, miten pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti varustetaan opetuslapsia, jotka ovat sitoutuneet hengelliseen kasvuun ja muutokseen. Esille tuli teologisia ja missiologisia aloitteita ja metodeja. Itse muutokseen suostuen voimme olla kutsumassa muita muutokseen. Piispa Dhiloraj Ranjit Canagasabey Sri Lankasta käytti Sakkeus-kertomusta esimerkkinä miten kohtaaminen Jeesuksen kanssa tuo pelastuksen ja

11 11 muutoksen ei vain henkilökohtaisesti vaan myös suhteessa yhteisöön ja yhteiskuntaan. GETIssä mukana ollut etiopialainen Nafkot Mamuye Dessalegn toimii protestanttisessa kirkossa Marokossa ja muistutti elämäntavan merkityksestä ympäristössä, jossa ei voi kristittynä toimia avoimesti: sinä voit itse olla ainoa Raamattu, jota monet lukevat. Elämämme tarkoitus on tehdä Jeesus tunnetuksi. Teologian ja missiologian ammattilaisille lähti tiukka kysymys: kuinka monta Jeesuksen malli kutsua ja kouluttaa opetuslapset oli tehdä se yhteisöllisen elämän ja yhdessä kulkemisen kautta. Keniassa toimiva arkkipiispa Makarios kehotti kristittyjä elämään, joka kutsuu muita mukaan. Kyse ei ole vain verbaalisesta kutsusta, vaan uskovat katsovat johtajiensa elämää. Teologisten opintosuunnitelmien pitää nousta paikallisista tarpeista ja vastata niihin eikä olla siirrettyjä toisesta kulttuuripiiristä. Tunnettu missiologi Kirsteen Kim korosti lähetyksen globaalia yhteyttä ja lähetyskoulutuksen merkitystä toimintakehyksen ymmärtämiseksi. Koulutuksen kautta myös mielen uudistuminen on mahdollista. Kwabena Asamoah-Gyadu, ghanalainen karismaattinen metodisti, nosti esiin eron teologisten opintojen ja opetuslapseuden välillä. Piispan ja papin tittelit vaihtuvat ja muuttuvat, pysyvä titteli jokaiselle kristitylle on Jeesuksen opetuslapsi. Opetuslapsen tulee olla juurtunut toivon evankeliumiin, ja lähetysajattelun tulee nousta radikaalista sitoutumisesta Jumalan sanaan sellaisena kuin sen tunnemme. Naisten asemasta ja erityisesti naisten mahdollisuudesta osallistua päätöksentekoon ja päästä johtaviin asemiin kirkoissa puhuttiin paljon. Muutamassa puheenvuorossa oli vahva feministinen, jopa propagandistinen ote. Yksi konferenssin osanottaja (nainen) joutui väkivallan kohteeksi ja yritettiin kaapata Arushassa. Hän käveli kahden muun tytön kanssa, jotka onnistuivat pelastamaan hänet. Metropoliitta Geevargehese Coorilos esitteli vahvan lausuman, jossa korostettiin yhteistä työtä: 1) kun väkivaltaa tapahtuu, se ei ole koskaan uhrin syy eikä kenelläkään ole oikeutta aiheuttaa vahinkoa, 2) raiskauskulttuuria ilmenee kaikkialla, 3) on autettava parantumiseen, 4) on vahvistettava naisten asemaa Jumalan kuvina, ja 5) kaikki väkivalta on väkivaltaa yhteisöä kohtaan. Seksuaalietiikkaa ei yleisesti käsitelty. Tansaniassa toimiva suomalainen työntekijä kertoi, että seksuaalisuus on maassa vahvasti tabu ja miesten maailmaa. Ryhmäkeskustelussa Sierra Leonen metodistikirkon naispuolinen edustaja kertoi, että suhtautuminen homoseksuaalisuuteen jakaa jo nyt heidän kirkkoaan. Työskentely teeman ympärillä on ollut käynnissä useamman vuoden, mutta virallista lausuntoa ei ole saatu syntymään. Viimeisen päivän raamattutunnilla amerikkalaisen puheenvuoron pitäjän näkökulma nousi afroamerikkalaisten naisten womanist-teologiasta. Puheenvuorossaan hän mainitsi oman seksuaaliorientaationsa lisäyksenä ennalta toimitettuun tekstiin. Kuultiin vähän sellaista evankeliumin kokonaisvaltaista määrittelyä, että se koostuu sekä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta että Jumalan kanssa sovitetuksi tulemisesta. Painotus riippui puhujasta. Selkeimmät puheenvuorot tulivat ehkä katolisen kirkon edustajilta. Yksi konferenssimateriaalin helmistä oli Vatikaanin uskontojenvälisen neuvoston, Kirkkojen maailmanneuvoston ja Maailman evankelisen allianssin viiden vuoden työskentelyn tuloksena syntynyt toimintaohjeistus Witness in a Multi-Religious World). Konkreettien ja selkeästi määriteltyjen ohjeiden tarkoitus on auttaa kirkkoja ja lähetyksiä arvioimaan nykyisiä ja tarkistamaan uusia toimintatapojaan.

12 12 Lähetyksen alkaminen reuna-alueilta jäi monitulkintaiseksi yläkäsitteeksi, joka liitettiin lähes kaikkeen mahdolliseen. Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta yhteiskunnan ja kirkon reunamille epäkristillisesti ja epäoikeudenmukaisesti työnnettyjen ja jätettyjen huomioiminen ja heidän äänensä kuuleminen on tärkeää. Kirkon kuuluu kohdata kaikki ihmiset. Tämä kuulostaa itsestään selvältä modernin kokonaisvaltaisen lähetystyön määritelmän näkökulmasta. Miten lähetys (missio) voi lähteä ei-kristittyjen tai asiaan täysin välinpitämättömästi suhtautuvien joukosta? Marginaalissa olijat jäivät määrittelemättä ja näyttävät vaihtelevan tilanteen ja aikakauden mukaan. Sambialainen delegaatti tiivisti afrikkalaisista ja eurooppalaisista koostuneen keskusteluryhmän ymmärryksen lähetyksen reuna-alueista Matt. 5:11 sanoihin: köyhyys, rikkaus, kärsimys tai elämän turvallisuus eivät sinänsä ole merkki Jumalan siunauksesta eivätkä tee kenestäkään opetuslasta tai mission subjektia. Opetuslapseudessa on oleellista kenen opetuksen seuraamiseen sitoutuu. Voimme joutua kärsimään omien tekojemme tähden, mutta vaino Jeesuksen tähden julistetaan siunaukseksi ja hänen tähtensä kärsimään joutuvia nimitetään onnellisiksi. Kolonialistinen lähetyshistoria ja siitä irtisanoutuminen oli vahvasti esillä eikä syyttä. Tuli kuitenkin tuntuma, että asiassa ei päästä eteenpäin ja kristillisen lähetyksen historia kapeutuu viimeiseen 20. Se, että evankeliumi ei ole lähtöisin Euroopasta mainittiin useasti, mutta mihin pitäisi palata, jotta päästään käsiksi alkuperäiseen, sitä ei lausuttu. Evankeliumin uudelleen kontekstualisoinnista takaisin juutalaiseen viitekehykseen voisi olla missiologisesti hyötyä kaikkien kansojen keskuudessa tehtävää työtä ajatellen. Kristinuskoa on maailmassa levitetty pääosin länsimaisessa kulttuurisessa muodossa, jossa se on paljolti vieraantunut juutalaisista juuristaan. Evankeliumin kontekstualisoituminen Eurooppaan koetaan ongelmallisena, mutta kirkon on vaikea löytää siihen vaihtoehtoja. Raamattu puhuttelee kaikkia kansoja. Usko on universaalia, mutta kristinusko länsimaisessa muodossa ei sitä voi olla. Tätä jännitettä voitaisiin tarkastella myös toisesta, epätavallisemmasta näkökulmasta. Sen mukaan Jumalan kansaa syvimmin erottanut skisma oli kristinuskon ja juutalaisuuden välillä tapahtunut repeämä. Millaiseksi lähetystyö olisi muotoutunut, jos kristinuskon historiassa ei olisi tapahtunut niin voimakasta juutalaisten juurien katkeamista? Entä mitä mahdollisuuksia näihin juuriin pureutuminen tänä päivänä ja tulevaisuudessa voisi tarjota lähetystyölle? Postmoderni maailma haastaa hyväksymään kulttuurisen moninaisuuden rikkautena. Voisiko paneutuminen uskon yhteisiin juuriin toimia jonkinlaisena kontekstualisaatioprosessin vakaana pisteenä ja siten synnyttää ykseyttä? Jeesukseen uskovista messiaanisista juutalaisista ei puhuttu konferenssista. He eivät muodosta kirkkoa, vaan monet heistä kuuluvat perinteisiin kirkkokuntiin tai identifioituvat messiaaniseen liikkeeseen. Syntyi vaikutelma, että KMN:n suhde kristillisen uskon juutalaisiin juuriin ja Israelin valtioon on kompleksinen. Vahva rauhan ja oikeudenmukaisuuden korostus (peace and justice) ei näkynyt erityisenä palestiinalaisten oikeuksien esillä pitämisessä. Teema oli esillä kolmessa työpajassa. Esille tulleet näkemykset olivat valitettavan mustavalkoisia ja Israelin vastaisia.

13 13 Opetuslasten varustaminen - Kristuksen ristiin ottaminen (tiistai ) Amerikkalainen professori Jennifer Leath Denveristä piti väkevän raamattutyöskentelyn, jossa hän korosti naisten asemaa kristillisessä todistuksessa lähtien Magdalan Mariasta. Syyrian ortodoksisen kirkon ja Antiokian patriarkka Ignatios Aphrem II piti pääesitelmän ristin kantamisesta Lähi-idässä. Kirkon tehtävä on julistaa evankeliumia kaikkialle maailmassa (Filippiläiskirje). Tehtävämme on levittää kristillistä rakkautta. Rakkaus on suhde ja meidän tulee rakentaa tätä suhdetta. Kristus kuoli ristillä meidän puolestamme. Kristittyjen tulee rakastaa kaikkia rajoituksetta ja Joh 15 Jeesuksen ohjeen mukaisesti. Opetuslapseuden mukana tulee myös vaino. Risti on hullutus niille jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille Jumalan voima. Kristittyjä vihataan ja he kohtaavat väkivaltaa kaikkialla. Yleisistunnoissa ensimmäistä kertaa koko konferenssissa kuultiin kristittyjen vainoista. Aleppon arkkipiispat on kaapattu, ja heidän puolestaan edelleen rukoillaan. Syyriassa on tuhottu paljon kirkkoja ja kristittyjä tapettu. Kyse on barbaarisesta kohtelusta, josta kärsiviä Syyrian ortodoksinen kirkko yrittää auttaa. Pysymme maassa ja yritämme antaa kristillisen todistuksen. Irakissa on vain 10 % kristittyjä jäljellä, ja Syyriassa yli 30 % kristittyjä lähtenyt maasta. Syyrian alueella kuunnellaan usein vain yhtä osapuolta. Paneelissa kuultiin kolme todistuspuheenvuoroa. Brasiliasta luterilainen Roberto Zwech puhui köyhien ristin kantamisesta ja halusi näkyvällä tavalla asettua köyhien rinnalle (ei käytä mustaa papin k alkuperäisväestöltä viedään maata, ja koko maassa on valtavasti väkivaltaa. Angelique Walker-Smith Afrikan naisten ekumeenisen verkoston puolesta jatkoi voimakasta kuvausta naisten heikosta ja syrjitystä asemasta (tosin hänen puheensa liittyi vain löyhästi päivän teemaan). Kathryn Lohre Amerikan luterilaisesta kirkosta (ELCA) korosti kristittyjen ja muslimien yhteyttä ja kaiken sen vastustamista, mikä hyökkää islamia vastaan. Voyuani Vellem Etelä-Afrikasta puhui Mark 8:34 pohjalta ristin ottamisesta. Nyt katsotaan Afrikan tulevaisuuteen Achimotasta 1958 tähän päivään ja tästä eteenpäin. Ristin kantaminen on sydämen täyttämistä. Tehtävämme on rukoilla oikeudenmukaisuuden toteutumista. Konferenssin spiritualiteetista Konferenssin hengellinen anti oli vahvaa, ja se sitoi yhteen kaikkea työskentelyä. Aamuisin pidettyjen raamattutuntien, rukousten ja keskustelujen lisäksi puolen päivän aikaan pidettiin rukoushetki joka päivä, samoin kuin iltarukoushetki ennen illallista. Hartauselämä oli vilkasta ja nousi eri kirkollisten traditioiden ja kulttuurien pohjalta. Sekä liturgisissa osissa että lauluissa käytettiin eri kieliä, myös viittomakieltä. Yhteen ääneen lausuttu Isä meidän rukous kunkin omalla kielellä toimi kokoavana elementtinä ja yhteyden osoituksena, samoin rauhan toivottaminen toisille isossa kokoussalissa. Sunnuntaina osallistujat vierailivat eri kirkoissa. Sunnuntain jumalanpalvelukset olivat tärkeä osa konferenssia ja sen spiritualiteettia niin konferenssin järjestäjille kuin alueen paikallisille seurakunnille. Tässä muutamia kokemuksia.

14 14 Yksi ryhmä oli aluksi mukana Arushan katolisen kirkon swahilinkielinen messussa, täpötäydessä kirkossa klo 7 aamulla. Vapaaehtoisia toimittamassa kymmeniä, kuorossakin yli 100 laulajaa. Enemmistö seurakuntalaisista oli nuoria tai keski-ikäisiä miehiä. Osa ryhmästämme osallistui ehtoolliselle kumartamalla ehtoollisen jaon yhteydessä. Katolisen messun jälkeen vielä lähes kolmen tunnin vauhdikas ja musiikkivoittoinen jumalanpalvelus Arushan vanhimmassa herrnhutilaisessa Veljeskirkossa (Moravian Church). Seurakunnan jäsenistä sunnuntaisin jumalanpalvelukseen osallistuu noin 80 %. Katoliseen seurakuntaan verrattuna seurakunta oli todella vähävarainen. Jokainen vieras sai esittää tervehdyksen. Ryhmä osanottajista oli mukana katolisessa messussa Moshin katedraalissa, paikalla arviolta henkeä ja erittäin paljon nuoria ja keski-ikäisiä. Musiikista vastasi kaksi eri kuoroa, joiden rytmikäs ja taitava laulu sekä kuoron liike vaikuttivat osaltaan messun elävyyteen. Muutamaa hiippakunnan pääsihteerin lausumaa englanninkielistä sanaa ja meidän vieraiden esittelyä lukuun ottamatta kielenä oli swahili, ilman tulkintaa, mikä esti erityisesti n. 30 minuuttia kestäneen arkkipiispa Isaac Amanin saarnan ymmärtämistä. Ehtoolliselle ei ryhmästämme kukaan eikatolilainen osallistunut, eikä meitä siihen myöskään kehotettu. Liturgian samankaltaisuus luterilaisen messun kanssa helpotti messun seuraamista. Mukana oli eri katolisten tahojen jäseniä: naisryhmät, diakoniaryhmät, katolinen nuorisoliike. Messu ei näyttänyt olevan mikään sunnuntaiaamun poikkeus, vaan yksi tärkeä keidashetki kristityn jokapäiväisessä elämässä. Kreikkalais-ortodoksiseen liturgian osallistuttiin myös Arushassa. Kirkko oli pienehkö. Kielenä oli kreikka ja swahili, joitain kohtia oli englanniksi vieraita varten. Paikalla oli Arushan piispa. Liturgia oli juhlava, ja paljon pappeja paikalla toimittamassa. Nairobin teologisen seminaarin kuoro jäi vahvasti mieleen, lauloi Afrikkalaisen musiikin, erityisesti kuorolaulun voima tuli vaikuttavalla tavalla läpi koko konferenssin aikana. Yksi osallistu yhteisöllisyyttä, varsinkin yhteiskuvassa ulkona liturgian jälkeen ja kun keskustelin näiden opiskelijoiden kanssa. Liturgian jälkeen kävimme syömässä ja keskustelu jatkui näiden opiskelijoiden kanssa. Vaikutuksen teki se sitoutuminen kirkkoon ja uskoon, minkä he olivat tehneet jo aika pieninä poikina. Aune-Inkeri Björkström ja Viron ev.lut. kirkon lähetyskeskuksen johtaja Leevi Reinaru osallistuivat jumalanpalvelukseen Akerin kirkossa. Heti kirkon pihalla oli paljon väkeä. Ensimmäinen jumalanpalvelus, joka oli alkanut klo 7.20 oli juuri päättynyt. Mukana oli paljon lapsia. Pastori Anael Nasari oli vastassa. Monet halusivat kätellä vieraita. Pastori vei vieraat kaikessa rauhassa ensin aamupalalle. Jumalanpalveluksen alkamisaika ei ole niin minuutin päälle. Vieraanvaraisuus ennen kaikkea! Akerin seurakuntaan kuuluu yli tuhat ihmistä, joista kirkossa käy viitisensataa. Kirkkoon tullaan oman Raamatun ja virsikirjan kanssa. Vaikka klo 10 jumalanpalvelukseen tuli väkeä vähemmän kuin aamun ensimmäiseen, laulut raikuivat komeasti ja osittain moniäänisesti, ilman säestystä. Joukossa monta tuttua virttä, muutaman afrikkalaisen lisäksi. Kaikki tapahtui swahiliksi. Aluksi joku

15 15 seurakunnan vanhimmista puhui, ja myös vieraat kutsuttiin esittäytymään. Evankeliumiteksti oli vuorisaarnan kohdasta, jossa Jeesus sanoo: "Minä sanon teille: Edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä" - tarkoittaen kedon kukkia. Saarna kesti noin tunnin. Aluksi pastori kertoi englanniksi, että hän aikoo puhua luonnon saastumisesta ja globaaleista ympäristökriiseistä. Jälkeenpäin ympäristöasioiden pu Kehotin seurakuntaa myös rukoilemaan Saarnan aikana varsinkin miehet vastaavat lähes joka lauseeseen sanomalla aamen tai jotain vastaavaa. Kolehtia varten kuoriosaan nostettiin pöytä, jossa on koreja eri tarkoituksiin. Seurakuntalaiset kiersivät kaksi kierrosta kolehtipisteeseen ja pudottivat lahjansa kirjekuorissa koreihin. Kesken jumalanpalveluksen paikalle saapui vielä ryhmä GETI-opiskelijoita lähetyskonferenssista. Jälleen kerran kaikki vieraat esittäytyivät. Parituntisen jumalanpalveluksen jälkeen väki kerääntyi piiriksi kirkon pihalle. Oli huutokaupan vuoro. Kolehti voidaan antaa myös maataloustuotteina. Kaikki käy kaupaksi! Virolaisten lähetystyöntekijöiden haudalla vieraillut Leevi Reinaru kutsuttiin vielä Aune- Inkeri Björkströmin kanssa lounaalle pastorin ja muutamien seurakuntalaisten kanssa riisiä, kalaa, banaaneja ja lihaa. Lounas on joka sunnuntai jumalanpalveluksen jälkeen. 3. Työpajat eli warshat ja sokonit (torit) Iltapäivisin hajaannuttiin työpajoihin. Muuttoliike- ja monikulttuurisuustyöpajassa kuultiin niin muuttoliikkeen ja pakolaisuuden teemoista Raamatussa kuin konkreettisia esimerkkejä kirkkojen ja järjestöjen toiminnasta maahanmuuttajien parissa eri puolilla maailmaa. Mervin Torquero kertoi, miten Filippiineillä toimitaan maasta muuttaneiden siirtotyöläisten hyväksi. Filippiiniläisistä 25 % on töissä ulkomailla, kaikkiaan 42 maassa kaikissa maanosissa. Siirtolaisuuteen liittyy paljon tragedioita. Monet opettajat ym. koulutetut toimivat kotiapulaisina, vanhustenhoitajina. Perheitä särkyy. Valtaisa joukko filippiiniläisiä on joutunut ihmiskaupan uhriksi. Raamatussa Egypti oli yhden muukalaisvihaisen faaraon aikana orjuuden pesä Israelille. Muissa historian vaiheissa se oli turvapaikka myös Jeesukselle. Konferenssin muutosteemaa voidaan soveltaa myös maahanmuuttoon. Siirtolaisuus edellyttää jonkinasteista identiteetin muutosta. Keskustelussa pohdittiin sitä, onko muuttoliike siunaus vai ongelma. Monissa vastaanottajamaita edustaneissa puheenvuoroissa tuli esiin kansalaisten parissa koettava pelko muukalaisia kohtaan. Pakolaisiin/maahanmuuttajiin ei välttämättä ole

16 16 seurakunnassakaan kosketusta, koska he ovat ghettoutuneet. Maahanmuuttoa ei sinänsä pidetty ongelmallisena, vaan oltiin huolissaan yhteiskunnan resursseista huolehtia pakolaisista. Myös pakolaisuuteen liittyvää terrorismin pelkoa nousi esiin. Irakista jo vuosia sitten Eurooppaan vainoa paennut kristitty kertoi kohtaamastaan tietämättömyydestä. Häneltä kysyttiin usein, milloin hänestä tuli kristitty. Mies vastasi, että hänen sukunsa on ollut kristitty varmaan 2000 vuotta jälkeen tilanne ja tietämyksen taso Euroopassa paranivat. Mies muistutti, että samaan aikaan kun länsimaissa kirkkojen kävijämäärät kutistuvat, maahanmuuttajilla on kasvavia ja kukoistavia seurakuntia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa monista seurakunnista on tullut monikulttuurisia ja seurakuntaelämä saanut piristysruiskeen. Apua tarvitsevat turvapaikanhakijat ovat myös hyvällä tavalla haastaneet seurakuntia vastaanottajamaissa. He ovat tarjonneet käytännön mahdollisuuden kristillisen lähimmäisenrakkauden osoittamiseen ja todistukseen. Pakolaiset kokevat ihmisarvoaan loukkaavana sen, että heidät arvotetaan vastaanottajamaassa koulutuksen, kulttuuritaustan tai etnisyyden perusteella. Saimme kuulla myös esitykset Norjasta kirkkojen turvapaikkatyöstä sekä rajaseututyöstä USA-Meksiko rajalta. Yksi työpajoista käsitteli pyhiinvaelluksen teologiaa Pyhän maan kontekstissa. Alustajana toimi luterilainen palestiinalainen Dafer Kassis. Hän toimii palestiinalaisessa kansalaisjärjestössä Alternative Tourism Group (ATG). Järjestön julkaisemassa Palestiinalaisalueiden matkaoppaassa järjestö kuvaa järjestämiensä matkojen tavoitteena olevan tarjota kriittisen näkökulman Palestiinan historiaan, kulttuuriin ja politiikkaan ja alueen kompleksiseen suhteeseen Israelin kanssa. Kuvauksessa kerrotaan, että matkaohjelmaan sisältyy mm. palestiinalaisten ja israelilaisten paikallisten ihmisten, yhteisöjen johtajien, viranomaisten, poliitikkojen ja yliopisto-opettajien kohtaamista, sekä uskontojen välistä kohtaamista niin muslimien, kristittyjen kuin juutalaisten kanssa. Työpajassa sinänsä oikeutettu ja perusteltu palestiinalaisten oikeuksien ajaminen tuotiin esille varsin yksipuolisesti. Turistivierailusta ja pyhiinvaelluksesta Israeliin tehtiin vahvasti poliittinen kannanotto, johon sovinnonrakennus, palestiinalaiskristittyjen ja Israelin messiaanisten juutalaisten yhteinen Jeesus-usko tai Arushan konferenssin teemana olleen muuttuvan ja muuttavan opetuslapseuden näkökulmat eivät ulottuneet. Konferenssin aikana joissain keskusteluissa tuli esiin hyvin vahvoja kommentteja juutalaisia ja erityisesti Israelista. Uusiseelantilainen pastori oli julkisesti työpajassa sitä mieltä, että seuraava pakolaisaalto lähtee liikkeelle Iranista ja syy Lähi-Idän levottomuuteen ja koko maailman ongelmiin on aseteollisuus ja se, että Yhdysvallat tukee ja varustaa Israelia. Toisessa työpajassa henkilö totesi, että Israelin vaikutus Lähi-Idän ongelmiin näkyy siinä, että maa ei tule toimeen yhdenkään naapurivaltionsa kanssa. Käytä lahjojasi -työpajassa kerrottiin Madagaskarilla 2000-luvun alussa syntyneestä toimintatavasta (Use your talents). Ideana on, että seurakunta tai muu yhteisö ei odota passiivisena apua ulkomailta, vaan lähtee siitä mitä osaamista ja lahjoja yhteisössä on valmiiksi olemassa ja kehittää niitä. Tällainen omaehtoinen kehitysyhteistyö auttaa priorisoimaan seurakunnan tarpeet ja löytämään niihin ratkaisuja. Tukijoina saattaa olla myös ulkomaalaisia järjestöjä, mutta päätösvalta on yhteisöllä, josta myös toimijat tulevat. Vastaavaa lahjojen ja osaamisen likoon laittamista, kokemusten jakamista ja vertaistukea voidaan hyödyntää missä tahansa seurakunnassa tai yhteisössä. Idea tulee lähelle meidän meikäläistä vapaaehtoistyötä. Tällainen toimintatapa on kestävää kehitystä, koska se on yhteisön tarpeista nousevaa eikä kaadu

17 17 jonkun ulkopuolisen toimijan poistumiseen alueelta. Se on keskinäistä oppimista ja kokemusten jakamista. tarpeisiin, kysymyksiin ja haasteisiin. Miten saamme siitä kiinteän osan yhteiskuntaamme, yhteisöjämme ja seurakun Raamatun kääntämistä ja saatavuutta käsitelleen työpajan juonsi Yhtyneiden Raamattuseurojen (UBS) virolainen markkinointipäällikkö Gunnar Mägi. Luennoitsijana oli UBS:n toiminnanjohtaja Alexander Schweitzer. Vuonna 1946 perustettu UBS on tunnustustenvälinen ja käsittää 150 kansallista raamattuseuraa, Suomen Pipliaseuran yhtenä niistä. Raamatunkäännöstyötä tehdään yhteistyössä eri järjestöjen kesken. UBS:n yhteistyökumppaneita ovat mm. Wycliffe Raamatunkääntäjät ja Jerusalem Center for Bible Translators. UBS:n työ kattaa Raamatun koko elinkaaren aina painatukseen ja jakeluun asti. Toiveen raamatunkäännöksestä tulee nousta kieltä äidinkielenään puhuvien keskuudesta. Raamattua eivät nykyisin enää käännä lähetystyöntekijät, vaan kieltä äidinkielenään puhuvat. Käännöstiimissä on vähintään neljä kääntäjää. Heidän tulee tuntea myös kielen murteet, jotta jokainen murreryhmä kokee valmiin käännöksen omakseen. Kääntäjien tukena ovat käännöskonsultit. Edelleen on 3773 kieltä, joilla ei ole yhtään Raamatun osaa; näiden kielten puhujia on 209 miljoonaa. Toisaalta englanniksi on olemassa satoja raamatunkäännöksiä, eli omakielisen Raamatun tasapuoliseen saatavuuteen maailmanlaajasti on vielä matkaa. Kieliin lasketaan tilastossa mukaan myös viittomakielet ja pistekirjoitus. Kuuroja on maailmassa yli 70 miljoonaa ja viittomakieliä yli 400 ja niistä vain 40:llä on Raamatun kirjoituksia. Koko Raamattu pistekirjoituksella käsittää 67 suurikokoista kirjaa, joista päällekkäin pinottuina tulisi parimetrinen pino. Haasteellisin maa on Papua Uusi Guinea, jossa on yli 600 kieltä. Tansaniassa kieliä on yli sata, mutta kaikki osaavat swahilia. Nyt panostetaan digitaaliseen Raamattuun. Painettujen Raamattujen merkitys ei maailmanlaajasti ajatellen ole kuitenkaan vähentynyt. Digitaalinen ja painettu Raamattu eivät sulje pois toisiaan, vaan ne täydentävät toisiaan ja innostavat toinen toisensa käyttämiseen. Raamatunkääntäminen on pitkäjänteistä työtä. Jos kaikki menee hyvin, Uuden testamentin kääntämiseen uudelle kielelle menee viitisen vuotta, Vanhan testamentin kääntämiseen kahdeksan. Teltta-alueella ns. sokoneissa kuultiin monia puheenvuoroja siitä kuinka naisten oikeudet ja mahdollisuudet eivät monissa maissa ole tasa-arvoisia miesten oikeuksien kanssa ja miten naiset ovat voimaantuneet eri yhteisöissä ja seurakunnissa. Vaikuttavaa oli, kun filippiiniläistä väkivallan ja traumojen naisuhrien voimaantumista tekevän järjestön edustaja esitti tanssin Lady Gagan kappaleen myötä. Tätä hän käyttää näiden naisten kanssa traumojen käsittelyssä. Pelastusarmeijan perustajan vaimo Catherine Booth otettiin esimerkkinä vahvasti kristillisestä roolimallista aikanaan. 4. GETI Global Ecumenical Theological Institute Konferenssin yhteydessä kokoontui myös KMN:n järjestämä globaali ekumeeninen opinto-ohjelma GETI (Global Ecumenical Theological Institute). Se on tarkoitettu vuotiaille teologeille, joilla on henkilökohtaista kokemusta tai kiinnostusta ekumeniasta ja/tai lähetystyöstä. Tämänvuotinen GETI-ohjelma oli järjestyksessään toinen. Siihen osallistui yhteensä 141 opiskelijaa 40 eri maasta. Suomalaiset osanottajat olivat Daniel Nummela, Mikaela Steffansson ja Helga West.

18 18 Koulutusohjelma koostui kolmesta osasta. Tammi-helmikuussa opiskelijat suorittivat netissä etätehtäviä, kuten yhteenvetoja ekumeniaan ja lähetystyöhön liittyvistä artikkeleista maaliskuuta he opiskelivat Makumiran yliopistossa Tansaniassa. Ohjelma koostui luennoista, paneeleista, ryhmäpohdiskeluista sekä käytännön aktiviteeteista. Monelle kohokohta oli tutustuminen Tansanian ev.lut. kirkon kehitysohjelman kohteisiin maaseudulla. Maailmanlähetyskonferenssin alettua opiskelu jatkui sen puitteissa. Intensiivijakson päätyttyä opiskelijat suorittavat lopputyön, joka voi olla esimerkiksi teologinen artikkeli tai taiteellinen esitys. Koulutus sisälsi luentoja, työskentelyä omassa ryhmässä sekä taiteellista tai rukouselämään liittyvää työskentelyä. Koulutus oli osittain integroitu CWME:n konferenssin ohjelmaan sisältäen kuitenkin oman, itsenäisen opintokokonaisuuden. Koulutuksen tarkoitus oli valmentaa seurakunnissaan tai yliopistoissaan aktiivisia teologeja ja/tai pastoreita ekumeeniseen liikkeeseen. Keskeisiä käsitteitä ja aiheita olivat: lähetys, evankelioiminen, ekumenia, GETI, KMN, CWME, muuttava opetuslapseus, lähetyksen ja ekumenian tulevaisuus, Afrikan teologiat, naisten ja nuorten asema Afrikassa, lähetys marginaaleista sekä globaali etelä. GETI-koulutusta edelsi kahdeksanviikkoinen itsenäinen vaihe, jolloin osanottajien piti viikoittain suorittaa tehtävä, johon meni aikaa noin kaksi tuntia viikossa. Global Academyn -verkkosivuilla pystyi myös keskustelemaan tulevien ryhmäläisten ja fasilitaattoreiden kanssa mieltä askarruttavista asioista. Arushassa kerrottiin, että GETI-sertifikaatteja on kahdenlaisia: ne, jotka ovat tehneet kaikki etukäteistehtävät ja tekevät vielä lopputyön, saavat sertifikaatin, mutta ne, jotka eivät sellaista halua tai tarvitse, saavat mukana olostansa todistuksen, jossa kerrotaan, että henkilö on osallistunut koulutukseen. Saadakseen sertifikaatin lopputyö on palautettava viimeistään puolentoista kuukauden kuluttua koulutuksen päättymisestä ja sen voi valita, onko lopputyö rukouselämään liittyvä teksti vai sanaa käsittävä akateeminen artikkeli. Mikäli artikkeli olisi hyvä, se voisi päästä International Review of Mission -julkaisuun. Koulutuspäivien aikana kuultiin lukuisia pienoisluentoja mielenkiintoisilta ja ajankohtaisilta luennoitsijoilta, joista monet olivat alansa kärkinimiä. Luentojen tahti oli hengästyttävä, ryhmätyöskentelyn tarkoitus oli sitten reflektoida näiden luentojen sisältöä. Ryhmissä oli kymmenen ihmistä ja kaksi fasilitaattoria, jotka ohjasivat ryhmäkeskustelua ja haastoivat opiskelijoita pohtimaan aiheita omien kontekstiensa näkökulmista. Ryhmäkeskustelut toimivatkin kurkistuksina kunkin ryhmäläisen omiin konteksteihin. GETI-opiskelija Helga West kertoo:

19 19 Oma narratiivini tai runoni käsitteli saamelaisten etnisen uskon hävittämisen brutaaliutta, aihetta, joka itseäni puhuttelee kovasti. Toivoisin Suomen kirkon virallisesti pyytävän anteeksi historian menettelytapojaan samaan tapaan kuin Norjan kirkko on tehnyt erinäisin kirkolliskokouksen hyväksymin dokumentein. GETI:ssä sekä konferenssissa sain lukuisia hyviä, turvallisia tilaisuuksia puhua näistä historian tapahtumista ja siitä, kuinka ne ovat minuun jättäneet jälkensä. Aloin tätä traumaa käsitellä Arushassa, ja koen sen tuoneen minulle uudenlaisia näkökulmia saamelaisteologiaan, joita varmasti en olisi saanut ilman stipendiä. Kaikki rohkaisevat kahdenkeskiset keskustelut, perspektiivit muista maanosista, kohtaamiset muiden alkuperäiskansateologien kanssa toimivat hedelmällisinä ja jopa transformatiivisina kohtaamisina, jotka vaikuttivat minuun syvästi. Arushassa en enää epäillyt sitä, oliko stipendissäni jokin virhe: koin johdatukseksi, että minut haluttiin sinne lähettää osana Suomen kirkon delegaattia ja tunsin ylpeyttä sekä itsestäni että Suomen kirkosta. GETI-koulutusohjelman toinen osa tapahtui Ngurdoto Mountain Lodgessa pidetyn konferenssin yhteydessä. Sunnuntaina GETI-opiskelijat osallistuivat yhdessä muiden kanssa paikallisten seurakuntien jumalanpalveluksiin. GETI-ohjelman ensimmäisen päivän pääteema oli ekumenia. Liz Vibila Vuadi korosti teemaan liittyvässä luennossaan kontekstin merkitystä evankeliumin eteenpäin viemisessä sekä muistutti siitä, ettei meidän tule unohtaa sitä, ettei nykyisyyttä voi ymmärtää ilman menneisyyttä. Toisen päivän ensimmäinen teema oli afrikkalainen teologia. Pääluennoitsijana toimi afrikkalaisen teologian isoisäksi kutsuttu John S. Mbiti. Hän kertoi omista kokemuksistaan käsin, miten oli oppinut, että kristinuskon ymmärtäminen tapahtuu aina tietyssä kontekstissa. Päivän muita teemoja olivat maailman kristillisyys ja kulttuurienvälinen teologia sekä uskontojen välinen teologia. Kolmannen päivän aamupäivän teema oli luonnonsuojelu. Manoj Kurian käytti aiheeseen liittyen erittäin innostuneen, palavan ja mielenkiintoisen puheenvuoron, jossa hän korosti sitä, että meidän täytyy jokapäiväisessä elämässämme tehdä valintoja, jotka edistävät luonnon säilymistä. Iltapäivän aihe oli puolestaan lähetys ja evankeliointi. Pääluennon piti Stephen S. Bevans, joka esitteli Together towards life -lähetysasiakirjaa. Bevansin mukaan Kirkkojen maailmanneuvoston nykyinen painotus, jossa korostetaan enemmän rakkauden kaksoiskäskyä kuin lähetyskäskyä, on oikeutettu, sillä nykypäivän ihminen on hyvin tietoinen siitä, ettei lähetys voi olla vain puhetta, vaan sen täytyy olla myös tekoja. Lizette Tapia-Raquel puolestaan esitti omassa luennossaan feministisen tulkinnan Jeesuksesta ja naisesta kaivolla (Joh 4). Tapia-Raquelin mukaan kertomus on ilmaus siitä, miten avaudumme niille, jotka tulevat luoksemme. Neljännestä päivästä eteenpäin GETI:n teemat mukailivat maailmanlähetyskonferenssin pääteemaa; paitsi sen suhteen, miten opiskelijat alustivat pienryhmissä valitsemistaan Translating the W -kirjan artikkeleista.

20 20 Daniel Nummela kertoo: GETI:n luentoihin liittyen keskeiset toistuvat käsitteet olivat puhuttiin teeman mukaisesti siitä, että Pyhän Hengen tulee antaa muuttaa meidät, mutta itselleni jäi epäselväksi, mitä kautta tämän muutoksen ajateltiin tapahtuvan ja miten voimme arvioida sen hengen, mikä meitä ja maailmaa muuttaa. Luennoissa korostuivat myös kysymykset naisten asemasta, syrjinnästä, väkivallasta ja vääryydestä. Puheissa esiintyi myös sellaisia ilmauksia itselleni jäi täysin epäselväksi, mitä ilmauksella käytännössä tarkoitettiin. Huomattavasti useammin puheissa esiintyi nimittäin painotus uudelleen tulkinnan tärkeydestä suorastaan vaatimuksesta. Jäin kotiin palattuani miettimään, olisivat kuulostaneet tasapainoisemmilta, jos niihin olisi liittynyt selkeämmin puhe evaluaatiosta ja kristinuskon jo tuomiin hyviin asioihin pitäytymisestä. Jos GETIkoulutusohjelmassa puhuttiin paljon uudelleentulkitsemisesta, siinä ei puhuttu sellaisista keskeisistä kysymyksistä kuin miten meidän tulisi ymmärtää Jumalan ilmoitus ja sen pysyvyys, mikä on evankeliumin sisältö, mikä on Kristuksen merkitys mission ja ekumenian keskuksena tai mistä eettisten näkemystemme pohja muodostuu. Joidenkin puheiden yhteydessä tulikin sellainen olo, että maallisen hyvän tuominen ja vaikuttaminen on itsessään evankeliumin välittämistä. Kokemukseni mukaan ihmisoikeuksiin keskittyminen oli GETI:ssä hallitsevampaa kuin itse lähetyskonferenssissa. Sekä konferenssissa että sen jälkeen erityisesti Facebookissa keskustelussa tapahtuneen keskustelun sisällä itselleni ei ole vielä auennut se, antaako kristillisen uskon uudelleen määritteleminen marginaalin kautta automaattisesti jotain uutta ja keskeistä sen itseymmärrykselle. Eikö ennemminkin ole vaarana, että lähdetään keksimään pyörää uudelleen ja törmätään aivan tarpeettomasti uudelleen samoihin ongelmiin, joita esimerkiksi Euroopassa on jouduttu käsittelemään uskonnon ja politiikan sotkeutumisen tähden? Tässä mielessä historiasta oppiminen ja sitä vasten peilaaminen olisi hedelmällisempää. En ole myöskään vakuuttunut siitä, miten paikkansa pitävä on usein esitetty syytös, että kristinusko on länsimaisen valkoisen miehen turmelema uskonto. Jos lukee esimerkiksi opinhistoriaa varhaisista vuosisadoista alkaen, on kristinuskossa havaittavissa kaiken hajaannuksen keskellä hyvin selkeä opillinen jatkumo ja myös tietynlainen yhtenäisyys jopa luvulle saakka. Valistuksen jälkeen kristinuskon voi kyllä sanoa monin tavoin pirstoutuneen ja turmeltuneenkin suhteessa sen varhaisempiin ilmenemismuotoihin, mutta varhainen kristillinen tulkinta ei ymmärtääkseni missään mielessä ollut länsimaisen valkoisen miehen uskonto. Marginaaleista käytiin paljon keskusteluja. Esimerkiksi, missä määrin eturiviin nostetut afrikkalaiset naisteologit todella edustivat marginaaleja? Useat heistä edustivat pikemminkin

21 21 ainakin koulutuksensa puolesta teologista ylätasoa ja yhteiskunnallista eliittiä. Länsimaisia feministiteologian korostuksia tuli esille heidän esityksissään. Afrikassa keskiössä oleva rikas hengellinen elämä, karismaattisuuteen liittyvät äänet ja Raamatun keskeisyys eivät tulleet samalla tavoin esille. Yksi osanottajista totesi, että voimakkaasti esillä pidetty marginaali vaikutti siten kovin va (GETI-ohjelmaan osallistunut Daniel Nummela on laatinut koulutusohjelmaan liittyneen 12-sivuisen tutk Review of the some recent trends in missionary thinking related to Translating the Word, Transforming the World mission document published by World Council of Churches and the Arusha Conference on World Miss 5. Yhteenvetoa ja pohdintaa Vaikka Arushan maailmanlähetyskonferenssi ei ollut päätöskokous ja vaikka maailmanlähetys on hyvin moni-ilmeinen, siinä voidaan Arushan perusteella erottaa ainakin seuraavat trendit: 1. Kristinuskon painopisteen siirtyminen globaaliin etelään, ja erityisesti Afrikkaan, on merkinnyt lähetystyön dynaamisuuden lisääntymistä. Afrikkalainen kristillisyys on elävää, ja väestö nuorta. 2. Protestanttiseen lähetystyöhön liittyvä kristillisyys on vähemmän tunnustukseen tai oppiin sitoutunutta kuin pohjoisen kristillisyys, mutta sitoutuu sen sijaan enemmän Raamattuun ja sen varsin kirjaimelliseen tulkintaan, jota sovelletaan omaan tilanteeseen. Kontekstuaalinen raamatuntulkinta johtaa kontekstuaalisiin teologioihin. 3. Lähetystyö on yhä enenevässä määrin kirkkojen välistä yhteistyötä, joissa kirkoilla, seurakunnilla ja järjestöillä on kullakin oma tärkeä roolinsa. 4. Lähetystyössä ja missiologiassa nousee esiin eri intressiryhmien toimesta erilaisia teemoja, joista osa saattaa hyvinkin progressiivisia. 5. Ekumeeninen ja evankelikaalinen lähetysliike lähentyvät edelleen toisiaan, samoin kuin roomalaiskatolisen kirkon lähetysajattelua. Maailmanlähetyskonferenssin 2005 Ateenassa ja Arushassa 2018 välillä on julkaistu kolme tärkeää lähetysdokumenttia. Ne ovat: Kapkaupungin julistus (Maailman evankelinen allianssi), Yhdessä kohti elämää (KMN) sekä Evangelii Gaudium (paavi Fransiskus ). 6. Lähetystyöhön liittyvä kieli on murroksessa, ja siinä käytetään yhä enemmän yhteiskunnallisia ja poliittisia käsitteitä. KMN:n maailmanlähetyskonferenssi osoitti sen, että kansainvälinen ekumeeninen lähetysliike on elinvoimainen ja vireä, mutta myös hyvin monimuotoinen. Afrikkalaisen kristillisyyden tuomat painotukset ovat jotakin sellaista, johon pohjoisen ja muidenkin maanosien kirkkojen on totuttava. Afrikka on maailman kristillisin maanosa, huolimatta kaikista länsimaiseen lähetystyöhön liittyvistä kielteisistä piirteistä. Afrikan valtioiden itsenäistymisen aikoihin 1960-luvulla jotkut länsimaiset tutkijat arvioivat, että afrikkalaiset kirkot alkavat kuihtua, kun siirtomaavallan suojissa tapahtunut tukeminen loppuu. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan päinvastoin. Konferenssi osoitti, että siirtomaavallan ajoista lähetyskumppanuus on kehittynyt tasavertaisempaan suuntaan. Afrikkalaisten kirkkojen edustajat esittivät seminaarityöskentelyssä Lopettakaa postkolonialismin aiheuttama siirtomaavallan aikaisissa ylilyönneissä kieriskele i kaikki siirtomaavallan aikana tapahtunut pohjoisen

22 22 kirkkojen lähetystoiminta ollut negatiivista. Lähetystyö pyrki esimerkiksi säilyttämään kielen ja kulttuurin. Lähetystyö kiinnitti huomiota ihmisoikeuksiin. Lähetystyö nosti yhteisöjen koulutus- ja terveydenhuollon tasoa. Toki lähetystyöhön on liittynyt myös kielteisiä puolia, koska lähetystyöntekijät ovat olleet oman aikansa lapsia, mutta etelän kirkkojen edustajien mielestä uuskolonialismi tekee tällä hetkellä enemmän tuhoa globaalissa etelässä kuin se kristillinen lähetystyö, joka oli aikanaan kytköksissä siirtomaavaltaan. Vaikutelmaksi jäi se, että monet pohjoisen kirkon edustajat näkivät enemmän lähetystyön kielteisiä puolia näin erityisesti ne jotka tulivat entisistä isoista siirtomaavalloista kun taas etelän kirkkojen edustajat korostivat kristillisen lähetystyön myönteisiä puolia. Lähetystyön leimaamisella yksioikoisesti kielteiseksi olisi raskaat seuraukset esimerkiksi tämän päivän Intian kristittyjen keskuudessa. Kuulimme todistuksia siitä, kuinka lähetystyöntekijät olivat usein ensimmäisiä auttamassa ja lähtivät viimeisinä konfliktien muodostuessa kestämättömäksi. Evankeliumi kuuluu kaikille, ei vain joillekin vaan ihan kaikille. Näkyykö se seurakuntien toiminnassa? Katselemmeko tätä maailmaa Jeesuksen silmin? Olemmeko luoneet standardit, jotka ihmisten pitää ensin täyttää, että he sopivat mukaan toimintaamme? Toimintaamme ei tule vääriä ihmisiä, vaan ne, jotka Jumala johdattaa. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus kuulla pelastussanoma ja tulla huomioiduksi omana arvokkaana Jumalan luomana ihmisenä. Kirkon missiossa eri tehtävissä toimivien maallikkojen kutsuminen edustamaan kirkkomme lähetystyötä antaa vahvan viestin mission kuulumista kaikille kristityille. Toivottavasti kirkossamme keskustelu lähetystyön perusteista ja opetuslapseudesta laajenee myös seurakuntatasolla koskemaan kaikkia ja seurakuntalaisten omistajuus lähetyksestä vahvistuu. On tärkeä antaa tilaa maallikoille, tunnistaa ja opetella hyödyntämään sitä osaamista, jota seurakuntalaisilla on, vaikka he eivät sitä aina sanoita teologian tai missiologian terminologialla. Oli merkittävä ele kutsua Arushan delegaateiksi kolme maallikkoa. Seurakunnissa toimitaan usein liian pappis- ja työntekijäkeskeisesti. Puhutaan kokonaisvaltaisesta lähetystyöstä. Saisiko kokonaisvaltaisuutta kristilliseen seurakuntaelämään Suomessakin? Suunnittelun lisäksi toimintaa ja strategioiden lisäksi elämää (esim. oikeaa rukousta enemmän kuin puhetta rukouksesta)? Voiko tätä tehdä seurakunnan jäsenistön näkökulmasta yhdessä kokonaisvaltaisesti eikä työntekijävetoisesti? Tarvitaan rohkeutta reagoida ja ottaa osaa alueen ja maamme asioihin, joissa ihmisen arvoa ei kunnioiteta. Tämä on haasteellista, koska sanoja ymmärretään kirkonkin sisällä monin eri tavoin, jopa vastakkaisin. Mutta on monia arvoja, joita rikkoessa voitaisiin nostaa ääntä enemmänkin. Esimerkkinä on kirkkojen ja seurakuntien yhteinen mielenosoitus kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden puolesta. Siellä ei kyselty ihmisiltä mitä mieltä he ovat kastekysymyksestä tai tasa-arvoisesta avioliittolaista tms. vaan otettiin inhimillisyyden puolesta kantaa. Mitä tarkoittaa opetuslapseuttaminen kirkossamme? Siihen voisi esimerkiksi hiippakuntien kautta kouluttaa, opettaa ja innostaa. Voitaisiinko kouluttaa seurakuntien työntekijöitä rippikoulun tapaan aikuisia tavoittavaan työhön? Malleja löytyy paljon, mm. Britannian Yhdistyneen reformoidun kirkon materiaalia Walking the Way.

23 23 Seurakuntavaalit tulevat: kaikki ehdokkaat joutuvat tekemään vaalikoneen. Vaalikoneen kysymyksissä voisi ohjata ehdokkaat ottamaan kantaa kirkon missioon maailmalla ja Suomessa. Esim. miten lähtisit tavoittamaan uusia ihmisiä ja miten sitouttaisit heitä seurakuntaan, mitä vastaat ja mihin ohjaat ja tuet ihmistä, joka sanoo tulleensa uskoon? Kirkon työntekijän tarvitsema missiologinen osaaminen muodostuu muun muassa sitoutumisesta kirkon hengelliseen perustaan ja kirkon perustehtävän ymmärtämisestä sekä halusta edistää kristinuskon todeksi elämistä. Kirkon pitää uskaltaa luottaa viestiinsä ja irrottautua instituutio-identiteetistään. Nuoret eivät ole kirkon jäseniä kirkollisten toimitusten takia, vaan kuulumisella täytyy olla merkitystä itselle ja elämälle. Kaikki kastetut ovat kirkon jäseniä ja se riittää -ajattelu on osoittautunut virheeksi, joka osittain selittää laskevia jäsenkäyriä. Pelkkä puhe kansankirkosta ei riitä, vaan on vahvistettava toimintaa Jumalan lähetyksessä ja todistuksen antamisessa Kristuksesta kotimaassa. Miksi kirkko on olemassa ja mikä on sen pääviesti? Moni muukin taho auttaa ja tekee yhteiskunnallista vaikuttamistyötä. Tämä ei erota kirkkoa muista toimijoista, niin tärkeää kuin se onkin. Onko kirkolla muuta annettavaa ihmisille? Uskosta todistamisesta ja uskon apologisesta perustelemisesta on lähetystyöntekijöillä ja lähetysjärjestöillä paljon kokemusta eri konteksteissa. Tämä pääoma kannattaa ottaa laajasti käyttöön kirkossa. Kirkon itseymmärryksen ja identiteetin selkeyttämisen ja vahvistamisen lisäksi on erittäin tärkeää selkeästi ja määrätietoisesti opettaa kristillistä ihmiskuvaa, joka perustuu luomiseen, Jumalan kuvana olemiseen ja lunastukseen. Ihmisen arvo tai identiteetti ei perustu yhteen ryhmäominaisuuteen, vaan Jumalan lapseuteen, joka yhdistää yli erilaisuuden. Kristillinen ihmiskuva nousee kaikessa yhteisöllisyydessään yksilön arvosta suhteessa Jumalaan luotuna ja lunastettuna. Kansallisuuden, rodun ja sukupuolen tai suuntautuneisuuden yli nousee Jumalan lapseus, mikä yhdistää kristityt, mutta ei pakota yhdenmukaisuuteen. Tästä nousevat myös oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon perusteet. Kristinuskon pitäisi olla vastavoima. Kirkon pitäisi uskaltaa olla vastavoima. Opetuslapseus on radikaalia. työtovereita maailman muuttamiseksi. Me jaamme Jumalan armon osallistumalla Jumalan lähetykseen. Opetuslapseuden matka johtaa meidät jakamaan ja elämään todeksi Jumalan rakkautta Jeesuksessa Kristuksessa. Se tapahtuu etsimällä oikeudenmukaisuutta ja rauhaa tavoilla, (Arushan lausuman lopusta) Mitä tämä tarkoittaa meillä? Miten sitä vahvistetaan? Jos kaikki on missiota, niin voiko käydä niin, että mikään ei ole missiota? Arushassa jäi selvästi vähemmälle klassinen evankeliumin jakaminen niille, jotka eivät sitä ole vielä kuulleet. Puhuttiin paljon dialogista, ekumeniasta, itseymmärryksestä ja niistä marginaaleista, mutta kristinuskon ulkopuolella olevien tavoittaminen ja kohtaaminen Jeesuksesta todistamisen näkökulmasta jäi - (marginaaliin). Yhteinen todistus -asiakirjassa tämä ulottuvuus tuodaan selkeästi esille, mikä on tärkeää aidosti kokonaisvaltaisen lähetysnäkemyksen säilymiseksi. Tämä kiertyy oleellisesti kristinuskon identiteettiin sekä transsendenssin ja ihmisten uskonnollisen todellisuuden tosissaan ottamiseen. On edelleen olemassa ihmisiä, jotka haluavat kohdata Jumalan ja jotka

24 24 kohtaavat hänet armollisena kristinuskon evankeliumin kautta, vaikka länsimaissa kehitys on mennyt toiseen suuntaan. Nopeasti muuttuvat tilanteet vaativat seurakunnilta ja kirkolta uudenlaista notkeutta. Työntekijöiden on hallittava kotimaassakin monet taidot, joita ennen opetettiin lähinnä ulkomaille lähteville. Seurakunnan jäsenissä, toisissa kirkoissa ja monissa verkostoissa on lahjakkaita ja kokeneita ihmisiä, joiden kanssa ja avulla voidaan rakentaa yhteistä visiota ja toimia sen mukaan. Ilman tällaista avautumista vaarana on, että seurakunnan työntekijät kuormittuvat ja väsyvät. Onko Jumalan pelastavaa työtä myös ilman evankeliumin sanaa? Tähän liittyy myös kysymys siitä, ovatko myös muut uskonnot pelastusteitä? Mitä tarkoitetaan tarkemmin "elämän edistämisellä, johon useamman kerran viitattiin arviointikriteerinä muiden uskontojen arvoa kohtaan? Onko kristinuskossa jotain aivan ainutlaatuista pelastukseen liittyen? Entä mikä on evankeliumin julistamisen paikka kokonaisvaltaisessa lähetystyössä? Kysymystä olisi hyvä pohtia myös liittyen pakolaisten määrän lisääntymiseen Suomessa ja siihen, että monet ovat tämän seurauksena alkaneet käyttää kotimaisesta työstä yhtä lailla sanaa lähetystyö? Onko tarpeen tehdä erottelua esimerkiksi evankelioinnin ja lähetystyön välillä, kun puhutaan vaikkapa siitä todistamisesta mitä kristittyinä teemme arjessamme kotona, töissä, harrastuksissa jne.? Mitkä ovat luonnonsuojelun teologiset lähtökohdat ja kristillinen viitekehys? Tätä keskustelua tulisi vahvistaa. Argumentit eivät ole aina sopusoinnussa kirkon tunnustuksen kanssa.

25 25 Puhe Kirkkojen maailmanneuvoston maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssissa Arushassa Tansaniassa tiistaina , konferenssin päätöspäivänä. Piispa Brian Farrell Vatikaanin kristittyjen yhteyden neuvoston sihteeri ja Pyhän Istuimen juutalaisten suhteiden komission varapuheenjohtaja MINULLA ON UNI, JONKA HALUAN JAKAA KANSSANNE Näin unta, että näinä päivinä Jeesus tuli Arushaan. Jeesus tuli Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssiin. Hän vaelsi täällä ympäriinsä, katseli, kuunteli, seurasi keskustelujamme ja istui työpajoissamme ja yleisistunnoissamme. Hän pysäytti monia meistä ja katsoi meitä haastavasti. Hän katsoi jokaista meitä silmiin, ja ehkä siinä hetkessä kuulimme uudelleen saman muuttumisen kutsun, jonka hän oli Koin oloni Ole hyväksyvästi. Mutta hänen silmissään näkyi suru. Näytti siltä, että hän tiedosti, että vaikka väitimme olevamme hänen seuraajiaan, emme olleet täysin tajunneet tai ymmärtäneet sitä missiota, jonka hän oli meille uskonut. Noin sata vuotta sitten eräs anglikaanipappi kirjoitti runon ensimmäisen maailmansodan kauhujen keskellä. kun Jeesus tuli Englannissa Birminghamiin tai ehkä Arushaan tai minne tahansa, missä kristityt ovat kokoontuneet yhteen: WHEN JESUS CAME TO BIRMINGHAM When Jesus came to Golgotha, they hanged Him on a tree, They drove great nails through hands and feet, and made a Calvary; They crowned Him with a crown of thorns, red were His wounds and deep, For those were crude and cruel days, and human flesh was cheap. When Jesus came to Birmingham, they simply passed Him by. They would not hurt a hair of Him, they only let Him die; For men had grown more tender, and they would not give Him pain, They only just passed down the street, and left Him in the rain. Still Jesus cried, 'Forgive them, for they know not what they do, ' And still it rained the winter rain that drenched Him through and through; The crowds went home and left the streets without a soul to see, And Jesus crouched against a wall, and cried for Calvary. G.A. Studdert Kennedy 1929 Ei ole olemassa halpaa armoa. Ei ole olemassa halpaa lähetystä tai evankelioimista. Olemme itse ja kirkkomme ovat liian usein epäonnistuneet näkemään sen, mitä Dietrich Bonhoeffer koki syvästi oman vankeutensa draamassa: Jumala ei tule avuksemme eikä pelasta meitä kaikkivoimaisuudessaan vaan