TYÖTURVALLISUUSSÄÄNNÖKSIÄ VALMISTELEVA NEUVOTTELUKUNTA Luonnos 2/HTP

Transkriptio

1 1 (10) TYÖTURVALLISUUSSÄÄNNÖKSIÄ VALMISTELEVA NEUVOTTELUKUNTA Luonnos 2/HTP Rikkidioksidi HTP-ARVON PERUSTELUMUISTIO Yksilöinti ja ominaisuudet CAS No: Indeksi No: EINECS No: Kaava: SO2 Synonyymit: - Molekyylipaino: 64,06 g/mol Sulamispiste: 72,4 C (200,75 K) Kiehumispiste: 10 C (263 K) Tiheys: 2,551 g/l Muuntokerroin: 1 ppm = 2,67 mg/m 3 (20 ºC, 101kPa) 1 mg/m 3 = 0,37 ppm Höyrynpaine: Hajukynnys: 330 kpa (2 480 mmhg) 20 C:ssa 0,3-3 ppm (0,8-8 mg/m3) (haju ei ole hyvä varoitusmerkki) Rikkidioksidi on väritön, pistävän hajuinen, ärsyttävä tai syövyttävä kaasu, jota säilytetään kuljetussäiliöissä ja varastosäiliöissä paineenalaisena nesteenä. Rikkidioksidikaasu on ilmaa raskaampaa. Rikkidioksidi ei pala eikä räjähdä, mutta voi reagoida metallien kanssa vapauttaen syttyvää vetykaasua. (SCOEL 2009) Rikkidioksidi muodostaa veteen liuetessaan rikkihapoketta (H2SO3) ja rikkihappoa (H2SO4) sekä sulfiitteja (SO3 2- ) ja bisulfiitteja (HSO3 - ) (Sokol ym. 2014, SCOEL 2009). Rikkidioksidi voi muodostaa mm. ammoniumsulfaattia (NH4)2SO4 reagoidessaan muiden ilman kemiallisten yhdisteiden kanssa (Reno ym. 2014). Luokitus ja merkinnät: CLP-asetuksen (EY No 1272/2008) mukaiset vaaraluokka- ja kategoriakoodit: Press. Gas, Acute Tox. 3, Skin Corr. 1B. CLP:n mukaiset vaaralausekekoodit: H314, H331. Valmistajien ja maahantuojien ehdottamat luokitukset löytyvät osoitteesta

2 2 (10) Esiintyminen, käyttö ja rajoitukset Rikkidioksidia vapautuu ilmaan rikkipitoisten polttoaineiden palamisessa energiantuotannossa ja teollisuusprosesseissa. Tilastokeskuksen Ilmapäästöt toimialoittain 2013 julkaisun mukaan Suomessa rikkidioksidipäästöt olivat tonnia. Tehdasteollisuus (metsä-, öljy-, kemikaali- ja metalliteollisuus), energiahuolto ja kuljetus (vesiliikenne) tuottivat 95 % ilmastopäästöistä. Pääasiallinen rikkidioksidin käyttökohde Suomessa on selluloosateollisuuden valkaisuprosessissa ja sulfiittikeittohapon valmistuksessa. Rikkidioksidia käytetään rikkihapon valmistukseen. Elintarviketeollisuudessa rikkidioksidia käytetään jonkin verran säilöntään ja jätevesilaitoksissa veden desinfiointiin. Muita käyttäjiä ovat muun muassa sokeri- ja tärkkelysteollisuus. Kuparin ja titaanidioksidituotannon yhteydessä syntyy rikkidioksidia, jota voidaan hyödyntää rikkihapon tuotannossa. Aiemmin räjäytys- ja louhintatyölle on rikkidioksidin osalta ollut erilliset sitovat rajaarvot (Valtioneuvoston päätös räjäytys- ja louhintatyön järjestysohjeista 410/1968), jotka on kumottu Valtioneuvoston asetuksella räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta 644/2011. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kemikaalituoterekisterin mukaan rikkidioksidia valmistettiin Suomessa tonnia vuonna Maahantuontimäärä oli 356 tonnia. Rekisteriin ilmoitettiin 15 tuotetta käyttötarkoituksina laboratoriokemikaalit (6 tuotetta), voiteluaineet ja lisäaineet (4), muut kemikaalit, liima- ja sideaineet, ph:n säätäjät. Työterveyslaitoksen altistumismittausrekisterin mukaan rikkidioksidista tehdyissä työhygieenisissä ilmapitoisuusmittauksissa vuosina mittausten keskiarvopitoisuus oli 0,30 mg/m 3 (0,11 ppm) ja mediaanipitoisuus 0,13 mg/m 3 (0,048 ppm). Korkein mitattu työilman pitoisuus oli 1,3 mg/m 3 (0,48 ppm). Mittauksia tehtiin yhteensä 56 kpl. Vuosina keskiarvopitoisuus oli 0,36 mg/m 3 (0,13 ppm), mediaanipitoisuus 0,12 mg/m 3 (0,044 ppm), ja maksimipitoisuus 2,6 mg/m 3 (0,96 ppm) (n=78). Tässä muistiossa ehdotettu 8 h HTP-arvo ylittyi vuosina seitsemässä paperiteollisuudessa ja painatuksessa otetussa näytteessä (TTL 2016) Rikkidioksidin REACH-rekisteröinnissä on työntekijöiden pitkäaikaisen altistumisen DNEL-arvoksi (johdettu vaikutukseton pitoisuustaso) annettu 1,3 mg/m 3 ja lyhytaikaisen altistumisen arvoksi 2,7 mg/m 3. DNEL-arvojen perusteena on käytetty hengitystieärsytystä. ( Terveysvaikutukset Aineenvaihdunta (toksikokinetiikka) Rikkidioksidi liukenee hyvin veteen ja hengitysilman rikkidioksidi imeytyy nopeasti ylähengitysteiden limakalvoilta. Tutkimuksissa on osoitettu, että hengityselimistön kautta imeytynyt rikkidioksidi kulkeutuu veren ja imukudoksen kautta kaikkiin kudoksiin. Veressä rikkidioksidia on sitoutuneena seerumin proteiineihin S-sulfonaatteina ja vapaana bisulfiittina (HSO3 - ) (SCOEL 2009).

3 3 (10) Rikkidioksidipitoisuus vaikuttaa imeytymisen tehokkuuteen; korkea pitoisuus (> 100 ppm) johtaa jopa 90 % imeytymiseen ja vastaavasti matala pitoisuus (< 2 ppm) 5 40 % imeytymiseen. Rasituksen aikainen lisääntynyt hengitys tehostaa imeytymistä (> 80 %) lepoon nähden (Brauer ym. 2002). Ihmisiä koskevat tiedot Akuutit vaikutukset Vuosikymmenten saatossa lukuisissa tutkimuksissa terveitä tupakoimattomia aikuisia on altistettu lyhyitä aikoja matalille ja korkeille rikkidioksidipitoisuuksille. Tutkimuksissa keskeiset havainnot ovat olleet silmien ja ylähengitysteiden ärsytysoireet, keuhkotoimintojen aleneminen ja lisääntynyt keuhkojen virtausvastus (SCOEL 2009). Työntekijät, joita altistettiin 4 ppm rikkidioksidipitoisuudelle raportoivat oireena rintapuristusta ja mitattu uloshengityksen sekuntikapasiteetti (FEV) pieneni (Archer ym. 1979). Terveiden tupakoimattomien vapaaehtoisten henkilöiden altistaminen 1 2 ppm rikkidioksidipitoisuudelle 2 tunnin ajan aiheutti keuhkotilavuuden pienenemistä (Bedi ym. 1984). Terveiden aikuisten altistaminen 1 ppm rikkidioksidipitoisuudelle aiheutti hengitysteissä muutoksia vain keskiraskaaseen rasitukseen liitettynä (Frank 1980). Altistaminen 0,75 ppm pitoisuudelle ei aiheuttanut muutoksia rasitukseen yhdistettynä (Stacy ym. 1981), mutta 2 tunnin altistaminen 0,7 ppm pitoisuudelle aiheutti mikroskooppisesti havaittavia nenän limakalvojen karvasolujen vaurioita (Carson ym 1987). van Thriel ym. (2010) ja Raulf-Heimsoth ym. (2010) tutkimuksissa altistettiin vapaaehtoisia, terveitä koehenkilöitä kammiossa rikkidioksidipitoisuuksille 0, 0,5, 1 ja 2 ppm neljän tunnin ajan kevyeen rasitukseen (kuntopyörä) yhdistettynä. Kontrolliryhmään verrattuna rikkidioksidialtistumisella ei ollut vaikutusta silmien räpyttelytiheyteen, nenän ilmanvirtaukseen, keuhkofunktioon, uloshengitysilman ja nenähuuhtelunesteen merkkiaineisiin, tai uloshengityksen typpioksidipitoisuuteen. Näin ollen tutkimusraporteissa todettiin, että hengitystieärsytystä tai inflammaatiota ei esiintynyt käytetyissä pitoisuuksissa. Lyhytkestoiset altistumiset korkeille rikkidioksidipitoisuuksille voivat aiheuttaa keuhkoödeemaa mutta lyhytkestoiset altistumiset matalille pitoisuuksille (0,1 0,5 ppm) voivat aiheuttaa astmaatikoilla keuhkoputkien supistumista (katsausartikkelit Reno ym. 2014; Johns 2011, Sokol ym. 2010, SCOEL 2009). Rikkidioksidin on raportoitu pahentavan hengitysteiden allergisia reaktioita hengitysilman allergeeneille. Terveen yksilön lyhytkestoinen altistuminen 2 ppm pitoisuudelle ei tyypillisesti aiheuta keuhkoputkien supistumista (Reno ym. (2014). Erittäin korkeat pitoisuudet voivat ylittää ylähengitysteiden kyvyn imeyttää rikkidioksidi limakalvoon ja aiheuttaa kurkunpään, henkitorven ja keuhkojen turvotusta ja johtaa kuolemaan (SCOEL 2009). Pitkäaikaisen altistumisen vaikutukset Epidemiologisissa tutkimuksissa on havaittu pitkäkestoisen rikkidioksidialtistuksen liittyvän krooniseen yskään ja keuhkoputkitulehdukseen, hengitystietulehdusalttiuteen

4 4 (10) ja allergiataipumukseen ilman allergeeneille (SCOEL 2009). Epidemiologisissa tutkimuksissa on usein kyse seka-altistumisesta. Ghozikali ym. (2016) arvioivat WHO:n AirQ2.2.3 ohjelmiston avulla otsonin (O3), typpidioksidin (NO2) ja rikkidioksidin (SO2) mitattujen ilmansaastepitoisuuksien vaikutusta keuhkoahtaumatautipotilaiden sairaalahoidon tarpeeseen. Tutkimusryhmän laskelmien mukaan keuhkoahtaumatautipotilaiden sairaalahoidoista 0,5 %:iin vaikutti ilman rikkidioksidi sen ilmapitoisuuden ylittäessä 10µg/m 3. Andersson ym. (2013) kohorttitutkimus ruotsalaisista rikkikaivostyöläisistä osoitti yhteyden toistuvien rikkikaasualtistumisien ja kroonisen keuhkoputkitulehduksen välillä. Tupakoimattomilla rikkikaasualtistumiset lisäsivät kroonisen keuhkoputkitulehduksen riskiä selvemmin. Shah ym. (2013) meta-analyysin perusteella arvioitiin, että ilman rikkidioksidipäästöt voisivat aiheuttaa sydänsairauden pahenemista johtaen sairaalahoitoon. Chanel ym. (2014) arvioi, että 1970-luvulta lähtien Euroopassa toteutetut rikkidioksidipäästöjen rajoittamiseen tähdänneet toimet ovat vuosien saatossa vähentäneet ennenaikaisia kuolemia. Amancio ym. (2012) tutkimus tarkasteli ilman rikkidioksidipäästöjen ja muiden ilmansaasteiden vaikutusta sydän- ja verisuonikuolleisuuteen. Analyysin perusteella rikkidioksidi näyttäisi lisäävän sydän- ja verisuonitaudeista aiheutuvan kuoleman riskiä. Iwasawa ym. (2009) tutki Japanin edustalla olevan vulkaanisen saaren väestöä tulivuorenpurkauksista aiheutuneen evakuoinnin jälkeen. Vuosien evakon jälkeen asukkaat palasivat saarelle ilman rikkidioksidipitoisuuden ollessa keskimäärin 0,031 ppm. Tutkimuksessa ei havaittu saarelle paluun jälkeen keuhkotoimintojen alenemaa mutta oirekyselyssä yskä ja kroonisen keuhkoputkitulehduksen kaltaiset oireet olivat yleisempiä. Genotoksisuus, karsinogeenisuus ja lisääntymistoksisuus Uren ym. (2014) tutki rikkidioksidin genotoksisuutta ihmisen valkosoluille (lymfosyyteille) in vitro olosuhteissa. Tutkimuksessa soluja altistettiin rikkidioksidin pitoisuuksille 0.1, 0.5 ja 1.0 ppm ppm pitoisuuksilla havaittiin merkittävästi genotoksisia ja sytotoksisia vaikutuksia. Tutkimustieto rikkidioksidin karsinogeenisuudesta on hyvin rajallista. Joissain epidemiologisissa tutkimuksissa on saatu viitteitä, että työperäinen altistuminen rikkidioksidille voisi lisätä non-hodgkin lymfooman, leukemian ja keuhkosyövän riskiä (SCOEL 2009). Poursafa ym. (2016) vertasi mitattujen ilmansaasteiden suhdetta napanuoraverestä mitattuihin oletettuihin sydän- ja verisuonisairauksien merkkiaineisiin. Rikkidioksidin ja napanuoraveren kohonneen endoteliini-1:n (verisuonia supistava proteiini) välillä löydettiin heikko, mutta tilastollisesti merkitsevä yhteys. Qian ym. (2016) tutki ilmansaasteiden vaikutusta raskauden kestoon. Rikkidioksidin ilmapitoisuuksilla 19,7 61,1 µg/m 3 ei todettu yhteyttä ennen aikaiseen synnytykseen. Poirier ym. (2015) vertasi mitattujen ilmansaasteiden suhdetta ennen aikaiseen synnytykseen ja pieneen syntymäpainoon. Tutkimuksessa löytyi viitteitä rikkidioksidin ja matalan syntymäpainon välisestä yhteydestä pitoisuuden ylittäessä 5 ppm.

5 5 (10) Eläinkokeiden havainnot Akuutit vaikutukset Eläinkokeissa levossa olevien eläinten lyhytaikainen altistaminen matalille pitoisuuksille (> 1 ppm) on aiheuttanut hengitysteiden virtausvastuksen lisääntymistä 8,5 150 % ja vastuksen lisääntyminen on havaittu eläintä fyysisesti rasittaessa jopa matalammilla pitoisuuksilla (0,5 ppm) (Brauer ym. 2002). Song ym. (2014) tutki in vitro sulfiitin ja bisulfiitin vaikutusta hengitysteiden sileälihassoluihin. Tutkimuslöydökset antavat viitteitä, että ihmisessä rikkidioksidin muodostamat yhdisteet matalina pitoisuuksina lisäävät hengitysteiden sileälihassolujen solumassaa, jäykkyyttä, supistusherkkyyttä ja korkeammat pitoisuudet aiheuttivat välittömiä toksisia vaikutuksia johtaen mm solukuolemaan. Pitkäaikaisen altistumisen vaikutukset Pitkäkestoinen altistaminen rikkidioksidille on aiheuttanut eläinkokeissa henkitorven limakalvon paksuuntumista, heikentänyt karvasolujen toimintaa ja hidastanut puhdistumaa (Brauer ym. 2002). Muutokset väistyivät 1 3 kuukauden kuluttua altistuksen päättymisestä. Yao ym. (2015) tutki rottakokeessa pitkäkestoisen rikkidioksidialtistamisen vaikutuksia labyrinttitehtävästä suoriutumiseen ja mahdollisia neurobiologisia muutoksia. Rottia altistettiin kolmen kuukauden ajan 6 tuntia päivässä rikkidioksidille joko pitoisuudella 3,5 mg/m 3 tai 7,0 mg/m 3. Tutkimuksessa havaittiin rikkidioksidialtistumisen heikentävän suoriutumista labyrinttitehtävässä (spatiaalinen oppiminen ja muisti) ja altistukseen liittyi neurobiologisia muutoksia hippokampuksen alueella. Sang ym. (2010) tutki rottakokein hengitetyn rikkidioksidin vaikutusta aivoverenkiertoon mittaamalla erilaisten tulehdus- ja soluvälittäjäaineiden muutoksia. Tutkimuksessa rottaryhmiä altistettiin 6 tuntia päivässä viikon ajan ilmapitoisuuksille 2,5 10 ppm. Löydösten perusteella rikkidioksidilla näyttäisi olevan vaikutusta aivoverenkierron säätelyyn lisäten aivoverenkiertohäiriön riskiä. Genotoksisuus, karsinogeenisuus ja lisääntymistoksisuus Ziemann ym. (2010) tutki rikkidioksidin vaikutusta mikrotumatestissä. Hiiriä altistettiin viikon ajan neljä tuntia päivässä eri rikkidioksidipitoisuuksille (0-30 ppm), eikä altistuksilla todettu olevan genotoksisia vaikutuksia. Quin ym. (2009) tutki rikkidioksidijohdannaisten (sulfiitti ja bisulfiitti) vaikutusta viljeltyihin ihmisen keuhkoputkien epiteelisoluihin. Tutkimuksessa havaittiin rikkidioksidijohdannaisten vaikutuksena proto-onkogeenien aktivaatiota ja tuumorisupressorigeenien inaktivaatiota.

6 6 (10) Rikkidioksidin riskinarviointia SCOEL (2009) suosittelee rikkidioksidille työhygieenistä raja-arvoa 0,5 ppm (1,3 mg/m 3, 8 h) aineen ärsytysvaikutusten takia. SCOEL:in muistiossa todetaan, että lyhytkestoinenkin altistuminen yli 0,5 ppm:n pitoisuudelle näyttäisi aiheuttavan hengitystieoireita astmaa sairastaville. Ärsytysoireiden ilmaantuminen terveillä yksilöillä näyttäisi liittyvän 1,0 ppm ja sitä suurempiin pitoisuuksiin. Lyhyen altistumisen (15 min.) rajaarvoksi SCOEL suosittelee arvoa 1,0 ppm (2,7 mg/m 3 ). ACGIH (2015) arvioi, että rikkidioksidin aiheuttamia hengitystieoireita voi rasituksen aikana esiintyä terveillä henkilöillä pitoisuudessa 0,75 ppm ja astmaatikoilla altistumispitoisuudessa 0,4 0,5 ppm (Linn ym. 1983; Roger ym. 1985). Tämän tiedon pohjalta ACGIH päätyi asettamaan rikkidioksidille lyhytaikaisen altistumisen raja-arvoksi 0,25 ppm (0,65 mg/m 3 ), joka suojaa myös astmaatikoita rikkidioksidin hengitystievaikutuksilta. Saksan MAK-komissio antoi vuonna 2013 (DFG 2013) rikkidioksidille arvon 1 ppm (2,7 mg/m 3 ) sekä pitkä- että lyhytaikaisen altistumisen raja-arvoksi. Perustelumuistiossa tarkasteltiin erityisesti kahta uusinta, terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä tehtyä raporttia (van Thriel ym. 2010; Raulf-Heimsoth ym. 2010), joissa ei nähty haittavaikutuksia neljän tunnin altistuksessa pitoisuudella 0,5 2 ppm. MAK-komissio arvioi kuitenkin, että kyseisissä tutkimuksissa hengityksen minuuttivolyymi oli huomattavasti alhaisempi kuin työssä kevyessä rasituksessa arvioitu 21 l/min. Tästä johtuen todettiin, ettei ole varmaa, etteikö 2 ppm:ssä voisi esiintyä haittavaikutuksia, ja näin ollen päädyttiin arvoon 1 ppm (8 h). Vaikutusten äkillisyyden takia tämä on myös kattoarvo. Suomessa astmaa sairastaa noin 10 % aikuisväestöstä ja heistä viidennes kokee astmaoireiden pahenevan työssä (Duodecim 2012). Rikkidioksidin on mainittu ammattitautiluettelossa (Valtioneuvoston asetus ammattitautiluettelosta; VNa 769/2015) aiheuttavan limakalvojen ja hengityselinten ärsytys- ja tulehdusoireita, ärsytysastmaa, hampaiden ja silmien syöpymiä ja ihomuutoksia (kosketusihottuma, syöpymät). Ärsytysastma on hyväksytty korvattavaksi ammattitaudiksi asetuksen päivityksessä. Ärsytyksen aiheuttama astma on usein vaikeahoitoinen, ja hengitysteissä esiintyvään eosinofiiliseen tulehdukseen kortikosteroidit tehoavat huonosti (Lindström ym. 2014).

7 7 (10) HTP-arvon perusteet Rikkidioksidin työilmaraja-arvoa asetettaessa keskeisiä ovat sen hengitysteitä ärsyttävät vaikutukset. Työturvallisuussäännöksiä valmisteleva neuvottelukunta esittää, että rikkidioksidin haittoja voidaan vähentää asettamalla sen HTP-arvoksi 0,5 ppm (1,3 mg/m 3 ). Akuutin ärsytyksen estämiseksi esitetään lyhytaikaisen (15 min) altistumisen raja-arvoksi 1 ppm (2,7 mg/m 3 ).

8 8 (10) Eri asettajien ilman epäpuhtauksien vertailu Eri maissa on voimassa seuraavanlaisia työilman pitoisuuden raja-arvoja. Asettaja Vuosi* Vertailuaika Huomautus 8 h 15 min ppm mg/m 3 ppm mg/m 3 Suomi , Ruotsi ppm kattoarvo Norja ,7 Tanska ,5 1,3 1 2,6 Belgia , Irlanti ,5 1,3 1 2,6 Ranska Saksa (AGS) ,5 1 2,5 Saksa (DFG) ,7 1 2,7 1 ppm kattoarvo Alankomaat ,7 Sveitsi ,5 1,3 0,5 1,3 0,5 ppm kattoarvo Itävalta Puola ,3 2,7 Unkari EU ,5 1,3 1 2,7 (SCOEL) USA (ACGIH) ,25 - USA (NI OSH) USA (OSHA) Ehdotus, Suomi ,5 1,3 1 2,7 (ACGIH 2015, IFA 2016, STM 2014) * Voimassa olevan raja-arvoluettelon julkaisuvuosi tai vuosi jolloin arvot tarkistettu Gestis-tietokannasta (IFA 2016).

9 9 (10) Viitteet ACGIH, The American Conference of Governmental Industrial Hygienists (2015): 2015 TLVs and BEIs with 7th Edition Documentation, CD-ROM, Publication #0114CD. Cincinnati, USA. Amancio CT, Nascimento LF. Association of sulfur dioxide exposure with circulatory system deaths in a medium-sized city in Brazil. Braz J Med Biol Res 2012; 45(11): Andersson E, Murgia N, Nilsson T, Karlsson B, Torén K. Incidence of chronic bronchitis in a cohort of pulp mill workers with repeated gassings to sulphur dioxide and other irritant gases. Environ Health. 2013; 19;12:113. Archer VE, Fullmer CD, Castle CH. Sulphur dioxide exposure in a smelter. III. Acute effects and sputum cytology. J Occup Med : Siteerattu dokumentissa: SCOEL Bedi JF, Folinsbee LJ, Horvath SM. Pulmonary function effects of 1.0 and 2.0 ppm sulfur dioxide exposure in active young male non-smokers. J Air Pollut Control Assoc 1984; 34: Siteerattu dokumentissa: SCOEL Brauer M., Henderson S., Kirkham T ym. Review of the health risks associated with nitrogen dioxide and sulfur dioxide in indoor air. Vancouver, British Columbia, Canada: University of British Columbia, School of Occupational and Environmental Hygiene. Report to Health Canada. 2002; Carson JL, Collier AM, Hu SC, Smith CA, Stewart P. The appearance of compound cilia in the nasal mucosa of normal human subjects following acute, in vivo exposure to sulfur dioxide. Environ Res 1987; 42: Siteerattu dokumentissa: SCOEL Chanel O, Henschel S, Goodman PG, ym. Aphekom group. Economic valuation of the mortality benefits of a regulation on SO2 in 20 European cities. Eur J Public Health. 2014; 24(4): DFG, Deutsche Forschungsgemeinschaft (2015): Sulfur dioxide [MAK Value Documentation, 2013]. The MAK Collection for Occupational Health and Safety. Wiley-VCH Verlag GmbH & Co. KGaA. Duodecim. Astman Käypä hoito-suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Keuhkolääkäriyhdistys ry:n, Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n ja Suomen Kliinisen Fysiologian Yhdistys ry:n asettama työryhmä EY, Euroopan yhteisö (2008): Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 1278/2008 aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta. Liitteet III, VI.. Frank R. SO2 particulate interactions: recent observations. Am J Ind Med 1980; 1: Siteerattu dokumentissa: SCOEL IFA, Institut für Arbeitsschutz der Deutschen Gesetzlichen Unfallversicherungen (2016): GESTIS- International limit values for chemical agents. Occupational exposure limits (OELs). Iwasawa S., Kikuchi Y., Nishiwaki Y. ym. Effects of SO2 on respiratory system of adult Miyakejima resident 2 years after returning to the island. J Occup Health 2009; 51: Johns DO, Linn WS. A review of controlled human SO₂ exposure studies contributing to the US EPA integrated science assessment for sulfur oxides. Inhal Toxicol Jan;23(1): Lin WS, Venet TG, Shamoo DA ym. Respiratory effects of sulfur dioxide in heavily exercising asthmatics. Am Rev Respir Dis. 1983; 12: Lindström I, Suojalehto H ym. Ärsytyksen aiheuttama astma. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2014; 130(20): Poirier A, Dodds L, Dummer T, ym. Maternal Exposure to Air Pollution and Adverse Birth Outcomes in Halifax, Nova Scotia. J Occup Environ Med. 2015; 57(12): Qian Z, Liang S, Yang S ym: Ambient air pollution and preterm birth: A prospective birth cohort study in Wuhan, China. Int J Hyg Environ Health. 2016; 219(2): Qin G, Meng Z. Effects of sulfur dioxide derivatives on expression of oncogenes and tumor suppressor genes in human bronchial epithelial cells. Food Chem Toxicol. 2009; 47(4):

10 10 (10) Raulf-Heimsoth M, Hoffmeyer F, van Thriel C ym. Assessment of low dose effects of acute sulphur dioxide exposure on the airways using non-invasive methods. Arch Toxicol. 2010; 84: Reno AL, Brooks EG, Ameredes BT. Mechanisms of Heightened Airway Sensitivity and Responses to Inhaled SO2 in Asthmatics. Environ Health Insights. 2015; 9(Suppl 1): Roger LJ, Kerl HR, Hazuka M ym. Bronchoconstriction in asthmatics exposed to sulfur dioxide during repeated exercise. J Appl Physiol. 1985; 59: Siteerattu dokumentissa: ACGIH Sang N., Yun Y., Li H. ym. SO2 inhalation contributes to the development and progression of ischemic stroke in the brain. Toxicol Sci 2010; 114: SCOEL, Scientific Committee on Occupational Exposure Limits (2009): Recommendation from the Scientific Committee on Occupational Exposure Limits for Sulfur Dioxide. SCOEL/SUM/27 December Shah AS, Langrish JP, Nair H, ym. Global association of air pollution and heart failure: a systematic review and meta-analysis. Lancet 2013; 382(9897): Sokol K, Sur S, Ameredes BT. Inhaled environmental allergens and toxicants as determinants of the asthma phenotype. Adv Exp Med Biol 2014; 795: Song A, Lin F, Li J, Liao Q, Liu E, Jiang X, Deng L. Bisulfite and sulfite as derivatives of sulfur dioxide alters biomechanical behaviors of airway smooth muscle cells in culture. Inhal Toxicol. 2014; 26(3): Stacy RW, House DE, Friedman M ym. Effects of 0,75 ppm sulfur dioxide on pulmonary function parameters of normal human subjects. Arch Environ Health 1981; 36: Siteerattu dokumentissa: SCOEL STM, Sosiaali- ja terveysministeriö. HTP-arvot Haitallisiksi tunnetut pitoisuudet. Helsinki, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2014:2. van Triel C, Schäper M, Kleinbeck S ym. Sensory and pulmonary effects of acute exposure to sulfur dioxide (SO2). Toxicol Lett. 2010; 196: TTL, Työterveyslaitos. Työhygieenisten altistumismittausten rekisteri, Helsinki, px Uren N, Yuksel S, Onal Y. Genotoxic effects of sulfur dioxide in human lymphocytes. Toxicol Ind Health. 2014; 30(4): VNa 769/2015. Valtioneuvoston asetus ammattitautiluettelosta. Yao G, Yue H, Yun Y, Sang N. Chronic SO2 inhalation above environmental standard impairs neuronal behavior and represses glutamate receptor gene expression and memory-related kinase activation via neuroinflammation in rats. Environ Res. 2015; 137: Ziemann C, Hansen T, Pohlmann G, ym. Genotoxicity testing of sulfur dioxide (SO2) in a mouse bone marrow micronucleus test complemented with hematological endpoints. Mutat Res. 2010; 697(1-2):38-46.