4.6 YMPÄRISTÖN HÄIRIÖTEKIJÄT

Transkriptio

1 4.6 YMPÄRISTÖN HÄIRIÖTEKIJÄT Osayleiskaavassa osoitetaan merkittävimmät ympäristöhäiriötä aiheuttavat tekijät. Liikenteen aiheuttama melu ja tärinä heikentävät elinympäristön laatua ja vähentävät viihtyisyyttä. Melu Junaliikenne ja ajoneuvoliikenne erityisesti seututiellä ja pääkaduilla aiheuttavat melua. Melunsuojaustarpeet on esitetty alueille, joilla ratamelu ja autoliikenteen aiheuttama 55 db:n päivämelun ohjearvo ylittyy ja joilla meluntorjunnan toimenpiteet on suunniteltava ja toteutettava alueen asemakaavoituksen ja rakentamisen yhteydessä. Mikäli alueelle suunnitellaan sijoitettavaksi uusia melulle herkkiä toimintoja, on asemakaavoituksessa ja rakennussuunnittelussa otettava huomioon meluntorjunta siten, että valtioneuvoston päätöksen mukaiset melutason ohjearvot eivät ylity sisätiloissa eivätkä oleskeluun tarkoitetuilla alueilla. Osayleiskaavan suojaviheralueille (EV) melun suojauksessa voidaan käyttää melunsuojametsiä. Kasvillisuuden melua vaimentava vaikutus perustuu lehdissä, oksissa ja rungossa tapahtuvaan ääniaaltojen hajaantumiseen ja epätäydelliseen heijastumiseen. Parhaimman melusuojan tarjoavat ikivihreät puulajit, joilla on tuuhea alas asti ulottuva oksisto. Kuuset vaimentavat melua huomattavasti paremmin kuin männyt. Lehtipuilla on havupuita suurempi melunvaimennuskapasiteetti lehdellisenä aikana. Lehtipuustolla onkin melun vaimennuksen kannalta suuri merkitys loppukeväästä alkusyksyyn, jolloin oleskellaan paljon ulkona. Melunsuojametsää kasvatetaan tiheänä, sillä melu etenee suoraviivaisesti ja kulkee harvasta kasvustosta helposti läpi. Melunsuojametsä perustetaan istuttamalla ensisijaisesti kuusia, mutta lisäksi kasvupaikalle lehtipuita ja mäntyjä. Suojavyöhyke perustetaan tiheäksi, aukottomaksi ja käytetään kookkaita taimia, jotta suojavaikutus alkaisi toimia mahdollisimman pian. Puustoa harvennetaan usein, jotta puille kehittyy tuuhea ja elinvoimainen latvus ja jotta pensaskerroksen kasvuolosuhteet säilyvät hyvinä. MELUNTORJUNTATARVE Melun vaimentamisessa tulee tutkia eri vaihtoehtoja. Meluntorjunnan keinot osoitetaan tarkemmin asemakaavoituksessa. Lempäälän Hakkarin, Herralan ja Kuokkalan osayleiskaava Meluvyöhykekartta Ennustetilanne 2040 Tie- ja raideliikenteen yhteismelu Yöajan keskiäänitaso LAeq, 22-7 (laskentakorkeus: 2 m) > > > > > > > 45.0 db 50.0 db 55.0 db 60.0 db 65.0 db 70.0 db 75.0 db meluaita/ -kaide meluvalli Mittakaava: 1:12500 (A3) Päivämäärä OKo/ CadnaA 4.1 (Nordic Pred. Method) 50

2 Suojaviheralueita on osoitettu 190 tien varrelle. Tampereentien ja pääradan varteen on myös osoitettu suojaviheralueita. Lisäksi energianhuoltolaitos on ympäröity suojaviheralueella. Suojaviheralueilla on huolehdittava puiden, pensaiden istutuksesta tai maaston muotoilusta. SUOJAVIHERALUE Alueelle saa sijoittaa meluvalleja, meluaitoja ja muita rakenteita ja istutuksia, jotka suojaavat alueita liikenteen tai muun toiminnan aiheuttamalta melulta. Tärinä Ajoneuvoliikenne ja erityisesti tavarajunaliikenne pääradalla saattavat aiheuttaa tärinää osayleiskaava-alueella. Asumiseen osoitetuilla alueilla tulee mahdollinen liikenteen aiheuttama tärinä selvittää asemakaavoituksen yhteydessä. Rakennusten suunnittelussa on otettava huomioon mahdolliset tärinähaitat. Suositukset tärinän luokituksesta: Luokituksen perusteena on liikennetärinästä aiheutuva haitta asuinmukavuudelle. Kriteerinä käytetään värähtelyn tunnuslukua, joka kuvaa asuintiloissa esiintyvää suurinta mitattua tai arvioitua värähtelyn tehollisarvoa. Tavoite uusien rakennusten ja väylien suunnittelussa on värähtelyluokka C, jonka tunnusluku on alle 0,3 mm/s. Vanhoilla asuinalueilla tulee pykiä värähtelyluokkaan D, jonka tunnusluku on alle 0,6 mm/s. Osayleiskaavatasolla käytämme arviointitasoa 1. Se perustuu kokemusperäiseen suojaetäisyyteen, jota kauempana värähtelytarkastelua ei eri maalajeilla pidetä tarpeellisena. Tärinän leviäminen on merkittävintä pehmeissä ja vesipitoisissa maalajeissa savissa, silteissä, liejuissa ja turpeissa. Kartassa esitetyillä arvioiduilla maanteiden ja rautatien tärinän riskialueilla tarkempi liikennetärinän tarkastelu on tarpeen asemakaavoitusvaiheessa. Uusilla asuinalueilla asuinrakennuksen tärinä ei saa ylittää arvoa 0,30 mm/s eikä vanhoilla asuinalueilla arvoa 0,60 mm/s. 51

3 4.7 KULTTUURIYMPÄRISTÖT Muinaisjäännökset Osayleiskaavan pohjaksi on valmistunut Kuokkala Hakkari- Herrala arkeologinen osa-alueinventointi Pirkanmaan maakuntamuseon toimesta vuonna 2009 ja Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen &Luoto OY:n inventointiraportti kesäkuussa 2013 osayleiskaavan laajennusalueille. Lisäksi tehtiin täydennysinventointi vuoden 2013 lopulla. Selvityksissä on otettu huomioon niin esihistoriallisen kuin historiallisenkin ajan muinaisjäännökset. Inventoinnin yhteydessä on tarkastettu ennestään tunnetut kiinteät muinaisjäännökset mm. Hääkiven rautakautiset kalmistot ja asuinpaikat, Kuokkalankosken rautakauden historiallisen ajan röykkiöalue, Sarapiston viikinkiaikainen kalmisto- ja asuinpaikkakohde sekä Kuokkalankosken rannoilla sijaitsevat muinaisjäännökset: Kuokkalankosken eteläranta ja pohjoisranta. Uutena kohteena inventoinnin yhteydessä dokumentoitiin ennestään mahdollisena muinaisjäännöksenä muinaisjäännösrekisterissä ollut Lempäälän vanha pappila. Kesän 213 inventoinnissa löytyi uusi kiinteä muinaisjäännös; Jaran tilan mailla sijaitseva ajoittamaton kivirakenne. Näiden lisäksi kesän inventoinnissa dokumentoitiin kulttuurihistoriallisesti arvokkaina nk. muina kohteina yhteensä viisi kohdetta: Moision, Kuokkalan historialliset kylänpaikat, Tammerkoski- Hämeenlinnan-tien (Hiidentien) linjaus, Hollon sahan paikka ja Moision myllynpaikka. Vuoden 2009 inventoinnissa paikallistettiin Herralan historiallinen kylätontti. Inventointeja ja niiden tuloksia on selostettu tarkemmin raporteissa; Lempäälä, Kuokkala- Hakkari- Herrala arkeologinen osa-alueinventointi 2009, Hanna-Leena Salminen, Pirkanmaan maakuntamuseo ja Kuokkalan, Hakkarin Herralan osayleiskaavan laajennusalueen arkeologinen inventointi 2013, Kirsi Luoto, Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen&Luoto OY sekä täydennysinventointi loppuvuonna Inventointialueilta tunnetaan joitakin irtolöytöjä, tosin niiden tarkkoja löytöpaikkoja ei ole tiedossa. Esim. Ollilan talossa Kuokkalan kylässä säilytettävä, tappikoristeinen pyöreä kupurasolki. Osayleiskaavakartoille on osoitettu esihistoriallisen ja historiallisen ajan muinaisjäännökset omalla SMaluemerkinnällä tai sm -kohdemerkinällä. MUINAISJÄÄNNÖSALUE Muinaismuistolailla rauhoitettu muinaisjäännös Suunnitteluohje: Alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen ja muu siihen kajoaminen on kielletty. Kohteiden ja niiden lähialueiden maankäyttöä, rakentamista ja hoitoa suunniteltaessa on kiinteiden muinaisjäännösten lisäksi otettava huomioon muinaisjäännösten suojaalueet, maisemallinen sijainti ja mahdollinen liittyminen maisema-alueisiin tai kulttuuriympäristöihin. Suunniteltaessa kohteen tai sen lähialueen maankäyttöä, rakentamista tai hoitoa on pyydettävä lausunto museoviranomaisilta. Merkinnällä on osoitettu: 1. Sarapistonmäki, 2.Kuokkalankosken eteläranta, 3. Kuokkalankosken pohjoisranta, 4. Jara, 5. Hääkivi I, 6. Hääkivi II, 7.Kuokkalankosken pappila, 8.Herrala, 15.Vanha pappila, 26. Ratatie, 16. Hollonranta, 17. Pysäkkitie, 18. Rautalo, 19. Herralanvuori 1, 20. Herralanvuori Kuokkalankosken vanhan maantiesillan pilari SUOJELTAVIA RAKENTEITA (+ numero) Merkintä koskee suojeltavia rakenteita, joilla on säilytettäviä ympäristöarvoja. Rakenteita koskevista maankäyttösuunnitelmista on pyydettävä museoviranomaisten lausunto. Merkinnällä on osoitettu: Karpin historiallinen kuoppa, Moision mylly, Kansakouluntie 1 ja 2, Uusi-Erkkilä, Taipaleenmäki, Kolkkinen Lisäksi Hiidentien linjaus on merkitty historiallisesti merkittävänä maatielinjan jaksona. Kuva: Sarapiston muinaisjäännösalue ja perinnemaisema 52

4 Kulttuuriympäristöt HISTORIALLISESTI MERKITTÄVÄN MAANTIELINJAN JAKSO Suunnitteluohje: Tielinjaus tulee säilyttää havaittavissa ja paikoillaan. Tien/kadun linjaa, sen rakenteita, päällysteitä sekä lähiympäristöä koskevista suunnitelmista tulee neuvotella kulttuuriympäristöviranomaisten kanssa. Merkinnällä on osoitettu vanha maantien jakso Hakkarintie ja Hiidentien sekä Moisionaukea. ALUE, JOLLA ON SÄILYTETTÄVIÄ YMPÄRISTÖARVOJA Alueella saattaa sijaita muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Aluetta koskevista maankäyttösuunnitelmista on pyydettävä museoviranomaisten lausunto. Merkinnällä on osoitettu teollisuushistoriallinen kohde Hollon saha ja historiallisia kylätontteja. Osayleiskaavan pohjaksi on tehty kulttuuriympäristöinventoinnit: Kyliä ja taajamarakentamista Kuokkalankosken varrella, Kuokkalan Hakkkarin Herralan kulttuuriympäristökohteiden inventointi, , FCG ja Ryhmäkylistä taajamaksi, maankäytön ja rakentamisen kerrostumat Hiidentien, Tampereentien ja rautatien ympäristössä, Kuokkalan - Hakkkarin- Herralan kulttuuriympäristökohteiden inventointi, laajennusalue 2013, kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy. Kuvassa Kirkkojärven rannalla näkyy Kuokkalankylä, joka rajautuu selkeästi kyläpeltoihin Rakennettuja ympäristöjä on tarkasteltu kahtena suurena ilmiönä. Ensimmäisen jakson muodostaa kylä- ja maatalouden kausi, joka on jatkunut hallitsevana, laajenevana ja muuttuvana keskiajalta luvulle. Tämä jakso sisältää myös teollistumisen ja huvila-asutuksen piirteitä. Toinen tarkasteltu jakso on moderni rakennusperintö, jota ei kuitenkaan kaikilta osiltaan ole arvotettu. Sotien jälkeen uudet elinkeinot, liikenne ja rakentaminen valtasivat tie-, viljely- ja metsämaiseman. Moderni rakennusperintö muodostaa lukuisia kerrostumia, joiden rakentuminen jatkuu edelleen. Osayleiskaavassa on otettu huomioon vanhempaa kylä- ja maaseutumaisemaa edustavat ympäristöt ja kohteet. Näitä ovat vanhat kyläkeskustat, tielinjojen varsille sijoittuvat kantatalot, mäkituvat, kaupat ja kesäasunnot. Lempäälän historia on pitkä ja monikerroksinen. Asutushistoriallisesti ja rakennetun ympäristön kannalta osayleiskaava-alueen maat kuuluivat Kuokkalan ja Herralan maakirjakylille sekä kirkkoherran virkatalolle. Osayleiskaavan pohjaksi valmistuneessa Kulttuuriympäristöselvityksessä keskityttiin kaavaalueen maankäytön historiaan liittyviin aluekokonaisuuksiin ja niiden keskeisiin kiinteistöihin. Alueisiin ja kohteisiin liittyvistä liikennereiteistä on otettu huomioon keskeiset, valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävät. Ajallisesti alueet ja kohteet edustavat Lempäälän historiallista kehitystä, joka ulottuu keskiaikaisesta, maaseutumaisesta kyläasutuksesta aina viime vuosikymmenien aikana rakentuneen taajaman, modernin hyvinvointivaltion rakenteisiin saakka. Vanhinta, osittain aina keskiajalle ulottuvaa kylä- ja agraarivaihetta edustavat Herralan kylä- ja viljelymaisema, Jaran ja Innanmaan viljelymaisema ja Eskolan tila- ja viljelymaisema. Asutuksen leviämistä vanhan kylävaiheen lopulla ja sitä seurannutta taajamavaihetta edustavat Hakkarin pientaloalue, Hollon jälleenrakennuskauden omakotialue ja Hakkarin yhdyskuntarakentamisen alue. 53

5 Oman edellisiin liittyvän kokonaisuuden muodostavat liikennereitit, joista historiallisesti merkittäviä ovat vanhan maantien lisäksi käytöstä poistunut rautatien linjaus, ns. Hollon mutka, jonka maisemaan liittyvät ratavartijan mökki, rautatiesillat ja Katepal Oy:n tehdasalue sekä Hollon jälleenrakennuskauden pientaloalue. Keskeisen osan alueen vanhempaa rakennusperintöä ja kulttuurimaisemaa muodostavat vanhat kantatalot, Kuokkalan kylän Innamaa ja Eskola sekä Herralan kylän Antila, Peltomäki, Liuha ja Karppi. Näiden yhteydessä on myös säilynyt niihin olennaisesti kuuluvaa avointa viljelymaisemaa. Kuokkalan kosken kulttuuriympäristö on maakunnallisesti arvokas. Kulttuuriympäristön arvot kaava-alueella Arvot ovat huomattavan pitkä liikenne-, asutus- ja rakennushistoria, joka ulottuu esihistoriasta nykypäiviin saakka. Kulttuuriympäristön vahvoja piirteitä ovat maakirjakylät, kantatalot, kaupat, mäkitupa-asutus, huvilat ja sotien jälkeen Tampereentien ja radan varrelle noussut taajama. Kaava-alue sijoittuu Kuokkalan kylän, Moision kylän, Herralan kylän ja Lempäälän pappilan keskeisille, historiallisille asuin- ja viljelyalueille, jotka sotien jälkeen muuttuivat vähitellen Tampereen kaupungin imussa nauhataajamaksi. Jälleenrakennus ja taajamakausi, moderni rakennusperintö Jatkossa inventoitavia ja arvotettavia kohteita ja alueita, jotka tulisi huomioida tulevissa maankäyttösuunnitelmissa Lempäälässä jälleenrakennuskausi ja sitä seurannut taajamakausi edustavat kunnan ja yhteiskunnan elinkeinojen ja asumisen murrosta. Taajamakaudella kaava-alueen maatalousmaisema muuttui liikenne-, palvelu- ja hyvinvointiyhteiskunnaksi. Aikakauden rakennuskanta käsittää monipuolisesti liike-, hallinto- ja palvelurakennuksia sekä uusina rakennustyyppeinä rivitaloja ja kerrostaloja. Modernin rakennusperinnön muutos käsityövaltaiselta jälleenrakennuskaudelta teollisesti tuotettuun taajamarakentamiseen näkyy hyvin rakennuskohteissa. Tampereentien varrelle keskittyvät rakennuskerrostumat, 1960-, 1970-, ja 1980-, ja 1990-lukujen rakentaminen on selkeästi tunnistettavissa taajamamaisemassa. Ilmiöön liittyy lisäksi vaikutus vanhempaan rakennuskantaan, joka näkyy esimerkiksi julkisivujen modernisointipyrkimyksinä. RAKENNETUN KULTTUURIYMPÄRISTÖN MERKINNÄT OSAYLEISKAAVASSA /s ALUE, JOLLA YMPÄRISTÖ SÄILYTETÄÄN ( /s n:o) KULTTUURIYMPÄRISTÖN MISALUE Merkinnällä osoitetaan alueet, joilla on erityisiä historiallisia tai rakennustaiteellisia tai taajamakuvallisia arvoja. Alueiden ominaispiirteet ja inventoinneissa todetut arvot on säilytettävä. Toimenpiteiden, korjausten, laajennusten ja uudisrakentamisessa on uudet rakennukset ja rakennusosat sovitettava ympäristöön mittasuhteiltaan, muodoltaan ja materiaaleiltaan. Tarkemmat rakentamistapaohjeet määritellään asemakaavoituksen yhteydessä. Alueiden ominaispiirteet ja arvot kuvataan osayleiskaavan selostuksessa ja kulttuuriympäristöselvityksessä. KEHITTÄ- Maakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö Kuokkalankosken ympäristö Alueen kehittämisessä, suunnittelussa ja rakentamisessa lähtökohtana on alueen kulttuurihistoriallisen arvopohjan säilyttäminen. Alueen käytössä tapahtuvat muutokset on sovelluttava alueen historialliseen kehitykseen ja kulttuuriympäristön inventoituihin arvoihin. Aluetta mahdollisesti täydennettäessä uusi ja vanha rakennuskanta on huolellisesti sovitettava yhteen niin, että kokonaisuus vahvistaa kulttuuriympäristön ominaispiirteitä. Alueella ei saa suorittaa ilman maisematyölupaa maisemaa merkittävästi muuttavia rakennustöitä. Arvokohteiden suojelutaso määritellään kehityshankkeessa tai asemakaavoituksessa. KULTTUURIHISTORIALLISESTI MERKIT- TÄVÄ RAKENNUSRYHMÄ, RAKENNUS TAI PIHAPIIRI Kulttuurihistoriallisesti merkittävän rakennusryhmän, rakennuksen tai pihapiirin suunnittelussa ja rakentamisessa lähtökohtana on alueen kulttuurihistoriallisten arvojen säilyminen. Suojelutarve on selvitettävä rakennusryhmää, rakennusta tai pihapiiriä koskevan toimenpiteen tai asemakaavoituksen yhteydessä. Numero viittaa selostuksen kulttuuriympäristöluetteloon. Moniin kulttuuriympäristökohteisiin liittyy useita arvonäkökohtia tai yksi erittäin vahva peruste. Hyvin säilyneitä kantataloja, teollisuusrakennuksia, julkisia tai yksittäisiä rakennuksia, jotka muodostavat kaava-alueen historian ja maiseman keskeisen osan. Säilyneisyyden lisäksi painottuvat mm. asutushistorialliset piirteet esim. Antilan kantatalo sijaitsee rakennuskannan uudistumisesta huolimatta ikiaikaisella kylätontilla vanhojen kyläpeltojen keskellä. 54

6 MAISEMALLISESTI ARVOKAS PELTO- ALUE Maatalousalue, johon liittyy erityisiä kulttuuri- ja maisema-arvoja. Alueella sallitaan maa- ja metsätaloutta palveleva rakentaminen. Alueen käytössä tapahtuvan muutoksen on sovelluttava alueen historialliseen kehitykseen. Maatalouteen liittyvä rakentaminen tulee sijoittaa siten, että rakennukset eivät sulje avoimia näkymiä. Toimenpiteet: Alueen kyläkauden rakennusten, rakenteiden ja pihapiirien säilyminen kokonaisuutena tulisi turvata. Arvoalueen ja taajamarakentamisen raja tulisi säilyttää selkeänä. Uudisrakentamista tai vanhojen rakennusten siirtämistä alueelle ei suositella. Kylään liittyvän museotoiminnan lähtökohtana tulisi olla alueen oma historia. Alueelle tulisi laatia rakennustapaohjeet. Hakkarin kartano, n:ro 1/1, Kuokkalan kylän kantatalo ja asuintontti Kuokkalankosken kylämaisemassa. Tilan vanhan kylätontin tuntumaan sen säätyläisomistuskaudella rakennettu puhdaspiirteinen päärakennus edustaa 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla vaikuttanutta empiretyyliä luvun talonpoikaiskauden talousrakennuksilla on merkitystä osana Kuokkalan kylä- ja koskimiljöötä. OSAYLEISKAAVAN KULTTUURIYMPÄRISTÖT Kuokkalan kylä- ja koskimaisema n:ro 1 KULTTUURIYMPÄRISTÖN KEHITTÄMISALUE: Maakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö Kuokkalankosken ympäristö Alueen kehittämisessä, suunnittelussa ja rakentamisessa lähtökohtana on alueen kulttuurihistoriallisen arvopohjan säilyminen. Alueen käytössä tapahtuvat muutokset on sovelluttava alueen historialliseen kehitykseen ja kulttuuriympäristön inventoituihin arvoihin. Aluetta mahdollisesti täydennettäessä uusi ja vanha rakennuskanta on huolellisesti sovitettava yhteen niin, että kokonaisuus vahvistaa kulttuuriympäristön ominaispiirteitä. Alueella ei saa suorittaa ilman maisematyölupaa maisemaa merkittävästi muuttavia rakennustöitä. Arvokohteiden suojelutaso määritellään kehityshankkeessa tai asemakaavoituksessa Vanha maakirja- ja myllykylä, asuintontit Hiidentien ja Kuokkalankosken maisemassa. Kyläympäristön rakennukset, rajaus ja jäänteet edustavat monipuolisesti asutus-, rakennus-, elinkeino- ja liikennehistoriaa. Huolimatta kyläympäristön taajamakauden muutoksista, arvoalueen rakennuskanta ja raittimaisema muodostavat monipuolisen kokonaisuuden, joka ryhmäkylän, kantatalojen ja maatalouden pihapiirien ohella kertoo havainnollisesti kyläkuvan muutoksista luvun lopulta 1900-luvun alkupuolelle, jolloin kantatalojen ja mylläreiden rakennusten tilalle tuli kauppoja, käsityöpajoja, pienasutusta ja huviloita. Arvoihin liittyy rakennusten ja miljöön säilyneisyys taajamarakentamisen keskellä. Kylä ja koski muodostavat vanhempaa maankäyttöä ja elinkeinoja edustavan saarekkeen taajamarakenteessa. Kylämaisemaan liittyvät Hiidentien ja kylätien risteys sekä Kuokkalankosken 1850-luvun sillan jäänteet. piste alkoi siirtyä kylän ulkopuolelle, enteillen jo tulevaa taajamaa. Ollila nro 1/2: (pihapiiri, rakennukset) Kuokkalan kylän vanhoihin kantataloihin kuuluvan Ollilan pihapiiri sijaitsee Eskolan vanhalla kylätontilla, jolle Ollila siirtyi 1700-luvulla. Ollilan erittäin merkittävävään talonpoikaiseen pihapiiriin kuuluu perinteinen asuinrakennus, jonka vanhimmat osat ovat 1700/1800-luvulta sekä 1800-luvun lopun karjatalouden nousuun liittyvä kivinavetta ja kolme hirsistä talousrakennusta. Pihapiirillä on keskeinen asema kyläkeskustan risteysalueella. Soramäki 1/3: Kylä- ja teollisuushistoria, Kuokkalan kylän pienasutus ja 1900-lukujen vaihteessa. Julkisivuiltaan ja väritykseltään 1800-luvun jälkipuoliskon rakentamista hyvin edustava rakennus liittyy kylän pajaja ajokalutehtaan historiaan. Vanhalla myllytontilla sijaitsevalla rakennuksella on maisemallisesti hallitseva asema Kuokkalankosken ja Hiidentien siltaraunion yhteydessä. 55

7 Hiidentien siltaraunio n:ro 1/4 ja SM -25: Liikennehistoria; historiallisen maantien, Hiidentien, 1850-luvulla rakennetun sillan kivirakenteet muodostavat merkittävän maisemallis- historiallisen elementin Kuokkalankosken ja kylän maisemassa. Koskenniemi n:ro 1/5: (huvila, talousrakennukset, pihapiiri) Huvila-asutus ja muuttuva kylämaisema 1900-luvun alkupuolella. Kylävaiheessa kivikkoisella niemellä sijaitsivat Kuokkalan kylän mylläreiden asuinrakennukset. Yhteiskunnan muuttuessa niemen kärjen puutarhamainen pihapiiri huvila- ja talousrakennuksineen edustavat 1900-luvun alun huvilakulttuuria luvun huvilakulttuuria edustavat rakennukset liittyvät vahvasti Kuokkalankosken ja Jaranlahden vesistömaisemaan. : Koskela n:ro 1/6: (asuinrakennus) Hyvin säilyneellä 1900-luvun alkupuolenrakentamista ja muuttuvaa kyläkuvaa edustavalla rakennuksella on näkyvä asema maiseman rungon muodostavassa koskimaisemassa. Pirttimäki n:ro 1/7: Kookas asuinkasarmi edustaa muuttuvaa kylämaisemaa 1900-luvun alkupuoliskolla, jolloin Lempäälä alkoi teollistua luvulla rakennetulla asuinrakennuksella on keskeinen asema kyläkeskustassa Hiidentien ja kylätien risteyksessä. Koskisen ajokalupaja n:ro 1/8: Vanha kylätontti, Jaran tilan ja Koskisen pajasuvun historiaa. Vuosina rakennetuissa ja hyvin säilyneissä rakennuksissa on toiminut pajan lisäksi kauppa ja parturi. Rakennukset kertovat kyläkuvan muutoksesta, jossa kylästä siirtyvien kantatalojen rakennukset korvautuivat kauppa- ja käsityöpajoilla sekä pienasutuksella. Teollisuushistoriallisesti ajokalupaja liittyy kylän perinteiseen pajatoimintaan, joka laajeni 1890-luvulla pienimuotoiseksi konepajaksi. : Eskolan kauppa n:ro : 1/9: 1900-luvun alun liike- ja asuinrakennus vanhalla Kuokkalan kylätontilla, Hiidentien ja kylätien risteyksessä. Vuonna 1902 rakennettu, Lempäälän vanhin säilynyt kaupparakennus, liittyy kylävaiheen loppuun, jolloin pois muuttaneiden kantatalojen tilalle tuli kauppoja ja käsityöläisten asuin- ja verstasrakennuksia. Pihapiirissä on lisäksi kaksi talousrakennusta mm. kaupan makasiini. Sakkola museo n:ro 1/10: Kylän nuorempi asutushistoria, vanha kylätontti ja raittimaisema. Erkkilän kantatalon hirsistä rakennettu niukkailmeinen ja selkeä jälleenrakennuskauden asuinrakennus liittyy kantatalojen siirtymiseen pois kylästä. Rakennuksella on merkitystä aikakauden rakennustavan edustajana Kuokkalan kylässä. Pihapiiri ja asuinrakennus muodostavat rajapinnan vanhan kylämaiseman ja uudemman taajamarakentamisen rajalla. Koskilehto n:ro 1/11: (asuinrakennus) Kuokkalankosken varrelle rakennettu Koskilehdon mäkitupa edustaa kantataloihin liittyvää 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun pienasutusta, jota syntyi kylien liepeille, maanviljelyyn kelpaamattomille maille. Tonttiin liittyy myllytoiminnan jäänteitä. Koskilehto on rakennettu kosken 1800-luvun ruoppauksen vesijättömaalle. Nokkala n:ro 1/12: (pää- ja talousrakennus) Huvilana ja myöhemmin kahvilana toiminut rakennus liittyy ja 1900-lukujen vaihteen muuttuvaan kylämaisemaan. Hyvin säilynyt talousrakennus edustaa 1900-luvun alun nikkari- ja jugendvaikutteista rakentamista. Pohja n:ro 1/13: Kuokkalan kylän, kaupan ja tieliikenteen historia. Tampereentien (1938) varteen rakennettu kauppa-, kahvila- ja majoituspalveluita tarjonnut rakennus liittyy Kuokkalan kylän muuttuvan maiseman ohella ja 1930-lukujen kehittyvän ja autoistuvan maantieliikenteen rakenteisiin. Sotien jälkeinen, 1960-luvulla suosittu asbestisementtilevyjulkisivu kertoo alkavan taajamakauden modernisaatiotarpeesta, joka ulottui myös vanhempaan rakennuskantaan. Tampereentie muodosti 1960-luvulla taajaman selkärangan. Tampereentie ja Kuokkalankosken silta nro 1/14: Liikennehistoria, 1930-luku, sotien jälkeinen taajamarakentaminen. Kaukoliikenteen reittinä vanhan Hiidentien korvannut Tampereentie ja silta liittyvät uudistuneinakin maantieliikenteen kehitykseen. Kaukoliikenteessä Kuljun moottoritie, VT-3 uudistaminen ja Turuntie muuttivat Tampereentien ja 1960-luvuilla seudulliseksi tielinjaksi. Paikallisesti Tampereentie muodostaa pääväylän, jonka varrelle Lempäälän nauhataajama on rakentunut 1960-luvun jälkeen. Viereisellä sivulla kartta, jossa Kuokkalan kylä- ja koskimaiseman kohteet esitetty numeroituna. 56

8 57

9 58 MA MAISEMALLISESTI ARVOKAS PELTOALUE Maatalousalue, johon liittyy eritysiä kulttuuri- ja maisema-arvoja. Alueella sallitaan maa- ja metsätaloutta palveleva rakentaminen.alueen käytössä tapahtuvan muutoksen on sovelluttava alueen historialliseen kehitykseen. Maatalouteen liittyvä rakentaminen tulee sijoittaa siten, että rakennukset eivät sulje avoimia näkymiä. Kuokkalan Jaran ja Innamaan vilejelymaisema Jaran ja Innamaan kantatilojen isojaon jälkeiset tilakeskukset, Kuokkalan Jaranlahteen ulottuvat kyläpellot, Kuokkalan koulu ja mäkitupa-asutus edustavat luvun alun rakentamista. Tilojen välinen viljelymaisema on viimeinen esimerkki Kuokkalan suurkylän pelloista. Toimenpiteet: Kuokkalan kylä- ja maatalouskauden ympäristöä edustavat rakenteet ja maiseman rajapinnat tulisi huomioida kaavoituksessa ja maankäytössä: Jaran ja Innamaan kantatalot, Kuokkalan koulu, maisemaan liittyvä pienasutus, maisemaa kokoava viljelymaisema sekä Kuokkalan kylätie. Jara n:ro 18: (pihapiiri) Kuokkalasta lähtevän vanhan kylätien varrella AM/s MAATILAN TALOUSKESKUSTEN ALUE, JOLLA YMPÄRISTÖ SÄILYTETÄÄN Merkinnällä osoitetaan alueet, joilla on erityisiä historiallisia tai rakennustaiteellisia tai taajamakuvallisia arvoja. Alueiden ominaispiirteet ja inventoinneissa todetut arvot on säilytettävä. Toimenpiteiden, korjausten, laajennusten ja uudisrakentamisen yhteydessä on uudet rakennukset ja rakennusosat sovitettava ympäristöön mittasuhteiltaan, muodoiltaan ja materiaaleiltaan. Tarkemmat rakentamisohjeet määritellään asemakaavoituksen yhteydessä. Alueiden ominaispiirteet ja arvot kuvataan osayleiskaavan selostuksessa ja kulttuuriympäristöselvityksissä. Jaran kantatalon pääosin 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteessa rakennettu pihapiiri edustaa aikakauden talonpoikasta rakentamista. Rakennusten ja pihojen hierarkia ja rakenne ovat edelleen hyvin nähtävissä. Pihapiiriä rajaavat perinteiset elementit, vesistö, pellot ja kylätie kivi- ja kuusiaitoineen. Tilan pihapiirillä on maisemallisesti hallitseva asema Jaranlahden ja avoimien peltojen yhteydessä. Kivimäki: Kuokkalan kylätien varteen rakennettu ja hyvin säilynyt Kivimäen asuinrakennus edustaa kylien pienasutusta, jota syntyi kylien ja talojen ympäristöön 1800-luvulta alkaen. Aikakauden vaurastuminen näkyy rakennuksen näyttävässä lasikuistissa, jonka rakentamisessa seurattiin kantatilojen ja säätyläisten esimerkkiä. Rakennuksella on maisemallinen asema vanhan kylätien, viljelymaiseman ja Jaran kantatilan yhteydessä. Nuijala: Kylätien varrella on pieni, vuonna 1935 rakennettu asuinrakennus. Se edustaa vanhojen maakirjakylien mäkitupatyyppistä asutusta, jota syntyi kylien ympäristöön 1800-luvulta alkaen. Jaranmäki: Pientilan rakennukset edustavat luvun pihapiiriä, ns. vaarinpirttiä/tilaa, jonka rakentaminen liittyy läheisen Jaran kantatalon maatalouteen ja sukupolvenvaihdoksiin. KULTTUURIHISTORIALLISESTI MERKITTÄVÄ RAKEN- NUSRYHMÄ, RAKENNUS TAI PIHAPIIRI (kohdemerkintä, Kr/N:ro) Kulttuurihistoriallisesti merkittävän rakennusryhmän, rakennuksen tai pihapiirin suunnittelussa ja rakentamisessa lähtökohtana on alueen kulttuurihistoriallisten arvojen säilyminen. Suojelutarve on selvitettävä rakennusryhmää, rakennusta tai pihapiiriä koskevan toimenpiteen tai asemakaavoituksen yhteydessä. Numero viittaa selostuksen kulttuuriympäristöluetteloon. Ojamäki Kr n:ro 19: 1900-luvun alkupuolen huvilarakentaminen. Edustava, 1920-luvun niukan klassismin ja alkavan funktionalismin piirteitä omaava rapattu asuinrakennus. Huviloita rakennettiin Hiidentien ja Kirkkojärven rannoille 1900-luvun alussa. Kaleva Kr n:ro 21: Kirkkojärven rantahuvilat, Terijoen huvilat. Näyttävä huvilarakennus edustaa maatalousmaiseman muuttuvaa käyttöä 1900-luvun alkupuolella. Kaksikerroksisella, jugend-tyyppisellä huvilalla on vesistömaisemassa keskeinen asema Kirkkojärven korkean rantatöyrään päällä. Papiniemi Kr n:ro 24: Huvilakulttuuri, rakennushistoria, Kuokkalan kylä. Näyttävillä lasikuisteilla varustettu ja Luumäeltä siirretty rakennus edustaa 1800-luvun lopun huvilarakentamista. Historiallisesti rakennus liittyy Hakkarin kantatalon säätyläisomistuksen aikaan sekä perinteisen kyläkuvan muutokseen 1800-luvun jälkipuoliskolla. Eskolan ja Kolkkisen viljelymaisema: Eskolan ja Kolkkisen entisten ratsutilojen isojaon aikaiset asuintontit, 1800-luvun rakennuskanta, pihapiirit, jo 1700-luvun alkupuolella käytössä ollut viljelysmaisema sekä pienasutus muodostavat perinteisen maatalouden maiseman uudemman taajama- ja liikennemaiseman yhteydessä. Alue edustaa viimeisiä Kuokkalan historiallisen suurkylän maatalousmaisemia ja 1760-luvun isojaon vaikutuksia maisemassa. Kolkkinen Kr n:ro 8 Asutus-, rakennus- ja maisemahistoria. Kolkkisen 1700-luvun osatalo edustaa kylästä 1760-luvun isojaon yhteydessä siirtyneitä taloja. Kolkkinen on läheisen Eskolan kanssa alueen vanhinta asutusta luvulla rakennettu Kolkkisen päärakennus on säilynyt perinteisessä asussaan, ja sillä on maisemallinen asema taajamakauden liikennereittien yhteydessä.

10 Kuokkalan koulu n:ro 6 Kr, arvoluokka II Vuonna 1907 valmistunutta koulurakennusta on laajennettu ja 1990-luvulla. Pihapiirin toinen koulurakennus on vuodelta Kokonaisuus muodostaa kerroksellisen, 1900-luvun rakentamista, kehitystä ja muutostarpeita edustavan kokonaisuuden. Historiallisesti Kuokkalan koulu liittyy paikkakunnalla toimineeseen Ahlström yhtiön omistamaan Hollon sahaan ja Lempäälän kouluverkon leviämiseen 1900-luvun alkupuolella. Muutoksista ja kerrostumista huolimatta edelleen käytössä olevilla koulurakennuksilla on merkittävä maisemallinen ja historiallinen merkitys. Toimenpiteet: Koulun maisemallinen asema avoimen maiseman reunassa tulisi säilyttää. Rakennuksen kunnostus- ja korjaustoimissa rakennuksen ajalliset kerrostumat tulisi tunnistaa ja mahdollisuuksien mukaan säilyttää. Jatkossa mahdolliset laajennukset olisi hyvä sijoittaa erilliseen rakennukseen, joka toisi oman kerrostuman pihapiiriin. leiltaan ja tyypiltään. Ajan maatalouden muutokset ja modernisoituminen näkyvät mm. tiilinavetassa ja kuivurirakennuksessa. Asutus- ja nimihistoriallisesti Peltomäki liittyy 1900-luvun alkupuolen uudistiloihin, joita syntyi kantatilojen perinnönjakojen, torppien ja mäkitupien lunastusten vuoksi. Peltomäki liittyy lisäksi laajempaan Herralan kylä- ja viljelymaisemaan. Rakennuksilla on maisemallisesti keskeinen asema Turuntien varrella. Toimenpiteet: Rakennetun ympäristön säilymiseen kokonaisuutena tulee kiinnittää erityistä huomiota. Erityisesti pitäisi huolehtia, että päärakennus säilyy. Rakennusten mahdolliset muutos- ja korjaustyöt tulisi tehdä entistäen. Yleisesti ottaen ko. rakennusten korjaustoimenpiteissä tulisi käyttää perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja rakenteellisia ratkaisuja. Mahdollisessa uudisrakentamisessa tulee huomioida vanhan pihapiirin ominaispiirteet, kuten materiaalit, mittakaava ja rakennusten sijainti. Antilan tilakeskus n:ro 2 AM/s ja SM- : Vanhalla kylätontilla sijaitsevan Antilan pihapiirissä on 1950-luvun jälkipuoliskolla rakennettu maatilan päärakennus. Talousrakennuksista hirsiaitta ja navetta jäävät raitin mutkan pohjoispuolelle. Pihapiiri sijaitsee edelleen vanhan ryhmäkylän tonteilla. Antilan keskeiset kulttuurihistorialliset arvot ovat lähinnä asutushistoriallisia, jotka liittyvät vanhaan kylätonttiin, joka edustaa todennäköisesti aina keskiajalle ulottuvaa asutushistoriaa. Antilan kantatalon rakennukset sijaitsevat Herralan vanhalla kylätontilla. Pihapiiriin liittyvä kylän vanha viljelymaisema on säilynyt osittain avoimena. Rakennukset eivät muodosta enää selkää pihapiiriä. Päärakennus edustaa sotien jälkeistä tilarakentamista ja sillä on maisemallisesti keskeinen asema entisen vt. 9 (Sarvikkaantie) varrella. Toimenpiteet: Vanhan kylätontin osoittava Antilan tilakeskuksen maisemallisesti näkyvä asema tulisi ehdottomasti säilyttää. Lähiympäristön metsittämisen seurauksena kylän/tilan maisemallinen asema on osittain kadonnut. Vähäisestä ja osin uudistuneesta rakennuskannasta huolimatta päärakennuksen a kahden vanhan talousrakennuksen muodostaman kokonaisuuden säilyminen on suositeltavaa. Rakennusten korjaus- ja muutostöissä tulisi käyttää perinteisiä, rakennusaikakauteen liittyviä materiaaleja, työtapoja ja teknisiä ratkaisuja. Vanhat rakennusosat ja kiinteä sisustus tulisi säilyttää. Mahdollinen uudisrakentaminen tulee sovittaa alueen rakennettuun ympäristöön mittakaavan, ärien ja rakennusten sijoittelun suhteen. Peltomäen tilakeskus n:ro 3a AM sekä MA: asutushistoriallisesti Peltomäki liittyy kyläasutuksen leviämiseen ja tilojen jakamisen helpottumiseen 1800-luvun loppupuolelta alkaen. Peltomäen laajan rakennusryhmän keskeiset rakennukset edustavatkin hyvin 1930-luvun maatilarakentamista materiaa- Liuhan tilakeskus n:ro 3 AM/s sekä MA : Liuhan kantatalon pihapiirillä on merkittäviä asutus- maisemaja rakennushistoriallisia arvoja. Liuhan kantatalo on ollut nykyisellä, harjuun ja Kuokkalankoskeen rajautuvien peltojen keskellä, jo 1700-luvun loppupuolelta alkaen. Välittömästi Lempäälän keskustaajaman kupeessa sijaitseva tila peltoineen muodostaa maatalousyhteiskuntaan liittyvän maamerkin, joka liittyy taajaman lisäksi kiinteästi Kuokkalankosken ja pääradan maisemaan. Pääosin 1900-luvun alun rakentamista edustavaan rakennuskantaan kuuluvat mm. asuinrakennus, vilja-aitta ja navetta sekä vanhempi luhtiaitta. Liuha liittyy laajempaan Herralan kylän ja Herralankosken kylä- ja viljelymaisemaan. Toimenpiteet: Liuhan maisemallinen asema rantapellon keskellä tulisi ehdottomasti säilyttää. Laajempaan maisemaan liittyvät tilan lähipellot muodostavat keskeisen maatalousmaiseman ja taajamarakentamisen rajapinnan. Rakennetun ympäristön säilymiseen kokonaisuutena tulee kiinnittää erityistä huomiota. Erityisesti pitäisi huolehtia, että vanha asuinrakennus ja keskeiset talousrakennukset säilyvät. Yleisesti ottaen ko. rakennusten korjaustoimenpiteissä tulisi käyttää perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja rakenteellisia ratkaisuja. Mahdollisessa uudisrakentamisessa tulee tarkkaan huomioida vanhan pihapiirin ominaispiirteet, kuten materiaalit, mittakaava ja rakennusten sijainti. 59

11 Hakkarin alue n:ro 14 AP-1/s, muodostaa omaleimaisen, aina 1950-luvulle saakka kaavoittamattomalle maalle rakentuneen asutusalueen, jonka vanhin rakennushistoria liittyy vanhaan maantiehen ja Kuokkalan kylään. Toisen kerrostuman muodostavat Hakkarin seisakkeeseen ja Tampereentiehen liittyvät ja 1950-luvun rakentaminen, jolloin alue sai nykyiset rajat ja perusilmeensä. Alueen keskeinen tie- ja tonttirakenne on syntynyt pääosin ennen kaavoituksen alkua, viimeistään 1950-luvulla. Yhden ominaispiirteen muodostaa vanhan maantien varren asutuksen ja vapaan rakentumisen lisäksi rakennuskannan kerrostuneisuus, jolla on ajallisesta epäyhtenäisyydestä huolimatta historiallista ja maisemallista arvoa luvun alun Kuokkalan kylään liittyvän rakennuskannan lisäksi alueella on jälleenrakennuskauteen liittyvää rakennuskantaa, joihin kuuluu mm. kaksi kaupparakennusta, jotka keskittyvät kaukoliikenteen ja paikallisteiden vanhoihin solmukohtiin. Vaikka kokonaisuutta leimaa usein jälleenrakennuskauden jälkeinen rakennuskanta ja rautatien yhteydessä 2000-luvun ns. Hollon oikaisu, on alueella edelleen pienempiä ja edustavia ensimmäisen ja toisen rakennuskerrostuman kokonaisuuksia. Toimenpiteet: Alueelle ominaiset, maaseutukauteen liittyvät maastonmuotoja seuraavat kapeat, hiekkapintaiset tielinjat tulisi säilyttää osana alueen keskeistä ominaispiirrettä. Alueen varhaisimpaan maankäyttöön kuuluvia pieniä metsäpeltoja on alueella säilynyt vain vähän, joten niiden säilyttämistä tulisi harkita. Hakkarin pientaloalueen rakennettu maisema on luvun jälkeisen rakentamisen vuoksi pääosin ajallisesti varsin kerrostunutta. Vanhimman osan, Hakkarintien varrelle ja Kuokkalan kylään liittyneen pientaloasutuksen ja muutamien huviloiden säilyminen tulisi ehdottomasti turvata. Myös toisen kerrostuman, ja 1950-luvun rakentamista edustavan osan säilyminen olisi hyvä turvata. Tätä rakennuskantaa on mm. Pysäkkitien ja Mutkatien varrella. Jatkossa tämä ennen vuotta 1960 valmistunut rakennus kanta ja muodostamat kerrostumat tulisi inventoida tarkemmin ja alueelle olisi hyvä laatia rakennustapaohjeet. Alueen jo kerrostuneen luonteen vuoksi uudisrakentamista ei ole tarvetta rajoittaa. Uudisrakentamisen tulisi kuitenkin muodostaa oma kerrostumansa rakennettuun ympäristöön ja siinä tulee ehdottomasti huomioida lähiympäristön ominaispiirteet ja uuden kerrostuman liittyminen siihen. Mittakaavaan, väreihin, massoitteluun ja piharakentamiseen tulisi kiinnittää huomiota. Nykyiset pakettitalot, piharatkaisut ja voimakkaat maanmuokkaukset eivät välttämättä istu alueen historialliseen luonteeseen. Moision koulu 1960-luvulta oleva koulurakennus ja henkilökunnan rivitalo liittyvät Lempäälän asutuksen leviämiseen ja nykyisen yhtenäisen nauhataajaman rakentumiseen sotien jälkeisenä aikana. Matalan rakennuksen alkuperäiset osat edustavat hyvin aikakautensa, 1960-luvun alun rakentamisen suuntausta, jossa edellisvuosikymmenien massaltaan korkeista, monikerroksisista koulurakennuksista pyrittiin kohti inhimillisempää, koululaisen mittasuhteet huomioonottavaa rakennustyyppiä. Koulun alkuperäiset materiaalit, betoni, julkisivulevyt ja nauhaikkunat edustavat myös ajan teollistuvaa rakennustapaa ja materiaaleja. Lempäälässä 1950-luvun näkyvämpää ja materiaaleiltaan perinteisempää koulurakentamista edustavat mm. Kuljun, Keskuskansakoulun ja Sääksjärven koulurakennukset. Kokonaisuuteen liittynyt henkilökunnan rivitalo liittyy tyypillisesti työvoiman saannin varmistamiseen ennen autoistumisen yleistymistä. Arkkitehti Aarne Ervin suunnittelema alkuperäinen, maisemaan sulautettu koulurakennus on kokenut merkittäviä muutoksia 1900-luvun loppupuolelta alkaen. Rakennuksen alkuperäinen ilme ja luonne ovat merkittävästi muuttuneet laajennusten, purkamisten ja saneerauksien seurauksena. Hakkarin koulu ja yhdyskuntarakent. alue N:ro 9PY/s Hakkarin liikuntarakennukset, vesitorni, koulu ja paloasema nro 9 Alueen luonne: Taajaman yhdyskuntarakentamisen alue, rakennuskantaa 1900-luvun loppupuolelta ja 2000-luvun alkupuolelta. Lempäälän taajaman sivistys-, liikunta-, ja yhdyskuntarakentamista sisältävään aluekokonaisuuteen kuuluvat luvulla rakennetut Hakkarin koulu (1982/83), Hakkarin liikuntatalo (1985), lämpökeskus, Hakkarin urheilukenttä ja Lempäälän paloasema (1986). Alueella ovat lisäksi tenniskenttä, Lempäälän jäähalli (1990- ja 2000-l), Lempäälän vesitorni (1973) ja viipalekoulu (2002). Rakennukset sijoittuvat pääosin Ahertajatien varrelle. Alueen keskeiset rakennukset, Hakkarin koulun ja sen liikuntatalon suunnitteli arkkitehti Pekka Salminen Helsingistä. Palolaitoksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Kari Rainio. Alueen keskeinen rakennuskanta, koulu, liikuntatalo ja palolaitos, edustavat postmodernille ajalle tyypillistä rakentamista, joka näkyy rakennuksissa runsaina erkkereinä, sisäänvetoina, torneina sekä tiili- ja puukoristeluina sekä historiallisina tyylilainoina. Lukuun ottamatta uudempaa rakentamista edustavia jäähalleja ja viipalekoulua rakennuskannan julkisivun päämateriaalina on ollut punatiili ja osin puuverhoilu. Ajan arkkitehtuurin lisäksi tietynlainen leikkisyys näkyy mm. Hakkarin ulkoasultaan monimuotoisen ja - tasoisen koulun pohjaratkaisun apilanmuotoisuudessa. Keskuskadun ja siitä erkanevan Ahertajankadun varrelle rakennetun alueen yleisilme on metsäinen, julkiset rakennukset ovat sijoitettu vesitornia lukuun ottamatta metsäisten mäkien välisiin notkelmiin ja alueen mittakaava on matala ja pienimuotoinen. Mäkien ja ympäristön metsät muodostavat pääosin rakennusten taustan. Ainoastaan kouluun liittyy matalaa pensaskasvillisuutta. Julkisivuihin liittyy vahvasti myös rakennusten parkkipaikat. Yhtenäinen, materiaaleiltaan ja sijoitteluiltaan aikaansa edustava kokonaisuus, joka liittyy olennaisesti Lempäälän taajamarakenteen kehittymiseen. 60

12 Lempäälän nauhataajaman reunalle rakennetut Hakkarin julkiset rakennukset, vesitorni, koulu, liikuntatalo, paloasema, urheilukentät ja hallit, liittyvät vaurastuvan, autoistuvan ja kaupungistuvan hyvinvointivaltion rakennuskantaan, joka näkyi sotien jälkeen alati kasvavana omakoti- ja yhdyskuntarakentamisena. Taajaman kasvuun liittyvän Hakkarin pääosin punatiilinen rakennuskanta maastoutuu ajan hengen mukaisesti metsäisten mäkien väliin. Rakennuskannan keskeiset osat, koulu, liikuntatalo ja paloasema, edustavat pääosin 1980-luvulla muotiin tullutta postmodernia arkkitehtuuria, joka syntyi aikaisemman modernin muotokielen ja elementtirakentamisen vastapainoksi. Taajamakuvallista merkitystä on lähinnä nauhataajaman pääväylän muodostavan Tampereentien varrella olevalla paloasemalla. Hollon vahtitupa n:ro 10 Kr Hollon vahtituvan pihapiirin asuinrakennus ja neljä talousrakennusta muodostavat merkittävän ja kohtuullisen hyvin säilyneen kokonaisuuden, joka olennaisesti liittyy aikakauden rautatierakentamiseen. Rakennusten alkuperäisyys ja kokonaisuuden osien tarkka ikä jäi ajanpuutteen vuoksi toteamatta. Ainakin keskeisten rakennusten osalta rautatien tyyppipiirustuksilla rakennettu kokonaisuus muodosti alkujaan virka-asunnon lisäksi pientilan. Hollon vahtituvan historiaan liittyy olennaisesti alkuperäisestä käytöstä poistuneet purettu ratalinja, autioitunut Hollon pysäkki ja Kuokkalankosken ylittävät rautatiesillat. Toimenpiteet: Rakennusajalle tyypillisen asuinrakennuksen ja useiden talousrakennusten muodostaman pihapiirin säilyminen on erittäin suositeltavaa. Erityisesti asuinrakennus ja keskeiset talousrakennukset tulisi säilyttää. Rakennusten korjaus- ja muutostöissä tulisi käyttää perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja teknisiä ratkaisuja. Vanhat rakennusosat ja kiinteä sisustus tulisi säilyttää. Rakennusten mahdollisissa muutos- tai korjaustöissä tulisi pyrkiä alkuperäisen tai vanhan asun säilyttämiseen tai sen palauttamiseen. Asuinrakennuksen laajentamista ei suositella, vaan lisärakentaminen tulisi sijoittaa erilliseen uudisrakennukseen. Mahdollinen muutos- ja lisärakentaminen tulee myös sopeuttaa nykyiseen rakennuskantaan mittasuhteiden, materiaalien ja värien suhteen. Rakennusryhmän selkeä asema ja rajaus entisen radan varrella tulisi myös säilyttää. Hollon jälleenrakennuskauden pientaloalue n:ro 15 AP-1/s kuvastaa asutushistoriaa, jälleenrakennuskatta, taajamahistoriaa. Uudemmat kerrostumat, asuinrakentaminen ja Hollon rataoikaisu, ovat vaikuttaneet merkittävästi nykyiseen kokonaisuuteen. Hollon pientaloalue edustaa sotien jälkeen pappilan maille muodostettua yhtenäistä pientaloaluetta, jonka rakennusjärjestys perustuu vanhaan tapaan maisemaan, jossa alueen päätien, Ratatien, muodosti vanha harjannetta seuraava kärrytie, jonka varrelle tontit ryhmitettiin. Sakkolan karjalaissiirtolaisille kaavoitetun pientaloalueen arvot ovat vahvasti paikallisia, joskin se on myös valtakunnallisen ilmiön tyypillinen edustaja. Paikallisesti rakennukset liittyvät myös Lempäälän asutushistoriaan merkittävästi vaikuttaneeseen rautatien varrelle keskittyneeseen asutukseen. Tyyppipiirustuksilla rakennettu Hollon alue myös edustaa Lempäälän ensimmäistä, jo ennen varsinaisen kaavoituksen aloittamista syntynyttä suunniteltua ja yhtenäistä asuinaluetta. Toimenpiteet: Tarkempi inventointi, arvojen tarkempi määrittämien ja rajaus, rakennustapaohjeet. Kuokkalankosken rautatiesillat ja vanha ratalinjaus n:ro 11 Kr. Useista osista koostuvalla kokonaisuudella on liikennehistoriallista merkitystä. Erityisesti ristikkosilloilla on säilyneenä ja näkyvänä rakenteena rakennushistoriallista ja maisemallista merkitystä osana rautateiden päärataa. Kokonaisuuteen kuuluu Hämeenlinna-Tampere radan ensimmäisen linjauksen jäänteet, ratalinjaus, pysäkki ja Kuokkalankosken ylittävät sillat. Siltojen alla on lisäksi säilynyt vanhemman, yksirataisen sillan rakenteita. Kokonaisuus liittyy rautatierakentamisen alkuvaiheisiin ja 1900-luvun alkupuolella. Erityisesti kaksi ristikkosiltaa muodostaa säilyneenä rakenteena merkittävän ja arvokkaan liikennerakenteen sekä merkittävän osan Kuokkalankosken rakennettua maisemaa. Hollon pysäkkiin ei kuulu rakenteita ja sen asema on nykyisellään, liikennejärjestelyiden vuoksi vaikeasti hahmotettavissa. Toimenpiteet: Kokonaisuuden kannalta keskeiset ristikkosillat sekä vanhan ratalinjan linjaus ja niiden vähäistä maanmuokkausta edustava luonne tulisi säilyttää. Käytöstä poistuneena rakenteena siltojen säilyttäminen/museointi olisi järkevää, koska niiden uudistamiseen ei kohdistu enää paineita. 61

13 KATEPAL OY:n teollisuusalue n:ro 12 T/s Herralankosken länsirannalla sijaitseva Katepal oy:n teollisuusalue edustaa modernin ajan teollisuus-, konttori- ja asuinrakentamista. Teollisuusalue on hyvä esimerkki kerroksellisesta kokonaisuudesta, joka on rakentunut vähitellen 1950-luvulta aina 2000-luvulle. Alueen yleisilmeen muodostava punatiili ja savupiippu yhdistävät sen vielä vanhempaan ns. avupiipputeollisuusrakentamiseen, johon kuuluvat myös erilleen sijoitetut pääkonttori ja rivitalo. Punatiili kokoaa myös tehtaan eteläosaan sijoittuvan pääjulkisivun eri-ikäiset osat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Paikallisesti erityisen edustavan rakennetun kokonaisuuden, kasvillisuus mukaan lukien, muodostavat ja 1970-luvulla nykyisen ulkoasunsa saaneet tehtaan konttorirakennus, autokatos, rivitalo sekä tehtaan osalta eteläinen julkisivu ja maisemassa tehtaan paikkaa osoittava savupiippu. Yksityiskohtana pääkonttorin edustan autokatos ilmentää hyvin 1960-luvulla autoistumisen näkymistä myös rakennetussa ympäristössä. Näiden kerroksellisten, eri-ikäisten rakennusten suunnittelusta vastasi 1950-luvulta aina 1970-luvulle tamperelainen rakennusmestari Jaakko Autere. Kokonaisuutena tehtaalla ja erityisesti sen piipulla on maisemallisesti näkyvä asema Lempäälän taajaman ja Herralan maaseutumaiseman rajalla. Paikallisesti Katepal oy liittyy Lempäälän sotien jälkeiseen teollistumiseen ja laajemmin rautateiden perinteiseen kulttuurimaisemaan, johon kuuluvat radan varteen keskittyneet teollisuusalueet. Toimenpiteet: Teolliset prosessit uusiutuvat ja muuttavat tuotantolaitoksia sekä teollisuusmaisemaa jatkuvasti. Katepal oy:n kerroksellinen rakennuskanta on hyvä esimerkki tästä. Teollisuusalueen tulevissa laajennuksissa tulisi ottaa huomioon alueen teollisen perinnön historialliset kerrostumat. Erityisesti ja 1970-lukua edustavan pääkonttorirakennuksen, autokatoksen, rivitalon ja tehtaan eteläpään julkisivun säilyminen niin kokonaisuutena kuin yksittäisinä rakennuksina olisi turvattava. Tehdasalueella vanhimmat, luvun tehdasrakennus, kemiallinen tehdas ja lämpökeskus, tulisi myös huomioida tulevissa suunnitelmissa, vaikka niillä ei ole enää myöhempien laajennusten seurauksena näkyvää asemaa julkisivun kokonaisuudessa. Lempäälän pappila n:ro 13 P/s:(asuin- ja virkatalo) Seurakunta-, rakennus- ja asutushistoria. Kirkon ja maakirjakylien kylätonttien, kantatalojen ja Hiidentien ohella pappilarakennus ja Majauslahden asuintontti edustavat voimakkaasti muuttuneessa maisemassa vanhinta, aina keskiajalta asti jatkunutta asutusta. Arkkitehti Berndt Blomin suunnittelema ja 1903 valmistunut pappila edustaa ja luvun vaihteen eri tyyleistä lainailevaa arkkitehtuuria. Toimenpiteet: Päärakennuksen asemaa historiallisessa koskimaisemassa tulisi vahvistaa. Maiseman umpeutuessa taajamakaudella rakentamisen ja metsittymisenseurauksena on päärakennuksen asema supistunut. Nykyinen pihapiiri ei tue historiallista miljöötä. 62

14 Moisionmäki: Moisionmäki edustaa rautatien ja laitureiden ympäristöön syntynyttä pienasutusta 1900-luvun alkupuolelta luvulla yleistynyt taitekattoinen asuinrakennustyyppi on säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan. Moision kylä ja pysäkin maisema, Historiallisia tielinjoja (Hiidentie ja kylätie) ja kylätontteja lukuun ottamatta Moision maakirjakylään ei liity enää yleiskaavassa huomioitavia rakennetun ympäristön arvoja. Omakotialueella on yksittäisiä 1900-luvun puolen välin pientiloja, jotka kertovat kyläkauden loppuvaiheesta ja jälleenrakennusajasta. Historialliset tielinjat, kylätontit ja pientilojen asuin- ja talousrakennukset edustavat taajamaa edeltänyttä maankäyttöä ja rakennustapoja. Moision pienasutus ja asutustilat Taajamarakentamisen yhteydessä on säilynyt yksittäisiä ja lukujen välillä rakennettuja pihapiirejä: Niemelä, Rantala, Perttilä, Ainola, Harjula, Naskalinmäki ja Honka-aho. Kuokkalan Sarapistontien pienasutus n:ro 20 /s ALUE, JOLLA ON SÄILYTETTÄVIÄ YMPÄRISTÖARVO- JA (rasterimerkintä) Alueella saattaa sijaita muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Aluetta koskevista maankäyttösuunnitelmista on pyydettävä museoviranomaisten lausunto. Kylä- ja maatalouskauden pienrakentaminen, mäkitupa-alue, sääty-yhteiskunta, kylien sosiaali- ja rakennushistoria. Kuokkalan kylästä jo 1700-luvulla lähteneen vanhan kyläpolun ja pellon laidalle luvun alkupuolella rakentunut pieni mäkitupa-alue on säilynyt poikkeuksellisen hyvin kokonaisuutena ja yksittäisinä pihapiireinä. Toimenpiteet: Pihapiirien ja rakennusten ohella ko- Pähkinämäki: Kuokkalan vanhan paikallistien varrella, pieni, 1900-luvun alun hyvin säilynyt asuinrakennus edustaa vanhojen maakirjakylien mäkitupatyyppistä asutusta, jota syntyi kylien ympäristöön 1800-luvulta alkaen. Sarapisto: Kuokkalan vanhan paikallistien varrella olevalla tontilla sijaitsee 1900-luvun alun hyvin säilynyt asuinrakennus, joka edustaa vanhojen maakirjakylien mäkitupatyyppistä asutusta, jota syntyi kylien ympäristöön 1800-luvulta alkaen. Päiväkumpu: Kylien pienasutus 1900-luvun vaihteessa. Kuokkalan vanhan paikallistien varrella olevalla tontilla sijaitsee 1900-luvun alun hyvin säilynyt asuinrakennus, joka edustaa vanhojen maakirjakylien mäkitupatyyppistä asutusta, jota syntyi kylien ympäristöön 1800-luvulta alkaen. Tapiola: Kylien pienasutus 1930-luvulla. Kuokkalan vanhan paikallistien varrella olevalla tontilla sijaitsee 1930-luvun hyvin säilynyt rapattu asuinrakennus, joka edustaa vanhojen maakirjakylien ympäristöön syntynyttä asutusta. Hiidentien kulttuurimaisema ja pienasutus n:ro 16: tielinja ja mäkituvat rasterimerkintä: Liikenne-, teollisuus-, asutus- ja sosiaalihistoria. Vanhaa kaukoliikenteen reittiä edustavan Hiidentien varteen rakentui 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella maatalouden, teollisuuden ja asemien vaikutuksesta pienasutusta. Rakennukset rakennettiin kantataloilta vuokratuille tonteille, pääosin maiseman viljelyyn huonosti kelpaaville maille. Hiidentien pienasutuksen maisemaan ja historiaan liittyvä vahvasti liittyvä työväentalo on samalta ajalta. Rakentamisen kirjo ulottuu yksinkertaisista maatalouden mökki- ja parituparatkaisuista aina 1910-luvun taitekattoisiin asuinrakennuksiin. Toimenpiteet: Kyläasutukseen ja Hiidentiehen liittyvän pienasutuksen sekä tien luonteen säilyminen tulisi turvata kaavoituksessa. Pokela: kylien ja teollistuvan maaseudun pienasutus, Pokelan paritupa liittyy Hiidentien maisemaan. Nikkilä: Kylien ja teollistuvan maaseudun pienasutus historiallisen maantien varrella, Nikkilän asuinrakennus liittyy Hiidentien maisemaan. Vainio: Kylien ja teollistuvan maaseudun pienasutus historiallisen maantien varrella, Vainion asuinrakennus liittyy Hiidentien maisemaan. Vainionmäki: Kylien ja teollistuvan maaseudun pienasutus historiallisen maantien varrella, Vainiomäen asuinrakennus liittyy Hiidentien maisemaan. Puistomaa: Kylien ja teollistuvan maaseudun pienasutus, Puistomaa liittyy Hiidentien maisemaan sekä ilmeisesti Hollon sahan historiaan. Lundan: Kylien ja teollistuvan maaseudun pienasutus historiallisen maantien varrella, Pappilan maille, mäenrinteeseen rakennetun Lundanin vaatimaton asuinrakennus liittyy Hiidentien maisemaan. Toiva: Kylien, teollisuuden ja asemien pienasutus historiallisen Hiidentien varrella, Toivan asuinrakennuksen edustava ulkoasu ja taitekatto kertovat ajan vaurastumisesta ja rautatien vaikutuksesta. Mäki: Kylien, teollisuuden, asemien pienasutus historiallisen maantien varrella. Vanhan paikallistien varren mäkialueelle sijoittuva Mäki on esimerkki pienasutuksen muuttuvasta ulkoasusta ja 1920-luvulla. Kuusimäki: Kylien, teollisuuden ja asemien pienasutus historiallisen Hiidentien varrella, Kuusimäen asuin- ja talousrakennuksen edustava ulkoasu ja taitekatto kertovat ajan vaurastumisesta ja rautatien vaikutteista. 63

15 Tiensivu: Kylien, teollisuuden ja asemien 1900-luvun vaihteen pienasutus historiallisen maantien varrella, Tiensivun mäenrinteeseen rakennettu pieni asuinrakennus liittyi Hiidentien maisemaan. Omatupa: kylien, teollisuuden ja asemien pienasutus historiallisen maantien varrella, Omantuvan asuinrakennus liittyy Hiidentien maisemaan. Kalliomäki: Kylien, teollisuuden ja asemien pienasutus historiallisen maantien varrella, Omantuvan asuinrakennus liittyy Hiidentien maisemaan. Työväentalo n:ro 26 Kr: työväentalo v Aateja sivistyshistoria. Aikakauden julkista rakentamista edustava ja Hiidentien varrelle rakennettu rakennus liittyy vahvasti Lempäälän kylien, teollisuuden ja asemien/pysäkkien pienasutukseen. Päätien varteen rakennettu työväentalo oli vahva symboli koko liikkeelle ja aatteelle. Kuokkalankosken siltapilari Hiidentien ja Kirkkojärven huviloiden kulttuurimaisema Hiidentien ja Hinnonpolun huvilat Kostinpolun ja Kuokkalankosken huvilat Kirkkojärven ja Nokkatien huvilat n:ro 22 AP-1/s Kaava-alueen huvilat sijoittuivat maailmasotien välillä pääosin Kuokkalan Hollon, Lempäälän Pappilan ja Herralan Liuhan maille, jotka sijaitsivat 1900-luvun alkupuolella höyrylaiva- ja rautatiereittien sekä Hiidentien varrella. Pappilan vanhaa torppaa lukuun ottamatta asumaton ranta muuttui Hollon kantatilan osalta ensin suursahaksi, jota huvila-asutus seurasi 1920-luvulla. Kolmeen kokonaisuuteen, pääosin Hollon tilan/sahan maille jakautuva huvila-alue on säilynyt kokonaisuutena yhtenäisenä, ja se antaa monipuolisen kuvan aikakauden keskiluokkaistuvasta huvilarakentamisesta. Huviloiden pihapiiri käsittää 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla rakennetun huvilarakennuksen ohella usein talousrakennuksen, rantasaunan tai toisen huvilarakennuksen. Pihapiireissä on puutarhakasvillisuutta ja luonnonkivillä tehtyjä pengerryksiä. Alueena epätasaisin ja muutoksia sisältävä alue on Nokkatien kokonaisuus. Toimenpiteet: Yksittäisten pihapiirien ja rakennusten ohella alueen kokonaisuuden säilyminen tulisi ehdottomasti turvata. Pihapiirin muodostavat päärakennuksen ohella aikakauden piharakennukset ja kasvillisuus. Rakennusajan ominaispiirteet ja arkkitehtuurin ilme tulisi säilyttää tai palauttaa. Tonttien mahdollinen täydennysrakentaminen tulisi ehdottomasti sovittaa alkuperäiseen kulttuuriympäristön luonteeseen, materiaaleihin ja mittakaavaan. Alkuperäisten rakennusten hallitseva asema tontilla ja rantamaisemassa tulisi huomioida mahdollisessa uudisrakentamisessa. Vanhojen pihapiirien rakenne ja kasvillisuus tulisi säilyttää. Uudemman taajamarakentamisen ja huvila-alueen välillä tulisi säilyttää selkeä rajapinta. Alueen rakennuskanta ja pihapiirit tulisi inventoida ja inventoinnin pohjalta laatia tonttikohtaiset suojelu- ja rakennusohjeet. Hyssy Nokkatien ja 1940-luvun rakentaminen. Hyssy liittyy Hollon sahan jälkeiseen rakennusaikaan, kun kunnan omistamille rannan vuokratonteille rakennettiin mm. huviloita. Hollo Nokkatien 1920/30-luvun rakentaminen. Hollon tontti liittyy Hollon sahan jälkeiseen rakennusaikaan, kun rannoilta vuokratuille tonteille rakennettiin huviloita. Kuninkaankartastossa nykyy selkeästi Hiidentienl injasus Marttala Nokkatien 1920/30-luvun rakentaminen. Marttalan tontti liittyy Hollon sahan jälkeiseen rakennusaikaan, kun sahakäytöstä vapautuneille rannoille rakennettiin huviloita. Kauppila Nokkatien 1920/30-luvun rakentaminen. Marttalan tontti liittyy Hollon sahan jälkeiseen rakennusaikaan, kun sahakäytöstä vapautuneille rannoille rakennettiin huviloita. 64

16 Karikko Nokkatien 1920/30-luvun rakentaminen. Karikon tontti liittyy Hollon sahan jälkeiseen rakennusaikaan, kun sahakäytöstä vapautuneille rannoille rakennettiin huviloita. Hollonnokka Nokkatien 1920/30-luvun rakentaminen. Hollonnokan tontti liittyy Hollon sahan jälkeiseen rakennusaikaan, kun sahakäytöstä vapautuneille rannoille rakennettiin huviloita. Kostinpolun huvilat n:ro 25 AP/s Suviranta on osa laajempaa Hollon maille rakentunutta 1900-luvun alkupuolen huvila- ja maisemakokonaisuutta. Tontilla on hyvin säilynyt huvilarakennus ja pihapiiri. Kallioranta:Vanhemman huvila-alueen 1950-luvun rakentamista edustavat Kalliorannan huvila- ja rantarakennus muodostavat yhtenäisen, aikakauden rakentamista hyvin edustavan kokonaisuuden. askenmäen kaksi asuin/huvilarakennusta ovat näkyvä osa huvila-alueen maisemakokonaisuutta. Pappilan historiaan liittyvät vanhat asuin- ja talousrakennukset edustavat 1900-luvun alun rakentamista. Arvoalue: luokka I, Hiidentien ja Kirkkojärven huvilat Karinsivun 1920/30-luvulla rakennetut huvila ja rantarakennus ovat osa rannan huvila-aluetta. Risukko on osa huvila-aluetta, rantatontilla on hyvin säilynyt, ajan puurakentamista edustava tiivis huvilan pihapiiri ja 1930-luvulta. Vilpola, Vilpola edustaa ja 1930-luvun huvilarakentamista, maisemallisesti osa Kirkkojärven huvila-aluetta. Kallioranta, Kallioranta kuuluu ja 1930-luvun Kirkkojärven huvila-asutukseen. Julkisivuiltaan merkittävästi uudistunut rakennus liittyy laajempaan huvila-asutuksen ilmiöön. Rakennuksella on lähinnä maisemahistoriallisia arvoja. Suvimäen huvila ja rantarakennukset kuuluvat Kirkkojärven rannalle Hollon sahan jälkeen, 1920/30-luvulla rakennettuihin huviloihin. Kirkkojärven, Hiidentien ja Hinnonpolun huvilat n:ro 23 AP/s Lehtoranta II Hollon rannan ja Hiidentien 1920/30- luvun huvilarakentaminen. Lehtoranta kuuluu samaan maisemaan laajemman huvila-alueen kanssa. Leppäranta on edustava, 1920-luvun klassismia edustava huvilarakennus. Papinniemen huvila yllä ja huvila Kaleva Korkeeranta on merkittävä osa huvila-alueen kokonaisuutta. Jugendhuvila, rantarakennus ja pihapiiri. Kirkkojärven ja Hiidentien huvilat muodostavat erittäin edustavan esimerkin aikakauden moni-ilmeisestä huvila-arkkitehtuurista. Sysimäki on osa rantavyöhykkeen huvilarakentamista, 1920/30-luvun pihapiiri. Hinnonmäen pieni rantarakennus on osa huvila-alueen maisemakokonaisuutta. Tontilla on pieni, rakenteiltaan uudistunut rantarakennus. Virtanen Huvila, rantarakennus ja autotalli muodostavat yhtenäisen ja hyvin säilyneen kokonaisuuden, joka liittyy Pappilan maankäytönhistoriaan. Aikakauden rakentamista edustava kokonaisuus on keskeinen osa laajempaa Hiidentien ja Kirkkojärven huvila-aluetta. 65

17 Rakennettuun ympäristöön sitoutuu paitsi aineellista varallisuutta myös paljon henkistä, kulttuurihistoriallista ja jopa taiteellista merkitystä. Rakennetussa ympäristössä ilmenee osa asukkaiden historiasta ja kulttuurin juurista. Rakennettu ympäristö muodostaa asumisen, työnteon ja vapaa-ajanvieton puitteet. Yläkuvassa: Lempäälän pappila Alakuvassa: Jaran viljelymaisemaa ja Kuokkalankoski 66

18 Taajamarakentamisen alueita 1960-luvulta luvun alkuun Sähköntalo: Lempäälän taajamarakentamisen alkuvaiheet. Taajaman pääväylän varteen rakennetun Sähkön liike- ja asuinrakennuksen arkkitehtuuri ja teolliset rakennusmateriaalit edustavat hyvin lukua. Harakkalan kerrostaloalue, Tiilimäki, Mäntymäki, Pistetalot harjun tornitalot, lamellitalot:tasamaa, Majauslahti, Kunnankontu, kaupparakennus, rivitalo Paasirinne Aluekokonaisuus: Lempäälän taajaman alkuvaiheen rakentamista edustava laaja rakennuskokonaisuus, jonka arvot ovat lähinnä ajan massatuotannon, rakennustavan ja sijoittumisen tyypillisenä edustajana. Tampereentien varrelle, Pappilan metsäharjulle ja alarinteen pelloille vuosina rakennetut kerrostalot, lämpökeskukset, liikekiinteistö sekä rivitalo parkkipaikkoineen edustavat 1970-luvun teollistuvaa aluerakentamista. Väljästi, torninostureilla rakennetuissa kerrostaloissa ja niihin liittyvässä luonnontilaisessa vihervyöhykkeessä on vielä nähtävissä sotien jälkeisen metsälähiön tunnelma. Käsityövaltaisuuden ja detaljoinnin väistyminen näkyy hyvin. Alueelle ei ole annettu arvoluokitusta. Taajamakauden ajallisia kerrostumia, omakotitaloja ja katunäkymiä 1970-, ja 1990-luvuilta. Erityisesti Ollilantien ja Koskenrannan alue muodostavat yhtenäisen, ajan kaavoitusta ja yhtenäistä rakentamista edustavan kokonaisuuden. Sarapiston omakotialue, 1970-luku Aluekokonaisuus: aluetta ei ole annettu luokitusta. Sarapisto edustaa taajaman 1970-luvun rakentamista, johon kuuluu omakoti- ja rivitaloja sekä kaksi kerrostaloa. Kuokkalan kylän entiselle hakamaalle kaavoitetulla alueella ovat katutilojen ohella monipuolisesti edustettuna ajan tyyppitalot ja julkisivumateriaalien kirjavuus. Sarapiston alueen ympäristössä näkyvissä esihistoria ja kyläkauden rakenteet: Sarapiston rautakautinen hauta-alue, Kuokkalan kylän ja Jaran vanha peltovainio, Sarapistontien kyläkauden pienasutus 1900-l alku. Taajamakauden rakentaminen: vesitorni 1972, koulu- ja liikuntakeskus, paloasema 1980-l, rivitaloja ja pienkerrostaloja ja 2000-luvuilta. Yläkuvassa Sarapiston aluetta ja alakuvassa Tampereentien varren asutusta lähellä keskustaa Toimenpiteet: Alueen ominaispiirteet ja luonne edustavat 1970-luvun teollistuvaa asuntotuotantoa, jonka ominaispiirteitä ovat asemakaavan ohella teollinen rakennustapa, materiaalit ja niistä lähtevä julkisivun jäsentely. Nämä tulisi huomioida tulevissa suunnitelmissa ja pyrkiä säilyttämään alkuperäisenä tai vastaavana. Myös sotien jälkeiselle ajalle tyypillinen metsälähiön ilme luonnon metsineen tulee huomioida osana ajan kulttuuriympäristöä. Lastenkodintie-Ollilantie-Koskenranta 67

19 Jälleenrakennuskauden kulttuuriympäristöt Jälleenrakennuskauden kulttuuriympäristöt käsittävät tuotanto- ja kaupparakennuksia Tampereentien varressa sekä rautatien varrelle keskittyneitä omakotialueita, kuten esim. Hakkari, Tuuliala, Hollo, Tarikanmäki ja Ryynikkälä. Alueiden rakentaminen on jatkunut nykypäiviin saakka, joten yleiskaavassa huomioitavia aluekokonaisuuksia ei ole. Jälleenrakennuskaudella ( ) juuri ennen sotia valmistunut Tampereentie veti puoleensa kauppaa ja tuotantolaitoksia, joista hyviä esimerkkejä kaava-alueella ovat Hakkarin kauppa, Yrittäjätalo ja Leipomo. Rakennusmassoiltaan matalina, julkisivuiltaan pelkistettyinä ja rapattuina ne enteilivät jo alkavaa rakentamisen murrosta, modernisaatiota ja taajamakautta. Aikakauden omakotiasutuksen sijoittumiseen vaikuttivat myös maanomistus ja maatalouden tarpeet. Tampereentien varteen asutusta syntyi Hakkarin metsäiseen ylärinteeseen sekä Hollon, Tuulialan, Ryynikän ja Tarikanmäen alueille, jotka olivat pappilan ja kunnan omistuksessa. Myös rautatien pysäkit ja työpaikkojen sijainti ohjasivat asumista. Vasta 1960-luvun autojen yleistyminen vapautti rakentamisen. Sotien jälkeisinä pulavuosina rautatiet ja linja-autot edustivat maantieliikenteen tehokkainta kuljetusvälinettä. Rautatien lukuisat pysäkit palvelivat paikallisliikennettä ahkerasti. Kaava-alueella radan varrella olivat Moision, Hakkarin ja Hollon pysäkit. Jälleenrakennuskauden kohteet ja alueet muodostavat taajamarakenteessa hyvin tunnistettavan, joskin hajanaisen ilmiön. Tampereentien rakennuskohteilla on keskeinen rooli alkavan taajamarakentamisen kerrostumana. Omakotialueet kertovat nykyisinä seka-alueinakin jälleenrakennuskauden rakentamisesta ja historiasta. Toimenpiteet: Tampereentien kohteet tulisi huomioida tarkemman kaavatason inventoinneissa ja suunnitelmissa. Jälleenrakennuskauden omakotialueisiin sisältyy pienempiä aikakauden rakentamista edustavia kokonaisuuksia tai katumaisemia, jotka olisi hyvä huomioida tarkemman kaavatason inventoinneissa. Myös nuoremmat, yhtenäiset kokonaisuudet olisi hyvä huomioida inventoinneissa. Hakkarin kauppa,, Liike- ja asuinrakennus Taajamakauden alku, moderni rakennusperintö, kaupan kehitys kaava-alueella. Uuden päätien (1938) varteen 1960 valmistunut, alkujaan suurilla näyteikkunoilla varustettu liikerakennus edusti valmistuessaan aikakauden muuttuvaa ja modernisoituvaa rakennustapaa sekä kaupan tilojen ja arkkitehtuurin kehitystä. Muutoksista huolimatta alkuperäinen arkkitehtuuri ja jäsentely ovat hahmotettavissa rakennuksen ulkoasussa. Yrittäjätalo,Jälleenrakennuskausi, taajamakauden alku, moderni rakennusperintö. Uuden pääväylän varteen 1958/1960-l rakennettu asuin- ja tuotantorakennus edustaa aikakauden selkeätä ja niukkaa arkkitehtuuria sekä alkavaa taajamakautta. Leipomo, Jälleenrakennuskausi, taajaman alkuvaihe, moderni rakennusperintö. Uuden pääväylän (1938) varteen jälleenrakennuskaudella rakennettu pihapiiri asuin- ja tuotantorakennuksineen. Helluntaiseurakunnantalo: Jälleenrakennuskauden julkinen rakentaminen, kokoontumistilat. Helluntaiseurakunnan talo edustaa viereisen työväentalon ohella Hiidentien/Tampereentien näkyvää julkista rakentamista. Rakennuksen ajalle tyypillinen selkeä arkkitehtuuri on edelleen nähtävissä. Ståhlbergin leipomo, Tarikanmäen/Tarikantien rakentaminen alkoi sotien jälkeen, Ståhlbergin asuin-, liike- ja tuotantorakennus edustaa jälleenrakennuskauden rakentamista. Taajamakauden kulttuuriympäristöt Taajamakauden rakentaminen on keskittynyt kaavaalueella Tampereentien varrelle, johon nauhamaisena rakenteena kaavoitettiin rivi-, kerros- jao makotitalotontteja sekä pieni teollisuusalue Moisioon. Sodan jälkeen alkanut kaavoitus seurasi ajan funktionalistisia ihanteita, erotellen selkeästi eri toiminnot; asumisen, palvelut, teollisuuden ja virkistyksen. Hakkarinmäkeen rakennettiin vesitorni, koulu, liikuntahalli, urheilukenttä, hiihtoladut ja paloasema, jotka pääosin valmistuivat ja 1980-luvuilla. Aluerajauksilla on rajattu ajallisesti yhtenäisiä 1970-, ja 1990-lukujen rakennusalueita. Nuoremmat ympäristöt on jätetty inventoinnin ulkopuolelle. Rakentaminen keskittyi aikaisemmin rakentamattomille alueille, kylien kantatalojen ja pappilan pelloille ja niihin liittyville metsäalueille. Kulttuurihistorialliset arvot: Lempäälän taajamarakentamisen kerrostumia kylien pelto- ja metsämaisemissa. Taajamarakentaminen keskittyi Tampereentien varrelle, johon rakentuivat omakoti- rivitalo- ja kerrostalojen ohella myös palvelut, kunnallistekniikka ja teollisuus. Inventoinnissa esitellyt taajamakauden alkupuolen rakentaminen muodostaa ajallisesti yhtenäisiä aluekokonaisuuksia, jotka edustavat havainnollisella tavalla 1970-, ja lukujen rakentamista sekä ajanjaksolla tapahtuvia muutoksia. Toimenpiteet: kerrostumien inventointi, arvottaminen ja rakennustapaohjeet 68

20 Kulttuuriympäristön inventointi...\12016_khh_rakennetun ympäristön inventointi.dgn :41:56 69